BIRGEN RUOVTTUS PÄRJÄÄN KOTONA. Loppuraportti

Transkriptio

1 BIRGEN RUOVTTUS PÄRJÄÄN KOTONA Loppuraportti Leena Palojärvi & Lydia Heikkilä

2 2 TIIVISTELMÄ Birgen ruovttus Pärjään kotona hankkeen päämääränä oli Enontekiön ikäihmisten ja omaishoitajien hyvinvoinnin edistäminen lisäämällä sosiaalista tukea sekä vahvistamalla heidän arjessa selviytymisen voimavarojaan ja verkostoja. Tätä kautta pyrittiin edistämään ikäihmisten toimintakykyä ja kotona pärjäämistä, mikä osaltaan tukee syrjäseutujen elinvoimaisena säilymistä. Sosiaalisella vuorovaikutuksella on suuri merkitys ikäihmisten kokemalle vuorovaikutukselle. Laajan ja harvaan asutun seudun ikäihmiset ovat heikommassa asemassa, koska heillä ei ole riittäviä tukitoimia ja palveluja päivittäiseen selviytymiseen. Lisäksi saamelaisvanhukset tarvitsevat erityisiä tukitoimia kielensä ja kulttuurinsa huomioon ottamiseksi. Projekti jatkoi SámiSoster ry:n aiemman hankkeen aikana käynnistettyä järjestölähtöisen ikäihmisten auttamis- ja tukitoimintamenetelmien kehittämistä. Projektin tavoitteena oli kehittää monitoimijaperustaista auttamistoimintaa yhdessä kunnan vanhustenhuollon, seurakunnan ja muiden järjestötoimijoiden kanssa, vahvistaa ikäihmisten pärjäämisen edellytyksiä yhdessä heidän lähiverkostojensa kanssa sekä lisätä ikäihmisten osallisuutta oman elämän hallinnassa. Toisena tavoitteena oli kehittää yhteistyössä Enontekiön kunnan sosiaalitoimen kanssa saamelaislähtöistä auttamis- ja tukitoimintaa saamelaisvanhusten arjen tueksi. Kolmantena tavoitteena oli koordinoida ja kehittää toimintakentässä järjestötoimijoiden ja julkisten palvelujen tuottajien yhteistyötä ja lisätä suunnitelmallista toimintaa. Projektin toiminta koostui ikäihmisten monikulttuurisista vertaistapaamisista, retkistä ja leireistä sekä omaishoitajien vertaistapaamisista, virkistyspäivistä ja leireistä. Lisäksi projektissa kehitettiin asiamiestyyppistä kotikäyntitoimintaa ikäihmisten luokse sekä henkilökohtaisten pärjäämissuunnitelmien laatimista. Niiden tavoitteena oli koota yhteen, havainnollistaa ja selkeyttää kunkin ikäihmisen verkostoa sekä selvittää mahdollisia aukkopaikkoja. Lähtökohtana oli rakentaa toimintaa eri tahojen välisen yhteistyöverkoston varaan ja vahvistaa sitä. Yhteistoiminnan näkyvimpänä tuloksena saatiin paikallisten toimijoiden yhteistyön tuloksena käynnistettyä enontekiöläisten yhteinen kohtaamispaikka, Luovatupa, jonka tarkoituksena oli tarjota syrjäytymisvaarassa oleville ihmisille matalan kynnyksen paikka kohdata ihmisiä. Projektin tuloksena: 1) enontekiöläiset ikäihmiset aktivoituivat oikeasti sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen, 2) monitoimijaperustainen verkostoyhteistyö saavutti näkyviä tuloksia ja 3) saamelaisten ikäihmisten palveluja kehitettiin saamelaisista lähtökohdista. Tärkeimpiä tuotoksia olivat: monikulttuurinen toimintamalli ikäihmisten vertaistukitoimintaan, monitoimijaperustainen omaishoitajien leiritoimintamalli ja ikäihmisille tarkoitetun Palveluoppaan tuottaminen. Avainsanat: vanhustyö, ikäihmiset, omaishoitajat, saamelaiset, sosiaalinen vertaistukitoiminta, monitoimijaperustainen verkostoyhteistyö

3 3 ČOAHKKAIGEASSU Birgen ruovttus fidnu ulbmilin lei ovddidit Eanodaga vuorasolbmuid ja oapmahašdikšuid buresbirgejumi. Dát dahkkui nu ahte lasihuvvui sosiála doarjja ja nannejuvvojedje sin árgabeai ceavzima resurssat ja fierpmádagat. Ulbmilin lei buoridit vuorasolbmuid doaibmannávccaid ja sin ruovttus birgema, mii fas bealistis veahkeha bisuhit doaresbeal guovlluid ealásin. Sosiála searvadallan mearkkaša olu dasa mo vuorasolbmot vásihit searvadallama. Viiddis ja vuorjjes guovllu vuorasolbmuid dilli lea heajumus go sidjiide eai leat fállon doarvái doarjjadoaimmaid eaige bálvalusat árgabeai ceavzimii. Dasa lassin sámi vuorasolbmuid giela ja kultuvrra vuhtiiváldima dihte dárbbašuvvojit erenomáš doarjjadoaimmat. Projevttain jotkojuvvui SámiSoster:a ovddit projevtta áigge álggahuvvon searvevuđđosaš vuorasolbmuid veahkehan- ja doarjjadoaimmaid ovddideapmi. Projevtta ulbmilin lei ovddidit veahkehandoaimma, mii vuođđuduvvá dasa ahte mielde leat máŋggat doaibmit nugo gieldda boarrásiidfuolahus, searvegoddi ja eará searveaktiivvat. Ulbmilin lea maid nannet vuorasolbmuid birgema eavttuid ovttas sin lagašfierpmádagaiguin ja maiddái lasihit vuorasolbmuid oassálastima eallimaset hálddašeapmái. Nubbin ulbmilin lei ovddidit ovttas Eanodaga gieldda sosiáladoaimmain sámeboarrásiidda sápmelašvuhtii vuođđuduvvi veahkehan- ja doarjjadoaimmaid. Dát sin árgabeaivvi doarjuma dihte. Goalmmát ulbmilin lei koordineret ja ovddidit doaibmanrieggá searveaktiivvaid ja almmolaš bálvalusaid buvttadeaddjiid ovttasbarggu ja lasihit plánavuloš doaimma. Projevtta áigge ledje vuorasolbmuid máŋggakultuvrralaš veardásašgávnnadeamit, vánddardeamit ja leairrat ja lassin oapmahašdikšuid deaivvadeamit, virkkosmahttinbeaivvit ja leairrat. Projevtta olis ovddideimmet maid áššeolmmoš ruovttusfitnandoaimma ja persovnnalaš ceavzinplánaid hápmema. Dáid ulbmilin lei čohkket oktii, áiccalmahttit ja cielggasmahttit iešguhtege vuorasolbmo fierpmádaga ja čielggadit vejolaš váilevuođaid das. Vuolggasadjin lei ordnet sierra beliid ovttasbargofierpmádaga vehkii vuođđuduvvi doaimma ja nannet dan. Báikki aktiivvalaš olbmuid ovttasbarggu oinnoleamos boađusin šattai eanodatlaččaid oktasaš deaivvadanbáiki, Luovatupa. Dan ulbmilin lei fállat olgguštuvvan áitaga vuloš olbmuide deaivvadanbáikki, gosa lea álki boahtit. Projevtta boađusin 1) Eanodaga vuorasolbmot álge viššaleabbot doalahit sosiála searvadallama, 2) juvssaimet oinnolaš bohtosiid máŋggaid doaibmiid fierpmádatovttasbargguin, 3) sámi vuorasolbmuid bálvalusat ovdánedje sámi jurdaga mielde. Dehálamos bohtosat ledje: vuorasolbmuid veardásašdoarjjadoibmii fidnejuvvui máŋggakultuvrralaš doaibmamálle, máŋggaid doaibmiid oapmahašdikšuid leairadoaibmamálle ja vuorasolbmuide oaivvilduvvon bálvalanrávagihppaga ráhkadeapmi. Čoavddasánit: boarrásiidbargu, vuorasolbmot, oapmahašdikšárat, sápmelaččat, sosiála veardásašdoarjjadoaibma, máŋggaid doaibmiid fierpmádatovttasbargu

4 4 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ... 2 ČOAHKKAIGEASSU U JOHDANTO PROJEKTIN PÄÄMÄÄRÄ JA TAVOITTEET PÄÄMÄÄRÄ JA PERUSTELUT VANHUSTYÖN TAVOITEOHJELMAT KOHDERYHMÄ PROJEKTIN TAVOITTEET PROJEKTIN JÄRJESTÄYTYMINEN TOIMINTAYMPÄRISTÖN ERITYISPIIRTEET SAAMELAISALUE ENONTEKIÖ PROJEKTIN TOTEUTUS IKÄIHMISTEN MONIKULTTUURISEN SOSIAALISEN KANSSAKÄYMISEN LISÄÄMINEN ASIAMIESTYYPPINEN KOTIKÄYNTITOIMINTA IKÄIHMISTEN LUONA OMAISHOITAJIEN VERTAISTAPAAMISET JA LEIRITOIMINTA LUOVATUPA KUNTALAISTEN YHTEINEN OLOHUONE VERKOSTOITUMINEN PAIKALLISTEN VANHUSTYÖN TOIMIJOIDEN KANSSA PÄRJÄÄMISSUUNNITELMAT TULOKSET PROJEKTIN ODOTETUT TULOKSET SAAVUTETUT TULOKSET IKÄIHMISET OIKEASTI AKTIVOITUNEET YHTEISTYÖ ERI TOIMIJOIDEN KESKEN TUOTTAA NÄKYVÄÄ TULOSTA SAAMELAISTEN IKÄIHMISTEN TUKEMINEN MONIKULTTUURISUUS LUONTEVANA OSANA VERTAISRYHMÄTOIMINTAA TUOTOKSET IKÄIHMISTEN MONIKULTTUURISEN SOSIAALISEN KANSSAKÄYMISEN TOIMINTAMALLI OMAISHOITAJIEN LEIRITOIMINTA TOIMINTAMALLI... 51

5 PALVELUOPAS TIEDOTUS ARVIOINTI POHDINTA: OIVALLUKSET JA KEHITTÄMISTARPEET LÄHTEET LIITTEET... 59

6 6 1. JOHDANTO BIRGEN RUOVTTUS PÄRJÄÄN KOTONA projektin tarve Enontekiöllä nousi esille SámiSoster ry:n vuosina toteuttaman Virkus gilli Vireä kylä projektin tuloksissa. Erityisesti ikäihmisten ja omaishoitajien aktivointi sekä kotona asumisen turvaaminen nähtiin tärkeinä kehittämisen kohteina. Sosiaalisen kanssakäymisen lisääminen ja vapaaehtoisen, järjestölähtöisen kansalaistoiminnan vahvistaminen alueella nousivat esille monissa eri yhteyksissä. Virkus gilli Vireä kylä oli Kylä Elämän Keskus -hankkeen itsenäinen osaprojekti, joka toimi viidessä kylässä saamelaisalueella. Projektien yhteisenä tavoitteena oli turvata kylien hyvinvointipalveluja ja kehittää uusia vaihtoehtoja niiden toteuttamiseen. Virkus gilli Vireä kylä -projektin aikana aloitetut ikäihmisten ohjatun kerhotoiminnan ja omaishoitajien vertaistukitoiminnan kokeilut osoittivat, että tämän tyyppiselle toiminnalle on paljon kysyntää syrjäseudulla. Projektin kartoituksen mukaan ikäihmiset haluavat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Tämä on myös valtakunnallisten suositusten ja Enontekiön kunnan vanhustyön linjausten mukaista. Ikäihmisten omaehtoisuuden ja osallisuuden lisäämisen on todettu auttavan ja edistävän merkittävällä tavalla heidän kotona pärjäämistään. Samalla se lisää heidän kokemaansa hyvinvointia. Vastaavasti omaishoitajat kaipaavat vertaistukea ja omaa virkistystoimintaa arjessa jaksamiseen. (Magga & Palojärvi 2006) Tähän palvelukysyntään on erityisesti järjestöjen tuottamilla tukimuodoilla hyvät mahdollisuudet vastata. Järjestöjen asema hyvinvointipalvelujen tuottajana ja hyvinvoinnin edistäjänä korostuu etenkin Lapin syrjäseuduilla. Pienten, syrjäseutujen kuntien palvelutuotannon haasteet ovat suuret, kuntatalouden resurssit ovat suppeat ja kyky vastata väestön palvelutarpeeseen on rajallinen. Monien eri toimijoiden yhteistyö on koettu tärkeänä toimintamuotona pienen

7 7 väestöpohjan harvaanasutulla alueella. Eri toimijoiden voimavaroja yhdistämällä, uusilla innovaatioilla ja hyvällä koordinaatiolla on mahdollista hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti eri toimijoiden osaaminen ja voimavarat sekä tuottaa kunnan ikäihmisille monipuolista palvelutarjontaa. (Kilpeläinen & Nikunlassi 2006, Kilpeläinen & Pohjola 2007) Omana erityiskysymyksenään nousevat esiin saamelaisten ikäihmisten erityistuen tarpeet ja sopivien työmuotojen sekä toimintamallien kehittäminen osana saamelaisalueen kuntien palvelutarjontaa. SámiSoster ry on perustamisestaan asti aktiivisesti toiminut sekä tämän näkökulman esiin tuojana että saamenkielisen ja kulttuuriset erityispiirteet huomionottavien palvelujen kehittäjänä. Yhdistys on käynnistänyt projektiperustaisesti vammaisten ja vanhusten asiamiestoimintaa sekä järjestänyt kulttuuritapahtumia ja erilaista virkistystoimintaa ikäihmisille ja omaishoitajille. Yhdistys on toiminut luontevassa kanssakäymisessä mm. saamelaisalueen seurakuntien ja kuntien kanssa ja järjestänyt valtakunnan rajat ylittäviä tapahtumia saamelaisvanhuksille. Saamelaisten ikäihmisten kohdalla omakielisellä ja kulttuuriset erityispiirteet huomioon ottavalla palvelutarjonnalla on erityisen suuri merkitys. Ikäihmiset ovat kasvaneet ja eläneet elinpiirissä, jota määrittää saamen kieli sekä perinteiset arvot, normit ja tavat. Sen vuoksi niiden ylläpitämisellä on erityisen suuri merkitys heidän hyvinvoinnilleen, turvallisuuden tunteelleen ja elämän merkityksellisyyden kokemukselleen. Iän myötä osa saamelaisvanhuksista unohtaa myöhemmin oppimansa suomen kielen, eikä pysty sen vuoksi hyödyntämään suomenkielisiä palveluja. Lisäksi ikäihmiset ovat saamelaisen perinteisen tiedon ja taitojen säilymisen ja siirtämisen kannalta kulttuurin avainhenkilöitä, ja heidän yhteisöllisen aseman turvaamisella on siten laajempaa merkitystä koko saamelaisyhteisön hyvinvoinnille.

8 8 2. PROJEKTIN PÄÄMÄÄRÄ JA TAVOITTEET 2.1. PÄÄMÄÄRÄ JA PERUSTELUT Birgen ruovttus Pärjään kotona -projektin päämääränä oli Enontekiön ikäihmisten ja omaishoitajien hyvinvoinnin edistäminen lisäämällä sosiaalista tukea sekä vahvistamalla heidän arjessa selviytymisen voimavarojaan ja niitä tukevia verkostoja. Tätä kautta pyrittiin edistämään ikäihmisten kotona pärjäämistä ja samalla tukemaan syrjäseutujen asuttuna sekä elinvoimaisena säilymistä. Ennen kaikkea sosiaalisella vuorovaikutuksella on todettu olevan suuri merkitys ikäihmisten kokemalle hyvinvoinnille. Tutkimusten mukaan ikääntyvien ihmisten hyvinvointiin vaikuttavat mm. kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa, harrastukset, ystävät ja läheiset sekä itsensä tarpeelliseksi kokeminen (Tilastokeskus 2006). Laajan ja harvaan asutun kunnan ikäihmiset ovat heikommassa asemassa kuin ne ikäihmiset, joilla on saatavilla tukitoimia ja palveluja päivittäisen selviytymisensä tueksi. Syrjäseudulle ominaisen negatiivisen väestökehityksen seurauksena asuinsijoilleen jääneet ikäihmiset kokevat paljon yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Virkus gilli Vireä kylä -projektin aikana nousi esiin tarve lisätä ikäihmisten mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen. Väestön vähetessä ja elintapojen muuttuessa kylästelyperinne on vähentynyt eivätkä ikäihmiset useinkaan pääse itsenäisesti liikkumaan paikasta toiseen. Ikäihmiset tarvitsevat ohjatun vertaistoiminnan ohella paikan, jossa jollakin on aikaa kuunnella heitä ja keskustella heidän kanssaan. Lisäksi ikäihmisten arjen selviytymisessä on monia pulmia. Palvelujen etääntymisen ja samanaikaisesti tapahtuneen julkisten liikenneyhteyksien vähenemisen tai

9 9 lakkautuksen seurauksena jokapäiväisten asioiden hoitamisesta on tullut entistä hankalampaa. Vastaavasti yhteiskunnan monimutkaistumisen myötä palvelutarjonnan hyödyntäminen edellyttää monia sellaisia erityistaitoja, joihin ikäihmisten valmiudet ja rohkeus eivät aina riitä. Monet ikäihmiset kokevat tarvitsevansa avustusta asioiden hoitamisessa ja yhteydenpidossa viranomaisiin. Syrjäseudun omaishoitajat pyrkivät hoitamaan läheisiään kotonaan mahdollisimman pitkään. Omaishoitajan työ on sitovaa ja usein raskasta, yksinäistä puurtamista. Kaikki kotonaan läheisiään hoitavat ihmiset eivät miellä itseään omaishoitajiksi, eivätkä pääse osallisiksi lakisääteisistä palveluista. Suurimpina ongelmina ovat omaishoitajien fyysisen ja psyykkisen jaksamisen ohella sosiaalisten suhteiden vähyys. Hoitaja on sidottu ympäri vuorokauden hoitotyöhön, eikä useinkaan voi tai jaksa osallistua ulkopuoliseen toimintaan. Vertaistukea ja sosiaalista kanssakäymistä lisäämällä voidaan edesauttaa merkittävällä tavalla omaishoitajien jaksamista. Kunnan eri osissa, pitkienkin etäisyyksien päässä asuvat ikäihmiset eivät ole tasaarvoisessa asemassa palvelujen saatavuuden suhteen. Palvelutarjonta on keskittynyt pitkälti Hetan kuntakeskukseen. Yhtenä projektin tärkeänä tavoitteena olikin pyrkiä vähentämään tätä eriarvoisuutta ja huomioimaan erityisesti sivukylillä asuvien ikäihmisten ja omaishoitajien tarpeet sekä järjestämään mahdollisuuksien mukaan toimintaa myös sivukylille. Erityishuomion kohteena projektissa olivat saamelaisten ikäihmisten ja omaishoitajien tarpeet, koska ne eivät tule riittävästi huomioiduiksi muiden toimijoiden toimintamuodoissa. Saamelaiskulttuurille on ollut ominaista vahva yhteisöllisyys ja sukulaisten suuri merkitys. Ihmisten identiteetti, hyvinvointi ja toimeentulo ovat muotoutuneet perinteisesti paikkaan ja (suku)yhteisöön kuulumisen kautta. Kielellä ja kulttuurisilla arvoilla, normeilla sekä tavoilla on ollut keskeinen merkitys identiteetin ja hyvinvoinnin rakentumisessa. Lisäksi perinteiset elinkeinot ja niiden kautta jäsentyvä vuoden kierto ovat muodostaneet yksilön sekä yhteisön arjen toimintojen perustan. Elintapojen ja yleisten yhteiskunnallisten muutosten myötä

10 10 yhteisöllisyyden puitteet ja toimintaedellytykset ovat osin murentuneet. Kuitenkin saamelaisalueella saamen kielen ja kulttuuristen käytäntöjen asema on vielä säilynyt etenkin saamelaisten ikäihmisten elämän peruslähtökohtana. Saamelaisalueen kunnissa ja paikallisyhteisöissä saamen kielen ja kulttuurin asema vähemmistökielenä ja -kulttuurina eivät kuitenkaan ole olleet itsestään selviä. Etnisiä suhteita ovat kärjistäneet viime vuosikymmeninä saamelaisten asemaan ja oikeuksiin alkuperäiskansana sekä maankäyttöoikeuksiin kohdistuvat kiistat. Tämän lähtökohtatilanteen vuoksi paikallistason monikulttuurista kanssakäymistä edistävät toimet edesauttavat merkittävällä tavalla yhteisöllistä hyvinvointia VANHUSTYÖN TAVOITEOHJELMAT Ikäihmisten palveluiden laatusuositusten (2008) mukaan kotona asumista tukevia palveluja tulee lisätä ja pitkäaikaisen laitoshoidon osuutta vähentää. Ikäihmisten arjen kannalta kotiin tai lähietäisyydeltä kotoa saatavat palvelut ovat keskeisiä. Vastaavasti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi on etsittävä uusia toimintatapoja ja toimittava tavoitteellisesti yhteistyössä julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin eri toimijoiden kesken. Laatusuositusten mukaan ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja kuntoutukseen kannattaa panostaa, koska hyvinvointi ja terveys vaikuttavat ratkaisevammin sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeeseen sekä palvelujen kustannuksiin ja rahoituksen kestävyyteen kuin ikääntyneiden määrän lisääntyminen sinänsä. Ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden koheneminen tukee itsenäistä suoriutumista, kotona asumista ja mahdollisuuksia toimia aktiivisena yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä. Ennalta ehkäisyn, riskien hallinnan ja varhaisen puuttumisen vaikuttavuudesta on olemassa tutkimusnäyttöä. (Ikäihmisten palveluiden laatusuositus 2008)

11 11 Keskeisiä ihmisarvoisen vanhuuden turvaavia eettisiä periaatteita ovat laatusuositusten mukaan: itsemääräämisoikeus, voimavaralähtöisyys, oikeudenmukaisuus, osallisuus, yksilöllisyys ja turvallisuus. Lisäksi laatusuositus nostaa osallisuuden keskeiseksi asiaksi asiakkaiden palveluiden kehittämisessä. Eri palveluissa on turvattava asiakkaiden mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujen laadun kehittämiseen. (Ikäihmisten palveluiden laatusuositus 2008) Laatusuosituksen mukaan jokaisessa kunnassa tulee olla ikääntymispoliittinen strategia. Strategian vision ja linjausten tarkoituksena on ohjata seniori- ja vanhustyön kehittämistä. Enontekiön kunnan vanhustenhuollon toimintaohjelman ( ) linjausten mukaisina tavoitteina on, että enontekiöläiset säilyttävät ikääntyneinäkin toimintakykynsä ja osallistuvat aktiivisesti kylänsä sekä yhteisönsä elämään. Vapaaehtoisella läheis- ja naapuriavulla sekä tuella todetaan olevan merkittävä rooli tässä. Suunnitelmassa suositetaan, että yhdistykset huomioisivat ikäihmisten toimintakyvyn ylläpidon ja edistämisen toiminnassaan, ja että ikääntyvät huomioidaan vapaa-aikatoiminnoissa järjestämällä sekä tukemalla heidän harrastusja toimintamahdollisuuksiaan. Vuosien Ikäihmisten hyvinvointi ja palvelut -suunnitelmassa korostetaan erityisesti muistihäiriöiden ja masennuksen ennalta ehkäisyä Enontekiön vanhustyön haasteena. Saamelaiskäräjien sosiaali- ja terveysalan kehittämisohjelman ( ) mukaisina tavoitteina ovat, että saamelaisten saavat sosiaali- ja terveyspalvelut saamenkielisinä ja palvelut on tuotettu saamelaisista lähtökohdista. Ohjelmassa todetaan, etteivät saamelaiset vanhukset ole valtaväestön vanhuksiin verrattuna yhdenvertaisessa asemassa. Saamelaisvanhuksilla on vain vähäisissä määrin käyttää äidinkieltään palvelujärjestelmässä. Vanhusten palvelujen kehittämisessä tulisi turvata omakielisten palvelujen saatavuuden ohella myös ikäihmisten mahdollisuus elää mahdollisimman pitkään omassa kieli- ja kulttuuriympäristössään.

12 12 Saamelaisen sosiaalipalvelujen kehittämisyksikköhankkeen kehittämispäivillä (vuosina ) yhdessä laatiman mallinnuksen mukaan saamelaiserityinen palvelu vanhustyössä rakentuu: 1) luottamuksellisen suhteen rakentamisen, 2) kiireettömän yhdessäolon, keskustelun ja kuuntelun sekä 3) yhdessä tekemisen varaan. On tärkeätä, että saamelainen ikäihminen kohdataan hänen omalla äidinkielellään ja kulttuuriset kommunikaatiotavat huomioon ottaen. Tämä pätee vuorovaikutussuhteen rakentamisen, tilannekartoituksen, toimintamuotoihin. (Vesterinen 2009) SámiSoster ry:n toimintasuunnitelman ( ) mukaisesti yhdistys edistää saamelaisille tarjottujen, saamenkielisten palveluiden laadun, vaikuttavuuden ja saatavuuden parantamista sekä toteuttaa kehittämistoimintaa siten, että saamelaisten osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähenee. Yhtenä painopistealueena on ikäihmisten aseman, toimintakyvyn ja hyvän hoidon edistäminen. Vanhustyö on ollut SámiSoster ry:n toiminnassa mukana jo järjestön toiminnan alusta lähtien. SámiSoster ry:n historian ensimmäinen projekti Áššeolmmái Asiamiestoiminta, vuosina , oli suunnattu niin vanhuksille, vammaisille kuin muillekin erityisryhmille. Enontekiöllä aloitettiin saamenkielisten vanhusten tukitoiminta eli Veahkki-toiminta Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamana projektina vuosina Nykyisin SámiSoster tuottaa sitä ostopalvelusopimuksella Enontekiön kunnalle. SámiSoster ry:n eri projekteissa on pyritty kehittämään järjestölähtöistä vanhustyötä, huomioiden saamelaiserityisyys ja saamelaisalueen erityisyys toimintaympäristönä. Sosiaalisen kanssakäymisen lisääminen, monikulttuurisuus, ikäihmisten aktivointi, vuorovaikutuksellisuus sekä eri toimijoiden yhteinen toiminta on luonnollista ja suunnitelmallista kaikessa vanhustyössä mitä on tehty. (Palojärvi & Labba 2010)

13 KOHDERYHMÄ Enontekiöläiset ikääntyvät ja ikääntyneet ihmiset sekä erityisesti kunnan saamelaiset ikäihmiset omaishoitajat Enontekiöllä ja saamelaisalueella vanhustyön ja omaishoitajien parissa tehtävän työn toimijat kunnan alueella mm. järjestöjen työntekijät osaltaan myös kunnan vanhustyön henkilöstö ja vanhustenhuollon palvelujärjestelmä 2.4. PROJEKTIN TAVOITTEET Projektin päämäärään pyrittiin kolmen osatavoitteen kautta: 1) kehittämällä monitoimijaperustaista auttamistoimintaa ikäihmisten ja omaishoitajien tueksi Enontekiöllä 2) kehittämällä saamelaiserityisiä toimintamuotoja kotona asuvien ikäihmisten tueksi ja 3) koordinoimalla ja kehittämällä toimijoiden verkostoja ja yhteistoimintaa ikäihmisten ja omaishoitajien tueksi. Tavoite 1. Kehitetään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa ikäihmisten ja ikääntyvien ihmisten sekä omaishoitajien arjen voimavaraksi järjestölähtöistä auttamistoimintaa, jolla voidaan edistää kunnan eri osissa asuvien ihmisten hyvinvointia ja kotona asumista. Kehitetään ja mallinnetaan yhdessä kunnan vanhustenhuollon kanssa vanhusten arjen voimavaraksi pärjäämissuunnitelmia ja niiden toteuttamissuunnitelmia yhdessä vanhusten, heidän lähiyhteisönsä ja eri auttamistahojen kanssa. Toiminnassa vahvistetaan ikääntyneiden ihmisten osallisuutta oman elämänsä hallinnassa. Vanhusten parissa tehtävä asiakastyö toteutetaan tiiviisti Enontekiön kunnan vanhustenhuollon kanssa, jolloin

14 14 yksilöllisessä pärjäämissuunnitelmassa koordinoidaan sekä SámiSoster ry:n että muiden toimijoiden vastuualueet ja yhdessä laaditaan toteuttamiskelpoinen ja realistinen kotona asumista tukeva toteuttamissuunnitelma. Kehitetään toimivaa tiedonkulkua eri toimijoiden välille mm. teknologiaa hyödyntäen. Järjestölähtöisellä toiminnalla vaikutetaan myönteisten asenteiden syntymiseen teemalla Naapurissa on vanhus käväise kattomassa. Hyödynnetään Virkus gilli Vireä kylä -projektissa saatuja kehittämisideoita. Projektin aikana kehitetään edelleen SámiSoster ry:n Virkus gilli Vireä kylä - projektissa aloitettuja omaishoitajien vertaistukiryhmiä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, joiden yhteydessä aktivoidaan omaishoitajia kouluttamalla ja järjestämällä teemapäiviä. Tukiryhmiä pyritään saamaan joka puolelle laajaa kuntaa. Yhteistyökumppanina mm. Länsi-Pohjan Omaiset ja Läheiset ry:n Power -projekti, Enontekiön kunta ja seurakunta Yhteistoiminnassa Luoteis-Lapin kuntien vanhustyön projektin ja muiden toimijoiden kanssa osallistutaan teknologisten sovellusten hyödyntämiseen tiedonkulun parantamisessa eri toimijoiden välillä esim. sähköinen viestivihko, kokeillaan toimintaa muutamien asiakkaiden kohdalla, jotka asuvat eri puolilla kuntaa. Saamelaisalueen omaishoitajia aktivoidaan osallistumaan SámiSoster ry:n Anna ja Arvo projektin järjestämille alueellisen saamenkielisen omaishoitajien virkistys/koulutusleireille vuosina ja Birgen ruovttus Pärjään kotona -projektin projektityötekijä osallistuu ko. leireille yhtenä ohjaajana Tavoite 2 Kehitetään yhteistyössä Enontekiön kunnan saamelaisen kehittäjäsosiaalityöntekijän, saamelaisvanhusten Veahkki-toiminnan ja Saamelaisen sosiaalityön kehittämisyksikkö -hankkeen kanssa saamelaisvanhusten arjen tueksi toimintaa, joka pohjautuu saamelaisten perinteiseen tietämykseen ja perinteisiin taitoihin ikäihmisten arkielämän hallinnassa ja eri sukupolvien kohtaamisessa. Projektissa kehitetään yhdessä toimimista ja harrastuspiirejä ikäihmisille tukemaan ja edistämään sosiaalista hyvinvointia, ja ylläpitämään arjen toimintakykyä.

15 15 Huomioimalla toiminnassa saamenkielen- ja kulttuuriperinnön siirtymisen lapsille ja nuorille voidaan järjestää ikäihmisille areenoita, joissa he voivat tuntea itsensä tarpeellisiksi mm. opastamalla ja kertomalla kulttuuriin kuuluvaa perinnettä uusille sukupolville omien kokemustensa pohjalta. Kehitetään ikäihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä myös raja-alue yhteistyönä SámiSoster ry:n Virkus gilli Vireä kylä -projektissa saatujen kokemusten perusteella Enontekiön ja Norjan Kautokeinon sekä Ruotsin Karesuandon välillä. Tässä toiminnossa voidaan kehittää erityisesti saamelaisten ikäihmisten omakielistä sosiaalista kanssakäymistä koska rajaalueella saamenkieli on yhteinen kieli ja sukulaisia sekä läheisiä asuu kummallakin puolella rajaa. Samalla voidaan etsiä ja kehittää uusia yhteistoiminta-alueita raja-alueilla. SámiSoster ry:n Duostta geavahit dihtora ja čále sámegillii -hankkeessa opastetaan ikäihmisiä käyttämään tietokonetta ja hyödyntämään internetiä, joten hanke tukee osaltaan vanhusten kotona asumista. Ko. toimintaa hyödynnetään vanhusten kotona asumisen tukemisessa. Tavoite 3 Koordinoidaan ja kehitetään toimintakentässä sekä järjestöjen että muiden toimijoiden yhteistyötä ja kehitetään siitä suunnitelmallista toimintaa sekä eri järjestöjen välillä että julkisen (kunta, kuntayhtymä ja seurakunta) toiminnan välille. Koordinoidaan Enontekiön alueella toimivien eri järjestöjen välistä toimintaa, mm. keräämällä tiedot eri järjestöjen toiminnasta, järjestämällä eri projektien projektityöntekijöiden kokoontumisia ja järjestämällä järjestötoreja ja infotilaisuuksia, joissa mm. tiedotetaan kuntalaisille ko. toiminnoista. Koordinoimisella vältytään sekä päällekkäiseltä toiminnalta että irralliselta yksintyöskentelyltä Kehitetään konkreettista toimijaverkostoa ja aitoa kumppanuutta kunnan, seurakunnan ja eri järjestöjen välille. Verkostokokoontumisissa sovitaan vastuut ja tehtävät.

16 16 Eri toimijoiden välille luodaan teknologiaa hyödyntäen säännöllistä tietojen vaihtoa sekä järjestetään ajoittain konkreettisia kokoontumisia. Yhteistyössä kunnan, kuntayhtymän ja eri järjestöjen kanssa työstetään Enontekiön vanhuksille sekä ikääntyville ihmisille palveluopasta, jota myös päivitetään projektin aikana. SámiSoster ry:n, Enontekiön kunnan, Enontekiön seurakunnan ja muiden kunnan alueella toimivien järjestöjen yhteisen Toimintatupa projektin toiminnan jatkaminen ja kehittäminen koko kunnan yhteiseksi kohtauspaikaksi sekä sosiaalisen kanssakäymisen olohuoneeksi 3. PROJEKTIN JÄRJESTÄYTYMINEN Birgen ruovttus Pärjään kotona -projekti oli nelivuotinen ( ) ja se toteutettiin Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Projektiin palkattiin kokoaikainen projektisihteeri, Leena Palojärvi. Lisäksi vuodesta 2008 lähtien projektin varoin maksettiin työvoimahallinnon palkkatuella ja Enontekiön kunnan kuntaosuudella palkatun, yhteisellä toimintatuvalla eli Luovatuvalla työskentelevän, projektityöntekijän omavastuuosuus. Projektille oli tarkoitus nimetä ohjausryhmä, mutta lukuisten vaiheiden jälkeen toimivaa kokoonpanoa ei onnistuttu saamaan. Sen sijaan pienimuotoisempi projektitiimi vastasi projektin ohjauksesta. Projektitiimiin kuuluivat projektisihteerin ohella SámiSoster ry:n toiminnanjohtaja ja Enontekiön kunnan sosiaalitoimen osastopäällikkö Annikki Kallioniemi sekä saamenkielinen kehittäjä-sosiaalityöntekijä Anne-Maria Näkkäläjärvi. Lisäksi projektisihteeri hyödynsi paikallisten toimijoiden asiantuntemusta pitämällä yllä suoria henkilökontakteja. Tällainen joustavampi, asiaperustainen ohjaustapa sekä suorat kontaktit asiantuntijoihin on todettu SámiSoster ry:n aiemmissa hankkeissa toimivaksi menettelytavaksi. Se on mahdollista pienten yksiköiden ja matalan hierarkian alueella toimittaessa.

17 17 SámiSoster ry:n hallituksen nimeämänä vastuuhenkilönä, yhdistyksen toiminnanjohtaja Ristenrauna Magga toimi projektisihteerin esimiehenä ja projektitiimin jäsenenä. SámiSoster ry:n toimistosihteeri vastasi projektin kirjanpidosta ja taloustoteutuman raportoinnista. Yhdistyksen hallitus hyväksyi projektin toimintasuunnitelman ja seurasi budjetin toteutumista neljännesvuosittain. Projektin toteutumisesta raportoitiin RAY:lle sekä neljännesvuosittaisten osaraporttien että vuosiraporttien muodossa. 4. TOIMINTAYMPÄRISTÖN ERITYISPIIRTEET 4.1. SAAMELAISALUE Saamelaisalueeseen kuuluvat Enontekiön, Utsjoen, ja Inarin kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosa, nk. Lapin paliskunnan alue. Maantieteellisten ja ilmastollisten olosuhteiden, pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen lisäksi saamelaisalueen erityispiirteenä on myös monikulttuurisuus ja -kielisyys. Keskeisimmät peruspalvelut kyläkauppa ja kyläkoulu pääsääntöisesti puuttuvat pienimmistä elävistä kylistä, vaikka niitä on jo pitkään pidetty eräänlaisina kylien elinkelpoisuuden symboleina. Palveluiden saavutettavuus on ongelmallista, koska etäisyydet ovat pitkiä. Saamelaisten kotiseutualueelle on tunnusomaista hidas taloudellinen kasvu, muuttotappio ja korkea työttömyys. Työikäinen väestö muuttaa työn tai koulutuksen perässä pois saamelaisalueelta ja erityisen huolestuttavaa on, että saamelaisten määrä saamelaisten kotiseutualueella on vähentynyt poismuuton johdosta vuosien 1995 ja 2003 välillä 10 % mikä on enemmän kuin väestön väheneminen yleensä samalta alueelta (7-8 %).

18 18 Syrjäkylien tyhjeneminen palveluista ja työikäisestä väestöstä asettavat pohjoisen kunnat uusien haasteiden eteen. Vanhukset jäävät kylille ja haluavat edelleen asua kotona. Vanhainkodit ovat kuntakeskuksissa, ja jo nyt täynnä. Omaishoitajat ovat yksi keino auttaa vanhuksia asumaan kodeissaan niin kauan kuin omaishoitajia löytyy. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että omaishoitajien jaksamisesta, riittävästä tuesta, ohjauksesta ja koulutuksesta sekä vapaiden järjestämisestä huolehditaan asianmukaisesti ENONTEKIÖ Enontekiö on Suomen Käsivarren alueen kunta, jonka rajanaapureina ovat Ruotsi ja Norja. Enontekiö on pinta-alaltaan km². Etäisyydet kunnan sisällä ovat pisimmillään n. 300 km Kilpisjärveltä Nunnaseen ja Ylikyröön. Projektin lähtötilanteen mukaan (2006) kunnan asukasluku oli 2024 henkilöä ( ), ja heistä saamelaisia n. 19 %. Kunnan väestöstä yli 65 vuotiaita oli 15,6 %. Työttömyysaste maaliskuussa 2005 oli 23,5 %. Enontekiön hallinnollinen keskus on Hetan kirkonkylä. Siellä sijaitsevat kunnanvirastot, vanhainkoti, saamenkielinen ja suomenkielinen ryhmäperhepäiväkoti, työvoimatoimisto, apteekki, kirkkoherranvirasto, pankit ja kaupat. Verotoimisto, Kihlakunnan nimismiehen toimisto, ja KELA:n toimistot ovat naapurikunnassa Muoniossa. KELA:lla ja Käsivarren kihlakunnan nimismiehen toimistoilla on kerran viikossa palvelupäivä Hetassa. Terveydenhuolto hoidetaan Muonion-Enontekiön kansanterveystyön kuntayhtymän kautta. Enontekiöllä on terveysasema, joka on auki arkisin klo Terveysasemalla on 2 lääkäriä, 2 hammaslääkäriä, laboratorio, äitiys- ja lastenneuvolapalvelut, ja fysioterapiapalvelut. Kuntayhtymän vuodeosasto ja röntgen ovat Muoniossa, samoin lääkärin ilta- ja viikonloppupäivystykset. Karesuvannossa on terveystalo, jossa työskentelee yksi terveydenhoitaja ja kotisairaanhoitaja. Lääkäri käy Karesuvannossa

19 19 ja Kilpisjärvellä tarpeen mukaan. Työterveyshuolto toimii kuntayhtymän kautta, ja työterveyshoitaja käy Enontekiöllä tarvittaessa. Hetassa on 20-paikkainen vanhainkoti, Luppokoti, ja sen yhteydessä vanhusten vuokra-asuntoja. Vammaisten toimintapiste Hyrylässä työskentelee kaksi ohjaajaa. Asumispalvelusäätiö ASPA on aloittanut palveluasumisyksikön palvelut Hetassa kesällä Yksityistä palveluntuotantoa fysioterapeutin palveluja lukuun ottamatta ei kunnassa ole. Eri järjestöillä toimii Enontekiön kunnan alueella sosiaalialan kehittämisprojekteja mm. päihdetyötä, lapsiperheiden varhaisvaiheen tukea sekä omaishoitajien asemaa turvaavia projekteja. Saamenkielisiä palveluja sosiaali- ja terveydenhuollossa on lasten päivähoidossa. Hetassa toimivassa saamenkielisessä ryhmäperhepäiväkoti Miessissä on kaksi työntekijää, ja Karesuvannossa on yksi saamenkielinen perhepäivähoitaja. Enontekiön kunta on palkannut Saamelaiskäräjien kautta kanavoituvan erityismäärärahan turvin yhden työntekijän saamenkielisin väestön omakieliseksi kotipalvelutyöntekijäksi, nk. Veahkki-työntekijä. Enontekiön kunnan sosiaalitoimesta vastaa seitsemänjäseninen sosiaalilautakunta. Esittelijänä toimii kunnan sosiaalisihteeri. Asiakas- ja perhekohtaista työtä tekevät sosiaalisihteeri ja vanhustyönjohtaja, ja v aikana työnsä aloittanut saamenkielinen kehittäjä-sosiaalityöntekijä. Muonion-Enontekiön kansanterveystyön kuntayhtymän hallinnosta vastaa yhtymävaltuusto ja hallitus. Ikäihmiset asuvat Enontekiöllä pääasiassa pienissä sivukylissä, Nunnasesta Sonkamuotkaan ja Maunuun, joista matkaa kirkonkylään kertyy kilometriin. Enontekiön kunnan alueella oli hankkeen alkaessa neljä päivittäistavarakauppaa: Peltovuomassa, Vuontisjärvellä, Hetassa ja Kilpisjärvellä. Nyt kaksi niistä on lakkautettu. Kilpisjärveltä Hettaan on matkaa 180 kilometriä, eikä tällä välillä ole Suomen puolella yhtään kauppaa, pankkia eikä postia. Ruotsin Karesuandossa on kaksi päivittäistavarakauppaa.

20 20 Julkinen liikenne toimii kunnan sisällä kohtalaisesti. Nunnasesta ja Karesuvannosta pääsee Hettaan kouluautojen mukana arkipäivisin, mutta joutuu käyttämään matkaan koko päivän. Muualta kunnasta pääsee kerran viikossa palveluliikenteen mukana, mutta tämä palvelukokeilu päättyy vuoden 2006 lopussa. Julkista liikennettä Enontekiön kunnan ulkopuolelle on kaksi kertaa päivässä kulkeva linja-autoliikenne. Kuva 1. Enontekiön kylät (lähde: Enontekiön kunta) 5. PROJEKTIN TOTEUTUS Birgen ruovttus Pärjään kotona -projekti käynnistyi huhtikuussa Toiminnan nopeaa käynnistämistä helpotti merkittävällä tavalla se, että projekti pääsi alkamaan välittömästi SámiSoster ry:n aiemmin toteuttaman, Virkus Gilli Vireä kylä - projektin päättyessä, ja jatkoi siinä kokeiltujen, hyväksi havaittujen työmuotojen kehittämistä. Projektisihteerillä oli käytössä valmiit paikallisverkostot ja

21 21 vahvuutenaan hyvä paikallistuntemus sekä tarvittava osaaminen. Toimintamuotoja päästiin kokeilemaan ja kehittämään heti IKÄIHMISTEN MONIKULTTUURISEN SOSIAALISEN KANSSAKÄYMISEN LISÄÄMINEN Ikäihmisten sosiaalisen vuorovaikutuksen lisäämiseksi päätettiin jatkaa ja kehittää aiemmin toteutetun Virkus gilli Vireä kylä -projektin hyväksi havaitsemia, ohjattuja vertaistapaamisia. Toiminnan perusidea rakentuu siihen, että ikäihmiset tarvitsevat yhteisiä kokoontumisia, joihin he voivat osallistua kykyjensä ja voimiensa mukaan. Tämän on todettu jäsentävän yksin asuvien ikäihmisten arkea ja tuovan kaivattua lisäsisältöä heidän elämäänsä. Vertaistapaamiset Vertaistapaamisten luonne muotoiltiin paikallisen elämänmuodon ja kulttuuristen tapojen sekä kommunikaatiokäytäntöjen mukaiseksi. Tapaamiset olivat pääosin vapaamuotoisia tilaisuuksia, joissa oli lämminhenkinen tunnelma. Tavoitteena oli, että ikäihmiset pääsevät kahvistelun lomassa jutustelemaan, ja että heitä kuunnellaan riittävästi. Moni heistä asuu yksin, eikä heillä ole päivittäistä juttuseuraa. Ikäihmiset ovat usein tyytyväisiä saamansa kotipalvelun, terveydenhuollon, tai sosiaalihuollon palveluihin, mutta henkilöstöllä ei ole riittävästi aikaa tiukkojen aikataulujensa puitteissa keskustella ja kuunnella heitä. Vastaavasti lähisukulaiset voivat asua kaukana, eikä kulkeminen naapureihin tai erilaisiin tapahtumiin onnistu kovin helposti. Birgen ruovttus - projektissa järjestetyt vertaistapaamiset toimivat eräänlaisena kylästelykulttuurin jatkeena, ja vahvistivat ikäihmisten yhteisöllisyyden tunnetta ja kuuluvuutta.

22 22 Vapaan sosiaalisen kanssakäymisen lomassa järjestettiin jokaisen kokoontumisen yhteydessä jotain pientä psyykkistä tai fyysistä vireyttä lisäävää toimintaa. Liikuntatuokiot, virsilaulu ja tietokilpailut osoittautuivat erityisen suosituiksi. Jumppahetket koettiin tärkeiksi, koska kaikki eivät enää liiku kotona ollessaan yhtä paljoa kuin ennen. Jumppatuokion on todettu edistävän merkittävällä tavalla ikäihmisten kunnon ylläpitämistä sekä koordinaation ja tasapainon hallintaa. Periaatteena tapaamisissa oli, että jokainen saattoi osallistua liikuntaan voimiensa mukaan. Pieni aivojumppa tietokilpailujen, arvoitusten ja päättelyjen muodossa edesauttaa puolestaan ikäihmisten henkisen vireyden ylläpitoa ja takaa onnistumisen kokemuksia muistisairauksista kärsiville. Tietokilpailuissa aiheina olivat niin maailmanlaajuiset asiat, kuin paikallistuntemus. Paikallista historiaa käytiin läpi vapaamuotoisissa keskusteluissa ja muisteluissa, joita käytiin joka kerta kun kokoonnuttiin yhteen. Tietokilpailujen ja visailujen pohjana käytettiin myös erilaista valmista materiaalia, jota saatiin esimerkiksi Vanhustyön Keskusliitosta ja muista projekteista. Yhteinen kahvihetki oli myös yksi tärkeä osa kerhoja ja kokoontumisia. Paikallisessa kulttuurissa vieraanvaraisuus on kunnia-asia, ja yleensä vieraille tarjotaan aina kahvit, joskus jopa kokonainen ateria. Kahvistelun lomassa on luontevaa keskustella ja vaihtaa kuulumisia vähän oudompienkin ihmisten kanssa. Yhteiset laulutuokiot olivat tärkeä osa tapaamisia. Virsien ja hengellisten laulujen laulaminen on tärkeä osa paikallisten ikäihmisten jokapäiväistä elämää ja arvomaailmaa. Vertaistapaamisista ei kuitenkaan toivottu tulevan suoranaista Raamattu-piiriä. SámiSoster ry:n, Kirkon saamelaistyön ja Enontekiön seurakunnan toteuttaman Anna ja Arvo -hankkeen toiminnan aikana järjestettiin lisäksi yhteisiä, kaksikielisiä virsilaulutilaisuuksia. Näihin tilaisuuksiin kokoonnuttiin Hetassa Luovatuvalla ja Karesuvannossa kappelissa, mutta myös muissa kylissä kokoonnuttiin tavallisten ihmisten kodeissa. Virsilaulutilaisuuksissa oli mukana niin ikäihmisiä kuin myös koululaisia. Virsilaulutilaisuuksia oli vetämässä saamelaisten

23 23 pappi Inarista. Tarkoituksena oli laulaa vanhoja, tuttuja virsiä, kuin myös opetella uudempia ja oudompia virsiä. Vertaistapaamisten ohjelmistossa huomioitiin myös erilaisia teemoja mm. vanhanajan ompeluseurat, joulukauden avajaiset, liikenneturva. Kevätkauden päättäjäisiä juhlittiin ulkona, jos säät sallivat. Lähiympäristössä on useita helppopääsyisiä retkeilypaikkoja, joihin kokoonnuttiin kahvistelemaan ja paistamaan lättyjä, makkaraa ym. Samalla tarkkailtiin kevään merkkejä luonnossa. Kevätkauden 2009 päättäjäisiä vietettiin Käkkälön kodalla, ja siihen osallistui runsaasti ikäihmistä Peltovuoman, Nunnasen, Vuontisjärven ja Hetan kylistä. Syyskauden päättäjäisiä vietettiin joulukahvien merkeissä viikolla 50. Lisäksi oli seurakunnan järjestämä joulujuhla, joka oli suunnattu kaikille seurakuntalaisille, mutta käytännössä ruokailuun osallistui vain ikäihmisiä ja vanhuksia. Projektisihteeri oli mukana jouluruokailussa auttamassa tarjoilussa. Teematapahtumat Viikkotapaamisten ohella järjestettiin suurempia teematapahtumia, jotka olivat avoimia kaikille. Valtakunnallisella vanhustenviikolla järjestetyt tilaisuudet olivat yksi tärkeä keino sekä koota ikäihmisiä yhdelle koolle, että herättää kunnan muiden toimijoiden kiinnostus ikäihmisten asemaan ja tarpeisiin. Birgen ruovttus projekti järjesti Enontekiöllä tapahtuman Vanhus marginaalissa, yhteistyössä seurakunnan diakoniatyön kanssa Lokakuussa 2008, valtakunnallisella vanhusten viikolla Birgen ruovttus -projekti järjesti Hetassa SámiSoster ry:n 10-vuotistaipaleen kunniaksi tapahtuman, johon kutsuttiin enontekiöläisiä ikäihmisiä. Tapahtumaan järjestettiin kuljetus, ja paikalle saatiinkin n. 45 ikäihmistä ympäri Enontekiön laajaa kuntaa. Tapahtuma oli järjestetty ikäihmisten ehdoilla, pääpaino tapahtumassa ei ollut pitkillä juhlapuheilla, vaan ihmisten seurustelulla keskenään.

24 24 Lokakuussa 2009, valtakunnallisella vanhusten viikolla Birgen ruovttus -projekti järjesti erilaisia tapahtumia eri puolilla Enontekiötä, mm. ikäihmisten kerhon Peltovuomassa, jonka yhteydessä huomioitiin erityisesti viikon teema Kuntoutus kunniaan sekä vanhusten ulkoilupäivän Karesuvannossa, jossa ulkoiltiin ampumaradan grillikodalle nokipannukahville. Ulkoilupäivän järjestämiseen osallistui myös Enontekiön kunnan kotipalveluhenkilöstöä Karesuvannosta, sekä muita SámiSoster ry:n projektityöntekijöitä. Varsinainen vanhustenviikon juhla järjestettiin perinteisesti Hetassa seurakuntakodilla, ja tähän juhlaan oli myös kuljetus järjestetty eri puolilta kuntaa. Mukana oli sekä saamelaisia että suomalaisia, niin kotona asuvia ikäihmisiä kuin vanhainkodin asukkaitakin. Retkitoiminta Viikkotapaamisten ohella järjestettiin sosiaalista kanssakäymistä ja henkistä vireyttä edistävää retkitoimintaa. Retkien järjestämisessä tehtiin yhteistyötä SámiSoster ry:n vuosittaisen ikäihmisten tapahtuman ja Enontekiön seurakunnan kanssa. SámiSoster ry on järjestänyt ikäihmisten retkitapahtumia jo vuodesta 1999 lähtien eri rahoituksen turvin. Retket suuntautuivat lähialuille, osin niihin sisältyi osallistumista erilaisiin tapahtumiin. Etenkin päiväretket saavuttivat ikäihmisten keskuudessa suuren suosion. Kilpisjärvelle suuntautuneella retkellä tutustuttiin mm. Kilpisjärven luontotupaan, ja ruokailtiin Ravintola Haltinmaan runsaasta lounaspöydästä. Hyväkuntoisimmat ikäihmiset kävelivät pienen luontopolun Kilpisjärven maastossa. Retki ulotettiin myös Jäämeren rannalle, Norjan Skibotteniin, missä maisemien ihailun ohella oli mahdollisuus käydä kaupoissa. Retkikohde oli monessa mielessä kulttuurisesti tärkeä. Skibotten on ollut perinteinen markkinapaikka, jonne enontekiöläiset ovat jutanneet myymään tai hankkimaan tarvikkeita. Osalle saamelaisvanhuksista seutu on ollut

25 25 myös perinteistä kesälaidunaluetta, jossa he eivät ole päässeet käymään pitkiin aikoihin. Joka neljäs vuosi järjestetään saamelaisten ekumeeniset kirkkopäivät vuorollaan itse kussakin pohjoismaassa. Kesäkuussa 2009 järjestettiin Inarissa, ja tapahtuma kokosi ihmisiä ympäri koko laajan Saamenmaan Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä. SámiSoster - yhdistys toimi aktiivisesti päivien toteuttamisorganisaatiossa yhteistyössä eri tahojen kanssa. Yhdistys järjesti Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunnan ja Kirkkopalvelujen avustuksilla eri puolilla saamelaisaluetta asuville ihmisille osallistumismahdollisuuden kirkkopäiville. Birgen ruovttus projekti osallistui retken järjestämiseen tarjoamalla projektisihteerin työpanoksen. Kirkkopäivillä oli monipuolinen ja tasokas ohjelma sekä paljon oheistapahtumia mm. Terveys vai pelastus seminaari. Tapahtumaan osallistui kaiken kaikkiaan henkilöä. Kulttuuriset erityiskysymykset Saamelaiskulttuuriset erityispiirteet otettiin myös huomioon vertaistapaamisten ohjelmatarjonnassa. Elokuussa 2006 SámiSoster ry järjesti ikäihmisten ja lapsiperheiden tapahtuman Sodankylän Vuotsossa. Monipuoliseen ohjelmaan sisältyi myös osallistuminen Vuotsossa pidetyille Lapin markkinoille. Birgen ruovttus Pärjään kotona projektin projektisihteeri koordinoi Enontekiön alueelta lähtijöiden matkustamisen ja osallistui tapahtumaan avustajana/valvojana muiden SámiSoster ry:n työntekijöiden kanssa. Tapahtumaan osallistui ikäihmisiä ja perheitä kaikkialta saamelaisalueelta, yhteensä n. 90 henkeä. Vuoden 2008 kevätkauden päättäjäiset vietettiin yhdessä SámiSoster ry:n Ovttastallan Yhdessäolo -projektin kanssa. Ovttastallan Yhdessäolo -projekti oli saamelaisten lapsiperheiden kulttuurisen tuen hanke, jonka yhtenä tavoitteena oli saamelaislasten ja ikäihmisten verkostojen vahvistaminen sekä yhteisten viriketilaisuuksien järjestäminen kulttuuristen taitojen ja tietojen siirtymiseksi yli sukupolvien.

26 26 Monikulttuurisuus kehittyi luontevana osana keskinäistä vuorovaikutusta ja molemminpuolisen luottamuksen lisääntymistä. Vertaistapaamiset tarjosivat oivallisen tilaisuuden ihmisten väliselle kanssakäymiselle riippumatta heidän suku-, kielellisestä tai etnisestä taustastaan. Tapaamiset olivat joustavasti kaksikielisiä, ja kukin asiakas pyrittiin huomioimaan omalla äidinkielellään. Virsiä kukin saattoi laulaa suomeksi tai saameksi sen mukaan kuin itse halusi. Esimerkkinä hiljaisesta asenteen muuttumisesta voidaan pitää sitä, että ajanoloon monet suomenkielisetkin saattoivat luontevasti veisata saamenkielisiä virsiä, vaikka he aiemmin olivat vastustaneet tai vähätelleet saamen kielen tarvetta. Juuri kirkollisessa kontekstissa etniset vastakkainasettelut ovat olleet jyrkkiä, ja sen vuoksi tätä voidaan pitää merkittävänä saavutuksena. Yhteistyökumppanit Luontevina yhteistyökumppaneina vertaistapaamisten ja retkien järjestämisessä toimivat Enontekiön seurakunta ja Enontekiön kunnan sosiaalitoimi sekä SámiSoster ry:n muut hankkeet. Seurakunta osallistui viikko- ja teematapaamisten järjestelyyn tuottamalla hengellistä ohjelmaa sekä tarjoamalla tiloja projektin käyttöön. Kunnan sosiaali- ja terveystoimen työntekijät kävivät vuorollaan pitämässä erilaisia tietoiskuja ikäihmisten asemaan liittyvistä tärkeistä asioista, kuten kotipalvelut, kuntoutus, terveydenhuollon erityiskysymykset, jne. Enontekiön kunnan koulutoimi tarjosi tiloja vertaistapaamisten järjestämiseen Peltovuoman koululla. Kirkkopalvelut myönsi syksyllä 2006 SámiSoster ry:lle kirkon yhteisvastuukeräyksen kotimaankohteen avustusvaroja valtakunnallisen Anna & Arvo hankkeen toteuttamiseen saamelaisalueella. Tavoitteena oli ikäihmisten syrjäytymisen ehkäiseminen. Toimintamuotoina SámiSoster ry:n osahankkeeseen oli suunniteltu mm. eri ikäryhmien yhteisiä tapaamisia ja leirejä sekä omaishoitajien leirien järjestäminen saamelaisalueella. Birgen ruovttus -projektin projektisihteeri toimii

27 27 tämän hankkeen koordinointiryhmässä yhtenä jäsenenä. Birgen ruovttus -projekti järjesti Anna ja Arvo -hankkeen kanssa yhteistoiminnassa omaishoitajien leiritoimintaa sekä Enontekiön alueella ikäihmisten yhteistapaamisia. Projektien voimavaroja yhdistämällä saatiin hyödynnettyä synergiaetua ja suppeat voimavarat mahdollisimman hyvin käyttöön. Birgen ruovttus -hanke vastasi projektisihteerin työpanoksesta ja sisällöstä, leirien muut kustannukset korvattiin Anna & Arvo - hankkeesta. Yhteistyökumppaneina leiritoiminnassa toimivat myös Lapin Rovastikunta ja Inarin kunta. Toiminnan laajuus Vertaistapaamisia järjestettiin pääsääntöisesti kerran viikossa. Toiminta käynnistyi aluksi Hetassa. Hetassa ei tuolloin ollut käynnissä mitään ikäihmisille suunnattua vertaistapaamis- tai kerhotoimintaa. Seurakunta oli aiemmin järjestänyt Keskiviikkokerhoa mutta sen toiminta oli lakannut. Birgen ruovttus Pärjään kotona -projektin vertaistapaamisten paikkana oli aluksi seurakuntasali, mutta pitopaikaksi vakiintui vuonna 2007 perustetun Luovatuvan kyläolohuone. Helmikuussa 2007 kysynnän kasvaessa toimintaa laajennettiin Karesuvantoon, jossa kokoontumispaikkana oli seurakunnan kappeli. Pitkien etäisyyksien vuoksi Karesuvannon ikäihmiset eivät päässeet osallistumaan Hetan vertaistapaamisiin. Kolmanneksi kohteeksi muodostui Peltovuoma. Siellä oli ollut KOTO -projektin järjestämää ikäihmisten kerhotoiminta. Projekti kuitenkin loppui vuonna 2008, eikä vertaistoiminnalle ollut enää vetäjää. Toiminta ei pysynyt yllä omaehtoisesti, ja Birgen ruovttus Pärjään kotona -projekti siirtyi jatkamaan myös tätä vertaistapaamistoimintaa.

28 28 Osallistujamäärät Osallistujamäärät projektin järjestämiin tilaisuuksiin ovat olleet paikkakunnan kokoon ja väkilukuun nähden korkeita. Huonot joukkoliikenneyhteydet ym. kulkemismahdollisuudet rajoittavat selvästi osallistujien määrää. Esimerkiksi vanhusten viikolla pidettyihin erillisiin tapahtumiin järjestettiin erityinen kuljetus, ja se lisäsi selvästi osallistujien määrää. Vertaistapaamisten osanottajamäärä kasvoi vuosi vuodelta. Kävijämäärät vakiintuivat projektin kuluessa 4 13 ikäihmiseen/tilaisuus. Projektin alussa kävijöitä oli vain 1-3 ikäihmistä /tilaisuus. Mukana oli sekä saamelaisia että suomalaisia ikäihmisiä. Lisäksi erillisiin tapahtumiin Enontekiöllä sekä muualla saamelaisalueella osallistui runsaasti ikäihmisiä: o vanhusten viikon juhla: v osallistujia 45, v osallistujia 49 o kevätkauden päättäjäiset: v osallistujia 27 o päiväretkiä yhdessä eri toimijoiden kanssa: syyskuussa 2009 ilmoittautuneita 64, mukaan linja-autoon mahtui vain 50 o retkiä koko saamelaisalueen ihmisille eri kohteisiin: mm. pohjoismaiset saamelaiset kirkkopäivät Inarissa kesäkuussa 2009, osallistujia n / Enontekiöltä mukana 19, muualta saamelaisalueelta SámiSoster ry:n kautta osallistujia n. 80

29 ASIAMIESTYYPPINEN KOTIKÄYNTITOIMINTA IKÄIHMISTEN LUONA Projektin asiamiestyyppinen toiminta lähti käyntiin kohderyhmän omasta aloitteesta syksyllä Erilaiset ongelmatilanteet ikäihmisten kotona ja osaltaan myös yksinäisyys, pitkät välimatkat ja liikkumisen vaikeus johtivat siihen, että ikäihmisiltä tuli pyyntöjä tehdä myös kotikäyntejä. Asiakkaat ottivat oma-aloitteisesti yhteyttä projektisihteeriin tarvitessaan tukea erilaisten käytännön asioiden hoitamisessa. Useimmiten asiat koskivat yhteydenottoja viranomaisiin. Kyseeseen tulivat lähinnä sosiaali- ja terveydenhuollot palvelut sekä KELA:n palveluihin liittyvät kysymykset, kuten kuntoutus ja matkakorvaukset. Asiakkaat kokivat omien sanojensa mukaan helpommaksi yhteydenoton järjestön edustajaan kuin suoraan asianomaiseen viranomaiseen. Taustalla on ikäihmisten tottumattomuus asioida palvelujärjestelmässä. Heiltä puuttui tietoja palvelujärjestelmän toimivuudesta ja siitä kehen viranomaiseen tulisi kulloinkin ottaa yhteyttä sekä usein myös tarvittavaa rohkeutta. Esim. kynnys sosiaalipalvelujen pyytämiseen on perinteisesti ollut korkea alueella, jossa ihmiset ovat tottuneet pärjäämään mahdollisimman pitkään omin avuin tai sukulaisten tuen turvin. Valtaosa asiamiespalvelun asiakkaista oli saamenkielisiä. Saamenkieliset ikäihmiset kokivat, etteivät voineet riittävästi hoitaa asioitaan, koska viranhaltijoissa ei ole riittävästi saamenkielentaitoisia. Olemassa oleva opastusmateriaali on suomenkielistä, eivätkä he voineet hyödyntää sitä. Monen saamelaisvanhuksen kohdalla kielitaitokysymykset asettavatkin vakavia haasteita palvelujen saatavuudelle. Iäkkäät saamelaiset ihmiset ovat usein eläneet valtaosin saamenkielisissä yhteisöissä. Osa heistä on kotoisin Norjan tai Ruotsin puolelta. He ovat voineet kyllä oppia elämänsä aikana jonkin verran suomen kieltä, mutta kielitaito on ollut suppea. Virallisten asioiden hoidon edellyttämää sanasto ja menettelytavat ovat heille outoja. Moni on jäänyt yksin puolison ja lähisukulaisten