Taidehistorian vuosikertomus 2008

Transkriptio

1 Taidehistorian vuosikertomus 2008

2 Sisällys Vuosi 2008 Riitta Konttinen 3 Harjoit t elijana Kuvakeskuksessa Katja Raunio 16 TAIT EIDEN TUT KIMUKSEN LAITOS 10 VUOT TA Johanna Vakkari Tait een tut kimuksen ja tait een t ekemisen välistä vuoropuhelua Hanna Johansson 5 6 Taidehistoriallisia kävelykierroksia Helsingin yliopistolla kesällä 2008 Aura Dufva Eidoksen vuosi Aura Dufva DOSENT IN VUOSI Kari Kotkavaara VUOSI 2008 KIRJASTOSSA Virpi Huhtala Reijo Sarmaja 7 10 Yht eist yöstä muiden oppiaineiden kanssa Opiskelijoiden t yöharjoit t elupaikat Pikku-uut isia Opiskelijat ja opintosuoritukset Taidehistorian kuvakeskuksen vuosi Pinja Metsäranta Valokuvaajana kuvakeskuksessa Miika Nyyssönen Opinnäyt t eet Pro gradut Vä i t ö k s e t Helsingin yliopiston piirustussali Pertti Summa 13 Henkilökunnan, dosent t ien ja tut kijoiden toiminta Taidehistorian kieli ja käsit t eet TAHIT I 2 -seminaari Hanne Selkokari Tohtorikoulut et tavien kesäkoulu Järvenpäässä Väitöskirjanäyt t elyt Taidehistoria Taiteiden tutkimuksen laitos Unioninkatu 34, ylin kerros PL 3, HELSINGIN YLIOPISTO Toimitus ja taitto: Jukka Cadogan Kannen kuvat: Jukka Cadogan

3 3 Vuosi 2008 Riitta Konttinen Vuotta 2008 muistelee näin jälkikäteen jonkinlaisella kauhunsekaisella ilolla: olemme selvinneet melkoisesta kaaoksesta. Tutkinnonuudistuksen loppuvaihe merkitsi pro gradu -tulvan vuoksi opettajakunnalle äärirajoille venymistä, sillä opinnäytteitä tuli kevätlukukauden aikana noin nelinkertainen määrä tavalliseen kevääseen verrattuna. Jonkin verran kesken jääneitä graduja valui vielä syksyn puolelle, mutta kaiken kaikkiaan voimme olla hyvin tyytyväisiä lopputulokseen, etenkin ottaen huomioon oppiaineessa edelleen jatkuneen interregnumin ja sen aiheuttaman epävarmuuden. Voinkin vain erittäin lämpimästi kiittää pätevää, vastuuntuntoista ja ahkeraa henkilökuntaa! Viroista vain kahta hoiti vakinainen viranhaltija minä eli professori Riitta Konttinen ja yliopistonlehtori Markus Hiekkanen, hänkin vain kevätkauden, sillä hän siirtyi elokuusta lähtien Turun yliopistoon arkeologian professorin viransijaiseksi. Meillä on kuitenkin ollut onnea sikäli, että viransijaisemme ovat olleet pystyviä ja taitavia ja ottaneet tyynesti ja tehokkaasti vastaan kaikki tehtävien tuomat vastuut, mikä ei ole tässä monien muutosten yliopistossa ollut aivan yksinkertaista. Mvs. professorimme Renja Suominen-Kokkonen, joka oli edelleen virkavapaana omasta yo-lehtoraatistaan, toimi myös oppiaineen lähiesimiehenä, ja hänen sijaisenaan jatkoi dosentti Tutta Palin. Kun Tutta sitten syksyllä siirtyi Turun yliopistoon sijaistamaan taidehistorian professoria, saimme tilalle FT Juhana Lahden. Markus Hiekkasen sijaiseksi taas tuli FT Johanna Vakkari, joka oli siihen saakka hoitanut Helena Erkkilän väitöstilaisuus Kuva: Kati Kivinen väitöskirjaansa valmistelevan amanuenssi Susanna Aaltosen virkaa Johannan sijaisuuden otti hoitaakseen FT Hanne Selkokari. Korkeakouluharjoittelijana toimi fil. yo. Katja Raunio. Myös Kuvakeskuksessa tapahtui syksyllä henkilövaihdoksia. Osa-aikasesti työskentelevän amanuenssi Anne Aurasmaan lisäksi Kuvakeskuksessa työskenteli valokuvaajana Miika Nyyssönen, mutta kun Anne syksyllä lähti virkavapaalle, toiminnasta otti vastatakseen suunnittelija FM Pinja Metsäranta. Keväällä 2008 saimme myös joukkoomme uuden dosentin, FT Riitta Niskasen. Viranhoitokierre kuulostaa mutkikkaalta, mutta yhteistyö on ollut mielestäni esimerkillisen hyvää. Paitsi että selvisimme tutkinnonuudistuksen viime vaiheista, selvisimme myös taidehistorian valtakunnallisen tutkijakoulun kesäkoulun järjestelyistä sekä uusien tutkijakoulupaikkojen hausta, viimeksi mainittu vei kaiken kaikkiaan kolmen ihmisen (Vakkari, Selkokari, Konttinen) kuukauden työpanoksen. Kesäkoulun ulkomaalaisiksi ohjaajiksi saimme kaksi ansioitunutta ja nimekästä professoria, Anne Middleton Wagnerin Boulderista ja Lena Johannessonin Göteborgista. Valitettavasti Lena Johannesson kuitenkin sairastui eikä päässyt tulemaan. Myös syksyllä 2007 auki julistettu taidehistorian professuuri sai loppuvuodesta 2008 ratkaisunsa. Virkaa oli hakenut neljä henkilöä: dosentti FT Anja Kervanto Nevanlinna, professori, dosentti, FT Ville Lukkarinen, professori mvs, dosentti, FT Kirsi Saarikangas ja professori mvs, dosentti Renja Suominen-Kokkonen. Asiantuntijalausuntojen ja opetusnäytteiden perusteella virkaan pätevimmiksi todettiin Ville Lukkarinen ja Renja Suominen-Kokkonen, ja äänestyspäätökse-

4 4 nä virantäyttötoimikunta esitti yhden äänen enemmistöllä ensimmäiselle sijalle Lukkarista ja toiselle Suominen-Kokkosta. Tiedekuntaneuvosto asetti hakijat järjestykseen 1. Suominen-Kokkonen, 2. Lukkarinen ja 3. Saarikangas. Kansleri nimitti taidehistorian professoriksi Ville Lukkarisen, joka aloittaa virassa Paljon työtä ja huolta ovat vuoden aikana aiheuttaneet sekä yliopiston rakennemuutos että kirjaston tilanne, jotka molemmat ovat vielä tätä kirjoitettaessa avoinna. Mutta vuosi 2008 oli muutakin kuin pelkkää uurastusta. Taiteiden tutkimuksen laitos täytti 10 vuotta, ja sitä juhlittiin syyskuussa, ja taidehistorian oppiaine oli myös vahvasti mukana toisen TAHIT I-seminaarin järjestämisessä Kansallismuseossa lauantaina 8.11, jonka keynote speaker Maria Görts tuli Ruotsista. Ja taidehistorian oppiaineeseen suorastaan satoi erilaisia merkittäviä palkintoja. Amanuenssina ja yliopistonlehtorina toiminut Johanna Vakkari sai keväällä Helsingin yliopiston myöntämän Kaarlo ja Irma Koskimiehen palkinnon väitöskirjastaan Focus on Form J. J. Tikkanen, Giotto and Art Research in the 19th Century, tutkijamme Juha-Heikki Tihinen puolestaan Kulttuurirahaston Vehmaksen rahaston kriitikkopalkinnon monipuolisesta ja ennakkoluulottomasta työstään taidekriitikkona. Yliopistonlehtorillemme Tutta Palinille annettiin kesäkuussa Eliel Aspelin-palkinto hänen Taidekoti Kirpilälle kirjoittamastaan kauniista ja muotokuvataidetta monipuolisesti valottavasta kirjasta Modernin muotokuvan merkit kuvia 1800 ja 1900 luvuilta taidekoti Kirpilässä. Professori Riitta Konttiselle myönnettiin syksyllä Lauri Jäntin säätiön viiden vuoden välein jakama tietokirjallisuuden kunniapalkinto, joka edellisen kerran oli annettu professori Eino Jutikkalalle. Oppiaineessa oli myös useita väitöksiä. Kevätlukukaudella väittelivät FM Inkamaija Iitiä (vastaväittäjä FT, intendentti Marja Sakari, Nykytaiteen museo Kiasma), FM Juha-Heikki Tihinen (vastaväittäjä dosentti, FT Tutta Palin, Turun yliopisto), FM Hanne Selkokari (vastaväittäjä professori emerita Eeva Maija Viljo, Turun yliopisto) ja FM Kirsi Eskelinen (vastaväittäjä professori emeritus Bo Ossian Lindberg, Åbo Akademi), syyslukukaudella FL Susanna Pettersson (vastaväittäjä tutkija, FT Leena Valkeapää, Jyväskylän yliopisto) ja VT M Helena Erkkilä (vastaväittäjä mvs professori Tutta Palin, Turun yliopisto). Onnea teille kaikille! Kuva: Jukka Cadogan

5 5 Kaikille avoin, pidetty tieteellinen seminaari Kieli, käsitteellistäminen ja kommunikaatio taiteellinen luomistyö ja taideanalyysi herätti kiinnostusta myös taiteiden tutkimuksen laitoksen ulkopuolella, ja yleisöä oli paikalla kiitettävän suuri määrä. Tilaisuuden aihepiiri oli jaksotettu kolmeen alateemaan: Ilmaisun ja kokemuksen teorioita, puhujina Elina Penttinen, Mika Karhu ja Marleena Stolp; Elämyksen analyysi, puhujina Elina Packalén, Helka-Maria Kinnunen ja Paula Tuovinen sekä Historiallinen näkökulma käsitteellistämiseen ja luokitteluun, puhujina Leena Eilittä, Minna Tuominen ja Helena Tyrväinen. Juhlapuhujiksi oli kutsuttu arkkitehti Juhani Pallasmaa ja kuvataiteilija Lauri Anttila, joista ensin mainittu aloitti seminaarin aiheella "Taide ja ruumiillistunut tieto", ja Anttila päätti sen esitykseen "Sanat, mielikuvat ja kuvat". Moderaattoreina toimivat Henry Bacon, Oiva Kuisma ja Johanna Vakkari. Seminaarin esitelmät julkaistaan Synteesissä vuonna TAIT EIDEN TUT KIMUKSEN LAITOS 10 VUOT TA Johanna Vakkari Syksyllä 2008 juhlittiin taiteiden tutkimuksen laitoksen 10-vuotista taivalta. Laitoksen eri alojen edustajista koottu työryhmä kokoontui prof. Henry Baconin johdolla keväästä 2008 lähtien, ja päätti järjestää varsinaisen juhlan lisäksi myös tieteellisen juhlaseminaarin ja sen teemaan liittyvää opetusta. Call for papers seminaaria varten laitettiin liikkeelle alkusyksystä, ja Henry Bacon ja Johanna Vakkari valitsivat abstraktien perusteella yhdeksän puhujaa, jotka oman laitoksemme lisäksi edustivat monia muita yliopistoja ja taideyliopistoja. Seminaarin teemaan sisältyi myös oppiainekohtaisia työpajoja, jotka aloittivat toimintansa syyskuun alussa. Niissä opetusta antoi oman alan asiantuntijan lisäksi myös vieraileva taiteilija. Taidehistorian työpajan, Piirtämässä: taiteen prosessit taiteilijan ja tutkijan tietona, ohjasivat FT Hanna Johansson ja kuvataiteilija Stig Baumgartner. Varsinainen juhla puheineen ja musiikkiesityksineen järjestettiin Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa Juhlapuhujana oli prof. Hannu K. Riikonen, yhdistetyn laitoksen ensimmäinen johtaja, ja opiskelijoiden tervehdyksen esitti taidehistorian opiskelija Alina Mänttäri. Taiteiden tutkimuksen laitoksen 10-vuotisjuhla Kuvat: Pinja Metsäranta

6 6 Tait een tut kimuksen ja tait een t ekemisen välistä vuoropuhelua Hanna Johansson Terike Haapoja: Inhale Exhale. Näyttely Suljettu joukko - Avoin kesto. Forum Box Kuva: Sandra Kantanen Osana taiteiden tutkimuksen laitoksen 10-vuotisjuhlintaa järjestivät kukin laitoksen oppiaine syyslukukaudella 2008 workshopin aiheena Kieli, käsitteellistäminen ja kommunikaatio taiteellinen luomistyö ja taideanalyysi. Puoli päivää kestäneissä tilaisuuksissa käsiteltiin taideteoksen muotoutumista ja materiaalisuutta, sekä havaitsemista ja mieltämistä suhteessa kieleen ja käsitteellistämiseen. Missä määrin käsitteet muovaavat taidetta ja taiteet käsitteitä? Missä mielessä voidaan puhua taiteen kielestä? Yhteisen lähtökohdan jälkeen workshopin vetäjät syvensivät aihetta vastaamaan oman oppiaineensa haasteisiin. Yhteistä workshopeille oli myös se, että alustajana oli, paitsi kutakin oppiainetta edustava opettaja tai tutkija, myös oppiaineen ulkopuolinen taiteilija. Tämän tarkoituksena oli saada taiteen tutkijan näkökulmat keskustelemaan taiteilijan näkökulmien kanssa. Kokosin Taidehistorian työpajan ja kutsuin taiteilijavieraaksi kuvataiteilija Stig Baumgartnerin. Tilaisuudessa, jonka olimme otsikoineet Piirtämässä: taiteen prosessit taiteilijan ja tutkijan tietona, käsittelimme piirtämisen prosesseja ja piirtämisen ajattelua kumpikin omasta näkökulmastamme. Baumgartnerin alustus keskittyi hänen oman taiteellisen ajattelun syntymisen prosessiin. Baumgartner puhui erityisesti sommittelusta ja eleestä suhteessa omaan kuvalliseen kieleensä ja piirtämiseen. Oma alustukseni käsitteli niin ikään piirtämisen ajallisuutta ja tilallisuutta, esimerkkinä Maaria Wirkkalan hiiliteos Dream Screen I. Workshopiin osallistuneet opiskelijat tekivät ryhmätöinä huomioita annetuista näkökulmista sekä kirjoittivat alustusten ja annetun kirjallisuuden pohjalta myöhemmin esseet. Työpajojen lähtökohta oli kiinnostava ja myös tärkeä aloitus tutkimuksellisesti suuntautuvien taitelijoiden ja taidehistorian väliselle vuoropuhelulle. Myös oppimisprosessina työpaja tuntui toimivalta mallilta. Siinä sekä kuunnellaan ja keskustellaan että luetaan ja kirjoitetaan. Workshopissa syntyikin keskustelua ja tuloksena hyvin jäsenneltyjä ja oivaltavia esseitä. Nähdäkseni kokonaisuus olisi toiminut vielä paremmin, jos työpajalle olisi varattu enemmän aikaa, tai sen pohjustamiseksi olisi järjestetty oppilaiden kanssa etukäteen tapaaminen. Toisaalta myös ajankohta lukukauden alussa ei ollut paras mahdollinen: moni opiskelija oli vasta palannut kesälomalta, ja teksteihin tutustumiseen ei jäänyt riittävästi aikaa. Tilannetta ei tehnyt helpommaksi kokoamani laaja ja osittain melko teoreettinen kirjallisuuslista. Toivottavasti vastaavia intensiivisiä vuoropuheluja taiteen tekemisen ja taidehistoriallisen ajattelun välillä tullaan jatkamaan workshopin, seminaarin, tai jonkin muun taiteellista luomistyötä ja taiteen analyysia ristiin valottavan opetuksen muodossa.

7 7 DOSENT IN VUOSI Kari Kotkavaara Vakituinen työni Åbo Akademin taidehistorian lehtorina oli syksyllä 2007 juuri ehtinyt vaihtua Suomen Akatemian kolmivuotiseen akatemiatutkijan virkaan, kun minusta tuli Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti. Olin saanut jättää vähälle tavanomaisen opetuksen. Jatkoin parin väitöskirjan ohjaajana, mutta muuten olin kaiken aikaa matkalla vanhasta pääkaupungista uuteen: arkistoihin eri puolilla Helsinkiä. SA:n tutkijanvirkaan kuuluu kotiyliopistolle tehtäviä osuuksia, ja vuoden 2008 aloitti Keräilyn, antikvaarisen ajattelun ja museoiden historiaa, joka on suunnattu sekä Åbo Akademin että Turun yliopiston opiskelijoille. Osapuilleen viiden minuutin kävelyetäisyydellä luentosalistamme on hybridi, josta kuulee käytettävän nimitystä kansallispyhäkkö, ja jossa mietimme mm. sitä, miten tämä Suomen Pantheon voidaan kytkeä Pariisiin ja suurta vallankumousta seuranneisiin loputtomiin restauraatioihin. Tälläkin kertaa analysoimme vallan kieltä myös muualla: länteen kurottumista julistavaa museoon siirrettyä valtaistuinta (Mannerheim ja Kiasma varioivat sen sanomaa!) sekä retusointeja Pohjanmaan museossa Vaasassa, Lenin-museossa Tampereella ja Suomen Ortodoksisessa kirkkomuseossa Kuopiossa. (Niiden tehtävänä on peittää toisenlaisia murtumia.) Pyrkimys määrittää Neuvostoliitosta tuotujen ikonien paikkaa jatkosodan mielialailmastoissa vei minut Museoviraston varastoihin Tutkimukseni keskellä on nuori Lars Pettersson: vasta maisteriksi valmistuneen vänrikin osuus taiteen dokumentoimiseen jatkosodan valloitusalueilla, ja varsinkin se, mikä liitti ja liittää Petterssonin idän kirkon kuvien tutkimukseen. Tiesin aineistoni hajonneen epäjohdonmukaisesti moneen eri suuntaan, eikä siis ole ihme, ettei mielessäni ole nytkään yksiselitteistä kuvaa siitäkään, mitä pengoin jo ennen vuodenvaihdetta ja mitä sen jälkeen. Muistaakseni esimerkiksi Hanne Selkokarin vihjaus dioista, joita Pettersson käytti luennoilla (ja joita kertyi yli kolme vuosikymmentä) johdatti minut imperaattori Aleksanterin yliopiston varastoihin joulunalusviikoilla Kuva: Petteri Martiskainen

8 8 Hämeen uumenissa. Sakari Pälsin ja Olavi Paavolaisen Itä-Karjala -juttujen oheislukemistoksi kannattaa ottaa Kansallismuseon esinekortisto! Se pyhäinkuvien kirjo, jonka äärellä he vuonna 1941 vertailivat karjalaisuutta ja venäläisyyttä, on nimittäin paitsi korjattu talteen myös jäänyt Suomeen, ja sen kautta pääsee innostavasti analysoimaan positioita ja asenteita. Tämän teki vuorostaan mahdolliseksi Heikki Marila, jonka tarjoama kyyti ja kuvausapu matkalla Orimattilan Keskusvarastoon ansaitsevat kiitoksen. Haluan mainita saman tien myös Valamon konservointilaitoksen tutkimusvalokuvaaja Petter Martiskaisen, sillä hänen ehdotuksestaan tuon problematiikan käsittely nivoutui Euroopan Komission Icon Network-kulttuuriohjelmaan. Äskettäin ilmestyneeseen kirjaan ja näyttelyyn Ikonit, ihmiset ja sota palaan vielä edempänä. Tammikuussa pidimme Hanna Kempin ja Anna Ripatin kanssa suunnittelukokouksen ja rakensimme Kuvakeskuksessa maanantai-iltaisin vetämäni nationalismiseminaarin. Kaikkiaan kymmenen tapaamista sijoittui väliseen aikaan, ja vierailevaa opettajaa ne virkistivät ja valistivat! Hannan ja Annan lisäksi joukkoon kuuluivat Kati Lintonen, Hanna-Leena Paloposki, Maria Vainio-Kurtakko, Petja Hovinheimo, Anna-Kaisa Rastenberger, Marja-Terttu Kivirinta ja Anne-Maria Pennonen. Albert Edelfeltiä purettiin ja koottiin monelta suunnalta, analysoitiin isänmaan ja suomalaisuuden maalattuja, valokuvattuja, samoin kuin konservoiden ja tarinoita kertoen rakennettuja representaatioita. Italian taideyleisölle konstruoidusta Suomi-kaanonista siirryttiin pohtimaan ruotsinkielisyyttämme ennen Svenskfinlandia, ja uuden valokuvataiteen kohdalla tarkasteltiin myös vanhojen representaatioiden läsnä- ja poissaoloa globaalin markkinatalouden ja sen ehdoilla muuttuvan kansainvälisyyden Kuva: Pekka Korvenmaa aikana. Unohtaa ei sovi itäistä ulottuvuutta: ortodoksisten kirkkojen purkamista sekä varsinkin rakentamista venäläisyydestä riisutuin värkein. Seminaarin epävirallisena päätöksenä oli 3.6. tehty retki Turkuun. Ohjelmassa oli aurinkoa, viimeisen kuninkaan aikaisia maalauksia Akatemiassa, Tuomiokirkon kuolinvaatekamarissa mondeenia 1600-lukua, ja vielä lopuksi lähihistoriaa: Punaiste lippude all näyttely Turun taidemuseossa. Virkavapauden vuoksi pääsin kevään 2008 gradujen tulvasta varsin vähällä: luettavaksi tuli vain pari Åbo Akademin omaa ja yksi Jyväskylän yli opiston opinnäyte, Kalle Joupin 1970-lukua vähän tunnetulta osalta käsittelevä Kaanonin vartijat. Edellinen vuosikymmen väitöskirjan kimpussa edellytti minulta tiivistä yhteydenpitoa ikonialan edustajiin, mutta lehtorin työssä vuosina sellaiseen ei ollut aikaa eikä samalla tavalla edes aihetta. Siksi oli hienoa, että sain helmikuussa tavata vielä Harri Willamon, jonka Neuvostoliitosta ostamien ikonien kokoelma aikanaan yhdisti meitä (Willamo kuoli heinäkuussa). Mainio oli myös lokakuinen iltapäivä tutkija Mihail Krasilinin työhuoneessa Moskovassa. Siellä oli määrättömästi 1980-luvun dioja kulahtaneissa pahvilaatikoissa (niissä Neuvostoliiton yhdeltä laidalta toiselle dokumentoituja kulttikäytössä olevia sisätiloja ), ja toppuuttelen Mihail Mihailytshia, joka huokaa: nuo täytyy heittää pois, ei niitä voi näyttää enää missään. Dosentin kesää jäsensivät yhtäältä Tshekin Tiedeakatemiaan tehtävä lausunto venäläisen taiteen kokoelmaa koskevasta hankkeesta sekä toisaalta Jyväskylän yliopistossa jatko-opintonsa päättäneen moskovalaisen Zhanna Belikin tutkimus. Väitöskirjan esitarkastus ajoittui toukokesäkuulle.samaan projektiin liittyen poikkesin elokuun

9 9 alussa Sortavalassa, jossa Petter Martiskainen kuvasi sarjan pietarilaisen Peshehonovien firman 1800-luvulla tuottamia ikoneja. Belikin väitös oli elokuun lopussa, mutta työlukujen väliin mahtui myös vapaa-aikaa Merenkurkussa. Siihen kuului Ohto Mannisen ynnä Kimmo Rentolan tarjoamia politiikan mutkia ja Bahtinia päälle hänen vanhana, 1960-luvulla uudelleen muokkaamansa Problemy poetiki Dostojevskogo ja siihen neuvostolehdissä kytkeytynyt aikalaiskirjoittelu. Belikin opponenttina venäjää sitten tarvittiin. Jyväskylän yliopiston humanistinen tiedekunta oli määrännyt toiseksi vastaväittäjäksi Irina Búseva-Davydovan Taidehistorian ja taiteiden teorian tutkimusinstituutista Moskovasta, ja hänen osuutensa käännettäisiin suomeksi minä käyttäisin englantia. Reilu tunti ennen väitöstä kuultiin tulkin vetäytyneen tehtävästä, ja oli juuri sopivasti aikaa muuttaa piirustuksia ja rakentaa strategia. Sain kääntää venäjästä suomeksi ja vetää sovituissa kohdissa omia osuuksia englanniksi ja venäjäksi. Oikeudenmukainen kokonaisuus siitä käsittääkseni tuli, ja kaikki mahtui kahteen tuntiin. Syys-lokakuulle osui taas Åbo Akademin hommia. Aineopintojen Finlandskursenia pyöritettiin yhteisvoimin ja tahdoin vetää lukujen osiot, jotka epäseksikkäiksi koettuina innostavat minua. Käytiin Maskun kirkossa Turun kupeessa. Se on täynnä epitafeja: hienoja esimerkkejä siitä, kuinka kehykset, kuva, sana ja hurskaat eleet aikanaan pantiin pelaamaan yhteen täällä Ruotsissamme. Toinen kohde oli Hämeenlinna. Sillä retkellä Hattulan seinämaalaukset ja Hämeenlinnan taidemuseon uudet maalaukset pyritään saattamaan eräänlaiseen vuoropuheluun. Linnassa on nopea kierros. Restaurointinäyttelyssä valotetaan 1970-lukuisen opiskelumme sitä puolta, jonka täytti miesopettajien hehkutus keskiajan rakennushistoriasta. oli lyhyt. Venetsia (ensi kertaa elämässä) oli tietysti täyttä kaanonia (Scuola Grande di San Rocco!), ja erikseen pitää mainita Moskova ja henkilökunnan 1800-lukuinen, sydämellinen ja samalla lahjomaton perinpohjaisuus Tretjakovin gallerian arkistossa. Tilauskaavakkeita ja uusia rekisteröitymisiä ja ikkunan takana aukeaa kalpea idylli! Viihdyn, raapustan. Igor Grabarin Konservointikeskuksessa Radiokadulla on myös hyvä meininki: voidaan kopioida tällä koneella saman tien ja skannataanko kuvia?. Paperisotaa oli hoidettu etukäteen kummassakin kohteessa, ja siitä on kiittäminen tarmokasta Belikiä. Marras joulukuu kuluivat arkistoissa ja kirjoittaen. Ikonit, ihmiset ja sota julkaisuun tein artikkelin ja vastasin sen historiografia-osaan sisältyvien Katariina Husson ja Zhanna Belikin tekstien toimittamisesta. Päivät ja illat venyivät pitkiksi, ja käytännössä kaikki jatkui kuin tauotta tammikuulle. Pystytimme Valamon konservointilaitoksen kollegojen kanssa pienimuotoisen näyttelyn Ortodoksisen kirkkomuseon alakertaan Kuopiossa. Yhtä inspiroivaa, yhteistä työtä oli tehty viimeksi kahdeksankymmentäluvulla. Joulukuussa 2007 alkanut vuosi siis jatkui ja viimein päättyi Ortodoksisen kirkkomuseon avajaisten kunniaksi tarjoamilla jatkoilla tammikuuta Kokonaisuutena ajatellen vuoteen osui monia matkoja tutuilla seuduilla Vaasa, Tampere, Joensuu, Lappeenranta ja joka käynti ulkomailla Turun Akatemiatalo. Kuva: Taidehistorian kuvakeskus

10 10 VUOSI 2008 KIRJASTOSSA Virpi Huhtala Reijo Sarmaja Vuosi 2008 sujui kirjastossa suhteellisen rauhallisissa merkeissä, huolimatta siitä, että yhteiskirjastohanke eteni kovaa vauhtia. Edellisenä vuonna laitoksia puhutti niille jäävien käsikirjastojen koko sen jälkeen kun kirjastot ovat muuttaneet tulevaan suurkirjastoon, Kaisataloon. Kirjaston johdossa hahmoteltiin käsikirjaston maksimikooksi 100 hyllymetriä, mutta jo silloin todettiin, että taidehistoria tarvitsee ainakin 300 hyllymetriä. Kuva: Jukka Cadogan Tähän liittyen professorimme Riitta Konttinen ja Renja Suominen-Kokkonen kävivät loppuvuodesta 2008 keskustelua rehtori Thomas Wilhelmssonin kanssa oppiaineen tiloista. Yliopiston omistama ja taidehistorian oppiaineen hoitama veistokuvakokoelma tarvitsee tilaa, ja yliopiston toivotaan tulevan vastaan tilavuokrissa. Yhteiskirjastoon muuton jälkeen taidehistorian tiloissa on paljon käyttökelpoisia hyllyjä, joten veistosten lomaan mahtuu isompikin käsikirjasto. Näyttääkin siltä, että palaamme samanlaiseen tilanteeseen kuin satakunta vuotta sitten, jolloin veistokuvakokoelma oli samalla seminaarikirjasto. Taidehistorian käsikirjaston koko ja sisältö on vielä ratkaisematta. Viime vuonna Sirenia-kokoelma karttui vajaalla 500 teoksella, joista 120 oli lahjoituksia. Lahjoitukset tulivat pääasiassa Tieteellisten seurain valtuuskunnalta, muutamilta museoilta sekä yksityishenkilöiltä. Artotietokantaan luetteloitiin 1305 artikkelia ja Julkiin 58 tietuetta. Tällä kertaa Artoon saatiin Stenmans konstrevy lehden artikkelit vuosilta sekä Taide lehden vuoden 1946 artikkelit, lisäksi Artoon luetteloitiin 24 kokoomateoksen artikkelit. Arto-luettelointi on itse asiassa työtä, jota meidän ei pitäisi tehdä, mutta olemme perustelleet kirjaston johdolle taidehistorian viitteiden tärkeyttä tutkijoillemme. Viime vuonna kokoelmista poistettiin 213 monografianidettä. Tammikuussa haettiin vihdoinkin Kuopion varastokirjastoon lähetettävät lehdet, jotka olivat ehtineet lojua lehtivarastossa laatikoihin pakattuina melkein vuoden ajan kaikkien tiellä. Tämä oli ensimmäinen isompi yhteistyöhanke Metsätalon ja Topelian kirjastojen kesken, mutta koordinaattori näköjään väsähti välillä. Sitten alkoikin lehtivaraston uudelleen järjestely. Lehdet tiivistettiin ja hyllyjen päätyihin laitettiin ajantasaiset opasteet kokoelman lehtinimekkeistä. Vapautunut hyllytila täytettiin B-hyllyluokkien aineistolla siten, että lehtivarastossa sijaitsevat nyt luokat B VII (Etruskit) BXVII (nykytaide). Alakertaan jäivät luokat BI B VI. Lopuksi B-luokkien vapauttama hyllytila käytettiin A-luokkien väljentämiseen. Erityisesti arkkitehtuuri - A XIII - sai tarpeellisen väljennyksen. Vuonna 2008 kirjastossa kävi henkeä porttilaskurin mukaan.

11 11 Taidehistorian kuvakeskuksen vuosi Pinja Metsäranta Kesällä Anne Aurasmaan jäädessä virkavapaalle päätettiin palkata Kuvakeskusta hoitamaan kokopäiväinen suunnittelija. Allekirjoittanut otti vastaan tämän monipuolisen ja toimenkuvaltaan laajan tehtävän elokuussa. Kuva: Jukka Cadogan Kuvakeskuksen vuosi sujui vaihtelevissa merkeissä. Kevätlukukauden ajan kuvakeskusta pyöritettiin osa-aikaisen valokuvaajan, Miika Nyyssösen, ja osaaikaisen amanuenssin, Anne Aurasmaan, voimin. Resurssien vähäisyyden vuoksi pystyttiin hoitamaan lähinnä kaikkein kiireisimmät tehtävät. Riikka Laczac jatkoi vuonna 2007 aloitettua digitointiprojektia kevätlukukaudella osa-aikaisena. Hän siirsi Helsinki-aiheisten originaalidiojen kokoelmaa digitaaliseen muotoon ja luetteloi kuvia tammi toukokuussa Kevätlukukauden aikana digitoitiin ja luetteloitiin 419 Helsingin arkkitehtuuria kuvaavaa diaa, lähinnä 1800-luvun arkkitehtuuria. Aineisto on talletettu ja luetteloitu taidehistorian Cumulus-tietokantaan. Syyslukukausi osoittautui kiireiseksi ja tehtäviltään vaihtelevaksi. Kuvakeskus auttoi opiskelijoita, opettajia ja tutkijoita kuvankäsittelyyn ja taittoon liittyvissä ongelmissa. Lisäksi se huolehti joistain oppiaineen hallinnollisista ja tiedotukseen liittyvistä tehtävistä, tapahtumien kuvaamisesta, kuvien digitoinnista, taittotöistä sekä aineiston ja laitteiden lainauksesta. Kuvakeskus huolehti myös nurkkiin kertyneiden vanhojen tietokoneiden poistosta mikä vaati myös fyysisiä voimavaroja. Opiskelijoille ja jatko-opiskelijoille järjestettiin digitaalisen kuvan koulutusta. Cumulus-tietokannan hoitaminen ja kartuttaminen olisi vaatinut lisää resursseja, sillä arkistotyöhön ei juuri jäänyt aikaa. Digitaalinen kuvatietokanta vaatisi elvytystoimia. Sieltä katosi vuoden 2007 päivityksen yhteydessä kaikki siihen asti kertynyt metadata. Tietokanta on kuitenkin tärkeä apu taidehistorian varsinkin peruskurssin opettajille luentoja koottaessa. Ehdottomasti mukavinta Kuvakeskuksessa on opiskelijoiden auttaminen, ja toivoisin, että opiskelijat löytäisivät tiensä useamminkin Kuvakeskuksen tietokoneille, joilla voi skannata, käsitellä kuvia ja taittaa ja niiden vapaina ollessa tehdä muutakin opintoihin liittyvää. Vuoden 2009 alusta Kuvakeskuksessa päivystää uusi suunnittelija Jukka Cadogan.

12 12 Digitaalisen kuvan työpaja Taidehistorian perusopiskelijoille järjestettävien tvt-kurssien muoto on hieman vaihdellut vuosittain. Tänä vuonna järjestettiin yksi neljän päivän mittainen kurssi, jossa käsiteltiin digitaalisen kuvan perusteita ja opeteltiin kuvankäsittelyä taidehistorioitsijan näkökulmasta Photoshopilla. Lisäksi harjoiteltiin kuvapainotteisen PowerPoint-esityksen tekemistä. Kurssin suoritti 16 opiskelijaa. Opettajana toimi suunnittelija Pinja Metsäranta. Opiskelijoiden mukaan kurssi oli hyödyllinen. Opettajana toivoisin jatkossa, että opiskelijoille voitaisiin opettaa myös taitto-ohjelman käyttöä, sillä useimmilla on edessään kuvien taitto tekstin lomaan opinnäytetöissä tai vähintäänkin kuvaliitteen teko. Jos välineet hallittaisiin jo etukäteen, olisi työtä helpompi suunnitella sekä sisällön että ajankäytön osalta. Jatko-opiskelijoille järjestettiin vastaava digitaalisen kuvan kurssi ja lisäksi valokuvausopetusta. Opettajana toimi Miika Nyyssönen. Terike Haapoja: Waves. Näyttely Suljettu joukko - Avoin kesto. Forum Box Kuva: Sandra Kantanen Valokuvaajana kuvakeskuksessa Miika Nyyssönen Kuvataiteilija Työskentelin valokuvaajana kuvakeskuksessa syksystä 2007 kesään 2008 asti kaksi päivää viikossa, minkä jälkeen olen tehnyt Taidehistorian oppiaineelle jonkin verran freelance-töitä. Työhöni kuului kuvankäsittelyä, julisteiden tekoa, kuvankäsittelyn opettamista, seminaarien ja väitöstilaisuuksien dokumentointia ja kuvakeskuksen arkiaskareita, kuten laitteiden etsimistä, lainaamista ja hankkimista. Alussa päätehtäväni oli Kansalliskirjastossa esillä olleen J.J. Tikkasesta kertovan näyttelyn posterisarjan valmistaminen Johanna Vakkarin johdolla. Työ oli haastava, koska en aiemmin ollut tehnyt julisteita, oikean tyylin löytäminen tuotti päänvaivaa kuten myös taitto-ohjelman käytön opiskelu taiton ohessa. Kiinnostava tehtävä oli myös Riitta Nikulan emerita-luennon taustalla esitetyn flash-kuvaesityksen laatiminen. Tutkijoiden kuvamateriaalin käsittely sekä kuvankäsittelyn opettaminen toivat näytölle eteeni monenlaista materiaalia taiteen ja arkkitehtuurin historiasta. Samalla kävimme kiinnostavia keskusteluja tutkijoiden kanssa työstettävästä materiaalista, sivistyin hiukan siinä työskentelyn ohessa. Taiteilijalle taidehistorian maailmaan ja käytäntöihin tutustuminen oli ikään kuin kurkistus esiripun toiselle puolen; nämä ihmisethän rakentavat (ja purkavat) niitä arvoja, joiden perusteella kollegoideni ja omaakin työtäni arvotetaan. Se, että on paljonkin ihmisiä, jotka ovat niin kiinnostuneita visuaalisesta kulttuurista, että he tutkivat ja arvioivat sitä työkseen, tuntui hyvältä, koska varsinainen teosten tekeminen on usein eristynyttä puurtamista.

13 13 Helsingin yliopiston piirustussali Pertti Summa Syksyllä 2008 opetin kuvankäsittelyn ja digi-kuvauksen lyhytkurssit, oppilaat vaikuttivat innostuneilta kuten myös kevään 2008 taitto-ohjelman käyttökurssini oppilaat. Loppuvuonna 2008 tein julistesarjan taidehistorian tutkijoiden tutkimusaiheista tieteen päivien aikaan päärakennuksen aulassa esitetyksi näyttelyksi. Koin kuvakeskuksen valokuvaajan tehtäväkentän varsin laajana ja visuaalista ammattitaitoa vaativana, eikä sitä mielestäni kannattaisi vastaisuudessakaan sälyttää tutkijoiden itsensä hoidettavaksi minkäänlaisten säästötoiveiden tähden. Piirustussalin toiminta jatkui Porthanian uusituissa, vähän pienentyneissä, tiloissa tavalliseen tapaan kipsi- ja mallipiirustusluokissa. Vanhoja opiskelijoita ilmoittautui keväällä 31 ja uusia 6. Syyslukukaudella opiskelu vilkastui kun vanhoja oppilaita ilmoittautui 43 ja uusia 37. Palattiin remonttia edeltäneisiin oppilasmääriin. Opetus on pääasiassa ollut henkilökohtaista ohjausta sekä yksityisiä ja yhteisiä palautetilaisuuksia. Oppilastöistä on laitoksen käytävä-galleriassa ollut jatkuva näyttely. Näitä töitä on myös kysytty näyttelyksi Cygnaeuksen galeriaan. Asiaan on luvattu palata myöhemmin. Eidoksen Tallinnan ekskursio keväällä Kuva: Laura Kokkonen

14 14 Taidehistorian kieli ja käsit t eet TAHIT I 2 seminaari Hanne Selkokari Taidehistorian oppiaine osallistui toisen Taidehistoria tieteenä eli TAHIT I 2 seminaarin toteuttamiseen 8. marraskuuta Helsingissä. Oppiaineen henkilökunta vastasi järjestelyistä ja käytännön toteutuksesta yhdessä Taidehistorian seuran ja Suomen kansallismuseon kanssa. Seminaarin kokoavaan työryhmään kuuluivat Anne Aurasmaa, Hanne Selkokari, Juha-Heikki Tihinen ja Johanna Vakkari. Julisteen, käsiohjelman ja abstraktien suunnittelusta ja taitosta vastasi kuvakeskuksen suunnittelija Pinja Metsäranta. Suomen kansallismuseo antoi seminaarin käyttöön auditorionsa lauantai-päiväksi ja ylijohtaja Ritva Wäre sekä tutkija Jouni Marjamäki avustivat järjestelyissä. Tiedotus ja hoidettiin pääasiassa Taidehistorian seuran kautta. Seminaariin osallistui yhteensä 95 henkeä. Pääpuhujaksi oli pyydetty Maria Görts Ruotsista (Högskolan Dalarna) ja kymmenen muuta puhujaa call for papers periaatteella. Taidehistorian kieli ja käsitteet teema jaettiin kolmen eri otsikon alle: käsite, objekti ja arvio. Petra Innanen: Collector, öljy kankaalle, 210x100cm, Kuva: Mikko Kaivos Seuraava seminaari eli TAHIT I 3 on jo suunnitteilla. Se järjestetään keväällä 2010 Turussa yhteistyössä Åbo Akademin ja Turun yliopiston taidehistorian oppiaineiden sekä Taidehistorian seuran kesken. TAIDEHISTORIAN SEURA - FÖRENINGEN FÖR KONSTHISTORIA RY

15 15 Renja Suominen-Kokkonen ja Anne Middleton Wagner. Kuva: Hanne Selkokari Väitöskirjanäyt t elyt Tohtorikoulut et tavien kesäkoulu Järvenpäässä Taidehistorian valtakunnallisen tutkijakoulun kesäkoulun järjestäminen kuului vuonna 2008 Helsingin yliopiston taidehistorian oppiaineen tehtäviin. Työryhmään kuuluivat tutkijakoulun johtaja Riitta Konttinen, prof (mvs) Renja Suominen-Kokkonen, yliopistonlehtori (mvs) Tutta Palin ja koordinaattori Hanne Selkokari. Kesäkouluun osallistui kolmetoista tutkijaa. Vieraileviksi opettajiksi oli kutsuttu prof. Anne Middleton Wagner (University of California, Berkeley) ja prof.lena Johannesson (Göteborgs Universitet). Johannesson joutui kuitenkin peruuttamaan osallistumisensa sairauden vuoksi. Kesäkoulun teema oli Art, Gender and Society. Kesäkoulu kokoontui ja majoittui Sibelius-Akatemian kurssikeskuksessa Kallio-Kuninkalassa elokuuta. Seminaarien jälkeen tehtiin iltaisin vierailuita Järvenpään kulttuurikohteisiin: Suvirantaan, Ainolaan ja Villa Kokkoseen. Kolmeen pieneen vitriiniin oppiaineen tiloissa laitettiin esille uusia väitöskirjoja. Tekijöiltä pyydettiin lyhyet esittelyt aiheista. Ensimmäinen väitöskirjanäyttely tehtiin syyskuussa 2008 ja siihen kutsuttiin mukaan kolme tuoretta tohtoria. Syksyllä 2007 väitelleet Hanna-Riitta Toivanen ja Ira Westergård sekä toukokuussa 2008 väitellyt Kirsi Eskelinen. Teemaksi muotoutui näin Italian taiteen ja bysanttilaisen arkkitehtuurin tutkimus. Vuonna 2009 on tarkoitus jatkaa kutsumalla seuraavaksi mukaan kolme taidehistorian oppihistoriaan keskittynyttä tutkijaa (helmikuu toukokuu 2009) ja kesäksi 2009 kolme nykytaiteen tutkijaa. Kustantajat sekä julkaisijat ovat lainanneet kirjat näyttelyä varten. Kuva: Jukka Cadogan

16 16 Harjoit t elijana Kuvakeskuksessa Katja Raunio Suoritin taidehistorian syventävien opintojen harjoittelun Taidehistorian kuvakeskuksessa vuoden 2008 touko-, kesä- ja elokuussa. Tilaisuus harjoitteluun tarjoutui varsin yllättäen, kuten mukavilla asioilla usein on taipumus. Mittavimmat projektini tuona aikana olivat Taidehistorian omaoppaan ja vuosikertomuksen toimitus ja taitto. Omaoppaan taitosta halusin tehdä konservatiivisen ja ylevän. Nautin valta-asemastani saadessani pohtia mitä museoita ja näyttelyitä nostan esiin omaoppaan rajallisessa sivutilassa. Vuosikertomuksen äärellä sitten villiinnyin. Sain kuvitukseksi J.J. Tikkasen luonnoksia ja yritin luoda niiden ympärille samanlaista runsautta. Lopputulos muistuttaa jotenkin venäläistä satukirjaa. Hyvä niin. Taittamisen ja kuvankäsittelyn lisäksi opin näiden projektien puitteissa lähettämään ihmisille asiallisen oloisia sähköpostiviestejä. Vastasin myös monta kertaa puhelimeen. Tuo tapahtuma, jota olen pitkään kammonnut, muuttui kolmen kuukauden aikana arkiseksi. Myös soittaminen onnistuu nyt. Keväällä henkilökunnan jäsenet olivat kiireisiä graduruuhkan takia. Silloin oli kiva päästä auttamaan yksinkertaisissa puhtaaksikirjoitustöissä, helpottamaan oikeiden työntekijöiden painetta. Aika venyi oudosti reunoiltaan kuvakeskuksessa. Kahden työskentelyjaksoni alussa minulla oli tekemisen puutetta. Lopussa tuli aina hirvittävä hoppu. Mutta työ oli kivaa. Sain töitä harjoittelun jälkeen. En tiedä olisinko saanut ilman. Tuskin. Tutta Palinin ja Katja Raunion läksiäiset Kuvakeskuksessa. Kuva: Pinja Metsäranta Harjoitteluaikana kuvakeskuksen henkilökunta vaihtui useaan kertaan. Tämä loi eräänlaista levottomuuden ilmapiiriä ajalleni kuvakeskuksessa, mutta toisaalta mahdollisti useampien tuttavuuksien syntymisen. Suunnittelija Riikka Laczak ehti olla kanssani kuvakeskuksessa alle kuukauden ennen työtehtävänsä päättymistä. Myös kuvakeskuksen amanuenssi Anne Aurasmaa jäi jo ensimmäisen kuukauden aikana lomalle ja sitten vuoden virkavapaalle. Valokuvaaja Miika Nyyssösen työsuhde päättyi kesäkuun aikana. Sen jälkeen jäin joksikin aikaa kuvakeskuksen ainoaksi työntekijäksi. Elokuun puolessa välissä sain vielä muutamaksi viikoksi seurakseni suunnittelija Pinja Metsärannan. Myös oppiaineen muissa huoneissa asukkaat vaihtuivat. Elokuun alussa amanuenssi Johanna Vakkari siirtyi yliopistonlehtorin tehtäviin ja hänen entiselle paikalleen tuli Hanne Selkokari. Tämän pitkän luettelon tarkoitus on havainnollistaa niitä yllätyksellisiä olosuhteita, joissa tunnuin välillä olevan itse vakauden ytimessä, vaikka kolme kuukauttani olikin oppiaineen näkökulmasta vain silmänräpäys. Oikeastaan päällimmäiset muistoni harjoittelusta ovat kuitenkin aivan toisaalla: Kukkien kastelu, maisemien katselu teekupin äärellä, lounaskeskustelut, siis ihmiset, eväskilpavarustelu Pinjan kanssa. Anne

17 17 Aurasmaa sanoi ensimmäisenä työpäivänäni, että tutustuminen täällä liikkuviin ihmisiin on oikeastaan ainoa asia, mitä voin harjoittelusta oppia. Kasvien kunto ainakin koheni kesän aikana. Hoidin niitä aluksi joka keskiviikko, sitten joka maanantai. Hiivin kerran lomallani heinäkuussa kuvakeskukseen vakoilemaan oliko kukista pidetty huolta olihan niistä. Toinen suuri sivujuoni oli lokkien epäonninen pesintä matalalla katolla. Erästä iltapäivää värittivät kovaääniset ja aggressiiviset soidinmenot. Yllättävä hiljaisuus työn äärelle palattuani ja lintujen vetäytyvä käytös sen jälkeen paljasti, että itse akti jäi minulta näkemättä. Rakastuin dioihin entistä enemmän harjoitteluni aikana. Toivottavasti opettajat käyttävät niitä vielä pitkään. Oli käsittämätöntä ajatella, että sain oikeasti palkkaa siitä, että järjestelin kuvakeskuksen aarrearkkuja siis katselin kuvia! Tutuimmaksi tulivat suomalaisten taiteilijoiden kolme diakaappia sekä Helsinki-kaappi. Useamman piinallisen elokuun iltapäivän vietin kyllä myös Saksa-osaston äärellä. Siivotessani kuvakeskuksen hyllyjä koin itseni aidosti tarpeelliseksi. Löysin epämääräisestä sekatavaralaatikosta pussillisen säilöttyä ilmaa. Talletin sen pakkausmateriaalilaatikkoon tuumittuani hetken mistä ilma oli mahdettu kerätä. Rakastin kuvakeskuksen outoutta sekä Annen työpisteen maailmaa, jonka porttia vartioi David Bowien levy. Kuvakeskuskuukausieni jälkeen minulla on ehkä hämärä aavistus siitä, mitä yliopistolla työskentely on. Toisaalta ylityöllistetty henkilökunta vaikuttaa joutuvan tuhlaamaan kykyjään aivan liikaa hallinnolliseen paperinpyörittelyyn, mutta toisaalta harvoin olen kohdannut niin motivoituneita työntekijöitä. Yliopistolaiset uskovat yliopistoon ja tieteeseen. Se on arvokasta. Suunnitellessani Pinjan kanssa oppiaineen esittelytilaisuuden tarjoiluja palasin siihen tunteeseen, joka minulla oli opintojani aloittaessani: Olin toki hämmentynyt. En ollut aivan varma tahdoinko opiskella taidehistoriaa, mutta jokin ensimmäisten päivien ilmapiirissä, miljöössä ja ihmisissä sai minut uskomaan, että ainakin kyseessä oli jotain arvokasta ja ainutlaatuista. Olin ehkä tullut yliopiston hienoimpaan oppiaineeseen. Nyt alan olla asiasta jälleen vakuuttunut. Harjoittelu ja muut sen kevään ja kesän tapahtumat uudistivat suhteeni taidehistoriaan. Aloittivat jonkinlaisen kuherruskuukauden. Oli ihanaa tutustua ihmisiin ja kotiutua tiloihin. Harjoittelun loppuminen ahdisti, mutta minulle vakuutettiin, etten voisi enää palata entiseen, siis täysin esiripun toiselle puolelle. Arkistokurssin vierailu Kansallisarkiston digitointiyksikössä. Kuva: Pinja Metsäranta

18 18 Taidehistoriallisia kävelykierroksia Helsingin yliopistolla kesällä 2008 Aura Dufva Kesällä 2008 järjestettiin Helsingin yliopistolla taidehistoriallisia kävelykierroksia jo yhdeksättä kertaa. Vuodesta 2000 asti toimineen projektin tarkoitus on järjestää kaikille avoimia, maksuttomia kävelykierroksia yliopiston eri kampuksilla. Kierroksilla pääsee oppaan johdolla tutustumaan harvinaisiinkin tiloihin, rakennuksiin ja kokoelmiin. Vuonna 2008 projektin koordinaattoreina toimivat Katja Raunio ja Aura Dufva. Koordinaattorien lisäksi projektissa oli mukana seitsemän opasta. Kierrosten oppaat ovat taidehistorian opiskelijoita. Sen lisäksi myös molemmat koordinaattorit toimivat oppaina. Kierrosten jako tehtiin oppaiden oman kiinnostuksen ja aikataulutoiveiden mukaan. Suurin osa oppaista oli ollut mukana projektissa jo edellisenä kesänä. Niille oppaille, jotka olivat uusia, järjestettiin perehdytys tehtäviin. Oppaat pystyivät myös halutessaan käyttämään kierrosten suunnittelussa apuna edellisenä vuonna tehtyjä opastusrunkoja. Perehdytyksen lisäksi kesän puolessa välissä oppaille järjestettiin piknik, jonka aikana keskusteltiin kierrosten kulusta ja esiin nousseista kysymyksistä. Oppaat tekivät jokaisesta kierroksestaan lyhyen kirjallisen raportin, josta ilmenivät muun muassa kävijämäärä ja mahdolliset muut huomiot ja kysymykset. Kierroksia järjestettiin yhteensä 62 kappaletta, joista 54 suomeksi, kuusi ruotsiksi ja kaksi englanniksi. Lisäksi järjestettiin kymmenen maksullista tilausopastusta. Kierroksia järjestettiin kaikilla Helsingin yliopiston kampuksilla: keskustassa, Meilahdessa, Viikissä ja Kumpulassa. Sen lisäksi kaunis päärakennus, yliopiston muotokuvakokoelmat sekä keskustakampukseen kuuluva Siltavuorenpenger saivat kaikki omat kierroksensa. Myös liikuntaesteettömiä kierroksia järjestettiin. Ilmaiset kierrokset keräsivät yhteensä 676 kävijää. Jos mukaan lasketaan tilausopastusten Kuva: Katja Raunio kävijämäärät, nousi yleisömäärä 816 kävijään. Edellisvuoden kävijämäärät ylittyivät selkeästi. Keskimäärin eniten kävijöitä keräsi suosittu päärakennuksen kierros. Erityistä tyytyväisyyttä herätti kuitenkin tilausopastusten runsas määrä. Suurin osa maksullisista opastuksista tilattiin erilaisiin Helsingin yliopiston tapahtumiin ja kongresseihin. Kierrosten budjetti oli 5000 euroa, minkä lisäksi tilausopastuksista saatiin yhteensä 650 euroa. Suurin osa rahoista kului oppaiden ja koordinaattoreiden palkkoihin sekä työntekijämaksuihin. Myös kierrosesitteen painaminen vei melko suuren osan budjetista. Uusi esite tehtiin viimevuotiseen pohjaan. Esitteestä otettiin 1000 kappaleen painos, joka painettiin edellisenäkin vuonna käytetyssä Trio Offsetissa, joka on esimerkiksi Yliopistopainoa edullisempi. Merkittävää on, että yliopiston ei tarvitse maksaa ostoksistaan arvonlisäveroa, joten säästimme esitteen painatuskuluissa jonkin verran. Esitteitä vietiin muun muassa Yliopiston

19 19 Kuvat: Katja Raunio ilmoitustauluille, Jugend-saliin, Helsingin turisti-infoon, Yliopistomuseo Arppeanumiin ja kaikkiin pääkaupunkiseudun suuriin museoihin. Kesän aikana pidettiin myös huolta, etteivät esitteet päässeet loppumaan mistään paikasta. Kierroksista tiedotettiin Helsingin yliopiston viestintäosaston kanssa yhteistyössä. Viestintäosaston kautta aikataulutiedot menivät kaikkiin pääkaupunkiseudun suurimpiin lehtiin ja radioasemille. Erityisen hyväksi tiedotusväyläksi osoittautui Helsingin Sanomien Minne mennä palsta. Kierroksia mainostettiin myös yliopiston internetsivuilla ja sähköpostilistoilla. Englanninkielisten kierrosten kävijämäärän lisäämiseksi kierroksia mainostettiin menestyksekkäästi vaihto-opiskelijoiden sähköpostilistoilla. Kävelykierrosten omat internetsivut uusittiin kesän aikana Miika Nyyssösen avustuksella ja ne löytyvät nyt osoitteesta : Sen lisäksi taidehistoriallisista kävelykierroksista ilmestyi laaja artikkeli Humanisti-lehdessä. Projektiamme Humanistisen tiedekunnan opiskelijoille esitelläksemme osallistuimme myös kahdella maksuttomalla kävelykierroksella Humanistisen tiedekunnan ainejärjestöjen kattojärjestö Humanisticum ry:n kulttuuriviikoille syksyllä Toivon mukaan vuonna 2008 tehty tiedotustyö kantaa hedelmää vielä seuraavanakin kesänä! Eidoksen vuosi Aura Dufva, Eidoksen pj Eidos ry. on taidehistorian opiskelijoiden ainejärjestö, jonka jäseniä voivat olla kaikki taidehistorian pääaineopiskelijat sekä opinto-oikeuden tasokokeessa tai muulla tavoin saaneet sivuaineopiskelijat. Vuonna 2008 Eidoksen tärkeimpiä toimintamuotoja olivat jäsenten edunvalvonta, työelämään orientoiva toiminta, opintoretket sekä erilaiset taidehistorian opiskelua elävöittävät tapahtumat. Eidos järjesti myös erilaisia juhlia ja tilaisuuksia, joiden tarkoituksena oli tutustuttaa opiskelijoita toisiinsa ja pitää hauskaa taidehistorian oppiaineen sekä taiteiden tutkimuksen laitoksen opiskelijoiden kesken. Eidos kokoontui lukukausien aikana säännöllisesti noin joka toinen viikko. Kokouksissa käsiteltiin taidehistorian opiskeluun ja ainejärjestötoimintaan liittyviä kysymyksiä. Eidos myös osallistui taidehistorian opetuksen suunnitteluun vuoden 2008 alussa Taidekoti Kirpilässä järjestettyyn Kirpilä-päivään, jossa ideoitiin taidehistorian opetusta lukukaudelle yhdessä oppiaineen kanssa. Eidosta edustivat Aura Dufva ja Christine Langinauer. Eidoksen omissa kokouksissa käsiteltiin myös taidehistorian oppiaineeseen liittyviä kysymyksiä. Eidos toimi yhteistyössä niiden taidehistorian opiskelijoiden kanssa, jotka ovat opiskelijaedustajina yliopiston hallinnon eri tasoilla. Eidos ry. toimi yhdessä taidehistorian tuutoreiden Hanna Hannuksen ja Simo Kärkkäisen kanssa ja syksyllä 2008 aloittaneet uudet opiskelijat pyrittiin nopeasti tutustuttamaan vanhempiin opiskelijoihin ja tuomaan mukaan Eidoksen toimintaan. Tuutorit suunnittelivat fuksien syksyn ohjelmaa Eidoksen hallituksen kanssa, ja fukseille suunnatut tapaamiset tehtiin osaksi Eidoksen toimintaa. Eidos ry. järjesti uusille taidehistorian opiskelijoille perinteisen tervetuliais-pizzaillan syyskuussa 2008 järjestön varapuheenjohtaja Alina Mänttärin koto-

20 20 na. Tilaisuus oli avoin kaikille taidehistorian opiskelijoille. Syyskuussa pidettiin myös Eidoksen fuksiaiset taiteilijat teemalla. Fuksien ja pidemmälle opinnoissaan ehtineiden opiskelijoiden tutustuminen olikin melko vaivatonta. Eidos ry. järjesti yhdessä taidehistorian oppiaineen kanssa vuoden aikana kaksi työelämätilaisuutta, jotka kulkevat terassitapaamisten nimellä. Vuonna 2008 järjestettyjen terassitapaamisten vieraita olivat professori Pekka Korvenmaa Taideteollisesta korkeakoulusta, sekä tutkija ja kirjailija FT Anna Kortelainen. Tilaisuudet tarjosivat opiskelijoille mahdollisuuden kysellä ja kuulla vieraiden elämästä, urasta ja opinnoista, ja myös saada tietoa siitä, miten opinnot voivat vaikuttaa myöhempään työllistymiseen. Koska vieraat olivat entisiä eidoslaisia, tapaamiset antoivat myös ideoita ainejärjestön toimintaan. Vuoden molemmat terassitapaamiset olivat erittäin onnistuneita ja suosittuja. Eidos ry. järjesti vuonna 2008 yhden taiteilijatapaamisen yhteistyössä näyttelytila Forum Boxin kanssa. Tapaaminen järjestettiin lokakuun lopulla Terike Haapojan Suljettu joukko Avoin kesto näyttelyn yhteydessä. Taiteilijatapaamisessa Haapoja kertoi omasta työskentelytavastaan ja taiteellisesta urastaan sekä vastasi kuulijoiden kysymyksiin. Eidos ry. vastasi tilaisuuden sisällöllisestä suunnittelusta, tiedottamisesta ja kaikista käytännön järjestelyistä. Taidehistorian opiskelijoille tapahtuma tarjosi ennen kaikkea arvokkaan tilaisuuden paitsi keskustella Ghentin ja Brysselin ekskursio syyskuussa Kuvat: Katja Raunio nykytaiteesta myös tutustua suomalaiseen nykytaiteilijaan, kuulla hänen ajatuksiaan ja saada tietoa hänen työskentelystään. Eidos ry. toteutti vuonna 2008 kaksi opintomatkaa: Tallinnaan sekä Belgian Gentiin ja Brysseliin Opintomatkat ovat osa Eidoksen vuosittaista toimintaa, ja ne tarjoavat taidehistorian oppimisen kannalta tärkeän mahdollisuuden tutustua kohteisiin ja taideteoksiin. Matkat ovat hauskoja ja tärkeitä myös sen tähden, että niillä tutustuu toisiin opiskelijoihin. Tallinnan opintomatkan vierailukohteina olivat Tallinnan keskeisimmät museot, galleriat sekä arkkitehtuurikohteet. Museoiden lisäksi tutustuttiin Viron taidemaailman ajankohtaisiin ilmiöihin vierailemalla useissa gallerioissa. Ekskursion aikana tutustuttiin myös Tallinnan vähemmän tunnettuihin osiin, niiden arkkitehtuuriin sekä kaupunkisuunnitteluun. Useissa kohteissa ohjelmaan myös kuului paikallinen opastus.