Press Review >

Transkriptio

1 Nykarleby Recall Coming Back Press Review > Pohjalainen Perjantai Page 02 Koditonen tuo tähtihetken Maaria Niemi (FI) KOLLEKTIVET fredag (kl ) Petter Sandelin >> ( sec.) Tillgänglig endast i Finland / Available only in Finland (SV) Vasabladet & Österbottens tidning Lördag Page Nykarleby, one more time Nina Dahlbäck (SV) Pietarsaaren Sanomat Keskiviikko Page 05 Kautta aikojen suurin taide projekti avattu Osmo Ojala (FI) Österbotten Svenska Yle Tisdag Nykarleby recall den största konstutställningen någonsin i Nykarleby Kjell Vikman (SV) >> Österbottens tidning Tisdag Page 06 Ett socialrealistiskt konstverk Britt Sund (SV) Pietarsaaren Sanomat Perjantai Page 07 Vielä kerran Uuteenkaarlepyyhyn Heimo Riihimäki (FI) Keskipohjanmaa Kulttuuri Sunnuntaina Page 08 Taiteen kohtauspiste Johanna Juupaluoma (FI) Österbottens tidning Lördag Page 09 Här sitter konsten som gjuten Jessica Poikkijoki (SV) 27 October 2014 BOTHNIA BIENNALE 2014 newspaper / tidning / lehti Page A return Nykarleby as a centre for art Återkomst Nykarleby som centrum för konst Paluu takaisin - Uusikaarlepyy taiteen keskuksena Maaria Niemi (EN/SV/FI)

2 Perjantaina 24. lokakuuta 2014 KULTTUURI Vielä muutama vuosi sitten 80 prosenttia messuilla myydyistä levyistä oli cd-levyjä ja loput vinyylejä. Nyt luku on kääntynyt toisinpäin. Kaikkiaan lp-levyjen myynti Suomessa on kasvanut yli 30 prosenttia. Äänilevykauppias Pertti Hakala Seinäjoen levymessut palaavat Almaan SeinÄjOKi Seinäjoella järjestetään levymessut hotelli-ravintola Almassa kello Viimevuotiset messut kiinnostivat sen verran monia, että tapahtuma päätettiin järjestää tänäkin vuonna. Levymessuilla myydään uusia ja käytettyjä vinyyli- ja cd-levyjä. Levymessujen myyjät tulevat eri puolilta Suomea. Messujen järjestäjät ovat seinäjokelainen Matti Takala ja nykyisin Hyvinkäällä toimiva Pertti Hakala, joka muistetaan Seinäjoella toimineesta Mau Mau -levykaupasta. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. 15 ESIMIES: Tero Hautamäki VAASA: Laura Krohn SEINÄJOKI: Anne Puumala Stephen US on laittanut tällaisia kylttejä veden äärelle. Koditon tuo tähtihetken 70 kansainvälistä nykytaiteilijaa palasi Uuteenkaarlepyyhyn UUSiKaarLePYY Laaja taidetapahtuma Bothnia biennale levittäytyi tänä syksynä Pohjanmaan alueelle teemanaan Matkalla. Kokonaisuuden taiteellisissa sisällöissä kuratoinnissa on paljon toivomisen varaa. Suuret tasoerot veivät uskottavuutta. Ammattitaiteilijoiden oma kompetenssi, laajat kansainväliset suhteet ja täsmällinen kuratointi on luonut esimerkiksi Uuteenkaarlepyyhyn loistavan kokonaisuuden, biennalen biennalen sisällä. Kolmen taiteilijan, saksalaissuomalaisen Albert Braunin sekä sveitsiläistaiteilijoiden Peter Spillmannin ja Susanne Schärin, kuratoima kokonaisuus on vaikuttava. Näyttely perustuu kansainvälisten residenssitaiteilijoiden paluuseen Pohjanmaalle, Uuteenkaarlepyyhyn. Vaikka määrä ei varsinkaan taiteessa korvaa laatua, on 70 taiteilijan osallistuminen projektiin ansiokasta. Kontakti pieneen pohjalaispaikkaan on kulkeutunut kansainvälisten taiteilijoiden kautta laajalle taidemaailmaan. Residenssitoiminnan aikana vuosina taiteilijoita oli yli 80, joista suurin osa nyt osallistuu tähän näyttelyyn. Miten mahduttaa kaikki yhteen näyttelyyn, kun kaupungissa ei ole yhtäkään taidemuseota, ei taidehallia, vaan ainoastaan pieni galleriatila? Resurssien vähyyttä ei tässä projektissa ole lähdetty huokailemaan, vaan tehty luovasti ja ammattitaitoisesti retrospektiivinen installaatio galleriaan sekä koko julkiseen kaupunkitilaan. Uudenkaarlepyyn yhteisön taidemyönteinen asenne lienee yksi näyttelyn mahdollistajista. Myös Albert Braunin työpanos on ollut korvaamaton. Galleriassa olevien teosten kautta näkyy taiteilijoiden kansainvälisyys, mutta myös paikkasidonnaisuus. Se, että taiteilijat ovat työskennelleet nimenomaan täällä, näkyy teosten sisällöissä. Martijn van Berkumin videoteos This is Nykarleby (2002) kuvaa outoa, mutta totuudenmukaista traktorirallia nuorison keskuudessa. Sen hauskuus liittyy ilmiön todellisuuteen ja on mitä paikkasidonnaisin. Dorota Podlaskan mittakaava on hienostunut, Thomas Mayn punainen puu tai Vera Maglonin performatiiviset valokuvat dokumentoivat taiteilijoiden läsnäoloa. Kaupunkitilan projektit yhä nostavat projektin profiilia. Taiteesta tulee osa julkista tilaa; tyhjässä pankkihuoneistossa on Tony Stallardin The Markka Swan (2014). Jokainen tietää, mitä markalle tapahtui. Stallardin joutsenen muotoinen installaatio on sekä sisällöllisesti että muodoltaan osuva. Kuraattoreinakin toimineet Spillmann&Schär ovat rakentaneen kaupungin läpi virtaavan jokeen hauskan, paradoksaalisen tanssilattian valoineen kaikkineen Dance floor (2014). Käsitteelliseen ilmaisuun luottaa Stephan US. Tuttuja nimiä edustavat Ulrika Ferm ja Maria Ångerman. Projektin huippu ovat Paola di Bellon asunnottomat. Sollefteåkadun takapihalle on päätynyt Garibaldi (1998/2001), milanolainen asunnoton, joka nukkuu nyt pienen pohjalaiskaupungin Milanolainen asunnoton nostaa Uudenkaarlepyyn näyttelyn huippuunsa. Sollefteaåkadun takapihalla nukkuu Garibaldi. Taiteilijana Paola di Bello. KUVAT: MAARIA NIEMI takapihalla. Paikkasidonnaisena teoksena se on sekä kauniisti että sisällöllisesti loppuun saakka ajateltu teos. Todellisen mittakaavan mukainen Garibaldi on nostettu vertikaaliin asentoon, ihmiseksi muiden yhteisön jäsenten kanssa. Teoksen taustana on vaalea ristikkomainen ruudukko, jonka näen modernismin loppuna ja nykytaiteena taustana. Taidetta taiteen vuoksi ei tarvita, mutta taidetta yhteiskunnan vuoksi kyllä. MAARIA NIEMI Kaunis taru pitkän kaavan mukaan Isao Takahatan animaatio Prinsessa Kagyan taru on vanhan mestarin paluu juurille ELOKUVA Prinsessa Kaguyan taru. Ohjaus: Isao Takahata. Kesto: 2h 17min. Ikäraja: K7. Ensi-ilta: Dubattu: 14.20, tekstitetty: Nyt sitä sitten saa, nimittäin eeppisen mittakaavan taideanimaatiota Japanista. Studio Ghibli tuo kaikille mieleen mestari Hayao Miyazakin, joka myös taipuu usein eeppiseen mittakaavaan. Hänen estetiikkansa ponnistaa Disneyn ja eurooppalaisen kuvakirjataiteen sekä sarjakuvan pohjalta ja teknisen modernismin hengestä. Ghiblin toinen perustaja Isao Takahata on sittenkin se todellinen konservatiivi, ja hyvässä mielessä. Uudessa elokuvassaan ohjaaja kertoo pitkän kaavan kautta vanhan japanilaisen tarun bambunvarresta syntyneestä tytöstä, jonka köyhä maalaisperhe adoptoi. Tytöstä kasvaa kaunis prinsessa, joka saa koko feodaalisen maan valtioihinsa. Mutta tyttöpä ei tarvitse miestä ja maallista vaikutusvaltaa. Hän haluaa takaisin Kuuhun, josta hän on lähtöisin. Takahata ei kosiskele. Elokuva näyttää japanilaiselta taidegrafiikalta. Puupiirrosten ja vesivärien väliä kuljetaan. Viivat ovat usein tarkoituksellisen epämääräisiä ja pinnat harsoisia. Muutamissa toimintapyrähdyksissä mennään viehättävästi avantgarde edellä. Ghiblin toinen mestari kun on myös modernisti, mutta hän ei ihaile koneita vaan taiteellisia toimintatapoja. Huimaavan kaunis ja piirrosjäljeltään perinteistä japanilasta taidegrafiikkaa muistuttava animaatio Prinsessa Kaguyan taru on Isao Takahatan upea testamentti. NÄYTTELY Nykarleby Recall Coming Back. Raatihuoneella ja Uudenkaarlepyyn kaupunkitilassa 26. lokakuuta saakka. Kaguya-neidon tarun sydän sykkii vanhan ja kansan tahdissa. Vanhenevan ohjaajan paluun maansa historiaan ja mytologiaan ymmärtää. On tullut aika luopua turhasta ja palata juurille. Traagisessa tarinassa on hienoja vastapareja. Toisaalta prinsessa tuntee koti-ikävää eteeriseen kotimaailmaansa, toisaalta hän rakastaa tunteissaan viallisia ihmisiä. Todellisuudesta irtautumisen ja luonnonläheisyyden vastakkainasetelmassa voi vaikka nähdä buddhalaisen ja sintolaisuuden traditioiden ristivedon. Vallan ja rahan ihmisten ahneudelle ja ihmisten kaksinaamaisuudelle ei ymmärrystä heru. Jos totuus jostain löytyy niin vähäväkisten keskuudesta. Pöykeitä prinssejä miellyttävämpi sulhaskandidaatti on niityillä ja vuorilla raatava nuori poika, joka vaikka varastaa, jos on pakko. Prinsessa Kaguyan taru on samalla tapaa Takahatan testamentti kuin on Miyazakin Tuuli nousee (2013). Kun nämä herrat poistuvat aktiivipalveluksesta, ei vain animaation kulttuuri vaan koko elokuvamaailma muuttuu. Siitä tulee entistä selvemmin haaveille ja saduille allerginen masentavan materialismin erämaa. KARI SALMINEN Maakunnassa elokuvan voi nähdä Vaasassa, elokuvateatteri Gloriassa. Marja-Leena Kouki on kireä Giulietta ja Erkki Saarela velmuileva Romeo. Palo heidän välillään syttyy ja sammuu yhä uudelleen. KUVA: NOORA GEAGEA Taistelupari ei syty eikä sytytä kunnolla TEATTERI William Shakespeare - Lauri Sipari - Liisa Urpelainen: Romeo vs. Julia. Ohjaus Laura Jäntti, musiikki Eero Ojanen, lavastus ja puvut Sari Salmela, valot ja tekninen toteutus Jukka Kuuranne. Rooleissa Marja-Leena Kouki ja Erkki Saarela. KOM-teatterin kantaesitys Vaasan kaupunginteatterissa VaaSa Vasa Folk -tapahtuma järjestetään tänään ja huomenna. Lauantaina on työpajoja ja konsertteja. Tänään pohditaan seminaarissa, mitä annettavaa kansanmusiikilla on lapsille ja nuorille. Tapahtumapaikkana on Arbis. Mukana on ruotsalaisia, suomalaisia, norjalaisia ja suomenruotsalaisia kansanmuusikoita. VaaSa Entä jos? Tätä kysymystä on jokainen miettinyt mielessään, kun on ajatellut ihastumisiaan ja rakastumisiaan. Entä jos olisinkin suudellut häntä silloin? Entä jos olisin mennyt tapaamiseen? Entä jos olisin jättänyt menemättä? Mitä olisi tapahtunut? William Shakespearen näytelmä Romeo ja Julia on näytelmäkirjallisuuden kulmakiviä ja tarina, jonka tuntevat kaikki. Kaksi nuorta rakastavaista, joiden suvut vastustavat suhdetta ja jotka sen vuoksi kuolevat. KOM-teatterin uutuusnäytelmä Romeo vs. Julia leikittelee ajatuksella: Entä jos Romeo ja hänen rakastettunsa eivät olisikaan kuolleet, vaan selvinneet hengissä ja menneet naimisiin, ja mitä sitten olisi tapahtunut? Tämä näytelmän lähtöidea on aivan loistava. Siinä on potentiaalia kiehtovaan tarinaan ja humoristiseen esitykseen. Valitettavasti ne eivät käyneet toteen ainakaan näytelmän ensi-illassa Vaasan kaupunginteatterissa. Romeo vs. Julia sijoittuu nykypäivän rautatieasemalle Mantovaan. Yli kuusikymppiset Romeo ja Giulietta tapaavat sattumalta junaa odottaessaan. Käy ilmi, että heillä on neljä yhteistä tytärtä (joiden kaikkien nimet ovat Shakespearen näytelmistä!), mutta isä on lähtenyt toisen naisen matkaan lasten ollessa pieniä. Giulietta on katkera ja kireä. Romeosta paljastuu velmuilija, joka ei ihan aina pysy totuudessa, mutta charmia riittää yhä. Erkki Saarela onnistuu roolissaan, jossa pikkuhiljaa paljastuu lisää säröjä pollean liikemiehen julkisivun takaa. Marja-Leena Kouki ei ole Giuliettana luonteva, vaan repliikit putoavat oudolla nuotilla, ulkoa opeteltuna tekstinä, johon hän ei ole löytänyt sisältöä. Osittain siksi tekstissä olevat naurun paikat jäävät kovin vähiin ja hyödyntämättä. Laura Jäntin ohjauksessa on hyvin käytetty Romeon ja Julian alkuperäistekstiä, mutta monet black out -kohtauksenvaihdokset häiritsevät. Vaasasta näytelmä lähtee tänään kiertueelle ympäri Suomea. ANNE LAURILA Ruotsalainen JP Nyströmin orkesteri on Vasa Folkin pääesiintyjä. Musiikki ja tekstit heijastavat erityisesti Tornionjokilaakson kulttuuria. Vasa Folkissa vieraita Ruotsista ja Norjasta Pääesiintyjä on ruotsalainen kansamusiikkiyhtye JP Nyströmin orkesteri. Se syntyi Malmbergetissä vuonna Yhtyeen tuntomerkkinä on urkuharmoni ja yhtye on ottanut nimensäkin urkuharmonin valmistaja J.P. Nyströmistä. JP Nyströms on omistautunut etupäässä norrbottenilaiselle kansamusiikkiperinteelle. Musiikki ja tekstit heijastavat erityisesti Tornionjokilaakson kulttuuria. Välillä lauletaan myös meänkielellä. Désirée Saarela & Triskel -yhtyeen musiikki on laulaja-lauluntekijämaailmasta, joka ankkuroituu vahvasti kansanmusiikki-ilmaisuun. Trion uusin albumi Tidsemigranten (Aikapakolainen) julkaistiin kesällä Sturla Eide on jo useamman vuoden ajan kuulunut Norjan eturivin kansanmusiikkitaitelijoihin. Hän osoittaa, että perinteistä kansanmusiikkia voi soittaa mielenkiintoisesti perinnettä katkaisematta. Vasa Folkiin Sturla Eide osallistuu kvartetin kanssa, jonka soittajat saavat jalan lyömään tahdissa. Lauantai-iltana konsertin jälkeen saa tanssia Sturla Eiden bändin ja ja JP Nyströmin johdolla. Lauantaina pidetään myös workshopeja: Sturla Eiden soittoworkshop, Desiree Saarela- Portinin lauluworkshop, Annina Ylikosken tanssiworkshop ja Johanna Lönngrenin lasten soittoworkshop. o Vasa Folk Arbiksella

3 22 Tema lördag 27 september 2014 VASABLADET Tema 23 VASABLADET lördag 27 september 2014 reportage Susanne Schärs och Peter Spillmans Dance floor ska guppa mitt ute i älven. Susanne Schär och Peter Spillman hoppas att åtminstone nån ska våga dansa på deras älvflotte. Nykarleby, one more time Thomas May med sitt verk Birch park invid kyrkan. En gång satte de färg på konstskolan och småstaden. Nu är gästkonstnärerna tillbaka i Nykarleby med en utställning som är stor större störst. Vi tog en titt bakom kulisserna. StadSkanSliet. Albert Braun bromsar in på den lilla p-platsen vid Sollefteågatan. Nån har parkerat en släpvagn framför uteliggaren. Nej, där ska den inte stå. På den beigebruna väggen bakom vagnen hänger fotografen Paola di Bellos bild av en hemlös man i Milano. Mannen ligger och sover men det stora porträttet av honom är stående. Ett uns av värdighet liksom trycker sig upp mot husknuten. Den undanskymda platsen är vald med omsorg. I grannhuset, uppe på tredje våningen, har stadsstyrelsen sitt mötesrum. Politiker som tar sig tid att titta ut genom fönstret har en perfekt utsikt över di Bellos fotografi. Albert Braun, konstnär och kurator, nickar. Här behövs inga megafoner. Man måste inte alltid hamra in budskap. Konsten bokstavligen invaderar Nykarleby just nu. Den är överallt. 70 konstnärer deltar i mastodontutställningen Nykarleby recall coming back, den största hittills i småstaden. De medverkande, som kommer från hela världen, har en sak gemensam: Alla har varit gästkonstnärer, artists in residence, på konstskolan. De har bott vid älvstranden, jobbat i ateljén, influerat nya konstnärsgenerationer. Betraktat och begrundat. Blivit betraktade och begrundade. De har varit en färggrann del av en stadsbild. De första kom redan 1996, de sista checkade ut 2012 när konstskolan och residensvistelserna flyttade till Jakobstad. Totalt tog Nykarleby emot 90 gästkonstnärer under drygt 15 år. Nykarleby recall är ett bokslut över en tidsperiod men även ett sätt att blicka framåt. Vi ville inte låsa oss alltför mycket vid det förflutna, säger Albert Braun, som också är lektor i bildkonst på yrkeshögskolan Novia. Majoriteten har skickat in sina bidrag men tio konstnärer har varit på plats i Nykarleby för att färdigställa nya verk. Intresset överraskade utställningens primus motor. Jag gillar sättet stadsborna tagit emot oss på. Det är som om Nykarleby lever upp igen. susanne schär Så gott som alla som vi fick kontakt med ville vara med på ett eller annat sätt. Nykarleby har visat sig vara en viktig plats, trots det perifera läget. Målet och meningen med allt? Att ge upphov till nya tankar och impulser. Det räcker för oss. Nykarleby blev en annorlunda stad när konstskolan flyttade. Inte så att det syns i vardagen, men folk är mer melankoliska nu. Beror det på att de inte längre ser några konstiga typer ute på stan? Nej? Blänker inte det där fönstret till höger om dörren lite extra? Jo, det gör det, och det är inte gårdskarlens förtjänst. Kyrkfönstret är en illusion, en bild av ett fönster. Med små ingrepp har Nürnbergkonstnären Pirko Schröder förändrat Nykarlebybornas uppfattning om både kyrka och kyrktorn. Vad tycker kyrkoherden om det där? Han tycker att det är okej. KyrKan. Albert Braun pekar mot en av fönsterrutorna i Sankta Birgitta-kyrkan. Finn ett fel. Ser du inget som är annorlunda? Galleriet. Det schweiziska konstnärsparet Susanne Schär och Peter Spillman kom till Nykarleby i mitten av augusti. I lilla Rådhusgalleriet har de byggt upp en retrospektiv utställning tillsammans med kollegan Braun. Jag gillar verkligen sättet stadsborna tagit emot oss på. Det är som om Nykarleby lever upp igen, säger Schär. Trähusgalleriet svämmar över av minnen. 70 gästkonstnärer har delat med sig av teckningar, foton, texter, videofilmer, målningar... En del är uppnålat på en temporär vägg som klyver utställningsrummet i två halvor. Susanne Schär stannar till vid Peter Puklus bidrag. Det är fotografier som Puklus tog när han bodde i Nykarleby. Vardagliga scener: en utdragbar skärbräda i ett kök, en kvinna invirad i ett sängtäcke, utsikten mot en industrihall. vänd 2

4 24 Tema lördag 27 september 2014 VASABLADET Tema 25 VASABLADET lördag 27 september 2014 reportage Albert Braun och Mats Eklund diskuterar Krisztián Kristós och Tamás Kaszás verk Randomroutine som ska pryda gaveln på det gula stenhuset Köttkontrollen. Susanne Schär, till vänster, är en av de drivande krafterna bakom Nykarleby recall. Nykarleby recall omfattar installationer och konstverk på en rad adresser runt om i Nykarleby. Paola di Bellos fotografi bakom stadskansliet till höger, Pirko Schröders kyrkfönster nere till vänster. Topeliusesplanaden, uppe till vänster, har begåvats med en underjordisk tunnel. Jag tycker om tonfallet i hans bilder. Och såna här skärbrädor, som man kan dra ut, har jag bara sett här! På golvet ligger en uppfläkt kappsäck packad med betong. Umbilicus mundi står det ristat i den grå fyllningen. Det är Schärs, Spillmans och Brauns väska. Världens mittpunkt och navel... Det är väl Nykarleby just nu? Baselborna Susanne Schär och Peter Spillman har jobbat ihop sedan 2000 och var gästkonstnärer på konstskolan De landade mitt i det österbottniska tomrummet juli. Han skakar på huvudet. Jag minns fortfarande hur förvånade vi blev. Var var alla människor? Resultatet av residensvistelsen blev videoverket Don t forget your paradise (Glöm inte ditt paradis). Nästan tio år senare är det ett av parets bidrag till Nykarleby recall coming back (ett annat är dansgolvsinstallationen Dance floor mitt ute i älven). Peter Spillman trycker på play och kameran, i ett bilfönster, påbörjar en monoton och twinpeaksaktig färd genom en öde egnahemsidyll. Hus efter hus, tomt efter tomt, häck efter häck. Färgerna är uppskruvade till max, angsten total. Två minuter in i åkturen ropar konstnären till IRL: Såg du? Såg du personen som flimrade förbi? Det var filmens enda människa. EsplanadEn. Ovanför det som en gång var blomsteraffär Asta har nån skrivit let out med rosa sprayfärg (en vitsig kommentar till närmsta grannen Nykarleby outlet). Nere på marknivå är det ändå mer let in som gäller. Ghislain Amar, Bernd Krauß och Gerwin Luijendijk bjuder på kaffe och cola eller kola, som det står på den handskrivna skylten. Café Saker, med alternativnamnet The social insurance institution of Finland, växer fram under ett par veckor. Det är konstnärsversionen av FPA, förklarar Amar. Bernd har bott i Sverige och han visste att nordbor brukar dyka upp om de får gratis kaffe. Och visst kommer de. De flesta vill veta varför vi inte säljer nåt. Coming back i det övergripande utställningsnamnet syftar förstås på konstnärer som kommer tillbaka. Men allt kretsar inte kring de konkreta konstverken; det handlar också om en väldigt påtaglig och synlig återkomst mitt i Nykarlebybornas vardag. Om att ge tillbaka. Vilket är precis vad Ghislain Amar, Bernd Krauß och Gerwin Luijendijk håller på med i sin let out-lokal. Café Saker är deras första gemensamma projekt. Det är roligt att jobba på en ort där det inte finns en slutlig åsikt om hur modern, samtida konst ska se ut. Här har vi direktkontakt med omgivningen. Det är roligt att jobba på en ort där det inte finns en slutlig åsikt om hur modern, samtida konst ska se ut. bernd krauß Det som uppstår är äkta möten, säger Krauß. Robin Blomqvist, 12, och Joni Ylisuutala, 11, stannar till vid Café Saker på väg hem från skolan. De dricker varsitt glas kola och svarar artigt nej på frågan om de vet vad som försiggår inomhus. Så, vad försiggår? Inne i den före detta affärslokalen är konstnärstrion från Rotterdam i full färd med att intervenera, improvisera och komponera. I fönstret ger en roterande manick ifrån sig ett högt, skärande ljud. Bernd Krauß har just målat en tegelvägg och Gerwin Luijendijk har lagt sista handen vid två skulpturer. En av dem är det fulaste jag nånsin gjort. Men vilken? Den ena är tillverkad av tidningspapper, den andra består av en rönnbärsgren som Luijendijk virat metalltråd runt. Han har kuvat den österbottniska naturen på samma sätt Bernd Krauß och Ghislain Amar improviserar och intervenerar på Café Saker på Topeliusesplanaden. som han kuvar sina japanska bonsaiträd. VerKstadeN. Mats Eklund på Jakobstads byggnadstjänst är inte alltför imponerad av hantverket. Fogarna i de hopsvetsade armeringsjärnen får snudd på underkänt. Han låter ett finger löpa över den skrovliga ytan. Helst ska det ju vara perfekt. Å andra sidan handlar väl det här om konst, inte om svetsfogar. På golvet i den stora verkstadshallen ligger delar av de ungerska konstnärerna Krisztián Kristós och Tamás Kaszás verk Randomroutine. Så småningom ska det pryda gaveln på det gamla, övergivna stenhuset Köttkontrollen längs vägen mot Jakobstad. Om det blir klart i tid, vill säga (klart det blev klart!). Men dit till klart är det en bit. Ungrarna hann inte avsluta jobbet, så det får Jakobstadsbon Eklund göra. Han har å andra sidan varit med förr. För ett antal år sedan svetsade han ihop Albert Brauns fyra meter höga Parabolarenan en skulptur som numera står på innergården vid Academill i Vasa. Gavelkonstruktionen innehåller några hårda rader sammansvetsad poesi, som manar till aktion. Vi läser: Översvämmande känslor, gör denna triangel öde väntar på ditt handtag. Ett poetiskt sätt att säga att man måste göra nånting konkret. Mats Eklund gillar konst och konstnärer. Krisztián och Tamás var som vilka metallarbetare som helst, de dök upp klockan sju varje morgon. Oftast var de kvar när vi gick hem. Det var intressant att ha dem här. Vi fick en inblick i en annan sorts tillvaro. Det finns andra liv än våra vanliga. att politikerna verkligen ser uteliggaren uppifrån tredje våningen? Paola di Bello har ju ett ärende men ingen megafon. Så jag knackar på hos kanslisten strax innan stängningsdags. Kan man bli insläppt i mötesrummet? Det kan man. Vi vinklar upp persiennerna och där är han. Mannen från Milano. Styrelseordföranden har en enastående god utsikt över livet i rännstenen. stadskansliet, coming back. Under rundturen med Albert Braun har jag börjat tvivla: Kan jag vara säker på 2 Nykarleby recall coming back öppnades i tisdags. den här texten bygger på en rundtur som gjordes förra veckan. text: Nina Dahlbäck nina.dahlback@vasabladet.fi foto: Jonas Brunnström jonas.brunnstrom@vasabladet.fi Konsten återvänder till Nykarleby Nykarleby recall coming back pågår till och med den 26 oktober. Albert Braun, Susanne Schär och Peter Spillman har koor dinerat och ställt samman helheten. Budget: euro. På den retrospektiva utställningen i Rådhusgalle riet presenteras verk av 70 gästkonstnärer. I utställ ningen ingår också instal lationer på olika offentliga platser runt om i Nykarleby. Bland installationerna finns en hemlig underjordisk passage i esplanaden, en dansflotte ute i älven och Tony Stallards ledljusinstal Vernissage på Rådhus galleriet. lation The Markka Swan i Nordeas gamla banklokal. Hela programmet finns på com. Den som vill upptäcka konstverken ute på stan gör klokt i att skriva ut kar tan som finns på sajten. Utställningen är en del av Bothnia Biennale.

5 8 keskiviikko 24. syyskuuta 2014 PIETARSAAREN SANOMAT PIETARSAAREN SANOMAT keskiviikko 24. syyskuuta Kautta aikojen suurin taideprojekti avattu Uudessakaarlepyyssä voi tutustua noin 70 entisen taidekoululaisen töihin 26. lokakuuta saakka. Näyttely jakautuu kahteen osaan: raatihuoneen galleriaan ja eri puolille kaupunkia. Harri Mölsä konsertoi kirkossa Harri Mölsä konsertoi lauantaina Pietarsaaren kirkossa. Kuva: Harri mölsä 50 -vuotiskiertue kenialaisten lasten parissa tehtävän työn hyväksi. la hengellisen musiikin festareilla. Harrin kynästä ja käsistä on syntynyt noin laulua ja sävellystä. Harri Mölsä on aloittanut syyskuussa 50 - vuotiskiertueensa, jossa tavoite on kerätä ohjelmatuloilla tukea kenialaisten lasten parissa tehtävän työn tukemiseksi. Lauantaina klo 18:30 Harri konsertoi Pietarsaaren kirkossa. Konsertissa kuullaan Harrin omaa tuotantoa, sekä mm. Jaakko Löytyn, Pekka Simojoen ja Juice Leskisen lauluja. Harri esiintyy yksin pianon säestyksellä. Harri on toiminut yli 35 vuotta hengellisen ja maallisen musiikin esittäjänä ympäri Suomea. Hän on esiintynyt mm. televisiossa, Finlandiatalolla, Kulttuuritalolla ja monil- Harri Mölsä on toiminut aiemmin myös Pietarsaaren suomalaisen seurakunnan kanttorina. Hän asuu perheineen Alahärmässä. Harri on julkaissut luvulla viisi runo/mietekirjaa ja konsertissa kuullaan myös näytteitä näistä teksteistä. Harri julkaisi kiertueensa puitteissa uuden CD - äänilevyn, jota on saatavilla konserttia ennen ja sen jälkeen. Pietarsaaren konsertin ohjelmatulot menevät lyhentämättömänä Pietarsaaren suomalaisen seurakunnan välityksellä kenialaisten lasten hyväksi tehtävään savimajojen rakennusprojektiin. Ps Peter spillman ja susanne schär sveitsistä sekä albert Braun saksasta ovat vastanneet näyttelyn kokoamisesta. inga Liljeström australiasta esitti omaa musiikkiaan tiistain avajaisissa; häntä voi kuulla Pietarsaaressa sunnuntaina 5. lokakuuta. KUva: OsmO Ojala UUsikaarlepyy. Kaikkiaan noin 70 entisen taidekoululaisen töihin voi tutustua seuraavan reilun kuukauden ajan Uudessakaarlepyyssä. Recall coming back-kokonaisuudessa töitä on niin raatihuoneen galleriassa kuin parissakymmenessä muussa paikassa eri puolilla kaupunkia. Uudenkaarlepyyn kulttuuri- ja vapaa-ajanjohtaja Tina Nylund pitääkin tiistaina avattua näyttelyä hyvin erityisenä. Hän toteaa sen olevan samalla osa Bothnia Biennalea, joka levittäytyy eri puolille Pohjanmaata. Tämä näyttely on ehkä suurin taideprojekti kautta aikojen Uudessakaarlepyyssä. Albert Braun kolleegoineen onkin tehnyt tosin suuren työn näyttelyn eteen. Museoamanuenssi Laura Holm opastaa, että näyttelyn kartan saa raatihuoneen galleriasta. Kartan voi myös tulostaa osoitteesta www. mappingfields.com. On todella kiva, että tämä näyttely on jotain ihan erilaista. Se varmasti kiinnostaa. saksalaisen Albert Braunin ohella päävastuuta ovat kantaneet sveitsiläiset Susanne Schär ja Peter Spillman. Susanne Schär täsmentää, että koko näyttely jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa sijoittuu raatihuoneen gallerian tiloihin. Toinen osa on sitten eri puolilla kaupunkia. Gallerian tiloista löytyy paljon muun muassa videoita, maalauksia ja valokuvia. Seinien ohella gallerian tiloja on hyödynnetty muutenkin. Uusikaarlepyy on tässä maailman napa, keskipiste. Sitä kuvaa galleriassa oleva matkalaukku; koko Bothnia Biennalen teemana on matkalla. VUonna 2005 Uuteenkaarlepyyhyn opiskelemaan tullut Schär pitää hienona, että nyt on palattu uudelleen kaupunkiin. Hän iloitsee, miten vaikkapa kirkontornia, siltaa ja joen rantaa on voitu hyödyntää näyttelyyn. Vuonna 2009 Uuteenkaarlepyyhyn tullut Albert braun pitää tärkeänä, että näyttelyyn tutustuttaisiin avoimin mielin. Hän toivoo, että näyttelystä voitaisiin tehdä perinne, vaik- Peter spillmann, Robert Back, susanne schär ja albert Braun valtaisaa näyttelyä valmistelemassa. ka itse taidekoulutus onkin muuttanut Pietarsaareen. Tällaista projektia on hyvä tehdä näin pienellä paikkakunnalla, jossa on helppo saada ihmiset mukaan tekemään. Isommalla paikkakunnalla tämä olisi hankalampi; varsinkin kun tässä on oltu liikkeellä nopealla aikataululla. entisiä taidekoululaisia on saatu todella hyvin mukaan. Vuosina Uudessakaarlepyyssä opiskeli nimittäin noin 90, joista siis noin 70 on eri tavoin näyttelyssä mukana. Näyttelyn rakentamiseen on mennyt kolmisen viikkoa. Susanne Schär kiittelee, miten hyvin lähinnä paikallisia yrityksiä on saatu mukaan näyttelyä tukemaan. Uusikaarlepyy on tässä maailman napa, keskipiste. Sitä kuvaa galleriassa oleva matkalaukku; koko Bothnia Biennalen teemana on matkalla. SuSANNE SchäR Tiistain avajaisissa omaa musiikkiaan esittänyt Inga Liljeström Australiasta esiintyy sunnuntaina 5. lokakuuta Pietarsaaressa. Lauantaina Uudessakaarlepyyssä kuullaan visuaalinen pianokonsertti. Jo huomenna torstaina ohjelmassa on kaksikielinen Rut&Roosa tanssiva satutunti. Esitys on tarkoitettu kaikista pienimmille;sen voi kuulla ja nähdä Albäck-salissa. Osmo Ojala osmo.ojala@pietarsaarensanomat.fi nykarleby recall - coming back 26. lokakuuta saakka eri puolilla Uuttakaarlepyytä. Mukana noin 70 taiteilijaa. KUva: Kuva: jonas Jonas BrUNNström Brunnström Näyttely on ehkä suurin taideprojekti kautta aikojen uudessakaarlepyyssä. Kuva: Jonas Brunnström Avioliittoon kannattaa satsata Saalemissa järjestetään avioliittoseminaari 27. syyskuuta. Pietarsaari. Avioliiton hoitaminen ja huolto on erinomainen investointi. Se antaa molemmille puolisoille mahdollisuuden kasvaa juuri siksi ihmisiksi, joiksi Jumala on heidät tarkoittanut. Elämänlaatu paranee ja investoinnin tuloksista voi nauttia joka päivä koko elämän ajan, vakuuttavat Marja- Liisa ja Tapani Sopanen, lähes kolmenkymmenen vuoden ajan avioliittotyössä mukana ollut aviopari. Sopaset ovat olleet avioliitossa 43 vuotta ja heillä on kolme aikuista lasta ja neljä lastenlasta. He ovat samanlaisia kuin tuhannet muut avioparit Suomessa: avioliittoon mentiin ihmeemmin miettimättä ja ongelmat tulivat yllättäen. Suhde ei vain tuntunut toimivan. Namikan avioliittoleirille meidät houkutteli eräs ystäväpariskunta, ja siellä jysähti, Marja-Liisa kertoo. Alkoi kivulias ja vaikea prosessi kohti parempaa liittoa. Siitä syntyi kipinä tulla mukaan tähän työhön. Kun huomasimme, miten oma avioliitto alkoi elpyä, halusimme auttaa myös muita. Marja-Liisa ja Tapani Sopanen ovat kirjoittaneet myös kirjan avioliiton hoitamisesta, Toinen toisellemme avaimia onnelliseen avioliittoon (Aikamedia). Sopaset ovat tavanneet vetämissään seminaareissa tuhansia aviopareja kaikkialla Suomessa, mutta myös Ruotsissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Joka puolella maailmaa odotukset ovat olleet samanlaiset: miten onnistua rakentamaan onnellinen ja tyydyttävä avioliitto. He ovat törmänneet usein asenteeseen, että avioliittoseminaarit on tarkoitettu vain kriisipareille, vaikeiden ongelmien keskellä kamppaileville pariskunnille. Järkevintä on oppia huoltamaan aviosuhdetta ennen kuin vaikeudet vyöryvät päälle. Paloturvallisuudesta huolehtiminen on helpompaa ja fiksumpaa kuin tulipalojen sammuttaminen, Sopaset muistuttavat. Marja-Liisa ja Tapani Sopanen vierailevat Saalemissa Pietarsaaren suomenkielisen helluntaiseurakunnan järjestämässä avioliittotapahtumassa. Ps

6 ÖSTERBOTTENS TIDNING TISDAG 16 SEPTEMBER 2014 KULTUR & NÖJE 19 Christina och Ulrik Hellström campade på Juthbacka samma dygn som amerikanerna landade på månen. FOTO: PRIVAT Året är 1969, den 20 juli kvart över fyra på natten. Christina Hellström och hennes man sitter nykära i tältet på Juthbacka camping och lyssnar på den knastrande transistorradion då Neil Armstrong landar på månen. Ett socialrealistiskt konstverk NYKARLEBY. Dagen efter stiger Armstrong som den första människan ner på månen med orden: That s one small step for a man, one giant leap for mankind. ( Detta är ett litet steg för en människa men ett jättekliv för mänskligheten ). Då tar Christina hissen upp i vattentornet där hon skriver vykort till sin mamma och berättar att hon befinner sig 60 meter ovan mark samtidigt som amerikanen går på månen. Christina och hennes man Ulrik Hellström bodde då i Umeå. Två år senare stannar det bilsemestrande paret ännu en gång till i Nykarleby och bor då en natt på hotell Eden, intill restaurang von Döbeln. Hotellrummet kostade 30 kronor natten, säger Christina Hellström, som bläddrat i sin mans gamla dagböcker. Efter 45 år kom Christina Hellström tillbaka till Nykarleby för att bland annat besöka vattentornet. FOTO: JONAS BRUNNSTRÖM ÅR 1973flyttade Hellströms till Sollefteå, en stad Christina kände sedan länge och där hennes släkt bodde. Att Sollefteå och Nykarleby sedan år 1944 är vänorter hade sjuksköterskan Christina Hellström ingen aning om. Inte förrän hennes brorsdotter och släktens konstnär, Nina Svensson född i Sollefteå, för ett par år sedan upplyste sin faster om vänortsförhållandet. Som gästkonstnär i Nykarleby år 2010 bad Nina Svensson sin faster i Sollefteå att sända ett vykort från vänort till vänort, ett vykort som sedan blev ett konstverk på Brostugans vägg. På vykortet adresserat till Brostugan skrev Christina; Att ha vänner är stort, men att ha en hel vänort är större. Att inte känna sina vänner i sin hemort kräver kanske ett kontaktkort. Påläst om vänortssamarbetet och om Nykarleby damp Christina i sällskap med sin dotter Sarah K. Hellström ner i staden för en dryg vecka sedan. Ja, det är jag som är konstverket, skrattar Christina. Den numera pensionerade sjuksköterskan Christina beskriver sig själv, med glimten i ögat, som ett socialrealistiskt konstverk, som skickats till Nykarleby för att återkalla besöket från Christinas återkomst kommer att ingå i den retrospektiva utställningen Nykarleby recall coming back, som just nu byggs i Nykarleby av forna gästkonstnärer i Konstskolan. CHRISTINAS MAKE är en baddare på att dokumentera. Han skrev både dagbok och tog många fotografier under parets korta vistelser i Nykarleby. För Christina var det bara Nykarleby Recall Coming Back Rådhusgalleriet, Nykarleby den 23 september den 26 oktober. Retrospektiv installation med tidigare residence artists vid Svenska konstskolan i Nykarleby. Installationer på olika offentliga platser i Nykarleby. Utställningen ingår i Bothnia Biennale att dyka ner i familjearkivet för att se vilka platser hon varit på för att spåra upp dem igen. Allt medan dottern Sarah, som är professionell filmare, tog nya bilder av sin mamma bilder som Nina Svensson i sin tur kommer att göra konst av till installationen i Rådhusgalleriet som öppnar den 23 september. Det ska bli riktigt spännande, säger Christina, bara timmarna efter sin återkomst. Trots gjorda försök gick vi bet på att hitta konstverket till vykort som Christina skrev för fyra år sedan och som i bästa fall ligger i något av stadens lager, dock inte i det lager vi rotade oss genom. Det gömda konstverket symboliserar också vänortssamarbetet av i dag. På bägge sidor handlar det om en vilande vänskap. Men min behållning är stor, säger Christina Hellström efter veckoslutet i Nykarleby. Hon hann träffa både offentliga personer och vanligt folk som alla hade något att berätta. Tidig söndag morgon gick hon ut på Juthbacka camping, där dimman låg tät. I den tysta dimman vällde också minnena fram. Ingen blek måne syntes, bara dimma som omsvepte samma träd som när Christina år 1969 stod på samma plats. Dimman nådde inte marken vilket gav en känsla av att jag stod på den plätt av jorden som varit min för en natt. Även om vänortssamarbetet ligger i träda tycker Christina och alla dem hon mött i Nykarleby att det är viktigt att hålla samman om inte förr så då världen blir orolig. Själv tror Christina att vänortssamarbetet var som mest betydelsefullt under krigsåren då Solleftebor sände mängder av hjälppaket till Nykarleby. I gengäld och som bevis för stadsbornas tacksamhet fick Sollefteå år 1950 ett par silverkandelabrar som Ester Fougstedt och Alfred Huldén efter byråkratiska myndighetskrumbukter lyckades överräcka. De är putsade och fina och används vid högtidliga tillfällen i kommunhuset, bland annat vid vigsel, säger Christina Hellström. Britt Sund britt.sund@ot.fi

7 PIETARSAAREN SANOMAT PERJANTAI 12. SYYSKUUTA Thomas Mayn installaatio on vasta työn alla ja tapahtumaan on aikaa puolitoista viikkoa, mutta tuntematon matkailijapariskunta ehti jo innostua näkemästään. KUVA: JONAS BRUNNSTRÖM Vielä kerran Uuteenkaarlepyyhyn Taidekoulun taiteilijavieraat ja entiset opettajat kokoavat yhteisen näyttelyn Raatihuonegalleriaan ja Uudenkaarlepyyn keskustaan. UUSIKAARLEPYY. Minä olin pahoillani, kun kuulin taidekoulun muuttaneen Pietarsaareen. Viihdyin Uudessakaarlepyyssä hyvin ja olen vuosien varrella käynyt täällä silloin tällöin. Thomas May Nürnbergistä on tullut Uuteenkaarlepyyhyn rakentamaan omaa osuuttaan Coming Back -tapahtumaan. Coming Back tarkoittaa, että joukko Uudenkaarlepyyn taiteilijakodissa vierailleita taiteilijoita palaa kaupunkiin kokoamaan yhteisen näyttelyn Raatihuonegalleriaan - ja ympäri kaupunkia. THOMAS May ei ole ainoa vieraileva taiteilija, joka muistelee Uuttakaarlepyytä hyvällä. Vuosina residenssissä asui kaikkiaan 80 taiteilijaa ja peräti 70 heistä osallistuu tavalla tai toisella jälleentapaamiseen. Thomas May opetti Uudessakaarlepyyssä kuvanveistoa muutamia vuosia vuodesta 2002 alkaen. Totta kai isossa kaupungissa olisi enemmän virikkeitä kuin pienessä, muta Uudenkaarlepyyn etu oli, että opiskelijayhteisö oli tiivis. Työtilaa oli todella paljon. Ja mitä tulee virikkeisiin, niin perusopintojen jälkeen Uudenkaarlepyyn kirkon torni saa lisää ikkunoita. Pirko Schröder muuttaa tuttua maisemaa hetkeksi. KUVA: JONAS BRUNNSTRÖM Susanne Schär ja Albert Braun koordinoivat taiteilijatapaamisen tapahtumia. nuorten on joka tapauksessa hakeuduttava suuriin kaupunkeihin. Thomas May rakentaa Coming Back -tapahtumaan installaation kirkon nurmikolle. Torstaina valmiina oli jo ruohosta ja oksista koottu pallo roikkumassa koivun oksasta. sanne Schär sekä Robert Back, joka on uusikaarlepyyläinen. Olin aikoinani paljon tekemisissä residenssien asukkaiden kanssa, Robert Back sanoo. Kaupunkilaiset tuntevat tapahtuman taustan hyvin ja esimerkiksi monet yritykset ovat suostuneet yhteistyöhön tapahtuman järjestämiseksi. KIRKKO innoitti myös Pirko Schröderiä. Hän löysi hieman paranneltavaa kirkon julkisivusta. Olen tehnyt ylimääräisen ikkunan kirkon torniin, toinen tulee kirkon torinpuoleiselle seinälle, jossa nyt ei ole ikkunaa, mutta mielestäni pitäisi olla. : Ikkunat ovat tietysti maalauksia. Torin uusi ikkuna asennetaan noin 8,5 metrin korkeuteen. COMING BACK z Tekijöinä Uudenkaarlepyyn taiteilijavieraat vuosina z Yli 70 taiteilijaa osallistuu, kymmenkunta paikalla. z Avajaiset 23. syyskuuta. z Raatihuonegalleria, kaupungin keskusta. UUDENKAARLEPYYN näyttelykokonai- suus on osa Bothnia Biennalea, jonka puitteissa eri puolilla Pohjanmaata on lukuisia näyttelyjä ja muita taidetapahtumia. Coming Backia ovat koordinoineet Albert Braun, Peter Spillman ja Su- KUVA: JONAS BRUNNSTRÖM YKSI yhteistyöyritys on Jakobstads Byggtjänst, joka lainaa verstastilaa. Vertasta tarvitsevat unkarilaiset Randomroute-Krisztián Kristof ja Tamás Kaszás.He vääntävät taiteensa kirjaimellisesti rautalangasta tai oikeammin sanottuna millin rakennusteräksestä. Olemme suunnitelleet teoksen entisen lihatarkastusrakennuksen päätykolmioon. Lihatarkastusrakennus on keltainen, hieman orvon näköinen talo, joka sijaitsee Pietarsaarentien varrella, Pietarsaaresta tullessa vasemmalla puolella. Unkarin maaseudulla ihmiset tekevät jäteraudasta tällaisia rakennelmia, Tamás Kaszás kertoo. Ne ovat yhtäältä koristeita ja toisaalta suojaavat ikkunaa. Coming Back avataan 23. syyskuuta ja pysyy kaupungissa kuukauden. Heimo Riihimäki heimo.riihimaki@pietarsaarensanomat.fi

8 KESKIPOHJANMAA SUNNUNTAINA KULTTUURI YHTEYSTIEDOT: Osaston esimies: Tiina Ruotsala Toimittaja: Johanna Juupaluoma Residenssitaiteilijat tapaavat jälleen Uudessakaarlepyyssä Taiteen kohtauspiste Johanna Juupaluoma UUSIKAARLEPYY (KP) Maantieteellisten koordinaattien N E takaa löytyy monelle taiteilijalle tärkeä paikka. Toiset ovat viettäneet noissa maisemissa vain muutaman viikon, jotkut jopa lähes puoli vuotta. Tarkat koordinaatit vievät Uuteenkaarlepyyhyn, missä toimi taidekoulun yhteydessä kansainvälinen taiteilijaresidenssi vuosina , kunnes taideopetus siirtyi Novian alaisuudessa Pietarsaaren Campus Allegroon vuonna Nyt kuvataiteilija Albert Braun on koonnut yhdessä myös Uudessakaarlepyyssä asuvan taiteilijan ja opettajan Robert Backin sekä sveitsiläisten taiteilijoiden Susanne Schärin ja Peter Spillmannin kanssa entiset residenssitaitelijat ja heidän työnsä yhteen. Syyskuun lopussa käynnistyy Coming Back -projekti, jonka aikana entiset residenssitaiteilijat tekevät jälleen uusia taideinstallaatioita kaupungissa. Lisäksi projektin yhteydessä järjestetään poikkitaiteellisia tapahtumia, muun muassa konsertti kulttuuritalo Scalassa. Bothnia Biennale ensimmäistä kertaa AIR-ohjelmaan kuuluvassa residenssissä ehti asua kuudentoista vuoden aikana yli 80 taiteilijaa muun muassa New Yorkista, Romaniasta, Hollanista ja Saksasta. Heistä lähes 15 taiteilijaa ympäri Eurooppaa palaa hetkeksi takaisin Uuteenkaarlepyyhyn syyskuussa. Braun on kuitenkin kerännyt projektiin töitä lähes kaikilta residenssissä asuneilta taiteilijoilta. Taiteilijat ovat lähteneet hänen mielestään projektiin mukaan yllättävän helposti. Monelle taitelijalle Uudenkaarlepyyn residenssi on ollut tärkeä paikka, ja residenssillä on ollut elävöittävä vaikutus. Projektin kautta saamme taiteilijat takaisin Uuteenkaarlepyyhyn kohtaamispisteeseen, Braun toteaa. Osa taiteilijoista palaa Uuteenkaarlepyyhyn jopa vuosien jälkeen. Sinä aikana he ovat ehtineet kierrellä eri puolilla maailmaa tai palanneet takaisin kotia. Jotkut ovat jopa kohdanneet uudestaan aivan toisella puolella maailmaa olevassa residensseissä, kuten Mexico Cityssä. Coming Back on osa ensimmäistä kertaa Pohjanmaalla järjestettävää Bothnia Biennalea. Matkalla-nimellä kulkeva tapahtuma on Taiteen edistämiskeskus (Taiken) Pohjanmaan toimipisteen käynnistämä hanke. Syys-lokakuun aikana eri projekteja sekä näyttelyitä on Uudenkaarlepyyn lisäksi muun muassa Kokkolassa, Vaasassa ja Seinäjoella. Maailman napa Ennen varsinaisen projektin alkua Braun, Back, Schär ja Spillmann ovat koonneet sitä ennakoivan Previewnäyttelyn Raatihuoneengalleriaan. Näyttely sisältää muun muassa Braunin ja Backin videoita Uudestakaarlepyystä. Työt toimivat sekä itsenäisinä teoksina että yhdessä, Braun toteaa. Braun kertoo, että heidän koko projektissaan on kyse Matkalla-teeman mukaisesti nimenomaan kohtaamisista, matkoista, mutta myös tietyn maantieteellisen paikan kuten Uudenkaarlepyyn merkityksestä. Useat taiteilijat ovat tehneet monia reissuja pois ja takaisin, ja näillä matkoillaan kohdanneet lukuisia eri ihmisiä. Maailmassa voi olla monia keskipisteitä, toteaa Braun. Hänen omassa työssään Umbilicus Mundi matkalaukku on täytetty paikalliselta yrittäjältä hankitulla sementillä. Umbilicus Mundi puolestaan tarkoittaa maailman keskipistettä. Preview N E näyttely Raatihuoneengalleriassa. Vapaa sisäänpääsy. Nykarleby Recall Coming Back eri puolilla kaupunkia. Albert Braun ja Robert Back ovat koonneet Uudenkaarlepyyn maaperään vahvasti sidoksissa olevaa Coming Back -projektia, johon osallistuu taiteilijoita ympäri Eurooppaa. KP/JOHANNA JUUPALUOMA Ohjelmaa Drop-in vihkimisistä Suomen ensi-iltaan Taistelua ja kuolemansyntejä Johanna Juupaluoma (KP) Raatihuoneen pienessä galleriassa riin, ja musiikki-illoista turkis- Uudenkaarlepyyn Raatihuoneengallerian on elokuun loppuun asti tarhauksen historiaan. isossa salissa on parhaillaan esillä pietarsaarelaisen taiteilijan Tanja Aumasen näyttely Päättämättömyyden esillä nuorten taiteilijoiden, Sarah Ekin ja Jan Granlundin valokuva- ja veistosnäyttely Seitsemän kuolemansyntiä. Etenkin kulttuuritapahtumia on useita. Kuddnäsin leipurituvassa ja Café Emeliessä on Linnea Ekstarndin akvarellejä ja taistelu. 21 työstä koostuvaa akryylimaalauksia. Café Bild- näyttely käsittää öjy- ja akryylitöistä sekä grafiikkaa. Näytte- käynnissä Blomströmin ja Monica Enqvis- Uusikaarlepyyviiikko strömissä on puolestaan Ida lyn päätöihin kuuluvat Odotus ja Putous, joissa antiikin veistokset Kaikki gallerian näyttelyt ovat osa perjantaina käynnistynyttin valokuvia. Laulaja ja sellisti Pia-Karin Helsingin Pienin aske- sekoittuvat lukuisiin muihin tä Uudenkaarlepyynviikkoa. lin -esitys tiistaina ja keskiviik- hahmoihin. Tanja Aumanen: Putous (akryyli kankaalla). Viikon aikana eri ikäisille järjestettyjä tapahtumia on ympäri kaupunkia aina satutuokioista japanilaiseen ruokakulttuukona kertoo puolestaan Jehovan todistajista irtautumisesta. Keskiviikkona saa myös Suomen ensi-iltansa lastenooppera Hannu Aatamin puvussa ja Eevankin ja Kerttu. Oopperan esittää tukholmalainen AllKonstVerkstan. Sunnuntaihin kestävä viikko huipentuu torstaina järjestettävään Kulttuuriyöhön. Tapahtumia on etenkin torilla, mutta silloin on myös mahdollisuus esimerkiksi Drop-in vihkimisiin Pyhän Birgitan -kirkossa, mahdollisimman suuren isoäidinneliön nonstop-virkkaukseen tai ajeluun velomobiileilla sekä oikealla resiinalla. Tapahtumaviikon järjestämisestä vastaa Uudenkaarlepyyn Kulttuuri & Vapaa-aika. DVD Herra Pummi ja pelastava ritari The Fisher King (1991) Ohjaus Terry Gilliam The Fisher Kingin puistokohtaus on Robin Williamsin elokuvauran tasapainoisin ja vaikuttavin kuusiminuuttinen. Nakuilunaurujen jälkeen koditon ja traumatisoitunut leskimies kertoo Jeff Bridgesin esittämälle kyyniselle radiojuontajalle legendan Kalastajakuninkaasta, jonka ritari Parsifal pelastaa. Kahdeksisenkymmentä filmiä tehnyt Williams oli koomikkohuippu. Silti Oscar-palkinto ja -ehdokkuudet tulivat draamarooleista. Fisher King on näyttelijän paras elokuva, jonka ohjasi Monty Pythonista tunnettu Terry Gilliam. Koomisten mielten kohtaamisesta syntyi yksi 90-luvun nautittavimmista amerikkalaiselokuvista. Fisher Kingissä villi surrealismi sai kukkia ja fantasia ryydittää täyteläistä Hollywood-draamaa. Elokuva ei jätä mitään puolitiehen. Sen sanomassa on viisautta yhden filmin tarpeiksi. Komiikka ja draama pysyvät tasapainossa, mutta tragiikan annetaan iskeä lujaa romanssin ja onnen hetkien lomassa. Kyseessä on myös hieno New Yorkin kuvaus. Käsikirjoittaja Richard LaGravanesen repliikeissä hehkuu rakkaus kaupunkia kohtaan, silloinkin kun sitä Rajaton konsertoi joulukuussa kirotaan. Käsikirjoitus ja ohjaus lietsovat näyttelijät poikkeukselliseen paloon. Unelmatiimi ei tarkoita vain tähtien, Williamsin ja Jeff Bridgesin, antoisaa köydenvetoa, vaan myös sivuroolien loistoa. Sekä Williams että LaGravanese saivat palkinto-ehdokkuudet, mutta Oscarin vei ansiosta Bridgesin naisystävää näyttelevä Mercedes Ruehl. Tapahtuneen valossa parantumisen tarina, kehystettäviksi kelpaavat repliikit ja monet välikuvatkin saavat uuden, koskettavan merkityksen. Silti elokuva elää omillaan ja nousee kärkeen kaikkien tekijöidensä uralla. Fisher King on todiste siitä, mikä vaikutus hyvällä elokuvalla voi katsojaan olla. Ikävä vain, ettei tosielämässä hyväntahtoisia murtomiehiä ehdi joka paikkaan. Hannu Björkbacka LOHTAJA/KOKKOLA (KP) Lohtajan Kirkkomusiikkijuhlien yhdistys aloittaa monen vuoden tauon jälkeen konserttien järjestämisen muulloinkin kuin heinä-elokuussa olevalla juhlaviikolla. Joulukuun alussa Kirkkomusiikkijuhlat tuo lauluyhtye Rajattoman joulukonsertin Kokkolan kirkkoon. Konsertti on Rajaton konsertoi viimeksi Kokkolassa viime joulukuussa Snellman-salissa, Tänä vuonna Lohtajan XXXVI Kirkkomusiikkijuhlien konsertit keräsivät kävijöitä kaikkiaan reilut Järjestäjät pitävät viiteen päivään lyhennetyn tapahtuman kävijämäärää hyvänä. Eniten väkeä veti Candomino-kuoron, Mari Palon ja Kirkkomusiikkijuhlien orkesterin konsertti. Yleisöä oli konsertissa 280 henkeä. Maksettujen Viulujen avajaisillan yhteislaulutilaisuus Jukkolanmäen Navetanvintillä veti tilaan 220 henkeä, ja toi juhlille paljon uutta ja nuorta yleisöä. Syöpälasten hyväksi Kokkolan kirkossa ollut Nooan arkki -hyväntekeväisyyskonsertti keräsi 800 euron lipputulot. Ne luovutettiin Pohjanmaan Syöpäyhdistykselle syöpälasten virkistys- ja tukitoimintaan. Tänä vuonna Kirkkomusiikkijuhlien taiteilijoiden lisäksi majoitettiin ensi kertaa myös konserttiyleisöä ilmaiseksi Puolustusvoimien Vattajan leirialueelle. Ilmaista yleisömajoitusta pyritään järjestäjien mukaan järjestämään näin myös jatkossa. Haitarimessu Haapajärvellä HAAPAJÄRVI (KP) Tänä sunnuntaina virret soivat suomalaiskansallisella tyylillä Haapajärven kirkossa. Virret säestetään pelkästään haitarilla, parhaimmillaan viidellä harmonikalla paikallisten soittajien voimin. Haitarimessu on ensimmäinen Haapajärvellä. Idea harmonikkamessusta oli itänyt kirkkoherra Kari Tiirolan mielessä jo muutaman vuoden. Kun yksi kirkkoneuvoston jäsenistä, Mari-Liisa Kumpulainen innostui asiasta, päästiin tuumasta toimeen. Kumpulaisen lisäksi haitaria soittavat Mika Kinnunen, Raimo Aho sekä Riina Leskelä ja Anna Salomaa, jotka myös laulavat jumalanpalveluksessa. ELOKUVA What If. Ohjaus Michael Dowse. Käsikirjoitus Elan Mastai T.J. Dawen ja Michael Rinaldin näytelmästä. Kuvaus Rogier Stoffers. Pääosissa Zoe Kazan ja Daniel Radcliffe. K min. Caramel Film Rex 2, Kokkola. Hannu Björkbacka KOKKOLA Mitä, jos rakastuu ihanaan tyttöön, joka on ollut varattu jo pitemmän aikaa? Entä, jos on pettynyt rakkaudessa, mutta pelkkä ystävyys ei silti tunnu riittävän? Daniel Radcliffe esittää välitilassa elävää nuorta miestä Wallacea ja Zoe Kazan ihastusta nimeltä Chantry, jonka pitkä suhde on väljähtymässä. What If -elokuvassa seuraa puolitoista tuntia molemminpuolista haikailua läheltä piti -tilanteissa, kuten ahtaassa pukukopissa ja naku-uinnilla autiorannalla. What If käyttää heti kärkeen vanhaa konstia: näytä pariskunta katsomassa kaikkien rakastamaa elokuvaa. Se naula vetää, jos on varovainen. Nyt on valittu meilläkin televisiossa juuri uusittu Rob Reinerin kekseliäs ja sydämellinen Prinsessan ryöstö (1987). Odotukset virittyvät liian korkealle. Mitäänsanomattomasti nimetty romanttinen komedia on haaleudessaan raivostuttava. Mikään ei ole periaatteessa pielessä ja kuitenkin kaikki. Syytän Frendit-tv-sarjaa ja (500) Days of Summer -elokuvaa (2005) tästä teennäisen nokkelien, hajuttomien ja mauttomien romkomien sumasta. What Ifissä kuvataan iänikuista vastahakoisten sydänkäpysten romanssiaihetta. Se haluaisi olla ronski, etäisen viileä ja tarkkanäköinen neuroottisen elämänrytmin elokuvapäivitys. Taika puuttuu Aikuisten oikeasti Michael Dowsen ohjaama, näytelmään perustuva What If on ennätysmääräisen pottapuheen ja sujuvan pinnan alla vain vanhakantaista, tilannekomedioiden leimaamaa kertakäyttöviihdettä, joka ei nosta Daniel Radcliffen osakkeita pääosanäyttelijänä. Esiintyminen beat-kirjailijoita kuvanneessa Kill Your Darlingsissa (2013) ja kiitetyssä Equus-näytelmässä osoittavat Radcliffen kunnianhimon ja halun välttyä leimautumiselta. What If on kuitenkin jo Radcliffen kuudes päärooli Harry Potterien jälkeen. Mikään ei viittaa siihen, että aikuistunut näyttelijä pystyisi yksin kannattelemaan elokuvia. Radcliffe ei ole kovin joustava tai ilmeikäs tai muuntumiskykyinen. Toisaalta hänellä ei ainakaan vielä ole sitä karismaa, joka vangitsisi suurten tähtipersoonallisuuksien tavoin. What Ifissä kuvaavaa on, että Radcliffe jää täysin vastanäyttelijänsä, kiehtovan Zoe Kazanin varjoon. Parempi rooli on myös Girls -tv-sarjan esiin nostamalla Adam Driverilla. Hänet on parhaana kaverina Allanina ohjattu tekemään liikaa tuttuja näyttelijöiden näppäryyksiä, mutta Driver hallitsee jokaista kohtausta, missä esiintyy. Siinä on selvästi kyky, joka tulee vielä ylittämään hienon luonnenäyttelijän rajansa. Olisin antanut elokuvalle keskinkertaiset kolme tähteä (ihan kiva, välillä naurattava OK-komedia). Se olisi kuitenkin tuntunut loukkaukselta tämän kesän Tähtiin kirjoitettua virhettä kohtaan. Tuosta elokuvateknisesti vaatimattomammasta suorituksesta löytyi herttaisuutta ja vastustamatonta viehätystä, joita What Ifistä ei löydy. Kummallinen on myös elo- Romanttisessa elokuvassa katsotaan romanttista elokuvaa. Zoe Kazan ja Daniel Radcliffe. CAITLIN CRONENBERG kuvan pakkomielle siitä, että ystävyys ei riittäisi elokuvan aiheeksi. Toisaalta, kun Wallacella on Allanin kaltaisia ystäviä, kuka kaipaa vihollisia.