ESITYSLISTA 115/2002 vp PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA

Transkriptio

1 ESITYSLISTA 115/2002 vp PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA Perjantai kello Nimenhuuto 2. Päätösvaltaisuus 3. U 50/2002 vp ehdotuksesta neuvoston säädöksen antamiseksi Euroopan poliisiviraston perustamisesta tehdyn yleissopimuksen muuttamiseksi (Europolyleissopimus) Ilmoitetaan, että valiokuntaan on saapunut mahdollisia toimenpiteitä varten jatkokirjelmä 1. SM HE 204/2002 vp hautaustoimilaiksi I käsittely Kuultavina: ylitarkastaja Joni Hiitola, opetusministeriö professori Mikael Hiden professori (emeritus) Juha Seppo Seuraava kuuleminen on klo HE 242/2002 vp eläkelainsäädännön muuttamiseksi Kuultavina: johtaja Matti Leppälä, Työeläkevakuuttajat TELA ry johtaja Riitta Korpiluoma, Eläketurvakeskus professori Mikael Hiden professori Martin Scheinin Päätetään asiantuntijoiden kuulemisen lopettamisesta / jatkamisesta. HE 112/2002 vp viestintämarkkinoita koskevan lainsäädännön muuttamisesta 1(2)

2 ESITYSLISTA 115/2002 vp HE 162/2002 vp rautatielaiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 175/2002 vp laiksi Rahoitustarkastuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 9. HE 251/2002 vp laiksi luonnonsuojelulain muuttamisesta Päätetään asiantuntijoiden kuulemisen lopettamisesta / jatkamisesta. 10. HE 99/2002 vp laiksi kasvinterveyden suojelemisesta Hyväksytään käsittelyn pohjaksi sihteerin laatima lausuntoluonnos. Esitellään luonnos. Yksityiskohtainen käsittely 11. Muut asiat Eduskuntatyön jättävien PeV:n jäsenten "poispotkiaiset" torstaina sisäasiainministeriön edustustiloissa. 12. Seuraava kokous Seuraava kokous on tiistaina klo (2)

3 Mikael Hiden PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA KELLO 9 HE 204/02 vp hautaustoimilaiksi Esityksen perusteluihin sisältyy säätämisjärjestystä koskeva jakso. Jakso on verraten yleispiirteinen, eikä se sellaisena nähdäkseni anna aihetta erityisiin kommentteihin. Esitän seuraavassa joitakin näkökohtia, jotka vain osaksi liittyvät em. jaksossa todettuun. Ehdotuksen mukaan evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnalla tai seurakuntayhtymällä on velvollisuus vaadittaessa osoittaa hautasija vainajalle, jonka kotikunta on kuolinhetkellä ollut seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella (4 ). Velvollisuus koskee kaikkia vainajia riippumatta siitä, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan he ovat eläessään kuuluneet tai ovatko he kuuluneet mihinkään uskonnollisen yhdyskuntaan. Tähän velvollisuuteen liittyy velvollisuus pyynnöstä osoittaa hautasija tunnustuksettomalta hauta-alueelta, joka voi olla erillinen hautausmaa tai muusta hautausmaasta selvästi erottuvalla tavalla rajattu osa. Hautaustoimesta perittävien maksujen pitää olla kaikille samat. Tällä hetkellä on seurakuntaan kuulumattoman mahdollisuudesta tulla haudatuksi seurakunnan hautausmaalle lain tasolla olemassa nähtävästi vain uskonnonvapauslain 10 :n 2 momentin säännös, jonka mukaan kirkkoon kuulumaton, jota varten ei muuta hautasijaa ole saatavissa, haudattakoon evankelisluterilaisen seurakunnan hautausmaahan. Hautasijasta on tällöin maksettava asianmukaisesti määrätyn taksan mukaan. Juuri 80 vuotta täyttäneen suppean säännöksen korvaamista uusilla säännöksillä voidaan pitää tarpeellisena ja asianmukaisena. Sitä voidaan pitää myös uskonnollisen

4 järjestäytymisvapauden ja uskonnollisten yhdyskuntien oppien huomioon ottamisen kannalta parannuksena nykyiseen tilanteeseen. Se, että muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulunut vainaja voidaan ehdotuksen mukaan joutua hautaamaan evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaahan, ei sinänsä ole periaatteellisesti ongelmatonta. Kun lukuisten erillisten hautausmaiden perustaminen ei käytännössä luultavasti oikein toimi, selkeyttää ehdotus erillisiä hauta-alueita koskevine vaatimuksineen kuitenkin tilannetta myönteisellä tavalla. Evenkelis-luterilaisten seurakuntien kannalta järjestelyyn kuitenkin liittyy pari jossain määrin perustuslakiin kytkeytyvää piirrettä, jotka eivät juuri tulleet esille uskonnonvapauslain suppean ja erillistä maksua edellyttävän säännöksen puitteissa. Osaksi on kysymys siitä, että seurakunnat velvoitetaan järjestämään tietty etu tai palvelu sellaisille, jotka eivät seurakunnan jäseninä ja sitä kautta kirkollisveron maksajina ole osallistuneet seurakunnan talouden ylläpitoon. Tällainen velvollisuus voidaan epäilemättä lailla järjestää - jo siihenkin nähden, että kyseessä on yleisen edun kannalta hyvin perusteltu järjestely, joka liittyy toiminnallisesti kai yleensä melko saumatta seurakunnalla joka tapauksessa olevan tietyn omaisuuden käyttämiseen ja seurakunnan tuohon omaisuuteen liittyviin toimintoihin. Voidaan kuitenkin ajatella, että tällaisiin velvoitteisiin antaa palveluja tai etuja muille kuin omaan jäsenistöön kuuluville tulisi liittää samantapaisia edellytyksiä kuin joissain muissakin ulkopuolisille säädettäviä oikeuksia koskevissa tilanteissa. Lähinnä olisi kysymys siitä, että tällaisten palvelujen tarjoamisesta aiheutuvat merkittävät lisäkulut tai niiden mahdollisesti tarpeelliseksi tekemät investoinnit olisi korvattava. Voidaan myös ajatella, että ulkopuolisille tarjottavaa palvelua koskeva velvoite ei saa merkittävästi haitata ko. palvelun tarjoamista omalle jäsenistölle. Käytännössä merkittävää tässä on lähinnä vain se, että aiheutuvat merkitsevät lisäkulut korvataan seurakunnille. Ehdotuksen 22 :ssä todetaan nyt, että yleisten hautausmaiden kustannuksiin käytettävissä olevasta rahoituksesta on säädetty erikseen. Säännös ei ole normaali viittaussäännös siinä mielessä, että siinä viitattaisiin muualla lainsäädännössä oleviin tätä asiaa konkreettisesti koskeviin normeihin. Säännöksen perusteluissa vain kuvataan yhteisöveroa nyt koskevaa tilannetta ja asiassa käytyjä keskusteluja. Asianmukaista olisi, että laissa nyt säädettävän, asiallisesti ottaen uuden velvoitteen kannalta oleellinen kustannusten kattamista/korvaamista koskeva asia järjestetään laissa samanaikaisesti tämän velvoitteen säätämisen kanssa.

5 Toinen näkökohta liittyy siihen, että kyse ei ole mihinkä tahansa omaisuuteen kohdistuvan käyttömahdollisuuden säätämisestä, vaan omaisuudesta ja toiminnoista, joihin voi liittyä uskonnon ja omantunnon vapautta koskettavia merkityksiä. Vaikka hautasijaan sinänsä ei liittyisi uskonnollisiin oppeihin kuuluvia määritttelyjän, voi siihen, minkälaiseen erityiseen paikkaan ihiminen haudataan, mitä haudalla on tai ei ole, minkälaista uskonnollista toimintaa haudalla voi olla ja keiden "seurassa" vainaja on haudattuna, ilmeisesti liittyä monenlaisia uskonnolliseen perinteeseen ja oppiinkin kuuluvia piirteitä. Ehdotettu lakiteksti sanoo nyt vain, että "pyynnöstä" on osoitettava hautasija "erilliseltä tunnustuksettomalta hauta-alueelta." Muotoilu on ymmärrettävissä niin, että seurakunnan ei tarvitse ryhtyä järjestämään erillistä tunnustuksetonta hauta-aluetta, jos kukaan (seurakuntaan kuulumaton) ei sitä pyydä. Vaikka kohtaa ei juuri näin tulkittaisikaan, on "moni-tunnustuksellisuus" periaatteessa mahdollista hautausmaan "yleisellä" alueella. Vaikka lakitekstissä on käytetty ilmausta "tunnustukseton" hauta- alue, viittaavat jo perustelutkin siihen, että ko. hauta-alue voi olla "(moni)tunnustuksellinen" sikäli, että sinne voidaan haudata uskonnollisin menoin ja haudalle voidaan pystyttää uskonnollisia symboleja. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään säätämisjärjestysasia, voisi silti olla paikallaan, että jo lakitekstissä olisi jokin yleinen periaatteellinen ohjaus siitä, että (seurakuntaan kuulumattomien) hautasijoja koskevissa järjestelyissä olisi, jos se on haitatta mahdollista, otettava huomioon eri uskonnollisten yhdyskuntien opin tai perinteen kannalta merkittävät näkökohdat. (Ehdotuksen 2 :n 2 momentin säännös ruumiin tai tuhkan käsittelemisestä ei ulotu tässä tarkoitettuihin näkökohtiin.) Ehdotuksen 7 ja 8 koskevat muiden oikeushenkilöiden ylläpitämiä hautausmaita. Minusta on jossain määrin yllättävää, että näissä säännöksissä ei ole lausuttu mitään siitä, keillä on oikeus saada hautasija näistä hautausmaista tai keille on pyynnöstä annettava hautasija näissä hautausmaissa. Vaikka muita kuin evankelis-luterilaisten seurakuntien ylläpitämiä hautausmaita on nyt hyvin vähän, ei kysymys ole merkityksetön. Sillä voi olla merkitystä jo ortodoksisen kirkon seurakunnan ja uskonnollisen yhdyskunnan ylläpitämällä hautausmaalla, mutta vielä enemmän ehkä valtion tai kunnan ylläpitämillä hautausmailla. Minusta tällaista periaatteessa yksilöiden oikeuksia koskevaa kysymystä ei pitäisi jättää kokonaan määräytymään lain tason ulkopuolella