ESITTELYVIDEON TUOTTAMINEN ESIMERKKINÄ VIESKAN VOIMA

Transkriptio

1 Matti Impiö ESITTELYVIDEON TUOTTAMINEN ESIMERKKINÄ VIESKAN VOIMA Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Mediatekniikan koulutusohjelma Lokakuu 2007

2 TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Aika Tekniikan toimipiste, Ylivieska Koulutusohjelma Mediatekniikan koulutusohjelma Työn nimi Esittelyvideon tuottaminen Työn ohjaaja Jari Olmala Työelämäohjaaja Mediatekniikan lehtori Mikko Himanka Tekijä/tekijät Matti Impiö Sivumäärä 32 Tehtävänäni oli tuottaa esittelyvideo Vieskan Voima painijärjestölle. Esittelyvideon tavoitteena oli esitellä lukkopainia kamppailu urheilulajina Ylivieskassa. Esittelyvideota on tarkoitus käyttää levitystarkoituksessa. Asiasanat Elokuva, kamera, kuvaus, käsikirjoitus, leikkaus, materiaali, ohjaus, tuotanto, video

3 ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Degree programme Media technology Name of thesis Production of promotional video Instructor Jari Olmala Supervisor Mikko Himanka Date Author Matti Impiö Pages 32 The subject for this thesis was to make a promotional video for Vieskan Voima wrestling organization. The goal of promotional video was to demonstrate submission wrestling as a form of combat sport at Ylivieska. Promotional video was made for distributional purposes. Key words Movie, camera, filming, manuscript, editing, material, directing, producing, video

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO VIESKAN VOIMA JA LUKKOPAINI ESITUOTANTO Ennakkotutkimus Tavoite Käyttötavat Kohderyhmä Tyylilaji Aikataulu ja videon kesto Synopsis Treatment ja kohtausluettelo Varsinainen käsikirjoitus TUOTANTO Kuvauspaikat Kamerat Valaistus Ääni ja musiikki Kuvaus Kuvausetäisyys Kuvaustavat Kuvaustekniikat JÄLKITUOTANTO Leikkaus Leikkauksen hienosäätö Trimmaus ja extract-leikkaus Leikkeiden ja kohtauksen pituus Hidastus, nopeutus ja pysätyskuva Värien ja valotuksen korjaus Tekstien käyttö Siirtymätehosteet Videon luominen YHTEENVETO JA POHDINTA...29 LÄHTEET

5 1 1 JOHDANTO Opinnäytetyöni aiheena oli luoda Vieskan Voima -painijärjestön lukkopainiryhmälle esittelyvideo. Lopputuotteen on tarkoitus tuoda esille paikallisen lukkopainiryhmän toimintaa sekä antaa mielenkiintoinen kuva lukkopainista harrastuksena. Lukkopaini on vielä suhteellisen uusi ja tuntematon laji ja tämän kaltaiselle esittelyvideolle on tarvetta, koska lajin pariin halutaan saada uusia harrastajia mukaan Ylivieskan lähialueelta. Työvaiheisiini kuului koko esittelyvideon tuottaminen suunnitteluvaiheesta lopputuotteen polttamiseen Dvd-levylle. Tuote on suunnattu levitystarkoitukseen ja sitä käytetään lähinnä erilaisissa messutapahtumissa. Kyseessä ei ole perusteellinen opetusvideo, vaan nimensä mukaisesti lajia Ylivieskassa esille tuova esittelyvideo.

6 2 2 VIESKAN VOIMA JA LUKKOPAINI Vieskan Voima on vapaapainin erikoisseura, jonka riveissä painia on harrastettu aina 1940-luvulta lähtien. Vieskan Voimalla on tällä hetkellä suomessa kolmanneksi eniten lisenssipainijoita, mikä on sadan muun seuran joukossa hyvä saavutus. Lukkopainiryhmä on toiminut Vieskan Voiman alajaostona vuodesta 2005 lähtien. Lukkopaini on tehokas kamppailu-urheilulaji, jota harrastetaan aktiivisesti ympäri maailman. Lukkopaini on kehittynyt judon ja brasilialaisen ju-jutsun kautta nykyaikaiseksi vapaapainin muodoksi, jonka tunnettavuus sekä harrastajien lukumäärä kasvaa koko ajan. Lajille ominaisia tekniikoita ovat maahanviennit, kuristukset sekä erilaiset niveliä manipuloivat lukko-otteet. Lukkopainikilpailuissa voittaa joko pisteillä tai toisen ottelijan luovuttaessa. Vaativuudestaan huolimatta lukkopaini sopii myös pelkäksi harrastukseksi. Lukkopainia voi harrastaa kaiken ikäiset miehet ja naiset.

7 3 3 ESITUOTANTO Kaikissa nykyisissä videotuotantoprojekteissa painotetaan esituotannon tärkeyttä. Huolellisesti toteutetun esituotantovaiheen avulla pidetään videotuotantoprojektin kustannukset mahdollisimman alhaalla. Esituotantovaiheeseen kuuluu kaikki muu budjetoitu työ ennen varsinaista tuotantovaihetta. (Raike, Latinen & Viikari ) Taustatyö on esituotannon ja koko videotuotantoprojektin ensimmäinen työvaihe. Taustatyössä on tarkoitus antaa videotuotantoprojektin tekijälle käsitys tulevasta työstä ja siihen kuuluvista tehtävistä. Huolellisesti tehdyn taustatyön avulla luodaan hyvät edellytykset videotuotantoprojektin muille tuotantovaiheille. (Raike ym ) 3.1 Ennakkotutkimus Esittelyvideon tilaajan ajattelutavan ja toiveiden ymmärtäminen on ensimmäinen lähtökohta videotuotteen luomisessa. Asiakas on yleensä aina se tärkein taho, joka perehdyttää videotuotteen tekijän käsiteltävään aihepiiriin. (Aaltonen 2002, 22.) Asiakkaan kertomien tietojen pohjalta tulevalle käsikirjoitukselle luodaan punainen lanka, jota seurataan koko videotuotantoprojektin loppuun saakka. Aaltosen mukaan tilaajalla on käsikirjoituksen suhteen kolme päätehtävää: - kertoa projektin lähtökohdat - toimia lisäinformaation lähteenä ja - hyväksyä lopullinen käsikirjoitus ennen kuvausten alkua. (Aaltonen 2002, 22.) Opinnäytetyössäni Vieskan Voima toivoi esittelyvideon kestoksi alle kymmenen minuuttia. Toivomukseen sisältyi, että lopullinen videotuote julkaistaisiin Dvd-levyn muodossa. Näitä vaatimuksia lukuun ottamatta Vieskan Voima antoi minulle täysin vapaat kädet esittelyvideon toteuttamiseen. Varsinaista lisäinformaatiota lopputyöni suhteen en Vieskan Voimalta tarvinnut. Tähän vaikutti osaltaan se, että omasin henkilökohtaista kokemusta lukkopainin harjoittelemisesta

8 4 noin vajaan kahden vuoden ajalta. Näin ollen olin perehtynyt itsenäisesti lajin aihepiiriin jo aikaisemmin. Kaikki tarvittava lukkopainiin liittyvä lisäinformaatio löytyi internetistä. Kokemukseeni tukeutuen minun oli mahdollista pohtia toimivaa kuvausmateriaalia esittelyvideolle. 3.2 Tavoite Kun asiakkaan toiveet ovat tiedossa, on hyvä lähteä miettimään esittelyvideon tavoite. Jokaisen elokuvan tavoite on aina vaikuttaa katsojaan jollakin tavalla. Helpoimmillaan se tarkoittaa pelkän uuden tiedon välittämistä katsojalle. Huomattavasti haasteellisempaa on saada elokuvan avulla katsoja muuttamaan omia asenteita tai käyttäytymistään. (Aaltonen 2002, 17.) Aaltosen mukaan esittelyvideon tavoitteita voisivat esimerkiksi olla: - kertoa yrityksestä ja sen toiminnasta - synnyttää positiivinen mielikuva yrityksestä, muuttaa negatiivisesti suhtautuvien katsojien asenteita myönteisimmiksi - saada katsojat sijoittamaan yrityksen osakkeisiin. (Aaltonen 2002, 17.) Opinnäytetyöni esittelyvideon päätavoitteena on vaikuttaa katsojan käyttäytymiseen, koska sen avulla toivotaan uusia harrastajia lukkopainilajin pariin. Kävin läpi mielessäni sellaisia lukkopainiliikkeitä, joilla olisi paras mahdollisuus herättää katsojan mielenkiinto lajia kohtaan. Kohtausluetteloon valitut lukkopainiliikkeet ovat näyttäviä, mutta samalla helposti tajuttavia maahanvientejä, kuristuksia sekä erilaisia lukko-otteita. Liikkeiden tarkoitus on antaa katsojalle realistinen kuvaus kamppailu-urheilulajista, joka toimii tehokkaasti myös itsepuolustuksena. Lukkopaini koostuu sadoista erilaisista liikkeistä, joten kuvauksiin päätyvien liikkeiden valitseminen ei ollut helppo tehtävä. Lopulta erilaisia lukkopainiliikkeitä kertyi kohtausluetteloon yli kolmekymmentä, joista parhaiten kameralle toimivat liikkeet päätyivät valmiiseen esittelyvideoon.

9 5 3.3 Käyttötavat Käsikirjoitukseen vaikuttavat myös videotuotteen käyttötavat. Esittelyvideota käytetään yleensä messuilla tai muissa vastaavissa esitystilaisuuksissa. Kuivat selostustekstit eivät toimi esittelyvideon yhteydessä, kun katsoja on tarkoitus saada pysähtymään ja kiinnostumaan näytöllä pyörivästä videosta. Esittelytarkoitukseen suunnatussa videossa onkin parempi panostaa tehokkaasti toimiviin kuvallisiin ratkaisuihin. (Aaltonen 2002, 19.) On hyvä muistaa, että esittelyvideota ei yleensä käytetä opetustarkoituksessa. Opetusta varten on erikseen olemassa opetusvideoita, jotka ovat sisällöltään yleensä esittelyvideota huomattavasti raskaampia. Esittelyvideon tehtävä on toimia yleisesti ottaen ainoastaan kiihokkeena siinä käsiteltävään aihepiiriin. Opinnäytetyötäni käytetään pääasiassa esittely- ja levitystarkoituksessa. Messutapahtumat ja vastaavat tilaisuudet ovat melutasoltaan yleensä hyvin korkeita, joten päätös dialogin poisjättämisestä oli perusteltu ratkaisu. Sen sijaan pyrin esittelyvideossani panostamaan sellaiseen kuvalliseen materiaaliin, joka toimisi mahdollisimman hyvänä katseenvangitsijana kymmenien muiden esittelyvideoiden joukossa. 3.4 Kohderyhmä Elokuvaa tuottaessa kannattaa muistaa, että tuleva elokuva on henkilökohtainen viesti ihmiseltä ihmiselle. Tätä ihmistä voidaan ajatella elokuvan kohderyhmän edustajana. Elokuvan pääasiallinen kohderyhmä tulee määrittää aina tarkasti. Tällöin elokuvalle asetettu päämäärä on helpommin saavutettavissa. (Aaltonen 2002, 18.) Elokuvan tyylilajia ja käyttötarkoitusta joudutaan enemmän arvailemaan, jos kohderyhmää ei ole rajattu kunnolla. Esittelyvideolla voi olla useita erilaisia katsojia. Kohderyhmää määriteltäessä tulisikin pohtia tarkasti läpi seuraavia kysymyksiä: - millainen on kohderyhmän ikäjakauma? - mitä sukupuolta kohderyhmä pääasiassa edustaa?

10 6 - edustaako kohderyhmä tiettyä ammattiryhmää? - onko kohderyhmällä aikaisempaa tietoa käsiteltävästä asiasta? - millainen asenne kohderyhmällä on asiaa kohtaa? (Aaltonen 2002, 18.) Opinnäytetyössäni määrittelin esittelyvideon kohderyhmäksi vuotiaat miespuoliset henkilöt. Lukkopainin harrastamisen alaikäraja on 15 vuotta. Pelkästään fyysisten faktojen takia voidaan olettaa, että kovinkaan moni yli 40-vuotias ei lukkopainista enää harrastuksena kiinnostuisi. Oletin, että suurin osa kohderyhmästä ei ole aikaisemmin tutustunut lukkopainiin, joten loogisesti päätin tehdä esittelyvideosta katsojalle mahdollisimman helposti ymmärrettävän. Tämän takia rajasin käsikirjoituksesta pois kaiken opetustyylisen materiaalin. Kaikki esittelyvideolle valitut lukkopainiliikkeet olivat sellaisia, että lajia tuntematonkin katsoja tajuaisi, mikä on esittelyvideolla nähtävien liikkeiden todellinen tarkoitus. 3.5 Tyylilaji Videoprojektin tyylilaji on järkevä valita jo tässä vaiheessa, jotta käsikirjoitus voitaisiin toteuttaa sen mukaisesti. Tyylilajilla rajataan videon kerrontatapa, sisältö sekä teknilliset ratkaisut. Elokuvan tyylilaji määräytyy yleensä sen lajityypin mukaisesti. Päälajityyppejä ovat muun muassa draama-, dokumentti-, komedia-, seikkailu- ja toimintaelokuvat. Päälajityypin jälkeen elokuvalle voidaan vielä tarkentaa alalajityyppi. Amatööri-, musikaali-, taide- sekä urheiluelokuvat ovat hyviä esimerkkejä yleisimmin käytetyistä alalajityypeistä. Aikaisemmin huolellisesti toteutettu pääkohderyhmän rajaus vaikuttaa aina tyylilajin valintaan. Selkeä tapaus on esimerkiksi alle 10-vuotiaat lapset. Tällöin toimintaelokuva ei tule kysymykseen. Toisaalta jos pääkohderyhmä on rajattu hyvin tarkasti, esimerkiksi tietyn ammattikunnan mukaan, sopivimman tyylilajin valinta ei aina ole kovin helppoa. Kohderyhmän ja tyylilajin keskinäinen suhde on kuitenkin niin tärkeä, että niiden valinta tulisi tehdä yleensä aina samanaikaisesti.

11 7 Opinnäytetyöni esittelyvideolla katsoja tutustutetaan suhteellisen tuntemattomaan kamppailu-urheilulajiin. Esittelyvideon kerrontatapa on hyvin todellisuushakuinen, koska sen päätarkoitus on herättää katsoja mielenkiinto urheilulajia kohtaan. Tässä tapauksessa todellisuushakuisella tarkoitetaan, että lajissa käytetyt lukkopainiliikkeet kuvattaisiin todellisia lukkopainitilanteita simuloiden. Katsojalle näytetään kuinka vaarallisia lukkopainissa käytetyt liikkeet ovat oikein suoritettuina. Lukkopaini on luonteeltaan kontaktiurheilulaji ja siksi onkin katsojan kannalta oikein, että hän saa realistisen kuvan myös lajin sisältämistä vaaroista. 3.6 Aikataulu ja videon kesto Suuremmissa videotuotantoprojekteissa aikataulutus tehdään siten, että jo aikaisemmin valmiina ollut käsikirjoitus puretaan erillisiksi kuvauspäiviksi. Käsikirjoituksen purkamisen jälkeen saadaan arvio siitä, paljonko projektin toteuttamiseen tarvitaan aikaa ja rahaa. (Raike ym ) Huolella toteutettu aikataulutus on tärkeää videotuotantoprojektin onnistumisen kannalta. Niissä projekteissa, joissa on ennalta määrättynä sen arvioitu valmistumispäivä, aikataulun järjestelmällinen suunnittelu korostuu entisestään. Opinnäytetyössäni aikataulutus koostui käsikirjoituksen luonnista, kuvauspäivän suunnittelusta sekä editointiin kuluvan ajan arvioinnista. Arvioin saavani käsikirjoituksen valmiiksi vajaan viikon kuluttua aiheen saantipäivästä laskien. Käsikirjoitusta ei tarvinnut opinnäytetyöni tapauksessa purkaa osiin, koska oli selvää, että kuvaukset on järkevintä suorittaa yhden päivän aikana. Suurimman osan ajasta arvioin kuluvan videomateriaalin editointiin. Leikkaamiseen laskin tarvitsevani aikaa arviolta yhdestä kahteen viikkoon, jonka jälkeen vielä muutaman päivän valmiiksi leikatun videon viimeistelyyn ja polttamiseen Dvdlevylle. Koko videotuotantoprojektin valmistumiseen arvioin tarvitsevani aikaa vajaan kuukauden verran. Arvioitu kesto esittelyvideolle on hyvä miettiä valmiiksi ennen kuin sille luodaan synopsis. Sopivaksi arvioitu kesto tehostaa tuotanto- ja jälkituotantovaiheiden toteutusta. Hyvä kesto esittelyvideolle on viidestä minuutista kahteenkymmeneen minuuttiin. Hyvä kesto voi vaihdella videotuotantoprojektin laajuuden mukaan, riippuen siitä, kuinka paljon materiaalia videolle on sisällytettävä. Yleisesti ottaen yli kaksikymmentä minuuttia pidempään esit-

12 8 telyvideoon katsojan on hankala keskittyä täydellisesti. Tämä sääntö pätee varsinkin silloin, kun esittelyvideolla käsiteltävä aihepiiri on katsojalle entuudestaan täysin tuntematon. Opinnäytetyöni esittelyvideon lopulliseksi kestoksi arvioin noin viisi minuuttia. Tässä ajassa katsojalle on mahdollista antaa mielikuva siitä, millaista lukkopaini on käytännössä. Pohjasin osittain arvioni muiden toteuttamiin, lukkopainia esitteleviin videoihin, joita löysin internetistä. Näiden videoiden pituus oli lähes jokaisessa tapauksessa alle viisi minuuttia. 3.7 Synopsis Synopsikseen on tiivistetty videon keskeinen sisältö yhdelle paperille. Synopsis ei sisällä mitään yksityiskohtia videon sisällöstä, ainoastaan rakenne ja perusidea ovat havaittavissa. (Aaltonen 2002, ) Opinnäytetyössäni aloitin varsinaisen käsikirjoituksen työstämisen vasta sen jälkeen, kun olin saanut luotua valmiiksi esittelyvideon synopsiksen. Vajaan viiden minuutin pituinen esittelyvideo lukkopainista, jolla pyritään antamaan mielenkiintoinen kuva kamppailulajista. Esittelyvideo on suunnattu lähinnä niille ihmisille, jotka haluavat aloittaa uuden harrastuksen. Esittelyvideo on jaettu viiteen eri kohtaukseen: intro, maahanviennit, kuristukset, käsilukot ja jalkalukot. Näistä neljä viimeisintä kohtausta esittelevät lukkopainin perusliikkeitä, jotka tullaan yleisesti ottaen aina opettelemaan alkeiskurssilla. Kaikki lukko-otteet esitellään videolla realistisesti lajia yhtään kaunistelematta. Esittelyvideota käytetään messutapahtumissa ja muissa vastaavanlaisissa esitystilaisuuksissa. Esittelyvideo on tuotettu pääasiassa Ylivieskan Vieskan Voima lukkopainiryhmän käyttöön. 3.8 Treatment ja kohtausluettelo Synopsiksen jälkeen on mahdollista tehdä nk. treatment. Treatmentissa on kirjoitettuna juoni sekä rakenne, mutta sitä ei ole vielä jaettu kohtauksiin. Treatment voidaankin ajatella synopsiksen jatkona, joka tehdään ennen varsinaista käsikirjoitusta. Treatmentin pituus vaihtelee muutamasta liuskasta kymmeneen liuskaan. (Aaltonen 2002, )

13 9 Treatmentin sijasta elokuvalle voidaan tehdä kohtausluettelo. Elokuvan kohtaukset nimetään, numeroidaan sekä merkitään kuvataanko kohtaus ulko- vai sisätilassa. Kirjoittamalla kohtaukset peräkkäin saadaan valmis kohtausluettelo. Suurissa videoprojekteissa kohtausluettelo voi sisältää jopa sata eri kohtausta. (Aaltonen ) On makuasia laaditaanko tässä vaiheessa treatment vai kohtausluettelo. Itse näkisin kohtausluettelon hieman helpompana vaihtoehtona kuvausten kannalta jo pelkästään sen selkeyden takia. Toisaalta treatmentia luodessa mahdolliset rakenteelliset ongelmat ehkä erottuvat paremmin. Mikään ei myöskään poissulje molempien menetelmien käyttämistä elokuvan rakennetta suunniteltaessa. Mitään menetelmää ei mielestäni kannata noudattaa orjallisesti, vaan sen sijaan kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista ja tätä kautta löytää itselle paras toimintatapa. Opinnäytetyössäni katsoin treatmentin laatimisen hyödyttömäksi esittelyvideolle tarvittavan kuvausmateriaalin vähyyden vuoksi. Tämä ei kuitenkaan ole aina suositeltavaa, koska treatmentin puute voi aiheuttaa videolle rakenneongelmia tai varsinaisen käsikirjoituksen uudelleen työstämistä (Aaltonen 2002, 109). Päätin jakaa jo synopsista laatiessa esittelyvideon viiteen eri kappaleeseen, jotka muodostavat videon selkärangan. Ennen kuvausvaihetta mietin valmiiksi kaikki ne lukkopainiliikkeet, jotka kuvattaisiin näihin kappaleisiin. Jokaiseen kappaleeseen arvioin tarvitsevani vähintään viisi erilaista kohtausta. Introkappaleeseen valitsin sellaisia kohtauksia, joissa kuvataan väärin suoritettuja ja huonosti toimivia lukko-otteita. Intron on tarkoitus vahvistaa katsojan käsitystä siitä, että muissa kappaleissa nähtävät, oikealla tavalla suoritetut lukkopainiliikkeet ovat myös oikeasti tehokkaita. Kohtausluettelon laatiminen helpotti huomattavasti videon leikkaamista jälkituotantovaiheessa, koska esittelyvideon päärakenne oli muodostunut kohtausluetteloon. 3.9 Varsinainen käsikirjoitus Varsinaisen käsikirjoituksen laatiminen aloitetaan valmiin synopsiksen ja kohtausluettelon pohjalta. Varsinainen käsikirjoitus on poikkeuksetta syytä toteuttaa huolella. Mitä huolellisemmin käsikirjoitus on valmisteltu, sitä helpompi on selvitä videotuotantoprojektin tulevista kuvauksista.

14 10 Varsinaisessa käsikirjoituksessa käydään läpi kameran edessä tapahtuva toiminta. Varsinainen käsikirjoitus sisältää näyttelijöiden repliikit, vuorosanat ja selostetekstit. (Aaltonen 2002, 114.) Opinnäytetyössäni ei ollut lainkaan dialogia, joten näin ollen minun ei tarvinnut kirjoittaa käsikirjoitukseen yhtään vuorosanoja. Sen sijaan varsinaisen käsikirjoituksen laatiminen perustui jo päässä valmiin kohtausluettelon sekä jälkituotantovaiheessa liitettävien selitystekstien toimivuuteen. Varsinaisessa käsikirjoituksessa pohdittiin, millaisia liikkeitä kohtauksiin kuvattaisiin, että ne saataisiin toimimaan yhtä aikaa selitystekstien kanssa. Erityisesti esittelyvideon käsikirjoituksen laatimisessa on tärkeää, että katsoja tulkitsee esittelyvideon sanomaa oikein. Aaltonen kirjoittaa, että Syd Fieldin mukaan kuvaustekniset ohjeet eivät kuulu toimivaan käsikirjoitukseen. Fieldin mukaan tämä kielii amatöörimäisyydestä. Fieldin mukaan käsikirjoittajan ja ohjaajan työvaiheet on pidettävä erillään. (Aaltonen 2002, 114.) Oman näkemykseni mukaan ohjausta voidaan kuitenkin suunnitella jo käsikirjoitusvaiheessa, jos sen katsotaan helpottavan kuvausvaihetta. Pienemmissä videotuotantoprojekteissa ei ole välttämättä tarvetta kokonaiselle, erikseen luodulle kuvakäsikirjoitukselle, koska kuvattua materiaalia ei aina tarvita kovin paljoa. Opinnäytetyössäni koin kuvakulmien alustavan pohdinnan suureksi eduksi varsinaisten kuvausten ohjaamisessa. Kovin tarkkaan kuvaustekniikkaa ei kuitenkaan ole syytä alkaa tässä vaiheessa suunnittelemaan, koska se voi huomaamatta syödä pohjaa varsinaisen käsikirjoituksen muusta sisällöstä. Lisäkäsikirjoitukset Synopsiksen, kohtausluettelon ja varsinaisen käsikirjoituksen lisäksi videolle on vielä mahdollista kirjoittaa kuvakäsikirjoitus, ohjauskäsikirjoitus sekä leikkauskäsikirjoitus. Lisäkäsikirjoituksilla pyritään tukemaan varsinaisen käsikirjoituksen toteuttamista kuvausja jälkikäsittelyvaiheissa. Kuvakäsikirjoituksessa, eli storyboardissa, yksi tai useampi kohtaus jaetaan kuviksi paperille. Kuvakäsikirjoitus pyrkii olemaan mahdollisimman tarkka kuvaus kohtauksesta piirrettyjen kuvien avulla. Kuvien laadulla ei ole niinkään merkitystä, jos kohtauksen ajatus kuitenkin välittyy niistä selkeästi. (Aaltonen 2002, ) Opinnäytetyössäni en katsonut tarpeelliseksi käyttää paperille luotua kuvakäsikirjoitusta, koska pohdinnan jälkeen

15 11 tulin siihen tulokseen, että esittelyvideon kuvaukset oli mahdollista suorittaa ilman varsinaista kuvakäsikirjoitusta. Sen sijaan mietin varsinaisen käsikirjoituksen aikana, millaisia kuvakulmia ja kamera-ajoja kohtauksissa tulisi käyttää, että kohtauksen tunnelma välittyisi tehokkaasti katsojalle. Kuitenkin suuremmissa videotuotantoprojekteissa kuvakäsikirjoitus voi olla aivan yhtä tärkeässä asemassa kuin varsinainen käsikirjoituskin. Ohjauskäsikirjoitusta laadittaessa on jo selvillä, miten kohtaus tullaan toteuttamaan mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Ohjauskäsikirjoitus voi sisältää huomioita kuvausmateriaalista, kohtauspaikoista, valaistuksesta, näyttelystä ja niin edelleen. Leikkauskäsikirjoitus tehdään vasta jälkituotantovaiheessa, kun kaikki videolle tuleva materiaali on jo kuvattuna. Leikkauskäsikirjoitus on lähinnä suunnitelma, jonka pohjalta video tullaan leikkaamaan. (Aaltonen 2002, 144. ja )

16 12 4 TUOTANTO Esituotantovaihetta seuraa tuotantovaihe, joka on näkyvin osa videoprojektin tuotantoprosessissa (Raike ym ). Tuotantoon kuuluvat muun muassa esittelyvideon kuvauspaikkojen valitseminen, kuvauksien esivalmistelut sekä varsinainen kuvaaminen eli videolla käytettävän materiaalin tallentaminen jälkikäsittelyä varten. 4.1 Kuvauspaikat Sen jälkeen kun käsikirjoitus on lopullisesti valmis, tulee seuraavaksi miettiä, missä esittelyvideo tullaan kuvaamaan. Kuvauspaikkoja on mahdollista olla yksi tai useampi. Tarvittaessa kuvaspaikan miljöö voidaan suunnitella lavasteiden avulla enemmän vastaamaan esittelyvideon sisältöä. Liiallista ympäristön käyttöä kannattaa kuitenkin välttää. Sekava ja häiritsevä tausta voi kääntää katsoja huomion epäolennaiseen (Hedgecoe 1992, 53). Aina ennen kuvauksia on varmistettava, että kuvauspaikka ei ole altis ulkoisille häiriötekijöille. Tärkeintä on huomioida, että kuvauksien äänimaailma ei häiriydy ulkopuolisista äänistä. Aina on muistettava tarkistaa, että kuvaaminen on sallittua valitulla kuvauspaikalla. (Stoller 2003, 85.) Esittelyvideoita kuvataan monesti paikoilla, joissa kuvaan on mahdollista päätyä paljon ulkopuolisia ihmisiä. Julkisilla paikoilla kuvaamiseen ei yleisesti ottaen tarvitse henkilökohtaisia lupia. Kuitenkin, jos esittelyvideota tullaan käyttämään kaupallisessa tarkoituksessa, videolle päätyvien henkilöiden kuvaamisesta on maksettava, ellei asiasta toisin sovita. (Ang 2005, 93.) Opinnäytetyöni esittelyvideo kuvattiin kokonaan Suvannon painisalilla Ylivieskassa. Tässä tapauksessa painisali oli niin luonnollinen ympäristö esittelyvideon kuvauksiin, että muita kuvauspaikkoja ei tarvinnut edes harkita. Suvannon painisalilla kuvaamiseen ei myöskään tarvittu erillisiä lupia. Suljetun tilan vuoksi esittelyvideolle ei päätynyt kuvamateriaalia ulkopuolisista henkilöistä.

17 Kamerat Ennen kuvauksia on päätettävä millaisella kameralla materiaali kuvataan. Kameran valinnassa on tärkeintä kiinnittää huomio objektiivin laatuun. Laadukas objektiivi mahdollistaa suuren tarkkuuden eikä kuvassa esiinny turhia heijastumia tai vastaavia häiriötekijöitä. (Ang 2005, 32.) Kuvauksissa kameroiden lisävarusteina kannattaa pitää mukana aina muutamaa ylimääräistä vaihtoakkua. Tämä varsinkin silloin kun kameroita ei ole mahdollista kytkeä verkkovirtaan kuvauspaikalla. Vastavalosuoja on mahdollista kiinnittää kameran objektiiviin. Se suojaa kameraa heijastumilta sekä kolhuilta. (Ang 2005, ) Kuvasin opinnäytetyöni esittelyvideon Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoululta lainatuilla kahdella digitaalisella videokameralla. Tallennusmateriaalina käytin tavallisia MiniDV-kasetteja. Kameroiden ja tallennusmateriaalin tuottama kuvanlaatu oli mielestäni riittävän hyvää Vieskan Voiman esittelyvideota varten. Kameroilla kuvattiin perinteistä 4:3 -kuvaa. 4.3 Valaistus Videolla voidaan käyttää kahdenlaista valaistusta: teknillistä sekä kerronnallista. Teknillinen valaistus mahdollistaa filmin oikeanlaisen valottumisen. Kerronnallisella valaistuksella pyritään nimensä mukaisesti korostamaan videon kerronnallisia elementtejä, esimerkiksi luomaan lisätunnelmaa johonkin kohtaukseen. (Raike ym ) Aina kun filmille ei saada valoa tarpeeksi kuvauspaikalta, otetaan käyttöön lisävalaistus. Lisävalaistus tarkoittaa erillisiä kuvavalaisimia luonnollisen valon tai tyypillisen sisätiloissa käytetyn keinovalon lisäksi (Hedgecoe 1992, 90-91). Pelkkää videokameran yhdysrakenteista kuvausvaloa ei yleisesti ottaen kannata käyttää sen räikeyden ja sovittamattomuuden vuoksi.

18 14 Angin mukaan harkitun kuvauksen valaisemiseen tarvitaan vähintään: - tarkennettava flood-lamppu - tavallinen flood-lamppu - kaksi jalustaa - pehmentimiä ja värisuodattamia. (Ang 2005, 110.) Videon jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että filmin värit, valotus sekä kontrasti pysyvät samana otoksien välissä. Jos videon värimaailma muuttuu, muutokselle on aina löydyttävä järkevä selitys. (Ang 2005, ) Kuvausten aikana on otettava huomioon keinovalon sekä luonnollisen valon keskinäinen suhde. Opinnäytetyöni kuvattiin Suvannon painisalilla Ylivieskassa keskipäivän aikana huhtikuussa Kuvauskohdaksi valittiin salin toinen pääty, jonne auringonvalo ulottui sopivassa suhteessa. Jatkuvuuden kannalta neljä tuntia oli sopiva aika kuvauksille, koska myöhemmin iltapäivällä ulkoa tullutta valoa ei olisi riittänyt enää tarpeeksi. Luonnon valon korvaaminen lisä- tai keinovalaistuksella olisi muuttanut esittelyvideon värimaailmaa niin paljon, että jälkituotantovaiheessa sitä ei olisi voinut täydellisesti enää korjata. 4.4 Ääni ja musiikki Hyvin toteutettu ääni on erottamaton osa videon kokonaisuutta. Videon jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että kuva ja ääni kulkevat aina käsi kädessä. Siksi on hyvä pyrkiä tuottamaan aina nk. läpinäkyvää ääntä. Läpinäkyvän äänen on tarkoitus vaikuttaa katsojaan tämän itse sitä huomaamatta. (Ang 2005, ) Esittelyvideon äänet voivat koostua muun muassa näyttelijöiden puheesta tai kuvausympäristön omista äänistä. Ennen varsinaisten kuvausten alkua on varmistettava, että kuvauspaikan akustiikka ja mahdollinen taustamelu mahdollistavat videolle tulevien äänien selkeän tallentumisen. (Stoller 2003, ) Kuluttajakameroilla ääni on mahdollista tallentaa filmille kameran yhdysrakenteisella mikrofonilla. Tällaisten mikrofonien äänenlaatu ei kuitenkaan ole paras mahdollinen ja se tallentaa helposti myös ei-toivottuja ääniä. Varsinkin suuremmissa videotuotantoprojekteissa ääni taltioidaan käyttäen erikseen ulkoisia mikrofoneja, joista yleisimpiä ovat hertta- ja

19 15 haulikkomikrofonit. Puomia käytetään silloin, kun mikrofoni halutaan kurkottaa lähemmäksi kuvattavaa kohdetta. (Ang 2005, ) Elokuvan vahvin ja tärkein tunnelman luoja on ehdottomasti videolla kuultava musiikki. Opinnäytetyössä olin ehdottanut Vieskan Voimalle, että esittelyvideon kuvan taustalle tulisi ainoastaan musiikki, koska se oli mielestäni tämän tyyppisen esittelyvideon kannalta järkevin ratkaisu. Ottaen huomioon esittelyvideon käyttötarkoituksen messutapahtumissa, en katsonut dialogin sisällyttämistä tällaiseen esittelyvideoon tarpeellisena. Toisaalta erilaisesti äänitehosteet ja painitilanteista syntyvät luonnolliset äänet olisivat voineet tehostaa musiikilla luotua tunnelmaa. Videolla käytetty musiikki voi olla alusta loppuun teemaltaan samanlaista tai se voi vaihdella aina tilanteen ja tapahtumien mukaan. Tilannemusiikki on musiikkia, joka on kohtauksen tilanteesta riippuvaa. Sen on tarkoitus elävöittää kohtauksen tunnelmaa ja oikein käytettynä sillä voidaan myös paikata hieman epäonnistunut kohtaus toimivammaksi. (Toni Majaniemi 2006.) Musiikki voi olla myös sisällöltään antitemaattista. Tällöin musiikin sisältö koostuu satunnaisista melodioista ja sävelistä, jotka eivät liity kohtauksen tai koko videon tapahtumiin mitenkään. Antitemaattisen musiikkia käytetään lähinnä luomaan videolle toimiva äänimaailma. (Toni Majaniemi 2006.) Musiikin käytössä kannattaa kuitenkin muistaa, että liikaa käytettynä musiikki menettää tehonsa ja voi tehdä muuten toimivasta videosta jopa huonon (Toni Majaniemi 2006). Riippuu paljon esittelyvideon tyylilajista sekä sisällöstä, kuinka paljon musiikkia siinä kannattaa käyttää. Opinnäytetyössäni musiikki kestää koko esittelyvideon alusta loppuun. Muiden äänien kokonaan pois jättäminen nopeutti tuotanto- ja jälkituotantovaiheiden toteuttamista huomattavasti. Haluan kuitenkin painottaa, että läheskään aina pelkän taustamusiikin lisääminen ei ole paras mahdollinen ratkaisu. Sillä ei koskaan voida korvata monien erilaisten äänien synnyttämää rikasta äänimaailmaa.

20 16 Tekijänoikeuslaki säätelee musiikin käyttöä, jos esittelyvideota aiotaan esittää julkisesti. Aina on muistettava se tosiasia, että kaupallista musiikkia ei saa koskaan käyttää luvatta videolla. Jos musiikki tilataan esittelyvideoon ulkopuoliselta säveltäjältä, on sovittava tarkasti, millaiset käyttöoikeudet tilaaja saa musiikkiin (Ang 2005, 86). Sen sijaan itse sävellettyä sekä rojaltivapaata musiikkia voidaan käyttää videolla huoletta. Opinnäytetyössäni en voinut lisätä esittelyvideolle Teoston alaista musiikkia, koska sitä aiottiin käyttää yleiseen levitystarkoitukseen tulevaisuudessa. Katsoin parhaaksi vaihtoehdoksi tilata musiikin valmiiksi leikattuun videoon ulkopuoliselta säveltäjältä. Tilasin musiikkia käyttööni ylivieskalaisen muusikon kautta, joka antoi suostumuksen luomansa musiikin liittämiseen esittelyvideolle. Esittelyvideolla käytetty musiikki on sisällöltään antitemaattista. Sitä voidaan luonnehtia minimaalisen ambientin ja aggressiivisen teknomusiikin risteytykseksi. Tilasin esittelyvideota varten tarkoituksella musiikkia, joka edustaisi näitä tyylilajeja, koska ne tarjoavat mielestäni parhaan mahdollisen tunnelman lukkopainityyppistä toimintaa sisältäviin kohtauksiin. Rytmikkään musiikin avulla pyritään korostamaan katsojalle videolla nähtävien lukkopainiliikkeiden tehokkuutta. 4.5 Kuvaus Esittelyvideon varsinainen kuvaaminen on yleensä videotuotantoprojektin suuritöisin vaihe. Kuvausten aikana tässä vaiheessa jo valmiiksi kirjoitettu käsikirjoitus muutetaan ja tallennetaan ensimmäistä kertaa videokuvaksi. Kuvauksissa on hyvä aina muistaa, että kuvattua materiaalia ei ole periaatteessa koskaan liikaa. Yleisesti ottaen sama kohtaus kannattaa kuvata talteen vähintään kaksi tai kolme kertaa. Kuvaukset kannattaa suorittaa samaan aikaan useammalla kameralla, jos se vain on mahdollista. Mitä enemmän materiaalia on kuvattu, sitä enemmän jälkituotantovaiheessa on liikkumavaraa.

21 Kuvausetäisyys Vaihtelu on tärkeää mielenkiintoisen esittelyvideon luonnissa. Kuvausetäisyyden muuttaminen on eräs tapa tuoda vaihtelua videolle. Videosta on vaara tulla tylsä, jos kaikissa kohtauksissa kameran ja kohteen välimatka on sama. (Jones 2002, ) Esittelyvideon vaikutusta katsojaan on mahdollista hallita vaihtelemalla ja kokeilemalla eri kuvausetäisyyksiä aktiivisesti. Jonesin mukaan kuvasetäisyydet jaetaan neljään ryhmään: - Laajakuva: näyttää kohteen ja ympäristön, johon tapahtumat sijoittuvat. Käytetään yleensä videon tai kohtauksen alussa - Puolikuva: selventää kohdetta tai tapahtumaa, antaa lisätietoja kohteesta ja selkiyttää videon teemaa - Puolilähikuva: tausta väistynyt ja henkilöt täyttävät koko kuva-alan - Lähikuva: kohde täyttää koko kuvan. Keskittyy esim. ihmisen kasvoihin. Harvoin käytettynä tehokas. (Jones 2002, 20.) Kuvasin opinnäytetyöni esittelyvideon kokonaan jalustaan kytketyllä kameralla puolikuvatyyppiseltä kuvausetäisyydeltä. Tässä kuvakoossa painijat ja painisalin piirteet erottuvat selkeästi yhtä aikaa. Käsikameralla kuvasin puolilähikuvaa ja lähikuvaa. Lähikuviin pyrin saamaan otoksia näyttelijän kasvoista samaan aikaan, kun lukkopainiliikkeitä suoritetaan, koska kasvojen ilmeet tehostavat lukko-otteiden vaikutusta. Esimerkiksi kuristusotteissa lähikuvat toimivat todella tehokkaasti Kuvaustavat Kuvausvaiheessa kameroita voi olla käytössä yhtä aikaa yksi tai useampi. Jos samanaikaisesti käytetään useampaa kameraa, tarvitaan myös useampia kuvaajia. Kameroita on mahdollista operoida joko käsivaralta tai jalustaa apuna käyttäen. Käsivaralta kuvaamisesta on hyötyä erityisesti silloin, kun halutaan reagoida tilanteisiin nopeasti tai kuvaaminen on pakko toteuttaa ahtaissa tiloissa. Käsivaralta kuvauksen yleisin

22 18 ongelma on kameran tärinä. Tärinää voidaan pyrkiä vähentämään tukemalla kamera väliaikaisesti esimerkiksi seinää tai lattiaa vasten. Jalustaa käytettäessä kuva pysyy koko ajan vakaana. Jalustan avulla kuvaaminen on edullisinta varsinkin silloin, kun kameran polttoväliä muutetaan, koska tämä yleensä lisää kuvan tärinää. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että vakaa kuva antaa videolle ammattimaisemman otteen. Riippuu kuitenkin paljon esittelyvideon tyylilajista kumpaa kuvaustyyliä kannattaa suosia. Käsivaralta kuvaus tuottaa esittelyvideolle enemmän dokumentin tyylistä jälkeä ja antaa sille realistisemman vaikutelman. Opinnäytetyöni esittelyvideo kuvattiin kahdella kameralla, joista toinen oli kiinnitetty jalustaan ja toista operoitiin käsivaralta. Jalustaan tuettu kamera oli asetettu kauemmas kuvaamaan lukkopainiotteita samalta avaralta kuva-alalta staattisesti. Käsivaralta operoidulla kameralla kuvasin painiotteita lähempää ja liikettä seuraten. Näin näytellyistä kamppailutilanteista saatiin jalustan kautta selkeitä ja samaan aikaan käsikameran kautta tunnelmaltaan huomattavasti intensiivisempiä kohtauksia Kuvaustekniikat Kamera-ajo tarkoittaa otosta, jossa kamera liikkuu kuvatessa. Sitä käytetään useimmiten silloin, kun seurataan liikkuvaa kohdetta tai kun kameraa liikutetaan paikalla olevan kohteen ympäri. Kamera-ajon yleisin ongelma on kameran pitäminen vakaana liikkeen aikana. (Hedgecoe 1992, 48.) Panorointi ja tilttaus ovat yleisimpiä kameran liikutustekniikoita. Panorointi tarkoittaa kameran liikettä sivusuunnassa ja tilttaus liikettä pystysuunnassa. Näitä tekniikoita käytetään silloin, kun näkymä tai kohde ei mahdu yhteen liikkumattomaan otokseen. (Hedgecoe 1992, 50.) Opinnäytetyöni esittelyvideon kuvauksissa panorointia ja tilttausta käytettiin usein puolilähikuvaa kuvattaessa, koska lukkopainiliikkeiden suorittaminen vaatii yleensä suhteellisen laajan tilan. Esimerkiksi näyttelijöiden viedessä toisiaan maahan kuva-alueelta saatettiin liikkua pois jopa metrin verran. Nopeissa tilanteissa panorointi on hankalaa suo-

23 19 rittaa käsikameralla. Tämän vuoksi valmiiseen esittelyvideoon ei päätynyt juurikaan panoroituja tai tiltattuja otoksia. Zoomatessa muutetaan objektiivin polttoväliä, joka antaa vaikutelman kameran liikkeestä kohdetta kohti tai siitä pois. Zoomaus on tekniikka, jota yleensä kannattaa käyttää säästeliäästi. Zoomausliike ei vastaa katsojan näköaistin toimintaa ja sen käyttöön tarvitaan hyvät perusteet. (Hedgecoe 1992, 219.) Zoomauksen liiallinen käyttö on eräs varma tapa tunnistaa aloitteleva kuvaaja (Ang 2005, 74). Opinnäytetyöni esittelyvideon kuvauksissa käytin zoomausta ainoastaan, kun kuvasin käsikameralla. Zoomauksilla pyrittiin keskittämään kuva joko toisen näyttelijän kasvoihin tai siihen ruumiin alueeseen, mihin lukko-ote suoritetaan.

24 20 5 JÄLKITUOTANTO Jälkituotanto on koko videotuotantoprojektin viimeinen vaihe. Elokuvan jälkituottaminen aloitetaan yleensä heti kuvausten päätyttyä. Jälkituotantovaiheessa esittelyvideolle kuvattu ja äänitetty materiaali muokataan eli editoidaan valmiiksi videoksi tietokonetta apuna käyttäen. Jälkituotanto on paljon muutakin kuin vain ottojen yhdistäminen toisiinsa kokonaisiksi kohtauksiksi. Jälkikäsittely on parhaimmillaan taidetta, jossa luodaan jopa sadoista erilaisista kohtauksista valmis elokuva. (Stoller 2003, 230.) Taitava jälkikäsittelijä saa luotua hieman epäonnistuneemmastakin kuvamateriaalista toimivan videokokonaisuuden. 5.1 Leikkaus Leikkaus voidaan aloittaa raakamateriaalin kaappaamisella. Kaappauksella tarkoitetaan videokuvan siirtämistä tietokoneen leikkausohjelmaan, jonka jälkeen materiaalia voidaan ruveta käsittelemään. Leikkaaminen on lyhyesti kuvailtuna raakamateriaalin läpi katsomista, jonka jälkeen päätetään, mikä on käyttökelpoista materiaalia ja mikä ei. Jos kuvauksissa on noudatettu käsikirjoitusta oikein, oikeanlaisen materiaalin löytäminen on huomattavasti helpompaa. Kaikki tarpeellinen materiaali leikataan leikkeiksi myöhempää käyttöä varten. (Ang 2005, 164 ja 166.) Raakaleikkaus tarkoittaa vaihetta, jossa kaapattu raakamateriaali on aseteltu jaksoihin leikkausohjelmassa, ja josta kaikki tarpeeton ja mielenkiinnoton materiaali on pyritty poistamaan kokonaan. Raakaleikkauksesta voidaan päätellä, tarvitseeko materiaalia karsia vai lisätä. (Ang 2005, 168.) Raakaleikkauksen on tarkoitus näyttää leikkaajalle videon perusrakenne jo tässä vaiheessa. Aloitin opinnäytetyöni esittelyvideon materiaalin leikkaamisen kuvausten jälkeisenä päivänä, koska kuvauksissa tulleet lisäideat olivat vielä tuoreena muistissa. Mielestäni tämä

25 21 on suositeltava tapa, koska kuvauksissa suunnitellut leikkauksen lisäideat voidaan saman tien hyödyntää leikkausvaiheessa. Ensimmäiseksi kaappasin kaiken kuvatun raakamateriaalin kahdelta videokasetilta tietokoneen leikkausohjelmaan. Halusin pilkkoa materiaalin osiin vasta leikkausohjelmassa, joten latasin materiaalin kahdeksi erilliseksi tiedostoksi, jotka nimesin selkeyden vuoksi jalustakameran ja käsivaralta operoidun kameran mukaisesti. Leikkausohjelmana käytin kouluni tietokoneilta löytyvää Adobe Premiere Pro ohjelmaa. (KUVA 1) Kaapatun raakamateriaalin yhteiskestoksi muodostui noin reilu kaksi tuntia, mitä voi pitää vähäisenä esittelyvideon vajaan 5 minuutin arvioidun kokonaispituuden huomioon ottaen. (Ang 2005, 168.) Olin kuitenkin suorittanut esituotanto- ja tuotantovaiheet huolellisesti ja raakamateriaali riitti hyvin leikkausvaiheen loppuun asti. KUVA 1. Näkymä Adobe Premiere Pro leikkausohjelmasta.

26 22 Heti kun olin katsonut materiaalin muutaman kerran läpi, aloitin esittelyvideon raakaleikkaamisen. Vähäisen materiaalin vuoksi käyttökelvottoman materiaalin karsiminen oli suhteellisen helppoa. Esittelyvideon perusrunko oli tarkoitus jakaa viiteen eri kappaleeseen: introon, maahanvienteihin, kuristuksiin, käsilukkoihin ja jalkalukkoihin. Pilkoin videoleikkeet talteen raakamateriaalitiedostoista suunnittelemieni kappaleiden mukaisesti. Raakaleikkauksen loppuvaiheessa yhdistelin kappaleet toisiinsa niin, että esittelyvideolle muodostui yksi yhtenäinen perusrunko. 5.2 Leikkauksen hienosäätö Raakaleikkauksen jälkeen seuraa leikkeiden hienosäätö. Yleisimpiä leikkauksen hienosäätömenetelmiä ovat trimmaus ja extract-leikkaus, kohtauksen tahdin tarkkailu, stillleikkeiden käyttö sekä leikkeiden hidastus ja nopeutus. Nämä tekniikat ovat lopullisen videotuotteen onnistumisen kannalta tärkeitä ja käyttökelpoisia toimintoja, joiden tehoa ei kannata koskaan aliarvioida. (Ang 2005, ) Trimmaus ja extract-leikkaus Trimmauksella tarkoitetaan leikkeen alku- ja loppuvaiheen säätämistä. Leikkeen alku- ja loppuvaihetta säädetään eli trimmataan siten, että siirtymä seuraavaan leikkeeseen on mahdollisimman sulavaa. Extract-leikkaus on leikkeen säätämistä sen keskikohdasta. Yleensä extract-leikkauksella poistetaan leikkeen keskeltä tarpeeton osio, jolloin materiaali liittyy yhteen poistetun osion molemmilta puolin. Tämä on tehokas keino vähentää leikkeen liian pitkää kestoa. (Ang 2005, 174.) Opinnäytetyöni esittelyvideon leikkauksessa käytin lähinnä leikkeiden trimmausta. Esimerkiksi kappaleessa, jossa esitellään maahanvientejä, kohtauksesta toiseen siirtyminen pitäisi olla nopea ja sulava yhtä aikaa. Nopeiden siirtymätehosteiden lisääminen ei toiminut, koska kuva muuttui liian sekavaksi, joten leikkeet täytyi trimmata sopiviksi. Trimmaus on tällaisissa tilanteissa varsin toimiva ratkaisu. Kannattaa kuitenkin muistaa, että trimmaus on todella tarkkaa työtä ja se vaatii hyvän keskittymisen.

27 Leikkeiden ja kohtauksen pituus Leikkeiden pituutta on hyvä tarkkailla vähän jo raakaleikkausvaiheessa. Leikettä voidaan hienosäätää lyhentämällä tai pidentämällä sen alku- ja loppukohtia. Pituuden muuttamisessa on hyvä muistaa, että liian lyhyeen leikkeeseen ei voida lisätä kaikkia siirtymätehosteita. (Ang 2005, 174.) Viimeistään hienosäätövaiheessa tulisi huomioida, että leikkeiden muodostama kohtaus ei ole koskaan pidempi kuin kolme minuuttia. Esittelyvideon kiinnostavuuden kannalta on tärkeää, että kohtaukset eivät tunnu laahaavilta tai liian yksitoikkoisilta. (Stoller 2003, 230.) Opinnäytetyöni esittelyvideolla keskimääräinen kohtauksen kesto oli noin viisi sekuntia. Arvioni mukaan tässä ajassa katsoja ehtisi ymmärtää kohtauksen sanoman, ilman että se tuntuisi liian opetusmaiselta Hidastus, nopeutus ja pysätyskuva Hidastus on tehokeino, jota käytetään yleensä silloin, kun kohtaus on liian nopea verrattuna katsojan havainnointikykyyn. Hidastuksen avulla katsojalle annetaan usein täydellisempi kokonaiskuva kohtauksen tapahtumista. Nopeutusta käytetään ehkä keskimääräisesti harvemmin kuin hidastusta, koska sen käyttö voi usein näyttää koomiselta. (Ang 2005, 177). Nopeutusta on hyvä käyttää muun muassa silloin, kun katsojalle halutaan kertoa muutamalla sekunnilla pidemmän aikavälin tapahtumista. Pysäytyskuvaa eli still-leikettä käytetään silloin, kun kuva halutaan pysäyttää ruudulle kokonaan. Pysäytyskuvaa käytetään yleensä, kun katsojalle halutaan näyttää jokin yksityiskohta kohtauksesta tai kun katsojan huomio halutaan ohjata johonkin tiettyyn suuntaan. (Ang 2005, 176.) Opinnäytetyöni esittelyvideolla lähinnä hidastin leikkeen nopeutta tai pysäytin sen kokonaan. Hidastusta käytin yhteensä kahdessa eri leikkeessä, jotka normaalinopeudella eivät olisi kiinnittäneet katsojan huomiota kohtauksen tapahtumiin. Pysäytyskuvia käytin jokai-

28 24 sen esittelyvideolla esitetyn lukkopainiotteen jälkeen. Pysäytyskuvan päälle oli kaikista helpointa lisätä selitysteksti, koska kuva oli pysähdyksissä ja katsojan oli helppo keskittyä pelkän selitystekstin lukemiseen. Still-leikkeiden kesto oli neljästä viiteen sekuntiin, joka on normaalisti suhteellisen pitkä kesto pysäytyskuvalle (Ang 2005, 176). Opinnäytetyössäni pysäytyskuva oli kuitenkin pidettävä näkyvillä pitkään, jotta katsoja osaisi mielessään yhdistää esittelyvideon tapahtumat sekä selitystekstin yhteisen tarkoituksen Värien ja valotuksen korjaus Eri aikana ja eri kuvauspaikoilla kuvatut kohtaukset, jotka ovat jälkituotantovaiheessa leikattu yhdeksi kokonaisuudeksi, ovat yleensä erilaisia väritasapainon sekä valotuksen suhteen. Tämä häiritsee katselukokemusta ja kiinnittää usein katsojan huomion epäolennaiseen. Värien ja valotuksen korjauksella video pyritään saamaan sen näköiseksi, että kaikki videolle kuvatut kohtaukset olisivat kuvattu samalle filmille (Ang 2005, 178). Näin ollen videon kokonaisuus pysyy yhtenäisenä. Väritasapainon vaihtelu johtuu videon valkotasapainosta ja vallitsevan valon lämpötilasta. Vaikka tuotantovaiheessa olisi oltu näiden suhteen tarkkoja, väritasapainoon jää silti aina pieniä eroavaisuuksia. Leikkauksen hienosäätövaiheessa on helpointa valita yksi leikkeistä nk. viiteleikkeeksi, jonka mukaan kaikkien muiden leikkeiden värit säädetään leikkausohjelmassa. Tällä tavalla väritasapaino saadaan pysymään yhtenäisenä koko esittelyvideon ajan. Erityisen tarkasti on huomioitava peräkkäisten leikkeiden väritasapaino. (Ang 2005, 178.) Leikkeen vääränlainen valotus tarkoittaa, että leike on joko liian tumma tai liian kirkas suhteessa muihin leikkeisiin. Valotuserot leikkeiden välillä ja sisällä on mahdollista tasata leikkausohjelmassa. Kaikki laadukkaat leikkausohjelmat tarjoavat monenlaisia työkaluja valotuksen ja kontrastin säätämiseen. (Ang 2005, 179.)

29 Tekstien käyttö Tekstit ovat useimmiten osa tarinankerrontaa ja niiden avulla voidaan selkeyttää kohtauksen tapahtumia katsojalle. Tekstejä voidaan käyttää joko ennen tai jälkeen kohtausta. Teksti on myös mahdollisista sijoittaa kokonaan kohtauksen sisälle. Yleisesti ottaen tekstit kannattaa pitää selkeinä, jotta katsoja saisi niistä mahdollisimman hyvin selvää. Liiallista tehosteiden käyttöä teksteissä kannattaa pyrkiä välttämään, koska se voi häiritä katsojan syventymistä videoon (Ang 2005, 185). Jos tekstiä käytetään ennen kohtauksen alkua, sillä yleensä kerrotaan katsojalle, mitä seuraavaksi videolla tulee tapahtumaan. Vastaavasti kohtauksen jälkeisellä tekstillä kerrotaan tarvittaessa, mitä kohtauksessa juuri tapahtui. Yleinen tapa on asettaa teksti tyhjän yksivärisen ruudun päälle. Opinnäytetyöni esittelyvideossa sijoitin tekstit ennen kohtausta sekä kohtauksen sisälle. Esittelyvideon rakenne oli jaettu viiteen eri kappaleeseen, joten katsoin järkeväksi kertoa katsojalle tekstin välityksellä jokaisen uuden kappaleen käynnistymisestä. Tämä piti esittelyvideon kokonaisuuden katsojalle selkeänä. Kohtauksen sisälle sijoitetulla tekstillä kerrotaan katsojalle jotain, mitä pelkän kuvan avulla ei voida kertoa. Se voi antaa katsojalle kokonaan uuden tiedon kohtauksesta tai syventää katsojaa tajuamaan kohtauksen tapahtumat paremmin. Esimerkiksi videokuva kaupungin yläpuolelta, jossa tekstillä samaan aikaan kerrotaan katsojalle kyseessä olevan kaupungin nimi. Kohtauksen sisälle sijoitettua tekstiä käytin silloin, kun uusi lukkopainiote oli esitelty katsojalle. Katsoin ehdottoman tarpeelliseksi kertoa katsojalle havainnollistavan tekstin avulla kohtauksen tapahtumat tarkemmin, jotta hän varmasti tajuaisi lukkopainiotteen tarkoituksen sekä tehokkuuden. Esimerkiksi kuristusotteissa tekstin avulla kerrotaan katsojalle, että ko. lukko-ote pysäyttää verenkierron aivoihin, josta seuraa tajunnan menetys. Sijoitin tekstin pysäytetyn kuvan päälle, ja varmistin, että katsojalla olisi useita sekunteja aikaa tajuta lukemansa tekstin sisältö.

30 26 Alku- ja lopputekstit Alkutekstien avulla katsoja johdatellaan sisälle videoon. Monesti alkuteksteillä havainnollistetaan katsojalle, minkä tyylinen video on odotettavissa. Alkutekstit sijoitetaan yleensä tyhjälle ruudulle tai staattisen videokuvan päälle. Alkuteksteissä kerrotaan myös videon tärkeimmät tekijät sekä päänäyttelijät, jos videolla on sellaisia käytetty. Lopputekstit päättävät videon, ja siinä listataan kaikki ne henkilöt, jotka ovat olleet mukana videon tekemisessä. Varsinkin suuremmissa videoprojekteissa käytetään tapaa, jossa rullataan lopputekstit ylhäältä alas mustaa taustaa vasten. 5.4 Siirtymätehosteet Siirtymätehosteita käytetään silloin, kun otosten välille halutaan luoda siisti visuaalinen jatkuvuus (Raike ym ). Siirtymätehosteilla pyritään monesti myös tasoittamaan otosten välillä tapahtuvaa äkkinäistä muutosta. Siirtymätehosteita on hyvä käyttää varsinkin silloin, kun tunnelma kahden otoksen välillä on erilainen, ja katsojalle halutaan antaa hetki aikaa sen tajuamiseen. (Ang 2005, 180.) Ristikuva on kaikkein yleisimmin käytetty siirtymätehoste. Ristikuva vaikuttaa kumpaankin otokseen samanaikaisesti, koska edellisen leikkeen viimeiset ruudut tulevat seuraavan leikkeen alun päälle. Edellisen leikkeen näkyvyys vähenee samanaikaisesti, kun seuraavan leikkeen näkyvyys lisääntyy, ja lopulta edellinen leike katoaa kokonaan. (Ang 2005, 181.) Alku- ja loppuhimmennykset luetaan siirtymätehosteiksi, vaikka ne oikeastaan ovatkin erikoistehosteita. Alkuhimmennystä käytetään, kun leike esitellään. Se aloitetaan mustasta ruudusta, jonka kirkkautta kasvatetaan vähitellen, kunnes leike näkyy normaalisti. Vastaavasti loppuhimmennyksessä leikkeen loppupäätä tummennetaan, kunnes näkyvillä on pelkkä musta ruutu. Alku- ja loppuhimmennyksiä käytetään usein peräkkäin. (Ang 2005, 181.) Muita vähemmän käytettyjä siirtymätehosteita ovat muun muassa sumennokset, pyyhkäisyt ja skaalaukset. Sumennos muuttaa leikkeen niin kirkkaaksi, että saavutetaan täysin

31 27 valkoinen taso, jonka jälkeen seuraava leike himmennetään valkoisesta takaisin normaaliin. Pyyhkäisyssä seuraavan leikkeen alkuosa työntää ensimmäisen leikkeen loppuosan sivuun. Skaalauksessa ensimmäinen leike kutistuu samalla paljastaen alta esille seuraavan leikkeen. (Ang 2005, ) Siirtymätehosteet otosten välillä ovat kaikkein toimivimmillaan yksinkertaisesti ja säästeliäästi käytettynä. Liioiteltu siirtymätehosteiden käyttö on yleensä merkki aloittelevasta leikkaajasta. Opinnäytetyöni esittelyvideossa käytin siirtymätehosteita lähes jokaisen eri otoksen välissä. Siirtyminen nopeasti otoksesta toiseen ei olisi toiminut, koska tunnelma otoksien välillä vaihtelee huomattavasti. Videokuvaa sisältävien otoksien välissä käytin siirtymätehosteena ainoastaan loppuhimmennystä. Ristikuvaa käytin silloin, kun esittelyvideossa siirrytään mustan tekstiruudun jälkeen takaisin videokuvaan. Erikoisempien siirtymätehosteiden käyttöä en katsonut tarpeelliseksi. 5.5 Videon luominen Ennen kuin valmis videotiedosto luodaan, kannattaa videoprojekti katsoa vielä muutaman kerran huolellisesti läpi alusta loppuun leikkausohjelman sisällä. Näillä katselukerroilla pyritään huomaamaan kaikki ne videolle jääneet virheet, jotka voidaan vielä loppuvaiheessa korjata. Viimeinen jälkituotannon vaihe on valmiin videoprojektin luominen videotiedostoksi. Video voidaan pakata pienempään tilaan käyttäen videopakkausta. Pakkauksen on tarkoitus poistaa videolta sellaista informaatiota, mitä ihmissilmä ei havaitse. Videolle voidaan valita erilaisia pakkaustyyppejä sen tiedostomuodon mukaan. Yleisimpiä tiedostomuotoja videolle ovat Avi sekä QuickTime. Suosituimmat pakkaustyypit ovat Avi-tiedostomuodon kanssa yhteensopivat Xvid- sekä Divx-koodekit. Niiden kuvanlaatua sekä pakkaussuhdetta pidetään tällä hetkellä kaikista parhaimpina. Jos videosta aiotaan luoda Dvd-levy, se muutetaan aina Mpeg-2 muotoon. Mpeg-2 on yleinen standar-