Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 193/2005 vp Kohtuuttomien lainakorkojen perinnän estäminen Eduskunnan puhemiehelle Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan korkeimmat kulutusluottojen todelliset vuosikorot ovat jopa yli 40 prosenttia. Asiasta tekemääni kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa hallitus tunnistaa ja tunnustaa ongelman, mutta ei kykene osoittamaan ratkaisua. Sen sijaan hallitus viittaa lausuntokierroksella asti olleeseen velkahallintaohjelmaan. Hallitus ilmoitti vastauksessaan, että toimenpiteistä päätetään kierroksen jälkeen. Toimenpiteitä ei ole tehty, joten on aika kysyä niiden aikataulusta ja viivyttelyn syistä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin ja milloin hallitus aikoo ryhtyä kohtuuttomien lainakorkojen perinnän estämiseksi? Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2005 Heikki A. Ollila /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Heikki A. Ollilan /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 193/2005 vp: Mihin toimenpiteisiin ja milloin hallitus aikoo ryhtyä kohtuuttomien lainakorkojen perinnän estämiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sosiaalipoliittinen ministerityöryhmä päätti 3 päivänä helmikuuta 2005 velkahallintaohjelman jatkotoimista. Ministerityöryhmä puolsi muun muassa taloudenhallinnan neuvottelukunnan perustamista. Tarkoituksena on, että neuvottelukunnan perustamista valmistelemaan asetetaan asianomaisten ministeriöiden yhteinen työryhmä sen jälkeen, kun neuvottelukunnan rahoitus on varmistettu. Neuvottelukunnan tehtävänä olisi muun muassa varmistaa, että kaikkien toimijoiden käytössä on korkealaatuista valistusmateriaalia. Valistusmateriaalilla voidaan edistää sitä, että kuluttaja tietää erilaisista saatavilla olevista luotoista, niihin liittyvistä eduista ja haitoista sekä luottosuhteeseen liittyvistä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Sosiaalipoliittinen ministerityöryhmä päätti lisäksi, että sosiaalisen luototuksen käyttöönottoa edistetään kunnissa muun muassa hyviä käytäntöjä esittelemällä ja yhteistyöllä Suomen Kuntaliiton kanssa. Sosiaalisen luototuksen parempi saatavuus vähentäisi kuluttajien tarvetta turvautua korkeakorkoisiin kulutusluottoihin. Myös EU:ssa on vireillä uudistuksia, jotka ovat omiaan vähentämään korkeakorkoisiin kulutusluottoihin liittyviä ongelmia. Komissio antoi syksyllä 2002 ehdotuksen uudeksi kulutusluottodirektiiviksi. Ehdotuksen mukaan luotonantajan olisi muun muassa neuvottava kuluttajaa sen suhteen, mikä luotonantajan tarjoamista luotoista on kuluttajan taloudelliset olosuhteet, eri luottoihin liittyvät edut ja haitat sekä luoton tarkoitus huomioon ottaen tälle sopivin. Uutta verrattuna nykydirektiiviin on myös ehdotukseen sisältyvä periaate vastuullisesta luotonannosta. Direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä on myös tarkoitus tutkia, onko kansallisesti tarpeen säätää laajemmin vastuullisesta menettelystä luottosuhteessa, kuten velkahallintaohjelmassa esitettiin. Kuluttajaviranomaiset ovat lisäksi pyynnöstäni selvittäneet mahdollisuuksia puuttua kohtuuttomien korkojen perimiseen. Kulutusluottojen markkinoinnin valvonnan lisäksi kuluttaja-asiamiehen toimesta on muun muassa selvitetty mahdollisuutta saada korkea korkotaso tuomioistuimen arvioitavaksi rikosoikeudellisten säännösten perusteella. Konkreettista tapausta, jonka ajamisessa kuluttaja-asiamies voisi kuluttajaa avustaa, ei ole kuitenkaan löytynyt. Ylipäätään pidetään epävarmana sitä, johtaisiko esimerkkitapauksen tuomioistuinkäsittely toivottuun lopputulokseen. Harkittavana on ollut myös korkokaton asettaminen lailla. Korkokaton seurauksena luotonantajat todennäköisesti selvittäisivät entistä huolellisemmin luotonhakijan maksukyvyn. Korkokaton asettamisesta seuraisi kuitenkin todennäköisesti joukko haittoja, muun muassa se haitta, että pieniä luottoja ei enää myönnettäisi tai että niiden myöntäminen siirtyisi pimeille markkinoille, minkä vuoksi korkokaton säätämistä ei pidetä tarkoituksenmukaisena keinona puuttua korkeisiin korkoihin. 2

3 Ministerin vastaus KK 193/2005 vp Heikki A. Ollila /kok Helsingissä 29 päivänä maaliskuuta 2005 Oikeusministeri Johannes Koskinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 193/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Heikki A. Ollila /saml: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att hindra debitering av oskäliga låneräntor och när ämnar regeringen vidta dessa åtgärder? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den 3 februari 2005 fattade den socialpolitiska ministerarbetsgruppen beslut om fortsatta åtgärder i skuldhanteringsprogrammet. Bland annat förordade ministerarbetsgruppen inrättandet av en särskild delegation för ekonomihantering. När finansieringen av delegationen har säkrats, är det meningen att ministerierna skall tillsätta en gemensam arbetsgrupp för att bereda inrättandet av delegationen. Till delegationens uppgifter skall bland annat höra att säkerställa att alla aktörer förfogar över upplysningsmaterial av god kvalitet. Upplysningsmaterialet kan bland annat användas i syfte att främja konsumenternas kunskaper om olika slags krediter, deras fördelar och nackdelar samt om vilka rättigheter och skyldigheter konsumenten har i ett kreditförhållande. Den socialpolitiska ministerarbetsgruppen beslutade dessutom att den sociala kreditgivningen skall främjas i kommunerna bland annat genom information om god praxis och genom samarbete med Finlands Kommunförbund. En större tillgång på social kreditgivning skulle minska konsumenternas behov av konsumentkrediter mot höga räntor. Också inom EU är det aktuellt med reformer som är ägnade att minska på de problem som är förknippade med högräntekrediter för konsumenter. Kommissionen lade hösten 2002 fram ett förslag till ett nytt direktiv om konsumentkrediter. Enligt förslaget skall kreditgivaren bland annat upplysa konsumenten om vilken av kreditgivarens krediter som är lämplig för konsumenten i fråga med beaktande av konsumentens ekonomiska förhållanden och de olika krediternas fördelar och nackdelar samt kreditens syfte. Nytt i jämförelse med det nuvarande direktivet är också principen om ansvarsfull kreditgivning, vilken ingår i förslaget. I samband med att direktivet sätts i kraft är det också meningen att undersöka om det finns ett nationellt behov av vidsträcktare reglering i fråga om ansvarsfullt förfarande i kreditförhållanden i enlighet med vad som föreslogs i skuldhanteringsprogrammet. Konsumentmyndigheterna har dessutom på min begäran utrett möjligheterna att ingripa i debiteringen av oskäliga räntor. Vid sidan av övervakningen av marknadsföringen av konsumentkrediter, har på åtgärd av konsumentombudsmannen bland annat en utredning gjorts om möjligheterna att få den höga räntenivån prövad enligt straffrättsliga bestämmelser av domstol. Något konkret fall som konsumentombudsmannen skulle kunna bistå konsumenten med att driva har dock inte kunnat hittas. Överhuvudtaget anses det vara osäkert om en sådan process skulle kunna leda till önskat resultat. Också ett i lag bestämt räntetak har övervägts. Den sannolika följden av ett räntetak vore att kreditgivarna skulle göra utförligare utredningar än förut i fråga om kreditsökandens betalningsförmåga. Ett räntetak vore dock sannolikt också förknippat med en mängd olägenheter, bland annat att små krediter inte längre skulle beviljas eller att det skulle uppstå en svart marknad för dem. 4

5 Ministerns svar KK 193/2005 vp Heikki A. Ollila /kok Därför har ett räntetak inte setts som en ändamålsenlig åtgärd när det gäller att råda bot på de höga räntorna. Helsingfors den 29 mars 2005 Justitieminister Johannes Koskinen 5