Kuntien ja maaseudun glokaali kohtalonyhteys

Transkriptio

1 Kuntien ja maaseudun glokaali kohtalonyhteys Torsti Hyyryläinen Maaseutututkijatapaaminen Kaarina

2 Kysymys kansalaisuudesta ja kansalaistoiminnasta Kansalaisuus on osallistumista merkityksellisellä tavalla yhteiskunnalliseen elämään. Missä määrin ja millaisissa tilanteissa kansalaistoimintaan suhtaudutaan yhteiskunnallisen kehityksen resurssina, jota voidaan tarkoituksellisesti hallita ja hyödyntää? Kysymys sosiaalisesta pääomasta?

3 Kansalaistoiminnan liikevoimia Äetsän kunnassa tapaus kylätoiminnan synty Vähähaarassa 30 vuotta sitten Äetsän kunnan ensimmäiset kylätoimikunnat perustettiin Kiimajärvelle, Kämmäkkään ja Illoon Ajatus kylätoimikunnan perustamisesta kypsyi kansalaisopiston Kylä Elää-opintopiirissä. Kylätoiminnasta kiinnostuttiin myös Vähähaarassa. Kuntaliitosprosessi oli tuolloin ajankohtainen. Äetsän kunta muodostettiin 1981 yhdistämällä Kiikan ja Keikyän kunnat toisiinsa. Kylätoiminnan alkaminen Vähähaarassa liittyy Äetsän syntyvaiheisiin siten, että virkamiesten tehdessä kuntakierroksia ne eivät yltäneet Kiikan puolella olevaan Vähähaaraan. Tämä koettiin kielteisenä ja ajateltiin, ettei kylän asioita hoida kohta kukaan, jos asukkaat eivät itse aktivoidu toimimaan. Vähähaaralaiset perustivat Nevon, Vehkakorven ja Kortejärvenmaan alueet kattavan kylätoimikunnan vappuna Toiminta jatkuu edelleen. 28 vuotta myöhemmin (2009) Äetsän kunta liittyi osaksi uutta Sastamalan kaupunkia yhdessä Vammalan ja Mouhijärven kanssa. LÄHDE: Hyyryläinen 1994, Toiminnan aika, s. 29, kuvalähde Vähähaaran kotisivut

4 Kansalaistoiminnan liikevoimia Äetsän kunnassa tapaus kylätoiminnan synty Vähähaarassa 30 vuotta sitten Mitä (yhteis)kunnassa oli tapahtunut, jotta syntyi tarve kansalaistoiminnalle kylässä? Kylän asukkaat kokivat kuntamuutoksen vaikutusmahdollisuuksiensa heikentymisenä. He näkivät sen ongelmana ja tulevaisuuden uhkana

5 Kansalaistoiminnan resurssit ja niiden hallinta verkottuneessa toimintaympäristössä 1. Yhteisöpääoman vahvistaminen Otetaan ohjat omiin käsiin, organisoidutaan, asetetaan omia (yhteisiä) tavoitteita ja ryhdytään omatoimisesti toteuttamaan niitä. Omien resurssien, kuten vapaaehtoisen talkootyön hallinta on omassa päätösvallassa. Koetaan valtaantumista. 2. Kumppanuuspääoman vahvistaminen Rakennetaan yhteistyötä omien tavoitteiden saavuttamisen kannalta läheisten kumppaneiden kanssa. Keskustellaan tasavertaisesti yhteisistä tavoitteista ja sovitaan resurssien käytöstä. 3. Suhdepääoman vahvistaminen Luodaan suhteita henkilöihin, yhteisöihin ja instituutioihin, jotka tarjoavat tietyin ehdoin resursseja kehittämiseen. Edellyttää pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallista kommunikointia, intressien yhteensovittamista ja kompromisseja. Omien resurssien hallinta monimutkaistuu ja ulkoisten intressien vaikutus voimistuu

6 Yhteisö-paikka-osallisuus muutos Nykyinen yhteisötutkimus on havainnut yhteisöllisyyden muuttaneen muotoaan. Olennaista uuden yhteisöllisyyden rakentumisessa on kuuluminen johonkin usein turvattomaksikin koetussa maailmassa. Kuuluminen rakentuu kommunikatiivisten prosessien kautta, ei niinkään institutionaalisissa tiloissa ja käytännöissä. Kommunikaatio on keskeinen nykyisen yhteisöllisyyden perusta, ja se voi uusien viestintävälineiden ansiosta tapahtua irrallaan paikasta. Yhteisöön kuulumisen ajallinen jatkuvuus vaihtelee; tänä päivänä yksilö ei ole sitoutunut vain yhteen yhteisöön vaan hänellä voi olla monia päällekkäisiä siteitä eri yhteisöihin. Tällaisia voivat olla erilaiset intressiyhteisöt tai yhteisöt, jotka perustuvat esimerkiksi uskontoon, elämäntapaan, sukupuoleen tai etnisyyteen. Näissäkään paikan merkitys ei ole enää ensisijainen. LÄHDE: Marjaana Seppänen 2011, 153, teoksessa Solidaarisuus (Laitinen & Pessi (toim.)

7 Yhteisö-paikka-osallisuus muutos Community of place Interaction and knowledge creation between people who have common interests related to the same place Residents who have some common interests defined by the place Community of interests People who have some common interests

8 Maaseudun kehittämisen metodologisten käänteiden suhde kuntakehitykseen 1960-luvun käänne: myötävirrasta vastavirran metodologiaan Maaseudun yleisen kehityskuvan muutos, joka loi sekä vastarinnan että omaehtoisen kehittämisen kulttuurit maaseudun kehittämiseen. - kylätoiminnan synty, (alhaalta ylöspäin -lähestymistapa ) - monitasosuunnittelun idea, ( sekä ylhäältä alaspäin -lähestymistapa) - verkostoituva maaseutupolitiikka YTR, (laajan- ja suppean politiikan ideat) - ohjelmaperusteinen hanketoiminta - toimintaryhmätyö, (Leader-metodi) - neoendogeeninen paradigma ja uusi hallinta (new governance) Ajanjakso oli yhteiskunnallisesti KASVUN aikakausi. Maaseudun kehityskulusta poiketen kuntien kehitys on kulkenut myötä/valtavirrassa. Tästä on seurannut eriytyminen, joka on ollut maaseudun kehityksen näkökulmasta tarkasteltuna ongelmallista

9 Maaseudun kehittämisen metodologisten käänteiden suhde kuntakehitykseen 2010-luvun käänne vastavirrasta myötävirran metodologiaan? Maaseudun yleinen kehityskuva on muuttumassa erityisesti globaalien muutosten seurauksena - globaali väestökysymys ja resurssien riittävyys - ilmastokysymys - energia ja luonnonvarat - ruokakysymys Neoendogeenisen, sisäsyntyisiä ja ulkosyntyisiä prosesseja yhteenkietova metodologia korostuu. Ajanjakso 2010 eteenpäin tulee olemaan NIUKKUUDEN aikakautta. Tähän muutoksen valtavirtaan kytkeytyy myös KUNTIEN tuleva kehitys. Tästä avautuu mahdollisuus kuntien ja maaseudun kehittämisen lähentymiselle myös metodologisesti

10 Kuntien ja maaseudun glokaali kohtalonyhteys Paikallisen hallinnan suomalainen perusinstituutio kunta on 2010-luvulla valinkauhassa. Tulevaisuudessa kuntien määrä vähenee ja niiden maantieteellinen laajuus kasvaa. Kuntien ja maaseudun kohtalonyhteys vahvistuu edelleen. Tämä tarjoaa myös mahdollisuuden kuntien ja maaseudun kehittämisen metodologiselle lähentymiselle. Maaseutupolitiikan uudistumisen keskeisin kysymys on suhde muotoutumassa olevaan kuntainstituutioon. Teoreettisesti tarkasteltuna kyse on neoendogeenisten, eli sisä- ja ulkosyntyisten prosessien uudenlaisesta vuorovaikutuksesta ja siten myös kansalaisuuden (kuntalaisuuden) ja kansalaistoiminnan merkityksen uudelleenarvioinnista