Radiofosforista FUUSIOKUVANTAMISEEN. 50-vuotisjuhlajulkaisu

Transkriptio

1 Radiofosforista FUUSIOKUVANTAMISEEN 50-vuotisjuhlajulkaisu

2

3 Radiofosforista FUUSIOKUVANTAMISEEN

4

5 Radiofosforista FUUSIOKUVANTAMISEEN Toimittanut Esko Vanninen

6 Lääketieteellinen Radioisotooppiyhdistys r.y. Painettu Kuopiossa 2009, Suomen Graafiset Palvelut Oy ISBN (nid.) ISBN (PDF) Taitto ja ulkoasu, Dimitri Okulov Copyright: LRY ja kirjoittajat

7 Maailma muuttuu niin myös isotooppilääketiede Tämän kirjan aineistoa kerätessäni esiin tuli monia kertomuksia, joissa isotooppitoimijoihin tai toimintaan yhdistyi inhimillinen ja yhteiskunnallinen näkökulma. Toivottavasti kirjassa löytyvät tekstit kannustavat kirjaamaan ja kertomaan myös lisää isotooppitoiminnassa mukana olleiden niitä tarinoita, joita ei vielä ole muistiin merkitty. Suomen ja maailman tapahtumat heijastuvat myös isotooppilääketieteeseen. Nämä kytkennät näkyvät usein vasta jälkeenpäin. Kilpaillussa ja globalisoituvassa maailmassa toimivien tulisi kuitenkin kyetä oivaltamaan hennotkin muutoksen signaalit. Niiden avulla mahdolliset tulevaisuudet on ennakoitavissa ja siten myös muutettavissa. Kauan aikaa radioisotooppien kanssa työskennelleenä olen voinut tunnistaa joitakin tällaisia yhteiskunnallisia kytkentöjä. Näiden kytkösten oivaltaminen on antanut selityksen asioille, jotka kummastuttivat aikoinaan. Isotooppilääketiede on tiukasti sidoksissa muuhun ydinteknologiaan: toimintaan osallistuvan henkilökunnan ja potilaidenkin sädekuormituksen tiukka seuranta on voinut olla mallina muidenkin ammattien työlääketieteelliselle seurannalle. Pidän jonkinlaisena ongelmana sitä, että ionisoivan säteilyn haittojen laskelmat perustuvat yhteen ainoaan massiiviseen altistamiseen ydinpommien pudotukseen Hiroshimaan ja Nagasakiin ja sen jälkeiseen väestön syöpien ilmaantumisen seurantaan. Vaarasuhteen arvioinnissa on käytetty vain lineaarista mallia. Vaihtoehtoisia malleja ei ole suostuttu soveltamaan, vaikka hyvin pienten altistusten osalta on jonkinlaista näyttöä säteilyn haitattomuudesta (hormesis). Ydinenergian ja ydinaseen kehittämiseen on vuosikymmenten myötä käytetty hurjan paljon yhteiskunnan henkisiä ja taloudellisia voimavaroja. Radioisotooppien lääketieteellinen käyttö on saanut ylimääräistä vetoapua. Mutta sitä on varmaankin käytetty myös ase- ja energiateknologian mittavien yhteiskunnallisten investointien perusteluna. Se kassavirta, mikä syntyy isotooppien kliinisestä käytöstä, ei riitä ylläpitämään esimerkiksi eniten käytettyjen generaattoreiden laadukasta tuotantoa. Ei olekaan ihme, että muutamia vuosia sitten oli uutisia molybdeenintuotannon loppumisesta. Myös radiolääkkeiden tuotanto on ollut kovin myrskyistä. Kylmän sodan aikana Ruotsi oli parinkymmenen vuoden ajan salaisesti mukana ydinaseteknologian kehittämisessä. Toiminta tapahtui Studsvikissa. Kun USA ja Neuvostoliitto alkoivat liennyttää ja pääsivät sopimukseen ydinaseteknologian kehittämisen pysäyttämisestä ja osittaisesta alasajosta, myös Studsvikin laitos joutui mukauttamaan toimintaansa. Oli lähes huvittavaa kuunnella ydinaseita kehittäneiden fyysikoiden esityksiä isotooppilääketieteen näyttelyissä siitä, millaisia kliinisiä sovelluksia heillä oli tekeillä. 5

8 Turun PET-keskuksen historiikki tässä kirjassa kertoo menestystarinan. Taustalla ja rivien välissä löytyvät lisäksi kylmän sodan vaiheet, suomettuminen, aluepolitiikka, jopa maatalouden ylituotanto. Mutta selvästi on luettavissa myös vahvojen ja visionääristen toimijoiden merkitys. Lääketieteellisen erikoisalamme kohtalo koti-suomessa vuosikymmenten mittaan on oma jännityskertomuksensa. Siinä kertomuksessa on myös huvittavia aineksia. Kun Suomessa rohjettiin kytkeytyä Euroopan yhdentymisprosessiin, oli ratkaistava pitääkö toimiva pohjoismainen sairaanhoitomme erikoisaloineen muuttaa keskieurooppalaiseksi ammattikuntien säätelemäksi vuoristosairaalajärjestelmäksi? Tuolloin Saksassa oli järjestelmä, jossa esimerkiksi tietokonetomografialaitteen hankkimiseen oli saatava lupa muilta toiminta-alueen TT-laitteen omistajilta. Suurin osa lukijoista muistaa 20 vuoden takaisen talouslaman, josta meillä selvittiin sopeuttamalla julkinen sektori ainutlaatuisen rajusti. Myöhemmin, globalisaation taloushyötyjen alkaessa valua Suomeen, käynnistyi terveydenhuollossa yksityistämisen prosessi, joka edelleen jatkuu eikä sen kaikkia seuraamuksia ole vielä nähty. Edellä olevat sirpaleet ovat esimerkkejä siitä, miten terveydenhuolto ja tieteellinen tutkimus isotooppilääketiede niiden osana ovat osa kokonaisuutta, missä kaikki vaikuttavat kaikkeen. Onko osamme vain seurata muutoksia ja sopeutua, vai voimmeko ohjata kehitystä? Yhteiskunnallisen kehityksen virrassa on koskia ja suvantojakin. Isotooppivenhomme ohjattavuus säilyy vain, kun aktiivisesti soudamme ja huomaamme virran juoksussa kivet, jotka voivat veneemme kaataa. Osaavalle ja tehokkaalle toimijalle löytyy aina tehtävää ja palkan maksaja. Hyvin tehty työ ja tyytyväiset yhteistyökumppanit ovat palkkaa tärkeämpiä tyytyväisyyden lähteitä. Esko Länsimies 6

9 Toimittajalta Yhdistyksemme 50-juhlakirja on syntynyt parin vuoden yhteisen uurastuksen tuloksena. Kirjoittajien houkuttelu mukaan talkoisiin ei ollut vaikeaa ja uusiakin keksittiin lennosta mukaan. Monella tuntui olevan kerrottavaa enemmänkin kuin pystyimme tähän juhlakirjaan ottamaan mukaan. Kuvia löysimme kiitettävästi sekä ihmisistä että laitteista. Toiveena oli, että tämä teos antaisi menneestä suomalaisesta isotooppitoiminnasta monipuolisen ja elävän kuvan. Niinpä kirjoituksia ei kannata lukea perinteisen historiankirjoituksen näkökulmasta, eikä se ole myöskään kaikenkattava historiikki tai hakuteos LRY:n toiminnasta. Kunkin kirjoittajan oma näkökulma välittyy teksteistä vahvasti ja ote on meitä hyvin kuvaten moniammatillista. Juuri tälläistä isotooppilääketiede on ollut ja tulee olemaan jatkossakin. Teksteissä viitataan useamman kerran samoihin asioihin, koska monet asiat eivät ole yksiselitteisesti rajattavissa vain yhden otsikon alle. Älkää myöskään antako sen häiritä, että joissakin yksityiskohdissa saattaa olla erilaisia muistikuvia sellaisiahan me olemme. Kiitän lämpimästi kaikkia mukana olleita kirjoittajia, kuva-arkistojaan penkoneita ja muuten avuksi olleita. Erityiskiitos Kristian Liewendahlille, Ahti Rekoselle, Esko Länsimiehelle ja Jyrki Kuikalle, jotka itsestään selvästi muodostivat tuotapikaa kirjalle epävirallisen toimituskunnan. Kirjan graafinen suunnittelu ja taitto on Dimitri Okulovin käsialaa. Kuten arvaatte, tämän hankkeen toteuttaminen ilman kaupallisten yhteistyökumppaneittemme taloudellista tukea ei olisi ollut mahdollista. Kiitos kaikille! Esko Vanninen 7

10 Esipuhe Toimittajalta Kirjoittajat Lyhenteitä Uranuurtajia ja tekijöitä isotooppitoimintaa eri puolilla Suomea Meilahti Kuopio Oulu Savonlinna Gamma11 -käyttäjäkerho Turku maailmankartalle PET-keskuksen kasvu PETin laitekehitys Harppauksin eteenpäin laitteiden, menetelmien ja radiolääkkeiden kehitys Aivokypärä kotimainen ilmaisinlaite aivoverenkierron tutkimiseen Keuhkojen moni-ilmaisinlaitteisto Kefut Laadukkaasti ja turvallisesti isotooppilääketiede kuvantamisen laadunvarmistuksen edelläkävijänä Radioisotooppitoiminnan yhteiskunnalliset ulottuvuudet Isotooppilääketiede, säteily ja yhteiskunta Kaupallinen radiolääketoiminta

11 Yhteistyö on voimaa - kolme näkökulmaa kansainväliseen toimintaan Eurooppalaisen yhteistyön tiivistyminen Som delegat vid internationella nuklearmedicinska organisationer Tutkijana rapakon takana Suunnannäyttäjä Timo Heiskanen Syystä palkitut Timo Heiskasen palkinnon saajat Tulevat vuodet Liitteet Perustamiskokouksen pöytäkirja ja perustajajäsenet LRY:n hallituksen jäsenet Jäsenmäärän kehitys Kunniajäsenet Kirjeenvaihtajajäsenet Isotuoppi MAP-palkinto Valikoitua luettavaa Kuva- ym. liitemateriaalilähteet Mainostajat 195 9

12 Kirjoittajat (e) = eläkkeellä Professori Aapo Ahonen, osastonylilääkäri, HUSLAB, Helsinki Associate Professor Anna-Liisa Brownell, Director of Experimental PET Laboratory, Massachusetts General Hospital, Harvard Medical School, Boston, USA FM Juhani Heikkilä, sairaalafyysikko, Isotooppiosasto, OYS, Oulu Dosentti Jari Heikkinen, ylifyysikko, tulosyksikön johtaja, Etelä-Savon sairaanhoitopiiri, Mikkeli Dosentti Sven-Johan Heselius, Kiihdytinlaboratorion johtaja, Åbo Akademi, Turku Dosentti Jukka Hiltunen, Helsingin yliopisto, Radiokemian laboratorio, Helsinki Dosentti Sirkka-Liisa Karonen (e), sairaalakemisti, Helsingin yliopisto, Helsinki Professori Juhani Knuuti, johtaja, Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, Turku Dosentti Ossi Korhola (e), Helsingin yliopisto, Helsinki Sairaalakemisti Anneli Korolainen (e), Savonlinna FL Tapani Korppi-Tommola, erikoissairaalafyysikko, HYKS, HUSLAB, Meilahden sairaala, Helsinki 10 Dosentti Matti Koskinen, ylifyysikko, Kuvantamiskeskus, TAYS, Tampere

13 Professori Jyrki Kuikka, ylifyysikko, Kuvantamiskeskus, KYS, Kuopio Professori Kristian Liewendahl (e), HYKS, Helsinki Professori Esko Länsimies (e), Kuopio Dosentti Päivi Nikkinen, fyysikko, HYKS, HUSLAB, Meilahden sairaala, Helsinki LL Pentti Rautio, ylilääkäri, Pohjois-Karjalan keskussairaala Professori Ahti Rekonen (e) ylifyysikko, Keski-Suomen keskussairaala, Jyväskylä Dosentti Marko Seppänen, osastonylilääkäri, Isotooppiosasto, TYKS, Turku DI Inkeri Sippo-Tujunen, fyysikko, HYKS, HUSLAB, Jorvin sairaala,espoo Professori Anssi Sovijärvi, ylilääkäri, HUS, Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen vastuualue, Helsinki FT Mika Teräs, sairaalafyysikko, Valtakunnallinen PET-keskus, TYKS, Turku Professori Esko Vanninen, ylilääkäri, tulosaluejohtaja, Kuopion yliopisto ja KYS, Kuopio Professori Erkki Vauramo (e), ylifyysikko, Helsingin terveysvirasto, Helsinki Professori Uno Wegelius (e), apulaisosastonylilääkäri, TYKS ja Turun yliopisto, Turku 11

14 12 Lyhenteitä BGO DEXA DICOM EANM ENMS EJNM(MI) EU FDG FDOPA GSO HUS HYKS IAEA KYS LDL LRY LSO NEMA NIH MIRD MK MTT OYS PACS PET Vismuttigermanaatti Dual energy x-ray absorptiometry Digital imaging and communications in medicine European Association of Nuclear Medicine European Nuclear Medicine Society European Journal of Nuclear Medicine (and Molecular Imaging) Euroopan unioni Fluorodeoksiglukoosi Fluorodopa Gadoliniumoksiortosilikaatti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Helsingin yliopistollinen keskussairaala International Atomic Energy Agency Kuopion yliopistollinen sairaala Low density lipoprotein Lääketieteellinen radioisotooppiyhdistys Luteniumoksiortosilikaatti National Electrical Manufacturers Association National Institutes of Health Medical internal radiation dose Magneettikuvaus Mean transit time Oulun yliopistollinen sairaala Picture archiving and communication system Positroniemissiotomografia

15 PCR RIA SNM SNME SPET SPR STUK TAYS TKK TT TYKS VTT WFNMB WJNM WHO Polymerase chain reaction Radioimmunoassay Society of Nuclear Medicine Society of Nuclear Medicine Europe Yksifotoniemissiotomografia Suomen Punainen Risti Säteilyturvakeskus Tampereen yliopistollinen sairaala Teknillinen korkeakoulu Tietokonetomografia Turun yliopistollinen keskussairaala Valtion teknillinen tutkimuslaitos World Federation of Nuclear Medicine and Biology World Journal of Nuclear Medicine World Health Organization 13

16 14

17 Uranuurtajia ja tekijöitä - isotooppitoimintaa eri puolilla Suomea - Meilahti Kristian Liewendahl, Ossi Korhola, Päivi Nikkinen ja Tapani Korppi-Tommola HYKS perustettiin vuonna Meilahden sairaalarakennus valmistui kuitenkin vasta vuonna 1965, jolloin myös laboratorion isotooppiosasto aloitti toimintansa. Röntgenin isotooppitoiminta alkoi lukujen vaihteessa. Sydänasema hankki oman gammakameransa 1980-luvulla, sädehoitoklinikka oli aloittanut isotooppitoiminnan jo aiemmin. Organisaatiomuutosten tuloksena laboratorion ja röntgenin isotooppitoiminta yhdistettiin vuonna 2000 HUSLAB-liikelaitoksessa kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen toimialaan. Laboratorion isotooppiosasto Uuden sairaalan keskuslaboratorion yhteyteen perustettu isotooppiosaston toimintaa johti laboratorion ylilääkäri, kliinisen kemian apulaisprofessori Herman Adlercreutz. Isotooppiosastolle palkattiin vt. erikoislääkäriksi Gösta Kvist ja osaston kemistiksi Hilkka Toivonen sekä seuraavan vuoden kuluessa yhteensä kuusi laboratorio- ja sairaanhoitajaa. Kun Timo Heiskanen vuonna 1968 nimitettiin keskuslaboratorion ja röntgenyksikön yhteiseen sairaalafyysikon virkaan myös 15

18 URANUURTAJIA JA TEKIJÖITÄ 16 Apulaisprofessori Esko Tähti ja fyysikko Tapani Korppi-Tommola vuonna radiologian apulaisprofessori Esko Tähti kiinnostui isotooppitutkimuksista. Gösta Kvist toimi osaston erikoislääkärin virassa vuoteen 1969, jolloin hän siirtyi Lauttasaaren tutkimuskeskus Oy:n toimitusjohtajaksi. Hän toimi myöhemmin Vaasan keskussairaalan laboratorioylilääkärinä. Hänen jälkeensä isotooppiosaston erikoislääkärinvirkaa hoiti Juho Huovinen ja vuosina Simo Salminen. Huovinen toimi sittemmin Jorvin sairaalan ja Salminen Mikkelin keskussairaalan laboratorioylilääkärinä. Kristian Liewendahlista tuli vuonna 1975 ensimmäinen pitkäaikainen erikoislääkäri. Hän oli toiminut vuosina useaan otteeseen apulaislääkärinä isotooppiosastolla, erikoistunut sisätautilääkäriksi HYKSissä ja ollut NIH-stipendiaattina Yhdysvalloissa. Vuonna 1983 perustettiin osastonylilääkärin virka, jota Liewendahl ryhtyi hoitamaan. Erikoislääkäriviran haltijaksi tuli 1985 Johan Gripenberg, joka jäi eläkkeelle Liewendahlin jäätyä eläkkeelle vuonna 1999 vs. osastonylilääkärinä toimi aluksi Kalevi Kairemo ja vuodesta 2000 lähtien Aapo Ahonen. Hilkka Toivonen siirtyi 1970-luvun lopulla Jorvin sairaalaan. Hänen tilalle tuli keskuslaboratorion hormoniosaston kemisti Sirkka-Liisa Karonen. Karosen jäätyä eläkkeelle vuonna2005 hänen työtään on jatkanut Eeva-Liisa Kämäräinen. Pitkäaikaisina osastonhoitajina ovat toimineet ensin Soile Nuorama ja sitten Susan Strömberg. Timo Heiskasen kuoltua joulukuussa 1971 kesti aina vuoteen 1975 ennen kuin laboratorio sai oman fyysikkonsa, Anna-Liisa Kairennon. Vuonna 1984 perustettiin laboratorioon ylifyysikon virka, jota hoiti Kairento- Brownell vuoteen 1990, jolloin hän jäi pysyvästi tutkij aksi Bostoniin Yhdysvaltoihin. Aaro Kiuru toimi

19 URANUURTAJIA JA TEKIJÖITÄ ylifyysikkona vuoteen 1993, jolloin virka muuttui osapäivätoimiseksi kun röntgenyksikön ylifyysikko ryhtyi hoitamaan myös laboratorion ylifyysikon tehtäviä 40% työpanoksella. Virkaa hoiti ensin Simo Hyödynmaa ja vuodesta 1996 lähtien virassa edelleen toimiva Sauli Savolainen. Vuonna 1985 perustetussa laboratorion fyysikon virassa toimii Päivi Nikkinen. Kartoittimista se alkoi... Ensimmäisen 10 vuoden aikana isotooppitutkimukset tehtiin kahdella lineaarikartoittimella (Picker, Nukab) ja muut tutkimukset renografialaitteistolla ja kertymämittarilla. Nukabin elinkaari hyödynnettiin kokonaan: siihen jouduttiin lopulta hankkimaan varaosa lääketieteellisestä museosta ennen kuin hallinto myönsi määrärahan gammakameran ostoa varten. Gammakamera (Searle LFVO) otettiin käyttöön vuonna Seuraavalla vuosikymmenellä käyttöön otettiin kaksi SPET-kameraa: General Electric 400 T (1981) ja Picker DDC (1989). Vuonna 1996 hankittiin kolmella ilmaisimella varustettu gammakamera (Picker Prism 3000XP). Isotooppikuvat on taltioitu HUSin PACSiin vuodesta 2002 alkaen. PET-kameraa yritettiin hankkia jo 1980-luvulla. Tämä ei kuitenkaan onnistunut eikä vielä 1990-luvullakaan kun valtiolta ei saatu tarvittavaa taloudellista tukea. Kehitystä jarruttavana tekijänä oli myös eräiden johtavien neurologien ja neurokirurgien kielteinen suhtautuminen kalliiksi arvioituun projektiin. HYKSissa toimi vuodesta 1987 alkaen sairaalajohtaja Arvo Relanderin perustama PET-toimikunta, jonka puheenjohtajana oli lastenneurologian professori Matti Iivanainen. Vuonna 1997 Helsingin yliopiston radiokemian laitoksen johtaja professori Timo Jaakkola hankki belgialaisen syklotronin, joka mahdollisti 18 F-tuotannon aloittamisen Helsingissä. Ensimmäiset FDG-kuvaukset tehtiin vuonna 2001 kaksipäisellä GE Millennium VG-gamma- PET-kameralla. Vuodesta 2002 lähtien voitiin käyttää rekka-autolla siirrettävää PET-laitteistoa. Vuonna 2006 kliinisen fysiologian ylilääkäri Anssi Sovijärvi 2000-luvun alussa isotooppiosasto siirtyi kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen toimialalle ja Aapo Ahonen hankkivat PET/TT-kameran (Philips Gemini GXL 16 PET-CT). PET-kameran hankintaprosessissa kului siis noin 20 vuotta, jona aikana oli kehitetty kahden modaliteetin yhdistelmälaitteita. Laitehankinnan lykkääntymisellä oli siis myös myönteiset puolensa. Erityisosaaminen Diagnostisena yksikkönä isotooppiosaston tehtävänä oli palvella kaikkia kliinisen lääketieteen erikoisaloja. 17

20 URANUURTAJIA JA TEKIJÖITÄ 18 Kun Meilahden sairaalassa toimi kaksi isotooppiosastoa ja lisäksi isotooppitoimintaa oli sydäntutkimusasemalla ja sädehoitoklinikalla, oli tarkoituksenmukaista perustaa toimintaa koordinoiva toimikunta. Toimikunnassa, jonka puheenjohtajana oli Liewendahl, kardiologiaa edusti erikoislääkäri Kari Virtanen ja onkologiaa isotooppitutkimuksista kiinnostunut hallinnollinen apulaisylilääkäri Matti Mäntylä. Laboratorion isotooppiosastolla oli myös näytetutkimuksiin tarvittavia gamma- ja beetalaskij oita. Niitä käytettiin veren hormoni- ja lääkemäärityksissä sekä virtsanäytteiden radioaktiivisuuden mittauksissa (radiojodi- ja Schilling-kokeet ym.). Osastolla tehtiin kilpirauhashormonimäärityksiä ja eräitä peptidihormonianalyyseja. Liewendahl oli aloittanut kilpirauhastutkijana Lääketieteellinen tutkimuslaitos Minervassa vuonna Karonen taas oli hormoniosaston entisenä kemistinä kehittänyt peptidien radiojoditusmenetelmiä, joita hän sovelsi myös potilaille annettavien erilaisten radiolääkeaineiden isotooppileimauksissa. Liewendahl vieraili vuonna 1982 kahdessa yhdysvaltalaisessa yliopistossa: University of Wisconsin (Madison) ja University of Virginia (Charlottesville). Madisonissa oli otettu käyttöön neuro-pet-laite ja 68 Gageneraattori. Molemmissa yliopistosairaaloissa oli käytössä 111 In-granulosyyttien ja trombosyyttien leimauksissa. Indiummenetelmästä olivat kiinnostuneita HYKSin Searle LFO gammakamera oli useiden isotooppiyksiköiden monivuotinen työjuhta. ja SPR:n Veripalvelun hematologit koska se mahdollisti gammakuvaukset, joita ei voitu suorittaa 51 Cr-leimalla. Jo syksyllä 1982 lääkäri Martti Syrjälä aloitti leimaustyöt Veripalvelun laboratoriossa ja granulosyyttien gammakuvauksen kliinistä merkitystä selvittävää väitöskirjatyötään isotooppiosastolla. Muutaman vuoden kuluessa indiumleimaus oli otettu käyttöön lähes kaikissa maamme suurimmissa sairaaloissa. Sauli Savolaisen väitöskirjatyön aiheena oli trombosyyttien kinetiikka luvulla uutta toimintaa olivat vasta-ainekuvaukset. Ensimmäinen immunogammakuvausmenetelmä,

21 URANUURTAJIA JA TEKIJÖITÄ jota kokeilimme, oli 99m Tc-leimattu antimelanoomavasta-aine. Kyseessä oli eurooppalainen monikeskustutkimus, mutta omat tuloksensa jokainen osallistuja julkaisi myös erikseen. Menetelmä oli spesifinen, mutta ei riittävän sensitiivinen. Vasta-aineiden korkea hinta oli myös esteenä laajempaa käyttöä ajatellen. Tulokset rohkaisivat kuitenkin jatkamaan. Kalevi Kairemo käynnisti laajan tutkimusten sarjan, jonka tuloksia koottiin väitöskirjaan vuonna Väitöskirjatyönsä loppuvaiheessa Kairemo toimi tutkijana New Yorkin Memorial Sloan-Kettering-syöpäinstituutissa. Diagnostisten vasta-ainetutkimusten kliinistä läpimurtoa odotetaan vieläkin, mutta syövän hoidossa vasta-aineiden avulla on saavutettu merkittäviä tuloksia. Kardiologisella osastolla käytettiin sydänlihasperfuusiokuvauksissa etupäässä 201 Tl-isotooppia ja sydäninfarktin diagnostiikassa 111 In-antimyosiinivasta-ainetta. Isotooppiosastolla kokeiltiin menestyksellä antimyosiinikuvauksia lihastautien diagnostiikassa (neurologi Mervi Löfbergin väitöskirja). Toiminta loppui kun radiolääkkeen valmistaja lopetti tuotannon. Jo 1980-luvun alussa käyttöön tuli kaupallisia aivojen kliinisiin verenkiertotutkimuksiin soveltuvia radiolääkeaineita, mm. 123 I-amfetamiini ja 99m Tc-HM-PAO. Aivojen SPET-tutkimukset otettiin tutkimuskäyttöön ja niistä tuli myös nopeasti rutiinimenetelmiä erilaisissa verenkiertohäiriöissä. Tutkimustuloksista mainittakoon neurologi Jyrki Launeksen tekemä havainto: fokaalinen hyperperfuusio herpesenkefaliitissa. Havainnolla oli huomattava diagnostinen merkitys aikana kun vielä ei ollut magneettikuvausta eikä PCR-testiä luvulle tultaessa saatiin Parkinsonin taudin diagnostiikkaan dopamiinin kuljetusta kuvaava 123 I-β-CIT-radiolääke. Myös bentsodiatsepiinireseptoreiden ja serotoniinin kuljettajaproteiinin kuvantamiseen soveltuvia SPET-radiolääkkeitä otettiin käyttöön. Useita neurologian alan väitöskirjoja, joissa oli käytetty erilaisia isotooppi- ja radiologian menetelmiä valmistui (mm. Jyrki Launes, Risto O. Roine, Sanna-Leena Vanhanen, Laura Åberg) luvulla isotooppiosastolla kehitettiin SPET-MKfuusiokuvausta yhteistyössä TKK:n kanssa. Tähän aikaan ei ollut saatavissa kaupallista metodiikkaa vaan oli rakennettava omat systeemit. Rekisteröinnissä käytimme ulkoisia markkereita, joissa oli pieni teknetiumaktiivisuus (SPET) ja pieni määrä kookospähkinän rasvaa (MK). Epilepsiatutkimuksissa ulkoisina markkereina käytimme myös EEG-elektrodeja, jolloin kaikkia kolmea modaliteettia voitiin rekisteröidä yhtäaikaisesti. Tämä tutkimustyö sai osakseen kansainvälistä huomiota ja tuotti kolme väitöskirjaa (Päivi Nikkinen, Hanna Pohjonen ja Outi Sipilä). Neurologi Merja Kallion ja Sauli Savolaisen johdolla aloitettiin boorineutronikaappaus-terapiaan (BNCT) tähtäävät tutkimukset. Tarkoituksena oli kuljettaa gli- 19

22 URANUURTAJIA JA TEKIJÖITÄ Baird Atomicin valmistama Autofluoroscope. Tällä dynaamisella gammakuvauslaitteella suoritettiin aivojen, munuaisten ja sydämen funktiotutkimuksia. Kuvamatriisin koko oli 14x oomiin booria LDL:n avulla. Ajatus oli professori Steven Kahlin (University of California at San Francisco) ja perustui havaintoon, että glioomissa on LDL-reseptoreita. 99m Tc-LDL-kokeissa ei kuitenkaan saatu toivottua tulosta. Boorin kantajaksi valittiin myöhemmin fenyylialaniini, jota on käytetty aiemmin Yhdysvalloissa. Neutronisäteilytys suoritetaan Otaniemen tutkimusreaktorissa. Gliooman hoidossa tulokset eivät ole olleet erityisen lupaavia, mutta HUSin syöpätautien klinikasta on äskettäin raportoitu rohkaisevia tuloksia pään ja kaulan alueen syövissä. Röntgenin isotooppiosasto Isotooppidiagnostiikan Meilahden sairaalan röntgenosastolla aloitti lukujen vaihteessa röntgenosaston ylilääkäri, apulaisprofessori Esko Tähti. Hän kävi Englannissa 1960-luvulla saamassa alan koulutusta. Ensimmäisenä fyysikkona Meilahden sairaalassa sekä laboratoriossa että röntgenosastolla toimi Timo Heiskanen, joka mm. analogisen tietokoneen avulla kehitti malleja virtausmittauksiin. Nämä työt johtivat väitöskirjaan vuonna 1971 ( Mathematical modelling of

23 URANUURTAJIA JA TEKIJÖITÄ clinical tracer experiments ). Autofluoroskoopin hankinnan myötä ja dynaamisten isotooppitutkimusten käynnistyessä röntgenin isotooppiosastolla tarvittiin lisää fyysikoita. Meilahden sairaalan toisena fyysikkona aloitti Tapani Korppi-Tommola, ensin konsultoivana fyysikkona vuonna 1970 ja vakinaisena vuonna Hän kehitti kvantitatiivisia gammakuvauksen laadunvalvontamenetelmiä ja sydämen liikkeen ja hengitysliikkeen rekisteröintiin perustuvia tahdistettuja gammakuvauksia jo 1970-luvun loppupuolella, paljon ennen kaupallisten sovellusten markkinoille tuloa. Tieteellisen yhteistyön ohella Korppi-Tommola on toiminut useissa alan järjestötehtävissä. Timo Heiskasen vuonna 1971 tapahtuneen kuoleman jälkeen häneltä vapautuneeseen fyysikon virkaan nimettiin seuraavana vuonna Esko Riihimäki. Hän oli kokenut tutkija, joka oli väitellyt Massachusetts Institute of Technologyssa Bostonissa. Teoreettisen fysiikan asiantuntijana hän kehitti ja mallinsi menetelmiä erityisesti dynaamisiin isotooppitutkimuksiin. Mallinnukset pää- Fyysikko Esko Riihimäki ja radiologit Ossi Korhola ja Arto Kivisaari Montrealin WFNM-kongressin näyttelyssä vuonna

24 URANUURTAJIA JA TEKIJÖITÄ 22 tyivät kliinisiksi sovellusohjelmiksi, joiden avulla saatiin vastauksia erilaisten isotooppitutkimusten tarpeisiin. Riihimäen aikaansa edellä ollut mallinnustyö (mm. aivo- ja systeemiverenkierto, sydämen oikovirtaukset sekä keuhkojen ja munuaisten funktiotutkimukset) oli laajaa ja kansainvälisestikin merkittävää ja tuotti paitsi tieteellisesti arvokkaita, kvantitatiivisia tutkimustuloksia myös erittäin käyttökelpoisia kliinisen työn työkaluja, joita pitkään käytettiin isotooppitutkimusten analysoimisessa Meilahden sairaalassa. Työn merkittävyyttä lisäsi se, että kaupallisia sovellusohjelmia ei tuolloin vielä ollut saatavissa. Riihimäen työpanos tieteellisessä tutkimustyössä näkyi myös kansainvälisesti hänen aktiivisessa osuudessaan alan eri tieteellisten yhdistysten toiminnassa ja kongressien järjestelytehtävissä, mm. ensimmäisessä yleiseurooppalaisessa kongressissa Helsingissä vuonna Tapani Korppi-Tommolan tultua valituksi Esko Riihimäen jälkeen fyysikon virkaan vuonna 1985, toiseen fyysikon virkaan nimitettiin Leena Porkka. Porkan mielenkiinnon kohteena oli tomografinen gammakuvaus ja sen sovelluksien hyödyntäminen käytännön potilastutkimuksissa. Hän siirtyi jo 1990-luvun alussa Bostoniin, jossa hän edelleen toimii radiologian alan tutkijana. Esko Tähden ohella myös I röntgenosaston ylilääkäri Mauri Wiljasalo oli kiinnostunut isotooppitutkimuksista, erityisesti imuteiden gammakuvauksesta. Saman osaston lääkäreistä suurimman vastuun isotooppitutkimusten kehitystyöstä ja tulkitsemisesta kantoivat Ossi Korhola, Arto Kivisaari, Matti Taavitsainen ja Veij o Klemola. Isotooppiosasto ei olisi voinut toimia ilman pätevää ja työlleen omistautunutta hoitohenkilökuntaa. He ovat suorittaneet tutkimusvaraukset, käytettävien radiolääkeaineiden tilaamisen ja valmistuksen, potilaiden vastaanoton, radiolääkkeiden injisoinnin, gammakuvaukset potilasasetteluineen, näytteiden ottamisen sekä rutiinitutkimusten tulostamisen. Näin alan hoitohenkilökunta on toiminut myös maamme muissa isotooppiyksiköissä. Tietokoneiden tulo Kuvauksia varten ostettiin Dynapix-merkkinen kartoitin, jossa oli useita ilmaisimia rivissä. Se oli sen ajan muihin kartoittimiin verrattuna nopea ja sillä tehtiin useita vuosia lähinnä keuhkokartoituksia emboliaepäilyissä. Funktiotutkimuksia varten hankittiin Baird Atomicin autofluoroskooppi, joka prototyyppiversion jälkeen saatiin uudistettuna laitoksen käyttöön vuonna Se oli gammakameran edeltäjä, jonka ilmaisimessa oli kolmisensataa pientä kidettä suorakulmaisessa matriisissa.

25 URANUURTAJIA JA TEKIJÖITÄ Beagle-koiraa kuvaamassa fyysikko Tapani Korppi-Tommola ja radiologi Ossi Korhola vuonna Laitteen suuresta koosta huolimatta ilmaisimen kuvaala oli pieni, vain 18 x 27 cm. Ainutlaatuisen paikannustekniikkansa ansiosta laite oli erittäin nopea, jopa 100 kuvaa sekunnissa kyettiin tallentamaan suoraan magneettinauhalle. Autofluoroskoopilla tehtiin aivoverenkierron mittauksia sekä myöhemmin myös renografioita ja sydämen oikovirtaustutkimuksia. Radiolääkeaine ruiskutettiin boluksena laskimoon ja kuvaus suoritettiin päälaen puolelta. Aika-aktiivisuuskäyristä haettiin puolieroja aivohemisfäärien välillä. Gösta Kvist teki alkuun mittauksia autofluoroskoopilla ja myöhemmin Matti Porras teki sillä suoritetuista aivoverenkierron mittauksista väitöskirjan. Kun autofluoroskoopin kliininen arvo osoittautui rajoittuneeksi hankittiin jo 1970-luvun alussa kaksi gammakameraa (Nuclear Chicago Pho/Gamma III). Isotooppiosasto oli sijoitettu I röntgenosastolle (sisätaudit). Myöhemmin molemmat kamerat päivitettiin Pho/ Gamma IV- ja Pho/Gamma V-versioihin. Tähän aikaan suurimman tutkimusryhmän muodostivat aivojen gammakuvaukset. Funktionaaliset isotooppitutkimukset kuten radiokardiografiat ja keuhkoventilaatiokuvaukset yleistyivät kun vuonna 1971 saatiin gammakameraan yhdistetty ranskalainen Tridac-merkkinen digitaalinen monikanava-analysaattori, joka voitiin kytkeä tietokoneeseen. Kuvamatriisi oli 64x64 ja mielenkiintoalueet valittiin valokynällä. Tästä alkoi digitaalisen radiologisen kuvantamisen aikakausi Suomessa. Aluksi käytettiin aika-aktiivisuuskäyrien analysointiin Otaniemessä ollutta Univac 1108 tietokonetta, jonne käyrät lähetettiin 300 bitin sekuntinopeudella puhelinlinjaa pitkin. Vuonna 1976 osastolle hankittiin pitkään palvellut PDP- 11/40 tietokone. Sen käyttöliittymä oli Gamma11 ja sille ohjelmoitiin sovellusohjelmia, joiden avulla tehtiin monipuolisia funktiotutkimuksia mm. aivoverenkierrosta, keuhkoperfuusiosta ja -ventilaatiosta, munuaisista ja sydämestä. Isotooppidiagnostiikassa ja 80-luku olivat nopean kehityksen aikaa. 23

26 URANUURTAJIA JA TEKIJÖITÄ 24 Röntgenin isotooppitoiminta sai paremmat tilat röntgenosaston saneerauksen yhteydessä vuonna 1988, jolloin suunniteltiin moderni isotooppiosasto alusta alkaen. Uudelle osastolle siirrettiin Siemens ROTA -mallinen kaksipäinen gammakamera ja toiseen kuvaushuoneeseen hankittiin uusi myöskin kaksipäinen Picker Prism Molemmilla kameroilla kyettiin tekemään kokokehon kuvauksia ja SPET-kuvauksia. ROTA oli aluksi kytkettynä PDP-11/40 tietokoneeseen, joka myöhemmin korvattiin HERMES-työasemalla. Pickeriin kuului jo oma Odyssey VP-työasema. Kameroilla jatkettiin kuvauksia aina 2000-luvulle asti ja nykyinen kuvauskalusto käsittää kaksi ADAC-kameraa, Forte (2003) ja SkyLight (2005). Gammakameroissa on omat työasemansa sekä tutkimusten datan keruussa että analysoinnissa. Käyttäjäystävällisyys on maksimoitu siten, että molemmissa kameroissa on samat käyttöjärjestelmät ja analyysiohjelmistot. Työasemat on kytketty HUSin PACS-järjestelmään, jonka avulla kuvat voidaan arkistoida digitaalisessa muodossa ja lähettää eteenpäin. Filmejä ei enää käytetä tulostukseen lainkaan. Toiminnan painopisteitä Tärkeä painopistealue on ollut lasten urologia: munuaisten funktiotutkimukset, DMSA-renografiat ja refluksitutkimukset. Radiokardiografioita tehtiin paljon ennen kuin ultraäänitutkimukset ne osin syrjäyttivät. Kaikki HYKSin sydänlihasperfuusiotutkimukset tehtiin isotooppiosastolla, kunnes sydänasema sai oman gammakameransa. Myös suoraan koronaarivaltimoihin ruiskutetulla radiolääkkeillä tehtiin sydänlihasperfuusiotutkimuksia. Tämän teki mahdolliseksi se, että isotooppiosasto ja koronaariangiografialaboratorio sijaitsivat vierekkäin. Ossi Korhola teki tästä aiheesta väitöskirjan. Keuhkoperfuu siotutkimuksia suoritettiin päivystysaikana ainoastaan röntgenin isotooppiosastolla. Kysyntä oli varsin mittavaa ennen spiraali-tt-laitteiden tuloa 1990-luvulla. Keuhkov entilaatiotutkimuksia suoritettiin 133 Xe-kaasulla ja Esko Riihimäki kehitti keuhkofunktion kvantitointimenetelmät, jotka myöhemmin olivat perustana Suomessa valmistetun Kefut-laitteen algoritmeille. Matti Taavitsainen tutki maksan funktiota isotooppibiligrafian avulla ja julkaisi tästä väitöskirjan. Kokokehon kuvaamismahdollisuus tuli uuden gammakameran myötä vuonna Luuston gammakuvaukset ja muut kokokehon isotooppikuvaukset muodostivat merkittävän osan tutkimusten määrästä ja ovat edelleenkin haluttuja tutkimuksia. Aivojen gammakuvaukset ja aivoverenkierron virtaustutkimukset kiinnostivat neurologeja ja neuroradiologeja 1970-luvulla. Sittemmin tietokonetomografia ja magneettikuvaus syrjäyttivät ne. Myöhemmin 1990-luvulla SPET-kuvauksen yleistyttyä alettiin tehdä myös aivojen