Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 13/2005 vp Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta neuvoston asetuksiksi (sokeripolitiikan uudistaminen) Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunnan puhemies on 20 päivänä lokakuuta 2005 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta neuvoston asetuksiksi (sokeripolitiikan uudistaminen) (U 31/2005 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että maa- ja metsätalousvaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - maatalousneuvos Matti Hannula, maa- ja metsätalousministeriö - johtaja Pasi Lähdetie, Elintarviketeollisuusliitto ry - peruna-asiamies Antti Lavonen, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry - puheenjohtaja Petri Lauttia, sokerijuurikkaan viljelijöiden neuvottelukunta - puheenjohtaja Holger Falck, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC - toimitusjohtaja Erkki Lepistö, Lännen Tehtaat Oy. Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut Huoltovarmuuskeskus Viitetieto Asia on aiemmin ollut maa- ja metsätalousvaliokunnassa vireillä valtioneuvoston selvityksenä E 82/2005 vp. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus EU on antanut yksipuolisen myönnytyksen maailman köyhimmille maille tuoda maataloustuotteita yhteisöön ilman tulleja tai kiintiöitä. Sokerilla on siirtymäaika, jonka kuluessa EU-alueelle voi tuoda tullitta vain tietyn kiintiömäärän puhdistettavaksi tarkoitettua sokeria. Mutta vuodesta 2006 lähtien sokerien tullit laskevat 20 %, 50 % ja 80 % peräkkäisinä vuosina. Vuonna 2009 sokerin tuonti on siis täysin vapaata mainituista maista. Jotta sokerin tuonti ei lisääntyisi hallitsemattomasti, komissio esittää EU-hinnan laskemista 39 %:lla. Valkosokerin viitehinta laskisi nykyisestä 631,9 eurosta/tonni tasolle 385,5 euroa/tonni vuonna 2009/2010. Samalla sokerijuurikkaan vähimmäishinta laskisi 25,05 euroon/tonni. WTO-riitojenratkaisuelimen päätöksen mukaan kiintiön ulkopuolella tuotetun ns. C-sokerin vienti ilman vientitukea on todellisuudessa ristiintuettua vientiä ja se pitää sisällyttää EU:n tuetun viennin sitoumuksen vientimäärään. Afrikan, Karibian ja Tyynen meren maista vuosittain tuotavaa 1,6 miljoonan tonnin sokerimäärää U 31/2005 vp Versio 2.0

2 vastaavaa määrää ei myöskään ole sisällytetty tuetun viennin sitoumukseen. Tämäkin pitäisi WTO-paneelin päätöksen mukaan tehdä. Koska edellä mainittujen syiden takia EU:n vientimahdollisuudet pienenevät ja samalla tuonti lisääntyy, EU:n omaa tuotantoa on leikattava. Tuotannon pienentämisen välineeksi komissio esittää tilapäisen rakenneuudistusrahaston perustamista. Kiintiön käytöstä ja tuotannosta luopuville yrityksille maksettaisiin rakenneuudistustukea 730 euroa/kiintiötonni markkinointivuonna 2006/2007 ja 625, 520 ja 420 euroa seuraavina vuosina. Tuen saadakseen yrityksen olisi suljettava vähintään yksi tehdas, purettava sen tuotantovälineet, palautettava hyvät ympäristöolot tehdasalueelle ja helpotettava henkilöstön uudelleenjärjestelyä. Niille sokerijuurikkaan viljelijöille, jotka lopettavat juurikkaan toimittamisen tehtaaseen, joka on luopunut sokerintuotannosta, maksetaan markkinointivuonna 2006/2007 lisätukea 4,68 euroa/juurikastonni. Seuraavina vuosina tukea ei makseta. Sen sijaan viljelijöille korvataan juurikkaan hinnan lasku maksamalla tukea, mikä olisi osa yhteisen maatalouspolitiikan tilatukijärjestelmää. Tuotannosta irrotettu tuki lisää ehdotuksen mukaan Suomessa tilatukeen käytettävissä olevaa summaa 8,254 miljoonaan euroon vuonna 2006 ja 13,520 miljoonaan euroon vuodesta 2007 lähtien. Valtioneuvoston kanta Suomen lähtökohtana on, että yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisessa on kunnioitettava Luxemburgin vuoden 1997 Eurooppa-neuvoston hyväksymää ja Berliinin (1999) sekä Brysselin vuoden 2002 Eurooppa-neuvoston vahvistamaa periaatetta, jonka mukaan maataloustuotannon on voitava jatkua kaikilla yhteisön alueilla, mukaan luettuna alueet, joilla on erityisiä ongelmia. Lisäksi Brysselin vuoden 2002 Eurooppaneuvosto edellytti, että yhteisön epäsuotuisilla alueilla toimivien tuottajien tarpeet reformien yhteydessä turvataan. Päätökset neuvostossa tulee tehdä pyrkien laajaan yksimielisyyteen, kuten aiemminkin yhteisön maatalouspolitiikan uudistuksista päätettäessä. Suomi pitää sokerin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamista sinänsä tarpeellisena. Ilman uusia päätöksiä sokerin yhteinen markkinajärjestely lakkaa vuonna Lähes kaikki muut yhteisen maatalouspolitiikan sektorit on uudistettu vuoden 2003 päätöksen linjauksia noudattaen. Paineita uudistukseen aiheuttavat myös sekä vähiten kehittyneille maille annettu yksipuolinen EBA-myönnytys että käynnissä olevat WTO-neuvottelut. WTO-paneelin ns. C-sokeria ja AKT-sokerin edelleenvientiä koskeva päätös lisää edelleen EU:n tuotannon vähentämistarvetta. Suomi ei voi hyväksyä sitä, että uudistuksen seurauksena sokerijuurikkaan viljely ja ruokosokerin puhdistus loppuisivat maastamme. Suomen mielestä esitystä on muutettava niin, että tuotanto voisi jatkua Suomessa ja monessa muussakin jäsenvaltiossa. Sokerin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksessa tulisi tehdä vain välttämättömät hinnanalennukset ja kiintiöleikkaukset. Komission esittämä hintojen leikkaustarve on ylimitoitettu. Tuotannon jatkumisen edellytys on, että se on kannattavaa sekä viljelijöille että jalostavalle teollisuudelle. Ala tekee omat päätöksensä jatkosta kannattavuuden perusteella. Uudistuksesta aiheutuvat tulojen menetykset tulee kompensoida viljelijöille tavalla, joka johtaa ainakin epäsuotuisilla alueilla täysimääräiseen hintojen alentamisen aiheuttamien tappioiden korvaamiseen. Hintojen leikkausta on arvioitava todellisen, ts. jäsenmaassa toteutuneen keskihinnan ja alennetun EU-hinnan erotuksena. Osan kompensaatiosta tulee olla tuotantoon sidottua tuotantomotivaation säilyttämiseksi. Suomi ei hyväksy periaatetta, jonka mukaan sokerijuurikkaan tuotanto keskitettäisiin vain yhteisön luonnonolosuhteiltaan suotuisimmille tuotantoalueille. Suomi ei pidä loogisena ehdotusta C-sokeria tuottaneille maille tarkoitetusta 1 miljoonan tonnin lisäkiintiöstä, koska uudistuksen tarkoituksena on vähentää yhteisön tuotantoa. Mikäli lisäkiintiöön lopullisessa ratkaisussa päädytään, se tulee kohdistaa kaikille niille toi- 2

3 mijoille, joilla on kykyä maksaa siitä pyydetty hinta. A- ja B-kiintiöitä ei tule yhdistää. Ensi vaiheessa yhteisön tuotantoa olisi vähennettävä poistamalla B-kiintiö, koska B-kiintiö on yhteisön kiintiöjärjestelmän alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti se määrä, jonka yritykset voivat viedä yhteisöstä vientituella. Edellä mainittu Eurooppa-neuvoston vahvistama periaate tuotannon säilyttämisestä kaikilla yhteisön alueilla edellyttää sokerisektorin osalta kiintiöjärjestelmän ja kansallisten kiintiöiden säilyttämistä. Suomi pitää tärkeänä, että jäsenmaan tulee voida vaikuttaa siihen, kuinka sokeriteollisuuden vapaaehtoista uudelleenjärjestelyohjelmaa sovelletaan sen alueella. Yksityisen yrityksen ei tule saada julkisista varoista tukea sille, että se lopettaa pelkästään omalla päätöksellään koko maan sokerintuotannon. Uudelleenjärjestelytuen tulee myös hyödyttää niitä viljelijöitä ja alueita, jotka joutuvat lopettamaan tuotannon. Siirtymäkauden jälkeisiä pakollisia kiintiöleikkauksia ei tule kohdistaa niihin jäsenmaihin, jotka ovat osallistuneet vapaaehtoiseen uudelleenjärjestelyohjelmaan. Etuuskohtelun alainen tuontikiintiö on säilytettävä kansallisena kiintiönä. Suomalaisen sokeripuhdistamon toiminta on turvattava niin, että se saa nykyistä enemmän raaka-ainetta kohtuulliseen hintaan. Juurikassokerin tuotannon edellytyksenä myös Suomessa on, että etuuskohtelun alainen ruokosokerin tuonti EU-alueelle voidaan pitää vakaana ja ennustettavana. Kemian teollisuuden sokeriraaka-aineen saanti on turvattava tasapuolisesti koko yhteisössä. Suomi katsoo, että uudistuksessa tulee pyrkiä budjettineutraaliin ratkaisuun. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Yleistä Valtioneuvoston kirjelmän liitteenä olevasta muistiosta käy ilmi, että sokerin tuonti EUalueelle on vapautumassa ja sokerin tuettu vienti EU-alueelta vaikeutumassa. Komissio esittää sokerin EU-hinnan laskemista 39 prosentilla. Valkosokerin viitehinta laskisi nykyisestä 631,9 eurosta/tonni tasolle 385,5 euroa/tonni vuonna 2009/2010. Samalla sokerijuurikkaan vähimmäishinta laskisi 25,05 euroon/tonni. Kun EU:n vientimahdollisuudet supistuvat ja tuonti samalla lisääntyy, EU:n omaa tuotantoa on leikattava. Tuotannon pienentämisen välineeksi komissio esittää tilapäisen rakenneuudistusrahaston perustamista. Kiintiön käytöstä ja tuotannosta luopuville yrityksille maksettaisiin rakenneuudistustukea 730 euroa/kiintiötonni markkinointivuonna 2006/2007 ja 625, 520 ja 420 euroa seuraavina vuosina. Tuen saadakseen yrityksen olisi suljettava vähintään yksi tehdas, purettava sen tuotantovälineet, palautettava hyvät ympäristöolot tehdasalueelle ja helpotettava henkilöstön uudelleenjärjestelyä. Niille sokerijuurikkaan viljelijöille, jotka lopettaisivat juurikkaan toimittamisen tehtaaseen, joka olisi luopunut sokerintuotannosta, maksettaisiin markkinointivuonna 2006/2007 lisätukea 4,68 euroa/juurikastonni. Seuraavina vuosina tukea ei maksettaisi. Hinnanalennuksesta suomalaisille viljelijöille aiheutuva tulojen menetys 60 prosentin kompensaatiolla olisi vuodesta 2007/2008 lähtien noin 13,5 milj. euroa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kompensaatiota laskettaessa ei ole otettu huomioon sitä, että alituotantomaissa, kuten Suomessa, lähtöhinta on muita maita korkeampi ja siten hinnan aleneminen on suurempi. Korkeampi lähtöhinta johtuu siitä, että alituotantomaissa maksetaan ns. alueellistamislisää, mikä on Suomessa noin 1,3 miljoonaa euroa. Siten jo komission esityksen mukainen teoreettisilla hinnoilla laskettu Suomelle hinnanalennuksista tuleva kompensaatiotuki, 13,5 miljoonaa euroa, on liian alhainen korvaamaan menetyksiä. Va- 3

4 liokunta painottaakin sitä, että Suomessa tuotantokustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin muissa jäsenmaissa, sillä luonnonolojen vuoksi sokerisato juurikashehtaarilta on EUmaiden toiseksi pienin. Jotta tuki voisi kannustaa viljelijöitä jatkamaan tuotantoa, tuen tulee olla tuotantoon sidottua. Suomen tuotanto-oloissa sokerijuurikkaalle ei ole myöskään kilpailukykyistä vaihtoehtoa. Käytännöllisesti katsoen ainoa korvaava vaihtoehto on vilja, josta on jo ylituotantoa. Kiintiöt Ehdotuksessa esitetään, että jäsenmaiden nykyiset kiintiömäärät säilytetään eli kiintiöitä ei leikattaisi hallinnollisesti. Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta katsoo, ettei A- ja B- kiintiöitä tule yhdistää. Ensi vaiheessa yhteisön tuotantoa olisi vähennettävä poistamalla B-kiintiö, koska B-kiintiö on yhteisön kiintiöjärjestelmän alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti se määrä, jonka yritykset voivat viedä yhteisöstä vientituella. Muistiossakin mainittu Eurooppaneuvoston vahvistama periaate tuotannon säilyttämisestä kaikilla yhteisön alueilla edellyttää sokerisektorin osalta kiintiöjärjestelmän ja kansallisten kiintiöiden säilyttämistä. WTO-riitojen ratkaisuelimen päätöksen mukaan kiintiön ulkopuolella tuotetun ns. C-sokerin vienti pitää sisällyttää EU:n tuetun viennin sitoumuksen vientimäärään. Nyt komissio ehdottaa, että niille maille, joissa kiintiön yli tuotetun ns. C-sokerin määrä on ollut huomattava, annettaisiin lisäkiintiöitä 1 miljoona tonnia. Koska sokeriuudistuksen tavoitteena on pienentää EU:n tuotantoa, valiokunta katsoo, että lisäkiintiöiden antaminen EU:n sokerialan ongelman aiheuttaneille jäsenmaille ja yrityksille ei ole perusteltua eikä sitä tule sen vuoksi sisällyttää uudistukseen. Neljässä jäsenmaassa, Portugalissa, Ranskassa, Iso-Britanniassa ja Suomessa on raakasokerinpuhdistamot. Lisäksi Slovenian ainoa sokeritehdas saa sekä puhdistaa raakasokeria että tuottaa juurikassokeria. Puhdistajajäsenmaille on annettu raakasokerin tuontioikeudet. Yhteensä nämä ovat tonnia valkosokeriksi laskettuna. Komission esityksen mukaan tätä määrää ei enää jaettaisi jäsenmaittain vaan tuontilupia voisivat hakea kaikki päätoimiset puhdistamot. Näin puhdistamot joutuisivat kilpailemaan sokerista keskenään, eikä maassamme toimiva pieni puhdistamo (nykyinen tuontioikeus noin tonnia) pystyisi kilpailemaan suurempien puhdistamojen kanssa raaka-aineesta maksamatta siitä huomattavasti korkeampaa hintaa muihin ostajiin nähden. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että puhdistamokiintiöjärjestelmä säilytetään ns. etuuskohtelun alaisista kehitysmaista tulevalle raakasokerille myös vuoden 2009 jälkeen, jolloin EBA-myönnytyksen mukainen sokerin tuonti tulee täysin vapaaksi. Puhdistamokiintiöiden tulee säilyä jäsenmaakohtaisina. Valiokunta painottaa myös sitä, että jos juurikassokerikiintiöitä joudutaan leikkaamaan sokeriuudistuksen yhteydessä, puhdistamokiintiöitä tulee lisätä vastaavasti, jotta kotimaan kulutusta vastaava määrä saadaan tuotettua Suomessa. Lisäksi Jokioisilla sijaitsevan isoglukoosia tuottavan tuotantoyksikön toimintaedellytykset on turvattava. Tehtaassa tuotetaan viljapohjaisia makeuttajia kotimaisen elinkeinoteollisuuden käyttöön. Erityiskysymyksiä Edellä esitetystä käy ilmi, että tärkein toimenpide EU:n tuotannon pienentämiseksi on ehdotettu rakenneuudistustuki. Tukea maksettaisiin jo todetun mukaisesti tuotantonsa lopettaville ja kiintiöstään luopuville yrityksille neljän vuoden aikana. Tuki asetettaisiin niin korkeaksi, että se kannustaisi kiintiöstä luopumiseen. Koska eräille jäsenmaille annettaisiin lisäkiintiöitä, tulisi rakenneuudistusohjelman avulla toisissa jäsenmaissa sulkea tehtaita siten, että poistuva tuotanto vastaisi lisäkiintiöiden määrää. Rakenneuudistustuen ehtoina ovat komission esityksessä, että yritys sitoutuu luopumaan a.o. kiintiöstään ja että yritys sitoutuu sulkemaan vähintään yhden tehtaan sekä että yritys sitoutuu purkamaan tuotantovälineet ja palauttamaan hyvät ympäristöolot tehdasalueelle samoin kuin hel- 4

5 pottamaan henkilöstön uudelleenjärjestelyä. Rakenneuudistustuen ilmeisenä tavoitteena on, että vähemmän kilpailukykyiset yritykset luopuvat tuotannostaan. Rakenneuudistustuki helpottaisi selviytymistä sosiaalisista ja ympäristöongelmista, joita tehtaan sulkeminen aiheuttaisi. Komission esitykseen sisältyy määräys, että jäsenmaa saa siirtää tuotantokiintiöstään 10 prosenttia yritykseltä toiselle. Suomen osalta määräystä ei kuitenkaan voida soveltaa, sillä maassamme toimii vain yksi alan yritys. Sokerin tuotantokiintiö on annettu Sucros Oy:lle, jonka Danisco A/S (80 prosenttia) ja Lännen Tehtaat Oyj (20 prosenttia) omistavat. Suomen maakohtainen tuotantokiintiö tuotetaan suunnilleen puoliksi yhtiön Salon ja Säkylän tehtailla. Kansallisesti on tärkeää, että jos toinen tehdas joudutaan sulkemaan, jäljelle jäävälle tehtaalle voidaan siirtää osa luopuvan tehtaan tuotannosta, jolloin lopputuloksena ei olisi luopuminen puolesta maamme tuotannosta, vaikka toinen tehdas suljettaisiinkin. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että jäsenmaa voi vaikuttaa siihen, kuinka sokeriteollisuuden vapaaehtoista uudelleenjärjestelyohjelmaa sovelletaan sen alueella. Ei ole perusteltua, että yksityinen yritys saa julkisista varoista tukea sille, että se päätöksellään lopettaa koko maan sokerituotannon. Valiokunta pitää myös keskeisenä, että sokerijuurikkaan viljelijät voivat osallistua rakenneuudistusrahaston käytöstä päättämiseen ja päästä osallisiksi rahaston varoista. Valiokunta toteaa, että sokerijuurikkaan viljely energiatarkoituksiin voi sinänsä tarjota tuotantomahdollisuuksia tulevaisuudessa. Se ei ole kuitenkaan tässä uudistuksessa vaihtoehtoinen ratkaisu maassamme. Energiakasviviljelyn merkittävä lisääminen edellyttää laajoja muutoksia mm. verotussäännöksiin ja viljelyn tukijärjestelmiin samoin kuin uusia investointeja. Uudistukseen tulee kuitenkin sisällyttää mahdollisuus muuttaa rakenneuudistustuen avulla lopettavia juurikassokeritehtaita bioenergian tuotantoon soveltuviksi. Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että kansallisen huoltovarmuuden turvaamispyrkimys ja pyrkimys tuotannon ohjaamiseen niille EU:n alueille, joissa sokerin tuotantoedellytykset ovat Suomea edullisemmat, joutuvat nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ristiriitaan. Luopuminen maakohtaisista tuotantokiintiöistä ja kiintiöiden siirtäminen yrityskohtaisiksi korostaisi tätä ristiriitaa. Suomessa toimivien laitosten tuotanto on osa kansainvälisen yrityksen tuotantoa. Liiketalousperiaatteilla toimivaa yritystä ei voi velvoittaa ottamaan huomioon kansallisia huoltovarmuusnäkökohtia. Tästäkin syystä markkinatoimintojen reunaehtojen sääntelyn tulee säilyä julkishallinnollisena toimintana. Kun ei missään yhteydessä ole käynyt ilmi, että huoltovarmuudesta huolehtiminen kuuluisi EU:n toimialaan, huoltovarmuusnäkökohdat tulee ottaa huomioon niissä kansallisissa kannanotoissa, joilla vaikutetaan EU:n päätöksentekoon. EU antoi vuonna 2001 yksipuolisen myönnytyksen (EBA) YK:n määrittelemille maailman köyhimmille maille (LDC-maat) tuoda vapaasti, ilman tulleja ja kiintiöitä, kaikkia maataloustuotteita yhteisöön. Sokerille asetettiin kuitenkin siirtymäkausi, jonka aikana yhteisöön saa tuoda vain tietyn kiintiön verran puhdistettavaksi tarkoitettua raakasokeria. Tästä sokerista on tuojan maksettava vähimmäishinta, mikä on EU:n raakasokerin interventiohinta puhdistamotuella vähennettynä. Vuonna 2009 tullit poistuvat kokonaan. Kiintiöiden yli tuotavalle sokerille ei ole sovittu mitään vähimmäishintaa. Sen vuoksi hinnasta päättäminen jää myyjän ja ostajan väliseksi asiaksi. Sokeripolitiikan uudistus lisäisi LDC-maiden tuontimahdollisuuksia, mutta laskisi sokerista saatavaa hintaa. Tuottajamaiden tuotantokustannuksista riippuisi, pystyisivätkö ne tuottamaan sokeria yhteisöön enää uudistuksen jälkeen. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että uudistuksen jälkeen sokerin hinta EU:ssa laskisi niin paljon, että köyhimmät maat eivät enää pystyisi tuomaan huomattavia määriä sokeria EU-alueelle. Vain muutamat LDC-maat, kuten Sudan, Etiopia, Malawi ja Mosambik, voisivat tuoda sokeria yhteisöön uudistuksen jälkeen. Näihin maihin on jo investoitu ulkolaista pääomaa sokerin tuotantoon. Köyhimpien maiden tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että niiltä puuttuvat varat, joilla ne voisivat kat- 5

6 taa raakaöljypohjaisten polttoaineiden hintojen nousun aiheuttamat lisääntyneet kuljetuskustannukset. Kiireellisiä tehtäviä maailman köyhimpien maiden maatalouden kehittämisessä onkin lähimarkkinoiden luominen. Näissä maissa viljelijöiden ongelmana on, kuinka saada tuotteet markkinoitua kohtuulliseen ja vakaaseen hintaan omille kotimarkkinoilleen. Näistä maista puuttuvat tarpeelliset tiet, varastot ja kuljetusvälineet sekä markkinointiketjut ja neuvotteluvoima kansallisten ja kansainvälisten markkinointiyhtiöiden suuntaan. Lisäksi valiokunta huomauttaa, että EBAmyönnytys on tehty neljä vuotta sitten, jonka jälkeen maailman energia- ja ympäristöpoliittinen tilanne on oleellisesti muuttunut. Sokeriruoko biopolttoaineen lähteenä on muuttunut aiempaa kilpailukykyisemmäksi. Näin ollen sokeriruo on mahdollinen huomattavasti laajempi käyttö energian raaka-aineeksi voisi jo lähivuosina antaa tilaa eurooppalaisen juurikassokerin tuotannolle. Lopuksi Muistiosta käy ilmi, että mikäli komission ehdottamat hinnanalennukset ja raakasokerin tuontiehdot toteutuvat, merkitsisi se todennäköisesti Salossa ja Säkylässä sijaitsevien sokerijuurikastehtaiden ja Kirkkonummella sijaitsevan sokeripuhdistamon lakkauttamista kannattamattomina sekä yli kahden tuhannen viljelijän joutumista etsimään vaihtoehtoista tuotantosuuntaa. Kotimaisen sokerituotannon arvon sokerinjalostus mukaan lukien on arvioitu olevan noin 200 miljoonaa euroa. Sokerisektori työllistää viljelijöiden lisäksi noin henkeä mm. teollisuudessa, koneurakoinnissa, kuljetuksessa ja kaupan piirissä. Sokerin tuotanto on alueellisesti hyvin keskittynyttä, ja tuotannon loppuminen pienentäisi verotulojen kertymiä erityisesti Varsinais- Suomen, Hämeen ja Satakunnan kunnissa, jonne yli 80 prosenttia sokerijuurikkaan viljelystä keskittyy. Kerrannaisvaikutuksineen sokerintuotannon arvioidaan vaikuttavan yli henkilön työhön ja toimeentuloon. Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta ei voi hyväksyä sitä, että uudistuksen seurauksena sokerijuurikkaan viljely ja ruokosokerin puhdistus loppuisivat maastamme. Esitystä on muutettava niin, että tuotanto voi jatkua maassamme. Edellytyksenä tuotannon jatkumiselle maassamme on, että se on kannattavaa sekä viljelijöille että jalostavalle teollisuudelle. Ala tekee omat päätöksensä jatkosta kannattavuuden perusteella. Uudistuksesta aiheutuvat tulojen menetykset tulee kompensoida viljelijöille tavalla, joka johtaa ainakin EU:n epäsuotuisilla alueilla, kuten Suomessa, täysimääräiseen hintojen alentamisen aiheuttamien tappioiden korvaamiseen. Hintojen leikkausta on arvioitava todellisen, ts. jäsenmaassa toteutuneen keskihinnan ja alennetun EU-hinnan erotuksena. Kompensaation tulee olla tuotantoon sidottua tuotantomotivaation säilyttämiseksi. Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että liittymissopimuksen maataloutta koskevat yleiset säännökset voivat tulla sovellettaviksi myös sokerialalla. Liittymissopimuksen 141 artiklassa ei ole rajattu sen soveltamisalaa vain tiettyjä maataloustuotteita koskevaksi tai tiettyihin alueisiin. Näin ollen, mikäli artiklan muut soveltamisedellytykset ("liittymisestä aiheutuvat vakavat vaikeudet") täyttyvät ja tuen maksuun saadaan komission lupa, sitä voitaisiin soveltaa myös sokerialalla. Valiokunta toteaa, että se on aikaisemmin ottanut kantaa yhteisön sokeripolitiikan uudistukseen mm. lausunnossaan (MmVL 18/2004 vp E 80/2004 vp). Valiokunta uudistaa soveltuvin osin asiassa aikaisemmin esittämänsä. Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan painottaen edellä esitettyjä näkökohtia sekä uudistaen soveltuvilta osin lausunnossaan (MmVL 18/2004 vp E 80/2004 vp) esittämänsä. 6

7 Helsingissä 28 päivänä lokakuuta 2005 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Sirkka-Liisa Anttila /kesk vpj. Harry Wallin /sd jäs. Nils-Anders Granvik /r Pertti Hemmilä /kok Matti Kauppila /vas Esko Kiviranta /kesk Katri Komi /kesk Lauri Kähkönen /sd Esa Lahtela /sd Minna Lintonen /sd Eero Lämsä /kesk Reijo Paajanen /kok Erkki Pulliainen /vihr Pekka Vilkuna /kesk. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Carl Selenius. 7