Tarinoita lasten ja nuorten osallisuudesta Vantaalla

Transkriptio

1 Olipa kerran Tarinoita lasten ja nuorten osallisuudesta Vantaalla

2 Toimitus: Pia Tasanko ja Susanna Salmela Nuori omaan elämäänsä vaikuttaja -hanke Taitto: Kari Tervo Kuvat: Länsimäen nuorisotila Nuori omaan elämäänsä vaikuttaja -hanke Lastenkulttuuri Varhaiskasvatus Kaupunkisuunnittelu Tarinoita lasten ja nuorten osallisuudesta Vantaalla Kannen kuva: Heikki Pälviä, Workshop Pälviä Oy

3 Sisällysluettelo Olipa kerran Nuori omaan elämäänsä vaikuttaja -hanke Olipa kerran lasten ja nuorten Länsimäki Tuemme yhdessä nuoria Info-Penasta tietoa ja ohjausta Mun elämä -kurssilta voimaa omaan elämään vaikuttamiseen Yhteistyöllä hyvinvointia Länsimäkeen, Rajis & Länsä läsnä Tuunaamme nutan Länsimäen nuta kesätyöntekijän silmin Sisustamme nutan viihtyisämmäksi Muotoilemme nutan palveluja Rakennamme pop-up kulttuurikuntola KUKUn Teemme yhdessä tapahtumia Iloa ja yhteisöllisyyttä kirppiksillä Skedeparkissa tapahtuu Tutustumme Länsimäkeen seikkailemalla ja suorittamalla hauskoja tehtäviä Teemme yhdessä lähiympäristöstä viihtyisämmän Tietoa ja puheensorinaa asukasilloissa Olipa kerran Lasten ja nuorten Vantaa Tuemme lapsen oikeuksia Iloa lapsen oikeuksien päivästä ja tapahtumien järjestämisestä Vaikutamme yhdessä Vaikuttamisen iloa Vaikuttaja-päivässä ja Mini Vaikuttajien arjessa Lapset vaikuttavat asiantuntijaryhmässä NuVa - nuorten äänitorvi aikuisille päättäjille Oppilaskuntien hallitusten alueelliset tapaamiset ja opas ohjaaville opettajille Lasten ja nuorten valtuutetut kohtaavat lapsia ja nuoria arjessa Lasten ja nuorten ääni kuuluville keskustelutilaisuuksilla ja kyselyillä Suunnittelemme yhdessä asuinympäristöä The end Minun tarinani Liitteet

4 Olipa kerran Nuori omaan elämäänsä vaikuttaja -hanke Olipa kerran Vantaan kaupunki, joka halusi tarjota lapsille ja nuorille erilaisia mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa omaan elämäänsä, palveluihin, asuinympäristöön ja kaupungin päätöksentekoon. Kaupungissa tiedettiin, että mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa, oli tärkeä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta. Osallistumalla ja vaikuttamalla lapset ja nuoret voisivat muun muassa oppia tuntemaan itseään ja omaa kotikaupunkiaan, saada iloa ja kokemuksen merkityksellisyydestä sekä tavata uusia ystäviä ja yhteisöjä. Vantaan kaupunki halusi panostaa asiaan. Tämän vuoksi Vantaan kaupunginhallitus hyväksyi syksyllä 2010 ensimmäisen Lasten ja nuorten Vantaa -toimintaohjelman. Ohjelmaan sisältyi 18 erilaista toimenpidettä, joilla lisättiin lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. Toimenpiteiden toteuttamisen tueksi käynnistettiin samaisena syksynä Lasten ja nuorten Vantaa -hanke. Lasten ja nuorten osallistumis- ja vai- kuttamismahdollisuuksia kehitettiin yhteistyössä eri toimijoiden sekä lasten ja nuorten kanssa. Hankkeen aikana kaupunkiin luotiin muun muassa lasten asiantuntijaryhmä ja Mini Vaikuttaja-tapahtumia. Lisäksi testattiin palveluagenttitoimintaa ja kehitettiin nuorisovaltuuston ja oppilaskuntien hallitusten toimintaa sekä Vaikuttaja-päivää. Hankkeen aikana järjestettiin myös erilaisia koulutuksia kaupungin eri toimijoille, päättäjille sekä lapsille ja nuorille. Työvälineitä, kuten osallisuusoppaita luotiin eri toimijoiden käyttöön. 1 Kun ensimmäinen ohjelma päättyi, kaupungin toimijat totesivat, että lasten ja nuorten osallistuminen ja vaikuttaminen tarvitsee edelleen tukea. Niinpä kaupunginvaltuusto hyväksyikin elokuussa 2013 Lasten ja nuorten Vantaa II -toimintaohjelman. Ohjelmassa kerrotaan erilaisista osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista Vantaalla sekä kuvataan keskeisimmät toimenpiteet, joiden avulla mahdollisuuksia lisätään vuosina Toimenpiteet liittyvät tietojen, kansalaistaitojen ja -toiminnan sekä yhteistyön lisäämiseen, asenteiden muuttamiseen, osallisuuden rakenteiden sekä ennen kaikkea erilaisten vaikuttamistapojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. 1 Työvälineet ja oppaat löytyvät osoitteesta 6 7

5 Toimintaohjelman toteuttamisen tueksi perustettiin Nuori omaan elämäänsä vaikuttaja -hanke. Hankkeeseen saatiin rahoitus Uudenmaan ELY-keskuksesta Manner-Suomen ESRohjelmasta ja se käynnistettiin helmikuussa 2013 kahden työntekijän voimin. Hanke sijoitettiin Vantaan kaupungin nuorisopalveluihin. Kaupunkitasoisen osallisuustyön tukemisen lisäksi käynnistettiin Länsimäessä alueellinen hankeosio. Länsimäessä hankkeen tavoitteena oli yhdessä eri Länsimäen toimijoiden sekä vuotiaiden nuorten kanssa Olipa kerran lisätä ja kehittää alueen yhteisöllisyyttä sekä lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia lisätä ja kehittää lasten ja nuorten harrastus- ja vapaa-ajan toimintamahdollisuuksia sekä tiivistää ja kehittää alueellista yhteistyötä ja nuorten tukiverkostoa. Kerromme tässä Nuori omaan elämäänsä vaikuttaja -hankkeen loppujulkaisussa tarinoita lasten ja nuorten osallisuudesta hankkeen matkan varrelta. Matka lasten ja nuorten osallisuuden maailmaan on ollut hieno ja innostava, mutta tottakai ajoittain myös haastava. Matkan aikana olemme saaneet yhdessä lasten ja nuorten, kaupungin toimijoiden ja päättäjien kanssa paljon hienoja kokemuksia ja elämyksiä sekä valtavan määrän tietoa ja oppia. Toivomme, että yhdessä tekemisen ja vaikuttamisen ilo välittyy seuraavista tarinoista. Toivomme, että ne innostavat teitä lukijoita lähtemään myös itse lasten ja nuorten kanssa matkalle osallisuuden ihmeelliseen maailmaan. Matka kannattaa ehdottomasti! 1 Lasten ja nuorten Länsimäki Olipa kerran lasten ja nuorten Länsimäki. Länsimäessä asui lähes asukasta, joista vuotiaita lapsia ja nuoria oli noin Länsimäessä tärkeitä asioita asukkaille olivat muun muassa ulkoilualueet ja luonnon läheisyys, kirjasto, nuorisotila, koulut, terveyskeskus, apteekki ja kaupat sekä yhteydet Helsinkiin 3. Vahvuudeksi mainittiin myös pitkäaikaisten asukkaiden halu kehittää, säilyttää ja lisätä alueen toimivuutta. Parannusta he toivoivat esimerkiksi asukas- ja yhteistiloihin, harrastusja liikuntamahdollisuuksiin sekä lasten leikkipuistoihin. Lapset ja nuoret toivoivat Länsimäkeen muun muuassa fudiskenttiä, liikuntahallia ja kuntosalia. Skeittipuistoon haluttiin päivitystä sekä uudempia ja ajanmukaisia ramppeja, lisää penkkejä ja pöytäryhmiä. Osa nuorista oli huolissaan alueen turvallisuudesta ja tulevaisuudesta

6 Länsimäessä eri toimijat tekivät erilaisia asioita yhdessä. Aktiivisesti toiminnassa mukana olivat muun muassa Länsimäen koulu, kirjasto, nuorisotila, Hakunilan seurakunta, Hakunilan kansainvälinen yhdistys, Itä-Vantaan urheilijat ja vanhempainyhdistys. 1.1 Tuemme yhdessä nuoria Länsimäestä löytyi siis paljon ihmisiä, jotka halusivat tehdä asioita oman asuinalueen eteen. Niinpä päätettiinkin rakentaa Nuori omaan elämäänsä vaikuttaja -hanke tukemaan asukkaita ja erityisesti lapsia ja nuoria tuossa tehtävässä. Seuraavassa tarinoita Länsimäestä hankkeen matkan varrelta Info-Penasta tietoa ja ohjausta Länsimäen nuorisotilalla käynnistettiin syksyllä 2014 kokeiluna nuorten infopiste, jossa tarjotaan matalan kynnyksen palvelua vuotiaille alueen nuorille. Penaan voi tulla rauhassa juttelemaan luottamuksellisesti aikuisen kanssa tai etsimään vaikkapa uutta harrastusta. Apuja saa myös oikean tiedon hankintaan, asunnon hakuun ja viranomaisasiointiin. Infon juuret ulottuvat hankkeen alkuaikoihin. Taustalla oli nuorisotyöntekijöiden huoli muun muassa alueen nuorista aikuisista. Matkan varrella pisteen tarvetta kartoitettiin ja nuorten mielipidettä infopisteen tarpeellisuudesta kysyttiin eri yhteyksissä. Nuorten lisäksi myös alueen muut toimijat näkivät palvelulle tarvetta. 1 Lähde: Vantaan väestö 2013/ Asukkaiden ajatuksia infoillasta maaliskuussa Lasten ja nuorten ajatuksia yläkoulun oppilaiden haastatteluista maaliskuussa 2013 Vantaalla toimii nuorten tieto- ja neuvontapalvelu Jeesi sekä ohjaus- ja tukikeskus Kipinä, mutta Länsimäen alueen vuotiaille haluttiin tarjota matalan kynnyksen paikka, jonne voi tulla vaikkapa vaan juttelemaan ilman sen kummempia ongelmia. Info-Pena voi myös olla välimallin tuki, ennenkuin 10 11

7 nuori on vahvemman ja säännöllisen tuen tarpeessa. Esimerkiksi nuorisotilaillat eivät aina mahdollista rauhallista kahdenkeskistä jutustelua saati arkielämän ongelmista avautumista. Nimikilpailu infopisteestä pidettiin Vantaa -tapahtumassa Länsimäessä Paristakymmenestä nuorten ehdotuksesta jatkoäänestyksen voitti kirkkaasti Info- Pena. Voittajaehdotuksen keksijä sai ideastaan palkinnon. Kokeilun ollessa vielä alkuvaiheessa, Info-Penassa kohdataan nuoria torstaisin klo Jatkossa Info-Penassa on mahdollista järjestää Mun elämä -kursseja sekä teemapäiviä yhteistyössä nuorten ja eri toimijoiden kanssa. Lisää Mun elämä -kursseista seuraavassa tarinassa. Tarinan kertoja: Susanna Salmela Mun elämä -kurssilta voimaa omaan elämään vaikuttamiseen Mun elämä -kurssi on pienryhmätoiminnan ja voimauttamisen malli, jonka avulla vahvistetaan nuoren tietoja, taitoja ja kykyjä vaikuttaa omaan elämäänsä. Ryhmän jäsenet vaikuttavat itse kurssisisältöön. Asioita käydään läpi vuorovaikutteisesti, nuorten ymmärtämällä tavalla. Kahdeksan kerran kurssi on räätälöitävissä eri ryhmille ja sopii työkaluksi nuorten parissa toimiville. Taustaa ja toimintamallia Länsimäessä yhteistyö kuraattori Marjo van Dijkenin kanssa lähti mainiosti käyntiin. Sovimme, että hän kutsuu koululla pidettävään kurssi-infoon nuoria, joille kurssista olisi hyötyä tai joille se toisi vaihtelua vapaa-aikaan. Sovimme, että aloitamme tyttöjen kurssilla ja poikien kurssi toteutetaan myöhemmin. Infossa kerroin nuorille kurssin sisällöstä, aikataulusta ja toimintatavoista, jonka jälkeen he saivat itse päättää osallistumisestaan. Kahdeksasta parin tunnin tapaamiskerrasta kaksi voitiin pitää kouluajalla. Ajatuksena oli, että kurssi toimii suljetun ryhmän periaatteella ja porukkaan otetaan enintään kahdeksan nuorta. Hommassa ei ole liian kireitä raameja ja nuoret saavat itse muokata kurssirunkoa sekä johdatella keskusteluja halu

8 amiinsa suuntiin. Valittuja aiheita ja asioita käydään läpi vuorovaikutteisesti, ei kalvosulkeisilla. Keskustelussa on faktatietoa helpolla ja nuorten ymmärtämällä tavalla. Vuorokerroin faktakertojen kanssa tehdään yhdessä jotain mukavaa ryhmän toiveet huomioiden. Jokainen kokoaa Matkani varrelle -kansion, johon kerätään muun muuassa materiaaleja ja omia tuotoksia. Vertaisuuden ja ryhmässä vaikuttamisen lisäksi tärkeää on saada nuori huomaamaan, että hän voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä ja tulevaisuuteensa valinnoillaan. Yläkouluikäiset tytöt Halusin luoda ensitapaamiseen lämmintä tunnelmaa, joten laitoin tarjolle erilaisia pikkunaposteltavia ja tuoksukynttilöitä Länsimäen nuorisotilan monitoimihuoneeseen. Marjo saapuikin paikalle tyttöjen kanssa ja tutustuminen lähti kivasti käyntiin. Hattu kiertää -menetelmää hyödyntäen jokainen sai kertoa itsestään mitä halusi. Keskustelimme yhteisistä pelisäännöistä: sallivasta ja tasa-arvoisesta ilmapiiristä, luottamuksellisuudesta ja avoimuudesta. Toivoin myös, että puhelimet pidetään tapaamisissa kiinni. Kyselin tyttöjen toiveita ja ajatuksia kurssirungosta, joka alkoikin muotoutua hyvin. Marjon lähdettyä jäimme tuunaamaan Matkani varrelle -kansioita. Tytöt innostuivat ja musan soidessa lehtileikkeet, tarrat sun muut viritykset saivat kyytiä naururemakan saattelemana. Kansioista tuli upeita ja tyttöjen näköisiä. Lupasin säilyttää kansioita tilalla lukkojen takana, ettei niitä tarvinnut kanniskella mukana. Aika hurahti todella nopeasti ja annoin lopuksi huoltajille vietäviksi kurssitiedotteen ja lupalapun (kulkeminen julkisilla, autolla ohjaajan kanssa, kuvaus- ja haastattelulupa). Tyttöjen oman valinnan mukaisesti tutustuimme Helsingin Tyttöjen taloon, koska kukaan ei siellä ollut aiemmin käynyt. Retki oli mukava ja käynti poiki ainakin yhden joogakokeilun! Seuraava sessio toteutettiin yhteistyössä SPR:n Nuorten turvatalon kanssa. Tutustuimme Rekolan Nuorten turvataloon ja keskustelimme kierroksen jälkeen mielenterveydestä, päihteistä ja seurustelusta. Kokkailukerran lomassa juttelimme vielä turviskäynnistä tyttöjen tehdessä omat aarrekartat. Tyttöjen omat tavoitteet kurssin suhteen laitettiin myös muhimaan. Pienetkin asiat olisivat tärkeitä. Seuraavaksi tapasimme kouluaikana, jolloin kuraattorin johdolla käsittelimme nuorten oikeuksia ja velvollisuuksia täysi-ikäiseksi tultaessa. Lopuksi vedin porukalle Minuuden markkinat, joka osoittautuikin hauskaksi oman itsensä pohdintatehtäväksi. Kulttuuripläjäyksenä ryhmälle toimi leffakäynti Helsingissä. Nauroimme vedet silmissä köyhäilyllemme : mukana oli omat mikropopparit ja namit. Toiseksi viimeisellä kerralla tutustuimme Jeesiin, vantaalaisten nuorten tieto- ja neuvontapalveluun. Projektikoordinaattori Heidi Åkerblom esitteli meille nuorisotilalla Jeesin nettisivuja ja keskustelimme muun muassa siitä, mistä saa apua, kun omat tiedot, taidot tai rahkeet eivät riitä erilaisissa ongelmatilanteissa. Kävimme läpi vantaalaisen nuoren palveluja 14 15

9 (nuorten työpajat, Jeesi, Kipinä) ja pohdiskelimme elämän isoja päätöksiä, kuten opiskelua ja muutenkin omaa tulevaisuutta. Kurssipäätöksenä pidimme loppujuhlat nuorisotilalla. Tytöt tekivät kauppalistan tarvikkeista ja hoitivat hienosti kattauksen ja ruoanlaiton. Sali pursusi ilmapalloja, joita tytöt puhalsivat naamat punaisina! Fiilis oli rento ja mukava, mutta toisaalta haikeakin. Kauhuleffan lomassa haastattelin tytöt yksitellen. Halusin jokaisen antavan palauttetta ja arvioivan sitä, miten kurssi oli kuhunkin vaikuttanut. Tyttöjen (seitsemän henkilöä) kommentteja kurssista: kaverisuhteeni on parantuneet sain tehdä ja jutella sellaisia, mitä ei aina kotona voi olen alkanut ajatella asioita itsenäisemmin ja otan muut paremmin huomioon nyt osaa etsiä itse tukea, apua ja neuvoja aina toimintaa, mutta mukana myös idea, ei pelkkää hupia Hyytävän leffan, kirkumisen, apua Susa! -huutojen ja haastattelujen jälkeen jaoin tytöille todistukset ja valmiit Matkani varrelle -kansiot. Halausten ja naurun saattelemina tytöt puhkoivat kaikki suurella vaivalla puhaltamansa pallot. Huikea ja äänekäs lopetus! Mun elämä -kurssin käyneet pitivät mallia toimivana ja tarpeellisena. Palautteen mukaan kaikki suosittelisivat kurssia myös ystävilleen. Erityisesti yläkouluikäiset toivoivat lisää kursseja sekä jo käydylle kurssille jatkoa. Yläkouluikäiset pojat Poikien Mun elämä -kurssi käynnistettiin samalla tavalla kuin tyttöjenkin. Tällä kurssilla toisena vetäjänä toimi Länsimäen erityisnuorisotyöntekijä Sasu Lämsä. Vaikka infossa poikia olikin runsaasti, kurssin nuorten määrä ei täyttynyt. Pääkallopaikkanamme toimi kulttuurikuntola KUKU ja ensimmäinen tapaamisemme alkoikin vauhdikkaasti. Neljä nuorta miestä osoittautuivat avoimiksi, puheliaiksi ja innokkaiksi. Samoin kuin tytöillä, kävimme ensitapaamisella läpi perusjuttuja sekä suunnittelimme kurssirunkoa tarjoilujen kera. Kuten arvata saattaa, poikien toiveet poikkesivat hieman tytöistä. Ehkä herkkienkin asioiden sijaan haluttiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Ja sitähän saa, mitä tilaa. Lähdimme ajamaan mikroautoilla kunnon kisaa. Vaikka itsekin väänsin rattia, miltei kaasu pohjassa, jäin jumboksi. Kisajuttua piisasi ja ajolinjoja analysoitiin. Karting oli säväyttävä kokemus meille kaikille. Reissasimme myös Rekolaan tutustumaan Nuorten turvataloon ja keskustelussa olivat poikien valitsemat aiheet: seksi, seurustelu ja kannabis. Asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä ja juttu jatkui seuraavalla kerralla, jolloin kokkasimme KUKUssa. Kaikki osallistuivat tasapuolisesti ja vatsat täynnä pelasimme Unoa letkeissä tunnelmissa. Lähipoliisi Anne Laakson johdolla käsittelimme liikenneturvallisuusasioita sekä keskustelimme yleisesti rötöstelystä, väkivallasta sekä erilaisista seuraamuksista. Pojat kyselivät paljon ja saivatkin Annelta tietoa. Muutama erheellinen käsitys tuli varmasti oikaistua

10 Kulttuurikertana oli poikienkin toiveena leffa ja Sasun ollessa poissa ajelimme Bimbollani mäkkärin kautta Jumboon pällistelemään Captain Americaa. Jeesi-osiossa esittelin pojille Jeesin nettisivut samalla sivuten muita vantaalaiselle nuorelle suunnattuja palveluja. Juttelimme muun muassa armeijaan menosta ja mahdollisista muista vaihtoehdoista. Poikien kommentteja kurssista: kurssi on vaikuttanut niin, että on ollut iloisella mielellä ja ajatellut asioita positiivisesti kiroilu on vähentynyt tuttu porukka helpotti, olisi voinut olla vaikeampaa eri porukassa kaikki ok, ei mitään huonoa, aina oli kiva tulla oon saanu lisää tietoa ja oppinut hakemaan sitä Viimeinen kurssikerta sujui kuten aloituskin: varsin vauhdikkaasti. Loppuhaastattelun, todistusten ja kansioiden jaon sekä herkkujen lomassa pojat pelailivat rallipenkeissä ja taisimme ottaa sokeriksi pohjalle vielä erät Unoa. Antoivat vielä halatakin. Nuoret aikuiset Tarkoituksena oli pitää Länsimäessä kurssi paikallisille nuorille aikuisille (18 25-v.), mutta heidän tavoittamisensa osoittautui erinäisistä yrityksistä huolimatta hankalaksi. Valmis ryhmä löytyi kuitenkin Tikkurilasta, Tonttulan vapaaehtoisista nuorista. Työparinani tällä kurssilla toimi tätä ryhmää muutenkin vetänyt nuoriso-ohjaaja Jukka Vornanen. Kurssirunko poikkesi yläkouluikäisistä ja mukana oli myös Movendos-hyvinvointisovelluksen kokeilu. Tapasimme aina Tonttulassa ja homma rakentui keskustelusta ja keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Tärkeää oli vertaisuus ja kokemusten vaihto. Ryhmän nuoret aikuiset olivat iältään vuotiaita: neljä miestä ja kaksi tyttöä. Huumoria ja hauskanpitoa ei puuttunut, vaikkei erillisiä hubakertoja ollutkaan ruokakertaa lukuunottamatta. Osa ryhmäläisistä asui jo omillaan toisten ollessa vielä porukoitten kanssa saman katon alla. Kurssiteemat muovautuivatkin itsenäistymisen ja siihen liittyvän konkretian ympärille. Omasta itsestä huolehtimista käsittelimme nuoren voimavaramittaria hyödyntäen. Keskusteluun avautui kipeitäkin asioita. Oli hienoa huomata, kuinka nuoret luottivat niin toisiinsa kuin vetäjiin. Muiden kertojen aiheina olivat muun muassa rahankäyttö, asumisasiat, etuudet, mistä apua eri tilanteissa sekä vantaalaisen nuoren aikuisen palvelut. Työelämäpeliäkin pelattiin. Ruokakerralla tytöt toimivat selvästi työnjohtajina. Tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa ryhmälle edullinen lounas: tehdä hintavertailuja ja toimia niin, että kaikilla olisi ruoanlaitossa tekemistä. Operaatio hoidettiin hienosti. Kaikki ryhmäläiset osallistuivat alusta alkaen, itse hoidin tyttöjen kanssa kauppareissun. Erinäisten ohjeiden ja kommenttien saattelemana 18 19

11 istuimme viimein ruokapöytään koko lössi. Kynttilöiden luodessa tunnelmaa ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi. Juttelimme hinnoista ja siitä, paljonko yhden aterian hinnaksi tuli. Totesimme kaikki, että itse tehty tulee halvemmaksi ja maistuukin ihan eri lailla kuin valmiit mikropöperöt. Kurssin loppupuolella utelin ryhmäläisiltä, mitä asiaa olisi vielä hyvä käsitellä. Alussa poikain mielipiteinä oli, että mä en sit ainakaan haluu mitään hemmetin vihanhallintaa. Jostain kumman syystä mieli oli muuttunut ja otimme selvästi epämieluisan aiheen käsittelyyn. Puhuimme omien tunteiden käsittelemisestä ja annoin vinkkejä, joiden avulla voi itse treenata rauhoittumista ja ottaa etäisyyttä eri tilanteissa. Raivarista rauhoittumiseen -kerta oli loistava osoitus ryhmältä siitä, että ankeita ja vaikeitakin asioita voidaan käsitellä turvallisesti yhdessä. Kurssi päättyi, samaan tapaan kuin yläkouluikäisilläkin, haastatteluun ja todistusten sekä kansioiden jakoon. Nuorten aikuisten kommentteja kurssista: ylitti odotukset, porukka tiivistyi ja oli kiva olla ryhmässä; hyviä keskusteluja vihanhallinta arvelutti, mutta toimi! monipuolinen sisältö, aiheet vaihtelivat sopivasti sisältö ok, tuntemattomammalla porukalla olisi voinut olla antoisampi omaan itseen keskittyminen plussaa! Tarinan kertoja: Susanna Salmela Yhteistyöllä hyvinvointia Länsimäkeen, Rajis & Länsä läsnä Helmikuun lopulla 2013 hankkeemme kutsuttiin mukaan Länsimäen yhteistyöryhmään. Palaveri pidettiin koululla ja paikalla oli nuorisopalvelujen, koulun ja evankelisluterilaisen seurakunnan porukkaa. Oli tärkeää tutustua alueen toimijoihin, kertoa hankkeesta ja päästä tätä kautta jyvälle alueellisesta yhteistyöstä. Kuulumisten vaihdon lisäksi paikalliset ilmiöt, sosiaalinen media sekä lasten ja nuorten arkeen liittyvät huolet olivat pääasiallisia keskustelun ja pohdinnan aiheita yhteistyöryhmässä. Käsittelimme myös välituntitoiminnan kehittämistä ja tulevia tapahtumia. Toukokuun lopussa tapasimme Länsimäen kirkolla. Pääteemana oli nuorten tukiverkko, johon pureuduimme työpajatyöskentelyssä. Ideana oli kerätä alueen toimijoiden kokemuksia ja tietoa siitä, millaista tukea alueen vuotiaat nuoret tarvitsevat. Halusimme myös herätellä ajatuksia siitä, miten lähteä hankkeessamme kehittämään ja tiivistämään nuorten tukiverkkoa. Löytyisikö muun muassa yhteistä tartuntapintaa tai selkeitä osa-alueita siitä, mihin tukea tarvitaan. Aluksi pohdimme, millaisia haasteita ja vahvuuksia nuorten elämässä on. Tämän jälkeen kommentoimme ideaseinälle mahdollisia tapoja, joilla haasteisiin voitaisiin vastata ja vahvuuksia tukea. Sen lisäksi pohdimme keinoja, joilla tukea tarvitsevia nuoria tavoitetaan. Fläppien täyttyessä keskustelu oli vilkasta, joskin rönsyilevää. Aika loppui ikävästi kesken, emmekä päässeet hyvää alkua pidemmälle. Palaisimme aiheeseen kesän jälkeen uusin voimin ja päätimme järjestää nuorten parissa toimiville paikallisen yhteistyöpäivän case-työskentelyä hyödyntäen. Pohdimme muun muassa millaista tukea Markolle Länsimäessä? Entä miten kaupungin kumppanit voisivat tukea länsimäkeläisiä nuoria? Yhteistyöpäivä pidettiin Länsimäen nuorisotilalla marraskuussa YT-ryhmän lisäksi päivään osallistuivat lähipoliisit, edustajat Kipinästä ja aikuissosiaa

12 toimijoiden kohtaaminen teemallisten kokonaisuuksien ympärillä. Nuorisopalvelut vastaa kevään kokouksista ja syksyllä vetovastuu siirtyisi koululle. Maaliskuussa ryhmässä puhuttivat tiedonsiirtoasiat. Todettiin, että oppilashuoltolain muutos vaikuttaa myös tähän. Aseman Lapset ry:n Walkers-bussi oli tulossa Mellunmäki Länsimäki -alueelle neljäksi kuukaudeksi (maaliskuu kesäkuu) ja työntekijät tulivat esittäytymään sekä kertomaan lisää nopean reagoinnin työmuodostaan. Toukokuun yhteistyöpäivän teemaksi nousi suvaitsevainen ja hyvinvoiva Länsimäki. Rakensimme yhteistä näkemystä siitä, miten voimme yhdessä puuttua 6 17-vuotiaiden lasten ja nuorten sosiaaliseen käytökseen, kiusaamiseen ja suvaitsemattomuuteen. Tätä silmällä pitäen lähetimme kutsun yhteydessä Webropol-kyselyn, jota käytettiin pohjana päivän ryhmätöissä. lityöstä sekä SPR:n Nuorten turvatalolta Rekolasta. Palautteen perusteella iltapäivä onnistui mainiosti. Yhteistyö oli antoisaa ja saimme paljon ajatuksia YT-ryhmän jatkotyöskentelyyn. Yhteistyöryhmän tavoite ja kokoonpano olivat pikkuhiljaa jäntevöitymässä. Vuosi 2014 alkoi yhteistyöryhmässä vauhdikkaasti henkilöstömuutosten myötä. Palasimme ryhmän kokoonpanoon, tehtäviin ja tavoitteisiin. Sovimme, että YT-ryhmän ydinporukka kokoontuu kerran kuussa ja yhteistyöpäivät pidetään laajemmalla kokoonpanolla pari kertaa vuodessa. Ydinryhmään kuuluvat nupan henkilöstö, poliisi, kuraattorit ja terveydenhoitajat (Länsimäki ja Rajakylä), rehtorit, erityisopettajat, opo ja edustaja lastensuojelusta. Sovimme myös, että muita toimijoita kutsutaan tapaamisiin tarpeen ja aiheen mukaan. Ydinryhmässä keskitytään faktatiedon vaihtoon ja alueellisiin ilmiöihin (muun muassa häiriökäyttäytyminen) sekä työstetään selkeä tiedonsiirron ja puuttumisen malli. Ajankohtaisten asioiden lisäksi ryhmä valmistelee laajemmat yhteistyöpäivät, joissa mahdollistetaan alueen eri Suomen Punaisen Ristin Ei rasismille! -hankkeen koordinaattori Janette Grönfors johdatteli joukkomme yhteistyöpäivänä asian äärelle. Ryhmätöissä pohdimme seuraavia asioita: Mikä on kasvatuksellinen, yhteinen tavoitteemme? Miten pääsemme siihen koko yhteisön voimin? Mikä lapsen tai nuoren kohtaamisessa on tärkeää? Millaista esimerkkiä voin itse näyttää? Miten kohtaan eri etnisiin ryhmiin kuuluvia lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan? Hedelmällisen päivän antina oli suunnitelma syksylle. Suunnitelmissa oli muun muassa Rajis & Länsä läsnä -kampanjan lanseeraaminen. Perusideana kampanjassa on se, että toimijoilla on yhteinen vastuu positiivisesta puuttumisesta ja positiivisen palautteen antamisesta. Kampanjan myötä synnytetään kohtaamisia, toimintaa ja keskustelua toimijoiden, lasten, nuorten ja huoltajien sekä alueen asukkaiden kesken

13 Kesä tuli ja meni. Syksy 2014 käynnistyi koulun ottaessa vetovastuun yhteistyöryhmän toiminnasta. Laajensimme kokoonpanoa kutsumalla mukaan muun muassa kirjaston sekä alueen järjestötoimijoita. Hyvät kokemukset kevään yhteistyöpäivästä kannustivat ryhmän laajentamiseen. Kristallisoimme toimintaa ja aloimme työstää Rajis & Länsä läsnä -kampanjaa. Jokainen toimija kirjoitti lyhyen sloganin siitä, mitä Länsä läsnä hänelle tarkoitti. Tässä muutamia esimerkkejä sloganeista: 1.2 Tuunaamme nutan Länsimäen nuta kesätyöntekijän silmin Minulle on tärkeää, että Länsimäen koulun oppilaat voivat hyvin ja saavat opiskella viihtyisässä ja turvallisessa ympäristössä. Haluan, että koulumme on toisiaan kunnioittavien ja toisistaan välittävien lasten, nuorten ja aikuisten työpaikka. Riitta, rehtori Yritetään jokainen meistä kohdella muita niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Moikataan myös, kun tavataan. Sasu, erityisnuorisotyöntekijä Kampanjan lisäksi laadimme toimintaohjeen alueella tapahtuvista konfliktitilanteista tiedottamiseen. Hankkeen näkökulmasta parin vuoden matka Länsimäen yhteistyöryhmässä oli omanlaisensa kehitystarina. Mukaan mahtuu kokemuksia keikkuvista kokoonpanoista ja junnaavista jupinoista. Päällimmäisenä mieleen kuitenkin jäi yhteisen näkemyksen jakaminen ja uusien ideoiden viriäminen. Yhteistyöryhmään saimme kaivattua rakennetta ja jatkossa entistä yhteisöllisempi ryhmä vaikuttaa varmasti alueella positiivisesti tuoden mukanaan lisää yhdessä tekemisen ja välittämisen meininkiä. Tarinan kertoja: Susanna Salmela Istahdat sekunniksi alas, kunnes joku innokas huikkaa sinut pelaamaan biljardia. Pian takaasi kuuluu toinen huikkaus, ja pääset kirjaamaan lasten Nuta Race -tuloksia ja huutamaan heidän kepin ympäripyörimiskierroksia. Katsot pirpanoiden menoa ja kiinnität huomiosi heidän haluunsa voittaa. Mikä siinä voitossa on niin kiehtovaa? Kun viimeisiä viedään, jokin naksahtaa päässäsi selvästi ja ehdotat ohjaajille omaa sarjaa. Pääset itsekin kokeilemaan. Pyörit kymmenen kertaa ympäri, teet kaksi kuperkeikkaa ja horjumalla juosten yrität epätoivoisesti hypätä trampoliinin kautta pienen esteen yli. hetki, jolloin hypätessäsi trampoliinilta ilmaan, tajuat, ettei hypystäsi tule yhtään mitään: et pääse yli, etkä etenkään päädy jaloillesi. Mätkähdät naamallesi siniselle patjalle, etkä voi muuta kuin nauraa. Etkä varsinkaan halua tietää, miltä hyppysi näytti. Kuitenkin ponkaiset reippaasti hymyillen seisaallesi ja tähtäät ryömimään pöytäjonon alta. Neljä loikkaa sohvien yli puolelta toiselle, teet epätoivoiset yrityksesi saadaksesi edes yhden pingispallon ämpäriin. Yksi lyönti nyrkkeilysäkkiin, jossa roikkuu repaleisen ja piirretyn kesätyöntekijä Ilkan naama. Ruutuhypähtelet ja saavut viimeiselle pisteelle: syöt yhden keksin, joka kuivassa suussa takertuu kitalakeesi ja tuntuu, ettei se lopu koskaan. Pyörit ympäri ja kävelet edestakaisin, kunnes vihdoin saat syötyä suusi tyhjäksi

14 hullu, hektinen ja aktiivinen työpäivä, jolloin lähdet sataprosenttisesti mukaan muksujen menoon. Pelaat kymppiä, bilistä ja lähdet vetämään tanssituntia pimeässä salissa. Aluksi tila täyttyy väestä, kunnes suurin osa älyää tanssin olevan pääasiassa tytöille. Väen liuetessa paikalta jäät heilumaan hiukset hulmuen jäljelle jääneiden kanssa. Niin. Kirjaimellisesti heilumaan, nimittäin sillä superenergialla ei kannata lähteä opettamaan muita. Välillä kannattaa vain heittäytyä ja heilua sydämensä kyllyydestä. olet puolessa välissä. Ja kuvittele, olet hullu, eikä kukaan huomaa sitä. Ainoa, jonka osa huomaa, on päivän jatkunut hymysi. Hymyile - ja maailma pitää sinua idioottina. Tarinan kertoja: kesätyöntekijä Tia kesällä Sisustamme nutan viihtyisämmäksi Länsimäen nuorisotila on otettu käyttöön jo vuonna Tilalla on lasten, nuorten ja eri toimijoiden käytössä iso sali, biljardihuone ja monitoimitila. Tilaa on uudistettu useita kertoja, mutta silti se näytti aikansa eläneeltä. Eräänä päivänä nuorisotilan lapset, nuoret ja työntekijät totesivat, että tila oli niin nuhjuinen, että siellä ei enää ollut kovin viihtyisä olla. Lähdimme yhdessä miettimään, mitä asialle voisi tehdä: syntyi ajatus tilan sisustusprojektista. Kun idea oli saatu, mieliimme tulvi paljon kysymyksiä: Mistä rahaa kalusteisiin, mitä kaikkea muuta projekti vaatii, mitä pitäisi tehdä ensin? Selvitimme asioita yhdessä ja pian saimmekin tiedon, että kalusteisiin löytyy rahaa nuorisopalveluista. Samalla päätimme, että lähdemme liikkeelle siitä, mitä asioita tilalla halutaan muuttaa ja mitä säilyttää. Junnujen kanssa laputimme vihreillä ja punaisilla lapuilla, mitä tilassa haluamme säilyttää ja mitä muuttaa. Voi sitä hulinaa, kun joukko innostuneita lapsia juoksi pitkin poikin tilaa vihreät ja punaiset laput käsissä. Vihreitä lappuja laitettiin muun muassa pingispöytään, leuanvetotankoon ja isoon patjaan. Punaisia lappuja sen sijaan sai musta seinä, reikäiset sohvat ja vanhat roskikset. Nuoria haastatelimme ja he kirjoittivat myös omatoimisesti ylös omia toiveitaan. Lapsille ja nuorille toteutettiin Facebookin avulla myös Webropol-kysely siitä, millainen ja minkä värinen tilasta pitäisi tulla. Lapset 26 27

15 ja nuoret pystyivät kyselyn avulla ilmoittautumaan myös mukaan kalusteiden valitsemiseen, maalaamiseen ja erilaisiin työpajoihin. Tilan värin suhteen kyselyn tulos oli erittäin yllättävä. Me aikuiset olisimme valinneet värikkäät seinät, mutta lapset ja nuoret halusivatkin niistä valkoiset. Enemmistön päätöksellä seinistä tulikin valkeat. Kun suunnitelma oli valmis ja kalusteet tilattu, ryhdyimme yhdessä maalaamaan tilaa. Maalaamiseen osallistui nuoria tilalta sekä nuorten puu- ja maalauspajalta. Maalisudit suihkivat usean päivän ajan. Innostuneita nuoria saimme mukavasti hommiin ihan vaan pitsapalkalla. Olihan kuitenkin kiva tehdä yhteistä tilaa! Paikallinen taiteilija Petteri Aaltolainen käynnisti myös graffittipajan, jossa nuoret maalasivat tilan seinille graffitit sekä tuunasivat vanhoja penkkejä. Lapset puolestaan tuunasivat hyllyköitä, ottivat valokuvia ja piirsivät sarjakuvia tilan seinille. Kyselyn myötä perustimme pienen sisustusryhmän, joka keräsi ja käsitteli kaikki lasten ja nuorten ideat. Ne lähetimme Modeo Oy:n sisustussuunnittelijalle, joka teki ehdotusten pohjalta kolme erilaista suunnitelma siitä, miten tilaa voisi muuttaa. Suunnitelmat esittelimme lapsille ja nuorille. Tämän jälkeen äänestimme tilan kalustuksen väreistä. Äänestyshetkestä muodostuikin valtavan jännittävä, sillä vain yksi ääni ratkaisi voittajan. Tiukka kisa limen ja pinkin välillä ratkesi limen voittoon. Kun voittajaväri oli valittu, matkustimme sisustusryhmän kanssa Modeolle valitsemaan huonekalut. Ratkaisuja mietittiin tarkasti, jotta saimme budjetin riittämään. Tärkeää oli myös kalusteiden mukavuus. Niinpä me kaikki löhösimmekin pitkin poikin toimiston lattiaa erilaisissa säkkituoleissa ja kokeilimme erilaisia mattojen pintoja, toimistotuoleja ja kokoushuoneen tuoleja. Tila ennen uudistamista Tila uudistamisen jälkeen 28 29

16 Kun huonekalut oli asennettu, matkustimme sisustusryhmän kanssa vielä Ikeaan valitsemaan kelloja ja peilejä. Haimme myös Tikkurilasta nuorten kädentaitopajan tekemät akustiikkapaneelit. Tilan yhteisiä avajaisia vietimme tammikuussa Myös avajaiset suunnittelimme yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Junnujen ja nuorten diskoissa musa raikasi, tanssimovesit irtosivat ja kakku maistui. Virallisissa avajaisissa puolestaan tutustuimme uuteen tilaan, palkitsimme aktiivisia nuoria ja nautimme tanssiesityksestä. Miltä yhteinen projektimme sitten tuntui? Miten onnistuimme? Koko projektin lopussa kävimme yhdessä läpi sen, mitä olimme tehneet. Lapset ja nuoret kertoivat, että tilasta tuli heidän näköisensä ja että uudistus onnistui loistavasti. Eräs nuorista totesi muun muassa, että tilan toteuttaminen nuorten mielipiteitä mukaillen oli ihan awesome juttu! Toinen nuorista puolestaan kertoi, että oli kiva päästä tekemään jotain nutan puolesta. Lapset ja nuoret kommentoivat, että tila näyttää muun muassa valoisammalta, pirteämmältä, raikkaammalta ja hienommalta. Lähes kaikki olivat sitä mieltä, että lapset ja nuoret pääsivät osallistumaan ja vaikuttamaan oikeasti sisustukseen. Lapset ja nuoret ovat pitäneet hyvin huolta huonekaluista. Mitään ei ole rikottu, eikä myöskään töhritty. Yhteinen projekti on jäänyt meille hyvin mieleen ja sitä muistelemme eri yhteyksissä. Tarinan opetus on se, että yhdessä tekeminen kannattaa. Yhdessä tekemällä voidaan luoda tila, jossa kaikki viihtyvät. Yhdessä tekeminen auttaa myös tutustumaan, kertomaan oman mielipiteen ja tuntemaan, että voi olla hyödyksi jossakin. Toivottavasti tilassa viihdytään vielä pitkään! Tarinan kertoja: Pia Tasanko Muotoilemme nutan palveluja Kun olimme yhdessä sisustaneet tilan uusiksi, totesimme, että myös tilan ja kirjaston nuorille tarjoamia palveluja voisi miettiä uudelleen. Lähdimmekin yhdessä miettimään muun muassa, mikä palvelussa on hyvin, mitä pitäisi kehittää ja mitä voisimme yhdessä tehdä. Yhteistyökumppaniksemme palvelujen muotoiluun saimme nuorisotilan ja kirjaston lisäksi Länsimäen koulun ja Laurea-ammattikorkeakoulun. Minun mielestäni nuta on Aloitimme muotoilun kartoittamalla lapsilta ja nuorilta 5 eri tavoin heidän kokemuksiaan nuorisotilasta, kirjaston nuorten Zoom-tilasta ja kulttuurikuntola KUKUsta 6. Lapsilta ja nuorilta kysyttiin muun muassa heidän kokemuksiaan fyysisistä tiloista, toiminnasta, ilmapiiristä, ohjaajista ja viestinnästä. Tammikuussa nuorisotilalla junnut piirsivät kynät sauhuten sarjakuvia nutasta ja kuvasivat kamerat heiluen videoita nuorisotilalla heille tärkeistä jutuista. Junnut ja nuoret täyttivät myös työkirjoja siitä, mitä he tykkäävät tehdä vapaa-ajalla, mikä on kivointa nutalla ja mikä puolestaan tylsintä. Nuorisotilaa pohdittiin myös kuvien ja adjektiivien avulla. Junnut kertoivat, että nuta on heidän mielestään esimerkiksi vauhdikas, hupsu, onnellinen, pelokas, hauska, aktiivinen, cool ja levoton. Nuorten kuvat puolestaan kertoivat kavereista ja yhdessä hengailusta. 5 Lapsilla ja nuorilla tarkoitetaan tässä yhteydessä nuorisotilaa ja Zoom-tilaa käyttäviä junnuja (9 12-vuotiaat) ja nuoria (13 17-vuotiaat), Länsimäen koulun 7 B:n oppilaita sekä kulttuurikuntola KUKUa käyttäviä nuoria (15 25-vuotiaat). 6 Kulttuurikuntola KUKU on pienryhmätoimintaan tarkoitettu pieni tila, jossa voi harrastaa monipuolista liikuntaa muun muassa tanssia, jumppaa sekä lihaskuntoharjoittelua

17 Nuorisotilan avoimia iltapäiviä ja iltoja pohdittiin myös erilaisten palvelutapahtumien kautta. Millainen fiilis oli tilaan sisääntullessa? Tervehtivätkö ohjaajat ja oliko ohjaajilla aikaa? Oliko nutalla hyvä ilmapiiri ja millaista oli toimia tilalla muiden kanssa? Oliko nutalla mielekästä toimintaa ja miten toiminta onnistui? Lopuksi pohdittiin vielä sitä, millaisella mielellä nutalta lähti pois. Junnut ja nuoret pystyivät kertomaan mielipiteitään myös nuorisotilan ja kirjaston asiakaskyselyn sekä erilaisten haastattelujen kautta. Junnujen ja nuorten toimintaa myös havainnoitiin. Palvelumuotoiluun haluttiin myös niiden nuorten mielipiteitä, jotka eivät käy tilalla. Koulun 7 B-luokkalaisille järjestettiinkin oma palvelumuotoilupaja, jossa käsiteltiin työkirjojen ja kollaasien avulla tilaan liittyviä näkemyksiä. Myös nuorisotilan ja kirjaston työntekijät pohtivat palvelua eri näkökulmista Unelmien nuta -mielikuvakartan avulla. Saimme tietoa junnuilta ja nuorilta todella paljon. Sen perusteella pystyimme muodostamaan tilan käyttäjistä 15 erilaista profiilia muun muassa käyttäjien tarpeiden ja aktiivisuuden mukaan. Profiilit löydät liitteestä. Kerätyn materiaalin pohjalta hahmottui selkeästi, että erilaiset käyttäjät tarvitsevat erilaista viestintää, toimintaa ja ohjausta. Erityisen tärkeää sekä junnuille ja nuorille oli saada olla, tehdä ja toimia kavereiden kanssa. Junnuilla korostui hieman enemmän ohjattu toiminta, mutta myös nuorista osa toivoi enemmän ohjattua toimintaa, esimerkiksi harrastuskokeiluja. Lisäksi toivottiin erityisesti tyttötoimintaa ja kokkailua. Tärkeäksi koettiin myös se, että nuorisotilalle olisi mahdollisimman helppo tulla. Moni lapsista ja nuorista kertoi, että nuorisotilalle tulo jännittää muun muassa sen vuoksi, että kukaan ei tervehdi tilaan tullessa. Viestintää toivottiin enemmän tilan toiminnasta ja tapahtumista. Koulua voisi hyödyntää paremmin nutan toiminnasta tiedottamisessa. Ohjaajilta toivottiin puuttumista erilaisiin tilanteisiin sekä sitä, että ohjaajat tekisivät enemmän asioita lasten ja nuorten kanssa. Kirjaston nuorten tila Zoomiin toivottiin tietokoneiden rinnalle muun muassa pleikkaa, lautapelejä, elokuvien katselua, piirtämistä, lukemista ja välipalaa. KUKUn toiveet liittyivät puolestaan välineiden hankintaan. Nyt ideoidaan Kokemusten tutkimisen jälkeen lähdimme yhdessä ideoimaan, mitä voisimme konkreettisesti tehdä palvelun kehittämiseksi. Ideoita keräsimme tutkimisvaiheen välineiden lisäksi nuorten ideaboksilla ja junnujen päiväkirjahuoneella BB-talon tapaan. Ideaboksiin sai kuka vaan jättää oman ideansa. Niistä äänestettiin muun muassa sähköisen äänestysjärjestelmän avulla nuorisotilaillassa. Päiväkirjahuoneessa puolestaan sai jättää oman lyhyen päiväkirjavideon omista ideoista. Ja sitten testataan Seuraavaksi testasimme ideointivaiheessa saatuja ideoita. Testivaiheessa järjestimme yhdessä nuorille toimintaperjantain, jossa nuoret pääsivät leipomaan ja rakentamaan pie

18 nen kahvilan, maalaamaan seinämaalauksia ja kokeilemaan aistitilaa. Tytöille järjestimme myös tyttöjen illan, jossa tehtiin tyttöjen juttuja laitettiin kynsiä ja juteltiin elämän tärkeistä asioista. Iltaan saatiin viisi uutta kävijää. Junnuille järjestimme vappuriehan, jossa he pääsivät muun muassa leipomaan ja järjestämään kilpailuja. Muovailuvaha-animaatiopajalla vastasimme junnujen toiveeseen käsillä tekemisestä. Edellä mainittujen lisäksi järjestimme lasten ja nuorten toiveesta Zoomissa hiljaisen iltapäivän, jolloin lapset ja nuoret yhdessä askartelivat, pelasivat lautapelejä ja kokeilivat satuhierontaa. Toimintatuokioiden suunnittelu ja toteuttaminen olivat osa kolmen Laurean sosionomiopiskelijan kehittämistyötä. Ja vielä se arviointi ja ideoiden eteenpäin vieminen Testivaiheen jälkeen keräsimme lapsilta ja nuorilta palautetta sekä toiminnasta että koko palvelujen muotoilusta. Toimintapalaute kerättiin lomakkeella heti jokaisen toimintatuokion jälkeen. Koko projektin palaute kerättiin lapsilta ja nuorilta haastatteluilla. toimintaan liittyvien toiveiden ja ideoiden toteuttamiseen. Junnut ja nuoret päättivät äänestämisen avulla, mihin rahat käytetään. Mitä me opimme Yhteisen työskentelyn aikana saimme valtavasti tietoa sekä isoja ja pieniä ideoita palvelun kehittämiseksi. Ideoista osa on jo toteutunut tai lähtenyt toteutumaan ja osa on laitettu talteen toteutettavaksi pidemmällä aikavälillä. Työskentely oli ajoittain kiireen vuoksi haastavaa, mutta myös hyvin antoisaa. Projektin aikana saimme paljon uutta tietoa ja ideoita, joita muuten ei ehkä olisi saatu. Uudet ideat innostivat sekä meitä että lapsia ja nuoria. Palautteen mukaan lapset ja nuoret huomasivat jo projektin aikana muutoksia tilassa, toiminnassa ja ilmapiirissä. Myös me työntekijät huomasimme näitä. Projekti siis kannatti! Palvelumuotoiluprojektimme työkalut on kerätty palvelumuotoilupakkiin. Pakki löytyy internetistä Vantaan kaupungin nettisivuilta osoitteesta nuorille osallistu ja vaikuta palvelumuotoilupakki. Tarinan kertoja: Pia Tasanko Projektin ideat ja palaute kerättiin lapsille ja nuorille lopuksi seinälle. Lapset ja nuoret pääsivät äänestämään siitä, mitä ideoita viedään yhdessä jatkossa eteenpäin muun muassa kesän ja syksyn toiminnassa. Myös työntekijät käsittelivät kevään lopussa koko projektin materiaalin ja tekivät kehittämissuunnitelman kesälle ja syksylle. Syksyllä ideoiden toteuttamiseen otimme mukaan vielä myös rahan osallistavan budjetoinnin avulla. Osallistavassa budjetoinnissa junnuilla ja nuorilla oli molemmilla käytettävissä 350 euroa välineisiin ja 34 35

19 1.3 Rakennamme pop-up kulttuurikuntola KUKUn KUKU on pienryhmätoimintaan tarkoitettu kompakti tila, missä voi harrastaa monipuolista liikuntaa muun muuassa tanssia, jumppaa sekä lihaskuntoharjoittelua. Liikunnan ja kurssitoiminnan lisäksi tila soveltuu mainiosti myös kulttuuripainotteiseen toimintaan: draamaharjoituksiin, käsityökerhoon tai vaikkapa pienimuotoisten esitysten näyttämöksi. Toimintakonseptia rakennetaan yhdessä eri toimijoiden kanssa nuorisopalvelujen koordinoidessa toimintaa. KUKUssa vaalitaan yhteisöllisyyttä. Teemme tilan toimivaksi yhdessä, niin että kaikilla on kiva olla. Olemme suvaitsevaisia, auttavaisia ja otamme toisemme huomioon. KUKUn toiminnan avulla edistetään monin eri tavoin alueen asukkaiden ja toimijoiden hyvinvointia ja osallisuutta. Tilan toimintojen avulla tuetaan terveitä elämäntapoja ja lisätään vapaa-ajan mahdollisuuksia. Maksuttomuudella tuetaan myös vähävaraisten harrastusmahdollisuuksia. Alueen toimijoiden yhteistyötä tiivistämällä ja tehostamalla lisätään myös eri-ikäisten asukkaiden ja toimijoiden vuorovaikutusta ja mahdollistetaan aito yhteisöllinen toiminta. Mistä kaikki alkoi? Länsimäkeen kaivattiin lisää kuntoiluun ja kulttuuriin liittyviä toimintamahdollisuuksia nuorista eläkeläisiin; nuoret kaipasivat eritoten kuntosalia. Erityisnuorisotyöntekijä Sasu Lämsä sai keväällä 2013 liikuntapalveluiden kautta hankittua ruhtinaallisen määrän kuntoilulaitteita, jotka veimme Länsimäen koululle. Laitteita raahatessamme varastoon kouluisäntä mainitsi läheisen Pallastunturintien hammashoitolan siirtyvän syksyllä terveyskeskuksen tiloihin. Ja siitä se ajatus sitten lähti! Pop-up -periaatteella uutta toimintaa Nuoriso-, liikunta- ja tilapalvelujen sekä Länsimäen koulun nopean ja sujuvan yhteistyön tuloksena saimme luvan aloittaa tilan kunnostamisen monipuoliseen käyttöön. Käytännön töistä ja toiminnan koordinoinnista vastasimme Sasun kanssa. Vaikka vanha hammashoitola on pienehkö, saimme suunniteltua punttiosiot, tanssihuoneen, nyrkkeilytilan sekä muut tilat; huomioimme aiemmin esiin tulleet nuorten toiveet. Perusajatuksena oli, että kokonaisuus palvelee mahdollisimman hyvin niin kulttuuriin kuin liikuntaankin liittyvää pienryhmätoimintaa. Työnimeksi kehittelin kulttuurikuntola KUKUn, joka jäikin sitten elämään. Kun hammashoitolan kalusteet ja laitteet oli poistettu ja lattiaa paikkailtu, alkoi siivous ja tavaroiden roudaus. Apunamme oli niin nuoria kuin vapaaehtoisia aikuisiakin, jotka hoitivat hommia imuroinnista laitekuljetuksiin. Lämpimät kiitokset myös Pallaksen taloisäntä Anne Laurilalle ja aluenuorisopäällikkö Pekka Mäkelälle asiantuntemuksesta ja tuesta

20 Pikkuhiljaa tilasta alkoi muotoutua KUKU. Huomioitavaa on, että kestävä kehitys on KUKUssa ollut kunniassa. Länsimäen nuorisotilan sisustusprojektin myötä hyödynsimme nutan vanhoja sohvia sekä tekstiilejä. Saimme myös Mikkolan nutalta muutosta yli jääneitä astioita, löhösäkkejä, pari pyöreää pöytää, tanssihuoneen jättipeilin ja astianpesukoneen. Myöhemmin arsenaali kasvoi myös uusilla välineillä: pari kuntopyörää, nyrkkeilysäkit sekä rallituolit, kiitos nuorisopalvelujen. Laadimme Sasun kanssa tarpeelliset dokumentit ja ohjeistukset: turvallisuusasiakirja, pelastussuunnitelma, ensiapu- ja kuntolaiteohjeistukset. Myös kuntolaitteet tarkastettiin ja kiinnitettiin asianmukaisesti (hyväksytty terveystarkastus tehtiin alkuvuodesta 2014). Seuraavana olikin vuorossa käyttövuoroista sopiminen eri toimijoiden kesken ja itse KUKUilun käynnistäminen! KUKUilua Varsinainen toiminta alkoi vuoden 2014 alkupuolella; pääkäyttäjinä koulun liikuntaryhmät, nuorisopalvelujen pienryhmät ja liikuntapalvelujen Sporttia kaikille -hanke. Myös eläkeläiset ja työttömät saivat omat vuoronsa. Helmikuussa 2014 pidimme omat avointen ovien päivät niin nuorille kuin aikuisillekin. Tuolloin oli mahdollisuus tulla tutustumaan KUKUun ja sen tarjoamiin toimintamahdollisuuksiin. KUKU otettiin hyvin vastaan ja käyttöä on piisannut. On nostettu punttia, jumpattu, tanssittu, nyrkkeilty ja hikoiltu. On pidetty Mun elämä -kursseja, kokoustettu, tavattu erilaisia ihmisiä, kahviteltu ja hyödynnetty kivaa keittiötä ruoanlaiton merkeissä eri yhteyksissä. Mukaan mahtuu myös huikeita ralliskaboja, kortinpeluuta, syvällisiä keskusteluja ja puhdasta hengailua. KUKU muovautuu moneen. Ilahduttavasti myös itse käyttäjät ovat levittäneet positiivista infoa KUKUsta. Juttua on ollut niin Länsimäen koulun nettisivuilla kuin paikallisessa Länsimäki-lehdessäkin. Kävijöitä oli kevätkaudella 2014 mukavasti: nuorten käyntikertoja kuutisensataa ja aikuisten reilut kaksisataa. Nuorten mukaan KUKUssa on parasta treenaaminen ja rento meininki. Hyvä, kun tää on täs lähellä, punttista kaivattiinkin ja meno on aina leppoisaa!, kiteyttää eräs nuori KUKUlainen. Erityisnuorisotyöntekijä, KUKUmoottori Sasu toteaa, että on hyvä, että KUKU on avoinna silloin, kun nuorisotila on kiinni. Näin toimintamahdollisuuksia on jokaiselle arkipäivälle. Kesällä porukka kävi hienosti puntilla ja syyskausi on alkanut vauhdikkaasti: nuoria on tiistaisin ja torstaisin paikalla vähintään parikymmentä. Nuorille aikuisille on tulossa myös omia vuoroja, ja jos innostusta ja kykyjä riittää, voivat he toimia nuoremmilleen vertaisohjaajina. KUKUn tulevaisuus on vielä epävarma. Rakennus tultaneen purkamaan jossain vaiheessa. Kaupungin johdolle teimme vetoomuksen pääkäyttäjien toimesta KUKUn olemassaolon turvaamiseksi. Toivottavasti yhteisöllinen KUKU saa toimia vielä pitkään länsimäkeläisten hyötynä ja huvina! Tarinan kertoja: Susanna Salmela 38 39

21 1.4 Teemme yhdessä tapahtumia Iloa ja yhteisöllisyyttä kirppiksillä Kesän Heinäkirppikset nuorisotilalla perjantaisin klo Länsimäen nuorisotilalla pidettiin heinäkuussa 2013 jokaisena perjantaina kirppis ja myyntipöydät olivat ilmaisia kaikenikäisille Länsimäen alueen toimijoille ja asukkaille. Kesäduunarit tekivät neljä lakanamainosta, jotka vietiin aina aamulla näkyville paikoille. Kirppismainoksia levitettiin niin paperisina kuin sähköpostitsekin. Aktiiviset asukkaat hoitelivat paperijakelua omasta tahdostaan, mahtavaa! Kirppisaikana oli myös muiden mahdollista olla tilassa. Kesätyöntekijät pelailivat lasten kanssa tietokoneiden ollessa myös käytössä. Tarkoituksena oli lisätä alueen yhteisöllisyyttä sekä tarjota mahdollisuus eri-ikäisten kohtaamiseen ja kanssakäymiseen. Kirppareilla oli kiva fiilis, vaikkei parina ensimmäisenä kertana paljon asiakkaita ollutkaan. Välillä pelleilimme ja nauroimme vedet silmissä. Keitimme kaffet, kun myyjät alkoivat nuukahtaa. Kirppistoiminta istui hyvin hankkeeseen ja kaikkien mielestä homma toimi. Myyjien toiveena olikin jatkaa kirppiksiä syksyllä esimerkiksi joka kuun viimeisenä sunnuntaina. Kirppismyyjänä Iida Miltei paljasjalkainen Iida oli tuolloin 14-vuotias länsimäkeläinen. Iloisen ja elämänmyönteisen nuoren harrastuksiin kuului hengailu kavereiden kanssa ja tiivis Salkkareiden seuraaminen. Nuorisopalvelujen Nuori omaan elämäänsä vaikuttaja -hanke tuli Iidalle tutuksi keväällä 2013, kun hanketietoa ja siihen liittyvä nimikilpailu pongahti Wilman (nettisovellus Vantaan oppilaitoksille) kautta screenille. Wilma on opejen facebook, mutta on siellä ihan hyviäkin juttuja, Iida lohkaisee. Iida kiinnostui hankkeen järjestämistä Heinäkirppiksistä. Oli tosi kiva, kun pöytä oli ilmainen alueen asukkaille ja kirppiksillä oli kiva fiilis! Ja sainhan siinä muutaman lantinkin tienattua, Iida totesi. Iida oli myymässä jokaisella kerralla ja odotti innolla myös syksyn tulevia kirppiksiä. Aktiivinen tyttö jakoi kirppisinfoa muun muuassa facebookissa, vei kauppoihin paperimainoksia ja tuli ystävänsä kanssa nuorisotilalle tuunaamaan lakanamainoksia. Iidan mielestä nuorten toimintamahdollisuuksista tulisi jakaa enemmän tietoa, esimerkiksi suoraan koululla. Vaikka Iida ei ollutkaan vakituinen nuorisotilalla käyvä nuori, oli hänellä toiveita toiminnan suhteen. Olis hyvä, jos nutalla järkättäisiin kaikenlaisia pikkutapahtumia, kuten bändi-iltoja ja discoja. Sit olis mahtavaa, jos tytöille olis oma nutailta. Vois olla kaikkee vain tyttöjen juttuja. Iida oli myös innolla mukana nuorisotilan sisustusprojektissa, jossa tila päivitettiin nuorten toiveita ja tarpeita paremmin palvelevaksi

22 Syksyn Länsäkirppikset kerran kuussa sunnuntaisin klo Kirppiksiä jatkettiin syksyllä. Virtasen Iida päivitti lakanamainokset tuunamalla ne uuteen uskoon ja mainoksia levitettiin sähköpostitse sekä asukkaiden toimesta tolppajakeluna. Itse hoidin pöytävaraukset, mainosten teon ja olin toki mukana jokaisella kirppiskerralla, kuten kesälläkin. Länsimäkeläinen Pia Granroth oli myös huomannut Heinäkirppismainokset, mutta pääsi vasta syksyn kirppiksiin mukaan. Paikalle oli helppo mennä ja toisten myyjien kanssa yhteistyö toimi hyvin. Meillä oli hauskaa ja juttu kulki. Kaikki olivat sitä mieltä, että tällaista yhteistä toimintaa tarvitaan alueella, kommentoi kirppisaktiivi Pia. Viimeisellä kirppiksellä joulukuussa 2013 sovimme keväälle 2014 kirppispäiviä, jolloin ydinporukka tulisi auttamaan lakanamainosten viennissä sekä pöytien laitossa ja markkinoinnissa. Ikävä kyllä ajankohdan lähestyessä oli innostus jo laantunut. Syinä olivat ehkä pienehköt asiakasmäärät, luontainen puutuminen ja tietysti kevään tulo. Ollessani yhteydessä ydinporukkaan, selkeä enemmistö oli sitä mieltä, ettei kevään Länsäkirppiksiä kannata pitää. Peruimme ne yhteisellä, demokraattisella päätöksellä. Myöhemmin olisi toki mahdollista jatkaa. Länsimäen nuorisotila olisi käytettävissä tämäntapaisiin yhteisöllisiin tapahtumiin. Pia Granroth toteaa: Mielestäni tällainen tapahtuma lisää suuresti yhteisöllisyyttä, kun ollaan samassa tilassa monta tuntia ja tulee juteltua niitä näitä, kun ei ollut asiakkaita. Vaikka kuinka yritettiin ja mainoksia jaettiin, ei saatu paikalle tarpeeksi ostavia asiakkaita. Yritin jopa Vantaan Seutua saada tekemään meistä juttua, mutta ei onnistunut. Aikaa ja julkisuutta tarvitaan, mutta ei pidä lannistua; ehkä yritämme myöhemmin uudestaan! Kaiken kaikkiaan kirppiksiä pidettiin kahdeksan kertaa ja väkeä myyjineen ja asiakkaineen oli miltei 600 henkeä. Ei huono! Homma eli aikansa ja ainakin itselleni jäi kirppareista ainoastaan mukavia muistoja: jutustelua, naurua ja tutustumista uusiin ihmisiin. Lämmin kiitos kaikille kirppisläisille kivoista hetkistä! Tarinan kertoja: Susanna Salmela 42 43