HAUTAKAMMIOSTA SATEENVARJOON. Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäen hautamuistomerkkien kertoma

Transkriptio

1 HAUTAKAMMIOSTA SATEENVARJOON Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäen hautamuistomerkkien kertoma Terhikki Hakli Käytännöllisen teologian pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2015

2

3 HELSINGIN YLIOPISTO - HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion Laitos - Institution Teologinen tiedekunta Käytännöllinen teologia Tekijä - Författare Hakli, Terhikki Työn nimi - Arbetets titel Hautakammiosta Sateenvarjoon. Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäen hautamuistomerkkien kertoma Oppiaine - Läroämne Käytännöllinen teologia Työn laji - Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika - Datum huhtikuu 2015 Sivumäärä - Sidoantal Tiivistelmä - Referat Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin Hietaniemen hautausmaan yhdellä alueella, Taiteilijainmäellä (kortteli V21A), sijaitsevia hautamuistomerkkejä. Taiteilijainmäki sai alkunsa vuonna 1943, jolloin kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallela haudattiin rinteeseen rakennettuun hautakammioon. Alueelle haudatuille suomalaistaiteilijoille on pystytetty 50 hautamuistomerkkiä. Hautamuistomerkkien osalta alue on tullut valmiiksi 2010-luvulla. Tutkimuksen pääkysymys on, mitä Taiteilijainmäen hautamuistomerkit kertovat. Pääkysymys jaetaan kolmeen osakysymykseen. Mitä hautamuistomerkit kertovat haudatuista henkilöistä? Mitä hautamuistomerkkien symboliikka merkitsee? Miten hautamuistomerkit suhteutuvat aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen? Tutkimusaineisto muodostuu eri aineistotyypeistä. Hautausmaalla olevat hautamuistomerkit on tallennettu valokuvin, jotka on liitetty tutkimukseen. Arkistolähteiden ja tutkimuskirjallisuuden lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu haastatteluja, joiden teemana on ollut yksittäinen hautamuistomerkki. Tutkimuksessa käytetään laadullista tutkimusmenetelmää. Hautamuistomerkit kertovat haudattujen elämäntyöstä, luonteesta ja harrastuksista. Joissakin taustakertomus on niin henkilökohtainen, ettei sitä voi päätellä muistomerkkiä tarkastelemalla. Yhdessä muotokuvallisessa muistomerkissä vainajan kuvaamisen tapa poikkeaa entisestä hiekkapuhalletun kuvan myötä. Yhteen on kasvokuvan lisäksi liitetty ratsastajapatsas, joka on harvinainen hautausmaakontekstissa. Haudattuihin liittyvät henkilökohtaiset asiat suuntaavat kertoman muistoihin ja taaksepäin. Kristinuskon keskeinen symboli, risti, esiintyy hautakivissä kahdessa muodossa. Latinalainen tyhjä risti on neljässä ja krusifiksi yhdessä hautakivessä. Yksi hautamonumentti on T-ristin muotoinen. Kristilliset symbolit suuntaavat kertoman eteenpäin, ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivoon. Tutkimuksen perusteella on mahdoton päätellä tutkittujen symbolien yleistä esiintyvyyttä hautausmailla Taiteilijainmäen kuriositeettiluonteen vuoksi. Neljässä veistoksellisessa ja yhdessä monumentaalisessa hautamuistomerkissä pohditaan kuolemaa ja sen väistämättömyyttä. Ne eivät anna vastausta. Niiden kertoma suuntautuu taaksepäin, sillä niistä puuttuu kristillisten symbolien sisältämä toivo. Suurin osa Taiteilijainmäen hautamuistomerkeistä pohjautuu aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen. Klassisia ja niihin perustuvia hautakiviä on lähes puolet, veistoksellisia muistomerkkejä on reilu kolmannes ja monumentaalisia vajaa viidennes. Alueella voi seurata suomalaisten kuvanveistäjien taidetta 1930-luvulta 2010-luvulle. Uusklassisen suunnan suurten sileäksi hiottujen kivien päälle on asetettu abstrakteja metallisia veistoksia luvulla on uutta nykytaiteen mukaisen abstraktin metallisen veistoksen asettaminen suoraan maahan ilman näkyvää jalustaa, mistä esimerkkinä on veistos nimeltä Sateenvarjo. Avainsanat Nyckelord hautamuistomerkit, symbolit, risti, hautausmaat, Helsinki -- Hietaniemi, Taiteilijainmäki Säilytyspaikka Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja

4

5 Sisällys 1 JOHDANTO Hietaniemen hautausmaa ja Taiteilijainmäki Keskeiset käsitteet Tutkimustehtävä, tutkimusmenetelmä ja tutkimusaineisto Aikaisempi tutkimus TAITEILIJAINMÄEN HAUTAMUISTOMERKIT Luokittelu ja ryhmittely Hautamuistomerkkien kuvaukset Klassiset ja niihin pohjautuvat hautakivet Veistokselliset hautamuistomerkit Monumentaaliset hautamuistomerkit KLASSISET JA NIIHIN POHJAUTUVAT HAUTAKIVET Kristillistä symboliikkaa sisältävät hautakivet Kristillisen perinteen mukaiset hautakivet ilman kristillistä symboliikkaa Perinteisten pystykivien muunnokset Luonnonkivet VEISTOKSELLISET HAUTAMUISTOMERKIT Muotokuvalliset hautamuistomerkit Hautaveistokset Veistokset itsenäisinä hautamuistomerkkeinä Runosäkeen sisältävät veistokset MONUMENTAALISET HAUTAMUISTOMERKIT Hautamonumentit Hautamonumenttien muunnokset Hautakammio TIIVISTELMÄ LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Painamattomat lähteet Tekijän hallussa olevat haastattelut Painetut lähteet Kirjallisuus LIITTEET 1

6

7 1 JOHDANTO 1.1 Hietaniemen hautausmaa ja Taiteilijainmäki Nykyisenä Hietaniemen hautausmaana tunnettu alue Helsingissä sai alkunsa talvella 1828, kun terveydellisistä syistä alettiin suunnitella uuden hautausmaan perustamista varsinaisen asutuksen ulkopuolelle. Sopiva alue oli Lapinlahden rannalla, vuonna 1815 käyttöön vihityn ortodoksisen hautausmaan vieressä. Helsingin maistraatin kokouksessa päätettiin luovuttaa alue kristityn luterilaisen uskonnon täkäläisille tunnustajille hautausmaana käytettäväksi. 1 Hautausmaa, kooltaan 5,9 hehtaaria, raivattiin ja vihittiin käyttöön Lapinniemellä ja sitä kutsuttiin Vanhaksi hautausmaaksi. Aluetta laajennettiin 11,4 hehtaarin suuruisella alalla Lapinlahden rannalta, ja se vihittiin Uutena hautausmaana vuonna Vanhan hautausmaan lounaispuolelle oli jo aiemmin vuonna 1833 perustettu Suomen kaartin hautausmaa. Hautausmaan laajentaminen jatkui 1900-luvulla. Hautausmaata kutsuttiin tuolloin Läntiseksi hautausmaaksi. Sen jatkoksi Lapinlahden rantaa myötäilevä alue ympäröitiin korkealla muurilla ja näin perustettiin Hietaniemen hautausmaa, kooltaan kuusi hehtaaria. Talvi- ja jatkosodan sankarihaudat sijoitettiin sinne, ja sankarihautausmaa on maan suurin. Eri valtioiden päämiehet vierailevat siellä. Viimeisin laajennus, uurnalehto, tuli Hietaniemenkadun pohjoispuolelle vuonna Kokonaisuus, hautausmaa-alue, jota on vaiheittain laajennettu Lapinlahden ja Taivallahden välisellä niemellä, on vuodesta 1971 asti ollut nimeltään Hietaniemen hautausmaa ja sen pinta-ala on kaikkiaan 27 hehtaaria. 3 Alueelle on haudattu noin vainajaa. 4 Taiteilijainmäki sijaitsee Hietaniemen hautausmaan vanhalla alueella. Se on kortteli 21A. Sitä kutsutaan myös taiteilijainkukkulaksi tai taiteilijakukkulaksi. 5 Taiteilijainmäen historia alkaa vuodesta 1943, jolloin kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallela haudattiin hautakammioon hautausmaan pääkäytävän viereiseen mäenrinteeseen. Kammio oli yksinään mäellä vuosikymmenen ajan. Vuonna 1952 arkkitehti Elsi Borg hahmotteli alueelle oman taiteilijoille tarkoitetun hautaalueen. Tuolloin valmisteltiin hautausmaiden opaskirjaa Jumalan puistot kauniiksi, jossa korostettiin sitä, että hautausmaa sopeutuu luontoon. 1 Impola 1987, 20 22; Pehkonen 2008, 61, Gardberg 2003, 70 71; Pehkonen 2008, 57, 87, 91, 113, , Viro 1993, 35; Gardberg 2003, Hietaniemen hautausmaa Taiteilijainmäki on alueen virallinen nimi, ja käytän sitä tässä tutkimuksessa. Esimerkiksi Teronen & Vuolle 2012,

8 Taiteilijoiden hautapuiston Borg suunnitteli rinnettä nousevan polun ja portaiden varren puistometsikköön, ja siihen tuli kahdeksan hautapaikkaa. Ensimmäinen tälle alueelle haudattu oli säveltäjä ja pianisti Selim Palmgren. 6 Vuonna 1968 hautausmaiden tarkastaja, puutarha-arkkitehti Erik Sommerschield tarkensi alueen käyttösuunnitelmaa 7 ja lisäsi Taiteilijainmäelle 18 hautapaikkaa luvulla tehdyn selvityksen mukaan alueella oli noudatettu suunnitelmaa, jossa Borgin ajatusten kaltaisesti haudat oli siroteltu luonnonmukaisen kasvuston keskelle väljästi maastoon. 8 Taiteilijainmäki oli 2000-luvun alkuun mennessä muodostunut suosituksi nähtävyydeksi. Taiteilijat arvostivat sitä ja monet ilmaisivat toivomuksenaan tulla aikanaan haudatuksi sinne. Arkkitehti Bey Heng ajatteli tulevaisuutta. Alueen arvostus kasvaisi entisestään, jos sinne voitaisiin mahduttaa lisää hautapaikkoja ja niille tulisi arvokkaita taideteoksia. 9 Hengin muistion pohjalta Helsingin seurakuntayhtymä pohti Taiteilijainmäen tulevaisuutta vuonna Taiteilijainmäki oli arvostettu sekä Suomen taiteilijoiden että yleisön mielestä. Alueelle oli haudattu 30 taiteilijaa. Seurakuntayhtymä puolestaan piti taiteilijoille erotettua hautausmaa-aluetta myönteisenä tekona kulttuurille. Hengin tutkimuksen perusteella alueelle saattoi mahduttaa vielä 20 hautaa. Kiinteistötoimisto huolehti alueen jatkosuunnittelusta. 10 Taiteilijainmäen hautapaikkoja on anottu enemmän kuin niitä on voitu myöntää. Hautapaikan saamisen arviointiperusteena on ollut, että taiteilija on ansioitunut sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Taiteilijan ei ole tarvinnut olla evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet ovat päättäneet Taiteilijainmäen hautapaikkojen luovuttamisesta, mutta valinnat ovat olleet subjektiivisia. Mäelle haudattujen taiteilijoiden puolisoille on myös varattu hautapaikat alueelta, joten alueelle hautaamiset eivät ole päättyneet. Kun joillakin on ollut useampi puoliso, on ollut vaikea päättää, kenellä on oikeus tulla haudatuksi sinne. Koko Hietaniemen alueelle on haudattu taiteilijoita huomattavasti enemmän kuin Taiteilijainmäelle Kantonen 1993, 11 13; Kytöharju Käyttösuunnitelmasta ilmenee sanallisesti hautausmaakaava. Siinä on määräyksiä muun muassa alueiden käyttötarkoituksesta, ja siinä selostetaan sekä kokonaisuutta että erilaisia yksityiskohtia. Laurasvaara 2003, Kantonen 1993, 13; Kytöharju Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston kokouspöytäkirja , Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston kokouspöytäkirja , Kytöharju 2010; Teronen & Vuolle 2012,

9 Taiteilijainmäki muodostaa erityisen kokonaisuuden, koska alueelle haudattuja yhdistää heidän kulttuuriin ja taiteeseen liittynyt ammattinsa. Taiteilijainmäelle on haudattu yli 50 eri alojen suomalaistaiteilijaa. Taiteilijainmäki on ainoa Hietaniemen hautausmaalle suunniteltu metsähautausmaa, 12 ja se muodostaa kontrastin viereiselle 1800-luvun jälkipuoliskon hautausmaakulttuuria edustavalle alueelle. 13 Taiteilijainmäestä, sen haudoista ja vanhasta puustosta huolehtiminen vaatii työtä. 14 Tapaninpäivän myrsky vuonna 2011 muutti aluetta Keskeiset käsitteet Hautausmaa Hautausmaa, hautuumaa ja kirkkomaa 16 ovat vainajien leposijoiksi erotettuja ja pyhitettyjä eli vihittyjä alueita. 17 Uusi hautaustoimilaki tuli voimaan Evankelis-luterilaisen kirkon hautausmaat ovat yleisiä hautausmaita, joita seurakuntien tai seurakuntayhtymien tulee ylläpitää. Hautasijan saaminen määräytyy kotikunnan mukaan. 18 Hautaaminen tapahtuu ruumishautauksena tai tuhkahautauksena. Tuhka voidaan kätkeä maahan myös ilman uurnaa. Erilaisten hautaustapojen seurauksena muodostetaan sävyltään erilaisia hautausmaita tai niiden osia. 19 Hautausmaiden luonne voi muuttua myös maallistumisen seurauksena. 20 Hautausmaan ylläpitäjän kuuluu hoitaa hautausmaata sen arvoa vastaavalla tavalla vainajien muistoa kunnioittaen. 21 Tuhka voidaan pysyvästi sijoittaa myös muualle kuin hautausmaalle. 22 Hautausmaat ovat yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia alueita sekä uskonnollisia kulttipaikkoja. 23 Hautausmaa on luonteva paikka surutyölle. 12 Metsähautausmaan puusto on kotimaista luonnonmetsää tai luonnonmukaisuutta tavoitellen istutettua kotimaista lajistoa. Siellä on metsälle luonteenomaista aluskasvillisuutta. Laurasvaara 2003, 10; Seppovaara 2002, Kantonen 1993, Teronen & Vuolle 2012, Nuutinen Kirkon ympärillä olevasta hautausmaasta käytetään nimitystä kirkkomaa tai kirkkotarha, aikaisemmin myös Jumalan puisto. Esimerkiksi Laurasvaara 2003, Knuutila 1998, ; Laurasvaara 2003, Hautaustoimilaki /457, 1 luku 1, 2 luku 3 ja Knuutila 1998, Lempiäinen 1990a, Hautaustoimilaki /457, 5 luku Hautaustoimilaki /457, 7 luku Knuutila 1998,

10 Hautausmaat kertovat kuoleman todellisuudesta, ihmiselämän ajallisesta lyhyydestä ja toisiaan seuraavista sukupolvista. Ne kokoavat historiaa. 24 Hautausmaiden eri osia on vanhastaan arvostettu eri tavalla. Hautapaikan sijainti on kertonut vainajan yhteiskunnallisesta asemasta ja varakkuudesta. Toisaalta eriarvoisuudesta on pyritty eroon käyttämällä samanlaisia hautakiviä. 25 Edellinen näkyy esimerkiksi sotilashaudoilla. Suomen talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden haudoille järjestettiin paikka kirkkomailla mahdollisimman lähelle kirkkorakennusta. 26 Alueelle pystytettiin kaikille yhteinen risti tai muistomerkki, mutta sankarihaudoille jokaiselle laitettiin samanlaisen laatta tai risti sotilasarvosta riippumatta. 27 Hautamuistomerkki Hautamuistomerkki osoittaa haudan paikan, 28 ja se voidaan määritellä merkiksi, joka on vainajan haudalla oleva kiinteä maasta nouseva merkki, rakennelma tai veistos. 29 Hautamuistomerkki suojaa hautaa erottaessaan sen muista haudoista. 30 Hautamuistomerkki voi olla kiveä, puuta, metallia tai jotain muuta materiaalia, ja se sijoitetaan haudalle vainajan muistoksi. Lisäksi sen ulkonäön ja koon tulee soveltua hautausmaan ilmeeseen. 31 Hautamuistomerkki ilmaisee, kuka tai ketkä paikkaan on haudattu, sillä tavallisesti siinä on nimi ja syntymä- ja kuolinpäivämäärät. Hautamuistomerkissä voi olla haudatun ammatti tai arvonimi ja muuta kirjoitusta sekä kuvia ja veistoksia. 32 Hautamuistomerkit voivat viestiä katsojan kanssa esimerkiksi puhuttelevan kirjoituksen ansiosta. 33 Kuoleman jälkeen vainajaa ei kokonaan jätetä, vaan hän jää jäljelle muistona ja muistomerkkinä. Hautapaikka ja hautamuistomerkki kirjoituksineen ja kuvineen määrittää vainajan ja jälkeenjääneiden keskinäisen etäisyyden ja yhteisöllisen paikan. Asema ja sukupolvien jatkuvuus merkitään aineellisesti, mikä sallii surun. 34 Hautamuistomerkin äärellä on paikka käsitellä surua, muistaa 24 Heng 1994, Knuutila 1998, Lempiäinen 1990a, 12; Knuutila 1998, 221; Gardberg 2003, Gardberg 2003, Heng 1994, 79; Aaltonen et al. 2005, 146; Nickels 2005, Konttinen & Laajoki 2000, Knuutila 1998, Laurasvaara 2003, Lempiäinen & Nickels 1990, 62; Knuutila 1998, 219; Aaltonen et al. 2005, Nickels 2005, Lehtonen 2008, 224,

11 kuollutta ja muistelijan omaa kuolevuutta. 35 Toisaalta suremiseen liittyy unohtaminen. Kuolleesta on päästävä eroon unohtamalla, mutta samalla hänet halutaan muistaa. Hautausmaa muistomerkkeineen on mukana ja poissa olemisen välitila. Näkyvästi esillä oleva hautamuistomerkki ohjaa huomaamaan elämän rajallisuuden. 36 Hautamuistomerkit ovat kuolleita ja eläviä varten. Hautamuistomerkit paljastavat maan ja paikkakunnan historiaa, perinteitä ja kulttuuria. Ne voivat heijastaa eri aikojen henkeä, katsomuksia ja yhteiskunnan rakenteita. 37 Suomen hautamuistomerkkiperinne on kansainvälistä. 38 Hautamuistomerkkien tulee olla hautausmaan yleiskuvaan sopivia eivätkä ne saa loukata hautausmaan arvokkuutta eivätkä vainajan muistoa. Hautaoikeuden haltijalla on oikeus päättää, minkälainen muistomerkki haudalle asetetaan. Hautausmaan ylläpitäjä hyväksyy muistomerkin. 39 Muodoltaan ja kooltaan hautamuistomerkit ovat vaihdelleet eri aikakausina. 40 Maallistumisen seurauksena ja muiden uskontojen vaikutuksesta kristillisten symbolien on arveltu vähenevän hautamuistomerkeistä. 41 Hautamuistomerkkien kertoma voidaan jakaa kahteen pääryhmään. Toisessa ryhmässä suuntaudutaan eteenpäin, elämän ja kuoleman rajan yli tuonpuoleisuuteen kohti iankaikkista elämää. Toisessa ryhmässä katsotaan taaksepäin, muistoihin ja vainajan elämään. 42 Hautamuistomerkki kertoo vainajasta aina, kun siinä on vainajan nimi. Syntymä- ja kuolinpäivämäärät tarkentavat tunnistamisen. 43 Symboli ja symboliikka Symbolilla tarkoitetaan merkkiä, tunnusmerkkiä, vertauskuvaa ja sovittua merkintää. Symboliksi voidaan käsittää kuva, esine tai henkilö, joka esittää tai kuvaa jonkin asian olennaisia piirteitä. Symboli ilmentää jotain itseään syvempää. Asia ilmaistaan symbolein, kun sitä ei voida tai haluta esittää muuten Aaltonen et al. 2006, 146; Lehtonen 2008, Lehtonen 2008, 225, 236, Heng 1994, 14, 79; Aaltonen et al. 2005, Nickels 1990, Hautaustoimilaki /457, 5 luku Knuutila 1998, Lempiäinen 1990a, 20; Knuutila 1998, Nickels 2005, 216. Nickels käyttää adjektiivejä prospektiivinen tulevaisuutta koskettava ja retrospektiivinen takautuva. 43 Liite 5, taulukot 1, 2, 3. Kun hautamuistomerkissä on vain vainajan nimi ja syntymä- ja kuolinpäivämäärät tai elinaika, taulukoiden sarakkeeseen Suuntautuu taaksepäin en merkitse plusmerkkiä +. Kun nimi on omakätisenä nimikirjoituksena, merkitsen plusmerkin Lempiäinen 2006, 17. 7

12 Symbolien avulla voidaan havainnollistaa vaikeita asioita ja tunnistaa esimerkiksi henkilöitä. Symbolien avulla viestitään ja ilmaistaan tunteita. Niiden avulla voidaan kokea kauneuselämyksiä. 45 Symbolien avulla tuskallisiakin asioita pystytään käsittelemään. Symbolit rikastuttavat elämää. 46 Symbolien sanaton kieli on alkuperältään yleisinhimillinen olemisen perusilmiö, joka kuuluu kaikkiin kulttuureihin ja uskontoihin. 47 Sanoin ei voi ilmaista kaikkea. 48 Monet symbolit ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa ja ne ovat saaneet yleisesti hyväksytyn merkityksen. Myös uusia symboleja tuotetaan. Toisaalta symbolit ovat luonteeltaan moniulotteisia, sillä ne saatetaan kokea eri tavalla. Symbolien olemukseen kuuluu, että ne voidaan tulkita totutusta poikkeavasti. 49 Symbolien sisältöä esiteltäessä puhutaan symboliikasta. Paitsi symbolien käyttöä symboliikalla tarkoitetaan myös tunnusmerkkien tai vertauskuvien kokoelmaa. Taidehistoriassa taideteosten kuva-aiheiden vertailevaa tutkimusta kutsutaan ikonografiaksi. Teologiassa puhutaan symboliikasta. 50 Hautamuistomerkkien symbolit voidaan jakaa kahteen pääryhmään. Toisen ryhmän muodostavat vainajan uskontoon/uskoon liittyvät symbolit. Toinen ryhmä sisältää symbolit ja kuvat, jotka liittyvät vainajan persoonaan kuvaamalla häntä ja hänen elämänvaiheitaan. 51 Ristit Ristit ovat ihmiskunnan yhteistä kulttuuriperintöä, ja erilaisia ristikuvioita käytetään sekä uskonnollisissa että muissa yhteyksissä. Ristissä leikkaavat pystysuora ja vaakasuora, mikä kytkee ristit uskontoihin. Ristillä voidaan kuvata taivaallisen ja maallisen, Jumalan ja ihmisen, ikuisen ja ajallisen kohtaamista. 52 Roomalaiset olivat persialaisilta omaksuneet ristin halveksittujen rikollisten teloitusvälineeksi. Uudessa testamentissa kuvataan Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja kuolema pitkäperjantaina. 53 Ristinkuolemallaan Kristus sovitti maailman synnit ja lunasti ihmiset vapaiksi. Rististä tuli kristinuskon perussymboli. Risti on Jumalan rakkauden, sovituksen ja lunastuksen merkki Lempiäinen 2006, Pallasmaa 2006, Martling 1989, Martling 1989, 12; Lempiäinen 2006, Lempiäinen 2006, 13 14, Lempiäinen 2006, Aaltonen et al. 2005, Lempiäinen 1990b, 57; Lempiäinen 2006, 45, Jussila et al. 2004, ; Heinimäki & Jolkkonen 2009, Jussila et al. 2004, 302; Seppälä 2005, 69; Heinimäki & Jolkkonen 2009,

13 Kristityt uskovat, että Jeesus ei jäänyt ristille. Kirkollisessa symboliikassa latinalainen tyhjä risti on Kristuksen ylösnousemuksen ja pelastuksen vertauskuva. Kuolema on voitettu, ihmisillä on sanoma iankaikkisen elämän toivosta. 55 Tyhjä risti muistuttaa, että Jeesus on seurakuntansa keskellä alati läsnä, hän on elävä Herra. Ristillä ilmaistaan myös kuuluminen ristiinnaulitun Kristuksen seurakuntaan. Tyhjä risti hautausmailla ja kuolinilmoituksissa viestii, että kuolema ei katkaise yhteyttä Kristukseen ja hänen seurakuntaansa. 56 Risti myös ilmoittaa, että vainaja on ollut kristillisen kirkon jäsen, kristitty. 57 Latinalainen risti on Suomessa tavallinen kirkoissa ja hautausmailla sekä kuviona hautakivissä ja kuolinilmoituksissa. Latinalaisessa ristissä vaakaviivan yläpuolinen pystyviiva on pituudeltaan noin puolet alapuolisesta. Ristimalleja on kuitenkin satoja erilaisia. Sakarat ovat eripituisia ja ne suhteutuvat toisiinsa eri tavoin. Sakarat voidaan myös koristella. Kreikkalaisessa ristissä kaikki sakarat ovat yhtä pitkiä. Jotkin ristit ovat kirjainten muotoisia. Egyptiläisessä T-ristissä pystypuu päättyy poikkipuuhun. Eri ristimallien yksityiskohtiin liittyy omaa symboliikkaa. 58 Kuten useilla symboleilla ristillä on täysin vastakkaisia merkityksiä. Kuolema, kaiken loppu tai elämä, alku. Ristiä käytetään sen merkkinä, että ihminen on kuollut. 59 Matrikkeleissa, kuolinilmoituksissa ja hautakivissä on usein tähti syntymäpäivämäärän ja risti kuolinpäivämäärän edessä. Hautamuistomerkki on kokonaisuus, ja ajattelen, että kuolinpäivämäärän edessä oleva risti ei kerro kristinuskosta silloin, kun muistomerkissä ei ole muuta kristillistä symboliikkaa. Näiden pienikokoisten symbolien käyttö tai käyttämättä jättäminen voi olla vallitsevaan kulttuuriin sidottua tai tyylillinen seikka. On itsestään selvää tulkita hautamuistomerkkien päivämäärät syntymä- ja kuolinpäivämääriksi. Kun merkitään elinaika, ei tarvita symboleja. Ristiä, jossa on ristiinnaulitun Kristuksen kuva, kutsutaan krusifiksiksi. 60 Krusifiksit yleistyivät toisen vuosituhannen alussa. Niitä on kahta päätyyppiä: Voittava Kristus ja Kärsivä Kristus. Näistä vanhempi triumfiristi kuvaa Voittavaa Kristusta. Vapahtajaa elävänä esittävässä triumfiristissä asento on majesteettinen 55 Jussila et al. 2004, 302; Seppälä 2005, 69 70; Lempiäinen 2006, Lempiäinen 2006, Aaltonen et al. 2005, Jussila et al. 2004, 302; Seppälä 2005, 70; Lempiäinen 2006, Seppälä 2005, 71; Lempiäinen 2006, Jussila et al. 2004, 201; Aaltonen et al. 2005,

14 ja kruunattu pää pystyssä. Jalat ovat jalkatuella. Kristuksen voitto kuvaa ristin tapahtuman merkitystä. 61 Kärsimysmystiikan vaikutuksesta triumfiristi korvattiin kärsimyskrusifiksilla, joka tuli keskiajan lopulla vallitsevaksi. Kuoleman voittamisen sijasta huomio kohdistettiin Vapahtajan tuskiin. Tässä Kristuksen pää on painuneena alas ja päässä on orjantappurakruunu. Rinnan keihäänpistosta vuotaa veri. Kädet suuntautuvat ylöspäin ja jalat on naulittu yhteen Tutkimustehtävä, tutkimusmenetelmä ja tutkimusaineisto Olen valinnut tutkimuskohteekseni Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäen ja siellä olevat hautamuistomerkit seuraavista syistä. Vuosikymmenien kuluessa olen seurannut alueen muotoutumista ja sinne pystytettyjä hautamuistomerkkejä, sillä 1970-luvulla kuollut isäni on haudattu aivan lähelle. Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäki on muodostunut arvostetuksi alueeksi, jolla vierailee omaisten lisäksi muuta yleisöä. Taiteilijainmäki säilyttää kiinnostavuutensa, koska pienelle alueelle on haudattu merkittäviä suomalaisia kulttuurin ja taiteen edustajia, joista osa on koko kansan tuntemia. Hautaamiset alueella jatkuvat, sillä taiteilijoita, joille hautasija on myönnetty, on elossa. Taiteilijainmäen hautamuistomerkeistä ei ole aikaisemmin tehty omaa erillistä tutkimusta. Hautamuistomerkkien osalta Taiteilijainmäki on valmis, rajattu tutkimuskohde. Hauta on vainajan leposija, mutta hauta hautamuistomerkkeineen luo konkreettisen paikan muistella vainajaa. Hautausmaakierroksella tunnettujen henkilöiden haudoilla tavallisesti käydään läpi heidän elämäänsä tai käsitellään heidän teoksiaan. Esimerkiksi kirjailijan haudalla voidaan lukea ote hänen teoksestaan tai lausua hänen kirjoittamansa runo. Hautamuistomerkki saattaa jäädä kulissiksi. Millainen hautamuistomerkki huomataan? Havaitaanko, mitä hautamuistomerkki kertoo? Minkälainen hautamuistomerkki puhuttelee haudalla kävijää? Taiteilijainmäelle on haudattu muun muassa kuvanveistäjiä. Oletan, että heidän haudoillaan on persoonattomista matkalaukkukivistä poikkeavia ainutkertaisia omia taideteoksia, joissa näkyy taiteilijoiden työssä vaadittava uutta luova henki. Onko Taiteilijainmäellä uudenlaisia hautamuistomerkkejä esimerkiksi muodoltaan tai materiaaliltaan? Onko niissä perinteestä poikkeavia kuvia tai symboleja? Mitä hautamuistomerkit kertovat omasta ajastaan? Haudalla 61 Lempiäinen 2006, Lempiäinen 2006,

15 elämän rajallisuuden huomaaminen voi herättää pohtimaan omaa kuolemaa. Mitä hautamuistomerkit kertovat kuolemasta? Tällaiset kysymykset johdattavat minut tarkastelemaan Taiteilijainmäen hautamuistomerkkejä niiden sanoman, merkityksen ja historian kannalta. Tutkimukseni pääkysymys on, mitä Taiteilijainmäen hautamuistomerkit kertovat. Pääkysymyksen jaan kolmeen osakysymykseen. Mitä hautamuistomerkit kertovat haudatuista henkilöistä? Mitä hautamuistomerkkien symboliikka merkitsee? Mitä hautamuistomerkit kertovat suhteessa aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen Hietaniemen hautausmaalla? Käytän tässä tutkimuksessa empiirisiin tutkimusmenetelmiin kuuluvaa kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja selittää tutkimuskohdetta, jotta siitä saadaan mahdollisimman täsmällinen kuva. Laadullinen tutkimus on aineistolähtöistä. Analyysi alkaa siten, että aineisto pyritään tiivistämään ja selkeyttämään tyypittelyn ja luokittelun avulla sekä ryhmittelemällä teemoittain. Analyysi pohjautuu aineistoon. Teoreettinen tieto ja viitekehys säätelevät analyysiyksiköiden valintaa. Aineistoa kuvaillaan ja jäsennellään, jotta tulkinnoissa päästään yksittäisistä ilmiöistä yleiselle käsitteelliselle ja teoreettiselle tasolle. Laadullisessa tutkimuksessa tarvitaan monesti erilaisia aineistotyyppejä tutkimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Laadullisella tutkimuksella saadaan ainutkertaisia tulkintoja ja näkökulmia tutkimuskohteesta. Laadullisen tutkimuksen luonteeseen kuuluu, että tulokset eivät ole yleistettäviä toiseen samankaltaiseen tutkimuskohteeseen. 63 Tutkimusaineistoni ja tutkimuskysymykseni johtavat siihen, että kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimusmenetelmä, jolla pyritään tekemään yleistyksiä kerätystä laajasta havaintoaineistosta ja jossa käytetään tilastollisia menetelmiä, ei sovi tutkimukseeni. 64 Olen valokuvannut kaikki 50 hautamuistomerkkiä. Ensisijainen tutkimusaineisto muodostuu ottamistani valokuvista Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle haudattujen taiteilijoiden ja heidän puolisoidensa hautamuistomerkeistä. 65 Käytän valokuvissa samaa numerointia kuin Helsingin seurakuntayhtymän luettelossa ja kartassa, mikä ilmenee liitteessä luettelo 63 Pihlaja 2006, 51, 90, 93, Pihlaja 2006, Liite 3. 11

16 valokuvista. 66 Siten numero 1 tarkoittaa valokuvaa hautamuistomerkistä, joka on pystytetty tanssija Maggie Gripenbergin haudalle. Hautamuistomerkeistä ottamani valokuvat ovat valokuvaliitteessä samassa järjestyksessä, jossa kuvaan hautamuistomerkit tutkimuksen toisessa pääluvussa luvussa 2.2. Valokuvaliitteen ensimmäinen valokuva on runoilija Elina Vaaran hautakivestä (numero 3). 12 Sekundaarilähteinä käytän Helsingin seurakuntayhtymän dokumentteja. Seurakuntayhtymän keskusarkistosta löysin hautojen järjestelyjä koskevia asiakirjoja. Lisäksi Helsingin seurakuntayhtymä on tehnyt luettelon Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle (vanha 21A) haudatuista. Siihen on merkitty nimet, arvot ja ammatit sekä syntymä- ja kuolinpäivämäärät numerojärjestyksessä yhdestä viiteenkymmeneen. Luettelo on liitteenä. 67 Esittelen vainajien ammatit pääasiassa tämän luettelon mukaan. Luettelon järjestys ei noudata aakkosjärjestystä tai vainajien kuolinvuosia. Perustelu käytetylle järjestykselle ei tule ilmi. Järjestys liittynee siihen, että Taiteilijainmäelle on lisätty hautapaikkoja eri vaiheissa. 68 Seurakuntayhtymä on julkaissut verkossa Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäestä kartan, johon on numeroin merkitty jokaisen hautapaikan sijainti ja sivussa on kyseiseen paikkaan haudatun tai haudattujen nimi numerojärjestyksessä. Hautapaikkoja on yhteensä Järjestys on sama kuin edellä mainitussa luettelossa. Lisäksi olen saanut sähköpostitse Helsingin seurakuntayhtymästä Taiteilijainmäen hautapaikkojen sijainnista uuden, toistaiseksi julkaisemattoman kartan, jonka olen liittänyt tutkimukseeni. 70 Tutkimuskirjallisuudessa ei ole käsitelty varsinkaan uusimpia hautamuistomerkkejä. Saadakseni uutta tietoa teen haastatteluja puhelimitse ja sähköpostitse sekä kasvokkain. Haastattelun aiheena on hautamuistomerkki. Siinä ei ole valmiita kysymyksiä. Haastateltava saa vapaasti kertoa hautamuistomerkistä. Tarvittaessa käytän tarkentavia kysymyksiä. Tutkimus etenee siten, että jaan Taiteilijainmäen hautamuistomerkit luokkiin ja ryhmiin niiden ulkoasun ja koon mukaan. Tämän perusteella muodostan tutkielman pääluvut. Ulkoasun ja koon rinnalla otan ryhmittelyssä huomioon hautamuistomerkeissä esiintyviä eri teemoja, joita edustavat esimerkiksi risti ja muotokuva. 66 Liite Liite Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston kokouspöytäkirja , Taiteilijainmäki V21A [2011]. 70 Liite 4.

17 Toisessa luvussa kuvaan hautamuistomerkit yksitellen ja teen alustavan analyysin. Tarkastelen systemaattisesti jokaisen hautamuistomerkin: onko vainajan henkilötietojen lisäksi muuta kirjoitusta, esiintyykö kristillinen tai muu symboli, mitä kuvataan, millä tavalla kuvataan, minkälaisista yksityiskohdista kokonaisuus muodostuu. Hautamuistomerkkien kuvat saavat merkityksensä kristillisessä viitekehyksessä luterilaisessa hautausmaakontekstissa. Katsomisen tapa ohjautuu näistä näkökulmista. Kirjallisuuden avulla avaan symbolien merkityksen eli vertauskuvien sisällön. Jaan symbolit kahteen ryhmään niiden kertoman mukaan. Kristilliset symbolit suuntaavat hautamuistomerkkien kertoman eteenpäin kohti iankaikkista elämää. 71 Etsin hautamuistomerkeistä kosketuskohtia haudattujen henkilöiden elämään. Elämäkertatiedoista voi löytyä jokin asia, tapahtuma tai ajatus, joka on haluttu nostaa esiin hautamuistomerkkiin. Se ei kuitenkaan välttämättä kerro haudatusta kaikkein oleellisinta. Toisia asioita voi kuvata helpommin kuin toisia. Hautamuistomerkkien suunnittelijoihin liittyvät tiedot voivat myös avata hautamuistomerkkien kertomaa. Tällainen hautamuistomerkkien kertoma on luonteeltaan taaksepäin menneisyyteen suuntautuvaa. 72 Haudatuista kertovat symbolit samoin kuin kristillisistä poikkeavat maailmankatsomukselliset näkemykset suuntaavat kertoman taaksepäin. 73 Etsin vastineita aikaisemmasta tutkimuksesta. Kolmannessa, neljännessä ja viidennessä pääluvussa tarkastelen hautamuistomerkkejä ryhminä ja etsin niistä yhteisiä nimittäjiä. Teen ryhmistä analyysin. Hautamuistomerkkien analysoinnin perusteella muodostan kertoman eli tutkimustulokset. Pohdin mihin laajoihin kokonaisuuksiin hautamuistomerkit kuuluvat. Katson tutkimuskirjallisuuden valokuvista hautamuistomerkkien muotoilua ja aihevalintaa Hietaniemen hautausmaalla aikaisemmin. Vertaan Taiteilijainmäen hautamuistomerkkejä niihin. Etsin mahdollisia eroavaisuuksia aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen. Tutkimuksessani en järjestelmällisesti selvitä, ovatko kirjallisuudessa kuvatut hautamuistomerkit vielä olemassa. Vertailuaineistossa haudattujen henkilöiden mahdollisilla ammateilla ei ole merkitystä. Aineiston analyysissä huomioin historiallisen näkökulman. Tutkimuksellisena kontekstina on historiantutkimuksen, taide-, kulttuuri- ja 71 Liite 5, taulukot 1, 2, 3. Tällöin merkitsen taulukoihin sarakkeeseen Suuntautuu eteenpäin plusmerkin Liite 5, taulukot 1, 2, 3. Tällöin merkitsen taulukoihin sarakkeeseen Suuntautuu taaksepäin plusmerkin Liite 5, taulukot 1, 2, 3. Kun hautamuistomerkissä esiintyy molempia, merkitsen taulukoihin sarakkeeseen Suuntautuu taaksepäin kaksi plusmerkkiä

18 kirkkohistorian näkökulmat 1900-luvun ja 2000-luvun alun henkiseen ja aineelliseen ilmapiiriin. 1.4 Aikaisempi tutkimus E. Nervanderin teos I de dödas stad. En vägledning för vandraren på Helsingfors` lutherska begrafningsplatser on vuodelta Kirjan alussa on lyhyt johdanto Helsingin hautausmaihin. Sen jälkeen käydään hautausmaat läpi vanhimmasta uusimpaan ja lopuksi erinäiset muistomerkit Helsingissä muualla kuin hautausmailla. Nervander esittelee hautausmaat, kuvaa hautamuistomerkkejä ja niiden kirjoituksia sekä kertoo henkilötarinoita. Esimerkiksi Georg August Wallinin (kuoli 1852) kohdalla hän kertoo lyhyen henkilöesittelyn lisäksi kuinka ruumis tuotiin hautausmaalle. Lisäksi hautakivestä on piirros. 74 Lopussa on henkilöhakemisto ja kartat. Nervanderin teoksen tarkoituksena on ollut auttaa löytämään tunnettujen henkilöiden haudat. Se on pienikokoinen, sopiva otettavaksi mukaan vaikka taskuun. Nervanderin teosta voidaan pitää Voitto Viron oppaan edeltäjänä. Maila Talvion teos Jumalan puistot. Leposijoja ja hautausmaita on vuodelta Teoksen tarkoituksena on herättää kiinnostusta hautausmaita, hautoja ja hautamuistomerkkejä kohtaan. Yhtenä tavoitteena on hiljentyä muistamaan aikaisemmin kuolleita ja samalla ajatella myös omaa kuolemaa. 75 Teoksessa on valokuvia monista Suomen hautausmaista ja kirkoista sekä hautamuistomerkeistä. Kuvaosan jälkeen on elämäkertatietoja vainajista. Lopussa on henkilöhakemisto, jossa ilmoitetaan ensin kuvasivu ja sitten tekstisivu. Talvion teoksessa ei ole mainittu hautojen tarkkaa sijaintia. Ernst Nordström oli kiinnostunut hautamuistomerkeistä, joissa oli taideteoksia. Häneltä valmistui käsikirjoitus teokseen Taidetta Helsingin hautausmaalla Konsten på Helsingfors kyrkogård vuonna 1932, mutta sen julkaiseminen jäi silloin. Teoksen valokuvat on yleensä otettu siten, että hautamuistomerkki ei näy kokonaan. Päähuomio kohdistuu haudalla olevaan taideteokseen, joka on useimmiten muotokuva vainajasta. Lopussa on erillinen taiteilijaluettelo sekä luettelo henkilöistä, joiden haudoilla kuvatut taideteokset ovat. Henkilöluetteloon on merkitty haudan sijainti numeroin. Kirjassa on myös Helsingin Läntisen hautausmaan kartta. Nordströmin teos julkaistiin vuonna 1940 samanaikaisesti seuraavan teoksen kanssa. Nämä kaksi kirjaa täydentävät toisiaan. 74 Nervander 1883, Talvio 1927, esipuhe [2 3]. 14

19 H. J. Viherjuuren Helsingin hautausmaat kuvissa Helsingfors begravningsplatser i bilder käsittelee joitakin samoja hautamuistomerkkejä kuin Nordstömin teos, mutta siinä on lisäksi vuoden 1932 jälkeen haudoille pystytetyt huomattavimmat veistokset. Teoksen valokuvissa hautamuistomerkit on kuvattu kokonaan ja valokuvan alle on merkitty numerosarjalla kyseisen haudan sijainti hautausmaalla. Teoksessa on lisäksi yleiskuvia muutamista Helsingin hautausmaista. Lopussa on luettelo henkilöistä, joiden haudoista valokuvat ovat ja kartta Helsingin Läntisestä hautausmaasta. Ilmari Wirkkalan teos Suomen hautausmaiden historia vuodelta 1945 käsittelee hautausmaiden historiaa, hautausmaan perustamista ja lopettamista. Lisäksi luodaan katsaus hautajaisten kansantapoihin ja kansanomaiseen hautojen merkintään. Kirjassa käydään läpi hautojen ja hautapaikkojen virallista merkitsemistä sekä hautamuistomerkkien kehitystä. Siinä pohditaan myös vainajien muiston säilyttämistä, kun hautamuistomerkit tuhoutuvat. Kirjassa on havainnollinen piirroskuvitus, josta saa käsityksen esimerkiksi kansanomaisten puisten hautamerkkien rikkaasta ilmaisusta. Vilho Suomi ja Osmo Taka valitsivat teokseensa Tiet kaikki yhtyy täällä. Historiaa Helsingin Vanhalla hautausmaalla henkilöitä, jotka ovat rakentaneet Suomen maata ja kansaa sekä hautoja, joissa on selvästi näkyvä hautamonumentti tai jotain erikoista. Vuodelta 1966 olevan kirjan rakenne on selkeä: aukeaman vasemmalla sivulla on henkilön nimi ja elinaika vuosina sekä henkilön elämäkertatietoja. Aukeaman oikealla sivulla on valokuva hautamuistomerkistä. Lopussa on Vanhan hautausmaan kartta ja henkilöhakemisto, jossa viitataan kirjan sivuun ja lisäksi siinä on haudan sijainti korttelin ja rivin tarkkuudella. Voitto Viron teos Vanha hautausmaa. Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas ilmestyi vuonna Kirja oli niin suosittu, että se myytiin loppuun. Toiseen painokseen vuodelta 1993 Viro lisäsi kuluneiden vuosien aikana kuolleiden yleisesti tunnettujen henkilöiden haudat. 76 Alkusanojen jälkeen seuraa oppaan käyttöohje, jotta hautausmaalla kävijä voi suunnitella reitin haluamilleen haudoille. Lähteiden esittelyn jälkeen on lyhyt katsaus Helsingin hautausmaiden vaiheisiin. Hietanimen hautausmaa käydään läpi kortteleittain ja haudat esitetään järjestyksessä. Vainajan nimen ja lyhyen elämäkerran jälkeen on kuvaus 76 Viro 1993,

20 hautamuistomerkistä. Haudan sijainti ilmoitetaan kirjaimin ja numeroin. 77 Lopussa on haudattujen luettelo aihealueittain, taiteilijaluettelo ja hakemisto. Piirrettyjä karttoja Hietaniemen hautausmaan eri alueista on yhteensä kaksitoista sivua. Oppaassa teksti on pääosassa, sillä kuvaliitteitä on vain kahdeksan lehteä. Taiteilijainmäki ei vielä tuolloin ollut muodostunut omaksi rajatuksi alueeksi, mikä ilmenee siitä, että sinne siihen mennessä haudattuja on esitelty kirjan eri luvuissa. Oiva Alasen opinnäytetyö Hautamuistomerkkien symboliikka, tutkimus Helsingin evankelis-luterilaisten seurakuntien hautausmaista vuosina käsittelee hautamuistomerkkien symboliikkaa vähän. Siinä on katsaus Helsingin hautausmaihin, hautamuistomerkkien luokitteluun ja hautamuistomerkkien symboleihin. Niitä on havainnollistettu piirroksin ja valokuvin. Tutkimuksessa on laskettu erilaisten symbolien esiintyvyyttä hautamuistomerkeissä. Sankarihaudat ja Taiteilijainmäki on rajattu vuodelta 1985 olevan työn ulkopuolelle. Vuonna 1990 Pentti Lempiäinen ja Brita Nickels ovat toimittaneet kirjan Viimeiset leposijamme. Hautausmaat ja hautamuistomerkit. Kirjassa tarkastellaan yleisesti hautausmaiden kehitystä Suomessa ja niiden suunnittelua ja hoitoa. Hautamuistomerkkiperinnettä voidaan Suomessa seurata hautausmailla luvun lopusta. Ainoastaan muutama muistomerkki on säilynyt 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alusta. 78 Hautamuistomerkkiperinteen lisäksi selvitellään hautamuistomerkeissä olevia kuvia ja kirjoituksia. Myös vanhojen hautamuistomerkkien säilyttämiseen ja kunnostamiseen sekä uusien hankkimiseen liittyviä näkökulmia pohditaan teoksen artikkeleissa. Brita Nickelsin väitöskirja vuodelta 2006 on nimeltään Hautamuistomerkki elämän ja kuoleman tulkitsijana. Heikki Häiväojan, Kain Tapperin ja Matti Peltokankaan tekemät hautamuistomerkit Nickels tarkastelee väitöskirjassaan näiden kolmen kuvanveistäjän tekemiä hautamuistomerkkejä suhteessa länsimaisen hautataiteen perinteeseen. Jotkut tutkijat pitävät länsimaista hautataidetta rappioituneena, mikä johtuisi kuoleman irrottamisesta uskonnosta, kuoleman torjumisesta ja muuttumisesta ihmisen yksityisasiaksi. Nickelsin mukaan hautataiteen perinteeseen on syntynyt uusi vaihe, koska kuvanveistäjien 77 Viro 1993, Haudan numeroin ilmaistu sijainti muodostuu kolmesta numerosta: ensimmäinen tarkoittaa korttelia, toinen linjaa (riviä) ja kolmas hautaa. Numeroiden edessä kirjain U tarkoittaa uutta aluetta. Viron kirjassa tarkoitetaan vanhaa aluetta, kun ei ole kirjainta. Selvyyden vuoksi tässä tutkimuksessa lisään V-kirjaimen, kun on kyse haudasta, joka sijaitsee vanhalla alueella. 78 Nickels 1990,

21 tekemistä hautamuistomerkeistä välittyy erilaisia maailmankatsomuksellisia näkemyksiä kristillisten ajatusten lisäksi. Tätä hän ei kuitenkaan pidä rappiona, vaan osana suomalaista kuolemankeskustelua. Hänen tutkimuksensa mukaan länsimaisen hautataiteen traditio jatkuu elämän ja kuoleman merkityksen etsimisenä sekä kuoleman aavistelevana tulkintana hänen tutkimissaan hautamuistomerkeissä. Sosiaalisten luokkien arvostus tulee esiin eräissä muistomerkeissä. 79 Helsingin taidemuseon tutkija Marja Pehkonen käsittelee teoksessaan Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta järjestelmällisesti Helsingin hautausmaiden historiaa 1500-luvulta alkaen. Hän on tallentanut teokseensa hautausmaihin haudattujen elämäntarinoita. Teoksessa on kuvia hautausmaista ja hautamuistomerkeistä. Teos on vuodelta Taidehistorioitsija Liisa Lindgrenin teos Memoria. Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri on vuodelta Hän on tutkinut Suomen luterilaisilla hautausmailla 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun hautamuistomerkkejä. Hänen tutkimuskohteenaan ovat nimenomaan veistokset, jotka antavat läpileikkauksen tuon ajan Suomen kuvanveistotaiteesta. Hän tarkastelee muistomerkkien tekijöitä, käsityöläisiä ja taiteilijoita ja heidän työtään sekä tietotaidon siirtymistä sukupolvelta toiselle. Lindgrenin tutkimuksesta ilmenee, että hänen tutkimallaan aikakaudella suosittiin enkeli- ja surija-aiheita hautaveistoksissa. Lindgren tuo esiin hautausmaiden merkityksen tietoisesti rakennettuina muistojen säilyttämisen paikkoina. Hautausmaat muistomerkkeineen liittyivät yhteiskunnan vaikuttajien ja sivistyneistön muiston vaalimiseen samoin kuin esimerkiksi puheet, runot ja surusaatot. Nämä yhteisölliset tilaisuudet lujittivat yhteenkuuluvuutta ja vaikuttivat osaltaan yhteiskunnan kehitykseen. Lindgren pitää hautamuistomerkkejä ja hautausmaita tärkeinä kulttuuriaarteina. 80 Taiteilijainmäelle haudattuihin ja vielä haudattaviin henkilöihin keskittyvät Arto Teronen ja Jouko Vuolle kirjassaan Taiteilijakukkulalla. Suomalaisia taiteen tekijöitä. Teos on vuodelta Alussa on tiiviissä muodossa kuvaus siitä, miten Taiteilijainmäki on muodostunut omaksi ainutlaatuiseksi alueekseen vuosikymmenien kuluessa. 81 Kirjan pääasiallisena tarkoituksena on kertoa jokin vainajan persoonaa kuvaava tarina, mutta siinä on myös mukana yksityiskohtia joidenkin hautamuistomerkkien suunnitteluprosesseista. 79 Nickels 2006, tiivistelmä [1 2]. 80 Lindgren 2009, Teronen & Vuolle 2012,

22 2 TAITEILIJAINMÄEN HAUTAMUISTOMERKIT 2.1 Luokittelu ja ryhmittely Nickels on väitöskirjassaan luokitellut hautamuistomerkit niiden koon ja muodon mukaan viiteen luokkaan: hautaristi, hautakivi, hautareliefi, hauta/sotamonumentti ja hautaveistos. Hautaristeihin kuuluvat ulkoiselta hahmolta ristinmuotoiset muistomerkit. Hautakiviin kuuluvat perinteiset pysty- ja vaakakivet sekä niiden variaatiot. Hautareliefi-luokkaan kuuluvat hautakivet, joissa on muotokuva- tai muu reliefi. 82 Hautamonumentit ovat kooltaan huomattavia, monumentaalisia muistomerkkejä, ja niihin kuuluvat hautakammiot. Siitä huolimatta, että Nickels käsittelee kaikkia kuvanveistäjien eri luokkiin sijoitettuja hautamuistomerkkejä veistoksina, hän käyttää väitöskirjassaan vielä hautaveistos-luokkaa. Siihen kuuluvat plastiset 83 ja kolmiulotteiset veistokset, jotka poikkeavat perinteisistä hautaristeistä ja hautakivistä ulkoisten tunnusmerkkien perusteella. 84 Luokittelen tutkimuksessani hautamuistomerkit perinteisten hautamuistomerkkilajien pohjalta, jolloin merkittävinä tekijöinä jaottelussa ovat hautamuistomerkin muoto ja koko. 85 Tällä perusteella luokittelen Taiteilijainmäen hautamuistomerkit kolmeen pääluokkaan, joita ovat: klassiset ja niihin pohjautuvat hautakivet, veistokselliset hautamuistomerkit ja monumentaaliset hautamuistomerkit. Ensimmäisen pääluokan muodostavat klassiset ja niihin pohjautuvat hautakivet. Hautakivillä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan vaaka- ja pystykiviä, muistolaattoja, luonnonkiviä sekä pystykiviä, joissa on jotain erikoista perinteisiin pystykiviin verrattuna. Pystykivet ovat yleensä aluskiven 86 päällä. Vaaka- ja luonnonkivet voivat olla aluskiven päällä tai suoraan maahan asetettuja. Luonnonkivi voi olla myös metallisten jalkojen varassa. Ryhmittelen hautakivet neljään ryhmään, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden yhteisten ominaisuuksien tai seikkojen perusteella. En jaottele hautakiviä erikseen vaaka- ja pystykiviin, vaan jaottelen hautakivet sen mukaan, onko niissä risti-symboli. Haluan selvittää risti-kuvion yleisyyden Taiteilijainmäen hautamuistomerkeissä. 82 Reliefillä tarkoitetaan veistotaiteessa kohokuvaa, jossa kuvahahmon muodot liittyvät yhtenäiseen taustapintaan. Katso Forslund & Hämäläinen 2004, Plastinen on veistoksellinen, taipuisa, muovailtava, kolmiulotteisuutta korostava. Katso Forslund & Hämäläinen 2004, Nickels 2006, Nickels 2006, Laurasvaara 2003, 29. Pohjakivi, jalustakivi, aluskivi, kantakivi tarkoittaa maahan asennettua kiveä, jonka päälle muistomerkki asennetaan. 18

23 Kirjallisuudessa mainitaan, että risti-kuvio on yleinen hautamuistomerkeissä. 87 Taiteilijainmäellä ei ole hautaristejä. Yksi hautamuistomerkki on tosin T-ristin muotoinen, mutta koon perusteella luokittelen sen hautamonumentteihin. Klassisten ja niihin pohjautuvien hautakivien pääluokan ensimmäisen ryhmän muodostavat hautakivet, joissa on yksiselitteisen selvä kristillinen symboli risti (numerot 3, 7, 11, 36, 45). Ryhmän otsikko on kristillistä symboliikkaa sisältävät hautakivet ja siinä on viisi hautakiveä. Toisen ryhmän muodostavat hautakivet, joissa ei ole selvää kristillistä symbolia (numerot 1, 2, 4, 6, 9, 10, 31). Ryhmän otsikko on kristillisen perinteen mukaiset hautakivet ilman kristillistä symboliikkaa ja siinä on seitsemän hautakiveä. Kolmannen ryhmän muodostavat pystykivet, joissa on jotain erikoista edellisissä ryhmissä käsiteltyihin pystykiviin verrattuna (numerot 33, 41, 42). Ryhmän otsikko on perinteisten pystykivien muunnokset ja siinä on kolme hautakiveä. Neljännen ryhmän muodostavat hautakivet, joissa on luonnonkivi yksinään tai jonkin muun osan kanssa (numerot 23, 25, 26, 27, 28, 30, 35, 38, 40). Ryhmän otsikko on luonnonkivet ja siinä on yhdeksän luonnonkiveä. Hautakivien luokassa on siis yhteensä 24 hautakiveä. Kaikista Taiteilijainmäen hautamuistomerkeistä hautakiviä on lähes puolet, sillä hautamuistomerkkejä siellä on yhteensä 50. Toisen pääluokan muodostavat veistokselliset hautamuistomerkit. Veistokselliset hautamuistomerkit ryhmittelen yhteisten seikkojen perusteella neljään ryhmään. Ensimmäisen ryhmän muodostavat hautamuistomerkit, joissa on ihmishahmo (numerot 8, 12, 14, 18, 29, 37). Ryhmän otsikko on muotokuvalliset hautamuistomerkit ja siinä on kuusi hautamuistomerkkiä. Toisen ryhmän muodostavat hautamuistomerkit, joissa on metallinen veistos sileäksi hiotun, suorakulmaisen kiven päällä (numerot 21, 22, 24, 34). Ryhmän otsikko on hautaveistokset ja siinä on neljä hautaveistosta. Kolmannen ryhmän muodostavat hautamuistomerkit, joissa hallitsevana osana on veistos (numerot 5, 44, 48, 49, 50). Aluskivi on vaatimaton tai sitä ei ole. Ryhmän otsikko on veistokset itsenäisinä hautamuistomerkkeinä ja siinä on viisi veistosta. Neljännen ryhmän muodostavat hautamuistomerkit, joissa on veistoksen lisäksi runosäe (numero 20, 32). Ryhmän otsikko on runosäkeen sisältävät veistokset ja siinä on kaksi veistosta. Veistoksellisia hautamuistomerkkejä on yhteensä 17 kappaletta. Kaikista Taiteilijainmäen hautamuistomerkeistä veistoksellisia hautamuistomerkkejä on reilu kolmannes. 87 Lempiäinen 1990b, 57; Aaltonen et al. 2005,

24 Kolmannen pääluokan muodostavat monumentaaliset hautamuistomerkit. Ryhmittelen monumentaaliset hautamuistomerkit kolmeen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän muodostavat kooltaan huomattavat, mutta varsin yhtenäiset hautamuistomerkit (numerot 15, 17, 39, 43, 46, 47). Ryhmän otsikko on hautamonumentit ja siinä on kuusi monumenttia. Toisen ryhmän muodostavat hautamuistomerkit, joihin on yhdistetty kahta kivilaatua (numerot 13, 16). Ryhmän otsikko on hautamonumenttien muunnokset ja siinä on kaksi hautamuistomerkkiä. Kolmannessa ryhmässä on yksin omassa ryhmässään Taiteilijainmäen ainoa hautakammio (numero 19) ja otsikko on hautakammio. Monumentaalisia hautamuistomerkkejä on yhteensä yhdeksän. Kaikista Taiteilijainmäen hautamuistomerkeistä monumentaalisia hautamuistomerkkejä on vajaa viidennes. Huomioin niin sanotun päävainajan kuolinvuoden. Hautakivien ajoituksesta oletan, että se on mahdollisimman lähellä vainajan kuolinvuotta. Kaikkien veistoksellisten ja monumentaalisten hautamuistomerkkien suunnittelijat tai kuvanveistäjät ovat tiedossa ja useimmista myös valmistusvuosi. Hautamuistomerkkien pienempi lukumäärä verrattuna vainajien lukumäärään selittyy sillä, että samaan hautaan on haudattu useampi henkilö, joita ovat puoliso ja yhdessä tapauksessa lapsi. Hautamuistomerkkien käsittelyjärjestys on karkeasti ottaen pienimmistä ja yksinkertaisimmista suurimpiin ja monimutkaisimpiin. Järjestys ei ole aukoton, sillä hautamuistomerkin sijoittumiseen luokan eri ryhmiin vaikuttaa muodon ja koon lisäksi jokin yksityiskohta. Esimerkiksi hautakivistä olen poiminut omaksi ryhmäksi sellaiset, joissa on risti. Niiden kertomassa suuntaudutaan eteenpäin, niissä on ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä ja niissä on kristinuskosta kertova symboli. Tällaisten kristillisiksi määriteltyjen hautamuistomerkkien lisäksi Nickels on löytänyt uutena asiana erilaisia maailmankatsomuksellisia näkemyksiä ilmentäviä hautamuistomerkkejä. Niissä kuolemanjälkeinen elämä on mahdollisuus, jota ei ole suljettu pois. Muistomerkit esittävät elämän arvokkaana muistona, joka herättää surua ja kaipausta. Niissä voi olla mystisiä ja filosofiseen pohdintaan viittaavia piirteitä. Tällaisten hautamuistomerkkien kertoma suuntautuu taaksepäin menneisyyteen Nickels 2006, tiivistelmä [1]. 20

25 2.2 Hautamuistomerkkien kuvaukset Klassiset ja niihin pohjautuvat hautakivet Kristillistä symboliikkaa sisältävät hautakivet Runoilija Elina Vaaran ( ) musta pystykivi pienen aluskiven päällä on muodoltaan lähes neliö (numero 3). 89 Hautakivi on lohkottu sivuista ja takaa. Etupuoli jakautuu kahteen alueeseen: vasemmalla lohkotulla alueella on koko kiven korkuinen risti, mikä muodostuu syvään sahatusta pysty- ja vaakaurasta, kun kiven muu etuosa on kokonaan kiiltäväksi hiottu. Kiven yläreunaan on kaiverrettu vainajan omakätinen nimikirjoitus keksityllä kirjailijanimellä Elina Vaara 90 ja sen alle vainajan oikea nimi Kerttu Elin Wehmas o.s. Sirén sekä syntymä- ja kuolinpäivämäärät tähti- ja ristimerkkeineen. Hautakiven edessä ja oikealla sivulla on vaakatasossa viisi kivistä laattaa. Vaara julkaisi runoteoksia, satukirjoja ja matkakuvauksia Italiasta. Hän oli myös merkittävä kääntäjä. 91 Hautakivessä on kristillisenä symbolina tyylitelty latinalainen risti ja vainajan kirjallisesta ammatista kertovana symbolina nimikirjoitus kirjailijanimellä. Säveltäjä, kapellimestari George de Godzinskyn ( ) kauttaaltaan kiiltäväksi hiottu pystykivi on kapean kannan varassa paksulla kiiltäväksi hiotulla aluskivellä (numero 7). Punaisesta graniitista valmistettu hautakivi muistuttaa muodoltaan pystysuoraan nostettua flyygelin kantta. Kiven yläreunassa on nuottiavain, jonka alla on vainajan nimi isoin kirjaimin. Kiven vasemmassa alanurkassa on latinalainen risti. Nuottiavain, vainajan nimi ja latinalainen risti ovat metallista. Nimen alle on kaiverrettu ja kullattu syntymä- ja kuolinpäivämäärät tähti- ja ristimerkkeineen. Kiven eteen oikealle on sijoitettu vaakalaatta, jossa on seitsemän pyöreää reikää. De Godzinskyn monipuoliseen uraan viihdemusiikin alalla kuului muun muassa esiintymiskiertueita säestäjänä ja kapellimestarina sekä laaja sävellystuotanto. 92 Nuottiavain kertoo ansioitumisesta musiikin alalla. 93 Hautakivi itsessään symboloi soitinta, joka oli vainajalle tärkeä työväline. Hautakivessä on kristillinen symboli ja vainajan elämäntyöstä ja ammatista kertovia symboleja. 89 HSRKKA HT Ee1 Haudan järjestelyn selvitys ja piirustus Vehmas, Kerttu Elin. 90 Teronen & Vuolle 2012, Teronen & Vuolle 2012, 65, Jalkanen 2004, Lempiäinen 1990b,