Siemenviljelyn opas - alkusanat 3

Transkriptio

1

2 Oppaan sisältö Siemenviljelyn opas - alkusanat 3 Miksi viljelen kylvösiementä? 4 Janne Berg, Artjärvi 4 Martin Lainio, Sipoo 4 Antti Nikula, Mäntsälä 4 JK Nyman Oy, Loimaa 4 Sopimusviljelyn etuja ja rajoitteita 5 Siementuotannon laajuus ja markkinat 7 Eurooppa 7 Suomi 7 Markkinat 7 Siemenen tuonti ja vienti 7 Lajikemarkkinat 8 Kannattavuus 9 Viljelytekniikka 11 Siemenviljelyksen perustaminen 11 Muokkaus- ja kylvötekniikka 11 Siemenviljan lannoitus ja kalkitus 11 Kasvinsuojelu 12 Siemenviljan sadonkorjuu ja kuivatus 13 Siemenerän varastointi ja toimittaminen 13 Nurmikasvien siementuotanto 14 Erikoiskasvien siementuotanto 16 Rypsi ja rapsi 16 Herne 16 Härkäpapu 17 Siementuotannossa pinta-alaltaan vähäisiä kasveja 17 Siemenviljelyn lainsäädäntö ja tarkastukset 18 Siemenluokkajärjestelmä 18 Sertifiointiprosessin vaiheet 19 Luonnonmukaisesti tuotettavan siemenen erityisvaatimukset 26 Tilan omaa siementä (TOS) koskeva lainsäädäntö 27 Sopimusviljely 28 Sopimusten sitovuus ja vastaavuus 28 Siemenviljelysopimus 29 Siemenviljelijäin yhdistykset aatteellista järjestötyötä 30 Siementuotannon edunvalvonta 32 Kylvösiemen -lehti 33 Hakemisto 34

3 Siemenviljelyn opas - alkusanat Siemenviljelyllä on Suomessa pitkät perinteet. Viime vuosina siemenviljaa on ser fioitu vuosi ain noin tonnia ( tonnia), nurmisiemeniä noin 3000 tonnia, palkoviljoja noin 1000 tonnia ja rypsin ja rapsin siemeniä noin 400 tonnia. Siementuotanto on sopimustuotantoa. Sopimustuotanto on jo pitkään ollut perinteinen siementuotannon muoto niin viljoilla kuin nurmi-, öljy- ja palkoviljoillakin. Sopimustoiminnasta hyötyvät siementä tuo avat viljelijät samoin kuin siemenpakkaamotoiminta ja kauppa sekä siementä ostavat viljelijät. Siementuotanto on viljelynä tavoi eellista ja vaa vaa ja onnistuminen on monen tekijän summa. Onnistumisen edellytys on hyvä amma taito sekä suotuisat kasvuolosuhteet niin sään kuin pellon kasvukunnonkin osalta. Tässä oppaassa käsitellään siementuotannossa huomioon ote avia asioita lähinnä siemenviljelijän näkökulmasta. Siementuotanto ei ole pelkkää viljelytekniikkaa vaan tuotannossa on huomioitava myös siementuotantoa koskeva lainsäädäntö ja ohjeisto, jotka ovat viljelytoimenpiteiden ja sään ohella avainasemassa siementuotannon onnistumisessa. Keskeisiä, viljelyssä huomioitavia tekijät ovat mm. käyte ävä kantasiemen, esikasviltaan siementuotantoon soveltuvan lohkon valinta ja viljelmällä siementuotannon lisäksi viljelyssä oleva siementuotannossa olevan lajin ja lajikkeen muu tuotanto. Viljelyllises on kiinnite ävä erityistä huomiota rikkakasvien ja kasvitau en tehokkaaseen torjuntaan ja muuhun viljelytekniikkaan hyvän ja tasalaatuisen siemensadon varmistamiseksi. Tässä oppaassa on aluksi muutaman viljelijän ajatuksia siitä miksi he viljelevät kylvösiementä, sen jälkeen paneudutaan itse tuotantoon, mu a myös markkinoihin ja kanna avuuteen. Erikseen käsitellään niin nurmikasvien kuin muidenkin erikoiskasvien siementuotantoa sekä luomusiementuotantoa. Tämän oppaan aineisto on alun perin koo u järjeste yjä koulutus laisuuksia varten MTK:n siementuotannon kehi ämishankkeen toimesta vuoden 2012 aikana. Oppaan sisällön kokoamiseen ovat osallistuneet: Jukka Peltola, MTK ja Raimo Nordman Koulutusaineiston pohjalta on teks n oppaaksi toimi anut Raimo Nordman Suuret kiitokset kaikille siementuotannon koulutus- ja opastyössä mukana olleille. Erityiskiitos Elintarviketurvalisuusvirasto Eviran siementarkastusyksikölle ja MTK:n siementuotannon kehi ämishankkeen ohjausryhmälle aineiston tarkistamisesta ja saaduista hyvistä korjausehdotuksista ja kommenteista! Oppaan kuvat: Raimo Nordman (ellei kuvan yhteydessä toisin mainita) MTKMTK:n siementuotannon kehi ämishankke

4 Miksi viljelen kylvösiementä? Janne Berg, Artjärvi Tilallani on jo perinne ä kolmen sukupolven ajalta siementuotannosta. Tuotan erityises nurmisiemeniä. Perustelen sitä sillä, e ä heinä on Suomessa pellon luontainen kasvipeite ja nurmisiemen yksi karjatalouden perustarpeista ja sitä kau a sillä on vankka kysyntä vuodesta toiseen. Siementuotanto on sopimustuotantoa, joka varmistaa markkinoinnin ja tuotanto on ennuste avaa. Koko pinta-alan sadon voi myydä ennalta edossa olevalle ostajalle. Lisäetuna nurmisiementuotannosta viljan siementuotantoon verra una tulee pienempien tavaramassojen käsi ely. Siementuotanto on näköalapaikka uusiin lajikkeisiin. Tuo aessaan siementä voi viljelijä tuntea olevansa eturivin viljelijä. Siemenviljelijä tulee olla sopeutumiskykyinen ala muu uviin markkina lanteisiin ja mielellään siemen lalla tulee olla omat koneet ja kalusto hukkakauravaaran minimoimiseksi. Kasvuston tervey ä tulee olla valmis jatkuvas vaalimaan. Sadon käsittely vaa i niin ikään huolellisuu a, jo a ei enää siinä vaiheessa sadon itävyy ä vaaranneta. Siemenviljelijältä edellytetään, e ä hän on aidos kiinnostunut siementuotannon eri vaiheista ja kaikissa tekemisissään huolellinen ja viitseliäs, kuvaili Berg siemenviljelijältä edellyte äviä ominaisuuksia. Martin Lainio, Sipoo Siementuotanto lallani on aloite u jo 1970-luvulla, jolloin se antoi lisätuen viljanviljelylle. Hyviä kokemuksia on nyt myös herneen siementuotannosta, jossa on päästy hyvään kanna avuuteen. Siementuo ajana pysyy viljelyn kärjessä ja pääsee ensimmäisten joukossa kokeilemaan uusia lajikkeita. Siementuotannossa maksetaan siemenlisää, joka antaa taloudellista mo vaa ota tuotannolle. Siementuotanto avaa myös lalla mahdollisuuden omaan pakkaamotoimintaan. Lainion mielestä on siemenviljely eräällä tavalla elämäntapa. Siemenviljelijän on oltava valmis vastaamaan tuotannon ase amiin haasteisiin. Tarkkuu a vaaditaan kaikissa toimissa, erityises esikasvivaa mukset ovat paljon tärkeämpiä ymmärtää kuin tavallisella kasvinviljely lalla. Siemenviljelijällä on oltava valmiu a normaalia vilja laa enemmän suunni eluun ja viljelyn jatkuvaan tarkkailuun, joka saa aa tuntua jopa eräänlaiselta puuhastelulta. Tunnollinen on oltava kaikissa toimissaan ja pitkäjänteinen, kun tulokset voivat vuosi ain merki äväs vaihdella. Antti Nikula, Mäntsälä Olen toisen polven siementuo aja. Isäni aloi siementuotannon 1980-luvulla. Syinä siementuotannon aloi amiseen olivat viljalle makse ava parempi hinta ja siemenlisä. Näen siementuotannon tavallista viljanviljelyä mielenkiintoisempana. Siementuotanto avaa mahdollisuuden päästä kokeilemaan uusia lajikkeita, jotka usein ovat en siä monessa suhteessa parempia, satoisampia, pidemmälle jaloste uja, taudinkestävämpiä ja lujakor sempia. Nikula koros siemenviljelijältä edellyte ävänä ominaisuutena huolellisuu a erityises koneiden ja kaluston puhtaanapidossa, mu a myös on oltava valmiu a tarvi aessa perata kasvustosta vieraita lajeja. Lisähintaa on mahdollisuus saada, jos tuottaa siemenerän, jossa Eviran tutkimuksen mukaan haitallista lajia on nolla kappale a puolenkilon näytteessä. Ylimääräisille toimenpiteille ja amma taidon ylläpitoon pitää tarvi aessa löytyä aikaa. Siemenviljely sopii hyvin täysaikaiselle viljelijälle, jolla on kiinnostuneisuu a siementuotantoon. JK Nyman Oy, Loimaa Kari Nyman kertoi siementuotannosta JK Nyman Oy:ssä Loimaalla: Tilalla on siementuotantoa harjoite u sikatalouden ohella jo 1960-luvulta alkaen, kun nykyisten omistajien isä aloi eli lanpitoa. Veljekset Jaakko ja Kari aloi vat viljelyn vuonna 1995, jolloin siirry in samalla luomutuotantoon, ja vuonna 2007 lasta ja sen sikataloudesta muodoste in osakeyh ö. Nurminadan siementuotanto on lähes koko ajan ollut mukana kasvivalikoimassa, nykyisin tuotetaan myös - motein siementä, viljan siementuotantoa on ollut ajoittain. Luomurehuviljan saan sikatalouden tarpeisiin ei mahdollista nyt siementuotantoa viljoista, kun vilja tarvitaan rehuksi omassa sikatuotannossa. Peltoa lalla on viljelyssä 153 ha, josta omaa on lähes 100 ha. Tavoi eena on, e ä peltoalasta noin kolmannes olisi nurmisiementuotannossa. Siementuotannon osuus lan peltoalasta on hiljalleen alentunut, ollen korkeimmillaan noin 80 %. Tuolloin viljakin tuote in vielä siemeneksi. Viimeksi on luovu u rypsin ja härkäpavun siementuotannosta. Miksi siementä? Luomusäännöt edelly ävät monipuolista viljelykiertoa, joka kasvi lalla on mahdollista nurmisiementuotannon avulla Käyte ävissä oleva lietelanta soveltuu hyvin nurmiheinien lannoitukseen. Rikkakasvien torjunta on haaste luomutuotannossa, jota kuitenkin mahdollisimman monipuolinen viljelykierto helpo aa. Miten luomusiementuotanto eroa tavanomaisesta siemenviljelystä? 4

5 Rikkaruohojen torjunnassa ero on oleellisin, nurmisiementuotannossa rikat on ehdo omas saatava pois viljelykseltä jo esikasvilta. Nurmisiementen satovuosien määrän ratkaisee pääasiassa viljelyksen rikkaruoho uminen. Rypsin tuotannosta lalla on pitänyt luopua, kun kirppaongelma on ollut jo niin paha, e ä satoa ei juurikaan ole viime vuosina enää saatu. Siementuotannon edut? Viljantuotannossa ainakin olisi se, e ä saisi nopeas uudet lajikkeet käy öönsä. On mahdollista kasvi lalla pitää noin kolmannes viljelyalasta nurmella Luomusiementuotannon erityisvaa muksia? Lajikkeen valinnan merkitys korostuu, kiinnite ävä erityistä huomiota taudinkestävyyteen ja lakoutumisominaisuuksiin Viljelykiertoon on kiinnite ävä erityistä huomiota. Muokkauksen oikea-aikaisuus ja rii ävyys tulee pystyä mahdollisimman hyvin määri elemään. Nurmiheinien kylvön onnistuminen on kovas kiinni kasvukauden säästä. Kylvöön Nymanilla on käyte y useita eri menetelmiä. Perinteistä laahavannaskoneella kylvöä ja kylvöä joko ensimmäisen tai toisen rikkakasviäestyksen yhteydessä. Rikkaäkeeseen hanki in jo vii sen vuo a si en pneumaa nen piensiementen kylvöyksiköllä. Siementuotannon rajoi eita? Luomusiementuotannossa on mahdollisuus saada lupa peitatun kantasiemenen käy öön, mu a siitä huolima a se ei ole aina perusteltua. Jos peitatulla siemenellä kylve y vilja ei jostain syystä menekään siemeneksi, niin satoa ei voi käy ää tai myydä luomuna. Luomutuotanto vaa i paljon erikoiskalustoa, jollaista ei peruskasvinviljely lalla tarvita. Ongelmat ovat usein lakohtaisia ja niin ne on pystyttävä ratkaisemaan lakohtaises. Kanna aako luomu lan erikoistua siementuotantoon? Erityises luomviljelyyn siirtymässä olevalla siementuotantoon kelvollisella lalla on mahdollisuus jo siirtymävaiheen aikana päästä tuo amaan luomutuotantokelpoista siementä. Nurmisiementuotanto vähentää työn tarve a, joka luomutuotannossa on merki ävän suuri. Nurmisiemenistä on mahdollista luomuna päästä jopa samaan satotasoon tavanomaisen viljelyn kanssa. Tulevaisuuden haasteita ja kehi ämiskohteita? Rikkaruohojen torjuntaan on koko ajan kehite ävä, se antaa haasteita. Käytäntö on ope anut, e ä pahat rikkakasvit on syytä kitkeä pois kasvustosta, tällaisia kitke äviä ovat esimerkiksi hierakat moteissa. Puna-apilan siementuotantoa on Nymanilla kokeiltu. Se on onnistunut hyvin vaihtelevas, mu a tärkeää on pitää puna-apilan siementuotantolohkot erillään nurminadan ja motein siementuotantolohkoista. Puna-apila on melkoinen rikkakasvi nurmiheinien joukossa. Viljelijöiden ajatuksia sopimusviljelyn eduista ja rajoitteista Etuja Varmuus markkinoista, ei tarvitse mie ä myyn ä, kaupat on sovi u jo etukäteen jatkuvaa yhteydenpitoa ostajan kanssa, joka yleensä merkitsee myös molemminpuolista etojen jakamista Sopimuskumppanilta saa etoja ja ohjeita lajikkeiden viljelyyn erilaisten esitemateriaalien, henkilökohtaisen yhteydenpidon ja seminaarien muodossa Hinnoi elu tehdään joko päivän hintaan, etyn ajan keskiarvon mukaan tai muun etukäteen edossa olevan mekanismin mukaises Rajoitteita Sadon myyn hintaa ei ole mahdollista kilpailu aa, satoa ei sopimuksen rajoi amana voi myydä toiselle ostajalle, lajikkeiden omistusoikeudet myös rajoi avat myyn mahdollisuuksia ainakin siemeneksi Ostajalla on mahdollisuus määri ää siemenerän vastaano oaika, maksu tapahtuu ellei toisin sovita tämän toimitusaikataulun mukaises Sopimusviljelyllä siemenpakkaamot ja kauppa varmistavat markkinatasapainoa ja saa avat tarvi aessa rajoi aa tuotantoa Siementuotantoon kanna aa erikoistua, mi akaavaetua saavutetaan, jos koko la voidaan o aa siementuotantoon. Siementuotannon edelly ämä huolellinen viljelykäytäntö, sadon tarkkailu, hygienia ja vastaavat muut toimenpiteet tulee joka tapauksessa tehdä koko lalla. Siementuo ajalle ne ovat toiminnan edellytykset ja perusta. Jos vastaavas näitä ylimääräistä huolellisuu a vaa vat työt tehtäisiin tavanomaisessa kasvintuotannossa, niiden teolle ei markkinoilta saa vas ne a hinnan muodossa. Siemenviljelyllä on tulevaisuu a Suomessa niin kauan kuin maataloustuotantokin meillä voi jatkua, pohjoinen sijain mme edelly ää aina omaa siementuotantoa, näin myös tulevaisuudessa. Nurmisiementuotannolla olisi meillä mahdollisuu a aidos myös vien in. Haasteita ja kehittämiskohteita Lainsäädännölliset vaa mukset meille tulevat yleiseurooppalaisista säädöksistä. Meillä pohjana ovat EU-normit, mu a hukkakauran osalta meillä on ukempi kansallinen laki. Kansalliset tuotantomääräykset tulee ase aa samalle tasolle esimerkiksi hukkakauran osalta, koska tällä hetkellä saavatkin naapurimaat kilpailuetua Suomeen nähden kevy- 5

6 emmästä vaa mustasosta. Byrokra an ja paperityön määrää tulisi saada vähenemään kaikenkin viljelyn osalta, mu a erityises siementuotannosta. Kylvösiemenen koko ketjulta tulee edelly ää toimivuu a, siemen on kuitenkin massatuote, josta ei myöskään siemenpakkaajan ja kaupan tulisi edelly ää saavansa korkeaa kate a. Mikäli ser fioidun siemenen käy öaste a halutaan nostaa ja myydä siementä suuremmissa erissä, tulee hinnan olla siemenen käy äjälle houku eleva. Ser fioidun siemenen käy öaste a on hinnan lisäksi mahdollistanostaa myös valistustyöllä. Kasvintuotannossa on satotason nousu paljol riippuvainen ser fioidun kylvösiemenen käy öasteesta. Siemenviljelyn kanna avuudesta tulee kuitenkin aina pitää huolta, yksi merki ävä tekijä tähän on makse avan siemenlisän suuruus, jota tulisi tarvittaessa koro aa. 6

7 Siementuotannon laajuus ja markkinat Eurooppa Vaikka siementuotanto maailmalla on nopeas kansainvälistynyt, tuotanto on edelleen pääosin paikallista tuotantoa, joka korostuu muun muassa Suomen kaltaisilla äärialueilla. Euroopan siementuotannossa on kuitenkin jo pitkään jatkunut alamäki, eikä ser fioidun siemenen käy ö ole näy änyt kasvunmerkkejä. Viljojen osuus siementuotannosta on lähes kaksi kolmasosaa. Nurmien siementuotantoala vastaa taas vajaata viidesosaa. Kokonaisalasta yli 70 prosen a on nykyisin syyslajeja. Syysvilja-ala onkin ollut viime vuodet kasvussa ja yhä myöhäisemmät syyslajikkeet ovat yleistyneet. Suomi Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) viljastrategian yhteydessä (2011) julkaistun peltokasvien viljelyennusteen mukaan viljojen pinta-ala on meillä vuonna 2020 samalla tasolla kuin vuonna Öljykasvialan ennustetaan reilus kasvavan, mu a kesantoalan supistuvan. Siementuotantoaloissa Suomessa on 2000-luvulla ollut aleneva trendi. Erityisen alhaalla tuotantoalat olivat vuonna 2010, josta on viime vuosina tultu hiukan ylöspäin. Nurmisiementuotannossa alat ovat pysyneet melko vakaas samalla tasolla, mu a öljykasvien siementuotantoalat ovat viime vuosina merki äväs alentuneet kevätrypsin alentuneen viljelykiinnostuksen myötä. Satovuoden vaihteessa myymä ä jääneiden viljan siemenvarastojen määrät ovat merki äväs viime vuosien aika pienentyneet, joka sama kehitys on ollut nähtävissä koko Euroopassa. Nurmi- ja öljykasvien siementen varastomäärät sen sijaan ovat pysytelleen kohtuullisella tasolla. Kahden vaikeamman kasvukauden jälkeen on ser fioidun siemenen kysyntä ollut kasvussa, joka on lisännyt tarve a siementuotantoalojen kasva amiseen siementuotanto loilla sekä hankkimalla uusia viljelijöitä tuotannon pariin. Siemenviljelijöiden lukumäärä on selväs alentunut 2000-luvulla, mu a lakohtainen tuotantoala on vastaavas noussut, mu a kuitenkin hitaammin kuin kaikilla kasvinviljely loilla keskimäärin. Siemenviljelyssä on nyt mukana noin tuhat viljelijää ja siementuotannon kokonaisala on vuosi ain ollut ha. Luomusiemenen tuotantoala on ollut viime vuosina reilu 2000 ha ja siementä on tuote u vajaan sadan viljelijän voimin. Markkinat EU:n alueen suurimmat siemenmarkkinat ovat Ranskassa, Saksassa ja Italiassa. Ranskan osuus koko EU:n siemenmarkkinasta on noin neljännes (2150 tuha a tonnia), Saksan reilu 17 % (1500) ja Italian noin 10 % (900). Ser fioidun siemenen käy öaste on Euroopan maista korkein Tanskassa, 85 %, Ruotsissa ja Norjassa 75 %, Ranskassa 70 %, Saksassa 50 % ja meillä Suomessa vain noin 30 %. Meitä alhaisempi ser fioidun siemenen käy öaste on muun muassa Slovakiassa, Puolassa ja Lie uassa. EU:n alueen keskimääräinen ser fioidun siemenen käy öaste on noin 50 %. Ser fioitua siementä käytetään Suomessa kylvöihin määrällises vuosi ain noin tonnia. Ser fioidun siemenen käy öaste on korkein niin sanotussa karja-suomessa ja alhaisin vilja-suomen alueella. Lapissa ser fioidun siemen osuus kylvöistä on yli 80 %, Kainuussa ja Pohjois-Savossa yli 60 %, Etelä-Savossa yli 50 % ja Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa noin 50 %. Pohjanmaan eri alueilla osuus vaihtelee kolmanneksesta yli 40 prosen in. Niukinta ser fioidun siemenen käy ö on Uudellamaalla, vain noin 14 %, Ahvenanmaalla 21 %, Hämeessä 22 %, Kaakkois-Suomessa ja Varsinais-Suomessa 24 %, Satakunnassa 26 % ja Pirkanmaalla 27 % siementarpeesta. Viljalajei ain tarkastellen on ser fioidun siemenen käy öaste ollut korkein (v. 2012) rehuohralla 38 %, kauralla 30 %, kevätvehnällä 20 % ja mallasohralla vain 18 %. Syysvehnällä osuus oli 25 % ja syysrukiilla 46 %. Siemenen tuonti ja vienti Siementuon Suomeen on ollut pääosaltaan nurmija nurmikkoheinien siementä. Viljakasvien siemeniä on tuotu vuosi ain vaihtelevia määriä. Rukiin viljelyssä siirtyminen hybridilajikkeisiin on merki äväs 7

8 lisännyt rukiin osalta siemenen tuon a, samoin öljykasveilla siirtyminen kevätrypsistä kevätrapsiin ja syysmuotoisiin öljykasveihin. Naapurimaissa, Ruotsissa ja Norjassa olleet heikot korjuuolot vuosina lisäsivät suomalaisen ser fioidun siemenenviljan vien ä merki äväs. Kevään 2010 ja 2012 kylvöille Suomesta vie in viljansiementä kumpanakin vuonna yli tonnia, kevään 2011 kylvöille vien oli hiukan yli 1000 tonnia. Viljansiementen lisäksi on viety ajoi ain hyvin pieniä määriä motein, rypsin ja englanninraiheinän siemeniä. Suurimmat vien- kohteet vuosina olivat Norja, Ruotsi ja Saksa. Lajikemarkkinat Suomen lajikemarkkinoilla on siemenmarkkinoidemme kokoon nähden kova kilpailu. Kiinnostusta Suomen markkinoihin lisää toimiva TOS-järjestelmä ( lan oma siemen), joka mahdollistaa korvauksen kasvinjalostajalle viljelijän omasta sadostaan siemeneksi käy ämästä viljasta. Ko maista lajikejalostusta Suomessa tekee ainoastaan Boreal Kasvinjalostus Oy, mu a lajikkeiden tuon a harjoi avia yrityksiä on useita. Suomi on markkina-alueena pieni ja pohjoisen sijain- nsa takia erityinen alue, jonka kasvuolovaa- muksiin kasvinjalostus muualla ei kiinnitä erityistä huomiota. Viljelyssä olevista kevätviljalajikkeista valtaosa on ko maista alkuperää, esimerkiksi vuoden 2011 siemeneksi ser fioidusta kevätviljasadosta ko maisten lajikkeiden osuus oli 62 %, ruotsalaisten 7 %, norjalaisten 14 % ja muualla jaloste ujen 17 %. Mitä pohjoisemmaksi mennään sitä suurempi osuus viljelyssä olevista lajikkeista on jalostuksellises ko maista alkuperää. Boreal Kasvinjalostus Oy:n lajikekoeruutujen kylvöä Mustialassa 8

9 Kannattavuus Tuotannon kanna avuus on kiinni saavutetusta satotasosta, sadosta saadusta hinnasta sekä viljelyn vaa mista kustannuksista. Siementuotanto on sopimusviljelyä ja sille oleellista on, e ä tuo eesta saatava hinta, mu a samoin tuotantokustannukset, ovat suuremmat kuin vastaavien kasvien viljelyssä muuta käy öä varten. Tuotantokustannukset tulee määri ää lakohtaises, jolla perusteella on ratkaistavissa saadaanko siementuotannolla lan kanna avuu a nostetuksi. Tilakohtaiset kustannustekijät viljelijän ammat- taidon ohella ratkaisevat kanna avuuden. Tuotantokustannus, joka saadaan jakamalla tuotantokustannukset sadon määrällä, kertoo viljelijälle hinnan, jolla markkinoilla kanna aa toimia. Se selvittää myös tuotantoa rasi avat suurimmat tulokseen vaiku avat kustannustekijät. Kanna avuuslaskelmat tulee tehdä arvonlisävero omilla hinnoilla. Tuo oihin sisällytetään kaikki kasvinviljelyn tuotot, myyn tulojen lisäksi myös tuet, ja kustannuksiin kaikki viljelyn aiheu amat muuttuvat kustannukset sekä tuotantovälineiden aiheu amat kiinteät kustannukset. Muu uvat kustannukset ovat mm. siemeniin, lannoi eisiin ja kasvinsuojeluun käytetyt ostopanokset sekä muu uvat kone- ja työkustannukset. Vähimmäisvaa- mus on, e ä myyn hinnan tulisi ka aa ainakin muu uvat kustannukset. Kiinteitä kustannuksia muodostuu koneiden, lai eiden ja rakennusten vuotuisista kustannuksista, kuten poisto, korko, kunnossapito ja vakuutusmenot. Siemenviljelyn taloudellista tulosta on seura u ProAgrian Lohko etopankkiin kertyneiden todellisten tulos etojen perusteella. Siemenviljelystä taloudellinen tulos on ollut parempi kuin tavanomaisessa rehu- ja leipäviljan tuotannossa. Parempaa tulosta on seli änyt siemenviljelijöiden keskimäärin saamalla paremmalla satotasolla ja korkeammalla tuo ajahinnalla. Siemen moteilla tulos on siemenviljaan verra una samaa tasoa tai hieman heikompi. Timotein tuloksessa vuosivaihtelu on ollut vähäisempää kuin siemenviljoilla. Siemenviljoillakin vuosittainen kanna avuuden vaihtelu peilaa hyvin viljamarkkinoiden hintojen muutosten kanssa. Siemenviljelyssä nousevat muu uvat kustannukset tavanomaista viljelyä korkeammiksi. Siemennurmilla muu uvat kustannukset kasvustojen monivuo suudesta johtuen jäävät siementuotantoa pienemmiksi. Siemenviljoilla tuotannon kanna avuus heikkeni vuosi ain merki äväs vuodesta 2007 aina vuoteen 2010 saakka, jolloin ne ovoi o jäi erityisen alhaiseksi ohralla ja vehnällä. Kauralla siementuotannon ne ovoi o jäi alhaiseksi, lähelle nollaa jo vuonna 9

10 2009. Siemenviljelyssä kanna avuus on yleensä parempi kuin rehu- ja leipäviljan tuotannossa ja viljelyn vaa malle lisätyölle saadaan palkkavaa muksen verran lisätuloa. Keskimääräisellä satotasolla nurmikasvien siemenviljelyn kanna avuus on osapuilleen siemenviljojen kanna avuustasoa. Erikoistuminen on varteenote ava keino parantaa maatalouden kanna avuu a. Siemenviljasta ja nurmesta saatava parempi hinta yhdiste ynä keskimäärin suurempiin keskisatoihin parantaa lan taloudellista tulosta. Siementuotannon aloi aminen ei varsinaises maksa mitään, mu a siihen lii yvät toimenpiteet, vaa vat yleensä jonkin verran rahallista panostusta. Huolellinen viljelijä voi kuitenkin saada lisätuloa siemenviljelyllä ja saada viljelyn vaa malle lisätyölle palkkavaa muksen verran lisätuloa. 10

11 Viljelytekniikka Siemenviljelyksen perustaminen Oikean kasvupaikan valinta on siemenviljelystä peruste aessa tärkeä tavoiteltaessa runsasta, tervettä ja itävää siemensatoa. Kasvupaikan valinnassa on huomioitava myös säädösten siementuotannolle ase amat vaa mukset mm. esikasvista. Nurmisiemenillä viljelyksen perustamisvaa mukset vielä korostuvat. Lohkon sijoi uminen määrätylle viljelyvyöhykkeelle on kasvilaji ja lajikevalintaa tehtäessä ote ava huomioon. Peltolohkojen tulisi mahdollisuuksien mukaan olla selkeät, yhtenäiset ja säännölliset, joilla seikoilla varmennetaan yhtenäisen ja mahdollisimman tasalaatuisen siemensadon saan a. Ojituksen merkitys on suuri. Toimiva pellon vesihuolto on perusasioita kasvintuotannossa. On tärkeää saada ohjatuksi kevään sulamisvedet ja kasvukauden runsaiden sateiden liikavedet tehokkaas pois pellolta. Maan rakenteen tulisi olla kunnossa, ilmahuokosia ja muruja tulee olla oikeassa suhteessa. Hyvä kasvualusta on ve ä läpäisevä, sopivas ilmava ja huokoinen, jo a juuristo pääsee kasvamaan mahdollisimman syvälle. Siementuotantolohkojen tulee olla maan viljavuudeltaan hyviä ja happamuu a ei saa esiintyä, eli ph mielellään ainakin yli 6, jo a tasainen tuleentuminen olisi mahdollista. Kestorikkakasvit tulee torjua ennakkoon, erityisen tärkeää se on nurmiheinien siementuotantoon ote avilla lohkoilla. Hukkakauraa ei siementuotantoon ote avilla lohkoilla saa esiintyä. Hukkakauran osalta oppaassa on myöhemmin siihen lii yvää erityis etoa. Juolavehnä on yleinen ja paha rikkakasvi, jonka kurissa pitämiseen on jatkuvas paneudu ava. Muokkaus- ja kylvötekniikka Kylvöalustaksi siementuotannolle tulee valita mahdollisimman tasalaatuinen pelto. Kylvöalustan tasainen muokkaus takaa kasvuston yhtäaikaisen kehi ymisen. Syyskyntö on osoi autunut siemenviljelyssä parhaaksi perusmuokkausmenetelmäksi rikkakasveja ja kasvitauteja vastaan. Kyntö muokkausmenetelmistä tehokkaimmin vähentää myös jään viljaongelmaa, joka kevytmuokkauksessa tai suorakylvössä voi tulla merki äväksi esteeksi siemenkelpoisen sadon saannissa. Kylvömuokkauksella valmistellaan maa otolliseksi siementen nopealle ja tasaiselle itämiselle ja taimettumiselle. Siemenviljelyksen perustaminen ja hoito vaa vat huolellisuu a myös maan muokkaukselta, maata ei saa muokata sen luontaista rakenne a rikkoen. Hieta- ja multamaat ovat tyypillisiä helpos muokkautuvia maita, joilla myös itäminen ja orastuminen useimmiten onnistuu. Hiesumaiden ongelmana on niiden herkkä lie yvyys ja kuore uvuus sateiden jälkeen. Hiesumaiden viljeltävyy ä parantaa viljelykierrossa mukana olevat nurmet, joilla multavuus ja maan rakenne saadaan pysymään paremmin kunnossa. Savimaiden ongelmana on usein pintamaan liika kuivuminen. Savimaille voidaan kevätkylvöille mennä kuitenkin vasta, kun ne ovat hyvässä muokkaus- ja kylvökunnossa. Siemenen tulee saada maan kanssa hyvä kontak. Siemenen ympärillä olevien maamurujen tulisi olla kooltaan noin viidennes siemenen halkaisijasta. Kylvö tulee tehdä aina rii ävän kosteaan maahan. Keväällä maa on yleensä märkää ja sietää tällöin huonos muokkaustoimenpiteitä. Etenkin savimailla märkyys muoka aessa aiheu aa liiallista ivistymistä. Talveh vat eli syksyllä kylve ävät kasvit saavat yleensä sade a kylvöjen jälkeen rii äväs, jolloin niiden kylvömuokkaukselta ei vaadita niin suurta huolellisuu a ja oikeaa ajoitusta maan vesitalouden suhteen kuin kevätmuokkauksessa. Siemenviljan lannoitus ja kalkitus Lohkon laji- ja lajikevalinnan tulee perustua sen kasvukunnon ja viljavuuden tuntemiseen. Perustana siemenviljelyssä on viljavuustutkimus, jossa ympäristötuen näy eeno otaajuusvaa mus ei aina ole rii ävä. Sopiva näy eeno oväli on noin kolme vuo a ja näyte heys tulee sovi aa lohkokohtaises erilaisten maalaji- ja viljavuusalueiden perusteella rii äväksi. 11

12 Pellon happamuudella on suuri merkitys viljelyn onnistumiseen. Eri kasvilajit ja lajikkeet sietävät happamuu a eri tavoin. Siemenviljelijän on huolehdi ava jatkuvas maiden rii ävästä kalkituksesta. Kevätviljoilla lannoituksen tason määri ävät useimmiten ympäristötukiehdot ja nitraa direk ivi. Tarkenne u lannoitus on lannoitussuunni elun lähtökohta. Siemenviljelyssä lannoitelajin valintaa voi rajoi aa fosforipitoisuus. Lannoitussuunnitelmaa tehtäessä olisi hyvä olla edossa myös kasvinsuojelusuunnitelma. Typen lannoitustarpeen määri äminen on yksi tärkeimpiä yksi äisistä sadon laatuun ja määrään vaiku avista tekijöistä. Alhainen typpitaso alentaa suoraan satotasoa ja heikentää muiden ravinteiden hyödynne ävyy ä. Fosfori vaiku aa viljoilla jyvien määrään ja kokoon. Fosforin rii ävä saan tulee turvata erityises kasvukauden alussa. Kaliumin puute voi heikentää merki äväs satotasoa. Kalium osallistuu kasvin vesitalouden säätelyyn ja yhtey ämistuo eiden kuljetukseen. Kalium on tärkein kasvin kylmänkestävyyteen vaiku ava ravinne. Lohkon hivenravinteiden lisäystarve on nähtävissä viljavuustutkimuksesta. Kevätkylvön yhteydessä voidaan antaa hiven- ja kasvustolannoi eista peruspake. Varsinaiset hivenravinnekohtaiset puutokset on syytä korjata muutaman vuoden välein erillisellä hivenlannoituksella. Hivenravinteista yleensä boori on tärkein, mu a monilla muillakin on merkitystä. Lannoitusmenetelmänä keväällä yhdessä erässä anne u rii ävä typpilannoitus antaa yleensä parhaan sadon. Ongelmana on kuitenkin, e ä typpilannoitustaso joudutaan pää ämään ennen kuin kasvukauden olosuhteista on mitään etoa. Siemenviljelyksilläkin voidaan osa typpilannoituksesta kg/ha jä ää myöhemmin kasvukaudella anne avaksi. Lannoitussuunnitelman mukaisesta fosforilannoituksesta voidaan osa sijoi aa star fosforina aivan siemenen viereen. Täsmäviljelyn yleistyminen parantaa myös siemenviljelyssä lohkokohtaises tasalaatuisen siemensadon saan a. Syysviljoilla lannoitus on kanna avinta tehdä ympäristötuen ehtojen mukaises. Tarkennetussa lannoituksessa typpeä annetaan kylvön yhteydessä enintään 30 kg/ha. Syysviljojen kevätlannoitus tehdään he, kun pellon pinta kestää lannoi een levityksen paripyörin varustetulla traktorilla. Kasvinsuojelu Kasvitaudit Viljoilla kasvitaudit heikentävät sadon laatua siemenkokoa pienentämällä. Kasvitau uhan minimoimiseksi on tärkeää nouda aa hyvää viljelykiertoa. Kylvösiemenenä turvallisinta on käy ää peita ua siementä. Heinien siemenviljelyksillä ovat ongelmana usein talvituhosienet ja leh laikkutaudit. Nurmiheinillä on ohran kanssa yhteisiä laikkutauteja, esimerkiksi verkko- ja rengaslaikku. Viljelykiertoa suunniteltaessa tämä tulee o aa huomioon. Nurmiheinien siemen voidaan tarvi aessa peitata. Talvituhosienet tulee torjua torjuntaan soveltuvilla valmisteilla kasvustoruiskutuksin ennen pysyvän talven tuloa. Rikkakasvit Siementuotantoon ote avaksi suunnitellun pellon rikkakasvitorjunta aloitetaan ja siementuotantoa edeltävinä vuosina, erityisen tärkeää tämä on nurmisiementuotannossa. Hukkakaura on siemenviljelmän viljelystarkastuksessa aina erityisen tarkkailun kohteena ja kiistaton viljelyksen hylkäämisperuste. Rikkakasvipaineen vähentämiseksi on kyntö kuorintateriä käy äen siemenviljelylohkojen perustoimenpiteitä. Kynnöllä alennetaan rikkakasvipaine a ja edeltävän viljelykasvin aiheu amaa jään viljaongelmaa hautaamalla maan pinnalle varisseet siemenet, jolloin niistä tuleva hai a siementuotantovuotena on mahdollisimman vähäinen. Puimurien, kuivurien ja muiden tuotantovälineiden ja sadonkäsi elylai eiden yhteiskäy öä suositellaan erityises hukkakauran leviämisvaaran vähentämiseksi vain siementuotantoa harjoi avien viljelmien kanssa. On huomioitava, e ä siemenviljelystä ei voida viljelystarkastuksessa hyväksyä, jos lohkolta on torju u siementuotantovuonna hukkakauraa. Erityises nurmisiemenillä aiheu avat juolavehnä ja muut heinämäiset rikkakasvit satotappioita ja heikentävät siemensadon laatua. Heinien siemenviljelysten perustaminen suojaviljaan on yleensä hyvä vaihtoehto, suojaviljan hyvä kilpailukyky rikka- 12

13 kasveja vastaan tehostaa kasvustolle tehtyä kemiallista torjuntaa. Siemenviljan sadonkorjuu ja kuivatus Kasvukauden aikana saavute ua siemenen elinvoimaa ja itämiskykyä ei tule pilata sadonkorjuun ja kuivatuksen yhteydessä. Siemenvilja tuleekin puida kosteuden ollessa alle 25 %. Puitaessa on tarkoitus irro aa jyvät tähkästä hellävaraises. Irtoamisherkkyyteen vaiku avat laji- ja lajikeominaisuuksien ohella myös kasvukauden sää- ja kasvuolosuhteet. Viljat sietävät mekaanista käsi elyä parhaiten etyllä kosteusalueella, esimerkiksi yli 25 % kostea jyvä on al s muodonmuutoksille ja alkiovaurioille, jolloin itävyys erässä heikkenee. Liian kuivana puitaessa jyvä on hauras ja rakenteeltaan helpos murtuva. Puimurin säätöjä tehtäessä on ote ava huomioon puinnin olosuhteet ja viljan tuleentumisaste. Kostea kasvusto on puitava tavallista varovaisemmin. Liian hellävarainen puin heikentää ir puin a ja aiheu aa näin puin tappioita. Puimurin puin kelan kehänopeuden kasva aminen tehostaa ir puin a, mu a alentaa samalla itävyy ä sitä enemmän mitä kosteampaa puitava kasvusto on. Varstasillan puin välin pienentämisen vaikutus on saman suuntainen, mu a ei niin voimakas. Puin tulos selvitetään parhaiten seuraamalla puimurin kohlimilla olevaa sekä säiliöön tulevaa tavaraa. Itävyyden kannalta puinnin krii sin kohta on viljan kulku varstasillan ja puin kelan välisen puin välin lävitse. Puinnista siemensato tulee saada mahdollisimman nopeas kuiva avaksi. Kostean viljan lämpeneminen esimerkiksi viljakärryillä tai kuivurin kaatosuppilossa voi olla merki ävä riski itävyyden alentumiselle. Siemenviljalle suositeltava kuivatuslämpö la on 90 aste a vähenne ynä puin kosteudella. Näin esimerkiksi 20 prosen a kostean viljan kuivatuslämpö la ei saisi yli ää 70 aste a. Kuivatuksen edistyessä voi kuivatuslämpö la vastaavas kohota. Kuumaa kuivatusilmaa käyte äessä on tärkeää, e ä vilja kiertää kuivurissa rii ävän nopeas. Siemenerän varastointi ja toimittaminen Siemenerän toimitusajankohdan määri elee useimmiten sopimuskumppani. Siemenviljelijän on varaudu ava siemeneriensä varastoin in. Varastosiiloista on eri äin tärkeää pitää tarkkaa kirjanpitoa mitä mihinkin siiloon on varastoituna. Ennen siemenerän varastosiiloon lai oa tulee siilo huolellises puhdistaa edellisen erän varastoinnin jäljiltä. Varastoinnin yhteydessä tulee huoleh a, e ä siemenerään ei pääse sekaantumaan vieraiden lajien tai lajikkeiden siemeniä. Varastosiilojen tulee olla kannella peite yjä. Kun siemenerää toimitetaan erän vastaano ajalle, tulee huoleh a myös kuljetusvälineiden puhtaudesta. Käytössä oleva viljapassi edelly ää kuljetusyri äjältä etoja ajoneuvolla kuljetetuista edellisistä viljaeristä sekä etoa lavan puhdistamisesta. Siemenviljelijän tulee varmistaa, e ä ajoneuvo on kunnolla puhdiste u ennen siemenerän lastauksen aloi amista. Loimaalla Avenan siilot loistavat ajoittain jopa sateenkaaren väreissä 13

14 Nurmikasvien siementuotanto Nurmikasvit sopivat hyvin lyhyeen kasvukauteemme. Talveh minen tuo riskejä nurmikasvien siemenviljelyyn, mu a talveh vat kasvustot myös hyödyntävät hyvin kevätkosteuden ja kasvukautemme pitkän päivän. Hierakka on erittäin paha rikkakasvi nurmisiemenviljelyksillä Nurmisiemenille ei ole vaihtoehtoista käy öä esimerkiksi rehuna, joten sadon kauppakelpoisuuden varmistaminen on tehtävä huolella. Nurmisiementuotannossa on viljelijän halli ava myös muiden kasvien viljely, sillä suojakasvi vaiku aa paljon erityises ensimmäisen siemenvuoden nurmisiemensatoon. Erityises eräiden niin sanotus epävarmojen nurmisiemenkasvien viljelyssä osa peruste avasta alasta on usein järkevää kohdentaa viherkesannoksi. Nurmisiementuotannossa edellytetään eristysetäisyy ä lähimmästä saman kasvilajin toisesta viljelyksestä. Eritysetäisyys tulee olla vähintään 50 metriä, jos siemenviljelys on pinta-alaltaan yli 2 hehtaarin laajuinen. Esikasvivaa mukset tulee tarkistaa, nurmiheinillä se on pääsääntöises 2 vuo a ja nurmipalkokasveilla 3 vuo a. Monivuo sina nurmikasvit selviävät vuodesta toiseen ja pystyvät leviämään kasvullises. Nurmisiemenillä vuosi aiset vaihtelut siementuotannossa voivat vuosien välillä olla suuret. Yksi merki ävä tekijä siementuotannon vuosi aiseen vaihteluun on eri kasvilajien erilaisissa kukinnan viri ymisvaa muksissa. Useilla lauhkean vyöhykkeen heinillä on niin sano u kaksivaiheinen kukinnan viri yminen, jolloin sekä syksyn samoin kuin keväänkin kasvuolot ratkaisevat kukinnan eli korsien ja röyhyjen muodostumisen. Ellei viri yminen kukintaan ole syksyllä rii ävää, ei kevään kasvuolot väl ämä ä yksistään riitä tuo amaan rii äväs korsia ja röyhyjä esimerkiksi punanadalla, koiranheinällä ja nii ynurmikalla. Timoteilla ja englanninraiheinällä sen sijaan syksy yleensä täy ää helpos tarvi avan kukintaan viri ymisvaa muksen yhdessä kevään pitkän päivän kanssa. Nurmikasveilla siemensato korjataan yleensä kylvövuoden jälkeisinä siemensatovuosina, siemensatoa otetaan yleensä 1-3 vuotena. Siementuotannon säännöstön mukaan voidaan siemensatoa o aa enimmillään kolmena vuotena peräkkäin kaikilla muilla lajeilla ruokohelpeä, nurminataa, ruokonataa ja moteita lukuun o ama a. Timoteista ja nurminadasta voidaan o aa satoa neljä peräkkäistä vuo a ja ruokonadasta ja ruokohelpestä viitenä peräkkäisenä vuotena. Satovuosien laskenta alkaa siitä vuodesta, jolloin on korja avissa 1. siemensato. Välivuosi ei jatka tai siirrä satovuosien määrää. Nurmikasveilla on monivuo suus ote ava huomioon ja sijoite ava kasvustot lohkoille, joilla esimerkiksi jään muodostuminen talviaikaan ei ole tavanomaista. Apiloiden siemenviljelyksien sijoittelussa on huomioitava myös pöly äjät, jotka tulee saada mukaan yhteistyöhön. Pöly ymistä voidaan edesau aa muun muassa järjestämällä mehiläisyhdyskun a lähelle kasvustoja. Apiloista ei siemensatoa ole mahdollista saada ilman hyönteispölytystä. 14

15 Talveh vat nurmikasvit vähentävät kiireitä kevä öissä ja tasaavat työhuippuja myös myöhemmin kasvukaudella, esimerkiksi nurminata puidaan normaalis jo selväs ennen viljojen puin kauden alkua, mu a motein, ruokonadan ja englanninraiheinän puin menee usein jo päällekkäin viljojen puin- en kanssa. Tuleentumisvaiheessa olevan nurmikasvuston puin on kuitenkin yleensä tärkeämpi tehdä esimerkiksi ennen rankkasateita kuin viljan puin suuren varisemistappioriskin vuoksi. Nurmisiemenillä leikkuupuin on perinteinen sadonkorjuutapa, johon lähes jokainen puimuri soveltuu. Teknises puin vaa i tarkkuu a ja puimurin kuntoon ja säätöihin on kiinnite ävä erityistä huomiota, esimerkiksi puimurin leikkuuterän tulee olla hyvässä kunnossa. Epätasaisen tuleentumisen takia puidaan nurmisiemenkasvusto usein kahdes, jolloin on mahdollista saada talteen myöhemminkin valmistuvat siemenet. Kasvustojen kaksivaiheista korjuuta on tutki u ja siitä käytännön kokemukset ovat yleensä olleet hyviä. Kaksivaiheisessa korjuussa kasvusto niitetään luo olle yleensä joitakin päiviä aikaisemmin kuin mitä puin yleensä tehtäisiin ja puin tehdään luo olta, kun kasvusto on kuivahtanut puin kuntoon. Luo olle niitolla saadaan tasatuksi kasvuston tuleentumista ja usein luo olta puiduissa erissä on itävyys parempi kuin suoraan leikkuupuiduissa erissä. Luo olle nii o vaa i kuitenkin siihen tarkoitukseen soveltuvan nii okoneen. Nurmisiementen kuivatus voidaan tehdä kylmäilmakuivurissa, mu a kuivatus on mahdollista myös lämminilmakuivurissa, jossa kuivatukseen tulee käy ää matalia lämpö loja itävyyden heikkenemisen estämiseksi. Nurmisiemenillä on erityises varo ava, e ä sato ei pääse lämpenemään puinnin jälkeen ennen kuivatuksen aloi amista. Lämpeneminen voi tapahtua nopeas esimerkiksi nurminadalla, kun puitaessa lämpö la heinäkuulla voi jo alkujaan olla hyvin korkea. Kostean nurmisiemenerän kuivatuksen alkuun saa aminen voi olla vaikeaa, kun sato ei liiku kuivurissa niin kuin sen pitäisi. Luo olta puiduissa erissä ei yleensä ole tällaista ongelmaa. Nurmikasvien kuivatukseen soveltuvat erityisen hyvin kylmäilmakuivurit. 15

16 Erikoiskasvien siementuotanto veillakin perusvaa mus hyvälle kasvuun lähdölle. Siementuotanto ei kylvösiemenmäärän ja lannoituksen osalta poikkea rypsin tai rapsin viljelystä öljyntuotantoa varten. Kirppojen tuhojen estämiseksi on kylvöön käyte y kantasiemen ollut öljykasveilla luomutuotantoa lukuun o ama a peita ua. Neoniko noideja sisältävien pei ausaineiden kielto vuonna 2014 ei mahdollista öljykasvien siementen peittausta. Tutkimus neoniko noidien haitoista jatkuu ja neoniko noideja sisältämä ömiä pei ausvalmisteita kehitellään. Pei aama oman siemenen käy ö edelly ää eri äin suurta tarkkaavaisuu a itämis- ja orastumisvaiheesta alkaen. Kirpat on torju ava kasvinsuojeluruiskutuksin. Rapsikuoriaisten torjunta tulee myös tehdä siihen hyväksytyllä torjunta-aineella. Torjuntaan eri torjuntakerroilla tulee käy ää tehoaineeltaan eri tyyppisiä valmisteita, jo a vältetään resistenssin muodostuminen kuoriaiskannoissa. Rikkakasvien torjunta on hyvin tärkeä toimenpide siementuotannossa. Erityisen vaikea rypsistä ja rapsista on laji elulla saada pois mataran siemenet, mu a on muitakin vaikeas lajiteltavia rikkakasvinsiemeniä, esimerkiksi pillikkeet. Kasvitaudeista tärkeä on torjua pahkahome, jonka torjuntaan on kemiallisia valmisteita. Oikea ruiskutusaika on täyden kukinnan aikaan. Öljykasveilla siementuotannossa on puin ja sadon kuivatus tehtävä tavallista hellävaraisemmin. Herne Herne on vaatelias siementuotantokasvi, josta on toisinaan vaikea saada 80 prosen n itävyysvaa muksen täy ävää siementä. Siemenviljelyyn ote avaksi suunniteltujen lohkojen tulee täy ää vähintään herneen viljelyn edelly ämät yleiset vaa- Kirppa rapsin lehdellä Rypsi ja rapsi Rypsin ja rapsin siementuotantovaa mukset poikkeavat viljoihin verra una eniten eristysetäisyysvaa- muksen ja esikasvivaa muksen osalta, jotka tulee lohkokohtaises selvi ää siementuotanto-ohjeista ennen kylvöä. Viljelyteknises huolellinen syyskyntö on öljykas- mukset. Herne on huono kilpailemaan monivuo- sten rikkakasvien kanssa, joten ne tulee lohkolta torjua ennen herneen siemenviljelyn aloi amista. Herneen siemen kantaa helpos mukanaan siemenestä leviäviä kasvitauteja, mu a taudit iskevät kasvustoon myös maan kau a, joten on hyvin perusteltua, e ä herneen viljelyssä pidetään yllä vähintään 4-5 vuoden viljelykiertoa. Hernekasvusto on herkkä lakoutumaan. Lakoutumiselle krii nen vaihe on siementen kasvun loppuvaiheessa, jolloin vielä vesipitoiset siemenet täy ävät koko palon. Lakoutumisriskiä voidaan pienentää viljelemällä herne ä seosviljelynä yhdessä esimerkiksi kauran kanssa. Mekaaniset käsi elyvaiheet vaurioi avat helpos herneen siemenkuorta ja huomaama omatkin halkeamat ja säröt siemenkuoressa voivat heikentää siemenerän itävyy ä ja orastumista. Suomen puin- olosuhteissa herne on harvoin niin kuivaa, e ä 16

17 siitä aiheutuisi halkeilua tai vaurioita siemenkuoreen. Puin on erän itävyyden säilymisen kannalta parasta tehdä kosteuden ollessa prosen a. Siemenerän kuivatus kylmäilmakuivurilla on todettu itävyyden säilymisen kannalta hyväksi. Lämminilmakuivurissa, jossa erä kiertää kuivatuksen ajan, voidaan siementen vahingoi umista estää sekoittamalla erään kuivaa kauraa kuivuriin laite aessa. Herneen kuivatuksessa on varo ava, e ä erää ei kuivateta liian kuivaksi. Härkäpapu Härkäpapu on pitkän kasvuajan vaa va kasvi ja viljelyä suositellaan vain viljelyvyöhykkeille I-II. Maalajeista hieta- ja savimaat soveltuvat hyvin härkäpavun viljelyyn. Hikevät hietamaat ovat härkäpavulle eri äin hyvin soveltuvia kasvupaikkoja. Pitkän kasvuaikavaa muksen vuoksi tulee kylvö tehdä aikaisin keväällä. Härkäpavun lannoitus tulee etenkin siementuotannossa olla varovaista, jo a kasvusto pysyisi pystyssä. Härkäpavulla niin kuin herneelläkin tulee puin tehdä hellävaraises. Puimurin säädöt on helppo tehdä härkäpavulle. Puin tulee tehdä vasta, kun siemen on valmista, kosteus on alle 20 %. Kuivatuksessa lämpö la tulisi olla aste a. Siementuotannossa pintaalaltaan vähäisiä kasveja Siementuotantoa on vähäisessä määrin ja satunnaises eräistä vielä edellä mainitsema omista kasveista. Tällaisia ovat muun muassa kumina, hamppu ja pellava. Vähäistä kokeilua on näiden lisäksi satunnaises ollut myös lupiinista ja auringonkukasta. Näiden kasvien tuotannon erikoispiirteisiin ei tässä oppaassa erityises paneuduta. Viljelykierrossa kaikki nämä kasvit ovat erinomaisia yksipuolisen viljanviljelyn katkaisijoita. Tarkempaa etoa näiden lajien viljelystä on mahdollista saada niistä sopimuksia tekevistä yrityksistä ja siementuotannon ohjeistuksen osalta myös Evirasta. Kuminakoin toukka pistelemässä poskeensa kuminan kukkia 17

18 Siemenviljelyn lainsäädäntö ja tarkastukset Määritelmiä: Siementuotanto la = sillä tarkoitetaan kylvösiementuotantoa harjoi avaa yhden tai useamman lan tai lanosan muodostamaa maataloudellista kokonaisuu a, jota hoidetaan samasta talouskeskuksesta Uusi siementuotanto la = sillä tarkoitetaan kylvösiementuotantoa harjoi avaa siementuotanto la, jolla ei ole ollut siementuotantoa kahtena tai useampana edellisenä vuotena Siemenviljelys = tarkoi aa viljelystä, jolla kylvösiemeneksi tarkoite ua siemenerää tuotetaan. Siemenviljelys voi muodostua yhdestä tai useammasta kasvulohkosta Peruslohko = tarkoi aa maan eteellises yhtenäistä viljelyalue a, jota rajoi aa muun muassa metsä, e, piirioja, vesistö, tukivyöhykkeen raja tai kunnan raja Kasvulohko = tarkoi aa yhteen peruslohkoon kuuluvaa yhtenäistä alue a, jossa viljellään yhtä kasvilajia yhtä käy ötarkoitusta varten Hukkakaurarekisteri = tarkoi aa maaseutuviranomaisen pitämää rekisteriä alueista, joilla esiintyy hukkakauraa Tarkkailulohko = tarkoi aa sitä kasvulohkoa, jolta on löyde y hukkakauraa ja joka on merki y kunnan hukkakaurarekisteriin Siementuotantoa ohjeistavan lainsäädännön tavoitteena on ylläpitää korkealaatuista kasvintuotantoa edistämällä hyvälaatuisen ja Suomen kasvuoloihin soveltuvan siemenen tuotantoa ja käy öä. Siementuotannon säännöstö ja valvonta perustuvat Euroopan neuvoston antamiin direk iveihin, suomen omaan siemenkauppalakiin sekä lakiin hukkakauran torjunnasta ja näiden lakien nojalta maa- ja metsätalousministeriön antamiin asetuksiin. Siementuotantoa ja -kauppaa määri äviä lakeja ja asetuksia on yhteensä yli 20 kappale a. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran siementarkastusyksikkö Loimaalla valvoo siementuotantoa ja kauppaa, ser fioi hyväksytyt siemenerät sekä koulu aa ja valtuu aa siementä tarkastavat viljelystarkastajat ja näy eeno ajat. 18 Siemenluokkajärjestelmä Siemenluokkajärjestelmällä tarkoitetaan siemenerän polveutumista. Jokainen erä voidaan jälji ää siemenluokan perusteella jalostajan aineistoon saakka. Siemenluokkajärjestelmä on aivan olennainen osa siementuotantoa. Siemenluokkajärjestelmässä on kantasiemen aina siemenluokaltaan korkeampaa kuin siitä tuote ava sato. Siemenluokkajärjestelmä lähtee siitä, e ä luokaltaan korkein ja lajikeaitoudeltaan paras siemen on jalostajan tai lajikkeen ylläpitäjän hallussa olevaa ylläpitoerää, jota käytetään lajikkeen lisäykseen ja josta kaikki kyseisen lajikkeen siemen on peräisin. Ylläpitoerästä voidaan käy ää myös nimitystä jalostajan materiaali (JM). Jalostaja tai lajikkeen ylläpitäjä tuo aa ylläpitoerästä polveutuvaa esiperussiementä (PB), josta on mahdollista tuo aa perussiementä (B). Perussiemensukupolvien määrä on riippuvainen lajista ja lajiryhmästä. Viljakasveilla perussiementä voidaan tuo aa kolmessa perussiemensukupolvessa, mu a nurmi-, nurmipalko- ja öljykasveilla vain yksi sukupolvi. Perussiemenestä tuotetaan ser fioitua siementä (C). Ser fioidun siemenen sukupolvien määrä on myös riippuvainen lajista ja lajiryhmästä. Viljoilla ser fioitua siementä voidaan tuo aa kaksi sukupolvea (C1 ja C2). Nurmi-, nurmipalko- ja öljykasveilla on mahdollista tuo aa ser fioitua siementä vain yksi sukupolvi. Joistakin lajeista (mm. kitupellava = Camelina, viljatatar, ruokohelpi, valkomesikkä) voi tuo aa niin sano ua lajikkeellista kaupallista siementä (-K). Näilläkin lajeilla kantasiemenen, jolla siemenviljelys perustetaan, tulee olla ser- fioitua tai hyväksy yä siementä. Kylvösiemenluokat Ohra, kaura ja vehnä: Esiperussiemen (PB) Perussiemen 1. sukupolvi (B1) Perussiemen 2. sukupolvi (B2) Perussiemen 3. sukupolvi (B3) Ser fioitu siemen 1. sukupolvi (C1) Ser fioitu siemen 2. sukupolvi (C2) Ruis: Esiperussiemen (PB) Perussiemen 1. sukupolvi (B1) Perussiemen 2. sukupolvi (B2)

19 Perussiemen 3. sukupolvi (B3) Ser fioitu siemen (C) Herne, härkäpapu, virnat: Esiperussiemen (PB) Perussiemen (B) Ser fioitu siemen 1. sukupolvi (C1) Ser fioitu siemen 2. sukupolvi (C2) Rypsi ja rapsi: Esiperussiemen (PB) Perussiemen (B) Ser fioitu siemen (C) Nurmi- ja rehukasvit: Esiperussiemen (PB) Perussiemen (B) Ser fioitu siemen (C) Kantasiemenestä polveutumisen lisäksi tuote avan siemenluokkaan vaiku aa erän aitous ja muut laatuominaisuudet. Jokaiselle luokalle on lajei ain omat laatuvaa muksensa. Erän hyväksy yä luokkaa voidaan myös alentaa siemenerän pakkaajan niin halutessa. Ostosiemenen siemenluokka on merki y vakuustodistukseen, joka erää sisältävissä kaikissa pakkauksissa tulee olla. Vakuustodistuksen siemenluokkamerkinnän lisäksi kertoo jo vakuustodistuksen värikin siemenluokan. Serti iointiprosessin vaiheet Vuosi ain siemenerän ser fioin prosessi alkaa siitä, e ä viljelijä tekee sopimuksen siemenpakkaamon kanssa, joka toimi aa viljelyä varten siemenluokaltaan rii ävän korkeaa kantasiemenerää tai viljelijän ollessa itse myös pakkaaja, hän hankkii siemenviljelyksen kantasiemeneksi siemenluokaltaan ehdot täy ävää erää, esimerkiksi kevätviljoilla vähintään ser fioidun siemenen 1. sukupolvea (C1, sininen vakuus). Viljelijä perustaa siemenviljelyksen yhdelle tai useammalle lohkolle, joilla esikasvivaa mus sekä etyillä lajeilla myös eristysetäisyysvaa mus tuote avalle luokalle täy yvät. Kasvukauden aikana vähintään kerran Eviran valtuu ama viljelystarkastaja suori aa viljelyksellä viljelystarkastuksen. Viljelijä suori aa sadonkorjuun, erän kuivatuksen ja varastoinnin huolellises itävyy ä turvaten ja erien sekaantumista väl äen. Kunnostuskauden aikana siemenerä toimitetaan käsiteltäväksi Eviran hyväksymään siemenpakkaamoon, jossa kunnostuksen jälkeen Eviran valtuu ama näy eeno aja o aa muodostetusta siemenerästä virallisen näy een. Näyte toimitetaan laboratoriotutkimuksia varten Eviran siementarkastusyksikköön Loimaalle, jossa erä määrityksissä saatujen tulosten pohjalta joko hyväksytään tai hylätään. Hyväksytyt siemenerät ser fioidaan ja niihin painetaan ja kiinnitetään vakuustodistukset. Ser fioituna on erä valmis markkinoin in joko käy ösiemeneksi rehu- tai leipäviljaviljelyyn tai vastaavaan muuhun tuotantoon tai si en korkeammilla luokilla toimite avaksi taas siemenviljelyyn uudelleen lisäystä varten. Viljelystarkastus Viljelystarkastus on yksi tärkeä osa ser fioidun siemenen tuotantoketjua. Viljelystarkastuksessa tärkein tehtävä on tarkastaa, e ä siementuotanto täy ää edellytykset, jotka siementuotantoa koskevissa säännöissä on asete u. Viljelystarkastuksessa tarkastetaan viljelyksen yleiskunnon lisäksi erän aitous, lajipuhtaus ja siemenlevintäisten kasvitau en esiintyminen sekä varmistetaan viljelmän hukkakaura omuus sekä lohkojen esikasvit ja eristysetäisyydet. Viljelystarkastuksella on siementuotannon kannalta myös merki ävä koulutuksellinen rooli. Viljelystarkastuksen tekee Eviran valtuu ama viljelystarkastaja tai Eviran valtuu ama siemenliikkeen oma viljelystarkastaja, jolla on oikeudet tarkastaa vain kyseisen liikkeen sopimusviljelyksiä. Siementuotannossa tärkeitä ovat siemenerän tekninen laatu ja sen aitous. Teknisen laadun ylläpitoon tähtäävät vaa mukset lii yvät kasvitauteihin, lajikepuhtauteen, rikkakasvien esiintymiseen ja hukkakauraan, jota pääsääntöises ei siemenviljelyksellä saa esiintyä. Lajikeaitou a turvaavat siemenen polveutumisvaa mukset, esikasvirajoitukset, eritysetäisyysvaa mukset sekä muut saman lajin ja lajikkeen tuotantoon lii yvät rajoitukset. Siementuotanto harjoi avalla viljelmällä ei saa olla siemeneksi viljeltävästä lajista mitään sellaista tuotantoa, joka vaarantaa siementavaran lajikeaitouden säilymisen. Esikasvirajoitus Esikasvirajoituksella estetään sellaisten lajien ja lajikkeiden viljely, jotka 19