Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 SIVISTYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 17/2006 vp Valtioneuvoston selvitys Euroopan yhteisöjen komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle i2010: Digitaaliset kirjastot Valtioneuvoston selvitys komission suosituksesta kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 18 päivänä tammikuuta 2006 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen Euroopan yhteisöjen komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle i2010: Digitaaliset kirjastot (E 132/2005 vp) sivistysvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Suuri valiokunta on 29 päivänä syyskuuta 2006 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission suosituksesta kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä (E 92/2006 vp) sivistysvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - palvelujohtaja Kimmo Tuominen, Eduskunnan kirjasto - johtaja Jukka Liedes, opetusministeriö - tuotantopäällikkö Majlis Bremer-Laamanen, Kansalliskirjasto - vs. toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä, Suomen kirjastoseura. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet: opetusministeriö Museovirasto Suomen museoliitto ry VALTIONEUVOSTON SELVITYKSET Ehdotukset E 132/2005 vp sisältää komission tiedonannon "i2010: digitaaliset kirjastot". Tiedonanto on yksi komission i2010-tietoyhteiskuntastrategian E 132/2005 vp E 92/2006 vp Versio 2.0

2 asiakirjoista. Aloitteen tavoitteena oli saattaa kirjastoissa ja arkistoissa olevaa eurooppalaista kulttuuriperintöä kaikkien saataville verkkoon. Aloite sisältää kolme toimintalohkoa, jotka ovat 1) verkossa olevan aineiston saatavuus, 2) analogisten kokoelmien digitointi ja 3) digitaalisen aineiston säilyttäminen. E 92/2006 vp komission suosituksesta kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä on jatkoasiakirja edellä mainitulle aloitteelle. Suositus julkaistiin , ja se pohjautuu avoimen konsultaation pohjalta tehdyn vaikutusanalyysin tuloksiin. Suosituksen keskeiset ehdotukset koskevat digitointia ja aineiston sähköistä saatavuutta sekä digitaalista säilyttämistä. Suosituksessa komissio kehottaa: keräämään tietoa meneillään olevasta ja suunnitellusta kulttuuriaineiston digitoinnista eurooppalaisen yhteistoiminnan edistämiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi, asettamaan määrällisiä tavoitteita materiaalin digitoinnille sekä perustamaan ja ylläpitämään digitointilaitoksia, jotka muodostavat digitoinnin osaamiskeskusten (competence centres) eurooppalaisen verkoston, rohkaisemaan kumppanuussuhteita julkisen ja yksityisen sektorin välillä uusien rahoitusmallien luomiseksi, edistämään Euroopan digitaalisen kirjaston muotoutumista yhteisön monikielisenä portaalina kannustamalla kulttuurilaitoksia, kustantajia ja muita oikeuksienhaltijoita asettamaan digitoidun aineistonsa haettavaksi tätä kautta ja varmistamalla, että ao. toimijat soveltavat yhteisiä digitointistandardeja silloin, kun se on aiheellista, parantamaan kulttuuriaineiston digitoinnin toteutusympäristöä ja aineiston sähköistä saatavuutta mm. luomalla mekanismeja, joilla helpotetaan orpojen ja sellaisten teosten käyttöä, joiden painos on loppunut tai joita ei enää levitetä, sekä yksilöimällä esteet, joita niiden lainsäädännössä on yleisomistuksessa olevan kulttuuriaineiston sähköiselle saatavuudelle ja myöhemmälle käytölle. Edelleen digitaaliseen säilyttämiseen liittyen komissio kehottaa jäsenvaltioita: laatimaan strategiat digitaalisen aineiston pitkäaikaissäilyttämistä ja sen saatavilla oloa varten tekijänoikeuslakia täysin noudattaen sekä vaihtamaan tietoa toistensa strategioista ja toimintasuunnitelmista, antamaan lainsäädännössään säännöksiä, joiden nojalla julkiset laitokset voivat säilyttämistä varten jäljentää suurissa määrin ja siirtää toisiin tietojärjestelmiin digitaalista kulttuuriaineistoa sekä säilyttää verkkosisältöä käyttäen tekniikoita, kuten verkkoharavointia, joilla kerätään aineistoa Internetistä, ottamaan huomioon muissa jäsenvaltioissa tapahtuneen kehityksen laatiessaan politiikkoja ja menettelyjä alun perin digitaaliseen muotoon luodun aineiston tallettamista varten. Valtioneuvoston kanta Suosituksen keskeiset tavoitteet on muotoiltu jäsenvaltioiden kulttuurilaitoksille ja yksityisille oikeudenhaltijoille osoitetuiksi suosituksiksi asettaa digitoitu aineisto kansalaisten saataville Euroopan monikieliseen digitaaliseen kirjastoportaaliin. Jäsenvaltioita suositus kehottaa edistämään kulttuuriaineiston digitointia ja sähköistä saatavuutta parantamalla digitoinnin toteutusympäristöä luomalla strategioita ja toimintasuunnitelmia, poistamalla mahdollisia lainsäädännöllisiä esteitä yleisomistuksessa olevien teosten käytölle ja koordinoimalla toimintaa muiden jäsenvaltioiden kanssa. Suosituksen pohjana olevassa vaikutusanalyysissa komissio katsoo, että voimakkaan EUtasoisen poliittisen ja strategisen ohjaamisen sijaan jäsenvaltioiden tulisi yhdessä sopia tavoitteista ja ponnistella yhdessä niiden saavuttamiseksi sekä tarkastella kansallisia säännöksiä ja säädöksiä sen varmistamiseksi, ettei niihin sisälly sellaisia säännöksiä, jotka estäisivät digitaalisen kirjaston kehittymistä. Suomi pitää tätä ns. joustavaa lähestymistapaa hyvänä lähtökohtana asian edistämiselle, jos sen avulla päästään toivottuihin tavoitteisiin. 2

3 Suomella on ollut olemassa oma digitointistrategiansa jo vuodesta Kansainvälistä koordinointia on hoitanut omalta osaltaan muistiorganisaatioiden edustajista koottu National Representatives Group (NRG), jossa Suomea edustaa Museovirasto. Myös Euroopan Kansalliskirjastoilla ja Kansallisarkistoilla on omat eurooppalaiset fooruminsa, joissa digitointia käsitellään ja edistetään (mm. TEL-hanke). Euroopan laajuista yhtenäistä digitointistrategiaa ei kuitenkaan ole tähän mennessä onnistuttu luomaan. Nyt olisi tärkeää luoda yhteinen toimintastrategia, joka hyödyntäisi mahdollisimman hyvin tähän mennessä niin kansallisella kun kansainväliselläkin tasolla tehtyä työtä ja toisi toisaalta lisäarvoa yksittäisten jäsenmaiden ponnisteluille. Komissio kehottaa jäsenvaltioita keräämään tietoa kulttuuriaineiston digitoinnista päällekkäisen työn välttämiseksi. Tämä on järkevä ehdotus; tämän lisäksi tulee ottaa huomioon jäsenmaiden erilaiset tarpeet ja eri aineistojen ominaispiirteet. Nämä seikat tulee ottaa myös huomioon, kun keskustellaan suuren mittakaavan digitointikeskusten perustamisesta (massadigitointi vs. yksilöllinen digitointi). Perustettavan portaalin (European Multilingual Access Point) sisällön luonne on merkittävä lähtökohta koko hankkeelle. Suomen käsityksen mukaan kyse on kokoelmasta kansallisesti ylläpidettyjä portaaleja, jotka sovitetaan yhteen toimivaksi monikieliseksi kokonaisuudeksi. Alkuvaiheessa on kyse lähinnä public domain -aineiston saataville laittamisesta digitaalisesti, mutta tavoitteena on myös tekijänoikeudellisesti suojatun aineiston saattaminen avoimeen käyttöön portaalin kautta. Tämä osuus vaatii vielä lisäselvityksiä ja edelleen työstämistä, lähtökohtana tekijänoikeuksien kunnioittaminen. Suosituksessa jäsenvaltioita suositetaan perustamaan tai edistämään mekanismeja, joilla helpotetaan orpojen ja sellaisten teosten käyttöä, joiden painos on loppunut tai joita ei enää levitetä. Suomi katsoo, että komission tulisi edistää näiden mekanismien ja ratkaisumallien selvittämistä ja mahdollisesti suositella löydettyjen ratkaisujen käyttöönottoa jäsenmaille. Suomi on Euroopan unionin puheenjohtajamaana valmistellut komission pyynnöstä syksyn 2006 aikana ehdotuksen neuvoston päätelmiksi komission tiedonannosta ja suosituksesta. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta pitää Suomen profiilin mukaisena edistää eurooppalaista digitaalista kirjastoa koskevaa hanketta. Kulttuuriperinnön vaaliminen kytkeytyy kansallisen ja eurooppalaisen identiteetin vahvistamiseen. Historiallisesti merkittäviä aineistoja digitoimalla rakennamme kertomusta siitä, mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa. Valiokunta korostaa mahdollisimman esteetöntä pääsyä kaikille kansalaisille kultturiperinnön ja tiedon lähteille. Tämä on myös edellytys uusille innovaatioille ja myös sille, että pystytään aktivoimaan kansalaisia itsenäisiksi oppijoiksi ja osallistujiksi. Edellytyksenä on myös, että tietojen hyödyntäminen on helppokäyttöistä. Valiokunta pitää hyvänä, että hankkeen jatkovalmisteluissa eri muistiorganisaatioiden eli museoiden, kirjastojen ja arkistojen hallussa olevaa kulttuuriperintöaineistoa kohdellaan kokonaisuutena. On tärkeää, että kulttuuriaineiston digitaalista saatavuutta ja käyttöä edistetään sekä koordinoidulla unionin tason toiminnalla että kehottamalla jäsenvaltioita panostamaan voimavaroja perusdigitointiin siinä määrin, että Euroopan kulttuuriperinnön rikkaus ja moninaisuus saadaan kansalaisten ulottuville. Komissio toteaa tiedonannossaan, että yksityissektorin kumppanuudet tai sponsorointi voisivat edistää digitointia, mutta tällainen kumppanuusajattelu ei ole vielä kovin kehittynyttä. Valiokunta toteaa, että tällä hetkellä on jo maailmanlaajuisesti käynnissä muistiorganisaatioi- 3

4 den ja yritysten välistä digitointiyhteistyötä. Valiokunnan mielestä yksityissektorin ja julkisen sektorin yhteistyötä tuleekin kannustaa, jotta kansalliset ja eurooppalaiset digitointihankkeet etenisivät ripeämmin. Suomessa kulttuuriperinnön digitointia toteutetaan tällä hetkellä osana hallituksen tietoyhteiskuntapolitiikkaohjelmaa. Kulttuuriperinnön digitointistrategiaa on kehitetty jo 1990-luvulta lähtien. Suomen muistiorganisaatioiden johtajat ovat esittäneet kirjelmässään huhtikuussa 2006 opetusministeriölle, että kansalliskirjaston digitointikeskusta kehitetään muistiorganisaatioiden yhteisenä keskitettynä palveluresurssina ja että sitä varten perustetaan konsortio, Digitalia. Valiokunta katsoo, että keskitetty toiminta on taloudellisesti ja toiminnallisesti järkevä ratkaisu. Valiokunnan mielestä Digitalia-hankkeen toteutuminen olisi merkittävä edistysaskel massadigitoinnin keinoin toteutettavaan digitointiin. Massadigitoinnin keinoin ei kuitenkaan voida ratkaista kaikkien kulttuuriperintöaineistojen digitointia. Sen vuoksi onkin tärkeää, että kulttuuriperinnön digitointia edistetään maassamme kokonaisvaltaisesti, niin että hanke käsittää kaikkien eri muistiorganisaatioiden hallussa olevan kulttuuriperintöaineiston. Erityisesti museoaineistojen digitointi on työvoimavaltaista eikä sitä voida toteuttaa keskitetysti massadigitoinnin keinoin. Valiokunta pitää tärkeänä, että periaatekysymysten tultua ratkaistuiksi tulee jatkossa pohtia muun muassa, kuinka uutta ja ennakkoluulotonta yhteistyötä rakennetaan tai miten digitointistandardeja ja -suosituksia, metatietomalleja sekä digitointiteknologioita olisi kehitettävä, jotta yritykset ja verkkoyhteisöt toimisivat tarkoituksenmukaisesti myös kulttuuriperinnön säilymisen kannalta. Kansallisen tason perusdigitointia ei tulevaisuudessakaan rahoiteta Euroopan unionin ohjelmista, vaan rahoitus on hoidettava kansallisesti. Valiokunta pitää kuitenkin valitettavana, että digitointiiin Suomessa käytetään vain 10 prosenttia niistä määrärahoista, mitä unionin jäsenmaissa keskimäärin käytetään kulttuuriperinnön digitointiin. Opetusministeriö on esittänyt tulevaisuuskatsauksessaan kesäkuussa 2006 kulttuuriperintömateriaalin digitoinnin, säilyttämisen ja sähköisen saatavuuden edistämisen rahoitustarpeita. Lisättynä kansallisen audiovisuaalisen arkistointijärjestelmän muodostamisen rahoituksella vaaditaan lisärahoitusta vuonna 2008 yhteensä vähintään 19 miljoonaa euroa. Lausunto Lausuntonaan sivistysvaliokunta ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan painottaen erityisesti kansallisen rahoituksen lisäämistä suomalaisen kulttuuriperinnön digitoimiseksi. 4

5 Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 2006 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Kaarina Dromberg /kok Säde Tahvanainen /sd Esko Ahonen /kesk Hanna-Leena Hemming /kok Sinikka Hurskainen /sd Tuomo Hänninen /kesk Tatja Karvonen /kesk Rauno Kettunen /kesk Minna Lintonen /sd Mikaela Nylander /r Kirsi Ojansuu /vihr Seppo Särkiniemi /kesk Jutta Urpilainen /sd Raija Vahasalo /kok Unto Valpas /vas. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Marjo Hakkila. 5