Bruinesin satamaa. Laiturit olivat erinomaiset, jonkinlainen muovipinta oli siisti ja tukeva.

Transkriptio

1 Eräs veneenhakumatka Hollannista- Raisioon. Martti Tähtinen (RVS) oli ostanut huhtikuussa 2011 Hollannista 36 jalkaisen Jeanneau Sun Odyssey purjeveneen. Hän oli käynyt sitä paikan päällä katsomassa ja kaupat oli tehty. Veneen hakemiseksi Suomeen hän sai miehistöksi Seppo Kivistön (RVS) ja Kalervo Aallon. (Turku) kokoontui kolmen miehen ryhmä Turun lentokentälle ja kone lähti aamu seitsemältä Kööpenhaminaan jossa vaihdettiin ilman viivytyksiä Amsterdamin koneeseen. Amsterdamissa otettiin taxi ja ajettiin Rotterdamin kaupungin läpi noin 40 km. päässä olevaan Bruinessen pikkukaupungissa sijaitsevaan satamaan, jossa vene oli valmiina odottamassa. Olimme perillä noin kello 12 paikallista aikaa. Bruinesin satamaa. Laiturit olivat erinomaiset, jonkinlainen muovipinta oli siisti ja tukeva. Kävimme ostamassa ruokatavaroita matkaa varten. Asennettiin veneeseen plotteri ja tutustuttiin siihen. Kävimme myös syömässä venesataman rantaravintolassa. Tutkittiin paikallisia merikarttojen merkintöjä. Esimerkiksi syvyydet oli merkitty jaloissa. Siellä on myös merkintöjä vuoroveden korkeuden vaihtelusta ja suunnasta. Vaikka vuorovesi taulukoiden käyttö oli joskus aiemmin tullut tentittyä niin käytännön kokemus puuttui. Nyt se oli edessä. Säätiedoissa tuulen nopeus ilmoitetaan solmuina tai boforeina. Seuraavana aamupäivänä tankattiin vene ja lähdettiin matkaan. Matkalla ihmettelimme Hollannin sisävesien suuruutta ja sisävesien rahtiliikenteen määrää, kanavia, sulkuja sekä pitkiä maantiesiltoja. Vuorovesi vaikutti myös Room Bots Marinassa 2-3 m vaikka se on sisämeren puolella. Säätelevät ilmeisesti vedenkorkeutta ja veden vaihtuvuutta patoluukkujen avulla. Room Bots Marina oli meidän ensimmäinen pysähdyspaikka. Aamulla oli vain 10 minuutin matka sululle jonka takana oli jo Pohjanmeri. Ensimmäisenä päivänä matkaa kertyi 18,5 mpk.

2 Olimme ajoittaneet lähdön niin että ylävesi oli juuri kääntynyt laskuvedeksi ja se työnsi meidät ulkomerelle 8,1 kn (solmua) vauhtia, virran vaikutus noin 3 kn. Pohjanmeri oli hyvin rauhallinen, 3 m/s perän puolelta. Ajoimme ulos rannikosta ja olimme koko reissumme kaukaisimmassa pisteessä, josta suuntasimme rannikon suuntaisesti pohjoiseen. Kale ja Masa tarkistavat sijaintia matkamme kaukaisimmassa reittipisteessä, N 51,39 E 3,33. Öljynporaus lauttoja ja rahtilaivoja näkyvissä mutta maa oli jo kadonnut horisonttiin. Ajoimme Rotterdamin satamaan johtavien laivaväylien poikki ja pian sen jälkeen näimme Haagin kaupungin rakennuksia tosin kaukaa mereltä. Haagissa on mm. YK.n kansainvälinen tuomioistuin. Menimme Idmuiden satamaan yöksi. Taas aamulla, yläveden huipun jälkeen, lähdimme merelle. Pohjanmeri oli edelleen rauhallinen ja päivän mittaan jopa tyyni joten ajettiin koneella. Päätimme että näissä olosuhteissa jatketaan seuraavan päivän iltaan asti. Satamat on Pohjanmerellä harvassa joten valinnat on tehtävä harkitusti. Rantautuminen muualle kuin satamiin on mahdotonta. Hollannin ja Saksan kohdalla Pohjanmeressä on km päässä rannasta matalien hiekka särkkien muodostama saari rivistö joiden rannat ovat hyvin matalia kauas merelle. Ajoimme, laivaväylän ja saarien välistä, noin km saarista joten niitä ei juuri näkynyt, osin usvankin takia. Päivällä aurinko paistoi ja aamuyöllä nousi täysikuu valaisema matkaa. Tuuli virisi sen verran että päästiin pelkillä purjeillakin osan matkaa. Pimeimpänä aikana Hollannin vesillä oli jokin levä joka loisti kirkkaana fosforin värisenä veden vaahdotessa veneen aallosta tai laivan jättämässä vaahdossa. Tultiin Saksan puolelle ja ajettiin koko pitkä päivä kunnes illansuussa saavuttiin Elbe joen suulla oleva Cuxhaven satamaan 36 tunnin ja 244,8 mailin yhtämittaisen purjehtimisen päätteeksi. Pohjanmeri oli nyt käytännössä ylitetty ja miehistö onnellinen siitä että ei jouduttu kovaan keliin sillä matalalla Pohjanmerellä nousee korkea aallokko ja kuten edellä kerroin suojaan hakeutuminen on vaikeaa. Ennen matkaa katselin netistä tuuli tietoja ja aallon korkeuksia Pohjanmerellä ja jopa kohtuullisellakin 8 m/s tuulella aalto nousee siellä yli kolme metriseksi, joten tyytyväisyyteen oli aihetta.

3 Meidän rantautumisen aikana eräästä saksalaisesta veneestä vilkuteltiin iloisesti ja veneessä ollut suomalaisnainen tuli meitä laiturilla tervehtimään. Hän asuu Saksassa ja tulivat miehensä kanssa kotisatamaansa. Hän kertoi että Kielin kanavan suulle on nousuveden aikana kahden tunnin matka ja laskuveden aikaan ei ehkä neljäkään tuntia riitä. Kielin kanavan läntinen sulku. Aamulla viideltä lähdimme nousuveden myötä ylös Elbe jokea Kielin kanavan suulle jonne tultiin noin 7 aikaan. Jonkun aikaa odoteltuamme ajoimme sulun kautta kanavaan. Laskimme alaspäin noin metrin verran. Mehän tulimme kanavaan yläveden aikaan. Kielin kanava on 98 km pitkä ja leveys vaihtelee kapeimmillaan noin 80m. Veden korkeusero on vähäinen mutta sen kummassakin päässä on sulkuportit. Pohjanmeren päässä vaikuttaa kuitenkin vuorovesi. Kanava valmistui 1895 ja sen vihki keisari Vilhelm II. Suuretkin tankkilaivat sopivat siellä vaivatta kohtaamaan toisensa. Aurinko paistoi, huulet paloivat auringosta mutta sitten tuli oikea kunnon ukkoskuuro. Ihmeteltiin kanavan suuruutta ja työmäärää sen tekemisessä. Nyt siellä on kauniit rannat myös järviä sen läheisyydessä. Lähellä myös suuria peltoaukeita ehkä 10 m kanavan veden pintaa alempana. Itäpäässä kanavaa on enemmän asutusta ja kaupunkeja aivan rannassa. Siltojen korkeus 42 m. Erään rautatiesillan alla oli vaijereiden varassa liikkuva lossi joka kuljettaa ihmisiä ja henkilöautoja kanavan yli. Kielin kaupunki sijaitsee kanavan itäpäässä ja siellä olevasta sulusta siirryttiin Itämeren puolelle. Iltapäivällä viiden jälkeen ajoimme Kielin kanavan suulla olevaan Holtenaun satamaan. Nyt oltiin jo Itämerellä eikä enää huolta vuorovesistä. Rantauduttuamme kipparimme totesi, että nyt on Pohjanmeri ylitetty, kanavasta selvitty ja olemme jo miltei kotivesillä,niin on aihetta julistaa tätä pullolla samppanjaa ja niin me teimme. Koska oli sunnuntai-ilta ja kaikki kaupat kiinni päätimme lähteä aamulla ostamaan ruokatarvikkeita kaupungilta. Kale ja Seppo lähtivät katsomaan missä kaupat ovat. Löytyivät kolmen kilometrin päästä. Tulomatkalla poikkesimme viihtyisään hotellin ja nautittiin maittava voileipä oluen kera. Polttoainekin oli vähissä eikä tässä satamassa ollut tankkauspaikkaa joten päätettiin ottaa huominen päivä vähän löysemmin, käydä kaupassa ja siirtyä vai lähellä olevaan toiseen satamaan jossa voidaan tankata.

4 Aamulla satamakonttorissa käydessä tilasimme taxin kaupassa käyntiä varten. Sillä kävimme Lidllissä ja toimme ruokatavarat veneelle. Sitten siirryttiin Kielin majakan ohi noin 3 mailin päässä olevaan Ladoen kaupungissa olevaan Baltic Bay satamaan. Se olikin suuri ja hieno satama,,erinomaiset laiturit sekä hyvät suihku ja wc tilat. Venepaikkoja yhteensä Saksan sukellusvene laivaston museo ja muistomerkki. Itämeren vesi oli myös yllättävän kirkasta. Pohja näkyi usean metrin syvyyteen. Kävimme tekemässä pienen tutustumiskierroksen kaupungilla. Illalla suunnittelimme miten matkamme jatkuu. Kipparin päätöksellä lähdemme kuudelta aamulla Rostokkiin. Ei kuitenkaan lähdetty koska satoi ja tuuli reippaasti 15 m/s ja puuskissa reilusti enemmän. Päivä kului sadetta pidellessä. Pieni kaupunkikierros ja kaupassa käynti. Seuraavana päivänä kova tuuli jatkui, eikä mitään mahdollisuutta jatkaa matkaa. Käytiin porukalla tutustumassa kaupunkiin, kävelimme rantakatua Saksan sukellusvene muistomerkin ja museon luokse. Kävimme myös kaupassa Aamulla 4:50 lähdettiin liikkeelle. Lähteissä vielä kaikki hyvin, tuuli ihan siedettävä sivu vastainen. Kahdeksan mailia ajettuamme tuuli kääntyi niin vastaiseksi ja aallokko nousi niin suureksi että olisimme joutuneet jo aallokon takia luovimaan. Kymmenen tunnin pituiseksi ajateltu matka olisi näissä olosuhteissa kestänyt vähintään 20 tuntia, joten päätettiin kääntyä takaisin Laboen. Päivällä tuuli vielä voimistui. Vähän harmitti kun matka ei edistynyt mutta, muuten kaikki hyvin, olimme tuvallisesti samassa hyvässä satama paikassa josta lähdimme. Iltapäivällä tuuli vähän heikkeni ja alettiin jo valmistua uuteen lähtöön. Taivaalle ilmestyi kuitenkin jalaspilviä joten lähtö päätettiin peruuttaa. 16:50 iski jo ukkosmyrsky. Satama-altaassakin oli vaahtopäitä ja vesi loiskui laiturille, vaikka olimme korkean aallonmurtajan suojassa. Seuraavanakin aamuna satoi ja tuuli jatkui 15 m/s. Odottelua ja pasianssin peluuta. Kävelylenkillä tapasimme satamassa suomalaisia jotka olivat samalla asialla kuin mekin. Olivat tuomassa Hollannista ostamaansa moottorivenettä suomeen. Illalla tuuli alkoi tyyntyä. Tehtiin uusia reitti suunnitelmia. Käytiin myös ostamassa yksi uusi Tanskan karttalehti.

5 Oli lauantai 28.5 tuuli 6 m/s lounaasta, ilma +10 astetta. Tankattiin dieseliä ja 7:45 päästiin lähtemään merelle. Tuuli oli sivumyötäinen ja fokka veti mukavasti koneen avustamana 7 solmun vauhtia. Suunnitelmia oli muutettu ja seuraava etappi oli nyt Tanskan eteläisin kärki Gedser. Sieltä lähtee myös autolauttoja Saksaan. Venesatama on niemen länsipuolella noin 5 mailia väylältä. Tulimme illalla kahdeksan aikoihin satamaan ja sinne oli tullut muutamia saksalaisia veneitä viikonloppua viettämään. Merellä emme juuri nähneet muita huviveneitä. Gedser on pieni melko vaatimaton satama. Ilmeisesti saksalaisten suosima ensimmäinen pysähdyspaikka. Tanskan vierailu jäi meiltä lyhyeksi ja rajoittui satama alueeseen. Aamulla katselimme mistä ja kuinka kovasti tuulee. Edelleen lounaassa ja 5-6 m/s. Lähdimme matkaan. Ensin 5 mailia ulos ja sitten keula kohti Ruotsia. Menimme laivaväylän pohjoispuolelta, poissa laivojen tieltä. Puolilta päivin näkyi Mon saaren kalkkikivi jyrkänne paarpuurin puolella kaukana horisontissa. Jatkoimme suoraan avomerta ja näimme vain laivoja myös Itämeren kaasuputkia laskevan aluksen kaukaa ja putkia kuljettavan aluksen aivan läheltä. Pyöriäiset kävivät tervehtimässä meitä kaksi kertaa. Seurasivat venettä usean yksilön laumana. Pyörähtivät hetken pinnassa myötä aallon rinteessä ja aina eri paikasta johon olin kameran suunnannut. Videointi onnistui jo paremmin. Kaasuputkia menossa Venäjän- Saksan välisen uuden kaasuputken rakennustyömaalle. Puolen yön maissa olimme Sandhammaren majakan lähellä. Olimme siis Bornholmin ja Ruotsin välisessä salmessa. Taivas oli pilvessä yö pimeä ja kylmä. Veden ja ilman lämpötila oli 10 astetta. Tuuli pysyi samassa suunnassa ja noin 8 m/s koko yön. Laivaliikennekin oli täällä jo vähäisenpää. Viimein päivällä saatiin Utlängan majakka näkyviin. Sitten tulimme Kalmarin salmeen. Aurinko oli jo alhaalla kun saavuttiin Kalmarin satamaan aivan kaupungin keskustaan. Hyvä laituripaikka löytyi hotellin edestä ja päästiin kylkikiinitykseen. Kalen kanssa menimme kiireesti ottamaan muutama valokuva muistoksi Kalmarin linnasta. Sataman palvelut olivat jo kiinni. Satamakonttori oli Turitbyrån tiloissa ja avoinna vain Hotelli oli sentään auki joten joimme ennätys kalliit oluet. 36 tunnin ja 213 mailin purjehdusmatkan jälkeen taas uni maittoi. Varsinkin kun sähkölämmitys oli taas käytössä.

6 Kalmarin silta Keulapurjeen rullautumisessa oli ollut ongelmia jo aiemmin joten yritimme heti aamulla saada se korjatuksi. Nostimen köysi kuitenkin katkesi. Vaihdoimme spinnun nostimen sen tilalle ja saatiin taas purje ylös ja toimimaa. Tankkauspaikka oli aivan vieressä ja aseman hoitaja tuli antamaan meille dieseliä jo ennen virallista aukioloaikaa. Alitimme valmistuneen ja 6,072 km pitkän Öölannin sillan, joka yhdistää Kalmarin kunnan ja Öölannin saaren. Tuuli edelleen sopivasti etelästä. Salmi on varsin leveä. Keskeltä mentäessä rannat näkyvät vain kapeana nauhana horisontissa. Päivän mittaan ei mitään erityisiä tapahtumia. Oskashamnin atomivoimalan kohdalla ajoimme saariston sisäpuolella olevalle väylälle. Pian sen jälkeen saavuimme Västervikin kaakkoispuolella olevalle Idön saarelle. Rannassa oli suuri betonilaituri laivoille ja pari matalampaa ponttooni laituria. Yksi pikkuvene laiturissa ja mönkijä seisoi erään talon edustalla, eikä yhtään ihmistä missään. Rannassa oli muutama rakennus ja kallion päällä iso muutaman sadan hengen ravintola ja vieressä uudempi pressuteltta ravintola. Vessan ja suihkun ovet olivat auki. Sähköt toimivat ja lämmintä vettäkin tuli. Tämähän riitti meille. Kävimme suihkussa ja vessassa. Alue on ollut ilmeisesti aiemmin sotilas käytössä. Kaikki paikat olivat siistit ja kunnossa. Jonkinlaista laivaliikennettä sinne varmaan järjestetään koska ravintolatilat olivat niin valtavat ja käyttökunnossa, vain henkilökunta puuttui.

7 Idöstä lähdimme 6:35 kaunista saaristoväylää pitkin kohti pohjoista. Norrköpingin kohdalta oikaisimme avomerta pitkin Öjan majakan Landordin ohi Nynäshamniin. Oli kerrassaan tunnelmallinen hetki kun, aurinko oli juuri laskenut ja valoja syttyivät rannalle veneen lipuessa hiljalleen kapeasta salmesta Nynäshamnin satamaan. Laituripaikka löytyi kalastusalusten kanssa samasta laiturista. Satama on monelle myös kotisatama. Kaupunki oli aivan vieressä. Rautatieasema oli laiturin päässä ja laivasatama aivan vieressä. Kauppoihin oli matkaa puoli kilometriä. Aamulla alkoi rannassa kuhina kun kalamiehet tekivät lähtövalmisteluja kalakilpailua varten.

8 Tankkauspaikka oli samassa satamassa joten otettiin taas dieseliä tankkiin ja käveltiin paikalliseen osuuskauppaan ruoka ostoksille. Nyt oli Helatorstai kesäkuun toinen päivä. Ei tainnut ruotsalaisilla ollakaan pyhäpäivä kun kerran kaupatkin oli auki normaalisti. Olimme jo Tukholman saaristossa ja ensimmäisen kerran matkamme aikana oli muitakin veneitä liikkeellä. Näimme kauniita maisemia, rantaan rakennettuja idyllisiä kyliä, kesäasuntoja, Dalarön linnan ja tietenkin merimetsojen hävittämät saaret. Ajoimme ulommaista saaristoväylää Kapellskärin kohdalle. Reitti oli jo jonkin aikaa ollut tuttua ennestään ja viimeistään nyt tuntui että ollaan jo kotivesillä. Ahvenanmeri ylitettiin tyynessä säässä auringon laskiessa mereen jo ennen Nyhamnin majakkaa. Saavuimme Rödhamnin satamaan yöllä puoli yksi Suomen aikaa. Satamassa oli meidän lisäksi kolme ruotsalaisvenettä. Aamupuuron jälkeen taas lähdettiin täysin tyynessä säässä jatkamaan matkaa. Ajoimme ohi Degerbyn jossa näkyi olevan kaksi venettä. Ylitimme rasvatyynen Deilin. Kiersimme Kumlingen ja kun saavuimme Lappoon kohdalle niin merivartioston alus pysäytti meidät. Halusivat nähdä sammuttimen ja puhalluttivat kipparin. Totesin että mittari oli kunnossa kun se näytti nollaa. Masa on seilannut merta jo 60 vuotta ja nyt ensi kertaa joutui tarkastukseen. Merivartiat olivat Kökaren merivartioasemalta. Pienen juttuhetken päätteeksi pyysivät Masaa joskus tulemaan vartioasemalle saunomaan Kökäressä käydessään. Matka jatkui Salmisten saaren eteläpuolitse Rimpsin salmen kautta Päiväsalmeen ja Raisioon. Satamaan saavuttiin 3, klo 20:30. Vastaanottajat odottivat rannassa tuloamme ja näin oli matka saatu päätökseen. Miehistö selvisi 18 päivää kestäneestä matkasta terveenä. Miehistön ikä huomioon ottaen 73 v,73 v ja 63 v. Kaikki meni muutenkin hyvin eikä minkäänlaisia haavereita sattunut. Veneen purjeissa oli toivomisen varaa, vaikka ne olivat koko ajan käytössä, mutta moottori ja autopilotti toimivat erinomaisesti. Vene matkaa kertyi kaikkiaan 1002 mpk. eli 1855 km. Seppo Kivistö Tukholman saaristoa.