ASUMISEN TYÖPAJA

Transkriptio

1 Jäsenjärjestöpäivät Tuusulan Onnelassa ASUMISEN TYÖPAJA Asumisen työpajan yhteinen teema oli tuettu asuminen, josta kävimme keskustelua Katariina Hännisen ja Leena Salmisen alustusten perusteella. Keskustelua kirjasi Mimmi Laapio. A) KATARIINAN HÄNNISEN ALUSTUS (tiivistettynä): TUETTU ASUMINEN; VAIHTELEVALLA INSENTITEETILLÄ TOTEUTETTUA TURVALLISEN ARJEN JA OSALLISUUDEN TUKEMISTA (yksi määritelmä monien muiden joukossa) Alustuksen tavoitteena oli tuetun asumisen tarkastelu ikääntymisen ja ikääntyneiden asukkaiden näkökulmasta. Tuetun asumisen ikäerityisyys perustuu ensinnäkin asumisen pysyvyydelle. Pysyvyys on ikääntyneille tärkeää monella elämänalueella, myös asumisessa. Ikääntyneet tarvitsevat kodin, jossa he voivat asua elämänsä loppuun asti niin halutessaan. Toiseksi vanhuus on ikä- ja elämänvaiheena uniikki ja siihen kuuluu Erik Eriksonin (1987) mukaan kehitystehtävä, jossa elettyä elämää arvioidaan ja sovitetaan yhteen elämäntarinan palasia. Oman elämän kanssa sinuiksi tulemisen prosessissa mieleen voi myös tulla ajatus, että elämän olisi pitänyt olla jotakin muuta kuin mitä se on ollut. Ikääntyneiden päihdetyössä keskeistä on nähdä paitsi ihminen myös yksilöllinen elämäntarina päihdeongelman takana. Kolmanneksi on tärkeää pohtia ikääntyneen määritelmää. Ikääntynyt voi olla paitsi kronologisen ikänsä myös fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen tai kognitiivisen toimintakykynsä perusteella. Neljänneksi ikääntyneiden toimintakyvyn heikentymisen ja siten apuvälineiden käytön myötä tilojen esteettömyys sekä toisaalta asenteellinen esteettömyys ovat tärkeitä elementtejä ikääntyneiden asumisen tukemisessa. Jäsenjärjestöissä on jo nyt tärkeää alkaa varautua ikääntyneiden määrän kasvuun, sillä ikääntyneiden määrän kasvaessa myös ikääntyneiden päihdeongelmat ja siihen liittyvä avun ja tuen tarve lisääntyvät. Ilmiö näkyy jo nyt jonkin verran kentällä jäsenjärjestöissä. Koska päihdeongelmista kärsivien ikääntyneiden tuettu asuminen on vielä varsin jäsentymätön ja uusi asia, olemme alkaneet kerätä IPT:ssä tietoa ilmiöstä haastattelemalla jäsenjärjestöjemme asumisyksiköiden ikääntyneitä asukkaita sekä tuettua asumista ulkoapäin tarkastelevia työntekijöitä. Haastattelurunko rakentuu sosiaaligerontologian professorin Jyrki Jyrkämän (2008) toimijuuden modaliteeteista: kyetä, osata, haluta, voida, täytyä ja tuntea. Sovellamme haastatteluissa Jyrkämän toimijuus-teoriaa, sillä se ei sulje pois ihmisryhmiä tai elämäntilanteita. Hyvän vanhenemisen hahmotelman tulisi Jyrkämän mukaan olla jotakin sellaista, jolla olisi mahdollista tavoittaa vanhenemisen monet tilanteet, myös murtumat. Päihdeongelmista kärsivä ikääntynyt ilmentää nähdäkseni tällaista toisenlaista vanhenemisen tapaa ja tilannetta. Lähteet: Jyrkämä, Jyrki (2008) Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä hahmottelua teoreettis-metodologiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 4/2008. s Koskinen, Simo (2008) s. 441 Gerontologinen sosiaalityö. Teoksessa Heikkinen, Eino & Rantanen, Taina (toim.) Gerontologia, Duodecim, Helsinki. Erikson, E. (1987) The Life Cycle Completed

2 B) LEENA SALMISEN ALUSTUS: ASUMISEN TURVAAMINEN JA ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS PUOLIMATKANKOTI PESSISSÄ 86 asukasta (naisia 1/3) 100% päihdeongelma 75% 2dg tai monidiagnoosi 27 asukasta tehostetun tuen ja 61 tuetun asuminen piirissä toiminnan lähtökohtana asunto ensin - periaate huoneenvuokralain alaista toimintaa Helsingin kaupungin määrittelemät reunaehdot Toiminnan mahdollisuudet: Mahdollistaa asunto kaikille tarvitsijoille elämäntavasta riippumatta Mahdollistaa tarpeen mukainen tuki toimia osana asukkaan tukiverkostoa tarjota inhimillinen elämä poliisin näkökulmasta pidätykset ja päihteisiin liittyvä oheisrikollisuus vähentyneet Toiminnan haasteet: Oheispalvelujen saannin vaikeus (mm. kotipalvelu) Huoneenvuokralain soveltaminen haasteellisissa tapauksissa asukkaiden erityistarpeet (mm. psyykkinen oireilu, liikunta- ja aistirajoitteet, väkivalta) itsemääräämisoikeuden toteutuminen asukasohjeiden noudattaminen Asukaslähtöisyys ja itsemääräämisoikeus: päihteidenkäyttö sallitaan asukaslähtöinen kehittämisote toiminnassa talotoimikunta ja asukasyhdistys asukkaat mukana yksikön kehittämisessä vierailut sallitaan kaikkina vuorokauden aikoina asunnon kunnioitus kokemusasiantuntija koulutuksia asukkaille Itsemääräämisoikeuden haasteita: edunvalvonta ja sijoitus asumisyksikköön määritellään ulkoapäin lemmikkieläimiä ei sallita asunnoissa kumppani ei voi asettua kirjoille ilman sijoituspäätöstä väkivalta johtaa vuokrasopimuksen purkuun asumisen onnistumisen edellytykset määritelty ulkoapäin

3 C) KESKUSTELU Alustusten perusteella keskeisimmiksi keskustelun aiheiksi nousivat: itsemääräämisoikeus, asukaslähtöisyys ja ihmiskeskeisyys. Keskustelu polveili vilkkaana, välillä villisti rönsyillen. Osanottajilla oli todella paljon käytännössä kypsynyttä viisautta, jota auliisti ryhmässä jaettiin. Kuka meistä asuu päihteettömässä asunnossa? Päihteettömän ja päihteellisen asumisen eroista ja yhtäläisyyksistä ja todettiin, että päihteetön asuminen ei takaa päihteetöntä elämäntapaa. Voidaan vaatia, että asuminen on päihteetöntä, mutta asukkaalta itseltään ei voida vaatia päihteetöntä elämäntapaa. Tuetussa asumisessa ei ole tärkeää kiinnittää huomiota ikärajoihin, vaan ihmisen kokonaisvaltaiseen tukemiseen ja palveluverkoston rakentamiseen. Päihdeongelmista kärsivän näkökulmasta työntekijän asenteellinen päihdeongelma on kohtalokkaampi kuin asukkaan päihdeongelma. Asenteellisuus sulkee ovia esim. silloin kun palvelun tarjoajalle selviää, että asukaskandidaatilla on joskus ollut päihdeongelma tai hän on ollut vankilassa. Ei ole vaikeita asukkaita, vaan on asukkaita, joilla on vaikeuksia. Vaikeuksiin voidaan vaikuttaa. Tuetun asumisen parissa työskentelevien järjestötyöntekijöiden vahvuus on haasteellisten asiakkaiden asuttaminen ja heidän kanssaan työskenteleminen. Asunnottomuuteen kannattaa yrittää vaikuttaa, ei asunnottomiin ihmisiin. Sekä asiakkaita/asukkaita helpottaa, kun ei ole velvoitetta muuttaa elämäntapaa. Väkivaltatilanteiden sattuessa joudutaan pohtimaan: a) Mitä ei voida sallia, b) miten häiriötilanteet kanavoidaan hallittaviksi ja c) mikä on suotavaa ja vahvistettavaa. Asukaslähtöisyys tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että asukaskokoukset toimivat asukaskeskeisesti. Henkilökunta osallistuu kokouksiin vain kutsuttuna. Asukaskeskeisyyden haasteena on, miten saadaan kotipalvelu mukaan. Tärkeintä on asenne, osallisuus ja asioihin vaikuttaminen. Vaikuttaminen tuo osallisuutta, jatkuva urputtaminen etäännyttää Riippumatta siitä, millaisesta tuetun asumisen muodosta on kysymys, asuminen perustuu normaalin asumisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Asumista normittavat ihmisen kansalaisja perusoikeudet, vuokrasopimus ja palvelusopimus, joka räätälöityy yksilöllisesti. Esimerkiksi tehostetussa tuetussa asumisessa vuokrasopimus ei riitä, vaan siihen sisältyy kotihoidon palvelut. Yksilökohtaisesti tulee määritellä, mikä on kenenkin kohdalla oikea ja aito tuen tarve ja asumisen tarve. Samoin kuin se, miten ne pystytään tyydyttämään.

4 Mitä tuettu asuminen selkokielellä tarkoittaa? Tuettu asuminen on tarkoitettu ihmisille, jotka tarvitsevat apua. On erilaisia tuetun asumisen muotoja. Tuettu asuminen on sitä, että: ihmisiä autetaan kokonaisvaltaisesti opetellaan perusasioiden hoitamista harjoitellaan itsenäisen elämän pelisääntöjä opetellaan elämisen taitoja, kuten käsitystä siisteydestä opetellaan päihtyneenä käyttäytymistä Miksi esitätte juuri sen moraalisen vaateen, jota me emme pysty täyttämään? Päihtymisen sallivissa yksiköissä päihtymisen kanssa opitaan elämään. Lähdetään ajatuksesta, että tämä on meidän porukka ja tämä on meidän yksikkö. tästä lähdetään eteenpäin. Ei ajatuksesta, että kaikki olisi paremmin, jos tuota ihmistä ei olisi. Tällaisissa pois sulkemisen tilanteissa on oikeutettua kysyä: Kuka oikeastaan on väärässä paikassa? Keskiössä on kyky kohdata ihminen ei asiakas, asukas tai päihdeongelmainen. Mitä haasteellisempia asiakkaat ovat sitä kyvykkäämpää henkilökuntaa tarvitaan Tuettu asuminen ei tarkoita välttämättä sitä konkreettista tukea, jota asiakas tarvitsee. Materiaalisen tuen lisäksi hän tarvitsee: Hei, mitä kuuluu? välittämistä. Yhteisöllisyys vaatii, että ymmärretään, että arkisten tekemisen tavat ovat sukupolviin sidotut; nuorempi sukupolvi on tottunut tekemään eri tavalla arkisia asioita kuin vanhempi. Ei palkita osallistumista materiaalisesti, vaan pyritään merkitykselliseen yhdessäoloon. Tiedostetaan, että nuorin sukupolvi on tottunut tässä ja nyt ajatteluun, mikä on ruokkinut tyydyttämään tarpeet välittömästi. Pitkäjänteisyyttä joudutaan harjoittelemaan. Vastuu tekee ihmisestä ihmisen, jaettu vastuu yhteisön ja osallisuuden siihen. Tuetussa asumisessakin tavoitellaan itsenäistä asumista. Pyritään löytämään jokaiselle onnistumisen mahdollisuuksia; Viriketoimintaa ja entisiä taitoja arvostavaa tekemistä ikääntyneille. Vahvistetaan jokaisen omia voimavaroja. Jaetaan vastuuta arkirutiineista. Luotetaan asiakkaaseen/asukkaaseen ja keskustellaan onnistumisen lähtökohdista ja voimavaroista. Kartoitetaan mahdollisuudet ja murretaan negatiivisia asenteita ruokkivat asenteet. Välitetään realistista toivoa tulevaisuudesta. Samaan malliin ei mahdu kukaan. Siksi oli voimaannuttavaa katsoa tuettua asumista monesta näkökulmasta.

5 Voimavaralähtöisyyden merkitys asiakastyössä vahvistui Yleinen puhe: Kukaan ei koskaan pääse mihinkään, kukaan ei koskaan tee mitään, mihinkään ei ole enää varaa ei pitänyt tämän työpajapöydän ääressä paikkaansa, vaan vähäisistä resursseista huolimatta tukea tarvitsevat ihmiset pääsevät tuen piiriin, saavat apua ja tukea. Tuetun asumisen yksiköissä päihdeongelmista kärsivät tulevat kohdatuksi arvokkaina ihmisinä.