Yhtiöiden lopetettava yrittäjiltä varastaminen

Transkriptio

1 Ex-puutavara-autoilija Matti Kohtala rakentaa puuautoja ja ja tuntee huolta nykyisten puunajajien ahdingosta Yhtiöiden lopetettava yrittäjiltä varastaminen 12

2 Kauhajokelainen Matti Kohtala painoi kolmekymmentä vuotta pitkää päivää ja pyöreitä vuorokausia auton ratissa. Ensin isän kanssa ja sittemmin itsenäisenä yrittäjänä toiminut mies nautti tosissaan pöllinajosta. Neljä vuotta sitten hän pani pisteen puunajolle. Tietokoneaika ei saanut omiin käsiinsä ja omaan kokemukseensa luottavaa peripohjalaista miestä pauloihinsa päinvastoin. Uuden ohjauksen myötä nautinto työstä katosi ja pian Matin mitta oli täysi. Taitaville käsille löytyi mielekkäämpää tekemistä puutavara-autojen varustelijana. Valintaansa hän ei ole katunut. - En sekuntiakaan. - Puunajo meni tietokoneiden myötä pelkäksi pelleilyksi. Hommaa alkoivat johtaa ja ohjata miehet, joilla ei ollut minkäänlaista kokemusta puunajosta. Sanoin heti, että teittepä haavoittuvan systeemin, homma ei toimi, enkä vieläkään kannastani luovu, vaikka tieto- Matti Kohtalan nosturitelineratkaisu. Yhtenäinen paksu latta kanttaamalla tehdyn sydämen alla ja päällä takaa kestävyyden. Takavalopalkki ja rappuset ovat myös lähtöisin Matin käsistä. järjestelmät ja ohjelmistot ovat toki kehittyneet, lataa sanavalmis ja omalla laillaan ajatteleva Matti, ilmiselvästi Veikko Huovisen luoman romaanihahmon, Konsta Pylkkäsen Havukka- Ahon ajattelijan, hengenheimolainen. Matti istuu rennosti pajassa varustelussa olevan Sisun rungolla ja perää puunajajien oikeutta hyvään elämään ja kannattavaan toimintaan. Pohjanmaan murteella lausutut mielipiteet teollisuuden yksisilmäisestä hyödyntavoittelusta ja yrittäjien painamisesta ovat perusteltuja, värikkäitä ja äärettömän Sermiin kiinnitettävä suojaputki on ollut tosi menestys. Se estää nosturin kouran lipsahtamisen hytin katolle. kriittisiä. Rajuimman ryöpytyksen saavat metsäyhtiöt, mutta kyllä automiehilläkin on aihetta katsoa peiliin. Puoli vuotta 107 tyhjää pinoa Matti Kohtala sinnitteli reaaliajasta jäljessä olevan tietokoneajan kanssa muutaman vuoden. Ajoi, kirosi ja otti jatkuvista ongelmista useasti yhteyttä asiakkaaseen. Yhtiön kaiken tietäviltä miehiltä tuli ihmetteleviä vastauksia, syyllistämistä ja vinoilua: Paluuta vanhaan ei ole. Mitä valitat kun kukaan muu ei valita. Mä sanoin niille, jotta äl- kää satuilko. Jos joku ei valita, niin ne on just ne, jotka sekottaa koko pakan. Viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin selän oli se kun uusi tietojärjestelmä ohjasi Matin puolen vuoden aikana 107 kertaa tyhjälle lanssille! Systeemi näytti, että puuta on, mutta kun ei vain ollut: sen oli joku toinen jo vienyt, mutta se tieto ei järjestelmään ollut päivittynyt. Silloin päätin, että nyt saa riittää, vaikka autokin oli lähes uusi, vajaa vuoden ikäinen. - Touhu oli sellaasta pölläälyä ja totaalista tonttuulua, ei se ollut enää puunajoa vaan pitkin poikin seikkailua metsäteillä. Tyhjältä pinolta ei kuormaa saanut ja se rahti jäi kokonaan pois. Seuraavassa keräilykuormassa saattoi taas olla joku erä, joka oli jo viety ja kuorma piti viedä vajaana tehtaalle, kun täytettä ei löytynyt mistään tai vaikka olisikin löytynyt, niin koskea ei saanut. Ja kukako kärsi vahingon. No automies tietysti. Matilla riittää monta muuta- 13

3 kin värikästä esimerkkiä uuden ajan puunajon pöljyyksistä. - Välillä ajettiin puuta metsään päin ja välillä piti kerätä kuorma monesta isosta pinosta. Ajatteles tätäkin; metsässä on yks kuorma puuta ja siitä haki parhaimmillaan viisi autoa pari kourallista kerrallaan. Puunajajat nyt tosi ahdingossa Kohtala näkee ja kuulee työssään tämän päivän puutavaraautoilijoiden ahdingon. - Työn ilo on kadonnut ja apaattisuus astunut tilalle. Moni on jo luovuttanut ja moni vielä luovuttaa luvulla puuta ajettiin naurussa suin, mutta nyt en usko, että kenelläkään menee hyvin tai kukaan on oikeasti tyytyväinen. Ei ainakaan meidän markilla ole pariin vuoteen sellaista automiestä näkynyt, joka ei pohtisi uutta suuntaa elä- Matti Kohtala on ollut sinut tekniikan pienestä pitäen. - Kun meille hommattiin ensimmäinen hydraulinen nosturi olin minä kymmenkesäisenä se, joka käytön opetteli ensimmäisenä. Sittemmin Matti myös varusteli lähes kaikki omat puutavara-autot. mälleen. Eikä sen puoleen metsäkonemiestäkään. Ahne teollisuus syö ruokkivaa kättä - Kun kilpailuvirasto teki oman ratkaisunsa se johti metsäteollisuuden sanelupolitiikkaan ja teki puutavara-autoili- joista lainsuojattomia. Toiminta on sen jälkeen ollut ja on vieläkin Matin sanassa suoranaista yrittäjiltä varastamista. Teollisuudelle raaka-aineen toimittavilta yrittäjiltä viedään viimeinenkin penni, ja samaan aikaan osakkeenomistajille maksetaan määrättömiä osinkoja. Silloinkin kun yhtiöillä menee vähän heikommin. Kuitenkin yhä isompi osuus aiemmin yhtiöiden toimihenkilöiden tekemästä työstä on siirtynyt yrittäjien harteille. - Homma on silloin ihan päin persettä, kun ne, jotka tekevät raakimman työn ja ovat kaikkein ahkerimpia eivät saa mitään. - Silloin kun käyttöön tulivat pitkät peräkärryt niin yhtiöt ulosmittasivat yrittäjiltä kiireesti siitä koituneen hyödyn, taksat laskivat. Entäs kun kokonaispainot nousivat? Sama juttu, hyöty yhtiöille ja yrittäjien taksat laskivat taas. Nyt puhutaan alueurakoinnista ja isommista yrityksistä. Teollisuudessa lasketaan jo satavarmasti, että taas voidaan polkea taksaa - Nyt yhtiöiden liikennepoliisit seuraavat esimerkiksi ajomatkoja suurennuslasin kanssa. Huomautus tulee pitkäl- 14

4 Yksinkertaiset ratkaisut ovat kaiken a ja o, sanoo Matti. Lähes liian hieno ja keskitetty elektroniikka kuorma-autoissakin ihmetyttää. - Systeemit on niin monimutkaisia, että niille et itse voi mitään tehdä. Jos korpeen jäät, etkä ketään saa kiinni on kotiin käveltävä.. Letkulaatikkoja, nosturin kouran tukia, kiinnikkeitä Matin pajasta. läkin ajomatkalta jo parin kilometrin heitosta. Jos järjestelmä näyttää mutkaisen pikkutien oikaisevan kilometrin, niin reitti lasketaan sitä kautta, vaikka määrääjäkin tietää, että se on hitaampi ja automiehen kulut kasvavat kehnon tiesosuuden myötä, ihmettelee Kohtala. - Reaalinen ajotaksa on laskenut jo pitkään joka ainoa vuosi, tietää Matti, joka on elänyt ja ajanut nekin ajat, kun puunajosta vielä jäi yrittäjällekin jotakin. Tuvan seinällä on kuva puutavara-autosta 80 luvun alusta. Tuolla autolla ja lyhyellä kärryllä päästiin silloin puolentoista miljoonan mummonmarkan vuosiansioihin. Tänä päivänä yhdellä autolla puuta viedään paljon enemmän, kalusto on paljon kalliimpaa ja kulut paljon suuremmat, eikä silti päästä samaan. Ja kuitenkin yhtiöiden herrojen mielestä tämä on mukamas vieläkin hyvää hommaa. - Teollisuus ei ajattele riittävän pitkälle ja pää on varmasti tulossa vetävän käteen. Meininki ei voi jatkua enää pitkään, yrittäjät eivät kestä, eikä uutta väkeä tule alalle. Kukas sitten puut ajaa, kysyy Matti. - Sellainen joka kerran puunajon lopettaa ei siihen takaisin palaa. Ei itse eikä lapsetkaan. Puunajo on kuitenkin vastuullista erikoishommaa, missä tarvitaan käytännön tosi osaajia. Teollisuudessakin pitäisi käsittää, että puukuskiksi ei vain ruveta yht äkkiä. Puuauton kuljettaja on täysi ammattimies vasta vuosien päästä ja nykytaksoilla vaatimukset ovat vieläkin kovemmat. Kuskilla pitää homman käydä, että yrittäjä pääsee edes omilleen. Tosi puukuski voi ajaa mitä vain, mutta kuka vain ei pysty puunajoon. Matti näkee teollisuuden ahneuden myötä syntyneen metsäalan yrittäjien surkean taloudellisen tilan myös yhteiskunnallisena ongelmana. Kun auto- ja konemiehet on painettu oikein syvälle, ei yrittäjiltä kerry enää edes veromarkkoja valtiolle. Missä on ihmisyys? Metsäyhtiöt puhuvat julkisesti paljon yhteiskuntavastuusta ja uudesta yrittäjäpolitiikasta. Mitä yhteiskuntavastuuta se muka on kun yrittäjältä viedään sielukin sisältä, kysyy Matti. Yrittäjien kohtelusta on raa an kilpailuttamisen myötä kadonnut viimeinenkin inhimillisyys. Vain raha ratkaisee. Se näkyy Matin mukaan alueilla selvästi. Yhtiöiden ylimmässä johdossa on miehiä, jotka osaavat hommansa ja näkevät asioita yrittäjienkin näkökulmasta, mutta alueilla pienemmät pomot ovat kai joutuneet niin tiukkaan rahan talutusnuoraan, että yrittäjille ei heru arvostusta, harvalle heistä yrittäjä on edes ihminen. Ja aivan varmasti jokainen pikkuvirkamieskin tietää, että ilman automiestä hommasta ei tule mitään. Vähän inhimillisyyttä yrittäjäkohteluun ja kohtuus taksoihin, muuta ei automies pyydä, tietää Matti. Joukkovoimalla vieläkin käyttöä - Kilpailulakien viedessä pohjan joukkovoimalta ovat taksaneuvottelutkin muuttuneet sopimusten allekirjoittamistilaisuuksiksi. Mattia naurattaa yrittäjäjärjestöjen koulutustilaisuuksissa kuultujen konsulttien opastukset: vaatikaa, vaatikaa. - Kyllähän se on täysin selvää, että yksin et voi mitään. Suomesta löytyy tänä päivänä monta entistä autoyrittäjää, jotka 15

5 Matin pajassa valmistuu muutakin kuin autovarusteita. Erilaisia turkistarhalaitteita syntyi ensin sukulaisille sittemmin toimiviksi havaitut välineet ovat kelvanneet muillekin. Tässä Matin kehittelemiä ruhokärryjä.. yrittivät vaatia. - Silloin kun kilpailulainsäädäntö muuttui, automiesten olisi pitänyt pysyä lujana, niin nykytilanteeseen ei olisi jouduttukaan, kritisoi Matti vähän kuorma-autoliitonkin toimintaa. Mikä Suomessa on kovempi porukka kuin automiehet. Ei edes vanhat wälläriläiset merimiesunionissa tai paperiliiton miehet. Joukkovoiman osoittamiselle olisi tänäkin päivänä Matin mielestä tilaus, jos vain automiehiltä löytyisi tarpeeksi yksimielisyyttä. - Nyt kun juuri kenelläkään ei ole mitään menetettävää niin kalusto kuukaudeksi seisomaan ja taksat pakolla kuntoon. Kehitäppä Matti Taitavana remonttimiehenä tunnettu Matti Kohtala tiedettiin puunajoaikanaan miehenä, joka ajoi viimeisen päälle kalustolla ja oman tiensä kulkijana. Aivan ensimmäisten joukossa hän laittoi autoonsa mm. kiinteän nosturin. Maksimissaan kolmen vuoden vanha auto, monesti vaihdoin vajaassa kahdessakin vuodessa, vaikka monet pitivät hulluna, kertoo Matti. Vaihdoin aina kun sain hyvän kaupan ja hyvin pidetyllä autolla yleensä sai hyvän kaupan. Vanha ei juu- 16 ri liikkeen pihalla seissyt, vaan se oli myyty eteenpäin jo ennen uuden luovutusta. Pienenä kaskuntapaisena Matti kertoo yhden uuden auton hausta. Kauppias soitti perään ja pyysi anteeksi kun uuden auton matoille oli jäänyt hiekkaa, vaihtoon jääneessä ei kuulemma ollut. Nyt kun puunajo on Matin osalta ohi hän käyttää vuosien tuomaa kokemustaan ja käteviä käsiään omassa pajassaan entistä parempien puutavara-autojen rakentamiseen ja nauttii taas olostaan. Varusteltavat autot ovat pääosin Sisuja. Päällirakenteissa hän tekee yhteistyötä mm. Alucarin kanssa. Monet varusteet ovat sellaisia, jotka kehittelin vuosien mittaan omiin autoihin, yksinkertaisia, kestäviä ja ennen kaikkea toimivia. On hyväksi havaittua nosturitelinettä, valopalkkia, rappua, katonsuojaa, kouratukea, letkulaatikkoa ja hydrauliikan ratkaisuja. Kätevän keksijäluonteen mietintämyssy on myös lämpimillä jatkuvasti. Ajatuksia pyörii päässä ja uusia ideoita satelee jatkuvasti. Muutakin kuin autovarusteita.. Matin taidot myös tunnetaan. Moni automies aloittaa keskustelun Matin kanssa sanoin: Kehitäppä Matti... SCANIA R 143-6/2-95 ml km, Kaupe 2-aks.ppv, hydr. jalat ja ajosillat, vm. -82/03 molemmat juuri katsastettuja ja kunnossa. H alv Veho Group Oy Ab RAISIO Juha Yrjöla, juha.yrjola@veho.fi