VALTIONEUVOSTON ASETUS POHJOIS-POHJANMAAN MAAKUNNAN ETELÄOSI- EN LUONNONSUOJELUALUEISTA

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ MUISTIO LIITE VALTIONEUVOSTON ASETUS POHJOIS-POHJANMAAN MAAKUNNAN ETELÄOSI- EN LUONNONSUOJELUALUEISTA 1 Tausta Asiassa on kysymys Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosissa sijaitsevien, valtion hallinnassa olevien valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai Natura verkostoon kuuluvien sekä eräiden muiden valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin hankittujen alueiden perustamisesta luonnonsuojelualueiksi. Alueet perustetaan luonnonsuojelulain 17 :ssä tarkoitetuiksi muiksi luonnonsuojelualueiksi. Tällä valtioneuvoston asetuksella perustetaan lain 17 1 momentin nojalla ne alueet, joiden pintaala on yli 100 ha. Sitä pienemmät alueet perustetaan ympäristöministeriön asetuksella. Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosien luonnonsuojelualueiden perustaminen on osa valtakunnallista säädösvalmistelua, jolla saatetaan voimaan usean vuosikymmenen kuluessa luonnonsuojelutarkoituksiin hankituilla tai varatuilla valtion alueilla luonnonsuojelulain mukaiset rauhoitusmääräykset. Metsähallitus on valmistellut ympäristöministeriön ja sen asettaman säädösvalmistelutyöryhmän ohjauksessa alueiden suojelun toteuttamista. Tämän ehdotuksen mukaisella valtioneuvoston asetuksella perustettavat luonnonsuojelualueet sijaitsevat Haapajärven, Haapaveden, Kajaanin, Pyhäjärven, Oulaisten ja Ylivieskan kaupunkien sekä Kärsämäen, Limingan, Pyhännän, Merijärven, Sievin ja Siikalatvan kuntien alueella. Valmistelun alkuvaiheessa on kuultu maakunnallisia ja paikallisia sidosryhmiä. Keskusteluja on käyty lähes 20 eri tilaisuudessa, joissa on kartoitettu mm. maakuntaliiton, kuntien, luonnonsuojelu- ja luonnonharrastusjärjestöjen, riistahallinnon ja metsästysseurojen näkemyksiä alueiden perustamisesta.

2 2 Luonnonsuojelualueiden tarkoitus ja sisältö Asetuksella perustettavilla luonnonsuojelualueilla toteutetaan osaltaan valtakunnallisten suojeluohjelmien, Natura verkoston ja eräiden muiden suojelutarkoituksiin osoitettujen valtion alueiden suojelutoimenpiteet Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosissa. Suojelualueiden perustamisen tarkoituksena on säilyttää nämä alueet luonnontilaisina ja turvata niiden ekosysteemien häiriötön kehitys, tarvittaessa myös ennallistamalla muuttuneita luonnonympäristöjä, sekä ylläpitää perinnemaisemien luontotyyppejä ja eliöitä. Erityisinä suojelutavoitteina Natura verkostoon kuuluvilla alueilla on lisäksi niiden suojeluperusteina olevien luontotyyppien ja niille tyypillisen lajiston sekä muiden suojeluperusteina olevien lajien ja niiden elinympäristöjen suojelu, lisääminen ja parantaminen. Alueet palvelevat myös opetustarkoitusta sekä omatoimista retkeilyä, luonnon harrastusta ja tutkimusta. Alueiden perustaminen tukee myös luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä kuten jokamiehenoikeuksin tapahtuvaa marjastusta ja sienestystä sekä säännellysti myös metsästystä. Tällä asetuksella perustetaan 27 luonnonsuojelualuetta, joiden pinta-ala on yhteensä noin hehtaaria. Ympäristöministeriön asetuksella on tarkoitus perustaa lisäksi 13 luonnonsuojelualuetta yhteispinta-alaltaan noin 481 ha. 3 Alueiden luonnonsuojelulliset perusteet Luonnonsuojelualueiden perustamisella turvataan valtakunnallisten suojeluohjelmien alueiden, METSO-ohjelman puitteissa valtiolle hankittujen alueiden sekä eräiden muiden luonnonsuojelutarkoituksiin osoitettujen alueiden luonnonarvojen säilyminen. Natura verkostoon kuuluvilla alueilla asetuksella toimeenpannaan alueiden suojelutavoitteita vastaava suojelu luonto- ja lintudirektiivin edellyttämällä tavalla. Perustettaviin alueisiin sisältyy mm. lintujen suojelulle tärkeitä kosteikkoalueita sekä muita pesimäalueita. Luontodirektiivin liitteen I mukaisten luontotyyppien ja niille ominaisen lajiston kannalta alueet ovat tärkeitä mm. boreaalisten luonnonmetsien, keidassoiden, puustoisten soiden ja boreaalisten lehtojen suojelulle. Natura alueiden suojelutavoitteina olevat luontotyypit ja lajit ilmenevät tarkemmin Natura tietokannasta. 2

3 Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosa kuuluu Keski-Pohjanmaa - nimiseen eliömaakuntaan. Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeissä alue kuuluu keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Pohjois-Pohjanmaa on Suomen soisin maakunta, noin puolet maapinta-alasta on suota. Ihmistoiminta on muuttanut alueen suoluontoa laajasti, maakunnan eteläosien suo- ja turvemaista lähes 80 % on ojitettu. Pohjois-Pohjanmaa on aapasoiden keskeistä esiintymisaluetta ja alueella on tältä osin suuri merkitys myös EU:n tasolla. Suojelualueeksi perustettavien soiden suojelun toteutus täydentää merkittävästi maakunnan soidensuojelun tilaa. Useilla suoalueista on merkitystä myös lintujen pesimä- ja levähdysalueina. Soiden laaja-alaisimmat Natura verkoston valintaperusteena olevat luontotyypit ovat aapasuot, puustoiset suot, keidassuot, vaihettumissuot ja rantasuot. Lisäksi alueisiin sisältyy lettojen, lähteiden ja lähdesoiden sekä metsäluhtien pienialaisia mutta suojelun kannalta tärkeitä kohteita. Lintuvedet ovat Suomessa soiden ohella toinen tärkeä kosteikkoluonnon edustaja. Pohjois-Pohjanmaalla arvokkaita lintuvesiä ja -soita ovat Haapaveden lintuvedet ja suot, Nurmesjärvi, Kivijärvi, Pesäneva, Rimpineva ja Veneneva. Haapaveden lintuvedet- ja suot sekä Veneneva kuuluvat myös Ramsar -alueiden verkostoon. Lintuvedet ovat tärkeitä muuttavien sorsalintujen, joutsenten, hanhien ja kahlaajien levähdys- ja ruokailualueita sekä pesimäalueita. Monet näistä linnuista on luokiteltu uhanalaisiksi tai ne ovat sellaisia EU:n lintudirektiivin lajeja, joiden levähdys- ja pesimäalueiden suojelussa Suomella on erityisen merkittävä vastuu. Metsäalueisiin sisältyy vanhoja metsiä, joista osa on suojeltu vanhojen metsien suojeluohjelmalla, esimerkiksi Kinkerisaarenneva, Mustakytö ja Lapinniemi. Lisäksi alueella on jonkin verran lehtoja, esimerkiksi Vuohtojoen ja Itämäen lehdot. Kokonaisuutena nämä Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosien luonnonsuojelualueet yhdessä ympäristöministeriön asetuksella perustettavien luonnonsuojelualueiden kanssa edustavat monipuolisesti alueen luontoa. Tarkempi erittely suojelualueiden kohdentumisesta eri luonnonsuojeluohjelmiin ja Natura verkostoon ilmenee muistion taulukosta 1. 3

4 4 Rauhoitusmääräykset sekä hoidon ja käytön tavoitteet Valtioneuvoston asetuksella perustettavat alueet ovat lain 17 :ssä tarkoitettuja muita luonnonsuojelualueita. Niillä tulevat pääsääntöisesti olemaan voimassa luonnonsuojelulain 17 a :n 1 momentista johtuen lain :ssä säädetyt rauhoitusmääräykset. Asetukseen otetaan tätä koskeva viittaussäännös. Luonnonsuojelulain 13 :ssä säädetään luonnonsuojelualueilla kielletyistä toimista. Kiellettyä on: 1) rakennusten, rakennelmien tai teiden rakentaminen, 2) maa-ainesten, kaivoskivennäisten ottaminen ja maatai kallioperän vahingoittaminen, 3) ojittaminen, 4) sienien, puiden, pensaiden tai muiden kasvien tai niiden osien ottaminen tai vahingoittaminen, 5) luonnonvaraisten selkärankaisten eläimien pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläimien pyydystäminen tai kerääminen, sekä 6) muutkin toimet, jotka vaikuttaisivat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eliölajien säilymiseen. Lain 14 :ssä säädetään poikkeuksista 13 :ssä kielletyistä toimista. Sallittua on: 1) alueen hoitoa, valvontaa, tutkimusta, yleisön opastamista, retkeilyä ja alueeseen tutustumista varten tarpeellisten rakennusten, rakennelmien ja polkujen rakentaminen, entistäminen ja kunnostaminen, 2) luonnonympäristöjen ja perinneluontotyyppien hoitaminen ja ennallistaminen sekä alueen luontaisen kehityksen palauttaminen, 3) alueen opastustoiminnan kannalta tarpeellisen tien rakentaminen, 4) marjojen ja hyötysienien poimiminen, 5) kalastus kalastuslain (379/2015) 7 :ssä säädettyjen yleiskalastusoikeuksien mukaisesti, 6) poronhoitolain mukainen poronhoito, 7) alueella olevien teiden, sähköja puhelinlinjojen sekä niihin liittyvien laitteiden käyttäminen ja kunnostaminen, 8) merenkulun turvalaitteiden, vesistön kulkuväylien kunnostaminen sekä vähäiset turvalaitteiden edellyttämät raivaukset sekä 9) kartoitus ja maanmittaustyöt. Lisäksi alueella saadaan tilanteen niin vaatiessa ryhtyä pelastuspalvelun, palontorjunnan, rajavalvonnan, eläintautien vastustamisen sekä eläinsuojelun edellyttämiin välttämättömiin toimenpiteisiin. Lain 15 :ssä säädetään luvanvaraisista poikkeuksista 13 :n kielletyistä toimista. Metsähallitus voi alueen haltijaviranomaisena kyseisen lainkohdan nojalla antamallaan luvalla alueen perustamistarkoitusta vaarantamatta sallia: 1) tutkimusta tai muuta tieteellistä tarkoitusta tai opetusta varten eläinten pyydystämisen tai tappamisen, sienien, kasvien 4

5 tai niiden osien, eläinten pesien ja kivennäisnäytteiden keräämisen, 2) vierasperäisten sekä, jos laji on tullut liian runsaslukuiseksi tai käynyt muutoin vahingolliseksi, muunkin kasvi- tai eläinlajin yksilöiden lukumäärän vähentämisen, 3) sellaisten pyyntiluvanvaraisten riistaeläinlajien yksilöiden, jotka suojelualueen ulkopuolella aiheuttavat ilmeisen uhan ihmisen turvallisuudelle tai omaisuudelle aiheutuvasta merkittävästä taloudellisesta vahingosta, poistamisen, 4) alueelle kaatuneen riistaeläimen haltuun ottamiseen, 5) kalastamisen muutoinkin kuin kalastuslain (379/2015) 7 :ssä säädettyjen yleiskalastusoikeuksien mukaisesti, 6) poronhoitoon liittyvien rakennusten ja rakennelmien rakentamisen, 7) geologisen tutkimuksen ja malminetsinnän, 8) ilma-aluksella laskeutumisen sekä 9) muidenkin kuin 14 :n 1 kohdassa tarkoitettujen rakennusten ja rakennelmien entisöinnin ja kunnostamisen. Lisäksi Metsähallitus voi suojelualueen haltijaviranomaisena alueen suojelutarkoitusta vaarantamatta 15 :n 2 momentin nojalla sallia hirvenajon metsästyksen yhteydessä. Asetuksen valmistelun yhteydessä maakunnallisten ja paikallisten tahojen kanssa käydyissä keskusteluissa ovat nousseet esiin erityisesti metsästykseen liittyvät kysymykset. Metsähallitus on vuokrannut kyseisiä, luonnonsuojelualueiden perustamista varten valtiolle hankittuja alueita pääosin hirvieläinten metsästykseen, mutta vaihtelevasti myös pienriistan metsästykseen. Tehtyjä vuokrasopimuksia on tarpeen tarkistaa vastaamaan luonnonsuojelualueita koskevia säännöksiä. Suojelualueiden perustaminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että alueiden käyttö metsästykseen kokonaan estyisi. Asetukseen otettaisiin voimaantuloa koskevaan 4 :ään siirtymäsäännös siitä, että olemassa olevien sopimusten mukainen metsästys voisi jatkua rauhoitusmääräysten estämättä saakka. Tällä pyritään varaamaan riittävä aika metsästysvuokrasopimusten uusimiselle. Lain 15 :n luvanvaraiset poikkeusmahdollisuudet mahdollistavat hirven ajon sallimisen. Tämä mahdollistaa perustettavien suojelualueiden sisällyttämisen jatkossakin perinteisiin hirvenmetsästysalueisiin, mikäli alueita vuokranneet seurat näin haluavat. Lisäksi 15 :n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti Metsähallitus voi sallia vieraslajien yksilöiden vähentämisen. Siten kanadanmajavan, minkin, supikoiran ja muidenkin vieraslajien metsästykseen oikeuttavia vuokrasopimuksia voidaan alueilla jatkaa sen jälkeen, kun suojelualueen halti- 5

6 javiranomaisena toimiva Metsähallituksen luontopalvelut on tehnyt näiden lajien metsästyksen sallimista koskevan päätöksen. Luvanvaraiset poikkeukset voivat lain 15 :n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti liittyä myös muunkin liikaa lisääntyneen tai vahingolliseksi osoittautuneen lajin yksilöiden vähentämiseen tai 3 kohdan mukaisesti suojelualueen ulkopuolella aiheutuvan turvallisuus- tai vahinkouhan torjumiseksi tarpeelliseen pyyntiluvanvaraisen riistaeläimen yksilöiden poistamiseen. 4.1 Valtioneuvoston asetuksella säädettävät poikkeukset rauhoitusmääräyksiin. Valtioneuvoston asetuksella on muilla luonnonsuojelualueilla tietyin edellytyksin mahdollisuus säätää edellä kuvatuista rauhoitusmääräyksistä eräitä aluekohtaisia poikkeuksia, jotka voivat koskea metsästyksen sallimista, kalastuksen rajoittamista, puolustusvoimien harjoitus- ja koulutustoimintaa, lentotoiminnan ja merenkulun turvalaitteiden sijoittamista ja kunnossapitoa sekä tien, johdon ja kaapelin rakentamista, ojan kaivamista, vesikulkuväylän ruoppaamista tai muun vastaavan toimenpiteen sallimista. Metsästyksen osalta lain 17 a :n 3 momentissa säädetään, että muissa kuin metsästyslain 8 :n tarkoittamissa kunnissa sijaitsevalla muulla luonnonsuojelualueella on kiellettyä pyydystää, tappaa tai hätyyttää luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä. Valtioneuvosto voi kyseisen momentin nojalla kuitenkin säätää metsästyksen sallimisesta muulla luonnonsuojelualueella, jos metsästys ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueen muulle käytölle. Säännökset voivat olla ajallisesti tai alueellisesti rajoitettuja tai kohdistua tiettyyn eläinlajiin. Tämän asetuksenantovaltuuden mukaista valtioneuvostolle kuuluvaa harkintavaltaa käytettäessä on syytä kiinnittää huomiota siihen valtiosääntöoikeudelliseen vaatimukseen, että pääsääntöisesti yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään lain tasolla. Tästä poiketen asetuksenantovaltuuksia on kuitenkin pidetty eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä mahdollisina vähäisten poikkeusten säätämiseksi asetuksella, kun asetuksenantovaltuuteen liittyy sitä rajaavia ja ohjaavia säännöksiä. Kyseistä lain 17 a :n 3 momentin valtuussäännöstä koskeneessa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 17/2010 vp) todetaan, että kyseinen valtuussäännös on voitu ottaa lakiin alueiden erilaisuudesta johtuvien paikallisten erityisolosuhteiden huomioon 6

7 Metsästyksen salliminen ottamiseksi. Samaa säännöstä koskevasta ympäristövaliokunnan mietinnöstä (YmVM 11/2010 vp) ilmenee, että metsästys on näillä alueilla kyseisen momentin ensimmäisestä virkkeestä johtuen pääsääntöisesti kiellettyä. Tapauskohtaisella harkinnalla on kuitenkin mahdollista säätää aluekohtaisia poikkeuksia, jotka voivat olla ajallisesti, alueellisesti tai lajikohtaisesti rajattuja. Edellä esitetyn perusteella on metsästystä koskevien vähäisten, tapauskohtaisesti perusteltujen poikkeusten sallimista pidettävä valtioneuvoston harkintavallan puitteissa mahdollisena, mutta laissa olevaa pääsääntöä ei ole perustuslaki huomioon ottaen hyväksyttävää muuttaa asetuksilla käytännössä metsästyksen sallivaksi. Metsästyksen sallivat aluekohtaiset poikkeukset on myös rajattava siten, ettei niiden mukaisesta metsästyksestä aiheudu haittaa alueen muulle käytölle tai alueen perustamistarkoituksen vaarantumista. Metsästyslain 8 :n tarkoittamalla ns. vapaan metsästysoikeuden alueella Pohjois-Suomen kunnissa lain metsästystä koskeva pääsääntö on päinvastainen. Siellä metsästys on pääsääntöisesti sallittua, ja valtioneuvosto voi alueen muuhun käyttöön tai alueen perustamistarkoitukseen liittyvin syin rajoittaa sitä. Yksi perustettavista luonnonsuojelualueista sijoittuu osittain metsästyslain 8 :n alueelle. Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosien luonnonsuojelualueiden valmistelun alkuvaiheessa alueilla pidetyissä kuulemistilaisuuksissa on korostunut metsästyksen merkitys alueella perinteisesti tärkeänä luonnon virkistyskäyttömuotona. Luonnonsuojelualueiden perustamisen yhteydessä pyritään siihen, etteivät alueille vakiintuneet paikalliset metsästyskäytännöt sanottavasti muuttuisi. Pohjois-Pohjanmaan eteläosa on metsänkasvatuksen kannalta merkittävää seutua, mikä korostaa hirvikantojen tehokkaan säätelyn tarvetta taimikkovahinkojen ehkäisemiseksi. Kuten edellä on kuvattu, lain mukaan hirvenajo ja vieraslajien metsästys voi jatkua Metsähallituksen luvalla. Tämä mahdollistaa edelleenkin kaikkien suojelualueiden käyttämisen metsästykseen ja vuokraamiseen paikallisille metsästysseuroille. Aluekohtaisissa keskusteluissa ja lausunnoissa on tullut esiin, että perustettavilla suojelualueilla pelkän hirvenajon mahdollistavilla säännöksillä metsästyksen järjestäminen olisi monin paikoin käytännössä vaikeaa. Alueella hirvenmetsästystä harjoitetaan käyttämällä pysäyttävää 7

8 koiraa, kun taas ajavien koirien käyttö on hirvenmetsästyksessä harvinaista. Pelkän hirvenajon salliminen aiheuttaisi ongelmia maastollisesti edullisten passipaikkojen sijoittelussa. Myös menestyksellisen ajon järjestäminen laajoilla, soisilla suojelualueilla vaikeutuisi, mikä voisi lisätä metsästyksestä aiheutuvaa häiriötä toistuvien metsästysyritysten johdosta. Myös metsästyksen perustuminen pysäyttävään koiraan olisi ongelmallista, koska sinänsä onnistunut ajo voisi päättyä tilanteeseen, jossa koiran pysäyttämää hirveä ei kuitenkaan voitaisi ampua. Nämä seikat puoltavat hirvenmetsästyksen laajaa sallimista alueilla. Suurella osalla perustettavista suojelualueista on hirven metsästyksen lisäksi merkitystä pienriistan, erityisesti metsäjäniksen ja kanalintujen metsästyksessä. Osalla alueista luonnonsuojelualueet muodostavat keskeisen osan Metsähallituksen pitkään käytössä olleesta hirven tai pienriistan lupametsästysalueesta. Eteläisellä Pohjois-Pohjanmaalla lupametsästysalueita on Pyhännällä, Pyhäjärvellä, Haapajärvellä ja Sievissä. Pienriistan lupametsästysalue tai hirvenmetsästysalue tarjoaa metsästysmahdollisuuksia myös paikallisiin metsästysseuroihin kuulumattomille metsästyksen harrastajille. Saadun palautteen perusteella hirvi, metsäjänis, sekä metsäkanalinnuista metso, teeri ja pyy ovat alueilla merkittävimpiä saalislajeja. Eteläisellä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsee useita linnustonsuojelun kannalta huomattavan arvokkaita kosteikkoalueita, jotka sisältyvät myös Natura verkostoon lintudirektiivin mukaisina erityissuojelualueina, ja ovat paitsi pesimäalueita myös muutonaikaisia levähdys- ja ruokailualueita. Alueet ovat tärkeitä myös riistalintujen metsästyksen näkökulmasta. Asetuksella pyritään sovittamaan yhteen suojeluarvojen turvaamistavoitteet ja kestävä metsästys sellaisilla alueilla, joilla se alueen koon ja muiden luonnonolosuhteiden puitteissa on mahdollista. Vesilintumetsästyksen vaikutukset suojeluarvoihin liittyvät pääasiassa siihen, että pienillä alueilla metsästystapahtuman aiheuttama häiriö karkottaa linnut koko alueelta ja saa ne lähtemään muutolle tai jatkamaan sitä ennenaikaisesti. Tämä vaikutus kohdistuu paitsi riistalintuihin myös muuhun lintulajistoon. Yleensä vähäisempi mutta joidenkin taantuneiden lajien kohdalla merkityksellinen vaikutus on suojeltaviin lajeihin suoraan kohdistuva kannan verotus. Tämän vuoksi asetuksella voidaan mahdollistaa metsästys vain osalle suojelualuetta ja säilyttää osa alueesta linnuille rauhallisena alueena syysmuuton päättymiseen saakka. Vesilintujen metsästysmahdollisuus rajataan lisäksi vain sellaisiin lajeihin, 8

9 jotka eivät ole kyseisten lintudirektiivin mukaisten erityissuojelualueiden suojelutavoitteissa tai kansallisesti uhanalaisia. Saadun palautteen perusteella kuudella luonnonsuojelualueella on erityistä merkitystä vesilintujen metsästykselle. Tärkeimpiä saalislajeja niillä ovat olleet haapana, sinisorsa, tavi ja telkkä. Lintudirektiivin mukaisilla erityissuojelualueilla lintujen metsästystä ei pääsääntöisesti voida sallia. Venenevan luonnonsuojelualueella tästä pääsäännöstä esitetään poikkeusta niin, että alueella olisi sallittu metson, teeren, pyyn, sinisorsan, tavin ja telkän metsästys lukuun ottamatta alueen karttaan merkittyä aluetta, jolla sallittaisiin vain hirvenmetsästys. Tällä alueen linnuston suojelun kannalta merkittävällä alueella hirvenmetsästys ei loppusyksystä aiheuta häiriötä alueen suojeluperusteena olevalle linnustolle. Ympäristöministeriö vahvisti Metsähallituksen Venenevan alueelle laaditun hoito- ja käyttösuunnitelman (YM4/5741/2005). Asetuksen metsästysrajoitukset noudattaisivat hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitettyä muuten, mutta sallisivat edellä kuvatusti hirvenmetsästyksen, koska Pelson luonnonpuistoon rajoittuvia nyt valtioneuvoston asetuksella suojeltavia alueita eivät koskisi luonnonpuiston kaiken metsästyksen kieltävät rauhoitusmääräykset, kuten hoito- ja käyttösuunnitelmaa laadittaessa oli oletettu. Joihinkin alueisiin kohdistuu paikallisesti myös muuta käyttöä, kuten virkistykseen tai luontoharrastuksiin liittyvää retkeilyä sekä hillan ja karpalon marjastusta. Eräät alueen laajoista avosuoalueista ovat tärkeitä vesilintujen ja kahlaajien, kuten hanhien ja kurkien muutonaikaisia levähdysalueita. Koska luonnonsuojelulain 17 a :n 3 momentin mukaan metsästyksen salliminen ei saa vaarantaa alueen suojelutavoitteita eikä aiheuttaa haittaa alueen muulle käytölle, metsästys voidaan sallia vain aikana, jolloin muu käyttö on vähäistä ja häiriötä ei aiheudu. Alueilla, jotka ovat arvokkaita lintuvesiä tai soita tai joilla muuten on erityisesti merkitystä lintujen syysaikaisen muuton levähdysalueina, metsästys sallittaisiin vasta alkaen, jolloin muutonaikainen häiriö voidaan välttää. Metsähallituksen lupametsästysalueilla on muun metsästyksen yhteydessä ollut mahdollista vähentää myös minkki- ja supikoirakantaa. Tämän riistan- ja luonnonhoitotyön edellytysten jatkumiseksi on perusteltua sallia kyseisten lajien metsästys niillä luonnonsuojelualueilla, joilla 9

10 Metsästystä koskevat kiellot jatkossakin harjoitetaan metsästystä metsästyslain (615/1993) 46 :n mukaisin luvin. Perustettavista luonnonsuojelualueista Rimpineva sijaitsee Pyhännän ja Kajaanin kuntien rajalla. Rimpinevan Kajaanin kunnan puoleinen osa sijaitsee metsästyslain 8 :n tarkoittamalla ns. vapaan metsästysoikeuden alueella. Luonnonsuojelulain 17 :n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan metsästyslain 8 :ssä mainitun kunnan alueella sijaitsevalla luonnonsuojelualueella säätää metsästyksen rajoittamisesta, jos metsästys vaarantaa alueen perustamistarkoitusta. Rajoitukset voivat olla alueellisia, ajallisia tai kohdistua tiettyyn riistaeläinlajiin. Rimpineva - Matilanneva on lintudirektiivin mukainen erityissuojelualue (SPA). Alue on kehittynyt vetinen aapasuo jonka Kajaanin puoleisen alueen lävistää luode-kaakkoissuunnassa laaja vaikeakulkuinen rimpineva. Alue tunnetaan Kainuun parhaana lintusuona, jolla esiintyy runsaasti uhanalaista pesimälajistoa. Linnuston pesinnän ja syysmuuton rauhoittamiseksi metsästystä alueella rajoitettaisiin siten, että vesilintujen metsästys olisi kokonaan kiellettyä ja muidenkin riistaeläinten metsästys 15. huhtikuuta 19. syyskuuta. Minkin ja supikoiran loukkupyynti olisi kuitenkin sallittua myös edellä mainittuna rajoitusaikana, jotta alueen linnustonsuojelun ja riistanhoidon kannalta tarpeellinen haitallisiin vieraslajeihin kuuluvien pienpetojen pyynti olisi alueella edelleen mahdollista. Muilta osin metsästys alueella olisi sallittua metsästyslain mukaisesti. Metsästystä koskeva säännökset Edellä esitetyillä perusteilla sallitaan metsäjäniksen, metson, pyyn ja teeren metsästys asetuksen 3 :n 2 momentin 1) kohdan a) alakohdassa luetelluilla yhdeksällä luonnonsuojelualueella ja kolmen luonnonsuojelualueen osa-alueilla siten kuin niitä koskeviin asetuksen liitekarttoihin on merkitty, sekä alkaen b) alakohdassa luetelluilla seitsemällä luonnonsuojelualueella ja yhden luonnonsuojelualueen osa-alueella siten kuin sitä koskevaan asetuksen liitekarttaan on merkitty. Lisäksi sallitaan hirven metsästys 2 momentin 2) kohdassa mainituilla 17 luonnonsuojelualueella, seitsemän luonnonsuojelualueen liitekarttaan erikseen merkityllä osa-alueella, sekä metsäjäniksen metsästys alkaen 3) kohdassa mainituilla yhdellä luonnonsuojelualueella ja yhden luonnonsuojelualueen liitekarttaan erikseen merkityillä osa-alueilla. Sinisor- 10

11 Muut sallivat säännökset san, tavin ja telkän metsästys sallitaan 2 momentin 4) kohdan a) alakohdassa luetelluilla kahdella luonnonsuojelualueella ja kahden luonnonsuojelualueen liitekarttaan erikseen merkityillä osa-alueella sekä b) alakohdassa mainittujen kahden luonnonsuojelualueen liitekarttaan erikseen merkityllä osa-alueella. Asetuksen 3 :n 2 momentin 4) kohdasta on lausunnolla olleeseen luonnokseen verrattuna poistettu mahdollisuus haapanan metsästykseen, koska laji on tuoreessa lajien uhanalaisuusarvioinnissa arvioitu vaarantuneeksi sen kannan taannuttua yli 30 % viimeisten kolmen sukupolven aikana. Minkin ja supikoiran pyynti sallitaan metsästyslain (615/1993) 46 :n mukaisen luvan yhteydessä 2 momentin 5) alakohdassa luetelluilla kolmella luonnonsuojelualueella ja kolmen luonnonsuojelualueen osaalueilla. Pykälän 3 momentin mukaan Rimpinevan luonnonsuojelualueella Kajaanin kaupungin alueella kielletään vesilintujen metsästys. Metsästyslain mukaisten riistaeläinlajien metsästys kielletään 15. huhtikuuta 19. syyskuuta lukuun ottamatta supikoiran ja minkin loukkupyyntiä. Sellaisten luonnonsuojelualueiden, joilla metsästys olisi koko alueella tai sen osalla jatkossakin sallittua, maapinta-ala olisi yhteensä noin ha, ja ne kattaisivat noin 90 % Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosiin valtioneuvoston asetuksella perustettavien suojelualueiden maapinta-alasta. Metsästyksen suhteen sallivia poikkeuksia olisi 24 alueella 27:stä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan 17 a :n 5 momentin nojalla säätää mm. ojan kaivamisen, tien rakentamisen tai muun vastaavan toimenpiteen sekä puolustusvoimien harjoitustoiminnan sallimisesta alueella, jos toimenpiteet eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Itämäen luonnonsuojelualueella sijaitsee TeliaSonera Finland Oyj:n matkapuhelinasema, joka käsittää linkkimaston ja laitetilan. Matkapuhelinaseman sijoituspaikka on vuokrattu valtiolta. Matkapuhelinaseman käytön ja sen kunnossapidon edellyttämien toimenpiteiden sallimiseksi asetus sisältäisi lain 17 a :n 5 momentin nojalla annettavan säännöksen Itämäen luonnonsuojelualueella 3 :n 2 momentin 6) kohdassa. Mustakorven luonnonsuojelualue perustettaisiin tilalle, joka on hankittu valtiolle suojelutarkoituksiin vanhan metsän suojelua varten. Hankittuun tilaan sisältyy ojitettu Äijönsuon suoalue, joka rajautuu suoraan 11

12 Liikkumisrajoitukset naapurikiinteistöllä olevaan polttoturpeen nostoon käytettävään alueeseen. Turpeen noston vesistövaikutusten hallitsemiseksi tarpeellinen pintavalutuskenttä voidaan sijoittaa Äijönsuolle luonnonsuojelualueen suojelutarkoituksen vaarantumatta. Pintavalutuskentän tekeminen lisäisi kuivuneen suon märkyyttä. Käytön päätyttyä pintavalutuskenttä saatetaan mahdollisimman hyvään luonnonsuojelulliseen tilaan siten kuin toiminnanharjoittajan ja aluetta hallinnoivan Metsähallituksen välillä erikseen sovitaan. Toiminnan jälkeen tulee poistaa penkereet ja laittaa ojiin tukoksia. Toimenpiteen voidaan katsoa vaikuttavan vastaavasti kuin yleensä suon ennallistamisen. Suo ei ympäristönsä muuttuneisuuden vuoksi palautuisi osaksi suoyhdistymää. Se palautuisi kuitenkin suhteellisen lähelle alkuperäistä avointa suotyyppiä. Pintavalutuskentän perustamisen sallimiseksi asetus sisältäisi lain 17 a :n 5 momentin nojalla annettavan säännöksen Mustakorven luonnonsuojelualueella 3 :n 2 momentin 7) kohdassa. Luonnonsuojelulain 18 :n 2 momentin nojalla voidaan rajoittaa luonnonsuojelualueella liikkumista joko perustamissäädökseen tai lain 20 :n nojalla annettavaan järjestyssääntöön otettavalla määräyksellä, mikäli alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sellaista vaatii. Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosien luonnonsuojelualueiden perustamisasetus ei sisällä liikkumista koskevia rajoituksia eikä tällä hetkellä ole tiedossa, että niitä olisi tarpeen asettaa. 4.2 Alueiden hoidon ja käytön tavoitteet Luonnonsuojelulain nojalla suojeltavien alueiden hoidon ja käytön keskeisin tavoite on alueiden säilyttäminen luonnontilaisina siten, että ekosysteemit kehittyvät luonnon omien prosessien mukaisesti ja ihmisen aiheuttamat häiriöt ovat mahdollisimman vähäisiä. Suurimmalla osalla Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosien luonnonsuojelualueista tämä on riittävä toimenpide suojeluarvojen turvaamiseksi. Eräillä alueilla on kuitenkin tarpeen tehdä ennallistamistoimenpiteitä. Tällaisia tarpeita on mm. suoalueiden hydrologisten kokonaisuuksien kannalta merkityksellisissä ojitetuissa reunaosissa erityisesti tärkeimmillä lintuvesikohteilla. Näillä kohteilla voi olla tarvetta myös ehkäistä umpeenkasvua ja torjua aktiivisesti vieraslajeja. 12

13 5 Ehdotuksen hallinnolliset ja taloudelliset vaikutukset 6 Lausunnot Kaikki nyt perustettavat luonnonsuojelualueet ovat valtion omistuksessa ja Metsähallituksen hallinnassa ja hoidossa, eikä suojelualueiden perustaminen aiheuta erityisiä hallinnollisia vaikutuksia. Suojelualueiden osalta toiminnallisena alueyksikkönä toimii Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelut. Uusien luonnonsuojelualueiden perustaminen aiheuttaa sekä investointiluonteisia kustannuksia että vuotuisia hallinto- ja hoitokuluja. Edellisiä ovat muun muassa maanmittaustoimitusten, alueiden merkinnän ja luonnonsuojelullisten perusselvitysten aiheuttamat kustannukset, jotka olisivat arviolta noin euroa. Vuotuisia kustannuksia aiheutuu muun muassa palvelurakenteiden hoidosta, opastuksesta sekä alueiden luonnon ja käytön seurannasta sekä valvonnasta. Näiden kulujen arvioidaan olevan noin euroa vuodessa. Kulut katetaan valtiontalouden kehyspäätöksessä hyväksyttyjen määrärahojen puitteissa. Alueita koskevia metsästysvuokrasopimuksia koskevat muutokset asetusta vastaavaksi aiheuttavat Metsähallituksessa hallinnollisia toimenpiteitä, mitä varten asetukseen on otettu siirtymäaika asetuksen voimaan tullessa voimassa olevien sopimusten mukaisen metsästyksen jatkumisesta saakka. Metsästysalueiden vuokraamisesta Metsähallitukselle kertyvien tulojen muutokset arvioidaan vähäisiksi, koska kyseisillä alueilla keskeisimmät metsästysmuodot, hirven ja pienriistan metsästys voivat jatkua lähes nykyisessä laajuudessaan. Metsähallituksen arvion mukaan vuotuiset vuokratulot pienenisivät vähän yli 400. On myös todettava, ettei luonnonsuojelualueilla ole tuottovaatimuksia eikä niitä ole hankittu valtiolle vuokraustarkoituksessa. Asetusluonnoksesta on pyydetty lausunnot seuraavilta tahoilta: maa- ja metsätalousministeriö, puolustusministeriö, valtiovarainministeriö, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun liitot, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, alueen kaupungit ja kunnat, Suomen riistakeskus, Suomen Metsästäjäliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun luonnonsuojelupiirit, BirdLife Suomi, Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun lintutieteelliset yhdistykset, Suomen Latu ry sekä runsaat 30 metsästysseuraa tai muuta vuokralaista ja riistanhoito- 13

14 tai muuta yhdistystä. Saadun lausuntopalautteen perusteella asetukseen on tehty eräitä muutoksia. 7 Olemassa olevien suojelualueiden säädösten lakkauttaminen Tilanteissa, joissa uusi suojelualue perustetaan jo olemassa olevan luonnonsuojelualueen läheisyyteen, on perusteltua muodostaa suojelualueista yhtenäinen kokonaisuus ja lakkauttaa vanha säädös. Kyseiset vanhan suojelualueet perustetaan tällä asetuksella tai ympäristöministeriön asetuksella uudelleen, jolloin niiden rauhoitusmääräykset tulevat vastaamaan nykyisen luonnonsuojelulain järjestelmää. Tällä asetuksella lakkautetaan eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta soidensuojelualueiksi annetulla asetuksella (801/1985) perustetut luonnonsuojelualueet kumoamalla kyseisen asetuksen 1 :n 15 kohta (Kärsämäenjärvien luonnonsuojelualue osaksi valtioneuvoston asetuksella perustettavaa Kärsämäenjärvien luonnonsuojelualuetta), 16 kohta (Ison Karsikkonevan luonnonsuojelualue osaksi valtioneuvoston asetuksella perustettavaa Ison Karsikkonevan luonnonsuojelualuetta) ja 17 kohta (Pesänevan luonnonsuojelualue osaksi valtioneuvoston asetuksella perustettavaa Pesänevan luonnonsuojelualuetta). Lisäksi tällä asetuksella lakkautetaan vanhojen metsien suojelusta annetulla asetuksella (1115/1993) perustetut luonnonsuojelualueet kumoamalla kyseisen asetuksen 2 :n 1 momentin 86 kohta (Eteläjoen luonnonsuojelualue osaksi valtioneuvoston asetuksella perustettavaa Itämäen luonnonsuojelualuetta) ja 87 kohta (Kinkerisaarennevan luonnonsuojelualue osaksi valtioneuvoston asetuksella perustettavaa Kinkerisaarennevan luonnonsuojelualuetta). 8 Voimaantulo Asetuksen ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta

15 Taulukko 1. Valtioneuvoston asetuksella perustettavien luonnonsuojelualueiden pinta-alat ja sijoittuminen Natura 2000 verkostoon ja kansallisiin suojeluohjelmiin tai päätöksiin. Nimi Pintaala, ha Maa, ha Vesi, ha Natura 2000 verkosto Tunnus Tyyppi Kansallinen suojeluohjelma- tai päätös Natura 2000 pintaala, ha Ohjelma tai METSO pintaala, ha Hirsinevan FI SAC Muu pintaala, ha Välinevan Maakuntakaava Haapaveden lintuvesien FI SAC/SPA SSO ja soiden FI SAC LVO METSO Ison Honkanevan FI SAC SSO Lamminnevan METSO Seutukaava Mustakorven FI SAC METSO 90 Lapinniemen FI SAC AMO31212 LHO27772 METSO FI SAC FI FI SPA LVO Lauttanevan Nurmesjärven Hillurahkan SAC Maakuntakaava 209 Ohinevan metsien FI SAC AMO METSO Piurukkanevan FI SAC SSO Haudannevan FI SAC Ison Karsikkonevan FI SAC SSA METSO Kärsämäenjärvien FI SAC/SPA SSO FI SAC METSO Pyhäjärven FI SAC RSO Itämäen FI FI SAC SAC LHO VMA METSO Kinkerisaarennevan FI SAC AMO110134, VMA Kivijärven FI SPA LVO Pesänevan FI SAC/SPA SSA Pitkänevan FI SAC 566 Ahvenjärvennevan FI SAC

16 Nimi Pintaala, ha Maa, ha Vesi, ha Natura 2000 verkosto Kansallinen suojeluohjelma- tai päätös Natura 2000 pinta- Ohjelma tai METSO Matkusnevan FI SAC SSO Pellikaisennevan FI SAC METSO Rimpinevan FI SAC/SPA SSO FI SAC AMO Venenevan FI SAC/SPA SSO Mällinevan FI SAC SSO Muu pintaala, ha Natura verkoston, valtakunnallisten suojeluohjelmien tai METSO-ohjelman toteuttamiseksi valtiolle hankittujen alueiden lisäksi asetukseen sisältyy yllä olevan taulukon sarakkeessa muu pinta-ala olevia alueita seuraavista syistä: Hirsinevan Alueeseen sisältyy 71 ha alue pääosin luonnonsuojeluhankinnan myötä tullutta Natura verkoston ulkopuolista kiinteistöä. Välinevan Haapaveden lintuvesien ja soiden Lamminnevan Lauttanevan Hillurahkan Itämäen Kinkerisaarennevan Koko alue ovat maakuntakaavassa suojelumerkinnällä ja alue on sen vuoksi siirretty luontopalveluiden hallintaan ja julkisten hallintotehtävien taseeseen suojelualueen perustamista varten. Alue on soidensuojelun ohjelmakohde ja Natura alue jota on toteutettu hankkimalla yksityisomistuksessa olleita palstoja valtiolle suojelutarkoituksiin. Hankintojen yhteydessä on ostettu kokonaisia tiloja jolloin mukaan on tullut myös ohjelmien ulkopuolisia alueita yhteensä 10 ha. Alue on maakuntakaavan osoittama suojelukohde, johon sisältyy 65 ha luonnonsuojeluhankinnan myötä tullutta Natura verkoston ulkopuolisia kiinteistöä. Alueeseen sisältyy 105 ha maakuntakaavan toteuttamiseksi luonnonsuojeluhankinnan myötä tullutta Natura verkoston ulkopuolisia kiinteistöä. Koko alue ovat maakuntakaavassa suojelumerkinnällä ja alue on sen vuoksi siirretty luontopalveluiden hallintaan ja julkisten hallintotehtävien taseeseen suojelualueen perustamista varten. Itämäen alueeseen sisältyy 234 ha Metsähallituksen omalla päätöksellä suojelemaa suojelumetsää. Alueeseen sisältyy 4 ha alue luonnonsuojeluhankinnan myötä tullutta Natura verkoston ulkopuolista kiinteistöä Ahvenjärvennevan Alueeseen sisältyy 38 ha alue luonnonsuojeluhankinnan myötä tullutta Natura verkoston ulkopuolista kiinteistöä Pellikaisennevan Alueeseen sisältyy 9 ha alue luonnonsuojeluhankinnan myötä tullutta Natura verkoston ulkopuolista kiinteistöä 16

17 Rimpinevan Alueeseen sisältyy 29 ha alue luonnonsuojeluhankinnan myötä tullutta Natura verkoston ulkopuolista kiinteistöä Käytetyt lyhenteet: AMO = vanhojen metsien suojeluohjelma = luonnonsuojelualue LHO = lehtojensuojeluohjelma LVO= lintuvesien suojeluohjelma RSO= rantojensuojeluohjelma SSO= soidensuojeluohjelma VMA= vanhojen metsien suojeluohjelma METSO = Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma SAC= Euroopan yhteisön erityisten suojelutoimien alue SPA= Euroopan yhteisön erityinen suojelualue 17