TAVOITTEENA TASAPAINOINEN KEHITYS

Transkriptio

1 TAVOITTEENA TASAPAINOINEN KEHITYS Yhteiskunnalliset yritykset ja liiketoiminnan kasvu Jari Karjalainen Salla Hyytiäinen Harri Kostilainen 2013

2 TIIVISTELMÄ Yhteiskunnalliset yritykset ovat vastuullista liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä, joiden perimmäinen tavoite on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen. Kun Suomessakin on viime vuosina virinnyt aiempaa enemmän yhteiskunnallista yritystoimintaa, on siihen asetettu myös toiveita laajempien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisusta uudella tavalla. Yhteiskunnallisten yritysten merkitys talouselämässä on kuitenkin vielä vähäinen. Yritysten kasvun toteutumisen kannalta on niiden oman kasvuhalukkuuden merkitys ratkaisevaa, joten Yhteiskunnallisten yritysten Living lab hankkeessa tehtiin vuosina aineistolähtöinen selvitys yhteiskunnallisten yritysten asennoitumisesta liiketoiminnan kasvattamiseen sekä niiden kokemista kasvun esteistä ja rajoitteista. Oletuksena oli se, että yhteiskunnalliset yritykset voivat nähdä kasvun tavoittelun osin eri lailla kuin muut yritykset. Näihin yrityksiin liittyykin ominaispiirteitä, jotka vaikuttavat niiden kasvuasenteisiin ja tulevaisuuden näkymiin. Erityisesti rekisteröidyillä sosiaalisilla yrityksillä on ensisijaisena tavoitteena mahdollisimman hyvä työllistäminen, ei liiketoiminnan kasvu. Selvitystyössä tarkastellut yritykset ovat tulosten perusteella kasvua koskevien asenteidensa osalta melko lailla muiden yritysten kaltaisia. Niiden asenne kasvuun on kokonaisuutena myönteinen, mutta välineellinen - kasvu nähdään ennen kaikkea keinona saavuttaa yrityksen yhteiskunnalliset tavoitteet. Ensisijaisena strategiana yrityksillä on orgaanisen kasvun tavoittelu. Varmistaakseen kasvun ja menestyksen tulisi yhteiskunnallisten yritysten kuitenkin kiinnittää entistä enemmän huomiota liiketoimintaosaamiseen, yritysyhteyksien lisäämiseen, myyntiin ja paikallisen kysynnän ennakointiin. Erityisenä kasvun ulkoisena esteenä mainitaan usein kasvun vaatiman rahoituksen saanti. Yhteiskunnallisille yrityksille suunnattuja rahoitus- ja investointimahdollisuuksia tulisikin pyrkiä edelleen määrätietoisesti kehittämään. Yritysten toimintaedellytyksiä ja kasvua edistäisi myös julkisissa hankinnoissa käytettävien sosiaalisten kriteerien systemaattinen kehittäminen sekä nykyistä aktiivisempi neuvonta- ja kehityspalvelujen markkinointi kasvukykyisille ja -halukkaille yhteiskunnallisille yrityksille. 2

3 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ KANSANTALOUS TARVITSEE KASVAVIA YRITYKSIÄ... 4 Mitä yrityksen kasvulla ymmärretään?... 5 Yrityksen yleiset kasvutavat... 6 Kasvuyritysten piirteitä ja tunnusmerkkejä... 7 Kasvun haasteita... 8 Kasvun kritiikkiä TÄMÄN SELVITYKSEN LÄHESTYMISTAPA Aineistot ja menetelmät SOSIAALISET YRITYKSET Sosiaalisten yritysten toiminta perustuu erityislakiin Sosiaalisten yritysten kasvustrategioita ja keinoja Kasvun haasteita ja rajoitteita Sosiaalisten yritysten asenne kasvuun MUUT YHTEISKUNNALLISET YRITYKSET Yhteiskunnallisten yritysten toiminnan luonne Yhteiskunnallisten yritysten kasvustrategioita ja keinoja Kasvun haasteita ja rajoitteita Yhteiskunnallisten yritysten asenne kasvuun YHTEISKUNNALLISET YRITYKSET OVAT TAVOITTEISSAAN MALTILLISIA LÄHTEET LIITE 1 Tarkastellut sosiaaliset yritykset LIITE 2 Tarkastellut yhteiskunnalliset yritykset

4 1 KANSANTALOUS TARVITSEE KASVAVIA YRITYKSIÄ Yhteiskunta- ja talouspolitiikan perimmäisenä tarkoituksena on nykyisten ja tulevien kansalaisten hyvinvointi. Taloudellinen kasvu asetetaan yleisesti talouspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi, koska ajatellaan, että tuotannon kasvu, kilpailukyvyn säilyminen ja hyvä työllisyys ovat välttämättömiä edellytyksiä aineellisen elintason säilyttämiselle ja parantamiselle. Suomen kasvua ja kilpailukykyä edistetään entistä määrätietoisemmin sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen kestävyys huomioiden. Kansantalouden kannalta on tärkeää, että maassa on kasvuhakuista, kehittyvää, uudistuvaa ja työllistävää yritystoimintaa. Talouden kehitys tarvitsee innovaatioita ja tuottavuutta eli kasvavia yrityksiä, joiden suorien työllisyys- ja tuottavuusvaikutusten ohella myös niiden epäsuorilla vaikutuksilla on merkitystä talouden ja yhteiskunnan dynamiikan kannalta. Tämä toteutuu esimerkiksi yritysrakenteiden uudistumisen kautta; uusia talousyksiköitä perustetaan, vanhoja lopetetaan ja vakiintuneet yritykset saavat lisäkannustimia oman toimintansa tehostamiseen. Luodessaan tai soveltaessaan uutta tietoa kasvuhakuiset yritykset samalla myös laajentavat ja levittävät yhteistä tietovarantoa. Kasvutavoitteiden saavuttamiseksi julkinen valta tukee kansalaisten yrittäjyyshalukkuutta ja yritysten kasvuhakuisuutta monin tavoin, muun muassa yrittäjyyskasvatuksella, verotuksen ja julkisen rahoituksen keinoin, yrittäjien sosiaaliturvaa kehittämällä sekä yritysten hallinnollista taakkaa vähentämällä ja erillisillä kasvuohjelmilla. Myös julkisia yrityspalveluja tarjoavat tahot ovat suunnitelmallisesti tehostaneet yritysten kasvua tukevien toimenpiteiden tarjontaa. Aihetta käsitelleiden selvitysten mukaan kasvuyritysten tukeminen ja yrittäjien kannustaminen kasvuun ovatkin tehokkaita julkisten resurssien käyttökohteita. 1 Yritysten määrä Suomessa on kasvanut viime vuosikymmeninä selkeästi ja tällä hetkellä yrityksiä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kehitykseen ovat vaikuttaneet yleinen talouskehitys ja toimenpiteet, joilla yrittäjyyttä on kannustettu. Suomalaisia yrityksiä kritisoidaan silti usein kasvuhaluttomiksi verrattuna kilpailijamaiden yrityksiin, mutta Työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman Kasvuyrittäjyyskatsauksen 2012 mukaan juuri suomessa kasvuyritysten osuus on kokonaisuutena vertailumaiden korkein. Kasvuhakuisuus ja toteutunut kasvu ovat siis eri asioita. 2 1 Rieppo (toim.), Esimerkiksi Kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 2006 julkaiseman tutkimuksen mukaan 85 %:lle pk-yrityksistä kasvu ei ollut itsetarkoitus, vaan ne korkeintaan pyrkivät kasvamaan mahdollisuuksien mukaan. Kansainvälisen vertailun pohjana olleet OECD:n tiedot ovat viimeisimmältä saatavilla olevalta vuodelta

5 Mitä yrityksen kasvulla ymmärretään? Yritysten kasvu on moniulotteinen ilmiö, minkä vuoksi kasvun mittaaminen tai edes sen toteaminen yritystoiminnassa ei ole yksiselitteistä. Yrityksen kasvu voidaan määritellä ainakin 30 eri tavalla, joten kasvun analysointi on varsin haastava tehtävä. Yleismaailmallista kasvua selittävää mallia on tuloksetta yritetty luoda yrittäjyystutkimuksessa kautta sen historian. Mallia ei ole kyetty muodostamaan, koska eri toimialoilla on erilaisia ominaispiirteitä, erilaisia yrityksiä ja erilaisia yrittäjiä, joilla on erilaiset resurssit, motivaatiot ja kyvyt. Ei siis ole olemassa yrityksen tyypillistä kasvua, vaan on monenlaisia kasvuyrityksiä ja monenlaisia kasvutapoja. Aihetta käsittelevän laajan kirjallisuuden 3 nojalla nähdään, että kasvututkimus on fragmentoitunutta ja kasvuindikaattorien tulisi mieluiten olla toimialakohtaisia. Yritysten kasvua pyritään kuitenkin tunnistamaan ja mittaamaan eri tavoin. Mitä useampia kriteerejä ja tunnuslukuja kasvuyrityksiltä samanaikaisesti edellytetään, sitä pienempi luonnollisesti on tunnistettujen kasvuyritysten määrä. Objektiivisia kasvumittareita ovat esimerkiksi monet tilinpäätöksen tunnusluvut, yrityksen omaisuuden kasvu ja julkisissa osakeyhtiöissä markkina-arvon kasvu. Tavallisesti kasvusta puhuttaessa tarkoitetaan yrityksen liikevaihtoa, kannattavuutta sekä henkilöstön määrää. Näistä liikevaihto on yleisin ja objektiivisin mittari, sillä se ei ole kovin voimakkaasti sidoksissa yrityksen toimialaan tai valittuun liiketoimintastrategiaan. Henkilöstömäärän kehityksen tarkastelun etuna on se, että siinä konkretisoituu yksi yritysten kasvun keskeisimmistä yhteiskunnallisista tavoitteista työllistäminen. Subjektiiviset mittarit kuvaavat usein yrittäjien omia arvioita yrityksen kasvusta, kasvuhalukkuudesta ja kasvuvalmiuksista. Julkisissa yrityspalveluorganisaatioissa (TEtoimistot, ELY-keskukset, Finnvera, FinPro ja Tekes) käytetään kasvun määrittelyyn neljää subjektiivista yrityksen piirrettä: kasvuhakuisuutta, kasvukykyä, tunnistettua kilpailuetua ja markkinapotentiaalia. Viimeaikainen kasvututkimus on kohdistunut vain perinteisiin yrityksiin, 4 eikä yhteiskunnallisten yritysten asennetta kasvuun ole etenkään Suomessa juuri selvitetty. Konsulttiyhtiö EERAn vuonna 2011 julkaiseman raportin 5 mukaan yhteiskunnallisia yrityksiä on vielä vähän ja ne ovat pieniä. Yritykset eivät ole kasvusuuntautuneita, mihin raportissa nähtiin olevan monia syitä, erityisesti niiden toiminta-alueet yhteiskunnan hankalien asioiden joukossa ja tasapainoilu hyvän tekemisen ja taloudellisten rajoitteiden välillä. 3 Esim. Davidsson ym., 2005; Delmar ym., 2003; Liukko ym., 2006; Pukkinen ym., 2005; Tornikoski ym., Tekstissä ilmaisu perinteinen yritys viittaa muihin kuin sosiaalisiin tai yhteiskunnallisiin yrityksiin. 5 Yhteiskunnallisen yrittämisen rahastomalli. Loppuraportti. Eera Oy,

6 Toisaalta kyse saattaa olla myös yhteiskunnallisten yritysten kasvuhaluttomuudesta tai kyvyttömyydestä tunnistaa kasvun edellytyksiä. Elinkaarensa alussa olevien yhteiskunnallisten yritysten kasvuhalun ja kyvyn on nähty riippuvan ennen kaikkea johdon henkilökohtaisista ominaisuuksista sekä hallituksen tahtotilasta. Kasvutavoitteiden on nähtykin olevan usein sidoksissa yrittäjien tai johdon kokemustaustaan ja henkilökohtaisiin tavoitteisiin. 6 Useimmiten kasvua on tarkasteltu vain yritysten aineellisissa ja siten näkyvissä olevissa voimavaroissa. Koska tämän selvityksen kohde on yhteiskunnallinen yritystoiminta, on kasvun määritelmä sovellettava sen ominaispiirteisiin. Sen vuoksi tässä työssä pyritään taloudellisten tekijöiden lisäksi ottamaan huomioon myös aineettomia voimavaroja, koska yhteiskunnallinen yritystoiminta on arvoperusteinen tapa toimia ja laajempi määrittely palvelee paremmin sen tarkastelua. Yrityksen yleiset kasvutavat Kun yritys kasvaa, se voi periaatteessa tehdä sen kahdella tavalla, joko orgaanisesti omaa liiketoimintaansa kasvattamalla (sisäinen kasvu) tai yritysostojen kautta (ulkoinen kasvu). Yrityksen sisäisellä kasvulla tarkoitetaan tavallisesti spontaania, automaattista ja luonnollista kasvua, joka toteutuu yrityksen oman liiketoiminnan volyymin kasvun kautta. Yritys innovoi, hyödyntää resurssejaan tai lisää kapasiteettiaan esimerkiksi investoimalla koneisiin ja laitteisiin. Kasvu syntyy tällöin yrityksen toimintaedellytysten vähitellen tapahtuvasta paranemisesta. Käytännössä sisäinen kasvu ilmenee yrityksessä muun muassa siten, että yrityksen tuotanto kasvaa, tuotteet monipuolistuvat ja henkilöstöä palkataan lisää. Mikäli kasvu ei ole kovin nopeaa, yritys voi rahoittaa huomattavan osan kasvustaan tulorahoituksella. Sisäinen kasvu edellyttää luonnollisesti myös yrityksen tuotteiden tai palveluiden kysynnän kasvua. Sisäinen kasvu on selvästi yleisin kasvustrategia pk-yrityksillä. Ulkoisella kasvulla tarkoitetaan sitä, kun yritys laajentaa toimintaansa joko ostamalla tai sulauttamalla itseensä yhden tai useampia jo toimivia yrityksiä. Ulkoinen kasvu voi tapahtua joko horisontaalisesti tai vertikaalisesti, joista jälkimmäisessä esimerkiksi hankitaan omistukseen aiemmin alihankkijoina toimineita yrityksiä. Yritys voi kasvaa merkittävästi myös strategisten kumppanuuksien kautta eli toimimalla yhteistyössä muiden yritysten kanssa. Muita esimerkkejä ulkoisen kasvun strategiaan kuuluvista keinoista ovat muun muassa portfolioyrittäjyys, vuokratyövoiman käyttö tai franchisingyrittäjyys. Suurten yritysten on luonnollisesti helpompaa kasvaa ulkoisesti kuin pienten. 6 Mäkelä,

7 Kasvuyritysten piirteitä ja tunnusmerkkejä Usein käytetyn määritelmän mukaan (OECD/Eurostat) kasvuyritysten lähtötyöllisyys on vähintään kymmenen henkilöä ja seuraavana kolmena vuotena työllisyyden kasvun tulee ylittää 20%. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kymmenen henkilöä työllistävä yritys kasvaa kolmessa vuodessa vähintään 18 henkilöä työllistäväksi. Määritelmän mukaisia kasvuyrityksiä Suomessa oli vuosina yhteensä 668, mikä oli reilut 4% vähintään 10 henkilön yrityksistä. Kasvuyritykset loivat yhteensä työpaikkaa, mikä vastasi puolta kokonaistyöllisyyden lisäyksestä. Myös yritysten liikevaihdon ja jalostusarvon kehityksen suhteen kasvuyritykset olivat samankaltaisessa keskeisessä roolissa. Varsinaisilla kasvuyrityksillä ei ole vain yhtä tai edes muutamaa tyypillistä ominaisuutta; ne voivat olla kaikenkokoisia ja -näköisiä, vaikka joitain yleistyksiä voidaankin tehdä. Usein kasvuyritykset ovat 7 - nuoria yli puolet on alle 10-vuotiaita - pieniä - palvelualoilla noin 70 % - ympäri Suomea - paikallisia - osaamisintensiivisiä Yritykset ovat yleensä omistajavetoisia, ja niiden omistajat ovat vahvasti sitoutuneita tavoitteelliseen ja pitkäjänteiseen kasvu- ja kehittämistoimintaan. Omistajat ovat keskimääräistä iäkkäämpiä ja pidemmän yrittäjyyskokemuksen omaavia. Yritykset toimivat pääosin kotimaan markkinoilla, niillä on yleensä dokumentoitu strategia ja henkilöstöpolitiikka ja kasvu pyritään useimmiten rahoittamaan tulorahoituksella säilyttäen samalla kannattavuus mahdollisimman hyvänä. Vastoin yleistä käsitystä yritysten kasvu ei keskity korkean teknologian aloille eikä se ylipäätään ole kovin toimialasidonnaista. Kasvuyrityksiä on eniten perinteisillä toimialoilla kuten palveluissa. Myös tietointensiivisissä palveluissa niiden suhteellinen osuus on ollut suuri, tosin viime vuosina se on huomattavasti pienentynyt. Kasvu ei myöskään kaikissa tapauksissa perustu strategisiin valintoihin, vaan on pikemminkin ollut seurausta yrityksen reaktiivisesta toiminnasta suotuisien markkinanäkymien innoittamana. Kasvu ei kuitenkaan ole sattumaa, vaan tulosta tavoitteellisesta toiminnasta yrityksen kasvattamiseksi. Sinänsä nopea kasvu on vain yksi vaihe yrityksen kehityksessä, eivätkä nopean kasvun yritykset ole mikään erillinen yritystyyppi. Kasvu on usein suhdannesyistä hyppäyksellistä, ja vain pieni vähemmistö yrityksistä kasvaa tasaisesti esimerkiksi 7 Tarkemmin kasvuyritysten tunnusmerkeistä Kasvuyrityskatsauksissa 2011 ja

8 viisivuotiskauden ajan. Kasvupyrähdyksen tehneet yritykset kehittyvät myöhemmin muiden yritysten tapaan eli nekin voivat lopulta myös epäonnistua toiminnassaan. Kasvun haasteita Yritysten ajoittainen kasvu liittyy kiinteästi markkinoiden dynamiikkaan ja on mahdollista olosuhteissa, jossa loppumarkkinat ja -asiakkaat reagoivat yrityksen tuotteiden tai palvelujen tarjontaan. Tällöin markkinat laajenevat, syntyy uusi markkina tai vakiintuneet toimijat menettävät aiempia asemiaan markkinoilla. Lisäksi kasvavien yritysten on oltava kasvuhalukkaita, niiden käytettävissä on oltava riittävästi voimavaroja ja niillä on oltava toimiva strategia. Pelkästään kysynnästä ja kasvuhalukkuudesta ei yritysten kasvu luonnollisesti ole kiinni ja onkin tunnistettu joukko tekijöitä, jotka estävät yrityksiä kasvamasta. Ne jaotellaan usein ulkoisiin esteisiin ja sisäisiin esteisiin. Käytännössä kasvun esteiden painoarvo vaihtelee suuresti eri toimialoilla ja eri yrityskokoluokissa. Ulkoiset esteet ovat markkinoiden ja kilpailun aiheuttamia, infrastruktuuriin tai institutionaalisiin tekijöihin liittyviä (esimerkiksi sääntely). Myös yrityksen sijaintipaikka, sopivan työvoiman puute ja rahoituksen riittämättömyys voivat estää kasvua. Lyhyellä aikavälillä ulkoiset tekijät asettavat selkeitä esteitä yrityksen kasvulle. Rahoituksen vaikeaa saatavuutta on usein esitetty selittäjäksi kasvuyrittäjyyden vähäisyydelle maassamme. 8 Rahoituksen hankkiminen on arvioitu hankalaksi varsinkin toimintaansa vasta aloittaville, mutta silti voimakasta kasvua hakeville yrityksille. Tutkimustulokset asiasta eivät ole yhteneviä, mutta on kuitenkin todettu rahoituspalveluiden, kuten investointitukien tai Finnveran lainojen ja takausten käytön korreloivan yritysten toteutuneen kasvun sekä kasvuhakuisuuden kanssa. 9 Hitaammin kasvaneet yritykset näyttävät puolestaan valikoituvan muita yrityksiä herkemmin yritysneuvontapalveluiden käyttäjiksi. Sisäisiä esteitä taas ovat mm. markkinointiosaamisen heikkous, henkilöstön palkkaamisen kynnykset, organisaation hallittavuuden ja johtamisen haasteet sekä pienten yritysten kohdalla jatkajan puuttuminen yrittäjän ikääntyessä. Yrityksen haluttomuus kasvaa on luonnollisesti keskeinen sisäinen este. Osa yrittäjävetoisista yrityksistä ei halua kasvaa, koska omistaja näkee toiminnan enemmänkin elinkeinona kuin tapana vaurastua. Toinen syy on halu välttää riskejä, ja mitä pienempi yritys on kyseessä, sitä suuremman riskin jokainen uusi rekrytointi pääsääntöisesti aiheuttaa. Kasvun tavoittelu vaatii lisäksi yrittäjältä enemmän ajankäyttöä työhön. 8 Tarkemmin esim. Rainio, Mäki-Fränti,

9 Pienyrittäjien kohdalla on esitetty myös, että ei-taloudelliset tekijät, kuten oma riippumattomuus ja työntekijöiden hyvinvointi, ovat kasvuasenteiden kehityksessä jopa tärkeämpiä kuin taloudelliset tekijät. 10 Tämä viittaa siihen, että pienyrittäjillä on halukkuutta huomioida myös sosiaalisia näkökulmia kasvua koskevia päätöksiä tehdessään. Aiheesta tehty runsas tutkimus korostaa kuitenkin haasteista huolimatta yritysten oman kasvuhalukkuuden merkitystä kasvun aikaansaamisessa. Tutkimuksella on osoitettu, että pk-yritysten kentässä kasvu on tulosta tavoitteellisesta ja sitoutuneesta toiminnasta yrityksen kasvattamiseksi; arvioidun kasvuhakuisuuden ja toteutuneen kasvun välillä on siis yhteys, samoin kasvun ja taloudellisen menestyksen välillä on vahva korrelaatio. Toisin sanoen kasvu tarkoittaa pääsääntöisesti enemmän rahaa, mikä luonnollisesti on monille toimijoille ja omistajille selvä motiivi kasvattaa yritystä ja usein samalla henkilökohtaisia tulojaan. 11 Viime kädessä kasvuhakuisuudessa on kuitenkin kyse yrityksen omasta periaatteellisesta valinnasta. Yritys voi olla menestyvä myös kasvua tavoittelematta 12, mutta mikäli kasvua halutaan, se voi toteutua vain oman systemaattisen toiminnan kautta. Kasvun kritiikkiä Yritykset muodostavat koko talousjärjestelmän rungon ja niiden menestys heijastuu käytännössä jollain tavoin kaikkien ihmisten elämään. Näin ollen yritysten kasvun ja kehittymisen katsotaan olevan edellytyksenä myös hyvinvointiyhteiskunnan olemassaololle. Pyrkimys jatkuvaan taloudelliseen kasvuun on kuitenkin aika ajoin asetettu kyseenalaiseksi sillä perusteella, että aineellisen elintason kasvu ei välttämättä merkitse vastaavaa kansalaisten hyvinvoinnin kasvua. Jatkuvan kasvun ei lisäksi uskota olevan pitkällä tähtäimellä ekologisesti kestävää - rajallisessa maailmassa ei etenkään luonnonvaroihin perustuva materiaalisen tuotannon kasvu voi jatkua loputtomiin. Eettisistä lähtökohdista käsin kritisoidaan myös voiton tavoittelun jatkuvaa kasvattamista yrityksen toiminnan ensisijaisena tavoitteena. Toisaalta tuotannon kasvun ei tarvitse merkitä jatkuvaa materiaalisen tuotannon lisääntymistä. Kuluttajien tulotason noustessa palvelujen kysyntä ja niiden osuus tuotannosta kasvaa, mikä taas ei välttämättä edellytä vastaavaa aineellisten resurssien käytön lisäystä kuin tavaratuotannon kasvu edellyttäisi. Teknologinen kehitys puolestaan mahdollistaa sen, että entinen tuotannon määrä voidaan tuottaa 10 Wiklund ym., Mäki-Fränti, 2006; Rieppo (toim.), 2010; Wiklund ym., Heimonen,

10 tehokkaammin eli aiempaa pienemmin resurssein. Siten tehokkuuden kasvuun ja palvelutuotannon suhteellisen osuuden nousuun perustuva taloudellinen kasvu nähdään mahdolliseksi myös pitkällä aikavälillä. 13 Viime aikoina on keskusteluun noussut esiin myös näkökulma, jonka mukaan niin sanotut kohtuullisen kasvun yritykset ovat kokonaisuutena yhteiskunnallisesti merkittävämpiä kuin nopeasti kasvavat ja pääomasijoittajia houkuttelevat gaselliyritykset. Pääomasijoittajien kohdeyrityksiinsä soveltamat kriteerit ovat varsin tiukkoja, jolloin useilla kasvuyrityksillä ei ole mahdollisuutta päästä tämän rahoituksen piiriin. Lisäksi on nähty riskiksi pääomasijoittajien tukemien yritysten toiminnan siirtäminen ulkomaille sellaisiin ekosysteemeihin, joissa on paljon osaavaa työvoimaa, yhteistyökumppaneita ja asiakkaita. Näin ollen yhteiskunnan kannattaisi panostaa rauhallisemmin kasvaviin yrityksiin, jotka luovat työpaikkoja, mutta eivät toimintansa luonteen vuoksi houkuttele pääomasijoittajia Berghäll ym., Kenney,

11 2 TÄMÄN SELVITYKSEN LÄHESTYMISTAPA Yhteiskunnalliset yritykset ovat vastuullista liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä, joiden ensisijainen tarkoitus ja tavoite on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen. Niille on ominaista liiketoiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys sekä rajoitettu voitonjako. Kun Suomessakin on virinnyt aiempaa enemmän yhteiskunnallista yritystoimintaa, on siihen asetettu myös toiveita laajempien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisusta uudella tavalla. Meillä yhteiskunnallisen yritys on nimikkeenä uusi, mutta termin käyttö yleistyi Euroopassa 1990-luvun puolivälissä. Yhteiskunnallinen yritystoiminta on tunnettua myös Yhdysvalloissa, tosin eurooppalaisista malleista poiketen siellä yrityksen skaalautuvuus nähdään tärkeänä ja toiminnalla pyritään ennen kaikkea aikaansaamaan laaja-alaisia vaikutuksia, joiden suunta on enemmän ylhäältä alas kuin eurooppalaisessa katsannossa. 15 Yhteiskunnallisilla yrityksillä ei ole virallista, yhteisesti jaettua määritelmää, vaan useita erilaisia ja myös erilaisia piirteitä sisältäviä määritelmiä. Yksi selkeä määritelmä tulee Suomalaisen Työn Liiton myöntämän Yhteiskunnallisen yrityksen merkin edellyttämien kriteerien kautta. 16 Suomessa yhteiskunnallisia yrityksiä on arvioitu olevan noin Lukuun sisältyvät myös palvelutoimintaa harjoittavat järjestöt ja järjestöjen perustamat liiketoimintaa harjoittavat yhtiöt. Järjestöjä on pyritty kannustamaan palvelutuotantoon, koska pelkästään julkisen sektorin tuottamien palvelujen kasvattaminen on haastavaa ja se edellyttää verotuksen kiristämistä entisestään. Järjestöt ja yhdistykset ovat yksi keskeinen yhteiskunnallisen yrittämisen lähde ja sektorilla on edelleen potentiaalia synnyttää uutta yritystoimintaa. Aggressiivisen kasvun tavoitteleminen eräiden perinteisten yritysten tapaan ei ole yhteiskunnallisille yrityksille luonteenomaista eikä helppoa. Ne ovat harvoin kasvusuuntautuneita, mihin nähdään olevan monia syitä. Yritysten toiminta-alueet ovat haasteellisia, minkä lisäksi niiden taloutta ei ole rakennettu kestämään kasvun edellyttämää riskinotto. Taseessa ei ole runsaita omia pääomia eikä voittovaroja kerry. Niillä on harvoin myöskään sellaista johtamisosaamista tai taloudellisia resursseja, joita voimakas kasvu edellyttää. 18 Toisaalta yhteiskunnalliset yritykset kohtaavat usein tilanteen, jossa niiden palvelulle olisi enemmän kysyntää kuin yrityksellä on kapasiteettia sen tuottamiseen. Tällöin yritykset ovat operaatioiden nopean laajentamispaineen alla, ja tilanne voidaan nähdä niille merkittävänä kasvuajurina. Oman haasteensa yhteiskunnallisten yritysten kasvun tarkasteluun tuo se, ettei kasvutavoitteita näiden yritysten kohdalla ole järkevää tarkastella irrallisina päämäärinä, vaan yritysten olemassa olon perustarkoitus ja tavoite on myös huomioitava. EERAn 15 Pöyhönen ym., 2010; Wilson: Social entrepreneurship Suomalaisen Työn Liitto Kostilainen ja Pättiniemi, EERA,

12 raportti ilmaisee asian näin: Yhteiskunnallisen yrityksen geeniperimään ei ole alusta lähtien rakennettu samanlaista kasvun ja tehokkuuden vaatimusta kuin perinteisillä yrityksillä. Yhteiskunnallinen yritys tyytyykin usein hoitamaan perustehtäväänsä jotain erityistä tai hyvin paikallista yhteiskunnallista ongelmaa tai tarvetta. Erityisesti nuorilla yrittäjävetoisilla yhteiskunnallisilla yrityksillä on nähty myös olevan liittymäkohtia jatkuvaa talouskasvua kritisoivaan degrowth-liikkeeseen. Degrowth on poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen liike, joka perustuu ympäristöajatteluun sekä kulutuksen ja kapitalismin kritiikkiin. Liike kannattaa tuotannon ja kulutuksen vähentämistä eli talouden kutistamista, koska ylikulutuksen uskotaan aiheuttavan pitkäkestoisia ympäristöongelmia ja sosiaalista epätasa-arvoa. Degrowth-liikkeen keskeinen ajatus on, että talouden kutistaminen ei kuitenkaan vaadi yksilöllisiä uhrauksia eikä vähennä ihmisten hyvinvointia. Tämän selvityksen lähtökohtana on kysymys siitä, millainen on yhteiskunnallisten yritysten suhde kasvuun. Ennakko-oletuksena on se, että yhteiskunnalliset yritykset voivat nähdä kasvun tavoittelun eri lailla kuin perinteiset yritykset. Vaikka yrityksillä olisi kasvukykyä, voi ideologia kasvun takana poiketa tavanomaisesta; syy kasvulle ei ensisijaisesti ehkä ole voiton tavoittelu. Lisäksi tarkastellaan aineiston valossa myös seuraavia teemoja: Mitä ajureita kasvulle mahdollisesti on? Löytyykö yhteiskunnallisista yrityksistä kasvun keskeiseksi edellytykseksi todettua kasvuhalukkuutta? Millaisilla strategioilla ne pyrkivät kasvuun? Tarkastelu antaa osaltaan osviittaa yhteiskunnallisten yritysten elinvoimasta ja tulevaisuudesta sekä auttaa kehittämään kasvua tukevia toimenpiteitä. Aineistot ja menetelmät Yhteiskunnallisista yrityksistä ei ole Suomessa olemassa kattavia tilastotietoja. Tarkkaan ottaen edes yritysten lukumäärä ei ole yksiselitteinen, vaan se vaihtelee riippuen käytettävästä yhteiskunnallisen yrityksen määritelmästä. Tämän selvityksen lähtökohtana on eurooppalainen näkemys, jossa yhteiskunnallinen yritystoiminta ymmärretään laajasti käsittämään kolmannen sektorin taloudellisten yhteisöjen, osuuskuntien, sosiaalisten yritysten ja muiden yhteisötalouden yritysten taloudellinen toiminta. Kattavan kokonaistarkastelun sijasta selvitystyö pohjautuu näin ollen joukkoon erityyppisten, mutta selkeästi sektoriin kuuluvien toimijoiden näkemyksiä ja niiden analysoinnin pohjalta tehtyihin yhteenvetoihin. Esiselvityksen työlle muodosti Uudellamaalla vuonna 2011 tehty yhteiskunnallisten yritysten koulutustarvekysely, jossa samalla kysyttiin muun muassa arvioita yritysten kasvusta ja sen edellytyksistä. 19 Kyselyn kohdejoukko koostui tunnistetuista sosiaalisista ja yhteiskunnallisista yrityksistä, uusmaalaisista järjestöistä ja yhdistyksistä 19 Yhteiskunnallisten yritysten Living Lab hankkeen koulutustarvekysely vuonna

13 sekä aiheesta jollain tavalla kiinnostuneista yksittäisistä henkilöistä, käytännössä Etelä- Suomessa aihepiirin seminaarien osallistujista. Kysely lähetettiin yli 500:an sähköpostiosoitteeseen, joista kertyi 96 vastausta. Vastanneista yhteisöistä (yritys- ja järjestövastaajat) neljännes (14/56) oli arvioidun liikevaihdon kehityksellä mitattuina selkeästi kasvuhakuisia (liikevaihdon kasvuennuste yli 20 %/v). Tärkeänä kasvun edellytyksenä pidettiin ulkoisia tekijöitä; erityisesti uusia yhteistyöverkostoja, mutta myös investointien ja ulkopuolisen rahoituksen merkitys arvioitiin huomattaviksi. Huomionarvoista oli myös se, että positiiviset yhteiskunnalliset vaikutukset nousivat vastaajien mielestä perustamisvaihetta tärkeämmiksi yritysten toiminnan myöhemmässä vaiheessa eli silloin, kun ne tavoittelevat kasvua. Itse selvityksessä käytetty empiirinen aineisto koostuu kahdesta haastatteluaineistosta. 20 Ensimmäisen ryhmän muodostivat suurimmat rekisteröidyt sosiaaliset yritykset ja toisen osa Uudenmaan tunnetuimmista yhteiskunnallisista yrityksistä, jotka kuitenkaan eivät ole sosiaalisia yrityksiä. Sosiaalisten yritysten aineisto (luku 3) muodostuu 22:n eri yrityksen johtavissa asemissa olevien henkilöiden, toimitusjohtajan tai toiminnanjohtajan, teemahaastattelusta, jotka suoritettiin kesällä 2011 (Liite 1). Yritykset poimittiin sosiaalisten yritysten rekisteristä käyttäen kriteerinä mahdollisimman suurta kykyä työllistää sosiaalisten yritysten lain mukaisia kohderyhmiä. Yritysten toimialat ovat moninaisia, samoin niiden maantieteellinen sijainti; vain Lapista, Kainuusta ja Ahvenanmaalta ei ollut yhtään yritystä. Muiden yhteiskunnallisten yritysten aineisto (luku 4) koostuu 15:n uusmaalaisen yhteiskunnallisen yrityksen johtavassa asemassa olevan henkilön, useimmiten toimitusjohtajan tai omistajan, keväällä 2012 suoritetuista teemahaastatteluista. Tärkein kohdeyritysten valintaperuste oli se, että ne katsoivat itse täyttävänsä yhteiskunnallisen yrityksen kriteerit. Useimmat niistä ovat myös Suomen Yhteiskunnallisten Yrittäjien Yhdistyksen jäsenyrityksiä. Haastateltaviksi poimittiin eri kokoluokkia ja toimialoja edustavia yrityksiä (tarkemmin liitteessä 2). Haastattelut olivat luottamuksellisia, joten itse yrityksiä on kuvattu tekstissä vain yleisellä tasolla. Selvityksen tulokset eivät edellä mainitusta yhteiskunnallisten yritysten rajauksen tulkinnanvaraisuudesta johtuen ole sektoria täysin kattavia, eivätkä aineiston kokoamisessa käytettyjen menetelmien eroavuuksien takia myöskään yhteismitallisia eri vastaajaryhmien kesken. Aineistot antavat kuitenkin yhdessä tarkasteltuna toisiaan täydentävän ja aiempaa syvemmän kuvan siitä, miten kasvuun suhtaudutaan yhteiskunnallisten yritysten kentässä ja sen eri sektoreilla. Suppeammalla kohdejoukon rajauksella tai vain yksittäisen aineiston käytöllä olisi ilmiön monimuotoisuuden hallinta ollut hankalaa ja kokonaisuus tätäkin enemmän tulkinnanvaraista. 20 Ex post facto-tarkastelu. Sosiaalisten yritysten haastatteluaineiston kokosi VTM Harri Kostilainen, muiden yhteiskunnallisten yritysten aineisto on osa kyo Salla Hyytiäisen kandidaatintyötä An Investigation of the growth perceptions of Social Enterprises. 13

14 3 SOSIAALISET YRITYKSET Suomessa sosiaalinen yritystoiminta on ymmärretty hyvin liiketoimintalähtöisesti verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Painopiste on nimenomaan liiketoiminnassa, ei toiminnan yhteisöllisyydessä, ja periaatteessa sosiaalinen yritys on kuin mikä tahansa yritys. Laki sosiaalisista yrityksistä kuitenkin asettaa rekisteröidyille sosiaalisille yrityksille työllistämiseen liittyviä velvoitteita, joita muilla yrityksillä ei ole, ja niiden vastapainoksi yritykselle voidaan myöntää muita yrityksiä pidempikestoista palkkatukea työllistämiseen. Sosiaalisten yritysten keskeisin ominaispiirre eli pyrkimys työllistää vaikeasti työllistyviä henkilöitä tulee juuri em. lain kautta. 21 Yrityksen liiketoiminnan kehittämisen ja kasvupyrkimysten kannalta tämä voi kuitenkin muodostaa jonkinasteisen dilemman. Monet maamme sosiaalisista yrityksistä ovat yrityksinä verraten nuoria, vaikka taustalla voi olla samantyyppistä toimintaa muussa organisaatiomuodossa, esimerkiksi työkeskuksina. Sosiaaliseksi yritykseksi rekisteröityminen onkin useille toimijoille ollut keino kehittää liiketoimintaosaamista ja parantaa kannattavuutta sekä työllistämisen vaikuttavuutta. Eurooppalaisittain verrattuna suomalaiset sosiaaliset yritykset ovat myös työllistämiskyvyltään keskimäärin melko pieniä. 22 Rekisteröintihetkellä ne ovatkin usein mikroyrityksiä, mutta rekisteröitymisen jälkeen osa yrityksistä on kyennyt ripeään kasvuun ja rekrytoimaan lisää työntekijöitä. Vuonna 2009 sosiaalisista yrityksistä 23 prosenttia työllisti enemmän kuin 11 henkilöä. 23 Yritysten toimialat ovat paljolti matalan kynnyksen ja matalan tuottavuuden aloja, joilla toiminnan aloittaminen ei vaadi suuria investointeja. Palkkatuesta huolimatta valtaosa sosiaalisten yritysten kustannuksista aiheutuu henkilökustannuksista. On esitetty, että sosiaalisille yrityksille soveltuvat parhaiten sellaiset tuotannolliseen toimintaan liittyvät toimialat, joilla kustannustehokas työtehtävien ja ohjauksen järjestäminen on mahdollista. Toimintamallin soveltumisen pitkäkestoiseen luottamukseen rakentuviin, henkilökohtaista kohtaamista edellyttäviin tehtäviin, kuten hoivatehtäviin, on pidetty haasteellisena, koska ohjauksen ja työvalmennuksen järjestämisen kustannukset ovat näillä aloilla suuremmat kuin tuotantotoiminnassa. 24 Sosiaalisten yritysten asenteita kasvuun ja kilpailuun hahmotetaan merkittävimpien suomalaisten rekisteröityneiden sosiaalisten yritysten kautta. Niiden taustalla on erityyppisiä yhteisöjä; omistajia ovat erityisesti yhdistykset, mutta myös kunnat, säätiöt, sairaanhoitopiirit ja yksittäiset henkilöt. Toimivan johdon omistamia on tarkastelluista yrityksistä kaksi. Yritykset ovat verraten nuoria, mikä näkyy käytännössä siinä, että niiden tavoitteita on pyritty konkretisoimaan vasta sen jälkeen, kun on nähty miten toiminta ylipäätään lähtee käyntiin. 21 Grönberg ja Kostilainen, 2012; Pöyhönen ym., Grönberg ja Kostilainen, 2012; Karjalainen ym., Työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaalisten yritysten rekisteri; ref. Grönberg ja Kostilainen, Grönberg ja Kostilainen,

15 Sosiaalisten yritysten toiminta perustuu erityislakiin Sosiaalisille yrityksille laissa 25 määritelty perustehtävä, vaikeasti työllistyvien henkilöiden työllistyvyyden parantaminen, voi tapahtua joko yrityksen henkilöstön kokonaismäärän kasvuna tai vaikeasti työllistyvien henkilöiden läpivirtauksen tehostumisena. Yrityksen kannalta pyrkimys henkilöstön läpivirtauksen tehostamiseen on jossain määrin paradoksaalista eikä se tue perinteisellä tavalla ajateltua yrityksen kasvua, mutta on toisaalta yksi sosiaaliselle yritykselle sopiva kehityksen mittari. Haastatteluissa nousi esiin toiminnalla aikaansaatavien palvelujen suuri tarve, johon vedotaan puhuttaessa kasvusta, ei siis yrityksen taloudelliseen tuottovaateeseen tai yleishyödyllisten omistajien tarpeisiin. Meidän ajatuksena ei ole niinkään kasvattaa tätä yritystä mahdollisimman suureksi, vaan että me saadaan läpivirtausta ja saadaan nää meidän kuntoutussysteemissä olevat ihmiset eteenpäin eli se on meidän ykköstavoite tässä koko ajan. Osa sosiaalisista yrityksistä on aiemmin toiminut työkeskuksina, joiden toimintaperiaatteena on ollut tarjota työtoimintaa ja työtä niille vammaisille ja vajaakuntoisille henkilöille, joilla toimeentulo perustuu joko eläkkeeseen tai kuntoutusrahaan. Työkeskuksissa on usein mahdollisuus myös työharjoitteluun ja - kokeiluun sekä työelämävalmennukseen. Toiminnan tavoitteena on mahdollistaa yhteiskuntaan osallistuminen eli käytännössä elämänhallintataitojen parantaminen, harjoittelu työelämää varten ja yksilölliset tarpeet huomioivan työpaikan saanti. Työkeskustoiminta ei ole luonteeltaan kuitenkaan ensisijaisesti liiketaloudellisesti orientoitunutta. Sosiaalisen yrityksen perustaminen on siis ollut melko kokonaisvaltainen toiminnan uudistamiseen liittyvä asia. Volyymietua ja parempia kehittämismahdollisuuksia on haettu myös pieniä työkeskustoimijoita yhdistämällä, mutta asennetasolla muutos perinteisistä työkeskuksista yrityksiksi ei kuitenkaan aina ole ollut suoraviivaista: Onko se sitten nimeltään työkeskus, onko se sosiaalinen yritys tai joku muu siihen viittaava niin kyllä se työllistäminen on se sama painava tavoite siellä takana. Muutamassa yrityksessä nähtiin tavoitteena laajentaa toimintaa maantieteellisesti, esimerkiksi maakunnan kattavaksi, koska muita sosiaalisia yrityksiä ei alueella ole. Näin aikaansaadaan laajempi vaikuttavuus. Useat haastateltavista käyttivät ilmaisua levittäytyminen, mikä viittaa kilpailun vähäisyyteen kyseisellä alueella. Osittain tätä pyrkimystä selittää myös yrityksen omistajan luonne: mikäli sen muu toiminta on tietyn alueen kattavaa, kuten on esimerkiksi sairaanhoitopiirien kohdalla, on luontevaa että 25 Laki sosiaalisista yrityksistä 1351/

16 sosiaalisen yrityksen tuottamat palvelut kattavat myös saman maantieteellisen alueen. Käytännössä alueellinen laajentuminen johtaa näillä työvoimavaltaisilla aloilla myös henkilöstömäärän kasvuun, mutta ei välttämättä suoraan parempaan tuloksellisuuteen. Työllistämisen ohella haastatteluista nousi esiin myös muita tavoitteita toiminnalle, esimerkiksi oman toimintaympäristön ja lähiyhteisön kehittäminen. Paikallisuus oli ajattelussa muutenkin melko leimallista, mikä sinänsä ei kerro suuresta laajentumishalusta. Toisaalta paikallisuus on yksi tunnistettu kasvuyrityksille tyypillinen piirre. Tarkasteltujen yritysten toimialat olivat paljolti matalan kynnyksen aloja, joilla toiminnan aloittaminen ei vaadi suuria investointeja. Tämä heijastuu myös voimakkaana kilpailuna ja pieninä katemarginaaleina, mikä tarkoittaa kasvun näkökulmasta ennen kaikkea pyrkimistä volyymin, liikevaihdon kasvattamiseen. Katteen kasvattaminen on vahvasti kilpaillulla markkinalla lähtökohtaisesti haastavaa ja tehostamiseenkin suhtauduttiin maltillisesti. Tähän liittyen johto koki olevansa osaltaan vastuussa myös työntekijöiden jaksamisesta: Työntekijöiden pitää voida hyvin, että ei revitä kenenkään selkänahasta Toimialan kilpailutilanne voi osalla yrityksistä olla tiukka ja markkina niin täynnä, että se rajoittaa kasvumahdollisuutta. Tällöin omistajan tuki on tärkeässä roolissa, jotta toimintaa voidaan ylipäätään ylläpitää ja tuottaa palveluja. Kun taloudellisia puskureita on vaikea koota, vaikuttavat myös suhdanne- ja kausivaihtelut herkästi yrityksen toimintakykyyn. Muutamien yritysten perimmäisenä tavoitteena on sinänsä irrationaalisesti tehdä itsensä tarpeettomiksi; ilmiö on tuttu jo aiemmista työvoimaa vuokraavista henkilöstöomisteisista yrityksistä kuten 1990-luvun lamavuosina perustetuista työosuuskunnista. Mehän yritetään trimmata ihmiset siihen kuntoon, että kilpailijat saisi heidät niin hullulta kun se tuntuukin. Tällöin kiinnostus kilpailukyvyn parantamiseen ja liiketoiminnan kasvattamiseen on lähtökohtaisesti vähäistä, mutta yrityksen toimintaa ja prosesseja pyritään kuitenkin kehittämään juuri työllistämismahdollisuuksien näkökulmasta. 16

17 Sosiaalisten yritysten kasvustrategioita ja keinoja Selkeästi ja julkilausutusti kasvua tavoittelevia oli noin kaksi kolmasosaa tarkastelluista sosiaalisista yrityksistä. Kasvun nähtiin useimmiten olevan luonnollinen olotila; yrityksellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin kasvaa tai tuhoutua. Kasvuun pyrittiin ennen kaikkea orgaanisesti, olemassa olevan ja markkinoinnilla aikaansaatavan kysynnän kasvun kautta. Maltillista ja hallittua kasvua pidettiin tärkeänä myös siksi, että henkilöstömäärä ja asiakkaiden määrä ovat tasapainossa; kaikkia asiakkaita kyetään toiminnan laajentuessakin palvelemaan siten, etteivät työntekijät ylikuormitu. Kasvua tukevia investointeja yritykset olivat tehneet hyvin vähän. Ulkoisen kasvun toimintatavat olivat osin myös käytössä ja verkostoituminen muihin yrittäjiin nähtiin merkityksellisenä. Yhteistyökumppaneiden kautta voidaan liikevaihtoa myös kasvattaa nopeammin kuin omin voimin. Yksi haastatteluissa esiinnoussut, sosiaalisten yritysten kentässä epäilemättä harvinainen kasvustrategia, olivat suorat yritysostot. Monet pienet ja kannattavat yritykset ovat myytävinä omistajan ikääntymisen vuoksi ja niiden ostamisen kautta sosiaalisen yrityksen on mahdollista saada itselleen lisää markkinaosuutta sekä asiakkaita. Strategia soveltuu käytännössä vain harvoille yrityksille ja sen toteutus vaatii myös lisätyöpanosta. Jotkut yrityksistä pyrkivät nollatulokseen ja omavaraiseen toimintaan. Kasvun tavoittelun ensisijaisena motiivina oli tällöin se, että ne voisivat jatkossa toimia ilman julkisia tukia. Myös taseen vahvistaminen kannattavan kasvun avulla ja sitä kautta suhdanneherkkyyden vähentäminen nähtiin yhdessä tapauksessa tärkeänä. Me on pyritty riskit sitä kautta minimoimaan, että se kasvu, mitä me haetaan niin se on kannattavaa. Pitää pitää tase kunnossa, että se tulos mitä me tehdään niin se tietysti aina vahvistaa meidän tasetta ja sitten sillä pystytään hakemaan uusia asiakkaita. Joissakin tapauksissa kasvutavoitteet koettiin ulkoa annettuina. Esimerkiksi säätiön hallitus oli linjannut tavoitteet, mutta yrityksen operatiivinen johto oli epäilevä kyetäänkö ne saavuttamaan. Vahvassa omistajaohjauksessa on kuitenkin toinen ja kasvun kannalta merkittävä puoli: Toki meillä on vakavarainen omistaja, että se kasvu maksaa, mutta me pystytään saamaan siihen rahoitusta ymmärtäväiseltä omistajalta, mille on tärkeetä se meidän työllistämisvaikutus Toiminnan laajentamiseen tarvittavaa rahoitusta suunniteltiin haettavan myös julkisilta rahoittajilta, esimerkiksi kehittämisohjelmien kautta, mutta yksityisten rahoittajien sijoittamishalukkuuteen ei uskottu. Kuka sijoittaa sellaiseen rahaa, mikä ei saa jakaa voittoa? 17

18 Yksittäisessä tapauksessa yrityksessä ajateltiin laajentumisen mahdollisesti tapahtuvan sopivien henkilöiden huipputyyppien rekrytoinnin myötä. Näin oletettiin syntyvän toiminnan kasvua ilman, että sitä olisi varsinaisesti asetettu tavoitteeksi. Kasvua tuki myös yritysten positiivinen imago ja maine ekologisena toimijana. Meidät mielletään hyvänä toimijana ja sosiaalisena toimijana, että ketään ei närästä se, että me tuotteisiin valtava määrä voittoa tai jotain muuta. Liiketoiminnan kasvusta mahdollisesti seuraavat taloudelliset riskit nähtiin melko pieninä, tosin muutamilla tarkastelluista yrityksistä oli jo kokemusta taloudellisesta vaikeuksista ja toimintojen supistamisesta. Koska toimiva johto omisti yrityksiä vain muutamassa tapauksessa eikä voiton maksimointi ollut niidenkään toiminnassa ensisijaista, nähtiin riskejä olevan enemmänkin periaatteellisella ja toiminnallisella kuin taloudellisella tasolla eli liian nopea kasvu voi sittemmin aiheuttaa vaikeuksia, jotka johtavat yrityksen toiminnan romahdukseen. Tämäkin osaltaan tuki pyrkimystä maltilliseen orgaanisen kasvun strategiaan. Yritysorganisaatioilta edellytetään usein toimialasta riippumatta tiettyä ketteryyttä vastata markkinatilanteen muutoksiin, mikä myös näissä yrityksissä oli tiedostettu, eikä mahdollisen kasvun odotettukaan olevan lineaarista. pitää olla ketterä muuttumaan sen kasvun myötä ja tietty tavallaan niin kun näkemään se esimerkiks, että nyt ei tässä tilanteessa voida kasvaa. Ja ehkä, ehkä sit niin kun x vuoden kuluttua, vuoden kuluttua, kahden vuoden kuluttua, kolmen vuoden kuluttua voidaan lähtee uuteen kasvuvaiheeseen 18

19 Kasvun haasteita ja rajoitteita Haastatteluaineistossa toistui eräitä kasvumahdollisuuksia rajoittaviksi nimettyjä tekijöitä, josta yleisimmät liittyivät sosiaalisten yritysten tukipolitiikkaan ja henkilöstökysymyksiin. Vaihtelut tukipolitiikan toteutuksessa Vuosittain toistuu ja mikä taas toistuu tälläkin hetkellä on se, että esim työllistymismäärärahat on katkolla, loppu ja käytetty. Aika vaikea ajatella, että jotain firmaa sais kehitettyä eteenpäin jos puolen vuoden välein se rahoitus ois aina poikki tai katkolla. On ollut aikaisempinakin vuosina, että kesken vuotta vaan ilmotetaan, että määrärahat on käytetty ja nyt odotetaan saadaanko lisää jostain. Tämä hillitsi yritysten kasvuhalukkuutta ja muodosti myös toiminnallisen riskin, kun huomattava osa henkilöstöstä oli palkkatuen varassa. Työntekijöiden kanssa tehtiin määräaikaisia sopimuksia, ja henkilöstön motivaation sekä sitoutumisen kannalta oli haitallista, mikäli sopimukset olivat hyvin lyhytaikaisia. Palkkatuetun henkilöstön suhteellisen osuuden kasvu kasvatti samalla myös yrityksen toiminnan kokonaisriskiä, eli vaikeasti työllistettävien osuutta ei välttämättä ollut järkevää lisätä, mikäli toiminnan volyymi ja muun henkilöstön määrä eivät samanaikaisesti myös kasvaneet. Edes sosiaalisen yrityksen statuksen säilyttäminen ei siis ollut ongelmatonta. Tässä mielessä suurilla paikkakunnilla toimivien yritysten tilanne oli parempi ja tasainen läpivirtaus helpommin järjestettävissä. Henkilöstö Koska sosiaalisen yrityksen toiminta perustuu osin palkkatuettuun työhön, oli henkilöstön määrän kasvattamisen osalta yhtenä rajoitteena se, löytyikö yritykseen sopivia henkilöitä palkattaviksi. Mikäli toiminnan kasvun vaatima lisähenkilöstö palkattiin vain avoimilta markkinoilta, muutti se yrityksen luonnetta ja sosiaalisen yrityksen status voi poistua. 26 Myös sosiaalisten yritysten erityisluonnetta tuntevan johdon löytäminen asetti erityishaasteen toiminnan kehittämiselle. Työllistämistavoitteen alttius suhdannevaihteluille Silloin kun sosiaalisen yrityksen nähdään selkeästi olevan tapa hoitaa työllisyyttä, kytkeytyy myös kasvun tavoittelu vallitsevaan työllisyystilanteeseen. Muusta yritystoiminnasta poiketen hyvä taloussuhdanne vähentää tarvetta sosiaaliselle työllistämiselle. Useat vastaajat arvioivat suhdanteiden vaikuttavan tässä mielessä selvästi: Sitten kun taas tulee porukkaa työmarkkinoille niin voi kysyä tuleeko tää sitten kuitenkin muuttumaan toiseen suuntaan, kun ihmiset työllistyvät muutenkin niin 26 Laki sosiaalisista yrityksistä 1351/

20 sitten palkkatuki-instrumentti ehkä vähemmän tarvitaan tai kysytään. Voi ajatella näin, että tää menettää sitten kiinnostavuuttaan. Mikä tulee olemaan jatkossa työllisyystilanne. Onko pitkäaikaistyöttömyyttä tai miten sen rakenne muuttuu tai miten työttömyyden rakenne yleensäkin muuttuu, miten nää eri kunnat, mikä on kuntien taloustilanne, miten ne näkee tän ja kuinka paljon ne satsaa tällaiseen Investointien rahoitus Eräiden sosiaalisten yritysten toimialoilla kasvu edellytti myös lisäinvestointeja toimitiloihin (esimerkiksi teolliset alat ja pesulatoiminta). Osalla tarkastelluista yrityksistä rahoituksen saanti oli rajoite kasvulle, mutta tässä suhteessa sosiaalisten yritysten välillä on huomattavaa vaihtelua aivan kuten muussakin yrityskentässä. Sosiaalisten yritysten asenne kasvuun Sosiaalisten yritysten suhtautuminen kasvuun on varsin maltillista. Kasvu nähdään paljolti välineenä, keinona saavuttaa yrityksen tavoitteet; kun toiminta kasvaa, pystytään aiempaa enemmän palvelemaan asiakkaita, jolloin toiminnalla myös aikaansaadaan entistä laajempia vaikutuksia. Asiakaslähtöinen palvelujen tarve ja niiden kattavampi tuottaminen on kokonaisuutena näissä yrityksissä enemmän kasvuajattelua ohjaava ajuri kuin esimerkiksi markkinoilla nähtävä kasvupotentiaali. Tässä mielessä tarkasteltujen sosiaalisten yritysten näkemys kasvusta on sama kuin koko yhteiskunnalla; yritysten kasvu on toimintapolitiikan väline ja sen onnistumisen indikaattori, mutta ei sen perimmäinen tavoite. Tuleviksi kasvualueiksi arvioidaan esimerkiksi vanhus- ja vammaispalvelut ja niihin liittyvät henkilökohtaiset palvelut, mutta pitkäkestoiseen luottamukseen perustuvat hoiva-alat ovat sosiaalisen työllistämisen näkökulmasta haasteellisia muun muassa henkilöstön vaihtuvuuden sekä kustannustehokkaan ohjauksen ja työvalmennuksen järjestämisen vaikeuden takia. Rekisteröityjen sosiaalisten yritysten lukumäärä ei kuitenkaan ole viime aikoina kasvanut, joten sektorin kasvu näyttäisi olevan enemmänkin niihin liittyvän ekosysteemin 27 kasvua. On myös epäilty, ettei näiden yritysten haluta kasvavan, jotta päätösvalta ei samalla siirtyisi omistajilta sijoittajille ja ulkopuolisille rahoittajille. Osalla yrityksistä omistavien tahojen luonne on sellainen, esimerkiksi yleishyödyllinen säätiö, että näkemys on ehkä ymmärrettävä, mutta aineisto ei tuottanut mitään evidenssejä oletuksen tueksi. 27 Ekosysteemistä lisää esim. Kostilainen & Kainulainen,

21 Päinvastoin, ulkopuolisten rahoittajien kiinnostus sosiaalisia yrityksiä kohtaan nähdään toistaiseksi liian vähäisenä. Rekisteröidyillä sosiaalisilla yrityksillä oli ensisijaisena tavoitteena mahdollisimman hyvä työllistäminen, ei taloudellinen kasvu. Kasvua tavoittelevia oli noin kaksi kolmasosaa tarkastelluista yrityksistä. Strategiana on ensisijaisesti orgaaninen kasvu, mutta myös ulkoisella verkostoitumisella on keskeinen asema. Kasvuhalukkuutta hillitsi erityisesti epävarmuus palkkatuen saannista. 21

22 4 MUUT YHTEISKUNNALLISET YRITYKSET Tässä luvussa tarkastellaan joukkoa sellaisia yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka eivät ole rekisteröityjä sosiaalisia yrityksiä, mutta joiden liiketoiminnan tavoitteet ovat yhteiskunnallisia tai ekologisia. Määrittely on väljä ja yritykset myös valittiin siten, että ne edustavat eri toimialoja ja kokoluokkia. Kohdejoukko sisältää siksi monenlaista liiketoimintaa. Tärkeä kriteeri yritysten valinnalle oli, että ne itse katsovat olevansa yhteiskunnallisia yrityksiä. On selvää, että myös perinteisillä yrityksillä voi olla samanlaisia ominaisuuksia ja aktiviteetteja kuin yhteiskunnallisilla ja sosiaalisilla yrityksillä, mutta keskeinen ero on, etteivät ne luokittele itseään sellaisiksi yrityksiksi. Sosiaalisista yrityksistä yhteiskunnalliset yritykset eroavat siinä, ettei niiden välttämättä tarvitse työllistää vaikeasti työllistyviä henkilöitä. Tavoitteet ovat muulla tavoin sosiaalisia tai yhteiskunnallisia, joihin pyritään liiketoiminnan keinoin. Erotuksena sosiaalisten yritysten tavoitteisiin nähdään työttömien henkilöiden palkkaaminen näissä yrityksissä osin jopa riskinäkin; heidän vaihtuvuutensa arvioidaan suureksi eikä työtehon nähdä olevan samaa kuin muilla työntekijöillä. Tarkastelun kohteena oli 15 yritystä, 28 joista useimmat olivat Suomen Yhteiskunnallisten Yrittäjien yhdistyksen jäseniä ja osalla niistä on myös Yhteiskunnallinen yritys merkki. Tavoitteena oli selvittää käsityksiä, joita näillä yhteiskunnallisilla yrityksillä on kasvua kohtaan sekä yhteiskunnallisen yrityksen taustalla olevaa ideologiaa ja niiden välistä suhdetta. Tutkimusaineisto koottiin puolistrukturoitujen haastattelujen avulla. Menetelmä valittiin, koska aiempaa empiiristä suomalaisten yhteiskunnallisten yritysten kasvua koskevaa aineistoa ei ole saatavissa. Haastateltavat edustivat tutkittujen yritysten ylintä johtoa. Pääosin he olivat yritysten perustajia tai toimitusjohtajia, ja asemansa perusteella heidän arvioitiin olevan hyvin selvillä yritysten strategioista ja siksi relevantteja henkilöitä haastateltaviksi. Haastateltavat muodostivat oman käsityksensä aiheista ja niiden perusteella esiin nousseet tärkeistä teemoista tehtiin synteesit. Haastateltavat määrittelivät paljolti itse sen, mistä asioista he halusivat erityisesti puhua, eivätkä vastaukset noudatelleet mitään tiettyä rakennetta. Yhteiskunnallisten yritysten toiminnan luonne Jokainen näistä yrityksistä oli olemassa tehdäkseen voittoa. Tavoiteltavan yhteiskunnallisen lisäarvon nähtiin syntyvän luonnollisena seurauksena liiketoiminnan eettisyydestä ja kannattavuudesta. Tämä on vastoin niitä yhteiskunnallista 28 Tarkasteltujen yritysten keskeisiä piirteitä luonnehditaan liitteessä 1. 22