Nisula - Mäki-Matin pientaloalue

Transkriptio

1 Nisula - Mäki-Matin pientaloalue Kulttuuriympäristöselvitystöselvitys Arkkitehtitoimisto LPV Jyväskylä ä Oy 2014

2 Nisula - Mäki-Matin pientaloalueen kulttuuriympäristöselvitys 2014 Tilaaja Jyväskylän kaupunki, asemakaavoitus Hannikaisenkatu 17, 3. kerros (Rakentajantalo) PL 233, JYVÄSKYLÄ Tekijä Arkkitehtitoimisto LPV Jyväskylä Oy Gummeruksenkatu 7 A 1, JYVÄSKYLÄ Arkkitehti SAFA, HTM Virva Savolainen Laatimisajankohta Toukokuu - Lokakuu 2014 Kuvalähteet Kuvalähde on mainittu suluissa kuvatekstin jälkeen. Jos kuvalähdettä ei ole mainittu, kuvaaja on tekijän ottama. Kannen kuvat KUVA 1 (etukansi): Näkymä Harjulta kohti selvitysaluetta. (Nisulan asukasyhdistyksen arkisto/kuvaaja Taito Mörk) KUVA 2 (takakansi): Pihanäkymä Esankadulta.

3 Sisällysluettelo 1. Johdanto Vanha Nisula Vanhan Nisulan ominaispiirteet Meurmanin asemakaava-alue Meurmanin asemakaava-alueen ominaispiirteet Jälleenrakennuskauden pientaloalue Jälleenrakennuskauden pientaloalueen ominaispiirteet Uudemmat rakennukset Uudempien rakennusten ominaispiirteet Viherympäristö Lopuksi...43 Lähteet...45 Liitekartat - Asemakaavahistoria - Rakennusvuodet - Viherympäristön ja katujen ominaispiirteitä - Julkisivumateriaalit - Katemateriaalit - Rakennusten säilyneisyys - Poikkeamat

4 1947 KUVA 3. Ilmakuva Nisulasta ja Mäki-Matista Jyväsjärven suuntaan vuonna 1947 (Keski-Suomen museo/kuvaaja Anttila)

5 Perustiedot Nisulan - Mäki-Matin pientaloalue Jyväskylän keskustan tuntumassa Harjun pohjoispuolella sijaitseva pientaloalue on maakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. Nisula - Mäki-Matin kaupunkikuvallinen ilme on monipuolinen ja vaihteleva vehreyden, maastonmuotojen, monimuotoisten pihapiirien sekä kerroksellisen rakennuskannan johdosta. Pientalojen lisäksi alueella on muutama liikerakennus ja rivitalo. Mäki-Matin esikaupunkialue syntyi 1800-luvun loppupuolella Jyväskylän kaupungin rajan tuntumaan Syrjälän tilan maille. Se liitettiin ensimmäisenä Jyväskylän esikaupungeista kaupunkiin v Alueen Harjun kupeeseen keskittynyt rakennuskanta tuhoutui merkittäviltä osin Mäki-Matin palossa v Nisulan alueen vanhin asutus on syntynyt vuonna 1928, kun maanomistaja W. Schildt alkoi lohkoa ja myydä tontteja omistamaltaan maalta. Nisulan moni-ilmeinen pientaloalue koostuu kolmesta erilaisesta alueesta: ja 1930-luvun vaihteessa rakentunutta on Pitkäkadun varren, Tanhuantien, Nisulankadun ja Petäjätien omakotitalot. Kotikadun alkupäässä sijaitsee 1940-luvun tyyppitalojen muodostama kokonaisuus. Puutalo Oy:n suunnitteleman Rauhala -tyyppitalon tunnuspiirre on päätyyn sijoitettu voimakas katos. Kortesuonkadun, Sopukadun alkupään, Kenttäkadun ja Viljasenkadun varsilla on nähtävissä tyypillistä jälleenrakennuskauden ( ) omakotiasutusta. Mäki-Matin pientaloalue on luvuilla kaavoitettu ja rakennettu jälleenrakennuskauden omakotialue, joista vanhimmat osat on rakennettu ennen jatkosodan alkua vuonna Alueelle on laadittu asemakaavoja useaan otteeseen. Valter Thomé ja Hugo Lilius laativat ensimmäisen aluetta koskevan asemakaavan Otto I. Meurmann laati 1939 vahvistetun muutosasemakaavan, jolla lisättiin omakotitontteja alueelle. Tämän kaavan perustalta ovat syntyneet muun muassa nykyisen Esankadun omakotitalot. Kaupunginarkkitehti Matti Hämäläinen kaavoitti vuonna 1945 Vellamonpuiston alueelle ja Syrjälänkadulle kortteleihin ja 107 lisää omakotitontteja sotien jälkeistä asuntopulaa helpottamaan luvun taitteen ja jälleenrakennuskauden omakotialue keskittyy Vellamonkadun ja Vellamonpuiston alueelle, Kortesuonkadun, Syrjälänkadun, Kotipolun, Esankadun, Keskikadun ja Nousukadun varteen. Sijainti Alue rajautuu pohjoisessa Nisulankatuun, idässä Pitkäkatuun, etelässä Kortesuonkatuun, Keskikatuun ja Voionmaankadun kerrostaloalueeseen sekä lännessä Palokunnankatuun ja Syrjälänkatuun. Alueeseen kuuluu kortteleita 6. ja 11. kaupunginosasta. Alueella on 17 korttelia ja 228 tonttia. Yhteensä rakennuksia alueella on noin 400 kpl. Kaava- ja suojelutilanne Alueella on pääosin voimassa asemakaava vuodelta Rajakadun ja Sopukadun alueella voimassa oleva kaava on vuodelta Pientalot on merkitty AO/s tai AP/s-merkinnöillä, joihin liittyy asemakaavamääräys: Asuinpientalojen korttelialue, jolla rakennuskanta ja kasvillisuus on pyrittävä säilyttämään. Uudisrakentamisessa ja korjauksia tehtäessä tulee noudattaa erikoismääräyksiä. Tontille saa rakentaa enintään kolme asuntoa. Asemakaavassa on lisäksi rakennusten kokoon, muotoon ja materiaaliin liittyviä yleismääräyksiä. Säilytettävien pientaloalueiden Säilyke-raportissa (2010) alue on otettu luokkaan I (suojelun arvoinen maisemallisesti rakennushistoriallisesti tai tyylillisesti). Raportissa todetaan, että alueen asemakaava tulee ajanmukaistaa. Alueella on voimassa rakennuskielto asemakaavaan muuttamista varten (Jyväskylän kaupunginhallitus ). Nisulan omakotialue on maakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö, joka on merkitty maakuntakaavaan (Keski-Suomen liitto 2009). Kaavamerkintään liittyy suunnittelumääräys: Alueen suunnittelussa on otettava huomioon kulttuurihistoriallisen rakennetun ympäristön kokonaisuus, ominaispiirteet ja identiteetti. Inventoinnit Säilyke - säilytettävien pientalojen selvitysraportti, Jyväskylän kaupunki, kaupunkirakennepalvelut, kaavoitus Maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt Keski-Suomessa. Keski- Suomen liitto. Maakuntakaavan alueluettelon liite Keski-Suomen museo: Nykyinen vanha Nisula (11.kaupunginosa), alueinventointikortti sekä 20 kpl kohdeinventointikortteja. Päivi Andersson Keski-Suomen museo: Säilytettävien pientaloalueiden osayleiskaavan inventointi. Päivi Andersson ja Leena Lindell 2005.

6 Tanhuantie Kisakatu Pitkäkatu Puistopolku Sopukatu Pitkäkatu Syrjälänkatu yjä Petäjätie Kotikatu Mäki-Matinkatu Löylykatu Oikokatu Pitkäkatu Kenttäkatu Nisulankatu Keskikatu Vainionkatu Viljasenkatu Jälleenrakennuskauden pientaloalue Vellamonkuja Jyvälänrinne Kortesuonkatu Kortesuonkatu Kotipolku Kenttäkatu Keskikatu Nousukatu Vellamonkatu Savukuja Esankatu Meurmanin asemakaava-alue Oikokatu Vellamonkatu Okkerinkatu KARTTA. Selvitysalue ja teema-aluejako. Mittakaava 1:2400. Vanha Nisula

7 1. Johdanto Kulttuuriympäristöselvityksen kohde on Nisula Mäki-Matin pientaloalue. Selvitysalue vastaa rakennuskieltoaluetta ja Säilyke- (Säilytettävien pientaloalueiden) raportissa tarkasteltua pientaloaluetta. Osa alueesta on Nisulan, osa Mäki-Matin kaupunginosassa. Ennen 1950-lukua Mäki-Matin kaupunginosaa nimitettiin Syrjäläksi. Selvityksen tilaaja on Jyväskylän kaupungin asemakaavoitus. Selvityksen tavoitteena on ollut tutkia ja kartoittaa asemakaavoituksen pohjaksi Nisula Mäki-Matin pientaloalueen säilytettävät arvot ja ominaispiirteet. Työhön on kuulunut arkisto- ja kirjallisuustutkimusta, kohdekäyntejä ja dokumentointia. Selvityksen osana on arkistotietojen ja kohdekäyntien perusteella kootut kartat. Selvityksen on tehnyt arkkitehti SAFA, HTM Virva Savolainen Arkkitehtitoimisto LPV Jyväskylä OY:stä. Selvitys on aloitettu tou-kokuussa 2014 ja työ on valmistunut lokakuussa Kenttätyöt on tehty kesä- ja heinäkuussa 2014, jolloin aluetta on myös valokuvattu. Lähdeaineistona ovat olleet asemakaavoituksen arkiston vanhat ja voimassaolevat asemakaavat alsekä peruskartat vuosilta 1922 ja Rakennusvalvonnan arkistossa on tutustuttu alueelle vuoden 1941 jälkeen myönnettyihin rakennuslupiin. Kaupunkiarkistossa käyty läpi ennen vuotta 1941 myönnetyt rakennusluvat. Keski-Suomen museossa on tutkittu rakennustutkimuksen arkistoja, aikaisempia rakennusinventointeja sekä kuva-arkistoa Tutkijan käytössä ovat myös olleet Säilyke selvitysraportti ja Nisulan asukasyhdistyksen keräämät asukkaiden vanhat valokuvat alueesta. Keskeisenä kirjallisena aineistona on toiminut Nisulan, Mäki-Matin ja Syrjälän kaupunginosahistoriikki Vuosisata Harjun takana (2003). Selvitystä varten tutkija on saanut suullista tietoa Keski-Suomen museosta amanuenssi Saija Sileniltä sekä asemakaavoituksesta asemakaavapäällikkö Leila Strömbergiltä ja kaavoitusarkkitehti Janne Kähköseltä. Lähdeaineiston ja kohdekäyntien perusteella alue on jaettu kolmeen teema-alueeseen: 1) Vanhaan Nisulaan, 2) Meurmanin asemakaava-alueeseen ja 3) Jälleenrakennuskauden pientaloalueeseen. Alueilla on erilainen historia ja rakennetulla ympäristöllä siksi erilaisia ominaispiirteitä. Raportissa käydään läpi alueen asemakaavoituksen ja rakentumisen historia. Jokaisen alueen osalta esitetään sen ominaispiirteet, sekä keskeiset alueella tapahtuneet muutokset. Lisäksi käydään läpi alueen uudemmat rakennukset ja viherympäristön ominaispiirteet. Lopussa ovat selvitykseen liittyvät kartat sekä tiedot käytetyistä lähteistä. 7

8 1935 KUVA 4: Vanha Nisula ja osa Mäki-Mattia kuvattuna vuonna (Keski-Suomen museo/kuvaaja Ilmavoimien kuvauskeskus)

9 2. Vanha Nisula Vanhan Nisulan alue edustaa 1900-luvun alun esikaupunkialuetta. Esikaupunkialueiden syntyyn oli syynä se, että kaupungin rajassa kiinni olevilta maataloilta oli helppo saada tontteja vuokralle eikä rakennussääntöjä tarvinnut näillä alueilla noudattaa. Kantakaupun-gissa oli myös asuntojen vähyyden takia korkea vuokrataso. 1 Samanlaisia asemakaavoitetun alueen ulkopuolelle muodostuneita suun-nittelemattomia ja säätelyn ulkopuolella olevia työväestön puutaloalueita syntyi 1800-luvun lopulta lähtien suomalaisten kaupunkien laidoille. 2 Vanhin Nisulan asutus sijaitsi nykyisen Rajakadun, Eeronkadun, Nisulan harjun, Kisakadun ja Tanhuantien sisään jäävällä alueella. Asutus laajeni vuoden 1910 jälkeen uuteen Nisulaan, jota rajoittavat nykyiset Kisakatu, Tanhuatie, Rajakatu, Kortesuonkatu, Kotikatu, Petäjätie ja Nisulankatu. Selvitysalueella oleva nykyinen vanha Nisula on siis alun perin tunnettu uutena Nisulana, mutta kun Rajakadun, Eeronkadun ja Nisulan harjun pientaloasutus purettiin ja 1980-luvulla, nimitys vanha Nisula on siirtynyt tarkoittamaan lähempänä Harjua olevaa aluetta. 3 1 Hankala - Vihavainen 2003, 9 ja Tommila 1972, Saarikangas 2004, 14 3 Hankala -Vihavainen 2003, 9 Nisulan asutus syntyi, kun uudet asukkaat vuokrasivat Nisulan eli Kortesuon talolta asemakaavoittamatonta maata rakentamista varten. Selvitysalueella vuokratontit lisääntyivät vuoden 1918 jälkeen, kun kiinteistöjen osittamisrajoitukset poistuivat. Vanhan Nisulan alueella ei kuitenkaan vuonna 1926 otetussa ilmakuvassa näy montaakaan rakennusta. 4 Vuonna 1928 Nisulan talosta myytiin 29 aikaisemmin vuokralla ollutta aluetta, jotka muodostettiin tiloiksi. Samana vuonna tilasta myös lohkottiin 63 tonttia, jotka vuoden 1936 jälkeen siirtyivät yksityisten henkilöiden ja Jyväskylän kaupungin omistukseen. Vanhan Nisulan vanhimmat rakennukset ovat todennäköisesti ja 1930-luvuilta. 5 Rakennuksista ei ole säilynyt rakennuspiirustuksia - on todennäköistä, etteivät omatoimirakentajat ole niitä kaavoittamattomalla alueella tarvinneetkaan. Nisulan vanhimmat rakennukset ovat olleet pieniä yksikerroksisia hirsimökkejä, joissa on ollut 2-4 huonetta. Kaksi- ja puolitoistakerroksisia taloja rakennettiin Nisulaan enemmän 1920-luvulta alkaen. Samoihin aikoihin julkisivuissa yleistyi laudoituksen maalaus vaaleilla sävyillä. Nisulan tonteilla asuinrakennukset sijoittuvat yleensä lähimmäs katua. Ulkorakennukset sijoittuivat tontin takaosiin ja niitä 4 Harju 1982, 6 ja Jäppinen 2014, 33 5 Keski-Suomen museo, rakennusinventointi

10 KUVA 5 Kotikadun pohjoispäätä kuvattuna vuonna (Keski-Suomen museo/ kuvaaja Paavo Niutanen) KUVA 6. Kotikatu kuvattuna samasta kohden saattoi olla useita esimerkiksi sauna, puuliiteri, varastoja, käymälä, navetta, sikala, hellahuone ja maakellari. Tonteilla oli istutuksina koivuja, pihlajia, omenapuita ja pensaista syreenejä sekä ruusu- ja marjapensaita. Lisäksi hyötykasvien viljely tonteilla oli yleistä. Tonteilla oli myös omia kaivoja. 6 Nisulan alueen liittäminen Jyväskylän kaupunkiin kesti parikymmentä vuotta. Liittämishalukkuuden taustalla oli Nisulaan kaupungin laidoille syntyneen asutusalueen liitos kaupunkiin ja riittävän maavarannon turvaaminen kaupungin tulevaa kasvua varten. Alue liitettiin hallinnollisesti kaupunkiin vuonna Kaupunki sai ostettua Nisulan tilan maat ja sen vuokraamat alueet Aatos Schildtin kuolinpesältä vuonna Vanhan Nisulan alueella olleet rakennukset ja tonttijako on esitetty kaupunginarkkitehti Matti Hämäläisen 1945 laatimassa asemakaavassa. Kartalle merkityistä rakennuksista on edelleen olemassa 38 kpl. Purettuja rakennuksia on 33 kpl. Esimerkiksi useimmat vanhat piharakennukset ja pienimmät yksikerroksiset asuinrakennukset ovat hävinneet. Vanhan Nisulan ensimmäinen asemakaava oli koko Nisulan ja Taulumäen kattava asemakaava vuodelta Siinä tonttijako pidettiin entisellään ilmeisesti noudattaen vanhojen vuokratonttien rajoja, mutta kaikille tonteille osoitettiin päärakennuksen sijaintipaikka lähellä kadun vartta ja talousrakennuksen paikka tontin takaosassa. Jälleenrakennuskaudella alueelle tehtiin kolme uutta rakennusta, jotka ovat edelleen olemassa. Vanhan Nisulan alueella on tapahtunut voimakasta uudistumista 1980-luvulta lähtien. Alueelle on tehty uudisrakennuksia vanhojen tilalle tai jaetuille tonteille ja vanhoja taloja on peruskorjattu. Aikaisemmin kauppojen liiketiloina olleet talojen alakerrat on otettu asuinkäyttöön. Keski-Suomen museo inventoi rakennuksia Vanhan Nisulan alueella vuonna Harju 1982, Hankala -Vihavainen 2003, 28-36

11 1965 KUVA 7. Sopukadun pohjoispäätä kuvattuna vuonna Väritys ja kattomateriaalit ovat melko yhteinäiset. Puutalon alakerrassa toimii kauppa. (Nisulan asukasyhdistyksen arkisto/ kuvaaja Taito Mörk) KUVA 8. Sopukatu kuvattuna samasta kohdasta vuonna Ikkunoita on vaihdettu ja väritykset sekä katemateriaalit ovat muuttuneet. Myös kadun päällystys on vaikuttanut näkymään. 2014

12 2. 1 Vanhan Nisulan ominaispiirteet Rakennusten sijoittuminen Päärakennus on yleensä rakennettu lähes tontin kadun puoleiseen reunaan, päärakennuksen etäisyys tontin reunaan on noin 1,8-2 m. Etäisyys kadun reunaan ja sijainti tontilla ei ole yhtenäistä, vaan vaihtelee rakennuskohtaisesti, koska rakentaminen ei ole perustunut asemakaavaan Piharakennukset ovat tonttien takaosassa tai tontin sivulla Poikkema: Tontteja on myöhemmin jaettu ja kookkaita asuinrakennuksia sijoitettu tonttien takaosaan Katutila Katutilaa rajaavat rakennukset, jotka ovat rakennettu lähelle tontin kadun puoleista reunaa Tontteja rajaavat useimmin maalatut matalat yksinkertaiset lauta-aidat, joissa on vanhoja maalattuja metalliportteja sekä vanhoja betonisia ja luonnonkivisiä portinpylväitä. Alueella on myös pensasaitoja (syreeni, juhannusruusu, orapihlaja) tonttien rajoilla Poikkemia: Korkeat koristeelliset puuaidat, koristeelliset metalliaidat ja betonikiviset tukimuurit Rakennusten perusmuoto Päärakennuksessa mansardikatto tai jyrkkä satulakatto Perusmassa pohjanmuodoltaan suorakaiteen muotoinen Runkosyvyys useimmin 6-10m ja rungon pituus 8-12m 1 ½ - 2krs Piharakennuksissa pulpettikatto tai satulakatto, pohjamuoto suorakaide, runkosyvyys useimmin 3-6m, rungon pituus 5-12m Vanhat piharakennukset päärakennusta kapeampia ja matalampia Poikkeama: Alueen uudisrakennuksissa kattomuodot monimutkaisia Julkisivut Julkisivumateriaalit: peitepystyrimoitus, pystypanelointi, vaakapanelointi, vaakapanelointi ullakkokerroksessa ja pystypanelointi 1. kerroksessa, myös rappaus Piharakennuksissa julkisivumateriaali myös betonitiili Ikkunatyypit: Suorakulmion malliset pieniruutuiset ikkunat/ T-mallin muunnelma, jossa ylhäällä pienemmät ruudut/ ullakkokerroksissa myös pyöreät, puolipyöreät ja ruutuikkunat Katemateriaali useimmin vanhoissa rakennuksissa konesaumapelti Poikkeamia: tiilijulkisivut ja pinnoitettu tiiliprofi loitu pelti katemateriaalina Alueen yhtenäisyys Kattomuodoiltaan, julkisivun jäsentelyltään ja tontille sijoittumisen osalta monipuolinen ja vaihteleva alue, yhtenäisyys ei ole keskeinen piirre alueella Kerroksellisuus Alueen rakennuskanta on monenikäistä, ennen vuotta 1938 valmistuneita rakennuksia noin 57% koko alueen rakennuskannasta ja 1980-luvun jälkeen rakennuttuja rakennuksia runsaasti Alueen identiteetti Puukaupunkimaiset katunäkymät ja jyväskyläläisittäin poikkeuksellisen vanha rakennuskanta leimaa aluetta Säilyneisyys Alueella on merkittävä määrä uudempaa rakennuskantaa Rakennukset ovat läpikäyneet useita peruskorjauksia Muutamia yksittäisiä erityisen hyvin säilyneitä rakennuksia Tyypillisiä muutoksia: julkisivuverhouksen muutos, väritys, ikkunat vaihdettu ja lisälämmöneristys ulkopuolelle 12

13 KUVA 9. Näkymä Sopukadulta. KUVA 10. Näkymä Sopukadulta kohti Kotikadun pihoja. KUVAT 11-16: Asuinrakennuksia Vanhan Nisulan alueella.

14 KUVA 17. Otto-Iivari Meurmanin vuonna 1938 laatima asemakaava nykyisten Esankadun, Okkerinkadun, Syrjälänkadun, Keskikadun, Nousukadun ja Kortesuonkadun alueille (Asemakaavoitus)

15 3. Meurmanin asemakaava-alue Selvitysalueen lounaisosassa, nykyisten Syrjälän-, Okkerin-, Esan-, Vellamon-, ja Nousukadun sekä osittain Kortesuonkadun ja Keskikadun alueet saivat asemakaavan ensimmäisen kerran vuonna Kaupunki oli hankkinut alueen omistukseensa ostamalla Syrjälän eli Daavittilan talon maat vuonna Samana vuonna oli anottu alueen liittämistä hallinnollisesti, oikeudellisesti ja kirkollisesti Jyväskylän kaupunkiin. Alueelle oli jo ennen maan hankintaa syntynyt esikaupunkiasutusta eristyisesti lähelle Harjua, kun maanomistaja oli vuokrannut maataan rakennuspaikoiksi. Aluetta kutsuttiin Mäki-Matiksi alueella asuneen torpparin mukaan, ja siitä tuli myös kaupunginosan virallinen nimi 1950-luvulla. 8 Asemakaavan laativat koko kaupunkialueen asemakaavan uudistamisesta vastanneet Valter Thome ja Hugo Lilius. Mäki-Matin alueen kadut kaartelivat epäsäännöllisen muotoisten korttelien välissä. Kortteleissa oli tontteja kahdesta kahteentoista. Tontit olivat monimuotoisia ja erikokoisia - ruutukaava-ajattelua oli sopeutettu maaston muotoihin. Asemakaavassa ei ollut osoitettu rakennusten sijoitusta tontilla, vaan vain kadut, korttelit ja tontit. Rakentamista ohjattiin vuonna 1912 vahvistetulla rakennussäännöllä. Mäki-Matin alueen liitos kaupunkiin tuli voimaan vuonna 1914 ja asemakaava vahvistet- 8 Hankala -Vihavainen 2003, tiin vasta vuonna Mäki-Matti oli ensimmäinen kaupunkiin liitetty esikaupunkialue. 9 Keskikadun eteläosa ja Kortesuonkatu ovat nykyisin edelleen vuoden 1909 asemakaavan mukaisella paikallaan. Keskikadun molemmin puolin oli asemakaavassa osoitettu puurivistöt, ja Keskikadulla on edelleen paikoin puurivistöt kadun molemmilla puolin tai vain toisella puolella katua. Vaikka rakennustoiminta kaupungissa oli tasaista ja vilkasta 1910-luvulla, ja uudet asemakaava-alueet Tourujoelle ja Puistokadulle suuntaan rakentuivat täyteen, oli 1920-luvulle tultaessa Mäki-Matissa edelleen rakentamattomia tontteja ja tonttikauppa tyrehtyi kokonaan 1930-luvun alun lamavuosina. 10 Selvitysalueella oli yksittäisiä rakennuksia nykyisillä Okkerin- ja Kortesuonkadulla. Teollisuus kasvatti Jyväskylän esikaupunkeja ja 1930-luvulla. Se myös antoi sykäyksen Mäki-Matin pohjoisosan rakentumiseen. 11 Vuosisadan vaihteessa syntyneet esikaupunkialueet olivat nimenomaan työväestön pientaloalueita. Omakotirakentamisella oli vuosisadan alussa myös vahva ideologinen tausta: se liittyi sekä 1900-luvun 9 Hankala -Vihavainen 2003, 17, ja Jäppinen 2005, Tommila 1972, 326, Hankala -Vihavainen 2003,

16 KUVA 18. Nykyisten Esankadun, Okkerinkadun ja Keskikadun aluetta kuvattuna vuonna 1935 ennen Meurmanin asemakaavan laatimista. Alueella oli yksittäisiä asuinrakennuksia. (Keski-Suomen museo/kuvaaja Ilmavoimien kuvakeskus) KUVA 19. Nykyisen Esankadun ympäristöä 1920-luvulla (Nisulan Asukasyhdistyksen arkisto/juhani Erosen arkisto) l Viereinen sivu KUVA 20. Ote 1950-luvun ilmakuvasta, jossa näkyy Meurmanin kaava-alue ja etualalla Voionmaankadun varrten kerrostaloja. (Nisulan asukas-yhdistyksen arkisto/ Heikki Kovasen arkisto) KUVA 21. Nykyisen Okkerinkadun talot kuvattuna vuonna (Keski-Suomen museo/kuvaaja Paavo Niutanen) 16 alun puutarhakaupunki-ihanteeseen että käsitykseen ihanteellisesta työväenasunnosta luvulta alkaen kunnat alkoivat kaavoittaa omakotitontteja työväestölle. 12 Vuonna 1937 Valtion tykkitehdas perustettiin Mäki-Matin kaupunginosaan, josta kaupunki luovutti kaksi korttelia ja niiden väliset katuosuudet tehtaalle. Samana vuonna kaupunki päätti laajentaa omakotialueitaan. Asemakaavasuunnitelmien laatiminen annettiin arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin tehtäväksi. Otto-Iivari Meurman valmistui arkkitehdiksi vuonna Valmistumisen jälkeen hän muun muassa avusti Eliel Saarista tämän suunnitellessa Munkkiniemi-Haagan asemakaavaa. Meurman valittiin vuonna 1918 vasta perustettuun Viipurin asemakaava-arkkitehdin virkaan. Lähes kaksi vuosikymmentä hän johti tämän nopeasti kasvavan kaupungin kaavallista kehitystä. Meurman opetti asemakaavaoppia Teknisessä korkeakoulussa ja Oulun yliopistossa vuodesta 1936 aina 1960-luvulle saakka, ja suurelta osin hänen ansiostaan päteviä asemakaavoittajia riitti meillä muihinkin kuin Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin. 13 Meurman laati uransa aikana yhteensä noin Saarikangas 2004, asema- ja rakennuskaavaa. Koska pienissä kaupungeissa harvoin oli omaa kaavoittajaa vielä 1930-luvulla, hän sai kaavoitustehtäviä ympäri Suomen. 14 Meurmanin elämäntyö keskittyi runsaiden vihervyöhykkeiden elävöittämien pientalovaltaisten esikaupunkialueiden kehittämiseen. Näiden alueiden asemakaavat ovat lähellä ihmisten arkipäivää, niiden kaupunkirakennustaiteelliset keinot ovat pieniä eikä suuren mittakaavan mukanaan tuomaa monumentaalisuutta ole. 15 Meurmanin kaavoitusajattelua luvuilla kuvaa seuraava lainaus: Puutarhakaupungin katuja koristavat huolella hoidetut etupuutarhat, näkeepä kukkaistuksia jalkakäytäviäkin reunustamassa. Pihat ovat ihanteellisia pikkupuutarhoja, joihin kukkaset luovat väriloistettaan ja joissa lapset ja hedelmäpuut kilvan kukoistavat nauttien auringon valoa antavista säteistä. Vanhemmat viettävät aikaansa puutarhatöissä iloiten Luojamme luonnosta tai nauttivat puhtaan ja kauniin kotinsa viihtyisyydestä. Rakennukset ovat maalatut ja aistikkaat ja soveltuvat tyylillisesti rinnakkain kuten hyvät naapurit ainakin. Välistä pilkistävät tuuheat puitten oksat ja matalat aitaukset muodostavat kauniin kehyksen korttelien ympärille Salmela 1997, 3 16 Otto-Iivari Meurman 1929: Esitelmä Wiipurin radiossa. Lainattu teoksesta Salmela 1997, 3

17 1950-l 1975 Meurmanin laatima asemakaava kattoi selvitysalueella olevat Syrjälänkadun, Esankadun, Okkerinkadun ja osan Kortesuon-, Keskisekä Nousukatua, joka oli suurelta osalta rakentamatonta ja maastollisesti vaikeaa. 17 Asemakaavakartan mukaan alueella oli 12 rakennusta kaavaa laadittaessa. Vuoden 1909 asemakaavassa olleet tontit nykyisten Vellamonkadun, Vellamonpuiston ja Kortesuonkadun muutettiin uudessa kaavassa suureksi puistoalueeksi. Kosteana ja hankalana rakennuspaikkana pidetty alue osoitettiin puistoksi, jolle sijoitettiin urheilukenttä. Korttelin 106 keskelle tuli leikkikenttäalue. Pientalotontit sijoitettiin luode-kaakkoissuuntaiselle harjanteelle Esankadun suuntaisesti. Tontit olivat jonkin verran vuoden 1909 asemakaavassa esitettyä pienempiä, joten uusi kaava antoi mahdollisuuden rakentaa enemmän omakotitaloja alueelle. Tonteille oli osoitettu pää- ja talousrakennuksen rakennuspaikat. Kaavamääräysten mukaan tontilla sai olla enintään kaksi huoneistoa. Ullakolle tai talousrakennukseen ei saanut rakentaa erillistä asuntoa. Katunäkymien kannalta merkittävä oli rakennusten sommittelu kadun linjaan nähden sekä asuinrakennuksen ja kadun väliin osoitettu istutettava tontin osa, jonka leveys vaihteli maaston piirteiden ja halutun katunäkymän mukaan. 18 Asemakaava vahvistettiin helmikuussa Tontit luovutettiin rakentajille vuokraamalla. Vuokratonttien avulla hillittiin rakentamiskustannuksia. Valtaosa alueelle rakennetuista omakotitaloista rahoitettiin valtion omakotilainojen avulla. Lainaa sai nostaa vain sitä mukaa kun rakennustyöt edistyivät. Tämä edellytti kaupungilta jatkuvaa valvontaa, ja tehtävään määrättiin rakennusmestari U.R. Ritomaa. Kaikki tontit oli vuokrattu vuoteen 1940 mennessä. 19 Ensimmäiset rakennusluvat alueelle haettiin loppukesästä 1939, ennen talvisodan syttymistä. Omakotitalojen suunnittelijoiksi oli merkitty muun muassa rakennusmestarit U.R. Ritomaa, Nestori Levä ja Martti E. Hänninen sekä arkkitehti Matti Hämäläinen. Monissa rakennuslupasuunnitelmissa ei ollut mainittu suunnittelijaa. Meurmanin asemakaava-alueella ehdittiin aloittaa rakentamaan ennen talvisodan syttymistä marraskuussa Talvisodan katkaistua rakennustoiminnan, asemakaavan pientaloalue kuitenkin rakentui rakennusrekisterin mukaan loppuun saakka ennen jatkosodan alkua vuonna Tommila 1972, Hankala -Vihavainen 2003, Hankala -Vihavainen 2003, 27 17

18 3.1 Meurmanin asemakaava-alueen ominaispiirteet 18 Rakennusten sijoittuminen Päärakennus on sijoitettu useimmin lähes tontin kadun puoleiseen reunaan, päärakennuksen etäisyys tontin reunasta vaihtelee (2-17m) Etäisyys kadun reunaan vaihtelee, niin että tonttimaaston erityispiirteet ja katunäkymä on huomioitu Piharakennukset ovat osoitettu tontin keskivaiheille kiinni naapuritontin talousrakennukseen Poikkema: Asuinrakennuksia sijoitettu tonttien takaosaan Poikkema: Keskikadulla istutusalue tontin etuosassa ei ole säilynyt, vaan alue on jalkakäytävänä Poikkema: Piharakennuksia vain osa sijoitettuna tonttien rajoille kiinni toisiinsa (8kpl) Katutila Katutilaa rajaavat tonttien etuosan istutukset, erityisesti kookkaat puut ja pensasaidat Esankadulla katutilaa rajaavat kulmittain katuun nähden sijoitetut asuinrakennukset Tontteja rajaavat maalatut matalat yksinkertaiset lauta-aidat, joissa on vanhoja metallisia maalattuja portteja sekä vanhoja betonisia ja luonnonkivisiä portinpylväitä. Alueella on myös pensasaitoja (syreeni, orapihlaja, tuhkapensas, marja-aronia) tonttien rajoilla Syrjälänkadulla ja Kortesuonkadulla kadun toinen puoli on rakennettu myöhemmän asemakaavan mukaan, mutta rakennusten sijoittelun periaate on sama Esankadulla kookkaita vanhoja mäntyjä Poikkema: Korkeat koristeelliset puuaidat Poikkema: Keskikadulla ja Nousukadulla leveä katu kevyen liikenteen väylineen ja tien toisella puolella kerrostalo - ei pientaloalueen kadun mittakaavaa Rakennusten perusmuoto Päärakennuksessa jyrkkä satulakatto (1:1,5 tai jyrkempi) Perusmassa pohjanmuodoltaan suorakaiteen muotoinen, kuistit pihan puolella tai rakennuksen päädyissä Runkosyvyys useimmin 6-10m ja pituus 8-13m 1+ullakko (1½krs) Piharakennuksissa pulpettikatto tai satulakatto, pohjamuoto suorakaide, runkosyvyys 3-6m, rungon pituus 6m-10mm Vanhat piharakennukset päärakennusta kapeampia ja matalampia Poikkema: kookkaita siipimäisiä laajennusosia pihan puolella Julkisivut Julkisivumateriaalit rakennuslupahakemusten perusteella: pystypanelointi, peitepystyrimoitus, joissain myös vaakapanelointi tai rappaus Useimmin yhtenäinen julkisivuverhous ilman vaakajakoja ja kapeat koristeettomat vuorilaudat Ikkunatyypit: Suorakulmion malliset pieniruutuiset ikkunat/ pystysuuntaisesti kahteen tai kolmeen osaan jaettu ikkuna/ pystyjaot ja lisäksi vaakapuitteita sivuikkunoissa/ullakoilla neliönmuotoisia ikkunoita Alkuperäiset katemateriaalit useimmin pelti ja huopa Poikkeamat: pinnoitettu tiiliprofi loitu pelti katemateriaalina, ikkunoiden koristeelliset vuorilaudat, tummat uusitut ikkunat, lisälämmöneristys ulkopuolella ja julkisivun panelointi kenttiin jakaen Alueen yhtenäisyys Asuinrakennuksen sijoittuminen tontilla asemakaavassa esitettyjen periaatteiden mukaan yhteinäinen kaduittain Rakennukset edustavat sekä 1900-luvun alun pientalorakentamista ruutuikkunoineen ja jyrkkine satulakattoineen että jäl-

19 leenrakennuskauden tyyliä Pintamateriaalit yhteneväiset: vain puu ja rappaus käytössä Kattomuoto sama kaikissa rakennuksissa, mutta kattokulma vaihtelee Rakennuskanta vaihtelevaa: useat rakennukset edustavat jälleenrakennuskauden pientalojen tyyliä, joten ne eivät selkeästi erotu noin 15 vuotta nuoremmista taloista Kerroksellisuus Alue on pääosin rakentunut lyhyen ajan kuluessa vuosina , muutamat uudemmat rakennukset luvuilla. Alueen identiteetti Kauniina pidetyt katunäkymät erityisesti Esankadulla Säilyneisyys Katunäkymät hyvin säilyneet Alueen rakennuskanta on pääosin säilynyt Uudempia rakennuksia on lähinnä ollut tonteilla, joissa oli ennen asemakaavan laatimista vanhoja rakennuksia, jotka on myöhemmin purettu ja korvattu uusilla Rakennukset ovat läpikäyneet useita peruskorjauksia, joissa on muutettu julkisivun alkuperäistä ilmettä Muutamia yksittäisiä erityisen hyvin säilyneitä rakennuksia Tyypillisiä muutoksia: julkisivuverhouksen muutos, väritys, ikkunamuutokset ja lisälämmöneristys ulkopuolelta KUVA 22. Julkisivupiirrokset Esakantu 10:n pientalosta vuodelta Suunnittelijaksi on rakennuslupakuvissa merkitty rakennusmestari Nestori Levä. (Kaupunginarkisto) KUVA 23. Julkisivupiirros ja ensimmäisen kerroksen pohjapiirros Nousukatu 14:n pientalosta on päivätty heinäkuulle Suunnitelma on allekirjoittanut Toivo Lähde. Rakennukseen tuli kaksi erillistä asuntoa, joilla oli kellarissa yhteinen saunaosasto ja puuvarasto. (Kaupunginarkisto)

20 l KUVA 24. Omakotitaloja Esankadulla. (Keski-Suomen museo)

21 KUVA 25. Esankadun länsipuolta rajaavat rakennukset. KUVA 26. Esankadun katunäkymät vaihtuvat lähestymissuunnasta riippuen. KUVAT Omakotitaloja Meurmanin asemakaava-alueella.

22 1960-l KUVA 32. Näkymä Nisula - Mäki-Matin pientaloalueelle. Talojen yhteinäinen väritys on vielä säilynyt. Seinät ovat vaaleat ja katot ovat punaisen- ja ruskeansävyisiä. Jälleenrakennuskaudella käytettin paljon pastellisävyjä ja eri värejä räystäissä ja listoissa. Julkisivut olivat yksivärisiä sokkelista räystääseen saakka. (Keski-Suomen museo)

23 4. Jälleenrakennuskauden pientaloalue Suurin osa selvitysalueesta on jälleenrakennuskauden pientaloaluetta. Näitä taloja on Vellamon-, Kortesuon-, Vainion-, Keski-, Viljasen-, Nisulan-, Kenttä-, Koti-, Sopu- ja Pitkäkadulla sekä Petäjätiellä, Jälleenrakentaminen alkoi ensimmäisen kerran talvisodan päätyttyä vuonna 1940 ja suuressa mittakaavassa sodan jälkeen vuonna Jälleenrakennuskauden päätepisteenä pidetään vuotta 1952, jolloin sotakorvaukset saatiin maksettua, mutta asuntorakentamisessa jälleenrakennuskaudesta voidaan puhua aina 1950-luvun loppuun saakka. 20 Tässä selvityksessä jälleenrakennuskauden pientaloalueella tarkoitetaan pääsin jatkosodan päättymisen jälkeen rakentuneita alueita. Arkikielessä ajankohdan pientaloista puhutaan rintamamiestaloista, mutta täsmällisimmin aikakauden pientaloista voi käyttää nimitystä jälleenrakennuskauden tyyppitalo. Rankarunkoinen, noppamainen ja jyrkkäkattoinen jälleenrakennusajan pientalo oli vielä koko 1950-luvun omakotirakentamisen perusmalli. Kaikki rakensivat tällä uudella, nopealla, edullisella ja muodikkaalla tyylillä. 21 Rakentuminen. Mäki-Matin kaavoitetun omakotialueen tontit oli vuokrattu jo syksyllä 1940 ja kaupunginhallitus päätti, että kaupungin rakennustoimisto laatii asemakaavan uusien tonttien varaamiseksi Mäki-Matin alueelle. 22 Kaupunginarkkitehti Matti Hämäläinen laati asemakaavan, jossa 27 uutta tonttia osoitettiin Syrjälänkadun länsipuolelle, Kortesuonkadun eteläpuolelle ja Kotipolulle. Kuten Meurmanin kaavassa, tonttien kadun ja asuinrakennuksen välinen etuosa osoitettiin istutettavaksi alueeksi ja talousrakennukset esitettiin rakennettavaksi tonttien rajoille kiinni naapurin talousrakennukseen. Jatkosodan päätyttyä nämäkin tontit asutettiin pian. Vuonna 1945 päätettiin Mäki-Matin omakotialueen asemakaavaa muuttaa niin, että Vellamonpuistosta Esankadun puoleinen osa muutettiin omakotitalotonteiksi. Perusteluina viheralueen pienentämiselle esitettiin, ettei kaupungilla muutoin ollut sellaisia pienasuntotarkoituksiin soveltuvia tontteja, joihin saataisiin nopeasti tehdyksi vesi- ja viemärijohdot. Taustalla oli sodan jälkeinen vakava asuntopula. Kaavan laati kaupunginarkkitehti Hämäläinen. 23 Samana vuonna toukokuussa laadittiin Vanhan Nisulan eteläpuolelle asemakaava pientaloja varten. Hämäläisen laatimassa kaavassa esitettiin Sopukadulle, Kotikadulle, Petäjätielle ja Kenttäkadulle yhteensä 43 pientalotonttia ja yksi tontti suuremmalle liike- ja asunrakennuk- 20 Saarikangas 1994, Rinne 2013, Hankala -Vihavainen 2003, Hankala -Vihavainen 2003, 27 23

24 24 selle. Kaavan katuverkko sopeutui Nisulan ennen asemakaavoitusta syntyneeseen katuverkkoon ja mahdollisti olemassa olleiden rakennusten säilymisen. Lisää pientalotontteja kaavoitettiin vuonna 1947, kun koko Nisulan ja Taulumäen kattanut asemakaava valmistui. Uusia tontteja osoitettiin Viljasenkadun eteläpuolelle, Kortesuonkadun pohjoispuolelle ja Keskikadun varteen. Seuraavan kerran pientalotontteja kaavoitettiin lisää vuonna 1948, jolloin arkkitehti Olavi Kivimaan laatimassa kaavassa osoitettiin uusia pientalotontteja Kortesuonkadun pohjoispuolelle ja Vainionkadulle. Kaavassa osoitettiin kookkaampia rakennuksia Keskikadun ja Kenttäkadun varteen, lähellä Kortesuonkadun risteystä. Kaavassa esitettiin myös pientalotontteja nykyisen Nisulankadun varteen, mutta näitä pientaloja ei toteutettu. Viimeinen jälleenrakennuskauden asemakaavaksi tulkittava kaava valmistui vuonna Sen laati asemakaava-arkkitehti Väinö Vuorinen. Asemakaavassa esitettiin Nisulankadun toteutunut linjaus. Siinä osoitettiin uusia pientalotontteja Viljasenkadun pohjoispuolelle, Kenttäkadun länsipuolelle, Nisulankadun pohjoispuolelle sekä Keskikadun varteen. Kadut. Jälleenrakennuskauden asemakaavat noudattivat samoja periaatteita, joita Meurman oli käyttänyt jo ennen sotia selvitysalueelle laatimassaan asemakaavassa. Asemakaavoille oli ominaista erimuotoiset korttelit ja tontit, joita hiussuoninen tieverkko halkoo. Tiet jäsentyvät hierarkkisesti alueen läpi kulkeviin pää- ja sivuteihin ja ne mutkittelevat maaston muotojen mukaan. Asuinrakennukset on usein sijoitettu tonttien etuosiin, melkein kiinni katulinjaan. Piharakennukset ovat tonttien takaosissa tai sivuilla. Vaihtelevuutta jälleenrakennuskauden alueiden monotoniseen katunäkymään tuovat erilaiset maaston muodot. 24 Katuja reunustavia talorivejä on muunneltu erilaisilla rakennusjonojen porrastuksilla, rakennusten sijoittamisella tonttien takaosiin tai vinottain suhteessa tiehen. Yhdessä vaihtelevien maastonmuotojen ja vapaamuotoisen katuverkon kanssa tämä luo kaupunkikuvallisesti 24 mielenkiintoisia näkymiä omakotialueiden sisällä. Tärkeitä maisemallisia kohtia ovat myös asuinalueille tasaisin välimatkoin sijoitetut kaupparakennukset, jotka eroavat ympäröivästä puutalomerestä kaksikerroksisina, usein rapattuina liike- ja asuinrakennuksina suurine näyteikkunoineen. Kasvillisuus, istutukset ja puistoalueet ovat myös tärkeässä osassa. Nykyisin kookkaat puut teiden varsilla tekevät katutilasta rajatun. Puistot ja leikki- sekä urheilukentät on sijoitettu keskeisille paikoille. 25 Jälleenrakennuskauden asemakaavoissa jatkettiin Meurmanin asemakaavasta tuttua järjestelyä, jossa asuinrakennuksen ja kadun välinen tontinosa osoitettiin istutettavaksi. Tällä alalla kasvaa usein kookkaita puita tai pensaita ruohikolla. Tonttia rajaa kadusta lisäksi usein pensasaita. Alueilla on suuret, alun perin pienviljelyyn tai kasvimaan pitoon tarkoitetut puutarhamaiset tontit, joille on leimallista runsas puusto. 26 Rakennukset. Selvitysalueella, kuten muillakin jälleenrakennuskauden pientaloalueilla, vallitsevaksi talotyypiksi muodostui omatoimirakentajille suunnattujen tyyppipiirustusten mukaan rakennettu puolitoistakerroksinen, puurakenteinen ja satulakattoinen noppamainen omakotitalo. Ulkoasultaan jälleenrakennuskauden pientalot ovat selkeitä, hillittyjä ja massoittelultaan yksinkertaisia. Esimerkiksi niiden ikkunoiden muodot, aukotukset ja vaalea koristeeton julkisivu ovat yksinkertaisuudessaan uuden funktionalistisen ajattelun mukaisia. 27 Koko maassa tyyppitalojen arkkitehtuuri vakiintui nopeasti hyvin yhtenäiseksi. Vaikka talotyyppejä ja suunnittelijoita oli paljon, suunnittelua leimasi anonyymiys ja eri tyyppien erottaminen toisistaan on vaikeaa. Silti jokainen jälleenrakennuskauden pientalo on yksilö: kukin suunnittelija ja rakentaja saattoi muokata tila- ja materiaaliratkaisuja omiin tarpeisiinsa sopivaksi. 28 Tilanjaon perusratkaisut olivat Saarikangas1994, FI/Pientalojen_rakenteet_ /

25 KUVA 33. Kaupunginarkkitehti Matti Hämäläisen Pitkäkadulle, Sopukadulle, Kotikadulle, Petäjätielle ja Kenttäkadulle laatima asemakaava vuodelta Kartassa näkyy myös Vanhan Nisulan rakennuskanta. (Asemakaavoitus)

26 KUVA 34. Sopukadun 9-11 pientalot kuvattuna 1950-luvulla. Etummainen rakennus on Puutalo Oy:n Päiväkoto -talo. (Jyväskylän kirja 1997, 266) KUVA 35. Samat talot kuvattuna kesällä Yksikerroksista Päiväkoto -taloa on korotettu puolitoistakerroksiseksi. Mänty on edelleen säilynyt. Puurakenteiset aidat on korvattu pensasaidoilla l 2014 Viereinen sivu KUVAT Jälleenrakennuskauden pientalojen yksityiskohtia: Peittomaalatut ulkoverhouslaudoitusta, siroja ikkunoiden puiteprofiileja, koristerappausta ja erkkerityyppinen ikkuna. Julkisivun rappaukset olivat kammattuja tai harjattuja. 26 yhteneväiset: alakertaan tuli kolme tasakokoista huonetta keittiö, olohuone ja makuuhuone. Eteisen yhteyteen sijoitettiin usein wc. Jyrkkä kattokulma mahdollisti sen, että ullakolle tuli käyttökelpoista asuintilaa. Sinne sijoitettiin makuuhuoneita tai erillinen asunto. 29 Jälleenrakennuskauden alussa pientaloalueella pääpaino sosiaalisessa asuntorakentamisessa oli perheissä: asuntoja tarvitsivat sodasta palaavat sotilaat perheineen, invalidit, lesket, orvot ja luovutetuilta alueilta tuleva siirtoväki. Sotien jälkeen Nisula Mäki-Matin tontteja ei saanut ostaa kuka tahansa, vaan ostajan piti olla esimerkiksi siirtolainen tai perheellinen, jolla oli tontin osto-oikeus. 30 Aikakauden omakotirakentaminen tehtiin pääosin niin sanottuna hartiapankkirakentamisena, eli perheet rakensivat valmiista talopaketeista tai standarditarvikkeista itselleen talon. 31 Nisula - Mäki-Matin alueen rakennukset on tehty muun muassa Keski-Suomen maanviljelysseuran rakennustoimiston ja Jyväskylän kaupungin asutustoimiston (rakennustoimiston) piirustuksilla. Useiden rakennusten suunnittelijaksi merkittiin rakennusmestarit Lauri 29 Saarikangas 2004, Pasanen 2003, Vasama, Martti E. Hänninen, Väinö Rajakallio, Veikko Lennes sekä arkkitehdit Olavi Kivimaa, Matti Hämäläinen, Toini Hämäläinen, Väinö Vuorinen ja Jalmari Lankinen. Paikalla rakennettujen tyyppitalojen lisäksi alueelle tuli myös tehdasvalmisteisia Puutalo Oy:n ja muutamia Joh.Parviaisen tehtaiden pientaloja. Teollisesti esivalmistettujen tyyppitalojen tuotantoa oli aloiteltu jo 1930-luvun lopulla muun muassa Alvar Aallon ja A. Ahlström Oy :n yhteistyön tuloksena, mutta vasta talvisota oli varsinainen puutaloteollisuuden aktivoitumisen kimmoke. Keväällä 1940 perustivat 21 puunjalostusteollisuuden yritystä puutaloteollisuuden yhteistoimintaelimen, Puutalo Oy:n, tehostamaan valmiiden puurakennusten ja rakennusten osien teollista valmistusta ja markkinointia. Uuden yhtiön ensimmäinen merkittävä käytännön tehtävä oli Ruotsin lahjatalojen pystyttämisen organisointi, mutta pian tämän jälkeen saatiin myös oma taloteollisuus kunnolla käyntiin. Olennaista oli yhteistyö ruotsalaisten talotehtaiden kanssa, joiden suunnitelmia muokkaamalla arkkitehdit Jorma Järvi ja Erik Lindroos suunnittelivat vuonna 1940 myös ensimmäisen Puutalo Oy:n tehdasvalmisteisten puutalojen tyyppitalosarjan. Yhtiön suosituimmiksi omakotitalotyypeiksi 1940-luvulla kehittyivät yksikerroksiset Rauhakoto ja Metsäkoto sekä puolitoistakerroksinen Toivo Jäntin ja Jorma Jär-

27 ven suunnittelema Rauhala. 32 Selvitysalueella on Kotikadulla hyvin alkuperäiset piirteensä säilyttänyt kuuden Rauhala -talon ryhmä. Taloissa on selkeästi erottuva avokuisti kadun puolella. Sopukadulla on neljän Päiväkoto -talon ryhmä, mutta näistä kaksi yksikerroksista Päiväkoto -taloa on jo 1950-luvulla korotettu puolitoistakerroksiksi. Kotikadulla on myös kaksi Väinämöinen -taloa. Muutoin alueella Puutalo Oy:n tyyppitalot ovat yksittäisinä eri kaduilla: Metsäkoto -talot Sopukadulla, Kenttäkadulla ja Kortesuonkadulla, lisäksi yksittäiset Pappila- ja Raitala -talot. Jälleenrakennuskaudelle tyypilliseen tapaan Nisulassa ja Mäki-Matissa 1940-luvulla rakennetuissa taloissa ei otettu ullakkoa ja kellaria usein heti käyttöön, vaan ullakkohuoneiden tai esimerkiksi saunan rakentamiseen kellariin haettiin myöhemmin rakennuslupaa. Monissa pientaloissa oli aluksi kaksi tai useampia asuntoja, jotka on saatettu myöhemmin yhdistää yhdeksi asunnoksi. Selvitysalueella on edelleen myös pientaloja, joissa on useampia asuntoja. Osa pientaloista rakennettiin paritaloiksi, joissa molempien asuntojen tiloja saattoi olla myös kellari- ja ullakkokerroksissa. Varakkaampi väestö rakennutti selvitysalueelle yksilöllisesti suunniteltuja kookkaitakin omakotitaloja. Taloihin suunniteltiin enimmäiseen kerrokseen isommat tilat oleskelua varten. Tavallisten tyyppitalojenkin koko kasvoi, kun asuntorakentamisen rahoituksen kannalta merkittävät aravanormit muuttuivat ja ne mahdollistivat isomman, mutta korkeintaan 100m 2 kokoisen, asuinrakennuksen. Yhä useammin rakennusten kellariin sijoitettiin autotalli, sauna, varastoja ja askartelutiloja, jotka vielä 1940-luvulla olivat usein olleet piharakennuksessa. 33 Selvitysalueella 1950-luvulla rakennettuihin taloihin tehtiin useammin myös pieniä ranskalaisen parvekkeen tapaisia tuuletusparvekkeita tai ulkonevia erkkerityyppisiä ikkunoita. Pientalotonteille rakentui jo 1950-luvlla hieman erilaisempia taloja Saarikangas 1994,

28 4.1 Jälleenrakennuskauden pientaloalueen ominaispiirteet 28 Rakennusten sijoittuminen Päärakennus on sijoitettu lähelle tontin kadun puoleista reunaa, päärakennuksen etäisyys tontin reunasta on yhtenäinen kaduittain (yleensä 5-8m) Kulmittain kadun suhteen sijoitettuja rakennuksia Vellamonkadulla ja Kenttäkadulla Talousrakennukset ovat alkuperäisissä asemakaavoissa osoitettu tontin takaosaan pitkältä sivultaan kiinni naapuritontin talousrakennukseen Kortesuonkadulla ja Viljasenkadulla tai lyhyeltä sivultaan kiinni naapuritontin talousrakennukseen Vellamonkadulla, Kenttäkadulla, Kotikadulla ja Sopukadulla Talousrakennus on osoitettu tontin takaosaan alkuperäisissä asemakaavoissa Nisulankadulla, Keskikadulla, Kenttäkadulla ja Vainionkadulla Poikkeama: Tonttien takaosaan on rakennettu toinen asuinrakennus Poikkema: Piharakennuksia vain osa on sijoitettuna tonttien rajoille kiinni toisiinsa (6kpl). Piharakennuksista suurin osa sijoittui tontin keskiosaan tai etuosaan alkuperäisen asemakaavan sijoitusohjeesta poiketen Katutila Katutilaa rajaavat tonttien etuosan istutukset, erityisesti kookkaat puut ja pensasaidat Alueella on useimmiten yhtenäisiä pensasaitoja (orapihlaja, tuhkapensas, marja-aronia) tonttien rajoilla, aitoihin liittyy vanhoja betonisia, luonnonkivisiä portinpylväitä ja metalliportteja Pensasaitojen lisäksi alueelle yksittäisiä matalalla puuaidalla aidattuja pihoja Poikkema: Asuinrakennuksen ja kadun välinen alue ei ole istutettu, vaan pääosin asfaltoitu tai kivetty Poikkeama: Rakennuksen laajennus on sijoitettu istutettavaksi määrätylle alueelle ja heikentää yhtenäistä katunäkymää Rakennusten perusmuoto Päärakennuksessa satulakatto, yhtenäiset kattokulmat (1:1,5) Perusmassa pohjanmuodoltaan suorakaiteen tai lähes neliön muotoinen, kuistit pihan puolella ja rakennuksen päädyissä Runkosyvyys useimmin 7-10m ja rungon pituus 8-12m 1+ullakko (1½krs) Piharakennuksissa pulpettikatto tai satulakatto, pohjamuoto suorakaide, runkosyvyys 3-7m ja rungon pituus 6m-10mm Vanhat piharakennukset päärakennusta kapeampia ja matalampia Usein rakennuksia on laajennettu ottamalla käyttöön esimerkiksi ullakon matalat sivut ja kellari, jolloin rakennuksen perusmuotoon ei ole tehty muutoksia. Rakennuksen perusmuoto on myös säilynyt laajennuksissa, jossa rakennuksen runkoa on jatkettu. Poikkeama: Kookkaat siipimäiset laajennusosat pihan puolella Poikkeama: Ylisuuret uusitut kuistit, jotka voivat olla kaksikerroksisia ja niihin voi liittyä parvekkeita Poikkeama: Kookkaat satulakattoiset kattolyhdyt Poikkeama: Hyvin suuret piharakennukset Julkisivut Alkuperäiset julkisivumateriaalit rappaus ja pystypanelointi, peitepystyrimoitus, tai vaakapanelointi peittomaalattuna Useimmin yhtenäinen julkisivuverhous ilman vaakajakoja ja kapeat koristeettomat vuorilaudat Ikkunatyyppi: Pystysuuntaisesti kahteen tai kolmeen osaan jaettu ikkuna/ ulkonevat erkkerityyppiset ikkunat/ ullakkokerroksessa suorakaiteen ja monikulmion muotoiset pikkuikkunat Alkuperäiset katemateriaalit pelti, huopa ja tiilikate Alkuperäiset pulpettikattoiset kattolyhdyt matalia ja katon lappeen suuntaisia Kuisteissa ja ovien päällä katoksissa pulpetti- ja harjakattoja, tyypillisesti Puutalo Oy:n taloissa kuisti saman lappeen alla

29 Poikkeamia: Pinnoitettu tiiliprofiloitu pelti katemateriaalina, ikkunoiden koristeelliset vuorilaudat, tummat uusitut ikkunat, alkuperäisestä tyypistä poikkeavat ikkunat, lisälämmöneristys, ja julkisivun panelointi kenttiin jakaen Alueen yhtenäisyys Asuinrakennuksen sijoittuminen tontilla asemakaavassa esitettyjen periaatteiden mukaan kaduittain yhtenäinen sijoitus Alueen rakennukset edustavat jälleenrakennuskauden tyyliä Pintamateriaalit yhteneväiset: vain puu ja rappaus käytössä Kattomuoto sama kaikissa rakennuksissa, harjasuunnat ja pääosin räystäskorkeudet kaduittain yhtenäiset Kookkaammat kaksikerroksiset liikerakennukset pientaloalueella ovat aikakaudelle tyypillisiä Poikkeama: Alkuperäinen alueella yhtenäinen julkisivuväritys ei ole säilynyt Poikkeama: Alueella myös uudempia rakennuksia tai raskaasti peruskorjattuja rakennuksia, joiden julkisivumateriaalit ja massoittelu poikkeavat jälleenrakennuskauden pientaloista Kerroksellisuus Alue on pääosin rakentunut lyhyen ajan kuluessa vuosina Alueen identiteetti Selkeä identiteetti jälleenrakennuskauden pientaloalueena Säilyneisyys Alueen rakennuskanta ja katunäkymät ovat pääosin säilyneet Rakennukset ovat läpikäyneet useita peruskorjauksia, joissa julkisivujen alkuperäinen ilme on usein menetetty Muutamia yksittäisiä erityisen hyvin säilyneitä rakennuksia KUVA 40. Arkkitehti Matti Hämäläisen laatimien Tyyppi V -piirrosten mukaan rakennettiin Kenttäkatu 33. (Rakennuslupa-arkisto) KUVA 41. Toini Hämäläisen tyyppipiirustus Oma -talo, jonka mukaan rakennettiin Viljasenkatu 9.(Rakennuslupaarkisto) KUVA 42. Puutalo Oy:n Rauhala -tyyppitalon piirustus. Kotikadulla on kuuden Rauhala -talon ryhmä. (Rakennuslupaarkisto) 29

30 1950-l KUVA 43. Puutalo Oy:n Rauhala -taloja Kotikadulla. Tyyppitalon erityinen piirre on voimakas avokuistiaihe. (Keski-Suomen museo/kuvaaja Antti Pänkäläinen) KUVA 44. Kenttäkadulla on hyvin säilynyt asuin- ja liikerakennus, joka on muutettu kokonaan asunnoksi. KUVAT Jälleenrakennuskauden pientaloja selvitysalueella.

31 KUVA 49. Näkymä Vellamonkadulta. Rakennukset rajaavat katua länsipuolelta ja Vellamonpuiston isot puut itäpuolelta. KUVA 50. Näkymä Kenttäkadulta. Talot sijoittuvat Harjun itärinteeseen. Korkeammalla rinteessä näkyy Kotikadun talojen päätyjä. KUVAT Jälleenrakennuskauden pientaloja selvitysalueella.

32 1975 KUVA 32. Maisema Harjulta Viljasenkadun ja Vainionkadun suuntaan. Vainionkadun alussa näkyy 1960-luvun pientaloja. Talon päämassa on jälleenrakennuskauden pientaloa vastaava, mutta taloon liittyy pihan puolelle kookas siipi. (Keski-Suomen museo/kuvaaja Paavo Niutanen)

33 5. Uudemmat rakennukset Aina ja 1960-lukujen taitteeseen saakka Nisula ja Mäki-Matti olivat kaupungin reuna-aluetta, joiden takaa alkoi täysin maaseutumainen ympäristö. Vasta Viitaniemen rakentaminen 1960-luvulla jätti Nisulan kaupungin sisään. 34 Koko selvitysalueelle rakennettiin vuosina yhteensä kuusitoista uutta asuinrakennusta (noin 7% alueen asuinrakennuksista). Ne sijoittuvat asemakaavoissa esitetyille pientalotonteille. Pääosin jällenrakennuskaudella laaditut asemakaavat toteutuivat nopeasti muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Esimerkiksi Vainionkadun ja Keskikadun risteysalueen tuntumassa olevat tontit säilyivät 1960-luvulle saakka peltona. Kenttäkadulla ja Sopukadulla kookkaammille liikerakennuksille varatuille tonteille ei rakennettu liikekiinteistöjä, vaan ne on myöhemmin muutettu pientalotonteiksi. Kaikki kaavoitetut pientalotontit eivät toteutuneet: vuonna 1948 esitettiin asemakaavassa pientaloja Nisulankadun varteen, mutta ne poistuivat vuonna 1978 tehdyssä kaavamuutoksessa, jossa Vainionkadun länsipään järjestelyt muutettiin nykyiselleen ja kadun päähän tuli neljä pientalotonttia. Syrjälänkadun länsipuolelle vuoden 1941 kaavassa varatusta 10 pientalotontista vain viidelle rakennettiin omakotitalot. 34 Hankala -Vihavainen 2003, 45 Selvitysalue vältti ja -70 luvun puutalojen purkuvimman. Asemakaavoja uudistettiin alueen 1980-luvulla niin, että tavoitteeksi tuli pientaloalueen säilyttäminen. Tosin Sopukadun ja Pitkäkadun asemakaavamuutos vuodelta 1980 mahdollisti Pitkäkadun rivitalojen rakentamisen Pitkäkadun varteen. Vain Tanhuantien ja Pitkäkadun kulman tontille rakennettiin rivitalo ennen kuin asemakaava muutettiin pientaloalueen säilyttäväksi vuonna Nisula Mäki-Matin pientaloalueen säilyttävä asemakaava vahvistui vuonna Säilyttävän kaavan laatimisen jälkeen selvitysalueelle on rakennettu 29 uutta pientaloa (noin 13% alueen asuinrakennuksista) ja neljä rivitaloa sekä yksi pienkerrostalo. Uusia rakennuksia on pääosin tonteilla, joilta on purettu aikaisempi asuinrakennus. Erityisen paljon näitä tontteja on Vanhan Nisulan alueella, jossa nykyisestä rakennuskannasta noin puolet on uutta. Lisäksi uusia asuinrakennuksia on tehty tonttien takaosiin. Säilyttävän asemakaavan laatimisen jälkeen alueella on myös tapahtunut postimerkkimäisiä asemakaavamuutoksia, joilla on muutettu tonttijakoa, niin että on saatu uusia tontteja pientaloille. Uudempi rakentaminen alueella on tyyliltään vaihtelevaa luvulla rakennettujen pientalojen kadun puoleinen massa on hyvin sa- 33