Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 561/2005 vp Pinta-alaverotuksen jatkaminen puukaupan ja metsähakkuiden häiriötekijöiden vuoksi Eduskunnan puhemiehelle Metsäverotuksessa on tapahtumassa monia seurausvaikutuksia sisältävä muutos pinta-alaverotuksen siirtymäkauden päättyessä kuluvan vuoden 2005 lopussa. Verotuksellisista syistä on jouduttu hakkaamaan metsiä jo nyt kaksinkertaisen, samaan verokohteeseen kohdistuvan tuloverotuksen välttämiseksi. Tällöin mm. metsänhoidollisia näkökohtia ei ole voitu mielekkäästi ottaa huomioon. Luonnonolosuhteiden vuoksi tilanne on muodostunut aivan uudenlaiseksi nyt pintaalaverotuksen viimeisenä vuotena. Kuluvan talvikauden varsin poikkeuksellisen leuto säätila on erittäin suuresti vaikeuttanut tai estänyt puun talvikorjuuta sen edellyttämän maan jäätymisen puuttuessa suuresta osasta maata. Edelleen on myös selvää se, että tämän verotuksellisen kalenterivuoden aikana ei enää muodostu ainakaan merkittävästi puuston talvikorjuun edellyttämiä korjuuolosuhteita. Täten varsin suuri määrä puutavarasta, joka olisi voitu myydä ja korjata normaalioloissa, jää kaupanteon ulkopuolelle ennen vuosisataan erittäin poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden vuoksi. Sää- ja korjuuolosuhteiden lisäksi on Suomen paperiteollisuuden kevään työsulku tuonut hyvinkin merkittävän häiriötilan kuluvan vuoden puukauppatilanteeseen ja metsähakkuisiin. Tämä on merkittävä tekijä, joka estää ja vaikeuttaa tälle vuodelle suunniteltuja puutavarakauppoja. Kesäkausi 2005 tulee olemaan puutavarakaupoissa ja metsähakkuissa hyvinkin poikkeuksellinen häiriökausi kaikkien osapuolien, kuten metsän myyjien ja ostajien, koneurakoitsijoiden ja puutavaran kuljetusyrittäjien kannalta. Näin on tilanne, vaikka paperiteollisuuden työmarkkinahäiriöt poistuisivatkin ennen juhannusta, koska loppukevään ja alkukesän sesonki on jo menetetty ja tämän jälkeen alkaa kesän lomakausi, joka pysäyttää puukaupat ja metsänkorjuun. Tällaiset häiriötilat ovat synnyttämässä arvaamattomia häiriöitä myös puutavaran kauppahintojen kehitykseen vähintäänkin pitkälle syyskauteen, jolloin pinta-alaverotuksen kausi on päättymässä. Edellä olevista syistä olisi kaikkien osapuolien kannalta ja myös maan puuhuollon sekä teollisuuden vientimarkkinoiden turvaamisen kannalta jatkaa pinta-alaverotuksen siirtymäkautta vähintäänkin asti. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus ryhtyy metsän pinta-alaverotuskäytännön jatkamiseksi vähintään saakka, koska metsäkauppa ja puun korjuutilanne ovat poikkeuksellisesti vaikeutuneet sääolojen aiheuttaman erityisen hankalan talvikorjuukauden vuoksi ja nyt myös paperiteollisuuden työmarkkinahäiriöiden takia, jolloin kesäkauden puukauppa- ja korjuutilanteeseen on tullut vakava ennalta arvaamaton häi- Versio 2.0

2 riötila pinta-alaverotuksen viimeisillä hetkillä? Helsingissä 3 päivänä kesäkuuta 2005 Lauri Oinonen /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 561/2005 vp Lauri Oinonen /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 561/2005 vp: Mihin toimiin hallitus ryhtyy metsän pinta-alaverotuskäytännön jatkamiseksi vähintään saakka, koska metsäkauppa ja puun korjuutilanne ovat poikkeuksellisesti vaikeutuneet sääolojen aiheuttaman erityisen hankalan talvikorjuukauden vuoksi ja nyt myös paperiteollisuuden työmarkkinahäiriöiden takia, jolloin kesäkauden puukauppa- ja korjuutilanteeseen on tullut vakava ennalta arvaamaton häiriötila pinta-alaverotuksen viimeisillä hetkillä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Siirryttäessä metsäverotuksessa puun myyntitulon verotukseen erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, miten voidaan ottaa huomioon kaksinkertaisen verotuksen välttäminen niissä metsissä, joista uuteen järjestelmään siirryttäessä ei ollut pitkään aikaan saatu tuloa mutta joista kuitenkin oli maksettu pinta-alaperusteinen vero. Siirtymäkauden ongelmat ratkaistiin antamalla metsänomistajille valintaoikeus siirtymäajaksi, mikä on verolainsäädännössämme poikkeuksellinen ratkaisu. Asiaa valmistelleissa työryhmissä arveltiin viiden vuoden siirtymäajan olevan useimmissa tapauksissa riittävän pitkä, jotta voidaan estää kaksinkertainen verotus. Poliittinen kompromissi pidensi siirtymäajan 13 vuoteen, joka on siirtymäajaksi poikkeuksellisen pitkä. Näin pitkällä siirtymäajalla haluttiin varmistaa, että kertaalleen verotettu kasvu ehditään realisoida hakkuin ilman puun myyntitulon verotusta. Tilan hakkuumahdollisuudet ja niiden suunniteltu käyttö ovat tutkimusten mukaan olleet tärkeimpiä perusteita valita pinta-alaperusteinen metsäverojärjestelmä 13 vuodeksi. Valintaan vaikuttivat myös muun muassa pinta-alaverotuksen taso ja metsänomistajan veroprosentti. Jos tilalla oli runsaasti hakkuumahdollisuuksia, pintaalaverotus koettiin edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Näin valitessaan metsänomistaja on arvioinut saavansa 13 vuoden siirtymäajan kuluessa myydyksi hakkuusäästön ilman myyntiveroa. Jos taas metsässä ei ollut hakattavaa, on useimmissa tapauksissa valittu myyntiverotus, jolloin metsästä ei ole ollut maksettava veroa. Siirtymäkauden tarkoitus oli nimenomaan antaa mahdollisuus realisoida hakkuusäästöt ilman myyntiveroa. Huoli siitä, että metsiä joudutaan hakkaamaan verotuksellisista syistä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi, on aiheeton. Metsälainsäädäntö pitää huolta siitä, että metsiä käytetään ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästi ja että metsät antavat hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. Metsälakia (1093/1996) sovelletaan metsän hoitamiseen ja käyttämiseen metsätalousalueiksi luettavilla alueilla. Lain mukaan uudistushakkuu saadaan tehdä, kun puusto on saavuttanut riittävän järeyden tai iän taikka jos erityiset syyt sitä puoltavat. Aiotuista hakkuista on tehtävä laissa tarkoitettu ilmoitus. Säännösten rikkomisesta on myös laissa säädetty rangaistus. Näin ollen ei ole mahdollista, että keskenkasvuista metsää hakattaisiin vain sen vuoksi, että metsäverojärjestelmä muuttuu. Tehtyjen selvitysten mukaan metsänomistajat eivät pidä verotusta hakkuiden kannalta merkityksellisenä, vaan myyntipäätökseen vaikutta- 3

4 Ministerin vastaus vat muut seikat, lähinnä puun hinta ja metsänomistajan rahantarve. Tuloverolain 110 :n mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu hallintaan. Pinta-alaperusteisen metsäverojärjestelmän päättyminen vuonna 2005 on ollut metsänomistajien tiedossa 13 vuotta, joten on ollut mahdollista suunnitella puunmyynnit. Sääolosuhteiden arvaamattomuus on aivan normaali riskitekijä, joka on syytä ottaa huomioon, jos puun korjuuta ja siihen liittyviä puukaupan maksusuorituksia haluaa ajoittaa nimenomaan tiettyyn ajankohtaan. Metsänomistajilla on ollut riittävästi aikaa suunnitella metsänhakkuut ja myynnit niin, että myös kauppahinta saadaan ennen vuonna Kauppasopimuksissa on myös mahdollista sopia maksujen saamisesta ennen vuoden 2006 alkua. Tästä asiasta on ollut myös runsaasti saatavilla neuvoja. Kun metsäverotuksessa siirryttiin myyntitulojen verojärjestelmään ja muille kuin yhteisöille annettiin poikkeuksellisesti mahdollisuus valita pinta-alaperusteinen metsäverotus siirtymäajaksi, valinta oli monelle metsänomistajalle vaikea. Jotta metsänomistaja saattoi tehdä oikean valinnan, piti lähtökohtana olla se, että verotus pysyy siirtymäajan sellaisena kuin se valintahetkellä oli voimassa eikä valintahetkellä voimassa olevia metsäveroperusteita siirtymäkauden aikana muuteta. Lähtökohtana oli myös, että vuonna 2006 kaikkiin metsiin sovellettaisiin myyntitulojen verotusta. Tämän vuoksi ei olisi oikeudenmukaista, että pinta-alaperusteisen metsäverojärjestelmän voimassaoloaikaa jatkettaisiin. Jos siirtymäaika valintatilanteessa olisi 13 vuoden sijasta ollut huomattavasti pidempi, moni metsänomistaja olisi saattanut valita toisin. Myöskään hallinnollisten syiden vuoksi ei olisi tarkoituksenmukaista jatkaa pinta-alaverotuksen voimassaoloaikaa. Kahden eri verojärjestelmän ylläpito on hallinnollisesti sekä hankalaa että kallista. Valtiontalouden tarkastusvirastokin on kiinnittänyt huomiota siirtymäajan ja kahden verojärjestelmän rinnakkaisesta soveltamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Näin ollen ei ole tarkoituksenmukaista ryhtyä toimiin pinta-alaperusteisen metsäverotuksen voimassaoloajan jatkamiseksi. Helsingissä 29 päivänä kesäkuuta 2005 Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki 4

5 Ministerns svar KK 561/2005 vp Lauri Oinonen /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 561/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att förlänga systemet med arealbeskattning av skog åtminstone fram till den 30 juni 2007, eftersom skogshandeln och virkesdrivningssituationen undantagsvis har försvårats av väderleksförhållandena som gjorde vinterns avverkningssäsong speciellt besvärlig och nu av pappersindustrins arbetsmarknadsproblem som gör att sommarens virkeshandels- och virkesdrivningssituation drabbats av ett oförutsebart störningstillstånd under den sista tiden av systemet med arealbeskattning? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Då man i skogsbeskattningen övergick till att beskatta intäkterna av virkesförsäljningen fästes speciell uppmärksamhet vid hur man kan undvika dubbelbeskattning för skogar som vid övergången till det nya systemet inte på länge hade gett intäkter, men som man ändå hade betalt arealbaserad skatt för. Problemen i samband med övergångsperioden löstes genom att skogsägarna fick rätt att välja beskattningssätt för övergångsperioden, vilket är en sällsynt lösning i vår lagstiftning. I de arbetsgrupper som beredde frågan ansågs en övergångsperiod på fem år i de flesta fall vara tillräckligt lång för undvikande av dubbelbeskattning. En politisk kompromiss förlängde övergångsperioden till 13 år, som är att betrakta som en exceptionellt lång övergångsperiod. Syftet med en så lång övergång var att säkerställa att man genom avverkningar hann realisera den tillväxt som redan en gång beskattats, utan att intäkterna av virkesförsäljningen beskattades. Lägenhetens avverkningsmöjligheter och ett medvetet utnyttjande av möjligheterna var enligt undersökningar en av de viktigaste orsakerna till att skogsägarna valde ett arealbaserat beskattningssystem för 13 år framåt. På valet inverkade också bland annat nivån på arealbeskattningen och skogsägarens skattesats. Om lägenhetens avverkningsmöjligheter var stora, upplevdes arealbeskattningen som ett fördelaktigare alternativ. Med detta val gjorde skogsägaren bedömningen att han eller hon under den 13 år långa övergångsperioden skall kunna sälja avverkningsinbesparingarna utan att behöva betala skatt på försäljningen. Om det däremot inte fanns något att avverka i skogen, valde skogsägarna i de flesta fallen beskattning av försäljningsintäkten, och behövde då inte betala någon skatt för skogen. Syftet med övergångsperioden var uttryckligen att ge skogsägarna möjlighet att realisera avverkningsinbesparingarna utan att behöva betala skatt på försäljningen. Oron inför att skogar måste avverkas på beskattningsmässiga grunder för undvikande av dubbelbeskattning är obefogad. Skogslagstiftningen säkerställer att skogarna används på ett ekologiskt och socialt hållbart sätt och att skogarna ger god avkastning samtidigt som deras biologiska mångfald bevaras. Skogslagen (1093/1996) tillämpas på skötseln och användningen av skog inom områden som utgör skogsbruksområden. Förnyelseavverkning får utföras när trädbeståndet har uppnått en tillräcklig grovlek eller ålder eller om särskilda skäl annars talar för det. För planerade avverkningar skall man göra den an- 5

6 Ministerns svar mälan som avses i lagen. I lagen föreskrivs dessutom straff för brott mot bestämmelserna. Det är således inte möjligt att behöva avverka ungskog bara för att skogsbeskattningssystemet ändras. Utredningar visar att skogsägare anser att beskattningen inte har någon betydelse för avverkningen. Försäljningsbeslutet beror på andra faktorer, närmast på virkespriset och skogsägarens penningbehov. Enligt 110 i inkomstskattelagen anses en inkomst hänföra sig till det skatteår under vilket den har lyfts eller antecknats på den skattskyldiges konto eller under vilket den skattskyldige annars har kunnat förfoga över den. Skogsägarna har i 13 år känt till att det arealbaserade beskattningssystemet upphör 2005 och har således haft möjlighet att planera virkesförsäljningarna. Nyckfulla väderleksförhållanden är en alldeles normal riskfaktor som bör beaktas om man vill förlägga virkesdrivningen och därtill hörande betalningar för virket till en viss tidpunkt. Skogsägarna har haft tillräckligt med tid att planera skogsavverkningen och försäljningen så att de även erhåller köpesumman före I köpeavtal är det även möjligt att avtala om att erhålla betalning före ingången av Om detta har det även funnits rikligt med råd till hands. Då man i skogsbeskattningen övergick till ett system med beskattning av försäljningsintäkterna och andra än samfund gavs möjligheten att under en övergångstid välja arealbaserad beskattning var valet svårt för många skogsägare. För att skogsägaren skulle kunna göra rätt val var utgångspunkten att beskattningen under övergångsperioden förblev sådan den var då valet gjordes och att skattegrunderna inte ändras under övergångsperioden. En utgångspunkt var även att beskattning av försäljningsintäkter skall tillämpas på all skog På grund av detta vore det inte rättvist att förlänga giltighetstiden för det arealbaserade beskattningssystemet. Om övergångstiden vid tidpunkten då valet gjordes hade varit betydligt längre än 13 år, hade många skogsägare kanske gjort ett annat val. Det är inte heller av administrativa orsaker ändamålsenligt att förlänga giltighetstiden av arealbeskattningen. Upprätthållandet av två olika skattesystem är administrativt sett både komplicerat och dyrt. Även statens revisionsverk har fäst uppmärksamhet vid de kostnader som uppkommer av övergångstiden och av de två skattesystemen som tilllämpas parallellt. Det är således inte ändamålsenligt att vidta åtgärder för att förlänga giltighetstiden för den arealbaserade beskattningen. Helsingfors den 29 juni 2005 Finansminister Antti Kalliomäki 6