1990 vp. - HE n:o 167

Transkriptio

1 1990 vp. - HE n:o 167 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kansaneläkelain väliaikaisesta muuttamisesta, vuodelta 1991 suoritettavasta sairausvakuutusmaksusta a työnantaan lapsilisämaksun perimättä ättämisestä vuodelta 1991 ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan, että vuonna 1991 yksityisen yritystoiminnan piiriin kuuluvalta työnantaalta a sellaiselta valtion liikelaitokselta, ohon sovelletaan valtion liikelaitoksista annettua lakia, perittäisiin kansaneläkemaksua yrityksen pääomavaltaisuudesta riippuen ensimmäiseltä puolelta vuodelta oko 3,40, 4,45 tai 5,05 OJo ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. Heinäkuun alusta 1991 vuoden loppuun alimman kansaneläkemaksuluokan maksu olisi 3,15 % a muut kansaneläkemaksut pysyisivät muuttumattomina. Yksityisen työnantaan a edellä mainitun liikelaitoksen sairausvakuutusmaksun suuruus olisi ehdotuksen mukaan 1,45 %. Kaikilta ulkisoikeudellisilta työnantailta perittäisiin kansaneläkevakuutusmaksua 3,95 %. Kuntasektorin sairausvakuutusmaksu olisi 3,95 % a kirkon työnantaan sairausvakuutusmaksu 4,20 %. Valtiolta a sen muulta laitokselta kuin liikelaitokselta sekä Ahvenanmaan maakunnalta a kunnalliselta liikelaitokselta sairausvakuutusmaksua perittäisiin 2,70 %. Työnantaan lapsilisämaksua ei perittäisi ehdotuksen mukaan vuodelta Vuodeksi 1991 vakuutetun sairausvakuutusmaksu ehdotetaan vahvistettavaksi 1, 70 penniksi veroäyriltä a vakuutetun kansaneläkevakuutusmaksu 1,55 penniksi veroäyriltä. Maksut olisivat vuonna 1991 samat kuin kuluvanakio vuonna, kuitenkin siten, että työnantaalta perittävä kansaneläkemaksu alimmassa maksuluokassa olisi 0,25 prosenttiyksikköä pienempi älkimmäiseltä puolelta vuodelta. Esityksen mukaan vuonna 1991 kunnan osuutena kansaneläkelain mukaisten lisäosien rahoitukseen perittäisiin 0,67 penniä veroäyriltä kunnan säännönmukaisessa verotuksessa saamien veroäyrien yhteismäärästä. Samalla muutettaisiin kansaneläkerahaston vähimmäismäärää koskevaa säännöstä väliaikaisesti edelleenkin siten, että rahaston olisi oltava kalenterivuoden päättyessä vähintään 6 % kansaneläkevakuutuksen vuotuisista kokonaiskustannuksista. Valtio tulisi edelleenkin takaamaan kansaneläkelaitoksen maksuvalmiuden siten, että valtio suorittaisi kansaneläkerahastoon sellaisen määrän varoa, että maksuvalmius olisi kunakin aankohtana riittävästi turvattu. Yksityisten työnantaien alimman maksuluokan maksualennus 0,25 prosenttiyksiköllä 1 päivästä heinäkuuta 1991 lukien pienentää näiden työnantaien maksurasitusta noin 110 miloonalla markalla vuonna Kansaneläkelaitoksen tulot pienenevät samalla markkamäärällä. Valtion kansaneläkelain 59 :n mukainen takuuosuus lisääntyy noin 90 miloonalla markalla. Edellä mainittua toimenpiteitä koskevat lainmuutokset ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta Esitys liittyy valtion vuoden 1991 tulo- a menoarvioesitykseen N

2 vp. - HE n:o 167 PERUSTELUT 1. Nykyinen tilanne a ehdotetut muutokset 1.1. Työnantaan kansaneläkemaksu Kansaneläkelain 3 :n 2 momentin (956/72 a 307 /82) mukaan työnantaan kansaneläkemaksua peritään liiketoiminnan pääomavaltaisuudesta riippuen oko 4,25, 4, 75 tai 5,25 OJo työntekiälle suoritetun ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. Kansaneläkemaksun suuruudesta on kuitenkin viime vuosina säädetty yksivuotisilla laeilla, oiden mukaan maksua on peritty oko suurempana tai pienempänä kuin kansaneläkelain 3 :n 2 momentissa on säädetty. Vuoden 1982 toukokuun alusta kansaneläkemaksua alettiin periä eri suuruisena ulkiselta taholta a yksityiseltä työnantaalta (308/82). Julkisen tahon maksuluokkaan katsottiin kuuluvan valtion a sen laitoksen, kunnan, kuntainliiton, evankelis-luterilaisen kirkon, sen seurakunnan a seurakuntainliiton, ortodoksisen kirkkokunnan a sen seurakunnan sekä Ahvenanmaan maakunnan. Kansaneläkeärestelmän kokonaisuudistuksen turvaamiseksi muutettiin samalla kansaneläkelain 59 :ää (307/82) siten, että kansaneläkerahastosta puuttuva osa suoritetaan valtion varoista. Vuoden 1985 alusta ulkisen tahon työnantaan kansaneläkemaksun suuruuteen vaikutti myös samana vuonna voimaan tullut työttömyysturvauudistus (602/84). Työttömyysturvaetuuksien veronalaistamisen seurauksena ulkisoikeudellisten työnantaien ylimääräinen verotuloen kasvu haluttiin palauttaa työttömyysturvan rahoitukseen. Tämän vuoksi kunnalta a kuntainliitolta, evankelis-luterilaiselta kirkolta, sen seurakunnalta a seurakuntainliitolta sekä ortodoksiselta kirkkokunnalta a sen seurakunnalta kansaneläkemaksua perittiin korkeampana kuin muilta ulkisoikeudellisilta työnantailta eli valtiolta a sen laitokselta, Ahvenanmaan maakunnalta a kunnalliselta liikelaitokselta. Kunnallista liikelaitosta pidettiin sen kilpailukyvyn säilyttämiseksi samanarvoisena kuin valtion laitoksia. Kansaneläkemaksuluokan määräytymiseen liittyvää säännönmukaisten poistoen raaa korotettiin markasta markkaan vuoden 1987 alusta (1040/86). Vuodelta 1990 suoritettava työnantaan kansaneläkemaksu vahvistettiin yksityiselle työnantaalle 3,40, 4,45 tai 5,05 OJo:ksi palkoista sekä ulkiselle sektorille: valtiolle, kunnalliselle liikelaitokselle, Ahvenanmaan maakunnalle, kunnalle a kuntainliitolle, seurakunnille a muille niihin rinnastettaville yhtymille, 3,95 OJo:ksi palkoista (1246/89). Valtion liikelaitoksista annetun lain (627/87) mukaisia liikelaitoksia on niiden taloudellisten toimintaperiaatteiden vuoksi pidetty kilpailuasemaltaan yksityisen yritystoiminnan piiriin kuuluvina vuodesta 1989 lukien kansaneläkemaksun suuruutta määrättäessä Työnantaan sairausvakuutusmaksu Työnantaan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 1 :n (613178) mukaan työnantaa on velvollinen suorittamaan kansaneläkelaitokselle työnantaan sairausvakuutusmaksua 1,50 OJo maksamiensa ennakkoperinnän alaisten palkkoen määrästä. Myös sairausvakuutusmaksua on peritty yksivuotisilla laeilla poikkeavasti siitä, mitä työnantaan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 1 :ssä on säädetty. Maksu on ollut edellä kansaneläkemaksun suuruuden yhteydessä selostetuista syistä myös eri suuruinen ulkisen tahon työnantaalle a yksityiselle työnantaalle. Julkisen tahon työnantaista valtiolla, sen laitoksella, Ahvenanmaan maakunnalla a kunnallisella liikelaitoksella sairausvakuutusmaksu on vuodesta 1985 lukien ollut alempi kuin kunnan a kirkon vastaava maksu. Vuonna 1990 yksityisen sektorin työnantailta on peritty sairausvakuutusmaksua 1,45 OJo ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. Valtion a sen laitoksen, Ahvenanmaan maakunnan a kunnallisen liikelaitoksen maksu on vastaavasti ollut 2, 70 OJo. Kunnilta a kuntainliitoilta sairausvakuutusmaksua on tältä aalta peritty 3,95 OJo sekä kirkolta a seurakunnilta 4,20 OJo (1247/89). Sairausvakuutusmaksun suuruutta määrättäessä sellaista valtion liikelaitosta, ohon sovelletaan valtion liikelaitoksista annettua lakia, on vuodesta 1989 lukien pidetty yksityisen sektorin piiriin kuuluvana työnantaana.

3 1990 vp. - HE n:o Työnantaan lapsilisämaksu Työnantaan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 1 :n mukaan työnantaa on velvollinen suorittamaan valtiolle lapsilisämaksua 2,25 OJo ennakkoperinnän alaisten palkkoen määrästä. Työnantaan lapsilisämaksuun on yksivuotisilla laeilla kohdistettu useita maksualennuksia tai maksu on ätetty kokonaan perimättä. Vuodelta 1990 lapsilisämaksua ei peritä lainkaan (1248/89) Työnantaan sosiaaliturvamaksu Kysymys työnantaan sosiaaliturvamaksun suuruudesta a kohtaannosta on viime vuosina ollut useasti esillä. Muun muassa mahdollisuutta korvata palkkaperusteisia sosiaaliturvamaksua muulla perusteella kannettavilla sosiaaliturvan rahoituksen turvaavilla rahoitustavoilla on tutkittu (komiteanmietintö 1983: 13). Komiteanmietinnöstä hankituissa lausunnoissa on katsottu, että asia vaatii vielä selvittämistä. Sittemmin asiaa selvitettiin sosiaali- a terveysministeriön asettamassa työryhmässä, onka tehtävänä oli valmistella olemassa olevien selvitysten pohalta vaihtoehtoa työnantaan sosiaaliturvamaksun palkkasidonnaisuuden vähentämiseksi. Ratkaisuvaihtoehdoissa oli huolehdittava riittävän rahoituksen turvaamisesta. Tässä sosiaaliturvatyöryhmän vuoden 1987 muistiossa (työryhmämuistio 1987:STM) työryhmä ehdotti työnantaan palkkasidonnaisten sosiaaliturvamaksuen osittaista korvaamista liikevaihtoverolla. Työryhmän esitys ei ollut yksimielinen. Työttömyysturvaetuuksien veronalaistamisesta seuraava veronsaaien tulon kasvu on otettu huomioon työttömyysturvan rahoituksessa. Tämän vuoksi todettiin hallituksen esityksessä työttömyysturvalaiksi (hall.es. 38/ 1984 vp.), että lisääntyneet verotulot on tarkoitus ohata takaisin etuuksien rahoitukseen. Rahoitusvaihtoehtoa selvitettäessä pidettiin lähtökohtana sitä, että kuntien a kirkon saarnat ylimääräiset verotulot palautetaan kokonaisuudessaan työttömyysturvan rahoitukseen. Eduskunnan vastauksessa hallituksen esitykseen laiksi vuodelta 1985 suoritettavasta ulkisoikeudellisen työnantaan kansaneläke- a sairausvakuutusmaksusta edellytettiin hallituksen antavan kevätistuntokauden 1985 kuluessa eduskunnalle esityksen työttömyysturvan rahoittamisen pysyväksi ärestämiseksi. Järestelmän tulee kohdella kuntia tasapuolisesti a siten, että menettelyyn ei sisälly kunnallisten palveluen kehittämisen kannalta haitallisia vaikutuksia. Asiaa on tutkinut "kuntien a kirkon työttömyysturvaetuuksista saamien verotuloen palauttamista selvittänyt työryhmä''. Työryhmän välimietinnössä ( työryhmämuistio 1985: VM 7) on hahmoteltu vaihtoehtoa ylimääräisten verotuloen palauttamiseksi. Eduskunta on useaan otteeseen edellyttänyt, että työnantaan sosiaaliturvamaksua koskevaa lainsäädäntöä kehitetään siten, että työvoimavaltaisten yritysten asemaa parannetaan. Viimeksi eduskunta edellytti tätä hallitukselta vastauksessaan hallituksen esitykseen laeiksi kansaneläkelain väliaikaisesta muuttamisesta, vuodelta 1990 suoritettavasta sairausvakuutusmaksusta a työnantaan lapsilisämaksun perimättä ättämisestä vuodelta 1990 (hall. es. 154/1989 vp.), ossa eduskunta totesi: "Eduskunta edellyttää hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin kansaneläke- a sairausvakuutusmaksua koskevan ärestelmän kehittämiseksi siten, että se kohtelee valtiota a kuntia tasapuolisesti yksityiseen työnantaaan nähden a seurakuntia kuntiin nähden sekä siten, että menettelyyn ei sisälly kunnallisten palveluen kehittämisen kannalta haitallisia vaikutuksia. Eduskunta edellyttää hallituksen antavan pikaisesti esitykset, oilla työvoimavaltaisten yritysten asemaa parannetaan uudistamalla nykyisin palkkaperusteisina kerättävien sosiaaliturvamaksuen ärestelmää samalla huolehtien sosiaaliturvan riittävästä rahoituksesta." Työttömyysturvauudistuksesta saatavien ylimääräisten verotuloen palauttamiseksi sosiaaliturvan rahoitukseen on edelleenkin tarkoituksenmukaista, että kunnilta (kunnallisia liikelaitoksia lukuun ottamatta) sekä kirkolta vuosien tapaan peritään muuta ulkista sektoria korkeampaa sosiaaliturvamaksua. Kunnan a kuntainliiton maksussa on kuitenkin otettava huomioon verotuloen kertymästä aiheutuneet muutokset. Samalla ehdotetaan kunnan osuus kansaneläkkeiden lisäosista määräytyväksi väliaikaisesti edelleen kunnan saamien veroäyrien mukaan. Lisäksi tarkistetaan väliaikaisesti myös kansaneläkevakuutuksen rahoitusta koskevia säännöksiä. Hallitusohelman mukaisesti hallitus parantaa työvoimavaltaisten yritysten asemaa uudistamalla nykyisin palkkaperusteisina kerättä-

4 vp. - HE n:o 167 vien sosiaaliturvamaksuen rahoitusärestelmää. Tässä tarkoituksessa asiaa on selvitetty sosiaali- a terveysministeriön asettamassa työryhmässä, oka sai valmiiksi muistionsa 15 päivänä maaliskuuta 1990 (Sosiaaliturvamaksutyöryhmä STM 1990:3). Työryhmä katsoi, että palkkaperusteista sosiaaliturvamaksua ei ole syytä korvata täysin uudella maksutyypillä, vaan on käytettävä o olemassa olevia veromuotoa. Työryhmä katsoi edelleen, että yleiset talouspoliittiset näkökohdat sekä veroärestelmän kokonaisuus huomioon ottaen on tarkoituksenmukaista alentaa ainoastaan työnantaan kansaneläkemaksua. Se ehdotti, että vuoden 1991 alusta alennettaisiin kansaneläkemaksua niin sanottuen henkilöyhtiöiden osalta 1,7 prosenttiyksiköllä a 1 maksuluokkaan kuuluvien muiden yritysten osalta 0,4 prosenttiyksiköllä sekä korotettaisiin II a III maksuluokkien vähimmäispoistoraa markasta markkaan. Lisäksi työryhmä teki eräitä periaate-ehdotuksia sosiaaliturvamaksun määräytymiseksi ulkisen talouden kannalta katsottuna. Koska kokonaisverouudistuksen toteuttaminen on edelleen kesken a työnantaan sosiaaliturvamaksuun liittyvä lainvalmistelu vaatii vielä selvitystä, ehdotetaan vuoden 1991 työnantaan sosiaaliturvamaksuista säädettäväksi yksivuotisilla laeilla Työnantaa/ta vuodelta 1991 perittävä kansaneläkemaksu Työvoimavaltaisten a pienten yritysten maksurasituksen keventämiseksi hallitus katsoo tarkoituksenmukaiseksi alentaa tämän ryhmän kansaneläkemaksua 0,25 prosenttiyksiköllä 1 päivästä heinäkuuta 1991 lukien saman vuoden loppuun. Edellä olevin perustein ehdotetaan, että yksityisen sektorin työnantaalta sekä sellaiselta valtion liikelaitokselta, ohon sovelletaan valtion liikelaitoksista annettua lakia, perittäisiin vuonna 1991 kansaneläkemaksua ensimmäiseltä puolelta vuodelta yrityksen pääomavaltaisuudesta riippuen 3,40, 4,45 tai 5,05 OJo ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. Maksun suuruus olisi 1 päivästä heinäkuuta 1991 lukien 3,15, 4,45 tai 5,05 OJo. Valtion a sen muun laitoksen kuin edellä mainitun liikelaitoksen, Ahvenanmaan maakunnan, kunnallisen liikelaitoksen, kunnan a kuntainliiton, evankelis-luterilaisen kirkon, sen seurakunnan a seurakuntainliiton sekä ortodoksisen kirkkokunnan a sen seurakunnan kansaneläkemaksu olisi kaikilla sama eli maksu olisi 3,95 %palkoista. Edellä mainitut muutokset tehtäisiin kansaneläkelain 3 :ään Työnantaan sairausvakuutusmaksu vuodelta 1991 Edellä esitetyillä perusteilla ehdotetaan vuodelta 1991 yksityisen sektorin työnantaalta sekä sellaiselta valtion liikdaitokselta, ohon sovelletaan valtion liikelaitoksista annettua lakia, perittäväksi sairausvakuutusmaksua 1,45 % ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. Valtion a sen muun laitoksen kuin edellä mainitun liikelaitoksen, Ahvenanmaan maakunnan a kunnallisen liikelaitoksen sairausvakuutusmaksu olisi 2,70 %. Kunnilta a kuntainiiitailta sairausvakuutusmaksua perittäisiin 3,95 % sekä kirkolta a seurakunnilta 4,20 % ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. Edellä mainitut sairausvakuutusmaksut vahvistettaisiin erillisellä lailla Työnantaan lapsilisämaksu vuodelta 1991 Yrityksiin kohdistuvien kustannuspaineiden tasaamiseksi ehdotetaan, ettei työnantailta perittäisi vuodelta 1991 lainkaan työnantaan lapsilisämaksua. Tästä säädettäisiin erillisellä lailla Kansaneläkelain 59 a 62 :n muutokset Kansaneläkelain 62 :n mukaan valtio, kunnat a kansaneläkelaitos vastaavat kukin omasta osuudestaan eläkkeiden lisäosien kustannuksista. Vuodelta 1990 on kuntien osuutta kansaneläkkeiden lisäosien rahoituksesta muutettu siten, että kunnan vuotuiseksi osuudeksi kansaneläkkeiden lisäosista vahvistettiin 0, 72 penniä veroäyriltä niiden veroäyrien yhteismäärästä, otka kunnalla on ollut vuonna 1989 toimitetussa säännönmukaisessa verotuksessa (1246/ 89). Samassa yhteydessä muutettiin edelleen

5 1990 vp. - HE n:o kansaneläkelain 59 :ää väliaikaisesti siten, että kansaneläkerahaston varoen on oltava kalenterivuoden päättyessä vähintään 6 07o kansaneläkevakuutuksen vuotuisista kokonaiskustannuksista pysyvässä laissa edellytetyn 10 % :n siasta. Jotta kansaneläkelaitoksen maksuvalmius olisi kaikissa tapauksissa turvattu, säädettiin, että valtion olisi kansaneläkerahaston maksuvalmiuden turvaamiseksi suoritettava rahastoon sellainen määrä varoa, että kansaneläkevakuutuksen etuudet voidaan häiriöttömästi suorittaa. Kuntien lisäosaosuutta a kansaneläkelaitoksen rahastoa koskevat taloudelliset näkymät vuoden 1991 osalta näyttävät samanlaisilta kuin vuonna Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista, että myös vuodelta 1991 perittäisiin kunnilta niiden osuus kansaneläkkeen lisäosista veroäyrien mukaan suhteutettuna. Vuodelta 1991 kunnan osuudeksi lisäosien kustannuksista on arvioitu 0,67 penniä veroäyriltä niiden veroäyrien yhteismäärästä, otka kunnassa vuodelta 1990 toimitetussa säännönmukaisessa verotuksessa määrätään. Verotuksen toteutumisen viivästyminen vuodelta 1990 vaatii tarkempaa säätämistä asetuksella koskien kuntien lisäosaosuuden maksamista. Kansaneläkelaitoksen maksuärestely on varmistettava verotuksen viivästymisestä huolimatta. Kansaneläkerahaston vähimmäismääräksi ehdotetaan edelleen 6 % kansaneläkevakuutuksen vuotuisista kokonaiskustannuksista a valtio takaisi myös vuonna 1991 rahaston maksuvalmiuiden Vakuutetun kansaneläke- a sairausvakuutusmaksu Kansaneläkevakuutusmaksu Kansaneläkelain 3 :n 1 momentin mukaan vakuutetun on suoritettava vakuutusmaksu, oka määrätään hänelle kunnallisverotuksen yhteydessä edelliseltä vuodelta, tulovuodelta, pantuen veroäyrien perusteella. Kansaneläkelain 5 :n 1 momentin (956/72) mukaan vakuutusmaksu on kaksi penniä veroäyriltä. Kansan~läkevakuutusmaksua on vakuutetuilta peritty viime vuosina yksivuotisilla laeilla kansaneläkelain 5 :stä poiketen oko suurempana tai pienempänä kuin 2 penniä veroäyriltä. Vuodelta 1990 vakuutetun kansaneläkemaksua peritään 1,55 penniä veroäyriltä (1246/89) Sairausvakuutusmaksu Sairausvakuutuslain 33 :n momentin (742170) mukaan vakuutetun sairausvakuutusmaksu on 1,25 penniä veroäyriltä. Myös vakuutetun sairausvakuutusmaksua on peritty viime vuosina yksivuotisilla laeilla oko suurempana tai pienempänä kuin 1,25 penniä veroäyriltä. Vuodelta 1990 vakuutetun sairausvakuutusmaksua peritään 1, 70 penniä veroäyriltä (1247/89) Vakuutetulta vuonna 1991 perittävä! maksut Vakuutetulta perittävä kansaneläkevakuutusmaksu a sairausvakuutusmaksu ehdotetaan pysytettäväksi ensi vuonna vuoden 1990 tasolla. Edellä olevan perusteella perittäisiin vakuutetun kansaneläkevakuutusmaksua 1,55 penniä a vakuutetun sairausvakuutusmaksua 1, 70 penniä veroäyriltä vuonna Vakuutetulta perittävät maksut on tarkoitus ottaa ehdotetun suuruisina huomioon o ennakonpidätyksessä. 2. Esityksen taloudelliset vaikutukset Työnantaan sosiaaliturvamaksut säilyvät alkuvuodesta 1991 nykyisellä tasollaan. Heinäkuun alusta vuoden loppuun yksityisen työnantaan alinta kansaneläkemaksua vähennetään 0,25 prosenttiyksiköllä. Työnantaan kansaneläkemaksun aleneminen osalta vuotta alimmassa maksuluokassa vaikuttaa näiden yritysten maksurasitukseen keventävästi a samalla kansaneläkelaitoksen tuloihin vähentävästi. Toisaalta tulopohan laaeneminen palkkaluonteisten tuloen tultua kokonaisverouudistuksessa aikaisempaa laaemmin veronalaisiksi lisää onkin verran työnantaan sosiaaliturvamaksun kertymää. Yksityisten työnantaien kansaneläkemaksun 0,25 prosenttiyksikön alennus ensimmäisessä maksuluokassa 1 päivästä heinäkuuta 1991 lukien pienentää työnantaien maksurasitusta a kansaneläkelaitoksen tuloa noin 110 miloonalla markalla vuonna Valtion kansaneläkelain 59 :n mukainen suoritus lisääntyy noin 90 miloonalla markalla. Kuntien lisäosaosuuksien maksamisperusteen muutoksen atkaminen a tason alenemi-

6 vp. - HE n:o 167 nen vuonna 1991 vähentää kuntien lisäosamenoa noin 138 miloonalla markalla vuoden 1990 maksuperusteisiin verrattuna. Valtion osuus lisäosien rahoitukseen kasvaa onkin verran. Kansaneläkelain 59 :ssä tarkoitetun niin sanotun takuusuorituksen pysyvän 10 Olo :n raan väliaikainen alentaminen 6 % :iin vähentää valtion takuusuoritusvelvollisuutta noin 770 miloonalla markalla. 3. Säätämisärestys Työnantaan a vakuutetun kansaneläke- a sairausvakuutusmaksun määrästä annettavissa laeissa maksuen määrät on vuodelta 1991 osittain esitetty vahvistettaviksi pysyvällä lailla säädetystä tasosta poiketen. Lakiehdotus merkitsee myös eräiltä osin maksuvelvollisuuden kiristymistä. Työnantaan a vakuutetun kansaneläke- a sairausvakuutusmaksun määrästä on useina viime vuosina, kuten edellä on mainittu, säädetty yksivuotisilla laeilla uutta tai lisättyä veroa koskevassa säätämisärestyksessä (1014 a 1016/84, 1095 a 1096/85, 1040 a , 1006 a 1007/87, 1226 a 1227/88, 359/89 sekä 1246 a 1247 /89). Perustuslakivaliokunnan lausunnossa n:o vp. hallituksen esityksestä n:o 113 laiksi vuodelta 1985 suoritettavasta ulkisoikeudellisen työnantaan kansaneläke- a sairausvakuutusmaksusta perustuslakivaliokunta toteaa työnantaan kansaneläke- a sairausvakuutusmaksun samoin kuin vakuutetun sairausvakuutus- a kansaneläkevakuutusmaksun olevan niin sanottua veronluonteisia maksua a niitä koskevan hallitusmuodon 61 :n säännöksen, onka mukaan verosta säädetään lailla. Koska nyt annettavassa hallituksen esityksessä vakuutetun sairausvakuutusmaksua a ulkisen sektorin työnantaan sairausvakuutusmaksua korotettaisiin niiden perustasosta, lakiehdotukset merkitsevät näille maksuvelvollisille maksun suuruuden korottamista. Sen vuoksi nämä lakiehdotukset on perustuslakivaliokunnan lausunnon n:o 18/1985 vp. hallituksen esityksestä n:o 178 laiksi kansaneläkelain muuttamisesta sekä laiksi vuodelta 1986 suoritettavasta sairausvakuutusmaksusta mukaan käsiteltävä valtiopäiväärestyksen 68 :n mukaisesti yhdeltä vuodelta kannettavaa veroa koskevassa säätämisärestyksessä. Viimeksi mainitun perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan verosta säätämisen ulkopuolelle äävinä kysymyksinä ei ole pidettävä lakiehdotuksen pääasiallisen sisällön kannalta toissiaisia a täydentäviä säännöksiä. Sen vuoksi mainitun lausunnon mukaan myös nyt ehdotettu kansaneläkelain 59 :n 2 momentti voidaan käsitellä siinä ärestyksessä, ota valtiopäiväärestyksen 68 :n mukaan noudatetaan käsiteltäessä yhdeltä vuodelta kannettavaa veroa koskevaa lakiehdotusta edellyttäen, että 59 :n 2 momentin voimassaolo raoitetaan vain budettivuoteen Saman lausunnon mukaan kuntien rahasuoritus kansaneläkkeiden lisäosien rahoituksesta valtion tulo- a menoarvioon liittyvänä a budettivuotta 1991 koskevana on veronluonteisena maksuna kuuluva valtiopäiväärestyksen 68 :n käsittelyärestyksen piiriin. Edellä esitetystä seuraa, että lakiehdotukset olisi käsiteltävä valtiopäiväärestyksen 68 : n mukaisessa yhdeltä vuodelta kannettavaa veroa koskevassa säätämisärestyksessä. 4. Voimaantulo Esitys liittyy valtion vuoden 1991 tulo- a menoarvioesitykseen a lait ehdotetaan saatettaviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

7 1990 vp. - HE n:o Laki kansaneläkelain väliaikaisesta muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan väliaikaisesti 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain (347/56) 3 :n 2 momentti, 5 :n 1 momentti, 59 :n 2 momentti a 62, sellaisina kuin ne ovat, 3 :n 2 momentti a 59 :n 2 momentti 30 päivänä huhtikuuta 1982 annetussa laissa (307 /82), 5 :n 1 momentti 29 päivänä oulukuuta 1972 annetussa laissa (956/72) a 62 5 päivänä helmikuuta 1982 annetussa laissa (103/82), näin kuuluviksi: 3 Työnantaa suorittaa, niin kuin siitä erikseen säädetään, työnantaan kansaneläkemaksuna 3,40 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 1991 saman vuoden kesäkuun 30 päivään saakka ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä a 3,15 prosenttia 1 päivästä heinäkuuta 1991 saman vuoden oulukuun 31 päivään saakka ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. Jos liiketoimintaa haroittavan valtionverotuksessa verovelvollisen työnantaan viimeksi toimitettua verotusta varten antamassa veroilmoituksessa ilmoittamien, kuluvan käyttöomaisuuden hankintamenoista tekemien säännönmukaisten poistoen määrä on ollut suurempi kuin markkaa a samalla vähintään 10 a enintään 30 prosenttia hänen samana verovuotena maksamiensa palkkoen määrästä, maksun suuruus on viimeksi toimitettua verotusta seuraavana kalenterivuotena kuitenkin 4,45 prosenttia ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. Jos tällaisen työnantaan edellä tarkoitettuen poistoen määrä on ollut suurempi kuin markkaa a samalla yli 30 prosenttia maksettuen palkkoen määrästä, on sanottu maksu 5,05 prosenttia ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. Mitä edellä on sanottu yksityisen työnantaan kansaneläkemaksun määräytymisestä, on soveltuvin osin voimassa myös sellaisesta valtion liikelaitoksesta, ohon sovelletaan valtion liikelaitoksista annettua lakia (627/87). Kuitenkin valtiolta a sen muulta laitokselta kuin edellä mainitulta liikelaitokselta, Ahvenanmaan maakunnalta, kunnalliselta Iiikelaitokselta, kunnalta a kuntainliitolta, evankelis-luterilaiselta kirkolta, sen seurakunnalta a seurakuntainliitolta sekä ortodoksiselta kirkkokunnalta a sen seurakunnalta maksua peritään 3,95 prosenttia työntekiälle suoritetun ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. 5 Vakuutusmaksu on 1,55 penniä vakuutetulle kunnallisverotuksessa määrätyltä veroäyriltä. 59 Kansaneläkerahaston varoen on oltava kalenterivuoden päättyessä vähintään kuusi prosenttia kansaneläkevakuutuksen vuotuisista kokonaiskustannuksista. Jos kansaneläkevakuutuksen tuotot, oihin luetaan myös tämän lain 62 :n mukaiset suoritukset, eivät tähän riitä, suoritetaan puuttuva osa valtion varoista. Lisäksi valtion tulee suorittaa kansaneläkerahastoon sellainen määrä varoa, että rahaston maksuvalmius on kunakin aankohtana riittävästi turvattu. 62 Eläkkeiden lisäosien kokonaiskustannuksista vastaavat valtio, kunnat a kansaneläkelaitos. Kunta maksaa kansaneläkelaitokselle eläkkeiden lisäosien kustannuksiin 0,67 penniä veroäyriltä niiden veroäyrien yhteismäärästä, otka kunnassa edelliseltä vuodelta toimitettavassa säännönmukaisessa verotuksessa määrätään. Kunnan on maksettava 1112 edellä tarkoitetusta määrästä Iääninverovirastolie viimeistään kunkin kalenterikuukauden 10 päivänä. Muutoin kunnan suorituksen maksamisesta, maksuun panosta, liikaa tai aiheettomasti maksetun suorituksen palauttamisesta, suori-

8 vp. - HE n:o 167 tuksen korottamisesta, viivästysseuraamuksista, kannosta, perinnästä, tilittämisestä a muutoksenhausta on soveltuvin osin voimassa, mitä työnantaan sosiaaliturvamaksusta annetussa laissa (366/63) a veronkantolaissa (611178) on säädetty työnantaan sosiaaliturvamaksusta, lukuun ottamatta työnantaan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 5 :n 1 momentissa säädettyä ilmoitus- a vähennysmenettelyä. Tarkemmat säännökset kunnan tilityksestä vuodelta 1990 annetaan asetuksella. Eläkelaitoksen osuus eläkkeiden lisäosien kustannuksista on 74,1 prosenttia maksettuen lisäosien yhteismäärästä. Valtio vastaa lisä- osien kustannuksista siltä osin kuin kunnan suoritus a eläkelaitoksen osuus eivät niitä kata. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta Tämän lain 3 :n 2 momenttia sovelletaan vuonna 1991 maksetuista palkoista suoritettavaan työnantaan kansaneläkemaksuun a 5 :n 1 momenttia vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa. Lain 59 :n 2 momentti a 62 ovat voimassa 31 päivään oulukuuta Laki vuodelta 1991 suoritettavasta sairausvakuutusmaksusta Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 Poiketen siitä, mitä sairausvakuutuslain (364/63) 33 :n 1 momentissa, sellaisena kuin se on 4 päivänä oulukuuta 1970 annetussa laissa (742170), on säädetty vakuutetun sairausvakuutusmaksusta, on sanottu maksu 1, 70 penniä vakuutetulle vuodelta 1991 toimitettavassa kunnallisverotuksessa määrätyltä veroäyriltä. 2 Poiketen siitä, mitä työnantaan sosiaaliturvamaksusta annetun lain (366/63) 1 :n 1 momentissa, sellaisena kuin se on 11 päivänä elokuuta 1978 annetussa laissa (613178), on säädetty työnantaan sairausvakuutusmaksusta, peritään yksityiseltä työnantaalta a sellaiselta valtion liikelaitokselta, ohon sovelletaan valtion liikelaitoksista annettua lakia (627/87), työnantaan sairausvakuutusmaksua 1,45 prosenttia työntekiälle 1 päivänä tammikuuta 1991 tai sen älkeen sanottuna vuonna suoritetun ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. Työnantaan sairausvakuutusmaksua peritään kuitenkin valtiolta a sen muulta laitokselta kuin edellä mainitulta liikelaitoksesta, Ahvenanmaan maakunnalta a kunnalliselta liikelaitokselta 2, 70 prosenttia sekä kunnalta a kuntainliitolta sairausvakuutusmaksua peritään 3,95 prosenttia a evankelis-luterilaiselta kirkolta, sen seurakunnalta a seurakuntainliitolta sekä ortodoksiselta kirkkokunnalta a sen seurakunnalta sairausvakuutusmaksua peritään 4,20 prosenttia työntekiälle 1 päivänä tammikuuta 1991 tai sen älkeen sanottuna vuonna suoritetun ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. 3 Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

9 1990 vp. - HE n:o Laki työnantaan lapsilisämaksun perimättä ättämisestä vuodelta 1991 Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: I Poiketen siitä, mitä työnantaan sosiaaliturvamaksusta annetun lain (366/63) I :n I momentissa, sellaisena kuin se on II päivänä elokuuta I978 annetussa laissa (613/78), on säädetty työnantaan lapsilisämaksusta, maksua ei vuonna I99I peritä I päivästä tammikuuta 3I päivään oulukuuta. 2 Tämä laki tulee voimaan I päivänä tammikuuta I991. Helsingissä 28 päivänä syyskuuta 1990 Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO Sosiaali- a terveysministeri Mauri Miettinen N

10