Asuinmaaseutu

Transkriptio

1 Asuinmaaseutu Maaseutuasumisen kehittämisohjelma Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 2/2007

2 Toimitus: Mia Saloranta Taitto: Keltainen toukokuu / Ben Rydman Kuvat: Jussi Jansson Maa- ja metsätalousministeriön kuva-arkisto Outi Palttala-Heiskala Kaija Roiha Ritva Salomaa-Santala Mia Saloranta Juha Toutain Kannen kuva: Outi Palttala-Heiskala Kirjapaino: Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala painos ISSN ISBN (nid.) ISBN (PDF) Julkaisusarja: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu 2/2007 Julkaisija: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Julkaisu on ladattavissa pdf-tiedostona osoitteessa

3 Asuinmaaseutu Maaseutuasumisen kehittämisohjelma

4

5 JULKAISIJA JULKAISUN NIMI Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Asuinmaaseutu Maaseutuasumisen kehittämisohjelma SARJA / N:O ILMESTYMISAJANKOHTA 2/2007 Helmikuu 2007 ISSN ISBN (nid.) ISBN (pdf) KOKONAISSIVUMÄÄRÄ ISBN ISBN (pdf) TEKIJÄT Maaseutuasumisen teemaryhmä JULKAISUN KUVAUS AVAINSANAT 76 Maaseutuasuminen, maallemuutto, asuinmaaseutu, vapaa-ajan asuminen, kehittämisohjelma, maaseudun kehittäminen, Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, Maaseutuasumisen teemaryhmä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän asettama Maaseutuasumisen teemaryhmä on laatinut maaseutuasumisen kehittämisohjelman Asuinmaaseutu Asuinmaaseutu on käsite, joka kuvaa tämän päivän maaseudun asukkaiden suhdetta asuinpaikkaansa; maaseudun merkitys liittyy ennen muuta siellä asumiseen. Yli puolet suomalaisista pitää maaseudulla asumista mahdollisena ja jopa toivottavana vaihtoehtona, mutta vain pieni osa maallemuutosta haaveilevista toteuttaa aikeensa. Samanaikaisesti useimmat maaseutukunnat kaipaavat uusia asukkaita. Tämän ohjelman tavoitteena on maalla asumisen esteiden vähentäminen ja maallemuuton edistäminen, osa-aika-asuminen mukaan luettuna. Ohjelman luvuissa 1 2 taustoitetaan asuinmaaseudun tämän hetkistä tilannetta. Viimeaikaisten tutkimusten pohjalta kerrotaan, ketkä maalle muuttavat, miksi ja mihin. Lisäksi esitellään osa-aikaasumisen kehitystä, maaseudun palvelujen muutosta ja uusia toimeentulon lähteitä. Maaseutuasumisen haasteina nähdään mm. pula sopivista asunnoista, kaavoitusongelmat, käyttämättömät rakennukset, vapaa-ajan asuntojen muuttaminen vakituisiksi asunnoiksi, neuvonnan puute, kyläkoulujen lakkauttaminen, infrastruktuurin kehittymättömyys ja ekologiset kysymykset. Luvussa 3 visioidaan, minkälaiseksi asuinmaaseutu parhaimmillaan voi kehittyä. Luku 4 on ohjelman keskeisin osa, siinä pyritään vastaamaan em. haasteisiin ja esitetään 30 kehittämistoimenpidettä perusteluineen. Lopuksi käsitellään ohjelman toteuttamista ja toteutumisen seurantaa luvussa 5. Teemaryhmä yhdessä yhteistyöverkostonsa kanssa toteuttaa toimenpiteet. Ohjelman toteutuksessa korostuu poikkihallinnollinen yhteistyö eri sektoriviranomaisten välillä. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmässä seurataan tavoitteiden toteutumista ja analysoidaan ohjelman tuloksia. Julkaisu löytyy pdf-tiedostona osoitteesta

6 UTGIVARE PUBLIKATION Landsbygdspolitikens samarbetsgrupp (YTR) Boendelandsbygd Utvecklingsprogram för landsbygdsboende SERIENS NUMMER UTGIVNINGSDATUM 2/2007 Februari 2007 ISSN ISBN (häftad) ISBN (pdf) SIDOANTAL ISBN ISBN (pdf) FÖRFATTARE Temagruppen för landsbygdsboende NYCKELORD 76 Landsbygdsboende, flyttningen till landsbygden, boendelandsbygd, fritidsboende, utvecklingsprogram, Landsbygdspolitikens samarbetsgrupp, Temagruppen för landsbygdsboende. REFERAT Temagruppen för landsbygdsboende som Landsbygdspolitikens samarbetsgrupp tillsatt har utarbetat ett utvecklingsprogram för landsbygdsboende Boendelandsbygd Boendelandsbygd är ett begrepp, som beskriver förhållandet som dagens invånare på landsbygden har till sin boningsort; landsbygdens betydelse förenas framför allt med boende där. Över hälften av finländarna anser att boende på landsbygden är ett möjligt och till och med ett önskvärt alternativ, men endast en liten del av dem som drömmer om att flytta till landet förverkligar sina planer. Sam-tidigt behöver de flesta landsbygdskommuner nya invånare. Syftet med detta program är att sänka hindren för boendet på landet och främja flyttande dit, inklusive deltidsboende. I programmets kapitel 1 2 ges en bakgrund till nuläget på boendelandsbygden. Med stöd av de se-naste undersökningarna redogörs för vem som flyttar till landet, av vilka skäl och vart. Ytterligare framläggs utvecklingen av deltidsboende, ändringen i servicen på landsbygden och nya inkomstkällor. Bland annat brist på lämpliga bostäder, planläggningsproblem, oanvända byggnader, ombygg-nad av fritidsbostäder till fasta bostäder, brist på rådgivning, nedläggning av byskolor, outvecklad infrastruktur och ekologiska frågor ses som utmaningar för landsbygdsboende. I kapitel 3 visioneras om vad boendelandsbygden i bästa fall kan utvecklas till. Kapitel 4 är den viktigaste delen i programmet, där försöker man bemöta ovan nämnda utmaningar och framlägga 30 utvecklingsåtgärder med motiveringar. Avslutningsvis behandlas genomförandet av programmet och uppföljningen av genomförandet i kapitel 5. Tillsammans med sitt samarbetsnätverk genomför temagruppen åtgärderna. Vid genomförandet av programmet betonas ett tväradministrativt samarbete mellan olika sektormyndigheter. Landsbygdspolitikens samarbetsgrupp följer förverkligandet av målen och analyserar resultaten av programmet. Publikationen finns som pdf-fil på adressen

7 PUBLISHER NAME OF PUBLICATION Rural Policy Committee (YTR) Residential Rural Areas Rural Housing Development Programme SERIES / NO PUBLICATION DATE 2/2007 February 2007 ISSN ISBN (BOOK) ISBN (PDF) TOTAL PAGES ISBN ISBN (pdf) AUTHORS Theme Group on Rural Housing DESCRIPTION OF PUBLICATION KEYWORDS 76 Rural housing, counter-urbanisation, rural residential areas, leisure dwelling, development programme, Rural Policy Committee, Theme Group on Rural Housing Appointed by the Rural Policy Committee, the Theme Group on Rural Housing has prepared a rural housing development programme called Residential Rural Areas Residential rural area is a concept describing the relation of current rural residents with their place of residence; the significance of rural areas is above all connected with living there. More than half of Finns consider living in a rural area a possible and even a desirable alternative. However, only a small part of those dreaming about counter-urbanisation actually move to the countryside. At the same time, most rural municipalities long for new residents. The aim of this programme is to reduce the impediments to living in rural areas and to promote counter-urbanisation, also part-time habitation. Chapters 1 2 of the programme offer background information regarding the current situation with residential rural areas. Based on current research, we tell who move to the rural areas, exactly where they move and why. Furthermore, we outline the development of part-time habitation, the change in services in the rural areas and new sources of income. The challenges with living in rural areas are, for example, lack of proper housing, problems in land use planning, vacant buildings, changing of leisure dwellings into permanent ones, lack of counselling, closing down of village schools, undeveloped infrastructure and ecological questions. Chapter 3 offers visions of what the residential rural areas could become at best. Chapter 4 is the most essential part of the programme: it strives to offer solutions to the above-mentioned challenges by presenting 30 development actions and their argumentation. Finally, Chapter 5 deals with realising the programme and monitoring of the realisation process. The Theme Group and its cooperation network will realise the actions together. Realisation of the programme stresses cross-administrative cooperation between authorities of various sectors. The Rural Policy Committee will monitor reaching of the objectives and analyse the results of the programme. The publication can be viewed in PDF format at

8

9 Esipuhe Asuinmaaseutu on järjestyksessään ja maaseutupolitiikan historiassa ensimmäinen maalle muuton ja maalla asumisen edistämiseen keskittyvä ohjelma. Kehittämisohjelman valmistelu Maaseutuasumisen teemaryhmässä on ollut luonteeltaan integroivaa. Ohjelma on koko maata koskeva ja sektorirajat ylittävä, kuten Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän teemaryhmän työnkuvan tulee olla. Ohjelma on sisällöllisesti laaja, ja se kokoaa useat toimijat toteuttamaan yhtäaikaisia ja samaan suuntaan vieviä toimenpiteitä, yhteisenä tavoitteena asuinmaaseudun kehittäminen. Ohjelma iskee maaseutupoliittisesti niihin aukkoihin, jotka jäävät eri hallinnonalojen kehittämisen ulkopuolelle tai sektoripoliitikkojen toimien katvealueisiin. Maaseutuasuminen ja työssäkäynti maaseudulta käsin on kasvanut vaikutuksiltaan merkittävimmäksi maaseudun elinkeinohaaraksi. Näin ollen Maaseutupolitiikan yhteisryhmä (YTR) asetti syksyllä 2005 Maaseutuasumisen teemaryhmän, jonka tehtävänä on maalla asumisen esteiden poistaminen ja maalle muuton edistäminen. Teemaryhmän puheenjohtajana toimii Suomen Kylätoiminta ry:n pääsihteeri Risto Matti Niemi ja sihteereinä projektipäällikkö Mia Saloranta Suomen Kotiseutuliitosta ja projektipäällikkö Kaija Roiha Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksesta. Teemaryhmän kokoonpano on seuraava: kunnanjohtaja Sten Frondén, Liljendalin kunta; erityisasiantuntija Eero Hiltunen, Suomen Kuntaliitto; yliarkkitehti Anne Jarva, ympäristöministeriö; hallituksen puheenjohtaja Heikki Kukkonen, Suomen Kotiseutuliitto; pääsihteeri Jorma Leppänen, Saaristoasiain neuvottelukunta/sisäasiainministeriö; ekotaloasiantuntija Pekka Leppänen; agronomi Marita Mattila, Etelä-Savon maakuntahallitus; toiminnanjohtaja Juhani Nenonen, Suomen Omakotiliitto ry; toiminnanjohtaja Pirjo Oikarinen, Oulujärvi LEADER ry; kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa, Suomen Kylätoiminta ry; yliarkkitehti Raija Seppänen, maa- ja metsätalousministeriö; yliarkkitehti Pertti Vesanto, Valtion asuntorahasto ja asiantuntijajäsenenä kehitysjohtaja Seppo Aho, Lapin yliopisto. Maaseutuasumisen teemaryhmän toiminta alkoi syksyllä Ohjelman laadinta pääsi toden teolla vauhtiin kevään 2006 aikana, kun sihteerit aloittivat kokopäiväisen työnsä teemaryhmässä. Kaikki teemaryhmän jäsenet ovat osallistuneet pyyteettömästi ja aktiivisesti ohjelman pohjatekstien kirjoittamiseen ja hiomiseen oman asiantuntija-alueensa tiimoilta. Tästä kirjoittajille suurkiitos jäsenet ovat tehneet puheenjohtajan tehtävän helpoksi ja samalla virittäneet teemaryhmän työilmapiirin innostavaksi. Samanaikaisesti kehittämisohjelman valmistelun kanssa on toteutettu neuvottelukierros maakunnissa. Näissä neuvotteluissa on sovitettu yhteen alueellisten toimijoiden ja teemaryhmän näkemyksiä maalla asumisesta. Samalla on perustettu jokaiseen maakuntaan työryhmä valtakunnallisen teemaryhmän vastinpariksi. Tästä työstä on vastannut menestyksellisesti teemaryhmän toinen sihteeri Kaija Roiha. Merkittävän työpanoksen ohjelman toimittamiseen on antanut teemaryhmän sihteeri Mia Saloranta. Hänen sitkeytensä sovitella hankaliakin näkemyseroja palkitaan hyvällä, toimivalla ja yksimielisesti hyväksytyllä ohjelmalla, jonka toteuttaminen vie asukkaiden maaseutua vähintäänkin ne kuuluisat kaksi piirua oikeaan suuntaan. Kalannin Tilpruukin saunan kuistilla, lämpimänä pikkujouluna vuonna 2006 Mia Saloranta Risto Matti Niemi Maaseutuasumisen teemaryhmän puheenjohtaja

10

11 Sisällys Esipuhe Tiivistelmä Johdanto Asuinmaaseutu Maaseudun kehittäminen asuinympäristönä Maaseutuasumisen kehittämisohjelman tarkoitus Näkökulmia maaseutuasumiseen Väestökehitys Maaseutu on haluttu asuinympäristö Maaseudun palvelut muutoksessa Työn ja toimeentulon mahdollisuudet maaseudulla Maaseutuasumisen ja maalle muuton haasteita Asumisen ja rakentamisen julkiset tuet maaseudun näkökulmasta Maaseutuasumisen taloudellisia näkökohtia Asuinmaaseudun tulevaisuus Mahdollisuudet Haasteet Maaseutuasumista ja maalle muuttoa edistävät toimenpiteet Maaseudun kaavoitus ja kyläympäristöjen kunnostaminen Erilaiset asumismuodot ja rakentamistavat Maaseudun infrastruktuurikysymykset Asuntorahoitus ja asumistuet maaseudun näkökulmasta Kyläkoulut Maaseutuasumisen markkinointi ja viestintä Ohjelman toteuttaminen ja seuranta Maaseutupolitiikka ja maaseutupoliittinen järjestelmä Maaseutuasumisen kehittämisohjelman toteutus Kehittämisohjelman rahoitus Ohjelman seuranta ja vaikuttavuusarviointi...61 Lähteet ja tausta-aineistoa...68

12

13 1 Tiivistelmä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän asettama Maaseutuasumisen teemaryhmä on laatinut maaseutuasumisen kehittämisohjelman Asuinmaaseutu Ohjelma sisältää taustatietoja maaseudulla asumisesta ja maalle muutosta sekä 30 asuinmaaseudun kehittämiseen tähtäävää toimenpidettä, jotka teemaryhmän on tarkoitus toteuttaa yhteistyötahojensa kanssa. Asuinmaaseutu on käsite, joka kuvaa tämän päivän maaseudun asukkaiden suhdetta asuinpaikkaansa; maaseudun merkitys liittyy ennen muuta siellä asumiseen. Tutkimusten mukaan yli puolet suomalaisista pitää maaseudulla asumista periaatteessa mahdollisena ja jopa toivottavana vaihtoehtona, mutta vain pieni osa maallemuutosta haaveilevista toteuttaa aikeensa. Samanaikaisesti useimmat maaseutukunnat kaipaavat uusia asukkaita. Tämän ohjelman tavoitteena on maalla asumisen esteiden vähentäminen ja maallemuuton edistäminen. Suomalaisia houkuttelee maaseudulle ennen muuta asumisen ja elämisen laatu. Maaseudulle muuttavat useimmiten nuoret perheet tai työelämäänsä lopettelevat ihmiset. Merkittävä osa maaseudulle tulijoista on entiselle kotiseudulle suuntaavia paluumuuttajia. Kaupungeista muutetaan mielellään läheiselle maaseudulle, syrjäisemmälle maaseudulle muutetaan harvemmin. Kasvukeskusten ympäristössä runsas tulomuutto voi aiheuttaa jopa ongelmia maankäytölle ja koulupalvelujen riittävyydelle. Päinvastaisia ovat haasteet väestöään menettävillä alueilla, missä on etsittävä uusia tapoja palveluiden turvaamiseksi, kun oppilasmäärät ja veronmaksajat vähenevät. Toimeentulon hankkimista maaseudulla helpottaa monenlaisten työnteon muotojen yhdistäminen. Työssäkäynti kaupungissa on kuitenkin tänä päivänä merkittävin maaseudulla asumisen mahdollistaja. Maaseudulla asumisen edut arvioidaan suuremmiksi kuin pitkän työmatkan tuottama hankaluus. Maaseudun asukkaina tulee huomioida myös osa-aika- eli kakkosasukkaat. Kakkosasumisella on keskeinen merkitys alueiden elinvoimaisuuteen varsinkin ydinmaaseudulla ja harvaanasutulla maaseudulla. Maalla asumiseen ja maalle muuttoon liittyy hyvin monenlaisia haasteita ja ratkaistavia kysymyksiä. Asuinmaaseutu ohjelmassa ongelmakenttää on ollut tarkoituksenmukaista rajata. Ohjelman toimenpiteille on asetettu seuraavat tavoitteet: - Kylien kaavoituksen ja kyläsuunnittelun kehittäminen. Maaseuturakentamisen ohjaus kaipaa selkeyttämistä. Tehdään selkoa olemassa olevien suunnittelu- ja ohjausmenetelmien käyttömahdollisuuksista (ml. kyläsuunnitelmat), kehitetään näiden sisältöä ja selvitetään uusien menettelyjen tarve. Juha Toutain

14 2 - Rantojen kaavoituksen kehittäminen. Rantarakentamiselle, sekä loma- että vakituiselle asumiselle, ja rantojen suunnittelulle etsitään uusia muotoja. - Kuntien kaavoitusvalmiuksien lisääminen. Maaseudun suunnittelijoiden asiantuntemusta parannetaan, ja kuntien tonttitarjontaa kehitetään kysyntää vastaavaksi. - Vapaa-ajan asuntojen käyttötarkoituksen muuttamisen selkeyttäminen. Tasapuolisten käytäntöjen turvaamiseksi määritellään ne minimiehdot, joilla vapaa-ajan asunto voidaan muuttaa vakituiseksi asunnoksi. - Hyvien rakennuspaikkojen ja tonttien käyttöönoton edistäminen. Kaavoitetut tontit jäävät paikoin rakentamatta verotuksellisista syistä. Mm. tämän kysymyksen ratkaisumahdollisuutta selvitetään. - Kyläympäristöjen kunnostaminen. Innostetaan kyliä ympäristön hoitoon jakamalla tietoa soveltuvista kunnostus- ja hoitotoimista sekä rahoitusmahdollisuuksista. - Käyttämättömien kiinteistöjen markkinoiminen. Maaseudun vanhoille rakennuksille on suuri kysyntä vakituisina ja vapaa-ajan asuntoina sekä työtiloina, mutta niitä on vaikea saada markkinoille. Kyläyhdistyksiä kannustetaan etsimään sopivia tiloja, jotka välitetään rekistereihin ja mm. valtakunnalliseen portaaliin - Kysyntää vastaavien vuokrakohteiden lisääminen. Etsitään keinoja, joilla kyläyhdistykset voivat ryhtyä asuntojen ja työtilojen vuokranantajiksi tai välivuokraajiksi. - Vaihtoehtoisten asumismahdollisuuksien lisääminen. Eko- ja yhteisöasumisen mahdollisuudet voivat olla yksi maaseudun vetovoimatekijä. Onnistuneista esimerkeistä kerätään tietoja, joita voidaan hyödyntää tulevissa hankkeissa. - Hyvän rakennustavan edistäminen. Rakennettaessa uutta ja korjattaessa vanhaa on tärkeätä ottaa huomioon oikeanlaiset rakenneratkaisut ja rakennuksen energiatehokkuus. Tarpeellista tietoa levitetään lisäämällä korjausrakentamiskeskuksia ja energiaa säästäviä mallirakennuksia. Lisäksi kehitetään avustuksia, joilla kannustetaan energiatehokkaaseen rakentamiseen. - Kevyen liikenteen turvallisuuden parantaminen. Vauhditetaan maaseudulle sopivien, kevyempien kevyen liikenteen väylien rakentamista. - Haja-asutusalueiden vesihuollon kehittäminen. Vesihuoltoon suunnataan lisää avustusmäärärahoja. - Asuntorahoitus ja asumistuet maaseudun näkökulmasta. Julkisia tukia kehitettäessä otetaan huomioon niiden suuntautuminen maaseudun hyväksi. Erityisryhmien investointiavustuksen piiriin otetaan mm. kyläyhdistykset ja kolmannen sektorin toimijat. Lisäksi otetaan käyttöön elinkaariavustus, joka tukee ikääntyvän väestön mahdollisuuksia asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. - Kyläkoulut. Pienten koulujen lakkauttamisella saavutettavia säästöjä on perustellusti kyseenalaistettu. Päättäjät ja virkamiehet velvoitetaan seurausvaikutusten arviointiin. Lisäksi otetaan käyttöön kyläkoulutakuu ja helpotetaan yksityisten kyläkoulujen perustamisluvan saamista. - Maaseutuasumisen markkinointi ja viestintä. Maallemuuttoa suunnittelevien on usein vaikea saada tietoa maaseudun olosuhteista ja asumismahdollisuuksista. Kuntia kehotetaan tulomuuttajien hyvään palveluun ja neuvontaan. Maaseutuasumisesta tiedottamiseen panostetaan sekä lehdistössä että tv:ssä. Ohjelman toteutuksessa korostuu poikkihallinnollinen yhteistyö eri sektoriviranomaisten välillä. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmässä seurataan tavoitteiden toteutumista ja analysoidaan ohjelman tuloksia. Mia Saloranta

15 3

16 4

17 5 1. Johdanto 1.1 Asuinmaaseutu Maaseutu mielletään julkisessa keskustelussa ja mielikuvissa edelleen maatalouden ja puuntuotannon harjoittamisen tyyssijaksi. Näin siitäkin huolimatta, että maaseudun elinkeino- ja asukasrakenne ovat viljelijöiden määrän vähenemisen myötä oleellisesti muuttuneet. Maaseutu on edelleen hyvin tärkeää alkutuotannon harjoittamisen aluetta, mutta tosiasiassa sillä on elinkeinollista merkitystä vain pienelle osalle maaseudun asukkaista. Tänä päivänä enemmistölle maaseudun asukkaista maaseudun merkitys liittyy ennen muuta siellä asumiseen. Viime aikoina onkin alettu käyttää uudenlaista käsitettä, joka kuvaa hyvin maaseudun asukkaiden suhdetta asuinpaikkaansa asuinmaaseutu. Asuinmaaseutu on osuva ja todellisuutta kuvaava määritelmä, joka täydentää ja monipuolistaa toisinaan vallalla olevaa ajattelua, jossa maaseutu mielletään käsitteenä lähes samaksi asiaksi kuin maatalous. Maaseutu- ja maatalous-sanojen käsittäminen synonyymeiksi laskee maaseudusta ja sen kehittämisestä käytävän keskustelun tasoa ja muuntaa keskustelun pelkästään maatalouspolitiikasta ymmärtävien pelikentäksi. Tästä seuraa, että maaseudun asukkaiden ja maaseudun kehittäjien mahdollisuudet tulla kuulluksi mediassa ovat ansaitsemattoman heikot. Keskustelun monipuolistamiseksi ja maaseudun kokonaiskehittämisen kannalta on toivottavaa, että asuinmaaseudun käsite juurtuu yleiseen tietoisuuteen. 1.2 Maaseudun kehittäminen asuinympäristönä Myönteisissä mielikuvissa maaseutu on asuinympäristönä luonnonläheinen, turvallinen, lapsiystävällinen ja viihtyisä ja asuminen maaseudulla on edullista, väljää ja rauhallista. Maaseutuasumisen ideaan kuuluu myös vapaus ja mahdollisuus toteuttaa omanlaistaan elämäntapaa. Tähän liittyy usein tilaa vieviä harrastuksia tai halu elää ekologisesti, viljellä itse kotitarpeiksi ruokaa ja kasvattaa kotieläimiä. Omatoimisuudella on mahdollista vähentää asumiskustannuksia. Monien maalla asujien kohdalla nämä mielikuvat ovat toteutuneet, mutta on myös toisenlaisia kokemuksia. Maaseutu saattaa pahimmillaan näyttäytyä ympäristönä, jolla ei ole tarjottavanaan työpaikkaa, mieluisia harrastuksia, palveluita eikä sosiaalisia kontakteja. Kaupungista maalle muuttavan voi olla vaikea sopeutua kylän henkiseen ilmapiiriin, pitkiin välimatkoihin tai asumisen työläyteen. Kokijasta riippuen jotkut maaseudun ominaisuudet, kuten hiljaisuus ja luonnon armoilla eläminen, saattavat aiheuttaa joko nautintoa tai ahdistusta. Maaseutu ei siis ole ihanteellinen asuinympäristö kaikille, mutta se voisi olla sitä paljon suuremmalle joukolle kuin mitä se nyt on. Asuminen selittää entistä useammin maaseudulle sijoittumista. Moni kaupunkilainen olisi valmis muuttamaan maalle, mikäli siihen olisi mahdollisuus. Vuonna 2003 tehdyn tutki- Jussi Jansson

18 6 muksen mukaan maaseudulla olisi halunnut asua noin ihmistä enemmän kuin siellä tutkimushetkellä asui. Tästä määrästä kuitenkin vain kymmenes arveli asuvansa kymmenen vuoden kuluttua maalla. Määrä kasvanee huomattavasti, jos muuttamisen esteet vähenevät. Maalla asumiseen liittyy monia haasteita ja ratkaistavia kysymyksiä. Koska valtaosa suomalaisista toivoo maaseudun pysyvän asuttuna, on perusteltua vähentää maaseudulla asumisen esteitä esimerkiksi kehittämällä maankäytön suunnittelua ja lupamenettelyä, infrastruktuuria, peruspalvelujen saatavuutta, asuntovaihtoehtojen tarjontaa sekä sujuvaa työmatkaliikennettä ja paikasta riippumattoman työn mahdollisuuksia. Samalla on huolehdittava siitä, että maaseutu säilyttää kilpailukykynsä viihtyisänä ja luonnon kanssa sopusointuisena sekä yhteiskunnallisilta kustannuksiltaan kohtuullisena elinympäristönä. Kehittämisen tavoitteita ja keinoja pohdittaessa tulee ottaa huomioon maaseudun moninaisuus. Eräs vakiintunut tapa hahmottaa tätä moninaisuutta on ns. maaseudun kolmijako, jossa maaseutu jaetaan kunnittain kaupunkien läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. Asumiseen liittyvät kehittämistarpeet poikkeavat toisistaan erityyppisillä alueilla. Esimerkiksi työssäkäyntiin liittyvät kysymykset ovat erilaisia kaupunkien läheisyydessä kuin syrjäkylillä. Maankäytön suunnittelun ja palveluiden näkökulmasta ongelmat ovat jopa päinvastaisia, kun verrataan kasvukeskusten läheistä maaseutua, jonne suuntautuu suuri tulomuuttopaine, ja harvaan asutun maaseudun alueita, jotka menettävät asukkaitaan. Kotitalouden arjen toiminnan kannalta asuinaluetyyppi lienee ratkaisevampi kuin edellä mainittu kuntatyyppi. Esimerkiksi kirkonkyläkeskukset koetaan usein miellyttäviksi asumisen alueiksi, sillä parhaimmillaan niissä toimii hyvin läheisyyden ekonomia. Läheisyyden ekonomia on ihmisen ja yhteisöjen toimintaympäristöä kuvaava käsite, joka korostaa yhdyskuntien eheyttä ja arkielämän sujuvuutta. Maaseudulla läheisyys ei ole pelkästään fyysistä tai maantieteellistä läheisyyttä, vaan myös tunnetta intressien, menettelytapojen ja vuorovaikutuksen sujuvuudesta sekä henkisestä yhteenkuuluvuudesta. Läheisyydellä tarkoitetaan esimerkiksi lyhyitä jonotusaikoja palveluja hankittaessa, pysäköinnin helppoutta ostoksilla käytäessä, palvelujen saamista yhdeltä luukulta ja sosiaalisten verkostojen monipuolisuutta. Maaseutukuntia kehitettäessä läheisyyden ekonomia tulisi ymmärtää sellaisena vetovoimatekijänä, jota suurilla kaupungeilla ei useinkaan ole tarjota asukkailleen. Kuntien suuri haaste onkin synnyttää läheisyyden ekonomian luonnehtimia viihtyisiä ja toimivia asuinympäristöjä. 1.3 Maaseutuasumisen kehittämisohjelman tarkoitus Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) on asettanut Maaseutuasumisen teemaryhmän syksyllä 2005, ja sen nykyinen toimikausi kestää vuoden 2007 loppuun. Teemaryhmän tavoitteena on vähentää maalla asumisen esteitä ja edistää maalle muuttoa. Teemaryhmä sovittaa yhteen maaseutuasumiseen liittyviä kehittämistoimia eri hallinnon aloilta ja vaikuttaa asioihin ensisijaisesti jäsentensä taustatahojen kautta. Ryhmä tekee kannanottoja ja ehdotuksia, teettää selvityksiä, järjestää seminaareja ja tiedotustilaisuuksia sekä osallistuu julkiseen keskusteluun maaseutuasumista puoltavasta näkökulmasta. Teemaryhmän alueellisen toiminnan organisoimiseksi maakuntiin on perustettu alueryhmät, joiden kokoamisessa ja verkoston ylläpitämisessä tehdään yhteistyötä YTR:n rahoittaman Onni muuttaa maalle-hankkeen kanssa.

19 7 Maaseutuasumisen teemaryhmä on vuoden 2006 kesän ja syksyn aikana laatinut maaseutuasumisen kehittämisohjelman Asuinmaaseutu Ohjelmaan on koottu teemaryhmän näkemys siitä, mitä asioita tulee ensisijaisesti edistää lähivuosien aikana, jotta maalle muuton ja maalla asumisen esteet vähenisivät. Asuinmaaseutu on teemaryhmän valtakunnallinen toimintasuunnitelma. Ohjelmassa esitettävät toimenpiteet on mitoitettu siten, että ne ovat toteutettavissa vuoden 2010 loppuun mennessä. Osa toimenpiteistä toteutetaan teemaryhmän omana työnä, mutta pääasiallisesti pyritään sitouttamaan teemaryhmän jäsenten taustaorganisaatiot viemään asioita eteenpäin. On toivottavaa, että ohjelmaa käytetään soveltaen myös alue- ja paikallistasolla, osa toimenpiteistä on kirjattu sitä silmällä pitäen. Maaseutuasumisen ongelmia ratkottaessa esiin nousee kysymyksiä, jotka koskevat yhteiskunnan ilmiöitä laidasta laitaan. Esimerkiksi työllisyys, yrittäjyys, etätyö, julkiset ja yksityiset palvelut, kulttuuritarjonta, väestön ikääntyminen, kuntarakenne, liikenneyhteydet ja energiakysymykset vaikuttavat maaseutuasumisenkin olosuhteisiin. Tässä ohjelmassa on kuitenkin tarkoituksenmukaista rajata aihetta muun muassa sen perusteella, mitä kysymyksiä jo ratkotaan muissa teema- ja työryhmissä. Esimerkiksi bioenergian tuotantoa käsitellään maa- ja metsätalousministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön useissa työryhmissä, maaseudun kulttuuritarjontaa kehitetään laajasti YTR:n Kulttuuriteemaryhmässä ja e-työn mahdollisuuksia on pohdittu työministeriössä. Palvelujen kehittäminen (kyläkouluja lukuun ottamatta) on myös jätetty tämän ohjelman toimenpiteiden ulkopuolelle, omalta osaltaan siitä vastaa Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä. Ohjelmaan kirjattujen kehittämistoimenpiteiden valinnassa on otettu huomioimaan paitsi asioiden tärkeys niin myös toteuttamisen realistisuus asetetussa aikataulussa. Tämän lisäksi ohjelmalla halutaan nostaa esiin sellaisia maaseutuasumisen kannalta merkittäviä kysymyksiä, joiden ratkeaminen ei ole todennäköistä lähivuosina ja teemaryhmän voimin, mutta joista tulisi keskustella eri hallinnon aloilla ja julkisuudessa. Ohjelman luvuissa 1-2 taustoitetaan asuinmaaseudun tämän hetkistä tilannetta esittelemällä maaseutuasumisen hyviä puolia ja ongelmakohtia. Maallemuuttoon liittyvissä tekstiosuuksissa on hyödynnetty alan tuoreita tutkimuksia, pääasiassa Seppo Ahon ja Heli Ilolan raportteja Maaseudun elinvoimaisuus ja Maaseutu suomalaisten asenteissa, toiveissa ja kokemuksissa (molemmat 2004) sekä Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja Maaseudun vetovoimaisuus ja kuluttajien yksilölliset elämäntavat (Hannu Kytö, Helena Tuorila ja Johanna Leskinen 2006) ja Muuttuva maallemuuttaja (Hannu Kytö ja Leena Aatola 2006). Luvussa 3 visioidaan, mihin suuntaan kehityksen tulisi kulkea, jotta asuinmaaseutu parhaimmillaan voisi toteutua. Luku 4 on ohjelman keskeisin osa, siinä esitetään kehittämistoimenpiteet perusteluineen. Lopuksi käsitellään ohjelman toteuttamista ja toteutumisen seurantaa luvussa 5.

20 8

21 2. Näkökulmia maaseutuasumiseen Väestökehitys Ikärakenne ja luonnollinen väestökehitys maaseudulla Vuoden 2005 tilaston mukaan Suomen kaupungeissa asui n ja maaseudulla n henkeä. Luonnollinen väestökehitys on eniten plussan puolella kaupunkien läheisellä maaseudulla, toisella sijalla ovat kaupungit ja harvaan asutulla maaseudulla luonnollinen väestönkehitys on eniten miinuksella. Harvaan asutulla maaseudulla on muihin alueisiin verrattuna suhteellisesti eniten yli 60-vuotiaita henkilöitä (22,3 % väestöstä) ja vähiten lapsia ja nuoria alle 20-vuotiaita (21,9 % väestöstä). Kaupunkien läheisellä maaseudulla tilanne on päinvastainen: yli 60-vuotiaita on suhteellisesti vähiten maassamme (13,5 % väestöstä), lapsia ja nuoria on eniten (27,5 % väestöstä). Vanhusväestön määrä kasvaa koko Suomessa lähivuosina ja -vuosikymmeninä erittäin nopeasti. Tällä hetkellä 65 vuotta täyttäneiden seniorikansalaisten osuus on noin 15 % väestöstä; osuus kasvaa vuoteen 2030 mennessä peräti 26 %:iin väestöstämme. Sekä luonnollinen väestönkehitys että muuttoliike tukevat samansuuntaista kehitystä: väestönkasvu on voimakkainta kasvukeskusten ympäristökunnissa ja ikärakenne on vinoutunut ydin- ja harvaan asutuilla maaseutualueilla, missä väestö on selkeästi vanhusvoittoisempi kuin kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla. Lisäksi ydin- ja harvaan asutulla maaseudulla työikäisten osuus väestöstä on huomattavasti muun maan vastaavaa osuutta pienempi, miesten osuus väestöstä on suurempi kuin naisten, ja sukupuolirakenne vinoutuu edelleen. Kaupunkien läheisellä maaseudulla tilanne on väestökehityksen ja -rakenteen suhteen huomattavasti valoisampi. Muuttoliike Ritva Salomaa-Santala Viime vuosina alueiden välisten ja sisäisten muuttosuuntien ja -virtojen kehityksessä on ollut havaittavissa selviä uusia trendejä ja toisaalta trendien orastavia muutoksia luvun loppupuolella alueiden väliset muutot lisääntyivät. Tämän vuosituhannen puolella valtaosa muutoista tapahtuu edelleen kaupunkimaisten kuntien välillä, mutta näiden muuttovirtojen kasvu on pysähtynyt samalla kun muuttaminen maaseudulta kaupunkeihin on vähentynyt. Vastaavasti muutot kaupunkimaisista kunnista maaseutumaisiin kuntiin ovat lisääntyneet tasaisesti. Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan vuonna 2004 muista kunnista kaupunkimaisiin kuntiin muuttaneiden osuus oli 22,1 % kokonaismuutosta. Vastavirtaan kaupunkimaisista kunnista muihin kuntiin muuttaneita oli jo 21,1 % kokonaismuutosta. (Jako perustuu tilastokeskuksen kolmiluokitukseen: kaupunkimaiset, taajaan asutut ja maaseutumaiset kunnat.) Mitään suurta ryntäystä maaseudulle ei kuitenkaan ole lähitulevaisuudessa odotettavissa.