Puhdistautumista, seuraelämää ja uskonnollisia riittejä

Transkriptio

1 Matti Hannuksela PUHTAUS Puhdistautumista, seuraelämää ja uskonnollisia riittejä»sen, joka aikoo kylpeä, on ensin hikoiltava» on maailman vanhimman tunnetun lääketieteellisen teoksen intialaisen Ayurvedan suositus. Puhdistautumatta ei pitänyt aloittaa ateriointia. Puhtaus on jo muinoin ollut puoli ruokaa. Eräissä kulttuureissa kylpy on kuulunut kiinteästi jumalanpalvelukseen. Saunassa on neuvoteltu jo kauan ennen Kekkosen aikaa. Kylvyssä on puhdistettu ihon lisäksi sielu. Kautta aikain kylpyihin ja kylpylä- ja saunakulttuureihin on ajoittain liittynyt myös erilaisia vapaa-ajanviettotapoja, syöminkejä, juominkeja ja seksiä. Ei se ole vierasta nykyajassakaan. Euroopan saunojen prototyypit suoraan muinaisesta Intiasta Erilaisia hikoilu- ja kylpytapoja on syntynyt itsenäisesti eri puolilla maailmaa. Intiassa syntyneen Ayrvedana tunnettujen lääketieteellisten tapojen ja uskomusten syntyajankohtaa ei tunneta tarkasti. Niiden katsotaan kehittyneen veda-kaudella ekr. Eurooppalaiset puhdistautumistavat ovat lähtöisin pääasiassa Intiasta, josta ne levisivät Lähi-idän kautta Kreikkaan ja Rooman valtakuntaan. Uudessa maailmassa oli jo kauan ennen Kolumbuksen aikaa kehittynyt erilaisia hikoilu- ja pesukulttuureja, joista osa ei juuri eronnut Vanhan maailman vastaavista. Japanin muinoin syntyneessä furo-kulttuurissa puhdistaudutaan höyry-, kuumailma- ja vesikylvyin. Kylpy- ja pesutavat ovat vaihdelleet eri maissa ja eri aikakausina täydellisestä pesemättömyydestä sairaalloisiin päivittäisiin puhdistautumisriitteihin. Intialaiset luokittelivat hikoilutavat (sveda) 13 tyyppiin. Ikutasvedassa hikoiltiin kuumassa huoneessa, joka vastaa kutakuinkin suomalaista nykysaunaa. Nadisveda oli höyrysauna, johon kuumaa höyryä johdet Duodecim 2008;124:2693 9

2 PUHTAUS tiin putkea pitkin. Kumbhisvedaa käytettiin sairaiden parantamiseen. Sairaan sängyn alle asetettiin yrttiliuosastia, johon laitettiin kuumennettuja kiviä tai rautapalloja. Siis selvästi telttasaunan esi-isä. Ayurvedan elvytetty ja yhtenäistetty luontaishoito tunnetaan nimellä Maharishi ayurveda. Sillä ei enää liene paljoakaan tekemistä varsinaisen puhdistautumisen kanssa. Hikoilukylvyt yhdistetään myös skyytteihin, nykyisen Ukrainan, Kazakstanin ja Venäjän eteläisten arojen alueella 600 ekr. 300 jkr. asuneisiin paimentolais- ja maanviljelijäheimoihin. Skyyttien katsotaan olleen alun perin iranilaisia. Herodotoksen (noin 485 noin 420 ekr.) kuvauksen mukaan skyytit hikoilivat telttasaunassa, jonka keskellä olevaan astiaan laitettiin kuumia kiviä. Kivien päälle heitettiin hampunsiemeniä, joista lähti paljon höyryä ja myös huumaavia aineita. Höyry ja hiki riittivät puhdistautumiseen. Vettä skyytit eivät siinä hommassa tarvinneet. Myöhemmän tutkimuksen ja tulkinnan mukaan skyyttien teltat eivät olleetkaan hikoilu- ja peseytymistelttoja vaan huumetelttoja (Vuorenjuuri 1967). Niitä käytettiin ainakin hautajaisten yhteydessä. Kreikkalaisista kylpylöistä Rooman termeihin Pesemistä ja kylpemistä käsitellessä ei voi ohittaa Hippokratesta ( ekr.). Hänen nimeensä yhdistetyssä tautiopissa pääpaino oli terveillä elämäntavoilla, ruumiinharjoituksilla, ruokavaliolla sekä aurinko- ja vesihoidoilla. Terveellisen elämän ohjeissa ei ole siis mikään muuttunut vuosisatojen kuluessa. Hippokrateen aikana Kreikassa alettiin rakentaa kylpylöitä, joissa oli pyöreä hikoiluhuone (thalos, pyriaterion, pyria). Sitä lämmitettiin lattian alta (hypocaustum) tai seinän takaa. Kylpylöissä saattoi olla toinenkin pyöreä huone, jossa istuttiin kuumissa vesialtaissa. Myös urheilu- ja taidekeskuksissa (gymnasion) oli lämmitetty kylpylä (balanei Tropheus on valmiina kylvettämään Dionysos-vauvan, joka istuu Hermeksen sylissä. Kolme nymfiä on juuri täyttämässä paljua vedellä. Mosaiikki on Kyproksella, 400-luvulla maanjäristyksessä raunioituneessa vanhassa Pafoksessa, Aionin talossa. M. Hannuksela

3 on), joissa oli pyriaterion. Vähitellen kansan urheiluharrastus hiipui ja kylpemisen asema korostui. Kylpylöissä käytiin päivittäin ennen pääateriaa, seurusteltiin ja vaihdettiin juoruja. Kylpylöillä oli myös vastustajansa. Sellaisia olivat esimerkiksi Demosthenes ja Sokrates. Rooman valtakunnassa kylpylöitä oli kahta päätyyppiä, suuret termit ja pienemmät balneumit, korttelikylpylät. Termissä oli ainakin seuraavat osat. Etuhuoneen (frigidarium) seinustoilla oli kylmävesialtaita. Siitä mentiin pukeutumishuoneeseen (apodyterium), jonka lattian alle johdettiin lämpöä hypocaustumista. Seuraava huone, tepidarium, oli jo kohtalaisen lämmin. Siinä oli penkkejä ja vesialtaita. Caldarium, lämmin huone oli lähempänä tulipesää, ja sen toisessa päässä oli kuumavesiallas. Ilma oli kosteaa mutta ei vielä järin kuumaa. Kuitenkin kosteus nosti hien pintaan. Nykyvastine on lähinnä turkkilainen sauna. Kuumin huone (sudatorium, laconicum) oli hypocaustumin päällä. Sen lattia oli niin kuuma, että kylpijöitten oli pidettävä paksupohjaisia puusandaaleja. Niin on arveltu, vaikka yksiäkään sandaaleja ei ole löydetty eikä niitä aikalaiskuvissa näy. Sudatorium vastasi lähinnä suomalaista saunaa sekä lämpötilaltaan että ilmankosteudeltaan. Termeissä harjoitettiin paljon muutakin toimintaa kuin kylpemistä. Ne olivat aikansa taide- ja huvittelulaitoksia, monipuolisempia kuin nykyiset viihdekylpylät. Teatteri ja kirjasto olivat termien oleellisia osia. Niissä oli myös vuokrattavia huoneita, joissa saattoi harrastaa syömisen ja juomisen lisäksi lemmenleikkejä. Ellei kylpijällä ollut mukanaan omaa seuralaista, sellaisia oli kylpylässä vuokrattavissa niin miehille kuin naisille. Termien käyttäjien paheellisuutta pidetään ruton, nälänhädän, barbaarien liikehdinnän ja valtataistelujen ohella yhtenä tärkeänä syynä Rooman valtakunnan tuhoon. Balneumit, korttelikylpylät, oli puolestaan tarkoitettu suurien vuokrakasarmien asukkaiden puhdistautumiseen, ei rikkaiden ihmisten huvitteluun ja viihtymiseen. Niitä oli Roomassa 300-luvulla yli 650. Samaan aikaan termejä oli kymmenkunta. Rikkaat roomalaiset kävivät joko termeissä tai mieluummin kylpivät kotonaan suurissa ammeissa. Kaupungin vedenkulutus oli huima, litraa henkilöä kohti päivässä. Suuri osa vedestä tosin kului suihkulähteisiin ja käymälöihin, joissa vesi virtasi jatkuvasti. Suomalainen käyttää nykyään kotonaan vettä vajaat 200 litraa vuorokaudessa. Hammam, islamilainen kylpylä Arabian niemimaan islamilaiset tunsivat hyvin naapuriensa hikoilusaunat. Kerrotaan, että profeetta Muhammad taipui suosittelemaan hikoilusaunaa, hammamia (hammam = lämmön levittäjä) Koraanissa, koska sen sanottiin lisäävän hedelmällisyyttä. Sen takia moskeijojen yhteyteen rakennettiin hammameita. Niitä oli luonnollisesti muuallakin. Hammamissa oli hikoiluhuone, joka lämmitettiin kreikkalais-roomalaiseen tapaan lattian alta. Kylpyrituaaliin kuuluivat lisäksi hieronta ja rauhallinen oleskelu. Pesu suoritettiin ison oleskeluhallin seinustalla olevissa pienissä kammioissa. Turkkilaisiksi kylpylöiksi hammamit muuttuivat ja 1500-luvuilla turkkilaisten noustua Lähi-idän herroiksi. Niihinkin pesiytyi rappion merkkejä, poikarakkautta ja muuta eroottisuutta ja 1700-luvuilla hammamit levisivät myös Eurooppaan, aina Ruotsia myöten, mutta niihin ei yhdistetty sanottavaa eroottista leimaa. Turkkilaisia kylpylöitä esittävissä tauluissa kylpijöillä ei näy karvan karvaa. Karvattomuus ei ole maalaustyyli, vaan se kuului sikäläiseen hygieniaan. Se tunnettiin jo muinaisen Egyptin kulttuurissa. Karvat poistettiin ja poistetaan edelleenkin mekaanisesti veitsellä, muulla välineellä tai kemiallisesti. Esimerkiksi 1600-luvun Turkissa käytettiin rusmaa, jotakin mineraalisekoitusta, josta vettä lisäämällä tehtiin tahnaa. Tahna levitettiin sitten karvaisille alueille, ja muutaman minuutin kuluttua tahna ja karvat huuhdottiin vedellä pois. Tarkoitukseen käytettiin myös rikkiarsenikkia eli ryssänkeltaista ja (ilmeisesti sammuttamatonta) kalkkia sisältävää tahnaa. Tahnojen käytössä piti olla tarkkana, ettei iho syöpynyt rakkuloille Puhdistautumista, seuraelämää ja uskonnollisia riittejä

4 PUHTAUS Ilmoitus Uudessa Suomettaressa toukokuussa Intiaanien hikoilumajoissa neuvoteltiin Pohjois-Amerikan intiaaneilla oli erilaisia hikoiluhuoneita (inipi). Ne liittyivät vanhimpiin uskonnollisiin käsityksiin ja riitteihin (Hämäläinen 1999, Swan 1999). Kalifornialaisen maidu-heimon uskonnon mukaan maa syntyi alkumeren pohjasta nostetusta maasta ja ensimmäiset ihmiset luotiin hikoilumajassa. Useimmilla heimoilla oli alle puolentoista metrin korkuisia hikoilutelttoja, joissa mahtui istumaan tai makaamaan. Ne lämmitettiin kuumilla kivillä. Paikallaan pysyvillä intiaaneilla oli myös isojen leivinuunien kaltaisia hikoilukammioita. Toisiin mahtui istumaan, toisiin vain makaamaan. On epäselvää, kuinka usein intiaanien hikoilutelttoja ja -kammioita käytettiin puhdistautumiseen. Ainakin ne olivat suosittuja päälliköiden neuvotteluhuoneita, joissa myös piipunpoltolla oli rituaalista merkitystä. Toki niissä lyötiin löylyäkin, jolla oli sekä symbolista merkitystä että neuvotteluilmapiiriä lämmittävää vaikutusta. Furo japanilainen kylpylä aluksi vain rikkaiden käytössä Furo, kylpy, tarkoitti Japanissa alun perin höyry- ja kuumailmakylpyä ja vasta myöhemmin vesikylpyä (Irimoto 1999). Japanilaisten höyrykylpyjen arvellaan olevan peräisin hyvin kaukaiselta ajalta. Luolissa poltettiin risuja, ja kuumalle lattialle tuotiin sitten märkiä olkia tai sille heitettiin vettä. Samanlainen kylpytapa Korean niemimaalla tunnettiin nimellä hanjin. Heian-kaudella ( ) kylpeminen oli keino päästä Buddhan yhteyteen. Kylpylöitä rakennettiin myös temppelien yhteyteen, kuten niin monessa muussakin uskonnossa ja maassa. Köyhemmällä väestönosalla ei ollut varaa furoon, vaan heidän oli tyydyttävä peseytymään kylmällä vedellä. Sama kohtalo lienee köyhillä ollut muuallakin maailmassa kenties Rooman valtakunnan kukoistuskautta lukuun ottamatta luvuilla Japani kaupungistui. Samalla perustettiin maksullisia kaupunkikylpylöitä. Myös temppelikylpylätraditio M. Hannuksela

5 Lappeenrannan kylpylaitos nykyasussaan. jatkui, ja kylpylöiden teehuoneista tuli sangen suosittuja. Eivät japanilaiset olleet sen siveämpiä kuin eurooppalaisetkaan. Niinpä 1600-luvulla kaupunkikylpylät ja muutkin yleiset kylpylät muuttuivat ilotaloiksi. Seremoniallisiakin kylpyjä Japanissa järjestettiin jo heian-kaudella. Sellainen oli vastasyntyneen ensimmäinen kylvetys, ja tapa on säilynyt näihin aikoihin saakka. Keisari kylpi valtaan nousunsa kunniaksi puhdistaen siten ihmisyyden epäpuhtaudet siirtyessään jumalien joukkoon. Samanlainen seremoniallinen vauvan ensi kylpy tunnetaan jo Kreikan jumaltarustoista. Suomen kylpylöissä terveyttä sisäisesti ja ulkoisesti Suomen kylpylähistoria alkaa 1700-luvulta. Naantalin kylpylä lienee ollut silloin ensimmäinen varsinainen terveyskylpylä. Lappeenrannan kylpylä kelpaa esimerkiksi siitä, miten terveyskylpylät ovat kehittyneet ja ajan mittaan myös muuttuneet. Sen siemen oli varapastori Carl Gustaf Tauleruksen 1802 löytämä Pikkalan lähde, jossa oli rautapitoista vettä. Veden terveellisyyden maine kiiri pian koko Kaakkois-Suomeen ja Kannakselle aina Pietaria myöten. Niinpä 1836 avattiin ensimmäinen Lappeenrannan kylpylaitos, joka toimi aluksi yksityisenä kylpylänä ja vaihtoi tuon tuosta omistajaa. Vuodesta 1917 lähtien sen on omistanut kaupunki, sittemmin sen perustama säätiö. Terveysvesien nauttiminen ja kylvyt olivat aluksi toissijaisia ja muun viihdykkeen osia luvulla terveyden edistäminen tuli kylpylään johtoteemaksi. Laitoksen kuuluisin lääkäri on ollut professori Martti J. Mustakallio, maailman iloisimmaksi lääkäriksi sanottu»musti», joka toimi laitoksen lääkärinä vuodesta 1932 aina 1960-luvulle saakka (Mäkinen ja Vuorinen 1984). Lappeenrannan kylpylä on sittemmin valtavirrasta poiketen pysynyt perinteisenä terveyskylpylänä. Oma sauna, kotikylpylä Venäläinen banja sekä balttilaiset ja suomalaiset saunat ovat rakenteeltaan ja käyttöta Puhdistautumista, seuraelämää ja uskonnollisia riittejä

6 Tässä saunassa vihdotaan eikä vastota, vaikka se sijaitseekin Etelä-Karjalassa valtaan olleet vuosisatojen ajan samanlaisia savusaunoja. Sauna oli iso, kuten minunkin kotonani Pohjanmaalla. Tuon toistasataa vuotta vanhan rakennuksen yhdistetyn löyly- ja pesuhuoneen nurkassa seisoi kuution mallinen kiuas, jonka sivut olivat noin 1,5 metriä. Talvella sitä jouduttiin lämmittämään kahtena päivänä. Ensimmäisenä poltettiin yksi pesällinen, toisena tuli paloi pesässä noin neljä tuntia. Sitten sauna sai»päästä» tunnin verran, ja saunomaan voitiin mennä häkälöylyjen jälkeen. Alimmat lauteet olivat noin 120 cm:n korkeudella, toiset vajaan metrin niitä ylempänä. Oli itsestään selvää, että lapset istuivat ylemmällä lauteella korvat kuumuudesta kipuillen. Lauteiden alla oli maalattia, niiden edessä pesupaikassa irtolautoja. Vihtaa käytettiin ympäri vuoden. Talven vihdat tehtiin juhannuksena, kuivattiin ja ripustettiin saunan eteisen seinälle. Vihdan itäsuomalaisittain vastan käyttötapoja on kolme, joista itse olen käyttänyt vain perinteistä vihtomista. Vihtaa voi myös käyttää pesusienen tapaan hankaamalla ihoa poikittain. Vihdan pesuvaikutus perustunee koivunlehtien emäksisyyteen, joka on noin ph 9:n vahvuinen. Jotkut, varsinkin vanhemmat miehet, ovat käyttäneet ja käyttänevät joskus edelleenkin vihtaa epäortodoksisesti raapimalla ihoa sen tyvipäällä. Usein esitetään kysymys, onko vihdan käytöstä mahdollisten raapimajälkien lisäksi jotakin haittaa. Vastaus on myönteinen, sillä kolmasosa koivuallergikoista voi saada sen lehdistä ja koivunmahlasta allergista kosketusnokkosihottumaa (Lahti ja Hannuksela 1980). Sitä ei moni liene kuitenkaan huomannut, sillä ihon punoitus, kutina ja pienet nokkospaukamat pannaan ilmeisesti kuumuuden ja hikoilun eikä koivuallergian tiliin. Pienistä riesoista huolimatta saunominen omassa saunassa järven rannalla on kesän parhaita nautintoja. Islannissa kuumaa höyryä kallion raosta Islannissa ja muissa tuliperäisissä maissa höyryhuoneita rakennetaan suoraan kuumien lähteiden päälle. Höyry on tietysti rikkipitoista. Yhdessä sellaisessa olen vieraillut Laugarvatnissa, eteläisessä Islannissa. Vettä saunassa ei käytetty, vaan uimassa käytiin viereisessä järvessä, kun hiki oli tullut pintaan. Järven rannassa pulputti kuuma lähde. Uidessa piti olla tarkkana, ettei uinut lähteeseen, jossa iho olisi kärähtänyt eikä liian kauas järvelle, jossa M. Hannuksela

7 olisi tullut kylmä. Oma hohtonsa oli kylpeä Blue Lagoonissa, jossa käydään viihtymässä ja jossa lisäksi parannetaan psoriaasia ja muita ihotauteja. Kleopatran aasinmaitokylvyistä nykyajan kaura-hunajakutunmaitokylpyihin Tarinan mukaan muinaisen ylhäisökurtisaanin Kleopatran kauneuden salaisuus oli kylpy aasinmaidossa. Aasinmaitokylpyjä tuskin kukaan enää harrastaa, mutta lehmän- ja kutunmaitokylvyt ovat internetissä ulkomaisten kauneudenhoitosivustojen perustavaraa. Rasvatonta tai vähärasvaista maitoa voi lisätä vajaan puoli litraa sellaisenaan tai maitojauheena ammeelliseen vettä. Mukaan voi lisätä kauranjauhoja tai ryynejä sisältävän pussin sekä hunajaa. Ja tulokseksi luvataan pehmeä, kaunis iho. Kylpyvettä on terästetty muinaisista ajoista lähtien myös eteerisillä öljyillä, yrteillä, mausteilla ja mineraaleilla (Smith 2007). Kylpyjä on käytetty ruumiillisen ja henkisen puhdistautumisen lisäksi erilaisten sairauksien parantamiseen ja loisten hävittämiseen. Italiassa keskiajalla kirjoitettuun kirjaan Trotulaan on koottu senaikainen tietämys ja käsitys naisten ja miesten puhdistautumisesta ja sairauksien parantamisesta. Se on aikanaan käännetty monelle kielelle. Esimerkiksi satiaistenhäätöohjeen mukaan tuli valmistaa tahna tuhkasta, öljystä ja voiteesta. Syyhyä hoidettiin voiteella, jossa oli elohopeaa, isohirvenjuurta, öljyä ja eläinrasvaa. Saippua, vahingossa keksitty Saippua lienee keksitty vahingossa tuhansia vuosia sitten, kun eläimiä uhrattiin roviolla. Rasvasta ja tuhkalipeästä syntyi saippuaa. Sitä on käytetty villan pesuun ainakin Kaksoisvirran maassa jo 1200 vuotta eaa. Henkilökohtaiseen peseytymiseen saippuaa on käytetty 200-luvulta lähtien. Vielä keskiajalla saippua oli ylellisyystuote, mutta 1800-luvun teollinen vallankumous toi sen jokaisen ulottuville. Perinteistä natriumsaippuaa käyttänee peseytymiseen enää harva, suopaa vieläkin harvempi. Ne ovat korvautuneet nestesaippuoilla 4 5 viime vuosikymmenen aikana. Sampoo on puolestaan satavuotias. Se oli aluksi pulverimaista. Nestemäinen, synteettisesti valmistettu sampoo on sitä toistakymmentä vuotta nuorempi. Nykyisiä kauppojen kemikaaliosastojen hyllyjen valtavaa tuotevalikoimaa katsoessa unohtuu, kuinka lyhyt niiden historia lopulta on. Lopuksi Harva asia on muuttunut vuosituhansien kuluessa yhtä vähän kuin kylpemistavat ja yhtä paljon kuin pesemiseen käytettävät tuotteet. Yhteisölliseen peseytymiseen on kautta aikojen liittynyt arveluttavia piirteitä, kuten uimaallaskemut, joita harrastettiin jo keskiajalla ja jotka olivat muotia Suomessa 1970-luvulla. Kylpyläkulttuurin viihteellistyminen ja sukupuolimoraalin rappio on ollut monen suurenkin valtakunnan tuhon alku. Älkäämme kuitenkaan ennustako Suomen ja Euroopan tuhoa, vaikka kohta nautimmekin joulusaunasta. Se puhdistaa sielun ja ruumiin suurta juhlaa varten. KIRJALLISUUTTA Gutman AB, Kligman AM, Sciacca J, James WD. Soak and smear: a standard technique revisited. Arch Dermatol 2005;141: Hämäläinen R. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen hikoilumaja. Kirjassa: Pentikäinen J, toim. Löylyn henki. Helsinki: Rakennustieto Oy 1999, s Irimoto T. Furo japanilaisissa myyteissä ja kansanperinteessä. Kirjassa: Pentikäinen J, toim. Löylyn henki. Helsinki: Rakennustieto Oy 1999, s Lahti A, Hannuksela M. Immediate contact allergy to birch leaves and sap. Contact Dermatitis 1980;6: Manjra AI, du Plessis P, Weiss R, ym. Childhood atopic eczema consensus document. S Afr Med J 2005;95: Mäkinen EH, Vuorinen A. Ryöppysuihkuja ja vuoriastuntaa. Lappeenrannan kylpylän tarina. Lappeenranta: Tekstikarelia Ky Smith V. Clean. A history of personal hygiene and purity. Oxford: Oxford University Press Swan JA. Paikan henki. Kirjassa: Pentikäinen J, toim. Löylyn henki. Helsinki: Rakennustieto Oy 1999, s Vuorenjuuri M. Sauna kautta aikojen. Helsinki: Otava MATTI HANNUKSELA, professori, erikoislääkäri Paatsamatie 4 A Helsinki 2699