VALTIONEUVOSTON ASETUS MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSASETUKSEN MUUT- TAMISESTA

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Lainsäädäntöneuvos Kirsi Martinkauppi VALTIONEUVOSTON ASETUS MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSASETUKSEN MUUT- TAMISESTA 1 Yleistä Yleistä lämpökaivoista ja lämmönkeruuputkistoista Lainsäädännön nykytila Lämpökaivojen suosio on kasvanut 2000-luvulla hyvin nopeasti. Vuonna 2006 noin joka viidenteen uuteen pientaloon energialähteeksi valittiin maalämpö. Nykyään uusista omakotitaloista % ottaa maalämmön energiaratkaisukseen. Vuonna 2008 Suomessa porattiin maalämpöä varten yli kaivoa. Lämpökaivojen ja lämmönkeruuputkistojen rakentaminen tulee korjausrakentamisen myötä lisääntymään rakennetuilla alueilla ja taajamissa. Yleensä yksi metriä syvä kalliolämpökaivo riittää keskikokoisen omakotitalon energiatarpeisiin. Suomessa lämmönkeruuputkistona käytetään ainoastaan ns. suljettua piiriä, jolloin lämmönkeruuputkistossa kiertävä vesi-etanoliseosliuos (28 %) ei ole kosketuksissa pohjaveden kanssa. Mahdollisen vuodon sattuessa etanoli hajoaa biologisesti sekä hapellisissa että hapettomissa olosuhteissa. Hapellisissa olosuhteissa puoliintumisaika on alle viikko. Suurkentissä yksittäinen lämpökaivo voidaan sen rikkoutuessa sulkea pois muusta piiristä. Tällöin vahinko rajoittuu vain kyseiseen kaivoon. Etanolia ei luokitella ympäristölle vaaralliseksi aineeksi. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen muutoksella pyritään lisäämään suunnitelmallisuutta maalämmön hyödyntämiseen. Asetuksen muutoksella tähdätään lämpökaivojen poraamisen ja lämmönkeruuputkistojen asentamisen laadun paranemiseen ammattitaitoisemman toteutuksen myötä. Asetuksen muutos ehkäisee lämpökaivoihin liittyviä ympäristö- ja toimintaongelmia ja edistää oikein toteutettua ja laadukasta rakentamistapaa. Uudisrakennuskohteen lämmitysjärjestelmää koskevat kysymykset käsitellään rakennusluvan yhteydessä. Sen sijaan lämpökaivon poraamista tai lämmönkeruuputkiston asentamista tai niiden suunnittelua tilanteissa, joissa maalämpöä halutaan hyödyntää rakennuksen lämmitysjärjestelmää vaihdettaessa tai uusittaessa taikka lisälämmönlähteenä, ei tällä hetkellä säädellä maankäyttö- ja rakennuslainsäädännössä. Lähtökohtaisesti lämpökaivon poraaminen ja lämmönkeruuputkiston asentaminen ei edellytä lupaa. Rakennuslupaa koskevan MRL 125 :n mukaan rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennaista muuttamista varten tarvitaan kuitenkin rakennuslupa. Lämmitysjärjestelmää vaihdettaessa lupa saatetaan tarvita esimerkiksi silloin, kun tehdään merkittäviä muutoksia lämmönjakohuoneeksi tarkoitettuun tilaan, jolloin on otettava huomioon riittävä suunnittelu.

2 2 Maankäyttö- ja rakennuslain 166 :n mukaan rakennus ja sen energiahuoltoon kuuluvat järjestelmät on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne rakennuksen rakennustapa huomioon ottaen täyttävät energiatehokkuudelle asetetut vaatimukset. Nykyisestä lainsäädännöstä johtuen eri kunnat ovat ratkaisseet luvan tarpeen eri tavoin. Kuntaliiton vuonna 2009 kuntien rakennustarkastajille tekemän kyselyn mukaan 68,5 %:ssa kunnista ei ole lainkaan viranomaisvalvontaa asiassa. Osa kunnista vaatii lämpökaivon poraamiselle rakennusluvan, osa toimenpideluvan ja osalle riittää toimenpideilmoitus. Ruotsissa ja Tanskassa kunnat myöntävät luvat lämpökaivojen poraamiselle. Lämpökaivon poraamiseen liittyviä mahdollisia ongelmia Lämpökaivojen poraamiseen ja lämmönkeruuputkiston asentamiseen liittyy potentiaalisia riskejä. Yksi riskeistä on pohjaveden tai vesistön pilaantuminen suoraan tai välillisesti. Ongelman voi aiheuttaa lämmönsiirtoaineen vuoto pohjaveteen, pinnalta valuvien vesien pääsy pohjaveteen puutteellisesti tiivistettyjen kaivorakenteiden takia tai kalliopohjaveden eri kerrostumien sekoittuminen keskenään. Toisen lämpökaivoihin liittyvän riskin muodostaa niiden toimivuuteen liittyvät ongelmat, kuten suunnitteluvirheet ja alimitoitus, lämpökaivon sortuminen esimerkiksi ruhjeisessa kallioperässä, pitkäaikaiskestävyys sekä asianmukainen käytöstä poistaminen. Kolmannen ongelman muodostaa maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaikeutuminen. Tilanteessa, jossa lämpökaivojen sijaintia ei tiedetä, maanomistajat ovat voineet porata lämpökaivoja niin lähelle naapurin rajaa, ettei naapurilla enää ole tosiasiallista mahdollisuutta lämpökaivon poraamiseen niin halutessaan. Lämpökaivoja on jopa porattu vinoon naapurin puolelle. Neljännen ongelman muodostaa tilanne, jossa maanalaista tilaa on tarpeen käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen kuin maalämmön keräämiseen. Maanalainen asemakaava voi esimerkiksi kaupunkialueella estyä jo porattujen lämpökaivojen takia. 2 Yksityiskohtaiset perustelut 62 1 momentti 11 kohta 62 1 momentti 12 kohta Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 :n 1 momentin 11 kohta ehdotetaan muutettavaksi siten, että lopun piste muutetaan puolipisteeksi, sillä kohdan jälkeen lisätään uusi 12 kohta. Asetuksen 62 :n 1 momentin uudessa 12 kohdassa ehdotetaan, että toimenpideluvanvaraiseksi toimenpiteeksi säädetään maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen tai lämmönkeruuputkiston asentaminen rakennuksen lämmitysjärjestelmää vaihdettaessa tai uusittaessa taikka käytettäväksi lisälämmönlähteenä.

3 3 Toimenpidelupa ei koske tilannetta, jossa lämpökaivoa käytetään uuden rakennuksen lämmönlähteenä, sillä uuden rakennuksen lämmitysjärjestelmä ratkaistaan rakennusluvan yhteydessä. Toimenpideluvan myötä lämpökaivojen sijaintitiedot rekisteröityvät kuntien rakennusvalvontojen rekistereihin ja samalla voidaan arvioida, voidaanko lämpökaivo porata tai lämmönkeruuputkisto asentaa suunniteltuun paikkaan. Maankäyttö- ja rakennuslain 138 :n mukaan toimenpiteen maankäytöllisten ja ympäristöllisten vaikutusten arvioimiseksi toimenpidelupaa ratkaistaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä rakennusluvan edellytyksistä 72, 135, 136 ja 137 :ssä sekä rakennuskielloista säädetään. Näin ollen toimenpidelupaa ratkaistaessa voidaan tarvittaessa pyytää luvan hakijalta selvitystä, onko porauspaikalla tai sen lähialueella (esimerkiksi 500 metrin etäisyydellä) I- tai II-luokan pohjavesialueita, vedenottamoita ja talouskäytössä olevia kaivoja taikka selvitystä maa- ja kallioperästä. Asemakaavaalueella saattaa olla tarpeen edellyttää selvitystä johtokartoista. Tarvittaessa vuokratontin maanomistajalta voidaan pyytää suostumusta lämpökaivon poraamiseen. Pohjavesialueella voidaan lupaharkinnassa ottaa huomioon suunnitellun lämpökaivon sijainti suhteessa vedenottamoihin. Maalämpökaivojen pohjavedelle aiheuttamia riskejä, kuten pohjaveden laadussa tai virtauksessa tapahtuneita muutoksia, voidaan kirjata ylös. Ennen luvan myöntämistä olisi hyvä selvittää pohjaveden virtaussuunta alueella, pohjavesikerroksen paksuus sekä kallioperän ruhjeet suunnitellun lämpökaivon kohdalla. Toimenpidelupa lämpökaivon poraamiseen tai lämmönkeruuputkiston asentamiseen voidaan evätä esimerkiksi tilanteissa, joissa halutaan porata lämpökaivo tai asentaa lämmönkeruuputkisto merkittävällä pohjavesialueelle tai liian lähelle toista lämpökaivoa, porakaivoa, rengaskaivoa, rakennusta, tontin rajaa taikka viemäriä tai vesijohtoa. Lämpökaivo-oppaan (Ympäristöopas 2009, Suomen ympäristökeskus) mukaan suositeltavia minimietäisyyksiä ovat: Lämpökaivo Porakaivo Rengaskaivo Rakennus Tontin raja Viemärit ja vesijohdot 20 m 40 m 20 m 3 m 10 m 5 m Lähtökohtaisesti lämpökaivo sijoitetaan rakennuksen ulkopuolelle siten, että myöhempi huolto on mahdollinen. Mikäli on kuitenkin tarpeen porata lämpökaivo rakennuksen kellaritiloihin, tulisi porareiän riittävä etäisyys rakennuksen perustuksista määritellä suunnitteluasiakirjoissa. Tavallista pienemmät minimietäisyydet tontin rajaan nähden voivat olla mahdollisia, jos kyseessä on etäisyys tie-, puisto- tai viheralueen rajalinjalta. Rakentamisrajoitukset on otettava huomioon toimenpidelupaharkinnassa. Toimenpidelupa lämpökaivon poraamiseen tai lämmönkeruuputkiston asentamiseen voidaan

4 momentti 63 1 momentti evätä esimerkiksi silloin, kun kunta valmistelee asemakaavaa kyseiselle alueelle ja lämpökaivon poraaminen tai lämmönkeruuputkiston asentaminen vaikeuttaisi asemakaavan toteuttamista ja kunta on määrännyt kyseiselle alueelle rakennuskiellon asemakaavan laatimisen tai muuttamisen vuoksi. Lähtökohtaisesti lämpökaivon ja keruuputkiston tulee sijaita kyseisen kiinteistön alueella siten, että mahdollinen vinoporaus ei ulotu naapurin tontin puolelle. Tilanteissa, joissa maalämpökaivo ulottuu lyhyen rajaetäisyyden tai vinouden takia naapurikiinteistön puolelle, tulisi harkita rasiteoikeuden tarvetta. Suomen rakentamismääräyskokoelman osan A1 Rakentamisen valvonta ja tekninen tarkastus (2006) kohdan mukaan maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 :ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ei ole tarpeen asettaa vastaavaa työnjohtajaa, ellei kysymys ole sellaisesta rakennelmasta tai laitoksesta, joka sen käyttöön liittyvän turvallisuus- tai terveellisyysnäkökohdan taikka maiseman ja ympäristönäkökohtien vuoksi on rinnastettavissa muutoin valvottavaan rakennustyöhön. Lämpökaivon poraamista tai lämmönkeruuputkiston asentamista ei katsota toimenpiteeksi, jolle olisi tarpeen asettaa vastaava työnjohtaja. Jatkossa voidaan tarvittaessa harkita vastaavan työnjohtajan vaatimuksen asettamista muiden pätevyysvaatimusten arviointien yhteydessä sekä harkita, onko lämpökaivon poraajille tarpeen kehittää henkilösertifiointia. Lämpökaivon poraamisen yhteydessä saadaan arvokasta tietoa maaperästä. Sen vuoksi lämpökaivon poraamisen yhteydessä tulisi rakennusvalvontaviranomaiselle ilmoittaa: paikkatieto reiän koko reiän syvyys reiän suunta maapeitteen paksuus pohjaveden korkeus suojaputken materiaali ja tiiviys suojaputken kokonaispituus suojaputken maaperässä olevan osuuden pituus putken kiinnittämistapa kallioon. Asetuksen 62 :n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta kohdasta 12 siltä varalta, että lämpökaivon poraamisesta tai lämmönkeruuputkiston asentamisesta mainittaisiin tulevaisuudessa oikeusvaikutteisessa kaavassa. Asetuksen 63 :n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta kohdasta 12, jotta kunnat voisivat tarvittaessa määrätä rakennusjärjestyksessä toimenpiteen vapauttamisesta luvanvaraisuudesta.

5 5 Voimaantulo Asetus ehdotetaan tulemaan voimaan Asetusehdotuksen hallinnolliset ja taloudelliset vaikutukset 4 Lausunnot Lämpökaivojen suosio on kasvanut 2000-luvulla hyvin nopeasti. Lämpökaivojen poraamis- ja lämmönkeruuputkiston asentamistoimiala on ryhtynyt toimenpiteisiin, jotta ala muuttuisi entistä ammattitaitoisemmaksi. Toimiala on suuri ja edelleen kasvava. Asetusmuutoksen myötä on mahdollista saada tietoa siitä, mihin lämpökaivoja ja lämmönkeruuputkistoja on sijoitettu. Asetusehdotuksen hallinnolliset vaikutukset muodostuvat kuntien rakennusvalvontaviranomaisille tulevista asetuksen toimeenpanotehtävistä. Lupien myöntäminen sitoo kunnissa henkilöresursseja, mistä aiheutuu kustannuksia niille kunnille, jotka eivät tällä hetkellä edellytä lupaa lämpökaivon poraamiselle. Asetusehdotuksella on toimenpidelupamaksusta johtuvia taloudellisia vaikutuksia luvan hakijoille. Maksun määrä vaihtelee eri kuntien taksojen mukaan. Asetusehdotuksesta pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosastolta, Espoon kaupungilta, Helsingin kaupungilta, Keravan kaupungilta, Kittilän kunnalta, Kuhmon kaupungilta, Kuopion kaupungilta, Jyväskylän kaupungilta, Lahden kaupungilta, Mynämäen kunnalta, Mäntyharjun kunnalta, Oulun kaupungilta, Pietarsaaren kaupungilta, Sysmän kunnalta, Tampereen kaupungilta, Turun kaupungilta, Uudenkaupungin kaupungilta, Vantaan kaupungilta, Varkauden kaupungilta, Helsingin yliopisto/kirsti Korkka- Niemeltä, Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry:ltä, Elinkeinoelämän keskusliitolta, Rakennusteollisuus RT ry:ltä, Rakennustarkastusyhdistys RTY ry:ltä, Suomen Kiinteistöliitto ry:ltä, Suomen Kuntaliitolta, Suomen Omakotiliitto ry:ltä, Geologian tutkimuskeskukselta, Energiaporaajat ry:tä, Poratek - Suomen kaivonporausurakoitsijat ry:ltä, Suomen Lämpöpumppuyhdistys SULPU ry:ltä, Suomen Porakaivo Oy:ltä, Suomen Porauspalvelu Oy:ltä, Suomen ympäristökeskukselta ja Ympäristönsuojeluviranhaltijat ry:ltä. Asetusehdotus oli lausunnolla Asetuksen muutosluonnoksesta saatiin yhteensä 26 lausuntoa ja lisäksi kaksi sähköpostiviestiä. Lausunnonantajat suhtautuivat maankäyttö- ja rakennusasetuksen muutokseen pääosin myönteisesti. Kritiikkiä aiheutti lähinnä kuntien rakennusvalvonnoille aiheutuva rasitus. Useimmin esitettyjä toiveita olivat pätevyysvaatimusten asettaminen lämpökaivon poraajille, vastaavan työnjohtajan vaatimus sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 63 :n muutos, jolla kunta voisi tarvittaessa päättää, että toimenpideluvan sijasta ilmoitus maalämmön hyödyntämisestä riittäisi. Moni lausunnonantaja toivoi lisää ohjeistusta. Toimenpidelupaa ei useamman lausunnon antajan mielestä saa evätä poliittisin, energiapoliittisin tai muiden vastaavien syiden vuoksi. Myös erilaisten selvitysten hankkimista lupakäsittelyn yhteydessä pidettiin tärkeänä.

6 6 5 Laintarkastus Lausuntokierroksen jälkeen korjattiin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 :n 1 momentin 11 kohdan lopun piste puolipisteeksi. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 :n 2 momenttiin lisättiin maininta myös kohdasta 12. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 63 :n 1 momenttiin lisättiin niin ikään maininta kohdasta 12. Muutama lausunnonantaja toivoi, että maalämmön hyödyntäminen olisi lisätty maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 :n 1 momentin 1 kohtaan. Lisäys olisi johtanut hyvin pitkään ja vaikeaselkoiseen asetuksen kohtaan, joten maalämmön hyödyntäminen on selvyyden vuoksi kirjoitettava omaksi kohdakseen. Muistion 62 :n 1 momentin 12 kohtaa koskeviin perusteluihin lisättiin lausunnonantajien toivomaa lisäohjeistusta. Asetusehdotus on ollut tarkastettavana lainvalmisteluosaston laintarkastusyksikössä.