Etsi ja löydä osallisuuden palasia

Transkriptio

1 Etsi ja löydä osallisuuden palasia Tämä materiaali ja ennakkotehtävä virittää Sokran osallisuuden palastyöhön. Kutsumme sinut ja hankkeesi yhteiskehittämään Kutsumme hankkeet Osallisuuden palaset -yhteiskehittämisen prosessiin, jossa konkretisoimme hanketyössä syntynyttä osallisuutta edistävää tietoa. Yhteiskehittäminen on osallisuutta parhaimmillaan näkymätöntä energiaa ja konkreettista tekemistä. Sokralaiset tarjoavat siinä osallisuuden kehykset, ja hankkeet tuovat sisällön kehyksiin. Sokrassa ymmärrämme osallisuuden kuulumisena sellaiseen kokonaisuuteen, jossa pystyy liittymään erilaisiin hyvinvoinnin lähteisiin sekä elämän merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin. Osallisuus on vaikuttamista oman elämänsä kulkuun, mahdollisuuksiin, toimintoihin, palveluihin ja joihinkin yhteisiin asioihin. Hyvinvoinnin lähteet ovat aineellisia toimintamahdollisuuksia, kuten kohtuullinen toimeentulo (palkkatulo, sosiaaliturva, vaihdanta tai näiden yhdistelmä), asuminen, koulutus, harrastustarvikkeet. Hyvinvoinnin lähteet voivat olla myös aineettomia, kuten yhteisyys, luottamus ja turva tai jotakin aineellisen ja aineettoman väliin sijoittuvaa, kuten luonto, taide ja kulttuuri ovat. Yhteisin varoin maksetut päihde- ja mielenterveyspalvelut, kuntoutus, sosiaalityö tai esimerkiksi yksityisesti ostettu henkilökohtainen kuntovalmennus, ravintola-annokset, lastenhoito tai kotisiivous lisäävät myös toimintavalmiuksia. Osallisuuden pala on osallisuutta edistävä hyvä toiminta, toimintatapa, periaate tai palvelun osa. Se voi olla myös idea tai muutostarve. Palasista rakentuu paloja. Pienet palaset ovat olennaisia, kun tavoitteena on muuttaa toimintakulttuuria. 1

2 Miten kehittäminen etenee mitä hanke tästä saa? Sokrassa keräämme vuosina hankkeilta ympäri Suomen osallisuuden palasia. Osallisuuden palasista koostuu osallisuustyö, jossa vaalitaan yksilön osallisuutta, lisätään tilaisuuksia vaikuttamiseen ja vaikuttumiseen ja jossa ihmiset yhteiskuntaryhmistä riippumatta liittyvät toisiinsa ja jossa siksi voidaan luoda ja jakaa yhteiskuntaryhmät ylittävää arvoa. Päättäjät, rahoittajat, maakunnat, kunnat, järjestöt, yhtiöt ja kansalaiset voivat hyödyntää osallisuuden palasia ja osallisuustyötä omissa toimissaan ja päätöksissään. 1. Olette yhteiskehittäjiä. Kaikki osallisuustyön kehittämiseen osallistuneet hankkeet ja toimijat mainitaan yhteiskehittäjinä, kun tuloksia levitetään. 2. Olette osakehittäjiä. Jos hankkeen ideoita, ajatuksia tai tuotoksia hyödynnetään osallisuustyön palaskokonaisuuksien kehittämisessä, hanke mainitaan kyseisen palasen osakehittäjänä. Näin hankekehittäjät saavat asianmukaisen näkyvyyden, kun osallisuustyötä levitetään ja markkinoidaan kuntiin, maakuntiin ja ministeriöihin. 3. Saatte viestinnällistä näkyvyyttä. Sokra nostaa kuukausittain osallisuuden palasia ja niiden kehittäjiä näkyviin viestinnässään ( Ks. esim. Osallisuutta päätöksiin) Osallisuus vahvistaa yksilön toimijuutta Filosofi Georg Hegel totesi, että ihmisen on oltava arvokas ensin muiden silmissä ennen kuin voi olla sitä itsensä silmissä. Osallisuustyössä tarjotaan tällaisia osallisuuden tiloja ja toimijuutta vahvistavia piirejä. 2

3 Ongelmien korostamisen (esimerkiksi toimintakyvyn vajeet) sijaan haluamme edistää sellaisia olosuhteita, toimintoja ja tiloja, jossa työelämän ulkopuolella olevat saavat osaamisensa näkyväksi muille ihmisille. Myönteisesti virittynyt ihminen näkee enemmän mahdollisuuksia, motivoituu ja rohkaistuu tarttumaan mahdollisuuksiin. Osallisuuden kolme aluetta Aikaisempaan käyttäytymis-, terveys-, ja sosiaalitieteelliseen tutkimukseen perustuen olemme määritelleet kolme osallisuuden aluetta, joiden kautta osallisuutta voidaan lisätä. Ne ovat 1) osallisuus omassa elämässä 3) vaikuttaminen ja vaikuttuminen 3) paikallinen hyvä Osallisuus omassa elämässä Vaikuttaminen ja vaikuttuminen Paikallinen hyvä Vaalitaan yksilön autonomiaa Tehdään maailmaa ymmärrettävämmäksi ja hallittavammaksi, jotta yksilöllä on edellytyksiä vaikuttaa omiin asioihinsa Lisätään tilaisuuksia vaikuttamiseen ja vaikuttumiseen. Tarjotaan mahdollisuutta palvelujen yhteiskehittämiseen Vahvistetaan mahdollisuuksia omaehtoiseen yhteistoimintaan ja vaikutetaan yhdessä Lisätään tilaisuuksia panostaa yhteiseen hyvään ja tulla tunnustetuksi osaamisineen 3

4 Ennakkotehtävä: Miettikää työporukkanne kanssa sitä, millaisilla ideoilla, konkreettisilla teoilla, toimintamalleilla arjen hanketyössä omalla paikkakunnallanne edistätte osallisuutta? Pohtikaa konkreettisia esimerkkejä osallisuuden kolmen osa-alueen näkökulmista. Pohtikaa asiaa hankkeeseen osallistuvien asiakkaiden, hankkeessa työskentelevien työntekijöiden tai hankkeessa tekemänne verkostotyön näkökulmasta. Tämän jälkeen pohtikaa, mikä teidän hankkeessanne on osallisuutta edistävää (eli siis palasia). Palanen ei ole sama asia kuin hanke, sillä hanke hyvin harvoin on kokonaisuutena täydellinen. Sen sijaan siinä voi olla monta erinomaista osallisuuden palasta. Osallisuuden osa-alueet Osallisuus omassa elämässä Ymmärrämme osallisuuden aktiivisuutta ja aktiivista osallistumista laajemmin myös yhteytenä omiin ja yhteisiin voimavaroihin. Jotta ihminen pystyy vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun, toimintaansa tai oman palvelunsa sisältöön, paikkaan tai kohtaamiseen tapaan, hänen on riittävästi ymmärrettävä toimintaympäristöään. Autonomiaa lisää, että ihminen tulee kunnioittaen ja arvokkaasti kohdatuksi. Toiminnallisuus liittää ihmisiä, niin ammattilaisia ja asiakkaita kuin osallistujia yhteen ja virittää yhteiseen ymmärrykseen. Voiko toimintaan osallistua vain sivustakatsojana tai pienellä ja satunnaisellakin panoksella? Etsitäänkö osallistujalle yksilöllisiä ratkaisuja? Tarjotaanko toiminnassa erilaisia, vaihtoehtoisia toimijuuksia tai toiminnan polkuja? Kohdataanko osallistuja kunnioittaen ja kategorisoimatta? Etsitäänkö keinoja siihen, miten yksin jääneet ja omiin oloihinsa päätyneet tulisivat a) löydetyiksi ja b) palveluihin tai toimintoihin saatetuksi ja c) kunnioittaen kohdatuksi? Etsitäänkö keinoja siihen, miten palveluiden ulkopuolista toimijuutta vahvistetaan? 4

5 Vaikuttaminen ja vaikuttuminen Yhteiskehittäminen Kaikille asiakkaille tai osallistujille tarjotaan mahdollisuus toiminnan, palvelun tai palvelujärjestelmän ideointiin, suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Ryhmän toiminnan sisältöjen ehdottaminen ei vielä ole yhteiskehittämistä, mutta hankkeen suunnitteluun, toteuttamiseen tai arviointiin osallistuminen on. Euroopan sosiaalirahaston toimintalinja viiden hankkeiden kanssa muotoilimme helmikuun 2017 seminaarissa yhteiskehittämisen suuntaviivoiksi seuraavat: 1. Kaikille asiakkaille tai osallistujille tarjotaan mahdollisuus toiminnan, palvelun tai palvelujärjestelmän ideointiin, suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Yhteiskehittämisestä on tiedotettava niin, että jokainen voi osallistua siihen. 2. Työntekijän pitää tunnistaa ja tulla tutuksi valtasuhteiden kanssa. Yhteiskehittäminen edellyttää asiakkaan ja työntekijän tasaveroista kumppanuutta. Tavoitteena on, että kokemusasiantuntijuutta ja kokemustietoa arvostetaan ammatillisen tiedon rinnalla. 3. Yhteiskehittämisen keinoja on monia: jaettu asiantuntijuus, hankekehittäjä, yhteistutkijuus, pop up -raadit, sosiaalinen media, vertaisryhmät, kehittäjäasiakkuus, fokusryhmä, asiakas- ja asukasraadit. Esimerkiksi ryhmän toiminnan sisällöistä päättäminen osallistujien kanssa ei vielä ole yhteiskehittämistä. Sen sijaan yhteiskehittäminen toteutuu, jos osallistujat saavat osallistua koko hankkeen suunnitteluun, toteutukseen tai arviointiin. 4. Yhteiskehittäminen edellyttää konkreettisia mutta inspiroivia tehtävänantoja. Kysymys: Miten kehittäisit tätä toimintaa? harvoin toimii. 5. Vastarannan kiiskien näkemysten kuuleminen ja huomioon ottaminen voi muodostua myöhemmin helmeksi. Onko hankkeessa ymmärrystä kohderyhmän tarpeista? Käytetäänkö jotakin yhteiskehittämisen menetelmää, kuten kokemusasiantuntijuutta, kehittäjäasiakkuutta, fokusryhmää, asiakasraatia tai jotain aivan uutta menetelmää? Muotoillaanko palvelua yhdessä asiakkaiden kanssa palvelumuotoilun tai muun tuotekehityksen työkalun avulla? Etsitäänkö hankkeessa ratkaisuja siihen, miten yhteiskehittämisen myötä kertynyt kokemustieto saadaan maakunnallisesti tai valtakunnallisesti kerättyä yhteen? Etsitäänkö keinoja, miten yhteiskehittäminen saadaan systemaattiseen käyttöön maakunnan sosiaali-, terveys- ja osaamispalveluissa ja niiden yhdyspinnoilla? 5

6 Omaehtoinen ja yhteinen toiminta Vaikuttaminen itsen ulkopuolella liittyy elämän merkityksellisyyteen: merkitykset syntyvät itsen ulkopuolella suhteessa johonkin sellaiseen, mitä ihminen pitää tärkeänä ja arvostaa. Merkityksellisyyden tunne edellyttää siten yhteyttä muihin ihmisiin. Jos toimijuus on haurastunut, ihmisiä rohkaistaan vaikuttamaan omaan elämäänsä ja aivan pienesti myös itsen ulkopuolelle. Toisena askeleena tuetaan vaikuttamaan yksin ja yhdessä pieniin tai isoihin yhteisiin asioihin joko omassa ryhmässä, lähiympäristössä, paikallisessa yhteisössä tai laajemmin yhteiskunnassa. Kun saa kokemuksen siitä, että pystyy vaikuttamaan, mieli virittyy myönteisesti. Silloin jää tilaa vaikuttua. Vaikuttaminen on prosessi, jossa liikutaan erilaisten roolien ja identiteettien välillä. Prosessi tarvitsee tuekseen rakenteita (paikkoja, tiloja, kanavia, foorumeita, menetelmiä), jotka tekevät vuorovaikutuksen eli vaikuttamisen, vaikuttumisen ja toisiin ihmisiin virittäytymisen mahdolliseksi. Tällaisia kanavia ja menetelmiä ovat erilaiset raadit, vaikuttamisesimerkkien näyttäminen ja osoittaminen, yhteistaiteen tilat, puistot, kadut, matalan kynnykset tilat ja yhteisvaikuttaminen. Annetaanko osallistujille erilaisia tilaisuuksia mielipiteen tai ajatuksen ilmaisemiseen esimerkiksi piirtämällä, maalaamalla, kirjoittamalla, kuvaamalla tai muulla tavoin? Etsitäänkö keinoja, joilla vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin lähipiirissä tai laajemmin? Toteuttavatko osallistujat yksin tai yhdessä vertaisten ja ammattilaisten kanssa isompia tai pienempiä projekteja, kuten pop up -tapahtumia, asennekampanjoita, mielipidekirjoituksia, kokemustietoiskuja tai flash mobeja? Autetaanko osallistujia jättämään jokin sellainen myönteinen jälki elinympäristöönsä, jonka muut voivat huomata? Lisätäänkö kansalais- ja demokratiataitoja (esim. vapaan sivistystyön keinoin tai maahanmuuttajilla kielen opiskelu?) Rohkaistaanko osallistujia köyhyyden torjuntaan? 6

7 Paikallinen hyvä Pitkään työttömänä olleet kertovat huomattavan usein, että heillä ei ole tilaisuutta panostaa yhteiseen hyvään. Kestävät ratkaisut tähän ongelmaan löytyvät yhteisen hyvän alueelta. Yhteinen hyvä on jokin, usein paikallisessa eli esimerkiksi kylässä, korttelissa, lähiössä tai virtuaalisessa tilassa ilmenneeseen tarpeeseen vastaava toiminta. Paikallinen hyvä on jotakin sellaista, jossa yhteiskuntaryhmästä tai asemasta riippumatta voi kokea yhdenvertaisuutta ja jossa voi kasvokkaisissa kohtaamisissa tuttujen ja tuntemattomien kanssa saada kiitosta ja tunnustusta panostettuaan yhteiseen hyvään. Paikallinen hyvä voi olla myös jotakin sellaista, jossa ihminen tuntee osallistuvansa jonkin arvon muodostumiseen ja jossa kokee olevansa kiitoksen arvoinen. Arvon ei tarvitse olla rahallinen arvo, vaan jotakin, joka määrittyy pikemmin yksilön ja ryhmän suhteissa myönteisinä kokemuksina. Nimensä mukaisesti yhteisestä hyvästä seuraa hyvää (lähes) kaikille. Saavatko kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset osaamisensa näkyviin niin, että siitä seuraa arvostusta ja kiitosta oman viiteryhmän ulkopuolelta? Toteutetaanko toimintaa yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa? Täyttääkö toiminta jonkin sellaisen paikallisen tarpeen, joka jäisi tekemättä kustannustensa takia? Esimerkiksi maisemanhoito, yhteisten tilojen viihtyvyys, yhteisötaide, vanhusten kanssa ulkoileminen, vanhuksille lukeminen Etsitäänkö ratkaisuja siihen, että esimerkiksi kuntouttava työ olisi eettisesti ja moraalisesti hyväksyttävää? Tarjoaako toiminta merkityksellisiä asioita osana paikallista yhteisöä? Esimerkiksi ansaitsemismahdollisuuksia osuuskunnissa, palkkatuettua työtä, kuntouttavaa työtä, vastavuoroisia osallistumismahdollisuuksia, talkoita tai vapaaehtoistoimintaa 7