EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta 27. elokuuta 2002 VÄLIAIKAINEN 2001/2014(INI) MIETINTÖLUONNOS Perusoikeuksien tila Euroopan unionissa vuonna 2001 (2001/2014(INI)) Kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta Esittelijä: Joke Swiebel PR\ doc PE

2 PE /75 PR\ doc

3 SISÄLTÖ Sivu ASIAN KÄSITTELY... 4 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS... 5 PERUSTELUT NAISTEN OIKEUKSIEN JA TASA-ARVOASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO... VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO... TYÖLLISYYS- JA SOSIAALIVALIOKUNNAN LAUSUNTO... LYHENNELUETTELO... PR\ doc 3/75 PE

4 ASIAN KÄSITTELY Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 18. tammikuuta 2001, että kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle on annettu lupa laatia työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti valiokunta-aloitteinen mietintö perusoikeuksien tilasta Euroopan unionissa vuonna Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 13. joulukuuta 2001 pyytäneensä lausuntoa myös vetoomusvaliokunnalta. Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 14. maaliskuuta 2002 pyytäneensä lausuntoa naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnalta. Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa... pyytäneensä lausuntoa myös vetoomusvaliokunnalta ja työllisyys- ja sosiaalivaliokunnalta. Kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta nimitti kokouksessaan 11. heinäkuuta 2002 esittelijäksi Joke Swiebelin. Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta kokouksissaan 17. huhtikuuta, 12. syyskuuta, 2. lokakuuta ja 5. marraskuuta Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin... puolesta,... vastaan ja... tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet:... (puheenjohtaja/puheenjohtajana),... (varapuheenjohtaja),... (varapuheenjohtaja),... (esittelijä),...,... (... puolesta),... (... puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti),... ja... Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan sekä työllisyysja sosiaalivaliokunnan lausunnot ovat tämän mietinnön liitteenä. Mietintö jätettiin käsiteltäväksi... Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään. / Tarkistusten jättämisen määräaika on... klo... PE /75 PR\ doc

5 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euroopan parlamentin päätöslauselma perusoikeuksien tilasta Euroopan unionissa vuonna 2001 (2001/2014(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklan, ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 8. lokakuuta 2001 julkaiseman Euroopan unionin kolmannen ihmisoikeuksia käsittelevän vuosikertomuksen, ottaa huomioon Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen (EUMC) päätelmät, ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön, ottaa huomioon asiaan liittyvät kansainväliset yleissopimukset ja erityisesti ne Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan neuvoston tärkeimpien yleissopimusten noudattamista valvovien komiteoiden 1 päätelmät, jotka on julkaistu vuonna 2001, ottaa huomioon ihmisoikeuksien alalla toimivien kansainvälisten ja eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen raportit, ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2002 järjestetyn Euroopan parlamentin julkisen kuulemistilaisuuden Euroopan unionin perusoikeuksien kunnioittamisesta, ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan, ottaa huomioon kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan, vetoomusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnot (A5-0000/2002), 1 YK: CAT ( kidutuksen vastainen komitea), CCPR (ihmisoikeuskomitea), CEDAW (naisten syrjinnän poistamista koskevaa sopimusta valvova komitea), CERD (rotusyrjinnän poistamista valvova komitea), CESCR (taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevä komitea); CRC (lapsen oikeuksien komitea); Euroopan neuvosto: CPT (Euroopan neuvoston kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen komitea), ECRI (Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio), ECSR (Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea). PR\ doc 5/75 PE

6 Johdanto (Euroopan parlamentti, joka) 1. katsoo, että Euroopan parlamentin vuosittainen mietintö ihmisoikeuksien tilasta Euroopan unionissa saattaisi saada lisää merkitystä, jos sen valmistelua ammattimaistettaisiin, jos se sovitettaisiin entistä paremmin yhteen parlamentin ulkosuhteisiin liittyvien ihmisoikeustoimien kanssa ja jos mietinnön ja toimien keskinäistä yhteyttä parannettaisiin sekä jos parlamentin komissioon ja neuvostoon kohdistuvaa valvontatehtävää vahvistettaisiin; 2. pyytää komissiota jouduttamaan ihmisoikeusasiantuntijoista koostuvan verkoston aiottua perustamista ja julkaisemaan ja tuomaan neuvoston ja parlamentin käsiteltäväksi vuosikertomuksen ihmisoikeuksien tilasta EU:ssa verkoston jäsenten keräämän aineiston perusteella; 3. katsoo, että komissio on hylännyt ehdotuksen EU:n ihmisoikeuksien seurantakeskuksen (EU Human Rights Monitoring Agency) perustamisesta riittämättömin perustein; toivoo tämän ehdotuksen pysyvän ajankohtaisena ja pyytää komissiota selvittämään, miten ihmisoikeusasiantuntijoista koostuva verkosto voisi kehittyä tällaiseksi seurantakeskukseksi; 4. pitää myönteisenä komission 13. maaliskuuta 2001 tekemää päätöstä (SEC(2001) 380/3) tarkistaa tästä lähin kaikkien lainsäädäntöehdotusten ja muiden päätösten yhteensopivuus perusoikeuskirjan kanssa ja vahvistaa tämä erityissäännöksellä; pyytää komissiota toimittamaan parlamentille yhteenvedon siitä, kuinka suuri osa komission lainsäädäntöehdotusten luonnoksista ja muista päätöksistä sisältää jo tällaisen säännöksen ja mikä on niiden prosentuaalinen osuus kaikista päätöksistä; 5. pitää myönteisenä neuvoston aikomusta sovittaa unionin sisäisiin ja ulkosuhteisiin liittyvät ihmisoikeustoimet entistä paremmin yhteen ja tutkia tätä tavoitetta edistävien keinojen ja käytäntöjen kehittämistä (yleisten asioiden neuvosto 25. kesäkuuta 2001) mutta on huolestunut siitä, että tätä aietta ei tähän mennessä ilmeisesti ole toteutettu käytännössä; pyytää neuvostoa tiedottamaan asiasta parlamentille 1. heinäkuuta 2003 mennessä; 6. kehottaa Euroopan parlamentin toimivaltaisia elimiä parantamaan nopeasti käytännössä niiden parlamentin valiokuntien yhteistyötä ja vuorovaikutusta, jotka toimivat ihmisoikeusongelmien alalla Euroopan unionin sisällä tai sen ulkopuolella; 7. kehottaa komissiota ja neuvostoa olemaan rajaamatta vuosittain järjestettäviä ihmisoikeusfoorumeita (joilla pyritään lisäämään kansalaisjärjestöjen kanssa käytävän vuoropuhelun jatkuvuutta) EU:n ulkopuolella esiintyviin ihmisoikeusongelmiin vaan käsittelemään myös EU:n alueella esiintyviä ongelmia ja ottamaan tässä yhteydessä esiin alojenvälisiä aiheita; pyytää Euroopan parlamentin toimivaltaisia elimiä tutkimaan, miten niiden osallistumista näihin kokouksiin (ja niiden valmisteluun) voidaan lisätä; PE /75 PR\ doc

7 8. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita (paitsi Belgiaa ja Suomea) korjaamaan puutteet niiden velvoitteiden noudattamisessa, jotka liittyvät asiasta vastaaville Yhdistyneiden Kansakuntien valvontaelimille (monitoring bodies) toimitettaviin raportteihin Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeussopimusten 1 täytäntöönpanosta; pyytää neuvostoa ja Euroopan tulevaisuutta käsittelevää valmistelukuntaa panemaan eurooppalaisen ihmisoikeuspolitiikan linjauksissa nykyistä enemmän painoa niille jäsenvaltioiden velvoitteille, jotka koskevat Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeussopimusten noudattamista; 9. kehottaa myös jäsenvaltioita korjaamaan raportointivelvoitteisiin liittyvät puutteet sikäli kuin ne eivät vielä ole sitä tehneet myös Euroopan neuvoston komiteoiden osalta; I luku: Ihmisarvo Oikeus elämään 10. pitää myönteisenä, että Irlanti on poistanut kuolemanrangaistuksen perustuslaista ja että Kreikka on poistanut kuolemanrangaistuksen muilta osin kuin rangaistuksena sota-aikana tai sodan yhteydessä tehdyistä vakavista rikoksista; 11. suosittelee, että Belgia, Saksa, Kreikka, Irlanti, Italia ja Luxemburg ratifioivat terrorististen pommi-iskujen torjumista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja että Belgia, Tanska, Saksa, Suomi, Kreikka, Irlanti, Luxemburg, Portugali ja Ruotsi ratifioivat terrorismin rahoituksen vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen; 12. toistaa tukevansa toimia, joilla pyritään terrorismin torjuntaan, jos niiden yhteydessä noudatetaan oikeusvaltion periaatteita; ilmaisee huolensa niistä jo ilmi tulleista perusoikeuksiin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista, joita terrorismin torjumiseksi toteutetut toimet tuovat mukanaan; vetoaa jäsenvaltioihin, jotta ne edelleen kiinnittäisivät perusoikeuksiin vakavaa huomiota terrorismin torjunnan yhteydessä eivätkä rajoittaisi perusoikeuksia enempää kuin on aivan välttämätöntä; suosittelee, että jäsenvaltiot sisällyttävät asiaa koskevaan lainsäädäntöönsä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan säännöksen (sunset provision), jolla säädetään, että lainsäädäntöä on arvioitava ja/tai tarkistettava kohtuullisen määräajan kuluttua; ja kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan vuonna 2003 yhteenvedon jäsenvaltioiden toimista syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen ja toimittamaan tämän yhteenvedon parlamentille yhdessä sellaisen erillisen asiakirjan kanssa, jossa tutkitaan, ovatko toimet mahdollisesti ristiriidassa perusoikeuksien kanssa; 1 Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus ja lapsen oikeuksien sopimus. PR\ doc 7/75 PE

8 Kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kielto 13. panee huolestuneena merkille, että poliisivoimien ja muiden järjestysvallan edustajien rikkomukset sekä epäkohdat poliisin tiloissa ja vankiloissa ovat ihmisoikeusraporteissa toistuvia aiheita melkein kaikissa EU:n jäsenvaltioissa; katsoo, että jäsenvaltioiden on tehostettava poliittisia ponnistelujaan tällä alalla, erityisesti seuraavilla tavoilla: parantamalla poliisivoimien ja muiden järjestysvallan instituutioiden henkilöstön sekä vankilahenkilökunnan koulutusta, vaihtamalla parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä, ajanmukaistamalla vankiloiden tiloja ja tarjoamalla riittävästi mahdollisuuksia lääkärinapuun ja oikeusapuun, rajoittamalla oikeutta yksityis- ja perhe-elämään vain sen verran kuin on täysin välttämätöntä, määräämällä vankiloiden liikakansoituksen torjumiseksi muita vaihtoehtoisia rangaistuksia, perustamalla riippumattoman elimen tutkimaan ihmisoikeusloukkauksia ja tekemään parannusehdotuksia, varmistamalla, että turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa on riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa ja rajoittamalla vangitsemista mahdollisimman pitkälti, myös maastakarkoitustapauksissa; katsoo, että pitkäaikaisuutensa ja vakavuutensa vuoksi nämä ongelmat koskettavat sen arvojen yhteisön ydintä, joka Euroopan unioni haluaa olla, mutta toteaa, että EU:n nykyisissä perustamissopimuksissa jätetään politiikalle vain vähän liikkumavaraa; suosittelee, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevä valmistelukunta tutkii mahdollisuuksia tehostaa lainsäädäntöä ja politiikkaa tältä osin; Orjuuden ja pakkotyön kielto 14. suosittelee, että Itävalta, Belgia, Saksa, Tanska, Suomi, Ranska, Kreikka, Italia, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Portugali, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ratifioivat kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan; suosittelee, että Saksa, Tanska, Ranska, Kreikka, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Portugali, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ratifioivat Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin; suosittelee, että Tanska, Suomi, Irlanti, Italia, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta ratifioivat Kansainvälisen työjärjestön (ILO) lapsityön pahimpia muotoja koskevan yleissopimuksen; 15. kehottaa neuvostoa viimeistelemään syyskuussa 2001 syntyneen poliittisen yhteisymmärryksen, joka koskee komission ehdotusta puitepäätökseksi ihmiskaupan torjumisesta; PE /75 PR\ doc

9 16. kehottaa jäsenvaltioita, erityisesti Kreikkaa, kehittämään ja panemaan täytäntöön kaikkien ihmiskaupan muotojen torjumiseksi tasapuolisen politiikan, jossa kiinnitetään rikollisten syytteeseen asettamisen lisäksi riittävästi huomiota myös uhrien suojeluun ja kuntoutukseen ja jossa otetaan ihmiskaupan, erityisesti pakkoprostituution, lisäksi huomioon myös muut pakkotyön ja hyväksikäytön muodot; 17. kehottaa neuvostoa saattamaan loppuun niiden päätösten käsittelyn, jotka koskevat komission ehdotusta puitepäätökseksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornon torjunnasta; II luku: Vapaudet Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus 18. kehottaa Suomea ja Kreikkaa ehdoitta tunnustamaan oikeuden kieltäytyä asepalveluksesta omantunnon syistä ja viittaamatta mihinkään uskonnollisiin perusteluihin, luomaan vaihtoehtoisia palvelusmuotoja, jotka eivät kestoltaan ole asepalvelusta pidempiä, ja vapauttamaan viipymättä ne henkilöt, jotka kärsivät tähän liittyviä vankeusrangaistuksia; 19. kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan erotuksetta eri uskonnot sekä uskonnot ja eiuskonnolliset elämänkatsomukset ja myöntämään niille tasapuolisesti käytännön apua, kuten verohelpotuksia; Sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus 20. kehottaa Belgiaa, Tanskaa ja Irlantia allekirjoittamaan ja ratifioimaan 5. toukokuuta 1989 allekirjoitetun Euroopan neuvoston yleissopimuksen rajat ylittävistä televisiolähetyksistä, kehottaa Kreikkaa, Luxemburgia, Alankomaita ja Ruotsia ratifioimaan tämän sopimuksen ja kehottaa edellä mainittuja valtioita sekä Portugalia allekirjoittamaan ja sen jälkeen ratifioimaan 1. lokakuuta 1998 allekirjoitetun pöytäkirjan tämän yleissopimuksen muuttamisesta; 21. suosittelee, että jäsenvaltiot turvaavat tehokkaasti, tarvittaessa lainsäädäntöä tarkistamalla, toimittajien tutkimuksen vapauden ja toimittajien oikeuden olla paljastamatta lähteitään; 22. kehottaa hallitusten jäseniä ja muita jäsenvaltioiden poliitikkoja arvostamaan vapaan tiedonvälityksen demokratiaan tuomaa lisäarvoa ja pidättäytymään oikeustoimista tai julkisista lausunnoista, joiden tavoitteena on kaventaa tai heikentää tiedonvälityksen vapautta ja riippumattomuutta; 23. suosittelee, että jäsenvaltiot seuraavat tarkasti audiovisuaalisten ja kirjallisten viestinten (osittaisia) monopoleja tai suuria keskittymiä, ja suosittelee riippumattomien (itse-)sääntelyviranomaisten perustamista sellaisiin jäsenvaltioihin, joissa niitä ei vielä ole; PR\ doc 9/75 PE

10 Oikeus turvapaikkaan ja suoja palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa 24. toistaa jälleen kerran neuvostolle osoitetun kehotuksensa kiirehtiä EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan aikaansaamista ja korostaa tässä yhteydessä, että ihmisoikeuksien kunnioittamisen on edelleen oltava sinänsä tarpeellisen ja oikeutetun laittoman maahanmuuton vastaisen taistelun loukkaamaton lähtökohta; 25. kehottaa jäsenvaltioita takaamaan pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen ja Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisjärjestön (UNHCR) suositusten mukaisesti, että kaikki turvapaikanhakijat, myös henkilö- tai muita todistuksia vailla olevat henkilöt, pääsevät turvapaikkamenettelyn piiriin; 26. kehottaa jäsenvaltioita jatkuvasti tarkkailemaan, että niiden päätökset yksittäisissä turvapaikka-asioissa eivät vaaranna periaatetta, jonka mukaan turvapaikanhakijoita ei saa käännyttää takaisin (non-refoulement); 27. kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että ne noudattavat turvapaikka-asioihin liittyviä kansainvälisiä velvoitteitaan terrorismin vastaisessa taistelussaan ja että pakolaissopimukseen perustuvan aseman mahdollinen epääminen perustuu tämän yleissopimuksen 1 artiklan f alakohdassa ja 32 artiklassa mainittuihin epäämisperusteisiin ja ettei epääminen koskaan ole automaattista; 28. kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, ettei ketään luovuteta sellaiseen valtioon, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistuksen langettaminen hänen tekemistään rikoksista, ja kieltäytymään hyväksymästä muita kuin sitovia takuita; 29. on huolestunut tapahtuneista joukkokarkotuksista ja muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että joukkokarkotukset ovat kiellettyjä perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (ECHR, yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi) neljännen lisäpöytäkirjan 4 artiklan nojalla, ellei ulkomaalaisten joukkokarkotuspäätöksen perusteena ole yksilöllinen, perusteltu ja tasapuolinen arviointi; III luku: Tasa-arvo Syrjintäkielto 30. pitää myönteisenä sitä, että Luxemburgin ratifioitua vuonna 2001 ILO:n yleissopimuksen nro 111, joka koskee työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää, kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet tämän sopimuksen; 31. suosittelee, että Tanska, Espanja, Ranska, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta allekirjoittavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 12. lisäpöytäkirjan ja että kaikki EU:n jäsenvaltiot ratifioivat tämän lisäpöytäkirjan; 32. kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan sekä kansallisesti että EU-yhteyksissä yhtenäistä syrjinnän vastaista politiikkaa ja antamaan tässä yhteydessä periaatteessa yhdenmukaisen suojan eri syistä tapahtuvaa syrjintää vastaan; pyytää komissiota laatimaan EU:n tulevasta PE /75 PR\ doc

11 yhdenvertaisen kohtelun strategiasta valkoisen kirjan, jossa edellä mainittu lähtökohta konkretisoituu; 33. kehottaa komissiota viimeistelemään nopeasti direktiiviehdotuksensa miesten ja naisten yhtäläisestä kohtelusta työelämän ulkopuolella ja toimittamaan sen neuvostolle ja parlamentille; Rasismi ja muukalaisviha 34. kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan yhtenäistä syrjinnän torjuntaan ja integraation edistämiseen pyrkivää politiikkaa, jotta rasismia ja muukalaisvihaa torjuttaisiin rakenteellisena yhteiskunnallisena ilmiönä, ja noudattamaan tässä yhteydessä asiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia velvoitteitaan, myös raportointivelvoitteitaan, ja sisällyttämään asianomaisten kansainvälisten valvontaelinten kanssa käytävän vuoropuhelun myönteisellä tavalla poliittiseen päätöksentekoon; 35. kehottaa Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita jatkamaan johdonmukaisesti rotusyrjinnän ja muukalaisvihan torjumista ja kiinnittämään tässä yhteydessä huomiota paitsi niiden etnisten tai uskonnollisten vähemmistöryhmien jäseniin, jotka ovat oleskelleet Euroopassa jo suhteellisen pitkään, myös turvapaikanhakijoihin ja uusiin siirtotyöläisiin; 36. ilmaisee huolensa niistä lisääntyneistä rotusyrjinnän ja muukalaisvihan ilmauksista, joita reaktiot vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskuihin ovat selvästi ruokkineet, mutta pitää myös rohkaisevina niitä monia hyviä käytäntöjä, joiden avulla vastuunsa tuntevat poliitikot ja mielipidevaikuttajat ovat levittäneet sovinnon, tasa-arvon ja yhteisvastuun sanomaa; 37. ilmaisee huolensa määrältään ja voimakkuudeltaan kasvaneista antisemitistisistä mielenilmauksista ja kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota tiedottamiseen ja ehkäisyyn sekä syyllisten syytteeseenpanoon; 38. ilmaisee huolensa syrjinnästä, jota romaneihin kohdistetaan ennen muuta asuntopolitiikan alalla (erityisesti Kreikassa ja Italiassa), ja kehottaa asianomaisia viranomaisia takaamaan romaneille yhtäläiset oikeudet koulutukseen ja muihin julkisiin palveluihin ja välttämään tarpeetonta poliisiväkivaltaa ja uhkailua; 39. kehottaa jäsenvaltioiden poliittisia puolueita allekirjoittamaan peruskirjan ei-rasistista yhteiskuntaa kannattavista eurooppalaisista poliittisista puolueista ja noudattamaan sitä; ja kehottaa niitä näin ollen pidättäytymään kaikenlaisesta poliittisesta liittoutumisesta tai yhteistyöstä sellaisten poliittisten puolueiden kanssa, jotka lietsovat tai kiihottavat rotu- tai etnisiä ennakkoluuloja ja rotuvihaa; Kulttuurinen, uskonnollinen ja kielellinen monimuotoisuus 40. pitää myönteisenä, että Belgia on vuonna 2001 allekirjoittanut Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen; kehottaa Ranskaa PR\ doc 11/75 PE

12 tekemään samoin; suosittelee lisäksi, että Belgia, Ranska, Kreikka, Luxemburg ja Alankomaat ratifioivat sopimuksen; 41. suosittelee, että Belgia, Kreikka, Irlanti ja Portugali allekirjoittavat alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan; pitää ilahduttavana, että Itävalta, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat ratifioineet peruskirjan vuonna 2001 ja kehottaa Belgiaa, Ranskaa, Kreikkaa, Italiaa, Irlantia, Luxemburgia ja Portugalia tekemään samoin; 42. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita (paitsi Tanskaa ja Alankomaita, jotka ovat jo tehneet näin) allekirjoittamaan ja ratifioimaan ILO:n alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen nro 169; 43. kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan alueellaan elävät kansalliset vähemmistöt ja takaamaan niiden oikeudet edellä mainituissa sopimuksissa tarkoitetulla tavalla; rohkaisee lisäksi jäsenvaltioita tulkitsemaan kansallisen vähemmistön käsitettä laajasti ja ulottamaan sen kaikkiin etnisiin vähemmistöihin, joiden aseman parantaminen ja yhteiskunnallinen integraatio on politiikan tavoitteena; Miesten ja naisten välinen tasa-arvo 44. pitää myönteisenä, että Saksa, Kreikka, Alankomaat, Portugali ja Espanja ovat ratifioineet kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan; suosittelee, että Belgia, Luxemburg, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta seuraavat niiden esimerkkiä; 45. toteaa, että miesten ja naisten yhtäläisestä kohtelusta jäsenvaltioissa ei ole olemassa laajaa ja ajantasaista mutta silti vertailukelpoista ja saatavilla olevaa yhteenvetoa; kehottaa vielä kerran komissiota toimittamaan käsiteltäväksi analyysin miesten ja naisten yhtäläistä kohtelua koskevien direktiivien täytäntöönpanon tilasta jäsenvaltioissa ja esittämään täytäntöönpanon parantamiseen pyrkivät strategiansa, joita voivat olla esimerkiksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevien menettelyjen aloittaminen ja mahdollisesti direktiivien muuttaminen; 46. katsoo, että miesten ja naisten yhtäläiseen kohteluun liittyviä oikeudellisia toimia on tarkasteltava yhteiskunnallisen tasa-arvoprosessin muodostamaa taustaa vasten, ja pyytää siksi komissiota laatimaan vertailevan analyysin tasa-arvoprosessin nykytilasta jäsenvaltioissa, jotta 25 vuoden ajan toteutetun eurooppalaisen tasa-arvopolitiikan tulokset muuttuvat näkyviksi ja jotta saadaan aineksia tulevaa politiikkaa varten; 47. kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tekemään järjestelmällisestä ja näkyvästä sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisesta (gender mainstreaming) osan kaikkea ihmisoikeuksiin liittyvää toimintaansa; 48. muistuttaa, että ihmiskauppa on useimmiten naiskauppaa, joka on yhteydessä etenkin naisten taloudellisen riippumattomuuden puutteeseen ja työmarkkinoilla esiintyvään PE /75 PR\ doc

13 syrjintään; pyytää jäsenvaltioita tunnustamaan edelleen tämän sukupuolisen ulottuvuuden ja varomaan sen sekoittamista ihmisten salakuljetukseen; 49. kehottaa Alankomaita noudattamaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta naisten syrjinnän poistamisesta ja toimimaan yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvovan CEDAW-komitean päätelmien mukaisesti; suosittelee siksi, että Alankomaat ryhtyy toimenpiteisiin, joilla torjutaan tehokkaasti naisten jättämistä poliittisten puolueiden jäsenyyden ulkopuolelle sekä poistetaan nimioikeuden alalla vielä esiintyvä sukupuolinen syrjintä; 50. suosittelee, että Ranska poistaa eron tyttöjen ja poikien avioliiton solmimista koskevassa alaikärajassa (tytöillä 15, pojilla 18 vuotta); Syrjintä sukupuolisen suuntautumisen perusteella 51. pyytää komissiota laatimaan ajantasaisen ja vertailevan yhteenvedon homoseksuaalimiesten ja lesbonaisten tilanteesta jäsenvaltioissa, jotta saadaan käsitys syrjinnän lisääntymisestä tai vähenemisestä ja lisäksi eurooppalaisen ja/tai kansallisen syrjinnän vastaisen politiikan onnistumisesta; 52. suosittelee, että jäsenvaltiot noudattavat selväpiirteistä ja johdonmukaista politiikkaa, jolla pyritään torjumaan homoseksuaalisten miesten ja naisten syrjintää sekä edistämään homoseksuaalien yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta ja yhteiskunnallista integraatiota sekä torjumaan ennakkoluuloja; 53. kehottaa Itävaltaa poistamaan Itävallan rikoslain 209 :n ja lopettamaan siten sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän lainsäädännössä; Parisuhteiden muodot 54. suosittelee, että jäsenvaltiot tunnustavat muut kuin avioliittoon perustuvat suhteet sekä eri sukupuolta että samaa sukupuolta olevien henkilöiden välillä ja myöntävät niiden perusteella samat oikeudet kuin avioliiton perusteella; 55. pyytää jäsenvaltioita harkitsemaan avioliiton sallimista samaa sukupuolta oleville henkilöille; 56. kehottaa Euroopan unionia ottamaan poliittiselle asialistalle muiden kuin avioliittoon perustuvien suhteiden vastavuoroisen tunnustamisen sekä samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliiton ja kehittämään tästä konkreettisia ehdotuksia; Lasten oikeudet 57. suosittelee, että Belgia ja Yhdistynyt kuningaskunta allekirjoittavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan; pitää lisäksi myönteisenä, että Irlanti on ratifioinut pöytäkirjan vuonna 2001, ja kehottaa PR\ doc 13/75 PE

14 Belgiaa, Saksaa, Espanjaa, Alankomaita, Portugalia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa tekemään samoin; 58. suosittelee, että Belgia, Espanja, Suomi ja Alankomaat allekirjoittavat lasten adoptiota koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen, ja kehottaa lisäksi Belgiaa, Espanjaa, Ranskaa, Suomea, Luxemburgia ja Alankomaita ratifioimaan tämän yleissopimuksen; 59. suosittelee, että Belgia, Saksa, Espanja, Suomi ja Alankomaat allekirjoittavat eurooppalaisen yleissopimuksen avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten oikeudellisesta asemasta; suosittelee myös, että Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Suomi, Italia ja Alankomaat ratifioivat tämän yleissopimuksen; 60. kehottaa Belgiaa, Tanskaa, Alankomaita ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa allekirjoittamaan lasten oikeuksien käyttöä koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen; suosittelee lisäksi, että Itävalta, Belgia, Tanska, Espanja, Ranska, Suomi, Italia, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Portugali, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ratifioivat tämän yleissopimuksen; 61. kehottaa jäsenvaltioita takaamaan lasten oikeudet myös tulevaisuudessa olemassa olevien kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti ja kiinnittämään tässä yhteydessä erityistä huomiota erityisen epäsuotuisassa asemassa oleviin lapsiin, kuten turvapaikanhakijoiden lapsiin, köyhien perheiden lapsiin ja lastensuojelulaitoksissa oleskeleviin lapsiin; Ikääntyneiden henkilöiden oikeudet 62. katsoo, että ikääntyneiden henkilöiden oikeuksia on pidettävä ihmisoikeuksien kiinteänä osana, ja viittaa tässä yhteydessä erityisesti seuraaviin oikeuksiin: oikeus vapauteen ja itsenäiseen päätösvaltaan, oikeus yksityisyyteen ja oikeus osallistua yhteiskunnalliseen elämään; Vammaisten oikeudet 63. pitää myönteisenä, että Luxemburg on ratifioinut yleissopimuksen vajaakuntoisten henkilöiden ammatillisesta kuntoutuksesta ja työllisyydestä vuonna 2001, ja suosittelee, että Itävalta, Belgia ja Yhdistynyt kuningaskunta tekevät samoin; 64. pitää Eurooppalaista vammaisten vuotta (2003) myönteisenä aloitteena ja kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä keräämään riittävästi vertailukelpoista tietoa, jotta ongelmat saadaan kartoitetuksi paremmin ja jotta voidaan harjoittaa yhtenäistä politiikkaa vammaisten syrjinnän torjumiseksi ja heidän yhteiskunnallisen sopeutumisensa edistämiseksi; IV luku: Yhteisvastuu 65. suosittelee, että EU:n jäsenvaltiot ratifioivat 18. joulukuuta 1990 laaditun siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien turvaamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen; PE /75 PR\ doc

15 66. suosittelee, että Saksa ja Alankomaat allekirjoittavat uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja että Itävalta, Belgia, Saksa, Tanska, Espanja, Kreikka, Luxemburg, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta ratifioivat uudistetun peruskirjan; 67. suosittelee, että Suomi ja Itävalta ratifioivat Euroopan sosiaaliturvakoodin (1964); suosittelee, että Tanska, Suomi, Ranska, Kreikka, Irlanti, Itävalta, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta ratifioivat tämän sopimuksen lisäpöytäkirjan (1964); suosittelee, että Tanska, Saksa, Suomi, Ranska, Kreikka, Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ruotsi allekirjoittavat Euroopan uudistetun sosiaaliturvakoodin (1990) ja että kaikki valtiot ratifioivat nämä tarkistetut säännöt; 68. suosittelee, että Tanska, Saksa, Suomi, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ruotsi allekirjoittavat vuonna 1972 tehdyn Euroopan sosiaaliturvasopimuksen ja ratifioivat sen ja että Irlanti ja Ranska ratifioivat tämän sopimuksen; 69. pitää myönteisenä, että Italia on ratifioinut ILO:n äitiyssuojelua koskevan yleissopimuksen, ja kehottaa muita jäsenvaltioita tekemään samoin; 70. katsoo, että on saatava aikaan entistä tiiviimpi yhteys yhtäältä EU:n jäsenvaltioille ILO:n jäsenyyden ja ILO:n yleissopimusten ratifioinnin perusteella kuuluvien velvoitteiden ja toisaalta yhteisön säännöstöön sisältyvien sosiaalisten perusoikeuksien ja EU:n perusoikeuskirjaan sisällytettyjen oikeuksien välille; pyytää Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokuntaa tekemään aloitteen asiaa koskevasta valiokuntaaloitteisesta mietinnöstä; 71. on huolissaan siitä, miten paljon Euroopan sosiaalista peruskirjaa rikotaan EU:n jäsenvaltioissa, mikä ilmenee Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean (European Committee for Social Rights) yhteenvedosta; kehottaa jäsenvaltioita korjaamaan todetut puutteet; 72. pyytää komissiota laatimaan yhteenvedon niistä yhtäläisyyksistä ja eroista, joita on yhtäältä EU:n jäsenvaltioille Euroopan sosiaalisen peruskirjan nojalla kuuluvien velvoitteiden ja toisaalta yhteisön säännöstöön sisältyvien ja EU:n perusoikeuskirjaan sisällytettyjen oikeuksien välillä, ja toimittamaan tämän yhteenvedon neuvostolle ja parlamentille sekä liittämään siihen tiedonannon, joka sisältää ehdotuksia siitä, miten ilmenneet erot voidaan korjata; V luku: Kansalaisten oikeudet Äänioikeus kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa 73. suosittelee, että Itävalta, Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Kreikka, Irlanti, Luxemburg ja Portugali allekirjoittavat ja ratifioivat eurooppalaisen yleissopimuksen ulkomaalaisten osallistumisesta julkiseen elämään paikallistasolla ja että Yhdistynyt kuningaskunta ratifioi tämän yleissopimuksen; PR\ doc 15/75 PE

16 74. suosittelee, että Belgia, Saksa, Espanja, Irlanti, Luxemburg ja Yhdistynyt kuningaskunta allekirjoittavat ja ratifioivat kansalaisuutta koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen ja että Tanska, Ranska, Suomi, Italia ja Irlanti ratifioivat tämän yleissopimuksen; 75. suosittelee, että jäsenvaltiot tiedottavat alueellaan asuville muiden EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille entistä perusteellisemmin heidän mahdollisuuksistaan olla mukana ja asettua ehdokkaaksi paikallisvaaleissa sekä Euroopan parlamentin vaaleissa; 76. suosittelee, että jäsenvaltiot laajentavat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa koskemaan kaikkia niitä kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat asuneet Euroopan unionin alueella laillisesti vähintään kolme vuotta; Liikkumis- ja oleskeluvapaus 77. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan viipymättä ne esteet, joita henkilöiden vapaan liikkuvuuden tosiasiallisen toteutumisen tiellä vielä on, sellaisina kuin ne ilmenevät Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioista; 78. kehottaa Kreikkaa korjaamaan mahdollisimman pian hallinnolliset epäkohdat, jotka liittyvät voimassa olevan oleskeluluvan antamiseen henkilöille, joilla on siihen oikeus; VI luku: Lainkäyttö 79. suhtautuu myönteisesti komission kuulemistilaisuuksiin rikoksista epäiltyjen ja syytettyjen oikeudenkäynteihin liittyvistä turvalausekkeista (procedural safeguards for suspects and defendants in criminal proceedings) ja rohkaisee komissiota tekemään pian ehdotuksia niistä rikosoikeudellisen täytäntöönpanon normeista, joita Euroopan unionissa olisi noudatettava; 80. pitää ilahduttavana, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat nyt ratifioineet Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön ja että tämä perussääntö tuli voimaan 1. heinäkuuta 2002; 81. on huolissaan siitä, miten paljon ja miten vakavia loukkauksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut seuraavien oikeuksien kohdalla: oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (Suomi, Kreikka ja Italia), oikeus saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi (Belgia, Ranska, Kreikka ja Yhdistynyt kuningaskunta), oikeus julkiseen kuulemiseen (Itävalta), kontradiktorisen menettelyn periaate (Saksa, Ranska, Suomi, Italia), oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa (Itävalta, Saksa, Espanja, Ranska, Kreikka, Italia, Luxemburg, Portugali), oikeus oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa (Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta), oikeus puolustukseen (Itävalta, Belgia, Ranska, Kreikka ja Yhdistynyt kuningaskunta), syyttömyysolettama (Itävalta) ja kielto syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta (Itävalta); PE /75 PR\ doc

17 82. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tarkoin ja ajoissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lainkäytön periaatteisiin liittyviä tuomioita ja varmistamaan, että lainsäädäntöä muutetaan tuomioiden mukaisesti; 83. ilmaisee huolensa niiden tapausten lukuisuudesta, joissa ihmisoikeustuomioistuin on todennut Italian loukanneen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa; katsoo, että tämä suuntaus heikentää luottamusta oikeusvaltioon, ja kehottaa Italiaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että oikeudenkäynnit järjestetään ajallaan ja että ne ovat puolueettomia; 84. on hyvin huolestunut siitä rankaisematta jättämisen ilmapiiristä, joka joissakin EU:n valtioissa (Itävallassa, Belgiassa, Ranskassa, Italiassa, Portugalissa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) on syntymässä ja jonka vallitessa ei puututa asianmukaisilla rikosoikeudellisilla seuraamuksilla sellaisiin poliisivoimien ja vankiloiden henkilökunnan virheisiin ja sellaiseen väkivallan väärinkäyttöön, joka kohdistuu ennen kaikkea turvapaikanhakijoihin, pakolaisiin ja etnisiä vähemmistöjä edustaviin henkilöihin; kannustaa asianomaisia jäsenvaltioita ottamaan tämän asian korjaamisen nykyistä tärkeämmäksi tavoitteeksi rikosoikeus- ja rikostutkintapolitiikan alalla; 85. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle. PR\ doc 17/75 PE

18 PERUSTELUT 1 JOHDANTO A. Kohti Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa Euroopan parlamentti (EP) on vuosien kuluessa omaksunut erityisroolin ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelemisessa, ja tämä rooli on antanut aihetta myös ei aina täysin perusteettomaan arvosteluun. On esimerkiksi huomautettu, että kauniilla ihmisoikeuksia koskevilla lausunnoilla yritetään kompensoida sitä, että parlamentilta puuttuu todellista poliittista merkitystä. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen lienee aikaisempaa vähemmän syytä tarkastella parlamentin ihmisoikeustoimintaan tässä valossa. Ihmisoikeudet on otettu perustamissopimuksissa entistä paremmin huomioon, ja myös parlamentin toimivaltaa on laajennettu. Lisäksi on vahvistettu työn poliittista oikeutusta Euroopan unionin (EU) perusoikeuskirjalla. Tämä ilmenee myös Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan (LIBE) viime vuonna tekemästä päätöksestä, jonka mukaan perusoikeuskirja otetaan vuosittaisen ihmisoikeuksien tilaa EU:ssa käsittelevän mietinnön perustaksi. Edelleenkin on kuitenkin olemassa huomattavaa epäselvyyttä ja mielipide-eroja siitä, mikä Euroopan parlamentin tehtävä ihmisoikeusasioissa tarkkaan ottaen on tai mikä sen pitäisi olla, ja erityisesti, mikä on parlamentin vuosittaisten mietintöjen tehtävä. Kahden tärkeän kansalaisjärjestön alkuvuodesta esittämä arvostelu on mielestäni lisäsyy ottaa tämä kysymys uudestaan esille. 2 Käsitykseni on, että Euroopan parlamentin rooli ihmisoikeusasioissa on osa ja seuraa niistä poliittisista tehtävistä, joita parlamentilla muutenkin on EU:n toimielinten muodostamassa kokonaisuudessa. Tämä on täysin selvää silloin, kun on kyse parlamentin osallistumisesta lainsäädäntötyöhön, tai kun puhutaan sen tehtävästä unionin talousarviomenettelyssä tai parlamentin oikeudesta antaa lausunto kolmansien maiden kanssa tehtävistä sopimuksista ja uusien jäsenvaltioiden liittymisestä unioniin. Tällöin ihmisoikeuksia koskevat pohdinnat ovat osa sitä poliittista analyysia, jota parlamentin on suoritettava osana muodollisia tehtäviään. Miten vuosittaiset ihmisoikeusmietinnöt sitten on nähtävä tässä yhteydessä? Katson, että parlamentti hoitaa tällöin ennen muuta seuranta- ja valvontatehtäviään, joihin sisältyy, että se asettaa neuvoston ja komission vastuuseen niiden harjoittamasta ihmisoikeuspolitiikasta. Tähän kuvaan sopisi myös, että neuvosto ja/tai komissio olisivat ensisijaisesti vastuussa tosiasioiden keruusta, seurannasta ja politiikkaa koskevasta raportoinnista ja että kyseiset raportit käsiteltäisiin parlamentissa virallisesti ja ne olisivat keskustelun ja poliittisen arvioinnin kohteena. Parlamentin harjoittaman seurannan ei pitäisi olla erillinen tehtävä vaan valvontatehtävän apuväline. Käytäntö uhkaa kuitenkin muotoutua ja vakiintua toisenlaiseksi. Neuvosto on julkaissut jo kolme ihmisoikeuksia käsittelevää vuosikertomusta, 3 jotka ovat luonteeltaan ennen muuta 1 Esittelijä esittää kiitoksensa siitä hienosta avusta ja tuesta, jota hän on mietintöä kirjoittaessaan saanut avustajiltaan Wendy van der Tolilta ja Eline Overvoordelta sekä parlamentin työntekijöiltä Anita Bultenalta (PO 2) ja Jan Baeverstroemilta (PO 4). 2 A critical assessment of the European Parliament's 2002 human rights reports, Amnesty International and the International Federation for Human Rights, Ks. 3 Yleisten asioiden neuvosto, European Union Annual Report on Human Rights 1999, first annual report van PE /75 PR\ doc

19 kuvailevia ja joissa puututaan pääosin ulkopolitiikkaan. Näitä kertomuksia ei kuitenkaan ole sellaisinaan virallisesti otettu käsiteltäviksi parlamentissa; parlamentin ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta (AFET) laatii edelleen omat valiokunta-aloitteiset mietintönsä. EU:n alueen ihmisoikeuspolitiikasta tällainen neuvoston tai komission raportti puuttuu. Parlamentin kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta (LIBE) alkoi viime vuonna itse kerätä tietoja ja harjoittaa seurantaa; lähtökohdaksi valittiin perusoikeuskirja. Tämä toimintatapa aiheutti nopeasti väärinkäsityksen: luultiin, että parlamentti on yksipuolisesti ottanut itselleen toimivallan valvoa perusoikeuskirjan täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, vaikka perusoikeuskirjan määräykset eivät tunnetusti vielä ole oikeudellisesti sitovia ja vaikka perusoikeuskirjan määräykset koskevat unionin toimielimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioita "ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta" (perusoikeuskirjan 51 artikla). Katson, että parlamentin on tässä vaiheessa ja esillä olevan vuosittaisen mietinnön laatimiseksi käytettävä perusoikeuskirjaa ainoastaan poliittisena perustana ja sisällöllisenä mittapuuna. Parlamentin ehdotuksesta EU:n vuoden 2002 talousarviossa on varattu määräraha ihmisoikeusasiantuntijoiden verkostoa varten. 1 Pidän tärkeänä, että verkoston ensisijainen tehtävä on standardoitujen tiedon keruu- ja analysointimenetelmien luominen, sillä ne ovat seurannan ja arvioinnin entistä avoimemman toteuttamisen edellytys. Nykyinen erottelu yhtäältä ihmisoikeuspolitiikkaan EU:n ulkosuhteissa ja toisaalta ihmisoikeuspolitiikkaan EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa on tässä yhteydessä iso sudenkuoppa. Vain siinä tapauksessa, että sisä- ja ulkopolitiikka muodostavat yhtenäisen ja johdonmukaisen kokonaisuuden, EU voi olla politiikassaan uskottava. Tämä koskee myös parlamentin sisäisiä suhteita, sillä AFET- ja kehitysyhteistyövaliokunnan (DEVE) sekä LIBE-valiokunnan välisessä koordinoinnissa on paljon parantamisen varaa. En kuitenkaan ole ensimmäinen, joka toteaa nämä puutteet. Jo aikaisemmin on yritetty selventää asiaa ja selkeyttää tehtävänasettelua. Tarkoitan tällä etenkin niitä ison selvityshankkeen tuloksia, jotka esiteltiin Wienissä Lyhyessä mutta sisällökkäässä raportissa, joka on otsikoitu Leading by Example: A Human Rights Agenda for the European Union for the Year 2000, pieni (ks. European Union Annual Report on Human Rights 2000, second annual report, (ks. European Union Annual Report on Human Rights 2001, third annual report, (ks. 1 Ks. hankintailmoituksen teksti 2002/S : "Euroopan komissio aikoo perustaa perusoikeuksia koskevan asiantuntijaverkon. Asiantuntijoiden tehtävänä on arvioida Euroopan unionin perusoikeuskirjassa esitettyjen oikeuksien soveltamista niin kansallisella kuin yhteisön tasolla. Arvioinnissa on otettava huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen kehitys, näiden valtioiden perustuslakituomioistuimien ja tuomioistuimien oikeuskäytäntöjen kehitys sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kehitys. Asiantuntijaverkon tehtävänä on esittää kirjallinen kertomus perusoikeuksien tilanteesta sekä Euroopan unionin lainsäädännön että kansallisten lainsäädäntöjen puitteissa. Lisäksi asiantuntijaverkon tehtävänä on järjestää kaksi vuosittaista kokousta yhdessä Euroopan komission ja Euroopan parlamentin kanssa. Verkon on myös avustettava Euroopan komissiota ja Euroopan parlamenttia antamalla lausuntoja sille esitetyistä asiakirjoista ja täsmällisiä tietoja perusoikeuksien suojelusta." 2 Ks. sekä Philip Alston, M Bustelo ja James Heenan (toim.), The European Union and Human Rights, Oxford etc.(oxford University Press) PR\ doc 19/75 PE

20 viisaiden neuvosto (Comité des sages) kehotti tarkistamaan EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa ja sopimaan siihen liittyvästä poliittisesta asialistasta. "There is an urgent need for a human rights policy which is coherent, balanced, substantive and professional." 1 Nämä suositukset puolestaan perustuivat Philip Alstonin ja J.H.H. Weilerin laatimaan laajaan loppuraporttiin (Final report). Vaatimusten ydinkohtia olivat kehotus yhtenäistää sisä- ja ulkopolitiikkaa sekä parantaa tiedotuksen laatua ja lisätä tiedotusta. Eurooppa-neuvosto tarttui tähän haasteeseen ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50-vuotispäivän kunniaksi annetussa julistuksessa ja toi asialistalle useita asioita, joskin melko epämääräisesti muotoiltuina. 2 Komissio ja neuvosto ovat toteuttaneet kokonaan tai osittain jotkin suosituksista, esimerkiksi neuvoston vuosikertomuksen ja kansalaisjärjestöjen foorumin, mutta toisia kohtia ei ole missään vaiheessa pantu täytäntöön esimerkkinä vaatimus ihmisoikeuksista vastaavasta komission jäsenestä tai ne on suorastaan hylätty, kuten EU:n ihmisoikeuksien seurantaviraston (Human Rights Monitoring Agency) perustamista koskeva pyyntö. Euroopan parlamentti on esittänyt kantansa viimeksi mainittuun ehdotukseen eri yhteyksissä, mutta on kuin se olisi näin poiminut vain yhden rusinan pullasta. Parlamentti ei ole missään vaiheessa tarttunut koko raporttiin. Ei ole kuultu sitä ydinviestiä, jonka viisaiden neuvosto osoitti parlamentille vuonna 1998: on huolehdittava asiantuntijuuden vahvistamisesta, sisäisen koordinoinnin parantamisesta ja toiminnan tehostamisesta vuoropuhelussa komission ja neuvoston kanssa. Viestillä ei ainakaan ollut mitään havaittavaa osuutta valmisteltaessa komission rakenteen uudistusta ennen parlamentin seuraavaa vaalikautta ( ). Siitä on jo melkein kolme vuotta. On välttämätöntä laatia tilinpäätös joistakin EU:n ihmisoikeuspolitiikan pääkohdista. Mikä on asioiden tila? Mitä suositelluista parannuksista on toteutettu ja mitä niistä ei vielä ole pantu asianmukaisesti täytäntöön? Vain vastaamalla näihin kysymyksiin voidaan luoda viitekehys, joka antaa suuntaa nyt käsiteltävänä olevalle omalle mietinnölleni. 1. Sisä- ja ulkopolitiikan johdonmukaisuus ja yhtenäisyys 1.1 Komissio Viisaiden neuvoston vuoden 1998 suositusta, jonka mukaan on nimitettävä komission jäsen, joka vastaa ihmisoikeuspolitiikasta sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella, ei ole noudatettu. Tätä ei tarvitse ihmetellä. Kun otetaan huomioon se, kuinka komissio muodostetaan, ja ne jäsenvaltioiden poliittiset edut, jotka tässä yhteydessä nousevat esiin, tällaisella useita aloja kattavat toimivaltuudet sisältävällä tehtävällä on liikaa kysyntää. Tuntuu ehkä hiukan vanhentuneelta valittaa, että EU:n ihmisoikeuspolitiikasta puuttuu komission tason johtajuus ja selkeä linja. Komission eri jäsenet toimivat nyt ahkerasti asian hyväksi. Politiikka on kuitenkin edelleen sirpaleista ja hajanaista, ja sillä on usein vain marginaalinen merkitys päätöksenteossa. 1 Tarvitsemme kiireesti johdonmukaista, tasapainoista, lujaa ja ammattimaista ihmisoikeuspolitiikkaa. Ks. Human Rights Agenda for the European Union for the Year Ks. PE /75 PR\ doc

21 Komissio otti 13. maaliskuuta 2001 tärkeän edistysaskeleen säätämällä, että vastedes jokaisen komission lainsäädäntöehdotuksen tai muun välineitä koskevan ehdotuksen yhteensopivuus perusoikeuskirjan kanssa on tarkistettava jo etukäteen. Jos mahdollista, ehdotuksiin sisällytetään erityinen perusoikeuskirjaa koskeva säännös. 1 Tällaisella sisäisellä menettelyllä voidaan edistää päättäjien tietoisuutta ja tietämystä, ja se voi olla eduksi avoimuudelle. On toivottavaa, että parlamentti tarttuu tähän säännökseen tai sen puuttumiseen tukeakseen omaa valvontatehtäväänsä. Komission tiedonannossa EU:n tehtävästä ihmisoikeuksien edistämisessä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa (KOM(2001) 252, ) komissio korostaa, että sen toimintaa ulkosuhteiden alalla ohjaa perusoikeuskirjan sisältämien oikeuksien ja periaatteiden noudattaminen. Parlamentin valvontatehtävään kuuluu seurata kriittisesti, miten komissio panee tämän aikomuksen täytäntöön Neuvosto Yleisten asioiden neuvosto hyväksyi komission edellä mainitun tiedonannon 25. kesäkuuta 2001 ja korosti samalla, että on varmistettava ulko- ja sisäpolitiikan johdonmukaisuus ja että on tutkittava mahdollisten keinojen ja käytäntöjen kehittämistä tämän tavoitteen edistämiseksi. Sanamuoto on ylen epämääräinen, ja sitä paitsi tämän aikeen täytäntöönpanosta ei tähän mennessä ole ollut näkyvissä mitään merkkejä. Myöskään oikeus- ja sisäasioiden neuvoston osallistumisesta tähän ei ole tullut mitään Parlamentti Erityisesti kansalaisjärjestöjen taholta on jo melko pitkään vaadittu, että parlamentin pitäisi perustaa yksi ihmisoikeusvaliokunta, joka olisi vastuussa sekä sisä- että ulkopolitiikasta. Vaikka olen taipuvainen hyväksymään ne syyt, joista tämä ajatus on lähtenyt liikkeelle, olen siitä huolimatta sitä mieltä, että tämä keino on hylättävä tehottomana ja epärealistisena. Se ei nivelly niihin organisaatiomuotoihin, joita neuvosto ja komissio käyttävät työssään, ja se tekisi ihmisoikeusongelmien unohtamisen liian helpoksi parlamentin sääntömääräisille valiokunnille. Kokemus alojenvälisistä poliittisista aiheista sekä kansallisessa viranomaishallinnossa että kansainvälisissä järjestöissä on opettanut minulle, että uudet jaottelut ja tehtävien siirtely eivät useinkaan ole paras ratkaisu. Avuksi ovat pikemminkin entistä paremmat koordinointia koskevat sopimukset, konkreettisen poliittisen tuen hankkiminen ja korkeimpien poliittisten ja hallinnollisten toimijoiden saattaminen osavastuuseen. Parlamenttiin sovellettuna tämä tarkoittaa, että sekä puhemieskokouksen että valiokuntien puheenjohtajakokouksen samoin kuin pääsihteerin pitäisi nopeasti paneutua siihen, miten erityisesti AFET-valiokunnan ja LIBE-valiokunnan välillä nykyisin vallitsevaa yhteistyön ja vuorovaikutuksen puutetta voitaisiin korjata. Luulisin, että ratkaisua voitaisiin etsiä yhteisestä alivaliokunnasta tai työryhmästä ja yhteisenä tukena toimivasta sihteeristöyksiköstä. En kuitenkaan katso velvollisuudekseni työstää näitä ajatuksia eteenpäin tässä yhteydessä ja yrittää saada parlamentin täysistunnon tukea jollekin tietylle ehdotukselle. Minusta 1 Ks. asiakirja SEC(2001) 380/3, Memorandum from the President and Mr. Vitorino: Application of the Charter of Fundamental Rights of the European Union. 2 Ks. myös Diez Gonzalezin mietinnön pohjalta hyväksytty päätöslauselma PE PR\ doc 21/75 PE

22 käsiteltävänä on nimittäin jo riittävästi ehdotuksia ja vastuu nykyisestä absurdista tilanteesta on myös annettava sille, jolle se kuuluu. Ehkä turhaan totean vielä lopuksi tästä asiasta seuraavaa: parlamentin on piakkoin annettava lausunto uusien jäsenvaltioiden liittymisestä, eivätkä ihmisoikeuksiin liittyvät arviointiperusteet liene tällöin merkityksettömiä. Olisi hyvä tietää, että parlamentin lausunto perustuu tällöin johdonmukaiseen lähestymistapaan. 2. Seuranta Viisaiden neuvosto suositteli vuonna 1998 EU:n ihmisoikeuksien seurantaviraston (EU Human Rights Monitoring Agency) perustamista tietojen keruuta ja EU:n ihmisoikeustilanteen analysointia varten. 1 Kölnin Eurooppa-neuvosto (joulukuu 1999) kehotti "tarkastelemaan kysymystä unionin ihmisoikeus- ja demokratiaviraston perustamisen aiheellisuudesta". 2 Vaikka viisaiden neuvoston edellä mainitussa raportissa vuodelta 1998 puhuttiin toteutettavuustutkimuksesta, joka tuotaisiin Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, komissio teilasi virastoajatuksen edellä mainitussa toukokuussa 2001 annetussa tiedonannossaan muutaman kappaleen tekstillä 3 esittämättä montakaan perustelua ja ilman, että toteutettavuustutkimusta olisi julkistettu. Tarkastelkaamme esitettyjä perusteluja lähemmin. Komissio kirjoittaa: "Komissio katsoo kuitenkin, ettei Euroopan unionilta puutu neuvonta- ja tietolähteitä. Se voi käyttää hyväkseen Yhdistyneiden Kansakuntien, Euroopan neuvoston ja useiden kansainvälisten kansalaisjärjestöjen raportteja. Sitä paitsi millään yksittäisellä taholla ei ole hallussaan ehdotonta viisautta analysoitaessa ihmisoikeus- ja demokratiaongelmia tai niiden vaikutuksia Euroopan unionin suhteisiin kyseisen valtion kanssa. Todellinen haaste mille tahansa toimielimelle on pystyä käyttämään tietoa rakentavasti ja saada aikaan riittävästi poliittista tahtoa vaikeiden päätösten tekemiseen. Uusi neuvontaelin ei poistaisi tätä haastetta. Näin ollen komissio ei aio viedä eteenpäin tätä ehdotusta eikä siihen liittyvää silloin tällöin esiin nostettua ehdotusta, jonka mukaan komission pitäisi perustaa tai antaa jollekin ulkopuoliselle taholle tehtäväksi perustaa erillinen organisaatio tuottamaan koko maailman kattava maakohtainen katsaus ihmisoikeustilanteesta, niin kuin Yhdysvaltain ulkoasianministeriö tekee." 1 "A European Union Human Rights Monitoring Agency, with a general information-gathering function in relation to all human rights in the field of application of Community Law, is essential. One option for this purpose would be to expand the existing European Monitoring Centre on Racism and Xenophobia in Vienna. Another is to establish a new and separate Agency." (Olennaisen tärkeä on Euroopan unionin ihmisoikeuksien seurantavirasto, jonka tehtävänä on kerätä tietoa kaikista ihmisoikeuksista yhteisön oikeuden soveltamisen alalla. Yksi mahdollisuus olisi laajentaa olemassa olevaa Wienin Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskusta. Toinen vaihtoehto on perustaa uusi erillinen virasto.) Leading by Example, s. 7. Ks. myös Philip Alston ja J.H.H. Weiler, "An 'Ever Closer Union' in Need of a Human Rights Policy: The European Union and Human Rights", Alston (toim.), em. teos The EU and Human Rights, s Kölnin Eurooppa-neuvosto, , puheenjohtajan päätelmät, 46 kohta (lehdistötiedote 150/99). 3 KOM(2001) 252, 5. luku. PE /75 PR\ doc