POSITIIVINEN ERITYISKOHTELU PALUUMUUTTOPROSESSISSA -HANKKEEN TIEDONKERUUMATKA POHJOIS-IRAKIIN

Transkriptio

1 1 Salla Konsti POSITIIVINEN ERITYISKOHTELU PALUUMUUTTOPROSESSISSA -HANKKEEN TIEDONKERUUMATKA POHJOIS-IRAKIIN Aika Paikka Osallistujat Pohjois-Irak (Erbil, Suleimania ja Dohuk) Nexhat Beqiri SM/OIK, hankkeen koordinaattori Rezgar Rashed Abdullah Tampereen kurdien kulttuuriyhdistys Johanna Kilpeläinen Joutsenon vastaanottokeskus Salla Konsti SM/MMO Rasul Azizan Negade Tampereen kurdien kulttuuriyhdistys Tiivistelmä Matkan tavoitteena oli solmia yhteyksiä kurdihallinnon viranomaisiin, alueella toimiviin kansainvälisiin järjestöihin ja paikallisiin kansalaisjärjestöihin sekä selvittää mahdollisuuksia luoda yhteistyöverkosto vapaaehtoisen paluun ja erityisesti haavoittuviin ryhmiin kuuluvien palaajien uudelleenintegroitumisen tukemiseksi. Matka liittyi sisäasiainministeriön oikeusyksikön koordinoimaan Positiivinen erityiskohtelu paluumuuttoprosessissa -hankkeeseen (jäljempänä PEPP-hanke). Lisäksi matkan tavoitteena oli edistää valmisteilla olevan vapaaehtoista paluuta ja palauttamista koskevan Suomen ja Irakin välisen yhteistyöpöytäkirjan (jäljempänä yhteistyöpöytäkirja) solmimista. Matkan aikana keskusteltiin kurdihallinnon työ- ja sosiaaliministerin, apulaissisäministerin, hallinnon ulkosuhdeosaston johtajan ja suunnitteluministeriön kehitysyhteistyöosaston pääjohtajan sekä neljän paikallisen kansalaisjärjestön (Kurdish Human Rights Watch, Public Aid Organisation, Civil Development Organisation ja Khatuzeen-keskus) ja YK:n pakolaisjärjestön, Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ja saksalaisen Arbeitsgruppe Entwicklung und Fachkräfte im Bereich der Migration und der Entwicklungszusammenarbeit -järjestön (jäljempänä AGEF) edustajien kanssa. Keskusteluissa kävi selkeästi ilmi, että kurdihallinto suhtautuu myönteisesti vapaaehtoiseen paluuseen, sillä palaajia tarvitaan jälleenrakennustyössä, mutta vastustaa (edelleen) palautuksia. Myös YK:n pakolaisjärjestö ja Public Aid Organisation -järjestö suhtautuvat kielteisesti palautuksiin. Vapaaehtoiseenkin paluuseen liittyy kuitenkin ongelmia sekä kurdihallinnon että kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen näkökulmasta; kurdihallinnon mukaan sillä on vaikeuksia järjestää palveluita niillekin kansalaisilleen, jotka eivät ole koskaan lähteneet ulkomaille ja siksi palaajat lisäävät taakkaa. Kansalaisjärjestöjen mukaan kurdihallinto suhtautuu vastahakoisesti palaajien vastaanottamiseen ja tukemiseen. Yhteiskunnan palvelujen puuttuminen aiheuttaa sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia sekä palaajille ja heidän perheilleen, mutta myös niille, jotka eivät ole lähteneet ulkomaille. Palaajien tukemisesta keskusteltaessa erityisesti järjestöt toivat esille koulutuksen, työllistymistuen ja muun aineettoman tuen olevan palaajalle annettavaa rahallista tukea kestävämpi tukimuoto. Kurdihallinto ja paikalliset kansalaisjärjestöt olivat kiinnostuneita tekemään yhteistyötä vapaaehtoisen paluun kehittämisessä. Yhteistyöpöytäkirjasta keskusteltaessa kurdihallinnon edustajat totesivat, että yhteistyöpöytäkirja tulisi solmia myös kurdihallinnon, ei vain keskushallinnon kanssa.

2 2 1 Tapaaminen YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n edustaja Rana Ksaifin kanssa Ksaifin mukaan Irakissa on meneillään siirtymävaihe koko maan tilanteen kehittyessä myönteiseen suuntaan. Väkivalta ja ruokapula ovat vähentyneet, ja tuhannet maan sisäiset sekä ulkomailla oleskelevat pakolaiset palaavat kotiseuduilleen. Myönteisestä kehityksestä huolimatta Irakin kriisi on silti yhä mittava. Sadattuhannet irakilaiset Irakissa ja ulkomailla kärsivät yhä vuosikausia jatkuneiden pakotteiden, riiston, syrjinnän, puutteen ja köyhyyden seurauksista. Myös elinkeinot ja infrastruktuuri Irakissa ovat monin paikoin tuhoutuneet. Vuosina UNHCR tulee keskittymään Irakissa neljään toimintoon, jotka ovat 1) suoja, 2) suojelu ja oikeusapu, 3) käteisavustus ja 4) uudelleenintegroitumistoiminnot yhdistettynä laajempaan elinolosuhteiden kehittämiseen. Suojan tarjoamiseen liittyvät rakennustarvikkeiden ja muun avun kuin ruokaavun jakelu, talojen korjaus, suojien rakentaminen, neuvonta kiinteistöjen omistukseen liittyvissä asioissa ja asumiseen liittyvät yhteisöhankkeet (erityisesti vesi- ja viemäröintihankkeet). Suojelun ja oikeusavun antamisessa keskeisessä asemassa ovat UNHCR:n perustamat suojelu- ja tukikeskukset (Protection and Assistance Centre, PAC), joita on Irakissa tällä hetkellä 14, muun muassa Erbilissä, Dohukissa ja Suleimaniassa. Erbilissä suojelu- ja tukikeskuksen toiminnasta vastaa Public Aid Organisation, Dohukissa Harikar-kansalaisjärjestö ja Suleimaniassa Civil Development Organisation. (Keskusten toiminnasta ks. kohdat 8 ja 9.) UNHCR aikoo perustaa myös yhteisöjen paluukeskuksia (Community Return Centre, CRC), joiden tavoitteena on edistää maan sisäisten pakolaisten ja ulkomailla oleskelevien pakolaisten kestävää paluuta. Paluukeskusten tehtävänä tulee olemaan maan sisäisten pakolaisten, palaajien ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden identifiointi ja heidän tarpeidensa kartoitus sekä tarpeita koskevien tietojen välittäminen paikallis-, maakunta- ja/tai keskushallinnolle. Ksaifin mukaan palaajien saaminen avun piiriin on usein haasteellista, koska monet palaajat haluavat pitää matalaa profiilia. UNHCR:n selvitysten mukaan taloudellisen tuen puuttuminen vaikeuttaa kestävää uudelleenintegroitumista ja estää monia pakolaisia palaamasta. UNHCR:n yksilöllisen case management -järjestelmän mukaisesti UNHCR antaa puolen vuoden ajan palaajan siirtymätukea (Returnee Transitional Allowance) noin perheelle. Jälleenrakennukseen liittyen UNHCR:n tehtävänä on luoda yhteys humanitaaristen prioriteettien ja Irakin hallinnon, muiden YK-järjestöjen, humanitaaristen järjestöjen ja kehitysjärjestöjen sekä kansalaisjärjestöjen välille. Tavoitteena ei ole vastata pitkäaikaisiin sosiaalisiin ongelmiin eikä ottaa paikallis- ja keskushallinnoille kuuluvia tehtäviä ja vastuita, vaan tuoda yhteen eri toimijoita ongelmien ratkaisemiseksi. Vapaaehtoista paluuta ja palauttamista koskevasta yhteistyöpöytäkirjasta keskusteltaessa Ksaifi viittasi UNHCR:n tuoreimpaan eli Eligibility Guidelines for Iraq 2009:ään ja totesi järjestön yhä pitäytyvän palautuksia vastustavassa kannassaan. Inhimillisen ja kestävän paluun tukemiseksi keskusteltiin mahdollisuudesta ilmoittaa UNHCR:n Erbilin-toimistolle (etukäteen) tiedot yhteistyöpöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvista kurdialueelle palaavista Irakin kansalaisista. Ilmoittaminen voisi tapahtua UNHCR:n Tukholman-toimiston kautta. (Matkan jälkeen UNHCR:n Erbilin-toimisto ilmoitti sisäasiainministeriön maahanmuutto-osastolle, ettei se vastusta vapaaehtoista paluuta ja sitä tukevia hankkeita, jos henkilö palaa vapaaehtoisesti sen jälkeen, kun hänen kaikki turvapaikkaperusteensa on tutkittu kattavassa ja oikeudenmukaisessa menettelyssä. Lisäksi UNHCR:n Erbilin-toimisto ilmoitti olevansa kiinnostunut vastaanottamaan tiedot vapaaehtoisesti palaavista.) 2 Tapaaminen Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM:n edustaja Nicola Gravianon kanssa Graviano kertoi IOM:n toiminnan Irakissa alkaneen vuonna Tällä hetkellä järjestöllä on meneillään Pohjois-Irakissa neljä ohjelmaa: 1) maan sisäisten pakolaisten monitorointi- ja tarvekartoitushankkeet; 2) yhteisöjen tukihankkeet; 3) hätäapuhankkeet; ja 4) avustetun vapaaehtoisen paluun ja jälleenkotoutumisen

3 3 hankkeet. Hankkeiden kohderyhmiä ovat erityisesti maan sisäiset pakolaiset ja palaajat. Lisäksi IOM tarjoaa viranomaisille kapasiteetin rakentamista ja teknistä tukea. IOM:llä on toimintaa ja henkilökuntaa Erbilissä, Dohukissa ja Suleimaniassa, yhteensä 20 työntekijää pysyväisluonteisesti. IOM:llä on lisäksi tilapäistä hankehenkilökuntaa. Vuodesta 2003 lähtien IOM on toteuttanut Erbilissä 34 hanketta, joiden kautta on tuettu noin ihmistä. Vuosina IOM:n hankkeiden kautta tuettiin noin ihmistä hankkeiden budjetin ollessa yli 1,2 miljoonaa dollaria. IOM:n tarvekartoitukseen pohjautuen useimmat hankkeet ovat olleet hätäapu-, vesi- ja viemäröinti- sekä paluuhankkeita. IOM:n hankkeiden tavoitteena on kehittää pitkällä tähtäimellä palaajien, maan sisäisten pakolaisten ja paikallisyhteisöjen elinolosuhteita. Vaikka tilanne Erbilissä on vakaampi kuin muissa Irakin maakunnissa, yhteisöt kärsivät kuivuudesta, tulvista, työttömyydestä, edullisten asuntojen puutteesta ja riittämättömästä infrastruktuurista. Erbilintoimistonsa kautta IOM on vuodesta 2003 lähtien avustanut lähes henkilön paluussa ja antanut noin palaajalle uudelleenintegroitumistukea. Erbilissä toimii IOM:n suurin Irakissa toteutettava avustetun vapaaehtoisen paluun ja jälleenkotoutumisen ohjelma (Assisted Voluntary Return and Reintegration Programme, AVRR). Vuodesta 2007 lähtien IOM on toteuttanut Dohukissa 18 hanketta, joiden kautta on tuettu noin henkilöä. Hankkeiden budjetti on ollut noin dollaria. IOM:n tarvekartoitukseen pohjautuen useimmat hankkeet ovat olleet hätäapu-, vesi- ja viemäröinti- sekä työllistymishankkeita. Lisäksi on rakennettu kouluja. Dohukin melko vakaa tilanne ja vähemmistöjen suvaitseminen ovat tuoneet alueelle yli maan sisäistä pakolaista Bagdadista ja Ninivestä. Monet pakolaiset kuuluvat uskonnollisiin vähemmistöihin. Erbilin tavoin Dohukissakin monet yhteisöt kärsivät kuivuudesta, työttömyydestä ja edullisten asuntojen puutteesta. Pakolaislapsilta, jotka eivät puhu kurdia, puuttuvat koulunkäyntimahdollisuudet. Näistä vaikeuksista huolimatta yli puolet Dohukissa oleskelevista maan sisäisistä pakolaisista aikoo jäädä ja kotoutua alueelle, joten he tarvitsevat pitkäaikaisia asumis- ja elinkeinomahdollisuuksia. Vuodesta 2007 lähtien IOM on toteuttanut Suleimaniassa 25 hanketta, joiden kautta on tuettu noin henkilöä. Hankkeiden budjetti on ollut yli 1,7 miljoonaa dollaria. IOM:n tarvekartoituksen perusteella valtaosa hankkeista on ollut vesi- ja viemäröinti-, terveys- ja paluuhankkeita. Lisäksi IOM on tukenut jälleenkotoutumista ja kielikoulutusta. Suleimaniassa asuu etniseltä ja uskonnolliselta taustaltaan heterogeeninen väestö, johon on liittynyt suuri joukko maan sisäisiä pakolaisia pääasiassa Bagdadista ja Ninivestä. Myös Suleimaniassa yhteisöt kärsivät kuivuudesta, epidemioista, edullisten asuntojen puuttumisesta ja työttömyydestä, vaikka tilanne alueella onkin suhteellisen vakaa. Gravianon mukaan IOM toteuttaa vapaaehtoista paluun ja uudelleenintegroitumisen hankkeita muun muassa Iso-Britannian, Norjan, Ruotsin ja Sveitsin kanssa. Mainituissa hankkeissa palaaja voi valita yhden kuudesta tukimuodosta, joita ovat 1) käteisavustus (ainoastaan Ruotsin hankkeessa), 2) talonrakennustuki, 3) yrityksen perustamistuki, 4) työnhakutuki, 5) koulutus ja 6) työharjoittelu. Gravianon mukaan käteisavustus ei ole kestävä tukimuoto, koska se kuluu muutamassa kuukaudessa vuokraan ja ruokaan, minkä jälkeen palaaja voi olla jälleen tyhjän päällä. Muut tukimuodot kuten koulutus ja työharjoittelu ovat kestävämpiä vaihtoehtoja, koska ne antavat palaajalle työllistymisvalmiuksia. Gravianon mukaan IOM:llä on toimiva yhteistyö kurdihallinnon ja muiden järjestöjen kanssa; kurdihallinto haluaa lisätä yhteistyötä IOM:n kanssa ja IOM puolestaan ohjaa tuen tarvitsijat tarvittaessa muiden järjestöjen luokse, jos IOM ei voi tarjota kyseisiä palveluita. 3 Tapaaminen työ- ja sosiaaliministeri Asos Najib Abdullahin kanssa

4 4 Abdullahin mukaan ministeriössä valmistellaan parhaillaan työ- ja sosiaalilainsäädännön uudistusta, jonka tavoitteena on parantaa sosiaali- ja työttömyysturvaa. Uudistuksen yhteydessä selvitetään muun muassa palaajien mahdollisuutta palata entiseen työpaikkaansa. Tällä hetkellä tätä mahdollisuutta ei ole. Kurdialueella toimii Abdullahin mukaan julkinen ja yksityinen terveydenhoito. Lisäksi työ- ja sosiaaliministeriön johtama komitea voi lähettää potilaita hoidettavaksi ulkomaille. Alueella on kuitenkin pulaa lääkäreistä ja muista asiantuntijoista. Monet kärsivät Irakin ja Iranin sodassa käytettyjen kemiallisten aseiden ja Saddam Husseinin hallinnon vuonna 1988 kurdialueelle toteuttaman kemikaalihyökkäyksen aiheuttamista perinnöllisistä sairauksista. Alueella syntyy paljon lapsia, joilla on reikä sydämessään. Suomalaiset lääkärit voisivat tulla leikkaamaan näitä lapsia. Abdullahin mukaan kurdihallinnolla on toimiva yhteistyö paikallisten kansalaisjärjestöjen ja AGEF:in kanssa. Abdullah suhtautui myönteisesti PEPP-hankkeeseen ja totesi ministeriönsä ja hankkeen välisen yhteistyön olevan mahdollista. 4 Tapaaminen apulaissisäministerin kanssa Apulaissisäministerin mukaan kurdialueen jälleenrakennus on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta sosiaali- ja muiden palvelujen tarjoamisessa kansalaisilleen kurdihallinto tarvitsee ulkomaiden apua. Muut valtiot ja ulkomaiset kansalaisjärjestöt voivat vapaasti tehdä yhteistyötä kurdialueella toimivien kansalaisjärjestöjen kanssa. Kurdihallinto ei kuitenkaan halua antaa palaajille erikoisasemaa, sillä alueella on jo ennestäänkin paljon tuen tarpeessa olevia kansalaisia, jotka eivät ole koskaan lähteneet ulkomaille. Palaajien asettaminen erityisasemaan antaisi kansalaisille väärän viestin. Ministerin mukaan kurdihallinto hyväksyy vapaaehtoiset paluut, mutta ei palautuksia, muun muassa siksi, että palautetut vain odottavat uutta tilaisuutta lähteäkseen taas ulkomaille. Kiinnostusta vapaaehtoiseen paluuseen voisi lisätä se, että palaajille annettaisiin mahdollisuus palata lähtömaihin muutamaksi viikoksi kouluttautumista varten. On aivan eri asia solmia yhteistyöpöytäkirja keskushallinnon kuin kurdihallinnon kanssa. Vaikka kurdihallinnolla onkin edustajansa keskushallinnossa, tulisi yhteistyöpöytäkirja solmia suoraan kurdihallinnon kanssa, sillä tilanne muualla Irakissa poikkeaa hyvin paljon kurdialueen tilanteesta. Yhteistyöpöytäkirjaan ei kuitenkaan tule sisällyttää kurdihallintoon kohdistuvaa velvoitetta palaajien oikeudesta palata entiseen työpaikkaansa, koska mainittua velvoitetta kurdihallinto ei voi hyväksyä. 5 Tapaaminen suunnitteluministeriön kehitysyhteistyöosaston pääjohtaja Zagros Fatahin kanssa Apulaissisäministerin tavoin Fatah totesi hallinnon hyväksyvän vapaaehtoisen paluun, mutta vastustavan palautuksia. Vapaaehtoinenkaan paluu ei kuitenkaan ole ongelmatonta, sillä hallinnolla on vaikeuksia järjestää palveluita niillekin kansalaisille, jotka eivät ole koskaan lähteneet ulkomaille ja siksi palaajat lisäävät taakkaa. Fatahin mukaan vapaaehtoisesti palaavat tarvitsevat jo lähtömaassa ammattikoulutusta kotoutuakseen uudelleen kotimaahansa. Paluunsa jälkeen palaajilla pitäisi myös olla mahdollisuus vierailla lähtömaassa vuosittain esimerkiksi kahden tai kolmen viikon ajan, mikä myös lisäisi kiinnostusta vapaaehtoista paluuta kohtaan. Fatah suhtautui myönteisesti PEPP-hankkeeseen, koska sen kautta tuetaan vapaaehtoista paluuta, ja totesi ministeriönsä voivan tehdä yhteistyötä hankkeen kanssa. Suunnitteluministeriö tekee enemmän yhteistyötä AGEF:in ja IOM:n kuin paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa, koska ulkomaisilla ja kansainvälisillä järjestöillä on enemmän kokemusta ja voimavaroja. Yhteistyöpöytäkirjasta keskusteltaessa myös Fatah totesi, että yhteistyön edistämiseksi yhteistyöpöytäkirja tulisi solmia myös kurdihallinnon kanssa. Fatahin mukaan asiasta tulisi keskustella kurdihallinnon ulkosuhdeasioista vastaavan osaston kanssa, koska osastolla on kiinteä yhteys pääministeri Barham Salihiin.

5 5 6 Tapaaminen Kurdistanin aluehallinnon ulkosuhdeosaston johtaja Falah Mustafa Bakirin kanssa Myös Bakir kertoi kurdihallinnon virallisesta kannasta paluuasiaan: vapaaehtoisesti palaavat, erityisesti koulutetut henkilöt, ovat tervetulleita kurdialueelle, sillä palaajia tarvitaan jälleenrakennustyössä, mutta palautuksia vastustetaan. Palaajilla pitäisi kotimaahansa palattuaan olla mahdollisuus saada viisumi siihen Euroopan maahan, jossa he ovat oleskelleet. EU-mailla pitäisi myös olla yhtenäinen vapaaehtoisen paluun politiikka ja ohjelmia. On tärkeä ymmärtää, että palaajat eivät halua palata tyhjin käsin. Kurdihallinto haluaa tehdä yhteistyötä EU-maiden kanssa. Tällä hetkellä kurdihallinnolla on hyvää yhteistyötä muun muassa AGEF:in kanssa. Yhteistyö keskushallinnon kanssa kangertelee eikä keskushallinto ole vielä maksanut kurdihallinnolle sen osuutta vuoden 2008 budjetista. 7 Tapaaminen Kurdish Human Rights Watchin (KHRW) toiminnanjohtaja Venus Shamal Kariin kanssa Karimin mukaan KHRW aloitti toimintansa Suleimaniassa vuonna Järjestön toiminnan pääasialliset rahoittajat ovat Yhdysvaltojen hallitus, IOM ja UNHCR. KHRW:llä on toimisto myös Bagdadissa, Erbilissä ja Kirkukissa. KHRW:n henkilökuntaan kuuluu 45 työntekijää, muun muassa juristeja ja sosiaalityöntekijöitä, joista 12 työskentelee Suleimanian-toimistossa. Järjestön toimintamuotoihin Suleimaniassa kuuluvat Karimin mukaan ihmisoikeus-, demokratia-, terveyslukutaito-, ja ompelukoulutus, kylien jälleenrakennus, vesi- ja viemäröintihankkeet, terveyspalvelut, monitorointi, ruoka-apu ja taloudellinen tuki. Järjestöllä on vuodesta 2004 lähtien ollut Suleimaniassa oma terveysklinikka, joka tarjoaa ilmaisia perusterveyspalveluja heikommassa asemassa oleville perheille. Lisäksi KHRW:n Suleimanian-toimisto tarjoaa ihmisoikeus-, demokratia- ja terveyskoulutusta muun muassa vankila-, terveys- ja muille paikallisviranomaisille sekä kansalaisjärjestöille. KHRW:n Suleimaniantoimiston kohderyhmiä ovat alueella oleskelevat muun muassa Etelä- ja Keski-Irakista kotoisin olevat maan sisäiset pakolaiset ja Iranin kurdipakolaiset. Vapaaehtoiseen paluuseen ja palauttamiseen viitaten Karim totesi, että valtaosa turvapaikanhakijoiksi lähteneistä on lähtiessään myynyt koko omaisuutensa ja/tai ottanut lainaa eikä heillä ole palatessaan minkäänlaisia taloudellisia voimavaroja. Kurdialueelle palaavien kohtaamia keskeisimpiä ongelmia ovat työttömyys ja korkea hintataso, esimerkiksi pienen asunnon kuukausivuokra on noin 300 dollaria. 8 Tapaaminen Public Aid Organsation PAO:n johtaja Hogr Shikhan kanssa Shikhanin mukaan PAO aloitti toimintansa vuonna 2007 ja sillä on Irakissa kahdeksan toimistoa. Erbilissä PAO vastaa UNHCR:n tuella ja EU:n rahoituksella toimivasta suojelu- ja tukikeskuksesta. Keskuksen palveluihin kuuluvat oikeusapu, neuvonta, monitorointi, tasa-arvotyö ja tiedotus. Keskus voi kustantaa sairaudenhoitokuluja ja lääkkeitä. Keskus antaa puolueetonta ja ilmaista oikeusapua henkilöasiakirjojen kuten muun muassa syntymä-, kuolin-, ero- ja kansalaisuustodistusten hankkimisessa sekä edistää oikeuksien toteutumista toimimalla laillisena edustajana ja asianajajana. Keskus antaa tietoa palveluista ja ohjaa tarvittaessa eteenpäin muiden järjestöjen ja viranomaisten luokse. Lisäksi keskus seuraa muun muassa pakolaisten tilannetta ja pääsyä peruspalvelujen piiriin. Keskus tekee valistustyötä ja antaa tukea sukupuoliväkivallan uhreille. Lisäksi keskus tiedottaa toiminnastaan. Keskuksen toiminnan kohderyhmiä ovat turvapaikanhakijat, pakolaiset, maan sisäiset pakolaiset, palaajat, kansalaisuudettomat ja (muut) haavoittuvassa asemassa olevat. Kurdialueelle palaajien kohtaamia keskeisiä ongelmia ovat Shikhanin mukaan uudelleenintegroitumissuunnitelmien ja -toimien puuttuminen, kurdihallinnon vastahakoisuus ottaa vastaan ja tukea palaajia sekä muun muassa sosiaaliavun puuttumisesta johtuvat paluun aiheuttamat sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat

6 6 palaajalle ja hänen perheelleen. Paluun pitäisi aina tapahtua vapaaehtoisesti. Lisäksi tulisi huomioida paluuseen liittyvät humanitaariset ja sosiaaliset näkökohdat. PEPP-hanke on hyvä, koska kansalaisjärjestöt otetaan mukaan sen toimintaan. Järjestöillä voisi olla tärkeä rooli muun muassa paluun valmistelussa, lentokentältä hakemisessa ja uudelleenintegroitumissuunnitelmien laatimisessa. Shikhanin mukaan tulisi solmia sellaisia paluuta koskevia yhteistyöpöytäkirjoja, jotka velvoittavat kurdihallinnon noudattamaan sitoumuksiaan ja mahdollistavat palaajien kotoutumisen. Lisäksi kansalaisjärjestöille tulisi antaa välineitä niiden työtä varten. Jo solmituissa yhteistyöpöytäkirjoissa ei ole otettu huomioon sosiaalista näkökulmaa; yhteistyöpöytäkirjat velvoittavat kurdihallintoa vain ottamaan palaajat vastaan, mutta ne eivät velvoita hallintoa järjestämään heille palveluita. Hallinnolla pitäisi kuitenkin olla tämä velvoite. Jo solmitut yhteistyöpöytäkirjat eivät myöskään päde kurdialueella; keskushallinto voi tehdä minkälaisia yhteistyöpöytäkirjoja tahansa ilman kurdihallinnon osallisuutta, koska keskushallinnon ei tarvitse panna niitä täytäntöön valtaosan palaajista palatessa kurdialueelle. Keskushallinto painostaa kurdihallintoa hyväksymään yhteistyöpöytäkirjat myös kurdialueella, mitä kurdihallinto vastustaa. Siksi on tärkeää, että mahdolliset tulevat yhteistyöpöytäkirjat solmitaan myös kurdihallinnon kanssa. Paluuseen Bagdadiin liittyy myös se ongelma, että monet palaajat pidätetään eivätkä he pääse jatkamaan matkaansa ilman henkilöllisyyspapereita. 9 Tapaaminen Civil Development Organisation CDO:n toiminnanjohtaja Atta M. Ahmadin kanssa Ahmadin mukaan puolueeton ja sitoutumaton CDO perustettiin vuonna CDO:n keskustoimisto on Suleimaniassa, mutta järjestö toimii koko Irakissa. CDO tekee ihmisoikeus-, naisasia-, tasa-arvo- ja nuorisotyötä. Vuodesta 2006 lähtien järjestön Suleimanian-toimisto on vastannut UNHCR:n tuella ja EU:n rahoituksella toimivasta suojelu- ja tukikeskuksen toiminnasta. Keskuksen palvelut ovat pääpiirteissään samat kuin PAO:n vastuulla olevan keskuksen. CDO:ssa työskentelee tällä hetkellä 58 palkattua henkilöä ja 200 vapaaehtoistyöntekijää. Henkilökuntaan kuuluu muun muassa juristeja, opettajia, sosiaalityöntekijöitä ja naisaktivisteja. YK, Kansainvälinen Pelastuskomitea (International Rescue Committee, IRC) ja muut kansainväliset järjestöt tukevat CDO:n toimintaa vuosittain yhteensä noin dollarilla. Kurdihallinnon tuki CDO:lle on noin dollaria kuukaudessa. Ahmadin mukaan järjestön asiakkaita ovat maan sisäiset pakolaiset sekä Iranin, Syyrian ja Turkin kurdipakolaiset. CDO tekee tiivistä yhteistyötä kurdihallinnon opetusministeriön, työ- ja sosiaaliministeriön, sisäasiainministeriön ja muiden paikallisten kansalaisjärjestöjen sekä UNHCR:n ja IOM:n kanssa. CDO tavoittaa palaajat saamalla IOM:ltä tiedon IOM:n kautta palaavista, minkä lisäksi Euroopassa toimivat muut järjestöt tiedottavat palaajista. CDO:lla on myös oma liikkuva yksikkönsä, joka vierailee pakolaisten ja palaajien asuttamilla alueilla. Lisäksi CDO tiedottaa työstään televisiossa. CDO:n kohderyhmiä ovat Euroopasta vapaaehtoisesti palanneiden ja palautettujen henkilöiden ohella Irakin sisäiset pakolaiset sekä Iranin, Syyrian ja Turkin kurdipakolaiset. CDO pyrkii tukemaan niitä, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa tilanteessa. CDO ohjaa asiakkaan ottamaan yhteyttä muihin järjestöihin, jos se ei voi tarjota asiakkaan pyytämää apua/palvelua. Ahmad kertoi järjestön vastustavan palautuksia. CDO voi sen sijaan tukea vapaaehtoisesti palaavia, myös yhteistyössä lähtömaiden kanssa. Euroopassa muutamiakin vuosia asuneiden ja uudelleenintegroituminen on vaikeaa ilman erityistoimia. Palaajat kohtaavat usein paljon ongelmia, joista yksi keskeinen on työttömyys. Lisäksi osa palaajista joutuu turvallisuusviranomaisten kuulusteluihin ja pidätetyksi, mikä johtuu joidenkin henkilöiden kohdalla terrorismiepäilyistä. 10 Tapaaminen Khatuzeen-keskuksen toiminnanjohtaja Chlura Hardin kanssa Hardin mukaan Erbilissä toimiva Khatuzeen-keskus perustettiin vuonna Keskuksen tavoitteena on edistää naisten oikeuksien toteutumista, sukupuolten välistä tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja rauhanomais-

7 7 ta yhteiseloa sekä tukea ja suojella haavoittuvassa asemassa olevia naisia. Lisäksi keskus toimii painostusryhmänä, jotta perustuslakia ja rikoslakia muutettaisiin naisille oikeudenmukaisemmaksi. Keskuksen toimintamuotoja ovat oma radioasema, seminaarit, workshopit, vierailut kouluissa ja yliopistossa, julisteet, neuvontapuhelin, turvakoti sekä naisille ja lapsille suunnatut, kuukausittain ilmestyvät lehdet. Perheväkivalta ja yhteiskunnan väkivaltaisuus ylipäänsä ovat Hardin mukaan hyvin yleisiä ongelmia kurdialueella. Monet naiset kokevat perheissään henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Naisten oikeuksien toteutumisen kannalta valistustyö on aivan keskeisessä asemassa. Muutos lähtee perheen sisältä; olennaista on, miten miehet ja muu perhe kohtelevat tyttöjä ja naisia sekä miten heidän odotetaan pukeutuvan ja käyttäytyvän. Keskukseen tulee kuukausittain useita yhteydenottoja, joissa keskukselta pyydetään neuvoa perheen sisäisen ongelmatilanteen ratkaisemiseksi. Useimmissa tapauksissa yhteydenottaja on nainen. Ongelmatilanteissa keskus pyrkii toimimaan välittäjänä ja ratkaisemaan ristiriidat siten, että perhe-elämä voi jatkua kaikkien osapuolten kannalta vähintäänkin tyydyttävästi. Esimerkiksi turvakoti voi olla vain väliaikainen ratkaisu, sillä ilman perheensä tukea tytöt ja naiset eivät pärjää yhteiskunnassa. Keskuksella on hyvä yhteistyö kurdihallinnon, muun muassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäisemään pyrkivän viraston (Directorate to Combat Violence against Women) kanssa. 11 Tapaaminen Arbeitsgruppe Entwicklung und Fachkräfte im Bereich der Migration und der Entwicklungszusammenarbeit AGEF ggmbh:n toiminnanjohtaja Klaus Dünnhauptin ja hankekoordinaattori Erich Gutmannin kanssa Dünnhauptin mukaan AGEF (englanniksi Association of Experts in the Fields of Migration and Development Cooperation) on vuodesta 2005 lähtien toteuttanut Irakissa ja erityisesti kurdialueella jälleenkotoutumis- ja työllistymishankkeita. Hankkeiden tavoitteena on vahvistaa alueen rauhanomaista kehitystä ja ehkäistä uusia konflikteja. Helmikuussa 2009 AGEF perusti Erbiliin Euroopan teknologia- ja koulutuskeskuksen (European Technology and Training Center, ETTC), jonka kautta järjestö toteuttaa erilaisia koulutus- ja työllistymishankkeita. Parhaillaan järjestöllä on kurdialueella käynnissä vuonna 2006 aloitettu Return to Employment in Iraq - hanke, jota rahoittavat useat Euroopan maat, muun muassa Iso-Britannia, Saksa ja Tanska. Hankkeen tavoitteena on edistää Euroopasta palaavien osallistumista kurdialueen jälleenrakennukseen ja ehkäistä uusia konflikteja työllistämällä palaajia ja myös paikallisia työnhakijoita. Koulutus sisältää neuvontaa, harjoittelua ja pätevöitymistä, työllistymistä ja taloudellista tukea. Koulutus toteutetaan joustavasti työmarkkinoiden tarpeiden ja työssä oppimisen pohjalta, mikä edistää työnhakijan välitöntä työllistymistä. Työnantajan kanssa solmitaan kunkin työnhakijan kohdalla yksivuotinen työsopimus. Hanke maksaa palkan puolelta vuodelta. Vuoden pituisen työsuhteen aikana työntekijä yleensä onnistuu vakuuttamaan työnantajansa osaamisestaan ja työsuhde jatkuu. Hankkeessa seurataan työllistyneiden tilannetta. Hankkeen kautta voidaan tukea myös yksityisyrittäjiksi aikovia, jos heidän yritysideansa vastaa työmarkkinoiden tarpeita ja on muutenkin toteutuskelpoinen. Dünnhauptin mukaan kurdialueen työmarkkinoilla on lisääntyvä tarve joustavalle työllistymiselle. Vuosina Return to Employment in Iraq -hankkeeseen osallistui yhteensä irakilaista. Heistä henkilöä oli EU:n alueelta (pääasiassa Alankomaista, Iso-Britanniasta, Ruotsista ja Saksasta) ja Sveitsistä Irakiin palanneita ja 415 henkilöä paikallisia työnhakijoita. Hankkeeseen osallistuneista sekä palanneista että paikallisista työnhakijoista yhteensä yli 50 % työllistyi. Palaajien työllistymisessä oli kuitenkin lähtömaakohtaisia eroja: Iso-Britanniasta palanneista noin 25 % työllistyi, Ruotsista palanneista yli 60 % ja Saksasta palanneista yli 75 %. Return to Employment in Iraq -hankkeen lisäksi AGEF toteuttaa paikallisviranomaisten johtamis-, naisten yksityisyrittäjyys-, luonnonkatastrofeihin varautumis-, atk- ja kielikoulutusta sekä työharjoittelua autoteollisuuden, hitsaamisen ja rakentamisen aloilla sekä aurinkoenergian hyödyntämisessä. Maatalouskoulu-

8 8 tusta ei anneta, koska ala on liian riippuvainen säistä ja maanomistussuhteista. Koulutuksia rahoittavat muun muassa Saksan ulkoasiainministeriö ja saksalainen autoalan yritys Daimler AG. Dünnhauptin ja Gutmannin mukaan vapaaehtoisesti palaavien ja palautettavien tarpeet eivät eroa toisistaan. On myös tärkeä muistaa, että kaikki palaajat eivät hankkeista ja muista tukitoimenpiteistä huolimatta työllisty. Perinteisesti työpaikan saanti kurdialueella on riippunut perhesuhteista, ei niinkään koulutuksesta. PEPP-hankkeesta keskusteltaessa Dünnhaupt ja Gutmann totesivat suhtautuvansa kriittisesti haavoittuviin ryhmiin kuuluvien työllistämispyrkimyksiin; kurdialueella on paljon työttömiä ja työkykyisiä nuoria miehiä, joille löytyy töitä muun muassa rakennusalalla. On kestävämpää työllistää ensisijaisesti heidät kuin luoda rakenteita erityisryhmien työllistämiseksi työmarkkinoilla, joilla esimerkiksi vammaisten työllistyminen on lähes mahdotonta. Kurdialueen työmarkkinoiden tarpeet huomioon ottavalla työllistämisellä mahdollistetaan myös, että helpommin työllistyvät voivat elättää haavoittuviin ryhmiin kuuluvat perheenjäsenensä. Dünnhaupt ja Gutmann korostivat paluuta edeltävän tiedotuksen ja neuvonnan tärkeyttä vapaaehtoisen paluun kehittämisessä. Palaajille tulee antaa oikeata tietoa paluun kohdemaassa odottavista haasteista. AGEF tuottaa erilaista muun muassa kurdialuetta koskevaa tiedotusaineistoa ja voi antaa sitä PEPPhankkeen käyttöön. LIITTEET JAKELU TIEDOKSI Tiedonkeruumatkan alkuperäinen ohjelma IOM: Activities in Northern Iraq IOM: Activities in Erbil IOM: Activities in Dahuk IOM: Activities in Sulaymaniyah IOM: Returning Iraqis assisted June November 2009 IOM: Iraq Reintegration Statistics; Implemented Cases November 2009 AGEF: Programme/Service Information 2009/2010 Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors SM Erityisavustaja Thomas Bergman SM Positiivinen erityiskohtelu paluumuuttoprosessissa -hankkeen johtoryhmä Kimmo Hakonen SM/OIK Pentti Visanen SM/MMO Sirkku Päivärinne SM/MMO Tuomo Kurri SM/MMO Mervi Virtanen SM/MMO SM/MMO/Esittelijät Jorma Vuorio MIGRI Matti Keppo ALI-10/UM Harri Mäki-Reinikka Damaskoksen edustusto/um Anne Meskanen Damaskoksen edustusto/um Juha Holopainen Helsingin ulkomaalaispoliisi