Etiikan aika. sosiaalialan riippumaton ammattilehti Lapsen oikeuksien sopimus vaikuttamisen välineenä

Transkriptio

1 sosiaalialan riippumaton ammattilehti Luottamushenkilö Monica Grönmark, Lohja Marjut Lindberg: Älä pelkää toimittajaa Pentti Kananen: Valtavirran taloustieteessä kuljetaan harhapolkuja. l Oma ura Asahi on ihanaa! Erilaisuus on rikkautta vai rasite? VERKossa Pidätkö kiinni eettisistä periaatteista? Etiikan aika Lapsen oikeuksien sopimus vaikuttamisen välineenä Henkilöstöä lomautetaan, miten onnistuu aktivointi? Kunta päättää otetaanko palvelusetelit käyttöön

2 Huoltaja-säätiö π Huoltaja-säätiö on sosiaalihuollon vaikuttaja. Säätiö toimii pitkäjänteisesti kunnallisen sosiaalipolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa sosiaalialan ammattilaisten sekä päättäjien osaamis- ja tietopohjaa. isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Vuokko Niiranen Hallitus Alpo Komminaho, puheenjohtaja Päivi Ahonen, varapuheenjohtaja Marja Heikkilä Heikki Hiilamo Harri Jokiranta toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) Julkaisija Huoltaja-säätiö. Sosiaalitieto on sosiaalialan riippumaton ammattilehti. Perustettu 1912, 97. vuosikerta. Ilmestyy vuonna kertaa, joista yksi on kaksoisnumero. Toinen linja 14, Helsinki puhelinvaihde faksi sähköposti: vastaava päätoimittaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) toimitussihteeri Erja Saarinen puh. (09) toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö puh. (09) Toimitusneuvosto Inkeri Aalto, Petri Kinnunen, Leena Kivimäki, Marjut Lindberg, Päivi Nurmi, Ari Suominen Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten eikä kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. Taitto Workshop Pälviä Oy Kannen kuva Panu Pälviä Ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset Anne-Mari Salminen puh. (09) faksi (09) Tilaushinnat euroa/12 kk 53 euroa kestotilaus/12 kk 29 euroa opiskelija- ja eläkeläistilaus/12 kk Irtonumerot 5,50 euroa/kappale yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 % myytävänä toimituksessa Mediakortti osoitteessa Kirjapaino Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN-L ISSN π 3 pääkirjoitus Eettisten kysymysten pohdintaa tarvitaan entistä kipeämmin Marja Heikkilä 4 5 ajankohtaiset sosiaalialan viestintä, vanhustyö, kehittäminen luottamushenkilö vastaa napsittua 6 7 laina ja palaute Työntekijöiden kuormitus ja lomautukset vievät pohjan aktivoinnilta Tero Ristimäki uutisia lyhyesti 8 15 kärkiteema Sosiaalialalla työskentelevät kohtaavat yhä monimutkaisempia eettisiä ongelmia samalla, kun löytyy yhä vähemmän yhteisesti jaettuja kiistämättömiä vastauksia. Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Markku Lehto kertoo muun muassa, miten etiikka näkyy Sata-komitean työssä. Filosofi Petteri Niemi kommentoi sosiaaliasiamiehenä toimivan Eija Hiekan kokoamia eettisiä ongelmia. Lea Suoninen-Erhiö Eettiset perusteet puntariin Eija Hiekka & Petteri Niemi Miten toimia eettisesti oikein sosiaalialalla? Seija Aniharva Asukkaiden vakaumus kunniaan näkökulma kolumni lukijalta pinnan alta 19 johtaminen sosiaalialalla tarvitaan vahvaa strategista johtamista Vuokko Niiranen & Annikka Laasanen lastensuojelu Lapsen oikeuksien sopimus on vaikuttamisen väline Sointu Möller kirjat juristin nurkkaus Kunta päättää otetaanko palvelusetelit käyttöön Tapio Räty oma ura kuva: Panu Pälviä 2 sosiaalitieto 10/09

3 kuva: Lea Suoninen-Erhiö Marja Heikkilä Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen johtaja, Huoltaja-säätiön hallituksen jäsen Työmme luonteeseen kuuluu eettisten ratkaisujen tekeminen. seuraavassa numerossa 11/09 Kärki Sosiaalipalvelut uusissa rakenteissa Nurmo, Seinäjoki ja Ylistaro muodostivat uuden Seinäjoen kaupungin vuoden alussa. Vanhustyön päällikön Anneli Saarisen (vas.) ja sosiaalityön päällikön Päivi Saukon mielestä kuntaliitoksessa syntyi toimiva sosiaalipalveluiden kokonaisuus. Suonenjoki ulkoisti perheneuvolapalvelut Sosiaalitoimen viestinnässä En kommentoi on huono vastaus Pääkirjoitus 13. lokakuuta 2009 Eettisten kysymysten pohdintaa tarvitaan entistä kipeämmin Sosiaalialan työntekijät joutuvat ottamaan kantaa usein hyvin vaikeisiin ihmistä, hänen elämäänsä ja elinympäristöään koskeviin kysymyksiin. Työmme luonteeseen kuuluu eettisten ratkaisujen tekeminen. Teemme niitä sekä yksilöä ja perheitä koskevissa asioissa että palvelujärjestelmän tasolla. Ratkaisut vaativat kykyä ottaa samanaikaisesti huomioon useita näkökulmia, jotka saattavat olla keskenään ristiriitaisia. Jos toteutamme tasa-arvoa, teemmekö silloin aina oikeudenmukaisia ratkaisuja? Jos kunnioitamme ihmisen oikeutta tehdä omia valintoja, jätämmekö silloin osan kansalaisista oman onnensa nojaan? Jos säästämme tasaisesti kaikista palveluista, kärsiikö joku asiakasryhmä muita enemmän? Eettisten kysymysten pohdintaa tarvitaan entistä kipeämmin, sillä kunnat joutuvat talousahdingossaan priorisoimaan eri palveluiden ja asiakasryhmien välillä. Päätökset tehdään usein nopeasti, pikaisia kustannusleikkauksia tavoitellen. Tässä tilanteessa sosiaalialan ammattilaiset tarvitsevat syvällistä eettistä arviointikykyä, kykyä perustella näkemyksiään ja kykyä puolustaa heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia. Erityisesti tarvitsemme rohkeutta ja taitoa tuoda näkemyksemme julki. Meillä sosiaalialan ihmisillä on ollut syyskuun alusta lähtien uusi kanava eettisten kysymysten käsittelyyn, sillä terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan työtä laajennettiin sosiaalialaa koskevaksi. Aloitteen sosiaalihuollon eettisen neuvottelukunnan perustamiseksi teki Huoltaja-säätiö toissa vuonna. Meillä on nyt valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta, Etene. Miten hyödynnämme tätä uutta foorumia, jotta saisimme vahvistettua sosiaalialan eettistä perustaa? Etenen pääsihteeri Aira Pihlainen toteaa sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilla, että neuvottelukunta ottaa käsiteltäväkseen niitä sosiaalihuollon kysymyksiä, joista tulee yhteydenottoja ja lausuntopyyntöjä tai joita neuvottelukunnan jäsenet nostavat esille. Eli alan ammattilaisten aktiivisuus kunnissa, järjestöissä, yksityisissä palveluissa ja valtionhallinnossa on keskeistä. Sosiaalialan eettisen keskustelun laajentamiseksi ja sen tason nostamiseksi tarvitaan filosofisen tutkimuksen tuomaa pohjaa. Filosofien ja yhteiskuntatieteilijöiden dialogia sosiaalihuollon kysymyksistä ei Suomessa ole juuri käyty. Viimeistään nyt sitä kaivattaisiin! Etenen toimialaan kuuluvat myös alueellisten eettisten toimikuntien tukeminen ja koulutustilaisuuksien suunnittelu ja järjestäminen. Sosiaalialalla tällaisia toimijoita ei ole, mutta sosiaalialan osaamiskeskukset ovat tässä luonteva yhteistyökumppani. Varsinais-Suomessa uudenlaista vertaisja vapaaehtoistoimintaa lapsiperheille Vauvaperhe-hankkeessa kehitetyt työmuodot lievittävät pienten lasten perheiden yksinäisyyttä, kertovat Katja Rippstein (edessä vas.), Johanna Sourander (edessä oik.), Minna Maanpää (takana vas.) ja Petra Henriksson. kuva: Erja Saarinen kuva: Minna Tarvainen Sosiaalitieto11/09 postitetaan lukijoille 17. marraskuuta Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään Ilmoitukset voi laittaa myös verkkosivuille sosiaalitieto 10/09 3

4 ajankohtaista kuva: Erja Saarinen SOSIAALIALAN VIESTINTÄ Sosiaaliala kiinnostaa mediaa, sillä kansalaisia kiinnostaa se, miten vanhuksia ja lapsia hoidetaan ja apua tarvitsevia autetaan. Moni sosiaalialan ammattilainen kuitenkin kavahtaa, jos joutuu median kanssa tekemisiin. Sosiaalialan ammattilaisten ja päättäjien viestintätaitoja pohdittiin Kuntamarkkinoiden paneelissa 9. syyskuuta. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg otti esimerkin alan kielenkäytöstä. Hän luki virkkeen ministeri Hyssälän tiedotteesta, joka koskee masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämistä. Varhainen puuttuminen ja oikea-aikaiset ja oikein suunnatut tuki- ja hoitotoimenpiteet voivat paitsi vähentää masennuksesta johtuvaa työkyvyttömyyttä ja siitä aiheutuvia seurauksia yksilötasolla myös kaventaa masennukseen perustuvan työkyvyttömyyden ammatti- ja sukupuolieroja. Siinä se kiteytetysti. En tosin ymmärrä tekstin sisältöä. Tällainen teksti on tavallista, jokapäiväistä kauraa toimittajille, Lindberg sanoi. Sosiaalitiedon toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö kysyi, ovatko asiat todella niin vaikeita, ettei niitä pysty ilmaisemaan ymmärrettävästi. Jos työyhteisöissä annettaisiin tekstien tuottamiseen vähän enemmän aikaa, se säästäisi monen ihmisen työaikaa, kun sitä ei tuhrautuisi kapulakielisen tekstin merkitysten arvuutteluun. Näin säästyttäisiin myös monelta väärinymmärrykseltä. Aulikki Kananoja huomautti, että sosiaalialan ammattilainen kokee ensi sijassa olevansa sosiaalialan ammattilainen. Viestinnän ammattilaiset ovat erikseen: Kun sosiaalialan ammattilaisena puhuu abstrakteista ja monimutkaisista asioista, käyttää helposti oman alan slangia. On iso muutos siirtyä viestittäjäksi. Media nostaa sosiaalialan teemoja esiin paljon enemmän kuin ammattilaiset itse uskaltavat. Lehtiin kuva: Erja Saarinen Epäkohtiin voi saada parannusta median avulla. Rohkeasti vain yhteyttä toimittajiin, Marjut Lindberg vinkkasi. Sosiaalialan ammattilaiset eivät ole ehkä oivaltaneet, että media on keskeinen yhteistyökumppani, Aulikki Kananoja totesi. pitää tehdä näyttäviä juttuja. Ammattilaisena usein sydän särkyy, kun asiat näyttäytyvät niin yksipuolisina. Lindbergin mukaan toimittajat ymmärtävät kyllä sen, että sosiaalityöntekijää sitoo yksilöasioissa salassapitovelvollisuus: Mutta sitä käytetään, jos ei nyt burkhana, niin ainakin ohuempana huntuna erittäin tehokkaasti niin, että mennään sen taakse ja sanotaan, ettemme voi sanoa yhtään mitään. Kananoja on samaa mieltä: luottamuksellisuuden taakse mennään turhan paljon. Aina voi pikkuisen yleistää ja puhua siitä ongelmasta ja asiasta. Tässä emme ole erityisen hyviä. Suoninen-Erhiö muistutti, että sekä sosiaalialan ammattilaisilla että toimittajilla on omat eettiset ohjeensa. Niille on yhteistä muun muassa se, että ollaan heikkojen puolella. Toimittajia ei pitäisi nähdä vihollisina: työn tavoitteissa on paljon yhteistä. Paneelia vetänyt koulutuspäällikkö Jari Koivisto Finnish Consulting Groupista kysyi, miten median sitten saa puolelleen? Lindberg korosti luottamuksellista suhdetta toimittajaan: Juttuvinkin voi antaa, jos vaikka jokin toiminta on loppumassa, koska rahoitusta ei jatketa. Toimittaja tuo epäkohdan esille ja sillä voi olla asialle hyvinkin suuri apu. Jos joku yksittäinen sosiaalityöntekijä kertoo meille jostakin epäkohdasta, emme me siitä hänen esimiehelleen kantele. Lähdesuoja voidaan taata. Ammattilaisten pitäisi uskaltaa puhua yli sen, mitä julkaistaan. Toimittajat eivät ole sosiaalialan asiantuntijoita: meille täytyy vääntää rautalangasta monia asioita, Lindberg lisäsi. Kananoja sanoi, etteivät sosiaalialan ammattilaiset ole ehkä oivaltaneet sitä, että media on keskeinen yhteistyökumppani. On katsottu valtion, kunnan ja terveydenhuollon suuntaan, mutta ei ole ymmärretty, että yhtä tärkeää olisi keskusteluyhteys mediaan. Yleisesti kyllä ymmärretään se, että viestintävälineet ovat nykyään olennainen hyvinvointipolitiikan toimija. Marjut Lindbergin haastattelu Kuntakanavalla > Katso Kunta365 kuva: Heli Sorjonen VANHUSTYÖ Lepolan hoitokodissa eletään monessa todellisuudessa: vanhukset muistelevat menneitä ja yrittävät selviytyä tässä ja nyt. Henkilökunta tekee työtään yhä niukemmin resurssein. Perushoitaja Ritva on kutsumusammatissaan ja yrittää parhaansa, mutta se ei riitä. Kuin ensimmäistä päivää on Anna Krogeruksen kirjoittaman näytelmän nimi. Yhtä hyvin sen nimi voisi olla Kuin viimeistä päivää niin raadolliseksi hoitokodin arki kuvataan unohtamatta kuitenkaan huumoria ja välähdyksenomaisia onnen hetkiä. Krogerukselle myönnettiin vuonna 2008 Kuopiossa jaettava Savonia-kirjallisuuspalkinto. Valintaraadin mukaan Krogerus on aikamme Minna Canth: Kuin ensimmäistä päivää -näytelmä ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja puolustaa naisten ja muiden heikkojen asemaa. Näytelmä kantaesitettiin Kajaanin kaupunginteatterissa loppuvuodesta Nyt sitä esitetään ainakin Kotkan kaupunginteatterissa, Teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä ja Lahden kaupunginteatterissa. Eija Ahvo eläytyy täysillä perushoitaja Ritvan rooliin Teatteri Avoimissa Ovissa. 4 sosiaalitieto 10/09

5 Luottamushenkilö vastaa napsittua Palstalla haastatellaan lautakuntien jäseniä sekä luottamushenkilöitä Tapio Kuure uusissa sosiaalipalveluita tuottavissa organisaatioissa. Aikalainen 7/2009 Lapsen palvelujen takaaminen ei aina onnistu, vaikka lapsi olisi päässyt jo sisälle systeemiin ja olisi noteerattu lastensuojelun asiakkaana. Palveluja ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Monica Grönmark (rkp) on Lohjan kaupunginvaltuustossa Katariina Soanjärvi toista kautta. Kaupungin Nuorisotutkimus ainut RKP:läinen 1/2009 valtuutettu toimii Mutta Lohjan onko sosiaali- edeltävän ja terveyslautakunnan sukupolven asettama puheenjohtajana. tavoite nuoren itsensä Lautakunnassa kannalta hyvä on tavoite? edustus Tavoitteleeko myös Siuntiosta, ohjauksen Inkoosta kohde, nuori, ja samaa Karjalohjalta, asiaa kuin häntä sillä se ohjaava vastaa aikuinen? alueen sosiaali- Luulenpa, että ristiriita on välillä melkoinen. ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Siviilissä Marja Pentikäinen Grönmark työskentelee Lohjan Viesti Källhagensin Helsingin Diakonissalaitoksesta koulun rehtorina. Ruotsinkielinen 2/2009 yläaste ottaa oppilaita Lohjan On lisäksi tärkeää, Inkoon, että opetamme Siuntion ja maahanmuuttajille asioita suomalaisuudesta, kouluista. mutta meidän Vihdin ruotsinkielisistä on myös erittäin tärkeää oppia heiltä. Tätä ei ole ymmärretty. Pitkään ajateltiin, että me vain Teillä on Lohjalla sekä sosiaali- ja terveys- Saavatko annamme. alueen asukkaat palveluita lautakunta että perusturvalautakunta. Miksi? samoilla edellytyksillä? Sosiaali- ja terveyslautakunnalla on järjestämisvastuu Lohjan, Siuntion, Inkoon ja Karjalohjan sosiaa- kuntien Lohjan Jussi kaupunki Simpurajärjestää yhteistoiminta-alueen Janus määrittelemät 1/2009 palvelut. Yhteistoimintaalueellli- ja terveydenhuollon palveluista. Tähän LOSTiksi Uuden laaditaan sosiaalisen valtuustokausittain kysymyksen, globaalisosiaalisen kysymyksen, sosiaalinen aspekti koskee palvelutakutsuttuun yhteistoiminta-alueeseen kuuluu myös sosuunnitelma, jossa määritellään lainsäädännön yhdessä toimimisen edellytyksiä, esteitä ja vuoden alusta Lohjaan yhdistynyt Sammatti. vaatimusten pohjalta kaikille kunnille järjestettävä mahdollisuuksia. Eräs tämän kirjoituksen alkuhahmotelmia kommentoinut asiantuntija tiivisti Lautakunnassa on kymmenen lohjalaista, kolme siuntiolaista ja kolme inkoolaista jäsentä sekä järjestettävistä palveluista talousarvion yhteydessä peruspalvelutaso. Jäsenkunta päättää asukkaillensa kommenttinsa näin: Sosiaalisuus on keskeinen Karjalohjan edustaja, jolla on kokouksissa puhe- ja hyväksyttävässä ihmisyhteisöjä kuntakohtaisessa kehittävä ja ylläpitävä vuosisopimuksessa. Tätä voimaa voisi pitää jopa evoluutiovoimana, voima. läsnäolo-oikeus. Tämä johtuu siitä, että Karjalohja on liittymässä Lohjaan vuoden 2013 alusta. sillä siitä voi riippua ihmislajin kyky selviytyä LOST aloitti vuoden alusta, jolloin kaikkien mukana olevien kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon Miten set maksuliikenne suhteet, tai verkostot, hoituu luottamus kuntien välillä? ja normit, Lohjan yhteisistä kaupunki haasteista. tuottaa Sosiaaliset alueen palvelut. siteet, sosiaali- henkilöstö siirtyi Lohjan palvelukseen. Lohja pitävät seuraa tätä palvelujen ihmisten käyttöä maailmaa ja laskuttaa pystyssä. kuntaa Mukana olevilla kunnilla on lisäksi omat perusturvalautakunnat, jotka päättävät kuntakohtaisista suurempaa, Janne Juvakka lasku tulee perässä. käytön mukaan. Jos palveluiden käyttö on arvioitua asioista. Lohjan perusturvalautakunta käsittelee Promo, huhtikuu 2/2009 myös erikoissairaanhoidon asiat. Sille kuuluvat lisäksi asunto-olojen kehittäminen sekä lohjalaisten palveluiden kaikkein tärkeimpiä saantiin? terveyden ja hyvinvoinnin Miten Voisiko uudistus olla on niin, vaikuttanut että toiset ihmiset ovat sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta-avustukset. Pienissä turvaamisessa? kunnissa palvelut Tutkimusnäyttöäkin ovat jopa parantuneet, löytyy Itse en ole Lohjan perusturvalautakunnan jäsen, kun siitä, palveluvalikko että arjen on yhteisöillä laajentunut. ja yhteisöllisyyden Vielä näyttää hyvältä, mutta säästöpaineiden alla täälläkin eletään. kokemuksilla on jopa elintavoista riippumaton mutta jotkut sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenet myönteinen vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin. ovat myös oman kuntansa perusturvalautakunnan Prosesseja pitää uudistaa, se on selvä. jäseniä. Lautakunnassa Veera Luoma-aho on keskusteltu erityisesti vanhustenhuollon Ylioppilaslehti laitospainotteisuudesta. 9/2009 Siitä pitäisi Parantaako Lost-alue ruotsinkielisten päästä Työn ja satsata velvollisuudesta tehostettuun on palveluasumiseen. siirrytty työn mielekkyyteen. järkeä, Palkan että ihmiset sijaan tärkeintä jäävät vuodeosastol- on työn Ei asukkaiden palveluita? ole mitään Lost-alue on kaksikielinen. Väestöpohja on noin le makaamaan merkitys ja vain tarkoitus sen takia, sekä ettei se, ettei palveluasuntoja työ tuhoa , ruotsinkielisiä on vähän yli Sanoisin, ole. maapalloa Sitä kautta entisestään. saadaan säästöjä, Joidenkin vaikka mielestä ei laitosettä alueen ruotsinkielisten palvelut on helpompi huollosta muuttunut kokonaan asenne eroon työhön päästäkään. saattaa kuulostaa turvata tätä kautta. Toinen laiskalta mietinnässä ja itsekkäältä. oleva Minusta asia on se lastensuojeluyksikön itse asiassa rakentaminen aika aikuiselta. Lohjalle. Siitä käydään nyt kuulostaa Sosiaali- ja terveyslautakunnassa ruotsinkielisiä on lisäkseni Siuntion ja Inkoon edustajissa. Mielestäni lautakunnassa on hyvin kyetty katsomaan keskustelua. Pitäisikö sen olla kunnallinen vai ei? aluetta kokonaisuutena ja sitä, että palveluita olisi tasapuolisesti kaikille. UUTISIA LYHYESTI Helsingissä häätöjä ehkäistään asumisneuvonnalla. Kaupungin kymmenen asumisneuvojaa neuvovat vuokranmaksuun liittyvissä ongelmissa, avustavat maksusuunnitelmien teossa ja ovat välittäjinä akuuteissa kriisitilanteissa. Asumisneuvojat toimivat kiinteistöyhtiöiden ja sosiaaliasemien yhteydessä eri puolilla kaupunkia. Neuvojien yhteistyökumppaneita ovat kiinteistöyhtiöiden, sosiaaliasemien, asukas- ja talotoimikuntien, perhekeskusten, terveydenhuollon, järjestöjen, poliisin ja seurakunnan työntekijät. Oulussa on otettu käyttöön päiväkotien palvelutakuu. Jos perhe luopuu lapsen päivähoitopaikasta yli kuukauden kestävän lomautuksen, työttömyyden tai esimerkiksi äitiys- tai vanhempainvapaan ajaksi, kaupungin päivähoito lupaa järjestää lapselle hoitopaikan uudelleen samasta päiväkodista viikon varoitusajalla. Tampereella aloitetaan videoneuvottelulaitteiden, helppokäyttöisen tietokoneen ja television avulla toimiva Ikälinja, joka tarjoaa ikäihmisille yleistä terveysneuvontaa, ohjattuja jumppatuokioita, keskustelu- ja lukupiirejä sekä tietoiskuja kaupungin palveluista ja yhdistysten toiminnasta. Tarkoituksena on tukea ikäihmisten toimintakykyä ja selviytymistä kotona mahdollisimman pitkään. Ikälinjan kotikäyttäjien pilottiryhmään kuuluu kaupungin päivätoiminnan asiakkaita ja erikoissairaanhoidosta tai laitoshoidosta kotiutuvia henkilöitä. Varhaisen puuttumisen vastuuhenkilöiden valtakunnallisen verkoston verkkosivut haastavat kansalaisia, palvelun tarjoajia ja viranomaisia pohtimaan ja keskustelemaan varhaisen puuttumisen eettisistä periaatteista. Sivuilla esitellään verkoston jäsenten toimintaa, eettisiä periaatteita ja toimivia käytäntöjä. Koska lasku menee perintään? Mitä maksuhäiriömerkinnästä voi seurata? Kansalaisten rahankäyttöongelmia pyritään ratkomaan entistä aiemmin työ- ja elinkeinoministeriön aloittamassa talousneuvontahankkeessa, jolla lisätään kuluttajien oman talouden hallintaa ja heitä ohjataan hakemaan ajoissa apua velkaongelmiinsa. Hankkeen osaprojekteja toteuttavat muun muassa Suomen Kuluttajaliitto, Marttaliitto ja Takuu-Säätiö. Hankkeen verkkosivuille kootaan taloudenhallintaa koskevaa aineistoa. sosiaalitieto 10/09 5

6 Ikäihmisten Olympialaisissa nähtiin iloisia kasvoja ja kuultiin mukavaa puheensorinaa: oli hauskaa yhdessä liikunnan parissa. VANHUSTYÖ Seinäjoella vanhuspalveluiden asiakkaat kisasivat elokuussa omissa olympialaisissaan. Olympialaiset keräsivät 90 osallistujaa, lähinnä palvelukeskusten asukkaita ja päivätoiminnassa käyviä kotihoidon asiakkaita. Kisalajeina olivat rollaattorikävely, pyörätuolikelaus, potkupyöräily ja tarkkuusheitto. Kisat alkoivat Maamme-laululla ja lipun nostolla. Suomen vanhin 108-vuotias Viljo Kekola kantoi soihdun kentän ympäri. Avajaispuheen piti apulaiskaupunginjohtaja Harri Jokiranta. Hän mukaili olympialiikkeen moton citius, altius, fortius muotoon Yhdessä tehden, iloiten ja hetkestä nauttien. Kisat tarjosivat ikäihmisille mahdollisuuden päästä ulos ja tavata toisiaan iloisen yhdessäolon ja leikkimielisten kisailujen merkeissä. Ne toivat vaihtelua arkeen: tapahtumaa on muisteltu viikkotolkulla: iloittu siitä, että saatiin tavata muita ja nauttia käristemakkaraa ja kahvit luonnossa: kuinka ne maistuivatkaan siellä paljon paremmilta. Onnistunut päivä luotiin laajalla yhteistyöllä kaupungin eri hallintokuntien, järjestöjen ja sponsoreiden kanssa. Tapahtumasta on suunniteltu jokavuotista. Riitta Kulmala, palvelukeskusjohtaja, Seinäjoen kaupunki NAPSITTUA Aarne Kiviniemi, Sininen aalto 3/2009 On liian yksioikoista syyttää kilpailuttamista ihmisarvoisten ja eettisesti esimerkillisten päätösten puuttumisesta. Palvelujen kilpailuttajalla on täydet valtuudet määrittää kilpailutukseen laadun takeeksi eettisesti kestäviä periaatteita. Pienille toimijoille voidaan taata myös oma paikkansa palvelujen tuottamisessa. 6 sosiaalitieto 10/09 Liisa Björklund, Motiivi 6/2009 Ikääntyvä ja työelämässä oleva väestö muuttaa väkisinkin tuottavuusajattelua. Jos eläkeiät kohoavat, hampaat irvissä työn tekeminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Tuottavuutta täytyy hakea osaamisesta ja kokemuksesta. Väestön ikääntyessä uskonkin, että työelämässä aletaan puhua enemmän kohtuullisuudesta. KEHITTÄMINEN Viime vuosina saatiin luotua sosiaalialan kehittämisyksikköverkosto, mutta nyt sitä on jo supistettu. Sosiaalialan osaamiskeskusten työntekijät pohtivat kehittämistyön tulevaisuutta osaamiskeskuspäivillä Pyhätunturilla elokuussa. Sosiaalialan kehittämishankkeen aikana luotiin pohja asiakastyötä lähellä olevien kehittämisyksiköiden verkostolle. Viime vuosina verkosto saatiin luoduksi, toiminta organisoiduksi, tavoitteet ja toiminnan kohdentuminen määritellyksi sekä toiminta aloitettua. Rekrytoitiin yksikköihin ammattilaiset ja asiantuntijaverkostot ja suunnattiin katse optimistisin mielin tulevaan. Ja nyt onkin sitten aika purkaa näitä rakennelmia ja suunnata taas kohti uutta. Yksiköitä toimi 49 vuonna Niistä 13 oli lastensuojelun yksiköitä, 11 keskittyi vanhustenhuoltoon, 14 sosiaalityöhön, 4 vammaistyöhön ja 7 varhaiskasvatukseen. Tämän vuoden elokuussa toiminnassa oli enää 28 yksikköä toiminnassa on suunnitelmien mukaan 33 kehittämisyksikköä. Kehittämisyksikköjen kehitys kuvaa hyvin kehittämistoiminnan lyhytnäköisyyttä ja sirpaleisuutta. Ja kuitenkin uusi toiminta tuottaa positiivisen panos-tuotossuhteen vasta vuosien kuluttua. Sosiaali- ja terveysministeriön katsauksessa osaamiskeskusten tulevaisuus kytkettiin osaksi laajaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja lainsäädännön uudistamista. Alan kehittämistoiminnan avoimia kysymyksiä ei ratkaista irrallisina vaan niitä tarkastellaan osana laajempaa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistä rakennetta, jossa liikkuvina osina ovat perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut. Uutta suuntaa suunnitelmiin toi Saksan maalla noussut innovaatio humanistinen lääketiede, joka sisältänee myös sosiaalipalvelut: Muututaanko sosiaalialan osaamiskeskuksista sosiaali- ja terveysalan osaamiskeskuksiksi, hyvinvointialan osaamiskeskuksiksi vai humanistisen lääketieteen osaamiskeskuksiksi? Merja Salmi, toimitusjohtaja, Sosiaalialan osaamiskeskus Sosiaalitaito Heidi Köngäs, Sydän 3/2009 Meidät tekee kansana heikoksi sen työn aliarvioiminen, jota tehdään muiden hyväksi. Pentti Arajärvi, Meidän Suomi, syksy 2009 Kun nyt podetaan pääoman vapauttamisesta johtuvaa krapulaa, toivottavasti seuraava krapula ei tule hyvinvointipalveluiden vapauttamisen seurauksena. Hannele Törrönen, Psykologi 4/2009 Innovaatio on nyt valtaeliitin kiihkeintä termipornoa. Ne organisaatiot ja ihmiset, jotka kaappaavat ensimmäisinä eliitin käsitteet ovat havaintojeni mukaan yleensä niitä, jotka ajattelevat vähiten, joilla on substanssistaan niukasti sanottavaa, mutta sitäkin enemmän pontta kuulua joukkoon. Valtaeliitti käyttää sitä tietenkin omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä.

7 laina ja palaute Työntekijöiden kuormitus ja lomautukset vievät pohjan aktivoinnilta kuva: Erja Saarinen YLe-UUTISeT Kunnille kaavaillaan lisävastuuta pitkäaikaistyöttömyyden hoidossa. Uusi laki tekisi kuntouttavasta toiminnasta pakollista kaikille yli 500 päivää työttömänä olleille. Tähän saakka yli 25-vuotiaat ovat voineet kieltäytyä kuntouttavasta työtoiminnasta. Kuntaliitto pelkää, että kuntien talous ei kestä kaikkien pitkäaikaistyöttömien kuntoutusja työllistämistoimintaa. Liiton arvion mukaan kuntien vastuulle tulee ensi vuonna yli pitkäaikaistyöttömän kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki Kunnat tarvitsevat työttömyyden ja laman seurausten hoitoon kriisiapua. Aktivoinnin laajentaminen ja lakimuutoksen tarkoitus on varmasti hyvä, mutta ajankohta sen toteuttamiseen väärä. Reaalimaailmaa on se, ettei kunnissa pystytä noudattamaan toimeentulotukilain aikarajoja, aktivointisuunnitelmia ei tehdä kaikille nuorillekaan ja lastensuojelun tilanne on huono. Kun alle 26-vuotiaiden aktivointipaketti tuli voimaan, työhön ei saatu lisäresursseja. Samoin kävi uuden lastensuojelulain kanssa. Nyt aktivointivelvoite laajenee, eikä työhön taaskaan tule lisäresursseja. Tämä on pettymys palveluita tarvitseville ihmisille ja pettymys ja painolasti sosiaalialan työntekijöille, kun he eivät pysty toimimaan lain mukaan. Kun kunta ei hoida työllistämisvelvoitettaan, se saa Kelasta sakkoa. Sen kautta pitkäaikaistyöttömyyden kustannukset siirretään kunnille. Työntekijöiden ääni on jäänyt uudistuksissa kuuntelematta. Kentällä eletään joka päivä kovissa paineissa. Tämän vuoden aikana toistakymmentä kuntaa on lomauttanut sosiaalitoimen henkilöstöä. Kuopio on suurin kaupunki, jossa lomautukset ovat toteutuneet. Se ehti lomauttaa koko aikuissosiaalityön henkilöstön, etuuskäsittelijät ja puolet lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä. Loput lomautukset peruttiin, kun Itä-Suomen lääninhallitus asetti kaupungille uhkasakon. Muita lomauttajia ovat muun muassa Porvoo ja Kangasala. Kunnanjohtajien arvion mukaan ensi vuonna 15 prosenttia kunnista, kuntaa, lomauttaisi henkilöstönsä. Sosiaalitoimessa pitää tehdä pitkäjänteisiä päätöksiä. Lomautuksia ei ole arvioitu oikeudenmukaisuuden ja kestävien arvojen näkökulmasta vaan on tehty hätäratkaisu ja tasapäistetty kaikki kunnan työntekijät, lomautettu kaikki. Ei ole tehty laskelmia säästöistä ja niiden aiheuttamista lisäkustannuksista. Säästetään viisi euroa ja maksetaan myöhemmin sata. Kuopiossa on ollut jo aiemmin niin huonot resurssit, ettei pitkäaikaistyöttömien eläkeselvittelyjä ole ehditty tehdä riittävästi. Kuitenkin kaupungissa tehdyistä selvityksistä 93 prosenttia johti myönteiseen työeläkepäätökseen: riittävä resursointi olisi tuonut säästöjä. Päätöksiä ei tehdä kuntalaisten näkökulmasta. Ohjeena pitäisi olla, että lamasta jo kärsineiden ihmisten tilannetta tulisi kaikin keinoin helpottaa. Nyt tehdään päinvastoin. Kuntalaisille, virkamiehille ja päättäjille on varmasti selvää, ketkä siitä kärsivät, jos sosiaalitoimen henkilöstöä nyt lomautetaan. Päättäjät ovat tehneet vääriä arvovalintoja. Tämä ei ole yksin kuntien ongelma. Pitää tukistaa myös valtiota. Puheet siitä, ettei lamasta kärsiviä saa jättää yksin, ovat jääneet hurskaaksi toiveeksi. Kunnat tarvitsevat työttömyyden ja laman seurausten hoitoon kriisiapua. Terveydenhuollon ongelmien hoitamiseen löytyy keinoja ja rahaa, mutta laman aiheuttaman sosiaalisen hädän hoitoon ei. Sitä varten olisi pitänyt tehdä valmiussuunnitelmat samaan tapaan kuin terveydenhuollossa tehtiin sikainfluenssan varalta. Sen hoitoon on annettu ohjeeksi, että pestään kädet. Tämä ei valitettavasti tepsi laman seurausten hoitoon. Valmiussuunnitelmassa pitkäaikaistyöttömien aktivoinnin laajentaminen ei ehkä olisi ollut ensisijainen toimenpide, vaikka se onkin tärkeä asia. Täytyy realistisesti katsoa, mitkä ovat voimavarat lain toteuttamiseen. Tämä lama eroaa 1990-luvun lamasta siinä, että tuolloin sosiaalitoimen väki venyi äärimmilleen, mutta sen jälkeen laman jäljet jäivät sosiaalitoimen kannettavaksi ja työntekijöiden kuorma lisääntyi pysyvästi. Nyt ylikuormaa on jo valmiiksi ja on vaara, että se kasvaa liian suureksi. Viimeistään nyt pitää ottaa järki käteen lomautuksissa. Siellä ei voi lomauttaa, missä työt eniten lisääntyvät. Kuntien taloutta ei voida hoitaa työntekijöiden palkkarahoilla. Kunta on kaikki kunnan asukkaat. Siellä on verotus, valtionosuudet ja palvelut. Näistä kaikista pitää hakea ratkaisuja. Kunnissa pitää tehdä laskelmia siitä, mitkä ovat hyviä investointeja kuntalaisiin. Voi olla, että pitkäaikaistyöttömien aktivointi sitä nimenomaan on, mutta investointi tarkoittaa, että ensin pitää pistää panoksia ja sitten mitata investoinnin hyötyjä. Jos samaan aikaan tehdään päättömiä säästöpäätöksiä, on turhaa puhua investoinnista. sosiaalitieto 10/09 7

8 kärki Lea Suoninen-Erhiö Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Markku Lehto tunnustautuu Aristoteleen kannattajaksi. Hän on innostunut siitä Aristoteleen ajatuksesta, että toiminta itsessään on hyvinvoinnin lähde. Eettiset perusteet puntariin Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta, Etene perustettiin syksyllä 1998 käsittelemään terveydenhuoltoon ja potilaan asemaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Syksyllä 2009 neuvottelukunta muutettiin Valtakunnalliseksi sosiaali- ja terveysalan eettiseksi neuvottelukunnaksi. Toiminta laajeni kattamaan myös sosiaalihuollon asiakkaan asemaan ja sosiaalihuollon toimintatapoihin liittyvät eettiset kysymykset. Neuvottelukunta antaa suosituksia ja lausuntoja sekä tekee aloitteita eettisistä kysymyksistä ja herättää niitä koskevaa keskustelua yhteiskunnassa. Neuvottelukunta nimetään neljäksi vuodeksi kerrallaan. Nykyisen neuvottelukunnan kausi päättyy ensi syksynä. Siihen on kuulunut puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi 18 jäsentä varajäsenineen. Kauden loppuajaksi neuvottelukuntaa täydennettiin kahdella sosiaalihuollon eettisiin kysymyksiin perehtyneellä jäsenellä: apulaiskaupunginjohtaja Harri Jokirannalla sekä pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisillalla varajäsenineen. Neuvottelukunnan pääsihteerinä toimii TtT Aira Pihlainen. Neuvottelukunnan lausunnot, julkaisut ja kokouspöytäkirjat sekä sen laatimat yhteiset eettiset periaatteet terveydenhuollossa toimiville: Terveydenhuollon eettisistä kysymyksistä alettiin keskustella maailmalla, kun luonnontieteellinen tutkimus ulottui yhä syvemmälle ihmisen geeniperimään. Yhtäkkiä ei ollutkaan helppo vastata kysymykseen, kuinka pitkälle ja millä keinoilla pitäisi edetä sairauksien estämiseksi tai hoitamiseksi tai suvun jatkamiseksi. Kuinka pitkälle ihmiselle pitää antaa oikeuksia muokata luonnontapahtumia. Mikä on ihmisarvon mukaista, mikä ei, Markku Lehto sanoo. Luonnontieteen kysymyksenasettelut olivat Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan perustamisen taustalla yksitoista vuotta sitten. Neuvottelukunnan toimintaa on nyt laajennettu sosiaalihuollon eettisiin kysymyksiin. Sosiaalihuollossa kysymyksenasettelut ovat osin erilaisia, sillä se ammentaa pitkälti yhteiskuntatieteistä. Sosiaalihuollossa korostuu ehkä enemmän se, miten ihminen kohdataan ja miten häntä kuullaan. Asioita viedään keskustelemalla eteenpäin. Niinhän se terveydenhuollossakin menee, mutta siellä luonnontieteillä on suurempi rooli. Molemmissa tulee keskeisenä eettisenä kysymyksenä vastaan ihmisen itsemääräämiskysymys: kuinka pitkälle on oikeus puuttua ihmisen omiin valintoihin. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa yhdistävät myös rajalliset resurssit. Yksi hankalimpia kysymyksiä on siinä, miten paljon eettistä pohdintaa tulisi suunnata niukkoihin resursseihin, sillä resurssit ovat aina niukkoja. Vaarana on se, että silloin lähdetään vaatimaan lisäresursseja, vaikka kysymys olisi tehottomasta resurssien käytöstä, väärinpainotuksesta, osaamattomuudesta tai vaikkapa huonosta johtamisesta. Ristiriitaisia hyviä pyrkimyksiä Lehto varoittaa määrittelemästä kaikkia ongelmia eettisiksi. Silloin etiikka kärsii inflaation. Eettisiin ongelmiin ei yleensä ole mitään oikeaa vastausta. On olemassa sinänsä hyviä pyrkimyksiä, jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Niitä pitää punnita ja niistä pitää keskustella ja kukin aika löytää sitten ehkä hiukan erilaisia vastauksia siihen, mikä on oikein. Etiikassa on eri koulukuntia: Aristoteles korostaa toiminnan tärkeyttä ja sitä, että ihmisen pitää kehittää itseään kokonaisuutena. Utilitaristisessa etiikassa painottuu kokonaishyöty. Kantin etiikka on velvollisuusetiikkaa. Rawlsin etiikka perustuu oikeudenmukaisuusteoriaan. Muiden muassa. Lisäksi eri ammattikunnilla on omia eettisiä normistojaan, joissa asioita painotetaan eri tavoin. Kun tutustuu etiikan perusoppeihin, ymmärtää sen, että asioita voi tarkastella eri näkökulmista. Eikä niistä mikään ole oikea tai täydellinen. Samalla huomaa sen, että noudatamme toisilleen ristiriitaisia eettisiä periaatteita. Olemme noin äkkipäätään varmaankin sitä mieltä, että ihmistä ei pidä koskaan käsitellä vain välineenä vaan myös päämääränä. Esimiehenä työpaikalla saatamme unohtaa tämän ja pitää tärkeänä vain lopputulosta. Omassa elämässämme korostuu kenties Aristoteleen etiikka: haluamme kehittää itseämme kokonaisuutena. Tällaisten ristiriitojen havaitseminen auttaa erottamaan sen, millaiselle argumentaatiolle näkemykset perustuvat. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos vaikkapa työyhteisössä riittää se, että tulokset näyttävät hyviltä, vaikka matkanvarrella on tapahtunut kaikenlaista: esimerkiksi työtovereiden polkemista ei saa hyväksyä. 8 sosiaalitieto 10/09

9 Yksi hankalimpia kysymyksiä on siinä, miten paljon eettistä pohdintaa tulisi suunnata niukkoihin resursseihin, sillä resurssit ovat aina niukkoja. kuvat: Lea Suoninen-Erhiö Kuka? l Sosiaalipolitiikasta väitellyt valtiotieteiden tohtori Markku Lehto jäi eläkkeelle sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön tehtävästä vuoden 2007 alusta. Ministeriössä hän oli työskennellyt vuodesta 1971, kansliapäällikkönä vuodesta l Toimii Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtajana. l Johtaa Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistelevaa Sata-komiteaa sen puheenjohtajana. sosiaalitieto 10/09 9

10 Sivistyneen yhteiskunnan mitta on se, miten se kohtelee heikoimpiaan. Vastaavasti sosiaaliturvan testi on viime kädessä se, miten heikompiosaisia autetaan. Riittävätkö eettiset ohjeet? Terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta julkaisi viime vuonna vanhusten hoidon etiikkaa käsittelevän raportin. Siinä korostetaan vanhuksen kohtelua yksilönä. Hoidon on oltava kokonaisvaltaista, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä. Mutta riittävätkö eettiset ohjeet? Vanhusten hoidon puutteet nousivat taas syksyllä otsikoihin, kun lääninhallitusten selvitykset vanhustenhoidon tilasta julkistettiin. Monet ovat vaatineet tiukempaa säädösohjausta. Tärkein asia on koulutus. Tai ehkä pitäisi puhua tehtävään kuuluvasta sivistyksestä, tavasta toimia toisten kanssa. Eettisten periaatteiden on tultava esille myös luottamushenkilöiden tehtävään perehtymisessä. Toinen tärkeä asia on yleinen arvoilmasto. Vaikka miten kirjoitettaisiin lakeihin normeja, jos ne eivät vastaa sitä, mitä yleensä pidetään oikeana ja riittävänä, toimeenpano jää puolitiehen. Normit ovat sikäli hyödyllisiä, että silloin tiedetään täsmällisemmin, mitä hyvät periaatteet tarkoittavat tänä päivänä, ja toimintaa voidaan myös valvoa tehokkaammin. Soveltamiseen jää aina harkintaa. Normeja on hankalaa laatia niin, että kaikki tilanteet tulisivat huomioitua. Ja jos normeja on paljon ja ne ovat kovin yksityiskohtaisia, ne jäykistävät helposti toimintaa. Vanhustenhuollossakin voidaan toimia samalla henkilöstömäärällä hyvin eri tavoin. Vaikka olisi säädetty tiukka henkilöstömitoitus, lopputulos saattaa olla se, että jossakin se ei riitä ja jossakin riittää hyvin. Lehdon mielestä olisi parempi, jos lopputuloksen voisi määritellä jollakin tavalla: Eihän vanhuskaan ole kiinnostunut siitä, paljonko talossa on henkilökuntaa vaan siitä, että hän saa hyvän hoidon. Jos syöminen käy hitaasti, siihen uhrataan aikaa. Kuunnellaan, kun on asiaa. Paljon voidaan vaikuttaa työtavoilla ja sillä, miten asiat järjestetään. Johdon vastuu on suuri: entistä enemmän pitäisi kiinnittää huomiota inhimilliseen vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin taitoihin. Jos vanhuksista puhutaan, heille on olennaista se, miten tehdään, eikä se, että tehtävät tulevat suoritetuiksi. Ihmisarvoista elämää Lehto on innostunut siitä Aristoteleen ajatuksesta, että toiminta itsessään on hyvinvoinnin lähde ei se, että ihmiselle annetaan kaikki valmiina. Tätä periaatetta hän yrittää viedä eteenpäin myös sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistelevan Sata-komitean puheenjohtajana. Perusturvaa pitää parantaa, mutta se ei yksin riitä. On kyettävä rakentamaan ihmisille uusia mahdollisuuksia, vaikka tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Se, miten ihminen arvostaa itseään ja miten muut häntä arvostavat, syntyy usein siitä, millaisia toimintamahdollisuuksia ihmisellä on. Jos ihmisen terveydessä, toimintakyvyssä tai elämänhallinnassa on puutteita, koetetaan saada ne ja toimintaympäristö tasapainoon. Se vaatii investointeja ja on kalliimpaa kuin pelkän toimeentulon järjestäminen, mutta ihmisarvon kannalta se on parempi ratkaisu. Ja jos se onnistuu, se on myös kestävämpi ratkaisu. Tätä tietä pitäisi enemmän käyttää. Sosiaalisten ongelmien edessä luovutetaan liian helposti ja sanotaan, ettei tästä mitään tule. Ero sairaanhoitoon on suuri. Lehto pitää hyvänä äiti Teresan oppia: silloin vasta tekee todella hyvää, kun auttamisen vaatima panos tai ponnistus tekee kipeää. Kun autetaan ihmistä niin, että se tuntuu uhraukselta, vasta silloin on todella jotakin tehty. Köyhyys mietityttää Pitkän työuran sosiaali- ja terveysministeriössä tehnyt Lehto jäi ministeriöstä eläkkeelle toissa vuonna. Jäikö pitkältä uralta joitakin eettisiä kysymyksiä, jotka edelleen mietityttävät? Paljon on sellaisia kysymyksiä, joihin ei ole oikeita vastauksia ja joissa joutuu itsensä kanssa kamppailemaan. Ovatko ne sitten eettisiä kysymyksiä? Köyhyys ja kaikkein syrjäytyneimpien ihmisten tilanne ja sosiaaliturvan riittävyys sieltä nousee: varmaan se on sellainen asia, että miltei jokainen tällaisia tehtäviä hoitanut viimeistään tehtävänsä jättäessään sitä miettii. Kun on töissä, kymmenet asiat kaatuvat päälle, lakiesitykset ovat myöhässä, kriittistä pykälää ei ole hiottu riittävästi, momentin perustelut ovat puutteellisia, uutisissa on väärä tieto, esitelmä on tekemättä, kansalaiskirjeisiin ei ole vastattu, kokouksia on päällekkäin ja muillekin pitäisi riittää aikaa. Perustavaa laatua olevat kysymykset jäävät aika lailla teknisten seikkojen varjoon. Sivistyneen yhteiskunnan mitta on se, miten se kohtelee heikoimpiaan. Vastaavasti sosiaaliturvan testi on viime kädessä se, miten heikompiosaisia autetaan. 10 sosiaalitieto 10/09

11 kärki Eija Hiekka & Petteri Niemi Miten toimia eettisesti oikein sosiaalialalla? Sosiaalialalla työskentelevät kohtaavat yhä monimutkaisempia eettisiä ongelmia samalla, kun löytyy yhä vähemmän yhteisesti jaettuja kiistämättömiä vastauksia. Sosiaalialan normatiivinen perusta -yhteistyöhanke Vuonna 2004 alkanut hanke kartoittaa ja selkeyttää sosiaalialan normatiivista perustaa. Hankkeessa kiinnitetään huomio ihmistä ja inhimillistä hyvää elämää koskeviin peruskäsityksiin, joita käytetään usein myös lakinormien perusteluissa. Etsitään vastauksia kysymykseen, millaisen filosofis-eettisen perustan varaan tulevaisuuden sosiaaliala voisi rakentua. Tavoitteena on luoda kohtaamispisteitä sosiaalialan arjen, relevanttien tieteenalojen sekä filosofian, antropologian ja etiikan välille. Yhteistyössä ovat mukana professori Mikko Mäntysaari ja tutkija Petteri Niemi Jyväskylän yliopiston Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitokselta sekä johtaja Marja Heikkilä, suunnittelija Raili Haaki ja sosiaaliasiamies Eija Hiekka Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta. Siihen osallistuvat myös tutkija Tuija Kotiranta ja erikoistutkija Marja Kaskisaari THL:n Jyväskylän alueyksiköstä. Vuonna 2009 mukaan liittyi Jyväskylän yliopiston sosiaalityön palvelujen tutkimuksen ja arvioinnin professori Pekka Kettunen. Talkoohengessä tehty yhteistyö on poikinut muun muassa Ideasta sosiaaliseksi innovaatioksi -innovaatiokilpailun voiton syksyllä 2004, kaksi kotimaista konferenssia ja yhden artikkelikokoelman. YTT, filosofian tutkija Petteri Niemi toimii yhteistyöhankkeen koordinaattorina. Hankkeen julkaisut: Petteri Niemi, Tuija Kotiranta (toim.): Sosiaalialan normatiivinen perusta. Gaudeamus, s. Lama ja väestön ikärakenteen muutos aiheuttavat suuria säästöpaineita. Kunta- ja palvelurakennetta on uudistettu, ja sosiaaliturvan kokonaisuudistuskin on harkinnassa. Tilanne on myös sekava sosiaalialan filosofis-eettisen perustan suhteen: perinteistä pohjoismaisen hyvinvointivaltion ideaa on ravisteltu monin tavoin, ja alan arvotkin ovat uudelleen arvioinnin kohteena. Uusia oppeja on tuotu ulkomailta ja kehitelty puoluepoliittisesti värittyneissä ideapajoissa. Valtionohjausta on purettu ja puretaan ilmeisesti edelleen, mistä kertoo valtiovarainministeriön kesällä aloittama Normitalkoot-hanke. Asiakkaiden holhoamista vältellään, heidän itsemääräämistään ja vapauksiaan mutta myös vastuitaan korostetaan. Sosiaalialan ihmiset kohtaavat yhä uusia ja monimutkaisempia eettisiä ongelmia samalla, kun yhä vähemmän löytyy yhteisesti jaettuja kiistämättömiä vastauksia. etiikka & sosiaaliala osa 1/2 kuva: Timo Vallius kuva: Timo Vallius Kaksiosaisessa kirjoituksessa filosofi Petteri Niemi Jyväskylän yliopistosta kommentoi Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa sosiaaliasiamiehenä toimivan Eija Hiekan kokoamia eettisiä ongelmia sosiaalialalta. Tapauskuvaukset ovat kuvitteellisia. sosiaalitieto 10/09 11

12 Kuka määrittelee asiakkaan edun? Asiakkaalla on omainen edunvalvojana, mutta työntekijöistä tuntuu, että tämän mielipide on ainakin jossakin määrin vastoin yleistä käsitystä. Tapauskuvaus: Sakari on 18-vuotias kehitysvammainen nuori mies. Hän on opiskellut ja haluaisi jatkaa opiskelua, mutta vanhemmat haluavat hänen palaavan kotiin, sillä hänen työpanoksensa on tarpeen perheyrityksessä. Sakarin taitojen edistymistä ja itsenäistymistä tukeneet työntekijät ovat asian saamasta käänteestä murheissaan. Eturistiriita on ilmeinen, vanhemmat ajattelevat enemmän omaa taloudellista etuaan kuin poikansa parasta. Sakarin on vaikea toimia vastoin vanhempiensa odotuksia ja irtautuminen vanhemmista uhkaa jättää hänet ilman tärkeää läheisverkostoa. Henkilösuhteet ja yhteistyö ovat tulehtumassa ja työntekijätkin ovat keskenään hieman eri linjoilla työnsä ulottuvuuksista. Tapauskuvaus ja kuva ovat kuvitteellisia. kuvat: istockphoto Filosofin kommentti: Edunvalvonnan eettistä laatua voidaan arvioida. Saamme arvioinnille kriteerejä pääasiassa sosiaalialan etiikasta ja arvoista. Ne ovat sitä tarkempia ja laadukkaampia, mitä sisällöllisemmiksi ja yksityiskohtaisemmaksi niitä on työstetty. Ymmärrämme monikulttuurisena ja liberalistisena aikanamme hyvän elämän sisältöjen, kuten ammatin ja harrastusten, valitsemisen yksilölliseksi asiaksi. Yhteiskunnan roolina on huolehtia hyvän elämän yleisistä edellytyksistä. Edunvalvonnan tarpeessa olevan ihmisen kyky arvioida omaa parastaan on kuitenkin rajoittunut, ja edunvalvojan velvollisuutena on tehdä myös tällaista harkintaa hänen puolestaan. Edunvalvonnan kohdetta täytyy kuulla, ja hänelle tulee antaa valtaa häntä koskevissa päätöksissä niin paljon kuin on järkevää ottaen huomioon hänen tilanteensa, kuten vamman vakavuus ja tämänhetkinen kunto. Tähän velvoittaa jo lakikin. Paljon riippuu siis Sakarin mielipiteestä sekä siitä, kuinka kykeneväinen hän on päätöksiä tekemään. Vammaispolitiikan itsestään selvänä tavoitteena on ollut kuntouttaa omatoimisia kansalaisia. Monissa tapauksissa tällainen strategia on paras. Se antaa vammaiselle mahdollisuuden kehittää potentiaaliaan, ja hän kykenee sen ansiosta parhaimmillaan osallistumaan yhteiskunnan toimintaan sen täysivaltaisena jäsenenä ilman, että tuntisi itseään taakaksi muille. Toisaalta tuloksena saattaa olla yksinäinen elämä, jossa liikutaan omien kykyjen ja jaksamisen äärirajoilla arjen ollessa jatkuvaa kamppailua. Riippuvaisuus muista mielletään yhteiskunnassamme kauhistukseksi, mutta siitä voisi ajatella toisinkin: hienointa ihmisyydessä on juuri se, että apua tarvitsevia autetaan. Perhe tarjoaa lähisuhteita ja turvaa. Perhe-elämää on kuitenkin vaikeaa ellei mahdotonta järjestää niin, että kaikkien perheenjäsenten etu tulisi koko ajan täysimääräisesti huomioiduksi. Perhe-elämän etiikan kannalta olisikin olennaista, että jokaisen etu asetetaan vuorollaan ja ajallaan etusijalle. Jos Sakari käyttääkin jakson elämästään auttaakseen vanhempiaan perheyrityksessä, niin on kohtuullista, että perhe asettaa jossain toisessa vaiheessa Sakarin tarpeet etusijalle. Perheen etu tuskin palautuu perheyrityksen etuun, eikä perheyrityksen etu saa estää Sakarin itsenäistymistä, jos se on hänelle mahdollista. Tärkeä eettinen vaatimus on, että eri osapuolten täytyy kyetä keskustelemaan asiallisesti näistä asioista. Mikä on Sakarille itselleen parasta? Voisiko esimerkiksi löytyä kompromissi, jossa Sakari osittain opiskelee ja osittain työskentelee, tai työskentelee rajoitetun ajan ja sitten opiskelee? 12 sosiaalitieto 10/09

13 Kuka hoitaa halvimmalla eli kilpailuttamisen dilemma Lastensuojelun asiakas saatetaan siirtää kustannussyistä toiseen sijaishuoltopaikkaan, vaikka se on vastoin lapsen etua. Samaa voi tapahtua vammaispalveluissa ja vanhustenhuollossa. Tapauskuvaus: Liisa, 86 v., on asunut palveluasunnossa kymmenen vuotta ja viihtyy siellä hyvin. Asukkaita on kymmenkunta. Vuosien varrella vaihtuvuutta on ollut vähän. Tytär käy usein tapaamassa Liisaa ja kodikas talo on tullut tutuksi myös muille sukulaisille. Liisan muisti on huonontunut ja liikkuminen on hidasta, mutta hän on päivittäin jalkeilla ja erityisesti kävelyretket piristävät häntä. Alkuvuonna kunnasta ilmoitetaan, että ulkopuolisten palvelujen ostamista on päätetty vähentää. Lähikuukausina Liisa tulee muuttamaan 30 kilometrin päässä sijaitsevaan kunnan omaan vanhustenhuollon yksikköön. Tytär on järkyttynyt uutisesta ja ihmettelee, voiko kunta menetellä näin. Kuinka hauraaksi käynyt äiti selviytyy muutosta ja kaikista siihen liittyvistä muutoksista? Pääseekö äiti isosta yksiköstä ulkoilemaan? Onko linjauksen pakko koskea hyviksi todettuja ja pitkäaikaisia sijoituksia? Eikö vanhuksen etu ja turvallisuudentunne paina asiassa mitään? Tapauskuvaus ja kuva ovat kuvitteellisia. Filosofin kommentti: Vastakkain ovat karkeasti ottaen Liisan ja muiden asukkaiden moraalinen oikeus asumisturvallisuuteen ja -mukavuuteen ja kunnan säästötavoitteet. Velvollisuusetiikka korostaisi Liisan moraalisia oikeuksia eettisesti ratkaisevana asiana. Siinä eettisyyttä lähestytään kaikkien ihmisten yhtäläisten luovuttamattomien moraalisten oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta. Kunnan säästöpaineissa ei ole kyse pelkästään taloudellisesta vaan myös eettisestä asiasta. Jos kokoamme rahaa yhteistä tavoitetta varten ja valtuutamme jonkun käyttämään sitä, niin nimenomaan hänen eettisenä velvollisuutenaan on käyttää rahat kustannustehokkaasti. Kunnan säästöpaineita voimme edelleen analysoida paitsi velvollisuusetiikan myös utilitarismin näkökulmasta. Edellisestä näkökulmasta meidän pitää arvioida, miten Liisan ryhmän oikeuksista kiinni pitäminen vaikuttaisi muiden kuntalaisten oikeuksien toteutumiseen. Jos muuton ansiosta voidaan korjata kuntoon toisen ryhmän vielä perustavammat oikeudet, on ratkaisu eettisesti perusteltu. Esimerkiksi ylipäätään asunnon saaminen menee asumisturvallisuuden ja -mukavuuden edelle. Utilitaristinen ajattelutapa pyrkii laskelmoimaan, kuinka suuri harmi Liisalle ja muille vanhuksille muutosta aiheutuisi verrattuna hyvään, joka seuraisi säästettävien rahojen käytöstä muuhun tarkoitukseen. Harmien ja hyvien operationalisointi mitattavaan muotoon on toki vaikeaa. Lainan ottaminen on eräs vaihtoehto, mutta sekään ei ole eettisesti yksinkertainen ratkaisu. Kavennamme sitä kautta tulevien kuntalaisten mahdollisuuksia toteuttaa oikeuksiaan ja utilitaristista hyväänsä. Joissain tilanteissa tämä saattaa olla perusteltua: turvaamme tietyn väestöryhmän keskeiset ihmisoikeudet tässä ja nyt siten, että parhaan harkintamme mukaan kavennamme vain suhteellisen marginaalisesti tulevien kuntalaisten mahdollisuuksia. Kaikkia väestöryhmiä, niin nykyisiä kuin tuleviakin, olisi siis kohdeltava tasa-arvoisesti. Jos tämä säästökierros kohdistuukin Liisan ryhmään, täytyy seuraavan kierroksen kohdistua toisaalle. Liisan ja muiden vanhusten edulla on ilman muuta oltava painoarvoa keskusteluissa, periaatteessa siten, että saavutettavan kustannushyödyn olisi oltava huomattavan suuri, jotta siirto voisi olla eettinen ratkaisu. Jää väistämättä tilanteen yksityiskohtaisesti tuntevien päättäjien tehtäväksi arvioida, milloin kustannushyöty on riittävän suuri. Yksi tärkeä eettinen velvoite on varmistaa kustannuslaskelmien realistisuus huolellisesti. Sijaishuollossa olevien lasten tapauksessa kynnyksen siirtoihin on oltava vieläkin korkeampi, sillä siirto on aina riski lapsen perusturvallisuudelle, jonka varaan normaali psyykkinen kehitys rakentuu. Tällaisiin ongelmiin on vaikeaa ellei mahdotonta antaa yksityiskohtaisia ohjeita filosofisen etiikan ja antropologian näkökulmasta, mutta uskon, että etiikan teorioihin tutustuminen auttaa päätöksenteossa. Ne voivat parhaimmillaan toimia kuin rakennustarvikkeina, joista rakentuu eettisesti mahdollisimman korkeatasoinen ratkaisu. sosiaalitieto 10/09 13

14 kärki Seija Aniharva kuva Heikki Pälviä Kunnioita vakaumusta Vanhainkodissa muistisairaiden ihmisten huoneesta kuuluu televisiojumalanpalvelus. Mitenkähän on varmistettu, että he haluavat kuunnella kirkkoseremonioista nimenomaan tätä, tai ylipäänsä mitään jumalanpalvelusta? Perustuslain 11 :n mukaan jokaisen uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen. Toisaalta ketään ei voi velvoittaa kuulumaan tai ottamaan vastoin vakaumustaan vastaan uskonnollisia palveluita. Sosiaalihuollon asiakaslain (812/2000) mukaan asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata. Hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään on kunnioitettava. Potilaslain (785/92) mukaan potilaan hoito on järjestettävä paitsi yleisesti kunnioittavasti myös siten, että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Potilaan itsemääräämisoikeuteen kuuluu potilaan hoitaminen yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos täysi-ikäinen potilas ei itse pysty ilmaisemaan tahtoaan, kuullaan hänen laillista edustajaansa, lähiomais- Seija Aniharva on kasvatustieteen maisteri, joka on lisäksi opiskellut muun muassa sosiaalipolitiikkaa, filosofiaa ja kulttuuritietämystä. Hän työskentelee opettajana Ammattiopisto Outokummussa. Vakaumuksen vastaista ruokaa muistisairaalle? Toinen esimerkki koskee ruokailua. Vanhus on terveenä kieltäytynyt vakaumuksensa vuoksi joistakin ruoista, mutta muistisairaana haluaa niitä, kun naapurikin saa eikä hän enää ymta tai muuta läheistä ennen hoitopäätöksen tekemistä. Sisältö on samanlainen sosiaalihuollon asiakaslaissa. Sosiaali- ja terveysalan holistisen, kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on kohdattava ja hoidettava fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena. Tämän ihmiskäsityksen mukaan ihmisen vakaumusta on kunnioitettava myös henkisessä elämässä ja ruokavaliossa. Kirkonmenot kuunnelleiden vanhusten eteen tuodaan ruoka. Listasta tarkistetaan, että jokaiselle annetaan hänen terveydentilaansa sopiva annos. Mutta mistä tarkistetaan, että ruoka täyttää myös hänen vakaumuksensa asettamat vaatimukset? Itsemääräämisoikeuden ihmeellinen maailma Asiakkaan vakaumuksen kunnioittaminen toteuttaa hänen itsemääräämisoikeuttaan. Aikuisen itsemääräämisoikeudella ymmärretään yleisesti sitä, että aikuinen, täysivaltainen henkilö voi toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, kuitenkin lakeja noudattaen. Ehkä itsemääräämisoikeus sisältää myös mahdollisuuden päättää rikkoa lakia, mutta sen jälkeen tekoa punnitaan tuomioistuimessa. Täysivaltaista itsemääräämisoikeutta toteuttaa yksilö itse, samoin kuin hän vartioi oikeutensa toteutumista. Muistisairaiden vanhusten itsemääräämisoikeutta toteuttavat monesti muut, kuten hoito- ja ruokahuoltohenkilökunta sekä omaiset. Käsitteenä itsemääräämisoikeus vaikuttaa selkeältä. Sitä on kuitenkin monitasoisuutensa vuoksi vaikea toteuttaa. Menetelmäksi ehkä riittää moraalisääntö Tee, kuten haluaisit itsellesi tehtävän. Toisaalta jos tämä sääntö viedään liian konkreettisesti käytäntöön, saatetaan loukata vaikkapa muistisairaan vanhuksen vakaumusta: Hänen itsemääräämisoikeutensa on kaventunut sairauden vuoksi ja siksi on noudatettava sitä vakaumusta, joka hänellä oli ennen sairastumistaan. Hänen kaventunutta itsemääräämisoikeuttaan voidaan kuitenkin leventää arjen hoitotilanteissa. Tähän voidaan päätyä epäammatillisesti omien tuntemusten kautta. Itsemääräämisoikeuden kaventamista sitä leventämällä voidaan kuvata esimerkein: Ateistiksi tiedetty muistisairas vanhus istuu päiväsalissa, jossa alkaa hengellinen tilaisuus. Sen sijaan, että hänet vietäisiin muualle, häneltä saatetaan kysyä halukkuutta jäädä tilaisuuteen. Ymmärtämättä kysymystä vanhus saattaa nyökätä, minkä hoitaja tulkitsee myönteiseksi päätökseksi. Näin vanhus näennäisesti itse päätti jäädä vakaumuksensa vastaiseen tilaisuuteen. 14 sosiaalitieto 10/09

15 Mitä vähemmän tunnettu vakaumus, sitä yksityiskohtaisemmin kannattaa kirjata sen toteuttaminen. märrä ruoan koostumusta. Hänelle saatetaan sitä antaa itsemääräämisoikeuden nimissä. Esimerkkien vanhusten asioista voidaan kysyä omaiselta tai muulta läheiseltä. Tähänhän laki oikeuttaa ja velvoittaa. Jos omainen ei jaa vanhuksen vakaumusta tai ei ymmärrä vakaumuksen merkitystä ihmiselle, hän saattaa sallia vakaumuksen vastaisen ruoan tai antaa luvan osallistua sen vastaisiin hartaustilaisuuksiin. Kummassakin esimerkissä henkilöstön ja läheisten toiminta on vastoin lakeja. Vakaumuksen kunnioittaminen pitää ymmärtää yksioikoisesti sen vakaumuksen kunnioittamiseksi, joka ihmisellä oli, kun hän oli terve ja hänellä oli täysi itsemääräämisoikeus. Hoiva- ja hoitopalveluissa työskentelevät ovat maininneet vakaumuksen kunnioittamisen esteeksi sen, ettei hoitosuunnitelmassa ole paikkaa vakaumukselle, vaikka se tiedettäisiinkin. Holistisen ihmiskäsityksen noudattaminen kaatuu lokeron puuttumiseen lomakkeesta aikana, jolloin niitä voi helposti muokata tietokoneella! Toiseksi syyksi sivuuttaa vakaumus on mainittu se, ettei muistamattoman vanhuksen vakaumusta aina tiedetä. Luulisi, että sen voi selvittää siinä missä terveydellisistä syistä johtuvan ruokavalionkin.sitä voi kysyä läheisiltä. Myös vainajan vakaumusta on kunnioitettava Itsemääräämisoikeus kuuluu myös vainajalle. Jos ihminen ei ole elossa ollessaan halunnut tavata pappia, hoitajat eivät saa kutsua häntä huoneeseen omaisten toivomuksesta ihmisen kuoltua. Vainajan laitto tulee tehdä niin kuin hänen vakaumuksensa edellyttää. Hautaamisessakaan omaiset eivät voi kävellä vainajan tahdon yli. Jos vainaja ei ollut kirkon jäsen, pappia ei voi vasten hänen tahtoaan pyytää häntä siunaamaan. Viimeistään tässä vaiheessa horjuu moraalisääntö Tee, kuten itsellesi haluaisit tehtävän. Kumman puolelle hoitaja asettuu vainajan ja omaisten vakaumusten ristiriidassa? Kumman näkökulmasta moraalisääntöä pitäisi noudattaa? Ensisijainen on aina asiakkaan tai potilaan, vaikkakin kuolleen, näkökulma, vaikka sitä noudattamalla voi saada omaisten kiukun niskaansa. Turvaa selustasi vanhuuden varalle Yhä monikulttuurisemmassa Suomessa sosiaalija terveysalan sekä ruokahuollon ammattilaiset ovat yhä suurempien haasteiden edessä vastatessaan asiakkaiden vakaumuksen toteutumisesta. Jotta oman vakaumuksen kunnioittaminen ei jäisi sen varaan, onko hoitosuunnitelmassa sitä varten lokero vai ei, on syytä vielä hyväkuntoisena kirjata oman vakaumuksensa vaatimukset ja nimetä henkilö, joka pitää huolta tiedon välittymisestä hoitavaan yksikköön. Mitä vähemmän tunnettu vakaumus, sitä yksityiskohtaisemmin kannattaa kirjata sen toteuttaminen. On hyvä mainita myös se, haluaako itseään vietävän yleisiin hartaustilaisuuksiin, vaikkei terveenä ollessaan niissä käykään. Vakaumusta koskevan listan voinee aikanaan laittaa sängyn päätyyn tietoa tarvitsevien nähtäville. Vuonna 2007 tuli voimaan laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007). Nyt voi nimetä henkilön hoitamaan asioitaan, kun ei itse enää pysty. Se on oivallinen väline myös oman vakaumuksen kunnioittamisen valvomiseksi. Valtakirjan laatimisessa on hyvä käyttää asianajajaa, jotta se tulisi oikein tehtyä. Pelkästään tulevien asiakkaiden ja potilaiden etukäteisvalmistautuminen ei riitä, vaan sosiaali- ja terveysalan ja ruokahuollon ammattilaisten koulutuksessa on entistä enemmän painotettava vakaumuksen noudattamisen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Tämä edellyttää paneutumista itsemääräämisoikeus-käsitteen moniin puoliin. On myös syytä korostaa työntekijöiden vastuuta asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden toteuttajina. On vaarallista, jos asiakkaan vakaumusta kunnioitetaan vain siksi, että lainsäädäntö niin edellyttää: sosiaali- ja terveysalan kuten ruokahuollonkin ammattilaisten työroolin pitäisi olla vakaammalla pohjalla kuin pelkästään virallisten normien kannattama. Henkilöstön pitää myös kestää hoidon aikana tulevat, asiakkaan hyväksymät ristiriidat vakaumuksensa noudattamisessa. Esimerkiksi lääke voi sisältää jotain ainetta, jonka vakaumus kieltää potilaan ruokavaliosta. Hän tai hänen edustajansa voi silti päätyä lääkkeen käyttöön, mutta tämä ei anna oikeutta poiketa vakaumuksen vaatimuksista ruoan suhteen. Vanhuus ja hoidon etiikka Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan raportti. Etene-julkaisuja 20, Raportti verkossa: > Dokumentit > Seminaariohjelmat ja -julkaisut Vanhusten eettinen hoito Lääninhallitusten selvitykset vanhusten sitomisesta peteihinsä ja telkeämisestä lukkojen taakse henkilökunnan puutteen vuoksi nousivat syksyn otsikoihin. Jokaiselle on selvää, ettei näin voi toimia kuin vanhuksen turvallisuuden sitä ehdottomasti vaatiessa, mutta silti joissakin laitoksissa toimitaan näin. Toimivatko vanhusten liikkumisvapautta rajoittavat vanhustenhuollon ammattilaiset epäeettisesti? Mitä muuta he voisivat tehdä, jos auttavia käsiä on yksinkertaisesti liian vähän? Minkälaista on vanhusten eettinen hoito ja kenen siitä pitäisi kantaa vastuu? Terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan viime vuonna julkaisema vanhustenhuollon etiikkaa käsittelevä raportti auttaa tunnistamaan alueen haasteita, arvioimaan ja kehittämään eettistä toimintaa sekä lisäämään vanhustenhuollossa työskentelevien eettistä herkkyyttä. Raportissa tarkastellaan vanhenemisen sitä vaihetta, jolloin toimintakyky heikkenee ja ihminen tarvitsee yhä enemmän toisten apua sekä yhteiskunnan, erityisesti sosiaali- ja terveyshuollon palveluita. Eettisesti kestävä hoito perustuu aina siihen, että vanhusta kohdellaan yksilönä. Vanhuksella on oikeus osallistua hoitoaan ja hoitopaikkaansa koskevaan päätöksentekoon. Osallistumiseensa hän tarvitsee tietoa eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Vanhuksella on oikeus luottaa saavansa asianmukaista hoitoa ja palveluja arkensa kohtuullisten tarpeiden tyydyttämiseen. Pitkäaikaisessa hoitopaikassa vanhuksen toiveita, itsemääräämisoikeutta ja yksityisyyttä on kunnioitettava aivan kuin oltaisiin hänen kodissaan, raportissa todetaan. Lea Suoninen-Erhiö sosiaalitieto 10/09 15

16 näkökulma jos minulta kysytään Kolumni Raija Väänänen on siilinjärveläinen sosiaalityöntekijä. Turvatyöntekijöitä? Ai, oletko sinä nyt meidän turvatäti? Pojan katseessa vilahtaa luottamus. Toin hänet ja äidin juuri turvakodista kotiin. Kertasin äidille toimintaohjeet, jos hätä tulee jos turva vaarantuu. Vuosia sitten alettiin häivyttää sanaa sosiaali. Tuli perusturvajohtajia, peruspalvelulautakuntaa, hyvinvointipäälliköitä. Sosiaalitoimelta alkoi siirtyä palveluja pois: asumis- ja elatustuki Kelalle, päivähoito koulutoimeen, vanhusten hoito, päihdehuolto ja perheneuvonta terveydenhuoltoon, lastensuojelupäätökset hallinto-oikeuteen. Kiinnostaisi tietää, miten käyttäjät nimeävät palvelumme. Nopeuttaaksemme puhetta lyhennämme monimutkaiset nimirykelmät pankki- ja kaupallisten palvelujen tavoin kirjainyhdistelmillä on AA, MTN, KPK, THL, TYP. Mitähän ne kuntalaisille kertovat? Ja milloinhan kouluista tulee THOK eli tiedonhakemisen oppimiskeskuksia? Sosiaalitoimiston nimeksi riittäisi SOSKU tai FATTA monelle tutuit sanat. Mikä muuttuu, kun sana sosiaali häipyy? Osaammeko sosiaalisen asiantuntijoina osoittaa sosiaalisen ulottuvuuden erityisen merkityksen ihmiselle ja yhteiskunnalle? Elokuussa uutisoitiin, että valtion budjetissa on sosiaalihuollon kiinteistöjen remontteihin huonommin rahaa kuin koulujen. Siitä huolimatta, että koulussa vain käydään, mutta sosiaalihuollon kiinteistöissä lähes asutaan. Sosiaalijohdon ja sosiaalihuollon asiakkaan ääni eivät esityksessä painaneet. Ehkä äänelle tulee enemmän kuuluvutta, kun sen sanoo perusturvajohtaja, sivistystoimenjohtaja, lääkäri. Nykysuomen sanakirja vuodelta 1978 ei tunne sanaa sosiaalityö. Sen mukaan sana sosiaali viittaa muun muassa yhteiskunnalliseen huoltoon ja vähävaraisten tai -osaisten auttamiseen. Sosiaalityöntekijä on varsin uusi sana yleiskielessä. Mitä mielikuvia sana herättää? Asiakkaita on kyllä piisannut nimen kaiusta huolimatta. Nimen muutos voi muuttaa mielikuvan. Sosiaalihuollon organisaatioissa muutoksista on jo kokemusta. Löytävätkö vähäosaiset, syrjäytyneet, marginaaliryhmät ja köyhät uudelleen nimettyihin palveluihin? Entä lisääkö muutos sosiaalialan arvostusta? Nähtäväksi tulee, häviääkö myös sana huolto sosiaalihuoltolain uudistamisessa ja harvinaistuuko asiakkaan kohtaaminen ja sosiaalityö edelleen. Sata-komitean työskentelyssä puhutaan ainakin vielä sosiaaliturvasta. Psykososiaalisen työn ja turvapalvelujen tarve ei ole vähentynyt. Turvakodissa ollut poika koki minut turvatädikseen. Sosiaalityöntekijä, miltä tuntuisi olla turvatyöntekijä? Jos sana sosiaali häivytetään rakenteista, niin kai myös työntekijöiden ammattinimikkeistä. Jos sosiaalitoimeen jää vain lastensuojelu ja viimesijainen toimeentulotuki, työ on ennen kaikkea turvaamista. Silloin olisi luontevaa siirtää lastensuojelu poliisin ja viimesijainen toimeentulotuki Kelan tai työvoimahallinnon apupalveluksi. Näin ei tarvittaisi enää edes sosiaalitoimen organisaatioita. kuva: Erja Saarinen Mirjami Hagman on Autismi- ja Aspergerliiton ts. toiminnanjohtaja ja palveluneuvoja. Hänellä on myös lähipiirissään autistisia ihmisiä. Mitä autismi on? Autismin kirjossa on kyse synnynnäisistä neurobiologisista keskushermoston kehityshäiriöistä, jotka näkyvät poikkeavana käyttäytymisenä, etenkin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa. Se voi ilmetä vetäytymisenä, mutta myös runsaana kontaktin ottamisena sekä outona ja erikoisena käytöksenä. Autismin kirjo on laaja: Lapsuusiän autismiin liittyy usein myös kehitysvammaisuutta. Aspergerin oireyhtymä voi olla jopa huipputaitavalla spesialistilla esimerkiksi professorilla. Autismin kirjon ihmisiä on Suomessa arviolta Kolme neljästä on miehiä. Noin :lla on lapsuusiän autismi. LUKIJALTA Lomautukset lisäävät eettistä kuormitusta Sanomalehdet ovat kertoneet hälyttäviä uutisia, että muutamissa kunnissa ja kaupungeissa lomautukset koskevat myös sosiaalitoimia. Huolta herättää sosiaalityöntekijöiden jaksaminen, koska asiakasmäärät ovat jatkuvassa kasvussa ja työtä tehdään äärimmäisessä paineessa. Sosiaalityöntekijät haluavat tehdä eettisesti vahvaa sosiaalityötä kiireestä huolimatta. Lomautukset lisäävät kiirettä ja eettistä kuormitusta, koska asiakkaiden ongelmat vaikeutuvat, kun he joutuvat odottamaan pääsyä työntekijän vastaanotolle. 16 sosiaalitieto 10/09

17 Palstalla sosiaalipalveluiden käyttäjät kertovat ajatuksiaan sosiaalipalveluista. Nykykäsityksen mukaan autistien erilainen ajattelu johtuu siitä, että he lukevat ympäristöä eri tavalla. Aisteilla havaittu ei muutu toiminnaksi samaan tapaan kuin muilla. Oppiminen tapahtuu harjoittelemalla runsaasti. Miten kohdata autistinen henkilö? Aina kohdataan ensisijaisesti ihminen. On tärkeää ottaa selville, miten tämä ihminen kommunikoi: tarvitseeko hän puheen tueksi esimerkiksi kuvia. Jos hän tarvitsee avustajaa tai tulkkia, on varmistettava, että nämä ovat paikalla. Autistisilla ihmisillä on hyvin yksilöllisiä ongelmia ja he ovat monesti taidoiltaan epätasaisia: Aspergerihminen on joissain asioissa loistava, mutta yksinkertaisilta tuntuvat asiat eivät sujukaan. Voi olla vaikea uskoa jotain tarvetta todelliseksi, jos jossain vaativassa asiassa pärjää hyvin. Jotkut Asperger-henkilöt eivät osaa kertoa kokemuksistaan. He ovat niukkasanaisia ja loogisia eivätkä tee mitään miellyttääkseen toista. Silloin pitää toimia faktapohjalla. On vältettävä kiirettä, oltava rauhallinen ja ystävällinen, mutta määrätietoinen. On edettävä yksi asia kerrallaan. On tuotava asiansa esiin selkeällä, loogisella ja konkreettisella kielellä ja odotettava, kun ihminen prosessoi asiaa se voi olla hidasta. On tärkeää varmistaa, että asia tuli ymmärretyksi. Pitää myös kertoa, miten se etenee. Muutosten tulee olla hyvin valmisteltuja. Pitää hyväksyä myös epätavalliset toiveet, esimerkiksi se, että ihminen haluaa olla seinään päin eikä katsoa kohti. Tilaa pitää olla ilolle ja hauskuudelle, vaikka huumori olisikin erikoista. Kommunikaation ongelma on yhtä paljon meillä kuin heillä: meidän täytyy ponnistella ymmärtääksemme heitä. Mitä sosiaalipalveluilta odotetaan? Näiden ihmisten auttamisessa ja kuntoutuksessa sosiaalityö on keskeisessä roolissa: sosiaalityöntekijä virittää yhteistyön asiakkaan ja perheen sekä eri toimijoiden kanssa, laatii palvelusuunnitelman ja pitää sitä yllä. Hän hallitsee palvelukokonaisuuden. Kuntoutusta ja tukea ei mikään taho anna yksin. Tähän tarvitaan monia ammattilaisia, perheenjäseniä ja yhteistyötä. On tärkeää huolehtia perheen jaksamisesta. Moni perhe tarvitsee säännöllistä tilapäishoitoa, koska autistinen lapsi voi olla vaativa hoidettava 24 tuntia vuorokaudessa. Kuntoutusta ja sen ohjausta olisi hyvä saada kotiin, koska autistisella ihmisellä ei esimerkiksi terapiassa opeteltu taito siirry helposti terapiahuoneen ulkopuolelle. Autistisia lapsia on myös lastensuojelun asiakkaina. Aina ei ole tarpeeksi paneuduttu siihen, miten ennalta ehkäisevä työ purisi näissä perheissä. Jos huostaanottoon mennään, on tärkeää, että perheen yhteydenpito lapseen jatkuu. Nykykäsityksen mukaan autismi on osin perinnöllistä ja on otettava huomioon se, että myös vanhemmilla voi olla autismin kirjon piirteitä. Vajaataitoinen vanhempi voi olla sosiaalityöntekijälle haastava asiakas. Diagnoosin saaminen on usein hidasta. Omituisesti käyttäytyvää lasta ei ymmärretä päivähoidossa tai koulussa ja tilanne kärjistyy. Tuolloin lapsi usein halutaan nopeasti tutkimuksiin. Etenkin itse autismista kärsivät vanhemmat voivat tästä kieltäytyä ja joudutaan huostaanottoon tutkimusten varmistamiseksi. Mitä palveluissa pitäisi parantaa? Suomessa autismityötä on tehty vajaa 20 vuotta. Lapsille ja nuorille on jo hyvin tukea ja osaamista tarjolla, mutta vanhukset ovat vielä kirjoittamaton luku. Kirjoita tutkimusta varten sosiaalityön eettisistä ristiriidoista! Ota yhteyttä Lisätietoa: > Sekalaista Asperger-ihmisille ei ole kaikkia palveluita, joita he tarvitsisivat, esimerkiksi toimintaterapiaa ei ole riittävästi saatavilla. Kuntiin tarvitaan edes yksi henkilö, joka on perehtynyt autismin kirjoon ja joka kykenee etsimään oikeat tahot auttamaan ihmistä. Vantaalla ja Espoossa on autisteille palveluohjaaja. Pohjanmaalla Pakkihankkeessa yritetään saada useammalle kunnalle yhteinen seudullinen ohjaaja. Autismiosaajia löytyy Autismi- ja Aspergerliiton Aune-verkostosta. Yhden luukun periaate on tavoiteltava. Silloin asiakkaan historia olisi ainakin yhdellä ihmisellä hallussa. Tämä vähentäisi palveluiden pirstaleisuutta ja nopeuttaisi diagnoosin ja tuen saamista. Autististen lasten perheet kaipaisivat jo lähes hävinnyttä kotipalvelua. On hyvä kehitys, ettei jatkossa tehdä eroa muiden vammaisten ja kehitysvammaisten välillä. Vielä on arvoitus, mitä uusitun vammaispalvelulain mukainen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan käytännössä tarkoittaa. Miten määritellään vaikeavammainen? Minkälainen paletti muodostuu, jos tarvitsee puhevammaisen tulkin, avustajan ja henkilökohtaisen avun, joka ei ole hoivaa ja hoitoa. Tärkeää on, että ammattilaisilla on aito kiinnostus asiakkaan erityisyyteen ja tietoa ja ymmärrystä siitä, että autistien tukemiseksi voidaan tehdä paljon. Nettilehdessä voi tutustua siihen, miltä maailma näyttää autistisen ihmisen näkökulmasta. Lisätietoa Paljon on puhuttu, että nuoret vastavalmistuneet sosiaalityöntekijät eivät mielellään lähde kuntien ja kaupunkien sosiaalitoimiin töihin. Lapin yliopistoon tekemässäni pro gradussa Sosiaalityöntekijöiden yhteiskunnallisen vaikuttamisen ristiriidat sekä haasteet tutkin sosiaalitoimistojen sosiaalityöntekijöiden kokemuksia yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, sosiaalitoimistojen arjesta sekä heidän ajatuksiaan sosiaalityön tulevaisuudesta. Sosiaalityöntekijät kuvailivat sosiaalitoimistojen arkea kaoottisena palokuntatyönä, jonka raskautta kuitenkin keventää työn luonne; työ on parhaimmillaan monipuolista, ihmisläheistä ja palkitsevaa. Itse lähdin vastavalmistuneena nuorena sosiaalityöntekijänä pienen kunnan sosiaalityöntekijä-lastenvalvojan viransijaiseksi ja sain kokea työn arjen kaikessa monimuotoisuudessaan. Viransijaisuuden lisäksi hoidin 20-prosenttisesti koulukuraattorin tehtävää, mikä osoittautui kestämättömäksi yhdistelmäksi. Töitä oli yksinkertaisesti liikaa ja paineet olivat kovat, koska kaiken lisäksi kunnan taloudellinen tilanne vaati supistamaan sosiaalityön palveluita. Sosiaalityön arjessa auttoi jaksamaan monipuolinen yhteistyö muiden ammattikuntien kanssa. Koulupsykologien, mielenterveystyöntekijöiden sekä erityisopettajien kanssa teimme kokonaisvaltaista asiakastyötä, joka palveli sekä asiakasta että meitä eri alojen työntekijöitä. Tärkeää oli, että jokainen asiantuntija koki, että hänen ammattitaitoaan kunnioitetaan ja ajatuksiaan kuunnellaan. Sosiaalityön tulevaisuus näyttää yhä haasteel- lisemmalta ja huolta herättävät yhteiskunnan kovenevat arvot sekä sosiaalityön asema. Myös pro gradu -tutkimukseeni osallistuneet sosiaalityöntekijät olivat huolissaan sosiaalityön tulevaisuudesta asiakasmäärän kasvun sekä asiakkaiden vaikeutuvien ongelmien vuoksi. Suuri kysymys on, miten saadaan sosiaalityöntekijät jaksamaan ja jatkamaan työtä sosiaalitoimissa sekä miten saadaan rekrytoitua uusia työntekijöitä kuntiin, jos sosiaalityön reunaehdot eivät muutu. Pyydänkin kaikkia sosiaalityöntekijöitä vaikuttamaan eri foorumeilla, jotta yhteiseen asiaan saadaan muutosta. Katriina Kvist, suunnittelija, Lapin yliopisto/sosiaalityö sosiaalitieto 10/09 17

18 pinnan alta Palstalla pannaan mutkat suoriksi ja paljastetaan olennainen. Mitä tapahtuu todella? Valtavirran taloustieteessä kuljetaan harhapolkuja. Pentti Kananen, ylitarkastaja, sosiaali- ja terveysministeriö Väärää rakennepolitiikkaa Vaikka rahoitusjärjestelmän kuplat ovat aiheuttaneet talouden ongelmat, politiikka on viime aikoina niin EU:ssa kuin Suomessakin keskittynyt työmarkkinoiden rakenneongelmiin. Kun Suomen rahoitusjärjestelmä ajautui 1990-luvun alussa kriisiin, palkattiin kolmen taloustieteilijän ryhmä etsimään selityksiä pankkien epäonnistumiseen. Työryhmä esitteli lukuisia syitä. Niissä ei ollut kuitenkaan mitään sellaista, mikä olisi johtanut aloitteisiin rahoitusjärjestelmän rakenteellisesta uudistamisesta. Jos tarkastellaan taloustieteen ajatuskiemuroita hieman etäämmältä, ei ole kuitenkaan vaikea havaita rahoitusjärjestelmän virhesuuntia. Jostain syystä ne eivät ole juuri kiinnostaneet valtavirran taloustiedettä. Tieteen hyvyyttä koetellaan sillä, miten hyvin se onnistuu ennustamaan. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että taloustieteen ennustukset taloudellisen kasvun muutoksista eivät paljon eroa arvauksista. Suurta huomiota on herättänyt Britanniassa kuningatar Elisabetin kysymys: miksi taloustieteilijät eivät onnistuneet ennustamaan Britannian pankkien romahdusta viime vuonna? Britannian akatemian koolle kutsumien taloustieteen viisaiden ryhmän selitykset muistuttavat suuresti selityksiä Suomen pankkien kaatumisesta 1990-luvulla. Viime aikojen pankkiromahdukset ovat herättäneet mielenkiinnon rahoituslaitosten sijoituspäätöksiin. On paljastunut, että rahoituslaitokset ovat päätöksiä tehdessään käyttäneet monimutkaisia matemaattisia malleja, joista monikaan ei ole ymmärtänyt juuri mitään. Piilisikö virhesuuntia näissä malleissa? Taloudesta kerättävien tilastotietojen määrä on paisunut viime vuosina. Suuri osa tietotulvasta koskee erilaisten omaisuusesineiden, kuten osakkeiden, velkapapereiden, kiinteistöjen ja raaka-aineiden hintoja ympäri maailman. Jos katsotaan yhden osakkeen hintakäyrää, se näyttää ensi katsomalta varsin sekavalta poukkoilulta. Voidaan kuitenkin ottaa käyttöön matematiikan välineitä, kuten integraali- ja todennäköisyyslaskentaa ja tilastotieteestä monimuuttujamenetelmiä, joiden avulla sotkuisesta käyrästä voidaan päätellä, milloin kannattaa pistää rahaa osakkeeseen ja milloin myydä. Rahoituslaitokset ovat palkanneet suuren armeijan taloustieteen, matematiikan ja tilastotieteen asiantuntijoita tehtäviin, joissa lasketaan todennäköisyyksiä voittaa tai hävitä finanssisijoituksilla. Tältä suunnalta on löytynyt suuri määrä rahoitusinnovaatioita. Rahoitusjärjestelmä on laajentunut pääasiassa finanssisijoitusten alueella. Nyt taloustieteilijät kyselevät, pitäisikö tälle villiintyneelle menolle asettaa rajoituksia. Kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään rajoituksista, vaan kyse on siitä, miten saadaan rahoitus palvelemaan ihmisten tavoitteita ja talouden tarpeita. Tekninen, tiedollinen ja tilastollinen edistyminen näyttää laajentaneen rahoitusjärjestelmän kalastamaan spekulaatiovoittoja. Tämä on sairastuttamassa sekä talouden että koko yhteiskunnan. Rahoituksen sairastuminen tuntuu jo jokaisen ihmisen arkipäivässä. Me annamme rahat varainhoitajan haltuun ja odotamme, että sijoitukset omaisuusesineisiin tuottavat spekulaatiovoittoja: olemme alkaneet odottaa voittoja pörssikurssien noususta, korkojen vaihtelusta, raaka-aine- ja kiinteistöhintojen sekä ylipäänsä omaisuusesineiden hintojen vaihtelusta. Tätä peliä maassamme pelaavat tietämättään kaikki rahastosijoittajat. Suuri osa maamme työeläkevaroista on sijoitettu tähän peliin. Edes Suomen valtio ei enää investoi juuri kaupalliseen reaalitalouteen. Sen sijaan se odottaa sijoituksilleen spekulaatiovoittoja. Uskomme, että voimme kaikki voittaa, jos sijoitamme juuri niihin omaisuusesineisiin, joiden hinta on nousussa. Näiltä osin valtavirran taloustiede lukee taloutta väärin. Siinä uskotaan, että voitot ohjaavat taloutta aina oikeaan suuntaan. Tämän tehokkaiden markkinoiden teesin nykyinen lama on osoittanut vääräksi. Rahoitusjärjestelmän rahat ovat menneet tuottamattomiin kohteisiin hakiessaan maksimivoittoja. Työmarkkinoiden rakenteiden uudistamiseen tähdänneen rakennepolitiikan seurauksena köyhyys- ja tuloerot ovat kasvaneet. Voittojen osuus kokonaistuloista on kasvanut ja palkkojen osuus pienentynyt. Työttömyys on jäänyt talouden kasvusta huolimatta suureksi. Samaan aikaan rahoitussektori on syönyt alati suuremman osan reaalitalouden tuotoista. Rahoitussektorista on kasvanut käenpoikanen, jonka ruokkimiseen on valjastettu suuri osa taloutta ja ihmisiä. Sosiaalitiedon Pinnan alta -palstalla > Artikkelipankki > Sosiaalipolitiikka nimekkäät tutkijat ja ajattelijat pohtivat sosiaalipolitiikan suuntaa ja haasteita. Heidän näkemyksiään voi nyt tutkailla yhdessä paikassa, kun sarjan kirjoituksia on koottu lehden verkkosivuille. Uusimmat jutut löytyvät edelleen lehdestä. 18 sosiaalitieto 10/09

19 johtaminen Vuokko Niiranen & Annikka Laasanen Muutosjohtamisessa korostuvat avoin viestintä, vaikutusmahdollisuuksien antaminen eri toimijoille ja heidän ottamisensa mukaan suunnitteluun. Sosiaalialalla tarvitaan vahvaa strategista johtamista Opiskelijoiden posterit olivat seminaariyleisön nähtävillä ja asiantuntijaraadin arvioitavina. Posterikilpailun voitti aiheellaan Julkisen sektorin uudistukset ja sosiaalipalvelujen johtamisen haasteet -ryhmä, johon kuuluivat Kaisu Lindfors, Mari Pulkkinen, Maarit Jomppanen ja Helena Moisio. Avoin johtamisfoorumi Kuopiossa yliopisto avasi opetuksensa jo alalla toimiville: sosiaalijohto ja sosiaalityön ja -hallinnon opiskelijat pohtivat palvelujen johtamista yhteisessä seminaarissa. Sosiaalialan johtamisfoorumi pidettiin viime keväänä. Sosiaalityön ja sosiaalipalvelujen johtamisen erityiskysymykset -opintojakson päätösseminaari järjestettiin avoimena seminaarina Kuopion yliopiston terveyshallinnon- ja talouden laitoksen sekä Itä-Suomen Sosiaalialan osaamiskeskus ISO:n yhteistyöllä. Siihen osallistui sosiaalityön ja sosiaalihallintotieteen opiskelijoiden lisäksi työntekijöitä ISOsta, yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskuksesta, sosiaalialan työpaikoilta ja opiskelijoiden työ- ja harjoittelupaikoilta. Opiskelijat olivat tehneet seminaarityöt sekä posteri- ja suullisen esityksen alan johtamisen ajankohtaisista aiheista. Heistä oli mielekästä esitellä töitään muillekin kuin toisille opiskelijoille. Sosiaalisten verkostojen luominen alkaa jo opiskeluaikana. Yliopistolle avoin seminaari on mainio tapa tuoda näkyville opiskelijoiden hyvätasoisia esityksiä ja heidän johtamisosaamistaan ja uusien työntekijöiden rekrytointimahdollisuuksia. Tilaisuuden vetäjänä toimi sosiaalihallintotieteiden professori Vuokko Niiranen ja käytännön järjestelyistä vastasi terveyshallintotieteiden laitoksella työskennellyt harjoittelija Annikka Laasanen. Normaalioloissa sosiaalihallinnossa johdetaan varsin itsenäisiä asiantuntijoita. Johtajan rooli kuitenkin korostuu muutostilanteessa. Toisaalta asiantuntijat voisivat myös asiantuntijuudellaan vaikuttaa enemmän päätöksentekoon. Muutokseen, tulevaisuuteen ja kokonaisuuksien hallintaan suuntautumisessa korostuu strategialähtöinen johtaminen. Tarvitaan tulevaisuudenkuvia ja tavoitteita sekä keinoja päästä niihin. Sosiaalipalveluissa strateginen johtaminen on tärkeää, koska alalla on vahva arvopohja, mutta organisaatioiden ulkopuolelta tulee ohjausta, taloutta koskevia vaatimuksia ja yhteistyötarpeita eri toimijoiden kanssa. Alan työ myös vaikuttaa laajalle yhteiskuntaan. Johtajilta vaaditaan strategista osaamista, käytännön taitotietoa, yhteisön johtamisen taitoja, ihmissuhdetaitoja ja sopivia henkilökohtaisia ominaisuuksia. Osaamisen puute ja se, ettei hyviä tavoitteita osata muuttaa käytännön toteutukseksi estää strategioiden toteutumista. Sosiaalipalvelujen tuloksellisuutta vaikuttavuudesta puhumattakaan voi olla vaikea mitata, mutta sitä tarvitaan strategisessa johtamisessa. Vaikuttavuutta voidaan arvioida sen perusteella, miten hyvin asiakkaiden tarpeisiin on vastattu. Rekrytoinnin tulisi vastata organisaation strategisiin tarpeisiin ja se tulisi tehdä huolella. Rekrytoinnin merkitystä ei kuitenkaan vielä ymmärretä riittävästi sosiaalipalveluissa, eikä sen onnistumiseen panosteta riittävästi. Strategisessa johtamisessa ovat keskeisiä osaamisen johtaminen, motivointi ja työhyvinvoinnista huolehtiminen. Osaaminen on organisaatioiden aineetonta pääomaa, jota muutoksessa ja strategioiden toteutta- misessa tarvitaan. Osaamista tulisi suojata, kehittää ja uudistaa organisaatioiden tavoitteiden suuntaisesti. Osaamista on paitsi yksilöillä myös sosiaalisilla rakenteilla, joille ominaista on luottamus. Muutokseen ja strategiseen johtamiseen tarvitaan luottamuksen rakentamista ja sen säilyttämistä. Osaamisen kasvattaminen pelkällä tiedon lisäämisellä ei välttämättä muutu hyviksi käytännöiksi. Naisvaltaista ja moniammatillista Sosiaalityössä työryhmät ovat naisvaltaisia ja yhä enemmän moniammatillisia. Tämä vaikuttaa lähijohtamiseen. Kun työryhmissä on yhä useampien ammattialojen asiantuntijoita, ryhmien monimuotoisuus, moniäänisyys ja erilaiset todellisuudet lisääntyvät. Tämä voi näkyä eri ammattiryhmien välisenä ja johtajuudesta käytävänä valtataisteluna. Tiimin johtamisessa on otettava huomioon moniäänisyys, aktiivinen vuorovaikutus ja dialogin kautta yhteisen ymmärryksen saavuttaminen. Perustehtävän kirkastaminen säännöllisesti yhdessä sekä vastuiden ja valtuuksien selventäminen ohjaa tiimiä oikeaan suuntaan. Monikulttuurisessa ja moniammatillisessa tiimissä johtajan osaamisessa korostuu kulttuurien tuntemus, ymmärrys ja puolueettomuus. Naisvaltaisessa työyhteisössä lähijohtajalta saatetaan odottaa enemmän tilan ja vastuun antamista sekä myös tunteella reagointia kuin miesvoittoisessa työyhteisössä. Rationaalisella toiminnalla johtaja voi tasoittaa naisvaltaisen yhteisön mahdollista tapaa reagoida liikaa tunteella. Nais/mies-stereotypioiden mukaan johtajana ei voi kuitenkaan mennä: jokainen työntekijä on yksilö ja tekee työtä persoonallaan. sosiaalitieto 10/09 19

20 lastensuojelu Sointu Möller Lapsen oikeuksien sopimus on vaikuttamisen väline YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää marraskuussa 20 vuotta. Se on kaikille lasten kanssa työskenteleville väline, jonka avulla voimme vedota päätöksentekijöihin lasten puolesta. Valtiota sitova laintasoinen sopimus pitää hallita yhtä hyvin kuin lastensuojelulaki. Mitä meillä on syytä juhlia lapsen oikeuksien sopimuksen syntymäpäivänä? Sitä, että lapset saivat oman ihmisoikeussopimuksen, jossa lasten asema virallisesti määritellään samanarvoiseksi muiden kansalaisten kanssa. Sitä, että sopimus antaa kaikille lasten kanssa työskenteleville välineen, joka auttaa meitä ymmärtämään lapsen elämän moninaisuutta ja jonka avulla voimme vedota päätöksentekijöihin. Emme voi juhlia sitä, että lasten elämän epäkohdat olisivat kahden vuosikymmenen aikana poistuneet. Voimme kuitenkin juhlia sitä, että valtioilla on yhteinen näkemys siitä, minkä ikäinen on lapsi ja minkälaiseen elämään lapsella on oikeus. Enemmän kuin julistus Lastensuojelussa on puhuttu lapsen tarpeista enemmän kuin oikeuksista. Toki nämä kulkevat käsi kädessä: oikeudet ovat syntyneet tarpeista. Ne on kuitenkin tarpeista poiketen määritelty yhdessä ja kirjattu johonkin. Lapsen oikeuksien sopimukseen viitataan usein lasten asioissa, mutta jopa me lasten kanssa työskentelevät hallitsemme sopimuksen edelleen melko huonosti. Sopimus sekoitetaan Lapsen oikeuksien julistukseen vuodelta 1959, mikä osaltaan vesittää sopimuksen merkitystä. Julistus on tiettyjä arvoja julistava asiakirja, joka velvoittaa moraalisesti, mutta ei ole oikeudellisesti sitova. Lapsen oikeuksien sopimus taas on asiakirja, johon valtio on sitoutunut ja joka on Suomessa laintasoisena voimassa. Sen sisällön tulisi olla yhtä hyvin hallinnassa kuin lastensuojelulain. Kuitenkin ensimmäinen yliopistollinen lapsen oikeuksiin keskittyvä opintokokonaisuus alkoi Helsingin Avoimessa yliopistossa vasta syksyllä Valtio vetäytyy vastuustaan Puhumme helposti oikeuksina sellaisistakin asioista, jotka eivät niitä ole. Tai niitä ei ole ainakaan oikeuksiksi missään määritelty eikä niiden toteuttamisesta voida siksi vaatia ketään vastuuseen. Oikeuksille on ominaista se, että tiedetään, kuka on oikeuden omistaja ja kuka viime sijassa vastaa siitä, että oikeus toteutuu. Lasten oikeuksien toteutumisesta vastaa viimesijaisesti valtio. Suomessa valtio on siirtänyt ison osan velvoitteistaan kunnille, mutta ei valvo, miten kunnat velvoitteensa hoitavat. Valtio on vetäytynyt vastuustaan: Se huolehtii lainsäädännöstä ja jakaa kunnille rahaa, mutta ei aseta niille tilivelvollisuutta. Lapsen oikeuksien sopimukseen sisältyy valvonta, toisin kuin kansallisiin lakeihimme. Suomen on raportoitava viiden vuoden välein YK:n lapsen oikeuksien komitealle siitä, miten lapsen oikeudet maassamme toteutuvat. Myös lapsijärjestöt toimittavat komitealle oman näkemyksensä lasten tilanteesta. Perehdyttyään raporttiin komitea antaa Suomelle huomautuksia ja suosituksia. Suomi joutuu vastaamaan kansainväliselle yhteisölle siitä, mitä se on tehnyt poistaakseen epäkohdat. Raportointiprosessi voi jäädä muodolliseksi ja näennäiseksi, ellemme me, lasten parissa työskuva: Raili Mykkänen YTL Sointu Möller on lapsen oikeuksien asiantuntija Pelastakaa Lapset ry:ssä. Edunvalvoja vahvistaa lapsen puhevaltaa Kaksitoista vuotta täyttäneellä lapsella on puhevalta omissa asioissaan huoltajiensa ohella. Nuorempien lasten puhevaltaa käyttävät hänen huoltajansa. Jos huoltaja ei voi lastensuojeluasiassa puolueettomasti valvoa lapsen etua, lapselle tulee määrätä edunvalvoja käyttämään hänen puhevaltaansa. Edunvalvojan määrääminen on lapsen oikeuksien kannalta tärkeä, jotta lapsen ääni kuuluu ja tulee käytetyksi hänen asiassaan. Lastensuojelun edunvalvojahanke on kuuden tahon yhteinen. Siinä on kehitetty lastensuojelun edunvalvontaa, koulutettu edunvalvojia ja ylläpidetään edunvalvojapankkia. Lisätietoja Juhlavuoden kampanja Suomessa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma toteuttaa lapsiasiavaltuutetun, kansalaisjärjestöjen ja evankelisluterilaisen kirkon kanssa tiedotuskampanjan, jonka tavoitteena on lisätä Lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta. Juhlavuosi huipentuu 20. marraskuuta 2009, lapsen oikeuksien päivänä. Kampanjan suojelijana on tasavallan presidentti Tarja Halonen. Lisätietoja 20 sosiaalitieto 10/09