Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 TALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 19/2001 vp Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta (rakennusten energiatehokkuus) Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunnan puhemies on 2 päivänä heinäkuuta 2001 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta (U 44/2001 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että talousvaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - hallitusneuvos Klaus Frösén, tulosryhmän päällikkö, rakennusneuvos Erkki Laitinen ja yli-insinööri Maarit Haakana, ympäristöministeriö - teollisuusneuvos Sirkka Vilkamo, kauppa- ja teollisuusministeriö - projektipäällikkö Esko Virtanen, Teknologian kehittämiskeskus - toimialajohtaja Markku Jalonen, Energia-alan Keskusliitto ry Finergy - asiamies Ilkka Romo, Rakennusteollisuuden Keskusliitto - rakentamistalousinsinööri Jorma Ruokojoki, Suomen Kuntaliitto - ohjelmapäällikkö Markku Rantama, Suomen Kiinteistöliitto ry - asiantuntija Jari Kostama, Suomen Kaukolämpö Sky ry - hallituksen jäsen, tiedottaja Jussi Hirvonen, Suomen Lämpöpumppuyhdistys ry. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto ry ja Motiva Oy. VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ Ehdotus Komissio antoi 11 päivänä toukokuuta 2001 Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta. Direktiivin tavoitteena on parantaa rakennusten energiatehokkuutta Euroopan unionin alueella ja edistää kustannustehokkaiden menetelmien käyttöä. Rakennuskanta kuluttaa Euroopan unionissa energiasta yli 40 prosenttia, josta suurimman osan vie lämmitys, lämmin vesi, jäähdytys ja valaistus. Komission arvioiden mukaan tästä kulutuksesta on mahdollista säästää kustannustehokkaasti unionin tasolla noin 22 prosenttia vuoteen 2010 mennessä. Direktiivissä ehdote- U 44/2001 vp Versio 2.0

2 taan laadittavaksi yhteinen laskenta- ja seurantakehys rakennuskannan energiankäytön vähentämiseksi. Direktiivissä säädettäisiin vaatimuksista, jotka koskevat a) rakennusten kokonaisenergiatehokkuuden yhteisen laskentamenetelmän yleistä kehystä, b) vähimmäisvaatimusten soveltamista uusiin rakennuksiin sekä energiahuoltojärjestelmien arviointia rakennusluvan edellytyksenä ja c) vähimmäisvaatimusten soveltamista sellaisiin olemassa oleviin rakennuksiin, joihin tehdään laajamittaisia korjauksia, niinikään rakennusluvan edellytyksenä, d) rakennusten energiasertifiointia ja energiatehokkuustodistuksen esittämisvelvollisuutta asunnon tai rakennuksen myynnin tai vuokrauksen yhteydessä sekä sertifiointitodistusten ja muiden asiaan liittyvien tietojen esille asettamista julkisissa rakennuksissa ja e) rakennusten lämmityskattiloiden ja keskusilmastointijärjestelmien säännöllisiä tarkastuksia sekä lämmitysjärjestelmän arviointia rakennuksissa, joissa lämmityskattilat ovat yli 15 vuotta vanhoja. Direktiivin mukaan rakennusten energiatehokkuus olisi yhtenä tai useampana lukuna ilmaistu rakennuksen kokonaisenergiatehokkuus, jonka laskennassa on otettu huomioon eristys, järjestelmien ominaisuudet, suunnittelu ja sijainti, oma energiantuotanto sekä muut tekijät, jotka vaikuttavat energian nettokysyntään. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmä, jonka yleinen kehys on määritelty direktiivin liitteessä. Kehystä voidaan myöhemmin muuttaa, kehittää tai täydentää. Laskentamenetelmässä on yhdistettävä rakennuksen eristys, lämmitys ja lämpimän veden jakelu, ilmastointilaitteet, ilmanvaihto, valaistus sekä talojen ja asuntojen sijainti ja suunta. Laskennassa on otettava myönteisinä tekijöinä huomioon aurinkoenergiajärjestelmät ja muut uusiutuvien energialähteiden käyttöön perustuvat lämmitys- ja sähköjärjestelmät sekä yhdistetyllä lämmön ja sähkön tuotannolla ja/tai kaukolämpöjärjestelmillä tuotettu sähkö. Laskentatarkoituksessa rakennukset tulisi jakaa vähintään kahdeksaan direktiiviehdotuksessa mainittuun luokkaan. Direktiiviehdotuksen mukaan uudisrakennusten tulisi täyttää jäsenvaltion asettamat kansalliset vähimmäisvaatimukset energiatehokkuudelle. Energiatehokkuusvaatimukset tulisi päivittää vähintään viiden vuoden välein. Vaatimusten ulkopuolelle jäisivät historialliset rakennukset, väliaikaiset rakennukset, teollisuuslaitokset, korjaamot ja asuinrakennukset, joita ei käytetä tavallisina asuntoina. Pinta-alaltaan yli 1000 m 2 :n uudisrakennuksissa tulisi ennen rakennusluvan myöntämistä arvioida tekninen, ympäristöön liittyvä ja taloudellinen toteutettavuus sellaisten hajautettujen energianhuoltojärjestelmien asentamiselle, jotka perustuvat uusiutuvien energialähteiden käyttöön, yhdistettyyn lämmön ja sähkön tuotantoon, kaukolämpöön tai tietyissä olosuhteissa lämpöpumppujen käyttöön. Olemassa olevat rakennukset tulisi korjausten yhteydessä saattaa energiatehokkuusvaatimusten tasolle silloin, kun korjauksen arvo on yli 25 prosenttia rakennuksen vakuutusarvosta ja rakennuksen pinta-ala on yli m 2, kun se on teknisesti toteutettavissa ja investoinnit ovat kustannustehokkaita. Rakennuksen käyttöönoton, myynnin tai vuokrauksen yhteydessä mahdollisen ostajan tai vuokraajan saatavilla tulisi olla enintään viisi vuotta vanha rakennuksen energiatodistus. Julkisissa ja muissa rakennuksissa, joissa yleisö usein käy, tulisi enintään viisi vuotta vanhat energiatodistukset sekä rakennuksen suositeltua ja todellista sisälämpötilaa koskevat tiedot asettaa näkyville. Vaatimuksen ulkopuolelle jäisivät historialliset rakennukset, väliaikaiset rakennukset, teollisuuslaitokset, korjaamot ja asuinrakennukset, joita ei käytetä tavallisina asuntoina. Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi säätää tarvittavista toimenpiteistä, joilla toteutetaan säännölliset tarkastukset direktiivissä mainituille lämmityskattiloille sekä keskusilmastointijärjestelmille. Direktiiviehdotus sisältää sellaisia kansalaisiin ja yksityisiin muutoin kohdistuvia velvoitteita ja toimintavapaudenrajoituksia, jotka vaativat laintasoista direktiivin toimeenpanoa. Ehdotus myös merkinnee kuntien sellaista tehtävien lisäämistä, joka voidaan toteuttaa vain lailla. Di- 2

3 rektiivi tulisi panna kansallisesti täytäntöön viimeistään 31 joulukuuta Valtioneuvoston kanta Suomen kanta perustuu direktiiviehdotuksen alustavaan tarkasteluun. Kanta täsmentyy myöhemmin käsittelyn aikana, kun direktiivin sisällöstä saadaan lisätietoja. Suomi tukee yhteisön tavoitteita rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi. Tätä voisi tukea yhtenäinen kehys energiatehokkuuden arviointimenetelmälle ja energiatehokkuuden luotettava varmennusmenettely. Suomi pitää tarkoituksenmukaisena myös huomion kiinnittämistä rakennusten teknisten laitteiden käytönaikaiseen kuntoon tässä tarkoituksessa. Suomi on jo sisällyttänyt kansalliseen ilmastostrategiaehdotukseensa useita direktiiviehdotuksen tavoitteita edistäviä toimenpiteitä. Direktiiviehdotus on kuitenkin monin kohdin tarpeettoman pakottavaa ja sen vuoksi hankala saattaa Suomessa voimaan sellaisenaan. Direktiivin pakottavuutta tulisi mahdollisuuksien mukaan vähentää. Muun muassa rakennusten energiatehokkuuden lakimääräinen sertifiointi säännöllisin, lyhyehköin aikavälein myynti- ja vuokraustilanteita varten ei ole tarpeen direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Energiatehokkuudesta annettavan todistuksen esillepano julkisissa rakennuksissa tuskin myöskään olisi sellainen lakisääteinen velvollisuus, joka suoranaisesti edistäisi tavoitteiden saavuttamista. Rakennuksia koskevien energiatehokkuusvaatimusten ulottaminen olemassa olevaan rakennuskantaan peruskorjausluvan edellytyksenä on harkittava huolellisesti. Jos energiatehokkuusvaatimukset olisivat direktiiviehdotuksen mukaisesti samat uudistuotannossa ja olemassa olevassa rakennuskannassa, tämä saattaisi monessa tapauksessa muodostua järkevän peruskorjaustoiminnan esteeksi. Suomessa on varsin tuoreeltaan kehitetty rakennusten energiatehokkuuden arviointi- ja varmennusjärjestelmiä. Tähänastiset kokemukset niiden toimivuudesta ovat hyviä. Suomessa edellytetään uusilta rakennuksilta käyttö- ja huolto-ohjetta. Käyttö- ja huolto-ohjeisiin sisältyy tietoja rakennuksen ominaisuuksista sekä rakennuksen teknisistä laitteista. Tietoja tarkistetaan ja täydennetään tarpeen mukaan myös käytön aikana. Suomessa omaksuttu käyttö- ja huolto-ohje voisi sisältää tarvittavan energiatehokkuustodistuksen ja se voisi olla apuna rakennusten teknisten laitteiden käytönaikaisessa seurannassa. Direktiivin kansallisessa täytäntöönpanossa tulisi olla mahdollisuus jatkossakin käyttää onnistuneiksi osoittautuneita kansallisia järjestelmiä. Direktiiviehdotuksen mukaista rakennuksen teknisiin laitteisiin kohdistuvaa olosuhdevalvontaa tulisi voida järjestää muuna kuin viranomaisvalvontana. Vaikka teknisten laitteiden käytönaikaisesta katsastuksesta tulisikin säätää lailla ja laitteiden kuntovaatimusten täyttämiseksi voitaisiinkin tarvittaessa käyttää uhkasakkoa, määräaikaista tarkastusvelvollisuutta ei tulisi säätää rakennuksen omistajalle ankaraksi velvollisuudeksi, jonka toteuttamisessa ja valvonnassa ei olisi tarpeeksi joustavuutta. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta suhtautuu myönteisesti direktiiviehdotukseen. Kuten energiahuoltostrategiaa koskevassa vihreässä kirjassa todetaan, Euroopan unioni voi vain rajoitetusti vaikuttaa energian tarjonnan edellytyksiin. Sen sijaan se voi puuttua energiankulutukseen. Energiankulutuksen vähentäminen on välttämätöntä Kioton pöytäkirjassa ja eurooppalaisessa ilmastomuutosohjelmassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Se on myös tärkeä askel pyrittäessä vähentämään Euroopan unionin riippuvuutta unionin ulkopuolisista energialähteistä. Lisäksi energiansäästötoimet avaavat markkinoita uudelle 3

4 tekniikalle ja vähentävät fossiilisten polttoaineiden kansantaloudelle aiheuttamia kustannuksia. Valiokunta katsoo, että direktiiviehdotus on sopusoinnussa Suomen kansallisen ilmastostrategian ja hallituksen energiansäästöohjelman kanssa. Valiokunta pitää rakennusten energiatehokkuuden parantamista tärkeänä. Rakennuskanta kuluttaa Euroopan unionissa yli 40 prosenttia energiasta. Komission arvion mukaan kulutuksesta olisi mahdollista säästää unionin tasolla noin 22 prosenttia vuoteen 2010 mennessä. Komission direktiiviehdotus muodostaa hyvän pohjan asian jatkokäsittelylle. Valiokunta katsoo kuitenkin valtioneuvoston tavoin, että ehdotuksen pakottavuutta on syytä vähentää, sikäli kuin se voidaan toteuttaa vaarantamatta direktiivissä asetettuja tavoitteita, ja että energiatehokkuuden lisäämisessä tulisi edetä asteittain. Valiokunta suhtautuu myönteisesti siihen, että energiatehokkuutta edistetään myös vapaaehtoisilla ja taloudellisesti kannustavilla toimilla. Valiokunta katsoo, että rakennusten energiatehokkuus on voitava ilmaista mahdollisimman avoimella ja yksinkertaisella tavalla. Yhtenäisen laskentamenetelmän käyttöönottaminen tukee tätä tavoitetta. Laskentamenetelmän tulee mahdollistaa energiatehokkuuden kokonaisvaltainen ja puolueeton vertailu siten, että myös kustannukset sekä taloudellinen kannattavuus tulevat arvioitua. Menetelmän tulee myös mahdollistaa kansallisten erityisolosuhteiden huomioon ottaminen. Valiokunta muistuttaa, että energiatehokkuuden laskentamenetelmää voi olla tarpeen mukauttaa tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi hyvinkin nopeasti. Laskentamenetelmän kehittämisen rinnalla tulee arvioida, miten energiatalouden laskenta ja optimointi saadaan sisällytettyä osaksi normaalia rakentamisprosessia. Valiokunta pitää tärkeänä, että energiatehokkuuden laskennassa otetaan huomioon myönteisenä seikkana uusiutuvien energialähteiden käyttöön perustuvat lämmitys- ja sähköjärjestelmät sekä yhdistetyllä lämmön ja sähkön tuotannolla ja/tai kaukolämpöjärjestelmillä tuotettu sähkö. Uusiutuviin ja samalla omavaraisiin sekä muihin vähäpäästöisiin energiamuotoihin tulee panostaa entistä voimakkaammin. Valiokunta muistuttaa, että lämmön ja sähkön yhteistuotanto sekä kaukolämpö mahdollistavat merkittävän ympäristöpäästöjen vähentämisen. Myös lämpöpumput tarjoavat ympäristöystävällisen energianhuoltovaihtoehdon, joka voi tietyissä olosuhteissa olla tehokas. Direktiivin vaikutuksena ei kuitenkaan saa olla, että eri lämmitysmuotojen ja energialähteiden kilpailuasema vääristyy. Valiokunta antaa tukensa sille, että energiatehokkuusvaatimukset kohdistetaan uudisrakentamiseen. Tärkeitä elementtejä ovat erityisesti kiinteistön ulkovaipan ja ikkunoiden kunto, lämmitys- ja käyttövesiverkostojen perussäätö sekä ilmanvaihdon säätö. Vaatimuksia vahvistettaessa tulee varmistaa sisäilman korkean laadun säilyminen. Mikäli tietyt rakennustyypit suljetaan energiatehokkuusvaatimusten ulkopuolelle, rajauksen tulee olla mahdollisimman yksiselitteinen. Rajanveto-ongelmia saattaa syntyä muun muassa käsitteiden historiallinen rakennus sekä asuinrakennus, jota ei käytetä tavallisena asuntona, osalta. Energiatehokkuusvaatimukset koskisivat myös korjausrakentamista tapauksissa, joissa korjauksen arvo on yli 25 prosenttia rakennuksen vakuutusarvosta ja rakennuksen pinta-ala on yli m 2. Valiokunta katsoo, ettei ole täysin selvää, miten 25 prosentin vaatimusta arvioidaan. Koskisiko se esimerkiksi tilanteita, joissa kiinteistöön rakennetaan hissi. Kustannuksiin liittyvä vähimmäisraja saattaa myös johtaa korjausurakoiden pilkkomiseen. Valiokunta ei kiistä pinta-alavaatimusta, mutta katsoo, että täsmällistä kokoluokkaa voidaan vielä joutua arvioimaan. Suomessa yli m 2 :n suuruisista kiinteistöistä valtaosa rakennetaan suurten tai keskisuurten kaukolämpöjärjestelmien piiriin. Erillisen hajautetun energiahuollon kannattavuustarkastelun edellyttäminen juuri näissä tapauksissa ei toisi mainittavaa lisähyötyä energiatehokkuuden kannalta. Valiokunta katsoo, että jo olemassa olevan rakennuskannan osalta energiatehokkuusvaatimukset tulee kohdistaa ensisijaisesti korjattaville rakennuksen osille eikä rakennukseen kokonaisuudessaan. Kovin pitkällemenevät vaati- 4

5 mukset johtaisivat todennäköisesti tarpeellisten korjausten lykkäämiseen. Korjaus- ja kunnossapitoaktiviteettia tulee tukea energiatehokkuuden parantamiseen liittyvillä avustuksilla. Valiokunta korostaa myös olemassa olevien laitteistojen oikean käytön merkitystä. On tärkeää, että käytössä olevia lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä sekä muita laitteistoja käytetään oikein ja suunnitellusti. Valiokunnan saaman tiedon mukaan Euroopan unionin alueella on yli 10 miljoonaa yli 20 vuotta vanhaa lämmityskattilaa. Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee säätää tarpeellisista toimenpiteistä ehdotuksessa eriteltyjen lämpökattiloiden ja keskusilmastointijärjestelmien tarkastamiseksi. Tarkastusvelvollisuutta ei tule kuitenkaan säätää liian joustamattomaksi. Valiokunta muistuttaa, että kodinkoneet ja muut direktiivin ulkopuolelle jäävät niin sanotut ei-asennetut laitteet muodostavat 18 prosenttia energiankulutuksesta asuntoalalla. Ei-asennettujen laitteiden energiatehokkuutta tulee edelleen parantaa muun muassa merkinnöin, tehokkuutta koskevin vähimmäisvaatimuksin sekä vapaaehtoisin sopimuksin. Valiokunta katsoo energiatodistusten parantavan Euroopan unionin kiinteistömarkkinoiden avoimuutta ja toimivuutta. Todistusten tulee perustua kiinteistön todellisten energiateknisten ominaisuuksien katselmointiin eikä ainoastaan laskennallisiin tarkasteluihin. Niiden kehittämisessä tulisi käyttää hyväksi energia-alalla toimivien yhtiöiden asiantuntemusta. Energiatodistusten käyttöönottaminen saattaa synnyttää uusia vastuun määrittelemiseen liittyviä kysymyksiä rakennusten myynnin ja vuokrauksen yhteydessä. Valiokunta korostaa, ettei direktiivillä tule luoda tarpeetonta lupa-, todistus- ja tarkastusbyrokratiaa eikä sellaisia kansalaisiin ja yksityisiin kohdistuvia velvoitteita ja toimintavapauden rajoituksia, joiden täyttäminen ei suoranaisesti edistä direktiivin tavoitteiden toteutumista. Pyrkimyksenä tulee olla, ettei rakennusten käyttäjille ja omistajille myöskään aiheuteta suuria kustannuksia, joita ei ole mahdollista kuolettaa kohtuullisessa ajassa. Valiokunta pitää tärkeänä, että kansallisella tasolla järjestetään tiedotuskampanjoita energian tehokkaan käytön edistämiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota myös hakijavaltioiden informoimiseen. Energiankulutus on noussut useissa hakijavaltioissa elintason nousun myötä ilman, että rakennusten energiatehokkuuteen olisi kiinnitetty huomiota. Valiokunta korostaa lopuksi, että energiatehokkuutta tulee parantaa myös teollisuudessa ja liikenteessä. Valiokunta muistuttaa myös, että jäsenvaltioiden energiaverotuksen yhdenmukaistaminen auttaisi kehittämään unionille yhteisiä energiaratkaisuja, jotka ovat tulevaisuudessa välttämättömiä. Se edellyttää kuitenkin sisämarkkinoiden toteuttamista energiasektorilla, joka tarkoittaa kilpailun lisäämistä kansallisten energia-alan toimijoiden välillä, uusien sääntelyvaltuuksien käyttöönottoa ja kohtuullisia kauttakulkumahdollisuuksia. Avoimemmilla markkinoilla verotus on joustavin ja tehokkain keino ohjata markkinoiden eri toimijoita muuttamaan käyttäytymistään. Lausunto Lausuntonaan talousvaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan. 5

6 Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2001 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Leena Luhtanen /sd Mari Kiviniemi /kesk Jouni Backman /sd Klaus Hellberg /sd Mikko Immonen /vas Reijo Kallio /sd Marja-Leena Kemppainen /kd Kalervo Kummola /kok vjäs. Pekka Kuosmanen /kok Mika Lintilä /kesk Olli Nepponen /kok Antti Rantakangas /kesk Juhani Sjöblom /kok Pertti Mäki-Hakola /kok Veijo Puhjo /vas. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Heidi Kaila. 6