Mediaväkivalta. Lapset ja media

Transkriptio

1 Opetusministeriö Undervisningsministeriet Luonnos toimintaohjelmaksi Mediaväkivalta. Lapset ja media Opetusministeriön monisteita 2004:10

2 Luonnos toimintaohjelmaksi Mediaväkivalta. Lapset ja media Opetusministeriön monisteita 2004:10 Opetusministeriö Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto 2004 Undervisningsministeriet Kultur-, idrotts- och ungdomspolitiska avdelningen 2004

3 Sisältö Johdanto 6 Toimintaohjelman valmistelun vaiheet 6 Yleisseminaari 6 Teemakohtaiset seminaarit 6 Periaatteet 7 Markkinoiden kehitys 7 Perustuslaki 8 1. Rikoslaissa kielletyt sisällöt 9 Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Alaikäisten suojelua haitallisilta aineistoilta koskeva sääntely 11 Elokuva, video 11 Vuorovaikutteiset kuvaohjelmat (video- ja tietokonepelit) 11 PEGI - Eurooppalainen video- ja tietokonepelien luokitusjärjestelmä 12 Tilausohjelmapalvelu (video-on-demand) 12 Televisio 13 Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Tiedottamisen parantaminen, tutkimuksen edistäminen 16 Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Mediakasvatuksen uudet ulottuvuudet 18 Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Media-alan vastuu 20 Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset: Suodatin- ja estojärjestelmien käyttöönotto 22 Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Positiiviset vaihtoehdot - laadukkaiden sisältöjen tuotannon edistäminen 24 Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Digitaalisen tasatasapainon edistäminen - aluepolitiikka ja sisällölliset suuntaukset 26 Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Perheen ja vanhemmuuden tukeminen 27 Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Toimintaohjelman toteuttaminen 29 Toimintaohjelman yleiskoordinointi 29 Hankkeiden organisointi 29 Toimintaorganisaatio opetusministeriössä 29 Yhteydet politiikkaohjelmiin 30 Mahdolliset yhteistyöosapuolet - rahoitus ja muut resurssit 30

4 Liite 32 Mediaväkivalta - toimintaohjelman hankkeet Rikollinen aineisto Haitallinen aineisto Tiedottamisen parantaminen, tutkimuksen edistäminen Mediakasvatuksen uudet ulottuvuudet Media-alan vastuu Suodatin- ja estojärjestelmät Positiiviset vaihtoehdot - laadukkaiden sisältöjen tuotannon edistäminen Digitaalisen tasapainon edistäminen - aluepolitiikka ja sisällölliset suuntaukset Perheen ja vanhemmuuden tukeminen 35

5 Johdanto Toimintaohjelman valmistelun vaiheet Keväällä 2003 pääministeri Vanhasen hallitusohjelmassa esitettiin toimintaohjelman laatimista lapsille suunnatun väkivaltaviihteen rajoittamiseksi. Kulttuuriministeri Tanja Karpela käynnisti toimintaohjelman valmistelun opetusministeriössä. Vuoden 2003 aikana järjestettiin useita kuulemisia ja asiantuntijaseminaareja, joissa käsiteltiin nykytilanteen ongelmia ja tuotiin esiin ratkaisuvaihtoehtoja. Toimintaohjelman laatimisessa on otettu huomioon neuvottelutilaisuuksissa saatu palaute. Yleisseminaari Ohjelman valmistelu käynnistettiin pidetyssä kuulemistilaisuudessa, johon kutsuttiin eri hallinnonalojen edustajia, media-alan asiantuntijoita sekä muun muassa lastensuojelujärjestöjen edustajia. Tilaisuudessa keskityttiin alaikäisille haitallisen aineiston sääntelyn nykytilaan ja muutostarpeeseen. Osoittautui kuitenkin, että oli tarvetta laajaan keskusteluun, jossa arvioidaan kaikkea median ongelmallista sisältöä ja sen mahdollisia vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Ongelmasisältöjen tarjonta ja kanavat ovat monipuolistuneet. Keskusteluissa todettiin, että nykyinen sääntely Suomessa toimii verrattain hyvin mutta uudessa viestinnän teknologisessa tilanteessa nykymuotoisen sääntelyn rinnalla tarvitaan muitakin keinoja. Keskustelussa tuotiin esiin, että televisioyhtiöiden sopima "vedenjakaja", klo 21.00, oli liian aikainen. Teemakohtaiset seminaarit Rikollista aineistoa koskeva asiantuntijaseminaari järjestettiin Keskustelussa todettiin, että rikoslain vastaista aineistoa levitetään videolla ja erityisesti Internetissä. Rikollista aineistoa sisältävien videoiden levityksen estämiseksi Valtion elokuvatarkastamo ja sisäasiainministeriö yhteistyössä poliisin kanssa ovat käynnistäneet niin kutsutun jälkivalvontaprojektin. Rikollisen aineiston esimerkiksi lapsipornografian levittämisen estämiseksi Internetin välityksellä ei voida toimia pelkästään kansallisella tasolla. Tärkeintä on osallistua kansainvälisellä tasolla sopimusten ja muiden sitovien säädösten aikaansaamiseksi. Tarvitaan myös poliisin ja tullin kansainvälistä yhteistyötä. Euroopan unionin käynnistämä vihjelinjatoiminta on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi, jonka avulla kansalaiset voivat 6

6 ilmoittaa rikollisen aineiston esiintymisestä Internetissä. Tutkimusta koskeva asiantuntijaseminaari järjestettiin Keskustelussa kävi ilmi, että mediasisältöjen vaikutusta sekä lasten ja nuorten toimintaa mediaympäristössä on tutkittu paljon sekä yliopistoissa että tutkimuslaitoksissa ja kehittämisvirastoissa. Väkivaltaisen sisällön todettiin vaikuttavan lapsiin ja nuoriin, mutta vaikutussuhteessa on monia väliin tulevia muuttujia. Kuvallinen viestintä vaikuttaa lapseen voimakkaammin kuin painettu viestintä. Tutkimustoiminnassa on lähdetty myös hahmottamaan uusien medioiden erityispiirteiden - interaktiivisuuden ja toiminnallisuuden - merkitystä lapsen toiminnassa ja kokemuksissa (esimerkiksi video- ja tietokonepelit). Lasten suhdetta mediaan pidettiin tärkeänä tutkimusalueena, jonka edellytyksiä tulisi edistää. Tutkimuksiin osallistuvien yhteistyön lisäämistä pidettiin tärkeänä. Mediakasvatusta koskeva asiantuntijaseminaari järjestettiin Keskustelussa tuli esille mediakasvatuksen suuri merkitys alaikäisten suojelemiseksi viestintävälineiden nopean muutoksen yhteydessä. Todettiin, että kouluissa mediakasvatus on parhaiten järjestetty lukiotasolla. Erityisenä ongelmana tuotiin esiin mediakasvatuksen heikko asema opettajankoulutuksessa. Mediakasvatusta ja kasvatusta empatiaan kaivattiin myös päiväkoteihin. Mediakasvatustoiminnan ja siihen liittyvän tutkimuksen edistämiseksi ehdotettiin mediakasvatusinstituutin perustamista. Tammikuussa 2004 opetusministeriön mediaväkivaltaprojektia valmistelevat virkamiehet tekivät tutustumismatkan Ruotsin järjestelmiin. Matkan aikana tutustuttiin Ruotsin elokuvatarkastamoon, radio- ja televisioneuvostoon sekä Väkivaltakuvausten neuvostoon (nykyisin Viestintäneuvosto). Periaatteet Toimintaohjelman valmistelussa omaksuttiin lähtökohdaksi lasten ja nuorten mediaturvallisuuden maksimoiminen ottaen huomioon mediaympäristössä vaikuttavat olosuhteet. Tekniikan kehittyessä mediasisältöjen jakelukanavat monipuolistuvat. Digitaalisessa ympäristössä sama sisältö voi tulla käyttäjälle usean eri jakelukanavan kautta. Tämän suuntainen kehitys vaikeuttaa alaikäisten suojelemiseksi tarkoitetun sääntelyn toimivuutta tulevaisuudessa. Myös medioiden käyttötavat ovat muuttumassa. Tavoitteeseen pääsy ei ole mahdollista pelkästään nykymuodossaan. On kehitettäviä useita lähestymistapoja ja joustavia käytäntöjä, joita voidaan muuttaa tarpeen vaatiessa. Valtion toimin voidaan vain osittain saada lapsille ja nuorille turvallisempi mediaympäristö. Vastuun oton tulee kehittyä myös sekä vanhempien että media-alan keskuudessa. On tärkeätä, että eri tahot, jotka toimivat alaikäisten suojelemiseksi ovat kiinteässä yhteistyössä keskenään. Viestintävälineiden globaalisuus vaikuttaa siihen, että kaikkia ongelmia ei voida ratkaista kansallisella tasolla. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä Euroopan ja maailman laajuisesti. Markkinoiden kehitys Nopea tekninen kehitys on muuttanut sähköisen viestinnän muotoja. Digitaalisen television kehittyminen, laajakaistayhteyksien yleistyminen ja kolmannen sukupolven matkapuhelimien käyttöönotto mullistavat nykyisen mediamaiseman. Samaa liikkuvaa kuvaa voidaan välittää usean jakelukanavan kautta. Esimerkiksi video- ja tietokonepelien jakelu on mahdollista perinteisen jakeluväylän lisäksi Internetin, vuorovaikutteisen digitaalisen television ja matkapuhelimen välityksellä. Myös televisiolähetykset ovat siirtymässä Internetissä välitettäväksi 7

7 (webcasting). Sähköinen viestintä on merkittävä taloudellisen toiminnan ala. Vuonna 2001 alan liikevaihto oli Suomessa 688 miljoonaa euroa. Ala on ollut jatkuvassa kasvussa ja samansuuntaisen kehityksen odotetaan jatkuvan digitalisoinnin edetessä. Sisältöjen tuotanto kasvaa ja monipuolistuu vuorovaikutteisuuden lisääntyessä. Uusille sisällöille on jatkuvasti kysyntää. Teknisen kehityksen ansiosta sähköisistä viestimistä on tullut rajat ylittäviä ja globaaleja toimijoita, joiden toimintaa on yhä vaikeampi säännellä kansallisella tasolla, ja samalla ovat lisääntyneet paineet medioiden haitallisten sisältöjen välineneutraaliin sääntelyyn. Suomessa sähköisen viestinnän vastaanottamiseen tarvittavat laitteet ovat moniin muihin maihin verrattuna varsin yleisesti saatavilla. Televisio on lähes jokaisessa taloudessa. Videonauhuri, tietokoneet, modeemi (Internet-yhteys), matkapuhelin ja pelikonsoli ovat kotitalouksissa keskimääräistä EU-kotitaloutta useammin. Laajakaistaverkot mahdollistavat entistä nopeammat Internet-yhteydet. Nuoret ovat ahkeria sähköisen viestinnän kuluttajia. Määrällisesti nuoret katsovat eniten televisiota ja ovat monien muiden, varsinkin uudempien viestintävälineiden aktiivisia käyttäjiä (elokuvat, Internet sekä video- ja tietokonepelit). Myös matkapuhelin on nuorten suosima väline, jossa ei kuitenkaan vielä ole sanottavasti saatavilla liikkuvaan kuvaan perustuvia sisältöjä. Perustuslaki Perustuslaki turvaa tietyt perusoikeudet, joilla on vaikutusta viestinnän sisältöjen sääntelyyn. Perusoikeuksiin sisältyy myös 12 :n sananvapaus. Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Perustuslain tasolla on kuitenkin säädetty lasten suojelua koskeva poikkeus. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Myös elinkeinovapaus on perustuslaissa taattu perusoikeus. Perustuslain 18 :n mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentuloaan valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Henkilökohtaista turvallisuutta korostaa perustuslain 7, jonka mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja turvallisuuteen. Erityisesti lasten turvallisuutta koskee puolestaan perustuslain 19, jonka mukaan julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. 8

8 1. Rikoslaissa kielletyt sisällöt Rikoslain 17 luku sisältää useita säännöksiä, jotka koskevat periaatteessa kaikkia viestintävälineitä. Rikoslain 17 luvun 17 :n mukaan on rangaistavaa myydä, levittää, muokata, valmistaa ja tuoda maahan raakaa väkivaltaa sisältäviä elokuvia tai muita tallenteita, ellei väkivallan esittäminen ole perusteltua tiedonvälityksen tai taiteellisen arvon vuoksi tai ellei elokuvaa tai tallennetta ole tarkastettu kuvaohjelmalain mukaisesti. Saman luvun 18 :n nojalla on rangaistavaa myydä, vuokrata, levittää, valmistaa tai tuoda maahan kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta tai väkivaltaa tai eläimeen sekaantumista. Edelleen 19 :n nojalla on rangaistavaa pitää hallussaan valokuvaa, videonauhaa, elokuvaa tai muuta todellisuuden mukaista kuvatallennetta, jossa esitetään lasta sukupuoliyhteydessä tai siihen rinnastettavassa seksuaalisessa kanssakäymisessä taikka muuten sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla. Rikoslain 17 luvun 18 a :ssä on säädetty rangaistus kuvaohjelmien laittomasta esittämisestä tai levittämisestä alaikäisille ja 20 :ssä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta markkinoinnista. Rikoslain vastaisen aineiston levityksen estämiseksi on tullut käyttöön uusia keinoja. Euroopan unionin lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsipornografian torjumista koskevan puitepäätöksen täytäntöönpanon johdosta Suomen lapsipornografiaa koskevissa rangaistussäädöksissä on otettu käyttöön lasta koskeva 18 vuoden ikäraja. Lapsipornografian hallussapidosta tuomittavaa enimmäisrangaistusta on korotettu ja telekuuntelu on tehty mahdolliseksi törkeiden rikosten tutkinnassa. Kaikista fyysisessä muodossa levitettävistä kuvaohjelmalajeista pornografisten kuvaohjelmien levitys on ylivoimaisesti suurinta sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa. Kuvaohjelmalakiin sisältyvä ilmoitusvelvollisuus on tehnyt mahdolliseksi pornografisten kuvaohjelmien jälkivalvonnan. Jos elokuvatarkastamo epäilee ilmoitetun kuvaohjelman olevan rikoslain 17 luvun 18 :n vastainen, elokuvatarkastamo voi lain mukaan pyytää nähtäväkseen kopion ohjelmasta ja tarvittaessa ilmoittaa asiasta poliisille. Kuvaohjelmalain jälkivalvonta on poliisin vastuulla. Uudella lailla on aikaisempaan tilanteeseen verrattuna huomattava ennaltaehkäisevä vaikutus. Poliisin vähäisten resurssien vuoksi jälkivalvonta joudutaan hoitamaan satunnaisin valvontaiskuin. Jälkivalvonnan osalta yhteistyötä poliisin ja elokuvatarkastamon välillä on pyritty jatkuvasti tiivistämään. Valtion elokuvatarkastamo ja sisäasiainministeriö ovat vuoden 2004 aikana toteuttaneet opetusministeriön tuella "jälkivalvontaprojektin", jossa on selvitetty muun muassa rikoslain vastaisen pornografisen aineiston tarjontaa vähittäiskaupassa eri puolilla maata. Selvitys osoittaa, että maahan tuodaan ja levitetään etenkin suurissa kaupungeissa rikoslain vastaista väki- 9

9 valta-, eläin- ja lapsipornografiaa. Tarkoituksena on etsiä keinoja poliisin vastuulla olevan valvonnan tehostamiseksi. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa (artikla 34) sopimuksen osapuolina olevat valtiot sitoutuvat toimimaan lapsipornografian levityksen estämiseksi. Sopimukseen liittyvää pöytäkirjaa Suomi ole vielä ratifioinut. Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen Suomi on allekirjoittanut. Sopimus on vielä ratifioimatta. Internetin laittoman sisällön valvonnassa on Euroopan unionin tasolla kehitelty vihjelinjatoiminta (hot-lines), joiden ansiosta kansalaiset voivat ilmoittaa laittomasta sisällöstä. Vihjelinjat toimittavat ilmoitukset edelleen joko poliisille, palvelun tarjoajalle tai toisessa maassa toimivalle vihjelinjalle. EU:n jäsenmaihin vihjelinjoja perustettiin Internetin käyttöturvallisuutta koskevan ohjelman avulla. Komission esityksessä uudeksi ohjelmaksi vuosiksi tavoitteena on edelleen kehittää hyväksi osoittautunutta vihjelinjatoimintaa. Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Rikollisten aineistojen levittämiseen liittyvät ongelmat koskevat lähinnä Internetin kautta levitettäviä sisältöjä ja tulevaisuudessa mahdollisesti mobiilipalvelujen sisältöjä. Off-line-levityksessä on kyse lähinnä videolevityksessä oleva rikosalain vastainen materiaali kuten väkivalta-, eläin- ja lapsipornografiaa sisältävät videotallenteet. Rikoslain vastaisen materiaalin levityksen valvonta on poliisin vastuulla. Off-line-levityksen valvonta ei ole tehokasta poliisin riittämättömien resurssien ja asian vaatiman erityisasiantuntemuksen puutteen vuoksi. Valtion elokuvatarkastamon ja sisäasiainministeriön jälkivalvontaprojektin jälkitoimina harkitaan kuvaohjelmalakiin muutosta, joka antaisi valtion elokuvatarkastamolle enemmän toimivaltaa jälkivalvonnassa yhteistyössä poliisin kanssa. Samanaikaisesti pyritään koulutuksella kehittämään poliisien tietämystä rikollisen av-aineiston ominaispiirteistä. Jälkivalvonnan tehostaminen vaatii lisäystä Valtion elokuvatarkastamon henkilöstöresursseihin. Internetin kautta välittyvä rikollinen aineisto on määrällisesti suuri ja ongelmana vaikeasti ratkaistava. Internetin globaalin luonteen vuoksi kansallista lainsäädäntöä ei voida soveltaa maan rajojen ulkopuolelta tulevaan aineistojen tarjontaan.. Tehokkain tapa ongelman edes osittaiseksi ratkaisuksi on aktiivinen vaikuttaminen kansainvälisellä ja eurooppalaisella tasolla sopimusten ja muiden normien syntymiseen. Vihjepuhelintoiminta (hot-line) käynnistyi EU:n Internetin käyttöturvallisuutta edistävän toimintaohjelman osana muutama vuosi sitten. Toiminta on osoittautunut tarpeelliseksi ja tulokselliseksi. Pelastakaa Lapset ry on EU:n vihjepuhelinverkoston Suomen yhteyspiste. Edetään olemassa olevien kansainvälisten ja EU - normien toimeenpanossa kansallisella tasolla. Toteutetaan Valtion elokuvatarkastamon ja sisäasiainministeriön jälkivalvontaprojektin jatkotoimet Edistetään sekä poliisin että tullin mahdollisuuksia kansainvälisen yhteistyön lisäämiseksi rikollista aineistoa koskevan valvonnan tehostamiseksi. Edistetään Suomen osallistumista eurooppalaiseen vihjepuhelinverkoston toimintaan ja sen kehittämiseen osana EU:n Internetin käyttöturvallisuutta koskevaa ohjelmaa. 10

10 2. Alaikäisten suojelua haitallisilta aineistoilta koskeva sääntely Elokuva, video Vuoden 2001 alusta uudistettiin kokonaisuudessaan kuvaohjelmien tarkastamislainsäädäntö. Elokuvien ja muiden kuvaohjelmien tarkastamista koskevat säännökset yhtenäistettiin ja koottiin kuvaohjelmien tarkastamisesta annettuun lakiin (775/2000). Vastaavasti tarkastusviranomaista koskevat säännökset koottiin Valtion elokuvatarkastamosta annettuun lakiin (776/ 2000). Kuvaohjelmien ennakkotarkastus rajoitettiin lasten suojeluun liittyvien näkökohtien vuoksi koskemaan vain kuvaohjelman julkista esittämistä ja levittämistä alaikäisille. Kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain mukaan kuvaohjelman julkinen esittäminen ja levittäminen alaikäisille on kielletty, jollei ohjelmaa ole tarkastettu ennen sen julkista esittämistä ja levittämistä. Ennakkotarkastus ei kuitenkaan koske televisiossa lähetettäviä kuvaohjelmia, joista säädetään televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa. Valtion elokuvatarkastamo voi hyväksyä kuvaohjelman esitettäväksi ja levitettäväksi 15, 11 ja 7 vuotta täyttäneille tai kaikenikäisille. Elokuvatarkastamo voi kuitenkin antaa luvan esittää tarkastamattomia kuvaohjelmia 18 vuotta nuoremmille kuvaohjelmien esittämistä varten järjestetyssä erityisessä tilaisuudessa. Ennakkotarkastusvelvollisuudesta on vapautettu mm. vuorovaikutteiset kuvaohjelmat, kuten video- ja tietokonepelit. Vuorovaikutteisessa kuvaohjelmassa tulee kuitenkin olla merkintä, josta ilmenee kuvaohjelman ikärajasuositus. Lasten kehitykselle haitallisena ohjelmana pidetään kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain 7 :n mukaan kuvaohjelmaa, joka väkivaltaisuutensa tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi tai kauhua herättämällä taikka muulla näihin rinnastettavalla tavalla on omiaan vaikuttamaan haitallisesti lasten kehitykseen. Kuvaohjelman valmistajan tai maahantuojan on tehtävä tarkastamattomasta ohjelmasta ilmoitus elokuvatarkastamolle ennen sen julkista esittämistä ja levittämistä. Elokuvatarkastamon tulee pitää sille ilmoitetuista tarkastamattomista ja sen tarkastamista ohjelmista rekisteriä, josta jokaisella on oikeus saada tietoja. Ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske esityksen järjestäjän toiminnan perusteella tarkastuksesta vapautettuja kuvaohjelmia. Vuorovaikutteiset kuvaohjelmat (video- ja tietokonepelit) Vuorovaikutteiset kuvaohjelmat, kuten tietokone- ja videopelit, oli kuvaohjelmalakia edeltäneissä laeissa vapautettu sekä ennakkotarkastuksesta että ilmoittamisvelvollisuudesta. Tarkas- 11

11 tusviranomainen ei voinut millään tavalla vaikuttaa Suomessa esitettäviin ja levitettäviin vuorovaikutteisiin kuvaohjelmiin. Nykyisen lain perusteella Suomen markkinoilla levitettäviin vuorovaikutteisiin ohjelmiin, kuten video- ja tietokonepeleihin, on merkittävä suositusikäraja ja ne ovat ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Valtion elokuvatarkastamolla on mahdollisuus ilmoituksen perusteella pyytää vuorovaikutteinen ohjelma tarkastettavaksi. Vuorovaikutteisista kuvaohjelmista eli tietokone- ja videopeleistä suurin osa levitetään kotikäyttöön. Kuitenkin videopelejä pelataan myös julkisissa tiloissa, pelihalleissa ja esim. kauppakeskuksissa, jolloin pelaajan lisäksi pelin kulkua voi seurata kuka tahansa. Tällaisissa tiloissa tulee myös olla tiedot kaikkien pelattavissa olevien pelien suositusikärajoista. Tietokone- ja videopelien kansallista sääntelyä vaikeuttaa se, että yhä suurempi osuus peleistä leviää Internetin välityksellä joko postimyynnin kautta, "imuroimalla" peli suoraan tietoverkosta omalle tietokoneelle tai pelaamalla peliä verkkoympäristössä (on-line). Nykyisen kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain nojalla ei "imurointia" eikä verkkopelaamista voida säännellä lainkaan, kuten ei myöskään postimyyntiä, kun se tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolelta. Tulevaisuudessa pelit tulevat enenevässä määrin siirtymään uusien jakelukanavien esim. matkapuhelimien kautta kuluttajille levitettäviksi. PEGI - Eurooppalainen video- ja tietokonepelien luokitusjärjestelmä Vuonna 2001 käynnistettiin Euroopan tasolla työskentely video- ja tietokonepelien yhtenäisen kriteeri- ja ikärajajärjestelmän kehittämiseksi. Työryhmän esityksen pohjalta ISFE:n yhteyteen perustettiin harmonisoitu eurooppalainen itsesääntelyjärjestelmä (PEGI), jossa EU/ETA-maiden markkinoilla levitettävät tietokone- ja videopelit arvioidaan yhdenmukaisin kriteerein ja merkitään yhdenmukaisilla ikärajamerkinnöillä. Suurin osa EU/ETA-maista on liittynyt järjestelmään, joka ottaa huomioon kansalliset lait (esimerkiksi Suomen ja Portugalin erilaiset ikärajat). PEGI:n käytännön toteutuksesta vastaa hollantilainen NICAM (The Netherlands Institute for the Classification of Audiovisual Media) NICAMia avustaa VSC (the UK Video Standard Council). NICAM pitää verkossa yllä sähköistä ikärajahakemusjärjestelmää ja kuluttajien informoimiseksi tarkoitettuja monikielisiä nettisivuja. Uusi eurooppalainen järjestelmä perustuu eri maiden käytössä olleisiin järjestelmiin. Kategoriat, joiden perusteella ikärajat määräytyvät, ovat seuraavat: väkivalta, seksi/alastomuus, päihteet, pelko, syrjintä, huono kieli. Eurooppalaisen järjestelmän ikärajat ovat 3, 7, 12, 16 ja 18. Portugalin markkinoille meneviin peleihin merkitään 7:n sijasta 6. Suomen markkinoille tuleviin peleihin merkitään kuvaohjelmalain mukaiset ikärajat eli 11 ja 15. Ikärajamerkinnän lisäksi peleihin merkitään symbolit, jotka kuvaavat ikärajan määräytymiseen vaikuttavaa sisältöä. Ikärajamerkintöihin tyytymätön julkaisija tai kuluttaja voi hakea muutosta perustetulta valituslautakunnalta. Lautakunnassa on edustettuna laaja asiantuntemus (mm. ikärajaluokittelun ja alaikäisten suojelun asiantuntijoita). PEGI -järjestelmä koskee periaatteessa sekä off-line- että on-line-levitystä, alkuvaiheessa kuitenkin vain off-line-levitystä. Tilausohjelmapalvelu (video-on-demand) Kuvaohjelmalain 3 :ssä mainitut esittämis- ja levittämisrajoitukset koskevat myös tilausohjelmapalvelua eli video-on-demand -järjestelmää. Tarkastus- tai ilmoitusvelvollisuus koskee siis 12

12 myös verkon välityksellä tarjottavaa palvelua. Kyseisestä palvelusta ei lain voimassaoloaikana ole juuri ollut käytännön kokemuksia asianmukaisten ilmoitusten tai tarkastushakemusten muodossa. Vuoden 2002 aikana suomalaiset palveluntarjoajat alkoivat kuitenkin harjoittaa pornografisten kuvaohjelmien levitystä Internetissä myös tilausohjelmapalvelun muodossa. Kysymys on Internetiä koskevasta sääntelystä siltä osin, kuin tilausohjelmapalvelu tapahtuu televerkon välityksellä. Asia onkin ollut esillä viranomaisten ja alan toimijoiden keskinäisissä neuvotteluissa. Valtion elokuvatarkastamo on puuttunut pornografisten kuvaohjelmien tilausohjelmapalvelun kautta tapahtuvaan levitykseen pyrkien yhdessä Kuluttajaviraston kanssa selvittämään toiminnan lainmukaisuuden. Selvityksen kohteena on erityisesti se, miten palveluntarjoaja varmistuu tilaajan täysi-ikäisyydestä. Ongelmana on pidettävä myös Internetin kautta tapahtuvaa kuvaohjelman markkinointia levittäjien sivuilla. Ikärajaluokituksen piirissä olevat kuvaohjelmien mainokset eli trailerit ovat näin kaikenikäisten verkonkäyttäjien nähtävissä. Televisio Valtakunnallista televisiotoimintaa harjoitetaan Suomessa neljällä kanavalla: TV 1, TV 2, MTV 3 ja Nelonen. TV 1 ja TV 2 ovat Yleisradio Oy:n kanavia. MTV 3:n toiminnasta vastaa MTV Oy ja Nelosen toiminnasta Oy Ruutunelonen Ab. Digitaalinen lähetystoiminta käynnistyi vuonna Digitaalisten lähetysten vastaanotto on kasvanut vähitellen. Suomessa on tarkoitus siirtyä kokonaan digitaalisiin lähetyksiin elokuussa Paikallista maanpäällistä televisiotoimintaa on Suomessa vain Närpiössä, Kristiinankaupungissa ja Tampereella. Suomessa Euroopan unionin "Televisio ilman rajoja" -direktiivin alaikäisten suojelua koskevat säännökset on pantu täytäntöön televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 19 :n muuttamisella. Lain 19 :n nojalla televisiotoiminnan harjoittajan on huolehdittava siitä, että väkivaisuutensa, seksuaalisen sisältönsä vuoksi tai kauhua herättämällä tai muuten lasten kehitykseen haitallisesti vaikuttavat televisio-ohjelmat on lähetettävä sellaiseen aikaan, jolloin lapset eivät tavallisesti katso televisio-ohjelmia. Suurimmat televisioyhtiöt (Yleisradio, MTV3 ja Ruutunelonen) allekirjoittivat vuonna 1998 yhteisymmärryssopimuksen, joka sisältää toimintaohjeet lasten kehitykselle haitallisten ohjelmien lähettämisestä. Sopimus uusittiin vuonna Aikavedenjakajaa käytetään porrastetusti siten, että K18 -ohjelmia ei näytetä ennen klo 23.00:a, K15-ohjelmia ennen klo 21.00:tä ja K11-ohjelmia arkisin ennen klo 17.00:ää. Lisäksi ohjelmien haitallisuuden perustelut kerrotaan aiempaa tarkemmin. Ikärajat ja haitallisuuden perustelut lisätään ohjelmatietoihin, ohjelmia edeltäviin kuulutuksiin ja ohjelmien ennakkomainoksiin. Uudet käytännöt otettiin käyttöön kesäkuun 2004 alusta. Satelliittilähetyksiä koskevat Euroopan unionin TV-direktiivin säännökset lähettäjämaaperiaatteen mukaisesti, kun ohjelma lähetetään jostakin EU-maasta. Jäsenmaat ovat velvolliset sallimaan esimerkiksi edelleen lähettämisen, jos ohjelmistot ovat direktiivin säännösten mukaisia. Direktiivi antaa äärimmäisenä keinona mahdollisuuden katkaista edelleenlähetys, jos ohjelmiston sisältö on vastoin direktiivin sisältöstandardeja. EU:n ulkopuolelta, Euroopan neuvoston TV-yleissopimuksen osapuolena olevasta maasta, tuleviin lähetyksiin soveltuvat puolestaan Euroopan neuvoston TV-yleissopimuksen määräyksiä, jotka ovat samansuuntaiset EU:n direktiivin määräysten kanssa. Muista maista tulevien satelliittilähetyksien sisältöjä ei ole mahdollista kontrolloida. 13

13 Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Selvitysten ja kuulemisten perusteella on todettu, että medioiden haitallisia sisältöjä koskeva sääntely on pääpiirteissään toimiva eikä siihen esitetä oleellisia muutoksia. Kuvaohjelmalain toimivuudesta tehdyssä arviointiraportissa vuonna 2003 todettiin, että lain toimivuudessa ei havaittu suurempia ongelmia elokuvien ja videoiden tarkastamisen sekä video- ja tietokonepelien ja muiden ilmoitusvelvollisuuden piirissä olevien ohjelmien osalta. Viestintäviraston vuonna 2003 tekemä selvitys televisioyhtiöiden itsesääntelyn toimivuudesta puolestaan osoitti, etteivät televisioyhtiöt kyenneet keskinäisen sopimuksensa perusteella riittävästi takaamaan alaikäisten suojelua. Televisioyhtiöt muuttivat neuvottelujen jälkeen käytäntöjään vuoden 2004 alusta siten, että alaikäisille haitallisia ohjelmia esitetään porrastetusti siten, että aikavedenjakajia on kolme (klo 23.00, klo ja arkisin klo 17.00). Lisäksi ohjelmia koskevaa informaatiota parannetaan merkitsemällä ohjelmien yhteyteen ja lehtiesittelyihin ikärajamerkinnät. Vuonna 2003 käynnistynyt video- ja tietokonepelien eurooppalainen ikärajamerkintäjärjestelmä (PEGI) on toiminut hyvin. Järjestelmän kytkentä Suomen kuvaohjelmalakiin on niin ikään osoittautunut pääpiirteissään ongelmattomaksi. Edistetään PEGI- järjestelmän laajentamista online- ja mobiililevitykseen. Tulevaisuudessa viestintävälineiden yhdentyminen (konvergenssi) vaikuttaa sisältöjen jakelutapoihin. Sisällöt ovat yhä useammin saatavilla useiden jakelukanavien kautta ja yhä useammin esimerkiksi internetin välityksellä, mihin nykyiset sääntelymekanismit eivät ulotu. On tarpeellista selvittää, miten muutokset jakelukanavissa vaikuttavat voimassa oleviin alaikäisten suojelua toteutettaviin kansallisiin sääntelyjärjestelmiin. Alaikäisten suojelua haitallisilta mediasisällöiltä ei voida kuitenkaan toteuttaa pelkästään kansallisin toimin. Suomen on syytä osallistua aktiivisesti Euroopan tasolla ja maailmanlaajuisesti tehtävään työhön Euroopan unionissa ja kansainvälisissä järjestöissä (mm.. Euroopan neuvosto ja Unesco). Useissa Euroopan maissa on toteutettu lainsäädännöllisiä ja organisatorisia uudistuksia alaikäisten suojelemiseksi haitallisilta mediasisällöiltä. Suuntaus on ollut se, että eri medioiden sisältöjä käsitellään kootusti yhdessä paikassa. Hollannissa muutaman vuoden toiminnassa ollut osaksi lakiin ja osaksi alan toimijoiden sopimiin toimiin perustuva NICAM-järjestelmä kattaa kaikki mediat laajasti. Puolaan ollaan perustamassa vastaavista toimenpiteistä huolehtivaa "Hyvän median keskusta". Saksan uudistunut alaikäisten suojelua koskeva lainsäädäntö on myös välineneutraali. Ruotsissa on toiminut jo useita vuosia Medianeuvosto (aikaisemmin Väkivaltakuvausten neuvosto), jonka toiminnassa painottuvat pehmeät keinot kuten mediakasvatus ja yhteistyö media-alan kanssa itsesääntelyjärjestelmien kehittämiseksi. Tulevan kehityksen ennakoimiseksi ehdotetaan harkittavaksi Valtion elokuvatarkastamon toimintojen monipuolistamista. Tarkastamolle kuuluisivat edelleen nykyiset kuvaohjelmalain mukaiset tehtävät - alaikäisille tarkoitettujen kuvaohjelmien tarkastaminen ja muiden 14

14 kuvaohjelmien rekisteröinti. Nykyisten tehtävien lisäksi Valtion elokuvatarkastamon toimintaan kuuluisi myös pehmeä sääntely eli tutkimuksen, mediakasvatuksen ja informoinnin keinojen tehokkaampi käyttäminen. Organisaation ja tehtävien uudistuksen yhteydessä Valtion elokuvatarkastamon nimi muutettaisiin "Mediasisältökeskukseksi". Viestintävirasto huolehtii nykyisin EU:n tv-direktiiviä noudattavien radio - ja televisiolain säännösten toteuttamisesta, käytännössä hyväksymällä ja valvomalla televisioyhtiöiden keskinäisen sopimuksen noudattamista alaikäisille haitallisen aineiston esittämisestä. Tehtävä on Viestintäviraston koko toimenkuvan kannalta marginaalinen. Synergiaetujen saavuttamiseksi voitaisiin harkita alaikäisten suojeluun liittyvien Viestintäviraston tehtävien siirtämistä uuteen "mediasisältökeskukseen". Uusi organisaatio voisi joustavasti ottaa huomion myös televisiotoiminnan digitalisoitumisen vaikutukset alaikäisten suojeluun. Perustettava "Mediasisältökeskus" toimisi nykyisen Valtion elokuvatarkastamon tavoin opetusministeriön alaisena valtion laitoksena. Hallintoon voisivat osallistua myös liikenne- ja viestintäministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Keskuksen toimintaa ohjaavassa neuvottelukunnassa olisivat edustettuina eri hallinnonalat, media-ala sekä lastensuojelujärjestöt, media-alan järjestöt ja muut kansalaisjärjestöt. Uudistus toteutetaan vuonna Uudistuksen toteuttaminen vaatii muutosten tekemistä kuvaohjelmalakiin sekä uusien tehtävien hoitoon vaadittavien henkilö- ja muiden resurssien hyväksymistä valtion talousarvioon. Perustettavan "Mediasisältökeskuksen" tehtävät ja henkilötarve: Kattavuus: kaikki mediat - tehtävät sekä sääntelyä että edistämistoimia Valtion elokuvatarkastamon nykyiset tehtävät: - alle 18-vuotiaille tarkoitettujen elokuvien ja videoiden tarkastaminen - muiden kuvaohjelmien rekisteröinti Uudet tehtävät: - toimia asiantuntijana - seurata media-alan kehitystä ja kulutuskäytöstä - tehdä tutkimuksia median käytöstä - tehdä informaatiokampanjoita, erityisesti verkkosivujen hyödyntäminen informaatiokanavana - edistää mediakasvatushankkeita - harjoittaa yhteistyötä alan kanssa itsesääntelyn edistämiseksi - osallistua ja edistää alan toimijoiden osallistumista eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön Lisähenkilötarve vuodesta 2006 alkaen: 3 henkilötyövuotta 15

15 3. Tiedottamisen parantaminen, tutkimuksen edistäminen Useat tutkimukset osoittavat, että kansalaiset tuntevat varsin heikosti sääntelyn nykyisiä järjestelmiä alaikäisten suojelemiseksi haitallisilta aineistoilta. Valtion elokuvatarkastamon tutkimuksessa elokuvien ja videoiden ikärajoihin liittyviä säännöksiä tunnettiin melko heikosti, myös Viestintäviraston teettämä selvitys osoitti, että televisiossa käytössä olevat lastensuojelulliset käytännön eivät olleet kaikkien tiedossa. Näkyvät, esimerkiksi televisiossa toteutettavat kampanjat, voisivat tavoittaa erityisesti lasten vanhemmat. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että mediaväkivalta vaikuttaa ihmisiin ja erityisesti lapsiin ja nuoriin. Vaikutukset ilmenevät jäljittelynä, aggressiivisuuden lisääntymisenä, pelkoina, virheellisinä käsityksinä ja turtumisena. Lapset ottavat vaikutteet herkästi mallioppimisen kautta. Lapsilta puuttuvat myöskin kyvyt erottaa toisistaan fakta ja fiktio. Väkivallan vaikutus käyttäytymiseen ei kuitenkaan ole suoraviivainen syy-seuraussuhde. Vaikutukset riippuvat henkilön kokemuksista ja olosuhteista. Riskialttiimmilla ryhmillä on yleensä ongelmalliset sosiaaliset suhteet perheessä ja ympäristössä. Lasten video- ja tietokonepelien pelaamista koskevissa tutkimuksissa on selvitetty pelaamista aktiivisen toimijuuden kautta. Tutkimukset osoittavat, että peleihin kuuluva interaktiivisuus ja toimintamahdollisuus ovat tärkeitä tekijöitä ja ne kiinnostavat lasta enemmän kuin pelin mahdollisesti väkivaltainen sisältö. Pelaamisessa pyritään päämäärään erilaisten toimintojen kautta. Viime aikoina ulkomaisissa tutkimuksissa on analysoitu erityisesti mediaan liittyvää addiktiota. Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Tietoisuuden lisääminen on yksi tärkeimmistä keinoista tulevaisuudessa. On syytä kannustaa kampanjoihin kaikkia medioita koskevan tietoisuuden lisäämiseksi ja keskustelun aikaansaamiseksi. Tässä on tärkeä rooli erityisesti kansalaisjärjestöillä ja media-alalla. Kuluttajansuojelun keinoin voidaan vaikuttaa turvallisen mediaympäristön kehittämiseen. On tarpeellista saada aikaan käytäntöjä, esimerkiksi suositusten muodossa, jotka asettavat lapset huomioon ottavia rajoja medioiden mainos- ja markkinointikäytännöille, joilla voidaan turvata se, etteivät lapset joudu alttiiksi fyysisessä ympäristössään tai medioissa heille haitallisille aineistoille. Tuetaan eri kohderyhmille toteutettavien (vanhemmat, koulut, lapset) tiedotuskampanjoiden 16

16 toteuttamista perinteisten ja uusien medioiden kautta. Organisoidaan Lapset ja Media - Foorumi, jossa vanhemmat, opettajat, lastensuojelujärjestöt, media-ala, viranomaiset kohtaavat kerran vuodessa mielipiteiden vaihdon edistämiseksi. Tuetaan suomalaisten osapuolien osallistumista EU:n Internetin käyttöturvallisuutta edistävään ohjelmaa, jonka yhtenä tavoitteena on tiedottamisen edistäminen. Kuluttajaviranomaiset laativat ja kehittävät suosituksia lapsiin kohdistuvasta mainonnasta ja markkinoinnista. Perustetaan Lapset ja Media - Web -portaali, Mediasisältökeskus toteuttaa projektin yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Tuetaan lasten ja nuorten median käyttöä, median vaikutuksia ja muita alaikäisten suojeluun liittyviä tutkimushankkeita. Edistetään alan tutkijoiden verkostoitumista ja muuta yhteistyötä. 17

17 4. Mediakasvatuksen uudet ulottuvuudet Suomessa mediakasvatus on käynnistynyt luvulla peruskoulun joukkotiedotuskasvatuksena. Vuonna 1994 peruskoulun opetussuunnitelman perusteisiin liitettiin viestintäkasvatus aihekokonaisuutena. Nykyisin aihekokonaisuudesta käytetään nimikkeitä viestintä- ja mediataito (peruskoulu) ja viestintä- ja mediaosaaminen (lukio). Peruskoulun ja lukion uusissa opetussuunnitelmissa asetetaan viestintä- ja mediaosaaminen koulun tehtäväksi. Parhaiten mediakasvatus toteutuu lukiotasolla. Syksystä 2004 alkaen lukioissa on mahdollisuus suorittaa ylioppilastutkinnon rinnalla Median lukiodiplomi, joka on ensimmäinen laatuaan Euroopassa. Mediakasvatuksella ei ole pysyvää asemaa opettajankoulutuslaitoksissa, vaan opetustarjonta vaihtelee laitoksesta toiseen. Joissakin opettajankoulutuslaitoissa voi suorittaa laajoja aineopintoja, toisissa taas mediakasvatus puuttuu kokonaan opetusohjelmasta. Syksyllä 2004 alkanut alkuopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on tukea kodin ja koulun yhteistyötä pienten koululaisten kasvatustehtävässä. Aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämisessä voitaisiin ottaa huomioon mediakasvatuksen mahdollisuudet. Mediakasvatusta antavat lukuisat lastensuojelu- ja kansalaisjärjestöt. Maamme yliopistoissa ja korkeakouluissa tehdään runsaasti mediakasvatukseen liittyvää tutkimusta. Tutkimustoiminta on kuitenkin hajanaista ja koordinoimatonta. Mediakasvatustutkimusta ei harjoiteta omana tutkimusalueena, vaan eri tieteiden, esimerkiksi viestinnän ja kasvatustieteen yhteydessä. Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Tekninen kehitys on johtanut muun muassa viestintävälineiden sisältöjen määrän moninkertaistumiseen, käyttötapojen monipuolistumiseen ja sisältöihin pääsyn helpottumiseen. Uudessa tilanteessa pelkästään perinteiset tarkastamiseen, ikärajaluokituksiin ja aikarajoituksiin perustuvat järjestelmät eivät voi kattaa kaikkia sisältöjä. Mediakasvatuksesta tulee yhä tärkeämpi tekijä lapsille turvallisemman mediaympäristön luomisessa. Lapset tarvitsevat valmiuksia kaikkien medioiden, erityisesti uusien välineiden hyödyntämisessä sekä mahdollisten riskien välttämiseksi. Medioiden myönteisen käyttöönoton edistämiseksi myös vanhemmat tarvitsevat mediataitoja. Koulujen mediakasvatuksen toteuttamisen eräänä ongelmana pidetään puutteita opettajankoulutuksessa. Luokan- ja aineenopettajaksi voi valmistua vailla mediakasvatukseen tähtääviä opintoja. Mediakasvatuksen tilaa opettajankoulutuksessa tulisi tutkia ja tehdä tarvittavat 18

18 uudistukset. Myös lastentarhanopettajien koulutuksessa olisi otettava huomioon mediakasvatukseen tarvittavat taidot. Useat tutkimukset osoittavat, että lasten median käyttö alkaa jo ennen kouluikää. Olisi luontevaa sisällyttää pienten lasten mediataitojen kehittäminen päivähoitojärjestelmän yhteyteen. Mediakasvatusta voidaan toteuttaa useiden tahojen toimesta. Julkiset kulttuurilaitokset, kuten Yleisradio, kirjastot ja Suomen elokuva-arkisto ja alueelliset elokuvakeskukset voivat toimia tärkeinä mediakasvatuksen tarjoajina samoin lastensuojeluun erikoistuneet ja muut kansalaisjärjestöt. On tarkoituksenmukaista tukea eri tahojen yhteistyössä toteuttamia mediakasvatushankkeita, mediakasvatusmateriaalin tuottamista sekä edistää suomalaisten osapuolien osallistumista eurooppalaisiin ja kansainvälisiin mediakasvatusprojekteihin. Kulttuuripolitiikan eräs prioriteettialue on lastenkulttuuri, jonka edistämistä varten on opetusministeriön toimesta toteuttamisvaiheessa lastenkulttuuripoliittinen ohjelma. Opetusministeriö tukee Taikalamppuverkostoon kuuluvia lastenkulttuurikeskuksia. Edistetään vuonna 2004 opetusministeriön ja muiden tahojen yhteistyössä toteutetun mediakasvatushankkeen - Filmihillon - johtopäätösten tekoa ja jatkotoimia. Tulisi harkita joko erillisen mediaan erikoistuneen lastenkulttuurikeskuksen toiminnan tukemista tai mediakasvatuksellisten toimintalinjojen perustamista toiminnassa oleviin lastenkulttuurikeskuksiin. Suomessa mediakasvatus on tutkimuksen kohteena useissa yliopistoissa. Tietouden kehittymiseksi on syytä edistää mediakasvatusta koskevaa tutkimusta. Merkittävin mediakasvatuksen antaja on koululaitos. Suomessa kuten useissa muissakin maissa on lähdetty liikkeelle lukiotasolta, missä mediakasvatuksen opetuksessa on edetty pitkälle. Viime vuosina myös alempien koulutasojen opetusohjelmiin on lisätty mediakasvatus. Käytännössä kuitenkin mediakasvatus saattaa olla satunnaista, opettajan kiinnostuksesta riippuvaa. On tarpeen turvata riittävä kaikilla koulutustasoilla toimiva alueellisesti kattava mediakasvatus kouluihin. Myös koulujen iltapäivätoimintaan tulisi sisällyttää mediakasvatusta. Tuetaan myös mediakasvatukseen tähtääviä hankkeita nuorisotyön yhteydessä. Opetusministeriön alaisuuteen voitaisiin perustaa kulttuuriministerin ja opetusministerin toimialoja yhdistävä mediakasvatuksen neuvottelukunta, jonka tehtävänä olisi mediakasvatushankkeiden koordinointi ja tukeminen. Paikallisille ja alueellisille mediakasvatustoimijoille voitaisiin myöntää julkista tukea hankkeiden toteuttamiseen. Tutkimuksen ja tietouden parantamiseksi voidaan harkita "mediakasvatusinstituutin" perustamista. 19

19 5. Media-alan vastuu Internetin käyttö on nopeasti yleistynyt Suomessa. Noin 2,1 miljoonan suomalaisen arvioidaan käyttävän säännöllisesti Internetiä. Kaikista Suomen kotitalouksista 41 prosentilla on Internet-yhteys ja tietokone 56 on prosentilla. Vuonna 1997 vastaavat lukemat olivat 10 ja 35 prosenttia. Internetin haitallisten sisältöjen sääntelyn mahdollisuutta on Suomessa pohdittu pitkään. Liikenne- ja viestintäministeriö asetti vuonna 2000 selvitysmieheksi professori Jukka Kemppisen, joka raportoi työnsä tulokset muistiossa "Itsesääntely - haitalliset verkkosisällöt". Selvityksessä todetaan, että itsesääntely on hyödyllistä, etenkin vaikeissa erityistilanteissa. Muistiossa ehdotetaan toimenpiteiksi jo olemassa olevien vihjepuhelimien lisäksi avoimen keskustelufoorumin sekä seurantaryhmän perustamista. Jatkotoimena tehdylle selvitykselle liikenne- ja viestintäministeriö käynnisti uuden selvityksen. Tietotekniikan edistämiskeskuksen tekemässä selvityksessä "Internetin itsesääntelyn kehittäminen Suomessa" ehdotetaan eetiikka foorumin perustamista. Foorumissa Internetalan toimijat voisivat käsitellä Internetin itsesääntelyyn liittyviä asioita ja luoda lähtökohdat käytännön toiminnalle. Keskeinen aihepiiri on lapsille sopimaton aineisto. Tarvittaessa voidaan harkita myös Internetin itsesääntelylautakunnan perustamista. Viime vuosina useat alan kaupalliset toimijat ovat laatineet omia käytännesääntöjään. Sisältöjen itsesääntely ei ole Suomessa uusi asia. Joukkoviestinnän itsesääntelyelin on kustantajien ja toimittajien vuonna 1968 perustama Julkisen sanan neuvosto. Sen tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa. Neuvosto perustaa ratkaisunsa journalistin ohjeisiin. Ohjeet koskevat kaikkea journalistista työtä lehdissä, televisiossa, radiossa ja Internetissä välineestä riippumatta. Uudempia itsesääntelyjärjestelmiä ovat puhelinpalveluiden sisältöä ja toimintaa valvovat Maksullisten puhelinpalveluiden eettinen lautakunta (MAPEL) ja puhelinpalveluasiamies. Lautakunnan ovat perustaneet puhelinpalvelutuottajat ja teleoperaattorit. Lautakunnan toiminta perustuu toimialan laatimaan puhelinpalveluiden perusnormistoon. MAPEL on laajentanut toimintansa mobiilipalveluihin. Euroopan unioni on toiminut aktiivisesti Internetiä koskevan itsesääntelyn edistämiseksi. Unionin suosituksessa alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa kehotetaan jäsenmaita edistämään alan itsesääntelyä. Myös EU:n turvallista Internetin käyttöä koskevassa ohjelmassa sekä komission ehdotuksessa Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevasta ohjelmasta on toimintalinjoja, jotka edistävät muun muassa itsesääntelyjärjestelmien kehittymistä kansallisella tasolla. 20

20 Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset: Toimiva itsesääntelyjärjestelmä on tärkeä osatekijä Internetin ja mobiilipalvelujen haitallisten ja laittomien sisältöjen levittämisen ja käytön ehkäisyssä. Tuetaan suomalaisten osapuolien osallistumista EU:n Internetin käyttöturvallisuutta edistävään ohjelmaan, jonka yhtenä tavoitteena on edistää itsesääntelyjärjestelmien kehittymistä kansallisella tasolla sekä uudessa ohjelmaehdotuksen mukaisesti EU:n tasolla järjestettävän itsesääntelyä edistävän foorumin yhteydessä. Myös laatumerkinnät antavat käyttäjille mahdollisuuksia sisällön valinnassa. Edistetään Internetin ja mobiilipalveluiden itse- ja yhteissääntelyn ja niihin liittyvien käytännesääntöjen ja valitusmekanismien kehittämistä Edistetään palveluntarjoajien ja laitevalmistajien tarjoaminen suodatin ja estolaitteiden käyttöönottoa. Edistetään suodatinjärjestelmien kehittämistä sekä tiedottamista saatavilla olevista suodatussovellutuksista - ja palveluista, jotta vanhemmat ja muut kasvattajat voivat tehdä valintoja tarjolla olevista suodatinjärjestelmistä. Kehitetään sisältöjen levittämisestä ja vähittäismyynnistä vastaavien henkilöiden tietämystä alaikäisten suojelua koskevista sääntelyjärjestelmistä 21

21 6. Suodatin- ja estojärjestelmien käyttöönotto Internetin rikollisen ja haitallisen aineiston leviämiseksi on kehitelty ulkomailla että Suomessa erilaisia suodatin- ja estojärjestelmiä. Suomalainen Codewise Oy on kehitellyt Block! sisällönesto-ohjelman, joka perustuu saman tutkimustiimin toimesta tuotekehitettyyn ja toteutettuun Nettivahti -nimiseen sisällönhallintaohjelmaan. Nettivahti on ollut vuodesta 2003 käytössä kouluissa ja kirjastoissa n. 60 kunnassa. Nettivahdin tilalle on jatkojalostettu Block! School. Lisäsi on saatavilla toimistokäyttöön tarkoitettu Block! Office ja kotikäyttöön tarkoitettu Block! Home. Block! ymmärtää ainoana järjestelmänä suomenkieliset sanat. Block! kykenee sulkemaan myös kaikki P2P -tiedostojenjako-ohjelmat eli vertaisverkot, joissa siirretään valtaosa laittomasta ja vaarallisesta materiaalista, viruksista ja haittaohjelmista. Niissä tapahtuu myös pääosa tekijänoikeusrikkomuksista. Vertaisverkot, joita tällä hetkellä n. 200 kappaletta, aiheuttavat nykyään maailmanlaajuisesti jo 75% koko Internetin tietoliikenteestä. Opiskelijat koulujen ja yliopistojen laitteilla sekä yhteyksillä ovat yksi suurimmista käyttäjäryhmistä. Vertaisverkkoliikenteen on laskettu seuraavan viiden vuoden kuluessa tuhatkertaistuvan. Hyöty- ja yrityskäyttöön tarkoitetut, nopeasti yleistyvät lailliset P2P- sovellukset toimivat Block! -estoa käytettäessä kuitenkin normaalisti. Block! -sisällönesto-ohjelmassa haitallinen ja vaarallinen materiaali on koottu valmiiksi estoryhmiksi kootusti (esim. Internet-pelit, chatit, keskustelufoorumit, pikaviestiohjelmat, P2P-tiedostojenjako-ohjelmat, aikuisviihde, alastomuus, seksuaaliset teemat, viha, väkivalta, rasismi, kauhu, okkultismi, kultit ja rajatieto, huumeet jne.) Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Viestinnän muuttuessa kansainväliseksi kansallisella lainsäädännöllä toimeenpantavat keinot ovat vähentyneet. Internetin sisältöjä on mahdotonta säädellä ja valvoa, mutta niihin voidaan soveltaa erilaisia luokitus- ja suodatinjärjestelmiä. Suodatinjärjestelmät tarjoavat hyvän välineen estää alaikäisiä joutumasta kohtaamaan haitallista aineistoa. Seurataan kokemuksia nykyisin käytössä olevista estojärjestelmistä kouluissa ja kirjastoissa. Käydään opetusministeriön johdolla neuvotteluja opetushallituksen, kuntaliiton ja Opetusalan ammattijärjestö ry:n (OAJ) kanssa mahdollisuuksista hankkia koordinoidusti 22

22 estojärjestelmiä koulujen ja mahdollisesti myös kirjastojen käyttöön. Sen lisäksi, että alaikäisiä suojellaan estojärjestelmän haitallisilta aineistoilta, koulut voivat tällä tavoin keventää tietoliikennekuormaansa ja välttyä laitteistoja ja tietoliikenneyhteyksiä haitallisesti kuormittavalta P2P- vertaisverkkojen käytöltä. Edistetään vanhemmille suuntautuvaa tiedotusta mahdollisuuksia hankkia estojärjestelmä kotitietokoneelle. 23

23 7. Positiiviset vaihtoehdot - laadukkaiden sisältöjen tuotannon edistäminen Suomessa on viime vuosina tuotettu aikaisempaa enemmän lastenelokuvia. Nämä ovat poikkeuksetta saaneet runsaasti katsojia. Lastenelokuvatuotannon edistäminen on ollut opetusministeriön erityishuomion kohteena. Televisiotoiminnassa lasten ja nuorten ohjelmien tuotanto on ollut pääasiassa Yleisradion ja erityisesti TV 2:n tehtävänä. Monipuolinen ohjelmatarjonta, joka ottaa huomioon lasten ja nuorten tarpeet, kuuluu julkisen palvelun televisiolle. Video- ja tietokonepelien tuotannossa on painottunut erityisesti pojille ja nuorille miehille tarkoitetut pelit, jotka sisältönsä puolesta ovat suhteellisen yksipuolisia. Pelituotannossa ei ole käytetty kaikkia mahdollisuuksia tarjonnan monipuolistamiseksi. Lapsille ja nuorille suunnattujen nettisivustojen tarjonta on käynnistymässä. Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Lapset ovat ahkeria median käyttäjiä. Ehdoton edellytys sille, etteivät lapset joudu kosketuksiin heidän kehitykseensä haitallisesti vaikuttavien sisältöjen kanssa on se, että mediat tarjoavat lapsille ja nuorille tarkoitettuja laadukkaita sisältöjä Suomessa elokuvien tuotanto rahoitetaan suurelta osin valtion varoin. Elokuvan tuotantotukea tulee suunnata riittävästi lastenelokuvien tuotantoon. Lastenelokuvan tuotantoon ja laatuun ja määrään kiinnitetään huomiota ja tarvittaessa harkitaan tuotantomäärärahoista määräosan varaamista lasten- ja nuorten elokuville. Lastenelokuvien levitystä esimerkiksi DVD- tallenteina tulisi edistää. Televisio on yksi keskeisin lasten ja nuorten käyttämä media. Erityisesti julkisen palvelun televisiotoiminnan tehtäviin kuuluu lapsille ja nuorille tarkoitettujen ohjelmien tarjonta. Televisioyhtiöiden tulisi myös ohjelmien sijoittelussa ottaa huomioon ajat, jolloin lapset ja nuoret ovat television ääressä. 24

24 Video- ja tietokonepelien tarjontaa on arvosteltu sisältöjen yksipuolisuudesta ja väkivaltaisia ratkaisuja korostavista etenemistavoista. Muutamat myyntimenestykset ovat osoittaneet, että pelien suunnittelussa on monia käyttämättömiä mahdollisuuksia, pelaajia kiinnostavat myös hyvin suunnitellut "väkivallattomat" pelit. Suomessa käynnissä olevaa pelien kehittelyä tulisi tukea, etenkin "erilaisten", myös tyttöjä ja naisia kiinnostavien video- ja tietokonepelien suunnittelussa. Internetin kohdalla ei ole syytä keskittyä vain riskeihin ja haittoihin, vaan olisi otettava käyttöön sen tarjoamat monet mahdollisuudet. Mobiilipalvelujen kehittyminen tuo uusia haasteita lapsille ja nuorille tarkoitetun sisällön aikaansaamiseksi. Lapsille turvallisen nettiympäristön luomiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Olisi tuettava erityisesti lasten ja nuorten tarpeista ja näkökulmasta rakennettuja nettisivustoja, moderoituja keskustelupalstoja jne. 25

25 8. Digitaalisen tasatasapainon edistäminen - aluepolitiikka ja sisällölliset suuntaukset Perinteiset ja uudet mediat ovat oleellinen osa lasten ja nuorten elämää. Mediat tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia tiedon hankintaan ja tuottamiseen, elämyksiin ja itsensä toteuttamiseen. Lapsilla ja nuorilla tulisi olla pääsy medioihin asuinpaikasta tai perheen sosiaalisesta asemasta riippumatta. Toimenpiteitä voivat olla muun muassa infrastruktuurin - muun muassa laajakaistaverkon ja television digitaaliverkon - rakentaminen maan eri alueet kattaviksi sekä uuden tekniikan varustuksen varmistaminen kouluissa, päiväkodeissa ja kirjastossa, jotta sosiaalisen taustan mukaiset erot tasoittuvat. Useat tutkimukset osoittavat, että eräiden medioiden käyttö on sukupuolisidonnaista. Erityisen selkeät erot havaitaan video- ja tietokonepelien sekä internetin käytön kohdalla. Pojat ovat huomattavasti tyttöjä aktiivisempia kummassakin. Toistaiseksi useimmat lasten vanhemman kuuluvat sukupolveen, joiden lapsuuteen eivät vielä kuulunut internet tai tietokone- ja videopelit. Vanhempien tietojen ja mediataitojen puute vaikeuttaa luontevaa uuden median käyttöön liittyvää vuorovaikutusta lasten kanssa. Lapset joutuvat usein yksin selviytymään uuden median käytöstä. Arviointi ja toiminnalliset johtopäätökset Edistetään alueellisen tasapainoisen perusrakenteen rakentamista (laajakaista - ja digitaalisen television verkot) sekä tietotekniikan välineiden saatavuutta (koulut, kirjastot jne.) asuinpaikasta riippumatta. On syytä kannustaa toimenpiteitä, joilla ehkäistään jo varhaisessa vaiheessa syntyvä digitaalinen kuilu. Olisi tuettava hankkeita, joilla edistetään tyttöjen aktiivisempaa osallistumista tietokoneen välityksellä tapahtuvaan toimintaan. Mediakasvatushankkeiden tulisi kohdistua lasten vanhempiin, opettajiin ja muihin lasten kasvatustyöhön osallistuviin. 26