CP-LEHTI. Tässä numerossa: Muhkea liikunnan lukupaketti s

Transkriptio

1 2/2010 1/2010 CP-LEHTI Tässä numerossa: Muhkea liikunnan lukupaketti s

2 2 SISÄLLYS CP-LEHTI 2010:2 SUOMEN CP-LIITTO ry Malmin kauppatie 26, Helsinki puh , fax keskus avoinna klo Toiminnanjohtaja Tomi Kaasinen p , Järjestöpäällikkö Minna Teiska p , Palvelupäällikkö Ilona Toljamo p , Kuntoutusvastaava Elina Perttula p , Kurssisihteeri Anne Heiskanen p , Päivätoiminta, vastaava ohjaaja Sari Laiho p , Muuttuvat tulkkipalvelut, Koordinaattori Pirkko Jääskeläinen p , Liikuntasuunnittelija Sari Turunen p , Aikuistoiminta, Suunnittelija Ismo Kylmänen, p MMC HC-toiminta Suunnittelija Petra Peltonen p , Tiedottaja Sini Pälikkö p Talouspäällikkö Tuula Kautiainen p , Taloussihteeri Pirjo Sweins p Jäsensihteeri Hellevi Kettunen p Toimistotyöntekijä Tomi Rastivo p Aluesihteerit: Aira Eklöf, Lemminkäisenkatu A, Turku p , Minna Kaltio, Isokatu 47, Oulu p Merja Partanen, Minna Canthinkatu 4 C, Kuopio p , Jari Turku, Pellervonkatu 9, huone 1014, Tampere p , Palveluasunnot: Helsinki /Laajasalo Vastaava ohjaaja Matleena Laurila, Muurahaisenpolku 6 B, Helsinki p , (vastaava ohjaaja), (talo) Turku/Halinen Vastaava ohjaaja, Jussi Tuominen, Paavinkatu 14 as 15 A, Turku p , Liiku, opi, osallistu Projektipäällikkö Jarno Purtsi LIKES-Tutkimuskeskus Viitaniementie 15, Jyväskylä, puh , jarno.purtsi@likes.fi CP-LEHTI CP-vammaisten, MMC- ja hydrokefalia-vammaisten jäsenlehti 44. vuosikerta Päätoimittaja Tomi Kaasinen Toimittaja Sini Pälikkö Viestintätoimikunta Paula Ahti, Jari Hautamäki, Vilja Jurvanen, Tomi Kaasinen, Minna Teiska, Sini Pälikkö Kansi Susanna Tero/Malike Tilaukset, osoitteenmuutokset Hellevi Kettunen, Julkaisija Suomen CP-liitto ry Ilmoitukset Bogatus Oy, PL 35, Helsinki, p Ilmestyminen 7 kertaa vuodessa, myös äänilehtenä, määräaikaistilaus 35e, kestotilaus 30e ISSN Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy 2010 CP-lehden ilmestymisaikataulu 2010 Aineiston jättöpäivä Ilmestymispäivä Tässä numerossa: Pääkirjoitus 3 Tomi Kaasinen Professori Simo Vehmas ravistelee ajatuksia vammaisuudesta Ulla von Hertzen Vammaistutkimuksen päivät VÄITÖSTUTKIMUS Tuula Pulli VÄITÖSTUTKIMUS Kristine From Yhdistystoiminta on vertaistukea haastattelussa Virpi Siiskonen Sini Pälikkö Ajankohtaista vammaispolitiikassa Ilona Toljamo AJASSA -palsta Kirjaesittely Sanni Purhonen KANNANOTTO: Suomen CP-liitto ry LIIKUNTATEEMA Liiku, opi, osallistu tutkimusprojektissa tapahtunutta Jarno Purtsi & Pia-Maria Hemmola Liikunta tukee nuorten mielenterveyttä Markku Kantomaa Hei, nyt mä pystyn tanssimaan Paula Ahti Liikuntaholismi Saija Talvala Liikuntavastaavan kokemuksia Roope Järvinen Vammais-ja kansanterveysjärjestöt merkittäviä liikunnan toimijoina Kari Koivumäki Erilainen oppija liikunnassa Matti Pietilä & Pirjo Koivula ERIKU-projekti Toni Piispanen Lasten ja nuorten liikuntaleiri Katja Vaitiala & Laura Niskanen KOLUMNI: Olympialaiset ja Paralympialaiset Tomi Hotanen Suomen Paralympiakomitean tie tähtiin Liikuntatoimikunta esittäytyy Solia esittäytyy Yhdistykset tärkeitä liikunnan toimijoita Anne Taulu & Heidi Hölsömäki Malike esittäytyy MMC HC Vertaistukea Rokualla Petra Peltonen

3 CP-LEHTI 2010:2 PÄÄKIRJOITUS 3 LIIKUTTAVA JÄRJESTÖ Liikunta eri muodoissaan on suositeltavaa meille kaikille. Liikunnalla on havaittu olevan kiistatta suotuisia vaikutuksia sekä fyysiseen että henkiseen hyvinvointiimme. Lisääntyneen kunnon ja paremman terveyden lisäksi liikunnan kautta on mahdollista laajentaa sosiaalisen kanssakäymisen piiriä. Suomen CP-liiton liikuntatoimintaa on määrätietoisesti kehitetty kahden viimeisen vuosikymmenen kuluessa, ja liitto on saanut valtakunnallisen erityisliikuntajärjestön statuksen vuonna Vuosien kuluessa on CP-liittoon kertynyt huomattava määrä kokemusta ja tietoa CP-, MMC- ja HCvammaisten liikunnan erityispiirteistä. Tätä tietoa liitto on jakanut sekä jäsenillemme että laajemminkin sidosryhmillemme. Liitto toimii lisäksi erilaisissa soveltavan liikunnan yhteistyöverkostoissa edistämässä soveltavan liikunnan toimintaedellytysten luomista maahamme. Liikuntavamma ja liikunta eivät enää nykyään ole toisiaan poissulkevia ihmisten ajattelussa. Tosiasia onkin, että soveltaen ja sopivin apuvälinein lähes kaikki liikuntamuodot sopivat myös vammaisille henkilöille. CP-liiton paikallisyhdistyksille toteutetussa liikuntatoiminnan kartoituksessa ilmeni yhdistyksissä järjestettävien liikuntamuotojen moninaisuus. Perinteisten lajien kuten boccian rinnalle yhdistysten liikuntatoimintaan on tullut esimerkiksi tanssia, kelkkalätkää, sählyä ja keilailua. Suurin osa ihmisistä harrastaa liikuntaa liikkumisen ilon, mukavan yhdessäolon ja liikunnan positiivisten terveysvaikutusten vuoksi. Joillekin liikunnasta tulee niin tärkeä osa elämää, että he haluavat panostaa siihen enemmän ja tähtäävät menestymiseen kilpaurheilussa. Myös vammaisurheilun puolella tarvitaan rakenteita, joiden kautta lahjakkaat urheilijat voivat halutessaan kilpailla myös kansainvälisillä areenoilla. Kilpaurheilun menestystarinat ja menestyneet urheilijat toimivat hyvinä kannustimina lapsille ja nuorille aloittaa liikuntaharrastus. Vammais- ja kansanterveysjärjestöjen piirissä on pystytty ohjaamaan huomattava määrä uusia aktiiviharrastajia erilaisen liikuntatoiminnan piiriin. Ja tällöin usein puhutaan ihmisistä, joita perinteiset liikuntajärjestöt eivät ole tavoittaneet. Yksilöllisen elämänlaadun parantumisen lisäksi tämä näkyy myös suomalaisessa kansanterveydessä. Voi vain toivoa, että liikuntalain uudistamisen yhteydessä ei romuteta toimivaa rahoitusjärjestelmää, jossa suhteellisen pienellä taloudellisella investoinnilla saadaan paljon hyötyjä aikaan. Tämä CP-lehti sisältää paljon asiaa liikunnasta ja liikkumisesta. Toivon, että artikkelit omalta osaltaan herättäisivät mahdollisimman monen lehtemme lukijan kiinnostuksen liikuntaan. On kuitenkin sanottava varoituksen sana, siihen voi jäädä koukkuun. Valoisaa kevättä.

4 4 TIEDE JA TUTKIMUS CP-LEHTI 2010:2 Professori Simo Vehmas tietää, että lakisääteisten palvelujen saaminen on vammaiselle lähes täyspäiväinen työ. erottamista. Piti tuli olla täsmällinen, ahkera ja näppärä, jotta selvisi liukuhihnatyössä. - Normaalimiehen ruumiista tuli normi. Vammaiset nähtiin yhteiskunnallisena ongelmana ja taloudellisena ja emotionaalisena taakkana. Perheillä ei olut varaa jäädä hoitamaan kotiin vammaisia lapsia, ja heitä alettiin sijoittaa laitoksiin, Simo Vehmas kertoi. Professori Simo Vehmas ravistelee ajatuksia vammaisuudesta - Vammaiset ihmiset eivät toivo ihmeparannusta, vaan he toivovat yhteiskuntaa, jossa ei tarvitse toivoa ihmeparantumista. Näin kiteytti ajatuksensa Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan professori Simo Vehmas puhuessaan helmikuussa Kotkan Kritiikkipäivässä täpötäydelle salille. Päivän teemana oli Ylhäiset ja alhaiset, ja Vehmaksen aiheena oli Vammaiset alhaisista alhaisimmat? Vammaisuudella on historiansa. Vehmas kertoi, että Vanhassa Testamentissa synti ja rangaistus nähtiin syy seurausketjuksi. Sairautta tai vammaa pidettiin seurauksena ihmisen itsensä, hänen vanhempiensa tai kansakunnan hallitsijan moraalisista rikkeistä. Ajanlaskun alun vaiheilla uskottiin, että paholainen oli saanut valtaa, ja ilkeä henki piti ajaa pois.antiikin Kreikassa ja Roomassa vallitsi syntipukkirituaali, jonka mukaan ihmisen poikkeavuus oli symboli jumalten vihasta. Jumalat leppyivät ainakin hetkeksi, kun syntipukki karkotettiin tai tapettiin. Keskiajalla vammaiset pääsivät hyväntekeväisyyden kohteiksi, kun kristityt näkivät velvollisuudekseen levittää Jumalan rakkautta maailmaan, ja vammaisten asema parani. Teollistuminen muutti 1800-luvulla vammaisten aseman. Aiemmin maaseutuyhteisöissä vammaisille lankesivat usein naisten työt, ja he olivat luonnollinen osa yhteisöä. Teollistumisen ja kapitalistisen talousjärjestelmän myötä työstä tuli vahvasti kontrolloitua, ja sosiaalinen asema määräytyi sen mukaan. Muutto kaupunkiin merkitsi kodin ja työpaikan Lääketiede kehittyi 1800-luvulla ja korvasi uskonnon. Vuosisadan lopulla medikalisaatio eli lääketieteellistyminen johti siihen, että alkoholistit, homot, rikolliset ja vammaiset leimattiin sairaiksi, joita piti hoitaa. - On aina ollut tietty ammattikunta, joka tietää kaiken vammaisuudesta. Ennen se oli papisto ja sittemmin lääkärit, ja asiakkaat ovat olleet passiivisia hyväntahtoisen avun kohteita, Vehmas totesi luvun ensi vuosikymmenillä haluttiin rotuhygienian nimissä estää muiden muassa vammaisten ihmisten suvun jatkaminen. Avioliitot kiellettiin, heitä eristettiin, ja 1930-luvun puolivälistä 1960-luvun loppuun asti steriloitiin Suomessa tuhansia vammaisia ihmisiä. - Nykyään suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat suuria sanoja, Simo Vehmas korosti. Vammaiset itse kuitenkin näkevät, että paremminkin asiat voisivat tänä päivänä olla.

5 CP-LEHTI 2010:2 - Sanotaan, että erityiskouluissa on laadukasta opetusta, mutta ei niistä johtaville paikoille päästä. Rakennetussa ympäristössä on edelleen paljon esteitä, ja vammaisten työttömyysaste on hyvin korkea.- Sikiöseulontojen taustalla on pyrkimys estää vammaisten ihmisten syntyminen. Kun sikiöllä todetaan Downin syndrooma, melkein : 90 prosenttia äideistä keskeyttää raskauden. Onko äitien tässä tilanteessa saama neuvonta todella neutraalia? - Vammaisena eläminen Suomessa on täyspäiväinen työ, sillä lakisääteisten palvelujen saaminen monelta luukulta on suuren työn takana, Simo Vehmas totesi. Kritiikkipäivän tässä vaiheessa yleisön joukosta nousi moni kertomaan oman tarinansa siitä, miten niin sanottu tervekään ihminen ei välttämättä kykenisi vammaisten palveluviidakossa selviytymään. Ulla-Maija von Hertzen Kirjottaja on kotkalainen vapaatoimittaja ************************ Professori Simo Vehmas kirjoitti talojen esteettömyydestä Helisingin Sanomien Puheenaihepalstalla otsikolla: On moukkamaista osoittaa vammaiselle takaovea. Mielipidekirjoituksessaan Vehmas totesi, että esteetön rakennuttu ei ole jonkin yksittäisen vähemmistön mielivaltainen päähänpinttymä, vaan perusoikeus. TIEDE JA TUTKIMUS Vammaistutkimuksen päivät Turussa Turussa järjestettävien yhteiskuntatieteellisten vammaistutkimusten päivien tarkoitus on koota alan tutkijat ja järjestötoimijat yhteen keskustelemaan mitä kukin voi tehdä vammaistutkimuksen hyväksi. Tavoitteena on vakiinnuttaa vammaistutkimuksen asema suomalaisessa tiedekentässä. Nykyisellään tutkimus on yksittäisten tutkijoiden ja satunnaisen projektirahoituksen varassa. Tilannetta voidaan kuitenkin muuttaa, mistä esimerkkinä monissa maissa (esim. Irlanti, Iso-Britannia, Hollanti ) olevat alan oppituolit ja vakiintunut tieteellinen asema. Pohjoismaissa vammaistutkimuksen edistäjänä jo vuodesta 1997 on toiminut NNDR (Nordic Network on Disability Research) ja sen lehti SJDR (Scandinavian Journal of Disability Research). Suomessa alan toimijana ovat olleet muun muassa Vammaistutkimuksen tukisäätiö ja sen piirissä toiminut verkosto sekä vuodesta 2006 lähtien Vammaistutkimuksen Seura ry (VATU). Tavoitteena on luoda vammaistutkimuspäivistä jatkuva perinne, joka vahvistaa alan tutkimusta ja tuo sille näkyvyyttä. Vammaistutkimusta tarvitaan ja sen julkisen uskottavuuden (legitimiteetin) paras tae on mahdollisimman korkea taso. Yksittäisten järjestöjen ja tutkijoiden tutkimukset jäävät liian helposti vaille huomiota ja käytännön seurauksia. Vammaisten aseman ja elämänlaadun parantaminen vaatii tuekseen jatkuvaa korkeatasoista tutkimusta. Eräs tutkimuksen tavoitteista on hyvinvointipuutteiden osoittaminen ja niiden näkyväksi tekeminen. Vain näin uudistuksille 5 voidaan saada kestävä pohja. Vammaistutkimuksen tarve korostuu entisestään nykyisessä tilanteessa, jossa hyvinvointierot eli eriarvoisuus ovat kasvaneet. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat kestävän yhteiskuntapolitiikan perusta, jota vammaistutkimus osaltaan rakentaa. Tässä tarkoituksessa kutsumme alan tutkijoita ja kentän väkeä Turkuun esittelemään tutkimuksiaan, ideoitaan ja kokemuksiaan ja näin osallistumaan vammaistutkimuksen edistämiseen Suomessa. Tarkoituksena on koota yhteen vammaistutkijat yhteiskuntatieteen (esim. sosiologi-päivien Yhteiskuntatieteellinen vammaistutkimusryhmä), erityispedagogiikan ja kasvatustieteen (esim. erityispedagogiikan jatko-opiskelijat), historian (esim. aiemmin vammaishistorian seurassa toimineet), alan järjestöjen toimijat (esim. Kynnyksen Kesä Akatemia) ja kaikki muut asiasta kiinnostuneet. Ohjelmassa on tarjolla korkeatasoisia kansainvälisiä ja kotimaista alustuksia vammaistutkimuksen eri alueilta, sekä omat seminaariryhmänsä tutkijoille ja järjestöväelle. Seminaarissa on yleisavustaja aikataulutettujen ohjelmien aikana. Yleistulkkausta ei järjestetä. Lisätietoa

6 6 TIEDE JA TUTKIMUS CP-LEHTI 2010:2 Totta ja unta -draama puhe- ja kehitysvammaisten ihmisten yhteisöllisenä kuntoutuksena ja kokemuksena KM Tuula Pullin erityispedagogiikan väitöskirjan Totta ja unta draama puhe- ja kehitysvammaisten ihmisten yhteisöllisenä kuntoutuksena ja kokemuksena tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa. Tuula Pulli tarkastelee väitöskirjassaan uutta kuntoutuksellista draamatyyppiä, jossa puhe- ja kehitysvammaiset ihmiset osallistuvat yhdessä lähityöntekijöidensä kanssa yhteisölliseen draamaan. Hän selvitti tutkimuksessaan, millaisia kulttuurisia ja henkisen kasvun voimia sisältyy yhteisölliseen draamaan, joka ottaa huomioon havaitsemisen, ymmärryksen ja viestinnän sekä vuorovaikutuksen mittavatkin haasteet. Tällaista yhteisöllisen kuntoutuksen toimintamalliin perustuvaa draamatoimintaa ei ole aiemmin tutkittu. Draamatyypin keskeinen tavoite on kehittää vaikeasti kehitysvammaisten ihmisten ryhmätaitoja sekä tarjota iloa ja oppia asiakkaidensa parina oleville lähityöntekijöille. Pulli tarkasteli draamatyypin teoreettista perustaa ja testasi siitä rakentamaansa mallia käytännössä. Pulli tarkasteli tutkimuksessaan neljän eri draamaryhmän yhteensä kahtatoista reilun tunnin mittaista draamatuokiota. Vammaisista osallistujista osa oli autistisia ja osa aistivammaisia eikä kukaan heistä voinut keskustella puhuen, viittoen tai kuvamerkein. Draamatuokion tarinoiden juoni ja vertauskuvallisuus olivat lähityöntekijöitä varten: kehitysvammaisten osallistujien odotettiin reagoivan toiminnallisiin episodeihin. Tarinan maailmat tehtiin olohuoneisiin yhdessä kankaiden, musiikin, ilmavirran, tuoksujen ja esineiden avulla. Draamatuokioissa jokaisella oli mahdollisuus vuorollaan koota toisten huomio ja olla roolissa yksin tai parin kanssa. Kaksi draamaohjaajaa huolehti jännitteen vaihtelusta ja tarjosi mahdollisuuden ottaa rooleja. Tärkeintä tuokioissa ei ollut jokaisen aktiivinen toiminta, vaan se, että toimittiin yhdessä pulmien ratkaisemiseksi. Tutkimuksen vammaispoliittinen ulottuvuus liittyy kehitysvammapalvelun ajankohtaiseen rakennemuutokseen. Kun kehitysvammahuollon laitoshoito siirtyy kuluvalla vuosikymmenellä peruskuntiin, asumisyksiköiden kuntouttava arki kaipaa luovaa yhteisöllistä työotetta. Tutkimuksen draamatyyppiä tarkasteltiin yhteisöllisenä kuntoutuksena, jota toteuttavat lähityötekijät draamaohjaajan avulla. Draama osoittautui ryhmäkodeissa ja toimintakeskuksissa halutuksi ja hyödylliseksi. Draamatoiminta kokosi myös niiden huomion, joita pelkkä kielellinen viesti ei tavoita. Osallisuus ja ymmärrys kasvoi kokemalla ja tekemällä yhdessä. Tuula Pulli Tutkimuksen kulttuurinen ulottuvuus korostaa taiteen saavutettavuutta. Esimerkiksi kansakunnan tarinat tarjoavat aiheita, joita voidaan viedä vaikeavammaisten ihmisten luokse rikastuttamaan heidän yhteisönsä elämää ja kertomaan jotakin jokaisen tarinasta. Yhteinen aistivoimainen ja kehollinen draamatyöskentely tuo esiin peruskokemuksia, jotka ovat riippumattomia puheen ja ymmärryksen rajoitteista. - Draamassa jokainen voi löytää itsestään ihmisen, joka ihmettelee maailmaa ja etsii tietoa siitä kehonsa kautta, Tuula Pulli sanoo. Tutkimus oli Avain-säätiön toimintaa, johon säätiö sai Raha-automaattiyhdistyksen kolmevuotisen hankeavustuksen. Yhteistyökumppaneina olivat Pääjärven kuntayhtymä ja Jyväskylän kaupunki. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 385, 281 s., Jyväskylä 2010, ISSN , ISBN Sitä saa yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. (014) , myynti@library.jyu.fi.

7 CP-LEHTI 2010:2 Arkkiatri Arvo Ylpön muistomerkki Helsingin Vallilaan Arkkiatri Arvo Ylpön muistomerkki, kuvanveistäjä Jukka Tuomisen Hopeinen puu, paljastettiin Helsingin Vallilassa. AJANKOHTAISTA 7 Muistomerkin paljasti arkkiatri Ylpön puoliso, lastenlääkäri Lea Ylppö Hopeinen puu sijaitsee Lääkäritalon yhteydessä Mäkelänkadulla. Vuonna 1992 kuollut arkkiatri Ylppö kehitti monin tavoin lasten terveydenhuoltoa, ja häntä pidetään suomalaisen neuvolatoiminnan isänä. ******* ELÄKKEELLE Sosiaalineuvos Aimo Strömberg jää eläkkeelle kansainvälisen CP-liiton pääsihteerin toimesta 1.heinäkuuta UUDET TUULET Työni CP-liitossa päättyi, kun saimme yllättävän RAY:n päätöksen viime vuoden lopulla. Sain uuden työpaikan Valvirasta ja aloitin uudessa työssäni maaliskuun 22. päivä. Olen hyvin haikein mielin jättämässä teidät kaikki, toivottavasti vielä tavataan! Lämmin kiitos myös upeille työkavereille kaikesta! Minna Miettinen ******** Juhani Laurinkari Euroopan tieteiden ja akatemian jäseneksi Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Juhani Laurinkari on kutsuttu kuudentena suomalaisena Euroopan tieteiden ja taiteiden akatemian (European Acaademy of Sciences and Arts) jäseneksi maaliskuun alussa. Laurinkari kutsuttiin yhteiskuntatieteiden, oikeustieteiden ja talouden luokan jäseneksi. Aimo Strömberg sijaistaa Sosiaali-ja terveysjärjestöjen yhteistyötyöyhdistys YTY ry:n pääsihteeri Eeva Kuuskoskea, joka kutsuttiin sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän valtiosihteeri kuluvan vaalikauden loppuun. Euroopan tieteiden ja taiteiden akatemian tavoitteena on keskustella ajankohtaisista teemoista yli tieteiden ja kansallisten rajojen. Akatemiaan kuuluu 1200 eri tieteentekijää, filosofia ja taiteilijaa. Jäsenten joukossa on 28 nobelistia Akatemiassa on viisi suomalaista jäsentä, sen jälkeen kun tieteen akateemikko,professori, geenitutkija Leena Peltonen-Palotie kuoli Suomen CP-liitto ry julistaa haettavaksi Suomen CP-liiton stipendirahastosta yhteensä 2000 euroa jaettavaksi rahaston sääntöjen mukaiseen toimintaan. Rahastosta voi hakea apurahaa mm. CP-, MMC- ja hydrokefaliavammaisten henkilöiden opiskeluun. Suomen CP-liitto ry:n hallitukselle osoitettu vapaamuotoinen apurahahakemus yksityiskohtaisine apurahan käyttösuunnitelmineen, tulee toimittaa mennessä osoitteella Suomen CP-liitto ry, Malmin kauppatie 26, Helsinki Kuoreen merkintä Stipendihakemus Hakemuksessa on käytävä ilmi hakijan täydelliset henkilötiedot ja pankkiyhteys. Lisätietoja: toiminnanjohtaja Tomi Kaasinen p , tomi.kaasinen@cp-liitto.fi

8 8 TIEDE JA TUTKIMUS CP-LEHTI 2010:2 Että sais olla lapsena toisten lasten joukossa Lapsen toiminnallisen osallistumisen onnistuminen on monen tekijän summa KM Kristine Fromin erityispedagogiikan väitöskirjan *Että sais olla lapsena toisten lasten joukossa* - Substantiivinen teoria erityistä tukea tarvitsevan lapsen toiminnallisesta osallistumisesta toimintaympäristöissään tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa - Lapsen varhaisvuosien aktiivista toimintaa ja osallistumista pidetään itsestään selvyytenä. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen toiminnallinen osallistuminen on kuitenkin monen tekijän summa tai erotus, toteaa Kristine From. Tutkimuksessa kasvatuksen ja kuntoutuksen ammattilaiset sekä vanhemmat toimivat yhteistyössä lapsen kasvatusta ja kuntoutusta suunnitellen, toteuttaen ja arvioiden. Yhteistyössä käytettiin apuvälineenä yksilöllistä oppimaan ohjaamisen suunnitelmaa VAR- SUa sekä pyrittiin toimintaperustaisen ohjauksen periaatteiden toteutumiseen lapsen arjessa. - Hahmottelen tutkimuksessani erilaisia lapsen toimijan ja osallistujan kuvia. Kuvien pohjalta olen muodostanut toiminnallisen osallistumisen teoreettisen mallin, jonka eri tasoilla yhdistyvät useat lapsen toimintaa ja osallistumista mahdollistavat ja edistävät tekijät. Tulosten perusteella erityistä tukea tarvitsevan lapsen toiminta ja osallistuminen liittyvät kiinteästi toimintaympäristöön ja sen ominaisuuksiin, jotka osaltaan mahdollistavat tai rajoittavat lapsen toiminnallista osallistumista. Fromin kuvaamassa mallissa lapsen toiminnalliselle osallistumiselle on oleellista hänelle itselleen merkityksellisen vuorovaikutuksen toteutuminen arjen keskeisissä toiminnoissa. Fromin tutkimuksessa yksi tällainen vuorovaikutustilanne oli aamupiiri, jossa lasten keskinäisellä vuorottelulla oli merkittävä rooli. Toinen keskeinen toiminta oli leikki, jonka merkitys kasvatuksen ja kuntoutuksen ammattilaisille ja vanhemmille kuitenkin vaihtelee.leikissäon mahdollisuus rikkaaseen ydinvuorovaikutukseen lasten kesken.leikillävoi kuitenkin olla myös välinearvo, jolloin leikin sisällöt ja vuorovaikutus voivat jäädä sivuosaan. Leikki voi myös rajoittua ympäristössä tuotetun *aikapulan* vuoksi. Tutkimuksessaan From havaitsi, että kasvatuksen ja kuntoutuksen ammattilaisten yhteistyön painopisteen suuntautuessa lapsen toimintaympäristön suunnitteluun, voi lasten keskinäisen vuorovaikutuksen huomiointi jäädä sivuosaan. Ammattilaiset ja vanhemmat kuitenkin kykenivät yhteistyön kehittyessä muuttamaan toimintatapojaan huomatessaan jonkin toiminnan olevan lapselle merkityksellistä. Samalla kasvatuksen ja kuntoutuksen ammattilaistenkin ohjaava rooli muuttui yhdessä toimijaksi. - Keskeistä toiminnallisen osallistumisen onnistumiselle ovatkin kasvatuksen ja kuntoutuksen ammattilaisten ja vanhempien yhteistyökäytännöt, joilla edistetään lapsilähtöistä osallistumista osana lapsiryhmää. Tutkimuksessa yhteistyötä kuvattiinkin parhaimmillaan *yhdessä elämiseksi*, From kertoo. Fromin mukaan lapsen aktiivinen toiminnallinen osallistuminen vaatii vuorovaikutustaitoja sekä aikuisilta että lapsilta. - Aikuisilta vaaditaan kykyä havaita lapsille merkityksellisiä tilanteita sekä kykyä ohjata lapsia vuorovaikutuksessa, joka voi olla kaikille lapsille haasteellista. Lapset ovat omine taitoineen aloitteellisia osallistumaan, mutta aikuiset eivät tällaisia tilanteita riittävästi huomioi eivätkä ohjaa. Näin moni toiminta- ja osallistumismahdollisuus jää alkutekijöihinsä. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen toiminnallisen osallistumisen tukemisessa yhdistyvät kasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt, jotka edistävät lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä mahdollistaen lapsen kehitykselle tärkeän sosiaalisen pääoman saannin. Varhaisvuosienvuorovaikutuksessa saatava sosiaalinen pääoma on merkittävä voimavara lapsen myöhemmälle toiminnalle ja osallistumiselle ja voi estää lapsen syrjäytymisen.- Toiminnalliseen osallistumiseen liittyvien merkitysten ja arvojen jakaminen on haasteellista. Huomio tulee kiinnittää erityisesti lapsen äänen kuulumiseen. Tiimityötä kehittämällä ammattilaiset ja vanhemmat voivat vahvistaa yli asiantuntijarajojen tapahtuvaa oppimista. Yhteistyöllä voidaan myös lisätä kasvatuksen ja kuntoutuksen laatua ja vaikuttavuutta sekä kehittää oppivia organisaatioita. Oppivissa organisaatiossa oppii lapsikin, summaa From

9 CP-LEHTI 2010:2 TYÖ 9 Workshop: Työelämä kaikille osallisuus, esteettömyys, saavutettavuus näkymättömät esteet näkyviksi Invalidiliitto ry Mannerheimintie 107, Helsinki käyntiosoite: Nauvontie 8, neuvotteluhuone Helsinki, 6. krs klo Seminaarin tavoitteena on koota tietoa ja keskustella osallisuuden vahvistamisesta työelämässä erityisesti työpaikkojen esteettömyyden, palvelujen saavutettavuuden, työhyvinvoinnin ja työurien pidentämisen näkökulmista. Lisäksi tavoitteena on vaikuttaa asenteisiin ja päätöksentekoon. Osallistujat: Kuormittavuuden hallinta työssä -teeman tasa-arvo- ja monimuotoisuusverkosto, joka käynnistyi vuonna 2008 Työhyvinvointifoorumin seminaarissa. Osallistujat voivat ilmoittautumisen yhteydessä ehdottaa esiteltäväksi tietoiskuja, omia hankkeitaan ja aiheeseen liittyvää materiaalia esim. posterin. Tervetuloa! Tilaisuuden järjestäjät: sosiaali- ja terveysministeriön hallinnoima Työhyvinvointifoorumi, Työterveyslaitos ja Invalidiliitto ry yhteistyössä. Tilaisuus on maksuton. Ilmoittautumiset ja tarjoiluun liittyvät erityishuomiot mennessä sirpa.lindroos@stm.fi, puh. (03) Kokonaisosallistujamäärä 35 osallistujaa.

10 10 VERTAISTUKIARPAJAISET CP-LEHTI 2010:2

11 CP-LEHTI 2010:2 VERTAISTUKIARPAJAISET 11 VERTAISTUKIARVALLA VOIT TUKEA VERTAISTOIMINTAA Suomen CP-liitto on mukana yhdeksän muun vammais- ja potilasjärjestön kanssa keräämässä varoja järjestöjen ja niiden jäsenyhdistysten vertaistukitoimintaan vertaistukiarvoilla. Vertaistukiarpajaiset toteutetaan Internet-arpajaisina ajalla Arpajaisten suojelijana toimii tohtori Pentti Arajärvi. Vertaistuessa keskeistä on tunne siitä, että ei olekaan ongelmansa kanssa yksin. Suomen CP-liiton ja sen jäsenyhdistysten toiminnassa vertaistuki on tärkeässä roolissa ja toimintaa halutaan edelleen kehittää. Vertaistuki auttaa arjessa jaksamista ja antaa lisävoimavaroja. OHESSA SINULLE VERTAISTUKIARPA Aktivoimalla arvan tuet CP-, MMC- ja hydrokefaliavammaisten vertaistukitoimintaa. Arvan aktivoimien ja arpajaisiin osallistuminen on vapaaehtoista. Yhden arpanumeron hinta on 3 ja yhdeltä arpaseteliltä voi kerrallaan aktivoida Internetissä 1-8 arpaa (koko arpasetelin aktivoiminen 8x3 =24 ). Arvan aktivoimiseen tarvitset Internet-yhteyden, arpa maksetaan verkkopankissa. Mahdollisen voiton voi tarkistaa heti arvan aktivoinnin ja maksamisen jälkeen. Arpajaisten päävoittona on Saab 93 -henkilöauto, lisäksi arvotaan mm. Aurinkomatkojen 4000 euron lahjakortteja ja LCD-televisioita. Yhteensä voittoja on yli kpl ja niiden arvo on yli miljoona euroa. Ohjeita arpojen aktivoimiseen Arpojen aktivointi tapahtuu siirtymällä Internetissä sivulle Valitse Aktivoi arpasi -linkistä alakohta minulla on arpaseteli, jolloin siirryt saamiesi arpanumeroiden aktivointisivulle. Syötä aktivointisivulla haluamasi määrä arpasetelisi arpanumeroista 1-8 (yksi arpanumero on arvoltaan 3 ). Jos haluat tukea Suomen CP-liiton vertaistukitoimintaa, valitse yhdistyksen nimi -kohdasta tuen saajaksi Suomen CP-liitto (ellet valitse kohdeliittoa, jaetaan maksamasi summan osalta tuotto kaikkien mukana olevien järjestöjen kesken niiden aikaan saaman myynnin suhteessa). Siirry sen jälkeen maksamaan arpasi käyttämäsi verkkopankin kautta. Kun olet verkkopankissa hyväksynyt maksusi, pankin ohjelma palauttaa sinut voittojen tarkistusnäytölle. Mikäli arvoissasi on voitto, pyytää ohjelma voiton toimittamiseksi nimen, osoitteen ja puhelinnumeron. Arpoja myydään Etelä-Suomen lääninhallituksen luvalla OKU 980 A (annettu ). Arpajaisia koskevat tiedustelut voit tehdä Kultareunaan. Osoite on Hakaniemenranta 1, Helsinki ja puh , sähköposti toimisto@kultareuna.fi. Lisätietoja saat myös ja Suomen CP-liitosta: Toiminnanjohtaja Tomi Kaasinen puh , tomi.kaasinen@cp-liitto.fi tai järjestöpäällikkö Minna Teiska puh , minna.teiska@cp-liitto.fi

12 12 YHDISTYSTOIMINTA CP-LEHTI 2010:2 Tämän päivän kuuma sana järjestömaailmassa on vertaistuki. Kysyimme mm. vertaistuen merkityksestä 35-vuotiaan Etelä-Saimaan CP-yhdistyksen puheenjohtaja Virpi Siiskoselta 1. Mitä on mielestäsi vertaistuki määrittele vertaistuki yleisellä tasolla. 2. Mitä vertaistuki voi parhaimmillaan antaa? 3. Mitä vertaistuesta voi parhaimmillaan saada? 4. Mitä vertaistuki on Etelä-Savon CP-yhdistyksen toiminnassa? 5. Miten näet vertaistuen vaikuttavuuden vammaisen ihmisen tai hänen läheistensä arjessa? 6. Miten vertaistuki on kehittynyt/ kehittänyt 35-vuotiaan Etelä-Savon CP-yhdistyksen toimintaa? 7. Miten Etelä-Savon CP-yhdistyksen vaikuttavuustoiminta on parantanut yhdistyksen toiminta-alueella asuvien CP-vammaisten, MMC- ja HC- vammaisten elämää ja osallistumismahdollisuuksia? Kerro mahdollisia esimerkkejä. 8. Miksi kannattaa liittyä Etelä-Savon CP-yhdistyksen jäseneksi? 9. Etelä-Savon CP-yhdistyksen yhteistyö muiden organisaatioiden kanssa. Kuinka paljon ja minkälaisissa asioissa teette yhteistyötä? Mitä konkreettista hyötyä yhteistyöstä on tai on ollut? Mainitse esimerkkejä. 10. Taloustaantuman vaikutus yhdistystoimintaan. Onko meneillään oleva taloustaantuma vähentänyt/lisännyt järjestöjen välistä yhteistyötä alueellanne? 11. Arvioi omaa panostasi Etelä-Savon CP-yhdistyksen puheenjohtajana. Mitkä ovat olleet suurimmat toteutuneet, yhteiskunnallisesti merkittävät asiat, jotka olet omalla puheenjohtajakaudellasi aikaan saanut ja vienyt ihmisten arkeen? 12. Vuonna 2015 Etelä-Savon CP-yhdistys on 40-kymppinen. Miten näet, että yhdistystoiminta kehittyy ja millainen on vertaistuen asema yhdistyksessä viiden vuoden kuluttua? Yhdistystoiminta on vertaistukea 1. Vertaistuki on samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien keskenäistä ja yhdenvertaista tukea. 2. ja 3. Vertaistuessa annetaan ja saadaan vertaistukea, en näe niitä erillisinä prosesseina. Vertaistuellisesti kaikki tässä tapauksessa yhdistyksemme jäsenet osallistuvat siihen omalla panoksellaan. Paras palaute on, kun yhdessä toteamme saavuttaneemme esimerkiksi, jonkun meidän kaikkien arkeen vaikuttavan asian tai vaikkapa toimintamme on auttanut yksittäistä henkilöä hänen elämässään. 4. Pienen yhdistyksemme pohja on nimenomaan vertaistuellisessa ja vapaa-ehtoisessa toiminnassa, yhdessä pyrimme edistämään tärkeäksi kokemiamme asioita.

13 CP-LEHTI 2010:2 YHDISTYSTOIMINTA Yhdistystoiminta on tärkeä osa jäsentemme arkea, yhdistyksen kautta pyrimme antamaan heille vaikutuskanavan ja mahdollisuuden konkreettiseen osallisuuteen. Yhdistys tarjoaa vertaistuellista yhdessäoloa, koulutusta ja liiton kautta tehokkaat ja laadukkaat aluesihteeri palvelut, ohjaus ja neuvonta työn muodossa. Nämä palvelut ovat nostaneet monen jäsenen toimintakykyä, taanneet sujuvan ja laadukkaan arjen. 7. Yhdistyksellämme on hyvät sidosryhmät ja yhteistyökumppanit pienenä yhdistyksenä emme kykene tarjoamaan, kuin vähän omaa toimintaa, mutta em. ryhmien kautta jäsenistöllämme on mahdollisuus osallisuuteen esim. eri harrasteryhmissä ja alueellisissa toimintaryhmissä. Yhdistyksellämme on edustus Mikkelin kaupungin vammaisneuvostossa ja Etelä-Savon sosiaali-, ja terveysjärjestöjen tuki ry:ssä Estery, jossa mm. pyörii RAY:n tukema vetovoimaa vertaistuesta -projekti. 8. Yhdistyksessämme on tärkeää, että jäsenistöllemme taataan sujuva arki ja tarvittavat palvelut eli ohjataan palveluiden piiriin niin pitkälle, kun se vapaaehtoisvoimin on mahdollista. käytännössä linkki tähän on aluesihteerimme sidosryhmineen, joka on tarvittaessa mukana viranomaisyhteyksissä asiakasta kuunnellen ja kunnioittaen. 9. Em. Estery:ssä konkreettisena hyötynä on se, ettei kaikkia palveluita tarvitse tuottaa itse. Voimme mennä mukaan esim. erilaisten tapahtumien järjestelyihin ja osallistua myös muiden järjestöjen tapahtumiin Estery:n kautta. 10. Yleisavustukset ovat pienentyneet, mutta olemme sopeuttaneet tilanteen niin, että takaamme jäsenistöllemme yhdenvertaisen osallistumisen, joka käytännössä tarkoittaa esim. avustajien kulujen korvaamista ja pieniä omavastuita esim. retkistä. Tämä on myös yhdenvertaisuutta kaikki vapaa-ajan toiminnot ja harrastukset maksavat. 11. Puheenjohtajana olen yksi yhdistystoimija muiden joukossa, toimiva yhdistys on yhdessä toiminista, olemme kaikki aktiivisesti edistäneet vammaryhmiemme sujuvampaa arkea. Keskeisin asia on ollut henkilökohtaisen avun saaminen subjektiiviseksi oikeudeksi, tällä hetkellä paikallisyhdistyksillä on tärkeä rooli valvoa lain toteutumista. Mielestäni tässä näkyy selkeästi myös se että järjestöjen keskinäisellä yhteistyöllä on suuri merkitys ja tässäkin asiassa paikallisyhdistystoimijat ovat antaneet oman panoksensa. 12. Toivon, että jäsenistömme kipinä yhdistystoimintaan säilyy. Tärkeää ei ole määrä vaan laatu. Tässä yhteydessä haluan myös kiittää kaikkia yhdistyksemme jäseniä, sidos-, ja yhteistyökumppaneita.

14 14 KEVÄTNEUVOTTELUPÄIVÄT CP-LEHTI 2010:2 Hallituksen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO Vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle Ilona Toljamo palvelupäällikkö Suomen CP-liitto ry Mikkeli Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmaan on kirjattu vammaispoliittisen ohjelman laatiminen vammaisten henkilöiden oikeudenmukaisen aseman turvaamiseksi. Samoin on kirjattu ohjelmalla linjattavan seuraavien vuosien vammaispolitiikan keskeiset toimenpiteet. Tavoitteena on luoda vahva pohja ihmisoikeuksille, syrjimättömyydelle, yhdenvertaisuudelle ja osallisuudelle. Päämääränä on yhteiskunta, joka soveltuu myös vammaisille ihmisille. Työskentelyn keskeiset lähtökohdat ovat valtioneuvoston vuonna 2006 eduskunnalle antama maamme ensimmäinen Vammaispoliittinen selonteko ja Suomen vuonna 2007 allekirjoittamat YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. Ohjelma valmistellaan eri hallinnonalojen ja asiantuntijatahojen yhteistyönä. Ohjelmatyö on käynnistynyt syyskuussa 2008 ja päättyi maaliskuussa Vammaispoliittiset suuntaviivat tulevaisuudessa luodaan ohjelmassa, joten vammaisjärjestöt odottavat ohjelmalta myös konkreettisia tavoitteita ja toimenpidesuunnitelmia ei vain yleisen tason tavoitteita. Ohjelman valmisteluvaiheessa luonnoksesta on pyydetty palautetta. Valmisteluvaiheessa saatujen tietojen perusteella ohjelmassa on runsaasti toimenpide-ehdotuksia, joista osa hyvinkin konkreettisia ja osa pyrkimyksiä. Monia tärkeitä vammaisten henkilöiden elämään vaikuttavia asioita on valmistelun myötä nostettu esiin. Vammaisfoorumilla on ollut edustaja valmistelussa mukana ja näin vammaisjärjestöjen kokemukset ja näkemykset ovat välittyneet työryhmälle. Yhdenvertaisuustoimikunnan mietintö Ehdotus uudeksi yhdenvertaisuuslaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi Yhdenvertaisuustoimikunnan tehtävänä oli uudistaa yhdenvertaisuuslainsäädäntöä. Lähtökohtana oli lainsäädäntö, joka vahvistaisi yhdenvertaisuuden suojaa kattamalla aiempaa selvemmin kaikki syrjintäperusteet ja asettamalla eri syrjintäperusteet mahdollisimman samanlaiseen tilanteeseen. Ongelmallisinta vammaisten henkilöiden kannalta toimikunnan esityksessä on, että toimikunnan esittää erilaista valvontaa työelämän alueella ja muulla elämän alueella. Työelämän osalta valvonta jäisi työsuojelupiirien toiminnaksi, mutta toimikunnan esityksessä ei oteta mitään kantaa siihen, miten vammaisten osallisuus ja asiantuntemus otetaan mukaan. Toimikunnan esittää myös, että edelleen tasa-arvolaki ja sen valvonta säilyy omanaan ja yhdenvertaisuuslaki ja sen valvonta omanaan. Erityisesti silloin kun on kyse moniperusteisen syrjinnän mahdollisuudesta, kuten sukupuoli ja vammaisuus, kahden eri lainsäädännön ja valvonnan olemassaolo hankaloittaa asian eteenpäin vientiä. Toimikunnan esityksessä on myös monia parannuksia nykytilanteeseen nähden. Yhdenvertaisuuslain soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan kaikkea yksityistä ja julkista toimintaa; yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteet koskisivat kaikkia syrjintäperusteita; kohtuullisten mukautusten laiminlyönti olisi lain mukaan syrjintää. Lisäksi toimikunta ehdottaa yhdenvertaisuusvaltuutetun ja yhdenvertaisuuslautakunnan perustamista.

15 CP-LEHTI 2010:2 AJASSA Anne Heikkinen Lihastautiliiton toiminnanjohtajaksi Hoitotieteen tohtori Anne Heikkinen aloitti Lihastautiliitto ry:n toiminnanjohtajana 1. maaliskuuta Sitä ennen Heikkinen toimi Työterveyslaitoksen koulutuspäällikkönä Helsingissä. Anne Heikkisen ammattiura on kulkenut sairaanhoitaja-opintojen kautta terveystieteiden maisteriksi ja vuonna 2007 terveystieteen tohtoriksi. Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella tehdyn väitöksen aihe oli Yksityisyys työterveyshuollossa. Terveydenhuoltoon liittyvät eettiset kysymykset ovat Heikkisen keskeinen mielenkiinnon kohde. Hän on TEHY:n eettisen neuvottelukunnan jäsen. Kaarinassa asuva ja Turusta kotoisin oleva Heikkinen on toiminut 15 vuoden ajan myös parisuhdeterapeuttina lääkäriasema Pulssissa. Lihastautiliiton toiminnanjohtajana runsaat 20 vuotta työskennellyt Leena Koikkalainen jäi eläkkeelle. Lihastautiliitto ry on valtakunnallinen vammaisjärjestö, jonka piiriin kuuluu yli 80 harvinaista neurologista sairautta. Liiton tehtävänä on tukea jäsenistönsä oikeutta tasa-arvoiseen elämään. Tärkeimpiä palvelumuotoja ovat oikeuksien valvonta, sopeutumisvalmennus ja tiedottaminen. Lihastautiliitossa on noin 3000 jäsentä, 12 paikallisyhdistystä eri puolilla Suomea ja 19 työntekijää. Keskustoimisto on Turussa ja aluetoimistot Helsingissä, Vaasassa, Lappeenrannassa, Kuopiossa ja Oulussa. Kehitysvammaisille tukea yksilölliseen asumiseen Kehitysvammaisten asumisolojen parantaminen voidaan pitkälti kiteyttäätavoitteeseen vähentää laitoshoitoa. Se toteuttaa myös hallitusohjelman ja asuntopoliittisen toimenpideohjelman tavoitteita, kommentoi asuntoministeri Jan Vapaavuori hallituksen hyväksymää periaatepäätöstä ohjelmaksi kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi vuosina Laitosmaisten ratkaisujen korvaaminen sopivilla avohuollon asumisratkaisuilla merkitsee paljon kehitysvammaisille henkilöille itselleen. Myös yhteiskunnan kannalta on merkittävää, että tarjolla on heidän tarpeitaan vastaavia, inhimillisempiä ja laadukkaampia asumisratkaisuja, totesi ministeri Vapaavuori. Ohjelman tavoitteena on tukea kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllistä asumista ja vähentää kehitysvammalaitosten paikkoja suunnitelmallisesti ja hallitusti. Ohjelma on valmistelu ympäristöministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä. Peruspalveluministeri Paula Risikko painottaa asumista tukevien yksilöllisten palvelujen ja tuen turvaamista sekä niiden yhdistämisen tärkeyttä. AJASSA LIIKKUU 15 Kehitysvammaisille suunnitellut asunnot tähtäävät itsenäiseen asumiseen.lisäksi tarvitaan palveluja, jotka mahdollistavat itsenäisen asumisen. Huolellinen palvelusuunnittelu ja erilaisten palvelujen yhdistäminen mahdollistaa kehitysvammaisille henkilöille itsenäisen elämän ja osallisuuden yhteisössä ja yhteiskunnassa laajemminkin. Palvelukokonaisuuteen voi kuulua myös henkilökohtaista apua, sanoo ministeri Risikko. Lakiesitys: Kotimaiset tv-ohjelmat tekstitettävä Kaikissa Yleisradion kotimaisissa ohjelmissa pitää olla tekstitys vuoteen 2016 mennessä edellyttää hallituksen lakiesitys. Nyt YLE tekstittää kotimaisista ohjelmistaan vajaan kolmanneksen. Tekstitysvelvollisuus alkaisi heinäkuussa Suurimmilta tv-kanavilta laki edellyttäisi myös kuvatulkkausta näkövammaisia varten tai, että suomeksi tekstitettyjen ulkomaisten ohjelmien teksti muutetaan ääneksi. Ylen kanavilla voi jo valita automaattisen äänipalvelun ulkomaisille tekstitetyille ohjelmille. Lakiesitys perustuu EU:n av-direktiiviin.

16 16 KIRJAT CP-LEHTI 2010:2 Laitoshoidon nousu ja tuho? Artikkelikokoelmassa tasapainotellaan hoivan ja itsenäisyyden välillä Antti Teittisen toimittama Pois laitoksista! Vammaiset ja hoivan politiikka käsittelee laitoshoidon ja vammaisuuteen suhtautumisen historiaa ja muutoksia. Kuten jo opuksen nimestä arvaa, sen päätepisteenä kajastaa laitoshoidon loppuminen. Ennen tätä ehditään kuitenkin käsitellä vammaisuutta laajemmin. Artikkeleissa käydään läpi niin toimintakykyluokituksia hallinnan välineinä, vammaisten ja holokaustin synkkää menneisyyttä kuin esimerkkejä laitosten lopettamisesta. Tekstit pohtivat instituutioiden tarvetta. Samalla paljastetaan ennakkoluuloja ja normeja vammaisuuteen suhtautumisen ja hoiva-ajattelun takaa. Yleinen kysymys on, millaisille ajattelutavoille laitokset vammaisuuden käsittelymuotoina rakentuvat. Hoitaminen ja hallitseminen eivät aina ole kaukana toisistaan. Muutos asenteissa laitoshoitoa kohtaan on kuitenkin tapahtumassa. Laitokset eivät enää olekaan itsestään selvä valinta, ja tämä tuo mukanaan joukon uusia kysymyksiä. Kirjan ote on tutkimuksellinen. Ehkä juuri siksi se säilyy kriittisenä vammaisten syrjintää vahvistaneita tutkimusperinteitä kohtaan. Teoksessa pohditaan, miten sortoa ja hoivainstituutioita on osaltaan oikeutettu tieteellisen tiedon perusteella. Kysymys on kiinnostava ja ajankohtainen myös CP-liiton meneillään olevana tieteen ja tutkimuksen teemavuonna. Kirjan tekijät ovat alojensa asiantuntijoita niin Suomesta kuin ulkomailta. Näkökulmia aiheeseen saadaan esimerkiksi Norjasta ja Italiasta. Kokonaisuus soveltuu keskustelunavaajaksi ja opetuksen tueksi kotimaisissa yliopistoissa, joissa vammaisuuden teeman toivoisi kaiken kaikkiaan olevan enemmän esillä. Teokseen voi kuitenkin hyvin tutustua myös luentosalien ulkopuolella. Kirja lähtee liikkeelle melko yleiseltä tasolta. Aluksi tarkastellaan deinstitutinalisaatiotutkimuksen perusteita sekä erilaisia vammaisuuden luokittelutapoja ja niiden vaikutusta asenteisiin. Sivuilla riittää mittauksia ja faktaa väittämien tueksi ja hyvä niin. Parasta antia ovat silti puheenvuorot, joissa päästään tutustumaan oikeiden ihmisten tarinoihin järjestelmien sisällä. Valtaosa kirjan esimerkeistä koskee luonnollisesti kehitysvammaisia, joita laitoksissa on runsaasti. Syrjinnän historia kuitenkin koskettaa vammaryhmästä riippumatta. Erityisesti mainittakoon artikkeli, jossa pohditaan vaikeasti kehitysvammaisen naisen itsemääräämismahdollisuuksia. Tekstissä päästään seuraamaan päivän kulkua laitoksessa. Toinen kiintoisa kirjoitus taas pohjautuu lakkautetun laitoksen entisten asukkaiden haastatteluihin. Myös holokaustia käsittelevä artikkeli puhuttelee, vaikkei sen surullinen sisältö sinänsä yllätä. Arki, josta aiemmin on puhuttu lähinnä tilastojen kautta, konkretisoituu näissä kirjoituksissa. Ratkaisu toimii hyvin. Tämä johtuu myös siitä, ettei teos onneksi sorru syyttelyyn vaan siinä käydään asiantuntevasti läpi yhden ajattelumallin perusteita. Tekstissä kysytään myös, millaisia käytännön seurauksia laitosten mahdollisella purkamisella tulee olemaan. Mitään yksiselitteisiä vastauksia artikkeleissa ei tähän anneta. Pikemminkin seurataan sivusta vanhan järjestelmän murenemista, joka kirjan mukaan on ennen pitkää tapahtumassa. Paljastamatta enempää tekstien sisällöstä voi todeta, ettei arjesta laitoksissa anneta kovin ruusuista kuvaa. Sitäkin enemmän tarjolla on ajattelemisen aihetta. Monipuolisten näkökulmien avulla kirja onnistuu kysymään perustavanlaatuisia kysymyksiä hoitajana ja hoidettavana olemisesta sekä ihmisarvosta. Kuten monissa laitoksia käsittelevissä teoksissa, esillä on pohjimmiltaan vallankäytön tutkimus. Kokonaisuuteen tutustumista voikin suositella erityisesti laitoksissa itse työskenteleville henkilöille niiden lisäksi, joita aihe muuten kiinnostaa. Antti Teittinen (toim.): Pois laitoksista! Vammaiset ja hoivan politiikka Gaudeamus s./ 33, til. Sanni Purhonen

17 CP-LEHTI 2010:2 KANNANOTTO 17 Vammaisten henkilöiden oikeussuoja työsyrjintätapauksissa turvattava Yhdenvertaisuustoimikunnan mietintö Ehdotus uudeksi yhdenvertaisuuslaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi on parhaillaan lausuntokierroksella. Toimikunnan tehtävänä oli laatia ehdotus uudeksi yhdenvertaisuuslainsäädännöksi. Esityksen keskeisenä tavoitteena on uudistaa yhdenvertaisuuslainsäädäntöä täyttämään nykyistä paremmin perustuslain 6 :n sisältämän yhdenmukaisen ja laaja-alaisen syrjintäkiellon asettamat vaatimukset. Pyrkimyksenä on luoda lainsäädäntö, joka vahvistaisi yhdenvertaisuuden suojaa kattamalla entistä selkeämmin kaikki syrjintäperusteet, soveltumalla yhdenmukaisemmin kaikkiin elämänalueisiin ja asettamalla eri syrjintätilanteet mahdollisimman samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin. Tämä tavoite on todella hyvä ja tärkeä, mutta valitettavasti toimikunta ei ole tässä tavoitteessaan kaikilta osin onnistunut. Vammaisten henkilöiden kannalta erityisen ongelmallista on, että lain valvontaa esitetään edelleen erilaiseksi riippuen siitä, onko kyse työelämässä tapahtuvasta syrjinnästä tai muun elämän alueella tapahtuvasta syrjinnästä. Esityksen mukaan työelämässä tapahtuvan syrjinnän osalta valvonta säilyisi edelleen työsuojeluviranomaisilla, lähinnä työsuojelupiireillä. Luottamusmiehillä, työsuojeluvaltuutetuilla tai työsuojelupiirien virkamiehillä ei välttämättä ole riittävää asiantuntemusta vammaisten henkilöiden syrjintää koskevissa asioissa. Työsuojelupiirit eivät myöskään voi ryh- tyä toimenpiteisiin sovinnon aikaansaamiseksi, tarjota oikeusapua tai muuten avustaa syrjinnän uhria. Työhönottoon liittyvissä syrjintätilanteissa, jolloin työsuhdetta ei ole vielä syntynyt, luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut eivät ole käytettävissä. Työsuojelupiireistä voidaan vain neuvoa henkilöä, mutta ei avustaa henkilöä asian eteenpäin viemisessä. Esityksen mukaan yhdenvertaisuusvaltuutetulla ei olisi toimivaltaa selvittää yksittäisiä syrjintätapauksia työelämässä eikä yhdenvertaisuuslautakunnan tehtäviin esitetä kuuluvan työelämän syrjintätapauksia muutoin kuin sovinnon vahvistamisessa ja lausunnon antamisessa lain soveltamisessa. Esityksessä ei myöskään ole mitenkään otettu huomioon vammaisten henkilöiden edustusta työsuojelupiireissä. YK:n vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen mukaisesti vammaisten henkilöiden edustus ja asiantuntijuus tulee olla elimissä, joissa valvotaan sopimuksen alaan kuuluvia asioita, kuten tässä vammaisten oikeuksia työelämässä. Jotta vammaisilla henkilöillä olisi tosiasialliset mahdollisuudet viedä työsyrjintätapauksia eteenpäin, tulisi olla ns. matalankynnyksen oikeussuojaelin. Jos yhdenvertaisuusvaltuutetulla olisi rinnakkainen tai täydentävä toimivalta työsuojelupiirien kanssa valvoa yhdenvertaisuuslakia työelämässä, hän voisi muun muassa edistää sovintoa ja avustaa syrjinnän uhreja myös työelämässä. Työelämässä tapahtuneen syrjinnän tulee kuulua myös yhdenvertaisuuslautakunnan toimivaltaan. Suomen CP-liitto ry vaatii, että: yhdenvertaisuuslain jatkotyöskentelyssä on vammaisten ihmisten edustus turvattava yhdenvertaisuuslaissa on turvattava vammaisten edustus kaikissa valvontaelimissä työelämää koskevan syrjinnän valvonnassa työsuojeluviranomaisessa on myös oltava vammainen edustaja asiantuntijana vammaisten henkilöiden oikeussuoja työelämässä on saatettava vastaamaan oikeussuojaa muun elämän alueilla Mikkelissä Suomen CP-liitto ry:n kevätliittokokous

18 18 TIEDE JA TUTKIMUS CP-LEHTI 2010:2 Meneillään on projektin toiseksi viimeinen toimintavuosi. Toiminta on edelleen täydessä touhussa. Tämän vuoden aikana kaikki tutkimusaineistot tullaan aineiston keruun osalta saattamaan päätökseen. Paljon on jo kasassa, mutta tälläkin alueella työ siis jatkuu vielä. Tämän vuoden aikana projekti tulee olemaan esillä ainakin oppimisvaikeustutkimusten osalta (Elina Hakkarainen) European Academy of Childhood Disability kongressissa Brysselissä ja nuorten itse arvioitujen motoristen taitojen ja liikuntaaktiivisuuden yhteyksien osalta (Jarno Purtsi) Sport for All kongressissa Jyväskylässä. Kiitokset jo nyt kaikille osallistuneille ja mielenkiintonsa osoittaneille sekä projektissa mukana olleille! Vuosi 2011 tulee painottumaan julkaisujen työstämiseen ja raportointiin. Liiku, opi, osallistu projekti ei ole ainoastaan tutkimusprojekti vaan mukana on myös käytännön kehitystyötä ja toimintaa. Tässä artikkelissa esittelemme viimeisen vuoden aikana toteutettua motoristen taitojen hiomiseen keskittyvää kerhoa. Kokemukset kerhosta ovat olleet hyviä ja rohkaisevia. Kerhon ohjauksesta ovat vastanneet Pia-Maria Hemmola ja Jenni Suvikas. Loikkis Jyväskylän Janakan koulu järjesti yhdessä Liiku, opi, osallistu tutkimus- ja kehittämisprojektin kanssa Jarno Purtsi & Pia-Maria Hemmola Liiku, opi, osallistu tutkimusja kehittämishankkeessa tapahtunutta liikuntakerhoa Loikkista. Kohderyhmänä oli perusopetusikäiset 1- ja 2 luokkalaiset lapset. Loikkis-kerhot alkoivat tämän vuoden tammikuussa ja päättyivät nyt maaliskuussa. Kerhopäiviä olivat tiistait ja torstait. Kerhossa oli tärkeää, että liikunta oli hauskaa, vaikka taitojen oppiminen välistä olisi hankalaakin. Iloisesti liikkuen harjoittelimme jo opittuja taitoja sekä opettelimme uusia taitoja. Kerhot koostuivat yhteisestä aloituksesta, jossa tarkoituksena oli saada lapset läsnä oleviksi tähän hetkeen eli virittäytyminen (miten koulupäivä on mennyt, miltä minusta tuntuu tällä hetkellä jne.) sekä käydä tulevaa kerho kertaa yhdessä läpi. Aloituksen tavoitteena oli kehittää lapsen kykyä keskittyä tekemiseen sekä suunnitella ja ohjata omaa toimintaa. Seuraavaksi lämmittelimme yhteisen leikin tai pelin avulla ja sitten olimmekin jo valmiita itse asiaan, motoriikka rataan. Motoriikka rata koostui eri pisteistä eli erilaisista motorisista perustaidoista, kuten hyppimisestä, staattisesta ja dynaamisesta tasapainosta, pallon heitosta, juoksusta yms. Nämä motoriset perusliikkeet ovat jokapäiväisiä käytännön taitoja, joilla on vaikutusta mm. elämisen laatuun. Radan pisteet saivat väritystä ajankohtaisista tapahtumista mm. sanomalehtiviikosta sekä talviolympialaisista. Lapset harjoittelivat pisteillä omaan tahtiin, kahden ohjaajan avustamina, näin jokainen sai myös opastusta, kannustusta sekä palautetta yksilöllisesti. Pisteet muuttuivat muutaman viikon välein, näin saimme lapsille paljon toistoja, tekemisen meininkiä, mutta kuitenkin pystyimme etenemään taitoja kehitellen. Usein lapset kommentoivat, jee tuo ja tuo ovat uusia, mutta onneksi nuo ovat vanhoja, tuttuja pisteitä. Kerhot loppuivat yhteiseen rauhoittumiseen tai rentoushetkeen, ihan lopuksi kertasimme radan pisteet ja kyselimme lasten tuntemuksia liikkumisistaan sekä kokemuksistaan. Menikö tunti jo, nähdään pian, olisipa kerho päivittäin, olivat usein lasten viimeiset kommentit salista poistuessaan. Kerhossa oli käytössä motorisia taitoja mittaavat Movement ABC2- testistö sekä samoja taitoja kuvaava laadullinen Ketteräksi arviointi. Movement ABC2-testistön avulla saadaan tietoa lasten motorisista taidoista sekä niiden ongelmakohdista. Tuloksista saadaan tarkasti tietoa siitä missä kohdassa lapsi ylittää tai alittaa keskiarvon tai missä hän täyttää normit, laadullista arviointia tässä ei ole. Ketteräksi arviointi on saanut alkunsa opinnäytetyönä Liiku, opi, osallistu projektissa. Arviointimenetelmä perustuu liikkeen laadullisten ominaisuuksien havainnoin-

19 CP-LEHTI 2010:2 tiin. Tämän käytön avulla saimme tietoa lapsen karkeamotorisista vahvuuksista, mahdollisista kehittymistarpeista sekä se toimi työvälineenä motoristen taitojen kehittymisen seurannassa. Esimerkiksi havainnonnin kohteena voi olla liikkeen laatu kuten sen symmetrisyys, sujuvuus, rytmi. Tuloksia ei verrattu toisten lasten suorituksiin, vaan lasten omiin aikaisempiin suorituksiin. Loikkis-kerhosta saadut kokemukset on tarkoituksena koota Liiku, opi, osallistu projektissa kirjalliseksi ja kuvalliseksi materiaaliksi esi- ja alkuopetusikäisten kanssa työskenteleville. Materiaali tulee sisältämään sekä motoristen taitojen arvioinnin välineen että materiaalia opettajille liikuntatuntien sisältöjen suunnitteluun ja ideoita tuntien toteuttamiseen. Materiaali on suunnattu opettajille, joiden ryhmässä on lapsia, joiden liikunnallinen kehitys kaipaa erityistä tukea. Lisäksi kerhon aikana kerättävää tietoa voidaan käyttää tutkimusjulkaisuissa kuten opinnäytetyöt ja tieteelliset artikkelit. Liikunnallista kevättä toivottaen, Liiku, opi, osallistuprojektitiimi Lisätietoa liikunnan vaikutuksesta nuorten mielenterveyteen: tutkija Marko Kantomaa Likes-tutkimuskeskus puh TIEDE JA TUTKIMUS Liikunta tukee nuorten mielenterveyttä ja koulutuksellisia edellytyksiä Marko Kantomaan väitöstutkimus: Liikunnan vaikutus nuorten tunneelämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen Liikunta edistää lasten ja nuorten fyysistä terveyttä, mutta sen vaikutuksista nuorten mielenterveyteen ja koulumenestykseen tiedetään vähän. Tämä tutkimus selvitti liikunnan yhteyksiä nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen. Aineistona oli Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986,joka käsittää yli vuotiasta nuorta. Tutkimus osoitti, että vähäinen liikunnan harrastaminen on yhteydessä nuorten tunne-elämän häiriöihin, sosiaalisiin ongelmiin sekä tarkkaavuus- ja käytöshäiriöihin. Lisäksi nuoret, jotka liikkuivat vähän, kokivat yleisen terveydentilansa huonommaksi kuin liikunnallisesti aktiiviset nuoret. Aktiivinen liikunnan harrastaminen liittyi hyvään koulumenestykseen ja suunnitelmiinjatkaa opintoja lukiossa ja korkeakoulussa. Tämän tutkimuksen perusteella liikunta tukee nuorten mielenterveyttä ja hyvinvointia sekä koulutuksellisia edellytyksiä. Liikunnan myönteiset vaikutukset nuorten fyysiseen terveyteen ovat kiistattomat. Liikunta parantaa nuorten fyysistä kuntoa, vaikuttaa myönteisesti sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden profiiliin ja 19 vahvistaa luustoa. Huolimatta liikunnan merkittävistä terveyshyödyistä ja muista positiivisista vaikutuksista elämänkulkuun, suuri osa lapsista ja nuorista liikkuu huolestuttavan vähän. Päivittäisen tunnin vähimmäistavoitteen saavuttaa vain hieman alle puolet suomalaisista nuorista. Jotta nuorten liikunnallista aktiivisuutta voitaisiin tukea tehokkaammin, tarvitaan lisää tietoa nuorten liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevista tekijöistä. Erityisen vähän tutkimustietoa on liikunnan yhteyksistä nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen. Kuitenkin juuri psyykkiseen hyvinvointiin ja koulutukseen liittyvät tekijät voisivat tarjota uuden näkökulman nuorten liikunnan edistämistyöhön. Liikunta ja psyykkiset häiriöt Samalla kun merkittävä osa lapsista ja nuorista liikkuu huolestuttavan vähän, nuorten psyykkinen pahoinvointi lisääntyy. Kouluterveyskyselyssä 2008/ % suomalaisista nuorista raportoi vaikeaa tai keskivaikeaa masentuneisuutta. Psyykkisten häiriöiden ennaltaehkäisyn ja kuntoutuksen kannalta on merkittävää tieto mahdollisuuksista hyödyntää liikuntaa psyykkisiltä häiriöiltä suojaavana tekijänä. Uusimpien tutkimusten perusteellavähän liikkuvilla nuorilla esiintyy

20 20 TIEDE JA TUTKIMUS CP-LEHTI 2010:2 enemmän tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöitä kuin liikunnallisesti aktiivisilla nuorilla. Vähän liikkuvilla pojilla esiintyy aktiivisia poikia enemmän mm. ahdistusta, syrjään vetäytyneisyyttä, tarkkaavuuden häiriöitä ja ajatushäiriöitä. Vähän liikkuvilla tytöillä puolestaan esiintyy enemmän syrjään vetäytyneisyyttä, somaattisia ja sosiaalisia ongelmia, sosiaalisia käytöshäiriöitä sekä tarkkaavuuden häiriöitä, kuin liikunnallisesti aktiivisilla tytöillä. Tällä hetkellä ei tarkkaan tiedetä mekanismeja, joiden kautta liikunta vaikuttaa nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin. Liikunnan harrastaminen voi tarjota mahdollisuuksia aikuisen tukeen ja roolimallin omaksumiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen, jotka suojaavat nuorta sosiaaliselta syrjäytymiseltä ja tunne-elämän häiriöiltä. Liikunnan ja käyttäytymisen häiriöiden välistä yhteyttä voivat selittää liikunnan kautta tarjoutuvat mahdollisuudet tunteiden purkamiseen ja niiden käsittelyyn, sekä yhteistyön ja sääntöjen noudattamisen oppiminen. Ryhmätyötaidot, itseohjautuvuus ja kyky toimia erilaisten ihmisten kanssa, joita liikunta parhaimmillaan kehittää, voivat osaltaan selittää sitä, että liikunnallisesti aktiivisilla nuorilla esiintyy vähemmän sosiaalisia ongelmia kuin vähän liikkuvilla nuorilla. Hyvät keskittymis- ja havainnointikyvyt, joita monet liikuntamuodot kehittävät, voivat olla yhtenä selityksenä sille, että liikunnallisesti aktiivisilla nuorilla esiintyy vähemmän tarkkaavuuden häiriöitä kuin vähän liikkuvilla nuorilla. Liikunta ja koettu terveys Mielenterveyden lisäksi liikunnalla näyttäisi olevan vaikutuksia nuorten koettuun terveyteen. Koetulla terveydellä tarkoitetaan ihmisen itse ilmaisemaa kokemusta omasta yleisestä terveydentilastaan. Kokemus omasta terveydestä on melko pysyvä käsitys läpi nuoruuden, johon vaikuttaa merkittävästi terveyskäyttäytyminen, kuten liikunta. Liikunnallisesti aktiiviset nuoret kokevatkin yleisen terveydentilansa usein paremmaksi kuin vähän liikkuvat nuoret. Tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että liikunnalla on sekä itsenäisiä että epäsuoria vaikutuksia nuorten koettuun terveyteen. Epäsuoria vaikutuksia selittävät esimerkiksi tupakan ja alkoholin käyttö, mielenterveysongelmat sekä fyysinen kunto. Liikunnallisesti aktiiviset nuoret polttavat ja käyttävät alkoholia vähemmän, raportoivat vähemmän mielenterveysongelmia, ovat fyysisesti paremmassa kunnossa, kuin vähän liikkuvat nuoret. Sekä tupakointi, alkoholin käyttö, mielenterveysongelmat että huono fyysinen kunto taas ovat yhteydessä nuorten huonoon koettuun terveyteen. Liikunta ja koulumenestys Liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia myös lasten ja nuorten kognitiiviseen suoriutumiseen. Liikunta on yhteydessä oppimisvalmiuksiin, vaikuttaen myönteisesti keskittymiskykyyn, muistiin ja käyttäytymiseen luokkahuoneessa. Liikunnallisesti aktiiviset nuoret raportoivat myös menestyvänsä paremmin koulussa ja suunnittelevat jatkavansa opintoja lukiossa ja korkeaasteen oppilaitoksessa useammin kuin vähän liikkuvat nuoret. Tämän hetkisen tiedon valossa on kuitenkin epäselvää miten liikunnan harrastaminen on yhteydessä koulumenestykseen ja opintosuunnitelmiin. Tutkimusten mukaan on mahdollista, että liikunta lisää aivojen verenkierron tehokkuutta, vaikuttaen positiivisesti vireystilaan, tarkkaavuuteen ja keskittymiskykyyn. Liikunta voi myös tukea nuoren persoonallisuuden ja terveen itsetunnon kehittymistä, millä on positiivisia vaikutuksia koulumenestykseen ja opintosuunnitelmiin. On myös mahdollista, että liikunta tukee oppimista stimuloimalla aivojen kognitiivisista toiminnoista vastaavia osia, parantaen näin kognitiivista suorituskykyä, kuten muistia. Oppimisen ja koulumenestyksen kannalta on myös merkittävää se, että liikunta kehittää tehokkaasti karkeamotorisia taitoja, kuten hyppäämistä, heittämistä ja kiinniottamista, jotka ovat pohjana hienomotorisille taidoille, kuten kynän ja saksien käytölle. Liikunta nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä Liikunta voi edistää lasten ja nuorten terveyttä ja koulutuksellisia edellytyksiä, monin tavoin, joskin vaikutukset voivat olla yksilöllisiä. Kysymys mahdollisuuksista hyödyntää liikuntaa lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ehkäisemisessä ja kuntoutuksessa, sosioekonomisten terveyserojen kaventamisessa sekä nuorten koulutusurien tukemisessa on yhteiskunnallisesti merkittävä. Parhaimmillaan monipuolinen, ikäja kehitystasolle sopiva liikunta tarjoaa kustannustehokkaan ja vähän riskejä sisältävän interventiovaihtoehdon nuorten terveyden ja koulutuksen tukemiseen. Lähteet Kantomaa, M. (2010). The role of physical activity on emotional and behavioural problems, self-rated health and educational attainment among adolescents. Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis, D Väitöskirja. isbn /