OLEN ARVOKAS IHMINEN

Transkriptio

1 Jaana Sohkanen ja Arja Tuovinen OLEN ARVOKAS IHMINEN Valmennettavien kokemuksia neuropsykiatrisesta valmennuksesta Opinnäytetyö Sosiaalialan koulutusohjelma Huhtikuu 2009

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Sohkanen Jaana ja Tuovinen Arja Koulutusohjelma ja suuntautuminen Sosiaalialan koulutusohjelma Nimeke Olen arvokas ihminen. Valmennettavien kokemuksia neuropsykiatrisesta valmennuksesta. Tiivistelmä Neuropsykiatrinen valmennus on Suomessa suhteellisen uusi kuntoutusmenetelmä eikä sen vaikuttavuutta ole tutkittu paljon. Laadun takaamiseksi asiakkailta kerätyt kokemukset auttavat kehittämään ja yhdenmukaistamaan valmennuksen tasoa. Tutkimuksessamme kohderyhmänä ovat henkilöt, joilla on neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia. Valmennuksen viitekehyksenä on sosiaalipedagogiikka, voimavaraja ratkaisukeskeinen lähestymistapa ja narratiivinen työote. Valmennuksessa keskitytään asiakkaiden vahvuuksien löytymiseen ja omien tavoitteiden toteutumiseen. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla valmennettavien kokemuksia valmennuksen vaikuttavuudesta elämässään. Tutkimuksella kartoitettiin myös yhteistyön sujuvuutta valmentajien kanssa sekä kehittämisideoita valmennustyöskentelyyn. Tavoitteena oli myös, että saataisiin tietoa asiakkaiden toiveista siitä, millaista tukea he elämässään tarvitsevat. Tutkimuksemme on kvalitatiivinen, mutta siinä on myös kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Tutkimus toteutettiin lähettämällä kyselylomake 35 asiakkaalle. Kohderyhmä koostui Etelä-Savon alueella toimivan yrityksen yksilövalmennettavista sekä ammattiopiston ryhmävalmennettavista. Vastauksia saatiin 18. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulosten perusteella asiakkaat olivat tyytyväisiä valmennukseen ja asiakkaiden elämässä oli tapahtunut myönteisiä muutoksia. Eniten valmennus oli auttanut oman toiminnan ohjauksessa; aloittamisen, valintojen ja päätösten tekemisessä sekä itsetunnon ja omien vahvuuksien löytymisessä. Yhteistyön kerrottiin sujuneen hyvin, valmennussuhdetta kuvattiin läheiseksi ja työotetta asiakasta arvostavaksi. Tärkeimpinä kehittämisehdotuksina nähtiin valmennuksen tarpeen ja saatavuuden lisääminen sekä valmennuksen saaminen yhteiskunnan tuen piiriin. Tuloksia voidaan hyödyntää kaikessa sellaisessa työssä, missä tuetaan neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavia lapsia, nuoria ja perheitä. Tutkimus tuo lisää tunnettavuutta valmennuksen integroimiseksi osaksi yhteiskunnallista palvelujärjestelmää. Asiasanat (avainsanat) Neuropsykiatrinen valmennus, valmentaja, neuropsykiatrinen oireyhtymä, ratkaisukeskeisyys, arjessa selviytyminen. Sivumäärä Kieli URN 61 s. + liitt. 9 s. suomi URN:NBN:fi:mamkopinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Opinnäytetyön toimeksiantaja Huotari Anitta

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis April 6, 2009 Author(s) Sohkanen Jaana and Tuovinen Arja Degree programme and option Degree Programme in Social Services Name of the bachelor's thesis I am a valuable person. Experiences of clients in neuropsychiatric coaching. Abstract Neuropsychiatric coaching is a fairly new rehabilitation method in Finland and therefore its effectiveness has not been studied extensively. Feedback received from the clients helps in developing and standardizing methods to ensure effective coaching. The target group in our study consists of people with neuropsychiatric special needs. Our approach to coaching is narrative including aspects of social pedagogy, empowerment and brief therapy. Coaching focuses on finding the person s strengths and reaching the individual goals. The purpose of this bachelor`s thesis was to study and describe the experiences of clients that have participated in neuropsychiatric coaching. The research also surveyed the co-operation among the coaches and development ideas for coaching itself. Another goal was to increase awareness of the special needs of the clients in work-related issues. Our research was qualitative with features of quantitative study as well. It was carried out by sending questionnaires to 35 different clients. The target group included individuals from a private practice in South Savo as well as coaching groups at a local vocational college. 18 questionnaires were returned and the research data was analyzed through content analysis. The research data revealed that the clients were satisfied with their coaching experience and they recognized positive changes in their lives. The greatest improvement coaching had on self management skills; personal initiative, decision making skills and increased sense of self-worth and personal strengths. Majority of respondents felt that the relationship with their coach had been good and that the coach s way of working had been appreciative. The most important development suggestions were the need to increase the availability and access to neuropsychiatric coaching and involvement of public sector in funding. The research results can benefit all work involving neuropsychiatric children, youth and families. The research also increases awareness of the need to integrate coaching services as part of the social services system. Subject headings, (keywords) Neuropsychiatric coaching, coach, neuropsychiatric syndrome, brief therapy, self management Pages 61 p. + app. 9 p. Remarks, notes on appendices Tutor Huotari Anitta Language Finnish URN URN:NBN:fi:mamkopinn Bachelor s thesis assigned by

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO NEUROPSYKIATRINEN OIREYHTYMÄ - ONGELMA VAI OMINAISUUS2 2.1 Diagnooseista ADHD/ADD - tarkkaavaisuushäiriö Autistinen oireyhtymä Aspergerin oireyhtymä Touretten oireyhtymä Dysfasia Diagnoosien vaikutus ihmisen arjessa Valmennuksen kohde VALMENNUS ELÄMÄNMAKUISTA OPPIMISTA Valmennuksen taustaideologiaa Kuntoutuksella parempaan huomiseen Ohjauksella itsenäiseen elämään Valmennusprosessin polku Miten valmennuksen piiriin yhteydenotto ja tutustuminen Alkuarviointi Tavoitteiden asettaminen Sopimuksen tekeminen Valmennuksen toteuttaminen, seuranta ja arviointi Valmennuksen työmenetelmiä Arvioivat menetelmät Strukturoivat menetelmät Ohjaavat menetelmät Visualisoivat menetelmät Reflektoivat menetelmät NLP Neuro Linguistic Programming Arvostava haastattelu VALMENTAJA OPPAANA MATKALLA Valmentaja ammattilaisena Valmentaja ihmisenä Valmentajan roolit... 24

5 4.4 Neuropsykiatrisen valmentajan työkenttä TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusmenetelmän valinta ja aineiston kerääminen Aineiston analyysi VALMENNETTAVIEN KOKEMUKSET SAAMASTAAN AVUSTA Valmennettavien taustatiedot Neuropsykiatriset vaikeudet ennen valmennusta Neuropsykiatrisen valmennuksen vaikutukset valmennettavan elämään Valmentajan ja valmennettavan välinen yhteistyö Muutos- ja kehittämisehdotuksia Tulevaisuuden odotuksia JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Tavoitteiden toteutumisesta ja tutkimuksen tuloksista Tutkimuksella saavutettu hyöty Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Jatkotutkimushaasteita Oma oppimisprosessi LÄHTEET LIITE 1. SAATEKIRJE LIITE 2. KYSELYLOMAKE

6 1 JOHDANTO 1 Ajatus tutkimuksen tekemiseen syntyi opiskellessamme valmennuksen ohjaustaitoja Neuropsykiatrisessa valmentajakoulutuksessa (ADHD ja muut neuropsykiatriset erityisvaikeudet). Valmistuimme neuropsykiatrisiksi valmentajiksi marraskuussa Kiinnostuminen aiheeseen syveni suorittaessamme sosionomiopiskeluumme liittyvää harjoittelujaksoa ohjaajina Muuntaja nuorten kansainvälisellä työleirillä kesällä Leirin osanottajat olivat suomalaisia ja saksalaisia nuoria, joilla useimmilla oli diagnosoitu tai epäilys jostakin neuropsykiatrisesta oireyhtymästä. Tutkimuksemme on työelämälähtöinen. Idean tutkimuksellemme saimme Etelä-Savon alueella toimivan yrityksen edustajalta, joka toimi myös päävastuussa valmentajakoulutuksemme käytännön opetuksessa. Yrityksen yhtenä toimialueena on vuodesta 2004 alkaen ollut henkilökohtainen neuropsykiatrinen valmennus. Myöhemmin laajensimme kohdejoukkoamme myös Etelä-Savon ammattiopiston ryhmävalmennuksen asiakkaille. Työelämän käyttöön tutkimus antaa tietoa siitä, minkälaisia kokemuksia heidän asiakkaillaan on neuropsykiatrisen valmennuksen vaikuttavuudesta elämässään. Oma lähtökohtamme työlle on saada lisää tietoa valmennuksesta oman valmennustyöskentelymme tueksi asiakkaan näkökulma huomioiden. Ammatillisesti tutkimus antaa tärkeää tietoa myös omaan työhön päihdeongelmaisten nuorten parissa, joilla osalla on diagnosoitu jokin neuropsykiatrinen oireyhtymä. Yhteinen tavoitteemme on kehittää valmennustyön sisältöä tulevaisuudessa sekä lisätä tietoisuutta valmennuksesta edellä mainittujen asiakkailta saatujen palautteiden pohjalta. Neuropsykiatrinen valmennus (coaching) kuntoutusmenetelmänä on Suomessa suhteellisen uusi eikä menetelmän vaikuttavuutta ole tutkittu paljon. Tietouden lisääntyminen on lisännyt myös valmennuksen määrää. Valmennuksen laadun takaamiseksi asiakkailta kerätyt kokemukset auttavat kehittämään ja yhdenmukaistamaan valmennuksen tasoa. Yhteiskunnan tuen piiriin pääsemiseksi (Kelan korvattavuus) tarvitaan lisää tutkimustietoa neuropsykiatrisen valmennuksen vaikuttavuudesta, jota tutkimuksemme osaltaan myös pyrkii toteuttamaan.

7 2 Opinnäytetyö on laadullinen, kvalitatiivinen tutkimus, mutta siinä on piirteitä myös kvantitatiivisesta tutkimuksesta. Tutkimuksen aineisto kerätään kirjallisena kyselytutkimuksena kysymällä valmennuksen vaikuttavuutta asiakkaiden eri elämänalueilla. Kohderyhmänä ovat valmennuksen piirissä olevat asiakkaat, joilla on neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia elämässään. Aineisto analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Puhuessamme tutkimuksessa valmennuksesta ja valmentajasta, tarkoitamme neuropsykiatrista valmennusta ja valmentajaa. Osassa tekstiä käytämme valmennettavasta sanaa asiakas. Tutkimustehtävänä on siis selvittää valmennuksella saadun tuen ja avun vaikuttavuutta elämän eri osa-alueilla ja kysyä, miten valmentajan ja valmennettavan välinen yhteistyö sujuu. Lisäksi haluamme kartoittaa muutos- ja kehittämisehdotuksia valmennuksen sisällön laadun kehittämiseksi ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. Pyydämme kertomaan myös tulevaisuuden toiveita ja odotuksia. 2 NEUROPSYKIATRINEN OIREYHTYMÄ - ONGELMA VAI OMINAISUUS 2.1 Diagnooseista Esittelemme lyhyesti yleisimpiä neuropsykiatrisia diagnooseja. Neuropsykiatrisissa oireyhtymissä esiintyy paljon päällekkäisyyttä ja useita eri diagnooseja sekä liitännäisoireita. Oireyhtymä esiintyy harvoin aivan puhtaana ja ainoana ydinongelmana. (Michelsson, Miettinen, Saresma & Virtanen 2004, 101.) Rajanveto diagnoosien välillä on vaikeaa. Tämä aiheuttaa haasteita diagnosoinnille ja siksi se on tärkeä huomioida myös neuropsykiatrisessa valmennuksessa. Jokainen henkilö täytyy kuitenkin kohdata yksilönä eikä diagnoosina ADHD/ADD - tarkkaavaisuushäiriö ADHD (Attention Decificit Hyperactivity Disorder) on neurobiologinen oireyhtymä, joka johtuu aivojen välittäjäaineiden toimintahäiriöstä. Oireyhtymä aiheutuu noin 80 prosenttisesti perinnöllisistä tekijöistä ja noin 20 prosenttisesti raskauteen ja synnytykseen liittyvistä tekijöistä. ADHD-henkilöiden aivojen aktivaatiotaso on matala tarkkaavaisuutta, motivaatiota ja tunteita säätelevillä aivoalueilla. Tämän vuoksi heillä on

8 3 vaikeuksia asioiden ennakoimisessa, muistamisessa ja keskittymisessä. ADHDhenkilöillä on tarve nostaa aivojen aktivaatiotasoa. Tämä näkyy ulkoisessa käyttäytymisessä ylienergisyytenä, jatkuvana liikehtimisenä, puheliaisuutena, vaikeutena odottaa omaa vuoroaan ja impulsiivisena toimintana ja päätöksentekona. Toisaalta heillä voi olla voimakas taipumus vaipua omiin ajatuksiin ja unelmiin. (Lehtokoski, 2004, 11 12; Saukkola, 2005, 10.) Tarkkaavaisuushäiriöt voidaan karkeasti jakaa kahteen eri päämuotoon. Yleisimmässä muodossa (ADHD) vaikeudet ilmenevät käyttäytymishäiriöinä, aggressiivisena käyttäytymisenä, impulsiivisuutena, ylivilkkautena ja keskittymisvaikeutena. Pienetkin ärsykkeet häiritsevät keskittymistä, tulivatpa ne ympäristöstä tai omista ajatuksista. Toisaalta keskittyminen voi olla hyvinkin pitkäkestoista, kun asia vaikuttaa kiinnostavalta oppijan näkökulmasta. (Myllykoski, Melamies & Kangas 2004, 13.) Toinen tarkkaavaisuushäiriön ADD:n (Attention Deficit Disorder) päämuoto on harvinaisempi. Sitä on vaikeampi rajata ja tunnistaa. ADD:ssa ongelmana on tarkkaavaisuuden suuntaaminen vääriin asioihin, tiedonkäsittelyn prosessoinnin hitaus sekä oman toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen vaikeus. Tällöin käyttäytyminen on vetäytyvää, arkaa ja jopa masentuneen oloista. Työskentely on hidasta ja alkuun pääsemisessä on vaikeuksia. Erilaisten pelkojen ja ahdistuneisuuden esiintyminen on tavallista ja siksi itse tarkkaavaisuushäiriö saattaa jäädä diagnosoimatta. (Mts ) Usein ADHD- ja ADD-henkilöillä liitännäisoireena esiintyy elämänhallinnan vaikeuksia, sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksia, oppimisvaikeuksia, hahmotushäiriöitä, motoriikan ongelmia, kielellisiä vaikeuksia, päihteiden väärinkäyttöä ja mielenterveysongelmia ja masennusta. Toisaalta ADHD-henkilö voi olla luova, innokas, energinen ja motivoiva. Työssään hän voi olla innovatiivinen ja riskinottokykyinen, mikä on monessa ammatissa suotavaa. ( Saukkola 2005, 11.) Autistinen oireyhtymä Autismi on autismin kirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston häiriö, joka ilmenee sosiaalisen vuorovaikutuksen, kommunikaation ja käyttäytymisen häiriöinä. Autistisella ihmisellä on vaikeuksia ymmärtää sosiaalisen vuorovaikutuksen tarkoitusta, ihmisten välisiä käyttäytymissääntöjä, eleitä ja puhetta. Heillä on alentunut kyky

9 4 tulkita sanattomia viestejä, kehon kieltä, kasvojen ilmeitä ja kielikuvia. Heiltä puuttuu kyky jäljitellä ja matkia. Usein myös puhe ja kielenkehitys ovat jäljessä. Rajoittuneet mielenkiinnon kohteet, käyttäytymistavat ja rituaalit kuuluvat autistin arkeen. Heillä on myös poikkeava reagointi erilaisiin aistiärsykkeisiin. Henkilöt, joilla on autismi, voivat olla lahjakkuudeltaan normaaleja tai erittäin lahjakkaita tai heillä voi olla autismin lisäksi myös kehitysvamma. Joillakin heistä on erittäin hyvä muisti ja keskittymiskyky. Toiset ovat lahjakkaita taiteellisesti. Näitä erityisosaamisia hyödyntäen monet lievästi autistiset henkilöt ovat menestyneet työelämässä hyvin. ( Gillberg 2000, 15 18, 20 27; Kerola ym. 2001, 281; Autismi- ja aspergerliitto ry. 2006, 9, 35.) Aspergerin oireyhtymä Aspergerin oireyhtymä (AS) on autismin kirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston häiriö, jossa aivojen otsa- ja ohimolohkojen toiminta on häiriintynyt. Aspergerin oireyhtymä on perinnöllistä ja siinä esiintyy usein yhdessä autistisia piirteitä. AS-henkilöillä on vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Heillä on heikentynyt kyky käyttää hyväksi sosiaalisia vihjeitä, kuten muiden henkilöiden eleitä ja kehon kieltä. Aspergerin oireyhtymässä puhutaan mielen teoriasta ja mielen sokeudesta. AShenkilöillä on vaikeuksia käsittää toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita sekä asettua toisen ihmisen asemaan. Ajattelu on hyvin konkreettista ja käyttäytyminen on joustamatonta. Ongelmia esiintyy myös puheessa, keskittymiskyvyssä ja aistiärsykkeissä. AS-henkilöt ovat usein riippuvaisia rutiineista ja kaavamaisista käyttäytymistavoista ja juuttuvat herkästi epäolennaisiin yksityiskohtiin. He ovat kiinnostuneita harrastuksista, jossa olennaisena osana on järjestelmällisyys. Heillä on kapea-alaisia kiinnostuksen kohteita, joista he ovat erittäin kiinnostuneita ja tietävät melkein kaiken. Mielenkiinnon kohde voi viedä kuitenkin niin paljon aikaa, että esimerkiksi arki ja ihmissuhteet kärsivät. AS-henkilöiden mekaaninen lukutaito ja ulkomuisti ovat hyviä ja heillä on tavallista laajempi sanavarasto. Monia tieteen ja taiteen suuria edistysaskelia on voitu laskea Asperger-henkilöiden ansioksi. Näistä vahvuuksista voi olla hyö-

10 tyä myös työelämässä, mikä kannattaa ottaa huomioon työalaa valittaessa. (Attwood 2005, 133, 151, 177, ) Touretten oireyhtymä Touretten oireyhtymä (TS) on lapsuudessa alkava neuropsykiatrinen oireyhtymä, jolle luonteenomaista ovat nykimisoireet eli ticit. Ne ilmenevät tahdosta riippumattomina, äkillisinä, nopeina ja toistuvina liikkeinä tai ääninä. Yleensä kouluiässä alkaneet oireet vaihtelevat lievistä silmien räpytyksestä ja kurkun karauttelusta voimakkaisiin liike- ja äänisarjoihin sekä impulsiiviseen käytökseen. Touretten oireyhtymään liittyy yleensä myös monia muita liitännäisoireita kuten tarkkaavaisuushäiriö, ylivilkkaus, pakko-oireisto sekä impulsiivinen, aggressiivinen ja räjähdyksenomainen käytös. Myös itsensä vahingoittaminen, pelot, masennus, univaikeudet ja seksuaalisesti poikkeava käyttäytyminen voivat kuulua oireistoon. Joskus näistä liitännäisoireista voi tulla häiritsevämpiä kuin tic-oireista. Tourette-henkilöt ovat hyvin usein lahjakkaita monella eri osaamisalueella. He saattavat olla älykkäitä kielellisesti, matemaattisesti tai musiikillisesti. Heillä on erittäin hyvä muisti. Tourette-henkilöt ovat myös herkkiä niin tunne-elämältään kuin aisteiltaankin. He pystyvät vaistoamaan herkästi muiden ihmisten mielentiloja sekä pystyvät huomioimaan toiset ihmiset ja heidän tunteensa hyvin. Suurin osa heistä elää normaalia elämää, johon kuuluvat työ, perhe ja sosiaaliset kontaktit. (Nurmi & Pesonen 2006, 7, 11, 14.) Dysfasia Dysfasia on yläkäsite vaikeille kielen- ja puheenkehityksen häiriöille. Se sisältää monia erilaisia oirekuvia ja vaikeusasteiltaan erilaisia ongelmaryhmiä. Dysfaattisella henkilöllä voi olla muun muassa ikätasoon nähden suppea ja virheellinen sana- ja käsitevarasto. Puhe voi huomattavan epäselvää ja vaikeuksia voi olla sanojen ja lauseiden löytymisessä sekä luontevassa keskustelussa. (Huotari, Niiranen-Linkama, Siltanen & Tamski 2008, 25.)

11 6 Hänellä on usein kielihäiriönsä lisäksi muita neurologisia ongelmia, kuten hahmotushäiriöitä, keskittymisvaikeutta, tarkkaavaisuushäiriöitä, motorista kömpelyyttä sekä vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa. Vaikeudet synnyttävät helposti pettymystä, masennusta, turhautumista ja itsetunnon ongelmia. Dysfaattiselle henkilölle on ominaista myös juuttuminen tuttuihin ja turvallisiin asioihin joten arkirutiinit ja strukturoitu päiväjärjestys ovat arjessa selviytymisen perusta. Erilaiset siirtymätilanteet (esim. uloslähtö, pukeutuminen, ruokailun aloittaminen) ovat usein vaikeita. Dysfaattisen henkilön vahvinta aluetta on visuaalinen hahmottaminen, joten puheen ohella kuvien ja tukiviittomien käyttö auttaa arjessa selviytymisessä. (Huotari ym. 2008, 26; Hyytiäinen- Ruokokoski 2001, 7.) 2.2 Diagnoosien vaikutus ihmisen arjessa Neuropsykiatrisista oireista kärsivät henkilöt tarvitsevat opastusta siihen, kuinka he pystyvät hallitsemaan elämäänsä paremmin jatkuvan suunnittelun ja tietoisen struktuurin luomisen avulla. Heillä tulee olla mahdollisuus uusien käyttäytymismallien ja elämän- ja arjenhallinnan taitojen oppimiseen. (Huoviala 2007; Remes 2006.) Diagnoosien vaikutus arjessa näkyy mm. oman toiminnan ohjauksen taidoissa, sosiaalisissa taidoissa ja arjen hallinnassa. Nämä vaikeudet liittyvät kiinteästi niin vapaaaikaan kuin työhönkin. Itsestään huolehtiminen, kuten vaatteiden vaihtaminen, suihkussa käynti, ruuanlaitto, siivoaminen ja muut perusasiat saattavat jäädä tekemättä, sillä ne eivät tunnu tarpeellisilta tai ne ovat hankalia tehdä itsenäisesti. Rahan käyttö, laskujen maksaminen, virastoasioiden hoitaminen ja matkustaminen saattavat tuottaa myös suuria haasteita arkeen. (Kerola, Kujanpää & Timonen 2001, 163.) Oppimisvaikeudet, muistiongelmat, hahmotushäiriöt, suunnittelu- ja organisointivaikeudet sekä keskittymiskyvyn puute hankaloittavat opiskelua ja työelämää. Yleistä on, että opiskelut jäävät hyvin lyhyeksi tai jopa keskeneräiseksi ja työpaikat vaihtuvat usein. Sosiaaliset kanssakäymisen ongelmat, kuten nopea kyllästyminen, välinpitämättömyys, vaikeudet kertoa tunteista, aggressiivisuus, impulsiivisuus ja kaavamaiset käyttäytymistavat voivat johtaa ihmissuhdeongelmiin, yksinäisyyteen ja jopa syrjäytymiseen. (Michelsson, Miettinen, Saresma & Virtanen 2003, ) Näillä kaikilla on vaikutusta itsetuntoon ja omaan identiteettiin. Masennus, mielenterveysongelmat,

12 päihteiden käyttö ja univaikeudet lisäävät tunnetta siitä, että oma elämä ei ole hallinnassa Valmennuksen kohde Neuropsykiatrisen valmennuksen kohteena voi olla neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaava henkilö, mielenterveys- ja päihdekuntoutuja tai kuka tahansa ihminen, jolla on vaikeuksia jollakin elämänalueella. Neuropsykiatrisella valmennuksella voidaan tukea niin yksilöä, perheitä, ryhmiä, työyhteisöjä kuin ympäristöäkin. Hyvin usein valmennus tapahtuu yksilövalmennuksena, jolloin asiakkaana on elämänja arjenhallintaansa tukea tarvitseva henkilö. Valmennettavana aina ei ole kuitenkaan henkilö itse, vaan valmennusta ja tietoa voi tarvita myös hänen lähipiirinsä, esimerkiksi vanhemmat, sisarukset tai puoliso. (Huotari ym. 2008, 18.) Erilaisilla sopeutumisvalmennuskursseilla on tarjolla perhevalmennusta, mutta neuropsykiatrinen valmennus voi kohdistua perheeseen myös perheen omassa ympäristössään. Neuropsykiatriset erityisvaikeudet voivat vaikuttaa negatiivisesti koko perheen vuorovaikutukseen ja aiheuttaa haasteita vanhemmuudelle. Vanhemmilta ja sisaruksilta saattavat puuttua konkreettiset keinot ja työkalut kuinka toimia neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia omaavan perheenjäsenen kanssa. Myös ko. henkilö saattaa tuntea suurta syyllisyyttä tai huonommuutta ja ulkopuolisuutta esimerkiksi jatkuvien yhteentörmäysten tai yhteisen ymmärryksen puuttuessa. Tieto oireyhtymästä ja tiivis yhteistyö valmentajan kanssa tuo helpotusta ja ymmärrystä koko perheen käyttäytymiselle. Valmennuksessa tärkeä kokemus asiakkaalle on syyllisyyden poistuminen ja lähiverkoston hyväksynnän saaminen tälle asialle. (Huoviala 2008, 30, 52.) Tiedon jakamisen lisäksi valmennuksen tavoitteena on perheenjäsenten yhdistäminen esimerkiksi yhdessä tekemisen avulla. Muutos parempaan saadaan yhteisen oivaltamisen, kokemisen ja toiminnan kautta (Tamski 2007). Neuropsykiatrista ryhmävalmennusta käytetään myös kouluissa tai muissa vertaisryhmissä. Ryhmävalmennuksessa on joitakin merkittäviä etuja verrattuna yksilövalmennukseen. Ryhmävalmennuksessa voidaan jakaa yhteisiä kokemuksia vaikeuksista, onnistumisista ja selviytymisistä. Monelle ryhmään osallistuvalle toisen vertaisen ko-

13 8 kemukset toimivat innoittajana ja motivoivat yrittämään. Hyvin usein vaikeuksia kokevilla ihmisillä on tunne, että ainoastaan heillä on näitä vaikeuksia tai kokevat itsensä jotenkin poikkeaviksi. Ryhmässä jaettu yhteinen kokemus auttaa näkemään, että myös muilla on samanlaisia vaikeuksia ja niistä voidaan selvitä. (Mannström-Mäkelä & Saukkola 2008, 54.) Ryhmän yhteisten tavoitteiden lisäksi laaditaan jokaiselle myös omat henkilökohtaiset tavoitteet. Työyhteisöissä neuropsykiatrinen valmennus on tiedon jakamista, asenteiden muuttamista ja neuropsykiatrisen valmentajan keinojen saattamista työyhteisön käyttöön. Valmennuksen keinoista on hyötyä hyvin monessa eri työyhteisössä esimerkiksi päihdetyössä, erityisnuorisotyössä, työvoimahallinnossa, sosiaalivirastossa ja erilaisissa oppilaitoksissa. Työntekijät näillä sektoreilla toimivat hyvin erilaisilla nimikkeillä, mutta voivat soveltaa valmennuksen metodeja omassa asiakastyössään. Neuropsykiatrista valmentamista tarvitaan hyvin usein myös ympäristön valmennukseen. Neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaava ihminen leimataan yhteiskunnan taholta helposti sosiaalisesti kyvyttömäksi, tyhmäksi, laiskaksi tai huonosti kasvatetuksi. Leima johtaa hyvin usein syrjäytymiseen opiskeluelämästä, työmarkkinoilta ja jopa ihmissuhteista. Leimatun itsetunto kärsii ja hän alkaa itsekin uskoa olevansa ikuinen epäonnistuja. Näin negatiivinen kehä on valmis. Kehän katkaisemiseksi tarvitaan ympäristön valmentamista: tiedon jakamista, asenteisiin vaikuttamista ja konkreettisten toimintatapojen etsimistä, joilla näiden ihmisten sopeutumista esimerkiksi opiskeluun ja työelämään voidaan helpottaa. (Huotari ym. 2008, 18.) Myös Huoviala (2007, 48) totesi tutkimuksessaan, että asiakkaan elinympäristöön kuten kouluun, harrastustoimintaan ja työhön viety tieto helpotti ympäristön suhtautumista ja lisäsi ymmärrystä tukea tarvitsevaan henkilöä kohtaan.

14 3 VALMENNUS ELÄMÄNMAKUISTA OPPIMISTA Valmennuksen taustaideologiaa Neuropsykiatrisen valmennuksen avainsanoja ovat arjessa selviytyminen, itsenäistyminen ja elämänhallinta. Valmennuksen viitekehyksenä vaikuttava sosiaalipedagoginen teorianmuodostus liittyy vahvasti edellä mainittuihin käsitteisiin. Sosiaalipedagogisessa ajattelussa ja toiminnassa sekä käytännön työssä suunnataan huomio siihen realistiseen maailmaan, jossa ihmiset elävät sekä etsivät mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja elää todeksi subjektiuttaan. Suuntautumalla arkeen ja elämismaailmaan tarkoitetaan keskittymistä asiakkaan elämänolosuhteisiin, suhteen luomista ihmisten yksilöllisiin, sosiaalisiin ja poliittisiin voimavaroihin sekä paikallisiin ja alueellisiin rakenteisiin. Arkeen suuntautunut arjen ymmärtäminen ja toiminta arjessa on käytännöllistä: tilanteet pyritään hallitsemaan, ongelmat ja konfliktit selvittämään, tehtävät hoitamaan. (Hämäläinen & Kurki 1997, ) Neuropsykiatrinen valmennus on ennaltaehkäisevä, asiakkaan myönteistä kehittymistä tukeva ja elämänlaatua edistävä kuntoutusmenetelmä. Ihmisillä, joilla on neuropsykiatrisia vaikeuksia, ilmenee ongelmia arjenhallinnan, sosiaalisten taitojen ja toiminnan ohjauksen alueella. Puutteelliset vuorovaikutustaidot ja tunteiden hallinnan vaikeudet näyttäytyvät usein ristiriitaisuuksina ihmissuhteiden ylläpidossa. Valmennuksessa asiakkaan kanssa harjoitellaan ja opetellaan elämän- ja arjenhallinnan taitoja sekä uusia käyttäytymismalleja tavoitteellisella ohjausmenetelmällä. (Saukkola 2005, 57.) 3.2 Kuntoutuksella parempaan huomiseen Valmennus on asiakkaan itsetuntoa kehittävää, hyvin terapeuttista ja kuntouttavaa toimintaa. Valmennus ei ole kuitenkaan terapiaa eikä tukihenkilötoimintaa. Parhaimpiin tuloksiin päästään, kun valmennus yhdistetään muihin hoitomuotoihin: terapiaan, lääkitykseen ja muuhun kuntoutukseen. (Saukkola 2005, 57.) Valmennus ohjaus- ja tukimenetelmänä täydentää myös muita yhteiskunnan tarjoamia palveluja (Huotari, ym. 2008, 9).

15 10 Valmennuksessa tärkeintä on, että asiakkaat ovat halukkaita tekemään muutoksia omassa elämässään. Ongelmat eivät ehkä kokonaan poistu valmennuksen avulla, mutta niiden kanssa on mahdollisuus oppia elämään hyvää elämää. Perusteluina valmennukselle ovat ne hyvät tulokset, joita on saatu ADHD-aikuisten valmennuksesta. (Saukkola 2005, 57; Tamski 2007.) Kuntoutus voidaan jakaa neljään eri osa-alueeseen, joita ovat lääkinnällinen, sosiaalinen, ammatillinen ja kasvatuksellinen kuntoutus. Neuropsykiatrista valmennusta voidaan pitää sosiaalisen kuntoutuksen menetelmänä. Sosiaalisen kuntoutuksen tavoite on parantaa ihmisen sosiaalista toimintakykyä. Valmennuksella pyritään auttamaan ihmistä selviämään normaaleista arjen hallintaan liittyvistä tehtävistä, vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa sekä oman toimintaympäristön rooleista. Käytännössä valmennusta tarvitaan useilla eri elämän osa-alueilla, kuten asumiseen, asiointiin ja taloudelliseen turvallisuuteen liittyvissä toiminnoissa sekä sosiaalisen verkoston tukemisessa. (Huotari ym. 2008, 12.) Keskeistä valmennuksessa on myös nuorten asiakkaiden itsenäistymisen tukeminen ja tulevaisuuden suunnitteleminen. Tärkeä valmennuksen ulottuvuus on myös asiakkaan lähipiirin huomioon ottaminen ja tukeminen sekä tiedon jakaminen. (Kauria 2007.) Yleisenä määritelmänä kuntoutuksella tavoitellaan vamman tai sairauden aiheuttaman toimintavajeen tai haitan vähenemistä. Kuntoutuksella pyritään ydinoireiden ja liitännäisoireiden parantamiseen tai vaikutuksen vähentämiseen, korvaavien menettelytapojen oppimiseen ja ympäristön muokkaamiseen. Tehokas kuntoutus neuropsykiatrisissa erityisvaikeuksissa ei tavoittele täydellistä oireiden poistumista vaan tähtää siihen, että asiakas oppii elämään ja tulemaan toimeen niiden kanssa. Valmennuksen avulla yhdessä asiakkaan kanssa etsitään sopivia keinoja ja harjoitellaan niitä niin kauan, että niistä tulee pysyvä, toimiva toimintatapa. (Kauria 2007.) 3.3 Ohjauksella itsenäiseen elämään Ohjaus on suhteellisen monimerkityksinen ja vaikeasti määriteltävä käsite. Siihen, miten kukin ohjauksen ymmärtää, vaikuttaa se, mistä lähtökohdista henkilö asiaa tarkastelee. Pääasiassa ohjausta annetaan opintojen ohjaukseen sekä ura- ja elämänsuunnitteluun. Sosiaalisen auttamistyön kentällä neuropsykiatrista valmennusta voi kuvata laaja-alaiseksi elämänsuunnittelun menetelmäksi, jossa lähtökohtana on asiak-

16 kaan elämäntilanteen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja tavoitteena laajempi arjen- ja elämänhallinta. (Huoviala 2007, 26; Onnismaa 2007, 7.) 11 Neuropsykiatrinen valmennus ohjausmenetelmänä tukee asiakkaan kuntoutussuunnitelmaa. Valmennuksen avulla ihmistä tuetaan kohti parempaa elämää. Pääpaino ohjauksessa on ihmisen valtaistuminen ja toimintakyvyn lisääntyminen. Voimavarasuuntautunutta ohjausta voidaan luonnehtia kasvatustapahtumaksi, jonka avulla voidaan löytää jotakin jo olemassa olevaa, josta ymmärrys ja voimavarat kumpuavat. (Mts. 29.) 3.4 Valmennusprosessin polku Onnismaa (2007) määrittelee ohjauksen prosessiksi, johon ohjattava osallistuu aktiivisesti. Oheisessa kuviossa (KUVIO 1) on tiivistettynä kuvattu prosessin osapuolia ja tehtäviä Onnismaata mukaellen. Ohjausprosessia käytetään myös neuropsykiatrisen valmennuksen runkona. (Mts. 28.) Tehtävä Suhde tietoon Ohjattavan rooli Ammattilaisen rooli Keskustelun kulku Ohjauskeskustelu asiakkaan elämän parantamisen edistäjänä ohjattavan haluamalla tavalla. Asioita voidaan tulkita usealta kannalta, myös monia toimintamahdollisuuksia. Aktiivinen ratkaisujen etsijä, korostetaan asiakkaan asiantuntijuutta. Lähtökohtana asiakkaan tavoitteet ja tulkinta. Kannustava ja tukeva, pyrkii vahvistamaan asiakkaan toimintakykyä. Ei tarjoa valmiita ratkaisuja. Ei tarkkaan rajattu, monivaiheinen. Perustana asiakkaan aloitteet ja työntekijän lähestymistapa. Yleensä useita tapaamiskertoja. KUVIO 1. Ohjausprosessi

17 3.4.1 Miten valmennuksen piiriin yhteydenotto ja tutustuminen 12 Valmennuksen piiriin tullaan hyvin erilaisia reittejä myöten. Useimmiten palveluun ohjataan maksusitoumuksella kuntien sosiaali- ja terveystoimen tai työvoimahallinnon lähettämänä. Lisääntyvässä määrin myös oppilaitokset ovat hyödyntäneet valmennusta. Itse maksavina perheet ja asiakkaat voivat samoin hakeutua valmennukseen, joskin rajoittavana tekijänä saattaa olla, ettei valmennus vielä kuulu Kela-korvauksen piiriin, joka kompensoisi osaltaan valmennuksen kustannuksia. Valmennuksen onnistumiseksi tärkeää on aluksi selvittää, onko yhteistyölle mahdollisuuksia, ts. miksi asiakas on tullut valmennuksen piiriin ja voiko valmentaja auttaa valmennettavaa tavoitteisiin pääsemisessä. Uusien toimintatapojen oppiminen ja arjen hallinnan parantaminen vaatii valmennettavalta motivoitumista, sitoutumista ja harjoittelua. Oleellista on myös oppia antamaan ja vastaanottamaan palautetta. Yleensä juuri nämä alueet tuottavat ongelmia neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia omaavilla ihmisillä. Ensimmäisellä tapaamisella onkin tärkeää varata tutustumiselle riittävästi aikaa, että valmennettavalle syntyisi kokemus kuulluksi tulemisesta. (Huoviala, 2007.) Särkelän (2001, 27) mukaan hyvän yhteistyön edellytys on luoda sellainen suhde, jossa asiakas haluaa työskennellä ja työntekijä haluaa auttaa asiakastaan. Tällaisessa vastavuoroisessa työskentelyssä voidaan yhdessä molempien osapuolten näkökulmaa hyödyntäen pohtia, miten asiakas voisi elämäntilanteessaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti toimia. Hyvä suhde asiakkaaseen on aina erikseen rakennettava. Sen rakentaminen vaatii yleensä aikaa, mutta onnistuneen suhteen luominen on välttämätöntä, mikäli aiotaan saada yhteistyöstä tuloksia aikaiseksi Alkuarviointi Alkuarviointia voidaan tarvittaessa tehdä myös tutustumalla valmennettavan taustatietoihin; diagnooseihin, lausuntoihin ja muihin dokumentteihin. Toisaalta valmennettavan kohtaaminen ilman ennakkotietoja ja -käsityksiä, haastattelun perusteella arvioiden tuo parhaiten esiin valmennettavan oman asiantuntijuuden elämänsä ja tilanteensa suhteen. Yhtä tärkeää on myös kertoa asiakkaalle tiivistetysti mitä valmennus on ja miten se käytännössä toimii. Yhteistyön onnistumiseksi on oleellista painottaa asioi-

18 den luottamuksellista käsittelyä ym. eettisiä sääntöjä. (Huotari ym. 2008; Huoviala 2007, 35.) 13 Asiakkaan tilanteen arvioinnissa pyritään ymmärtämään mahdollisimman hyvin hänen näkökulmaansa omaan elämäntilanteeseensa. Saattaa kuitenkin syntyä tilanteita, joissa asiakkaan ja valmentajan näkemykset eroavat toisistaan. Valmennuksessa poikkeavia näkökulmia ei pidä pitää työskentelyn esteenä vaan päinvastoin nähdä ne työtä rikastuttavana ja työtä eteenpäin vievänä voimana. (Särkelä 2001, 66.) Tavoitteiden asettaminen Turku näkee asiakkaan voimaantumisen valmentavan ohjaustyylin tärkeimpänä tavoitteena (Turku 2007, 21). Myös neuropsykiatrisessa valmennuksessa keskeisessä asemassa on asiakkaan oma kyky määrittää tarpeensa ja tavoitteensa sekä ratkaista ongelmiaan. Toisaalta ongelmaksi voi muodostua se, ettei valmennettava osaa määritellä välttämättä tavoitteitaan, varsinkin jos ongelmia ilmenee useilla elämänhallinnan alueilla. Tällöin valmennettava ei kykene itse löytämään keinoja ongelmiensa ratkaisemiseksi eikä myöskään jäsentämään itse tuen tarvettaan. Alussa onkin tärkeää, että valmentaja keskustelun ja asiakkaan elämäntarinan kautta löytää yhdessä hänen kanssaan tärkeimmät tavoitteet, jotka ovat konkreettisia ja liittyvät oleellisesti jokapäiväiseen arjenhallintaan (päivärytmi, ajankäyttö, tehtävistä suoriutuminen, suunnittelu), itsenäistymiseen, psykososiaalisten taitojen (vuorovaikutus) kehittymiseen ja tulevaisuuden suunnitelmien tekemiseen (asuminen, koulu, työ, ihmissuhteet). Tavoitteet tulee määritellä realistisesti, niitä ei saa olla liikaa kerrallaan. Jokaisen valmennettavan kyvyt ja motivaatio muutokselle on huomioitava yksilöllisesti. Etukäteen ei myöskään voida tarkasti määrittää tavoitteeseen pääsemiseksi tarvittavaa aikaa. (Tamski, 2007.) Oikein asetettu tavoite motivaation ja sitoutumisen kannalta synnyttää asiakkaalle uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Tavoitteen ilmaisussa valmentaja voi käyttää ratkaisukeskeisen menetelmän mukaisia myönteisiä ilmaisumuotoja. Tällöin keskitytään asiakas- ja tavoitelähtöisesti puhumaan tulevaisuudesta, jotakin kohti menemisestä ja vältetään kielteisiä ilmaisuja ja ongelmien syiden pohdintaa. Valmentajan kyky

19 luoda toiveikkuutta synnyttää myönteisiä mielikuvia ja uskoa onnistumiseen. (Ratkesyhdistys.) 14 Särkelä (2001, 54) on sitä mieltä, että tavoitteet eivät ole välttämättä kuitenkaan aina itsestään selviä ja ongelmia saattaa muodostua, kun toiveikkaasti asetetuista tavoitteista on lipsuttu. Muutokseen tähdätystä tavoitteen mukaisesta toiminnasta on palattu toteuttamaan entisiä toimintamalleja tai impulsiivisesti on hetkellisesti toimittu väärällä tavalla. Tällaiset juurtuneet toimintatottumukset voivat olla ristiriidassa asetettujen tavoitteiden kanssa ja vaatii sinnikästä työtä päästä eroon vanhoista tutuista tavoista. Tärkeitä tavoitteita Särkelän (2001, 64) mukaan ovatkin sellaiset, jotka saavat ihmisen muuttamaan toimintaansa, lähtemään liikkeelle. Ominaisuudet ja motivaatio syntyvät toiminnassa, toisiaan tukien. Käytännössä toiminta tarkoittaa asiakkaan mukana oloa koko valmennusprosessin ajan aina suunnittelusta ja työtapojen valinnoista lähtien. Onnistumisen kokemukset ovat keskeisiä tavoitteiden toteutumisessa ja motivaation ylläpitämisessä. Tavoitteen asettelussa onnistumiseen pyritään sopivan kokoisten välitavoitteiden avulla. Myönteiset kokemukset pienin askelin edistymisessä vahvistavat valmennettavan uskoa omiin voimavaroihinsa ja vähentävät epävarmuutta ja pelkoa epäonnistumisesta. (Huoviala 2007, 38.) Valmentajan tuella valmennettava oppii tavoitteidensa mukaisesti löytämään keinoja ratkaista ongelmiaan ja ottamaan vastuuta itse elämästään. Omien voimavarojen löytäminen kannustaa päämäärän saavuttamisessa, jossa oleellista ei ole valmentajan antamat neuvot vaan ohjaaminen asiakasta kohti omia taitojaan ja omaa osaamistaan. Asiakkaan tavoitteiden toteutumista on seurattava ja arvioitava jatkuvasti. Mikäli tavoitteisiin ei ole päästy, on selvitettävä, oliko tavoitteet mitoitettu oikein ja tarvittaessa määriteltävä ne uudelleen. (Tamski 2007.) Sopimuksen tekeminen Käytännön asioista sopiminen tulee tehdä yleensä kirjallisesti. Valmennussopimuksessa määritellään asiakkaan odotusten ja tavoitteiden mukaisesti valmennuksen sisällöstä, kestosta, hinnasta, sopimuksen voimassaolosta ja muista käytännön järjestelyihin liittyvistä asioista. Sopimuksella selkiytetään ja jäsennetään työskentelyä. Sopimus

20 15 toimii molempien osapuolten turvana, etuna ja oikeutena. Sopimuksen laadinnassa on myös huomioitava mahdollisen maksusitoumuksen antajan määrittämät tavoitteet valmennukselle. Ihmisten elämäntilanteet muuttuvat ja sopimusta voidaan joutua päivittämään. Siksi on tärkeää, että sopimuksessa määritetään myös valmennuksen käytännöt mahdollisimman tarkasti yhdessä asiakkaan kanssa. Valmennussuhteeseen liittyvät kaikki dokumentit, arvioinnit ja muistiinpanot on syytä tallettaa ja pitää ajan tasalla. (Huotari ym ) Valmennuksen toteuttaminen, seuranta ja arviointi Varsinainen valmennus käynnistyy kartoittamalla lähtötilanne. Yhdessä asetettujen tavoitteiden perusteella sovitaan valmennustapaamiset ja yhteydenpito. Valmennus voi olla yksilö- perhe- tai ryhmätapaamisia. Tapaamiset ja yhteydenpito määräytyvät hyvin yksilöllisesti, vaihdellen asiakkaan tavoitteiden, tilanteen ja valmennuksen vaiheen mukaan. Usein sovitaan ensimmäinen valmennussarja esimerkiksi 10 tapaamiskerraksi, jonka jälkeen tilannetta arvioidaan. Henkilökohtaiset tapaamiset kestävät yleensä noin 1-1,5 h/kerta, mutta nekin voivat vaihdella asiakkaasta riippuen. Sen lisäksi yhteydenpitoa voidaan tehdä myös puhelimitse ja sähköpostilla. Valmennuksen kesto määräytyy yksilöllisesti asiakkaiden tarpeiden mukaan, mutta sopimusta voidaan joustavasti tarvittaessa jatkaa ja muuttaa. (Tamski 2007.) Yksilöllisen tarpeen huomioiminen näkyy tilanteissa, kun asiakas on jo muutaman tapaamiskerran jälkeen saanut riittävän avun ongelmaansa. Joustavaa työmenetelmää edustaa myös ns. intervallityöskentely, esimerkiksi valmennussuhteen alussa jaksottaen useammat tapaamiset ja tauot tapaamisten välissä. Valmennusympäristö ei ole sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan. Tapaamiset tapahtuvat pääsääntöisesti asiakkaan omassa elinympäristössä. Tärkeää on kuitenkin huolehtia, että tila ja tilanne ovat rauhallisia, jotta itse valmennustapahtumaan keskittyminen onnistuisi. Valmennus on erinomainen esimerkki jalkautuvasta palvelusta, jossa asiakkaan toivomukset ajan ja paikan suhteen voidaan ottaa hyvin huomioon. Tämä edesauttaa usein läheisen valmennussuhteen syntymisessä. (Huotari ym. 2008, 45.) Itse valmennustapahtuma tapahtuu läheisessä vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Se perustuu tavoitteelliseen suunnitelmaan, jossa yhdessä keskustellen pohditaan tilannetta, tuen tarvetta ja käydään lävitse asiakkaan voimavaroja ja resursseja sekä etsi-

21 16 tään keinoja tavoitteeseen pääsemiseksi. Valmennuksessa ei voida määrittää olevan yhtenäistä kaavaa, jonka mukaisesti tapaamiset sujuvat. Valmennuksen alussa myönteisen ilmapiirin rakentaminen arkipäivän kuulumisten myötä luo edellytyksiä aidolle ja toimivalle valmennussuhteelle. (Mannström-Mäkelä & Saukkola 2008, 55.) Emotionaalisesti latautuneessa suhteessa asiakas kokee, että työntekijä välittää siitä mitä hänelle tapahtuu. Näin työntekijän merkitys korostuu ihmisen elämässä ja luo edellytyksiä intensiiviselle ja vastavuoroiselle merkityksiä synnyttävälle yhteistyölle. Asiakkaan kohtaamisessa olennaista on aito läsnäolo. Välittäminen näkyy työntekijän eleissä, ilmeissä, katsekontaktissa, äänensävyssä ja siinä, miten kokemuksia jaetaan. Tärkeää on myös ilmaisu, miten asioita tehdään ja sanotaan. Se kertoo työntekijän motivaatiosta. Valmennussuhteessa motivoitunut valmentaja voi innostaa ja valaa uskoa asiakkaaseen. (Särkelä 2001, ) Valmennuksessa eteneminen pienin askelin asiakasta kannustaen auttaa saavuttamaan tavoitteita. Liian suuret odotukset luovat turhia paineita, jolloin asiakas lakkaa helpommin yrittämästä. Valmentajan kannattaa antaa palautetta asiakkaalle jo muutoksen suunnittelustakin. Ratkaisukeskeisen ajattelun mukaisesti kannattaa vahvistaa niitä asioita, jotka ovat toimineet aikaisemmin ja ovat auttaneet silloin vastaavanlaisessa tilanteessa. Toisen ihmisen arvojen, ajattelutavan ja maailmankuvan kunnioittaminen ovat edellytys onnistuneelle valmennussuhteelle, joka näkyy myös valmentajan käyttäytymisessä. (Mannström-Mäkelä & Saukkola 2008, 60, 62.) Ratkaisukeskeinen lähestymistapa on keskeinen työskentelytapa neuropsykiatrisessa valmennuksessa. Sen kehittymisen perustana pidetään lyhytterapiaa, joka on syntynyt kiinnostuksesta tutkia ja hoitaa ihmisten ongelmia sosiaalisesta vuorovaikutuksesta käsin. Ratkaisukeskeinen perusfilosofia on kiteytetty kolmeen lauseeseen: mikä on toiminut, sitä pitää jatkaa. mikä on toiminut kerran, sitä kannattaa kokeilla uudelleen. mikä ei ole toiminut, sen tilalle täytyy neuvotella jokin uusi keino. Menetelmässä keskitytään asiakkaiden vahvuuksiin, edistykseen ja omiin ratkaisuihin. Ajattelutavan mukaan ihmisellä on olemassa resurssit ja voimavarat auttaa itseään. Työskentelyssä ei ajatella, että oireet heijastavat jotakin toista syvemmällä olevaa on-

22 17 gelmaa, vaan keskitytään asiakas- ja tavoitelähtöisen työskentelyn avulla synnyttämään myönteisiä mielikuvia ja tavoitteita, jotka luovat toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen. (Sundman 2006.) Neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavat henkilöt kohtaavat elämässään usein vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia ja menneisyys koetaan taakkana. Ratkaisukeskeisessä menetelmässä epäonnistumisia tarkastellaan oppimiskokemuksina ja menneisyys nähdään voimavarana. (Huotari ym ) Valmentajalla ei tarvitse olla valmiita vastauksia ja ratkaisuja asiakkaan ongelmiin. Valmennuksessa korostuu valmentajan ja valmennettavan välinen kumppanuus, jossa dialogissa tasavertaisina vaihdetaan kokemuksia, hyödyntäen näin molempien tietotaitoa ja luovuutta yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Aito läsnäolo ja kuunteleminen auttavat synnyttämään merkityksiä. Merkitysten perusteella voidaan tehdä tulkintoja asiakkaan elämäntilanteesta ja ymmärtämään tuen tarpeita. (Tamski 2007.) Toisaalta tulkintojen teossa on syytä olla varovainen, ettei valmentaja katsoisi tilannetta omasta viitekehyksestään käsin. Onkin tärkeää, että valmentaja varmistaa kysymällä asiakkaalta, onko tulkinnut asian oikein. (Mannström-Mäkelä & Saukkola 2008, 55.) Valmennustapahtuma koostuu yleensä useista tapaamiskerroista, joiden väliin on tärkeää antaa valmennettavalle kotitehtäviä. Kotitehtävien avulla asiakas opettelee esimerkiksi havainnoimaan omaa käyttäytymistään, muuttamaan ajattelu- ja suuntautumistapojaan ja kokeilemaan uudenlaisia toimintamalleja sekä käyttäytymistapoja. Arjen sujumista on tärkeää myös harjoitella yhdessä tekemällä ja mallioppimisen kautta. Yhdessä opetellaan esimerkiksi kodin- ja vaatehuoltoa, rahan käyttöä, itsestä ja terveydestä huolehtimista. Ohjatun tekemisen kautta asioiden jäsentyminen helpottuu ja vähitellen ihminen kykenee tekemään asioita itsenäisemmin. Tärkeää on, että tehtävät eivät ole irrallisia, vaan niitä käydään yhdessä seuraavalla tapaamisella läpi. (Huotari ym. 2008, 48; Ruutala & Hujanen 2007, 13.) Valmennusprosessi muodostuu tavoitteiden mukaisesti asetetuista tapaamisista, muusta yhteydenpidosta, asioiden käsittelystä, kotitehtävistä ja reflektoinnista. Valmennusta on tärkeää arvioida jokaisen valmennuskerran jälkeen. Valmennuksen päätteeksi tehdään myös kokonaisarviointi. Palautteen antaminen ja saaminen valmennuksesta on ensiarvoisen tärkeää. (Huotari ym. 2008, 49.)

23 18 Asiakkaalle annettavaan palautteen sisältöön kannattaa kiinnittää huomiota. Toimivaksi tavaksi on osoittautunut ns. hampurilaispalaute, jossa palautteen ylimmässä kerroksessa, hampurilaisen kannessa kerrotaan asiakkaasta jotain yksilöllistä ja positiivista. Rakentava palaute kerrotaan hampurilaisen pihvinä ja lopuksi keskustellaan yleisellä tasolla, mitä hyötyä tällaisesta toiminnasta on asiakkaalle tai muille osapuolille. Näin viestitetään asiakkaalle, että tilanteessa on olemassa paljon hyvää ja toimivaa eivätkä muutettavat asiat nouse ylivoimaisiksi. Valmentajan kannattaa välttää negatiivisen palautteen antamista, rakentava palaute kytkettynä kannustavaan ja myönteiseen palautteeseen on tärkeää. (Mannström-Mäkelä & Saukkola 2008, 44, 78.) 3.5 Valmennuksen työmenetelmiä Vuorovaikutuksellisen dialogin ohella valmennuksessa käytetään hyvin monipuolisia menetelmiä. Jokainen valmentaja työskentelee omalla persoonallaan ja hyödyntää työssään niitä keinoja, jotka juuri kyseisessä valmennussuhteessa näyttäisivät toimivan. Valmentamista voi tehdä mm. yhdessä tehden, mallintaen, keskustellen tai kirjoittamalla, piirtämällä, musiikin, draaman ja leikin avulla. (Huotari ym ) Uusia ja toimivia menetelmiä syntyy koko ajan lisää sitä mukaa, kun neuropsykiatrinen valmennus yleistyy ja kokemukset menetelmistä lisääntyvät. Huoviala (2007, 41 45) on valmentajien kokemuksia tutkittuaan jäsentänyt haastatteluissa esille tulleita työmenetelmiä viiteen eri luokkaan. Menetelmät jakaantuivat arvioiviin, strukturoiviin, ohjaaviin, visualisoiviin ja reflektoiviin menetelmiin Arvioivat menetelmät Arvioivia menetelmiä, kuten havainnointi- ja arviointilomakkeita ja haastattelua käytetään yleensä valmennusprosessin alku- väli- ja loppuarvioinnin yhteydessä sekä verkostopalavereissa Strukturoivat menetelmät Strukturoivia menetelmiä ovat esimerkiksi ajanhallintaan soveltuvat kalenterit, aikataulusuunnitelmat ja muistamista helpottavat muistilaput, tehtävälistat ja kuvat. Strukturoivat menetelmät on valmennuksen piiriin otettu autististen lasten TEACCH-

24 19 kuntoutusmallista (Autismisäätiö 2009), jossa ympäristön visualisointi toimii opetuksen periaatteena. Menetelmällä tarkoitetaan tilan, ajan ja toiminnan jakamista selkeiksi erillisiksi kokonaisuuksiksi. Tilan käytön periaatteena on tilan toiminnallinen erittely: tietyssä paikassa tehdään tietty asia. Esimerkiksi tauko, työ ja ruokailu tapahtuvat fyysisesti eri paikoissa Ohjaavat menetelmät Ohjaaville menetelmille yhteistä valmennuksessa on yhdessä tekeminen ja mallintaminen, jossa valmentaja ohjaa ja tukee valmennettavan rinnalla hyvin läheisesti tekemistä. Käytännössä tätä voi hyödyntää esimerkiksi opeteltaessa kodinhoitoa ja koululäksyjen teossa. Nykyteknologian hyödyntäminen, muistutukset puhelimeen, tekstiviestit, puhelut ja sähköposti ovat erityisesti nuorten asiakkaiden kanssa työskennellessä hyödyllisiä apuvälineitä Visualisoivat menetelmät Visualisointia käytetään yhdessä strukturoitujen menetelmien kuvien kanssa. Voidaan käyttää valmiita kuvia, mutta niiden rinnalla kannattaa hyödyntää myös piirtämistä. Joskus asiakas saattaa hahmottaa oman tilanteensa paremmin tarinan avulla. Sosiaaliset tarinat tuotetaan yhdessä asiakkaan kanssa, keksitään erilaisista tilanteista lyhyitä tarinoita tai käytetään valmiita tarinoita tai satuja. Tarinat auttavat asiakasta ymmärtämään, kuinka erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa tulee toimia ja kuinka negatiivisten tunteiden ilmaisua voi hallita. Tarinat auttavat myös arjen rutiinien oppimisessa Reflektoivat menetelmät Oman toiminnan reflektointia voidaan opettaa erilaisilla tekniikoilla. Vuorokausirytmin ja viikko-ohjelman jäsentämisessä ja seuraamisessa voidaan hyödyntää esimerkiksi kalenteria. Näin voidaan seurata, mitkä tavoitteet ovat onnistuneet ja voidaan myös ennakoida mahdollisia epäonnistumiseen johtaneita tilanteita. Valmentajan on tärkeää huomioida yksilöllisesti valmennettavan reflektointitaito, joka voi vaihdella neuropsykiatrisilla valmennettavilla suuresti.

25 NLP Neuro Linguistic Programming NLP Neuro Linguistic Programming on ajattelutapa, tutkimussuuntaus ja menetelmä, jonka avulla saadaan käytännönläheistä tietoa ihmisten mahdollisuuksista, käyttäytymisestä ja vuorovaikutuksesta. Menetelmänä NLP hyödyntää ihmisen mielikuvia, sisäistä puhetta tai kehon liikettä ohjaten siirtymään mielentilasta toiseen tai luodakseen uudenlaisen suhtautumisen elämään. NLP ei kuulu selvästi minkään yksittäisen teorian alle, vaan sen menetelmiä voi soveltaa eri näkemyksien sisällä tai niihin liittyvinä. Sitä voidaan käyttää kaikilla elämänalueilla. (Suomen NLP-yhdistys 2009.) NLP sopii hyvin neuropsykiatrisen valmennuksen menetelmäksi, sen avulla asiakas oppii ymmärtämään vuorovaikutustilanteita ja luomaan hyvän kontaktin muihin ihmisiin. Keskeistä on erilaisuuden ymmärtäminen voimavaraksi. Mielikuvien avulla voi vahvistaa omaa onnistumistaan. Huonoja toimintatapoja ja kielteisiä kokemuksia voi muuttaa ja kielellä voi vaikuttaa mieleen. Tärkeää on myös ajatus siitä, että jokaisessa ihmisessä on itsessään voimavarat, jotka on vain löydettävä. NLP olettaa, että ihmisen keho ja mieli ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa, jolloin toisen avulla voidaan vaikuttaa toiseen. Ihmisen käyttäytyminen perustuu aistijärjestelmien ja näitä vastaavien miellejärjestelmien toimintaan. Valmennuksessa hyödynnetään asiakkaiden yksilöllisiä miellejärjestelmiä, jotka ovat visuaalinen eli kuvallinen, auditiivinen eli kuulohavaintoon perustuva ja kinesteettinen eli tunteisiin ja tuntemuksiin pohjautuva aistijärjestelmä. Jokaisella ihmisellä on joku näistä kolmesta aistijärjestelmästä vallitsevin ja mieluisin, jota valmentajan kannattaa hyödyntää valmennustyössä. Näin myös valmennussuhteen viestintä ja kontaktin luominen helpottuvat ja synnyttävät keskinäistä ymmärrystä. (Huotari ym ) Arvostava haastattelu Arvostava haastattelu työmenetelmänä suuntaa keskustelun ratkaisukeskeisen ajattelutavan mukaisesti tulevaisuuteen ja keskitytään tutkimaan onnistumisen kokemuksia. Keskustelussa nostetaan esiin asiakkaan vahvuuksia heikkouksien sijaan. Käytännössä arvostavan haastattelun keinoin etsitään onnistumisia, tutkitaan ihannetilaa ja suun-