Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1100/2010 vp Eläimille tarkoitettujen ruokakuppien turvallisuus Eduskunnan puhemiehelle Yhä lisääntyvässä määrin kauppoihin tuodaan tuotteita, jotka on valmistettu maissa, joissa tuoteturvallisuusmääräykset ovat väljät tai valvonta on heikkoa. Maassamme pitäisi olla suhteellisen hyvä viranomaisorganisaatio, ettei vahinkoa tai terveyshaittaa aiheuttavia tuotteita pääsisi markkinoille. Evira valvoo ihmisille tarkoitettujen astioiden ja eläimillekin tarkoitettujen rehujen turvallisuutta. Tukesin valvontaan käytännössä pitäisi kuulua Eviran valvonnan ulkopuolelle jäävät asiat. Käytännössä kuitenkin on ilmennyt ongelmia, joissa yksittäinen kuluttaja tuotteen ostaessaan ei saa varmuutta siitä, onko tuote tosiasiallisesti turvallinen vai ei. Esimerkkitapauksessa henkilö oli ostanut marketista hevoselle tarkoitetun jostain mustasta muovi-kumiseoksesta tehdyn ruokakupin. Halkaisijaltaan se oli 41 cm ja korkeudeltaan noin 14 cm. Myyjä oli vakuuttanut voimakkaan pahan hajun häviävän käytössä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kuppi haisi hyvin pahalle vielä kahden viikon käytön jälkeenkin. Lisäksi kivennäisaine, jota oli annetun rehun seassa, suli ruokakupin pohjaan kiinni. Se ei lähtenyt siitä pesuaineella eikä harjapesullakaan irti. Asiakas otti yhteyttä myyjään ja sitten maahantuojaan, josta oli todettu, että kyllä kupit on tarkoitettu hevosten ruokakupeiksi. Soittokierroksen jatkuessa siitä, miten kupin turvallisuus saadaan selvitettyä, myös maa- ja metsätalousministeriöstä oli todettu, ettei asia kuulu heille. Evirasta taasen sanottiin, etteivät eläinten astiat kuulu heidän valvontaansa. Tukesista taas vastattiin, että ensisijaisesti heidän voimavaransa kohdentuvat ihmisten turvallisuuden varmistamiseen. Hevosia ja muita eläimiä pidetään Tukesin näkökulman mukaan omaisuutena. Jos siis ruokakupin myrkkyjen vuoksi hevonen sairastuu, siitä pitää vaatia korvausta siltä ketjulta, joka on astian myynyt tai valmistanut. Jos asia on todella näin, kuten Tukesista vastattiin, niin eikö asia ole hyvin ristiriitainen eläinsuojelulain kanssa? Lakihan edellyttää eläimen omistajalta tietoa siitä, miten eläintä pitää kohdella, eikä sille saa aiheuttaa vahinkoa. Tukesin tulkinnan mukaan siis, kun ruokakuppi on myyty hevoselle tarkoitettuna, sen vahingollisuus tulisi testattua vasta eläimen sairastuessa. Ei mitenkään hyväksyttävä ajatus ja kohtuuton sekä eläimen että omistajan näkökulmasta. Toisaalta kohtuutonta on odottaa, että yksittäinen ihminen omalla kustannuksellaan lähtisi tutkituttamaan kyseistä astiaa jossain laboratoriossa. Kyse on kuitenkin koko valtakunnan alueella myytävästä tuotteesta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että jo markkinoilla olevien ja mahdollisesti markkinoille tulevien eläimille tarkoitettujen ruokakuppien ja -astioiden materiaalin turvallisuus voi- Versio 2.0

2 daan taata, ja niissä tapauksissa, joissa on syytä epäillä astian olevan vaarallinen esimerkiksi siitä liukenevien kemikaalien vuoksi, annetaan selkeä ohjeistus vahinkojen välttämiseksi siitä, kenelle astioiden testaus ja analysointi kuuluu? Helsingissä 13 päivänä tammikuuta 2011 Esa Lahtela /sd Risto Kuisma /sd Marjaana Koskinen /sd Valto Koski /sd Markus Mustajärvi /vas Matti Kangas /vas Pentti Tiusanen /vas Lauri Kähkönen /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 1100/2010 vp Esa Lahtela /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1100/2010 vp: Mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että jo markkinoilla olevien ja mahdollisesti markkinoille tulevien eläimille tarkoitettujen ruokakuppien ja -astioiden materiaalin turvallisuus voidaan taata, ja niissä tapauksissa, joissa on syytä epäillä astian olevan vaarallinen esimerkiksi siitä liukenevien kemikaalien vuoksi, annetaan selkeä ohjeistus vahinkojen välttämiseksi siitä, kenelle astioiden testaus ja analysointi kuuluu? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004) on yleislaki, jota sovelletaan kulutustavaroihin, joiden turvallisuudesta ei ole muualla lainsäädännössä erikseen säädetty. Siltä osin kuin eläimille tarkoitetut ruokakupit ovat kulutustavaroita eivätkä ammattimaisen eläinten pito- tai kasvatustoiminnan yhteydessä käytettäviä tuotteita eikä niiden turvallisuudesta ole muualla lainsäädännössä säädetty, niiden turvallisuusvaatimuksiin sovelletaan lakia kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta. Laissa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta on lähtökohtana, että toiminnanharjoittajien, kuten asianomaisen elinkeinonharjoittajan toimintaan kohdistuu velvollisuus, että markkinoille saa saattaa ainoastaan turvallisia tuotteita. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 3 :n mukaan elinkeinonharjoittajan sekä muun palvelun tarjoajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, että kulutustavarasta ei aiheudu vaaraa kuluttajan tai kuluttajan rinnastettavan henkilön terveydelle tai omaisuudelle. Elinkeinonharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot kulutustavarasta sekä siihen liittyvästä riskistä. Tämä laissa oleva huolellisuusvaatimus edellyttää, että toiminnanharjoittajien, kuten asianomaisen elinkeinonharjoittajan, on varmistuttava tuotteiden turvallisuudesta, ennen kuin niitä tarjotaan kuluttajille. Lisäksi, jos toiminnanharjoittaja saa tietoonsa, että hänen markkinoimansa kulutustavara voi aiheuttaa vaaraa, toiminnanharjoittaja on velvollinen ilmoittamaan tästä lain noudattamisen valvonnasta vastaavalle viranomaiselle. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten 6 :n mukaan terveydelle vaarallisena pidetään kulutustavaraa, joka rakenteessaan tai koostumuksessaan olevan vian tai puutteellisuuden taikka tavarasta annettujen totuudenvastaisten, harhaanjohtavien tai puutteellisten tietojen vuoksi voi aiheuttaa vamman, myrkytyksen, sairauden tai muun vaaran terveydelle. Omaisuudelle vaarallisena pidetään kulutustavaraa, joka edellä mainittujen seikkojen vuoksi voi vahingoittaa esinettä tai muuta omaisuutta. Tässä laissa ei ole erikseen viitattu vaaraan, jonka kulutustavara voi aiheuttaa eläinten turvallisuudelle. Muita kuin tuotantoeläimiä, kuten lemmikkieläimiä pidetään kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain näkökulmasta ku- 3

4 Ministerin vastaus luttajille tai kuluttajiin rinnastettaville henkilöille kuuluvana omaisuutena. Eläinsuojelulaissa (247/1996) ja sen nojalla annetussa alemman asteisissa säädöksissä annetaan määräyksiä eläinten asianmukaisesta kohtelusta. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain ja eläinsuojelulain velvoitteet kohdistuvat eri tahoihin, kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain velvoitteet kulutustavaroita tarjoaville elinkeinonharjoittajille, kun taas eläinsuojelulainsäädännön velvoitteet kohdistuvat sekä eläimiä pitäville elinkeinonharjoittajille että kuluttajille. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetussa laissa ei aseteta velvoitteita kuluttajille. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annettu laki ja eläinsuojelulaki eivät ole keskenään ristiriidassa. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain huolellisuusvelvollisuuden perusteella elinkeinonharjoittajan on varmistauduttava siitä, että eläinten ruokakupit eivät vahingoita eläimiä. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 13 :n mukaan valvontaviranomaisen on olosuhteiden vaatiessa asetettava tehtävät tärkeysjärjestykseen. Tätä perusteltiin lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 127/2003 vp) seuraavasti "Kun valvontaviranomaisten voimavarat ovat rajalliset, on tärkeää, että niitä voidaan suunnata turvallisuuden kannalta merkittäviin tehtäviin." Työ- ja elinkeinoministeriön käsityksen mukaan voimassa oleva kulutustavaroita koskeva lainsäädäntö antaa sen noudattamisen valvonnasta vastaaville viranomaisille riittävät valtuudet puuttua kysymyksessä tarkoitettuihin kulutustavaroihin, jos ne aiheuttavat vaaraa. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain mukaan Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukes on valtakunnallinen valvontaviranomainen, jonka tehtävänä on myös suunnitella ja ohjata valvontaa. Aluehallintovirastot hoitavat valvonnan suunnittelua alueellaan ja paikallistason valvonta kuuluu ympäristöterveydenhuollosta kunnassa vastaavalle toimielimelle ja sen alaisille viranhaltijoille. Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta saadun tiedon mukaan kirjallisessa kysymyksessä kuvatun kaltaisesta eläimelle tarkoitetusta ruokakupista on tehty ilmoitus virastolle. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto käsittelee asiaa tämän ilmoituksen pohjalta. Helsingissä 4 päivänä helmikuuta 2011 Työministeri Anni Sinnemäki 4

5 Ministerns svar KK 1100/2010 vp Esa Lahtela /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1100/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl.: Vilka åtgärder ska regeringen vidta omedelbart för att säkerheten hos materialet i de matskålar och -kärl för djur som finns på marknaden eller eventuellt kommer ut på marknaden kan säkerställas, och att, i de fall där det finns skäl att misstänka att kärlet är farligt på grund av kemikalier som lossnar från det, tydliga anvisningar ges om den instans på vilken provning och analysering av kärlen ankommer för att skador ska kunna undvikas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Lagen om konsumtionsvarors och konsumenttjänsters säkerhet (75/2004) är en allmän lag som tillämpas på sådana konsumtionsvaror vars säkerhet inte särskilt regleras någon annanstans i lagstiftningen. Till den delen de matskålar som är avsedda för djur är konsumtionsvaror och inte produkter som används i anslutning till yrkesmässig djurhållning eller djuruppfödning och det inte finns bestämmelser om deras säkerhet någon annanstans i lagstiftningen, tillämpas på deras säkerhet lagen om konsumtionsvarors och konsumenttjänsters säkerhet. Lagen om konsumtionsvarors och konsumenttjänsters säkerhet utgår från att en verksamhetsutövares, såsom den berörda näringsidkarens, verksamhet omfattas av skyldigheten att se till att endast säkra produkter släpps ut på marknaden. Enligt 3 i lagen om konsumtionsvarors och konsumenttjänsters säkerhet ska näringsidkare och andra tjänsteleverantörer med iakttagande av sådan omsorg och yrkesskicklighet som betingas av omständigheterna säkerställa att konsumtionsvaran inte medför fara för hälsa eller egendom i fråga om konsumenter eller personer som kan jämställas med konsumenter. Näringsidkaren ska ha tillräckliga och korrekta uppgifter om konsumtionsvaran i fråga samt om den risk som är förenad med den. Denna omsorgsplikt som föreskrivs i lagen förutsätter att en verksamhetsutövare, såsom den berörda näringsidkaren, ska försäkra sig om att produkterna är säkra innan de tillhandahålls konsumenterna. Om verksamhetsutövaren dessutom får kännedom om att en konsumtionsvara som han eller hon marknadsför kan medföra fara, ska verksamhetsutövaren underrätta den myndighet som utövar tillsyn över efterlevnaden av lagen om saken. Enligt 6 i lagen om konsumtionsvarors och konsumenttjänsters säkerhet ska en konsumtionsvara anses vara farlig för hälsan om den kan orsaka skada, förgiftning, sjukdom eller annan risk för hälsan på grund av ett fel eller en brist i sin konstruktion eller sammansättning eller på grund av att osanna, vilseledande eller bristfälliga uppgifter lämnats om varan. En konsumtionsvara anses vara farlig för egendom om den på grund av ovan nämnda omständigheter kan skada andra föremål eller annan egendom. I denna lag ingår inte någon särskild hänvisning till en fara som en konsumtionsvara kan medföra för ett djurs hälsa. Andra djur är produktionsdjur, såsom sällskapsdjur, betraktas enligt lagen om konsumtionsvarors och konsumenttjänsters säkerhet 5

6 Ministerns svar som egendom som hör till konsumenter eller personer som kan jämställas med konsumenter. I djurskyddslagen (247/1996) och de bestämmelser på lägre nivå som utfärdats med stöd av den finns bestämmelser om det sätt på vilket djur bör behandlas. Skyldigheterna enligt lagen om konsumtionsvarors och konsumenttjänsters säkerhet och skyldigheterna enligt djurskyddslagen gäller olika parter: skyldigheterna enligt lagen om konsumtionsvarors och konsumenttjänsters säkerhet gäller de näringsidkare som tillhandahåller konsumtionsvaror medan skyldigheterna enligt djurskyddslagen gäller både de näringsidkare som håller djur och konsumenter. I lagen om konsumtionsvarors och konsumenttjänsters säkerhet åläggs konsumenter inte några skyldigheter. Lagen om konsumtionsvarors och konsumenttjänsters säkerhet och djurskyddslagen strider inte mot varandra. I enlighet med den omsorgsplikt som föreskrivs i lagen om konsumtionsvarors och konsumenttjänsters säkerhet ska en näringsidkare försäkra sig om att djurens matskålar inte skadar djuren. Enligt 13 i lagen om konsumtionsvarors och konsumenttjänsters säkerhet ska tillsynsmyndigheterna, om omständigheterna det fordrar, göra en prioritering av sina uppgifter. Detta motiverades på följande sätt i den regeringsproposition (RP 127/2003 rd) på basis av vilka lagen i fråga stiftades: "Eftersom tillsynsmyndigheternas resurser är begränsade är det viktigt att dessa kan inriktas på sådana uppgifter som är av stor betydelse för säkerheten." Enligt arbets- och näringsministeriets uppfattning ger den gällande lagen om konsumtionsvaror de myndigheter som utövar tillsyn över efterlevnaden av lagen tillräckliga befogenheter att ingripa mot sådana konsumtionsvaror som avses i spörsmålet, om dessa medför fara. Enligt lagen om konsumtionsvarors och konsumenttjänsters säkerhet är Säkerhets- och kemikalieverket Tukes nationell tillsynsmyndighet vars uppgifter också omfattar planering och styrning av övervakningen. Regionförvaltningsverken svarar för planeringen av övervakningen inom sina verksamhetsområden och på den lokala nivån ankommer tillsynen på det organ och de underlydande tjänsteinnehavare som ansvarar för miljö- och hälsoskyddet i kommunen. Enligt de uppgifter som erhållits från Säkerhets- och kemikalieverket har en anmälan om sådan matskål för djur som avses i det skriftliga spörsmålet inlämnats till verket. Säkerhets- och kemikalieverket behandlar ärendet utifrån denna anmälan. Helsingfors den 4 februari 2011 Arbetsminister Anni Sinnemäki 6