Laajapohjaisella Länsi-Uudenmaan alueen neuvottelukunnalla olisi nyt tilaus

Transkriptio

1 1 KAUPPAKAMARIASIOITA Länsi-Uudenmaan kauppakamarin sääntömääräinen kevätkokous Länsi-Uudenmaan kauppakamarin sääntömääräinen kevätkokous pidetään klo alkaen Billnäs Bruk tiloissa Billnäsissä. Kokouksen jälkeen Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto EJ Penttilä pitää esitelmän aiheesta Kapitalismin uudet kasvot. Kokouskutsu lähetetään jäsenille erillisenä kutsuna. Kauppakamarin edunvalvonta tehoaa Kauppakamari sai ennen vuoden vaihdetta Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalan kanssa käydyissä neuvotteluissa lupauksen siitä, että Liikennevirasto on valmis toteuttamaan Hanko- Hyvinkää-radan sähköistyksen suunnittelun mikäli alueen kunnat ja/tai maakuntaliitto kattavat puolet suunnittelukustannuksista. Saatujen tietojen mukaan sähköistyksen suunnittelu maksaa enintään euroa. Nyt alueen kunnat Hangosta Hyvinkäälle ovat ilmoittaneet osallistuvansa Hangonradan sähköistyksen suunnitteluun yhteensä eurolla. Lisäksi Uudenmaan liitto osallistuu hankeen rahoitukseen eurolla. Alueen kunnat ovat näin ollen antaneet vahvan viestin yhteistyökyvystään ja Hanko-Hyvinkää radan sähköistämisen tärkeydestä Liikennevirastolle ja eduskunnan poliittisille päättäjille. Liikennevirastosta saadun tiedon mukaan sähköistyksen suunnittelu on jo käynnistynyt. Haasteena on tämän jälkeen saada Hanko-Hyvinkää radan sähköistäminen seuraavaan hallituksen liikennepoliittiseen selontekoon. Hankkeen tärkeys on tuotu vahvasti esille myös Suomen kauppakamarien ja Liikenneviraston yhteiselle työryhmälle, jonka tehtävänä on laatia suosituksia niistä hankkeista, jotka tulisi sisällyttää seuraavaan liikennepoliittiseen selontekoon. Kauppakamarikiertueen 2011 antia: Laajapohjaisella Länsi-Uudenmaan alueen neuvottelukunnalla olisi nyt tilaus Kauppakamarikiertueen yhteydessä pohdittiin erillisessä työryhmässä miten Länsi-Uudenmaan alueen edunvalvontaa voitaisiin tulevaisuudessa parhaiten edistää. Työryhmän edustajat olivat yhtä mieltä siitä, että kilpaillessamme muiden alueiden kanssa muun muassa valtion määrärahoista meidän tulisi yhdistää voimavaramme jotta saisimme parempia tuloksia aikaan. Työryhmän konkreettisena ehdotuksena oli, että pitäisi perustaa Länsi-Uudenmaan mafia tai työryhmä joka työskentelisi koko alueen kehittämisen puolesta. Osuvampi nimitys tällaiselle laajapohjaiselle yhteistyöelimelle voisi olla esimerkiksi Länsi-Uudenmaan neuvottelukunta. Sen tehtävänä olisi edistää kaikkia niitä Länsi-Uudenmaan alueen hankkeita, joiden toteutus on riippuvainen valtiovallan toimesta. Tällaisia ovat tällä hetkellä muun muassa Espoo-Lohja taajamarata, Hangon lentokenttä sekä Kehä V:n kehittäminen. Neuvottelukuntaan voisi kuulua alueen kuntien korkeinta johtoa sekä elinkeinoelämän edustajia kauppakamarista ja yrittäjäjärjestöistä.

2 2 Tarvitsemme joka tapauksessa osaavia kansanedustajia yli puoluerajojen eduskuntaan. Tästä syystä on tärkeätä, että mahdollisimman moni äänestäjä käyttää äänioikeuttaan tulevissa eduskuntavaaleissa. Kauppakamari tulee seuraamaan miten alueemme äänet jakautuvat kunkin eduskuntaan valitun kansanedustajan osalta. Länsi-Uudenmaan alueen äänin eduskuntaan valituilta kansanedustajilta on kohtuullista edellyttää toimenpiteitä alueen hyväksi Koulutus Matkakulut verotuksessa Aika: Keskiviikkona klo Paikka: Lohjan Kaupungintalo, Karstuntie 4, Lohja Asiantuntija: KTM Karl-Johan Sigfrids, Certima Oy Ab Ohjelma: Verottoman matkakulukorvauksen perusteet matkalasku kulukorvauksen perusteena työnantajan velvollisuus maksaa matkakulukorvauksia korvauksen verottomuuden rajat työmatkakäsite km-korvaukset ja päivärahat Matkoihin liittyvät erityisongelmat työnantajan alv-oikeus työ- vai virkistysmatka bonuspisteet passit ja viisumit yksityisen elinkeinonharjoittajan matkakulut Hinta: Jäsenet: alv 23 %/henk, seuraavat saman yrityksen osallistujat 25 % alennusta/henk. Eijäsenet: alv 23 %/henk, seuraavat saman yrityksen osallistujat 25 % alennusta/henk. Hintaan sisältyy kahvitarjoilu ja jaettu aineisto.

3 3 Ilmoittautuminen: viimeistään kauppakamarin toimistoon, puh tai Vientiremburssit ja niiden käyttö ulkomaankaupassa Aika: Paikka: Tiistaina 12.4 klo (klo 8.30 aamupala ja klo lounas) Meriturva, Rajapartiokaari 6, Lohja Asiantuntija: Thomas Björkman, Trade Finance Advisor, Nordea Pankki Suomi Oy, Trade Finance Finland Ohjelma Klo aamupala Ulkomaankaupan maksutavat Remburssin käyttö ja teoria Remburssi ja kaupan osapuolet, pankin rooli Remburssin edut vs muut maksutavat Viejän huomioitava remburssin käytössä Standby remburssi Remburssmallit Vientiremburssiasiakirjojen tarkastuslista Maariskit Klo Lounas Hinta: jäseniltä: alv 23 %/henkilö, seuraavat saman yrityksen osallistujat 25 % alennusta/henk. Ei-jäsenet: alv 23 %/henk, seuraavat saman yrityksen osallistujat 25 % alennusta/henkilö. Ilmoittautuminen: viimeistään kauppakamarin toimistoon, puh tai Ajankohtaista yritysverotuksesta Aika: Keskiviikkona klo Paikka: Lohjan Kaupungintalo, Karstuntie 4, Lohja

4 4 Asiantuntija: KTM Karl-Johan Sigfrids, Certima Oy Ab Ohjelma: Tuloverotus 2011: - Tuloverolain muutokset - Luovutustappioiden vähennysmahdollisuus - Työnantajan sosiaaliturvamaksu Osinkoverotus: - Oy verrattuna muihin yritysmuotoihin - Osakeyhtiön varojen jako ja verotus Hetemäki-työryhmän ehdotukset - Yritystulojen verotus - Muut ehdotukset Elinkeinoverotus: - Vähennyskelvottomat menot ja verottomat tulot - Vaaliavustukset ja muut poliittiset lahjoitukset - Verohallinnon yhtenäistämisohjeet - Muut verohallinnon ohjeet Ajankohtainen oikeuskäytäntö Hinta: Jäsenet: alv 23 %/henk, seuraavat saman yrityksen osallistujat 25 % alennusta/henk. Eijäsenet: alv 23 %/henk, seuraavat saman yrityksen osallistujat 25 % alennusta/henk. Hintaan sisältyy kahvitarjoilu ja jaettu aineisto. Ilmoittautuminen: viimeistään kauppakamarin toimistoon, puh tai KANSAINVÄLISIÄ ASIOITA Suomalaisinvestoinnit Kiinassa ovat kasvaneet edelleen Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskuksen (CEMAT) tuoreen Kiinan talousnäkymät 2/2010 -katsauksen mukaan Kiinan ulkomaankauppa on ennätyskorkealla tasolla ja suomalaisinvestoinnit Kiinassa ovat kasvaneet edelleen. Katsaus on julkaistu CEMATin Talousnäkymät -internetsivustolla osoitteessa Kiinan vientivetoinen talous on elpynyt nopeasti ja vuoden 2010 talouskasvuksi kirjattaneen noin 10 %. Nousua on vauhdittanut ripeästi virinnyt ulkomaankauppa: marraskuussa sekä Kiinan vienti että tuonti nousivat historiallisen korkeisiin lukemiin. Vienti kasvoi erityisen nopeasti mm. Brasiliaan ja Venäjälle, mutta myös tärkeimmät vientimarkkinat EU, Yhdysvallat ja Japani vetivät jälleen. Tuonti puolestaan kiihtyi etenkin ASEAN-maista, joiden kanssa Kiinan

5 5 vapaakauppasopimus astui voimaan vuonna Vuonna 2011 ulkomaankaupan näkymiä himmentävät hieman maailmanlaajuisen elpymisen hauraus ja tärkeimpien vientimarkkinoiden mahdolliset ongelmat. Toimialoista etenkin autoteollisuus, IT-sektori ja paperiteollisuus ovat laajentuneet vauhdilla. Kiina nousi maailman suurimmaksi automarkkinaksi jo vuonna 2009, mutta yhä pahenevien ruuhka- ja ilmanlaatuongelmien vuoksi viranomaiset ovat rajoittamassa autojen määrää mm. Pekingissä. ITteollisuus nousi edellisvuoden aallonpohjasta, ja paperiteollisuudessa puolestaan Kiina on noussut maailmanluokan peluriksi pitkälti valtion tukiaisten ansiosta. Kiinan nopean kasvun taustalla onkin osaltaan ollut hallituksen massiivinen elvytyspaketti, jolla on tuettu mm. suuria infrastruktuurihankkeita ja tärkeimpiä teollisuudenaloja. Tukipakettia on suunnattu alkuperäistä suunnitelmaa enemmän myös paikallisen kulutuskysynnän vahvistamiseen. Investointitahti pysyi vuonna 2010 erittäin korkealla ja perustui elvytyksen lisäksi hyvin korkeaan säästämisasteeseen. Kotitalouksien pankkitalletukset Kiinassa ovat jo noin 4,5 biljoonaa dollaria eli enemmän kuin muiden BRIC-maiden bruttokansantuote yhteensä. Osa elvytyksestä näyttää kuitenkin valuneen kiinteistöspekulointiin, mikä on näkynyt sekä asuntojen että liikekiinteistöjen hintojen huimana nousuna etenkin suurissa kaupungeissa. Uhkaavan kiinteistökuplan lisäksi myös kuluttajahintainflaatio on viime kuukausina jälleen kiihtynyt. Suorat ulkomaiset investoinnit Kiinaan pysyttelivät hyvällä tasolla koko kriisin ajan, ja vuonna 2010 ne ovat olleet jälleen kasvussa. Suomalaisyritysten Kiina-investointien arvioidaan ylittäneen jo 8 miljardia euroa ja ne perustuvat yhä useammin yritysten globaaleihin tuotantoketjuihin ja Kiinan kehittyvään alihankintaverkostoon. Ulkomaiset yritykset ovat kuitenkin raportoineet myös Kiinan kasvavasta protektionismista ja paikallisyritysten suosimisesta ulkomaisten kustannuksella. Lisäksi maan tuotantokustannusetu on hupenemassa. Varsinkin suurkaupungeissa hinnat ovat kohonneet ripeästi, ja vuonna 2010 mm. palkat ovat lähteneet jälleen nousuun. Osa yrityksistä on jo siirtänyt halpatuotantoaan alempien kustannusten maihin, kuten Vietnamiin. Samaan aikaan kiinalaisyritykset ponnistavat ulkomaille. Kiinan maailmanvalloitus tähtää teknologian, osaamisen ja raaka-aineiden hankkimiseen. Strategian mukaisesti Kiina suuntaa investointejaan kehittyneiden teollisuusmaiden lisäksi Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan raakaainerikkaisiin maihin. Sijoituksia ja niihin tähtääviä sopimuksia on tehty viime kuukausina mm. Brasiliassa, Argentiinassa, Intiassa ja Pakistanissa. Lähde: Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskus (CEMAT) YRITYSTIETOA Yrityksille helpotusta taantuman aiheuttamiin rahoitusongelmiin Valtioneuvosto on muuttanut suhdannerahoituksen ehtoja siten, että ne ottavat nykyistä paremmin huomioon taloudellisessa tilanteessa viime aikana tapahtuneet muutokset. Päätöksen mukaan suhdannelainan laina-aika ja suhdannetakauksella taattavan lainan tai muun vastuusitoumuksen aika pidentyy nykyisestä kuudesta vuodesta kymmeneen vuoteen. Suhdannetakauksen käyttö laajentuu koskemaan lainojen lisäksi myös muut vastuusitoumukset.

6 6 Hallitus otti suhdannerahoituksen käyttöön maaliskuussa 2009 helpottamaan rahoituskriisiä yrityksissä, joilla oli vaikeuksia saada pankkirahoitusta äkillisesti alkaneen taantuman seurauksena. Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset voivat vuoden 2011 aikana saada erityisrahoitusyhtiö Finnvera Oyj:ltä erityistä suhdannerahoitusta helpottamaan taantuman yrityksille aiheuttamia rahoitusongelmia. Yritykset voivat saada suhdannerahoitusta investointeihin tai käyttöpääomaksi. Suhdannerahoitus voi käsittää lainoja ja takauksia. Suhdannerahoitusta voi vuonna 2011 saada yritys, jonka kannattavuus tai maksuvalmius heikentyi vuonna 2008 alkaneen taloustaantuman seurauksena, mutta jolla arvioidaan olevan edellytykset kannattavaan toimintaan suhdannetilanteen parannuttua. Lisäehtona rahoituksen saamiselle on, että yritysten päärahoittajat ovat keskenään päässeet sopimukseen lisärahoituksesta tai yrityksen vastuiden vakauttamisesta. Yhtiön osuus suhdannelainasta voi olla enintään prosenttia yrityksen rahoituksesta. Valtioneuvoston arvion mukaan Finnvera Oyj jakaisi suhdannerahoitusta tämän vuoden aikana noin 119 miljoonaa euroa. Rahoituksen turvin yritykset voisivat vauhdittaa investointeja ja turvata erityisesti pk-sektorilla taantuman jälkihoidon ja yrityksen kasvumahdollisuudet. Finnvera on tehnyt maaliskuusta 2009 vuoden 2010 loppuun mennessä myönteisiä suhdannerahoituspäätöksiä 819 yritykselle, yhteensä 325 miljoonaa euroa. Lisätiedot: Neuvotteleva virkamies Ilkka Korhonen p Uusi yleisohje kirjanpidon menetelmistä ja aineistoista Työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimiva kirjanpitolautakunta on antanut uuden yleisohjeen kirjanpidossa käytettävistä menetelmistä ja kirjanpitoaineistojen säilyttämisestä. Yleisohje tarjoaa kirjanpitovelvollisille ja taloushallinnon palvelujen tuottajille käytännön ohjeistusta taloushallinnon järjestelmien ja prosessien kehittämiseen. Ohjeessa on täsmennetty kirjanpidon kirjausketjun kuvausta, sekä selkeytetty ja kehitetty tositteita koskeva ohjeistus. Kirjausketju ulottuu liiketapahtumasta tositteeseen ja siitä kirjanpitomerkinnän tekemisen kautta pääkirjanpitoon, josta yhteys jatkuu tilinpäätöksen tuloslaskelmaan tai taseeseen. Kirjausketjun tulee myös toimia tilinpäätöksestä alaspäin siten, että tuloslaskelman ja taseen erien sisältö voidaan pääkirjatilien saldojen ja kirjausten perusteella selvittää. Ohjeessa on myös havainnollistettu kirjanpitoaineiston säilyttämistä koskevia vaatimuksia. Ohjeen liitteenä on esimerkkiyrityksen avulla avattu ohjeessa kuvattuja menettelyjä. Yleisohje ei ole sidoksissa kirjanpidon tiettyyn tekniseen toteuttamistapaan. Tätä kuvastaa mm. se, että paperitositetta ei enää ole asetettu ensisijaiseksi tositteen muodoksi. Kirjanpitolautakunta on joulukuussa 2010 antanut asunto-osakeyhtiöiden kirjanpitoa, tilinpäätöstä ja toimintakertomusta koskevan yleisohjeen. Tällä hetkellä voimassa on 16 kirjanpitolautakunnan antamaa yleisohjetta. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet ja lausunnot ovat luettavissa osoitteessa:

7 7 Yritysjohdon henkilötunnuksia on suojattava nykyistä paremmin Nykyisin kauppa- ja muissa rekistereissä olevat vastuuhenkilöiden henkilötunnukset ja kotiosoitteet ovat vapaasti kaikkien saatavilla. Identiteettivarkauksien uhkan kasvaessa on vietävä eteenpäin lakiesitys, jolla rajataan henkilötietojen vapaata saatavuutta, sanoo johtaja Leena Linnainmaa Keskuskauppakamarista. - Sisäasiainministeriön työryhmän raportin mukaan identiteettivarkauksien määrä kasvaa Suomessa. Nyt on viimeistään vietävä eduskunnan säädettäväksi laki, joka rajoittaa esimerkiksi kaupparekisterissä olevien henkilöiden henkilötunnusten ja kotiosoitteiden vapaata saatavuutta, painottaa Leena Linnainmaa. Kansainvälisesti identiteettivarkaudet ovat muodostuneet vakavaksi ongelmaksi. Useat maat ovatkin ryhtyneet toimenpiteisiin niiden estämiseksi. - Vaikka yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa on Suomessa edistetty, yritysten johtohenkilöiden osalta laissa on edelleen merkittävä turvallisuusaukko, joka on pikaisesti tukittava, Linnainmaa jatkaa. Lisätiedot: Keskuskauppakamari, varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa, puh Kuudesosa valtion yritystuista menee suurille yrityksille Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla myönnettiin vuonna 2010 valtiontukia yhteensä 616 miljoonaa euroa. Tästä 97 miljoonaa euroa meni suurille, eli vähintään 250 henkilöä työllistäville yrityksille. Näin todetaan valtiontukia arvioineen työryhmän raportissa, joka luovutettiin elinkeinoministeri Mauri Pekkariselle. Määrältään suurimmat tuet olivat Tekesin tutkimus- kehitys- ja innovaatiotoimintaan myöntämät 230 miljoonaa euroa ja elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskusten yrityksen kehittämisavustuksina myöntämät 136 miljoonaa euroa. Tekes-rahoituksesta suurille yrityksille suunnattiin 75 miljoonaa ja yritysten kehittämisavustuksista 3,8 miljoonaa euroa. Toimeksiantonsa mukaisesti työryhmä käy raportissaan läpi jokaisen keskeisen TEM-tuen, joita myönnetään myös suuriin yrityksiin sekä esittää jokaisen kohdalla arvion siitä, mitä tulee ottaa huomioon, jos tukea vähennetään. Työryhmän mukaan yritystukia myönnetään Suomessa vähemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Euroopan komission vuonna 2009 julkaiseman raportissa todettiin, että Suomessa teollisuudelle ja palveluille myönnetyt tuet olivat 0,47 % bruttokansantuotteesta. Koko EU:n keskiarvo oli 0,49 % ja eniten tukea maksaneissa Unkarissa, Portugalissa, Tanskassa ja Ruotsissa tuen osuus oli yli 0,8 % bruttokansantuotteesta. Useisiin kansainvälisiin ja kotimaisiin arvioihin perustuen Suomen valtiontukijärjestelmän voidaan työryhmän mukaan sanoa olevan EU:n ja OECD:n elinkeino-, teollisuus-, ja innovaatiopolitiikan suositusten mukainen sekä laadultaan että vaikuttavuudeltaan hyvän. TEM:n tammikuussa 2011 asettaman työryhmän puheenjohtajana toimi kansliapäällikkö Erkki Virtanen. Työryhmässä olivat edustettuina EK, Keskuskauppakamari, Suomen Yrittäjät, Teknologiateollisuus ja TEM. Sen tuli kartoittaa suurten yritysten yritystukien määrää ja arvioida niiden vähentämismahdollisuuksia. Työryhmän toimeksiantoon ei kuulunut tehdä listaa yritystukien leikkauksista.

8 8 Luottamus talouteen ja työllisyyteen kohentunut kaikilla alueilla Luottamus kuntien talouteen on taantuman jälkeen kohentunut kaikilla alueilla. Taustalla ovat kuntien verotulojen kasvu, tiukempi velkakuri, kohentuneet työllisyysnäkymät sekä kasvaneet kaupan ja palveluiden sekä erityisesti asuntorakentamisen investointinäkymät. Tiedot käyvät ilmi työ- ja elinkeinoministeriön ja Kuntaliiton tilaamasta uusimmasta Aluebarometri tutkimuksesta, jonka on tehnyt Tilastokeskus. Aluebarometrin luottamusluku on noussut taantuman aikaisista pakkaslukemista plussan puolelle vahvistuen koko ajan vuoden 2010 aikana. Kehitysnäkymät ovat parantuneet etenkin maakuntien keskusseuduilla, mutta myös monilla niiden ulkopuolisilla alueilla. Helsingin metropolialueella asuntorakentamisen luottamusluku on korkeampi kuin kertaakaan aikaisemmin tarkastelujaksolla Kaupan ja palveluiden sekä teollisuuden investointiaikeet ovat aikaisempaa korkeammalla tasolla kaikilla alueilla. Parhaimmiksi yleiset kehitysnäkymät arvioidaan nyt Kanta- Hämeessä, Pohjois-Pohjanmaalla, Uudellamaalla ja Lapin maakunnassa. Verotulot kasvavat keskuksissa - reuna-alueet maltillisia velanotossa Verotulojen odotetaan kasvavan keskusalueilla vahvemmin kuin maakuntien reuna-alueilla. Sen sijaan velanottoon turvaudutaan keskuksissa jossain määrin muita kuntien enemmän. Kuntatalouden tasapainottamisen keinovalikoima kuten tuloveroprosentin, maksujen ja kiinteistöveron korottaminen sekä investointien vähentäminen on aikaisempaa selvästi maltillisemmin käytössä vuonna Päättäjät arvioivat, että näihin keinoihin joudutaan turvautumaan jälleen laajemmin vuoden 2011 jälkeen. Vuotta 2011 seuraavina 2 3 vuonna kunnista 160 arvioi edelleen korottavansa tuloveroprosenttiaan. Kaksi kolmesta vastaajasta uskoo kuntien välisen yhteistyön kehittyvän myönteiseen suuntaan. Päättäjät korostavat seutukunnallista yhteistyötä. Myös suhteita elinkeinoelämään korostetaan aikaisempaa enemmän. Kriittisimmät arviot kuntayhteistyöstä annetaan Helsingin metropolialueella ja teollisilla kaupunkiseuduilla. Maakunnista Pohjois-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Etelä-Karjala ja Kainuu kuuluvat maakuntiin, joissa kuntayhteistyössä nähdään muita enemmän ongelmia. Aluebarometrin avulla päättäjien luottamusta talouteen, investointeihin ja työllisyyteen kunnissa on nyt seurattu yhtäjaksoisesti 20 vuotta. Järjestyksessään 39. kyselyyn on vastannut noin tuhat päättäjää puolivuosittain. Kyselyn perusjoukkoon kuuluu yhdeksän päättäjää jokaisesta Suomen kunnasta. Päättäjät edustavat joko virkamiesjohtoa tai luottamuselinten puheenjohtajia. Aluebarometri on löydettävissä osoitteessa: Kuluttajien luottamus vahvistui tammikuussa Kuluttajien luottamus talouteen on elpynyt hieman joulukuun notkahduksesta. Kuluttajien luottamusindikaattori oli tammikuussa 16,6, kun se joulukuussa oli 13,5 ja marraskuussa 20,8. Tammikuussa luottamus oli samalla jonkin verran vahvempi kuin vuotta aikaisemmin ja pitkällä ajalla keskimäärin. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen kuluttajabarometriin, jota varten haastateltiin tammikuuta Suomessa asuvaa henkilöä. Kuluttajien luottamusindikaattorin neljästä osatekijästä odotukset Suomen taloudesta ja työttömyyskehityksestä vahvistuivat tammikuussa selvästi edelliskuuhun verrattuna. Sen sijaan kuluttajien arviot omasta taloudestaan ja säästämismahdollisuuksistaan heikkenivät hieman, mutta pysyivät säästämisen osalta edelleen valoisina. Tammikuussa kuluttajat pitivät lainanottoa ja varsinkin kestotavaroiden ostamista kannattavampana kuin kuukautta aiemmin.

9 9 Tammikuussa 40 prosenttia kuluttajista uskoi, että Suomen taloustilanne paranee seuraavan vuoden aikana. Kuluttajista 18 prosenttia puolestaan arvioi maamme talouden huononevan. Vastaavat osuudet olivat joulukuussa 32 ja 26 prosenttia ja vuosi sitten 57 ja 14 prosenttia. Oman taloutensa kohentumiseen luotti tammikuussa 26 prosenttia kuluttajista ja 12 prosenttia pelkäsi taloutensa huononevan vuoden kuluessa. Lähde: Kuluttajabarometri 2011, tammikuu. Tilastokeskus. Sivutoimisen yrittäjyyden käsitettä täsmennetty Työ- ja elinkeinoministeriö on täsmentänyt yrittäjän työttömyysetuuden työvoimapoliittisia edellytyksiä koskevaa ohjettaan sivutoimisen yrittäjyyden osalta. Sivutoimiset yrittäjät voivat toimia rinnakkain tai jaksoittain yrittäjinä ja palkansaajina. Monet näistä yrittäjistä kokevat etenkin työttömyysturvaa koskevat säännöt vaikeina, eikä tulkinta ole aina helppoa viranomaisellekaan. Työ- ja elinkeinoministeriö on täsmentänyt yrittäjän työttömyysetuuden työvoimapoliittisia edellytyksiä koskevaa ohjettaan sivutoimisen yrittäjyyden osalta. Sivutoimiset yrittäjät voivat toimia rinnakkain tai jaksoittain yrittäjinä ja palkansaajina. Monet näistä yrittäjistä kokevat etenkin työttömyysturvaa koskevat säännöt vaikeina, eikä tulkinta ole aina helppoa viranomaisellekaan. Nyt ohjeistuksessa on huomioitu työmarkkinoilla tapahtuneet muutokset ja yhdenmukaistettu soveltamiskäytäntöä. Täsmennetty ohjeistus lähtee siitä, että yrittäjyys on sivutoimista silloin, kun yritystoimintaa on harjoitettu kokoaikatyön ohella riittävän pitkään (10 kuukautta), mutta myös silloin, kun yritystoiminnan vaatima työmäärä ei ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Sivutoimisena yritystoimintana voidaan pitää myös alkavaa yritystoimintaa silloin, kun työn määrä on vähäistä. Mahdollista on myös se, että päätoiminen yrittäjyys muuttuu sivutoimiseksi. Vuonna 2008 Tilastokeskuksen tietojen mukaan yrityksistä 28 prosenttia oli sivutoimisia ja yhä useampi ihminen toimii työmarkkinoilla perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa. Ohjeistuksen tarkoituksena on myös turhan raportoinnin karsiminen. ja toistuvista selvityspyynnöistä luopuminen. Lue lisää: itajana_toimimisesta_ pdf Yhteiskunnallisen yrityksen toimintamallin kehittämistä jatketaan Yhteiskunnallista yrittäjyyttä selvittänyt työryhmä esittää, että seuraava hallitus käynnistäisi hankkeen yhteiskunnallisen yrityksen liiketoimintamallin kehittämiseksi ja jatkotoimenpiteiden edistämiseksi. Toimintamalli voisi laajentaa yrittäjyyden mahdollisuuksia ja monipuolistaa julkista palvelutuotantoa. Aiheesta käynnistyy heti myös kansalaiskeskustelu osoitteessa: [ Liiketoimintamallin määrittelyssä työryhmä korostaa, että yhteiskunnallisen yrityksen yleinen tavoite on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen. Toiminnan vaikuttimena on ongelmien ratkaiseminen ja yhteiskunnallisten tavoitteiden toteuttaminen. Tässä tarkoituksessa yritys käyttää voitostaan yli puolet päämääriensä edistämiseen ja toimintansa kehittämiseen.

10 10 Asiakas- ja yrityskentässä erottautumista ja toimintamallin tunnettuutta edistämään työryhmä ehdottaa yhteiskunnalliselle yrityksille myönnettävää merkkiä. Sen käyttöönottoon ja myöntämisprosessiin sekä käytön valvontaan liittyvät yksityiskohdat valmisteltaisiin työ- ja elinkeinoministeriön johdolla käynnistettävässä jatkotyössä. Työryhmä arvioi, että niin yrittäjäksi aikovien kuin olemassa olevien yritysten ja järjestöjenkin piirissä on kiinnostusta ja tarvetta yhteiskunnallisten yritysten liiketoimintamalliin. Työryhmä tunnistaa kolme yhteiskunnalliseen hyvään tähtäävää yrittäjyyden toimintamallia: 1) eettistä arvoperustaa ja kestävää kehitystä voimakkaasti korostavat uuden sukupolven yrittäjät, 2) yhteiskunnallisin tavoitteita toteuttavien perus- ja hyvinvointipalvelujen tuottajat sekä 3) yritykset, joiden on toiminta-ajatuksensa mukaan kohdennettava toimintansa tuotto yhteiskunnallisen hyvän edistämiseen ja jotka toimivat eettisesti kestävällä tavalla. Työryhmän mielestä yhteiskunnallista yrittäjyyttä tukemaan ei tarvita uutta erillistä tukijärjestelmää, sillä kaikki olemassa olevat yritystukijärjestelmät ovat myös yhteiskunnallisten yritysten hyödynnettävissä. Julkisissa hankinnoissa noudatettavat vaatimukset palvelujen sisällölle vaikuttavat keskeisesti palvelujen ja palvelumarkkinoiden kehittymiseen ja toimijoiden mahdollisuuksiin toimia markkinoilla. Työryhmän mukaan sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa ei käytetä riittävästi hyväksi hankintalain mahdollisuuksia palvelujen laadun kehittämiseen. Hankintoja on tehty liian hintapainotteisesti järjestelyn kokonaistaloudellisuuden kustannuksella. Kuntia tulisi kannustaa kehittämään hankintakriteerejään tukemaan palvelujen pitkäjänteistä kehittämistä, toimivien palvelumarkkinoiden syntymistä, tuottavuuden parantamista ja palvelujen hyvinvointi- ja aluetaloudellisten vaikutusten vahvistamista. Kuntia pitäisi rohkaista myös pitkäjänteisten kehittämiskumppanuuksien rakentamiseen yksityisten palveluntuottajien kanssa sekä sosiaalisten kriteerien käyttöön julkisissa hankinnoissa. Työryhmän esitys on yksimielinen ja siihen sisältyy kaksi täydentävää lausumaa. Julkaisu on luettavissa ministeriön verkkosivuilla osoitteessa Yritysten talousodotukset ennätystasolla Yritysten usko maailmantalouden toipumiseen on vahva. Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n ja saksalaisen tutkimuslaitos Ifon tuore World Economic Survey suhdannekysely osoittaa talousodotusten olevan lähes vuoden 2007 ennätystasolla. Yllättävää ovat myönteiset talousarviot Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa. Sen sijaan Aasiassa yritysten suhdannenäkymät ovat aavistuksen varauksellisempia. Raaka-aineiden ja ruoan hinnan odotetaan kallistuvan 3,4 prosentilla vuonna 2011, mikä ruokkii inflaatiokehitystä ja talouksien ylikuumenemista. Vuoden 2010 lopun lievä notkahdus suhdanneodotuksissa on kääntynyt vahvaan uskoon talouden toipumisesta, sanoo Keskuskauppakamarin pääekonomisti, ICC Corporate Economist Advisory Groupin suomalaisjäsen Maarit Lindström. Hieman yllättävää ovat myönteiset suhdanneodotukset USA:ssa, jossa työttömyys ja maan talouden tila on edelleen haasteellinen. Euroopan talouskehitys on yhä selkeämmin jakautumassa nopeasti toipuvaan pohjoiseen kuten Saksa, Itävalta, Hollanti ja Suomi sekä talousahdingossa kamppailevaan etelään kuten Kreikka, Espanja ja Portugali. Britanniassa suhdanneodotukset ovat vain lievästi parantuneet uuden hallituksen aikana.

11 11 IFO:n maailmantalouden indikaattori nousi vahvasti vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä. Suhdanneindikaattorin arvo on nyt 106.8, kun se marraskuussa oli vain 98.6 pistettä (2005=100). Luku ylittää pitkän aikavälin ( ) keskiarvon (96.9) ja on lähes vuoden 2007 lopun ennätystasolla. Huolestuttavana voidaan pitää varauksellisia suhdanneodotuksia Aasiassa, erityisesti Kiinassa ja Intiassa. Markkinoiden ylikuumenemisen vaara on ilmeinen. Brasiliassa ja Venäjällä suhdanneodotukset nousivat vain lievästi. Nousevien talouksien kasvumoottori yskähtelee toistaiseksi lievästi. Arabimaailman levottomuus tekee investoijat varovaisiksi Tunisian ja Egyptin tapahtumien johdosta arabimaailmassa lisääntynyt poliittinen epävakaus ei vielä näy suhdanneodotuksissa, arvioi tilannetta Kansainvälisen kauppakamarin maajohtaja Timo Vuori. Poliittiset levottomuudet kehittyvillä markkinoilla tekevät investoijat väistämättä varovaisemmiksi jatkossa. Arabimaiden levottomuudet voivat heijastua öljyn hintaan ja Suezin kanavan tilanne globaaleihin tavaravirtoihin Aasian ja Euroopan välillä. Riskit nostavat väistämättä kansainvälisen kaupan kustannuksia. Kyselyyn vastanneet arvioivat maailmanlaajuisesti lievästi kasvavaa inflaatiota verrattuna viime vuoteen (3,4% vs. 3,1%). Lyhyiden ja pitkien korkojen ennakoidaan nousevan lähitulevaisuudessa. Päävaluutoista euroa ja Japanin jeniä pidetään yliarvostettuina. Erityisesti Kiinan ja USA:n kesken orastavan valuuttasodan pelätään luovan maaperää kasvavalle kaupan protektionismille keskeisten markkinoiden kesken. Lisätiedot: pääekonomisti Maarit Lindström, Keskuskauppakamari, maajohtaja Timo Vuori, Kansainvälinen kauppakamari ICC Suomi, Inflaatio tammikuussa 3,0 prosenttia Tilastokeskuksen laskema kuluttajahintojen vuosimuutos eli inflaatio oli tammikuussa 3,0 prosenttia. Joulukuussa se oli 2,9 prosenttia. Kuluttajahintoja nosti tammikuussa edellisestä vuodesta eniten polttonesteiden, elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien, sähkön sekä osakehuoneistojen ja kiinteistöjen kallistuminen. Myös vaatteiden hintojen nousu ja vuokrankorotukset vaikuttivat inflaatioon. Inflaatiota hillitsi tammikuussa eniten kulutuselektroniikan, ulkomaan lentoliikenteen ja korkojen halpeneminen edellisestä vuodesta. Joulukuusta tammikuuhun kuluttajahinnat nousivat 0,4 prosenttia. Tämä johtui ennen kaikkea sähkön, elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien sekä polttonesteiden kallistumisesta. Sähkön ja elintarvikkeiden hintojen nousuun vaikutti merkittävästi sähköveron korotus sekä uusi makeis- ja virvoitusjuomavero. Lähde: Kuluttajahintaindeksi, Tilastokeskus.

12 12 Helsingin seudun kauppakamarin veroasiantuntija Jukka Koivumäki EDUSTUSKULUA, MAINOSKULUA VAI SUHDETOIMINTAKULUA Elinkeinoverolain 7 :ssä määritellään laajasti vähennyskelpoisiksi kaikki elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot. EVL 8 :ssä on esimerkkiluettelo näistä menoista. Siellä mainitaan vähennyskelpoisiksi mm. tavanomaisista ilmoittelusta, mainoslahjoista, mainostilaisuuksista ynnä muusta sellaisesta johtuneet menot. Lisäksi vähennyskelpoisiksi luetellaan 50 % edustusmenojen määrästä. Arvonlisäverolain 114 :n mukaan edustusmenot ovat arvonlisäverotuksessa vähennyskelvottomia. Näiden vähennysrajoitusten johdosta on tärkeää oppia tuntemaan edustusmenojen ja muiden vähennyskelpoisten menojen käsiteiden erot. EDUSTUSMENOJEN LUONNE Edustusmenoina pidetään asiakkaisiin, liiketuttaviin tai muihin elinkeinonharjoittajan elinkeinotoimintaan vaikuttaviin henkilöihin kohdistuvia vieraanvaraisuudesta tai muusta huomaavaisuudesta aiheutuneita menoja, joilla elinkeinonharjoittaja pyrkii uusien liikesuhteiden luomiseen, entisten suhteiden säilyttämiseen sekä parantamiseen tai liiketoiminnan edistämiseen muutoin. Edustusmenot kohdistuvat yhtiön ulkopuolisiin tahoihin, joten omaan henkilökuntaan kohdistuvia menoja ei pidetä edustusmenoina. Edustusmenojen on kuitenkin liityttävä yhtiön liiketoimintaan. Edustusmenoina ei voi siten vähentää henkilökunnan tai osakkaiden yksityismenoja. Tyypillisiä edustusmenoja ovat edustustilaisuudet, edustuslahjat ja edustusmatkat. Edustusmenoihin luetaan kaikki edustustarkoituksessa syntyneet menoerät, joita ovat mm: ravintolamenot ja edustuslahjojen antamisesta aiheutuneet menot sekä edustusmatkoista aiheutuneet matka- ja majoituskulut. EDUSTUSTILAISUUS/MAINOSTILAISUUS/SUHDETOIMINTA Edustustilaisuus on yleensä suljettu tilaisuus, johon on kutsuttu tietyt ennalta rajatut henkilöt. Tilaisuuden tarkoituksena on uusien liikesuhteiden luominen tai entisten säilyttäminen ja parantaminen sekä liikeneuvottelujen edistäminen. Tilaisuus sisältää usein vapaamuotoista ohjelmaa. Tapahtuma voi kuitenkin sisältää myös tuotteiden tai palveluiden esittelyä. Mainostilaisuudet ovat luonteeltaan avoimia tilaisuuksia, joihin asiakkailla on vapaa pääsy. Osallistujajoukkoa ei ole etukäteen valikoitu. Messut ovat hyvä esimerkki tällaisesta tapahtumasta. Mainostilaisuuden tarkoituksena on yrityksen ja sen tuotteiden tekeminen tunnetuksi. Mainostilaisuudessa voi olla vähän tarjoilua, jota ei pidetä edustamisena. Koululais-, eläkeläis- tms. ryhmän vierailu yrityksessä ja siihen liittyvät tarjoilut ovat lähinnä PR-kulujen luonteista ja siten vähennyskelpoista. Sponsoroinnilla yritys pystyy hankkimaan julkisuutta ja tunnettavuutta. Menot voidaan käsitellä markkinointi- ja mainosmenojen tavoin tulonhankkimiskuluina, mikäli yritys tulee riittävällä tavalla näkyviin sponsoroinnin kohteen toiminnassa tai toimintaympäristössä. Pelkkää kulttuuritai urheilutoiminnan rahalla tukemista ilman näkyvyyttä ei voida verotuksessa hyväksyä vähennyskelpoisuuden tuottavaksi sponsoroinniksi. Arvoltaan vähäinen raha- tai esinelahjoitus yleishyödylliseen ja samalla paikalliseen tai yrityksen toimialaa lähellä olevaan tarkoitukseen voidaan katsoa suhdetoiminnan luonteiseksi menoksi, joka on vähennyskelpoinen

13 13 tuloverotuksessa. Yritys saa vähentää edellä mainittuja lahjoituksia enintään 850 lahjoituksensaajaa kohti. Arvonlisäverotuksessa ei kuitenkaan vähennysoikeutta ole ja tavaralahjoituksen ollessa kyseessä tulee arvonlisävero tilittää oman käytön veron mukaan. Lahjoitus poliittiseen tarkoitukseen ei ole miltään osin vähennyskelpoinen verotuksessa. EDUSTUSMENO/KOKOUSMENO Kun asiakasneuvottelujen yhteydessä osoitetun vieraanvaraisuuden tarkoituksena on sopimus- tai liikeneuvotteluiden edistäminen, tarjoilusta aiheutuneet menot kuuluvat edustusmenoihin. Kokonaan vähennyskelpoisiin neuvottelumenoihin voi sisältyä vain vähäisestä tavanomaisesta tarjoilusta, kuten asiakasneuvotteluissa tarjotuista virvokkeista tai liikkeen omassa ruokalassa tarjotusta lounaasta sekä tavanomaisesta ravintolatarjoilusta johtuvat kustannukset. Tavanomaisena tarjoiluna voidaan pitää päiväsaikaan tapahtuvaa ruokatarjoilua, joka sisältää korkeintaan ruokajuomana käytettävän alkoholin. Ravintolatarjoilun on nimenomaan tapahduttava liikeneuvottelun yhteydessä. Yrityksen sisäisistä palavereista tai hallintoelinten kokouksista johtuvat menot eivät siis kuulu rajoitetusti vähennyskelpoisten edustusmenojen joukkoon, vaan kokonaan vähennyskelpoisiin neuvottelumenoihin. Myös tilintarkastajien sekä muiden asiantuntijoiden kanssa käytyjen neuvottelujen yhteydessä syntyneet menot ovat luonteeltaan lähinnä neuvottelumenoiksi katsottavia kokonaan vähennyskelpoisia menoja. Neuvottelumenoja saattaa syntyä myös tapaamisista viranomaisten kanssa. EDUSTUSLAHJA/MAINOSLAHJA Tavanomaiset mainoslahjat ovat kokonaan vähennyskelpoisia. Tällaisia ovat mm. yritysten tuotteiden näytelähetykset. Mainoslahja on arvoltaan vähäinen massalahja, joka annetaan samanlaisena ja usein samanaikaisesti useille vastaanottajille. Mainoslahjoihin on usein painettu yrityksen nimi ja liiketunnus. Arvonlisäverotuksessa tavanomaisen mainoslahjan arvona verottaja on pitänyt maksimissaan 35,00 euron verollista ostohintaa. Edustuslahja on valittu yksilöllisemmin vastaanottajaa silmällä pitäen. Edustuslahja annetaan yritykseen liikesuhteessa olevalle henkilölle esimerkiksi hänen merkkipäivänään. Jos lahja on arvoltaan vähäinen ja sellainen, jota yritys muutoin jakaa mainostarkoituksessa, ei lahjan antaminen merkkipäivälahjana muuta sen hankintamenoa edustusmenoksi. Alkoholilahjojen on verotuskäytännössä katsottu aina liittyvän edustamiseen. EDUSTUSMATKAT Asiakkaille, tavarantoimittajille tai muille liiketuttaville järjestetyt virkistysluonteiset matkat ovat edustusmatkoja. Jos matkan pääasiallinen tarkoitus on edustaminen, matkakuluja käsitellään edustusmenoina myös siltä osin kuin ne johtuvat matkojen isännyydestä, eli yrityksen omien työntekijöiden osallistumisesta matkaan. Edustusmenoja ovat myös matkakulut esim. asiakasliikkeen juhlatilaisuuteen. Edustusmatkaan voi liittyä myös sellaisia kokouksia, messuilla käyntejä yms., joiden kustannukset ovat vähennyskelpoisia muina liiketoiminnan menoina. Yhtiön tilintarkastajille, hallintoelinten jäsenille tai luottamusmiehille järjestetyt matkat eivät ole edustusmatkoja. Jos tällaista matkaa ei voida pitää liiketoiminnan tai hallinnon ja tilintarkastuksen kannalta tarpeellisena, siitä aiheutuneet kustannukset eivät ole vähennyskelpoisia muinakaan elinkeinotoiminnan menoina. Koska edustusmenojen on liityttävä tulon hankkimiseen elinkeinotoiminnassa, edustusmenoina ei voida vähentää yrittäjän, osakkaan tai heidän perheenjäsentensä yksityismatkoista aiheutuneita menoja.

14 14 VAATIMUKSET TOSITTEILLE Normaalien tositemerkintöjen lisäksi edustuskulujen tositteilla tulee näkyä henkilöiden nimet joita edustus on koskenut. Lisäksi tositteelta tulee ilmetä edustuksen luonne ja selvitys miten edustuskulu on liittynyt liiketoimintaan. Helsingin seudun kauppakamarin lakimies Hanna Skurnik-Järvinen Työsopimuksen purkuperusteista Viimeaikainen oikeuskäytäntö Tuoreessa työtuomioistuimen ratkaisussa TT käsiteltiin työsuhteen purkamista tilanteessa, jossa työntekijä oli vapaa-aikanaan esiintynyt television viihdeohjelmassa ja esittänyt siellä mielipiteitään. Helmikuun alussa julkaistun ratkaisun tapausseloste on seuraava: Työntekijä oli esiintynyt vapaa-aikanaan television viihdeohjelmassa. Työntekijä oli heti ohjelman alussa ilmoittanut työnantajansa nimen. Työntekijä oli ohjelmassa muun muassa vastannut juontajan hänelle esittämiin maahanmuuttajia ja eri kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä koskeviin kysymyksiin järjestelmällisesti tavalla, joka voitiin tulkita syrjiväksi ja rasistiseksi. Edelleen työntekijä oli ohjelmassa myöntänyt toimineensa työnantajansa palveluksessa epärehellisesti, muun muassa varastamalla työnantajaltaan ja liioittelemalla tiiminsä saavutuksia esimiehilleen, täsmentämättä kuitenkaan työnantajaansa tarkemmin. Työnantajan yrityskuva oli näin muodostunut ohjelmassa epäedulliseksi ja työntekijän menettely oli samalla vaarantanut työnantajan asiakassuhteita ja vahingoittanut työnantajan mainetta. Työntekijä oli siten toiminnallaan rikkonut työnantajan ja työntekijän välisessä sopimussuhteessa edellytettävän luottamuksen ja sopimussuhteeseen liittyvän lojaliteettivelvollisuuden. Työnantajalta ei näissä olosuhteissa ollut voitu kohtuudella edellyttää työntekijän työsuhteen jatkamista. Työnantajalla oli ollut tuomiosta ilmenevissä olosuhteissa irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu erittäin painava syy työntekijän työsopimuksen purkamiseen. Kyseinen tapaus on oikeuskäytännössä ensimmäinen, jossa otetaan kantaa purkuoikeuteen tämänkaltaisessa tilanteessa. Aikaisemmissa tapauksissa on kyllä ollut kyse vapaa-ajan tapahtumien seurauksista, mutta kysymys niissä on ollut siitä, että työntekijä on syyllistynyt rikolliseen menettelyyn tai epärehelliseen toimintaan työnantajaa kohtaan ja sen vuoksi menettänyt työnantajan luottamuksen. Siitä syystä kyseinen tapaus on merkittävä ja antaa lisää tietoa siitä, milloin purkuperusteet voivat täyttyä tilanteissa, jossa purkuun johtava toiminta ei tapahdu työssä. Purkuperusteet lain mukaan Työsopimuksen purkuperusteista säädetään työsopimuslain 8 luvun 1 pykälässä. Pykälän mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Laki ei luetteloi syitä, joilla työsopimus voidaan purkaa. Purkuperusteen tulee aina olla painavampi kuin irtisanomisperusteen, eivätkä purun syynä saa olla tuotannolliset tai taloudelliset perusteet,

15 15 vaan perusteena tulee olla työntekijän vakava sopimusrikkomus, laiminlyönti taikka epäasiallinen käytös tai menettely. Hallituksen esityksen mukaan työnantajalla voisi olla oikeus purkaa työsopimus silloin, kun työntekijä välinpitämättömyydellään vaarantaa työturvallisuutta työpaikalla, esiintyy siellä päihtyneenä tai vastoin kieltoa käyttää siellä päihdyttäviä aineita. Purkamisperuste voisi täyttyä myös, jos työntekijä törkeällä tavalla rikkoo kilpailevan toiminnan kieltoa. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että joissakin poikkeuksellisissa tapauksissa muun muassa kussakin työsuhteessa johtuvista erityispiirteistä riippuen myös työsuhteen kannalta epäasianmukainen käyttäytyminen vapaa-aikana voisi merkitä purkamisperusteen täyttymistä. Jos työntekijä syyllistyisi vapaa-aikanaan sellaiseen rikolliseen tekoon tai käyttäytymiseen, joka vakavalla tavalla heikentäisi osapuolten välistä luottamusta tai muutoin vaikuttaisi olennaisella tavalla työntekijän työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämiseen, purkamisperuste voisi täyttyä. Purkuperuste voi täyttyä myös työntekijän työkyvyn olennaisen ja pitkäaikaisen alentumisen perusteella. Yleensä työsopimukset päätetään sairauden perusteella irtisanomalla, mutta hyväksyessään myös purun mahdollisuuden korkein oikeus perusteli kantaansa sillä, että jos sairaustapauksissa purkuoikeus rajattaisiin kokonaan pois, ei määräaikaisia työsuhteita koskaan voisi sairauden perusteella päättää. Purkamisperusteen täyttymistä tulee pohtia kokonaisarviolla. Samalla tavalla kuin irtisanomisperusteiden kohdalla tilannetta tulee siis harkita kokonaisuutena, ja harkinnassa merkitystä on muun muassa rikkomuksen luonteella, työntekijän asemalla sekä myös yrityksen koolla ja toimialalla. Näin ollen muun muassa teon yleinen moitittavuus, teon vaikutukset ja aiheutunut vahinko vaikuttavat harkintaan. Myös työnantajan toimiala ja työn erityisvaatimukset voivat kokonaisarviossa vaikuttaa. Edellä kerrotun tapauksen osalta merkitystä oli työnantajan yrityskuvalla ja sen vahingoittumisella sekä työnantajan yleisillä arvoilla, jotka se oli selvästi viestinyt myös työntekijöille ja joihin nämä olivat sitoutuneet. Purkuoikeuden käyttäminen ja menettely työsuhdetta purettaessa Työnantajan tulee vedota purkuperusteeseen 14 päivän kuluessa siitä, kun se sai tiedon purkuperusteen täyttymisestä. Olennaista on nimenomaan tiedonsaannin hetki, jonka jälkeen reagointi on tapahduttava määräajassa. Työntekijälle on annettava tilaisuus tulla kuulluksi purun taustalla olevista perusteista ennen kuin työsopimus puretaan. Työntekijällä on oikeus käyttää kuulemisessa avustajaa. Purussa työsuhde päättyy heti ilman irtisanomisaikaa. Työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle palkan työsuhteen päättyessä, ellei osapuolten välillä ole sovittu palkanmaksusta tavanomaisena palkanmaksupäivänä. Kirsi Parnila lakimies Helsingin seudun kauppakamari Säästövapaa Loman säästäminen

16 16 Työntekijällä on oikeus säästää talviloman osuus eli kuusi lomapäivää vuodessa. Säästäminen voi siis tapahtua siitä loman osasta, joka ylittää 24 arkipäivää ja vain sillä edellytyksellä, ettei tästä aiheudu työpaikan tuotanto- ja palvelutoiminnalle vakavaa haittaa. Työnantaja ei voi kieltää loman säästämistä, ellei siihen ole painavaa estettä. Kieltäytymisoikeuden perusteena olevaa tuotanto- ja palvelutoiminnalle aiheutuvaa vakaavaa haittaa on arvioitava säästämishetken tilanteen mukaan samalla tavalla kuin työnantajan oikeutta kieltäytyä antamasta työntekijälle osittaista hoitovapaata. Huomioon voidaan ottaa muun muassa työntekijän työtehtävien luonne ja siitä työn järjestelyille aiheutuvat vaatimukset, työnantajan toiminnan luonne sekä organisointitapa. Talvilomaviikon lisäksi työnantaja ja työntekijä voivat sopia siitä, että työntekijä säästää vielä toisen viikon eli 18 arkipäivää ylittävän osan lomasta pidettäväksi säästövapaana. Sopimus on suositeltavaa tehdä kirjallisena. Työnantaja voi kieltäytyä sopimuksen tekemisestä ilman mitään erityistä syytä. Vuosiloman säästämisestä ja säästettävien lomapäivien lukumäärästä on neuvoteltava työnantajan kanssa viimeistään silloin, kun työnantaja kuulee työntekijöitä vuosiloman ajankohdasta. Koska kysymyksessä voi olla tavoitteellinen usean vuoden säästäminen, tarkoituksenmukaista on, että säästämisestä ja toisaalta säästövapaan pitämisen ajankohdasta laaditaan jonkinlainen suunnitelma. Suunnitelma voi olla avuksi varauduttaessa työntekijän pitempiaikaiseen poissaoloon työpaikalta. Säästövapaan pitäminen Säästövapaa voidaan pitää seuraavalla lomakaudella tai sen jälkeen. Aikaisin ajankohta säästövapaan pitämiselle on säästövapaan keräämiskautta seuraava kesälomakausi. Laissa ei ole rajoitusta sille, kuinka monelta lomanmääräytymisvuodelta voi säästää. Myöskään takarajaa sille, milloin säästövapaa viimeistään tulisi pitää, ei ole laissa määrätty. Säästövapaa on annettava työntekijälle hänen määräämänään kalenterivuonna tai, jos se jakautuu kahdelle kalenterivuodelle, kalenterivuosina. Tarkoitus on, että säästövapaa pidetään yhdenjaksoisena, mutta yhtä hyvin voidaan sopia sen pitämisestä osissa. Työntekijä voi siis määrätä sen kalenterivuoden tai vuodet, jolloin hän aikoo säästövapaan käyttää. Säästövapaan pitämisen tarkemmasta ajankohdasta on ensi sijassa sovittava työnantajan ja työntekijän kesken. Siltä varalta, että työnantaja ja työntekijä eivät pääse yhteisymmärrykseen säästövapaan tarkemmasta ajankohdasta, työntekijä saa pitää säästövapaan ilmoittamanaan ajankohtana. Tämä edellyttää, että hän ilmoittaa säästövapaan pitämisestä viimeistään neljä kuukautta ennen sen alkamispäivää. Lomapalkka säästövapaan ajalta Kuukausipalkkaisella työntekijällä, on oikeus saada normaali palkkansa myös säästövapaan ajalta eli säästövapaan alkamishetken palkan mukaisesti. Vaikka loma olisi säästetty ajalta, jolloin työntekijällä oli matalampi palkka, lomapalkka lasketaan säästövapaan alkamishetken palkan perusteella.

17 17 Jos taas työntekijän palkka määräytyy tunti- tai suoritepalkan perusteella, säästövapaan ajalta maksettava palkka lasketaan säästövapaan tai sen osan alkamisajankohtaa edeltäneen lomanmääräytymisvuoden palkan mukaan. Lomapalkka maksetaan ennen säästövapaan alkamista. Enintään kuuden päivän pituiselta lomajaksolta lomapalkka voidaan maksaa tavanomaisina palkanmaksupäivinä. Lomaraha määräytyy työehtosopimuksen perusteella. Säästövapaat rahana Jos työsuhde päättyy ennen kuin työntekijä on ehtinyt pitää säästövapaansa, maksetaan säästövapaasta lomakorvaus normaaliin tapaan. Säästövapaa voidaan pitää myös irtisanomisajalla, jos työnantaja ja työntekijä niin sopivat. Pitämättä jäänyt säästövapaa voidaan korvata rahalla myös silloin, kun työnantaja yksipuolisesti muuttaa työntekijän työsuhteen kokoaikaisesta osa-aikaiseksi tai työntekijä lomautetaan toistaiseksi. Näissä tapauksissa työntekijä voi valita, vaatiiko hän säästövapaat korvauksena vai pitääkö lomat edelleen säästössä. Pitämättä jääneen säästövapaan ajalta maksettava lomakorvaus lasketaan siten kuin lomakorvaus työsuhteen päättyessä. Lisä- ja ylityövapaan yhdistäminen säästövapaaseen Työnantaja ja työntekijä voivat sopia siitä, että lisä- tai ylityöstä korvauksena annettava vapaaaika yhdistetään säästövapaaseen. Vapaan pituus lasketaan työtunteina vastaavasti korotettuina kuin lisä- ja ylityöstä maksettava rahakorvaus. Ylityövapaan pituus tulee muuttaa arkipäiviksi, jos se yhdistetään säästövapaaseen. Säästövapaaseen yhdistettyyn ylityövapaaseen sovelletaan vuosilomalain säästövapaata koskevaa säännöstä lomapalkan osalta. Kyse on siis palkallisesta vapaasta. Kuukausipalkkaisen osalta säännös ei tuota ongelmia, kun palkka lasketaan säästövapaalle lähtöhetken palkkatason mukaan. Tuntipalkkaisten osalta ylityökorvausten määrä lasketaan normaalisti noudattaen lisä- ja ylityökorvauksen laskentasääntöjä ja se maksetaan vasta myöhemmin säästövapaata pidettäessä. Tästä voidaan sopia samassa yhteydessä, kun sovitaan lisä- ja ylityövapaan yhdistämisestä säästövapaaseen. Janne Koivisto Johtava EU-neuvoja EEN Kansainväliseen kauppaan liittyvät ympäristöperusteiset erityisluvat Kansainvälisessä kaupassa voi aika ajoin tulla vastaan yllättävältä tuntuvia tilanteita, joissa edellytetään ympäristölainsäädäntöön perustuvan lupamenettelyn tai vastaavan ennakollisen hyväksymismenettelyn läpikäyntiä. Näitä erityislupia käydään tiivistetysti läpi seuraavassa. Yhdistävä tekijä heterogeenisellä luparyhmällä on se, että niillä kaikilla on keskeisenä tavoitteena pyrkiä suojelemaan ympäristöä ja/tai ihmisten terveyttä. Käsiteltävät säädökset sisältävät lupamenettelyjen ohella yleensä paljon myös muita teknisluontoisia menettelyvaatimuksia. Tämän artikkelin tarkoituksena ei kuitenkaan ole tyhjentävästi käsitellä erilaisia hallinnollisia menettelyjä, vaan kiinnittää kansainvälisessä kaupassa toimivien yritysten huomio harvemmin sovellettavaksi tulevien lupamenettelyjen olemassaoloon. Jollei lainsäädännön vaatimuksia ole näiltä osin ennalta tunnistettu, saattaa

18 18 kaupan osapuolille aiheutua ylimääräisiä kustannuksia esimerkiksi kaupan viivästymisen ja hallinnollisten tai rikosoikeudellisten seuraamusten muodossa. EU:n kemikaaliasetus (EY) N:o 1907/2006 REACH (Registration, Evaluation, Authorization and Restriction of Chemicals) koskee kemikaalien valmistajia (tuottajia), EU-maahantuojia, käyttäjiä (jatkokäyttäjät) sekä jakelijoita. Asetus koskee aineita sellaisinaan, valmisteissa ja esineissä niiden koko elinkaaren ajan. Vastuu aineiden riskien arvioinnista ja niiden edellyttämistä turvallisuustoimenpiteistä siirtyy ensisijaisesti yrityksille. Aineet, joiden maahantuonti tai valmistus ylittää 1000 kg vuodessa, on tiettyjä asetuksessa määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta rekisteröitävä. Rekisteröinti tehdään Euroopan kemikaalivirastoon, ECHAan, Käytännössä rekisteröintivaatimus rinnastuu lupamenettelyyn, sillä rekisteröimättömien kemikaalien maahantuonti ja markkinoille saattaminen on kielletty. REACH sisältää myös erillisen, vaarallisten kemikaalien käyttöä koskevan lupamenettelyn. Lupahakemus toimitetaan Euroopan kemikaalivirastolle, ja lupapäätöksen tekee Euroopan komissio. Lisätietoja asetukseen liittyvistä menettelyistä on saatavilla Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (TUKES) ylläpitämästä REACH-neuvontapalvelusta Kiellettyjen tai ankarasti rajoitettujen kemikaalien vientiä EU-alueen ulkopuolelle säädellään kemikaalilain (744/1989 ) 42 :n mukaisella ilmoitusmenettelyllä. YK:n alaisella Rotterdamin yleissopimuksella ns. PIC-menettelystä (Prior Informed Consent), joka on täytäntöönpantu EUasetuksin, säädetään ennakkohyväksymismenettelystä sopimuksen piiriin kuuluvien kemikaalien osalta. Vienti on sallittu ainoastaan, jos vastaanottajamaa on suostunut tuontiin. Vienti-ilmoitus tulee tehdä, Suomen ympäristökeskukselle (SYKE) vähintään 30 päivää ennen kuin ensimmäinen vienti tapahtuu. Vaarallisten aineiden kansainvälisiä kuljetuksia koskevat useat kansainväliset sopimukset. Näistä on saatavilla lisätietoa Liikenne- ja viestintäministeriön verkkosivuilta. Kuljetusmuodosta riippumatta radioaktiivisen ja muun vaarallisen aineen kuljetukseen on hankittava ennakolta kuljetuksen hyväksyntä tai poikkeuslupa, jos kuljetus aiheuttaa erityisen vakavaa vaaraa ihmiselle, ympäristölle tai omaisuudelle. Erityisen vakava vaara voisi olla kyseessä esimerkiksi, jos aine saattaisi räjähtää tai synnyttää myrkyllisiä kaasuja. Tiekuljetuksissa kuljettajalla tulee olla ajolupa vaarallisten aineiden kuljettamiseen. Lupaa haetaan Liikenteen turvallisuusvirastolta (Trafi). Vaarallisten aineiden kuljettamiseen ilmaaluksella tarvitaan Trafin myöntämä lupa. Merikuljetuksissa Suomesta lähtevien ja EU:n ulkopuolelta Suomeen saapuvien, öljyä, kemikaaleja tai kaasua irtolastina tai vaarallisia pakattuja aineita kuljettavien alusten tulee tehdä ennakkoilmoitus lastistaan viranomaisille. Ilmoitus tehdään satamien, Tullin ja Trafin ylläpitämään Portnet-järjestelmään. Kansainvälisissä rautatiekuljetuksissa tulee muun sääntelyn ohella huomioida idän kuljetuksissa edelleen sovellettavan Suomen ja Neuvostoliiton rautatieyhdysliikenteessä tehdyn sopimuksen (SopS 1/1948) tariffin liite 8. Sen mukaan tiettyjen vaarallisten aineiden kuljetus on luvanvaraista ja kuljetuksesta on sovittava kuljetukseen osallistuvien rautateiden kesken etukäteen. Vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksissa ylipäätään on suotavaa konsultoida ennakkoon VR Transpointia. Jätteiden kansainvälisissä siirroissa on kysymys Suomen jätelain (1072/1993) ja EU:n jätedirektiivin valossa jätteeksi tulkittavien materiaalien siirtämisestä toiseen valtioon. Siirron tarkoituksen voi olla vaikkapa hyödyntää jätemateriaali tuotannossa uudelleen raaka-aineena. Siirtoja säädellään EU:ssa jätteensiirtoasetuksella [(EY) N:o 1013/2006], jota sovelletaan Suomessa sellaisenaan. Jätteensiirtoasetuksessa siirtoon kohdistuvia lupa- ja valvontamenettelyjä määrittävät siirron tarkoitus, siirrettävän jätteen vaarallisuus ja siirtoreitti. Näiden tekijöiden perusteella määräytyy, saavatko jätteet liikkua kokonaan ilman valvontaa, sovelletaanko siirtoon

19 19 jonkinasteista lupamenettelyä, onko valvovilla viranomaisilla oikeus kieltää siirto, vai onko siirto kielletty suoraan asetuksen nojalla. Peukalosääntöinä voidaan esittää seuraavaa: hyödynnettäväksi tarkoitettujen jätteiden siirtoja rajoitetaan vähemmän kuin loppukäsiteltäväksi tarkoitettujen jätteiden; vaarattomat (ns. vihreät) jätteet saavat liikkua varsin vapaasti, kun taas vaarallisiksi tulkittujen jätteiden siirtoja voidaan rajoittaa; siirrot voidaan EU:n ja OECD:n sisällä toteuttaa vapaammin kuin tapauksissa, joissa siirron osapuolena on EU:n ja/tai OECD:n ulkopuolinen maa. Lisätietoja siirtomenettelyistä on saatavilla Suomen toimivaltaisen viranomaisen, SYKE:n, verkkosivuilta: Jätesiirtojen yhteydessä tulee huomioida myös yllä käsitellyt vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevat säännöt. Uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa säätelee YK:n CITES-sopimus, joka asettaa rajoituksia uhanalaisten eläin- ja kasvilajien sekä niistä valmistettujen tuotteiden vaihdantaan. CITESlajiliitteisiin kuuluvien lajien osalta lupaa tuontiin, vientiin ja sisämarkkinakauppaan haetaan SYKE:ltä. Luonnonsuojelulain nojalla muun kuin CITES-listaan kuuluvan rauhoitetun eläin- tai kasvilajin yksilön, sen osan tai johdannaisen maahantuonti, maastavienti, myyminen ja vaihtaminen sekä tarjoaminen myytäväksi tai vaihdettavaksi ilman ELY-keskuksen lupaa on kielletty. Kansalliset lajilistat ovat luonnonsuojeluasetuksen liitteinä. Eläinten tuontia ja vientiä sekä sisämarkkinakauppaa säädellään myös eläinsuojelullisista syistä sekä eläintautien leviämisen ehkäisemiseksi. Sääntely koskee niin tuotantoeläimiä kuin lemmikkejä. Tietyissä tapauksissa tuontiin ja sisämarkkinakauppaan vaaditaan rekisteröityminen/tuontilupa, jota haetaan Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta. Vastaavaa menettelyä sovelletaan myös eläinten sivutuotteiden, sperman ja alkioiden lähetyksiin. CITESlistaan kuuluvien lajien menettely kulkee aina SYKE:n kautta (ks. yllä). Selkärankaisten elävien eläinten kuljetuksia koskee Suomessa eläinkuljetuslaki (1429/2006) ja EU:n eläinkuljetusasetus [(EY) N:o 1/2005], joissa säännellään hyvin yksityiskohtaisesti mm. eläinten kuljetustiloista ja pitkissä kuljetuksissa vaadittavista lepoajoista. Kaupalliseen toimintaan liittyvää eläintenkuljetusta saa harjoittaa vain aluehallintoviraston luvalla. Lisätietoja: Geenitekniikkalain (377/1995) nojalla muuntogeenisten organismien (GMO) markkinoille saattamiseen Suomessa vaaditaan lupa geenitekniikan lautakunnalta. GMO:ien vienti EU:n ulkopuolelle on luvallista vain, jos ne on hyväksytty EU:n markkinoille tai jos kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on nimenomaisesti hyväksynyt tuonnin. Lisätietoja:

20 20 HANDELSKAMMARÄRENDEN Västra Nylands handelskammares stadgeenliga vårmöte hålls kl i Billnäs Bruk, Billnäs. Möteskallelsen skickas separat till medlemmarna. Efter mötet håller Centralhandelskammarens verkställande direktör Risto EJ Penttilä anförandet kapitalismin uudet kasvot. Handelskammarens intressebevakning ger resultat Handelskammaren besökte Trafikverkets chefdirektör Juhani Tervala före årsskiftet. Vid förhandlingarna fick handelskammaren ett löfte om att Trafikverket är redo att förverkliga planeringen av elektrifieringen av Hangö-Hyvinge banan om regionens kommuner och/eller landskapsförbundet täcker hälften av planeringskostnaderna. Enligt uppgift skulle planeringen av elektrifieringen kosta högst euro. Nu har kommunerna längs järnvägen från Hangö till Hyvinge meddelat att de täcker planeringskostnaderna av Hangöbanans elektrifiering med sammanlagt euro. Därtill deltar Nylands Förbund i finansieringen med euro. Detta är ett starkt budskap åt Trafikverket och de politiska beslutsfattarna i riksdagen om att elektrifieringen har en stor betydelse för regionen. Planeringen har redan påbörjats enligt Trafikverket. Målsättningen är att få elektrifieringen av Hangö-Hyvinge banan med i den följande regeringens trafikpolitiska program. Handelskamrarna i Finland och Trafikverket har grundat en gemensam arbetsgrupp med uppgift att ge rekommendationer om framtida trafikprojekt som borde inkluderas i det trafikpolitiska programmet. Skolning Grunderna för skattefria resekostnadsavdrag Tid: Plats: Onsdagen den kl Axxell Utbildning, auditoriet, Raseborgsvägen 5, Ekenäs Föreläsare: ekon.mag. Karl-Johan Sigfrids, Certima oy Ab Program reseräkningen som grund för kostnadsersättning arbetsgivarens skyldighet att betala ersättningar begreppet arbetsresa gränserna för skattefria ersättningar km-ersättningar och dagtraktamenten Särskilda problem i samband med resor arbetsgivarens momsavdragsrätt arbets- eller fritidsresa bonuspoäng pass och visum enskilda näringsidkares resekostnader