Aluehallintoviraston päätös Nro 95/2012/2, Dnro LSSAVI/88/04.09/2010

Transkriptio

1 1 Länsi-ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto VALITUSKIRJELMÄ PL Vaasa Vaasan hallinto-oikeudelle Osoite Vaasan hallinto-oikeus, PL 204, Vaasa, s-posti: Valitus koskee: Päätös Nro 95/2012/2 annettu julkipanon jälkeen Dnro LSSAVI/88/04.09/2010 Asia Hakija Valittaja Pohjaveden imeytyskoetta koskeva tutkimuslupahakemus sekä töiden aloittaminen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista, Kangasala Tavase Oy Kangasalan Luonto ry, Kangasala Jorma Mäntylä, pj, yhteyshenkilö Tanhuanpääntie 25, Kangasala s-posti: puh Aluehallintoviraston päätös Nro 95/2012/2, Dnro LSSAVI/88/04.09/ Muutoksenhaku Kangasalan Luonto ry hakee muutosta aluehallintoviraston luparatkaisuun, lupamääräyksiin ja töidenaloittamislupaan. 2 Vaatimukset Vaadimme, että Vaasan hallinto-oikeus kumoaa Tavase Oy:lle myönnetyn tutkimusluvan Kangasalle. Tavase hanke ei ole yleisen edun vaatima eikä sille ole yleistä tarvetta. Tavasen aikoma tutkimus pilaa toteutuessaan Raikun pohjavesiesiintymän veden laadun ja Raikun vedenottamon ja samaa pohjavettä käyttävät yksityiskaivot. Siinä tapauksessa, että lupaa ei kumota, vaadimme lupamääräyksiin seuraavat muutokset kohdassa 4 esitetyt muutokset. Vaadimme, että Vaasan hallinto-oikeus peruuttaa Aluehallintoviraston Tavase Oy:lle myöntämän töidenaloittamisluvan. (Tarkemmin kohta 6) 3 Perusteet, joilla muutosta aluehallintoviraston luparatkaisuun vaaditaan 3.1 Pohjaveden pilaaminen tai sen laadun olennainen heikentäminen Tavase Oy:n tutkimus pilaisi Kangasalan kunnan Raikun vedenottamon pohjaveden sekä muiden samasta pohjavesiesiintymästä talousvetensä ottavien asukkaiden pohjaveden. Kyseessä on mangaaniongelma, joka korreloi esiintymästä otettavan vesimäärän kanssa. (YSL 8, pohjaveden pilaamiskielto; VL luku 1, 18 ja luku 9, 8, kielletty seuraus)

2 2 (Liite 1: Raikun vedenottamon marraskuun rauta- mangaanimittaustulokset sekä kaivojen vedenotto) Kun vedenottamo aloitti toimintansa, sillä oli käytössään kaksi kaivoa, kaivo K1 ja kaivo K6. Molemmissa mangaaniarvo oli alle 1 mikrogrammaa/litra. Vuonna 2011 lopetettiin vedenotto kaivosta K6, koska mangaani oli noussut yli raja-arvon. Vaikka kaivosta K6 pumpataan vain mittauksessa tarvittava vesimäärä, sen veden Mnpitoisuus on jatkanut nousuaan ja on nyt tasolla mikrogrammaa /litra. Raikun vedenotto on keskitetty kaivoon K1, jonka mangaani on myös noussut, mutta hitaammin kuin toisessa kaivossa. Tänä syksynä myös kaivon 1 veden Mn -pitoisuus on saavuttanut ja ylittänyt STM:n asettaman raja-arvon 50 mikrogrammaa/litra. Aluehallintovirasto ei ole puuttunut tähän ongelmaan luultavasti siksi, että Pirkanmaan ELY tai Kangasalan Terveysviranomainen eivät ole sitä esittäneet. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on vuonna 2000 antanut Raikun vedenottamolle liian suuren pohjavedenottoluvan eli 4500 m3 per vrk, kun pohjavesiesiintymän luontainen antoisuus on korkeintaan 2000 m3/vrk. Kyseisestä 4500 kuutiosta on pohjavettä 2000 m3 ja rantaimeytynyttä Roineen vettä 2500 m3. Liian suuri vedenottolupa on annettu ja pidetty muuttumattomana Tavase Oy:n tarpeiden vuoksi, koska jos pohjavesi olisi haluttu säilyttää laadultaan sellaisena kuin se alussa oli ja säilyttää Raikun ottamo pohjavedenottamona, olisi ollut loogista vähentää vedenottoa väliaikaisesti niin paljon, että liikaa tyhjennetty pohjavesiesiintymä olisi ehtinyt täyttyä ja veden laatu olisi vähitellen korjaantunut. Näin ei kuitenkaan toimittu. Vaadimme Vaasan hallinto-oikeutta tutkimaan, miksi mangaaniongelmaa ei ole otettu huomioon minkään tason viranomaisessa. Miksi Raikun pohjaveden on annettu huonontua laadultaan mangaanipitoisuuden STM:n raja-arvoon asti ilman että vedenottoa olisi vaatinut pienennettäväksi Pirkanmaan ely-keskus, Kanagasalan Vesi Liikelaitos tai Kangasalan terveysviranomainen? 3.2 Ympäristövaikutusten huomioon ottamattomuus; yva-lainsäädännön mitätöiminen Päätöstä perustellaan mm sillä, että se ei ole kaavamääräysten vastainen. Toteamme, että AVI:n päätös on kaavamääräysten vastainen. Alueella on voimassa Vehoniemenharjualueen osayleiskaava vuodelta 1983, joka on oikeusvaikutteinen. Imeytysalueet, sähkö- ja putkilinjat, ja Raikun vedenottamo kaivoineen ovat SL- alueella. Lisäksi alue kuuluu Natura2000-verkostoon. Erityisen arvokas puustoinen luonnonniitty sijaitsee Väärälukossa ja sen päälle on suunniteltu kaivoimeytysalue. Kyseistä luontokohdetta Tavase ei mainitse hakemussuunnitelmansa liitteessä 4, mutta esittelee sen värikuvan kera YVA-selostuksessaan On

3 3 tarkoituksellista lupaviranomaisen harhautusta, että arvokas luontokohde on mainittu vuonna 2003, jolloin sen päälle ei ollut suunniteltu imeytysaluetta, mutta nyt kun sen päälle on suunniteltu kaivoimeytysalue, sitä ei mainita luontoselvityksessä. (Liite 2: Tavasen YVA-selostus : s. 63). 4 Jos lupaa ei kumota, vaadimme lupamääräyksiin seuraavat muutokset Lupamääräykset tulee kirjoittaa tarkemmin. Jos ne jäävät nykyiselleen, se tarkoittaa Tavase Oy:lle, Pirkanmaan ELY:lle ja Kangasalan Vedelle annettuja vapaita käsiä toimia yhdessä sopien mitä ja miten haluavat. Tämä aiheuttaa hankalan tilanteen suhteessa vastuu- ja valvontakysymyksiin ja korvausvelvollisuuksiin. Kun lisäksi tutkimushankkeen tiedonsaantimahdollisuudet on katkaistu maanomistajilta ja kansalaisilta, voivat nämä kolme toimijaa käytännössä toimia ilman kontrollia ja toteuttaa tutkimuksen haluamallaan tavalla. Koska Tavase pyrki mitä ilmeisimmin salaamaan Raikun mangaaniongelman luvanhakuprosessin loppumetreille saakka, AVI:n ei olisi tullut antaa tutkimuslupaa, eikä ainakaan näin väljin määräyksin. AVI ei ole riittävästi tutkinut Tavasen konsulttien laatimien raporttien asiasisältöä eikä Tavasen väitteitä, vaan luottavaisesti uskonut Tavasen arviot siitä, että merkittäviä vaikutuksia ei ilmene. Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton. Siksi tämän pitkään jatkuneen mangaaniongelman syntyhistoria olisi tullut tutkia tarkasti, ja sen pitkäaikaisen, selkeän trendin olisi tullut johtaa luvan epäämiseen, eikä vastuuta pohjaveden pilaantumisesta olisi saanut siirtää lupamääräyksin hoidettavaksi. 5 Perustelut Perustelut ovat kestämättömät. Tämä tutkimus aiheuttaa jo niin suurta vahinkoa Vehoniemenharjun pohjavedelle ja luonnolle, että sitä ei tule tehdä ennen kuin muulla tavoin on selvitetty Tavase-hankkeen edellytyksiä. Miksi pitää kiirehtiä sellaisen tutkimuksen käynnistämiseen, jota Tavase itse pitää optimointina. Odotettavissa olevasta mangaaniongelmasta olisi voinut saada käsityksen samalla alueella jo vuosina tehdyn tutkimuksen tuloksista. Myös koko hankkeen toimimattomuus käytetyillä mallinnuksilla tuli selväksi YVA-yhteysviranomaiselle jo vuonna 2002 ja YVA-arvioinnista annetun lausunnon olisi pitänyt jo tuolloin johtaa hankkeen lopettamiseen, mutta Tavasen konsultit ja taustavaikuttajat aloittivat painostuksen Keski-Suomen ympäristökeskusta kohtaan ja vaativat että se ei saa puuttua laitoksen toimivuuteen, vaan toimivuus on jätettävä yksin Tavasen vastuulle. YVA-viranomainen perääntyi painostuksen alla, mikä oli virhe. Siihen tulisi tässä vaiheessa puuttua ja Vaasan hallinto-oikeuden tulisi tutkia Vehoniemen ensimmäisen tutkimuksen koko aineisto perusteellisesti jo senkin vuoksi, että voitaisiin selvittää, onko tällä tutkimuksella mahdollisuus antaa mitään uutta luparatkaisun kannalta oleellista tietoa vuosien tutkimuksen tuloksiin nähden.

4 4 6 Töidenaloittamislupa ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista kumottava Töidenaloittamislupa tulee käsitellä kiireellisesti ja se tulee kumota, koska jo maastotöiden aloittaminen aiheuttaa vakavia vahinkoja, joita ei voi enää ennallistaa, Natura2000-alueelle, arvokkaille luontokohteille sekä merkittävälle kulttuuriperinnölle. VESILAIN 2 luvun 26 perusteella annettu töidenaloittamislupa on lainvastainen. Mikään laissa mainituista aloittamisluvan edellytyksistä ei täyty. Esim. kohdassa 1 mainittu rakentamissuunnitelma ei ole yhtä kuin AVI:n päätöksessään mainitsema suunnitelma. Töiden aloittamisen lykkääntymisestä (kohta 2) ei aiheudu hakijalle vahinkoa, mutta töiden aloittamisesta aiheutuu vahinkoa luonnolle, pohjavedelle ja Raikun pohjavedenottamolle. Töidenaloittamislupa tulee evätä, koska Tavase- laitokselle ei ole minkäänlaista tarvetta, saati sitten yleistä tarvetta. Laitoksen rakentaminen ei ole yleisen edun mukaista. Tampereen jälkeen merkittävimmät osakkaat (Kangasala, Valkeakoski ja Akaa) ovat tehneet valtuustopäätökset Tavasesta eroamisesta. Myöskään Tampereella ei ole tarvetta Tavase-vedelle, koska sillä on sekä pintaettä pohjavedenottamoita yli oman tarpeen ja Kaupinojan pintavedenottamon jo päätetyn saneerauksen jälkeen hyvälaatuista talousvettä tarjottavaksi oman tarpeensa lisäksi enemmän kuin mitä Tavase pystyisi koskaan tuottamaan. Tampereen Vesi on ilmoittanut tulevaisuuden haasteekseen vedenkulutuksen kääntämisen nousuun, mikä sinänsä on muun yhteiskunnan tavoitteiden kannalta kyseenalainen tavoite ja voi edistää veden tuhlaamista. Tavaselle ei ole Tampereen vesilaitosinvestointipäätösten jälkeen tarvetta lainkaan, joten sillä ei voi myöskään olla yleistä tarvetta. Jos Tavase pääsee aloittamaan imeytyskokeen ennen kuin lupa on annettu ja Raikun ottamon vettä pumpataan imeytykseen, ottamo saattaa mennä pilalle jo lyhyessä ajassa: valmiiksi hyvässä nousussa oleva pohjaveden mangaanipitoisuus lisääntyy nopeasti suuren pumppausmäärän vuoksi. Lupamääräyksissä oleva mahdollisuus tarvittaessa keskeyttää koe on liian hidas ratkaisu estää tässä kohdassa mainitut riskivahingot. Raikun ottamon ja muiden alueella olevien kaivojen pilaantumisriskiä ei tule ottaa, vaan töidenaloittamislupa tulee kumota välittömästi. 7 Punamultalukko =luonnonsuojelualue Tavase rajasi Punamultalukon alueen pois tutkimuslupahakemussuunnitelmasta aivan viime vaiheessa. Ilmeisesti asiaan vaikutti se, että se oli saanut tietoa suunnitelmista yhdistää Punamultalukon alue ja Vehoniemenharjun luonnonsuojelualue samaksi kiinteistöksi Vehoniemenharjun suojelumääräyksin. Nyt kiinteistömuodostus on

5 5 toteutettu. Otamme Punamultalukon esille siksi, että katsomme luvanmyöntämismahdollisuuksien tutkimisen Tavasen tekopohjavesilaitokselle edellyttävän ensin kaiken kirjallisen aineiston läpikäymistä ja laajempaa ja monipuolisempaa pohjaveden analysointia ennen kuin ryhdytään luontoa ja ympäristöä vakavassa määrin vahingoittavaan maastoa muokkaavaan tutkimustoimintaan. Punamultalukon alue on esimerkki siitä, miten Tavase ei ole välittänyt sitä suojaavasta laista eikä lupaviranomainenkaan ole asiaan puuttunut, koska on antanut suunnitella kaivokentän sen alueelle ja imeytysalueet aivan sen viereen. Punamultalukon alue on myyty valtiolle luonnonsuojelualueeksi jo 1996, mutta nyt vasta se sai virallisen statuksen. Kuitenkin lain mukaan suojelustatus kattaa nekin valtiolle hankitut suojelualueiksi muutettavat alueet, joita ei vielä ole muodostettu suojelualueiksi. 8 Lopuksi Kun vielä ottaa huomioon, että Pälkäneen tutkimus (Loppuraportti ) ei tuottanut Tavasen odottamaa/toivomaa tulosta, vaan Tavase joutui muuttamaan imeytysaluesuunnitelmiaan siellä lähes kokonaan, on syytä ennen uusia kairauksia ja maansiirtoja, sähkö- ja putkilinjojen asentamisia, tutkia olemassa olevan tutkimusaineiston perusteella, onko m3 per vrk suuruiselle tekopohjavesilaitokselle toimivuusedellytyksiä Vehoniemen- Isokankaan alueella. Yva-viranomaiselta Keski-Suomen ELY:ltä tulee pyytää lausunto sekä ympäristövaikutuksista että laitoksen toimivuudesta. Pyydämme, että AVI toimittaa Vaasan hallinto-oikeudelle kaiken sille aikaisemmin toimittamamme asiakirjat, jotta Vaasan hallinto-oikeus voisi perehtyä koko aineistoon. Muistutuksemme on lähetetty ja täydennys siihen yhdessä Kari ja Juha Sipilän kanssa Muistutuksemme liitteenä on professori Heljä-Sisko Helmisaaren lausunto. Prof. Helmisaari on johtanut Suomen laajinta ja pitkäkestoisinta tekopohjaveden muodostamisen luonto- ja maaperävaikutuksia selvittänyttä tutkimusta (TEMU). Hän on Helsingin yliopiston Metsämaatieteen professori. Vehoniemessä Kangasalan Luonto ry:n puolesta Jorma Mäntylä, puheenjohtaja s-posti: jmantyla@kaapeli.fi puhelin: