PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA Keskiviikko klo Esityslista 61/1997 vp. 1. Nimenhuuto. 2. Päätösvaltaisuus

Transkriptio

1 PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA Keskiviikko klo Esityslista 61/1997 vp 1. Nimenhuuto 2. Päätösvaltaisuus 3. HE 135/1997 vp kuntajakolainsäädännön uudistamiseksi Ilmoitetaan saapuneeksi. Eduskunnan päätöksen mukaan perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto hallintovaliokunnalle. 4. HE 143/1997 vp laiksi kalastuslain muuttamisesta Ilmoitetaan saapuneeksi. Eduskunnan päätöksen mukaan perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto maa- ja metsätalousvaliokunnalle. 5. HE 152/1997 vp laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta Ilmoitetaan saapuneeksi. Eduskunnan päätöksen mukaan perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. 6. HE 92/1997 vp laeiksi hallituksen toimenpidekertomuksen uudistamiseen liittyvien lakien muuttamisesta Jatkettu 1 käsittely Ulkoasiainvaliokunnan lausunto 5/1997 vp. 7. HE 129/1997 vp Suomen Hallitusmuodon ja muiden perustuslakien muuttamisesta kahden apulaisoikeusasiamiehen järjestelmään siirtymiseksi Ilmoitetaan saapuneeksi. I käsittely Kuultavina: - Lainsäädäntöneuvos Eero J. Aarnio, Oikeusministeriö - Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen - Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja - Valtioneuvoston oikeuskansleri Jorma S. Aalto - Oikeustieteen tohtori Liisa Nieminen Asiasta ei ole kutsuttu muita kuultavia. 8. HE 118/1997 vp laiksi puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta Jatkettu I käsittely Hyväksytään sihteerin laatima lausuntoluonnos (7.10.) käsittelyn pohjaksi. Yleiskeskustelu - yksityiskohtainen käsittely. 9. Muut mahdolliset asiat. 10. Seuraava kokous on torstaina klo

2 Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle 1. Perustuslakivaliokunnan pyydettyä minulta asiantuntijalausunnon hallituksen esityksestä 126/1997 vp. Suomen Hallitusmuodon ja muiden perustuslakien muuttamisesta kahden apulaisoikeusasiamiehen järjestelmään siirtymiseksi pyydän kohteliaimmin esittää seuraavaa. Uudistusta perustellaan oikeusasiamiehen (ja oikeusasiamiehen viraston) kasvaneella työtaakalla luvun alusta kantelujen määrä on kasvanut melko voimakkaasti. Toisaalta ns. toimenpideratkaisujen prosentuaalinen osuus on laskenut ainakin viime vuosina. Tämä on tulkittavissa joko siten, että kaikkia kanteluita ei ole ollut mahdollista tutkia yhtä perusteellisesti kuin aiemmin tai sitten oikeusasiamiehelle on enenevässä määrin tehty kanteluita asioista jotka eivät kuulu hänen toimivaltaansa. Vastaavasti myös tutkimatta jätettyjen kantelujen osuus on kasvanut selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Työtaakkaa on ollut lisäämässä myös perusoikeusuudistuksen myötä oikeusasiamiehelle (samoin kuin valtioneuvoston oikeuskanslerille) asetettu velvollisuus valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Samoin julkisten palvelujen yksityistäminen on vaikuttanut oikeusasiamiehen toimintaan (tarkemmin ks. s ). Lisäksi kansainvälinen yhteistyö on lisääntynyt monin tavoin Suomen liityttyä Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin jäseneksi.

3 2. Ehdotettua uudistusta sinänsä voitaneen pitää perusteltuna. 1 Ruotsin kokemusten perusteella (ks. hallituksen esitys, s ) lienee parempi, että uudistus toteutetaan siten, että apulaisoikeusasiamiesten määrää lisätään kuin että siirryttäisiin esimerkiksi kolmen oikeusasiamiehen järjestelmään (johtajuusongelma). Hallituksen esityksessä (s. 24) korostetaan, että Suomessa on haluttu, että oikeusasiamies-instituutio henkilöityy nimenomaan tiettyyn henkilöön. Samalla tulisi kuitenkin pohtia tilannetta laajemminkin, koko oikeusasiamiesinstituution tulevaisuutta. Tätä tietä ei voida enää päästä kovin pitkälle, jos kanteluiden määrä yhä kasvaa. Tämä uudistus lienee kuvattavissa keinoksi "selviytyä kuiville ilman että oikeusasiamiehen toiminnalle asetettavista periaatteellisista vaatimuksista joudutaan kohtuuttomasti tinkimään" (OAK 1996, s. 15). Mitä jos vuosituhannen vaihteessa ollaan siinä tilanteessa, että ehdotetaan kolmannen apulaisoikeusasiamiehen viran perustamista? Halutaanko pitää edelleen kiinni kanteluiden matalasta tutkimiskynnyksestä? Ilmeisesti halutaan. Hallituksen esityksessä (s. 23) torjutaan ratkaisuvallan delegointi esittelijöille (esim. oikeusasiamiehen toimivaltaa tai toimintamahdollisuuksia koskevien väärinkäsitysten oikaiseminen) muun muassa yhdenvertaisuusnäkökohdilla. Tätä en kuitenkaan pidä kovin vakuuttavana perusteluna (vrt. myös esim. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvalvontamekanismi). 3. Muutamilta osin esitys antaa aihetta kritiikkiin tai kysymyksiin. Ensinnäkin, koska vireillä on perustuslakien kokonaisuudistus, jossa periaatteessa lähdetään liikkeelle "puhtaalta pöydältä", onko syytä tehdä tässä vaiheessa enää mitään osittaisuudistuksia? Tietenkin voidaan sanoa, että tässä on kyse vain teknisestä uudistuksesta. Kyse on ns. budjettilaista. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että nyt käsiteltävänä olevan uudistuksen yhteydessä tulisi ottaa kantaa laajempiinkin kansalaisten oikeusturvaa koskeviin kysymyksiin. Ne eivät välttämättä kuitenkaan nouse esille, jos asia esitellään vain 1 Ks. myös PeVM 21/1994 vp ja VaVM 14/1987 vp.

4 teknisenä uudistuksena. Kyse ei mielestäni ole vain oikeusasiamiehen viraston resursseista, vaan asia on välttämättömästi kytkettävä laajempaan kokonaisuuteen. Millainen on kansalaisten oikeusturva ylipäätään? Riittääkö se, että lisätään yksi apulaisoikeusasiamiehen virka? Kuten oikeusasiamies Lehtimaja on useassa yhteydessä todennut, oikeusasiamiehestä on muodostunut "köyhien tuomioistuin". Oikeudenkäyntikulujen kohottua kovin korkeiksi kansalaisilla ei ole välttämättä varaa viedä asioita tuomioistuimiin ja oikeusasiamies nähdään viimeiseksi toivoksi. Tästä ei kansalaisille tule kuluja (eikä kantelun tekemiselle ole mitään muotovaatimuksia). Oikeusasiamiehelle kanteleminen ei kuitenkaan yleensä johda kansalaisen kannalta samaan lopputuloksen kuin varsinaiset muutoksenhakukeinot, joten tällaista kehityssuuntaa täytyy pitää valitettavana. Tulisi pohtia vakavasti mitä pitäisi tehdä oikeusturvan parantamiseksi. Tämän uudistuksen pitäisi käynnistää muita uudistuksia. Silloin se olisi täyttänyt tehtävänsä. 4. Toisaalta on huomattava, että eri aikoina oikeusasiamiehen työssä painottuu eri asiat. On vaikea ennustaa, mihin suuntaan kanteluiden määrä vastaisuudessa kulkee. Apulaisoikeusasiamies Paunio on toisaalta (OAK 1996, s ) kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalilainsäädäntö tullut niin monimutkaiseksi että kansalaisten on lähes mahdotonta ymmärtää sitä. viime aikoina suurin osa kanteluista onkin koskenut sosiaaliviranomaisten toimintaa. Tämä johtuu ainakin osin siitä, että lama-aikana toimeentulotuen saajien määrä on lisääntynyt. Tällä en tietenkään halua kieltää sosiaalilainsäädännön ongelmallisuutta mainituilta osin. Aiemmin oikeusasiamiehen työssä vankiloiden ja muiden laitosten valvonta muodosti oikeusasiamiehen toiminnassa keskeisen roolin. Tällä ei ilmeisesti ole enää tänä päivänä hänen toiminnassaan yhtä tärkeää asemaa. Tämä lienee johtuu ainakin osin siitä, että noissa laitoksissa ei enää ole samanlaisia ongelmia kuin ainakin vielä 1960-luvulla oli (ns. laitosvallan nimissä oikeuksia rajoitettiin hyvinkin voimakkaasti).

5 5. Myös oikeusasiamiehen tulisi pohtia työtapojen uudistamista. Siitä onkin jo viitteitä. Olen samaa mieltä oikeusasiamies Lehtimajan kanssa (OAK 1996, s. 15) siitä, että vastaisuudessa oikeusasiamiehen työ olisi saatava etupainotteiseksi. Tähän asti keskeisessä asemassa on ollut pikemminkin jälkikäteinen valvonta. Kanteluiden lisäksi hänen tehtäviinsä kuuluu tosin myös tehdä ehdotuksia laeissa tai asetuksissa olevien puutteellisuuksien korjaamiseksi. Lisäksi olen sitä mieltä, että oikeusasiamiehen tehtävistä perusja ihmisoikeuksien noudattamisen valvonnan vastaisuudessa tulisi muodostua entistä tärkeämmäksi. Vuoden 1996 kertomuksessa tälle on jo annettu varsin näkyvä painoarvo. Tätä kautta pystytään vaikuttamaan suurempiin, periaatteellisiin kysymyksiin kuin mihin on mahdollisuus pelkästään kanteluiden kautta. 6. Ongelmallista on se, miten hallituksen esityksessä laajalti selostetut erityisasiamiehet ja valtuutetut liittyvät tähän yhteyteen. Onko tarkoitus sanoa, että ne eivät ole vieneet pois tehtäviä oikeusasiamieheltä? Erityisesti lapsiasiamiehen ja syrjintäasiamiehen puuttumista Suomesta on korostettu esityksessä. On vaikea ymmärtää, miksi noita on korostettu tuossa yhteydessä niin voimakkaasti. Kuluttaja-asiamiehen toimivaltuudet poikkeavat jossain määrin muiden toimivallasta, mutta muiden osalta pitää paikkansa, että heidän roolinsa ei ole niinkään laillisuusvalvojana toimiminen eikä heillä ole samanlaisia valtuuksia kuin oikeusasiamiehenä. Heidän tehtävänsä ei rajoitu yksinomaan viranomaisten toimintaan, vaan se ulottuu myös yksityisten toimintaan. Esimerkiksi tasa-arvovaltuutetun tehtäviin kuuluu pikemminkin yleinen sukupuolten tasa-arvon edistämisvelvollisuus koko yhteiskunnassa (neuvoin, julkisin esiintymisin jne.). Eli heidän toimintansa on pikemminkin ennakollista. Heidän päätöksensä ovat suositusluontoisia. Ilmeisesti tarkoitus on korostaa, että oikeusasiamiehenkin pitäisi uusia työtapojaan samaan suuntaan kuin mainittujen erityisasiamiesten työtavat jo ovat. Osin se onkin mahdollista (ja edellyttää julkisuuden hyväksikäyttöä), mutta yksittäistapauksia koskevat kantelut lienevät kuitenkin

6 vastaisuudessakin oikeusasiamiehen toimenkuvassa keskeisessä asemassa. Pitää paikkansa, kuten hallituksen esityksessä todetaan (s. 19): "Jos oikeusasiamies erityisasiamiesten tapaan ryhtyisi ajamaan tietyn ryhmän intressejä, oikeusasiamiehen uskottavuus objektiivisena laillisuuden ylimpänä valvojana saattaisi vaarantua." Tässä on painavalla tavalla tuotu esiin, että erityisasiamiehet ja valtuutetut eivät voi koskaan korvata yleisen toimivallan omaavaa eduskunnan oikeusasiamiestä. 7. Yhteenvetona totean, että kannatan ehdotettua uudistusta, mutta sen tulee muodostaa vain alku laajemmalle uudistusprosessille. Se ei yksinään riitä. Ellei muita uudistuksia käynnistetä samanaikaisesti, pelkään, että muutaman vuoden kuluttua ollaan uudelleen saman ongelman edessä. Helsingissä lokakuun 10 päivänä Liisa Nieminen