VARKAUDEN HURUSLAHDEN JA HAUKIVEDEN TBT-TARKKAILU ERILLISSELVITYS 2016

Transkriptio

1 SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY A POHJOIS-SAVON ELY STORA ENSO OYJ, VARKAUDEN TEHTAAT VARKAUDEN KAUPUNKI JOROISTEN KUNTA VARKAUDEN HURUSLAHDEN JA HAUKIVEDEN TBT-TARKKAILU ERILLISSELVITYS 216 JOENSUU MINNA I KUKKONEN

2 LUONNOS S I S Ä L L Y S, T ivistelm ä 1.JO HDA N T O T A R KKA IL U N T A R KO IT U S JA P ER U S T E T A R KKA IL U N S IS Ä L T Ö VEDEN L AA DU N JA KU O R M IT U KS EN T A R KKA IL U (P Ä Ä S T Ö T A R KKA IL U ) SEDIMENTTITUTKIMUKSET Pohjasedimentti Bruttosedimentaatio KALASTO TARKKAILUN TULOKSET PIRTINVIRRAN HAITTA-AINEPITOISUUDET JA PÄÄSTÖTARKKAILU BRUTTOSEDIMENTAATIO SEDIMENTTINÄYTTEET KALASTOTARKKAILUN TULOKSET...18 Liitteet Kartat Vuoden 216 tulosaineisto 2

3 TIIVISTELMÄ Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy suoritti Haukiselän haitta-ainetarkkailun vuonna 216. Tarkkailuun kuului vesinäytteitä, bruttosedimentaationäytteitä, sedimenttinäytteitä, kalanäytteitä sekä kalastoselvityksiä. Voimakanavan keskimääräinen vuorokausivirtaama oli 7683 tuhatta m 3. Alkuvuodesta virtaama oli melko tasaisesti tuhat kuutiota vuorokaudessa. Loppuvuodesta virtaama oli matalampi ja siinä oli suurempia vaihteluita. Vesinäytteiden pitoisuudet raskasmetallien ja organotinojen osalta olivat vähäisiä tai alle määritystarkkuuden. Myös niiden kuorma oli vähäinen. Organotinojen ja raskasmetallien määrä mitattiin sedimentoituvasta aineesta ja sedimenteistä. Huruslahdella kiintoaineen määrä sedimentoituvassa aineessa ja organotinojen pitoisuus kiintoaineessa oli suurempi kuin alapuolisilla vesialueilla. TBT:n osuus oli myös keskimäärin suurempi Huruslahdella kuin muilla alueilla. Huruslahdella näyttäisi olevan erityisesti avovesiaikaan voimakanavan pumppauksesta sekä runsaasta veneliikenteestä johtuen virtauksia, jotka nostattavat pohjasedimenttiä, kuten aiemmissakin selvityksissä on todettu. Pöllyävässä sedimentissä TBT-pitoisuus on korkea, mikä viittaa siihen, että sedimentti yhä toimii sen lähteenä. Alapuolisten alueiden sedimentaatio- ja sedimenttitulokset sekä pitoisuudet olivat yleisesti matalampia ja viittasivat TBT:n hajoamiseen. Sedimentoituvan aineksen organotinapitoisuudet Huruslahdella olivat vuonna 29 tehtyä tutkimusta matalammat, minkä mukaan haittavaikutus kuitenkin on vähentynyt. Pohjasedimenttinäytteenotto ja analysointi haitta-aineiden osalta tehtiin vuonna asemalta, jotka oli tutkittu myös vuonna 215. Vuoden 216 aluekohtaiset keskiarvopitoisuudet organotinojen ja raskasmetallien osalta asettuivat vuosien 29 ja 215 väliin. Myös asemakohtaisissa pitoisuuksissa vuoden 216 tulokset asettuivat vuosien 29 ja 215 väliin. Tulosten mukaan organotinojen ja osin raskasmetallien pitoisuustaso on jonkin verran laskenut vuodesta 29 ja TBT:n hajoaminen Huruslahden alapuolella on pidemmällä. Organotinojen osalta väheneminen on selvintä Huruslahden alueella. Huruslahden sedimenttinäytteiden tributyylitinan normalisoidut pitoisuudet ylittyivät lähes kaikissa inäytteissä ruoppausmassojen laatukriteeritason 2. Huruslahden alapuolella ylityksiä oli vain muutama. Niin organotinojen kuin raskasmetallienkin osalta oli asemia, joilla pitoisuudet olivat muita selvästi korkeammat. Tahkonselän - Huruslahden alapuolella. Aseman HT9 syvänteessä, joka sijaitsee heti Pirtinvirran alapuolella Lehtoniemen edustalla, osa raskasmetallipitoisuuksista oli muita asemia huomattavasti korkeampia 3-1 cm näytteessä. Sama oli havaittavissa myös vuoden 215 tuloksissa. Samalla asemalla sedimentin koostumus oli muutenkin muista poikkeava; siinä oli mm. paljon kuitua ja soraa. Osa Natura-alueen raskasmetallipitoisuuksista oli myös ylävirran asemia korkeampia. Kalojen organotinojen pitoisuudet olivat aiempia mittauksia matalampia. Korkeimmat pitoisuudet niiden sekä elohopean osalta mitattiin Huruslahdesta pohjia pöyhivästä kiiskestä. Pitoisuudet eivät selkeästi aiheuta tarvetta rajoittaa kalan käyttöä. 3

4 1.JO HDA N T O 1.1 T arkkailuntarkoitusjaperuste Varkauden Huruslahden sedimentin tila on tutkimusten mukaan kuormittunut orgaanisilla haitta-aineilla, erityisesti orgaanisilla tinayhdisteillä sekä raskasmetalleilla lähinnä elohopealla. Saastumisen vaikutukset on havaittu ulottuvan yli 5 km alavirtaan aina Haukiveden Natura-alueelle asti. Saastuneen alueen kunnostusmenetelmäksi päätettiin vuonna 213 päättyneen YVA-prosessin perusteella luontainen monitoroitu puhdistuminen, missä tarkkaillaan saastuneen alueen vaikutuksia alapuolisessa vesistössä. Ohjelman sisältö perustuu FCG, suunnittelu ja tekniikan ilmestyneeseen raporttiin P23443P1: Huruslahti, Varkaus, kunnostusvaihtoehto +: monitoroitu luontainen puhdistuminen. Tarkkailussa on mukana viisi osa-aluetta: Unnukka (tausta-alue), Huruslahti, Huruslahti- Tahkosalmi, Tahkosalmi-Linnansaaren Natura-alue ja Linnansaaren Natura-alue. Tavoitteena on seurata tarkkailualueen puhdistumista ja haitta-aineiden kulkeutumista sekä haitta-aineista aiheutuvia haittoja. Huruslahden kunnostustarkkailu aloitettiin vuonna 216 Haukiveden päivitetyn ( ) yhteistarkkailuohjelman yhteydessä. 2.T A R KKA IL U N S IS Ä L T Ö Tarkkailu koostui veden, pohjasedimentin, bruttosedimentaation sekä kalaston ja kalojen haitta-aineiden tarkkailusta. 2.1 Vedenlaatu japäästötarkkailu Vedenlaadun tarkkailu tehdään Pirtinvirran yhteistarkkailun havaintoasemalta. Kiintoaineen (4 krt/vuosi) ja haitta-aineiden (2 krt/vuosi) määritys tehdään Pirtinvirran vesinäytteistä. Haitta-aineista analysoidaan orgaaniset tinayhdisteet, nikkeli, kupari, sinkki, tina ja elohopea. Virtaamatietoina käytetään Stora Enso Oyj:n voimakanavan jatkuvatoimista mittausta. 2.2 Sedimenttitutkimukset Sedimenttitutkimukset jakautuvat pohjasedimentti- ja bruttosedimentaatiotutkimuksiin Pohjasedimentti Vuoden 216 selvitykset perustuivat aiempiin selvityksiin (Ramboll 29 ja FCG 215). Asemia on 13 ja ne on määritelty vuoden 215 tehtyjen selvitysten mukaan: H4, H3, H2, H9, HT9, LD6, L12, L17, L19, L33, N5, T2 ja T5. Asemat on esitetty FCG, suunnittelu ja 4

5 tekniikan ilmestyneessä raportissa P23443P1: Huruslahti, Varkaus, kunnostusvaihtoehto +: monitoroitu luontainen puhdistuminen. Analyyseihin otettiin sedimenttipatsaan syvyydet cm ja cm. Ylimääräiset näytteenosat ja reservinäytteet pakastetaan mahdollisia myöhemmin sovittavia lisäanalyysejä varten Bruttosedimentaatio Tutkimus toteutetaan vuoden 29 bruttosedimentaatiotutkimusasemilla, kahdella eri kohteella, kahdesta eri syvyydestä ja kahdella rinnakkaisella sedimentaatiokeräimellä. Putken halkaisija on 55 mm ja korkeus 4 mm. Näyteasemat ovat Huruslahdella 11 m ja 18 m. Siitinselällä (osa-alue Huruslahti-Tahkosalmi) näytesyvyydet olivat 5 m ja 1 m. Näytteistä analysoidaan kiintoainepitoisuus, hehkutushäviö, orgaaniset tinayhdisteet (monobutyylitina, dibutyylitina, tributyylitina ja trifenyylitina), elohopea, kadmium, kromi, kupari, lyijy, nikkeli, sinkki, tina ja arseeni. 2.3 Kalasto Yhteistarkkailuohjelman mukainen koekalastus tehdään seuraavilla alueilla: Akonniemi, Siitinselkä ja Vuoriselkä. Yhteistarkkailuohjelmasta poiketen mukana on Huruslahti. Vuoriselän koekalastus tehdään tarkkailuohjelman mukaisesti koetroolauksena vuonna 217. Tutkimuskohteina ovat kalaston rakenne sekä kalojen sisältämä organotina ja elohopea. Haitta-aine määritykset tehdään mahdollisuuksien mukaan hauesta, ahvenesta ja kiiskestä, joista vm. on merkittävä norpan ravintokala. Kaloista hauki kuvastaa ravintoketjukulkeutumista ja tärkeänä ravintokalana ihmisiin kohdistuvaa altistusta. Kiiski pöyhii pohjaa ja yhdessä ahvenen kanssa ne kuvastavat haitta-aineiden ravintoketjukulkeutumista. 3. TARKKAILUN TULOKSET Vesi-, sedimentti- bruttosedimentaatio- ja kalanäytteenotto sekä koekalastus vuonna 216 tehtiin taulukon 1 mukaan. Viimeinen sedimenttikeräintyhjennys tehtiin vuoden 217 puolella. Näytteet analysoitiin taulukon 2 mukaisissa laboratoriossa lähes kaikkien määritysten osalta akkreditoiduin menetelmin. Akkreditoimattomia oli sedimentin tina- ja happohajotetut elohopeamääritykset. Organotinat olivat akkreditoiduin menetelmin. Taulukko 1. Näytteenottoajankohdat. Vesinäytteiden osalta lihavoituna ne kerrat, kun organotinat ja metallit määritettiin Tarkkailukohde Näytteenottoajankohdat Vesinäytteet, Pirtinvirta 21.3., 19.5., 24.8., 3.1. Bruttosedimentaatio 29.3., 21.6., 3.8., 14.9., 18.1 Sedimenttinäytteet 12.8., 19.8., Koekalastus

6 Taulukko 2. Hankintalaboratotiot. SKYT = Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Ramboll Finland Oy, MetropoliLab Oy, Eurofins Viljavuuspalvelu Oy. Määrityskohde Raskasmetalit Organotinat+tina Saves Vesinäytteet SKYT Ramboll Sedimentaationäytteet SKYT Ramboll Sedimenttinäytteet SKYT Ramboll - rinnakkaiset 2 kpl Ramboll MetropoliLab Kalanäytteet Ramboll (Hg) Ramboll Eurofins Ramboll 3.1 Pirtinvirran haitta-ainepitoisuudet ja päästötarkkailu Virtaamatiedot on saatu Stora Enso Oyj:ltä. Virtaamaa mitataan Voimakanavasta ja Ämmäkoskesta. Vesi virtaa Voimakanavasta Huruslahteen ja Pirtinvirran kautta pois. Virtaaman lisäksi Huruslahteen tulee jonkin verran vesiä valuma-alueelta. Vuoden 216 vuorokausivirtaama Voimakanavassa ja Ämmäkoskessa on kuvassa 1. Voimakanavan keskivirtaama oli 89 m 3 /s, minimivirtaama oli 12 m 3 /s ja maksimivirtaama 123 m 3 /s (minimivirtaama 12 m 3 saattaa olla kuvan perusteella virheellinen luku, ilman 3 m 3 ). 2 Virtaam a1 m 3/d Voim akanava N.otto Ä m m äkoski T am m i Helm i M aalis Huhti T ouko Kesä Heinä Elo S yys L oka M arras Joulu Kuva 1. Voimakanavan ja Ämmäkosken virtaama vuonna 216. Ämmäkosken patoluukut ovat välillä kiinni, jolloin virtaamaa ei ole. Vesinäytteiden otto on merkitty ympyröillä. Punaisten ympyröiden näytteistä määritettiin organotinat ja metallit. X-akselilla kuukaudet ja päivät, Y-akselilla virtaama. Vesinäytteet otettiin Limnos-näytteenottimella Pirtinvirrasta 1 metrin syvyydeltä. Organotinayhdisteiden ja tinan pitoisuudet lähetettiin analysoitavaksi Ramboll Analyticsin laboratorioon, missä määritykset tehtiin akkreditoiduin menetelmin. Muut analyysit tehtiin Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa akkreditoiduin menetelmin. Pirtinvirran vedestä ei havaittu elohopea, tinaa eikä sinkkiä kummallakaan havaintokerralla. Keväällä havaittiin vähäinen määrä mono-oktyylitinaa (taulukko 3). Tributyylitinaa, jolle on määritetty ympäristölaatunormi (VNa 868/21: vuosikeskiarvo,2 µg/l, yksittäinen näyte max.,15 µg/l) ei havaittu (määritysraja TBT,2 µg/l, muut,1 6

7 µg/l.). Molemmilla kerroilla havaittiin vähäiset määrät nikkeliä ja kuparia. Pitoisuudet, vuorokausikuormat ja pitoisuus kiintoaineessa ovat taulukossa 3. Organotinojen kuorma oli vähäinen. Taulukko 3. Pirtinvirran veden kiintoaine, organotina, kupari ja nikkelipitoisuus (µg/l), vuorokausikuorma (g/d) sekä ainepitoisuus kiintoaineessa (mg t. g/kg). P vm K-aine M ono-oktyylit. Kupari N ikkeli m g/l kg/d µg/l µg/d m g/kg µg/l g/d g/kg µg/l g/d g/kg ,5 11,2 15 1,3 2,1 16 1, , ,3 17 3,8 27 1,7 1,8 13, , Bruttosedimentaatio Huruslahden ja Siitinselän bruttosedimentaationäytteitä saatiin kuudelta eri aikajaksolta (taulukko 1). Keräimet laitettiin ensimmäisen kerran 27.1., nostettiin ja laskettiin jäiden lähdön jälkeen takaisin 1.5. Inkubointiajat olivat 62 vrk, 42 vrk, 43 vrk, 34 vrk ja viimeisellä kerralla ( ) 92 vrk. Viimeinen kerta oli muita selvästi pidempi ja ajoittui jäiden muodostumiseen ja sen jälkeiseen aikaan. Kaikista keräimistä ei aina saatu näytteitä: - Tammi-maaliskuussa virta kulutti jäät Siitinselän 1 m keräimen ankkuroinnista. Keräin oli liikkunut ja putket hävinneet. - Kesä-elokuussa Huruslahden 18 m keräimen köysi oli katkaistu ja putket pohjassa, eikä näytettä saatu. - Tammikuussa 217 Siitinselän keräimien putket olivat saaneet sedimenttiä sisäänsä, ts. keräin liikkunut. Bruttosedimentaation mittaaminen toimi teknisesti periaatteessa hyvin. Kenttämestarilla oli joitain huomioita toiminnasta. Siitinselän paikka on ok. Kesällä vesiliikennettä on alueella kohtalaisen paljon, esim. uistelijoita, jolloin kunnollinen merkitseminen on tärkeää. Huruslahden paikka on sinänsä ongelmallinen, että alueella on kesällä paljon vesiliikennettä. Huruslahti on paikoin syvä, paikoin melko matala, jolloin vesiliikenne matalammissa paikoissa voi sedimenttiä pöllyttää. (MK:n huomio: se on toisaalta tutkimuksen tarkoitus eli selvittää liikkuvan sedimentin määrää ja arvioida sen riskiä). Huruslahdessa myös suuri uistelijoiden määrä on hankala ankkuriköysien virittämisen kannalta, sillä kulkuväylä on varsin kapea siinä paikassa. Viime kesänä kertaalleen toinen ankkuriköysi oli pistetty puukolla tms. poikki. Talvella jääolot vaihtelevat reippaasti vuodesta toiseen. Viime ja tänä talvena jäätilanne oli ok sedimenttikeräimen tienoilla. Sedimentaationäytteistä analysoitiin Savo-Karjalan ympäristöntutkimus Oy:n laboratoriossa kiintoaine, kiintoaineen hehkutushäviö ja -jäännös sekä raskasmetalleja. Orgaaniset tinayhdisteteet ja tinan määritti Ramboll. Sedimenttikeräinten sijainnit olivat samat kuin vuonna 29 (Ramboll 29) tehdyssä tutkimuksessa. Kiintoaineen lisäksi määritettiin kuiva-aine ja kuiva-aineen hehkutusjäännös sekä kevennys. Aiemmassa (Ram- 7

8 boll 29) tutkimuksessa on määritetty kiintoaine, joten myös tässä tutkimuksessa laskettiin ainepitoisuudet kiintoainetta kohden. Kiintoaineen ja kuiva-aineen välinen korrelaatio oli,98, joten ne vastasivat hyvin toisiaan. Kiintoainepitoisuudet keräinten näytteissä olivat suuremmat Huruslahdessa kuin Siitinselällä. Orgaanisen aineksen osuus kiintoaineesta vaihteli % välillä. Siinä ei asemien välillä ollut suuria eroja, mutta näytekertojen välillä oli eroja siten, että maaliskuun näytteessä osuus oli yleensä korkein. Organotinojen pitoisuus kiintoaineessa oli Huruslahdella suurempi kuin Siitinselällä (kuva 2). Suurimmat pitoisuudet olivat matalalla asemalla (11 m) alkukesästä sekä talven alun (loka-tammikuu) näytteessä. Syvännekohtaisilla, eri syvyyksissä olevilla keräimillä pitoisuuserot olivat pieniä. Verrattaessa pitoisuuksia vuonna 29 tehtyihin sedimenttikeräinnäytteisiin ( ja ) olivat pitoisuudet matalampia. TBT:n osuus oli suurempi Huruslahden näytteissä kuin Siitinselän näytteissä. Siitinselän näytteiden kokonaispitoisuudet olivat yleisesti pieniä, jolloin muiden organotinojen määrät voivat jäädä alle mittaustarkkuuden ja TBT:n prosenttiosuus korostuu, esim. Siitinselkä 5 m O rganotinaµg/kg M BT DBT T etrabt T BT M O T Huruslahti11 m Huruslahti18 m S itins.5 m S itins.1 m O rganotina% M BT DBT T etrabt T BT M O T Huruslahti11 m Huruslahti18m S itins.5 m S itins.1 m Kuva 2. Sedimenttikeräimien organotinatpitoisuudet kuiva-aineessa. Kaikista syvyyksistä ja asemista ei ole näytettä. Ylemmässä kuvassa organotinojen summapitoisuus sekä saman ajankohdan vuoden 29 kokonaispitoisuus. Alemmassa kuvassa on eri yhdisteiden suhteet. 8

9 Kuvassa 3 on sedimenttikeräinten raskasmetallipitoisuuksia kiintoaineessa. Tinan pitoisuudet ovat selvästi Huruslahdella korkeammat kuin Siitinselällä. Em. lisäksi Siitinselän kesäkuun pitoisuus oli korkea. Alkuvuoden tinapitoisuudet olivat matalimmat. Myös elohopea ja kupari olivat korkeammat Huruslahdella, mutta muuten metallien pitoisuustasoissa ei ollut suuria eroja asemien tai syvyyksien välillä. Mittauskertojen välillä oli jonkin verran eroja. Pitoisuudet olivat korkeimmat useimmiten tammikuun näytteissä ja osin alkuvuoden (maaliskuu) näytteissä, mihin todennäköisesti vaikuttaa kiintoaineen muutoin vähäinen määrä jääkannen alla: olosuhteet ovat vakaat, vedestä ei laskeudu ainesta ja vesi on vahvasti kerrostunut. m g/kg Hg Kadm ium T ina Huruslahti11 m Huruslahti18m S itins.5m S itins.1 m m g/kg Arseeni L yijy Huruslahti11 m Huruslahti18m S itins.5m S itins.1 m m g/kg Kupari N ikkeli Krom i Huruslahti11 m Huruslahti18m S itins.5m S itins.1 m m g/kg S inkki Huruslahti11 m Huruslahti18m S itins.5m S iitins.1 m Kuva 3. Sedimenttikeräinnäytteiden raskasmetallipitoisuudet kiintoaineessa vuonna 216 Aineksen kertyminen/sedimentaatio pinta-alaa kohden oli suurinta kesällä (kuva 4). Talvella, jääkannen alla aineksen kertyminen oli hyvin vähäistä. Huruslahden viimeinen inkubointiaika oli loka-tammikuu, jolloin aluksi oli avovesikautta, jolloin veden kierto ja tuulet sekoittivat vettä sekä sedimenttiä ja sen jälkeen jäätyminen ja jääkansi vakain olosuhtein. Huruslahden sedimentaatio oli myös selvästi Siitinselkää suurempi. Raskasmetallien osalta kuvassa ovat vain elohopea ja lyijy, mutta myös muiden metallien kertyminen keskittyi kesään. Virtaamat pohjan läheisyydessä ovat Huruslahdella verrattain suuret johtuen Voimakanavan pumppauksesta sekä kesällä myös vilkkaasta veneliikenteestä. Huruslahden ja Siitinselän sedimentaatioerot ovat talvella pienemmät kuin kesällä, mikä viittaa siihen, että voimakkaat virtaukset sekoittavat sedimenttiä, nostattaen kiintoainetta ja sen mukana haitta-aineita erityisesti avovesi-/kesäaikaan. Sedimenttikeräinten ja vesinäytteiden tulosten mukaan organotinat ja raskasmetallit kulkeutuvat pääsääntöisesti kiintoaineen mukana ja pitoisuudet ja määrät ovat suurimpia Huruslahdella ja vähäisempiä Siitinselällä. Eri organotinayhdisteiden suhteet vaihtelevat siten, että Huruslahdella TBT:n osuus on 9

10 keskimäärin suurempi kuin Siitinselällä, mikä viittaa pidemmälle menneeseen hajoamiseen viime mainitulla alueella sekä siihen, että Huruslahdella virtaukset pöllyttävät pohjasta kontaminoitunutta, TBT:a sisältävää sedimenttiä. Vuoden 216 sedimenttikeräinten organotinojen pitoisuus kiintoaineessa oli vuoden 29 tuloksia pienempi, minkä mukaan alueilla tapahtuisi hidasta puhdistumista. Sedimenttikeräinten käyttö tulosten perusteella olisi tarpeen jatkossakin. Talven pitoisuuksilla voisi olla mahdollista seurata pitoisuusmuutoksia yleisesti, koska ulkopuolisten tekijöiden (tuuli, sedimentoituminen) vaikutus on vähäistä. Kesältä taas saa yleiskuvaa kertymismääristä. Inkubointiaikoja (á noin 6 vrk) voisi olla kolme Kintoainem g/m 2/d O rganotinatµg/m 2/d Huruslahti11 m Huruslahti18m S itins.5m S itins.1 m Hgµg/m 2/d Huruslahti11 m Huruslahti18m S itins.5m S itins.1 m Huruslahti11 m Huruslahti18m S itins.5m S itins.1 m P bµg/m 2/d Huruslahti11 m Huruslahti18m S itins.5 m S itins.1 m Kuva 4. Kiintoaineen, organotinojen, elohopean ja lyijyn kerääntyminen. 3.3 Sedimenttinäytteet Sedimenttinäytteet otettiin jo aiemmissa tutkimuksissa mukana olleilta asemilta taulukon 4 mukaisesti Limnos-noutimella. Sedimenttiä otettiin cm ja cm siivuina ja säilöttiin lasipurkkeihin. Aiemmat näytesyvyydet (vuosina 29 ja 215) ovat olleet -2 cm ja 2-1 cm (-1 cm). Koska nostoja riittävään näytemäärään olisi tarvinnut tehdä kohtuuttomasti, muutettiin syvyydet vuonna 216 cm ja cm. Nostoja tehtiin 3-4 asemaa kohden. Sedimentin määrä vaikuttaa edustavuuteen ja määritystarkkuuteen. Näytteistä analysoitiin vesipitoisuus, hehkutushäviö, savespitoisuus (<2 µm:n fraktio), elohopea, kadmium, kromi, kupari, lyijy, nikkeli, sinkki, arseeni, tina ja orgaaniset tinayhdisteet taulukon 2 mukaisissa laboratorioissa. Asemilta H3 ja L19 tehtiin rinnakkaiset 3-1 cm syvyydestä eri laboratorioissa. Sedimenttinäytteenoton yhteydessä tehtiin sedimentistä aistinvaraisia ja silmämääräisiä havaintoja kenttälomakkeelle. Lisäksi sedimentin kerrospaksuuksia arvioitiin näytteenoton yhteydessä (näytteet ja näytteenottosyvyys) (liite x, vielä..). 1

11 Taulukko 4. Sedimenttinäytteiden havaintoasemat, näytteenottopäivä, aseman kokonaissyvyys ja patsaan korkeus O sa-alue T unnus pvm S yvyysm P atsaan korkeuscm Huruslahti H H ,8 26 H H Huruslahti-T ahkosalm i HT ,5 17 L 6D ,5 2 L ,8 25 T ahkosalm i-l innansaaren L L L ,6 23 L innansaarennatura-alue N T T ,5 3 Sedimenttinäytteiden kuiva-ainepitoisuus oli keskimäärin 119 g/l ja orgaanisen aineen osuus 2 %. Keskimääräinen organotinapitoisuustaso kuiva-aineessa oli Huruslahdella korkeampi kuin sen alapuolisilla asemilla (kuva 5). Huruslahden korkeimmat pitoisuudet olivat asemalla H2. Korkein organotinapitoisuus oli näytteessä L17 cm. Näin korkea pitoisuus viittaa ns. hippuun, ts. näytteessä on maalihippu tms., joka nostaa pitoisuutta. Samaiselta asemalta on myös aiemmin saatu korkeita tuloksia, mikä voisi viitata siihen, että sillä alueella on yleisesti suuria pitoisuuksia ja hippuja. Aseman L17 cm näytteestä ei tämän jälkeen mainita organotinojen osalta korkeasta pitoisuudesta. Natura-alueen organotinapitoisuudet olivat hyvin matalia, korkein kauimmaisella asemalla T5. Verrattaessa pitoisuuksia samoilta asemilta vuoden 215 näytteisiin olivat vuoden 215 arvot pääsääntöisesti vuoden 216 arvoja matalammat, poikkeuksen tekee asema H3, missä molempien syvyyksien pitoisuudet ovat korkeammat (kuva 5). Vuonna 29 tehdyn tutkimuksen pitoisuudet olivat Huruslahdella korkeampia kuin vuosien 215 ja 216. Asemalla HT9 2-1 cm pitoisuus oli vuotta 216 matalampi. Vuoden 29 aineistosta ei selvästi ollut kovinkaan montaa vastaavaa asemaa vuoden 216 selvityksen kanssa. Verrattaessa organotinojen pitoisuuksia keräinnäytteiden ja pohjasedimentin välillä olivat keräinnäytteiden pitoisuudet selvästi matalammat (kuva 6). Keräinnäytteiden eri syvyyksien pitoisuuksillakaan ei juuri ollut eroja. Raskasmetallien osalta samanlaista eroa ei ole nähtävissä, vaan pitoisuustaso keräinnäytteiden ja sedimenttinäytteiden välillä on suunnilleen sama (ei kuvaa). 11

12 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1,5 O T -sum m am g/kg r r 19 H4 H3 H2 H9 HT 9 L 6D L 12 L 17 L 19 L 33 N 5 T 2 T 5 Huruslahti Hl-T ahkosalm i T s-l innans.n.-alue L innans.natura-alue Kuva 5. Organotinojen pitoisuus sedimentissä vuonna 216 syvyyksiltä cm ja cm sekä vuoden 215 ja 29 näytteet -2 cm ja 2-1 cm syvyyksiltä. r syvyyden perässä (H3 ja L19) merkitsee rinnakkaista näytettä vuonna 216. O rganotinatµg/kgka O T -T BT T BT Hur H2 H9 S i HT 9 L 6D L 12 L 17 Huruslahti H.lahti-T ahkosalm i T s- Kuva 6. TBT:n ja muiden organotinojen summapitoisuus kuiva-aineessa keräinnäytteissä (Hur 11 ja 16 m sekä Sii 5 ja 1 m) sekä keräinten lähiasemien sedimenteissä cm ja cm näytteissä. Näyte L17 cm jätettiin pois hipun aiheuttaman ylikorkean pitoisuuden takia. Organotinayhdisteiden osuuksissa TBT:n osuus oli keskimäärin suurempi Huruslahdella kuin alapuolisilla asemilla (kuva 7). Poikkeuksen tekevät Linnansaaren alueen näytteet, joissa yhtä lukuun ottamatta TBT:n osuus oli 1 %. Se johtunee lähinnä siitä, että näissä näytteissä organotinojen määrä kokonaisuudessaan on hyvin matala (7-21 µg/kg ka) ja silloin TBT:n hajoamistuotteiden osuudet jäänevät alle mittaustarkkuuden ja ainoastaan TBT:a on saatu analysoitua. Näytteessä T5 cm kokonaistinapitoisuus (139 µg/kg ka) 12

13 oli suurempi ja TBT:n hajoamistuotteita saatiin myös mitattua. Samaisen näytteen tulokset viittaavat siihen, että TBT olisi hajonnut. L17 cm näytteessä korkea TBT:n osuus liittyy hippuun, joka kuvassa 5 näkyi huomattavan korkeana pitoisuutena. % O rganotinojenosuudet T BT M BT DBT T etrabt T risyklohekst T P ht r. r. H4 H3 H2 H9 HT 9 L 6D L 12 L 17 L 19 L 33 N 5 T 2 T 5 Huruslahti Hurusl.-T ahkosalm i T ahkos.-l innans.n.- alue L innans.n-alue Kuva 7. Organotinayhdisteiden osuudet kokonaismäärästä vuoden 216 sedimenttinäytteissä. Verrattaessa Vuoden 215, 216 ja aiempia (27-29) tuloksia keskenään alueittain keskimääräisellä tasolla, ovat aiemmat pitoisuudet yleisesti korkeampia kuin vuoden 215 ja 216 pitoisuudet (taulukko 5). Huruslahden ja Tahkosalmen välillä pitoisuudet olivat hieman nousseet aiempien ja vuoden 216 näytteiden välillä, mutta mittaepävarmuudet huomioiden, on taso suunnilleen sama. Yllättävää on myös se, että vuoden 215 keskipitoisuus on vuotta 216 matalampi. Eri vuosien keskiarvot eivät ole täysin vertailukelpoisia, koska näytteiden määrä ja sijoittuminen vaihtelevat, mutta vuoden 215 matalampi taso jatkuu myös asemakohtaisissa tuloksissa. Taulukko 5. Sedimenttien keskimääräinen organotina- ja raskasmetallipitoisuus -1 cm sedimentissä eri osa-alueilla tutkimusvuosina 215 ja 216 sekä aiemmissa tutkimuksissa. Tahkonsalmen- Linnansaaren Natura-alueen organotinoissa suluissa keskiarvo ilman aseman L17 cm korkeita pitoisuuksia. Näyteasemien määrä vuosittain vaihtelee. Huruslahti Hlahti-T ahkosalm i T ahkos-l innans.n a. L innansaarenn atura-alue Yhdiste/aine aiem m at aiem m at aiem m at aiem m at T BT µg/kg (64) S um m ao T µg/kg (177) Asmg/kg Cd m g/kg,8,5,7,4,8,4 1,4,8 Crm g/kg Cu m g/kg P bm g/kg N im g/kg Znmg/kg Hgm g/kg,6,3 1,1,8,3,9 <,1,9 <,1 13

14 Organotinojen mittaus, varsinkin matalista pitoisuuksista näyttää vaihtelevien tulosten perusteella olevan haasteellista. Osaltaan tuloksiin vaikuttanee se, että organotinat ovat hyvin mosaiikkimaisesti sedimentissä ja paikoin saattaa olla hippuja, jotka sitten nostavat pitoisuuksia ja laskevat kuin hajoamisastetta. Huruslahdella pitoisuudet ovat korkeampia ja mittaaminen varmempaa. Pitoisuuksien laskiessa epävarmuus mittaamisessa suurenee. Myös kahdessa rinnakkaisnäytteessä korkeissa pitoisuuksissa (H3 cm) erot rinnakkaisten välillä ovat pienemmät kuin näytteen L19 cm matalassa pitoisuudessa. Raskasmetallien osalta (myöhemmin) erot eivät ole matalissakaan pitoisuuksissa yhtä selviä. Normalisoidut pitoisuudet Sedimenttinäytteiden pitoisuuksien laskennallinen normalisointi tehtiin uudistetun ruoppaus- ja läjitysohjeen (Ympäristöopas 1 / 215) mukaisesti savi- ja orgaanisen aineksen suhteen, sillä haitta-aineet kiinnittyvät pääsääntöisesti ko. fraktioihin. Kuvissa 8-1 on verrattu näytekohtaisia normalisoituja pitoisuuksia vuosilta 215 ja 216 taulukon 6 laatukriteereihin. Taulukko 6. Ruoppausmassojen laatukriteerien alarajat (mg/kg) maalle läjitettäessä (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/215). Taso As Hg Cd Cr Cu Pb Ni Zn TBT Taso 1A. Haitta-aineilla ei vaikutusta läjityskelposuuteen 15,1, ,5 Taso 1B. Läjitettävissä ns. hyvälle ja tyydyttävälle läjitysalueelle 5, ,3 Taso 1C. Läjitettävissä hyvälle paikalle -, ,1 Taso 2. Pääsääntöisesti läjityskelvoton * 7 1 2, ,15 *Haitta-ainepitoisuuksiltaan ylimmän laatukriteeritason (taso 2) ylittävä ruoppausmassa, jota pidetään haitallisuuden takia pääsääntöisesti vesistöön läjityskelvottomana (voidaan sijoittaa vesiympäristöön, jos maalle sijoittamisen vaihtoehto on ympäristön kannalta huonompi ratkaisu). Vain poikkeustapauksissa hyväksyttävissä oleva vesistöläjitys edellyttää hyvää läjitysaluetta, perusteellista riskitarkastelua ja riskinhallintatoimenpiteiden arviointia. Huruslahden TBT:n normalisoidut pitoisuudet ylittivät tason 2 lähes kaikissa näytteissä, kuten ylittivät myös vuoden 215 näytteissä (kuva 8). Huruslahden alapuolella taso ylittyi vain L6D cm näytteessä. Jos käytetään normalisoimattomia pitoisuuksia ja vertailutasona VN:n asetusta 214/27, ylittävät Huruslahden näytteistä H4 cm ja H2 & cm alemman ohjearvon. Linnansaaren aseman T5 pitoisuudet olivat hieman koholla verrattuna muihin Natura-alueen asemiin, kuten olivat vuoden 215 tutkimuksissa. 14

15 ,7,6,5,4,3,2,1 T BT m g/kg T aso1a/1b T aso1b/1c T aso1c/2 13 r. r. H4 H3 H2 H9 HT 9 L 6D L 12 L 17 L 19 L 33 N 5 T 2 T 5 Huruslahti Hl.-T ahkos. T ahkos.-l.n.-alue L innans.n.-alue Kuva 8. TBT:n pitoisuudet (mg/kg ka) sedimentissä eri osa-alueiden (-2) cm ja (2-1) cm sedimenttinäytteissä vuosina 215 ja 216, normalisoidut tulokset. r merkitsee rinnakkaista. Ylimenevät arvot ja ruoppausmassojen laatukriteeritasojen rajat (taulukko 6) merkitty kuvaan. Sedimenttinäytteiden lyijyn, kromin, kadmiumin ja arseenin normalisoidut pitoisuudet lähinnä alittivat 1B-tason, jolloin haitta-aineilla ei ole vaikutusta läjityskelpoisuuteen (kuva 9). Lyijyn, arseenin ja kadmiumin pitoisuudet olivat korkeimmat Natura-alueen näytteissä, kuten olivat myös vuonna 215. Normalisoinnissa huomioidaan savespitoisuus sekä orgaanisen aineen määrä. Savespitoisuus oli matala osassa Natura-alueen näytteistä, mikä osaltaan voi nostaa normalisoituja pitoisuuksia. Sama trendi oli kuitenkin nähtävissä myös normalisoimattomissa pitoisuuksissa, mikä viittaisi siihen, että pitoisuudet ovat oikeasti alueella korkeammat. Kuparin, sinkin, nikkelin ja elohopean pitoisuuksissa oli tason 2 ylittäviä pitoisuuksia, lähinnä aseman HT9 osalta (kuva 1). Varsinkin syvyyden cm pitoisuudet olivat korkeita. Osin se liittynee näytteen vähäiseen savesmäärään, sillä se vaikuttaa osaltaan normalisoituun pitoisuuteen. Mutta myös normalisoimattomissa pitoisuuksissa on kyseisen näytteen pitoisuudet koholla verrattuna muihin näytteisiin. Jos verrataan normalisoimattomia pitoisuuksia VNa:n 214/27 rajoihin, ylittyy sinkin osalta ylempi ohjearvo ja elohopean osalta alempi ohjearvo asemalla HT9 (ei kuvaa). Nikkelin normalisoidut pitoisuudet Natura-alueella ylittyvät, mikä osaltaan liittynee vähäiseen saveksen määrään. Normalisoimattomat pitoisuudet ylittävät kynnysarvon VNa 471/27 mukaan. Sinkin ja nikkelin pitoisuudet olivat Natura-alueella Huruslahden alapuolisia alueita korkeammat. Verrattaessa vuosien 215 ja 216 pitoisuuksia asemittain ei tuloksissa ole suuria eroja lukuun ottamatta asemaa HT9 sekä elohopeaa Huruslahden alapuolisilla asemilla; viime mainittu jäi alle määritystarkkuuden vuoden 215 määrityksissä. 15

16 1 8 P bmg/kg T aso1a/1b Cd m g/kg T aso1/1a T aso 1A/2 2,5 2 1,5 1,5 8 Asm g/kg T aso1a/1b r. r. r. r. H4 H3 H2 H9 HT 9 L 6D L 12 L 17 L 19 L 33 N 5 T 2 T 5 Huruslahti Hl.-T ahkos. T ahkos.-l.n.-alue L innans.n.-alue H4 H3 H2 H9 HT 9 L 6D L 12 L 17 L 19 L 33 N 5 T 2 T 5 Huruslahti Hl.-T ahkos. T ahkos.-l.n.-alue L innans.n.-alue 1 Crm g/kg T aso1/1a r. r. r. r. H4 H3 H2 H9 HT 9 L 6D L 12 L 17 L 19 L 33 N 5 T 2 T 5 Huruslahti Hl.-T ahkos. T ahkos.-l.n.-alue L innans.n.-alue H4 H3 H2 H9 HT 9 L 6D L 12 L 17 L 19 L 33 N 5 T 2 T 5 Huruslahti Hl.-T ahkos. T ahkos.-l.n.-alue L innans.n.-alue Kuva 9. Raskasmetallipitoisuudet sedimentissä eri osa-alueiden cm ja cm sedimenttinäytteissä, normalisoidut tulokset vuosina 215 ja 216. Ruoppausmassojen laatukriteeritasot (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/215) rajat merkitty kuvaan. 16

17 Cu m g/kg T aso1a/1b T aso1b/1c T aso1c/2 1 5 r. r. H4 H3 H2 H9 HT 9 L 6D L 12 L 17 L 19 L 33 N 5 T 2 T 5 Huruslahti Hl.-T ahkos. T ahkos.-l.n.-alue L innans.n.-alue Znm g/kg T aso1a/1b T aso1b/ r. r N im g/kg T aso1a/1b T aso1b/2 H4 H3 H2 H9 HT 9 L 6D L 12 L 17 L 19 L 33 N 5 T 2 T 5 Huruslahti Hl.-T ahkos. T ahkos.-l.n.-alue L innans.n.-alue r. H4 H3 H2 H9 HT 9 L 6D L 12 L 17 L 19 L 33 N 5 T 2 T 5 Huruslahti Hl.-T ahkos. T ahkos.-l.n.-alue L innans.n.-alue r Hgm g/kg T aso1a/1b T aso1c/2 r. r. H4 H3 H2 H9 HT 9 L 6D L 12 L 17 L 19 L 33 N 5 T 2 T 5 Huruslahti Hl.-T ahkos. T ahkos.-l.n.-alue L innans.n.-alue Kuva 11. Raskasmetallipitoisuudet sedimentissä eri osa-alueiden cm ja cm sedimenttinäytteissä, normalisoidut tulokset vuosina 215 ja 216. Ruoppausmassojen laatukriteeritasot (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/215) merkitty kuvaan. Tinalle ei ole määritetty normalisointivakioita eikä raja-arvoja. Sedimenttinäytteiden tinapitoisuudet ovat kuvassa 12. Huruslahden pitoisuudet ovat korkeimmat ja keskittyvät lahden keskivaiheille. Korkeita pitoisuuksia oli myös asemilla HT9 ja L19, joissa syvemmän 17

18 ( cm) näytteen pitoisuus on selvästi korkeampi. Näytteestä L19 cm on rinnakkaiset näytteet. Natura-alueen syvissä näytteissä sekä asemalla T5 cm oli tinaa vähäisiä määriä. T inam g/kgka r. H4 H3 H2 H9 HT 9 L 6D L 12 L 17 L 19 L 33 N 5 T 2 T 5 Kuva 12. Tinan pitoisuus näytteissä syvyyksissä cm ja cm. tinaa ei mitattu vuonna 215. Huruslahti H.lahti-T ahkosalm i T ahkos-l innans.n.-alue L innans.n -alue r. 3.4 Kalastotarkkailun tulokset Koekalastukset tehtiin Huruslahdella, Akonniemessä ja Siitinselällä. Vuoriselän osalta tulokset saadaan vuoden 217 koetroolauksesta. Kalanäytteistä määritettiin elohopeaja organotinapitoisuudet Ramboll Analyticsin laboratoriossa akkreditoiduin menetelmin. Koekalat saatiin Vuoriselkää lukuun ottamatta koekalastuksista. Vuoriselän kalat haittaaineanalysointiin saatiin kalastajalta verkkopyynnistä. Yhteenvetona koekalastuksen tuloksista voidaan todeta kalalajiston olleen eri puolella alueita melko samankaltainen. Valtalajina esiintyi kaikilla alueilla ahven, jonka pituusjakaumat olivat kuitenkin melko tasapainoisia ja petokoon kaloja tavattiin kohtalaisesti. Kalamäärä oli suurin Varkauden tehtaiden jätevesien laskualueella Ykspuussa mutta yksilömäärä oli pieni ja varsinkin ahventen pituusjakauma tasapainoinen. Varkauden kaupungin jätevedenpuhdistamon purkualueella Akonniemessä kalojen yksilömäärä on Ykspuun tavoin pieni ja kalastorakenne samoin tasapainoinen. Siitinselän ja Huruslahden yksilömäärät olivat runsaimpia, mikä heikentää näiden alueiden ekologista luokitusta. Siitinselän ahventen pituusjakauma painottui myös selkeimmin pieniin kokoluokkiin. Särkikalojen biomassaosuus oli kuitenkin näilläkin alueilla pieni. Siitinselkä on alueista ainoa, minkä kokonaisluokitus on hyvää huonompi. Ykspuu ja Akonniemi luokittuvat hyvää paremmiksi, Huruslahti hyväksi. Haukivesi on vesimuodostumatyypiltään suuri humusjärvi (Sh). Ympäristöhallinnon luokituksen mukaan vuoden 216 koekalastuksen saalis luokittaa eri alueiden ekologisen tilan seuraavasti: Huruslahti Ykspuu Akonniemi Siitinselkä kalaston biomassa (g/v) hyvä välttävä hyvä tyydyttävä yksilömäärä (kpl/v) hyvä/tyydyttävä erinomainen erinomainen välttävä särkikalojen biomassa % erinomainen erinomainen erinomainen erinomainen 18

19 Haitta-ainetutkimuksissa hauen elohopean pitoisuudet jäivät selvästi alle 1 mg/kg (EU:n asettamat käyttörajat) (taulukko 7). Elohopea pitoisuus oli korkein kiiskissä Huruslahdella ylittäen vähäisesti,5 mg/kg. Vuosina tehdyissä haitta-ainetutkimuksissa organotinapitoisuudet ovat olleet keskimäärin 2 µg/kg, josta yli 8 % on ollut TBT:tä. (Ramboll 213). Suurimmat pitoisuudet olivat kuhassa (42 µg/kg) ja mateessa (41 µg/kg), jotka eivät kuulu jatko-ohjelmassa tarkkailtaviin lajeihin (hauki, ahven ja kiiski). Vuoden 216 organotinaselvityksissä jäätiin alle aiempien pitoisuuksien; korkein pitoisuus oli Huruslahdelta, pohjaa pöyhivissä kiiskissä (taulukko 7). Trifenyylitina (TPhT) on huomattavasti kertyvämpää ja sen biohajoaminen ympäristössä on hitaampaa kuin TBT:n. Suomen rannikkovesillä tehtyjen tutkimusten mukaan suurin osa kaloihin kertyvistä organotinayhdisteistä on TPhT:a. Sen toksisuudesta on varsin niukasti tietoa. Vuoden 216 kalaselvityksissä TPhT:n määrät jäivät TBT:a vähäisemmäksi tai sen tasolle paitsi Huruslahden alapuolisissa hauissa, mutta nekin pitoisuudet olivat matalia. Tulosten mukaan ei ole selkeää tarvetta rajoittaa kalan käyttöä alueella. Ravintoketjussa korkealla olevien norppien kannalta Natura-alueen kiiskien pitoisuudet olivat matalia. Taulukko 7. Kalojen organotina- ja elohopeapitoisuudet vuoden 216 tutkimuksissa Alue osa-alue Elohopea TBT TPhT Org.tina summa Pituusjakauma Painojakauma näytekalat mg/kg µg/kg µg/kg µg/kg cm g Huruslahti Hauki 5 kpl, Ahven 5 kpl, Kiiski 5 kpl,72 31 <1 31 6,5-8 3,3-6,2 Akonniemi, Huruslahti Tahkonsalmi Hauki 1 kpl, Ahven 5 kpl, Kiiski 5 kpl,8 3 < ,5 2,6-5,4 Siitinselkä, Huruslahti Tahkonsalmi Hauki 5 kpl, Ahven 5 kpl, Kiiski 5 kpl,6 1 <1 1 Vuoriselkä, Tahkonsalmi natura-alue Hauki 5 kpl,46 < Ahven 5 kpl, Kiiski 5 kpl, ,5-19

20 SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Minna I Kukkonen tutkija, FL Kirjallisuus: Ramboll Finland Oy, 213. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Huruslahden pohjasedimentin haitta-aineiden kulkeutumisen vähentäminen. Varkauden kaupunki ; Ramboll Finland Oy, 29. Varkauden Huruslahden ja Haukiveden sedimentin haittaaineet. Tutkimusraportti. Työnumero ; 2

21 ± Pohjakartta: MML Peruskarttarasteri Lisenssi: Unnukka Kinkamonselkä 11 Unnukka Kinkamonselkä 1 H4 Huruslahti 7 H3 Huruslahti H2 Unnukka Y2 Huruslahti Huruslahti 6 H9 Suunnittelualue Pohjaeläinnäyteasemat Sedimenttinäyteasemat Matalataajuus ja monikeilaluotauslinja Päästötarkkailuasema H1 Pirtinvirta Voimakanava Sedimenttikeräin Monikeilaluotausalue HT9,75 1,5 km

22 ± Pirtinvirta HT9 Pohjakartta: MML Peruskarttarasteri Lisenssi: Huruslahti- Tahkosalmi L6D L8 Akonniemi 14 L12 Sedimenttinäyteasemat Pohjaeläinnäyteasemat Matalataajuus ja monikeilaluotauslinja Päästötarkkailuasema HT8 Siitinselkä Siitinselkä 15 Sedimenttikeräin Suunnittelualue L17,75 1,5 km

23 ± Akonniemi 14 L12 HT8 Siitinselkä Siitinselkä 15 Pohjakartta: MML Peruskarttarasteri Lisenssi: L17 L18 Vuoriselkä 255 L19 Kuokanselkä 16 Tahkosalmi - Natura-alue L27 L33 Sedimenttinäyteasemat Pohjaeläinnäyteasemat Sedimenttikeräin Suunnittelualue Matalataajuus ja monikeilaluotauslinja,75 1,5 km

24 ± Pohjakartta: MML Taustakartta 1:16 Lisenssi: Tahkosalmi - Natura-alue T1 L33 L35 N3 Kuokanselkä 256 Äimisvesi 46 N4 T2 N5 T3 T4 T5 T6 Natura-alue Sedimenttinäyteasemat Pohjaeläinnäyteasemat Suunnittelualue 3,5 7 km

25 SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Tutkimustuloksia Liite 1, sivu 1/3 Haukiveden yhteistarkkailu (1741) Pvm. Hav.paikka Kupari Nikkeli Org.tinat Hg mikr Tina Sinkki Lämpöti Happi Happi% ph Sähkönj. Väriluku K-aine Kok. N Kok. P COD-Mn Fek.koli E. kokit µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l oc mg/l Kyll % ms/m mg/l Pt mg/l µg/l µg/l mg/l O2 pmy/1 ml pmy/1ml / PIRTINVI Pirtinvirta Klo 11:15; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; Ilm.lt. -2 C-ast; 1,,4 12,8 89 6,9 5,9 68 < / PIRTINVI Pirtinvirta Klo 15:4; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; Ilm.lt. 18 C-ast; 1, 2,1 2, kts.liite <,2 <2, <5 11,4 11, 1 7, 5,1 67 1, / PIRTINVI Pirtinvirta Klo 16:; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; Ilm.lt. 15 C-ast; 1, 3,8 1,8 ei tod. <,2 <2, <5 18,1 8,5 9 7,3 5,3 56 2, / PIRTINVI Pirtinvirta Klo 15:1; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; Ilm.lt. 9 C-ast; 1, 11,6 9,6 88 7,1 5,4 54 1,

26 SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Tutkimustuloksia Liite 1, sivu 2/3 Haukiveden yhteistarkkailu (1741) Pvm. Hav.paikka E. colic MPN/1 ml / PIRTINVI Pirtinvirta Klo 11:15; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; Ilm.lt. -2 C-ast; 1, / PIRTINVI Pirtinvirta Klo 15:4; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; Ilm.lt. 18 C-ast; 1, / PIRTINVI Pirtinvirta Klo 16:; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; Ilm.lt. 15 C-ast; 1, / PIRTINVI Pirtinvirta Klo 15:1; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; Ilm.lt. 9 C-ast; 1,

27 SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Tutkimustuloksia Liite 1, sivu 3/3 MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ HAVAINTOPAIKAT 1741 / PIRTINVI = Pirtinvirta MÄÄRITYKSET Ilm.lt. = Ilman lämpötila (ast-c) Kupari = ICP-MS, SFS-EN ISO ja -2, SFS-EN ISO , mikr Nikkeli = ICP-MS, SFS-EN ISO ja -2, SFS-EN ISO , mikr Org.tinat = Kts. liite kts.liite = todettu, tulokset liitteessä ei tod. = ei todettu Hg mikr = SFS-EN ISO (28), SFS-EN ISO , mikr Tina = ICP-MS, happohajotus Sinkki = ICP-MS, SFS-EN ISO ja -2, SFS-EN ISO , mikr Lämpöti = Lämpötila Happi = SFS-EN (1993) Happi% = Kyllästys%, laskennallinen suure ph = SFS 321 (1979), muunneltu Sähkönj. = SFS-EN (1994), korj. 25 C, mittaus huoneen lämpöt. Väriluku = SFS-EN ISO 7887, osa 6 (212) K-aine = SFS-EN 872 (25), suodatin Whatman GF/C Kok. N = Sis. FIA-menetelmä LA6, perustuu SFS-EN ISO (1998) Kok. P = Sis. FIA-menetelmä LA65, perustuu SFS-EN ISO (25) COD-Mn = SFS 336 (1981) Fek.koli = SFS 488 ( ) E. kokit = SFS-EN ISO (6.11.2) E. colic = SFS-EN ISO 938-2:214 MUITA MERKINTÖJÄ P = määritys kesken, E = tulos hylätty, < = pienempi kuin,> = suurempi kuin, ~ = noin.

28 SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Tutkimustuloksia Liite 1, sivu 1/3 Haukiveden yhteistarkkailu (1741) Pvm. Hav.paikka Kadmium Arseeni Hg mikr Sinkki Kupari Tina Lyijy Nikkeli Org.tinat Kromi K-aine Ka.hehkj. Org.aines Kaheh.häv. Hehk.jään. µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l % mg/l mg/l / Kerä_Hur Huruslahden sedimenttikeräimet Klo 13:; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; 11 <,1,99 <,5 23 5,9 <2, 1,5 4,9 kts.liite 2, <,1 1, <,5 43 7,6 <2, 2,2 6,7 kts.liite 4, / Kerä_Sii Siitinselän sedimenttikeräimet Klo 14:45; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; 5 <,1,75 <,5 2 4,4 <2, 1,1 4,2 kts.liite 2, / Kerä_Hur Huruslahden sedimenttikeräimet Kok.syv. 21, m; Klo 14:; Näytt.ottaja JL, SH; 11,8 8,9, , kts.liite ,7 16 1, , kts.liite / Kerä_Sii Siitinselän sedimenttikeräimet Kok.syv. 14,8 m; Klo 13:; Näytt.ottaja JL, SH; 5,34 4,5, <2, kts.liite ,66 6,8, , kts.liite / Kerä_Hur Huruslahden sedimenttikeräimet Kok.syv. 19,5 m; Klo 16:; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; 11,84 9,7, , kts.liite / Kerä_Sii Siitinselän sedimenttikeräimet Kok.syv. 14,5 m; Klo 14:1; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; 5,6 6,1, <2, kts.liite ,54 6,2, <2, kts.liite / Kerä_Hur Huruslahden sedimenttikeräimet Kok.syv. 19,5 m; Klo 16:2; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; Ilm.lt. 13 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 315 ast.; 11 1,7 16 1, kts.liite ,1 27 2, kts.liite / Kerä_Sii Siitinselän sedimenttikeräimet Kok.syv. 14,5 m; Klo 14:5; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; Ilm.lt. 13 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 315 ast.; 5,57 7,, <2, kts.liite ,67 8,2, <2, 3 57 kts.liite

29 SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Tutkimustuloksia Liite 1, sivu 2/3 Haukiveden yhteistarkkailu (1741) Pvm. Hav.paikka Kadmium Arseeni Hg mikr Sinkki Kupari Tina Lyijy Nikkeli Org.tinat Kromi K-aine Ka.hehkj. Org.aines Kaheh.häv. Hehk.jään. µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l % mg/l mg/l / Kerä_Hur Huruslahden sedimenttikeräimet Kok.syv. 19,5 m; Klo 13:3; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; Ilm.lt. 4 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 18 ast.; 11 1,3 12, , kts.liite ,8 15 1, , kts.liite / Kerä_Sii Siitinselän sedimenttikeräimet Kok.syv. 14,5 m; Klo 12:4; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; Ilm.lt. 4 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 18 ast.; 5,44 4,7, <2, kts.liite ,59 6,, <2, kts.liite / Kerä_Hur Huruslahden sedimenttikeräimet Kok.syv. 19, m; Jää 3 cm; Lumi 1 cm; Klo 11:3; Näytt.ottaja Jukka Laulajainen; Ilm.lt. -1 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18 ast.; 11,38 5,1, , kts.liite ,49 6,1, , kts.liite

30 SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Tutkimustuloksia Liite 1, sivu 3/3 MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ HAVAINTOPAIKAT 1741 / Kerä_Hur = Huruslahden sedimenttikeräimet 1741 / Kerä_Sii = Siitinselän sedimenttikeräimet MÄÄRITYKSET Kok.syv. = Kokonaissyvyys (m) Ilm.lt. = Ilman lämpötila (ast-c) Pilv. = Pilvisyys (-8) Tuulnop. = Tuulen nopeus (m/s) Tuulsuunt. = Tuulen suunta (ast.) Jää = Jään paksuus (cm) Lumi = Lumen paksuus (cm) Kadmium = ICP-MS, SFS-EN ISO ja -2, SFS-EN ISO , mikr Arseeni = ICP-MS, SFS-EN ISO ja -2, SFS-EN ISO , mikr Hg mikr = SFS-EN ISO (28), SFS-EN ISO , mikr Sinkki = ICP-MS, SFS-EN ISO ja -2, SFS-EN ISO , mikr Kupari = ICP-MS, SFS-EN ISO ja -2, SFS-EN ISO , mikr Tina = ICP-MS, happohajotus Lyijy = ICP-MS, SFS-EN ISO ja -2, SFS-EN ISO , mikr Nikkeli = ICP-MS, SFS-EN ISO ja -2, SFS-EN ISO , mikr Org.tinat = Kts. liite kts.liite = todettu, tulokset liitteessä Kromi = ICP-MS, SFS-EN ISO ja -2, SFS-EN ISO , mikr K-aine = SFS-EN 872 (25), suodatin Whatman GF/C Ka.hehkj. = SFS-EN 872 ( ) Org.aines = Laskennallinen suure Kaheh.häv. = SFS-EN 872 ( ) Hehk.jään. = SFS 38 (199) MUITA MERKINTÖJÄ P = määritys kesken, E = tulos hylätty, < = pienempi kuin,> = suurempi kuin, ~ = noin.

31 SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Tutkimustuloksia Liite 1, sivu 1/3 Haukiveden yhteistarkkailu (1741) Pvm. Hav.paikka Sinkki Lyijy Nikkeli Elohopea Org tinat Arseeni Kupari Tina Kadmium Kromi Kuiva-aine Hehk.häviö Hehk.jään. mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/l mg/l mg/l / Sed_H4 Huruslahti H4 Näytt.ottaja JK, OL; cm ,2 44,1 1,3 Todettu 7,63 65,6 3,2,64 52, cm ,8 39,1 1,67 Todettu 12, 79,3 2,9,72 49, / Sed_H3 Huruslahti H3 Näytt.ottaja JK, OL; cm ,6 42,,477 Todettu 6,37 46,3 3,2,54 48, cm 222 3,4 53,1,646 Todettu 6,4 61,6 2,4,67 62, / Sed_H2 Huruslahti H2 Näytt.ottaja JK, OL; cm ,9 59,1 1,4 Todettu 7,19 95,5 4,,96 45, cm ,5 63,7 1,12 Todettu 6,69 98, 4,3,98 48, / Sed_H9 Huruslahti H9 Näytt.ottaja JK, OL; cm ,4 67,5,776 Todettu 5,66 93,6 3,2,98 48, cm ,4 6,6,61 Todettu 6,42 89,7 1,7,96 47, / Sed_HT9 Huruslahti-Tahkosalmi HT9 Näytt.ottaja JL, ScHsa; cm ,1 3,3,631 Todettu 2,64 45, 1,1,4 34, cm 413 3,2 71,6 2,88 Todettu 5, ,3,98 25, / Sed_L6D Huruslahti-Tahkosalmi L6D Näytt.ottaja JL, SchSA; cm ,8 38,6,233 Todettu 4,77 41, 1,4,57 45, cm ,4 4,3,247 Todettu 4,67 44,5 <1,,59 48, / Sed_L12 Huruslahti-Tahkosalmi L12 Näytt.ottaja JL, SchSA; m ,8 46,4,317 Todettu 5,33 49,3 1,4,66 5, cm , 5,,323 Todettu 5,27 52, 1,1,7 57, / Sed_L17 Tahkosalmi-Linnansaaren natura-alue L17 Näytt.ottaja JL, SchSA; cm ,3 43,8,428 Todettu 5,96 44,1 1,8,77 49, cm 25 25,4 44,,463 Todettu 5,85 7,5 1,5,76 53,

32 SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Tutkimustuloksia Liite 1, sivu 2/3 Haukiveden yhteistarkkailu (1741) Pvm. Hav.paikka Sinkki Lyijy Nikkeli Elohopea Org tinat Arseeni Kupari Tina Kadmium Kromi Kuiva-aine Hehk.häviö Hehk.jään. mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/l mg/l mg/l / Sed_L19 Tahkosalmi-Linnansaaren natura-alue L19 Näytt.ottaja JL, ScHsa; m ,8 45,9,33 Todettu 6,3 43,8 1,3,68 52, cm ,5 47,6,39 Todettu 6,1 43,3 2,4,78 57, / Sed_L33 Tahkosalmi-Linnansaaren natura-alue L33 Näytt.ottaja JL, ScHsa; cm 23 31,2 45,1,382 Todettu 8,51 42,2 1,4,87 56, cm 27 32,2 46,4,414 Todettu 8,58 42,3 1,9,9 58, / Sed_N5 Linnansaaren natura-alue N5 Näytt.ottaja JL, SchSa; cm 19 32,9 44,8,197 Todettu 23,9 34, <1, 1,1 36, cm 27 33,8 49,3,199 Todettu 14,4 37,7 1,9 1,3 4, / Sed_T2 Linnansaaren natura-alue T2 Näytt.ottaja JL, SchSa; m ,7 56,1,148 Ei todettu 54,7 3,9 <1, 1,11 36, cm 31 75,6 64,8,364 Todettu 39,1 46,2 <1, 1,8 49, / Sed_T5 Linnansaaren natura-alue T5 Näytt.ottaja JL, SchSa; m ,4 6,5,431 Todettu 27,6 48,1 1,1 1,48 46, cm ,5 62,,88 Todettu 22, 52,6 1,9 1,87 51,

33 SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Tutkimustuloksia Liite 1, sivu 3/3 MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ HAVAINTOPAIKAT 1741 / Sed_H2 = Huruslahti H / Sed_H3 = Huruslahti H / Sed_H4 = Huruslahti H / Sed_H9 = Huruslahti H / Sed_HT9 = Huruslahti-Tahkosalmi HT / Sed_L12 = Huruslahti-Tahkosalmi L / Sed_L17 = Tahkosalmi-Linnansaaren natura-alue L / Sed_L19 = Tahkosalmi-Linnansaaren natura-alue L / Sed_L33 = Tahkosalmi-Linnansaaren natura-alue L / Sed_L6D = Huruslahti-Tahkosalmi L6D 1741 / Sed_N5 = Linnansaaren natura-alue N / Sed_T2 = Linnansaaren natura-alue T / Sed_T5 = Linnansaaren natura-alue T5 MÄÄRITYKSET Sinkki = ICP-MS,SFS-EN ISO (26),-2 (25),16173 (212),mikr Lyijy = ICP-MS,SFS-EN ISO (26),-2 (25),16173 (212),mikr Nikkeli = ICP-MS,SFS-EN ISO (26),-2 (25),16173 (212),mikr Elohopea = Sis.men.LA76,perustuu SFS-EN ISO 16173:212,17852:28,modif Org tinat = Kts. liite Ei todettu = Ei todettu org. tinayhdisteitä Todettu = Todettu org.tinayhdisteitä Arseeni = ICP-MS,SFS-EN ISO (26),-2 (25),16173 (212),mikr Kupari = ICP-MS,SFS-EN ISO (26),-2 (25),16173 (212),mikr Tina = kts. liite Kadmium = ICP-MS,SFS-EN ISO (26),-2 (25),16173 (212),mikr Kromi = ICP-MS,SFS-EN ISO (26),-2 (25),16173 (212),mikr Kuiva-aine = SFS 38 (199) Hehk.häviö = SFS 38 ( ) Hehk.jään. = SFS 38 (199) MUITA MERKINTÖJÄ P = määritys kesken, E = tulos hylätty, < = pienempi kuin,> = suurempi kuin, ~ = noin.