Ilmoitetaan, että valiokuntaan on saapunut mahdollisia toimenpiteitä varten jatkokirjelmä 1. SM

Transkriptio

1 PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA ESITYSLISTA 57/2002 vp Keskiviikko kello Nimenhuuto 2. Päätösvaltaisuus 3. U 69/2001 vp ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Schengenin yleissopimuksen 40 artiklan 1 ja 7 kohtien muuttamisesta Ilmoitetaan, että valiokuntaan on saapunut mahdollisia toimenpiteitä varten jatkokirjelmä 1. SM Päätetään mahdollisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä. 4. U 72/2001 vp ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrääminen) Ilmoitetaan, että valiokuntaan on saapunut mahdollisia toimenpiteitä varten jatkokirjelmä 1. SM Päätetään mahdollisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä. 5. HE 54/2002 vp laiksi sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Jatkettu I käsittely Kuultavina: johtaja Tauno Äijälä, MTV Oy päätoimittaja Eero Hyvönen, Nelonen toimitusjohtaja Jyrki Ojala, Suomen Kaapelitelevisioliitto ry lakiasiainpäällikkö Kirsi-Marja Okkonen, Yleisradio Oy lainsäädäntöneuvos Risto Eerola, oikeusministeriö Seuraava kuuleminen on tiistaina klo E 60/2002 vp komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Kohti Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen yhdennettyä valvontaa" Ilmoitetaan, että asia on lähetetty valiokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Päätetään ryhtyä kuulemaan asiantuntijoita. 1 (3)

2 ESITYSLISTA 57/2002 vp I käsittely Kuultavina: komentaja Jukka Savolainen, sisäasiainministeriö lainsäädäntöneuvos Risto Eerola, oikeusministeriö professori Olli Mäenpää professori Ilkka Saraviita professori Kaarlo Tuori Päätetään asiantuntijoiden kuulemisen lopettamisesta / jatkamisesta. 7. HE 249/2001 vp laiksi kokoontumislain 12 :n 2 momentin kumoamisesta Jatkettu I käsittely Esitellään korjattu mietintöluonnos. Jatketaan yleiskeskustelua. Yksityiskohtainen käsittely 8. HE 66/2002 vp laiksi ulkomaalaislain 37 :n muuttamisesta Jatkettu I käsittely Hyväksytään käsittelyn pohjaksi sihteerin laatima lausuntoluonnos. Esitellään luonnos. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely 9. U 7/2002 vp ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi (rasismin ja muukalaisvihan vastainen toiminta) Jatkettu I käsittely Hyväksytään käsittelyn pohjaksi sihteerin laatima lausuntoluonnos. Esitellään luonnos. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely 2(3)

3 ESITYSLISTA 57/2002 vp 10. Muut asiat 11. Seuraava kokous Seuraava kokous on torstaina klo 10. 3(3)

4 Olli Mäenpää Perustuslakivaliokunnalle Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta "Kohti Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen yhdennettyä valvontaa" (E /2002 vp) Komission tiedonannon keskeinen sisältö perustuslain kannalta arvioituna liittyy Euroopan rajavartiolaitoksen perustamisen tavoitteeseen. Alkuvaiheessa yhteinen rajavartiolaitos voisi toteuttaa ulkorajojen valvontaa esimerkiksi merirajoilla. Euroopan rajavartiolaitoksesta voisi kuitenkin vähitellen muodostua Euroopan unionin ulkorajojen valvontaan keskittyvä EU:n yhteinen laitos tai virasto. Komission tiedonanto ei tässä suhteessa ole kuitenkaan erityisen täsmällinen, sillä Euroopan rajavartiolaitoksen perustaminen esitetään myös yhteisnimityksenä EU:n ulkorajojen valvontaa koskevan yhteisen politiikan ja yhtenäistettyjen tai koordinoitujen toimintakäytäntöjen muodostamiselle. Tällaisiin rajavalvontayhteistyön horisontaalisen tehostamisen muotoihin ei vakiintunein tavoin toteutettuna voine sisältyä valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisia kysymyksiä. Euroopan rajavartiolaitoksen perustamiseen liittyy myös perustuslakia sivuavia tai suoraan koskevia kysymyksiä erityisesti sikäli kuin tavoitteena ovat vertikaaliset muutokset, jotka johtaisivat erityisen rajavartiolaitoksen ja/tai - joukkojen perustamiseen. Kysymykset ovat näin ollen sitä aiheellisempia mitä konkreettisemmin tarkoituksena on perustaa yhtenäinen ja - sekä EU:n toimielimistä että jäsenvaltioista -suhteellisen itsenäinen EU:n rajavartioviranomainen siten, että sillä olisi itsenäistä toimivaltaa ja sen henkilöstöllä olisi toimivaltaa toteuttaa EU:n rajavalvontaa. Ensinnäkin Euroopan rajavartiolaitoksen perustaminen edellyttäisi EY:n perustamissopimuksen muuttamista. Perustamissopimuksen IV osasto koskee viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa sekä muuta henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvää politiikkaa. Mainittu osasto sääntelee siis myös rajavalvontaan keskeisimmin kuuluvia toimintoja. Osastoon kuuluva 64 artiklan 1 kohta määrittelee kansalliset rajavalvontatoiminnot ensisijaisiksi: "Tämän osaston määräyksillä ei rajoiteta niitä velvollisuuksia, joita jäsenvaltiolla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi sekä sisäisen turvallisuuden suojelemiseksi."

5 Yhteisöpilarin sisälläkin rajavalvonta siis on EY 64(1) artiklan mukaan EU:ssa lähtökohtaisesti kansallista. Euroopan rajavartiolaitoksen perustaminen toimivaltaiseksi EU-tason viranomaiseksi edellyttäisi tämän lähtökohdan ja myös perustamissopimuksen muuttamista. Vastaavasti Suomen perustuslain kannalta voidaan todeta, että rajavartiotoiminnan siirtäminen ylikansalliselle Euroopan rajavartiolaitokselle epäilemättä rajoittaisi perustuslain 1 :ssä määriteltyä Suomen täysivaltaisuutta enemmän kuin voimassaoleva EY:n perustamissopimus. Kysymys ei sisällöllisesti arvioiden ole sellaisesta kansainvälisestä velvoitteesta, joka olisi tavanomainen kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja joka vain vähäisessä määrin vaikuttaisi Suomen täysivaltaisuuteen (HE 1/1998 vp, s. 73/II). Tässä arviossa on merkitystä myös sillä, missä määrin Euroopan rajavartiolaitoksen toimivaltuuksiin liittyisi riskejä perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaarantumisesta (ks. esim. PeVL 11/2000 vp, PeVL 25/2000 vp, PeVL 3/2001 vp). Kaiken kaikkiaan Euroopan rajavartiolaitoksen perustamisen vaikutusta Suomen täysivaltaisuuteen on kuitenkin mahdollista arvioida vasta konkreettisen ehdotuksen perusteella. Suomen kanta perustamiseen on korostetun käytännönläheinen ja myös aiheellinen: Vaikka rajavartioinnin tehokkuutta ja toimivuutta pidetään erittäin tärkeänä, Suomi ei pidä Euroopan laitosta tarpeellisena eikä myöskään toteuttamiskelpoisena. Suomi ei näe mitä käytännön hyötyä tällainen laitos voisi toteutuessaan tuoda. Myös EU:n perustamissopimusten kannalta kysymys olisi periaatteellisesti merkittävästä muutoksesta vakiintuneeseen toimielinrakenteeseen, jossa lähtökohtana on täytäntöönpanotehtävien kuuluminen lähtökohtaisesti kansallisille viranomaisille. Euroopan rajavartiolaitoksen perustamista tulisi siten tarkastella myös EU:n konstituution näkökulmasta. Kysymys ei ole pelkästään kansallisten viranomaisten yhteistyön asteittaisesta tiivistämisestä, vaan laadullisesti merkittävästä muutoksesta toimielinten väliseen tasapainoon ja EU:n rakenteeseen. Perustamissopimuksen muutosta edellyttäisikin se seikka, että Euroopan rajavartiolaitoksella olisi itsenäistä toimivaltaa julkisen vallan käyttöön. Voimassaolevat perustamissopimukset eivät määrittele tällaista toimivaltaa muille toimielimille kuin perustamissopimuksessa nimenomaisesti mainituille ja käytännössä erityisesti komissiolle. Koska EY 5(1) artiklan mukaan yhteisö (EU) toimii sille tällä sopimuksella annetun toimivallan ja asetettujen tavoitteiden rajoissa, itsenäistä toimivaltaa käyttävän viranomaisen perustaminen ilmeisesti edellyttäisi perustamissopimuksessa olevaa nimenomaista toimivaltaperustaa.

6 3 Toiseksi Euroopan rajavartiolaitoksen perustaminen komission tiedonannossa kaavaillulla tavalla edellyttäisi esimerkiksi "yhteisten operatiivisten joukkojen" luomista samoin kuin julkisen vallan käyttöön liittyvien toimivaltuuksien uskomista rajavartiolaitoksen virkamiehille, jotka eivät välttämättä ole sen jäsenvaltion kansalaisia, jossa he tulisivat työskentelemään. Tällainen julkisen vallan käyttövaltuuksien antaminen toisen jäsenvaltion kansalaiselle esimerkiksi Suomessa käytettäväksi edellyttäisi arviointia perustuslain 1 :ssä määritellyn täysivaltaisuuden kannalta. Perustuslakivaliokunnan arvion mukaan perustuslain 1 :n täysivaltaisuusnormia on tulkittava muun muassa siten, että unionin tehtäväkentän vähäinen, esimerkiksi tarkistusluonteinen kehittäminen unionilla jo olevien toimivaltuuksien pohjalta voi sinänsä olla sopusoinnussa täysivaltaisuussääntelyn kanssa (PeVL 38/2001 vp, s. 5/I). Samoin on otettava huomioon, että Euroopan rajavartiolaitokselle tulevat toimivaltuudet eivät myöskään olisi komissiolla nykyisin käytettävissä olevien toimivaltuuksien siirtoa (PeVL 29/1996 vp). Uudet rajavartioinnin toimivaltuudet eivät sisälly voimassaolevaan EU-oikeuteen eikä niitä ilmeisesti voitaisi pitää myöskään erityisen vähäisinä. Joka tapauksessa tällaisten toimivaltuuksien määrittelyä tulisi tarkastella myös perustuslain 21 :n kannalta. Suomen kanta on toimivaltuuksienkin osalta aiheellinen: "Asia edellyttäisi perustuslaillista tarkastelua." Tämä on kuitenkin mahdollista vain konkreettisten ehdotusten perusteella. Ensisijainen arviointiperusta tulisi kuitenkin olla käytännöllis-operatiivinen, jolloin keskeinen merkitys on sillä, voidaanko rajavalvonnan tehoa lisätä Euroopan rajavartiolaitokselle siirrettävillä yhtenäisillä toimivaltuuksilla.

7 (E/2002)/IS Arvoisa puheenjohtaja Käsillä oleva valtioneuvoston selvitys sisältää joukon toimintasuunnitelmia yhteisen eurooppalaisen rajavartiointijärjestelmän kehittämiseksi ja tiivistämiseksi Schengen-järjestelmän puitteissa. Kaavailut on luokiteltu kolmeen ryhmään - 1.lyhyen aikavälin tavoitteet, - 2.keskipitkän aikavälin tavoitteet ja - 3.perussopimusten muuttamista edellyttävät ylivaltiolliset tavoitteet. Niistä kaksi ensimmäistä ryhmää sisältää suunnitelmia, joita ei toteuteta valtiosopimusmuutoksin. 1 ryhmän tavoitteet eivät edellytä mitään oikeudellisia sääntelyjä. 2. aikavälin tavoitteet saattavat niitä edellyttää. Kaksi ensimmäistä ryhmää on kuvattu suhteellisen yksityiskohtaisesti, mutta kolmas on jätetty pelkkien viittausten varaan. Kuten Valtioneuvoston selvityksessä ja komission asiakirjassakin todetaan, vasta kolmannen vaiheen toimenpiteet sisältävät valtiosääntöoikeudellisesti merkittäviä ratkaisuja. Kaksi ensimmäistä - joiden toteuttamista selonteossa pääsääntöisesti tuetaan - eivät ole perustuslain kannalta tarkasteltuina ongelmallisia. Valtiosääntöoikeudellisesti merkittäviä kolmannen vaiheen suunnitelmia kuvataan hyvin yleisluontoisesti. Valtioneuvoston selvityksessä tähän kaavailtuun ylivaltiolliseen rajavalvontayhteistyöhön suhtaudutaan pääpiirteissään kielteisesti. Rajoitun tässä lausunnossa yleisluontoisesti arvioimaan kaavailtuja ylivaltiollisia järjestelyjä Suomen perustuslain näkökulmasta. Jos uusia kaavailuja verrataan Schengenin sopimusjärjestelmään voidaan todeta, että sen voimaansaattaminen ei riitä kaavaillun ylivaltiollisen rajavalvonnan toteutukseen. Schengen-järjestelmä lähtee puhtaasti kansallisin voimin toteutetusta rajavalvonnasta. * * * Kolmannen vaiheen suunnitelma ylikansallisesti toimivaltaisesta rajavartiolaitoksesta on tietysti valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen valtiollista suvereniteettia tarkoittavien perustuslain säännösten näkökulmasta. Ylikansallinen rajavartiolaitos kytkeytyy klassiseen kansainväliseen suvereniteettiteoriaan hyvin keskeisesti. Rajojen vartiointi on osaltaan sisäisen suvereniteetin valvontaa viime kädessä sotilaalliseen voimaan tukeutuen. Jos rajavartiolaitoksen resurssit eivät tähän riitä, mukaan suvereniteettivalvontaan tulevat puolustusvoimat, joiden osaksi rajavartiolaitos liitetään; toisin sanoen kysymys on sodasta. Rajavartiolaitos on sotilaallinen organisaatio omine maa-, meri- ja ilmavoimineen. Nyt käsillä olevassa asiassa ei tietysti ole rajojen koskemattomuuden suojaamisesta sanan ankarimmassa mielessä kysymys, mutta tämä tosiasia osoittaa rajavartiolaitoksen oikeusaseman valtiosääntöoikeudellisen erityispiirteen. Rajavartiolaitoksen henkilökunta käyttää julkista valtaa ja poliisiin rinnasteisia ja tietyssä mielessä niitä vankempiakin voimakeinoja (esimerkiksi

8 merivartioalukset aseistuksineen). Jos ylikansalliset rajavartijat saavat suomalaisiin rajavartiomiehiin rinnasteisia toimivaltuuksia, kysymyksessä on merkittävän julkisen vallan käyttöoikeuden luovuttaminen ulkopuolisille. Lähtökohtaisesti tämä edellyttää valtiosopimustason järjestelyä ja sopimuksen hyväksyminen ja voimaansaattaminen perustuslain säätämisjärjestyksen käyttämistä. Nyt esillä olevassa asiassa ylivaltiollisen tason rajavartiotoimintaa ei ole mitenkään yksilöity, joten tarkkaa yleiskuvausta valtiosääntöoikeudellisesta problematiikasta ei voi esittää. Suomella on vanhastaan kokemusta rajavartioinnin kansainvälisoikeudellisesta sääntelystä valtiosopimuksin. Suomen rajoja valvotaan kahdenlaisessa järjestelmässä: itärajan vartiointi pohjautuu tiukasti suvereniteettia tukeviin neuvostovallan aikaisiin sopimuksiin. Länsirajalla taas on vallinnut jopa Länsi-Euroopan olot huomioon ottaen varsin matalakynnyksinen suvereniteetti: rajavalvontasopimukset Ruotsin ja Norjan kanssa. Suomen ja läntisten naapurimaiden, etenkin Ruotsin kanssa toteutetut järjestelyt antavat tiettyjä toimivaltuuksia vieraan valtion valvontaviranomaiselle Suomen alueella vastavuoroisuuden ehdoin. Huomiota voidaan kiinnittää myöskin Teno- ja Torniojokea koskeviin rajajokisopimuksiin, jotka antavat sopimuksissa perustetuille toimielimille ja niissä määritellyille virkamiehille suhteellisen laajoja julkisen vallan käyttämiseen oikeuttavia toimivaltuuksia. Vuoden 1919 hallitusmuodon voimassa ollessa vahvistettiin tiettyjä sisäistä suvereniteettia eli alueherruutta (valtamonopolia eli yksinoikeutta julkisen vallan käyttöön Suomen alueella) tarkoittavia tulkintasääntöjä. Suvereniteettisäännökset siirrettiin vuoden 2000 perustuslakiin rakenteellisesti muutettuina, mutta perussisällöltään entisinä. Merkittävin muutos toteutettiin säännöksellä Suomen osallistumisesta kansainväliseen yhteistoimintaan (PeL 1.3 ). Tämä säännös tarkoitettiin madaltamaan ns. suvereniteetti-kynnystä yleisluontoisesti. Säännös näyttää ensisijassa tarkoittavan ulkoiseen suvereniteettiin liittyviä seikkoja. Nähdäkseni perustuslakimuutos ei vaikuttanut niihin tulkintoihin, jotka vakiintuivat 1919 HM:n kaudella julkisen vallan käyttämistä Suomen valtion alueella. Madalletun suvereniteettikynnyksen periaate näyttää soveltuvan valtioneuvoston selvityksessä kuvattuihin 1. ja 2. vaiheen suunnitelmiin. * * * Ylikansallisen rajavartioinnin organisointi saattaa osoittautua Suomen valtiosäännön kannalta ongelmalliseksi myös tasavallan presidentille kuuluvan päätösvallan suhteen niiltä osin, kuin rajavartiolaitosta koskeva päätöksenteko liittyy tasavallan presidentin päätösvaltaan (mm. rajavartiolaitosta tarkoittavat sotilaskäskyasiat, ks. PeVM 4/2000). Tässäkin yhteydessä on todettava, että rajavartiolaitoksen turvallisuuspoliittinen erityisasema ei ole perimmältään nyt esillä olevan Komission kaavailun kohteena, mutta tämä tausta on syytä pitää mielessä, kun ennakoidaan rajavartioinnin ylikansallistamista - vaikkakaan sillä ei ole turvallisuuspoliittista taustaa. Rajankäynti rajan ylittäjien ja ajoneuvojen valvonnan ja valtakunnan alueen valvonnan välillä määritellään asetuksessa Suomen alueen valvonnasta ja sen alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta ( / 1069). Asetuksen mukaisina valvontaviranomaisina mainitaan mm. rajavartioviranomaiset ( 6 ). Valvonta kuuluu puolustusministeriölle - jollei puolustusvoimien ylimpään päällikkyyteen (presidentinvalta) kuuluvasta toi-

9 mivallasta muuta johdu. 7 :n 3 momentin mukaan rajavartioviranomaiset huolehtivat alueellisesta koskemattomuuden valvonnasta ja turvaamisesta valtakunnan rajojen vartiointiin ja valvontaan liittyvien tehtäviensä yhteydessä raja- ja merialueilla. 20 oikeuttaa sotilaallisten voimakeinojen käyttöön myös rajavartioviranomaiset. Huomattava osa näistä tehtävistä kuuluu normaaliaikana rajavartiolaitokselle. Ylivaltiollisen rajavalvonnan yhteydessä joudutaan määrittelemään uudelleen tämä rajankäynti. Kaavailtu ylivaltiollinen rajavartiotoiminta lähtisi liikkeelle ulkorajojen valvonnasta, joten se koskettaisi tavalla tai toisella erityisesti Suomea. Selvityksessä (s.8) mainitaan, että ensivaiheessa perustettaisiin yhteinen reservi poikkeuksellisia tilanteita varten. Se asetettaisiin yhteisen rajavartioelimen ohjaukseen. Ilmeisesti vielä tässä vaiheessa yhteistoiminta ei olisi valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallista, vaan rinnastettavissa rauhanturvaamistoimintaan Käyttöperiaatteena olisi rajavalvonnan tukeminen apua tarvitsevassa jäsenvaltiossa. Lopullisena tavoitteena on toimiminen rajatarkastus-tehtävissä rajanylityspaikoilla. Yhteisiin toimiin osallistuvat rajavartijat tarvitsisivat täyden toimivallan rajatarkastuksia varten: valtuudet henkilötietojen kysymiseen, maahantulopuhutteluun, alukseen nousemiseen ja henkilön kiinniottamiseen. Vaikka nämä valtuudet rajattaisiin koskemaan vain rajan läheistä, tarkasti määriteltyä vyöhykettä Suomessa, kysymyksessä olisi julkisen vallan antaminen mahdollisesti vieraan valtion kansalaisille. Sen sijaan se, että suomalaiset rajavartijat reservinä osallistuisivat tällaiseen tehtävään jossain muussa EU-maassa ei olisi valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallista tasavallan presidentille rajavartiolaitosta koskevia toimivaltuuksia koskevin varauksin. Jos rajavartiotoiminta perustuisi täysin vapaaehtoisuuteen ja siten, että ulkomaalaisia rajamiehiä tulisi näihin tehtäviin Suomeen vain Suomen esittämän pyynnön perusteella, suvereniteettiproblematiikka väistyisi jossain määrin. Tällöinkin perustuslaki näyttäisi estävän voimankäyttöoikeuksien antamisen ulkomaalaisille. Kokonaan ylivaltiollisesti organisoitu Euroopan rajavartiolaitos on valtiosääntöoikeudellisesti aivan eri asia. Ylivaltiollinen rajavalvonta ei näyttäisi olevan ristiriidassa niiden järjestelyjen kanssa, joita on kansainvälisoikeudellisesti sovittu Suomen, Norjan ja Tanskan tahi Neuvostoliiton ja sen seuraajavaltion Venäjän federaation kesken. Tiettyjä probleemeja saattaa kuitenkin liittyä ylikansallisen rajavalvonnan toteutukseen itärajalla: missä määrin Venäjän ja Suomen välillä voimassa olevat järjestelyt sallivat sen, että itärajan valvonta saatettaisiin ylivaltiolliseen kontrolliin ja siten, että rajalla partioisi kolmansien maiden kansalaisia. Oman valtiosääntöoikeudellisen erityiskysymyksensä voi muodostaa se, että rajavalvontatoimivaltuuksia voimankäyttöoikeuksin saattaa tulla annettavaksi muille kuin Suomen kansalaisille. 1. ja 2. vaiheen yhteistyö. 1. ja 2. vaiheen yhteistyö on tavanomaista EU-valtioiden keskinäistä yhteistoimintaa ja sen koordinointia, jota perustuslain näkökulmasta voidaan arvioida PeL 1 :n 3 momentin säännösten näkökulmasta (Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi

10 ja yhteiskunnan kehittämiseksi). Yhteistoiminta rajavartioinnin alalla osaltaan vahvistaa Suomen lainkäyttöpiirissä olevien ihmisten turvallisuutta. Suunniteltu rajavalvonnan yhteisen ohjausryhmän muodostaminen mahtuu perustuslain puitteisiin kuitenkin sillä varauksella, että aluevalvonta on tavalla tai toisella otettava yhteistyön jatkosuunnittelussa huomioon. "Rajavalvonta" ja "aluevalvonta" ovat pitkälle päällekkäisiä seikkoja, kuten em. asetuksen loppulukujen säännöksistä havaitaan. Yleisten ja yksittäistapauksia koskevien tietojen pysyvä vaihto- ja käsittelyjärjestelmä mahtuu valtiosäännön puitteisiin samalla perusteella. Muut ehdotukset (kuten rajavartija-akatemian perustaminen) ovatkin sitten hallinnon alaan kuuluvia seikkoja, samoin kuin kustannusten tasausjärjestelmä. Helsingissä 3 päivänä kesäkuuta 2002 Ilkka Saraviita