Lapin maiden hallintakysymys on katsottu kytkeytyvän verotuksen historialliseen luonteeseen

Transkriptio

1 HALLINTO JA VEROTUS LAPISSA

2 Lapin maiden hallintakysymys on katsottu kytkeytyvän verotuksen historialliseen luonteeseen Verotus = ylhäältä alaspäin ohjattu talouden ja vallankäytön mekanismi Lappi on ollut omalaatuinen alue verotuksen suhteen

3 Kruunun maanhallinta Kruunun maanomistuksen perustana on nähty tutkimuksissa v:n 1542 Kustaa Vaasan julistus Perustui kuitenkin keskiaikaisiin lakeihin ja kuninkaallisiin määräyksiin Maanjako-oppi eli jaettu omistusoikeus Ei KV:n aikana Oppirakennelma tuli Ruotsin valtakunnassa 1500-luvun lopulla lahjoitus- ja läänitysmaiden myötä, voimissaan erit luvulla Peräisin sydänkeskiajan eurooppalaisista yliopistoista Tavallaan tuolloin keskiaikainen feodaaliajattelu ja -oikeus Läänitysjärjestelmän vahva ote -> samalla myös maanomistuksesta erivahvuisia osaoikeuksia Dominium directum dominium utile

4 Maanjako-oppi Veronmaksu toimi hallintasuhteen määrittäjänä Talonpoika maksoi määritellyn veronsa -> perintöoikeudellinen hallintasuhde tilaansa 1620-luvulta lähtien: jos verot maksamatta -> tila kruunulle Lisäksi muunlaista maata: Kylien ja pitäjien yhteismaita eli yleismaita eli allmenninkejä Kruunun maata Yleismaalle uudistilan perustanut oli kruunun uudistilallinen Erämaat Entäpä Lappi? Vanhastaan tutkimuksissa oli: 1600-luvulla kruunun omistusoikeus Lapin maihin Kuitenkin jo keskiajalta johdonmukainen linja yleismaihin

5 Lappi 1600-luvun kruununhallinnossa 1600-luvun alkupuolella Lapin asema kruununhallinnossa stabilisoitui Kruunulta myös oikeutta ja suojaa esim. nautintamaita koskeneissa kiistoissa Ongelmaksi tuli asutuksen ja maankäytön ja siitä johtunut verotuksen epäyhtenäisyys muuhun valtakuntaan nähden Mm. autioitumissäännöt Oikeudenkäytön tulkinnat Verotuksen epämääräisyys

6 Lappi 1600-luvun kruununhallinnossa Muutama keskeinen kuninkaallinen määräys aiemmin esillä olleiden lisäksi vuoden 1602 verollepanoasetus ( ) =kirjava lapinverojärjestelmän uusimisyritys kymmenysverotukseksi -poroista, metsästyksestä, kalastuksesta -tavoitteena oli myös veroamaksavien maiden ja vesien selvittäminen - asetus on nostettu merkittävään asemaan nykypäivän linjauksissa

7 Lapin verotushistoria Epätasainen ja epäoikeudenmukainen verotus talonpoikaispitäjissä -> v vuotuisveron uudistus -> kamreeri Juhana Ottenpojan komissio v:sta 1608 Vuosien yritys siirtyä lapinverossa kymmenysverotukseen Luonnontuotteista siinäkin: porot, metsästys, kalastus Veronvuokrauskausi Verot vuokralla Tornion porvareille: birkarl-kausi Ei säilynyt tietoja mutta oli kevyt rasitus

8 Lapinveromaa Veromaa-käsitteen käyttöönotto ennen 1600-luvun puoltaväliä Lapissa = kruunun virkamiehet Ei ikivanha saamelainen järjestelmä Väline Lapin yhtenäisemmässä hallinnollis-oikeudellisessa asemassa muuhun valtakuntaan Välittävä käsite maankäyttöön ja verotukseen Lapin verotuksen mieltäminen maasta saatavien elinkeinojen tuoton verottamiseksi Verotus maanhallinnan osoittajaksi -kruunun interventio? parempikin puoli asiassa

9 Lapinveromaa Veromaa = lapinkylien sukujen perintömaiden ja talonpoikaisen tilajärjestelmän välimuoto Kruunu sovelsi pyyntitalouden maanhallintaan ja elinkeinojen tuottoon tilajärjestelmän periaatteita mm. autioituminen, oikeudelliset toimenpiteet Erinomaisen edullinen veromaan haltijalle: ei velvoitteita kuten tilajärjestelmän talollisilla

10 Lappi 1600-luvun kruununhallinnossa Valtakunnan hallinto uudistuksen kohteena luvulta lähtien Erit. Kaarle XI:n iso reduktio -> Lapinmaat myös muutoksessa mukana ss. Vuonna 1690 kuningas määräsi maaherra Gotthard Strijkin laatimaan suunnitelman verotusperusteiden uusimiseksi Lapissa Selvitystyö mutta ei toteuttamiskelpoinen Verotus olisi poromääriin perustunut Uudistilalliset olisivat siirtyneet maamiehen verolle

11 Lappi 1600-luvun kruununhallinnossa Valmistelutyö verollepanokomissiolle Maaherra Gustav Douglasin johdolla -> 1695 selonteko: Metsälappalaisilla olisi kunkin lappalaisen hallitsema maa, jota hyödynsi elinkeinoilleen -edellyttäisi maiden ja vesien mittaamista Porolappalaisilla ei olisi maahan pohjautunut verotus tullut lainkaan kyseeseen heidän kiertelevän elintapansa vuoksi -> Kohtuuttoman laajan ja monitahoisen uudistustyön vuoksi verotusperuste tulisi olla lapinkylittäin kiinteä summa (vrt. nykypäivän näkemykset)

12 Verotus 1700-luvun Lapissa Kiinteä kollektiivi kylävero ei perustunut kylän maanomistukseen (vrt. nykypäivän kannanotot) Lappalaisiksi kirjatut maksoivat vakioitua elinkeinojen tuottoon perustuvaa veroa, uudistilalliset maatalouden tuotto sekä metsästys ja kalastus Uudistilallisten poronhoito oli osa karjataloutta Muuttumattomana 1760-luvulle saakka Uudistilojen verometodi

13 1800-luvun verotus VEROTUS: -siirtyi Ruotsin ajalta sellaisenaan autonomiseen Suomeen 13 -Peräpohjolan puolella (Kemin kihlakunta) sekä Sodankylän pitäjässä verotilat maksoivat normaalia maaveroa 1920-luvulle saakka Lisäksi henkivero

14 1800-luku V kerran Lapin tilat maakirjaan Viljantuotto, karjan tuotto voissa, päivätyöt, kyytiverot Rahanarvon muuttaminen ruplakantaan erit luvulla, mutta v rahamanifesti Suomessa Myös lapinvero tuli suorittaa ruplissa Suoraan muutettuna verorasitus kasvanut kolminkertaiseksi V keisari suostui huomattavasti pienempään kurssin muutokseen maatilojen veron osalta -> näkyi v maakirjassa Seurasi kysymys ns. lappalaisten lapinverosta ja sen asemasta 14

15 1800-luku ns. tunturi-, kalastaja- ja metsälappalaisten vero v kollektiivinen ja pohjautui vuoden 1760 ohjesääntöön - ei perustunut maatiluksiin 15 - vuosien 1845, 1855, 1875 ja 1905 maakirjoissa koontisummana -tunturilappalaiset maksoivat osuutensa poroluvun perusteella, -kalastajalappalaiset kalastuspaikkojen ja niittyjen perusteella ja -metsälappalaiset teoriassa metsästyksen mukaan.

16 Lapin maiden hallintakysymys on katsottu kytkeytyvän verotuksen historialliseen luonteeseen Verotus = ylhäältä alaspäin ohjattu talouden ja vallankäytön mekanismi Lappi on ollut omalaatuinen alue verotuksen suhteen

17 Kruunun maanhallinta Kruunun maanomistuksen perustana on nähty tutkimuksissa v:n 1542 Kustaa Vaasan julistus Perustui kuitenkin keskiaikaisiin lakeihin ja kuninkaallisiin määräyksiin Maanjako-oppi eli jaettu omistusoikeus Ei KV:n aikana Oppirakennelma tuli Ruotsin valtakunnassa 1500-luvun lopulla lahjoitus- ja läänitysmaiden myötä, voimissaan erit luvulla Peräisin sydänkeskiajan eurooppalaisista yliopistoista Tavallaan tuolloin keskiaikainen feodaaliajattelu ja -oikeus Läänitysjärjestelmän vahva ote -> samalla myös maanomistuksesta erivahvuisia osaoikeuksia Dominium directum dominium utile

18 Maanjako-oppi Veronmaksu toimi hallintasuhteen määrittäjänä Talonpoika maksoi määritellyn veronsa -> perintöoikeudellinen hallintasuhde tilaansa 1620-luvulta lähtien: jos verot maksamatta -> tila kruunulle Lisäksi muunlaista maata: Kylien ja pitäjien yhteismaita eli yleismaita eli allmenninkejä Kruunun maata Yleismaalle uudistilan perustanut oli kruunun uudistilallinen Erämaat Entäpä Lappi? Vanhastaan tutkimuksissa oli: 1600-luvulla kruunun omistusoikeus Lapin maihin Kuitenkin jo keskiajalta johdonmukainen linja yleismaihin

19 Lappi 1600-luvun kruununhallinnossa 1600-luvun alkupuolella Lapin asema kruununhallinnossa stabilisoitui Kruunulta myös oikeutta ja suojaa esim. nautintamaita koskeneissa kiistoissa Ongelmaksi tuli asutuksen ja maankäytön ja siitä johtunut verotuksen epäyhtenäisyys muuhun valtakuntaan nähden Mm. autioitumissäännöt Oikeudenkäytön tulkinnat Verotuksen epämääräisyys

20 Lappi 1600-luvun kruununhallinnossa Muutama keskeinen kuninkaallinen määräys aiemmin esillä olleiden lisäksi vuoden 1602 verollepanoasetus ( ) =kirjava lapinverojärjestelmän uusimisyritys kymmenysverotukseksi -poroista, metsästyksestä, kalastuksesta -tavoitteena oli myös veroamaksavien maiden ja vesien selvittäminen - asetus on nostettu merkittävään asemaan nykypäivän linjauksissa

21 Lapin verotushistoria Epätasainen ja epäoikeudenmukainen verotus talonpoikaispitäjissä -> v vuotuisveron uudistus -> kamreeri Juhana Ottenpojan komissio v:sta 1608 Vuosien yritys siirtyä lapinverossa kymmenysverotukseen Luonnontuotteista siinäkin: porot, metsästys, kalastus Veronvuokrauskausi Verot vuokralla Tornion porvareille: birkarl-kausi Ei säilynyt tietoja mutta oli kevyt rasitus

22 Lapinveromaa Veromaa-käsitteen käyttöönotto ennen 1600-luvun puoltaväliä Lapissa = kruunun virkamiehet Ei ikivanha saamelainen järjestelmä Väline Lapin yhtenäisemmässä hallinnollis-oikeudellisessa asemassa muuhun valtakuntaan Välittävä käsite maankäyttöön ja verotukseen Lapin verotuksen mieltäminen maasta saatavien elinkeinojen tuoton verottamiseksi Verotus maanhallinnan osoittajaksi -kruunun interventio? parempikin puoli asiassa

23 Lapinveromaa Veromaa = lapinkylien sukujen perintömaiden ja talonpoikaisen tilajärjestelmän välimuoto Kruunu sovelsi pyyntitalouden maanhallintaan ja elinkeinojen tuottoon tilajärjestelmän periaatteita mm. autioituminen, oikeudelliset toimenpiteet Erinomaisen edullinen veromaan haltijalle: ei velvoitteita kuten tilajärjestelmän talollisilla

24 Lappi 1600-luvun kruununhallinnossa Valtakunnan hallinto uudistuksen kohteena luvulta lähtien Erit. Kaarle XI:n iso reduktio -> Lapinmaat myös muutoksessa mukana ss. Vuonna 1690 kuningas määräsi maaherra Gotthard Strijkin laatimaan suunnitelman verotusperusteiden uusimiseksi Lapissa Selvitystyö mutta ei toteuttamiskelpoinen Verotus olisi poromääriin perustunut Uudistilalliset olisivat siirtyneet maamiehen verolle

25 Lappi 1600-luvun kruununhallinnossa Valmistelutyö verollepanokomissiolle Maaherra Gustav Douglasin johdolla -> 1695 selonteko: Metsälappalaisilla olisi kunkin lappalaisen hallitsema maa, jota hyödynsi elinkeinoilleen -edellyttäisi maiden ja vesien mittaamista Porolappalaisilla ei olisi maahan pohjautunut verotus tullut lainkaan kyseeseen heidän kiertelevän elintapansa vuoksi -> Kohtuuttoman laajan ja monitahoisen uudistustyön vuoksi verotusperuste tulisi olla lapinkylittäin kiinteä summa (vrt. nykypäivän näkemykset)

26 Verotus 1700-luvun Lapissa Kiinteä kollektiivi kylävero ei perustunut kylän maanomistukseen (vrt. nykypäivän kannanotot) Lappalaisiksi kirjatut maksoivat vakioitua elinkeinojen tuottoon perustuvaa veroa, uudistilalliset maatalouden tuotto sekä metsästys ja kalastus Uudistilallisten poronhoito oli osa karjataloutta Muuttumattomana 1760-luvulle saakka Uudistilojen verometodi

27 1800-luvun verotus VEROTUS: -siirtyi Ruotsin ajalta sellaisenaan autonomiseen Suomeen 27 -Peräpohjolan puolella (Kemin kihlakunta) sekä Sodankylän pitäjässä verotilat maksoivat normaalia maaveroa 1920-luvulle saakka Lisäksi henkivero

28 1800-luku V kerran Lapin tilat maakirjaan Viljantuotto, karjan tuotto voissa, päivätyöt, kyytiverot Rahanarvon muuttaminen ruplakantaan erit luvulla, mutta v rahamanifesti Suomessa Myös lapinvero tuli suorittaa ruplissa Suoraan muutettuna verorasitus kasvanut kolminkertaiseksi V keisari suostui huomattavasti pienempään kurssin muutokseen maatilojen veron osalta -> näkyi v maakirjassa Seurasi kysymys ns. lappalaisten lapinverosta ja sen asemasta 28

29 1800-luku ns. tunturi-, kalastaja- ja metsälappalaisten vero v kollektiivinen ja pohjautui vuoden 1760 ohjesääntöön - ei perustunut maatiluksiin 29 - vuosien 1845, 1855, 1875 ja 1905 maakirjoissa koontisummana -tunturilappalaiset maksoivat osuutensa poroluvun perusteella, -kalastajalappalaiset kalastuspaikkojen ja niittyjen perusteella ja -metsälappalaiset teoriassa metsästyksen mukaan.

30 P O R O S A A M E L A I S E T JA P O R O N H O I T O

31 1800-luku 31 Porosaamelainen asutus 1800-luvun Suomen Lapissa -laidunnus ulottui 1700-luvun lopulla Inarin länsiosiin ja 1800-luvun alussa Kittilän pohjoisosiin, Sodankylän latvoille -Enontekiön porosukujen suuri vaihtuvuus luvulla -vakiintui muutama suku Käsivarren seutuville: Valkeapää, Nikodemus, Magga, Labba, Lodda ja Vasara -erityisesti Ruotsin puolelta yhä voimakkaampi laidunnus, osin myös Koutokeinon suunnasta

32 1800-luku 32 -Poronomadismin kriisivuodet 1800-luvun jälkipuolella vaurastuminen, keskittyminen ja poromäärien huomattava kasvu -mm. Näkkäläjärville mahdollistui siirtyminen täyspaimentolaisuuteen -muuten pienyhteisöt suljettuja, säädeltiin erit. avioliittojen avulla -Seuraukset: laidunahtaus, jyrkät ristiriidat, porovarkaudet: erit. Enontekiöllä

33 1800-luku -Voimakas tila-asutuksen kasvu ja poroluvun kasvu johtivat konfliktiin -Osa suvuista pakotettuja muuttamaan syvemmälle Suomen Lappia -erit. Inariin 1850-luvulta lähtien mutta myös Sodankylään 1870-luvulta lähtien ja myös Kittilään -Samaan aikaan Ruotsin puolelta yhä kasvava laidunnus Enontekiön alueella 33

34 1800-luku Käytännön seuraukset: 1852 Norjan-rajan sulkeutuminen -> n. 300 koutokeinolaista siirsi kirjansa Kaaresuvantoon 1888/89 rajasulku Ruotsin vastaisella rajalla -> suuri joukko perhekuntia siirsi kirjansa Koutokeinoon 34 Viimeistään 1800-luvun puolivälissä Enontekiön porosaamelaiset ryhmittyneet pieniin porokyliin Myös jutamisreitit vakiintuivat, rajasulkujen seurauksena Enontekiön sisäisiksi We- and they-group

35 1800-luku Porosaamelaisten muuttoliike jatkui Inariin, Sodankylään (Vuotso) ja Kittilään 1800-luvun loppupuolella Taustalla oli Norjan ja Ruotsin puolelta ollut laajamittainen laidunnus ko. alueille 1800-luvulla laidunahtaus 35 Sodankylään 1870-luvun alkuvuosista alkoi muuttoliikettä 1. Matti Peltovuoma Koutokeinosta, 2. Lassi Nikodemus 1874, sitten mm. Matti Ponku Karessuvannosta Maaherra: ulkomaalaisia ei saanut kirjata missään ominaisuudessa esim. henkikirjoihin Väestökirjanpitoon vasta 1890-luvun alussa Sodankylässä oli v kaikkiaan 12 porosaamelaisperhekuntaa Suomen alamaisiksi v Kittilään tuli myös 1870-luvulta lähtien yht. 7 perhettä

36 1800-luku 36 Inariin voimakas muuttoliike Norjan ja Utsjoen puolelta laiduntaminen Inarin kalastajasaamelaisilla oli vielä 1800-luvun puolivälissä hyvin vähän poroja: noin puolella perhekunnista ja keskim poroa Ruijan puolelta laiduntaneilla poronhoitajilla noin poroa talviaikaan Inarissa Vuoden 1852 rajasulun jälkeen osa Norjan porosaamelaisista asettui pysyvästi Inariin = kruununmetsätorppareiksi virallisesti Inarilaisilla oli 1860-luvulla noin poroa, 1870-luvun puolessavälissä jo noin poroa -> syntyi myös ristiriitoja uudisasukkaiden kanssa Vuonna 1900 laskettiin Inarissa olevan poroa.

37 Poronhoito luvun alkupuolella suurimmaksi poropitäjäksi Suomessa kasvoi Sodankylä samalla kun Inarin määrät pienenivät voimakkaasti Painottui talonpoikaisseuduille Syynä taustalla oli siirtyminen paliskuntajärjestelmään + suotuisat olosuhteet Aluksi vapaaehtoisena 1870-luvulta 1898 senaatin päätös vakiinnuttaa järjestelmä: Vain paliskuntien puitteissa laiduntaa valtionmailla

38 L A P I N E L I N K E I N O I S T A L U V U L T A L Ä H T I E N

39 Lapin elinkeinot 1700-luvulla Karjanhoito ja sitä myöten niittytalous oli pohjoisen talollisten pääelinkeino Levisi jo 1600-luvulla Lapinmaan puolellekin Lammastalous etenkin levisi: Kemin Lapissa oli vielä 1750-luvulla enemmän lampaita kuin poroja

40 Lapin elinkeinot 1700-luvulla Karjanhoito 1700-luvun loppupuolella Verosavua kohti lehmiä: Kittilässä seitsemän, Sodankylän alueella kuusi, kuten myös Kuusamossa kuusi Kemin emäpitäjässä 8 lehmää Rovaniemellä 10 lehmää Lampaita oli taloissa yleensä 12-13, Lapinmaan puolella 10, kun koko läänissä noin 9

41 Lapin elinkeinot 1700-luvulla majavanpyynti Kittilässä 1700-luvulla Ruotsin valtakunnan merkittävintä = lapinveron peruste siellä Kemin Lapin kalavedet yhteisnautinnassa viimeistään 1700-luvun alkupuolella -Inari ja Utsjoki poikkeuksia -Kemin pitäjässä jo 1690-luvulla poikkeaa Tornionlaakson kehityksestä, =kaukokalastus

42 Elinkeinot 1700-luvulla Lohenpyynti: -alajuoksun patopyynti hyvin tehokkaaksi -> jatkuvia riitoja 1600-luvun alkuvuosista lähtien Patopyynti keskitettiin kruunun padoille Kruunu sovelsi yleismaa-käsitettä vesialueisiinkin kuninkaanväylä 1618 Schedingin sopimus Manttaalitiloille oikeus lohenkalastukseen ja kiinteä lohivero Voimassa 300 vuotta

43 Lohenpyynti 1660-luvulta kiertävät kullekunnat Kemijoella (8) 1733 Tornionjoelle, myös 8 kruununpatoa (myöh. 6) Lohenpyynnin omistuskysymys kehittyi 1700-luvulla V kalastussääntö: kruunu omisti suurten jokien kalastuksen Talolliset saivat veroa vastaan nauttia Talolliset vuokramiehen asemaan

44 44

45 45

46 Teollistuva Lappi Kemin sellu- ja paperitehtaat: Kemi Oy 1919 ja Veitsiluoto Oy 1930-l selluloosa Sahat Lapin Kulta Oy Kirjapainot Kemissä ja Torniossa II maailmansodan jälkeen: Kekkoslaista politiikka Lapin teollistamiseksi Kaksi merkittävää toimenpidettä Kemijärven sellutehdas 1965 Kemijärvi Oy:nä -> 1968 Veitsiluoto Oy:öön -> 2008 Outokummun Tornion terästehdas (ferrokromitehdas) <- Kemin Elijärven kromikaivos l. Keri Oy

47 Lapin työllistäjät 2000-luvulla Kaupanala on ollut 2000-luvulla Lapin maakunnan elinkeinoista toimialoittain tarkasteltuna toiseksi tärkein yhteiskunnallisten palvelujen jälkeen Vuonna 2004 kauppa, majoitus- ja ravitsemustoiminta tarjosi noin työpaikkaa, mikä oli 15 prosenttia kaikista Lapin työpaikoista. Määrä oli noin enemmän kuin teollisuudessa Liikevaihdolla mitattuna Lapin maakunnan yritystoimipaikoista vuonna 2004 tukku- ja vähittäiskauppa oli myös toiseksi suurinta, noin 1,67 miljardin euron liikevaihdolla suurimmalla alalla teollisuudessa liikevaihto kohosi noin 4,2 miljardiin euroon Vuonna 2004 esimerkiksi kaivostoiminnassa liikevaihto jäi 49 miljoonaan euroon (2012 neljä toimivaa metallimalmikaivosta, 2011: 121 milj. euroa) Matkailu Lappiin!

48 Mökkien osuus asuntokannasta 2010 SUOMI LAPPI Mökkejä Asuintalot Yhteensä joista mökkejä % Lähde: Tilastokeskus, Asuminen, Rakennukset ja kesämökit

49 Matkailuyöpymiset 2000-luvulla LAPPI TORNIONLAAKSO TORNIONLAAK- SON OSUUS % , , ,5 Lähde: Lapin liitto, tilastot, matkailu

50 LAPIN VÄESTÖKEHITYKSEN ERITYISPIIRTEET LUVULLE SAAKKA

51 Lapin väestökehitys -väkilukuun vaikuttaa kolme tekijää -syntyvyys, kuolevuus, muuttoliike -liikaväestö purkautuu jollain tavalla: -uudisasutus -poismuutto -väestökatastrofi -Lapissa väestönkasvu kanavoitui 1800-luvulla erityisesti uudisasutukseen -muuttoliike oli vähäistä ja naapuripitäjien välistä (vrt. siirtomaakäsitys) -varsinkin tilojen halkominen

52

53 Lapin väestökehitys 53 Miksi väkiluvun kasvu oli Lapissa voimakasta? 1. matala kuolleisuus 2. korkea syntyvyys (hedelmällisessä iässä olleiden kasvava määrä kun kuolleisuus ei ollut korjannut pois, ts. ikärakenne) 3. vähäinen muuttoliike Yksittäisiä henkilöitä, harvoin perhekuntien muuttoa 1800-luvun lopulla positiiviseksi

54 Peräpohjolan maalaiskuntien väkiluvun kehitys 1800-luvulla Kemi Tervola Simo Rovaniemi Kemijärvi Kuolajärvi Alatornio Karunki Ylitornio* Turtola Kolari Yhteensä

55 Siirtolaisuus Siirtolaisuutta ei Lapista mutta Peräpohjolasta kyllä, erit. Tornionlaaksosta ja Kemin maalaiskunnasta Käynnistyi Tornionlaaksosta 1860-luvulla (Ruijan kautta) 55 Kaikkiaan vuosien aikana lähti nykyisen Lapin läänin alueelta siirtolaisiksi Amerikkaan noin 7200 henkeä, virallisesti passiluetteloiden mukaan 3627 henkeä. Koko Suomesta henkeä, 52 % Vaasan läänistä Määrällisesti eniten lähtijöitä oli Alatorniolta ja Kemin maalaiskunnasta, mutta väkilukuun suhteutettuna suurimmat siirtolaismäärät olivat Simosta, Karungista, Kemijärveltä ja Ylitorniolta.

56 Siirtolaisuus Väkilukuun suhteutettuna: Kemijärvi 5,5 Karunki 5,3 Kemi mlk 5,3 Simo 4,9 Leipä, vapaus, vaurastuminen, houkutukset, asevelvollisuus

57 Siirtolaisuus Muurmannin eli Ryssän rannan siirtolaisuus luvulta lähtien Pummanki, Uura, Salmijärvi sekä Kuolan rannikko v luterilaisia suomalaisia asui 350 henkeä V luterilaisia suomalaisia asui henkeä 57 Vahvasti vaikutti Suomen Jäämerenkysymykseen, joka yhteydessä kysymykseen isänmaan Suomen koko kansasta:

58 Lapin läänin alueen väkiluvun kehitys Vuosi 58 Väkiluku

59 Ruotsin siirtolaisuus: Suomesta Ruotsiin 1950-luvulta lähtien Huippuvuodet 1960-luvun lopulta 1970-luvun alkuun Kaikkiaan Suomesta muutti Ruotsiin vuosina henkeä Volvo, Gislaved, Felix Eskilstuna, Borås, Göteborg Lapin läänistä ulkomaille henkeä

60 60