Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksista yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi (tupakka-, oliiviöljy-, puuvilla- ja humala-alan uudistukset) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 18 päivänä marraskuuta 2003 tekemä ehdotus yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 11 päivänä joulukuuta 2003 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja Maatalousneuvos Taina Vesanto

2 2 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ MUISTIO EU/2003/1384 EU/2003/1385 ASIA KOMISSION EHDOTUS NEUVOSTON ASETUKSEKSI YHTEISEN MAATALOUSPO- LITIIKAN SUORIA TUKIJÄRJESTELMIÄ KOSKEVISTA YHTEISISTÄ SÄÄNNÖISTÄ JA TIETYISTÄ VILJELIJÖIDEN TUKIJÄRJESTELMISTÄ ANNETUN ASETUKSEN (EY) N:O 1782/2003 MUUTTAMISESTA (TUPAKKA-, OLIIVIÖLJY-, PUUVILLA- JA HUMALA-ALAN UUDISTUKSET) JA KOMISSION EHDOTUS NEUVOSTON ASETUK- SEKSI OLIIVIÖLJYN JA SYÖTÄVÄKSI TARKOITETTUJEN OLIIVIEN YHTEISESTÄ MARKKINAJÄRJESTELYSTÄ JA ASETUKSEN (ETY) 827/68 MUUTTAMISESTA ASIAKIRJA KOM(2003)698 lopullinen 1. Tiivistelmä Yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) on uudistettu perusteellisesti vuodesta 1992 alkaen. Uudistusten taustalla on ollut pyrkimys siirtyä hintapolitiikasta ja tuotantotuesta järjestelmään, joka perustuu viljelijälle myönnettävään tulotukeen. Viimeisimpänä uudistustoimenpiteenä neuvosto antoi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä asetuksen (EY) N:o 1782/2003. Uudistuksen tavoitteita ovat eurooppalaisen maatalouden kilpailukyvyn parantaminen, markkinasuuntautuneisuuden lisääminen, kestävän kehityksen vahvistaminen, tuottajien tulojen vakauttaminen ja epäsuotuisilla tuotantoalueilla (LFA) toimivien tuottajien tilanteen parempi huomioon ottaminen. Maatalousneuvoston Luxemburgissa hyväksymän lausuman mukaisesti komissio antoi neuvostolle ja Euroopan parlamentille tiedonannon kestävän eurooppalaisen maatalousmallin toteuttamisesta YMP:n uudistuksella tupakka-, oliiviöljy-, puuvilla ja sokerialoilla. Komissio antoi neuvostolle kertomuksen humalaalan kehityksestä. Komissio ehdotti neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamista tupakkaa, oliiviöljyä, puuvillaa ja humalaa koskevilla uudistusehdotuksilla. Komission ehdotukset noudattavat kesäkuussa 2003 hyväksytyn YMP:n uudistuksen linjoja. Ehdotuksia laatiessaan komissio on ottanut huomioon sen, että tupakka-, oliiviöljy- ja puu-

3 3 villa-aloille on ominaista tuotannon keskittyminen alueille, jotka ovat taloudellisesti erityisen taantuneita. Ehdotuksissa otetaan huomioon myös tuen tuotannosta irrottamisen mahdolliset vaikutukset ko. aloihin, erityisesti tuotannosta luopumisen riski sekä vaikutukset maaseutualueiden kilpailukykyyn. Tupakkasektorilla pyrkimyksenä on myös lisätä johdonmukaisuutta Euroopan yhteisön kansanterveyspolitiikan kanssa. Komissio ehdottaa, että suurin osa oliiviöljy-, puuvilla- ja humalatuista irrotettaisiin tuotannosta vuosien tuotannon perusteella ja sisällytettäisiin tilatukijärjestelmään. Osa tuesta on tarkoitus säilyttää tuotantoon sidottuna, jotta vältetään tuotannosta luopumisen riski unionin marginaalisilla tuotantoalueilla. Tupakkatuissa osittaista tuotantoon sitomisen mahdollisuutta ei olisi, vaan tuet irrotettaisiin kokonaan tuotannosta. Jotta tuotanto ei kokonaan loppuisi, siirtyminen tilatukijärjestelmään tapahtuisi asteittain. Tuen saamiseksi tuottajan olisi noudatettava YMP:n suoran tuen järjestelmässä käytössä olevia täydentäviä ehtoja, tilaneuvontaa, modulaatiota ja budjettikuria. Täydentävät ehdot muodostuvat toisaalta elintarviketurvallisuutta sekä eläinten ja kasvien terveyttä, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevasta yhteisön lainsäädännöstä ja toisaalta hyvän maatalouskäytännön ehdoista. Puuvillan, oliiviöljyn ja tupakan osalta komissio ehdottaa, että mainituilla aloilla asetuksen (EY) N:o 1782/ artiklan mukaista mahdollisuutta lykätä tilatukijärjestelmän käyttöönottoa ei pitäisi soveltaa. Ehdotetut uudistukset tulisivat siten voimaan 1 päivänä tammikuuta Humala-alan uudistus tulisi voimaan myös 1 päivänä tammikuuta 2005, mutta jäsenvaltiolla olisi mahdollisuus lykätä uuden tukijärjestelmän käyttöönottoa jopa vuoden 2007 alkuun asti. 2. Komission lainsäädäntöehdotuksen pääasiallinen sisältö Komissio ehdottaa eri sektoreille seuraavia uudistuksia: Tupakka Raakatupakan tuotanto on kymmenen viime vuoden aikana laskenut sekä EU:ssa että koko maailmassa. EU:n tuotanto on tonnia, mikä vastaa 5,4:ää prosenttia maailman kokonaistuotannosta. EU:n tupakantuotanto on maantieteellisesti voimakkaasti keskittynyttä: Kreikka ja Italia tuottavat yli 75 prosenttia EU:n raakatupakan tuotannosta, seuraavaksi suurimmat tuottajat ovat Portugali ja Ranska. Raakatupakkasektorin budjettimenot ovat vuosittain noin 955 miljoonaa euroa. Komissio ehdottaa tupakkasektorin tuen irrottamista kokonaan tuotannon määrästä asteittain kolmessa vuodessa ( ). Pääosa tupakkasektorin tuesta sisällytettäisiin kesäkuun 2003 reformin mukaiseen tilatukeen. Tuottajan ensimmäisten 3,5 tuotantotonnin osalta nykyiset tuotantopalkkiot siirrettäisiin kokonaan maatilan tilatukijärjestelmään, seuraavien 3,5-10 tonnin osalta 75 prosenttia ja yli 10 tonnin osalta 1/6 vuonna 2005, 1/3 vuonna 2006 ja 45 prosenttia vuodesta 2007 alkaen. Tuotantoon sidottuna säilyisi 10 tonnia ylittävien tuotantomäärien palkkioista 2/3 vuonna 2005 ja 1/3 vuonna Loppuosa tuesta siirrettäisiin tupakanviljelyalueiden rakenneuudistuksen rahoituskehykseen. Määrärahat olisivat kansallisia, ja niitä olisi tarkoitus myöntää maaseudun kehittämistä koskevassa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 säädettyihin kehittämistoimenpiteisiin. Tupakka-alan rahasto on komission ehdotuksen mukaan tarkoitus asteittain lakkauttaa. Määrärahat kertyvät tupakantuottajien palkkioista pidätettävistä prosenttiosuuksista (3 prosenttia satovuonna 2003) ja tällä hetkellä niiden kokonaismäärä on 19 miljoonaa euroa. Rahastosta varoja on myönnetty tupakan haittavaikutuksista kertoviin tiedotustoimiin ja tupakantuottajien tuotantosuunnan muuttamista koskeviin toimiin. Komission ehdotuksessa pidätysosuus palkkioista olisi 4 prosenttia vuonna 2005 ja 5 prosenttia vuonna 2006, ja siirtymäaikana varoja käytettäisiin ainoastaan tupakan haittavaikutuksista tiedottamiseen. Oliiviöljy Euroopan unionissa oliiviöljyn tuottajamaat suuruusjärjestyksessä ovat Espanja, Italia, Kreikka, Portugali ja Ranska. Maailman tuotannosta EU:n osuus on noin 80 prosent-

4 4 tia. Oliiviöljyn nykyisen tukijärjestelmän vuotuinen budjetti on noin 2341 miljoonaa euroa. Komissio ehdottaa, että tilatukijärjestelmään siirretään 60 prosenttia nykyisestä oliivialan tuesta. Kaikkein pienimpien tilojen (paikkatietojen mukaan pinta-ala alle 0,3 hehtaaria) tuki olisi kokonaan tuotannosta irrotettua ja niiden viitekautena (2000/2001,2001/2002 ja 2002/2003) saamat tuet siirretään kokonaan tilatukijärjestelmään. Loput 40 prosenttia tuesta sisällytettäisiin kansalliseen kirjekuoreen, josta jäsenvaltio voisi maksaa tuotantoon sidottua joko hehtaari- tai puukohtaista tukea (yli 0,3 hehtaarin tilat). Tuki myönnettäisiin komission vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen ja seuraavassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti: Tuki myönnetään oliivitarhan pinta-alasta, joka ilmaistaan oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien lukumääränä (GIS;geographical information system) Ennen olemassa olleen oliivitarhan on oltava merkitty oliivialan paikkatietojärjestelmään. Tukikelpoisia ovat kuitenkin myös korvaavat oliivipuut ja kyseisen päivämäärän jälkeen yhteisön hyväksymässä ohjelmassa istutetut puut. Jäsenvaltioiden on komission vahvistamissa puitteissa määriteltävä enintään viisi oliivitarhaluokkaa, joille voidaan myöntää tukea niiden ympäristöllisen ja sosiaalisen arvon vuoksi. Jäsenvaltioiden on kansallisten määrärahojen rajoissa vahvistettava kutakin luokkaa vastaavan tuen määrä siten, ettei ylläpitokustannuksia ylitetä, korjuu kustannukset pois luettuina. Tuen käyttöönottoa seuraavina vuosina tuen myöntämisen edellytyksenä on, että olemassa olevien oliivipuiden lukumäärä säilyy samana 10 prosentin sallitun poikkeaman rajoissa ja että tukihakemuksen kohteena olevan oliivitarhaluokan ominaisuudet säilyvät. Yksinkertaisuuden vuoksi ainoastaan yli 50:ä euroa koskevat hakemukset otetaan huomioon. Oliiviöljyjen ja oliivin puristemassaöljyjen kuvausten ja määritelmien käyttö on pakollista jäsenvaltioissa toteutettavassa tuotteiden kaupan pitämisessä, yhteisön sisäisessä kaupassa ja kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa. Tuotteille voidaan vahvistaa laatuluokitusta, pakkaamista ja esittämistapaa koskevia kaupan pitämisen vaatimuksia ottaen huomioon tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvät tekniset edellytykset, joita käytetään tuotteiden fysikaalisten, kemiallisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien määrittämiseen. Jäsenvaltioiden on tarkastettava ovatko tuotteet, joita kaupan pitämisen vaatimukset koskevat, vaatimusten mukaisia. Puuvilla Puuvillan tuotannon merkitys Euroopan unionissa on yleisesti ottaen pieni (vain 0,5 prosenttia maatalouden tuotosta), mutta sillä on alueellisesti tärkeä merkitys puuvillaa tuottavissa jäsenvaltioissa Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa. Komission ehdotuksen mukaan puuvillan tukijärjestelmä muodostuisi kaikkiaan neljästä eri tukimuodosta: tilatuesta (417,3 miljoonaa euroa), pinta-alatuesta (278,5 miljoonaa euroa), tuesta toimialakohtaisille organisaatioille (4,3 miljoonaa euroa) ja tuesta maaseudun kehittämiseen (102,9 miljoonaa euroa). Uudistuksen tavoitteena on tukea puuvillan tuotantoa asianomaisilla alueilla, kuten Kreikan, Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjoihin liitetyissä puuvillaa koskevissa pöytäkirjoissa määrätään. Puuvillan osalta komissio ehdottaa, että 60 prosenttia puuvillan tuesta sisällytettäisiin tilatukeen ja loput 40 prosenttia kansalliseen kirjekuoreen, josta jäsenmaa voisi maksaa tuotantoon sidottua pinta-alatukea. Pintaalatuelle asetettaisiin hehtaarin enimmäisala (Kreikka hehtaaria, Espanja hehtaaria ja Portugali 360 hehtaaria). Enimmäisalat on määritelty puuvillan viljelyalojen viitevuosien kehityksen perusteella niin, että Kreikan osalta se on 11 prosenttia ja Espanjan osalta 5 prosenttia pienempi kuin viitejaksolla Pinta-alatukea vähennetään, jos tukihakemukset ylittävät jäsenvaltiolle asetetun enimmäisalan. Puuvillan toimialakohtaisten organisaatioiden (tuottajien ja jalostajien muodostamia) toiminnan tehostamiseksi ja laadukkaan puuvillan tuottamisen varmistamiseksi, pintaalatuesta puolet voitaisiin eriyttää maksettavaksi toimialakohtaisten organisaatioiden asettamien laatua ja määrää koskevien kritee-

5 5 rien perusteella. Toimialakohtaisten organisaatioiden toiminnan rahoituksesta huolehtivat jäsenet, mutta yhteisön olisi alaa kannustaakseen osallistuttava niiden toimiin korottamalla pinta-alan perusteella myönnettävää tukea 10 eurolla/hehtaari. Puuvillan nykyisen tukijärjestelmän vuotuinen budjetti on noin 803 miljoonaa euroa. Edellä mainittujen kolmen tukimuodon jälkeen budjetista jää vielä noin 102,9 miljoonaa euroa, jota komissio esittää siirrettäväksi maaseudun kehittämiseen (II pilari) ja jaettavaksi puuvillaa tuottaville jäsenvaltioille niiden viitejakson tuotannon perusteella. Puuvillan osalta uutta tukijärjestelmää sovellettaisiin alkaen, minkä vuoksi uudet säännöt voisivat koskea jo keväällä 2005 kylvettäviä kasveja. Nykyistä tukijärjestelmää voitaisiin soveltaa markkinointivuoden 2004/2005 loppuun. Humala Euroopan unionin jäsenvaltioista suurin humalan tuottaja on Saksa, joka tuottaa yli 80 prosenttia koko tuotannosta. Seuraavaksi suurimmat tuottajat ovat Yhdistynyt kuningaskunta, Espanja ja Ranska. Humalan nykisen tukijärjestelmän vuotuinen budjetti on noin 11 miljoonaa euroa. Komissio ehdottaa humala-alan tukijärjestelmän muuttamista niin, että humalan tuki liitettäisiin kokonaisuudessaan mukaan tuotannosta irrotettuun tukijärjestelmään. Jäsenvaltioille annettaisiin kuitenkin mahdollisuus säilyttää enintään 25 prosenttia tuesta tuotantoon sidottuna. Komissio ehdottaa myös tuottajaryhmittymiä koskevien sääntöjen vahvistamista nykyistä yksinkertaisemmassa muodossa. Humalan varmentamista ja suhteita kolmansien maiden kanssa koskevia sääntöjä ei muutettaisi. 3. Komission ehdotuksen vaikutukset 3.1. Taloudelliset vaikutukset Komission ehdottamat uudistukset eivät lisäisi Euroopan unionin budjettimenoja. Komissio esittämissä laskelmissa uudistus toisi nykyiseen järjestelmään verrattuna jopa 113 miljoonaa euroa säästöä: oliiviöljy 43 miljoonaa euroa, tupakka 18 miljoonaa euroa, humala 1 miljoona euroa ja puuvilla 51 miljoonaa euroa Hallinnolliset ja organisatoriset vaikutukset Ehdotuksella ei arvioida olevan hallinnollisia tai organisatorisia vaikutuksia Lainsäädännölliset vaikutukset ja oikeudellisten näkökohtien arviointi Ehdotus kuuluisi eduskunnan toimivaltaan, jollei Suomi olisi Euroopan unionin jäsenvaltio. Mikäli komission ehdotus neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta hyväksytään, se on sellaisenaan jäsenvaltioita velvoittava ja sellaisenaan jäsenvaltioissa sovellettavaa oikeutta. 4. Komission ehdotuksen käsittelyvaiheet EY:n toimielimissä Komissio antoi ehdotuksen asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta Tämän jälkeen ehdotusta on käsitelty maatalouden erityiskomiteassa , neuvoston tupakkatyöryhmässä , oliiviöljytyöryhmässä , humalatyöryhmässä ja puuvillatyöryhmässä Kansallinen käsittely Komission ehdotusta on käsitelty EU- asioiden komitean alaisessa maatalous- ja elintarvikejaostossa ja (kirjallinen menettely). 6. Valtioneuvoston kanta Suomen lähtökohtana yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseen on Luxemburgin vuoden 1997 Eurooppa-neuvoston hyväksymän ja Berliinin (1999) sekä Brysselin vuoden 2002 Eurooppa-neuvoston vahvistaman periaatteen kunnioittaminen siitä, että maata-

6 6 loustuotannon on voitava jatkua kaikilla yhteisön alueilla, mukaan luettuna alueet, joilla on erityisiä ongelmia. Suomi kannattaa tupakka-, oliiviöljy-, humala- ja puuvillasektoreiden uudistamista kesäkuun 2003 reformin linjaa noudattaen, edellyttäen että tämä tehdään tavalla, joka ei aiheuta lisäkustannuksia EU:n budjettiin ja tavoitteena saavuttaa komission esityksen mukaiset säästöt.