TERVEYSTIETEIDEN LAITOKSEN X TIETEEN PÄIVÄ

Transkriptio

1 TERVEYSTIETEIDEN LAITOKSEN X TIETEEN PÄIVÄ Torstai 8. toukokuuta 2014 Abstraktikirja 1

2 TERVEYSTIETEIDEN LAITOKSEN X TIETEEN PÄIVÄ Agoran Auditoriot 1 ja 2 sekä Agoran aula Ag Aud Welcoming words, Dean of the Faculty Lasse Kannas Health information: fact or fiction? Invited lecture by professor Maija-Leena Huotari Information Studies, University of Oulu Tauko Oral presentations of doctoral theses (in English), chair Marita Poskiparta 1. Sari Järvinen: Lifestyle counseling in Type 2 Diabetes patients Nurses` documentation in patient records 2. Mirva Rottensteiner: Persistence or change in leisure-time physical activity habits and waist gain during early adulthood: A twin-study 3. Johanna Eronen: Disparities in mobility and physical activity in old age - interplay between individual and environment 4. Juhani Multanen: Effects of high-impact training on bone and articular cartilage: A randomized controlled quantitative MRI study Yhteistyökumppaneiden puheenvuorot 1. Tuija Tammelin, tutkimusjohtaja, LIKES-tutkimuskeskus 2. Anu Räisänen, tutkija, UKK-instituutti Lounas (omakustanteinen) Aula Posterinäyttely: 45 posteria, 4 posterisessiota Posterisessio 1. pj. Tarja Kettunen Posterisessio 2. pj. Raili Välimaa Posterisessio 3. pj. Kristiina Ojala Posterisessio 4. pj. Karoliina Kaasalainen Tauko Ag Aud1 ja Ag Aud Terveystieteiden gradujen suulliset esitykset (rinnakkaissessiot) pj. Sami Kokko (Ag Aud1) pj. Kirsti Kasila (Ag Aud 2) 1. Anna Peura: Vanhempien 1. Tapio Senne: Kuntoutuksen vaikutukset sosioekonomisen aseman yhteys alle lonkkamurtumasta toipuvien ikääntyneiden kouluikäisten lasten suun terveyteen: henkilöiden sääriluiden mineraalitiheyteen tuloksia LATE-aineistosta ja geometrisiin ominaisuuksiin 2. Heli Hyvärinen-Näykki: 2. Jenni Tuomi: Kyselytutkimus fysio- ja Kuudesluokkalaisten koululaisten toimintaterapeuteille GAS -menetelmän liikunnan harrastaminen ja ruutuaika käyttökokemuksista Seinäjoella 3. Lenita Lehtonen: 28 runoa - kokemuksia 3. Essi Rantala: Lasten lukumäärän yhteys kiitollisuuden harjoittamisesta pitkäikäisyyteen 4. Maarit Honkasola: Fysioterapian 4. Afrisa Kapella: Kansainvälisyys- ja kirjaamisen ilmiö sairaalaympäristössä monikulttuurisuusosaaminen fysioterapian työskentelevien fysioterapian ammattilaisten koulutusohjelmissa näkökulmasta Ag Aud Tietoisku jatko-opinnoista terveystieteissä, amanuenssi Ritva Sakari Parhaan gradun ja parhaan posterin palkinnot, tilaisuuden päätös, Terveystieteiden laitoksen johtaja Ari Heinonen 2

3 Posterisessio 1, pj Tarja Kettunen Paikka 1.1: Rauhala T. Vesiharjoittelun vaikutus polven nivelrikkoa sairastavien aerobiseen kuntoon Paikka 1.2: Koskinen S. Allasharjoittelun vaikutus tasapainoon polven nivelrikossa. Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Paikka 1.3: Pukkila E. Lievän polven nivelrikon yhteys tasapainoon vaihdevuodet ohittaneilla naisilla Paikka 1.4: Pellinen T. Polven nivelrikkopotilaiden tiedontarpeet potilasohjauksessa Paikka 1.5: Palmu M. Liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavat tekijät aikuisilla selkä- ja/tai alaraajakipuisilla henkilöillä Paikka 1.6: Korhonen S. Asiakaslähtöisyys terveydenhuollossa ajalla Integroitu kirjallisuuskatsaus. Paikka 1.7: Grahn K. Potilas arvioijana terveydenhuollossa. Kirjallisen ohjausmateriaalin arviointimittarin tarkastelua. Paikka 1.8: Bakker B. Ympäristötekijöiden yhteys itsenäisesti asuvien ikääntyneiden ihmisten koettuun autonomiaan Paikka 1.9: Kaartokallio H. Itsenäisesti asuvien ikääntyvien ihmisten elämänlaadun yhteys objektiivisiin ulkona liikkumisen esteisiin Paikka 1.10: Kiviaho M. Ikääntyvien ihmisten omaishoitajuuden yhteys elinpiirin laajuuteen Paikka 1.11: Raimoaho R. Fyysisen aktiivisuuden ja vatsanseudun rasvakudoksen välinen yhteys eri mittareilla mitattuna. Paikka 1.12: Saarimaa K. Allergioiden esiintyvyys suhteessa fyysiseen aktiivisuuteen Posterisessio 3, pj. Kristiina Ojala Paikka 3.1: Koskinen P. Työhyvinvoinnin kokeminen työntekijöiden näkökulmasta Paikka 3.2: Kautto J. Kestävyyskunnon ja kehonkoostumuksen vaikutus työmuistiin ja motoriseen nopeuteen Paikka 3.3: Tuunanen M. Keski-iän työkyvyn yhteys eläkeiän mielenterveyteen Paikka 3.4: Teisala T, et al. Associations of physical activity, fitness, and body composition with heart rate variability based indicators of stress and recovery on workdays: a cross-sectional study. Paikka 3.5: Heikkinen S. Työn fyysisen kuormittavuuden ja stressin vaikutus työikäisten unettomuudesta valittavien miesten unenlaatuun Paikka 3.6: Alamattila T. Liikunta-aktiivisuuden yhteys työikäisten koettuun hyvinvointiin kaupunki- ja maaseutuympäristöissä Paikka 3.7: Friman R. Pupurättien keskeltä takaisin työelämään - Diskurssianalyyttinen tutkimus työn ja perheen yhteensovittamisesta Paikka 3.8: Typpö J. Somalialaistaustaisten maahanmuuttajien käsityksiä terveydestä ja terveellisestä ruokavaliosta Paikka 3.9: Lehtonen M, Taipalus S. Huora en ole kaikille Diskurssianalyysi seksityötä käsittelevistä blogikirjoituksista. Paikka 3.10: Sipilä K-M. Veteraaniurheilijoiden taustatekijöiden merkitys urheilumotivaatioon Paikka 3.11: Polso O. Palloilulajien entisten huippuurheilijoiden nykyiset ravitsemustottumukset Paikka 3.12: Korpela S. 9. luokkalaisten näkemyksiä liikunnan ja terveyden välisistä yhteyksistä Posterisessio 2, pj. Raili Välimaa Paikka 2.1: Kontoniemi K. Nuorten naisten kokemuksia kehonkuvasta ja sen muodostumisesta Paikka 2.2: Pylvänäinen A. Kyllä mää ilmeisesti riitän kaikille. Nuorten aikuisten antamat merkitykset itsetunnolle. Paikka 2.3: Kimpimäki T. Ei oo ikinä tarkootus olla enää sen kokoonen : Nuorten aikuisten kokemuksia laihduttamisesta Paikka 2.4: Makkonen M. Lievästi alipainoinen läski - Diskurssianalyyttinen tutkimus syömishäiriö- ja laihduttamispuheesta pro ana-blogeissa Paikka 2.5: Lehto P, Peltola M. 11-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus WHO-Koululaistutkimus Paikka 2.6: Riekkinen M. ym. Tyypillisimmät alaraajavammat nuorilla salibandyn ja koripallon pelaajilla. Paikka 2.7: Sillanmäki U. Vapaaehtoistyöllä toteutetun ulkoiluintervention vaikutus ikääntyneiden henkilöiden koettuun yksinäisyyteen Paikka 2.8: Kleemola A. Näkökyky lonkkamurtumapotilaan liikkumiskyvyn palautumista selittävänä tekijänä Paikka 2.9: Naukkarinen A. Hormonikorvaushoidon yhteys kävelynopeuteen ja kognitiivisen haasteen aiheuttamaan nopeuden muutokseen vaihdevuosiikäisillä MZ - kaksossiskoilla. Paikka 2.10: Roivas R. Ravitsemustilan yhteys lihaksen kokoon ja koostumukseen vaihdevuosi-ikäisillä naiskaksosilla. Paikka 2.11: Paukkonen J. Liikkumiskyky ja rollaattorin käyttö lonkkamurtuman jälkeen Posterisessio 4, pj. Karoliina Kaasalainen Paikka 4.1: Lampinen K. 9-luokklaisten nuorten voimavarat ja jaksaminen Paikka 4.2: Reinikainen, M. Kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten nuorten kokema seksuaalinen kaltoinkohtelu. Seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneiden nuorten seksuaalikäyttäytyminen ja median käyttö. Paikka 4.3: Koskiniemi K, Rintakuusi J. Hampaiden harjaukseen yhteydessä olevia tekijöitä: Lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien nuorten miesten väliset erot Kouluterveyskyselyssä 2013 Paikka 4.4: Kuivaniemi J. Liikuntaneuvonta Etelä- Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä Paikka 4.5: Hyyrönmäki, S. Vierivalmennus toiminnallisen elämäntaparyhmän ohjaajien ohjausosaamisen kehittäjänä Paikka 4.6: Paloniemi P. Ne järjestöt pärjää, jotka on muutoksessa mukana Sosiaali- ja terveysalan vapaaehtoisjärjestöjen asema, toimintaedellytykset ja tulevaisuudennäkymät Seinäjoella. Paikka 4.7: Parviainen J. Normaalikoulussa opiskelevien oppilaiden kokemuksia opetusharjoittelijoista. Paikka 4.8: Ilves O, et al. Fear of movement and physical activity after spinal fusion surgery and postoperative rehabilitation Paikka 4.9: Mälkönen I. Me halutaan ymmärtää - Vanhempien käsityksiä fysioterapeuttisesta ohjauksesta perheen arjen osatekijänä lapsen, jolla on CP-vamma, botuliinihoidon yhteydessä Paikka 4.10: Suikkanen S. Reisiluun kaulan mineraalimassa lievässä polvinivelrikossa postmenopausaalisilla naisilla. Paikka 4.11: Piitulainen K, et al. Health-related quality of life and disability after a rotator cuff repair, a oneyear follow-up 3

4 VÄITÖSKIRJATÖIDEN SUULLISET ESITYKSET Oral presentations of doctoral theses Agora Auditorium 1 4

5 Lifestyle counseling in Type 2 Diabetes patients Nurses` documentation in patient records Järvinen Sari 1, Johansson Heidi 1, Poskiparta Marita 1, Kettunen Tarja 1,2 1) Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, 2) Central Finland Health Care District Background and purpose: Type 2 Diabetes patients may have an urgent need for lifestyle change, specifically in relation to diet, physical activities and weight management. Lifestyle counseling is an aspect of patient care which is made visible documentation. However, little research on lifestyle counseling documentation has been done. The aim of this study was to find out what nurses actually write when documenting lifestyle counseling in type 2 diabetes and what differences, if any, were there between primary and specialized health care. Methods: The data comprised documentation on Type 2 Diabetes patients who had attended primary and specialized health care (n=43). The data were analyzed using inductive content analysis. Main results: As a whole, the documentation pertaining to lifestyle counseling was found to be minimal, fragmented and mainly nurse-driven. Documentation resembled nurses` notes with important information about the patient's lifestyle but patients` viewpoints being less documented. No clearly documented goals were set for lifestyle changes and evaluation of the maintenance of appropriate health behavior was very low. Over-all, the documentation of lifestyle counseling was multifaceted in primary health care than in specialized health care. Conclusions: These findings suggest that lifestyle counseling documentation should include the patient`s point of view more often than is currently the case. Furthermore, the compulsory documentation of lifestyle counseling would enable the evaluation of counseling practice, which would be is extremely important. 5

6 PERSISTENCE OR CHANGE IN LEISURE-TIME PHYSICAL ACTIVITY HABITS AND WAIST GAIN DURING EARLY ADULTHOOD: A TWIN-STUDY Rottensteiner Mirva 1, Pietiläinen KH. 2, Jaakko Kaprio J. 2, Kujala UM. 1. 1: Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Finland, 2: University of Helsinki, Finland Purpose To determine the relationship between persistence or change in leisure-time physical activity habits and waist gain among young adults followed for a decade from their mid-twenties. Methods Population-based cohort study among 3383 Finnish twin individuals (1578 men) from five birth cohorts ( ), who answered questionnaires at mean ages of 24.4 y (SD 0.9) and 33.9 y (SD 1.2), with reported self-measured waist circumference. Persistence or change in leisure-time physical activity habits was defined based on thirds of activity metabolic equivalent h/day (inactive, moderately active, active) during follow-up (mean 9.5 y; SD 0.7). Results Waist circumference increased in all activity groups during follow-up. Decreased activity was linked to greater waist gain compared to increased activity during follow-up (waist gain difference 3.6 cm, P<0.001 for men and 3.1 cm, P<0.001 for women). Among same-sex activity discordant twin pairs, twins who decreased activity during the follow-up gained an average 2.8 cm (95%CI 0.4 to 5.1, P=0.009) more waist than their co-twins who increased activity (n=85 pairs); among MZ twin pairs (n=43), the difference was 4.2 cm (95%CI 1.2 to 7.2, P=0.008). For persistently inactive members of same-sex twin pairs compared to co-twins who were inactive at baseline but increased activity during follow-up (n=41 pairs), the mean difference in waist gain was 4.7 cm (95%CI 1.3 to 8.0, P=0.007). Twins who were active at baseline but decreased activity had a mean difference in waist gain of 2.9 cm (95%CI 0.5 to 5.3, P=0.02) compared to their persistently active same-sex cotwins (n=85 pairs). Conclusions Among young adults, an increase in leisure-time physical activity or staying active during a decade of follow-up was associated with less waist gain, but any decrease in activity level, regardless baseline activity, led to waist gain that was similar to that associated with being persistently inactive. 6

7 Disparities in mobility and physical activity in old age - interplay between individual and environment Eronen Johanna, gerontology and public health Background Physical activity is a basic need, also in old age. However, many older people cannot fulfil this need, often due to mobility limitations causing imbalance in person-environment fit. Decreased physical activity can lead to unmet physical activity need and restriction in person s life-space mobility. The opportunities to remain physically active depend on various factors, which are not equally achievable for all older adults. The aim was to investigate disparities in mobility and physical activity among older community-dwelling older people, with a focus on functioning, environmental barriers and facilitators, and socioeconomic status (SES). Methods Data come from two studies conducted in Central Finland: Screening and Counseling for Physical Activity and Mobility (632 participants, 75% women, mean age 77.6) and Life-Space Mobility in Old Age (848 participants, 62% women, mean age 80.1). SES, mobility limitations, social support, environmental facilitators for outdoor walking and barriers to outdoor physical activity were selfreported. The outcome measures were unmet physical activity need, walking difficulty and lifespace mobility. Results Five outdoor physical activity barrier profiles were identified, in which people differed in health and functioning and vulnerability to the challenges of the environment. A higher number of environmental facilitators decreased the risk of walking difficulty. The risk of unmet physical activity need increased as the number of individual and environmental outdoor physical activity barriers increased, but was the highest among people whose poor health and functioning hindered them from going outdoors. Low SES was associated with more restricted life-space mobility and unmet physical activity need, especially among persons with mobility limitations. Conclusions Disparities in physical activity can be traced back to various individual, social and environmental differences. The significance of the environment for physical activity is emphasized among older people with mobility limitations. 7

8 EFFECTS OF HIGH-IMPACT TRAINING ON BONE AND ARTICULAR CARTILAGE: A RANDOMIZED CONTROLLED QUANTITATIVE MRI STUDY Multanen Juhani 1,2, Nieminen M.T. 3,4,5, Häkkinen A. 1,2, Kujala U.M. 2, Jämsä T. 3,4,6, Kautiainen H. 7,8, Selänne H. 9, Kiviranta I. 10, Heinonen A. 2 1) Department of Physical Medicine and Rehabilitation, Central Finland Central Hospital, Jyväskylä, 2) Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, 3) Department of Diagnostic Radiology, Oulu University Hospital, 4) Medical Research Center Oulu, Oulu University Hospital and University of Oulu, 5) Department of Radiology, University of Oulu, 6) Department of Medical Technology, Institute of Biomedicine, University of Oulu, 7) Department of General Practice and Primary Health Care, University of Helsinki, 8) Unit of Primary Health Care, Kuopio University Hospital, 9) LIKES Research Center, Jyväskylä, 10) Department of Orthopaedics and Traumatology, University of Helsinki Purpose We evaluated the effects of high-impact exercise on bone mineral content (BMC) and knee cartilage biochemical composition in postmenopausal women with mild knee osteoarthritis. Methods Eighty women aged years with mild knee osteoarthritis according the Kellgren/Lawrence radiographic severity grades 1-2 were randomly assigned to undergo a supervised progressive exercise 3 times a week for 12-months (n=40) or to a non-intervention control group (n=40). The femoral neck BMC was measured by dual-energy X-ray absorptiometry (DXA). Biochemical composition of cartilage was evaluated using delayed gadolinium-enhanced MRI of cartilage (dgemric) sensitive to cartilage glycosaminoglycan content, and T2 relaxation time mapping, sensitive to properties of the collagen network. Perceived knee pain, stiffness, and self-rated physical functioning were assessed with the Western Ontario and McMaster Universities Osteoarthritis Index (WOMAC). As risk factors for falls, dynamic balance was measured with a figure-of-eight running test, maximal isometric knee extension force was measured with a dynamometer, and cardiorespiratory fitness was evaluated by 2-kilometer walking test. Results Thirty-six trainees and 40 controls completed the study. The mean training compliance was 68%. The mean gain in femoral neck BMC in the exercise group was 0.6% (95% CI: -0.2 to 1.4) and the mean loss in the control group was -1.2% (95% CI: -2.1 to -0.4). The baseline and body mass adjusted BMC change between the groups was statistically significant (P<0.001), while no changes occurred in cartilage biochemical composition. There were no between-group differences in knee pain, stiffness or self-rated physical functioning. Balance, muscle force and cardiorespiratory fitness improved significantly more (3-11%) in the exercise group than in the control group. Conclusions Progressively implemented high-impact exercise, which improved bone integrity, did not have negative effects on cartilage biochemical composition, and may be feasible in the prevention of osteoporosis and fall risk factors in patients with mild knee osteoarthritis. 8

9 PRO GRADU -TÖIDEN SUULLISET ESITYKSET YHTÄAIKAISET SESSIOT Agora Auditorio 1 ja Auditorio 2 9

10 Vanhempien sosioekonomisen aseman yhteys alle kouluikäisten lasten suun terveyteen: tuloksia LATE-aineistosta. Peura A, Terveyskasvatus Suomalaisten alle kouluikäisten lasten suun terveys on heikentynyt ja hampaiden karieksen määrä viime vuosina lisääntynyt. Vanhemmilla on tärkeä rooli erityisesti alle kouluikäisten lasten suun terveyden edistämisessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vanhempien sosioekonomisen aseman yhteyttä 3- ja 5-vuotiaiden lasten hampaiden karieksen yleisyyteen ja suun hoitotottumuksiin. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lasten ja nuorten terveysseurantatutkimusta vuosilta , johon osallistui 781 kolmevuotiasta ja 903 viisivuotiasta lasta eri puolilta Suomea. Vanhempien sosioekonomisten taustatekijöiden välisiä yhteyksiä lasten hampaiden karieksen yleisyyteen ja suun hoitotottumuksiin tarkasteltiin ristiintaulukoinneilla ja Spearmanin korrelaatiokertoimella. Yhteyden tilastollista merkittävyyttä testattiin Khiin neliötestillä. Pienellä osalla lapsista oli hampaissaan kariesta, mutta määrä oli suurempi 5-vuotiailla lapsilla 3- vuotiaisiin lapsiin verrattuna. Vanhempien, erityisesti isän koulutustausta oli useammin yhteydessä 5-vuotiaiden lasten suun terveyteen ja suun hoitotottumuksiin. Isän alempi koulutustaso oli yhteydessä 5-vuotiaiden lasten karieksen yleisyyteen ja fluoritablettien käyttöön molemmissa ikäryhmissä. Sen sijaan alemman koulutuksen suorittaneiden isien lapsista ksylitolipastilleja käytti useampi. Korkeamman koulutuksen suorittaneista vanhemmista useampi puolestaan huolehti lapsensa hampaiden harjaamisesta. Alemman koulutuksen suorittaneiden vanhempien lapsista useampi harjasi itse tai yhdessä vanhemman kanssa hampaansa. Poikia vanhemmat auttoivat hampaiden harjaamisessa tyttöjä useammin. Perheen taloudelliset hankaluudet olivat lisäksi yhteydessä 5-vuotiaiden karieksen yleisyyteen ja lapsen suun hoitotottumuksiin. Tulosten perusteella isiä tulisi kannustaa osallistumaan lapsen suun terveystarkastuksiin ja huolehtimaan lapsensa suun terveydestä. Vanhempien ohjaus lapsen hampaiden omahoitoon on ensiarvoisen tärkeää. Ennalta ehkäisevää suun terveydenhuoltoa tulisi myös kehittää, jotta kaikki lapset perheet sosioekonomisista eroista huolimatta tavoitettaisiin suun terveystarkastuksiin. 10

11 Kuudesluokkalaisten koululaisten liikunnan harrastaminen ja ruutuaika Seinäjoella Hyvärinen-Näykki H, Liikuntalääketiede Lasten ja nuorten liikuntaharrastaminen on vähentynyt ja vastaavasti ruutuaika lisääntynyt merkittävästi viimeisimpinä vuosina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuudesluokkalaisten liikuntaharrastamista, ruutuaikaa ja niiden välisiä yhteyksiä Seinäjoella sekä verrata niitä liikunta- ja ruutuaikasuosituksiin. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Aineisto kerättiin Seinäjoen kuudesluokkalaisilta (N=601) Terveys- ja elämäntapakyselyn yhteydessä Webrobol ohjelmalla toteutettuna keväällä Tutkimusta varten aineistosta poimittiin kysymykset, jotka käsittelivät liikuntaharrastamista ja ruutuaikaa (8 kpl). Liikuntakysymyksillä selvitettiin vapaa-ajalla omatoimisesti ja urheiluseurassa harrastetun liikunnan määrää sekä tehoa. Ruutuaikaa selvitettiin tv:n katseluun, videopelien pelaamiseen ja internetin kautta kavereiden kanssa yhteydenpitoon käytettyä aikaa sekä vanhempien puuttumista lastensa ruutuaikaan sekä liikunnallisten videopelien pelaamista ja niihin käytettyä aikaa. Muuttujien välisiä yhteyksiä sukupuoleen selvitettiin ristiintaulukoinnilla ja korrelaatioilla SPSS - ohjelmaa apuna käyttäen. Kuudesluokkalaisista harrasti liikuntaa omatoimisesti yli 40% ja urheiluseurassa yli 30% vähintään 4x/ vko, 3% ei harrastanut liikuntaa. Omatoiminen liikuntaharrastus oli yhteydessä (r=.26; p<.001) urheiluseuraharrastukseen. Sukupuolten välillä ei ollut eroa. Kuudesluokkalaisista tv:n, ym. katsomiseen yli 2h/pvä käytti reilut 30%. Tytöt pitivät merkittävästi (p<.001) enemmän internetillä yhteyttä kavereihin ja pojat pelasivat selvästi (p<.001) vastakkaista sukupuolta enemmän. Vanhempien toimesta ruutuaikaa ei rajoitettu 16 %:lla. Vähäinen liikuntaharrastaminen oli yhteydessä runsaaseen ruutuaikaan. Liikuntaharrastus seurassa oli yhteydessä (r=.083; p<.05) liikunnallisten videopelien pelaamiseen. Isolla osalla koululaisista liikuntasuositukset eivät täyty ja ruutuaikaa on syytä vähentää. Tärkein huomioitava ryhmä on täysin liikuntaa harrastamattomat, sillä aiempiin tutkimuksiin perustuen he ovat suurimmassa riskissä jatkaa passiivista elintapaansa aikuisenakin. Kyseisen ryhmän passiivisen ruutuajan käyttöä tulisi pyrkiä vähentämään sekä muuttamaan aktiiviseksi, apuna voisi toimia liikunnalliset videopelit sekä lasten ruutuajan määrään puuttuminen. 11

12 Lasten lukumäärän yhteys pitkäikäisyyteen Rantala E, Gerontologia ja kansanterveys Lisääntymisen ja eliniän välillä vallitsee evolutiivisesti tarkasteltuna mielenkiintoinen käänteinen yhteys, joka on kiinnostanut tutkijoita jo pitkään. Kertakäyttöisen ruumiin teorian mukaan ihmisillä on käytössään rajallinen määrä resursseja, jotka ohjautuvat joko lisääntymiseen tai selviytymiseen. Lukuisista tutkimuksista huolimatta saadut tulokset lisääntymisen ja eliniän yhteydestä ovat olleet ristiriitaisia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, onko lasten lukumäärällä yhteyttä pitkäikäisyyteen, eli vaikuttaako yksilön lapsiluku siihen, selviytyykö hän yli 90-vuotiaaksi. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tutkimuksen aineistona käytettiin Ikivihreät -projektin keräämää haastatteluaineistoa vuodelta 1988, sekä tutkittavien rekisteritietoja syksyyn 2012 saakka. Alkuperäiseen haastatteluun osallistui yhteensä vuotiasta itsenäisesti kotona asuvaa miestä ja naista. Tähän tutkimukseen alkuperäisestä aineistosta valittiin yhteensä 1127 tutkittavaa, joilla oli seurannan puitteissa mahdollisuus saavuttaa 90 vuoden ikä. Tilastotieteelliset menetelmät olivat frekvenssijakaumien tarkastelu, ristiintaulukointi, χ2 -testi, Mann-Whitneyn U-testi sekä binäärinen logistinen regressioanalyysi. Tutkittavista 29.4 % saavutti 90 -vuoden iän ja 70.6 % kuoli ennen 90 vuoden ikää. Yli 90- vuotiaaksi selvinneistä naisia oli 78.5 %. Alle 90-vuotiaana kuolleista naisia oli 61.8 %. Tutkittavien lapsiluku vaihteli 0 ja 13 lapsen välillä. Tutkittavista 16.9 % ei ollut lainkaan lapsia. Lasten lukumäärän keskiluvut eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi yli 90-vuotiaaksi selvinneiden ja alle 90-vuotiaana kuolleiden ryhmien välillä (p=0.191). Selviytymistä yli 90- vuotiaaksi tarkasteltiin lasten lukumäärän, sukupuolen, siviilisäädyn, koetun terveyden ja koetun taloudellisen tilan mukaan binäärisellä logistisella regressioanalyysillä. Tässä tutkimuksessa lasten lukumäärän ja pitkäikäisyyden välillä ei todettu yhteyttä, vaikka mallinnuksiin lisättiin sekoittavia tekijöitä, kuten sukupuoli, siviilisääty, koettu terveys ja koettu taloudellinen tila. 12

13 Kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaaminen fysioterapian koulutusohjelmissa Kapella A, Fysioterapia Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kansainvälisyys(kv)- ja monikulttuurisuus(mk)osaamisen opetuksen toteutumista fysioterapian koulutusohjelmissa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää fysioterapian koulutusohjelman opettajien ja koulutuspäälliköiden näkemyksiä heidän omasta kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaamisestaan sekä aihekokonaisuuden opetuksesta. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tutkimusaineisto kerättiin kahdessa osassa lukuvuoden aikana. Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin kaikkien Suomen fysioterapian koulutusohjelmien opetussuunnitelmia ja niistä tehtiin laadullinen sisällönanalyysi. Toisessa vaiheessa fysioterapian koulutusohjelmien opettajille sekä koulutuspäälliköille teetettiin sähköinen kysely, jonka vastaukset analysoitiin niin ikään laadullisen sisällönanalyysin keinoin, osittain myös määrällisesti. Kyselyyn vastasi 23 fysioterapian koulutusohjelman opettajaa tai koulutuspäällikköä yhdeksästä eri ammattikorkeakoulusta. Tutkimustulokset osoittivat, että kv- ja mk-osaamisopintojen toteutusmuodot vaihtelivat suuresti ammattikorkeakoulujen välillä. Kv-osaamisopinnot toteutuvat yleisimmin kieli- ja viestintäopintoina, kv-tutortoimintana, opiskelijavaihtoina, kansainvälisinä projekteina (opinnäytetyöt) sekä erilaisina seminaareina. Mk-osaamisopintoja ei ollut yleisesti ottaen tarjolla, poikkeuksena muutama koulutuohjelma, joissa mk-osaamisopinnot kuuluivat pakollisiin opintoihin. Opettajien ja koulutuspäälliköiden näkemykset kv- ja mk-osaamisen opetuksesta sekä heidän omasta kv- ja mk-osaamisestaan olivat kirjavia. Yleisesti ottaen kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen liittyvää koulutusta, erityisesti kieliopinnot ja vieraskielisten opintojaksojen sunnittelu, kaivattiin lisää. Lähes kaikki mielsivät kv- ja mk-osaamisen opettamisen erittäin tai melko tärkeäksi osaksi fysioterapeutin koulutusta. Kv-osaamiseen liittyvät kansalliset ja kansainväliset vaatimukset näkyvät fysioterapian koulutusohjelmien OPS:ssa sekä AMK:n strategioissa. Kv- ja mk-osaamisen opetuksessa koulutusohjelmien välillä on suuria eroja, ja opetusta tulisi yhtenäistää. Nyt kv-osaamisen jää pääasiassa opiskelijan/opettajan oman kiinnostuksen ja valinnaisuuden varaan. Mk-osaamisen opetus tulisi nostaa vahvemmin kv-osaamisen opetuksen rinnalle. Opettajille ja koulutuspäälliköille tulisi järjestää enemmän kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen liittyvää koulutusta. 13

14 Kuntoutuksen vaikutukset lonkkamurtumasta toipuvien ikääntyneiden henkilöiden sääriluiden mineraalitiheyteen ja geometrisiin ominaisuuksiin Senne T, Gerontologia ja kansanterveys Tutkielman tarkoituksena oli selvittää yksilöllisen kotona tapahtuvan kuntoutusintervention vaikutuksia lonkkamurtumasta toipuvien ikääntyneiden henkilöiden murtuneen ja terveen puolen sääriluun tiheyteen ja geometrisiin ominaisuuksiin vallitsevaan kuntoutuskäytäntöön verrattuna. Tutkimusaineisto ja menetelmät Tutkielma on osa Gerontologian tutkimuskeskuksen Promoting mobility after hip fracture (ProMo) tutkimusta, jonka tutkimusjoukko rekrytoitiin Keski-Suomen keskussairaalassa vuosien aikana reisiluun kaulan tai pertrokanteerisen murtuman vuoksi leikatuista potilaista. Tutkimus oli satunnaistettu ja kontrolloitu koe, jonka 18 miestä ja 63 naista (n=81) muodostivat interventio- (n=40) ja kontrolliryhmän (n=41). Tutkittavat olivat keski-iältään 80-vuotiaita, naisia oli 78% ja 53%:lla murtuma fiksoitiin puoli- tai totaaliproteesilla. Sääriluiden mineraalitiheys ja geometriset ominaisuudet mitattiin perifeeristä kvantitatiivista tietokonetomografiaa (pqct) käyttämällä yhteensä neljä kertaa tutkimusjakson aikana (alkumittaus, 3 kk, 6 kk ja 12 kk). Sääriluu kuvattiin kahdelta tasolta; sääriluun keskikohdasta (55% ylemmän nilkkanivelen yläpuolelta) ja sen distaaliosasta (5% ylemmän nilkkanivelen yläpuolelta). Vuoden kestänyt kotona toteutunut interventio sisälsi voima-, tasapaino- ja kävelyharjoitteita. Intervention vaikutuksia tutkittiin toistettujen mittausten varianssianalyysillä. Tilastollisesti merkitsevä ajan päävaikutus todettiin murtuneen puolen sääriluun distaaliosan mineraalitiheydessä (p=0,028), joka ilmeni mineraalitiheyden vähenemisenä molemmissa tutkimusryhmissä. Ajan päävaikutus todettiin myös murtuneen puolen sääriluun keskikohdan kortikaalisen luun pinta-alassa (p=0,048) sekä taivutuslujuudessa (p=0,003), jotka ilmenivät ominaisuuksien heikkenemisenä molemmissa tutkimusryhmissä. Myös terveellä puolella todettiin merkitsevä ajan päävaikutus taivutuslujuudessa (p=0,020) sen heikentyessä molemmissa tutkimusryhmissä. Murtuneen ja terveen puolen kompressiokestävyyden ja taivutuslujuuden puolierojen suhteen tutkimusryhmien välillä ei havaittu eroja. Lonkkamurtuman seurauksena tapahtuu etenkin murtuneen puolen luusto-ominaisuuksien heikkenemistä sekä trabekulaarisessa että kortikaalisessa luussa. Vuoden kestoinen tehostettu ja yksilöllinen kotiharjoitteluohjelma vastuskuminauhaa käyttäen ei vaikuta luusto-ominaisuuksien ylläpysymiseen tai kehittymiseen. 14

15 Kyselytutkimus fysio- ja toimintaterapeuteille GAS -menetelmän käyttökokemuksista Tuomi J, Liikuntalääketiede Goal attainment scaling (GAS) -menetelmä on 1960-luvulla kehitetty menetelmä kuntoutuksen tavoitteiden asettamiseen ja arviointiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa fysio- ja toimintaterapeuttien käyttökokemuksista GAS- menetelmästä. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, minkälaisia hyötyjä ja haasteita GASin käyttöön liittyy. Tutkimusaineisto ja menetelmät Aineisto (n=29) kerättiin kyselytutkimuksena syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana. Taustatietoina selvitettiin sukupuoli, ikä, ammatti, työskentelykaupunki, työkokemus sekä asiakkaiden ikä- ja sairausryhmä. Kyselyssä selvitettiin GAS -koulutukseen liittyviä asioita, tutkittavien koettua osaamista, GASin soveltuvuutta tavoitteiden asettamiseen ja arviointiin, GASin laatimista ja GASin asiakaslähtöisyyttä tutkittavien näkökulmasta. Avoimissa kysymyksissä selvitettiin GASin hyötyjä ja haasteita sekä annettiin tutkittaville mahdollisuus vapaaseen kommentointiin. Tilastollinen analyysi suoritettiin IBM SPSS Statistics- ohjelmiston avulla käyttäen kuvailevia tietoja, summamuuttujia, Cronbachin alfa-arvoja, Spearmanin korrelaatiokerrointa ja Mann-Whitneyn U- testiä. Avoimet kysymykset käsiteltiin laadullisesti. Summamuuttujien Cronbachin alfakertoimet vaihtelivat välillä kuvastaen muuttujien korkeaa konsistenssia. Tutkittavien mielipiteiden keskiarvot summamuuttujissa koettu osaaminen, soveltuvuus sekä asiakaslähtöisyys olivat keskimäärin melko korkeita (ka.3,7 3,8). Summamuuttujan GASin laatiminen keskiarvo oli 3,2. GAS -tavoitteiden laatimiseen käytetyssä ajassa oli tilastollisesti merkitsevä ero Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen välillä (p=.01). GASin käyttö eri sairausryhmissä erosi siten, että neurologisten asiakkaiden tavoitteiden laatimiseen ja arviointiin käytettiin keskimäärin enemmän aikaa kuin asiakkaiden, joilla oli tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia (p=.04, p=.03). GASin suurimmiksi hyödyiksi koettiin asiakkaan sitoutuminen/osallistuminen kuntoutukseen ja tavoitteiden konkreettisuus. Suurimmat haasteet olivat GAS- asteikon laatimisen työläys ja se, että GAS vei paljon aikaa. GASin soveltuvuus fysio- ja toimintaterapian menetelmäksi koetaan melko hyväksi muun muassa konkreettisten tavoitteiden ja asiakaslähtöisyyden vuoksi. GASin käyttöön liittyy kuitenkin haasteita, joten sen käyttöönottoon ja koulutukseen tulisi jatkossa kiinnittää huomiota. 15

16 28 runoa kokemuksia kiitollisuuden harjoittamisesta Lehtonen L, terveyskasvatus Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ihmisten kokemuksia kiitollisuuden harjoittamisesta. Erityisesti haluttiin tietää harjoittamisen vaikutuksista. Kiitollisuusharjoitusten on osoitettu monissa kokeellisissa tutkimuksissa edistävän hyvinvointia. Kiitollisuuden tutkiminen näyttää keskittyneen psykologian tieteenalalle. Kiitollisuuden harjoittamista arkielämässä on tutkittu vähän. Tutkimusaineisto ja -menetelmä Aineisto kerättiin keväällä 2013 sosiaalista mediaa hyödyntäen. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt (n=28, 25 naista ja 3 miestä) kirjoittivat kokemuksistaan kiitollisuuden harjoittamisesta. Tekstiaineisto analysoitiin soveltaen Polkinghornen narratiivista analyysiä (1995). Analyysissä jokaisesta kirjoituksesta muodostettiin kiitollisuutta käsittelevä runo. Tulokset Analyysissä syntyi 28 runoa. Alla ovat runojen nimet ja kaksi lyhyttä runoa. Ihmettelen, Olen ihana, Mahtava vuosi, Arjen taidehetki, Löysin ihmeitä, Oivallus, Käykää peremmälle!, Mitättömät murheeni, Löysin voimaa, Herkkyys kasvaa, Kiitoksen hedelmät, Silmänräpäyksessä, Enemmän, Helpottaa, Halusin terveeksi, Lyömätön neuvo, Minä kiitän, Komea amerikkalainen, Pienet asiat, Piristystä päivääni, Toinen tapa, Menestysresepti, Intialaista silkkiä, Vaihdan tunnetilaa, Kirkkain silmin, Tuhat ja sata esimerkkiä, Terapiaa, Kaikki on hyvin Helpottaa Mistä ihmeestä kiittäisin? Elämäni on latteaa, väsyttää ja ongelmia piisaa. Stressaa. Kaikesta huolimatta päätin päivästä toiseen kirjoittaa. Alkoi helpottaa. Kärki hankalilta tunteilta katkeaa, rauhoittaa. Enemmän Kiitollisuus toi tullessaan enemmän kaikkea hyvää, tyytyväisyyttä, keveyttä enemmän hyvää kaikessa myös haasteellisimmissa asioissa Tutkimukseen osallistuneet kokivat kiitollisuuden harjoittamisen edistäneen ja ylläpitäneen psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä vähentäneen pahoinvointia. Kyky nähdä asioita aiempaa positiivisemmin ja laajemmin lisääntyi. Samoin lisääntyivät positiiviset tunteet, herkkyys ja läsnäolo. Harjoittelua käytettiin myös välittömään mielialan nostamiseen. Aloittaminen oli ollut monille vaikeaa. Usko kiitollisuuden ja kiitollisuusharjoitusten voimaan oli vahva. Kiitollisuusharjoitusten tekeminen edellyttää motivaatiota. Runot voivat toimia motivaation lähteinä ja ajatusten herättäjinä niin tavallisille, omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneille ihmisille kuin terveyden edistämisen ammattilaisillekin. Lähde: Polkinghorne, D Narrative configuration in qualitative analysis. International Journal of Qualitative Studies in Education 8 (1),

17 Fysioterapian kirjaamisen ilmiö sairaalaympäristössä työskentelevien fysioterapian ammattilaisten näkökulmasta Honkasola M, Fysioterapia Lähivuosien terveydenhuollon suurimpana haasteena on tarjota koko väestölle sen tarvitsemat laadukkaat terveydenhuoltopalvelut, mikä edellyttää palveluja tuottavien organisaatioiden ongelmatonta kommunikointia ja potilastietojen jakamista. Kansalliseen Terveysarkistoon liittyvän fysioterapian kirjaamismallin kehittämisen tueksi onkin erikoissairaanhoidon tutkimus- ja kehittämishankkeessa pyritty kehittämään fysioterapian kirjaamista ja kirjaamisen laadun arviointia. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää mitä fysioterapian kirjaaminen on sairaalaympäristössä eri osastoilla työskentelevien fysioterapian ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimusaineisto ja menetelmä Fenomenografiseen tutkimusotteeseen pohjautuvan työn tutkimusaineisto koostui kahdentoista kahdessa eri akuuttisairaalassa työskentelevän fysioterapian ammattilaisen yksilöllisistä haastatteluista, kun he olivat kirjanneet omaa työtänsä. Analysointi toteutettiin fenomenografisen metodin (Åkerlind 2005) mukaan. Fysioterapian ammattilaisten käsitykset fysioterapian kirjaamisen ilmiöstä muodostivat kolme kuvauskategoriaa: Oman työn merkitys osana sairaalan kuntoutusta, Hyvä kuntoutus ja Toimiva ja tuloksellinen kuntoutus. Kriittisten aspektien analyysissä muodostui viisi teemaa; kirjaaminen potilasta varten, tuloksellisuuden kirjaaminen, kuntoutumisen prosessin kirjaaminen, moniammatillinen yhteistyö sekä ammatillinen eettisyys. Oman työn merkitys osana sairaalan kuntoutusta esiintyi lähes kaikkien tutkimuksessa haastatelluiden fysioterapian ammattilaisten käsityksessä. Käsitysten mukaan laadukkaalla fysioterapian kirjaamisella oli mahdollista saada arvostusta sekä oman työn oikeutusta sairaalan muulta henkilökunnalta. Ilmiön laajentuessa hyvä kuntoutus kategoriaan käsityksissä korostui oma ja potilaan asiantuntijuus. Selkeä ero edelliseen oli potilaan osallistaminen omaan kuntoutukseensa subjektina. Fysioterapian kirjaamisessa korostui asiantuntijalähtöisyys sekä hyvään hoitokäytäntöön perustuvan fysioterapian merkitys tuloksellisuuteen ja potilaan hyvään pyrkivissä kuntoutustilanteissa. Toimiva ja tuloksellinen kuntoutus tuli esiin vain muutamissa fysioterapian ammattilaisen käsityksissä kirjaamisesta. Selkeänä erona edelliseen tasoon on pyrkimys toimivaan laajempaan moniammatilliseen yhteistyöhön sekä sen avulla edelleen eettiseen toimivaan kuntoutus työkäytäntöön. Tavoitteena oli laadukkaan ja tuloksellisen kuntoutuksen turvaaminen ja edellytykset siihen olivat olemassa, mutta vasta harva toteuttaa niitä. 17

18 POSTERIESITYKSET AGORA-RAKENNUKSEN AULA 18

19 1.1 Vesiharjoittelun vaikutus polven nivelrikkoa sairastavien aerobiseen kuntoon Rauhala T, Liikuntalääketiede Nivelrikko on maailma yleisin nivelsairaus. Pääpaino nivelrikon hoidossa on lääkkeettömässä hoidossa. Nivelrikkopotilailla on todettu olevan alhaisempi aerobinen kunto terveisiin verrattuna. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia vesiharjoittelun vaikutusta aerobiseen kuntoon polven niverikkoa sairastavilla postmenopausaalisilla naisilla. Tutkimusaineisto- ja menetelmät Tutkimusaineisto kerättiin Jyväskylästä vuosina (N=87). Tutkimusasetelmana oli randomisoitu kontrolloitu tutkimus. Tutkittavat satunnaistettiin joko koe- tai kontrolliryhmään, jossa koeryhmäläiset tekivät 16 viikkoa kolme kertaa viikossa progressiivista vedessä tapahtuvaa vastusharjoittelua ohjatusti, kun kontrolliryhmäläiset jatkoivat normaalia elämää. Aerobista kuntoa tutkittiin 2km kävelytestillä. Mittaukset suoritettiin ennen ja jälkeen intervention. Tilastolliset analyysit tehtiin IBM SPSS Statistics 20-ohjelmalla yksisuuntaisella toistettujen mittausten varianssianalyysilla, Studentin t-testillä sekä Mann-Whitneyn testillä. Ensisijaisina muuttujina olivat kävelyaika (s), kävelyvauhti (km/h), arvioitu VO 2max (ml/kg/min) ja kuntoindeksi. Toissijaiset muuttajat olivat paino (kg) ja BMI (kg/m 2 ). Keskeisimmät tulokset Koe- ja kontrolliryhmien alku- ja lopputilanteiden yhdysvaikutusta tutkittaessa saatiin tilastollisesti merkitsevä ero kävelyajan (p=.013), kävelyvauhdin (p=.008), arvioidun maksimaalisen hapenottokyvyn (p=.003), kuntoindeksin (p=.009) sekä painon (p=.002) ja painoindeksin (p=.001) osalta. Lopputilanteessa verrattaessa koe- ja kontrolliryhmää toisiinsa erosivat ne merkitsevästi kävelyajan ( SD=121s, p=.039) ja kävelyvauhdin (6.30.6km/h, p=.034) osalta. Alku- ja lopputilannetta verrattaessa kävelyaika ja vauhti, arvioitu maksimaalinen hapenottokyky, kuntoindeksi sekä paino ja painoindeksi paranivat koeryhmällä kontrolliryhmään verrattuna. Lopputilanteessa koeryhmän kävelyaika ja vauhti olivat paremmat kuin kontrolliryhmällä. Progressiivinen vedessä tapahtuva vastusharjoittelu näytti parantavan polven nivelrikkoa sairastavien aerobista kuntoa ja sitä voidaan suositella yhdeksi harjoitusmuodoksi polven nivelrikkopotilaille. 19

20 1.2 Allasharjoittelun vaikutus tasapainoon polven nivelrikossa. Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. S. Koskinen. Liikuntalääketiede Nivelrikko on yleisin nivelsairaus ja erityisesti alaraajojen suurten nivelten nivelrikon vaikutus toimintakykyyn ja elämänlaatuun on huomattava. Nivelrikon aiheuttamat oireet altistavat tasapainohäiriölle ja kaatumisille. Tämän satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kivun ja nivelrikon asteen yhteyttä tasapainoon sekä progressiivisen, vastuksilla tehtävän allasharjoittelun vaikutusta tasapainoon polven nivelrikkoa sairastavilla postmenopausaalisilla naisilla. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Aineisto kerättiin AquaRehab polven nivelrikkotutkimuksen yhteydessä Jyväskylässä vuosina Tutkimukseen osallistui 87 polven lievää (Kellgren/Lawrence 1-2) nivelrikkoa sairastavaa naista, joiden keski-ikä oli 63.9 (±2.4) vuotta. Alkutasomittausten jälkeen vapaaehtoiset satunnaistettiin harjoittelu- (43) ja kontrolliryhmään (44). Harjoitteluryhmäläiset osallistuivat neljän kuukauden ajan ryhmämuotoiseen allasharjoitteluun kolmesti viikossa tunti kerrallaan. Kontrolliryhmäläisiä pyydettiin jatkamaan normaaleja päivärutiinejaan. Loppumittaukset suoritettiin neljän kuukauden kuluttua. Dynaaminen tasapaino mitattiin kasijuoksutestillä ja staattinen tasapaino voimalevyllä. Itsearvioitua polvikipua määritettiin Western Ontario and McMaster Universities Index:illä (WOMAC). Tilastollisina analyyseinä käytettiin intervention vaikutuksen arviointiin kovarianssianalyysia (ANCOVA), jossa lähtötilanne oli kovariaattina. Kivun yhteyttä tasapainoon selvitettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella ja polven nivelrikon asteen yhteyttä tasapainoon varianssianalyysillä (ANOVA). Harjoitteluryhmä paransi staattisen tasapainon mittauksissa yhdellä jalalla seisontaa tilastollisesti merkitsevästi (p<.05) kahdessa muuttujassa, affektoituneen jalan x-nopeus (mm/s) p=.012 ja nonaffektoituneen jalan y-nopeus (mm/s) p=.009, kontrolliryhmään verrattuna. Dynaamisessa tasapainossa ei havaittu eroja. Kivun ja dynaamisen tasapainon väliltä löytyi tilastollisesti merkitsevä korrelaatio, r=.318, p=.003, mutta staattisessa tasapainossa vastaavaa ei löytynyt. Polven nivelrikon asteella ei ollut yhteisvaikutusta tasapainon kanssa. Neljän kuukauden säännöllisesti toteutetulla progressiivisella, vastusta vastaan tehtävällä allasharjoittelulla voidaan saavuttaa parannusta yhden jalan seisomatasapainossa. Lisäksi lievässä polven nivelrikossa kivulla on nivelrikon astetta selkeämpi yhteys tasapainoon. Mitä voimakkaampi kivun tuntemus on, sitä heikompi on dynaaminen tasapaino. 20

21 1.3 Lievän polven nivelrikon yhteys tasapainoon vaihdevuodet ohittaneilla naisilla Pukkila E, Gerontologia ja kansanterveys Poikkileikkaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko lievällä polven nivelrikolla yhteyttä staattiseen ja dynaamiseen tasapainoon vaihdevuodet ohittaneilla vuotiailla naisilla. Lisäksi tutkittiin, mitkä tekijät selittävät tasapainon vaihtelua. Tutkimusaineisto- ja menetelmät Tämä poikkileikkaustutkimus on toteutettu 12 kuukautta kestäneen satunnaistetun kontrolloidun harjoitusinterventiotutkimuksen alkumittausaineistosta. Tutkittavat kolme ryhmää on muodostettu nivelrikon vaikeusastetta kuvaavan Kellgren & Lawrence -luokituksen mukaan. Verrokkiryhmällä (K/L 0; n=12) ei ole havaittu radiologisia nivelrikkomuutoksia. Tutkimusryhminä olivat lievää nivelrikkoa sairastavat naiset (K/L 1; n=25 ja K/L 2; n=53). Staattista tasapainoa mitattiin GoodBalance -tasapainomittausjärjestelmällä. Dynaamisen tasapainon mittaamiseen käytettiin kahdeksikkojuoksutestiä. Lievän nivelrikon ja tasapainon välistä yhteyttä analysoitiin SPSSohjelman avulla Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella ja tasapainon vaihtelua selittäviä tekijöitä lineaarisella regressioanalyysillä. Lievän polven nivelrikon todettiin korrelaatioanalyysissä olevan yhteydessä staattiseen tasapainoon henkilön seistessä silmät kiinni sivuttaissuuntaisen (r=.217, p<.05) ja eteen-taakse suuntaisen (r=.255, p<.05) huojunnan nopeuden ja vauhtimomentin (r=.309, p<.01) kasvaessa. Dynaamiseen tasapainoon lievällä polven nivelrikolla ei sen sijaan todettu olevan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (r=.023, p=.828). Henkilön korkeampi ikä ja kehon painoindeksi sekä heikentynyt pikakävelynopeus selittivät yhdessä 31 % dynaamisen tasapainon vaihtelusta. Ikä ja kehon painoindeksi selittivät 8 % staattisen tasapainon vaihtelusta. Sen sijaan nivelrikon radiologinen vaikeusaste ei selittänyt dynaamisen tai staattisen tasapainon vaihtelua, kun ikä ja kehonkoostumus oli huomioitu. Tämän poikkileikkaustutkimuksen tulokset osoittavat, että iän lisääntyminen ja kehon painoindeksin kasvaminen ovat yhteydessä staattisen ja dynaamisen tasapainon heikentymiseen vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Sen sijaan lievä nivelrikko ei näyttäisi selittävän tasapainon vaihtelua. 21

22 1.4 Polven nivelrikkopotilaiden tiedontarpeet potilasohjauksessa Pellinen T, terveyskasvatus Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia tiedon tarpeita oli diagnoosin alkuvaiheessa polven nivelrikkopotilailla ja mitkä sosiodemografiset sekä sairauksiin liittyvät oireet ja tunteet olivat yhteydessä tiedon tarpeeseen. Tutkimusaineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineisto muodostui Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskuksessa polven nivelrikon diagnoosin saaneista potilaista (N=252). Tutkimusaineisto kerättiin postitse lähetetyllä Sairaalapotilaan tiedon tarve (SPTT) mittarilla ( Leino-Kilpi, Salanterä, Hölttä 2003). Lomakkeeseen lisättiin nivelrikon itsehoidon ohjausta koskevia kysymyksiä. Taustamuuttujien riippuvaisuuksia tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla ja yhteyksien tilastollisia merkityksiä χ 2 -testillä. Tiedon tarpeen arvioinnissa tarkasteltiin keskiarvoja ja jakaumia. Mann Whitney U - ja ei-parametrista testiä (Kruskal- Wallis -testi) käyttämällä selvitettiin taustatekijöiden yhteyttä tiedon tarpeeseen. Summamuuttujien luotettavuuden arvioinnissa käytettiin Cronbach alfa -kerrointa ja muuttujien välisiä riippuvuuksia tarkasteltiin korrelaatioin. Vastaajien keski-ikä oli 68 vuotta. Suurin osa oli eläkeläisiä (74 %), naisia (66 %) ja heillä oli muita pitkäaikaissairauksia polven nivelrikon lisäksi (74 %). Noin puolet (51 %) vastanneista ilmoitti, että ammattihenkilö oli ohjannut heitä nivelrikkoon liittyen. Tilastollisten testien päätuloksina havaittiin tiedon tarpeen olevan kokonaisuudessaan suurta. Itsehoitoa koskeva tiedon tarve painottui kivun hallinta- ja hoitokeinoihin. Tietoa haluttiin mieluiten kasvokkain tapahtuvassa ohjauksessa. Tiedon tarpeet painottuivat biofysiologiselle, eettiselle ja ekonomiselle voimaannuttavan tiedon osaalueille. Yleisimmät vastaajien kokemat oireet olivat kipu ja väsymys tai uupumus. Yleisimmät sairauteen liittyvät tunteet olivat toivo ja huolet. Vastaajien sosiaalisdemograafiset tekijät sekä yleisimmät oireet ja tunteet olivat yhteydessä tiedon tarpeeseen. Tutkimustulosten perusteella terveydenhuollon ammattihenkilöiden ohjausta tulisi tehostaa koskemaan kaikkia polven nivelrikkopotilaita heti diagnoosin jälkeen. Tietoa olisi ensisijaisesti tarjottava sairaudesta, sen oireista ja mahdollisista hoidon komplikaatioista. Erityisesti kivun hoitoa olisi tehostettava. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää polven nivelrikkopotilaiden ohjauksen kehittämisessä. 22

23 1.5 Liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavat tekijät aikuisilla selkä- ja/tai alaraajakipuisilla henkilöillä Palmu M, Liikuntalääketiede Tutkielman tausta ja tarkoitus Aikuisten selkärangan ryhtimuutostutkimuksissa ei ole juurikaan kuvattu liikunta-aktiivisuuden ja ryhtimuutoksen suhdetta. Poikkileikkaustutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten selkärangan ryhtimuutos, kivun voimakkuus, depressioseulan pistemäärä sekä toimintakyky olivat yhteydessä aikuisten selkä- ja/tai alaraajakipuisten liikunta-aktiivisuuteen. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Aineisto (n=321) koostui vuonna 2013 Keski-Suomen Keskussairaalan kirurgian ja fysiatrian poliklinikoille seitsemän kuukauden aikana tulleista selkä- ja alaraajakipulähetepotilaista ( vuotiaat). Aineiston tiedot perustuivat kyselylomakkeen tietoihin sekä ortopedin suorittamaan selkärangan ryhtimuutosluokitukseen rangan kokokuvan pohjalta. Käytetyt mittarit olivat subjektiivinen liikunta-aktiivisuuskysely (Kasari Fit), Oswestry- toimintakykymittari (ODI), DEPSdepressioseula sekä selän ja alaraajojen kipujanat. Analyysissa huomioitiin myös kolmiluokkainen selkärangan ryhtimuutosluokka, ikä sekä sukupuoli. Liikunta-aktiivisuuskyselystä muodostettiin METmin/viikko- arvot, jotka luokiteltiin kolmeen luokkaan (alhainen, kohtuullinen ja korkea aktiivisuus). Toimintakykymittarista muodostettiin indeksi ja tulokset jaettiin viiteen haittaluokkaan. Depressioseulassa laskettiin vastausten yhteispistemäärä. Kipujanojen osalta käytettiin keskiarvoja. Ryhtimuutosluokituksena olivat normaali balanssi (normaali), häiriintynyt, mutta kompensoitu (lievä) ja balanssihäiriö (vaikea). Muuttujien sijoittumista näihin kolmeen ryhtimuutosluokkaan sekä ryhmien vertailu toteutettiin ristiintaulukoinnin ja Kruskal-Wallis - parametrittoman testin avulla. Analyysit suoritettiin IBM SPSS Statistics 20- ohjelmalla. Tutkimusjoukossa oli miehiä 147 (45,8 %) ja naisia 174 (54,2 %). Ryhtimuutosluokat erosivat toisistaan iän (p<.001), ODI- indeksin (p=.002) ja Kasari FIT- indeksin osalta (p=.008). METmin/viikko korreloi iän (p=.003), ODI-indeksin (p<.001), alaraajakivun (p<.001), depressioseulan (p=.001) sekä selkäkivun kanssa (p=.021). Ryhtimuutosluokasta toiseen siirryttäessä keski-ikä nousi ollen vaikeammassa luokassa 68 vuotta. Toimintakyvyn vaje näytti kohoavan vaikeampaan ryhtimuutosluokkaan siirryttäessä ja liikuntaaktiivisuus (Kasari FIT) näytti eroavan normaalin ja vaikean ryhtimuutosluokan välillä ollen kuitenkin molemmissa vielä riittämätöntä. Sukupuoli, DEPS- seulan pistemäärä, kipujanat tai liikunta-aktiivisuus (METmin/viikko) eivät eronneet ryhtimuutosluokissa toisistaan. 23

24 1.6 Asiakaslähtöisyys terveydenhuollossa ajalla Integroitu kirjallisuuskatsaus. Korhonen S, Terveyskasvatus Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa terveydenhuollon asiakaslähtöisyydestä. Integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla kerättiin tietoa miten asiakaslähtöisyyttä on tutkittu. Lisäksi tutkittiin asiakaslähtöisyyden toteutumista asiakkaan henkilökohtaisesta näkökulmasta. Tutkimusaineisto ja -menetelmä Katsauksen aineisto kerättiin väliseltä ajalta. Aineisto koostuu 49 tutkimuksesta. Näistä 10 on kotimaisia tutkimuksia ja 39 on kansainvälisiä. Aineistoa on haettu seuraavista tietokannoista: Medic, Jykdok, Melinda, Medline Ovid Search (Ovid MEDLINE(R) 2009 to August Week ) ja CINAHL, joista katsaukseen valikoitui 43 tutkimusta. Näiden lisäksi katsaukseen valikoitui kuusi muuta aiheeseen liittyvää tutkimusta internetin vapasanahaun ja artikkeleista esiin nousseiden vihjeiden pohjalta. Aineiston analyysimenetelmänä on teorialähtöinen sisällönanalyysi. Asiakaslähtöisyyttä asiakkaan näkökulmasta katsottuna on tutkittu niukalti. Suurin osa tutkimuksista oli haastattelu- ja kyselytutkimuksia sairaalakontekstista. Asiakkaat olivat enimmäkseen palautteenantajina (n=27), toiseksi eniten osallisena palvelunsa ja hoitonsa kehittämisessä (n=13) ja vähiten aktiivisena palveluiden kehittäjänä (n=9). Asiakkaiden antaman palautteen perusteella olisi tärkeää lisätä edelleen asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia palveluissa, palveluiden suunnittelussa, sekä niiden kehittämisessä. Suotavaa olisi kehittää asiakkaiden omien kokemusten huomioimista, palveluista tiedottamista, neuvontaa ja ohjausta. Jatkossa asiakaslähtöisyydestä tarvitaan lisää tutkimusta. Suotavaa olisi käsiteanalyysin tekeminen ja asiakkaita osallistavien tapojen löytymiseksi tehtävä tutkimustyö. Katsauksella tuotettua tietoa voi käyttää terveydenhuollon palvelujen kehittämisessä asiakaslähtöisemmiksi. 24