TAMPEREEN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUYKSIKKÖ. Tampereen Aitolahti Teisko alueen pienvesiselvitys

Transkriptio

1 TAMPEREEN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUYKSIKKÖ Tampereen Aitolahti Teisko alueen pienvesiselvitys Tampereen kaupungi ympäristönsuojelun julkaisuja 6/2013

2 Tampereen Aitolahti Teisko alueen pienvesiselvitys Tampereen kaupungin ympäristönsuojelun julkaisuja 6/2013 Teksti: Paulina Galazkiewicz Kannen kuvat Iso kuva: Ollilanlampi (Kämmenniemi) Pikkukuvat vasemmalta oikealle: Ylärivi: Aitolahden oja (Aitoniemi), Juoponlahden oja (Nurmi) Alarivi: Ojalan lähde I (Aitoniemi), Tarasten oja (Nurmi) Valokuvat: Tampereen kaupungin ympäristönsuojelunyksikkö / Paulina Galazkiewicz Paino: Juvenes Print Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere 2013 ISSN ISBN

3 Tampere, 2013 Tampereen AitolahtiTeisko alueen pienvesiselvitys

4 4

5 Sisällysluettelo 1. Johdanto Pienvesien määrittely lainsäädännössä Pienvesien jaottelu Virtaavat vedet Lammet Lähteet Selvityksen taustaa Lähtökohta Lähtötiedot Tuotettu aineisto Kohteiden ominaisuuksien määrittelyperusteet Sijainti Kohteen kuvaus Pienvesikohteen valumaalue Hydrologismorfologinen tila Fysikaaliskemiallinen vedenlaatu Ekologinen tila Maisema ja virkistysarvot Maankäytön tilanne ja suunnitelmat Suojelualueet

6 4.10 Toimenpiteet Muuta huomioitavaa Selvityksessä kartoitetut pienvedet Pienvesikohtaiset kohdekortit Nurmi Aitoniemi Kämmenniemi Viitapohja Polso Terälahti Yhteenveto Lähteet Tietokannat Liite

7 1. Johdanto Pienvedet on aikaisemmin koettu arvottomiksi ja esimerkiksi taajamissa puroja ja ojia on usein suoristettu sekä putkitettu rakentamisen tieltä. Kaikenlaiset uomiin sijoitetut rakenteet ovat muuttaneet uomien luonnollisia virtaamaolosuhteita sekä uoman luonnon erityispiirteitä ja eliöstön elinympäristöä. Luonnontilaisten pienvesien määrän vähentymiseen havahduttiin 1980luvulla ja vuonna 1988 valtioneuvosto päätti suojella pienvesiä tehokkaammin. Tällöin käynnistettiin valtakunnallinen pienvesiselvitys, jonka tavoitteena oli luetteloida arvokkaat purot, lammet ja lähteet. Tarkoituksena oli ottaa huomioon arvokkaiksi havaitut pienvedet vesien ja luonnonsuojelun, kala ja metsätalouden sekä rakentamisen suunnittelussa. Pienvedet olivat lainsuojattomia vuoteen 1997 saakka, jolloin muutokset luonnonsuojelulaissa sekä metsä ja vesilaissa tulivat voimaan. Uudet lait suojaavat pienvesiä muuttamiselta ja niiden tavoitteena on, että luonnontilaiset pienvedet säilyvät luonnontilaisina (Pienvesien suojelu, 2010). Pienvesien merkitys ekologian ja luonnon hyvinvoinnin sekä virkistyskäytön kannalta on vihdoinkin huomattu. Vuonna 2000 laadittu Euroopan Unionin vesipolitiikan puitedirektiivi (D 2000/60/EY) edistää tavoitteillaan jäsenvaltioiden sisämaiden pintavesien suojelua. Direktiivissä määrätään kaikki jäsenmaat tekemään suunnitelmat saattamiseksi vesistöjen hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan vuoteen 2015 mennessä. Sen tavoitteena on turvata ihmisten terveys ja vedensaanti sekä suojella luonnon ekosysteemejä ja biologista monimuotoisuutta. Tampereellakin on jo aikaisemmin laadittu muutamia pienvesistöä koskevia julkaisuja, muun muassa vuonna 2003 julkaistu Kantakaupungin pienvesien suojelutarve (Miettinen V., 2003). Siihen on koottu tiedot tärkeimmistä Tampereen kantakaupunkialueen ojista. Vuonna 2011 on laadittu Tampereen kantakaupunkialueen pienvesiselvitys (Salo P., 2011), jossa kartoitettiin ja kuvattiin tarkemmin vesilain tarkoittamat kantakaupunkialueen pienvedet ja esitettiin toimenpiteet pienvesien kunnostamiseksi. Tämän julkaisun tavoitteena oli laatia selvitys Tampereen Aitolahti Teisko alueen pienvesistä. Työ on vuonna 2011 laaditun Tampereen kantakaupunkialueen pienvesiselvityksen laajennus ja koskee osaa Tampereen pohjoista suuraluetta. Vesilain tarkoittamat pienvedet eli ojat, norot, lammet ja lähteet sekä purot kartoitettiin Näsijärven lähivalumaalueelta ja näistä pienvesistä inventoitiin olemassa oleva tieto. Edelleen esitettiin suositukset selvitys ja kunnostustarpeista. Työn tuloksia voidaan jatkossa hyödyntää vesien kunnostusohjelmissa, luonnonsuojelun suunnitelussa sekä maankäytönsuunnitelmien laatimisessa. 7

8 2. Pienvesien määrittely lainsäädännössä Uusi vesilaki (587/2011) tuli voimaan Sen tarkoituksena on turvata vesivarojen ja vesiympäristön kestävää käyttöä ekologisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti, ehkäistä käytöstä koituvia haittoja sekä parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa (L / luku, 1 ). Erilaiset vesimuodostumat on yksityiskohtaisesti ja selkeästi määritelty vesilaissa, koska käsitteiden erojen ja tarkkojen merkityssisältöjen tunteminen on välttämätöntä. Laissa määriteltyjä vesistöä koskevia peruskäsitteitä lainataan kohdassa Pienvesien jaottelu Vesilain 587/2011 mukaan vesialueella tarkoitetaan aluetta, joka muutoin kuin tilapäisesti on veden peittämä, eli aluetta, jolla on pysyvästi vettä. Vesistöillä tarkoitetaan luontaisesti muodostuneita ja keinotekoisia vesimuodostumia. Luonnollisiksi vesistöiksi määritellään kaikki luonnollisesti syntyneet, pysyvästi vesipintaiset alueet tai uomat. Näitä ovat järvet, lammet, joet, purot ja muut luonnolliset vesialueet. Vesistöinä ei kuitenkaan pidetä noroja, ojia ja lähteitä. Keinotekoisia vesistöjä ovat tekojärvet, kanavat ja muut vastaavat keinotekoiset vesialueet (L / luku, 3 ). Uusi, voimassaoleva vesilaki rajaa vesistöön kuulumattomiksi vesistöä pienemmät vedet: ojat, norot ja lähteet, määrittelemällä ne pienvesiksi (L / luku, 3 ). Lammet kuuluvat uuden vesilain nojalla vesistöön, mutta alle yhden hehtaarin suuruiset lammet luetaan pienvesiksi. Vesistöjen ja pienvesien välisen rajan määrittely on kuitenkin käytännössä usein osoittautunut paikoin hankalaksi. Vesilain systematiikan mukaan vesistöjen ja pienvesien erottelu liittyy 3 luvun 2 :n luvanvaraisuuteen. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (L /1299) annetun lain mukainen pintavesimuodostuma kattaa vesistöinä pidettävät vesialueet sekä eräin edellytyksin myös pienvedet (HE 277/2009). Pienvedet on mainittu myös metsälaissa. Näitä koskeva sääntely on luonnonsuojelulain säätämisen yhteydessä omaksutun lainsäädäntöratkaisun mukaan jakautunut vesilain ja metsälain kesken. Esimerkiksi vesilain sääntely kohdistuu ensisijaisesti uomaan, kun taas uoman lähiympäristö kuuluu metsälain soveltamisalaan (HE 277/2009). Metsälaissa lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksuuoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt määritellään metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi. Niiden välittömässä lähiympäristössä tulee tehdä metsähoitotoimenpiteet vesistöjen ja pienvesien ominaispiirteet säilyttävällä tavalla (L / luku, 10 ). 8

9 2.1.1 Virtaavat vedet Uudessa vesilaissa virtavedet määritellään ja erotetaan pääasiassa valumaalueen pintaalan perusteella. Purolla tarkoitetaan valumaalueeltaan jokea pienempää virtaavan veden vesistöä. Puron valumaalue on alle sata neliökilometriä. Käytännössä sadan neliökilometrin valumaalue vastaa yleensä yhden kuutiometrin virtaamaa sekunnissa, eli puro tunnistetaan keskivirtaaman nojalla, kun se jää alle yhden kuutiometrin sekunnissa. Puron vedessä on merkittävissä määrin kalaa. Noroksi luetaan puroa vähäisempi uoma, jonka valumaalueen pintaala ei ylitä kymmentä neliökilometriä. Norossa ei virtaa jatkuvasti vettä vaan virtaama on pieni ja kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista (L /587; HE 277/2009). Tässä pienvesiselvityksessä on mukana purojakin, vaikka lain nojalla ne eivät kuulu pienvesiin. Puro on kuitenkin merkittävä ekologinen kulkureitti ja sillä on tärkeä merkitys monen lajin säilymiselle sekä luonnon monimuotoisuudelle. Luonnontilaisena säilytettävien purojen määrän vähentäminen, erityisesti EteläSuomessa ilmaisee, kuinka tärkeäitä niiden tarkkailu ja kunnostamistoimenpiteet ovat (Purot ja muut pienvedet huomioitava lähiympäristössä, 2009). Sekä purot että pienvesimuodostumat tarjoavat elinympäristön lukuisille kasveille, linnuille, kaloille, hyönteisille ja muodostavat lähiympäristön myös uhanalaisille maalla viihtyville eläimille. Virtaavissa vesissä esiintyy useita uhanalaisia lajeja, esimerkiksi seitsemän kymmenestä Suomessa uhanalaiseksi luokitellusta kalalajista esiintyy virtaavissa vesissä. Pienillä virtavesillä on myös suuri merkitys luonnon vesitalouden ylläpitäjänä. Luonnollisia pienvesimuodostumia on jäljellä yhtä vähän kuin puroja ja niiden määrän vähentyminen on taas vaikuttanut useiden pienvesistä riippuvaisien lajien uhanalaistumiseen (Ahponen H., 2008) Lammet Lammella tarkoitetaan pientä seisovan veden allasta. Vesilain mukaan lammet luokitellaan vesistöiksi, selvää eroa pieniin järviin tai pienvesiin kuuluviin lampiin ei kuitenkaan ole olemassa. Vesilain 2 luvussa, 11 :ssä mainitaan enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet ja näiden lampien katsotaan olevan pienvesiä. Järvet ovat erottamaton osa Suomen luonnonympäristöä, ne luovat ympäristöön vaihtelua ja monimuotoisia kasvillisuuden reunavyöhykkeitä. Lammet ja pienet järvet ovat Suomessa tyypillisintä järviluontoa, niihin kuuluu 98 prosenttia järvistä (Lammet ja pienet järvet, 2010). Alle hehtaarin suuruisia lampia on Suomessa noin , joista suurin osa sijaitsee Lapissa (Ahponen H., 2008). Sellaisen kokoon perustavan luokittelun lisäksi lampia voidaan luokitella esimerkiksi humusaineiden määrän perusteella. Suomen lammissa on yleisesti korkea humuspitoisuus, joka vaikuttaa vesien tummavetisyyteen. 9

10 Humusvetiset lammet ovat Suomessa kansainvälisesti arvokkaita, sillä vastaavia löytyy vain itäisen Kanadan peruskallioalueelta. Lampia luokitellaan myös fysikaaliskemiallisten ominaisuuksien, ravinteisuuden sekä valumaalueen geologian ja hydrologian perusteella (Lammet ja pienet järvet, 2010). Koska pienet lammet luovat ympäristöstään poikkeavan pienilmaston, erityisen ekosysteemin, jossa elää erikoinen eläin ja kasvilajisto, ne luokitellaan varsin usein lammen sijainnin sekä maa ja kallioperän perusteella. Hannele Ahponen hänen julkaisussaan Pienvedet luonnon helmiä. Opas pienvesiluontoon luetteloi muun muassa metsälampia, harjulampia ja suolampia. Noin puolet Suomen lammista on metsälampia, jotka ovat esimerkiksi tärkeitä kutupaikkoja sammakkoeläimille, niistä löytää ulpukkaa, lumpeita, vitoja ja palpakoita. Harjulammet sijaitsevat pohjavesialueilta. Niiden ympäristö on yleensä kuivaa kangasmetsää ja vesi on kirkasta sekä niukkaravinteista. Harjulampea voidaan pitää myös isokokoisena lähteenä. Kirkasvetisissä harjulammissa viihtyvät pohjalehtiset kasvit, kuten nuotta ja äimäruoho sekä lahnanruohot. Suolampia ympäröi useimmiten neva, räme tai luhta. Suolammet ovat tummavetisiä ja niiden hapan vesi on vähäravinteista, koska ravinteet sitoutuvat vedessä olevaan humukseen. Lampi saattaa kasvaa luonnostaan umpeen ja voi muuttua ajan kuluessa suoksi (Ahponen H., 2008; Pienvedet Lähteet Lähteet ovat vesistöjä pienempiä vesiä (L / luku, 3 ). Suomessa arvioidaan olevan jopa satoja tuhansia lähteitä, joista suurin osa esiintyy Lapissa. Ne ovat tavallisesti pieniä, koko vaihtelee alle neliömetristä muutamaan neliömetriin. Lähteitä esiintyy eniten mäkisillä, runsassateisilla alueilla, missä maaston pinnanmuodot ja korkeussuhteet vaihtelevat. Lähteeksi määritellään pohjaveden tai orsiveden purkautumispaikat, joissa vesi pulppuaa maanpintaan, suon tai vesistön pohjalle. Purkautumistavan mukaan lähteet jaetaan kolmeen ryhmään: allikkolähteisiin, purolähteisiin ja hetteikkölähteisiin (tihkupintoihin). Ravinteisuuden perusteella lähteitä voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin: vähäravinteiset (oligotrofiset), keskiravinteiset (mesotrofiset) ja runsasravinteiset lähteet. Lähteet ovat tärkeitä lähiympäristöön vaikuttavia vesimuodostumia. Ne ylläpitävät veden virtausta puroissa ja noroissa (erityisesti kuivana aikana), vaikuttavat veden riittävyyteen ja parantavat veden laatua virtavesissä. Vesi lähteissä pysyy kirkkaana, koska matalan lämpötilan ja ympäristön varjoisuuden ansiosta levätuotanto on rajoitettu. Lähteiden puhdas vesi tarjoaa isommille eläimille, esimerkiksi hirville, karhuille tai linnuille juomapaikkoja. Lähteitä ovat ainutlaatuisia elinympäristöjä. Ne rikastuttavat luonnon monimuotoisuutta ja luovat ympärilleen lajistoltaan omaleimaisen ympäristön. Kasvillisuus levittäytyy sekä lähteessä että sen ympärillä vyöhykkeisinä. Lähteissä viihtyvät muun muassa sammalet (lähteiden uhanalaiset lajit), hetekaalit, purolitukat, korpinurmikat ja muita. Lähteiden eläimistö koostuu pääasiassa hyönteisistä ja pikkuäyriäisistä. Tyypillisiä lähteitä asuttavia lajeja ovat surviaissääsket sekä äyriäiset, kuten vesisiira, puro ja järvikatka (Ahponen H., 2008; Lähteet, 2010). 10

11 3 Selvityksen taustaa 3.1 Lähtökohta Tampereen kaupungin pintaalasta noin 24 % on vettä ja alue kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueeseen, joka on valumapintaalaltaan Suomen viidenneksi suurin vesistöalue (järvisyys noin 11 %). Pienvesiä on Tampereella runsaasti erityisesti Aitolahti Teisko alueella, jota selvitys koskee. Niiden suojelussa tärkeimpänä tavoitteena on säilyttää ja suojella vielä jäljellä olevat monimuotoiset pienvedet, jotka toimivat tärkeänä elinympäristönä monille lajeille. Tämän pienvesiselvityksen tavoitteena on koota olemassa oleva tieto Tampereen Aitolahti Teisko alueen pienvesikohteista ja esittää tarvittavat selvitys ja kunnostustoimet. Selvitys on tehty tukemaan EU:n vesipuitedirektiivin vaatimuksia vesien hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan saavuttamisessa. 3.2 Lähtötiedot Tampereen Aitolahti Teisko alueen pienvesiselvitys koskee en valumaaluetta, eli Nurmen alueelta pohjoiseen ulottuvaa Näsijärven rantaa mukailevaa aluetta. Pienvesiselvityksen tiedot on koottu työn laatimisen aikana olemassa olevien selvityksien ja tietoaineistojen nojalla. Pienvesikohteet paikannettiin kartalle MapInfo paikkatietoohjelman avulla. Tarkastelun kohteiksi valitut virtavedet luokiteltiin pituuden perusteella, koska Aitolahti Teisko alueella on runsaasti pienvesikohteita. Selvityksen ulkopuolelle jäivät suoalueilla virtaavat uomat, jotka eivät yhdy muihin uomiin tai järviin sekä lyhyemmät uomat ja pienemmät sivuhaarat. Lampien ja lähteiden osalta mukaan otettiin kaikki löytyneet kohteet. Uomien linjaukset määriteltiin pääasiassa Tampereen taustarasteriaineistojen virastokartan perusteella ja Maanmittauslaitoksen kartan perusteella ( Peruskarttarasterin vesistöt ). Lähteitä paikannettiin maastotietokantakartan avulla sekä erikoissuunnittelija Kari Kortteen tietojen nojalla. Eri kartta ja tietolähteistä saatujen pienvesikohteiden paikkansapitävyys tarkastettiin ja tarkennettiin maastokäynneillä. Yksityiskohtaiseen vesistön tilan tarkasteluun perustuen eri karttaaineistoista saadun tiedon yhteydessä, pienvesiselvitys osoittaa kattavammin pienvesien nykytilaa. Maastokäyntejä tehtiin kesällä 2013 toukokuun ja elokuun välisenä aikana. Maastokäyntikohteet valittiin lähtötietoaineiston ja karttatarkastelun perusteella. Kohteiksi valittiin keskeisiksi arvioidut pienvedet, kiinnittäen erityistä huomiota osayleiskaavassa sijaitseviin kohteisiin, jotka sijaitsevat luontoarvoista johtuen arvokkailla alueilla. Pienvesikohteiden suuren määrän tai sen sijainnin vuoksi ei ole ollut mahdollisuutta tehdä maastokäyntejä kaikissa kohteissa. Aitolahti Teisko alueen pienvesiselvitykseen otettiin mukaan yhteensä 176 pienvesikohdetta, joista virtavesiä oli 99 kappaletta, lampia 56 kappaletta ja lähteitä kartoitettiin 21 kappaletta. Selvityksessä on 11

12 käytetty virallisia nimiä niistä pienvesikohteista, joista se on ollut olemassa. Useimmissa kohteissa ei kuitenkaan ole virallista nimeä ja niille on annettu selvityksessä käytetyt työnimet. 3.3 Tuotettu aineisto Pienvesiselvitys on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kuvataan selvityksen tausta, tavoitteet ja käytetty terminologia. Toiseen osaan on koottu kohdekortit pienvesistä. Niissä uomien, lampien ja lähteiden tiedot on esitetty tiivistetysti. Jokaisessa kortissa on lisäksi esitetty kohteen sijainti kartalla ja maastokäynnin aikana kohteesta otettu valokuva. Raportin toisessa osassa pienvesikohteet on ryhmitelty tilastoalueiden mukaan. en valumaalueella pienvedet jakautuvat seuraaviin tilastoalueisiin (etelästä pohjoiseen): Nurmi, Aitoniemi, Kämmennieni, Viitapohja, Polso, Terälahti ja Velaatta. 4 Kohteiden ominaisuuksien määrittelyperusteet Valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (L /1040) säädetään vesienhoitosuunnitelmaan sisällytettävistä selvityksistä, vesien tilan arvioimisesta ja seurannasta sekä vesienhoitosuunnitelman laatimisesta. Asetuksen 3. luvussa on esitetty tarvittavat muuttujat pinta ja pohjavesien tilan arvioimiseksi. Niitä ovat biologiset, hydrologismorfologiset ja fysikaaliskemialliset tekijät sekä ekologiset laatusuhteet. Selvityksessä on käytetty niiden lisäksi myös muita pienvesiä kuvaavia ominaisuuksia. Jokaiselle pienvedelle on laadittu kohdekortti, johon on koottu pienvesikohdetta koskevat tiedot. Tiedot on kerätty karttaaineistojen avulla, kirjallisista lähteistä ja osin maastokäynneiltä. Seuraavassa on tarkemmin esitetty pienvesikohteiden ominaisuuksien määrittelyperusteet. 4.1 Sijainti Pienvesimuodostuman sijainti on täsmennetty kaupunginosittain, eli tilastoalueiden mukaan. Virtavedet voivat kulkea laajalla alueella ja monien kaupunginosien läpi, joskus myös Tampereen rajojen ulkopuolella (tässä selvityksessä Kangasalan puolella). Sellaisissa tapauksissa uoman sijainti on määritelty kaupunginosittain alkulähteestä purkupaikkaan. Tilastoalueiden nimet on laadittu vektoriaineiston kartan perusteella, jonka nimi on Tilastoalueet. 4.2 Kohteen kuvaus Kohteen kuvauksella tarkoitetaan yleispiirteistä kuvausta pienvesikohteesta. Lampiin ja lähteiden kohdalla kuvaillaan kohteita ja niiden lähiympäristöä. Virtavesien osalta luonnehditaan ympäristöä, jossa uoma kulkee sekä kuvaillaan ympäröivän alueen maankäyttöä (luonnollinen vai rakennettu alue) tai ympäristön maanpeitettä. Tiedot kohteiden kuvauksista ja niiden lähiympäristöstä on laadittu 12

13 Maanmittauslaitoksen maastotietokannan sekä Tampereen virastokartan perusteella. Tietoja on osin täydennetty maastokäyntien perusteella. 4.3 Pienvesikohteen valumaalue Valumaalue on vedenjakajan rajaama alue, josta vedet valuvat matalimmassa kohdassa sijaitsevaan vesistöön. Vedenjakajat kulkevat maanpinnan korkeimmissa maastokohdissa erottaen valuvien vesien suunnat. Monet valumaalueen ominaispiirteet vaikuttavat merkittävästi veden määrään, virtaussuuntaan ja virtausnopeuteen, eli vesistöjen muodostumiseen, sen lisäksi myös veden laatuun. Sellaisiin tekijöihin kuuluvat topografia (korkeussuhteet ja kaltevuus), valumaalueen maa ja kallioperä, maankäyttö ja kasvillisuus sekä valumaalueen perusominaisuudet, muun muassa sen koko, muoto, järvisyys ja uomien määrä (Valumaalue, 2010; Hyvärinen V., 1986). Pienvalumaalueista muodostuu suurvalumaalueita. Kaikissa selvityksen vesikohteissa on esitetty suurvalumaalueen nimi ja numero (Tampereen Oracleaineistojen Valumaalueet rasterikartan perusteella). Pienvalumaalueet on merkitty vain muutamien kohteiden kohdalla. Näissä kohteissa lähivalumaalueen rajaus on esitetty kohdekortissa sijaitsevalla kartalla ja sen pintaala on laskettu. Pienvalumaalueet on määritetty Tampereen välikäyrät_1m kartan perusteella. Melkein kaikki selvityksen pienvedet sijaitsevat en valumaalueella, vain muutamia lähteitä eri valumaalueelta on otettu työhön mukaan. Lisäksi muutamat uomat saavat alkunsa naapurivalumaalueelta. Virtavesien yleispiirteisessä valumaalueen kuvauksessa esitetään maanpeitteen luonne (metsien, soiden ja peltojen esiintyminen). Kuvaukseen sisältyvät myös tiedot luontoarvoiltaan arvokkaista alueista, esimerkiksi vanhoista metsistä tai luonnonsuojelualueista. Vanhat kaatopaikat ja hautausmaatkin mainitaan. Valumaalueen maaperälaji on tärkeä veden laatuun vaikuttava tekijä ja se on sisällytetty virtavesikohdekortin tähän kohtaan. Lampikohdekorteissa valumaalueen kuvauksessa kerrottaan lampea ympäröivästä lähiympäristöstä sekä maaperälajeista. 4.4 Hydrologismorfologinen tila Valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (L /1040) hydrologismorfologisilla tekijöillä tarkoitetaan virtausoloja, viipymää, veden korkeutta, syvyyssuhteita, pohjan ja rantavyöhykkeen rakennetta sekä yhteyttä pohjaveteen. Virtaveden rakennetta, eli morfologiaa kuvaavat uoman linjaus, pituus, profiili ja poikkileikkaus. Hydrologia kertoo vuorostaan veden esiintymisestä, ominaisuuksista ja kiertokulkusta. Hydrologismorfologisesta tilasta selvityksen virtavesikohteisiin on koottu uomien morfologiaa sekä hydrologiaa 13

14 koskevia tietoja, kuten pituus, kaltevuus, purkupaikka, rakenteet, keskivirtaama, tulvaherkkyys, eroosiovauriot sekä luonnontilaisuus. Uoman pituus on mitattu MapInfo ohjelman mittatyökalun avulla ja kaltevuus laskettu rasteriaineistossa olevan kantakartan perusteella. Uoman linjaus on esitetty kohdekortin kartalla. Ihmistoiminnasta johtuvia virtaveden morfologian muutoksia ovat muun muassa uomaan lisättävät rakenteet, kuten rummut, sillat, laiturit ja padot. Tiedot rakenteista perustuvat karttatarkasteluun (virastokarttaan) ja osin maastokäynteihin. Paikoitellen havaitut eroosiovauriot ovat joko luonnonmukaisia tai syntyneet ihmisen maankäytön tai virkistyskäytön seurauksena. Luontaisiin eroosiovaurioihin vaikuttaa lähinnä maaperälaji, mutta sen lisäksi myös virtausolosuhteet, vesimäärä ja kasvillisuus. Eroosiovaurioiden tasoa on arvioitu maastokäyntien perusteella ja vauriot on luokiteltu seuraavalla tavalla: lievää eroosiota, eroosiovaurioita tai voimakkaita eroosiovaurioita. Pienvesien luonnontilaisuus on arvioitu maastokäyntien ja osin karttatarkastelujen perusteella; luonnontilaasteen luokittelu perustuu sekä hydrologia että morfologiatekijöihin. Pienvesikohteille on annettu yksi seuraavista kuudesta asteesta: luonnontilainen tai lähes luonnontilainen (uoman linjausta ei ole muutettu), osittain muokattu tai muokattu (uoman muoto voi olla keinotekoinen ja/tai uoma on jonkin verran suoritettu, oikaistu), voimakkaasti tai erittäin voimakkaasti muokattu (uoma on merkittävästi suoritettu, usein suojattu kiveyksellä tai betonoinnilla, usein on johdettu maan alla). Pienvesikohde on sitä luonnontilaisempi, mitä vähemmän ihmisen toiminta on vaikuttanut kohteeseen ja sen ympäristöön. Virtaama tai tulvaherkkyystietoja ei Aitolahti Teiskon vesistöistä ollut saatavilla. Lampien osalta on esitetty pintaalaa ja luonnontilaisuutta koskevia tietoja, lähteistä on mainittu luonnontilaisuus (molemmissa tiedot tulvaherkkyydestä puuttuvat). Lampien pintaala on MapInfo ohjelman laskema arvo. 4.5 Fysikaaliskemiallinen vedenlaatu Valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (L /1040) fysikaaliskemiallisilla tekijöillä tarkoitetaan näkösyvyyttä, lämpöoloja, happioloja, suolaisuutta, happamoitumistilannetta, ravinneoloja ja kansallisesti valittuja vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineita. Veden laatua arvioidaan fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten muuttujien perusteella. Niitä tutkitaan isommista vesimuodostumista säännöllisesti ja jatkuvasti, mutta pienvesien veden laatua seurataan säännöllisesti vain kantakaupungin alueella. Luonnontilaisilta alueilta, joilla ihmistoiminnan vaikutuksia ole, ei ole vedenlaatutietoja. Tämän selvityksen pienvesikohteista vain muutamille on suoritettu 14

15 vedenlaatututkimuksia ja vesianalyysitulokset ovat saatavilla. Ohessa on listattu tärkeimmät fysikaaliskemialliset muuttujat, niiden kuvaus (Vedenlaadun arvosteluperusteet Vuori K. M. ym, 2006) sekä rajaarvoja (Oravainen R., 1999, jos ei mainittu toisin). Kokonaistyppi [µg N/l] ilmaisee orgaanisen ja epäorgaanisen typen kokonaispitoisuutta; on tärkeä likaantumisen indikaattori. Luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on µg N/l, humusvesissä vesissä: µg N/l, hyvin ruskeissa vesissä: yli 1000 µg N/l. Kokonaisfosforilla [µg P/l] tarkoitetaan veden sisältämää epäorgaanista ja orgaaniseen aineeseen sitoutunutta fosforia; se on erittäin tärkeä veden rehevyyden arvioinnissa. Luonnontilaisten karujen vesien kokonaisfosforipitoisuus on alle 10 µg P/l, lievästi rehevissä vesissä: µg P/l, rehevissä: µg P/l, erittäin rehevissä: µg P/l ja 100 µg P/l ylittävä kokonaisfosforipitoisuus tarkoittaa ylirehevää vettä. Sameus [FTU] ilmoittaa kiinteiden aineiden pitoisuudesta ja kuvastaa veden kirkkautta. Kirkkaan veden sameus on pienempi kuin 1 FTU, lievästi sameassa vedessä 1 5 FTU. Mikäli vesi on silmin nähden samentunutta, sameusarvo on 5 10 FTU yksikköä tai suurempi. ph on happamuuden mitta. Neutraalin veden ph on 7,0, mitä happamampaa vesi on, sitä alhaisempi on sen ph arvo. Veden happamuutta lisäävät muun muassa valumaalueella olevat suot, ilmakehän hapan laskeuma ja teollisuuden happamat jätevedet. Happamoitumisesta voidaan puhua, kun ph laskee tason 6,0 alapuolelle. Kemiallinen hapenkulutus COD Mn [mg O 2 /l] osoittaa veden humusleimaisuutta ja mittaa vedessä olevien kemiallisesti hapettavien orgaanisten aineiden määrää. Värittömissä vesissä sen arvo on 4 10 mg O 2 /l, humusvesissä mg O 2 /l. Sähkönjohtavuus [ms/m] kuvastaa veteen liuenneiden suolojen määrää. Suomessa sisävesien sähkönjohtavuuden arvot ovat välillä 3,5 10 ms/m (Vedenlaadun arvosteluperusteet Sähkönjohtavuus kasvaa veden epäpuhtauksien määrän lisääntyessä (peltoviljely, jätevedet). 4.6 Ekologinen tila Valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (L /1040) ekologisella laatusuhteella tarkoitetaan ekologista tilaa osoittavien biologisten tekijöiden poikkeamaa vertailuoloista. Ekologisen tilan luokittelussa tarkastelun kohteena ovat ensisijaisesti biologisien laatutekijöiden havainnot. Biologisten tekijöiden lisäksi arvioinnissa käytetään tukena tietoja vesistön hydrologismorfologisesta muuttuneisuudesta, kuormittavasta toiminnasta sekä veden fysikaaliskemiallisesta laadusta. Näiden tietojen 15

16 perusteella pintaveden ekologinen tila luokitellaan erinomaiseksi, ellei se ole heikentynyt ihmisen toiminnan aiheuttamasta vaikutuksesta (Pintaveden ekologinen luokittelu, 2007). Selvityksen pienvesikohteiden ekologinen tila on kuvattu pääasiassa karttaaineistotarkastelujen perusteella (MapInfo ohjelman vektoriaineistojen karttoja). Tässä kohdassa on korostettu tietoja arvokkaista luontoarvoista, kuten vanhoja metsiä tai lehtoja, arvokkaita niittyjä sekä luonnonsuojelualueita. Erityisten luontoarvojen lisäksi myös kasvi ja eläinlajistotiedot on esitetty, sisältäen harvinaiset ja uhanalaiset lajit. Lajeista lueteltiin ne, jotka esiintyvät pienveden välittömässä läheisyydessä tai joiden elinympäristö on pienvesimuodostumasta riippuvainen. Pienvesikohteita koskevia kalastotietoja ei ollut saatavilla. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että kohdassa ei esiinny kalalajeja. Kohteiden luonnontilaisuus on arvioitu maastokäynnein. 4.7 Maisema ja virkistysarvot Pienvesikohteen maisemaarvoilla tarkoitetaan kohteen erityisiä maisemallisia arvoja tai kohteen ympäristössä sijaitsevaa maisemallisesti arvokasta aluetta, vaikka kohde itsestään ei olisi maisemallisesti arvokas. Virkistysarvoilla tarkoitetaan sen sopivuutta virkistäytymis ja harrastustarkoituksiin. Maisema ja virkistysarvoja arvioitaessa kiinnitettiin huomiota muun muassa pienveden läheisyydessä sijaitseviin ulkoilu ja luontopolkureitteihin. Kohteen virkistysarvoa nosti myös sijainti ulkoilumetsä tai luonnonsuojelualueella. Lisäksi tärkeitä olivat läheisyydessä sijaitsevat harrastusalueet. Uimarannat, urheilupuistot ja soutuvenerannat houkuttelevat ihmisiä viettämään enemmän aikaa luonnossa. Pienvesikohteiden maisema ja virkistysarvojen tila on kuvattu Tampereen kaupungin karttaaineistotarkastelujen perusteella (MapInfo ohjelman vektoriaineistojen karttoja) sekä virastokartan ja maastokäyntien perusteella. 4.8 Maankäytön tilanne ja suunnitelmat Maankäyttökohdassa on selvitetty pienvesikohdetta ympäröivän alueen kaavatilannetta. Maankäyttö ja rakennuslain (L /132) tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. L aissa luetteloidaan luontoa ja ympäristöä koskevia edellytyksiä maankäytön suunnittelussa. Sen mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä sekä ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä (L /132). Järkevällä maankäytön suunnittelulla on siis mahdollista vähentää pienvesiin kohdistuvia riskejä. Kaavan valmisteluvaiheessa on tärkeää kiinnittää huomiota kaavoitetulla alueella 16

17 sijaitseviin luontoarvoihin ja osoittaa kaavassa asianmukaisia alueita, joilla edistetään luontoarvojen säilymistä. Kohdekortit sisältävät tietoja pienvesimuodostumien sijoittumisesta yleiskaavaalueelle tai asemakaavaalueelle, jos sellainen on laadittu. Vireillä olevat kaavat ja niiden perusteella saadut tiedot on esitetty maankäytön suunnitelmat kohdassa. Selvitysaluetta koskevat voimassa olevat yleiskaavat ovat Aitolahti Teisko yleiskaava 1982 (yk014) ja Aitolahti Teisko rantayleiskaava (yk016). Kohteiden sijoittuminen niille alueille on selvitetty Tampereen kaupungin internetsivuston avulla (Voimassa olevat yleiskaavat Kohteen sijoittuminen asemakaavaalueelle on selvitetty asemakaavatilanne Oraclepaikkatietoaineistoista saadun kartan perusteella. Asemakaavatietoja on myös saatu kaupungin internetsivustolta. Vireillä olevien osayleiskaavojen tiedot on selvitetty paikkatietoaineiston maankäyttökarttojen avulla (osayleiskaavoja koskevat aineistot). Kohteiden mahdollinen sijoittuminen kaupungin omistamille alueille esitetään kohdekorttien kohdassa maanomistus. Kaupungin maanomistus on selvitetty Aitolahti Teiskon aluetta koskevan maanomistus_yhdist tietokannan perusteella. 4.9 Suojelualueet Kohteen sijainti luonnollisesti arvokkaalla alueella nostaa sen arvoa. Suojelualuekohdassa on mainittu kohteen sijoittuminen luonnonsuojelu tai Natura2000alueille sekä tietoa siitä, täyttääkö kohde täyttää metsälain tarkoittaman erityisen tärkeän elinympäristön ehdot. Tiedot Natura2000alueista on saatu Oraclepaikkatietoaineistoista (ELY keskuksen Naturaalueet tietokanta). Muut tiedot on saatu vektoriaineistojen tietokantojen perusteella (tietokannat Luonnonsuojeluohjelman kohteet ja perintömetsä, Avainbiotooppi ) Toimenpiteet Toimenpiteillä tarkoitetaan suosituksia, joiden avulla pyritään parantamaan pienvesikohteen ekologista tilaa sekä säilyttämään kohteen luonnolliset arvot. Tässä kohdassa on muun muassa esitetty tarvittavat kunnostus ja hoitotoimenpiteet. Suositellut toimet perustuvat sekä olemassa olevasta lähdeaineistosta saatuihin tietoihin että maastokäynneissä tehtyihin havaintoihin Muuta huomioitavaa Pienvesikohteen valumaalueella voi esiintyä monenlaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat kohteen kuntoon, ekologiaan ja veden laatuun. Tässä kohdassa on esitetty tällaisia pienvesikohteen tilaan vaikuttavia tekijöitä ja siihen liittyviä huomioita. Paikkatietoaineiston vektoritietokannan avulla on selvitetty vaikutusetäisyydellä sijaitsevat riskikohteet, esimerkiksi vanhat kaatopaikat tai pilantuneet maaalueet (Oracle 17

18 paikkatietoaineistojen kartan avulla). Lähdeaineistosta saatujen tietojen lisäksi huomautukset perustuvat maastokäynneissä tehtyihin havaintoihin. 5 Selvityksessä kartoitetut pienvedet Aitolahti Teisko alueen pienvesiselvitys käsittää 99 virtavesikohdetta, 56 lampea ja 21 lähdettä. Suuren pienvesikohteiden lukumäärän vuoksi selvityksessä ne on esitetty tilastoalueittain. Tilastoalueiden sijainti AitolahtiTeisko pienvesiselvitysta koskevalla alueella on esitetty kartalla 9. (Liite 1.). Jokaiselle kohteelle on laadittu oma kohdekortti. Seuraavassa on esitetty pienvesikohdekorttien luettelo ja niiden sivunumerot. Nurmi Sivun Sivun Purot, ojat, norot nro nro Lähteet 24 Juoponlahden oja 37 Ketarantien lähde III 25 Haapakorven oja 38 Ketarantien lähde II 26 Lintukallion oja 39 Lintukalliontie 36 lähde 27 Merjanlahden oja 28 Tarasten oja 29 Pihlajamäen oja 30 Kovapääntien oja 31 Nurmintien oja 32 Rantalan oja 33 Isoniityn oja 34 Tarastenjärven laskuoja 35 Lintukalliontien oja 36 Hangaslahden oja Taulukko 1. Nurmen alueen pienvesikohdekortit ja niiden sivunumerot. 18

19 Aitoniemi Sivun Sivun Sivun Purot, ojat, norot Lammet nro nro nro Lähteet 41 Härmälänsuon oja 71 Mäkelän lampi 80 Leppäsen lähde 42 Aitolahden oja 72 Lautaojanlampi 81 Kiikkisensolan lähde 43 Hurmajärveen laskeva oja 73 Kotirannanlampi 82 Aitolahdenojan lähde 44 Syväoja 74 Kuuselanlampi I 83 Ojalan lähde I 45 Huhdanjohteenlahden oja 75 Kuuselanlampi II 84 Ojalan lähde II 46 Valkaman oja 76 Kuuselanlampi III 85 Ojalan lähde III 47 Riihikallion oja 77 Talvisuonlampi 86 Vehkalahden lähde I 48 Vaarlahden oja I 78 Vähäjärven laskuojan lampi 87 Vehkalahden lähde II 49 Vaarlahden oja II 79 Hurmanniitynlampi 88 Hirviniementie 19 lähde 50 Hirviniemen oja 51 IsonHeikin mäen oja 52 Kilunpohjan oja 53 Lehmiön oja 54 Laalahdenlammen laskuoja 55 Sorilan oja 56 Kivelän oja 57 Talvisuonoja 58 Lautaoja 59 Heikkilän oja 60 Korven oja 61 Kupintien oja 62 Savilahden oja 63 Loukassuonoja 64 Myllylahden oja 65 Pihkalanoja 66 Vähäjärven laskuoja 67 Kaitavedentien oja 68 Aitolahden ojan sivuhaara 69 Kalliojärven laskuoja 70 Kalliomäen oja Taulukko 2. Aitoniemen alueen pienvesikohdekortit ja niiden sivunumerot. 19

20 Kämmennieni Sivun Sivun Sivun Purot, ojat, norot Lammet nro nro nro Lähteet 91 Tervakiven oja 123 Eerolanlampi 159 Lähdekorven lähde 92 Latoniityn oja 124 Kantolanlampi I 160 Nuorajärven lähde 93 Paavolanniemen oja 125 Kantolanlampi II 94 Liirin oja 126 Urponmaanlampi 95 PikkuUittamon oja 127 Nevalanlampi 96 Voisaarentien oja 128 Tervakivenlampi I 97 Katajaperän oja 129 Tervakivenlampi II 98 Nuorajärven oja 130 Teininkivenlampi 99 Valkeajärveen laskeva oja 131 Säynävänlahdenlampi 100 Kukonjärven laskuoja 132 Voisaarentienlampi I, II ja III 101 Kukkolan oja 133 Koiranpäänlahdenlampi I ja II 102 Kukonsaarentien oja 134 Kolunkylänlampi 103 Kukonjärveen laskeva oja 135 Katajaperänlampi 104 Rajalammin laskuoja 136 Nuorajärvenlampi 105 Kuolemaiseen laskeva oja 137 Nuorajärven pikkulampi 106 Sepänlahden oja 138 Pirilänlampi 107 Sisaruspohjaan laskeva oja 139 Päiväjärventienlampi 108 Runonkallion oja 140 Kukkolanlampi 109 Kaitaveteen laskeva oja I 141 Mäntylänlampi 110 Leponiemen oja 142 Ollilanlampi 111 Paavolantien oja 143 Rajalanlampi 112 Kämmensuonpuiston oja 144 Nevanlampi 113 Mikkolanlampeen laskeva oja 145 Hakalanlampi 114 Toijalanjärveen laskeva oja 146 Sepänlahdenlampi 115 Mustaoja 147 Tiinukorvenperänlampi 116 Toijakylän oja 148 Viitapohjantienlampi 117 Lamminkentän oja 149 Sääksniemenlampi 118 Mäyränperän oja 150 Sääksniemenlampi I 119 Suppilolahden oja 151 Sääksniemenlampi II 120 Hirvijärven laskuoja 152 Lahdentaustanlampi I ja II 121 Punalahden oja 153 Haapavuorentienlampi 122 Tervaoja 154 Kotokallionlampi 155 Toijakylänlampi 156 Konilammi 157 Ahtelanlampi 158 Hirvijärvenlampi Taulukko 3. Kämmenniemen alueen pienvesikohdekortit ja niiden sivunumerot. 20

21 Viitapohja Sivun Sivun Sivun Purot, ojat, norot Lammet nro nro nro Lähteet 162 Ympyriäisen oja 170 Kytösuonojanlampi 171 Sileäkallion lähde 163 Matalajärven laskuoja 172 Sikoojan viereinen lähde 164 Kaakkolammin laskuoja 173 Mäkikyläojan lähde 165 Sikooja 174 Irjalan lähde 166 Läpikäytävän oja 175 Viitapohjantien lähde 167 Paarlahden oja 176 Paarlahden lähde 168 Tapaninperän oja 177 Muinaishaudan lähde 169 Pulesjärventien oja Taulukko 4. Viitapohjan alueen pienvesikohdekortit ja niiden sivunumerot. Polso Sivun Sivun Purot, ojat, norot nro nro Lammet 179 Jyväkorventien oja 188 Teiskolanlampi 180 Teiskolan oja 189 Vasikkahaanlampi 181 Pytkyliäisen laskuoja 190 Ruutanalammi 182 Kuorannantien oja 183 Ruskeamaan oja 184 Rapakonlahden oja 185 Lumppulahden oja 186 Lähteenmäen oja 187 Maisansalon oja Taulukko 5. Polson alueen pienvesikohdekortit ja niiden sivunumerot. Terälahti Sivun Sivun Purot, ojat, norot nro nro Lammet 192 Katajiston oja 199 Teiskon kirkkotienlampi 193 Ruutananoja 200 Huuhkalampi 194 Neulasuonoja 201 Rajalanlampi I 195 Pirjonmäen oja 202 Rajalanlampi II 196 Rajalan oja 203 Kaakkolammi 197 Kaakkolampeen laskeva oja 204 Taivallahdenlammet I VI 198 Koskuenoja 205 Koskuenojanlampi Taulukko 6. Terälahden alueen pienvesikohdekortit ja niiden sivunumerot. 21

22 6 Pienvesikohtaiset kohdekortit Tähän kappaleen on sisälly pienvesien kohdekortit tilastoalueittain. Kohdekohtaisissa kartoissa on esitetty kohde virastokartalla ja sen valokuva, jos on saatavissa. Muutamissa virtavesikartoissa on merkitty lähivalumaalueen rajaus. Kohdekohtaisissa kartoissa käytetyt merkinnät ja niiden selitykset: Virtavedet Lammet Lähteet Valumaalueen rajaus Tilastoalueen rajaus Tampereen kaupungin omistama alue 22

23 6.1 Nurmi Kartta 1. Nurmen alueen pienvedet. 23

24 UOMAN KUVAUS VALUMAALUEEN NIMI VALUMAALUEEN NUMERO "Juoponlahden oja" Kangasala Olkahinen Nurmi Uoma saa alkunsa Kangasalan puolelta Matkajärvestä ja virtaa pelto ja suoalueiden sekä metsäalueiden kautta Näsijärven Juoponlahteen. VALUMAALUEEN KUVAUS Metsä ja peltoaluetta, suota, tiheää asutusta. Matkajärvi. Maaperä pääosin savea ja moreenia. LÄHIVALUMAALUEEN PINTAALA [km2] 3,23 Puro UOMAN PITUUS [km] 3,70 UOMAN KALTEVUUS [%] 0,40 PURKUPAIKKA Näsijärvi, Niihamanselkä, Juoponlahti RAKENTEET 4 rumpua/putkea, 7 siltaa EROOSIOVAURIOT Eroosiovaurioita uoman alajuoksulla. Lähes luonnontilainen; osittain muokattu yläjuoksulla. KESKIVIRTAAMA TULVAHERKKYYS NÄYTEPÄIVÄMÄÄRÄ SÄÄNNÖLLINEN TARKKAILU KOKONAISTYPPI [ug N/l] KOKONAISFOSFORI [ug P/l] SAMEUS PH KEMIALLINEN HAPENKULUTUS SÄHKÖNJOHTAVUUS [ms/m] ARVIO VEDEN LAADUSTA Vesi silmämääräisesti arvioiden lievästi rehevää ja ruosteenväristä, mutta kirkasta. KALAST0 Saraturvesuota alkuosassa. Ulkoilumetsää, arvokasta niittyä, vanhaa arvokasta metsää sekä rantaluhtaa. Liitooravan ja tummaverkkoperhosen elinympäristöä ja kulkuyhteyksiä. Kasvilajeja: hirssisara, rohtovirmajuuri, suomenhierakka, vesihierakka, keltaapila. Pohjanlepakko, viiksisiippa, korvayökkö. MAISEMA JA VIRKISTYSARVOT Uoma kulkee osittain ulkoilumetsässä. Ulkoilureitti. Uoma alkaa Kangasalan alueelta. Se kulkee aluksi Tampereen puolella vireillä olevan Ojalan oyk:n mukaan, seuraavaksi vireillä olevan Tarastenjärven oyk:n alueella ja vireillä olevan Nurmi Sorilan oyk:n alueella. MAANKÄYTÖN SUUNNITELMAT SUOJELUALUE Ojalan oyk:ssa uoma kulkee maa ja metsätalousvaltaisella alueella (MU2), teollisuusalueella, jolla ympäristö asettaa toiminnan laadulle erityisiä vaatimuksia (TY3). Seuraavaksi uoma kulkee Nurmi Sorilan oyk:n alueella maa ja metsätalousvaltaisella alueella (MU2), kaupunkipuistoksi varatulla alueella (VLK3), maiseman ja luonnonhoitoalueeksi varatulla alueella (VLM6). Noin puolet kaupungin omistuksessa. Osa alueesta mahdollinen metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö. Säilytetään kohteen luontoarvot ja luonnontilaisuus. Hoidetaan tulvaongelmat. Alajuoksulla voimakasta pintavaluntaa, koska kasvillisuus puuttuu. Lintukalliontien ja Kaitavedentien risteyksen läheisyydessä vesi nousee pelloille lumen sulamisen aikana. 24

25 UOMAN KUVAUS VALUMAALUEEN NIMI "Haapakorven oja" Kangasala Olkahinen Uoma alkaa suoalueelta, Kangasalan puolelta ja laskee metsäalueen kautta Juoponlahden ojaan. VALUMAALUEEN NUMERO VALUMAALUEEN KUVAUS LÄHIVALUMAALUEEN PINTAALA [km2] Oja UOMAN PITUUS [km] 0,63 UOMAN KALTEVUUS [%] 0,45 PURKUPAIKKA Juoponlahden oja, Olkahinen RAKENTEET 1 rumpu/putki EROOSIOVAURIOT Lievää eroosiota. Luonnontilainen. KESKIVIRTAAMA TULVAHERKKYYS NÄYTEPÄIVÄMÄÄRÄ SÄÄNNÖLLINEN TARKKAILU KOKONAISTYPPI [ug N/l] KOKONAISFOSFORI [ug P/l] SAMEUS PH KEMIALLINEN HAPENKULUTUS SÄHKÖNJOHTAVUUS [ms/m] Metsää, suota, tietä. Maaperä moreenia, saraturvetta, kalliota. ARVIO VEDEN LAADUSTA Vesi on kirkasta, ruosteenväristä. KALAST0 MAISEMA JA VIRKISTYSARVOT Suota, ulkoilumetsää ja vanhat metsää. Liitooravan elinympäristöä. Uoma kulkee osittain ulkoilumetsässä. Ulkoilureitti. Uoma alkaa Kangasalan kunnan alueelta ja Tampereen puolella kulkee, kantakaupungin yleiskaavan mukaan, maa ja metsätalousvaltaisella alueella (MU). Ei asemakaavaa. MAANKÄYTÖN SUUNNITELMAT Vireillä olevan Ojalan oyk:n mukaan (yk025) uoma kulkee maa ja metsätalousvaltaisella alueella (MU2), jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta. Vain pieni osa kaupungin omistuksessa. SUOJELUALUE Säilytetään kohteen luontoarvot. 25

26 UOMAN KUVAUS VALUMAALUEEN NIMI "Lintukallion oja" Nurmi Uoma alkaa asuinalueen ja vanhan metsän reunasta. Aluksi virtaa metsäalueilla Kaitavedentien alitse ja jatkaa matkaansa pelto ja asuinalueiden läpi Näsijärveen. Lähde alkuosassa. VALUMAALUEEN NUMERO VALUMAALUEEN KUVAUS Metsäaluetta, vanhaa metsäaluetta itälaidassa, asutusta, suoaluetta uoman purkupaikassa. Maaperä moreenia ja savea. LÄHIVALUMAALUEEN PINTA ALA [km2] 0,34 Oja UOMAN PITUUS [km] 1,14 UOMAN KALTEVUUS [%] 0,75 PURKUPAIKKA Näsijärvi, Niihamanselkä, Typössaari RAKENTEET 7 rumpua/putkea EROOSIOVAURIOT Osittain muokattu. KESKIVIRTAAMA TULVAHERKKYYS NÄYTEPÄIVÄMÄÄRÄ SÄÄNNÖLLINEN TARKKAILU KOKONAISTYPPI [ug N/l] KOKONAISFOSFORI [ug P/l] SAMEUS PH KEMIALLINEN HAPENKULUTUS SÄHKÖNJOHTAVUUS [ms/m] ARVIO VEDEN LAADUSTA KALAST0 Uoman alkuosassa vanhaa metsää, ulkoilumetsää ja liitooravan elinympäristöksi soveltuvaa aluetta. Uoman varrella harvinaista jalkasaraa, mustakonnanmarjaa, mäkilehtolustetta, näsiää ja ketonoidanlukkoa. Lehdot lähellä. MAISEMA JA VIRKISTYSARVOT Uoma saa alkunsa ulkoilumetsäalueelta. Ei asemakaavaa. Nurmi Sorilan osayleiskaava (yk035) vireillä. MAANKÄYTÖN SUUNNITELMAT Vireillä olevan Nurmi Sorilan osayleiskaavan mukaan uoma kulkee keskustatoimintojen alueen (C14) läpi. Uoman alkuosa ja pätkä keskiosaa kaupungin omistamalla alueella (noin 20 %). SUOJELUALUE Ei luonnontilainen metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö yläjuoksulla. Uudistava rikkinäinen rumpu/putki. Uoma puhdistettava, roskat kerättävä. Säilytetään kohteen luontoarvot. Uoma lievästi roskaantunut. Yksi rumpu/putki rikki. 26

27 UOMAN KUVAUS VALUMAALUEEN NIMI "Merjanlahden oja" Nurmi Puro virtaa pelto ja metsäalueiden kautta Merjalahteen, Näsijärveen. VALUMAALUEEN NUMERO VALUMAALUEEN KUVAUS Pelto/niittyaluetta, metsää, asutusta, suota. Kaitavedentie. Maaperä lähinnä savea, sen lisäksi saraturvetta ja moreenia. LÄHIVALUMAALUEEN PINTA ALA [km2] 3,25 Puro UOMAN PITUUS [km] 2,31 UOMAN KALTEVUUS [%] 0,18 PURKUPAIKKA Näsijärvi, Niihamanselkä, Merjanlahti RAKENTEET 3 rumpua/putkea, 7 siltaa EROOSIOVAURIOT Eroosiovauriota ja lievää eroosiota. Osittain muokattu. KESKIVIRTAAMA TULVAHERKKYYS NÄYTEPÄIVÄMÄÄRÄ SÄÄNNÖLLINEN TARKKAILU KOKONAISTYPPI [ug N/l] KOKONAISFOSFORI [ug P/l] SAMEUS PH KEMIALLINEN HAPENKULUTUS SÄHKÖNJOHTAVUUS [ms/m] ARVIO VEDEN LAADUSTA Lievästi sameaa. KALAST0 Lehtoa uoman keskiosissa (pohjoispuolella). Mustakonnanmarja, metsälehmus sekä isoja haapoja. Pohjanlepakko ja viiksisiippa. Arvokasta hyönteisaluetta, soveltuvaa niittyä tummaverkkoperhoselle. Arvokasta lintualuetta. MAISEMA JA VIRKISTYSARVOT Uoma kulkee osittain ulkoilumetsän reunassa. Ei asemakaavaa. NurmiSorilan osayleiskaava (yk035) vireillä. MAANKÄYTÖN SUUNNITELMAT SUOJELUALUE Vireillä olevan NurmiSorilan oyk:ssa uoma virtaa pientalovaltaisella asuntoalueella (AP9), liikennealueella (k), asuntoalueella (A4), kaupunkipuistoksi varatulla lähivirkistysalueella (VLK 3) ja maiseman ja luonnonhoitoalueeksi varatulla lähivirkistysalueella (VLM6). Noin 30 % kaupungin omistuksessa. Kohteen luontoarvot säilytettävä. Selvitettävä peltoalueiden päästöt ja ympäristötukitoimenpiteiden mahdollisuus. Meanderoiva puro. Alajuoksulla aika voimakkaasti virtaava. 27

28 UOMAN KUVAUS VALUMAALUEEN NIMI "Tarasten oja" Nurmi Uoma alkaa metsäalueilta, kulkee hakkuuaukioalueiden, suo ja niittyalueiden kautta Kaitavedentien alitse ja laskee Merjanlahden ojaan. VALUMAALUEEN NUMERO VALUMAALUEEN KUVAUS Pelto ja metsäalueita, suota. Kaitavedentie. Tiheää asutusta. Maaperä lähinnä savea ja moreenia. LÄHIVALUMAALUEEN PINTAALA [km2] Puro UOMAN PITUUS [km] 3,24 UOMAN KALTEVUUS [%] 0,30 PURKUPAIKKA Merjanlahden oja RAKENTEET 3 siltaa EROOSIOVAURIOT Osittain muokattu. KESKIVIRTAAMA TULVAHERKKYYS NÄYTEPÄIVÄMÄÄRÄ SÄÄNNÖLLINEN TARKKAILU KOKONAISTYPPI [ug N/l] KOKONAISFOSFORI [ug P/l] SAMEUS PH KEMIALLINEN HAPENKULUTUS SÄHKÖNJOHTAVUUS [ms/m] ARVIO VEDEN LAADUSTA KALAST0 Ulkoilumetsää, arvokasta niittyä (lehtovirmajuuren kasvupaikka) ja peltoa, lyhyt uoman keskiosa vanhojen metsien reunassa. Punakoiso. Liitooravalle ja tummaverkkoperhoselle soveltuvaa elinympäristöä. MAISEMA JA VIRKISTYSARVOT Uoma kulkee osittain ulkoilumetsässä. MAANKÄYTÖN SUUNNITELMAT SUOJELUALUE NurmiSorilan osayleiskaava (yk035) ja Tarastenjärven osayleiskaava (yk031) vireillä. Ihan pieni uoman alkuosa asemakaavan suojaviheralueella (EV). Uoma kulkee maa ja metsätalousvaltaisella alueella (M3) ja alueella, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU1), jatkaa NurmiSorilan oyk:ssa: työpaikkatoimintojen alueella (TP8), pientalovaltaisella asuntoalueella (AP9), lähivirkistysalueella (VLM6, VLK3) ja asuntoalueella (A4). Lähes puolet kaupungin omistuksessa. Mahdollinen metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö. Luonnonsuojelulailla rauhoitettava hyönteiskohde Näätäsuo. Selvitetään veden laatu vesinäyttein ja niiden avulla arvioidaan peltoviljelyn ravinnepäästöt. Ympäristötukitoimenpiteiden mahdollisuus selvitettävä. Kohteen luontoarvot säilytettävä. Osittain peltoalueilla oja matala ja suojavyöhykkeet puutteelliset. 28

29 Nurmi "Pihlajamäen oja" UOMAN KUVAUS VALUMAALUEEN NIMI Uoma alkaa peltoalueelta, kulkee asuinalueiden varrella Merjanlahteen, Näsijärveen. VALUMAALUEEN NUMERO VALUMAALUEEN KUVAUS Metsä ja peltoaluetta, asutusta, Nurmintie. Maaperä savea, moreenia, kalliota. LÄHIVALUMAALUEEN PINTA ALA [km2] 0,07 Oja/noro UOMAN PITUUS [km] 0,50 UOMAN KALTEVUUS [%] 0,80 PURKUPAIKKA Näsijärvi, Merjanlahti, Pihlajamäki RAKENTEET 3 rumpua/putkea EROOSIOVAURIOT Osittain muokattu. KESKIVIRTAAMA TULVAHERKKYYS NÄYTEPÄIVÄMÄÄRÄ SÄÄNNÖLLINEN TARKKAILU KOKONAISTYPPI [ug N/l] KOKONAISFOSFORI [ug P/l] SAMEUS PH SÄHKÖNJOHTAVUUS [ms/m] ARVIO VEDEN LAADUSTA KALAST0 MAISEMA JA VIRKISTYSARVOT Mustakonnanmarja. Arvokasta lepakkoaluetta: pohjanlepakko, viiksisiippa. Soveltuu liitooravan elinympäristöksi. Ei erityisiä maisema tai virkistysarvoja. Ei asemakaavaa. NurmiSorilan osayleiskaava (yk035) vireillä. Vireillä olevan NurmiSorilan oyk:n mukaan uoma virtaa seuraavilla alueilla: maiseman ja MAANKÄYTÖN SUUNNITELMAT luonnonhoitoalueeksi varatulla lähivirkistysalueella (VLM6), maatilojen talouskeskusten alueella (AM) ja erillispientalojen asuntoalueella (AO7). SUOJELUALUE Kohde säilytetään. 29

30 Nurmi "Kovapääntien oja" UOMAN KUVAUS VALUMAALUEEN NIMI Uoma alkaa peltoalueelta ja kulkee rannalla sijaitsevalle asuinalueelle, laskee Juoponlahteen. VALUMAALUEEN NUMERO VALUMAALUEEN KUVAUS Metsä ja peltoalueita, vähäistä asutusta. Kovapääntie. Maaperä savea ja moreenia. LÄHIVALUMAALUEEN PINTA ALA [km2] 0,07 Oja UOMAN PITUUS [km] 0,34 UOMAN KALTEVUUS [%] 0,67 PURKUPAIKKA Näsijärvi, Niihamanselkä, Juoponlahti RAKENTEET 1 rumpu/putki, 1 silta EROOSIOVAURIOT Lähes luonnontilainen. KESKIVIRTAAMA TULVAHERKKYYS NÄYTEPÄIVÄMÄÄRÄ SÄÄNNÖLLINEN TARKKAILU KOKONAISTYPPI [ug N/l] KOKONAISFOSFORI [ug P/l] SAMEUS PH SÄHKÖNJOHTAVUUS [ms/m] ARVIO VEDEN LAADUSTA KALAST0 MAISEMA JA VIRKISTYSARVOT Alajuoksulla lehtoa. Mustakonnanmarja. Arvokasta lepakkoaluetta: pohjanlepakko, viiksisiippa. Ei erityisiä maisema tai virkistysarvoja. Ei asemakaavaa. NurmiSorilan osayleiskaava (yk035) vireillä. MAANKÄYTÖN SUUNNITELMAT Vireillä olevan NurmiSorilan oyk:n mukaan uoma virtaa maiseman ja luonnonhoitoalueeksi varatulla lähivirkistysalueella (VLM6) ja erillispientalojen asuntoalueella (AO7). SUOJELUALUE Kohteen luonnontilaisuus ja luontoarvot säilytetään. 30

31 Nurmi "Nurmintien oja" UOMAN KUVAUS VALUMAALUEEN NIMI Uoma kulkee asuinalueiden lähellä ja peltoalueiden kautta Merjanlahden ojaan. VALUMAALUEEN NUMERO VALUMAALUEEN KUVAUS Peltoa/niittyä, asutusta. Nurmintie. Maaperä savea. LÄHIVALUMAALUEEN PINTA ALA [km2] Oja/noro UOMAN PITUUS [km] 0,66 UOMAN KALTEVUUS [%] 0,30 PURKUPAIKKA Merjanlahden oja, Kokki RAKENTEET 1 rumpu/putki EROOSIOVAURIOT Erittäin voimakkaasti muokattu. KESKIVIRTAAMA TULVAHERKKYYS NÄYTEPÄIVÄMÄÄRÄ SÄÄNNÖLLINEN TARKKAILU KOKONAISTYPPI [ug N/l] KOKONAISFOSFORI [ug P/l] SAMEUS PH SÄHKÖNJOHTAVUUS [ms/m] ARVIO VEDEN LAADUSTA KALAST0 Harvinaiset kasvit: suppujäsenruoho, kevätlehtoleinikki, pölkkyruoho. Lähellä katajaketoavainbiotooppia. MAISEMA JA VIRKISTYSARVOT Ei erityisiä maisema tai virkistysarvoja. Ei asemakaavaa. NurmiSorilan osayleiskaava (yk035) vireillä. MAANKÄYTÖN SUUNNITELMAT Vireillä olevan NurmiSorilan oyk:n mukaan uoma alkaa siirtolapuutarha tai palstaviljelyalueelta (RP2) ja jatkaa maiseman ja luonnonhoitoalueeksi varatulla lähivirkistysalueella (VLM6). Suurin osa kaupungin omistuksessa. SUOJELUALUE Säilytetään kohteen luontoarvot. Uoma virtaa melkein koko pituudeltaan peltojen/niittyjen keskellä. 31

32 Nurmi "Rantalan oja" UOMAN KUVAUS VALUMAALUEEN NIMI Uoma saa alkunsa Juoponlahdenojasta ja laskee metsä ja peltoalueiden kautta Tarastenojaan. VALUMAALUEEN NUMERO VALUMAALUEEN KUVAUS Metsää, peltoa. Maaperä savea. LÄHIVALUMAALUEEN PINTA ALA [km2] Noro UOMAN PITUUS [km] 0,75 UOMAN KALTEVUUS [%] 0,19 PURKUPAIKKA Tarasten oja, Rantala RAKENTEET 2 rumpua/putkea EROOSIOVAURIOT Voimakkaasti muokattu. KESKIVIRTAAMA TULVAHERKKYYS NÄYTEPÄIVÄMÄÄRÄ SÄÄNNÖLLINEN TARKKAILU KOKONAISTYPPI [ug N/l] KOKONAISFOSFORI [ug P/l] SAMEUS PH SÄHKÖNJOHTAVUUS [ms/m] ARVIO VEDEN LAADUSTA KALAST0 MAISEMA JA VIRKISTYSARVOT Ulkoilumetsää. Uoma kulkee osittain ulkoilumetsässä. Ei asemakaavaa. NurmiSorilan osayleiskaava (yk035) vireillä. MAANKÄYTÖN SUUNNITELMAT Vireillä olevan NurmiSorilan oyk:n mukaan uoma kulkee työpaikkatoimintojen alueella (TP 8). Noin puolet kaupungin omistuksessa. SUOJELUALUE Säilytetään kohteen luontoarvot. Oikein vähän vettä, rehevä kasvillisuus uomassa. 32