ON KIVA, KUN NUORILTA KYSYTÄÄN

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "ON KIVA, KUN NUORILTA KYSYTÄÄN"

Transkriptio

1 ON KIVA, KUN NUORILTA KYSYTÄÄN Nuorten toiveita seurakunnan auttamistoiminnasta Elise Kyttä Opinnäytetyö, syksy 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma Diakonia ja Kristillinen kasvatus Sosionomi (ylempi AMK)

2 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO Tutkimuksen taustaa Tutkimuksen tarkoitus Nuorisotyön ammattilaisesta tutkijaksi. 9 2 NUORET JA OSALLISUUS SEURAKUNNASSA Nuoruus ja vaikuttaminen Diakonia ja kristillinen kasvatus Seurakunnan nuorisotyö Vapaaehtoistyö Aikaisemmat tutkimukset TUTKIMUSMENETELMÄT Metodologinen lähestymistapa Haastattelututkimus BIKVA-malli TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimusseurakuntien valinta Tutkimusaineisto Tutkimuksen kulku Tutkimuksen luotettavuus TUTKIMUSTULOKSET Nuorten haastattelut Auttamistoiminta vanhusten parissa Auttamistoiminta vertaisryhmissä Auttamistoiminta muissa ryhmissä Työntekijöiden haastattelut Auttamistoiminta vanhusten parissa Auttamistoiminta vertaisryhmissä Auttamistoiminta muissa ryhmissä Työntekijöiden esille nostamat haasteet ja mahdollisuudet On hienoa, kun nuorilta kysytään! Nuoret mukaan työn arviointiin ja suunnitteluun Yhteenveto 71 6 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Auttamistoiminta nuorten vapaaehtoistyönä ja sen tuomat mahdollisuudet Nuorisotyön haasteet ja mahdollisuudet Tutkimuksen arviointia 78 LÄHTEET.. 81 PAINAMATTOMAT LÄHTEET LIITTEET 87 LIITE 1 Info seurakuntiin ennen haastattelua.. 87

3 TIIVISTELMÄ Kyttä, Elise. On kiva, kun nuorilta kysytään. Nuorten toiveita seurakunnan auttamistoiminnasta. Järvenpää, syksy 2008, 87 sivua, 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma. Diakonia ja Kristillinen kasvatus, Sosionomi (ylempi AMK). Opinnäytetyö käsittelee nuorten ideoimaa auttamistoimintaa evankelisluterilaisen kirkon nuorisotoiminnassa. Tavoitteena oli selvittää nuorilta, millaiseen auttamistoimintaan he olisivat valmiit sitoutumaan. Toisena tavoitteena oli selvittää työntekijöiden suhtautumista nuorten ideointiin ja näiden ideoiden mahdollisuutta muuttua käytännön työksi. Opinnäytetyössä käytettiin kahta erilaista aineistoa. Ensimmäisenä aineistona olivat viiden seurakunnan nuorten ryhmähaastattelut. Toisena aineistona olivat näiden viiden seurakunnan nuorisotyöntekijöiden haastattelut. Tutkimus on laadullinen ja aineistoja lähestyttiin fenomenologis hermeneuttisesta näkökulmasta ja emotionalismin keinoin. Tutkimuksessa käytetyt aineistot analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Nuorten ryhmähaastattelujen pohjalta nousi selkeästi halu olla mukana auttamistoiminnassa. Erityisesti työ vanhusten parissa kiinnosti nuoria. Nuoret olivat halukkaita järjestämään vanhuksille ohjelmaa jumalanpalveluksista liikunnallisiin tuokioihin. Nuoret näkivät hädän ympärillään ja vertaisapu koettiin merkittäväksi uudeksi alueeksi seurakunnallisessa nuorisotyössä. Työntekijät ottivat nuorten ideat ja ajatukset positiivisesti ja innokkaasti vastaan. He olivat valmiita muokkaamaan jo seuraavan toimintakauden sisältöjä nuorten toiveiden suuntaiseksi. Työntekijöiden haasteena on yhteistoiminta nuorisotyön ja diakoniatyön kesken. Pienissä seurakunnissa tämä onnistuu helpommin kuin suuremmissa seurakunnissa. Nuorisotyön haasteena ovat tutkimukseni mukaan nuorten huomioiminen toiminnan arvioinnissa ja suunnittelussa. Tämä on nuorten itse esittämä toive jo Kirkko julkilausumassa vuodelta Työntekijöiden haasteena on avoimuus työn uudelleen järjestämiseksi ja muun nuorisotoiminnan mukaan tuominen isoskoulutuksen ja rippikoulutyön rinnalle. Nuorten haasteena on pitää äänensä kuuluvilla ja toivoa toisenlaista vaikuttamismahdollisuutta toimintaan kuin mitä on nyt tarjolla heille. Nuorisotyön haasteena on tehdä yhteistyötä diakoniatyön kanssa muulloinkin, kuin rippikoulussa. Asiasanat: kirkon nuorisotyö, diakoniatyö, diakoniakasvatus, auttamistoiminta, kuuntelu

4 ABSTRACT Kyttä, Elise. It s fabulous that you ask young adolescents. The expectations of young adolescents concerning parish help activity. 87 pages, 1 appendix. Language: Finnish. Järvenpää, Autumn Diaconia University of Applied Sciences South Järvenpää. Degree Programme in Social Services, Diaconia and Christian Education. Degree: Master of Social Services. This study investigates the help activity of youth in the work of the Evangelical Lutheran Church of Finland by brainstorming with young adolescents. The first aim was to determine to what kind of help activity young adolescents are ready to commit. The second aim was to determine how the youth workers relate to these ideas and how the ideas can be implemented into parish activities. Two different sets of interview data were used in this thesis. The first were from a group interview of five different parish youth groups. The second were from interviews of the youth workers of the same parishes. The research methodologies used were phenomenological/hermeneutical and emotionalism. A qualitative content analysis was used to analyse the data. It will be quite clear that help activity raised by the group interview of the young adolescents will be involved. Especially, work with elderly people was attractive to the young adolescents. The young adolescents were willing to organize programs for the elderly people. These programs can range e.g., from worship to exercise moments. An equal desire to help arose when the young adolescents noticed the need of the other people around them. Youth workers looked very positively and eagerly upon these ideas from the young adolescents. They were even ready to re-organize the program for the next season incorporating these expectations. The aim of the youth worker is to cooperate locally between the youth work and the diaconal work. This will be more easily handled in small parishes than in large ones. In conclusion you can see that the challenge of youth work is to take the suggestions of the young adolescents combined with the evaluation and contemplation of the local parish s youth worker. This is the desire of young adolescents already stated in their address to Church 2015 of in the year The challenge for the youth worker is to be open-minded to re-organize the youth work and include other activities along side of Confirmation and Group Leader training. The challenge for young adolescents is to keep their voices high and hope that they are heard and that they will be able to carry out their youth work. Keywords: church youth work, diaconal work, diaconal education, help activity, listening

5 1 JOHDANTO Korostuneen yksilökeskeisyyden jälkeen yhteisöllisyys on muotia. Ryhmä ja sen antama tuki ovat tänä päivänä merkittäviä asioita. Yhdessä ideointi ja yhdessä tekeminen löytävät oman paikkansa myös tietokonesukupolven nuorissa. Yhteisöllisyydessä ovat merkittäviä mm. luottamus, yhtenen kokemus ja jaetut asiat (Kaivola & Launila 2007, 41). 1.1 Tutkimuksen taustaa Aloitettuani ylemmän amk-tutkinnon tammikuussa 2007, kävin keskustelua Nuorten Keskuksessa työtovereitteni kanssa kiinnostavista tutkimusaiheista. Keskustelujen jälkeen päädyin tutkimaan nuorten diakoniakasvatushankkeeseen osallistuneiden seurakuntien nuorten ryhmiä. Tulevan toiminnan ideointi tässä tutkimuksessa tarkoittaa nuorten ideoiden esittelyä nuorten omalle nuorisotyöntekijälle (tässä työntekijälle) ja hänen arvioitaan ideoiden käyttökelpoisuudesta seurakunnan nuorisotoiminnassa. Tanskalainen Hanne Krogstrop (2004) on luonut sosiaalityöhön väljän asiakaslähtöisen arviointimallin eli BIKVA-mallin. Tätä mallia on sovellettu tässä työssä käyttämällä kyseistä mallia haastatteluiden apuvälineenä. Nuorisotyön historia tarjoaa näkökulman nuorten vaikuttamiselle ja osallisuudelle. Vielä 1900-luvun alun Suomessa aikuiset ohjasivat nuorten toimintaa. Näin haluttiin kontrolloida ja ohjata nuoria moraalisesti kestävään toimintaan (Lund 2007, 29 30). Suomi sai 2006 uuden nuorisolain. Laki velvoittaa tukemaan nuorten kasvua ja itsenäistymistä. Se pyrkii edistämään nuorten aktiivista kansalaisuutta. Kunnissa nuorten tulee saada osallistua toimintaan ja heitä tulee kuulla päätöksenteossa. Heitä on kuultava heitä koskevissa asioissa. (Nuorisolaki 2006.) Sama laki velvoittaa myös seurakuntien toimintaa. Kirkko seminaarissa vuonna 2004 nuoret kirjoittivat kirkon päättäjille julkilausuman. Sen mukaan nuoret toivovat muun muassa, että heidän pitäisi päästä vaikuttamaan enemmän seurakunnan toiminnan suunnitteluun, toteutukseen

6 6 ja päätöksentekoon. Toinen nuorten julkilausuman ajatus on, että kirkon vapaaehtoistyöntekijöille tulisi antaa riittävästi mahdollisuuksia auttaa ja kuunnella nuoria. (Karvonen & Liljendahl 2005, ) Nuorten toiveita tulee kuunnella ja pyrkiä toimimaan niiden edellyttämällä tavalla. Mielihyvää siitä, että on tehnyt jotain toisen hyväksi, on vaikeaa kuvata sanoin, se täytyy itse kokea! Olen kirjoittanut lukion ensimmäisenä vuonna aineen, jossa pohdin vapaaehtoistyötä. Huomasin, että sama ajatusmalli on toiminut myöhemmin työssäni perusideana ja tavoitteena: Se on mukavaa, kun jokaisen on vedettävä ainakin yksi ilta. Meillä on vastuu siitä, että illat onnistuvat ja luulen, että me yhteisvoimin selvitään siitä Nyt sitä huomasi, kuinka paljon vastuuta onkaan, kun oli yksi johdosta. (Tutkija Elise 16-vuotiaana.) Seurakunnan nuorten toiminta on jo pitkään ollut työntekijäkeskeistä. He eivät ole aina antaneet nuorille mahdollisuutta toimia itsenäisesti. Työntekijän tukemaa ja nuorten toteuttamaa toimintaa on ollut lähes yksinomaan kerhotoiminta. Nuoret eivät saa toimia seurakunnassa omaehtoisesti ja itsenäisesti. Tähän vaikuttavat mm. erilaiset säädökset, kuten esimerkiksi se, että ilman työntekijää ei saa kokoontua tai kokoontumistilan avainta ei voi luovuttaa vapaaehtoistyöntekijälle. Kirkon kasvatus- ja nuorisotyön yksikkö julkaisi 2006 kuvauksen Kirkon nuorisotyönohjaajan ydinosaamisesta (KUVIO 1). Sen mukaan ydinosaaminen jaetaan neljään osaan: 1. Hengellisen työn osaaminen, arvo-osaaminen, 2. Pedagoginen osaaminen, 3. Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen ja 4. Kehittämisosaaminen. (NTO ydin 2006, 4).

7 7 Ohjaustaidot vuorovaikutustaidot Hengellisen työn osaaminen, arvo - osaaminen Perinteisesti nuorisotyössä työntekijän vastuu on ollut suuri. Hän, ammattinsa edustajana, osaa suunnitella ja toteuttaa työn ilman, että kysytään nuorilta heidän toiveitaan tai ajatuksiaan toiminnan sisällöstä. Nuori otetaan huomioon ja mukaan toimintaan, jonka työntekijä suunnittelee. Nuoria osallistava toiminta nähdään täytetyksi, kun nuorille on tarjottu mm. isoskoulutusta ja isosena toimimista. Nuoret pystyvät, kantamaan suunnittelu- ja toteutusvastuun annettaessa. Kehittämisosaaminen lapset nuoret perheet Pedagoginen osaaminen Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen KUVIO 1: Kirkon nuorisotyönohjaajan ydinosaamisalueet (NTO ydin 2006, 4). Tämän tutkimuksen kannalta merkittäviä osaamisen alueita ovat yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen sekä kehittämisosaaminen. Yhteisölliseen osaamiseen kuuluu yhtenä osa-alueena sosiaalipedagoginen osaaminen, joka käsittää osallistavan toiminnan, yhteisöllisen toiminnan taidot, erityisen tuen tarpeen tunnistamisen ja vuorovaikutustaidot. Kehittämisosaamisen yhtenä osa-alueena on tutkiminen ja kehittäminen, joka käsittää toiminnan ja oman työn arvioinnin, kehittämishaasteet, tutkivan, kokeilevan ja arvioivan työotteen sekä ammattikuntien historian tuntemuksen. (NTO ydin 2006, 5).

8 8 1.2 Tutkimuksen tarkoitus Kirkko julkilausuman mukaan nuoret haluavat vaikuttaa seurakunnalliseen toimintaan ja sen suunnitteluun. Tämä on mielestäni tärkeä asia, joka tulisi huomioida seurakuntatyössä. Nuoren vaikuttamismahdollisuudet seurakunnalliseen toimintaan on aihe, jota on tuskin lainkaan tutkittu. Halusin lähteä nuorten kanssa ideoimaan diakonista auttamistoimintaa, joka sopii nuorille. Jatkossa seurakunnissa voitaisiin ottaa huomioon nuorten halu päästä mukaan suunnitteluun ja nuorten diakoniakasvatushankkeen toive saada nuorten ääni kuuluville. Tutkimuksen tarkoituksena on saada nuoret ideoineen mukaan nuorisotyöhön ja sen suunnitteluun, olipa sitten kyse perustoiminnasta eli isoskoulutuksesta ja nuortenilloista tai auttamis- ja palvelutoiminnasta. Tutkijana minua kiinnostaa tässä nuoren aito ääni ja vaikutusmahdollisuus heitä itseään koskevaan toimintaan. Työntekijöiden rooli nuorisotyön suunnittelussa on merkittävä. Nuorten ja työntekijöiden keskinäinen vuoropuhelu ja kuunteleminen ovat merkittäviä työvälineitä. Halusin tällä tutkimuksella osoittaa sen, että työntekijät voivat kuunnella nuorten ideoita ja muokata yhdessä heidän kanssaan toimintaa nuorten toivomaan suuntaan. Seurakunnissa kysytään harvoin nuorilta, millaista toimintaa he itse toivoisivat. Tutkimukseni lähtökohtana onkin selvittää nuorilta itseltään heidän käsityksiään siitä, millaista auttamistoimintaa seurakunnassa voisi olla nuorille. Lisäksi tutkimukseni kohteena ovat seurakunnan työntekijät: Kuinka he hyödyntävät nuorilta saamiaan ajatuksia ja ideoita omaan työhönsä ja suunnitteluun? Kuinka nuorten ajatukset vaikuttavat työntekijöiden omaan toimintaan ja siihen, mitä nuorten kanssa voi tehdä? Tämä tutkimus on kaksiosainen: Ensin nuoret ideoivat seurakunnan nuorten auttamistoimintaa. Tämän jälkeen työntekijät kuulevat nuorten ideat ja ottavat nämä mahdollisuuksien mukaan huomioon seurakunnan toiminnan suunnittelussa.

9 9 Tämän tutkimuksen tavoitteena on antaa nuorille mahdollisuus saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa toimintaan, johon he osallistuvat. Toisena tavoitteena on haastaa työntekijöitä toimimaan nuorten ideoimaan suuntaan. Samalla työntekijät voivat antaa nuorille mallia siitä, että hyvällä vuorovaikutuksella, kuuntelemisella ja keskustelulla päästään hyviin tuloksiin. Tutkijana pyrin antamaan sekä nuorille että työntekijöille mahdollisuuden suunnitella seurakunnan toimintaa totutusta poikkeavalla tavalla. Tutkimukseni pääkysymykset nuorille ovat selkeästi käytäntöön liittyviä konkreettisia kysymyksiä: 1. Millaista auttamistoimintaa nuoret toivovat nuorille tehtäväksi seurakunnassa? 2. Mitä apua nuoret toivovat silloin, kun omassa elämässä menee huonosti? 3. Millaiseen toimintaan nuoret ovat valmiita sitoutumaan? Tutkimukseni jatkokysymykset esitän nuorten vastausten pohjalta työntekijöille. Kysymykseni ovat: 1. Miten työntekijät suhtautuvat nuorten esittämiin auttamistoiminnan ideoihin? 2. Miten työntekijät ajattelevat hyödyntää toimintamalleja ja ideoita? 1.3 Nuorisotyön ammattilaisesta tutkijaksi Nuoret ovat olleet työni koko urani ajan. Olen ensimmäiseltä koulutukseltani Kirkon nuorisotyön ohjaaja ja toimin leirikeskuksen isännän töiden jälkeen seurakunnan perusnuorisotyössä viisi vuotta. Tämän jälkeen olen ollut Nuorten Keskuksessa valtakunnallisessa nuorisotyössä eri vastuutehtävissä yli 18 vuotta. Päivitin koulutukseni ammattikorkeakoulututkinnolla ja siinä yhteydessä hankin diakoni-sosionomin amk-koulutuksen. Luontevana jatkona tälle koulutusputkelle oli ylemmän amk-tutkinnon suorittaminen.

10 10 Kävin kirkon nuorisotyön ohjaajan koulutuksen lukujen taitteessa. Opetuksen punaisena lankana oli tuolloin kirkon kasvatusohjelmat eli K-ohjelmat, joita oli jokaiselle ikäryhmälle erikseen, lapsille, nuorille, rippikouluun jne. K- ohjelman mukaisesti lapset ja nuoret nähtiin työn objekteina, kohteina. Nuoressa tuli kirkon kasvatuksen perusteella tapahtua tiettyä oppimista. Tähän oppimis- ja muutoskokemukseen perustui tarkka työn suunnittelu, tavoitteen asettaminen ja tuloksiin pääseminen. Toimin ohjaajana ja kouluttajana äxäri toimivaksi ryhmäksi -tiimityön koulutusohjelmassa. äxäri toimivaksi ryhmäksi, entinen Action for Life, on tiimi- ja vuorovaikutustaitojen opiskelua kokemusten ja yhdessä toimimisen avulla (Nuorten Keskus c). Kyseisessä koulutusohjelmassa on merkittävää se, että ohjaaja tarkkailee ryhmän toimintaa ja keskustelua, eikä puutu siihen millään tavalla. Lisäksi hän ohjaa palautekeskustelua ja antaa ryhmän kaikille jäsenille mahdollisuuden kertoa omista kokemuksistaan, tunteistaan ja havainnoistaan. Olen myös vuorovaikutusohjaaja ja kouluttaja Thomas Gordonin nuorten ihmissuhdetaitojen Nuisku-kurssilla, joka käsittelee nuorten omien tunteiden sekä perheen, ystävyyden, arvojen käsittelyä eri ihmissuhteissa. (Nuorten Keskus a). Näiden taitojen avulla minulla on mahdollisuus toteuttaa vaativa ryhmähaastattelututkimus. Toimintani ja työskentelyni nuorten kanssa 27 vuoden ajan antavat hyvän taustan tälle tutkimukselle. Nuorten ajatukset ja innovatiivisuus ovat tärkeitä. Nuorilla on elämänkokemusta ja ajatuksia heille suunnatusta toiminnasta. Kokemukseni mukaan heitä kuullaan ja heille annetaan vastuuta liian vähän tai ei ollenkaan. Olen saanut kasvaa avoimessa seurakunnallisessa nuorisotyön toimintaympäristössä ja minulle on annettu jo nuorella iällä vastuuta nuorisotoiminnasta. Nimeän tämän toiminnan vastuunkantamisen malliksi. Tätä mallia olen vienyt työssäni eteenpäin. Nuoren pitäisi mielestäni olla enemmän nuorisotyön subjekti kuin objekti. Hänen mielipidettään tulisi kuunnella ja hänelle tulisi antaa vastuuta toiminnasta. Vas-

11 11 tuun siirtäminen työntekijältä nuorelle vaikuttaa moneen asiaan ja sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Olen saanut kokea tätä työssäni. Sain suullisesti palautetta kesällä 2007 tästä vastuun antamisesta eräältä nuorelta naiselta, joka oli diplomi-insinööriopiskeluihinsa liittyen ollut puoli vuotta töissä. Hän kiitti niistä kaikista vastuun kantamisen mahdollisuuksista, joita hän oli nuorisotoiminnassa ollessaan saanut. Hän sanoi, että nyt työelämässä hän vasta ymmärsi vastuun antamisen merkityksen. Hänen mielestään tärkeintä oli, että vastuuta annettiin sopivissa erissä ja tarpeen mukaan. Vastuunkantamisen mallissa aikuinen työntekijä on taustalla koko ajan tukemassa tuota nuorta ja nuoren on mahdollisuus koska tahansa sanoa, ettei kykene suoriutumaan tehtävästä.

12 12 2 NUORET JA OSALLISUUS SEURAKUNNASSA? 2.1 Nuoruus ja vaikuttaminen Suomessa on useita erilaisia määritelmiä nuoruudesta. Lastensuojelulaki katsoo lapsuuden kestävän 18 ikävuoteen asti ja nuoria ovat vuotiaat (Lastensuojelulaki 2007). Käytännössä yli 15-vuotiaita pidetään nuorina. Laki määrittelee 18-vuotiaan täysi-ikäiseksi ja kuitenkin Suomen lain mukaan nuoria ovat kaikki alle 29-vuotiaat (Nuorisolaki 2006). Kirkon lapsi- ja nuorisotyössä nuorina käsitetään pääasiallisesti vuotiaitten ikäryhmät ja toiminnan haasteena ovat vuotiaat nuoret aikuiset. (Kalliomaa ym. 2004, 10, 22; JER 2004, 33.) Teollistuminen ja kaupungistuminen toivat nuoruuden erityisenä ikävaiheena esille. Nuoruus voidaan määritellä lapsuuden ja aikuisuuden väliseksi murrosvaiheeksi. (Vesikansa 1988, 26.) Maaseudulla lapsi joutui heti töihin, kun hän vain kykeni siihen. Nuoruus-käsitettä käytettiin ensin yhteiskunnan ylemmissä luokissa, joissa nuorilla oli mahdollisuus käydä koulua ja näin välttää töihin meno. Koulutuksen laajentumisen myötä Suomeen saatiin oppivelvollisuuslaki 1921, jonka myötä elintaso alkoi nousta. Nuoret nähtiin voimavarana tulevan varalle, he olivat arvokkaita ja hyödyllisiä. Nuorista tuli tällöin oma itsenäinen ikäryhmänsä. (Lund 2007, 23, 88; Kalliomaa ym. 2004, 10.) Tammi määrittelee vaikuttamisen tasasivuisena kolmiona, joiden kulmina ovat media, demokratia ja lobbaus (KUVIO 2). Nämä kulmat pitävät sisällään kolme osaa: tiedot, taidot ja toiminta. Tammen (i.a.) mukaan nuoren tulee hankkia tietoja, jotka auttavat media-, demokratia- ja lobbaustaitojen eteenpäin viemiseksi ja heidän tulee toimia sen mukaisesti. Vaikuttamista oppii vaikuttamalla eli ns. tekemällä oppimisen mallilla. Nuoret itse katsovat, että heillä on mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnassa. Jos he kokevat asian tärkeäksi, he ovat valmiita käyttämään välineenään kaikkia keinoja, kuten yleisönosaston kirjoituksia, vetoomuksia ym. (Kalliomaa ym. 2004, 47.)

13 Media 13 Lobbaus Demokratia KUVIO 2. Vaikuttamisen kaavio (Tammi i.a.) Vastuun antaminen ja kantaminen vie nuoren elämää eteenpäin. Tämän mahdollistavat aikuisten asettamat rajat ja edellytykset toimia. Nuoren ei tarvitse ostaa tai lunastaa hyväksyntää, kun häntä arvostetaan sellaisena kuin hän on. Tällöin nuori oppii asioita ihmisenä elämisestä ja taidoista, joista on hyötyä myöhemmin. Ensimmäisenä taitona on kantaa vastuu itsestään. Tämän jälkeen on helpompaa vastata toiminnasta, luonnosta ja muista ihmisistä. Tähän vastuun kantamisen malliin nuori pääsee kiinni osallistumalla oman toimintansa suunnitteluun ja toteutukseen. (JER 2004, 23-24; NK 2003, 6 7.) Kirkon lapsi- ja nuorisotyön strategian mukaan nuorisotyön lähtökohtana on toteutuva osallisuus, joka johtaa nuoren kasvuun vastuulliseksi aikuiseksi. Nuorella on oikeus elää, toimia ja oppia sekä yksin että ryhmän kanssa. Jumalanpalveluksessa on merkityksellistä nuorten osallisuus, kuulluksi tuleminen ja itsensä ilmaiseminen. Tavoitteena siis on, että nuoret otettaisiin huomioon entistä enemmän jumalanpalveluksia suunnitellessa. Kirkon tulee luoda turvallinen kasvuympäristö; rohkaista nuorta kyseenalaistamaan arvoja ja asioita sekä kyselemään itselleen tärkeitä kysymyksiä. (JER 2004, 8 21.) Nuorten Keskuksen strategian mukaan nuoret ovat osa seurakuntaa ja sen myötä heillä on myös vastuuta yhteisten asioiden hoidosta. Heillä tulee olla oikeus vaikuttaa siihen päätöksentekoon, joka koskee heitä itseään, niin seurakunnassa kuin koko kirkossa. Heille tulee tarjota mielekkäitä osallistumismah-

14 14 dollisuuksia ja paikkoja omaehtoiseen toimintaan eli heidän ääntänsä tulee kuulla. (NK 2003, 6 7.) 2.2 Diakonia ja kristillinen kasvatus Yksi kirkon perustehtävistä on kristillinen palvelu, auttamistoiminta eli diakonia. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkojärjestyksessä (KJ 4, 3 ) diakoniatyö on määritelty seuraavasti: Seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoituksena on avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. (Kirkkojärjestys 2003.) Ihmisen hätä, kärsimys ja vaikeudet värittävät diakoniatyötä. Ihmisen hyvinvointi ja selviäminen omin avuin on merkittävässä asemassa diakonian käytännön työssä. Osallisuuden ja vastuun vahvistaminen kuuluvat diakonian tehtäväkenttään. Siihen kuuluu myös yksittäisen ihmisen hädän puolesta puhuminen yhteiskunnassa ja rakenteisiin vaikuttamista. Tämän avulla pyritään luomaan ihmisarvoista elämänhallintaa ja yhteiskuntaa. (Veikkola 2002, ) Diakoniakasvatus on saattaen kasvattamista kristityksi, seurakunnan jäseneksi ja diakoniatoimijaksi. Samalla se kutsuu, ohjaa, innostaa, tukee ja rohkaisee nuorta. Lähtökohtana on kirkon opetus ja tavoitteena on saada nuori elämään jumalanpalveluksista ja palvelemaan omalta osaltaan seurakuntaa. (Obafemi, 2002.) Tämä tutkimus näkee diakonian diakoniakasvatuksen silmin. Kristillinen kasvatus on perinteisesti ollut yksi seurakunnan päätehtävistä. Rippikoulu ja sen mukanaan tuoma oppi on kuulunut suomalaisnuorten elämään jo vuosisatojen ajan. Lutherin mukaan Raamattua pystyivät käyttämään oikein vain sellaiset ihmiset, jotka olivat opetelleet katekismuksen sanomaa. Tavoitteena oli opettaa katekismusta jokaiselle seurakuntalaiselle. Opetus ja oppi olivat vaatimuksena ehtoolliselle pääsemiselle. Jo 1500-luvulla Suomessa alkoi rippikoulu eli suomalaisen kansan kristillinen opetus. (Nieminen 1995, 19; Lähdesmäki 1995, 122.)

15 15 Kristillisen kasvatuksen perustana on ollut rippikoulu. Suomessa rippikoulu tuli pakolliseksi opetukseksi nuorisolle 1700-luvulla. Se etsi vielä muotoaan ja yhteistä malliaan. Silloisessa muodossaan se antoi nuorille yhtenäisen kristillisen käyttäytymismallin. Siitä muotoutui ns. sosiaalinen pakko, koska rippikoulu oli vaatimuksena ehtoollisella käyntiin, avioliittoon vihkimiseen sekä kummin tehtävään. Näin nuorille muotoutui suomalaisessa yhteiskunnassa siirtymäriitti aikuisuuteen. (Nieminen 1995, 23.) 2.3 Seurakunnan nuorisotyö Toinen maailmansota toi uuden tilanteen ja haasteen seurakunnalliseen työhön. Rintamalta palanneet nuoret miehet ja erilaisissa töissä olleet nuoret naiset jäivät toimettomiksi sodan loputtua. Kirkon piirissä tämä nähtiin mahdollisuutena aktivoida nämä nuoret toimintaan. Tähän työhön ja koulutukseen kutsuttiin aikuisia, jotka olivat kiinnostuneita nuorista ja heidän tulevaisuudestaan. Nuorille järjestettiin hyvin erilaisia toimintoja, jotta heitä pidettäisiin kaidalla tiellä sekä Jumalan kurissa ja nuhteessa. Seurakunnassa aktiivisesti toimivien nuorten määrä lisääntyi. (Lund 2007, 87.) Voidaan katsoa, että ns. lukkarin koulun vapaaehtoiset ohjaajat olivat kirkon nuorisotyön ohjaajien esikuvana ennen varsinaisen ammattikunnan syntyä. Nuorisotyön ammattilaisten kouluttaminen koettiin tärkeänä 1900-luvun alkupuolella. Ensiksi tähän työhön koulutettiin vapaaehtoisia. Maallikkosaarnaajia valmistui tähän tehtävään herätysliikkeiden piirissä kansanopiston kursseilta. Samoin eri kristilliset järjestöt näkivät työn merkityksen ja kouluttivat nuorisotyöhön sihteereitä. (Lähdesmäki 1995, ) Paikallisiin seurakuntiin saatiin yhdistysten sihteereistä kaivattuja nuorisotyöntekijöitä. He toimivat lähinnä kerhotoiminnan ja pyhäkoulun pitäjinä. Tarve syntyi siitä, että yhteiskunta otti järjestääkseen lukuopetuksen ja alkuopetuksen, jolloin

16 16 kristillisen uskon opetus jäi vielä paikallisten seurakuntien työksi. (Lähdesmäki 1995, 128.) Toisen maailmansodan jälkeinen aika ja nuorison lukumääräinen kasvu toi kouluttautumisen sekä järjestäytymisen tarpeen kirkon nuorisotyöhön. Koulutusta tähän ammattiin tarjosi 1960-luvulla jo neljä oppilaitosta. Koulutus muotoutui yhtenäisemmäksi ja nuorisotyö sai vakiintuneen aseman ja virat useimpiin seurakuntiin. (Launonen 1995, ) Seurakunnissa tehtävä kristillinen nuorisotyö perustuu kirkon perustehtävään. Kirkon lapsi- ja nuorisotyön strategian mukaan (JER 2004, 3 7) kasvatustyötä tekemällä kirkko välittää uskon traditiota sukupolvilta toisille ja auttaa ihmisiä elämään mielekkäästi. Launosen (2007, 78) mukaan voidaankin sanoa, että kirkollinen nuorisotyö on hengellistä, pedagogista ja sosiaalista. Suomalainen kirkollinen nuorisotyö on ainutlaatuista maailmassa. Työn määrä ja laajuus, paikallinen ammattimainen toiminta sekä valtakunnallinen yhdenvertaisuus sekä koulutettujen työntekijöiden suuri määrä ja pitkään jatkunut koulutus tekee siitä omaa luokkaansa olevan. (Launonen 2007, 78.) Kirkon piirissä nuorisotyötä tehdään kouluikäisistä aina nuorisolaissa mainittuun 29 ikävuoteen asti. Tämä ikähaarukka jaetaan kolmeen kokonaisuuteen varhaisnuoriin 7 14-vuotiaisiin, nuoriin vuotiaisiin ja nuoriin aikuisiin eli vuotiaisiin. Keskityn tässä tutkimuksessa nuoriin ja nuoriin aikuisiin eli rippikoulun käyneisiin nuoriin. Isoskoulutukseen osallistuu vuosittain keskimäärin nuorta, mikä on noin 30 % rippikoululaisten määrästä. Rippikoulu ja siihen liittyvä isostoiminta hallitsevat kirkon nuorisotoimintaa. Monissa seurakunnissa ei ole nuorille tarjolla mitään muuta. Tämä on nähty yhtenä ongelmakohtana ja haasteena nuorisotyölle (JER 2004, 33). Nuorten Keskus on panostanut tarjonnan lisäämiseen kahdessa eri projektissaan, jotka ovat Kokoontuvan nuorisotoiminnan kehittämishanke ja Nuorten diakoniakasvatushanke. Kokoontuvan nuorisotoiminnan hankkeessa keskitytään niihin nuoriin, jotka eivät ole rippikoulun jälkeen jääneet esim. isostoimin-

17 17 taan mukaan. Sisällöllisesti hankkeella pyritään lisäämään nuorten omaa aktiivisuutta ja osallisuutta sekä vastuuta yhteisestä toiminnasta. Nuorten diakoniakasvatushanke keskittyy luomaan nuorille osallistumismahdollisuuksia kotimaiseen ja kansainväliseen diakoniaan. Projektin avulla luodaan toimivia malleja nuorisotyön ja diakoniatyön välille ja annetaan nuorille mahdollisuus itse olla osallisia ja aktiivisia toimijoita diakoniatyössä. Tämän projektin tarkoituksena on myös kerätä niitä nuoria mukaan toimintaan, joita isoskoulutus ei kiinnosta. (Launonen 2007, 82 83; NK 2007, 6, 27.) Launosen (2007, 85) määritelmä kirkollisen nuorisotyön kolmijaosta hengelliseen, pedagogiseen ja sosiaaliseen puoleen on merkittävä tämän tutkimuksen kannalta (KUVIO 3). Hengellinen puoli keskittyy uskoon ja sen harjoittamiseen. Pedagoginen puoli liittyy kasvatukseen, rippikouluun ja isoskoulutukseen. Sosiaalinen puoli näkyy monessa eri toiminnassa, kuten syrjäytymisen ehkäisemisessä, osallisuuden lisäämisessä sekä melkein kaikessa toiminnassa, kun tehdään yhteistyötä ryhmien ja yhteisöjen kanssa. Oheinen kuvio kuvaa tätä kolmijakoa ja laajentaa sitä yhteiskunnassa tunnettuihin termeihin. (Launonen 2007, ) (Teologia) HENGELLINEN Diakonia SOSIAALINEN (Yhteiskuntatieteet) Kristillinen lapsija nuorisotyö Sosiaalipedagogiikka Kristillinen kasvatus PEDAGOGINEN (Kasvatustieteet) KUVIO 3: Kirkollisen nuorisotyön kolmijako: hengellinen, sosiaalinen ja pedagoginen (Launonen 2007, 86).

18 18 Launonen (2007, 85, 86) määrittelee seurakunnan nuorisotyön kristilliseksi kasvatukseksi, diakoniaksi ja sosiaalipedagogiikaksi. Hänen mukaansa nuorisotyön kysymyksenä ja haasteena on nuoren oma-aloitteisuus. Anu Gretschelin (2007, 244) mukaan vaikuttava nuori on muuttunut pelkästä osallistujasta vastuunottajaksi eli toimijaksi. Vaikuttaminen muuttaa nykyisiä käytäntöjä. Kun nuori kokee, että hänen mielipidettään kuullaan, hän saa tästä osallisuuden kokemuksen. 2.4 Vapaaehtoistyö Vapaaehtoistyö on osallistumista palkattomasti toisten hyväksi. Vapaaehtoisia tarvitaan seurakunnassa mm. lähimmäisiksi, ystäviksi, palvelutehtäviin ja tukihenkilöiksi niille, jotka elävät laitoksissa, ovat yksin tai jotka eivät selviydy jokapäiväisistä tehtävistään. (Diakoniasanasto 2003.) Diakoniatyössä tarvitsijat ovat usein vanhuksia, sairaita, vammaisia jne. Nuorisotyössä vapaaehtoiset toimivat muun muassa kerhonohjaajina, isosina tai muissa palvelutehtävissä (Porkka 2006a). Paananen, Porkka ja Tuominen ovat kuvanneet vapaaehtoistoimintaa oheisella kuviolla KUVIO 4 (Porkka 2006b, 95). Siitä ilmenee, kuinka moniulotteinen vapaaehtoistyön kenttä on seurakunnan nuorisotyössä. Kuvion keskiössä on vapaaehtoisen kasvu, jota tukee hengellinen ohjaus ja tuki. Seurakunnan eri toiminnot ovat siitä seuraavaksi uloimmalla kehällä. Siitä nähdään tämän tutkimuksen kannalta merkittävä auttamistoiminta, johon vaikuttavat resurssit, paikalliset perinteet ja linjaukset sekä kehitystarpeet ja -tavoitteet. Tämän tutkimuksen kannalta merkittävää on kehitystarpeiden ja -tavoitteiden linjaus yhdessä nuorten kanssa. Vapaaehtoistyötä voidaan pohtia kolmesta näkökulmasta: anti, arvot ja osallisuus. Mitä vapaaehtoisina toimivat ihmiset kokevat toiminnan antavan heille, millaisiin arvoihin he haluavat sitoutua ja mitä arvoja vapaaehtoistoiminta heille edustaa? Merkittävänä koetaan toimintaan osallistuminen ja se, että vapaaehtoistoiminta antaa erilaisia mahdollisuuksia toimia. (Nylund & Yeung 2005, 16.)

19 19 Kokemuksensa mukaan vapaaehtoinen saa työstään enemmän kuin kokee antavansa. Hän saa toteuttaa itseään sellaisissa toimissa, joissa hän saa käyttää luovuuttaan ja erilaisia kykyjään. Vapaaehtoinen kokee saavansa hyvän mielen, sen antaman mielenrauhan, ilon kokemukset ja tyytyväisyyden olla toiminnassa mukana. Vapaaehtoiset ovat kokeneet saavansa energiaa ja turvallisuudentunnetta, työkokemusta ja rytmiä elämäänsä. (Yeung 2005, ) Tietojen ja taitojen opiskelu ja harjoittelu Muu seurakunnan vapaaehtoistoiminta Jumalanpalveluselämä ja seurakuntayhteys Vapaaehtoisen kasvu Auttamistoiminta KUVIO 4. Vapaaehtoistoiminnan kartta (Porkka 2006b, 95).

20 20 Tilastot osoittavat, että seurakuntien kasvatustoiminnassa toimivien vapaaehtoisten määrä on noussut. Se oli 2000-luvun alussa n henkilöä. Vapaaehtoiset ovat seurakuntalaisia, jotka haluavat löytää paikkansa toimia seurakunnassa ja samalla tehdä mielekästä työtä. Pääosin he ovat tyttöjä ja naisia, ja 75 % vapaaehtoisista on alle 19-vuotiaita nuoria. Tässä näkyy se, että kirkollisessa kasvatustyössä on rippikoululla merkittävä osuus, erityisesti sen isostoiminnalla. (Porkka 2006b, 92.) Yhteisöllisyys on muuttunut suomalaisessa yhteiskunnassa teollistumisen myötä. Tiiviit kyläyhteisöt ja työläiskorttelien asutukset ovat historiaa. Ihmiset asuvat lähellä toisiaan, mutta todellisuudessa kokevat olevansa kaukana toisistaan, yksilöinä yhteisössä. Yhteisöllisyys on muuttanut muotoaan samankaltaisuuden korostamisesta erilaisuuden ja eriarvoisuuden hyväksymiseksi. Teknologia on muuttanut lasten ja nuorten käsityksiä yhteisöstä ja yhteisöllisyydestä. Tiettyyn sukuun ja perheeseen kuuluminen ei ole enää niin tärkeää. Sen sijaan tärkeäksi koetaan vaikkapa harrastuksiin liittyvä yhteisö. Tätä korostavat 2000-luvulla perustetut nettiyhteisöt. (Harju 2005, ) Miten tämän kaltainen yhteisöllisyys näkyy vapaaehtoistoiminnassa tulevaisuudessa? Harjun mukaan talkooapu ja sen kaltaisen vapaaehtoistyön määrä tulee vähenemään, samoin naapuriapu. Tämän tilalle tulee yhteiset katastrofin kokemukset, jotka sekä avaavat kukkaron nyörejä että saavat ihmiset auttamaan toisiaan kaikin mahdollisin tavoin. Samalla korostuvat myös sellaiset auttamiset, jotka koetaan yksilötasolla tärkeiksi. Tulevaisuus tuonee mukanaan myös kasvavan vapaaehtoistyön esimerkiksi vanhusten laitoksissa. (Harju 2005, ) Auttaminen on toimintaa, joka ottaa huomioon autettavan henkilön, hänen ehtonsa, mahdollisuutensa ja rajoituksensa. Autettava saa tukea ja apua tasavertaisesti auttajalta. He ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tämä on käytännön lähimmäisenrakkautta, johon voi osallistua mm. seurakunnassa. (Diakoniasanasto 2003.)

21 21 Tämä tutkimus keskittyy nuorten auttamistoimintaan seurakunnassa, tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu vapaaehtoistoiminnan tutkiminen. Nuoren elämässä on merkityksellistä kasvaa luottamuksen arvoiseksi ja vastuuntuntoiseksi ihmiseksi. Mahdollisuuden tähän antaa aikuisten asettamat rajat ja toimintamahdollisuudet. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan toista ihmistä arvostetaan sellaisena kuin hän on eli nuoren ei tarvitse ostaa tai lunastaa hyväksyntää seurakunnan nuorisotoiminnassa. Vastuun antaminen ja kantaminen vie nuoren elämää eteenpäin. Hän oppii jotakin ihmisenä elämisestä ja taidoista joista on hyötyä elämässä myöhemmin. Ensimmäinen taito on ottaa vastuu itsestään, tämän jälkeen on helpompaa vastata muista. Tähän vastuun kantamiseen nuori pääsee kiinni osallistumalla oman toimintansa suunnitteluun ja toteutukseen. (JER 2004, 23 24; NK 2003, 6 7.) 2.5 Aikaisemmat tutkimukset Suomalaisessa yhteiskunnassa 2000-luvulla kannustetaan osallisuuteen ja vaikuttamiseen, niin myös kirkon nuorisotyössä. Miten tätä tuetaan eri seurakunnissa ja annetaanko nuoren äänen todella kuulua? Nuorisolaissa velvoitetaan kuntia perustamaan nuorisovaltuustoja. Kirkollisessa vaikuttamisessa on päästy tästä askel eteenpäin, kun seurakuntavaalien äänestysikäraja on alentunut 18 ikävuodesta 16 vuoteen (Kirkolliskokous 2007). Nuorille on järjestetty muutamissa seurakunnissa diakonista toimintaa jo usean vuoden ajan. Kanta-Espoon (nykyään Espoon Tuomiokirkkoseurakunta) ja Sodankylän seurakunnissa toimi jo 90-luvulla nuorten diakoniaryhmä (Myllärniemi 1998, 14; Kinnunen 1998, 23). Leppävaara, Virrat ja Hakunila ovat kokeilleet myös nuorten diakoniaryhmiä ja auttamistoimintaa (Hakamäki & Juusela 2007, 2, 9). Tutkimusta siitä, minkä verran varsinaista diakonista toimintaa seurakunnan nuorisotyössä on, ei ole olemassa. Tämä johtunee siitä, että tarkka määritelmä nuorten diakonisesta toiminnasta puuttuu. Nuorten auttamistoimintaa tai diakonista toimintaa on seurakunnissamme vielä vähän. Muun muassa Kanta-

22 22 Espoon ja Sodankylän seurakunnissa on toiminut nuorten diakoniaryhmiä jo 90- luvulla (Myllärniemi 1998, 14; Kinnunen 1998, 23.). Hakamäen ja Juuselan opinnäytetyö on Nuorten kokemuksia diakonisesta Action team kurssista (2007). He tutkivat osallistujien kokemuksia kurssista. Tutkimus koostui kahdesta erilaisesta osasta: Kurssin alussa he kysyivät kyselylomakkeella nuorilta, mitä he esimerkiksi ajattelevat diakoniasta ja lähimmäisyydestä, millaisia ovat heidän kokemukset diakoniasta ja millaisia odotuksia sekä pelkoja heillä on Action team -kurssia kohtaan. Loppukartoituksessa nuorilta kysyttiin mm. mitä uutta he olivat oppineet diakoniasta ja auttamisesta sekä mitä keinoja toteuttaa diakoniaa omassa elämässään nuoret olivat kurssilla löytäneet. Näiden tulosten pohjalta he haastattelivat viittä nuorta loppukartoituslomakkeen kysymysten pohjalta. Hakamäen ja Juuselan (2007) tutkimuksen tuloksena löytyi tieto, että nuoret ovat innostuneita auttamisesta ja he voivat toteuttaa sitä pienimuotoisena omassa arjessaan. Kurssin myötä nuoret löysivät autettavia ympäristössään ja heistä tuli ymmärtäväisempiä sairaita ja heikkoja kohtaan. Hakamäki ja Juusela käyttivät tutkimuksestaan saamaansa kokemusta ja tietoa hyväkseen muokatakseen seuraavaa kurssia. Haposen opinnäytetyössä Tekisin sen vielä kerran (2007) tutkittiin, miten saksalaisnuoret olivat kokeneet työharjoittelun Koulu ja diakonia -projektissa Heidelbergin kaupungissa. Projekti oli toiminut vuodesta 1993 lähtien ja sillä oli vankka pohja tässä saksalaisessa kaupungissa. Tutkimus osoitti, että nuoret kokivat työharjoittelun kehittävän itsetuntoaan. Nuoret ymmärsivät yhteiskuntaa ja sen lainalaisuuksia paremmin projektin myötä, ja työharjoittelulla oli mahdollisesti vaikutuksia tulevaan ammattiin. Huttusen, Tiippanan ja Turpeisen opinnäytetyö Nuoret osallistujina nuorisotyössä (2006) tuo esille sen, että nuoret haluavat olla toimijoina nuorisotyössä. He haluavat vaikuttaa ja olla vastuussa toiminnasta. Kvantitatiivisen tutkimuksen

23 23 avulla tutkijat kokivat saaneensa nuoret pohtimaan osallisuuttaan ja kertomaan nuorisotyön kehitysideoitaan. Tutkimus tehtiin Pieksämäellä ja Varkaudessa. Annalan opinnäytetyö on Nuori Lähimmäinen -lähimmäispalveluprojekti osana isoskoulutusta Roihuvuoren seurakunnassa (2001). Toisen vuoden isoskoulutuslaisia perehdytettiin ja koulutettiin palvelutoimintaan: lähimmäisiksi vanhuksille, lastenhoitoon yksinhuoltajaäideille sekä perheille. Nuoret totesivat toiminnan kasvattavaksi ja hyväksi tavaksi opetella käytännön diakoniaa. Peittolan ja Sulaojan opinnäytetyö on Sanoista tekoihin: nuorten diakonisen toimintaryhmän perustaminen Leppävaaran seurakuntaan (2000). Ryhmään tulemisen perusteina nuoret kertoivat olleen hyvän tekeminen eli halu auttaa muita, ilon jakaminen ja halu tehdä jotain maailman pahuudelle. Toisena motiivina olivat sosiaaliset syyt, kaverit ja yhdessä tekeminen sekä kolmantena motiivina oli se, että toimintaryhmä oli osa seurakunnan toimintaa. Toimintaryhmästä tuli osa Leppävaaran seurakunnan nuorten toimintaa, joten tarvetta tällaiselle ryhmälle tuntuu olevan. Aikaisempien tutkimusten pohjalta voi päätellä, että nuorilta kysytään mielipiteitä ja kokemuksia mitä erilaisimpiin asioihin, myös diakonian ja palvelutoiminnan alueelta. Aiemmissa tutkimuksissa on kartoitettu, mitä mieltä nuoret ovat eri asioista. Sen sijaan tutkimatta on jäänyt millaista toimintaa nuoret haluavat seurakunnan diakoniaan ja palvelutoimintaan. Kysymyksen asettelu on ollut toisin päin, kuten voisiko tällainen toiminta olla kiinnostavaa jne. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten nuori voi vaikuttaa itseään koskevaan toimintaan ja etsitään vastauksia siihen, ovatko nuoret valmiita sitoutumaan ja ottamaan vastuuta toiminnasta.

24 24 3 TUTKIMUSMENETELMÄT 3.1 Metodologinen lähestymistapa Laadullisessa tutkimuksessa selvitetään usein kokemuksellisten ilmaisujen sisältöä. Ilmaisut voivat olla kokemukseen pohjautuvien käsitysten, näkemysten ja ajatusten muodossa. Aineisto kootaan pääsääntöisesti haastattelun avulla, mutta olemassa olevan kirjallisen tai muun materiaalin käyttö on myös mahdollista. Aineiston kokoamisen lisäksi tutkimuksen tekijän tehtävänä on aineiston käsittely. Haastatteluaineisto puretaan kirjoitetuksi tekstiksi, jota käsitellään tutkimuksellisesti. (Eskola & Suoranta 1998, ) Laadullista tutkimusta tehtäessä tutkija ja koottu aineisto ovat vuorovaikutussuhteessa toistensa kanssa (Kiviniemi 2007,74). Tällöin ihminen on tutkimuksessa kahdessa roolissa. Toisaalta hän on aineiston tuottajana sekä tutkimuksen ja analyysin kohteena. Toisaalta ihminen toimii tutkijana, joka tekee selvitystyötään mahdollisimman puolueettomasti. Tutkija itse vaikuttaa tuloksiin sekä aineiston käsittelyyn omalla käsityksellään ja näkökannallaan. Laadullinen tutkimusote sopii tähän tutkimukseen, koska halusin saada nuoret ideoimaan itselleen mielekästä ja sopivaa auttamistoimintaa sekä kartoittaa työntekijöiden ajatukset näistä. Tutkijana minua kiinnostivat nuorten kokemukset ja uuden ideoiminen sekä työntekijöiden asenteet ja mahdollisuudet toteuttaa toimintaa ideoinnin pohjalta. Tutkijan ja aineiston suhdetta luonnehtii fenomenologis-hermeneuttisessa tutkimusperinteessä kysymys tutkijan ennakkokäsityksistä suhteessa aineistoon. Tutkijan taustalla vaikuttavat hyvin monet kysymykset. Näihin kuuluvat mm. elämänhistoria ja ihmiskäsitys, jonka mukaan tutkija elää ja toimii. (Laine 2007, 34.) Elämänhistoriani pääpiirteet esitän lukijalle, mutta en ryhdy sitä erittelemään syvemmin - lukija saa tehdä päätelmänsä vapaasi ilman ennakkoohjausta. Ihmiskäsityksen merkitys korostuu silloin kun kysymyksessä ovat in-

25 25 himilliset kokemukset ja niiden ilmaisut. Tämän vuoksi tutkimuksen tekijän on pidettävä koko tutkimusprosessin ajan mielessään ennakkokäsityksiin liittyvät kysymykset ja käsiteltävä ne hyväksyttävällä ja perustelulla tavalla (Moilanen & Räihä 2007, 51). Haastattelutilanteessa olen toiminut kahdessa roolissa. Toisaalta olen ollut nuorisotyön ammattilainen, joka on työntekijälle kollega ja nuorille edustaa yhtä nuorisotyöntekijää. (Eskola & Vastamäki 2007, ) Tämä tarkoittaa, että olen pyrkinyt kokemukseni perusteella ymmärtämään nuorten maailmaa sisältä päin, kuunnellut heidän puhettaan ja innostanut ja kannustanut heitä ideoimaan. Esillä olevan asian ja nuorten maailman ymmärtäminen on ehdoton edellytys sille, että ryhmähaastattelua pystyy ohjaamaan ja suuntaamaan tutkimusteemojen kannalta hedelmälliseen suuntaan. Objektiivista työskentelyotetta on tukenut se, että haastatellut nuoret eivät ole olleet minulle entuudestaan tuttuja ja se, että kyseisen seurakunnan työkulttuuri tapoineen ja asenteineen ei ole ollut minulle ennakkoon tuttu (Eskola & Suoranta 1998, 17). Tällöin valmiisiin ratkaisu- ja tulkintamalleihin tukeutuminen on pystytty pitämään poissa. Olen toiminut ulkopuolisena tarkkailijana, joka käyttää objektiivia tulkinta- ja toimintamalleja. Samoin työntekijät eivät olleet minulle ennakkoon tuttuja, tapasin heidät ensimmäisen kerran haastatellessani nuorten ryhmiä. Pitkä työura nuorten parissa auttoi minua luomaan luonnollisen haastattelutilanteen. Kokemukseni mukaan nuoria kohtaan arvostava ja luottava asenne parantaa tutkimuksen tulosta. Tässä tutkimuksessa nuorten kokemusmaailma on merkittävä ideoinnin ja uuden luomisen kannalta. Toisena haastattelun kohteena olivat työntekijät ja heidän kokemusmaailmansa. Työntekijöiden kokemus ja suhde nuoriin on merkittävä. (Silverman 2005, ) Haastattelujen ja tulosten tulkinnan ennakkokäsityksiin kuuluu kohdallani se, että edustan kristillistä ihmiskäsitystä. Tämä merkitsee, että pyrin kohtelemaan toista ihmistä kunnioittavasti ja arvostavasti. Varsinkin nuorten ryhmähaastatte-

26 26 lujen toteutuksessa asialla on keskeinen merkitys. Kunnioittava ja arvostava ilmapiiri ja siihen pyrkiminen tukevat nuorten avautumista ja sitä, että he tuovat esille omia, usein varsin henkilökohtaisia ja herkkiä näkemyksiään ja pyrkimyksiään. Avoimuus tukee kunnioitusta ja sen vuoksi kerron haastattelutilanteessa itsestäni, työstäni ja kaikesta muusta, mitä haastateltavat kysyvät. Aineistolähtöisen tutkimusotteen mukaisesti aineistosta pyritään luomaan esiin nousevan käsitteistön avulla, oma rakenteellinen kokonaisuutensa. Kysymyksessä on sisällönanalyysi. Aineisto ryhmitellään yläkäsitteiden avulla laajempiin ilmiöihin, jotka sitten analysoidaan tarkemmin aineistolähtöisesti alakäsitteiden avulla ja samalla pyritään mahdollisimman suureen tarkkuuteen. Tarkkuuden rajana on, että esitettävä asia muodostaa mielekkään kokonaisuuden. Analyysissä aineisto rajataan erilaisiksi ilmiöiksi, jotka kuvataan tarkkaan. Tutkimuskysymysten ulkopuolelle jäävät rajataan tutkimuksen ulkopuolelle. (Tuomi & Sarajärvi 2004, ) Sekä nuoret, että työntekijät saivat kommentoida tuloksiani. Analyysin haasteena on se, että voiko tutkija tulkita tutkittavien sanoja ja toimia. Fenomenologis-hermeneuttisessa tutkimusperinteessä tämä ratkaistaan sillä, että tutkija kirjaa omat ennakkokäsityksensä ilmiöstä ja asiasta ja on tietoinen niistä koko analyysin ajan. (Tuomi & Sarajärvi 2004, ) Tutkija pyrkii säilyttämään ja tavoittamaan tutkittavien näkökulman asiaan. Objektiivinen ote laadullisessa tutkimuksessa on sitä, että tutkija ei sekoita omia asenteitaan ja uskomuksiaan tutkimuksen kohteeseen. Tutkijan asema on laadullisessa tutkimuksessa keskeinen. Tutkijan vapaus on käsitetty siten, että tutkimuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on jouston varaa. Tämä kaikki kerrotaan tutkimuksessa. (Eskola & Suoranta 1998, 16-17, 20; Kiviniemi 2007, 74.) 3.2 Haastattelututkimus Aineistoa voi kerätä laadullisessa tutkimuksessa monella eri tavalla ja useasta näkökulmasta. Haastattelu kuuluu yhtenä muotona laadulliseen tutkimukseen.

27 27 Sen avulla saa mm. tietoa tapahtuneesta, sen tulkinnasta ja mahdollisen toiminnan ideointia (Weiss 1995, 3, 9 11.) Tutkija johdattaa ja ohjaa haastattelua, joka on yhdenlaista keskustelua. Haastattelut voidaan jakaa neljään eri tyyppiluokkaan, jotka ovat strukturoitu haastattelu, puolistrukturoitu haastattelu, teemahaastattelu ja avoin haastattelu. (Eskola & Suoranta 1998, ) Tässä tutkimuksessa käytetään teemahaastattelua, jossa aihe on etukäteen määritelty, mutta tarkkoja kysymyksiä ei ole. Haastattelussa haastateltava pystyy puhumaan vapaamuotoisesti ja avoimesti. Näin haastattelu on haastateltavien puhetta. Teemojen mukainen haastattelu takaa sen, että kaikkien haastateltavien kanssa asiasisällöt pysyvät samoina. Tässä tutkimuksessa käytetään kahta haastattelun muotoa, yksilöhaastattelua ja ryhmähaastattelua. Perinteisesti haastattelussa on paikalla yksi ihminen kerrallaan. Yksilöhaastattelussa luottamus rakentuu tutkijan ja haastateltavan välille pikku hiljaa. Mikäli olisi mahdollista, haastattelu voitaisiin tehdä useammassa osassa. (Weiss 1995, 57, 65.) Tässä tutkimuksessa olen tavannut työntekijät ennen heidän haastatteluaan jo kerran aikaisemmin haastatellessani nuoria. Tutkijan luottamus ja ammatillisuus esitellään työntekijälle ja näin haastattelussa kaksi ammattilaista keskustelee keskenään. Kun haastattelussa on paikalla useampia haastateltavia samanaikaisesti, on kyseessä ryhmähaastattelu. Eskolan ja Suorannan mukaan (1998, 95 96) ryhmähaastattelua käytetään ainakin kahdella eri tavalla. Ensimmäisenä tapana on käyttää pelkästään ryhmähaastattelua yksinään tutkimusvälineenä. Ryhmähaastattelutilanteessa ryhmän jäsenet tukevat toisiaan, ja tilanne ja nauhoitus eivät välttämättä jännitä haastateltavia niin paljon. Tietoa saadaan enemmän ryhmässä, kun voidaan ideoida, muistella, tukea ja rohkaista toista yhdessä. Toisena tapana on käyttää ensin yksilöhaastattelua ja toisessa haastattelussa haastatella samoja henkilöitä ryhmänä. Tällä tavalla voidaan saada uutta tietoa, kun haastateltaville annetaan palautetta yksilöhaastattelusta. Tässä tutkimuksessa on käytössä ryhmähaastattelu nuorille ja yksilöhaastattelu työntekijöille.

28 28 Nuoret saadaan ideoimaan vapaasti ryhmänä ja innostetaan heitä kehittämään uutta toimintamallia, varsinkin kun heitä yhdistää seurakunnan toimintaan osallistuminen. (Eskola & Suoranta 1998, ) Ryhmähaastattelu kuuluu ns. teemahaastattelun eli puolistrukturoidun mallin piiriin. Tietyt ennalta määritellyt aiheet tukevat haastattelutilannetta. Tiedonkeruumuotona ryhmähaastattelu on tehokas, koska siinä saadaan usealta haastateltavalta tietoa samanaikaisesti. Tätä on hyvä käyttää tilanteissa, joissa haastateltavat ovat arkoja tai jännittävät muuten haastattelutilannetta. Ryhmän jäsenet tukevat toisiaan haastattelun edetessä, ja näin ryhmästä on mahdollista saada hyvä ja innovatiivinen haastatteluaineisto. (Hirsjärvi ym. 2005, ; Tuomi & Sarajärvi 2004, ) Ryhmähaastattelun käyttäminen tuo ainakin kaksi etua yksilöhaastatteluun nähden. Ensinnäkin ryhmän kontrolli lisääntyy ja haastattelijan rooli pienenee. Toiseksi yhdessä haastattelussa saadaan useiden ihmisten mielipiteet lyhyessä ajassa esille. Sopivana haastateltavan ryhmän kokona pidetään 4 8 henkeä. Ryhmän on hyvä olla melko homogeeninen, jotta yhteinen ymmärrys esimerkiksi keskustelun seuraamiseen on olemassa. Ryhmähaastattelun tavoitteena on vapaamuotoisen keskustelutilanteen luominen. Haasteen ryhmäkeskustelulle tuo ryhmän kokoaminen, haastattelutilanteen nauhoittaminen ja litteroiminen. (Eskola & Suoranta 1998, 97 98; Alasuutari 1999, 155.) Tämän tutkimuksen nuorten haastatteluissa he sanoivat etunimensä ennen puheenvuoroaan, litteroinnin helpottamiseksi. Paanasen ja Tuomisen mukaan (2002, 67) toimivan ryhmän tuntomerkkejä ovat seuraavat asiat: 1. Ryhmän ilmapiiri on epävirallisen mukava ja rentoutunut. Jännitystä ja ikävystymistä ei esiinny. 2. Keskustelu on vilkasta ja jokainen osallistuu keskusteluun, mutta siitä huolimatta pysytään aiheessa (ainakin enimmäkseen). 3. Ryhmän jäsenet kuuntelevat toisiaan ja uskaltavat esittää omia ideoitaan.

29 29 4. Ryhmän jäsenet uskaltavat olla eri mieltä, mutta se ei estä tekemästä yhteistyötä. 5. Jos arvostelua esiintyy, se kohdistuu ryhmän toimintaan kokonaisuutena, ei yksittäiseen ryhmän jäseneen. 6. Ryhmänohjaaja ei määräile ryhmää, eri tilanteissa eri jäsenet voivat toimia johtajina. 7. Ryhmän ratkaisuista keskustellaan, kunnes löydetään paras ratkaisu. Pyrin tällaiseen ryhmän toimintaan ja ilmapiiriin haastatteluni avulla. Dialogisessa tutkimusotteessa tutkijalla on suora ja persoonallinen, omaelämänkerrallinen yhteys tutkittavaan asiaan. Dialogisessa tutkimusotteessa tutkija on osa ryhmää ja yksi keskusteluun osallistujista. Haastattelu sujuu kysymys vastaus -mallin sijasta kuuntelu puhe -mallilla. Tässä on tärkeänä osana tutkijan kuuntelutaito. Dialogisessa tutkimusotteessa tutkija voi tuoda haastattelussa esiin omat ajatuksensa ja odotuksensa tuloksista. (Tuomi & Sarajärvi 2004, ) Ryhmähaastattelu on haasteellinen tutkimuksen tekijälle. Kokemukseni ryhmän toiminnan seuraamisesta ja tarkkailemisesta auttavat tässä. 3.3 BIKVA-malli Tanskalainen Hanne Krogstrup (2004) on kehittänyt asiakaslähtöisen haastattelumallin arvioimaan ja sitä kautta kehittämään sosiaalityötä. BIKVA tulee tanskankielisistä sanoista Brugerinddragelse I KVAlitetsvurdering eli asiakkaiden osallisuus laadunvarmistajana (Krogstrup 2004, 7). Pohjaideana tässä on jo 1930-luvulla Yhdysvalloista levinnyt malli kysyä asiakkailta, mitä he toivovat heihin kohdistuvalta työltä (Hänninen ym. 2007, 9). Tässä tutkimuksessa asiakkaina ovat nuoret, jotka toimivat seurakunnassa oman rippikoulunsa käynnin jälkeen. Nuoret ovat oman elämänsä ja tilanteensa asiantuntijoita. He haluavat olla vaikuttamassa nuorille suunnatun toiminnan suunnittelussa ja itse toiminnassa. Suomessa nuorisolaki velvoittaa kuuntelemaan nuorten mielipiteitä ja ajatuksia

30 30 sekä kritiikkiä toimintaa kohtaan. BIKVA-mallin mukaisesti nuoret arvioivat seurakunnan nuorten toimintaa ja ideoivat itselleen sopivaa työskentelymallia. Tässä tutkimuksessa ideointi liittyy auttamis- ja palvelutoimintaan eli diakoniseen toimintaan. Nuoret voivat oikeasti vaikuttaa siihen, mitä heidän kanssaan tehdään. (Krogstrup 2004, 8.) BIKVA-mallia on käytetty laadullisen tutkimuksen osana, lähinnä haastattelututkimuksessa. Paras tieto nuorilta Krogstrupin (2004, 11 12) mukaan tulee ryhmähaastattelussa. Hänen mukaan paras tieto saadaan, kun nuoret itse arvioivat, mitä toimintoja he itselleen toivovat. Hännisen ym. (2004, 24) mukaan BIKVA-mallia käytettäessä haastattelijan tulee pyrkiä olemaan empaattinen ja herkkä, hänen tulee kuulla oikeita asioita ja olla objektiivinen sekä osoittaa aitoa kiinnostusta haastateltaviin ja heidän mielipiteisiinsä. Nuorten mielipiteet saadaan esille avoimen ryhmähaastattelun avulla. BIKVAmalliin vaikuttaa kaksikehäinen oppiminen, jolloin organisaatio (tässä seurakunta) voi avoimesti ottaa huomioon nuorten äänen ja mielipiteen (Krogstrup 2004, 13). Kirkon nuorisotyön strategian 2010 mukaan nuoruuteen luonnollisena asiana kuuluu etsiminen ja kyseleminen, ja työntekijöiden tulee rohkaista nuoria tähän. Samoin kuulluksi tuleminen ja tasavertainen keskustelu aikuisten kanssa on yksi tavoitteista. (JER 2004, 21, 22.) Oppimista tapahtuu, kun nuorten haastattelun tulokset esitellään työntekijälle ja hän arvioi niitä pohtien samalla, olisiko joku idea otettavissa suoraan toimintaan. Työntekijät saavat tutkijalta mallin, että nuoria pystyy käyttämään työn arvioijina sekä kehittäjinä. Haastattelija on neutraali henkilö esittelemään arvioimatta nuorten kritiikin ja ideat työntekijälle. BIKVA-mallin prosessissa merkittävin on nuorten ryhmähaastattelu ja sen tuotos. (Krogstrup 2004, 13; Hänninen ym. 2004, 25.) BIKVA-mallissa on neljä vaihetta. Ensimmäinen vaihe on ryhmähaastattelu. Tässä tutkimuksessa ryhmät ovat nuorten ryhmiä, joilta kerätään ideoita oman kokemuksen ja tiedon pohjalta. Toisena vaiheena on nuorten ideoinnin esittely

31 31 työntekijälle ja yksilöhaastattelu. BIKVA-mallin kolmas ja neljäs vaihe on saattaa tiedoksi esimiehelle ja päättäville elimille haastatteluissa esille tulleita asioita, jotka kuuluvat esim. rakenteiden muuttamiseen, työn organisointiin, työpaikkakulttuuriin tai muuhun vastaavaan. (Krogstrup 2004, 15, 22.) Nuorten mielipiteisiin vaikuttaa työntekijän läsnäolo. He vastaavat työntekijän toiveiden ja odotusten mukaisesti ja oma aito mielipide saattaa jäädä takaalalle. Ryhmän jäsenet tukevat toisiaan haastattelun edetessä ja näin ryhmässä on mahdollista saada hyvä ja innovatiivinen haastatteluaineisto. Toisaalta mikäli ryhmä päättää, että haastattelija ei ole heille mieleinen tai tilanteessa on jotakin epämääräistä, silloin ei nosteta esiin esimerkiksi ikäviä asioita. Erityisen hyvä on käyttää ryhmähaastattelua, kun pyritään selvittämään ryhmän arvoja ja näkemyksiä. (Hirsjärvi ym. 2005, ; Tuomi & Sarajärvi 2004, ) Tässä tutkimuksessa käytetään mukaillen BIKVA-mallin kahta ensimmäistä vaihetta ja työntekijöitä kehotetaan esittelemään tutkimuksen tuloksia omassa seurakunnassa eteenpäin. Nuorten ryhmiä haastatellaan ilman työntekijän läsnäoloa, jotta saadaan aitoja ja itsenäisiä nuorten vastauksia ja ideointeja.

32 32 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 4.1 Tutkimusseurakuntien valinta Tähän tutkimukseen valittiin seurakunnat Nuorten Keskuksen nuorten diakoniakasvatushankkeen piiristä, johon kuuluu 11 seurakuntaa. Syksyllä 2007 diakoniakasvatushankkeen projektikoordinaattori Tarja Liljendal esitteli tutkimushanketta seurakuntien tapaamisessa, jossa hän tarjosi seurakunnille mahdollisuutta osallistua tutkimukseen. Seurakuntien valinnassa pyrittiin ottamaan huomioon alueellisuus, seurakunnan koko ja nuorten ikäryhmien laaja-alaisuus. Ilmoittautujien joukosta tutkimukseen valittiin projektikoordinaattorin kanssa neljä seurakuntaa. Hankkeen seurakuntien työntekijöiden kanssa sovittiin, ettei tutkimuksessa mainita siihen osallistuneita seurakuntia nimeltä. Tutkimuksen kannalta on merkittävämpää se, että tutkimukseen osallistuu eri-ikäisiä nuoria, joilta voidaan saada hyvinkin erilaista tietoa ja mielipiteitä. Tässä tutkimuksessa ei pyritä yleistämään tuloksia, kuten laadullisessa tutkimuksessa on tapana, vaan saamaan käyttökelpoisia toimintaideoita. Yksi näistä seurakunnista joutui perumaan haastattelun kolme päivää ennen sovittua haastattelua. Saatuani tämä tiedon, etsin tilalle kaksi seurakuntaa, joista toinen kuuluu diakoniakasvatushankkeen seurakuntiin ja toinen seurakunta on tutkimuksen kannalta alueellisesti merkittävä. Valitsin diakoniakasvatushankkeessa olevia seurakuntia mukaan haastatteluun nähdäkseni, onko projektilla ollut nuorisotyön kannalta merkittävyyttä. Haastatteluun mukaan tulevista seurakunnista yksi on pieni, alle jäsenen seurakunta, yksi noin jäsenen seurakunta, yksi noin jäsenen seurakunta, yksi yli jäsenen seurakunta (seurakunnan yksi alue, jäsenmäärä keskimäärin ) ja yksi ryhmä on erään seurakuntayhtymän, yhteisen seurakuntatyön vapaaehtoisjoukko. Pyrin ottamaan huomioon seurakuntien maantieteellisen sijoittumisen. Hain yhden seurakunnan itäisestä, läntisestä, keskisestä, eteläisestä ja pohjoisesta Suomesta. Tällä tavalla tutkimus kattaa

33 33 suurimman osan Suomen seurakunnista sekä koon, että sijainnin mukaan. Tämä antaa kattavan kuvan seurakuntien nuorten toiminnasta ja heidän mahdollisuuksistaan vaikuttaa omaan toimintaansa. Erikokoiset seurakunnat antavat kuvan mitä nuoret ajattelevat eri puolilla Suomea. Tätä tietoa voidaan soveltaa kaikkien seurakuntien nuorten toimintaan. 4.2 Tutkimusaineisto Tässä tutkimuksessa on kaksi erilaista aineistoa. Ensimmäisenä aineistona on viiden nuorten ryhmän haastattelu. Toisena aineistona ovat näiden nuorten parissa toimivien nuorisotyöntekijöiden haastattelut, yksi kustakin seurakunnasta. Laadullisessa tutkimuksessa esitetään poikkeuksetta kysymys, että mikä on aineiston koko? Tätä vertaillaan edustavuuteen ja yleistettävyyteen ja näin puhutaan, että aineisto on harkittu näyte koko aineistosta. Aineistossa ei pyritä tilastolliseen yleistettävyyteen, vaan jonkin ilmiön tai tapahtuman kuvaamiseen. Laadullisessa tutkimuksessa aineiston koolla ei ole vaikutusta tutkimuksen onnistumiseen. Toisaalta aineiston määrän määrittelee tutkimus, kun sitä on aiheen kannalta riittävä määrä. (Eskola & Suoranta 1998, ) Nuorten ryhmähaastattelu toteutettiin viidessä seurakunnassa. Yhdessä seurakunnassa haastateltavien määrä oli neljä ja kaikissa muissa viisi. Haastatelluista nuorista 17 oli naispuolisia ja 7 miespuolisia. Haastateltavien naispuolisten nuorten ikähaarukka oli vuotta ja miespuolisten vuotta. Haastateltavista kuusi oli 15-, 16- ja 17-vuotiaita ja yksi henkilö edustettuna ikäryhmiä 18, 19, 22, 25, 26 ja 27 vuotta (TAULUKKO 1). Pyrin saamaan kuhunkin ryhmään kumpaakin sukupuolta, mutta kahdessa seurakunnassa tämä ei onnistunut. Toisessa näistä seurakunnista kokoontuvassa ryhmässä ei ollut lainkaan miespuolista nuorta ja toisen seurakunnan haastateltavassa isosryhmässä oli yksi miespuolinen nuori, joka ei ehtinyt haastatteluun paikalle, joten tämän vuoksi ryhmässä oli ainoastaan neljä haastateltavaa.

34 34 Haastateltujen nuorten ikäjakauma Ikä 15v. 16v. 17v. 18v. 19v. 22v. 25v. 26v. 27v. YHT miespuoliset naispuoliset YHT TAULUKKO 1: Haastateltujen nuorten ikäjakauma. Ryhmähaastattelut toteutettiin 4 5 hengen ryhmissä (TAULUKKO 2). Tämän on havaittu olevan tehokkain ryhmän koko keskustelun seuraamiselle ja ideoiden saamiselle (Krogstrup 2004, 18). Keskustelu tapahtui nuorille tutussa ympäristössä, jolloin se toi turvallisuutta tilanteeseen (Weiss 1995, 58). Krogstrupin (2004, 26) mukaan vieras haastattelija on haastattelutilanteessa hyvä. Nuoret eivät tienneet odotuksiani haastattelusta ja näin sain heidän näköisiään vastauksia. Tämä on tutkimuksen kannalta tärkeää. Keskustelussa auttoi se, että nuoret tunsivat toisensa ennakolta ja he olivat itse saaneet päättää tutkimukseen osallistumisestaan. Nuorten ajatuksiin vaikutti mahdollisesti myös se, kuinka kauan he olivat toimineet seurakunnassa (Eskola & Vastamäki 2001, 27 28). Nuorten sukupuolijakauma ryhmä1 ryhmä2 ryhmä3 ryhmä4 ryhmä5 Miespuoliset Naispuoliset YHT TAULUKKO 2: Nuorten sukupuolijakauma. Haastattelut tehtiin välisenä aikana. Kävin haastattelemassa nuoret ja työntekijät eri kerroilla, jotta ehdin litteroimaan ja sulattelemaan haastatteluaineistoa haastattelujen välillä. Poikkeuksena tästä oli yksi haastattelu, joka sovittiin sekä nuorten ryhmän kanssa että työntekijän kanssa samalle päivälle. Kuuntelin nuorten haastattelun ja kirjoitin heidän kommenttinsa ranskalaisilla viivoilla ylös, jotta voin esitellä ne työntekijän haastattelussa. Haastattelujen

35 35 välillä oli ruokatauko sekä puolen tunnin nauhoituksen kuuntelutauko. Syynä siihen, että haastattelut olivat samana päivänä, oli matkan pituus ja aikataulujen sovittaminen. Haastattelujen ilmapiiri vaihteli innostuneesta hieman apaattiseen riippumatta siitä, olivatko nuoret kuulleet haastattelusta etukäteen vai eivät. Innokkaimpia osallistujia olivat vanhimmat haastatteluun osallistuvat nuoret. Kaikissa nuorten ryhmissä oli vähintään kaksi aktiivista keskustelijaa ja innostajaa. Haastattelut olivat nuorille tutuissa tiloissa, nuorisotalolla ja -tiloissa, seurakuntakodilla ja leirikeskuksessa. Yksi haastattelu oli rippikoulun leiriosan aikana, yksi rippikoulun suunnittelukokouksessa, yksi osana nuorteniltaa ja kaksi nuorten muun kokoontumisen päätteeksi. Oletin nuorten apaattisuuden johtuvan väsymyksestä, tilanteen jännittävyydestä sekä siitä, että nuoret kokivat, ettei heillä ole riittävästi tietoa ja kokemusta ideoida auttamistoimintaa. Tilanne oli sama koko haastattelun ajan. Työntekijöiden haastattelut Esittelin nuorten haastattelutulokset työntekijöille ja haastattelin heitä nuorten haastatteluissa nostamien teemojen pohjalta. Krogstrup (2004, 27) sanoo, että työntekijät saattavat suhtautua varauksin nuorten osallistamiseen. Tähän keskusteluun on hänen mukaansa hyvä ottaa mukaan työntekijän arvot ja ihmisnäkemys. Samoin Kirkon nuorisotyön strategiassa kannustetaan työntekijöitä oppimaan nuorilta ja suhtautumaan avoimesti kaikkiin lapsiin ja nuoriin. Mainitaan myös toteutuva osallisuus joka tukee kasvua (JER 2004, 9 10). Kristillinen ihmiskäsitys, toisen kunnioittaminen ja arvostaminen ovat työntekijällä toiminnan pohjana, eli sen mukaan jokainen ihminen on Jumalan luoma ja rakastama. Nuorten Keskuksen visio 2010 tukee nuorten kanssa työskenteleviä kirkon työntekijöitä ja vapaaehtoisia. (NK 2003, 5.)

36 36 Työntekijöiden työssäoloaika valmistumisen jälkeen Työntekijät Työ1 Työ2 Työ3 Työ4 Työ5 Vuodet 9v. 4v. 2,5v. 4v. 3,5v. TAULUKKO 3: Työntekijöiden työssäoloaika. Työntekijät olivat kaikki naispuolisia. He olivat olleet yhtä työntekijää lukuun ottamatta seurakuntatyössä alle viisi vuotta (TAULUKKO 3). Yksi työntekijä oli ollut nykyisessä työpaikassaan viisi vuotta ja opiskelujen päätyttyä yhteensä yhdeksän vuotta. Haastatelluista kolme oli ensimmäisessä vakituisessa virassa, yksi oli toisessa virassaan ja yksi toimi tällä hetkellä viransijaisena. Koulutustaustaltaan yksi haastateltava oli Nuorisotyönohjaaja ja neljä haastateltavaa oli Sosionomi amk-koulutuksen käyneitä. Haastattelujen ilmapiiri oli innostava ja työntekijät halusivat kuulla, mitä nuoret olivat saaneet aikaan ideoinnissa. Kaksi työntekijää epäili itseään ja ajatustensa merkittävyyttä tutkimuksen kannalta ennen haastattelun aloittamista. Haastatteluista kaksi pidettiin leirikeskuksessa, yksi työntekijän toimistossa ja kaksi pidettiin rippikoululuokassa. Yksi haastateltavista haastateltiin kotipaikkansa ulkopuolella hänen ollessaan koulutuksessa. 4.3 Tutkimuksen kulku Helmikuussa 2008 päätettiin seurakunnista, jotka osallistuvat tutkimukseen. Sain tutkimuksen piiriin kuuluvien seurakuntien nuorisotyöntekijöiden nimet ja yhteystiedot Tarja Liljendahlilta sähköpostiviestinä Otin yhteyttä seurakuntiin puhelimitse Sain ensimmäisellä soittokierroksella yhden työntekijän kiinni, muille jätin soittopyynnöt. Tämän työntekijän toiveesta kirjoitin paperille lyhyesti tutkimukseni tavoitteista ja tarkoituksesta, jotta hän voi kertoa asiasta nuorille (LIITE 1). Tätä paperia hyödynsin kaikkien seurakuntien kohdalla ja lähetin sen työntekijöille sähköpostilla välittömästi ensimmäisen puhelun jälkeen. Seuraava työntekijä vastasi soittopyyntööni vielä samana päivänä. Kerroin hänelle tutkimuksesta ja hän lupasi palata asiaan keskusteltuaan tästä työtiimis-

37 37 sään. Myöhemmin hän palasi asiaan ja saimme sovittua nuorten haastattelupäivän, joka sitten peruuntui kolme päivää ennen sovittua haastattelua. Hän oli halunnut itse kertoa tutkimuksesta nuorille, mutta sairastumisen sekä käytännönjärjestelyjen ongelmallisuuden vuoksi haastattelu peruttiin. Otin yhteyttä toiseen samalla alueella olevaan seurakuntaan samana päivänä. Sain sovittua, että voin haastatella nuoria heidän nuorteniltansa yhteydessä. Nuorille ei pystytty kertomaan tästä etukäteen, koska ensimmäisen puhelun ja haastattelun välillä oli ainoastaan kolme päivää. Seuraava sovittu haastattelu järjestyi erään jo sovitun kokoontumisen yhteyteen huhtikuussa. Paikan päällä kysyttiin nuorilta halukkuutta osallistua haastatteluun. Tämän haastattelun nuoret olivat kaikki yli 18-vuotiaita. Nuoret olivat innokkaita osallistumaan haastatteluun, ja yksi heistä kysyi haastattelun jälkeen, milloin työtäni voisi lukea ja missä. Kävin haastattelemassa yhden työntekijän hänen ollessaan koulutuksessa. Haastattelun ilmapiiri oli innostunut ja myönteinen. Työntekijä oli hämmästynyt nuorten ajatuksista. Päiväkirjassani lukee hän tuntui menevän sanattomaksi nuorten hienoista ajatuksista. Vertaistuki herätti miettimään sen vahvistamista esim. isoskoulutuksessa ja rippikoulussa. Eräs työntekijä oli jäänyt sairauslomalle juuri silloin, kun otin seurakuntaan ensimmäisen kerran yhteyttä maaliskuussa. Keskustelin pariin otteeseen sijaisen kanssa ja alustavasti sovimme, että menen sinne haastattelemaan, kunhan hän pääsee ensin tutuksi työnsä kanssa. Lopulta häneltä tuli viesti, että minun tulee odottaa vakituisen työntekijän palaamista töihin ja sopia hänen kanssaan haastattelusta. Tämä vakituinen nuorisotyöntekijä soitti minulle toukokuun puolivälissä ja sovimme, että menen haastattelemaan isosryhmää ja häntä heidän rippikoulun leiriosalle kesäkuussa. Sopimus tämän seurakunnan sijaistyöntekijän kanssa oli epävarmaa, joten otin yhteyttä toukokuun alkupuolella erääseen toiseen diakoniakasvatushankkeen seurakuntaan, jotta minulla olisi ainakin nuo neljä haastateltavaa seurakuntaa.

38 38 Työntekijä oli heti innostuneesti asiassa mukana. Sovin hänen kanssaan ensimmäisen puhelun aikana, että haastattelen erään rippikoulun isosia, rippikoulun leirijakson suunnittelupäivänä kesäkuussa. Käytin nuorten ryhmähaastatteluun keskimäärin 30 minuuttia aikaa. Kaikkiaan nuorten haastatteluja kertyi 150 minuuttia. Tässä ajassa kaikki ryhmän jäsenet saivat ideoida ja tuoda oman mielipiteensä esiin. Litteroitua tekstiä tuli 51 sivua fonttikoolla 12, rivivälillä 1,5. Työntekijöiden yksilöhaastattelut kestivät keskimäärin 21 minuuttia. Työntekijöiden haastatteluja kertyi 127 minuuttia. Litteroituna tekstinä sitä tuli 50 sivua, fonttikoolla 12 ja 1,5 rivivälillä. Aloitin haastattelujen litteroinnin välittömästi ensimmäisen haastattelun jälkeen huhtikuussa. Viimeinen litterointi kirjoitettiin juhannuksen jälkeen kesäkuussa Litteroin nuorilta saadun aineiston ja tulkitsin sitä sisällönanalyysiä käyttäen. Tämän raakamateriaalin kanssa menin esittelemään tuloksia työntekijälle ja haastattelin häntä esille tulevista teemoista. Työntekijöiden haastatteluaineisto myös litteroitiin ja analysoitiin. Analyysivaiheessa vertailin näitä haastattelutuloksia ja katsoin, ovatko työntekijät ottaneet huomioon nuorten toiveita toiminnasta ja ovatko he valmiita kuulemaan nuorten mielipiteitä jatkossa ja suunnittelemaan toimintaa nuorille tämän mukaisesti. Litteroinnin yhteydessä tein jokaiselle ryhmälle oman tiedostonsa ja koodasin haastateltavat koodein, naispuoliset esittäytymisjärjestyksessä T1 T17 ja miespuoliset samoin perustein P1 P7. Nais- ja miespuolisten nuorten koodauksen eteen laitoin työntekijän järjestysnumeron, jolloin pystytään yhdistämään työntekijän ja nuorten haastattelut. Työntekijät koodasin Työ1 Työ5. Poistin maininnat seurakunnasta, samoin poistin maininnat työkavereiden nimistä ja muut tiedot, joista voisi saada selville henkilöiden tai paikkakunnan nimiä. Itseni merkitsin E-kirjaimella. Luin litteroidut aineistot läpi useaan kertaan. Nuorten litteroidusta materiaalista merkitsin korostusvärillä heidän esille nostamia ajatuksia ja ideoita auttamistoiminnasta. Työntekijöiden aineistossa merkitsin sekä heidän kommenttejaan

39 39 nuorten ideointiin että heidän pohdintaansa työn suunnittelusta ja jatkotoimenpiteistä. Kokosin nämä kaksi aineistoa yhteen tiedostoon ryhmitellen ne eri otsikoiden alle aihepiireittäin. Yksi koski työtä vanhusten parissa, toinen auttamistoimintaa muissa ryhmissä, kolmas toimintaa vertaisryhmässä ja neljäs sitä, mihin nuoret olisivat valmiita sitoutumaan. Ensiksi kokosin nuorten ajatukset ja työntekijöiden kommentit saman otsakkeen alle. Tämä ei toiminut kaikkien esille nousseiden asioiden käsittelyyn. Päädyin jakamaan ja analysoimaan nuorten ja työntekijöiden haastattelut erikseen. Kävin haastatteluissa nousseet asiat läpi tutkimuskysymysten kautta. Tutkimuskysymykset ja tavoitteet muokkautuivat tässä vaiheessa aineistosta esille nousseiden kysymysten mukaiseksi (Eskola & Suoranta 1998, 16). Samalla otsikointi selkiytyi ja muokkautui enemmän haastattelujen tulosten näköiseksi. 4.4 Tutkimuksen luotettavuus Tutkimus ei ole valmis, ennen kuin tutkimuksesta saadut tulokset on arvioitu eli tulkittu. Tämä selkiyttää aineistosta esiin nousseita asioita ja merkityksiä. Tässä yhteydessä arvioidaan myös haastattelijan ja haastateltavien välistä suhdetta ja kielenkäyttöä. Tulkintaa ja arviointia tekee myös lukija. Tutkijan tulee ottaa tulosten arvioinnissa huomioon nämä eri tulkinnat ja kirjoittaa arviointia useasta eri näkökulmasta. Hän pyrkii etsimään aineistosta myös synteesejä, jotka antavat vastauksia tutkimuskysymyksiin. (Hirsjärvi ym. 2005, ) Laadullisen tutkimuksen luotettavuuteen tulee kiinnittää huomiota. Tähän auttaa se, että tutkimuksen kaikki vaiheet on esitelty. Haastatteluolosuhteet, -ympäristö ja mahdolliset häiriötekijät sekä haastatteluun käytetty aika ja haastattelijan oma arvio tilanteesta ja itsestään haastattelijana on mainittava tutkimuksessa. Aineiston käsittely ja sisällönanalyysilla saadut luokitteluperusteet pitää tuoda lukijan arvioitavaksi. Samalla tavalla tulee tehdä tutkijan tulkinnoille, ne tulee perustella ja kirjoittaa esille, miksi juuri tähän ratkaisuun on päädytty. (Hirsjärvi ym. 2005, ; Silverman 2005, 231, 248.)

40 40 Mitä tällaisella tutkimuksella saadaan aikaan ja mitä tutkittavalle siitä jää itselleen? Eskolan ja Vastamäen (2001, 25) mukaan tutkittavalle annetaan mahdollisuus kertoa mielipiteensä, ja hän saa äänensä kuuluviin ja voi siten vaikuttaa asioiden kulkuun. Tämä tuli tässä tutkimuksessa esille hyvin. Jokainen haastattelu oli erilainen ja asioita käsiteltiin eri järjestyksessä ja eri tavoin. Nuorilla oli mahdollisuus kertoa itselleen merkittäviä ja tärkeitä asioita. Tämän tutkimuksen kannalta oli tärkeää, että ainakin kirkkoherra on tietoinen tutkimuksen tekemisestä. Häntä ja nuorisotyöntekijää pidetään tietoisina tutkimuksen kulusta. Samoin nuorille esitellään haastattelusta saatu tulos ja heillä on mahdollisuus kommentoida tuloksia. Mahdollisimman avoin tutkimusympäristö tuo parhaimman tuloksen tutkimuksesta. Tutkimustulosten esittely esimiehelle ja hallinnolle voi saada aikaan myös uusia näkökulmia työn suunnitteluun ja organisointiin. Muita seurakunnan työntekijöitä ei pidä jättää ulkopuolisiksi tuloksista. (Krogstrup 2004, 22, 23.) Tutkimuksen eettiset kysymykset ovat merkittävässä asemassa tutkimuksessa. Tutkija tekee monenlaisia valintoja tutkimuksen edetessä. Mikäli hän avoimesti kertoo erilaisista ratkaisuistaan ja tiedostaa nämä, niin hän tekee eettistä tutkimusta. Tämä voidaan jakaa kahteen osaan, tiedon hankinnan ja tiedon käytön etiikkaan. Metodologian kannalta merkittävämpää on tiedon hankinnan etiikka. Tutkimusta tehdessä kunnioitetaan ihmisarvoa eli tutkittavaa ei loukata. Yhtenä merkittävänä kysymyksenä Eskolan ja Suorannan mukaan (1998, 56) on selvittää se, mitä hyötyä tai haittaa tutkimuksesta on tutkittaville ja miten turvataan heidän yksityisyytensä ja luottamuksellisuutensa. Tutkimukseen osallistuminen tulee olla aina vapaaehtoista. (Eskola & Suoranta 1998, ) Tässä tutkimuksessa osa nuorista sai etukäteen tietoa tutkimuksesta nuorisotyöntekijältään. Osa nuorista innostettiin mukaan tutkimushetkellä. Kaikille nuorille tähdennettiin se, että mikäli he ovat alle 18-vuotiaita, heidän tulee ilmoittaa vanhemmilleen osallisuudestaan tutkimukseen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006). Mikäli he eivät ole tehneet sitä ennen tutkimusta, heidän tulee tehdä se tutkimuksen jälkeen. Mikäli joku vanhemmista ei anna tutkimukselle suostumus-

41 41 taan, nuori ottaa yhteyttä omaan työntekijäänsä, joka kertoo minulle tiedon. Olin ennen haastattelua luvannut poistaa tällaisessa tapauksessa nuoren kommentit haastattelusta. Yhtään kieltäytymistä haastatteluun ei tullut. Ennen nuorten ryhmähaastattelun alkamista esittelin itseni ryhmälle. Annoin ryhmälle kehotuksen kysyä minulta, mitä he haluaisivat tietää minusta ennen haastattelutilanteen alkamista. Kaikki ryhmät nostivat ensimmäiseksi kysymykseksi sen, mitä opiskelen ja miksi teen tutkimusta. Samoin heitä kiinnosti minun työni nuorten parissa. Toin nämä mielelläni esille, jotta olisin heille turvallinen ja hieman tutumpi henkilö ennen nauhoituksen aloittamista. Kerroin heille koulutustaustani ja sen mitä työtä teen. Näin ilmaisin heille tietäväni nuorista ja seurakunnallisesta nuorisotyöstä käytännössä. Samoin mainitsin sen, että pidän rippikouluja. Työntekijöitä haastateltaessa kerroin nuorten ajatuksia, ideoita ja kommentteja siten, että työntekijä ei saanut tietoonsa kuka ryhmästä ajatteli kyseisellä tavalla. Nuorten anonymiteetti säilyi, työntekijä toki tiesi keitä ryhmässä oli ollut, mutta ei saanut tietää, kuka sanoi mitäkin. Työntekijät keskittyivät omissa vastauksissaan toiminnan sisältöihin ja mahdollisuuteen muokata toimintaa tulevaisuudessa nuorten toiveiden mukaisesti.

42 42 5 TUTKIMUSTULOKSET Ensin tarkastelen nuorten haastatteluja. Toiseksi kerron, miten nuoret kokevat itseään autettavan ongelmatilanteissa ja kolmanneksi esittelen ne toimintamuodot, johon nuoret ovat valmiita sitoutumaan. Tämän jälkeen esittelen tutkimuksessa esille tulleita ideoita ja ajatuksia, jotka eivät liity tutkimuskysymyksiin, mutta jotka ovat tutkimuksen kannalta merkittäviä. Toisena osana kerron työntekijöiden ajatuksia nuorten ideoinnista ja heidän kommenttinsa tutkimuskysymysten asiaan BIKVA-mallin mukaisesti. 5.1 Nuorten haastattelut Nuoret ovat valmiita osallistumaan auttamistoimintaan. Aineistosta nousi esille erilaisia auttamistoiminnan muotoja: työ vanhusten parissa, työ vertaisryhmän parissa ja työ eri-ikäisten ihmisten parissa. Kuuntelun merkitys korostui kaikkien ryhmien kanssa tehtävässä työssä. Nuorille on merkittävää, että auttamistoiminta tehdään ryhmänä ja että työntekijä pyytää mukaan toimintaan Auttamistoiminta vanhusten parissa Esittäessäni avoimen kysymyksen, millaista auttamistoimintaa nuoret toivovat, että seurakunnassa on heidän ikäisilleen. He nostivat ensimmäisenä asiana esille vanhusten auttamisen, tämä halu nousi selkeästi esille jokaisessa haastatteluryhmässä. Tästä pääsimme ideoimaan, millaista tuo toiminta voisi olla ja miten nuoret itse ovat valmiita toimimaan. Raha-automaattiyhdistys julkaisi tuloksia Suomalaiset auttajina -kansalaiskyselystä. Pessin (2008, 4) tutkimuksen mukaan nuoret ovat erityisesti valmiita auttamaan tuntemattomia ihmisiä. Kansalaiskyselyyn vastanneet nuoret eivät olleet valmiita auttamaan vanhuksia (Pessi 2008, 11). Tämä tutkimus kuitenkin osoittaa, että ainakin seurakunnan piirissä toimivat nuoret kokevat mahdollisuuden osallistua vanhustyö-

43 43 hön erittäin merkittäväksi auttamistoiminnaksi itselleen. He ovat valmiita sitoutumaan toimintaan ja käymään itse vanhusten luona. Nuoret kokivat merkittävänä sen, että vanhuksilta itseltään kysytään, mitä he toivovat yhteisiltä tapaamisilta. Näin laaja auttamishalu, erityisesti vanhusten parissa hämmästytti, vaikka tutkimukset tukevat sitä. Ekana mikä mulle tuli mieleen olis auttaa vanhuksia, olis hyväkin, vaikka jotain vanhainkoteja, käydä jotakin juttuja niiden kanssa tai lukemista tai jotain, ne on kauheen yksinäisiä ja sitte ku vois miettiä, et isoset ottais osaa johonkin. 5-T9. Joo siis jotain vanhusta avustamassa, toimintaa vois kehittää johonkin suuntaan. 4-P7. Hakamäen ja Juuselan (2007, 52) tutkimus nosti esille nuorten huolen vanhuksista ja sen, että nuorilla on yhteys ainoastaan omiin isovanhempiin ja kontaktit muihin vanhuksiin ovat vähäisiä tai niitä ei ole lainkaan. Haastatteluryhmän nuorista oli yhdellä (1) aikaisempaa kokemusta esim. palvelutoiminnan kurssiin liittyvästä vanhusten kohtaamisesta. Palvelukurssin käyneet nuoret olivat huomanneet vanhusten tapaamisissa, että nämä halusivat keskustella omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan sekä erilaisista tapahtumista. Vanhukset olivat valmiita tekemään ja toimimaan yhdessä nuorten kanssa. Sukupolvien välinen yhteistyö on merkittävänä osana Nuorten Keskuksen diakoniakasvatushanketta. Siihen pyritään mm. palvelutoiminnan kurssin avulla. (Nuorten Keskus b.) Vuorovaikutus on merkittävä asia auttamistoiminnassa. Vanhukset saavat kertoa itselleen merkittävistä asioista ja nuoret saavat kuulla millaista lapsuutta ja nuoruutta nämä ovat eläneet. Ite oon lähihoitajaopiskelija ja sitä kautta ollaan tehty vanhuksille ja sitten lapsille erilaisia tapahtumia. Lapsien kanssa ollaan laulettu erilaisia laululeikkejä ja vanhusten kanssa just mietittiin kaikkia vanhan ajan tapahtumia että oli kaikkia vanhoja esineitä ja kirjoja ja semmosta, ne tykkäs siitä ihan älyttömästi että ne sai muitten vanhojen, vanhusten kanssa jutella niistä ja sitten meijän kanssa ketä siellä nyt oli ne tykkäs siitä ihan älyttömästi ja toivo lissää samantyylisiä. 1-T2.

44 44 Samaan tulokseen on päässyt omassa tutkimuksessaan Huumo (2005, 28), joka havaitsi nuorten nauttineen vanhusten tarinoiden kuuntelemisesta. Nuoret havaitsivat, että vanhukset arvostivat samoja asioita, kuin nuoret omassa elämässään. Kahden ryhmän nuoret olivat valmiita suunnittelemaan vanhusten tapaamisiin ohjelmaa vaikkapa rippikoulun iltaohjelmien tapaan. Nuoret halusivat harjoitella isosena tarvittavia taitoja. He ajattelivat, että vanhainkodit olisivat hyviä paikkoja harjoittelulle. Tämän kaltainen toiminta on helposti toteutettavissa ja antaa mahdollisuuden harjoitella rippikoulussa tarvittavia isosen taitoja. Ensinnäkin kun on noi ripari-illat, niin vois vanhuksillekin pitää jonkun, et eihän ne olis ku riparilla mut jotain sellasta laulamista ja sellasta tekemistä ei niinku pahoja. 4-T15. Tämä sopii hyvin isostoiminnan linjauksiin ja Porkan (2006b, 95) vapaaehtoistoiminnan karttaan. Auttamistoiminta ja muu seurakunnan vapaaehtoistoiminta kuuluvat isosen kasvuun ja kehitykseen. Yksi nuori nosti esille vanhainkotien puutteelliset henkilökuntaresurssit. Tämä ei ole uusi asia, koska tiedotusvälineet puhuvat asiasta. Haastattelussa ei tullut ilmi, olivatko tämän nuoren omat isovanhemmat laitoksessa tai vanhainkodissa, jolloin hänellä olisi asiasta omakohtaista kokemusta. Kahden ryhmän nuoret olivat valmiita omalta osaltaan olemaan aktiivisia ja järjestämään vanhusten kanssa yhteisiä liikuntatuokioita tai jumppahetkiä. Nuoret katsoivat, että tähän heidän kykynsä riittäisivät. Nuorten todellinen halu auttaa nostaa esille kysymyksen, miten antaa heille mahdollisuuden toimia toiveensa mukaisesti. Yleensäkin ko puhutaan siitä että henkilökuntaa noissa laitoksissa ja palvelukodeissa on ylityöllistettyjä niin jonkun semmosen ratkasun, että vapaaehtoiset pystys edes keventää sitä kuormaa sillä että järjestäis vaikka muutaman kerran päiväs jotain pidempikestoist tapahtumaa, mikä mihinkin ryhmään sopivaa olkoot sit tuoli-

45 45 jumppaa tai vanhuksil tai jotain muuta tai johonkin tapahtumiin lähdetään ja mennään jos vaan on mahdollista toteuttaa, niin sekin vois olla hyvä idea. 2-P3. Niin sellaisia kuntoutuksia. 4-T15. Nuoret ovat tietoisia vanhainkotien ja vanhusten palvelutalojen heikentyneistä resursseista. Heillä on aitoa huolta vanhuksista ja heidän parissaan työskentelevistä työntekijöistä. Yhdessä tekeminen tai yhdessä lähteminen johonkin vanhusta kiinnostavaan tapahtumaan on varmasti helposti toteutettavissa. Yhteistyötä tarvitaan vanhainkotien henkilökunnan ja seurakuntien nuorisotyön ja diakoniatyön välillä, jotta tähän voitaisiin saada toimiva malli. Nuoret kahdessa haastatteluryhmässä kertoivat havainneensa ja kuulleensa isovanhemmiltaan, että osa vanhuksista ei voi halutessaan osallistua jumalanpalveluksiin. Nuoret haluaisivat olla tässä apuna. Isosena toimivat nuoret kokivat epävarmuutta olla mukana tekemässä rippikoulussa jumalanpalvelusta, ainoastaan vähäisen kokemuksen turvin. Käyttökelpoisena ajatuksena nuoret löysivät kaksi tapaa toimia; joko yhdessä vanhuksen kanssa kirkkoon menemisen tai he voisivat isoskoulutuksen kanssa käydä harjoittelemassa jumalanpalvelusten pitämistä vanhainkodeissa ja laitoksissa. Tätä tukee myös Porkan (2005, 84) tutkimus isosista ja heidän valmiuksistaan olla mukana järjestämässä jumalanpalveluksia ja muita tilaisuuksia. Mun mummo ainakin valitti, et sillä oli niin huono muisti et ne tietää siellä hoitokeskuksessa et ne ei esimerkiks pääse kirkkoon tai mihinkään. Vois järjestää niille jumalanpalveluksia semmosissa vanhainkodeissa, kun ei ne sielt pääse niinko kirkkoon jumalanpalvelukseen ja sitte ne kertoo et ne kaipaa oikeesti sellasta kirkollistakin niihin vanhainkoteihin. 4-T16. Kun me täällä niinku rippikoululaisille tehään jumalanpalveluksia tai rippikoululaiset tekee sen, niin et kaikki isoset osais tehä sen, niin et myö niinku tehtäs se sinne niille. 4-T15. Nuorten ajatus ja idea olla mukana tekemässä jumalanpalveluksia vanhuksille oli käyttökelpoinen ja hyvä ajatus. Se pani ajattelemaan mitä muuta toimintaa

46 46 nuoret voisivat ideoida. Jumalanpalvelus vanhainkodeissa ja -palvelutaloissa on helposti toteutettavissa ja antaa nuorille mahdollisuuden harjoitella jumalanpalvelusten tekemistä ja antaa samalla arvokasta kokemusta yhteistyöstä vanhusten kanssa. Yksi nuori nosti esille toiminnan pitkäkestoisuuden. Tutustumalla kunnolla vanhuksiin voidaan saavuttaa aitoa vuorovaikutusta ja toinen tulee tutuksi. Oletin nuorten toivovan tälle ajalle kuuluvaa lyhytjänteistä toimintaa, enkä uskonut heidän jaksavan pitkäkestoista auttamistoimintaa vanhusten parissa. Taustalla saattaa olla nuoren kaukana asuvat omat isovanhemmat, jolloin nämä lähellä olevat ovat jonkinlainen korvike. Musta toi, toi kuulostaa silleen hyvältä, koska jos toi niinkun jatkuis toi toiminta, niin sit ne vanhukset tai ketä tahansa luona käykään, niin siinä jo oppis tuntemaan ja siinä tulis semmonen olo, et vähän tietää. Että toi tyyppi, mä muistan tuon viime kerralta. Niin, että jotenkin, ettei oo vaan se joku vaan niinku. 3-T14. Pessin (2008, 4, 11 12) tutkimuksen mukaan nuoret eivät sitoudu pitkäaikaiseen auttamistoimintaan. Kuitenkin Pessin mukaan nuoret ovat halukkaita auttamaan sen suoman ilon vuoksi sekä siksi, että auttaminen koetaan sekä velvollisuutena, että elämäntapana. Tämä tutkimus nostaa yhden nuoren kommentilla sen, että ainakin nämä seurakunnassa toimivat nuoret ovat valmiita pitkäkestoiseen vapaaehtoistyöhön vanhusten parissa. Nuoria kiinnosti toimia yhdessä muiden nuorten kanssa. Nuorten sitoutumista toimintaan helpottaa se, että siihen osallistuu muitakin nuoria. Sitoutumiseen ja halukkuuteen osallistua vaikuttaa se, mitä yhdessä tehdään. Nuoret haluavat olla tekemisissä positiivisten asioiden kanssa. Sehän riippuu paljon siitä, et mihin haluaa sitoutua, et mikä toiminta on sitä, mitä se toiminta on käytännössä. Ei sillä oikeestaan, ainakaan mulla oo ollu väliä mikä se on niinkö, et siinä on niinkö kiva porukka ja kiva tekemisen meininki. Tutustuu ja et se on säännöllistä ja siinä on säännöt, jonka mukaan mennään. Ja että sitä hommaa kehitetään eteenpäin ja otetaan uusia ideoita vastaan ja tällai niinkö. Mut jos se on sellasta paikalleen pysähtynyttä toimintaa ja

47 47 semmosta, jota ei kehitetä, niin ei siinä sitten ole mukava olla mukana. Siis vaikka siinä olis mikä tahansa se pääteema. 2-P2. Toiminnan säännöllisyys ja tutut toimintaperiaatteet ovat nuorille merkittäviä asioita. Tästä kertoo Yeungin (2005, 107) lanseeraama vapaaehtoistoiminnan timantti. Timantin yhtenä neljästä motivaatio parista ovat jatkuvuus ja uuden etsintä. Jatkuvuus käsite pitää Yeungin (2005, 112) sisällään muun muassa positiiviset kokemukset aikaisemmasta vapaaehtoistoiminnasta sekä motivaatiota lisäävä aiheen tuttuus. Yhden nuoren kommentista nousee esille, että vaikeasti masentunutta ihmistä olisi vaikeaa auttaa. Ryhmässä toimiminen madaltaa osallistumisen kynnystä ja samalla sitoo mukaan toimintaan. No mää veikkaan, että just semmoseen toimintaan missä on paljon porukkaa mukana, siis jotain tollasta, paljon kavereita nimenomaan, että ei oo vaan jotain ankameita siellä, niin. Semmoseen lähtis varmaan ihmiset paljon helpommin mukaan, niinku just joku tommonen vanhainkoti-tempaus, tai jotain niinku sellanen. Muutenkin semmoseen, mitkä on hauskoja, vaikka se kuinka raadollista onkin, niin ihan sitä porukkaa lähtee, et ei kukaan jaksa oikeesti, tai siis veikkaanpa et aika harva jaksais lähtee mihinkään auttamaan vaikeesti masentuneita ihmisiä tai jotain. 5-T8. Ryhmään kuuluminen on merkittävä sosiaalisesti motivoiva asia. Yeungin (2005, 114) timantin mukaan tämä on osa etäisyys läheisyys ääripäitä. Läheisyyttä tarvitsee jokainen ihminen, myös vapaaehtoinen. Yhteishengen kokemukset ja yhdessä tekemiset ovat merkittäviä asioita (Yeung 2005, 115). Toiminta vanhusten parissa voisi ainakin yhden nuoren mielestä liittyä joko isoskoulutukseen tai sitten muuhun nuorisotoimintaan. Auttamistoiminnan liittäminen osaksi isostoimintaa on hyvä idea. Useassa rippikoulussa diakoniatyöstä kertovat opetuskokonaisuudet toteutetaan käytännössä työhön tutustuen ja tehden esimerkiksi palvelutempauksia. Isoskoulutuksen linjauksissa ei tällä hetkellä ole palveluhenkistä toimintaa vanhusten parissa. No mun mielestä, nuorisotyöhön sen voi liittää, mut on se kiva, että on nuortenilta, mutta sitten vois olla joku päivä, että käyäämpä tuol-

48 48 la vanhainkodissa. Eihän siellä tarvi koko päivää olla. Pari tuntiikin saa ihmeitä aikaan. Et sit voidaan mennä vaikka X:n leirille, et se vois just lähtee tälleen kivasti. Et se riippuu ihmisestä, mikä on se kiva alue. Sit voitas käydä, tehdä, kun jaetaan sitä ruokaa, vaikka. Sit voitais, kun Suomessakin on hirveesti köyhiä, niin voitais heille, jotenkin auttaa tai tehdä jotain. 5-T9. Yks syy tulla nuorteniltaan, et just tehään jotain. 5-T9. Annalan (2001, 24) tutkimuksen mukaan nuoret totesivat palvelutempauksien ja diakoniatyöhön osallistumisen sopivan erittäin hyvin isoskoulutuksen, sen ideologiaan ja teemoihin. Nuoret olivat sitä mieltä, että tämän kaltainen toiminta sopisi vanhemmille nuorille eli esimerkiksi toisen vuoden isoskoulutukseen. Tämä tutkimus nosti esille sen, että myös 15-vuotiaat nuoret kaipaavat tämän kaltaista toimintaa seurakuntaan. Isoskoulutus on yksi mahdollinen paikka osallistaa nuoret. Toisena mahdollisuutena on yhdistää palvelutoiminta osaksi muuta nuorten toimintaa esimerkiksi kerran kuukaudessa nuortenilta vanhainkodilla tai nuorten leirille lähtö vanhusten palvelutalon palveluhetken kautta Auttamistoiminta vertaisryhmissä Merkittäväksi auttamisen muodoksi tässä tutkimuksessa nousi kuuntelun taito. Jokainen ihminen osaa kuuntelun taidon. Kuuntelua pystyy harjoittelemaan ja siinä harjaantumaan. Yhdysvaltalainen Thomas Gordon on kehittänyt vuorovaikutustaitojen parantamiseen tarkoitettuja ohjelmia, joissa harjoitellaan muun muassa kuuntelemisen taitoa. Suomessa näitä ohjelmia ovat esimerkiksi Toimiva vuorovaikutus, Toimiva Perhe sekä Nuisku - nuorten ihmissuhdetaidot. Merkittävänä vuorovaikutuksen perustana on kuuntelun taito (Gordon 2004, 26, 61). Osalla tähän tutkimukseen osallistuneista nuorista oli Nuisku-kurssi käytynä. Haastattelussa nousi esille kurssin kuuntelutaidon merkittävyys auttamistoiminnassa. No tuli mieleen silleen että yleensäkkin kaikille jolla on vaikeeta olis semmonen kuunteleminen, semmonen läsnäolo siinä, sen tukea tarvitsevan ihmisen vierellä ja silleen kuuntelee sen havainnot. 1- T3.

49 49 Mun mielestä olis tosi kiva, jos käytäs vaikka joidenkin vanhusten luona ja sillälailla vaikka pienemmissä porukoissa, vaik juttelee niitten kaa tai jotain. 3-T11. Kuuntelun taito nousi Yeungin (2005, 115) vapaaehtoistoiminnan timantissa yhdeksi tärkeäksi asiaksi. Sanallinen vuorovaikutus ja keskustelut koettiin merkittävänä sosiaalisena tapana. Myös keskustelut ja kuuntelu toisten vapaaehtoisten ja työntekijöiden kanssa koettiin merkittäväksi. Haastatteluissa lähdimme pohtimaan auttamistoimintaa miettien miten nuori koki itseään autettavan, jos elämä mahdollisesti menee solmuun? Nuoret pohtivat tätä mielenkiinnolla. Jokainen nuori koki saavansa apua puhumalla siitä jonkun henkilön kanssa. Useimmiten tuo henkilö oli joku nuorelle entuudestaan tuttu. Nuorten pohtiessa tilannetta omalta kohdaltaan, heidän oli helpompi miettiä muiden auttamista. Kysymys omasta selviytymisestä nousi esille ensimmäisen ryhmän haastattelussa. Asia oli niin merkittävä, että pohdin asiaa kaikkien ryhmien kanssa. No tuota että ne tulis vain juttelemaan ja kysymään mikä sulla on et vois ihan vain puhua asioista. 1-T4. Vierellä kulkemalla. Semmonen, niinku että semmonen olo et huomais, et toiset välittää musta ihan oikeesti, eikä sillai et mitä sulle kuuluu? Et mä oon tehnyt velvollisuuteni, kun mä oon kysynyt että onks kaikki hyvin! Vaan, että jos toinen huomaa et jos toisella on jotain huolta, niin on ihan oikeasti kiinnostunut ja sitä kautta puretaan. Kenties tekemällä jotain kivaa yhdessä, et siinä unohtuu omat huolet vähäksi aikaa edes poies. Eikä sillai, että mitä kuuluu, ai ihan normaaliako, hyvä juttu! Mä tästä lähen, moro. 2-P1. Nuoren kasvun kannalta on tärkeää löytää muita nuoria, joiden kanssa voi olla. Kun puhutaan auttamistoiminnasta, niin aikuisten tapaan nuorille voisi perustaa vertaistukiryhmiä purkamaan mitä erilaisimpia asioita. Nuorten halu purkaa yhdessä vaikeita asioita vertaistukiryhmässä oli minulle uusi tieto, samoin kuin nuorten huoli siitä, miten pienellä paikkakunnalla nuoret voivat purkaa huoliaan. Löytyykö sieltä niin paljon samankaltaisten ongelmien parissa olevia nuoria?

50 50 Niin kaikesta paras on aina semmonen vertaistuki systeemi, koska siinä ei mee yhellä ihmisellä järki ja terveys ja sillee. Se on oikeesti semmosta, että ne ihmiset luultavasti sillee vahingossa auttavat toisiaan Harvoin sattuu lähipiiriin niin paljon sellasia ihmisiä, jolla on sama ongelma, et ne pystys ymmärtään. Niin ja kiitti, kun käsitit.. Niin, että ne pystys sillai ymmärtää, että just ilman sellasta halveksuntaa ja öö paheksuntaa. 5-T8. On esim joku sururyhmä, että jos on menettänyt jonkun läheisen ja on ihan ymmärrettävää, se on vähän hankalaa jos ei haluu purkaa sitä pahaa oloa kuin läheisille, että ei haluu sitten jakaa sitä. Eri ikäpolvien juttuja esim nuorille oma kriisiryhmä ja jos on menettänyt jonkun läheisen niin, niitä on vissiin olemassakin. 1-T3. Hyväri (2005, 215) määrittelee vertaistukiryhmän olevan vastavuoroista suhdetta, joka tähtää toisten auttamiseen ja tukemiseen. Asian käsittely yhdessä tekee vertaistuesta ryhmätoiminnan. Nuoret ovat valmiita aikuisten tavoin käsittelemään elämänsä vaikeita asioita toisten nuorten kanssa, jotka ovat kokeneet samankaltaisia asioita elämässään. Hyväri (2005, 224) puhuu tästä kokemustiedon, eletyn tapahtuman käsittelynä. Yhden haastattelupaikkakunnan nuoret toivat vertaisavun rinnalle kummin käyttämisen auttamistoiminnassa. Heistä yhdellä oli tästä omakohtainen kokemus. Kun ajatellaan nuorta, jolla on vaikeuksia kotona vanhempien kanssa, niin luonteva aikuisapu tulee nuoren kummilta. Hän tietää nuoren taustan ja tuntee perheen. Nuoren ei tarvitse kertoa koko perhehistoriaa, vaan hän pystyy keskittymään käsillä olevaan ongelmaan. Vaikka kummille vaikka ei sen kanssa olis ees paljon tekemisissä, jos tulee semmonen hetki, että haluaa jollekin jutella. Kuitenkin kun sen on vanhemmat päättäny että siitä tulee kummi niin vois sillä hyvä olla jotain tehtävää. 1-T3. No mulla on just tohon kummin hommaan serkulla meni huonosti vanhempien kanssa, niin sitten se tuli meille asumaan melkein kuukaueksi niin että se pysty sitten jutteleen kummien kanssa kaikesta ja kävi se mun mielestä jossain muuallakin välillä juttelemassa ulkopuolisten kanssa, mutta kummit oli vissiin aika tärkeä osa sitä pääsi etteenpäin siitä. 1-T2. Tähän kehottaa mm. kummille annettu muisto lapsen kasteesta, olla tukemassa ja kuuntelemassa lasta ja hänen perhettään (Muistoksi kummille). Kummin käyt-

51 51 täminen nuoren tukihenkilönä on hyvä lisä kummin tehtäviin ja se sopii siihen erinomaisesti. Nuoret ovat halukkaita auttamaan myös muita ikäisiään nuoria. He tarkkailevat ympäristöään ja auttavat sen mukaan, mitä pystyvät. He tietävät myös omat rajalliset resurssinsa. Kaikki nuoret eivät ole valmiita antamaan vertaisapua, he kokevat, ettei heillä ole kykyä siihen. No, rehellisesti sanottuna, melkein viikottain tulee sellasia uutisia, että joku on vaikka tehnyt itsarin tai jotain toista vakavaa tai menee huonosti. Totta kai haluais auttaa kaikkia niitä, mutta sitten jossain vaiheessa, kun sitä tulee koko ajan ja sitä tulee koko ajan, niin ite alkaa olla niinku tosi väsyny. Tai silleen, että haluaa auttaa ja yrittää auttaa, mutta jotenkin se apu ei riitä kaikille ja se turhauttaa vielä enemmän ja enemmän ja ittellä on vielä huonompi olo. Tavallaan, miten sais niinku myös näitä, jolla on tosi vaikeeta niinku auttettavan, mutta sitten tavallaan jakamaan sitä vastuuta, tai silleen, että se, ne kaikki jutut ei menis sille yhelle ihmiselle. 5-T9. Nuoret kaipaavat työnohjausta tai sielunhoidollista toimintaa omien käsittelyyn. Seurakunnassa ei välttämättä ole riittävää määrää näitä auttajanuoria, jotta heille voitaisiin perustaa vertaisryhmä. Heitä ei kuitenkaan saa jättää yksin ongelmiensa kanssa, vaan heitä tulee tukea kertomaan huolensa ja turhaumansa esimerkiksi työntekijälle. Yksi nuori toi esille rippikoulun paikkana, jossa isoset kuuntelevat rippikoululaisten huolia ja ongelmia. Ongelmat johtuvat usein jostakin nuoren omaan elämään, ei niinkään rippikouluun, liittyvästä asiasta. Isosille koulutuksessa ja rippikoulussa kerrotaan se verkosto, jota auttamiseen voi käyttää rippikoulun aikana. Tätä tukee myös isostoiminnan opas, jonka mukaan isoset ovat tuntosarvina rippikoulussa (Köykkä 2005, ). Kokkosen (2008, 250) mukaan hengellinen ohjaus nuorilla rippikoulussa on yhdessä kulkemista, kokemusten jakamista ja toisen tukemista. Yllättävän usein se tulee sanoo jotain. Mullekin on monta kertaa tultu kunnolla avautuu, ilman et olis edes kysynyt mitään, et hei onko sulla kaikki ok. Ja sit, jos ei oo tullu sanoo mitään, niin kyllä sillon

52 52 pitää kysyä, että onko jotain jota pitäis jutella tai että voisko jotenkin muuten auttaa. Sellasessa tilanteessa voi hyvin mennä kyseleen asioita ja sitten juttelee. Et vähän tietää, että mikä sillä oikein on. Jos se on jossain tilanteessa käyttäytynyt eri tavalla kuin oikeesti. 3-T11. Tähän samaan asiaan kiinnittää huomiota Kokkonen (2008, 247) pohtiessaan rippikoulun sielunhoitoa ja niitä tilanteita, joihin isonen tehtävässään joutuu. Isosen tehtäväksi riittää usein kuuntelu ja läsnäolo. Vastuunjaon tulee olla selkeä rippikoulun vetäjätiimissä. Neljässä ryhmässä nuoret pohtivat, miten voisi ennaltaehkäistä erityisesti nuorten pahaa oloa ja ongelmakäyttäytymistä. Nuoret kertoivat haastattelussa huomaavansa syrjäänvetäytyvän nuoren rippikoulussa tai koulussa. He haluaisivat toimia ja auttaa näitä nuoria ottamalla heidät mukaan toimintaan. Mikäli kyseisellä syrjäänvetäytyvällä nuorella tai ystävällä on pahoja ongelmia, nuoren on vaikeaa ohjata toista ammattiavun piiriin. Vaikeaksi tämän tekee ajatus siitä, että kehottaa toista hakeutumaan hoitoon. Huoli toisista nuorista oli kuitenkin aitoa. Sama asia tuli esille ensimmäisessä Kirkko seminaarissa (Karvonen & Liljendahl, 2005, ). Yleensä ne näkyy semmosena, tai et niinku niist voi olettaa, et niillä on paha olo tai jotain, niin ne on kyllä sit tällasia syrjäänvetäytyviä tyyppejä. Ja sit siinä on aina kova yritys, niinku saada niinku mukaan porukkaan ja sillee sit toivoo, et jotenkin siinä jännittää hirveesti jotain et, on sit niinku tuttu ja pystyis luomaan sellasen luottamuksen. Kuitenkin, jos haluaa puhuu, niin uskaltaa puhua jostain ja semmonen ettei oo ulkopuolinen olo. 3-T14. Yksi nuori nosti esiin toiveen tietää erilaisista auttamistoiminnan kanavista. Julkisuudessa on paljon puhetta erilaisista järjestöistä ja keräyksistä, jossa avustetaan välillisesti rahan avulla. Nuoret eivät välttämättä tiedä konkreettisia ja käytännöllisiä tapoja auttaa toista ihmistä (Pessi 2008, 3). Et tuli mieleen se, et olis niinku hyvä kertoo niinku et mitä kautta on mahollista auttaa. Et sillai, jos haluaa tehä jotain hommii, niin se ei edellytä, että isoskoulutuksen kautta tehtäis mitään, et annettaan ainakin mahollisuus siihen, että tätä kautta voi auttaa ja näin edesauttaa sitä. 3-T11.

53 53 Nuorille on luonteenomaista auttaminen ja toisen huomioiminen sekä tasapuolisuus ihmisten välillä (Karvonen & Liljendahl 2005, ). Kahdella haastateltavalla nuorella oli omakohtainen kokemus auttamistoiminnasta rahakeräysten avulla, toinen oli ollut kolme kertaa kerääjänä ja toinen oli kerran kerännyt ovelta ovelle. Myyjäiset tai muu tapa kerätä rahaa auttamistoimintaan tuli esille haastattelussa yhdeltä nuorelta. Mun mielestä olis ainakin hauska ajatus sellanen, talkoot, että tuotais jotakin omii vanhoiks jääneitä vaatteita tai jotain ja myytäis niitä, se vois olla hauskaa. 3-T11. Yksi tulos Hakamäen ja Juuselan (2007, 61) tutkimuksessa on se, että nuoret ovat innokkaita auttamaan arjessa, pienin teoin. Talkoot ja kirpputorit voivat olla osa arjen pieniä tekoja. Nuorille tulee antaa mahdollisuuksia toimia omien toiveidensa mukaisesti myös seurakunnan toiminnassa. Monessa seurakunnassa diakoniatyö järjestää myyjäisiä ja kirpputoreja, miksei nuorisotyö ja nuoret voisi olla mukana tässä toiminnassa aktiivisina toimijoina. Eräs nuori toivoi, että toimintaan voisi osallistua oman aikataulun mukaisesti. Mitä vanhempaan ikäryhmään mennään, sitä merkittävämpi on toimintaan osallistuminen oman aikataulun mukaisesti. Vanhimmassa haastatteluryhmässä nousi esille tukihenkilönä toimiminen, joko yksittäiselle nuorelle tai koko perheelle. Tota, mä haluaisin osallistua sellaseen, joka ei sitois mua liikaa itseäni. Mä tavallaan ymmärrän sen et halutaan järjestää sellastata toimintaa, joka tapahtuu tiettynä iltana, tiettynä viikonpäivänä, mutta esim. oman työn kannalta olis helpompaa, jos sitten vois osallistua hieman harvemmin ja niitten omien, omien menojen ja muiden harrastusten niin ku lisäks, ohella että pystyis ittekin vaikuttamaan et milloin, missä ja mitä mä olen pohtinut tällä hetkellä et vois olla kivaa olla tukihenkilönä jollekin nuorelle tai jotain muuta tämmöstä. 2-T7. Yeungin ja Grönlundin (2005, ) mukaan erityisesti nuorille aikuisille vapaaehtoisina merkitsee sosiaalisuus ja sosiaaliset verkostot paljon. He arvosta-

54 54 vat perhettä enemmän kuin nuoremmat vapaaehtoiset. Tästä voisi päätellä tämän nuoren aikuisen halukkuus toimia juuri nuoren tai perheen tukihenkilönä. Nuorilla aikuisilla on myös iän tuoma kokemus nuorempiensa auttamiseen ja tukemiseen Auttamistoiminta muissa ryhmissä Kolme haastateltavaa toimi kerhonohjaajana ja heillä oli huoli näistä kerholaisista. Muutamat lapset olivat avoimesti tulleet kertomaan kotona ja koulussa olevista ongelmistaan heille. Kerhonohjaajat kokivat tämän suurena kunniana, mutta myös isona vastuuna, koska heidän piti miettiä, mitä tehdä tuon tiedon kanssa. Kerhonohjaajakoulutuksessa tätä asiaa ei vielä ole otettu selkeästi esille. Koulukiusaamistapauksesta kuultuaan nämä kerhonohjaajat ottivat kerholaisen luvalla yhteyden hänen opettajaansa ja ongelma poistui. No tota, ö ö ehkä voitais jotakin sellastakin. Aika jännästi sillee tuli esille tossa kerhonohjaus hommassa, et silleen, että noilla lapsilla on aika kauheitakin ongelmia olemassa. Mistä ne sitten avautuu meille jossain vaiheessa siellä kerhossa, niin sitte tuli mieleen, että mitäköhän tälle nyt tekis 5-T8. Että noita lapsilta, et olihan se ihan sairaan iso kunnia, koska ne uskals avautuu meille, vaikka se oli kovaa tekstii, nii kuvio on saatu auki, niin lapsi uskaltaa avautuu. 5-T9. Kerhonohjaajanettisivut painottavat tätä samaa asiaa. Nuorilla kerhonohjaajilla tulee olla hyvä vuorovaikutustaito sekä kuuntelun taito. Kerholaisilla on aikuisen nälkä. Nämä tutkimukseen osallistuvat nuoret ihmettelivät kerholaisten kysymyksiä heidän aviopuolisoistaan ja perheestään. Kuitenkin nämä kerhonohjaajat ovat alle 18-vuotiaita nuoria. (Kerhonohjaajanetti) Nuoret löysivät auttamistoimintaan useita eri muotoja ja toimintaa eri-ikäisten ja erilaisten toimijoiden kanssa yhteistyössä. Yhden ryhmän nuoret ideoivat yhteistyöstä alueella toimivien järjestöjen ja muiden tahojen kanssa. Toimintaa heidän mielestään voisi järkeistää ja yhdessä toimien saada hyötyä. Kullakin toimijalla on oma erityispiirteensä ja tämä koettiin haasteeksi yhteistyölle.

55 55 Pitäskö seurakunnan sit tehdä enemmän yhteistyötä järjestöjen kanssa, ei sillai, et me ollaan seurakunta ja huh, huh tää ei kosketa meitä yhtään millään tavalla, ja samalla sit etäännytään kaikesta muusta siinä olis valtava potentiaali, jota voitais ottaa hyötykäyttöön ja selvittää, kuka toimii milläkin tavalla, voisko tässä olla jotakin yhteistä, et jokainen hoitaa omissa oloissa sitte. 2-P2. Pessin tutkimuksen (2008, 11 12) mukaan nuoret ovat valmiita auttamaan kehitysvammaisia. Yhden ryhmän nuoret olivat innokkaita kokeilemaan uusia toimintoja mm. kehitysvammaisten parissa. Kahdessa tutkimukseen osallistuneista seurakunnista tällaista toimintaa on jo, mutta vanhemmalle ikäryhmälle. Onks teille tarjottu mahdollisuutta vammaisten leirille tai kehitysvammaisten leireille osallistua esim. isosina? E. Musta se olis aika mielenkiintoista, että semmonen niinku uus haaste. 3-T11. Osallistuminen koetaan helpommaksi, jos nuoria pyydetään mukaan auttamistoimintaan henkilökohtaisesti tai ryhmänä. Merkittävänä koettiin ryhmästä saatava tuki: yhdessä tekemällä ja kokemalla asioita niitä voidaan myöhemmin jakaa yhdessä. Ryhmän kanssa toimimalla saadaan innostusta aikaan ja on helpompi päättää osallistumisestaan. Ryhmän kanssa on helpompi myös kokeilla uusia toimintamuotoja ja etsiä niiden joukosta itselleen sopivin. Ryhmän antama taustatuki oli isona vaikuttajana taustalla. No siis se on oikeesti helpompaa jos joku kysyy, että haluutko tulla tämmöseen mukaan, silleen rohkasevasti, innostuneesti kysyen, niinku meillekin tultiin lukiolle sitten semmoseen auditoriotilaisuuteen kertomaan tästä. Sit tuli silleen vaau, onko tollastakin olemassa meille. Se on silleen, että kannustavasti kun kysyy, että kukas nyt tarttee apua ja ehkä se on jotenkin semmonen potku persuuksille, että lähtee mukaan. Jos pitää ite vaan miettiä, että lähteekö vai ei, niin se yleensä jää tekemättä. Mä nyt vaan katon tätä kauniita ja rohkeeta tai jotain muuta tyhjänpäiväistä. 1-T3. Mukaan kutsuminen on merkittävää nuorten mielestä. Tähän samaan tulokseen on päätynyt Yeung ja Grönlund (2005, 188). Heidän mukaansa tärkeimpänä kysymyksenä on se, miten nuoria voidaan suoraan rekrytoida vapaaehtoistoi-

56 56 mintaan. Samoin he nostavat esille kysymyksen miten helposti voi osallistua auttamistoimintaan esimerkiksi projektiluontoisesti. 5.2 Työntekijöiden haastattelut Työntekijöiden haastattelut on esitelty kahdella tavalla haastattelujen tulosten selkiyttämiseksi. Ensinnäkin on malli, jossa kerron työntekijöille nuorten kommentit ja he vastaavat siihen. Olen erottanut keskustelut eri työntekijöiden kanssa pisteviivalla. Toisessa mallissa vertailen keskenään työntekijöiden kommentteja samoista asioista. Olen esittänyt yhdessä työntekijöiden haastattelussa toisen paikkakunnan nuorten kommentteja työntekijälle malliksi toiminnasta ja sen kehittämisestä Auttamistoiminta vanhusten parissa Yhdessä haastatteluseurakunnassa nuoret ovat osallistuneet palvelutoiminnan kurssille, ja kahdessa muussa seurakunnassa tällainen kurssi on suunnitteilla. Kurssin antina työntekijä näki sen, että vanhuksille ei mennä pelkästään tarjoamaan ohjelmaa, vaan myös heiltä kysytään, millaisia asioita he toivovat yhdessä nuorten kanssa tehtävän. Vanhukset voisivat nuorten mukaan ottaa yhteyttä seurakunnan työntekijään ja pyytää itselleen seuraa tai apua. Nuoret olivat myös tietoisia omista rajoitteistaan, vaikka haastattelussa ei asetettu kenellekään ajallista, rahallista tai muuta vastaava rajoitusta, vaan pyrittiin ideoimaan auttamistoimintaa ilman mitään rajoituksia. Nuoret ideoivat, että auttamistoimintaa voisi liittää osaksi isoskoulutusta. Isoskoulutus on ollut muutoksessa muun muassa Porkan tutkimusten myötä, jossa isosen paikkaan ja merkitykseen rippikoulussa on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Valtakunnallisesti ei kuitenkaan ole tehty yhtä suositusta isoskoulutuksen rungoksi rippikoulusuunnitelman tapaan.

57 57 Sitte sellasta toivetta tuli, että vois olla ihan oikeesti, että osana isoskoulutusta tai osana muuta nuorten toimintaa olis käynti vanhusten luona. E. Jaa, kuulostaa, kuulostaa aika hyvältä on mennyt perille kyllä noita ohjeita, sit et vanhemmatkin vois osallistua, vanhuksetkin vois osallistua ja sitten. Työ3. Keskustelimme työntekijöiden kanssa auttamistoiminnan toteuttamisesta ja nuorisotyön ja diakoniatyön välisten rajojen ylittämisestä. Työntekijät näkivät mahdollisuuksia viedä toimintaa siihen suuntaan, että nuoret voisivat olla mukana vanhus- ja vammaistyössä. Nuorten sitoutumishalu yllätti työntekijät, varsinkin nuorten vankka toive olla tekemässä auttamistoimintaa vanhusten parissa. Työntekijät innostuivat tästä mahdollisuudesta ja ryhtyivät miettimään, miten se olisi mahdollista. Et sitä ei sitten keskusteltu tarkemmin, et olisko se isoskoulutus vai mikä tilanne se olis tarkemmin. Mutta, näin, että ihan selkeesti nuorilla on halu auttaa. Oli se sitten minkä ikäsiä tahansa, niin. Tätä ryhmää niinku erityisesti kiinnosti se, että ne haluais sitoutua siihen vanhusten auttamiseen. Se oli semmonen, joka heitä jäi kiinnostamaan. E. Ää, musta on aika kiva kuulla, että ne on tällä lailla auttamisvalmiita ja sitoutumishaluisia. Työ3. Työntekijät pitivät ajatusta ottaa palvelutoiminta osaksi isoskoulutusta erittäin tervetulleena uutena toimintamallina, joka sopii kaikin puolin isoskoulutuksen opetuksen sisältöihin. Rippikoulusuunnitelman (2001) (Elämä Usko Rukous) mukaan useat seurakunnat ovat paikallisen suunnitelman mukaisesti ottaneet diakoniatyöhön osallistumisen osaksi rippikoulun käytäntöä. Erilaiset palvelutempaukset, vanhusten luona käynnit ym. tekeminen sisältyvät tähän kokonaisuuteen. Jumalanpalvelusten pitäminen vanhuksille syventäisi tätä yhteistyötä. Mm, aika hyviä ideoita kyllä noilta nuorilta tulee, toi on ihan kiva kuulla, on tommosia ajatuksia, että voisivat tehä tommosta Mun mielestä kuulostaa hyvältä esim. isoskoulutukseen liittää. Sehän on ihan suoraan laitettavissa niihin teemoihin. Sitä kautta, että mennään johonkin ja tehdään oikeesti hyvää, eikä vain puhuta siitä. Hienoja sanoja ja täällä seurakuntatalolla, mikä kuulostaa hyvältä,

58 58 mutta käytännössä ei tehä sitten mitään. Et se olis kauheen hienoa. Työ5. Haastattelun ajankohta oli parin työntekijän mielestä oikea ja heidän mukaansa oli hyvä ajatus kysyä nuorilta näitä asioita. He pystyivät miettimään seuraavan toimintakauden suunnitelmia uudelleen. Tässä tuli minulle suoraa palautetta työn merkittävyydestä käytännössä ja vahvisti käsitystäni, että nuorilta kannattaa kysyä asioita ja ideoita. Tuota, voisin sanoa näin, että toisaalta aika helmi paikka tehdä tällasta haastattelua, koska meillä on ollu, ollu niinku perinteenä tämmönen, että me jollain tapaa aina joka vuosi uudistetaan isoskoulutusta Niin, niin nyt kun kuulee näitä tallasia juttuja, niin mun päässäni alkaa niinku kipinöiä, että mie saan hirveesti niinku tästä nyt uutta. Työ4. Yksi työntekijä oli tehnyt diakoniatyöntekijän kanssa suunnitelmia, miten nuoret heidän seurakunnassaan voisivat osallistua auttamistoimintaan osana diakoniatyötä. Erityisesti työntekijä piti siitä, että nuoret halusivat kysyä vanhusten mielipiteitä ja toiveita osallistumisesta. Nuorten ajatukset ja toiveet tukivat isoskoulutuksen kehittämistä auttamistoiminnan suuntaan. Se on niinku jännä kuulla, koska tämmösiä kysymyksiä, näitä samoja aiheita me ollaan mietitty meiän, yhessä diakoniatyöntekijän kanssa. Ja meillä kumpus oikeestaan tommonen yhteinen idea siitä, että täällä on paljon semmosia vanhuksia, jotka ei osallistu mihinkään seurakunnan toimintaan. Vaikka heitä ollaan pyydetty henkilökohtaisestikin, vaikka niille laitetaan esim. postissa kutsu, et tule, saavu. Niin onko siellä sitten syynä, et ei oo kulkuneuvoo, se on hankala tulla, onko sit syynä se, että on niin yksinäinen, et vähän niinku erakoitunut, ei ehkä lähetä. Niin, me mietittiin tällasta, että ehkä isoskoulutuksen yhteyteen vois ottaa tällasen palvelun, palvelu- ja auttamistehtävän yhdeksi osaksi. Et yhdessä diakoniatyöntekijän kanssa joku parimuoto lähtis kotikäynnille mukaan. Työ4. Kahden seurakunnan työntekijät jäivät pohtimaan mahdollisuutta tehdä yhteistyötä oman seurakunnan diakoniatyön kanssa. Siinä olisi uusi päänavaus kyseisen seurakunnan nuorten toimintaan. Nuoret tutustuisivat diakoniatyöhön ja

59 59 työntekijään tai -tekijöihin. Työntekijällä oli positiivisia kokemuksia yhteisistä projekteista diakoniatyön kanssa. Sitten, no ihan täysin lukkoon lyöty meillä ei oo sitä ens vuoden isoskoulutusta, niin ihan hyvin siihenkin mahtus tollanen, joku vanhusten kotivierailu vois olla ihan mahdollistakin. Ehkä, jos senhän vois tehdä vaikka diakoniatyön kanssa yhteistyössä, kun niillä on sitä, niillä on siis suhteet noihin hoitokoteihin ja muihin ja muutenkin vanhuksiin, niin. Työ3. Mun mielestä se olis yksi linkki esim. diakoniatyöhön. Tuoda se tutuksi sitä kautta. Meillä jää aika vähäseksi yhteys muihin työmuotoihin täällä, että diakoniatyö on yks tämmönen, et ei nää nuoret välttämättä tiiä minkänäköset noi diakoniatyöntekijät on, että olis siinä. Työ5. Yhdessä haastatelluista seurakunnista oli talven aikana ollut palvelutoiminnan kurssi. Haastateltavat nuoret olivat osallistuneet tuolle kurssille. Nuorten havainnot kohtaamisista vanhusten kanssa merkitsivät paljon työntekijälle. Merkittävänä asiana nuoret huomasivat sen, että vanhuksilta voi kysyä toimintatoiveita. Kahdessa seurakunnassa on suunnitteilla vapaaehtoistyön kurssi ja nuorten antamat vastaukset innostivat työntekijää miettimään kurssin sisältöä ja ikäryhmää, jolle kurssia voidaan tarjota. Mä luulen, että se osaltaan on myös omia havaintoja. Koska kyllä me tietysti puhuttiin, mutta puhuttiin enemmän tai siis puhuttiin näistäkin jutuista, mutta ehkä enemmän niin päin, että mitä te olisitte valmiit menemään tekemään sinne, mitä te haluaisitte tehä. Et toisaalta, on hirveen ihana kuulla, et se on niinku, et ne on löytänyt myös tän puolen sieltä, että eikä vaan se, että meille sanottiin, että me mennään lukemaan lehtiä sinne, vaan se että ne näkyy, niinkun tuolla aikasemmin sanoin, et ei nuoret oo tyhmiä, että kyllä ne osaa ja kuitenkin lukkee, lukkee tietyllä tavalla toisia ihmisiä ja mitä ajatuksia sieltä löytyy ja nousee. Työ1. Meillä on tota, meillä on alkamassa semmonen vapaaehtoistyön kurssi, jota tehään yhessä koulujen kanssa, tai lähinnä lukioiden kanssa. Et siit saa, semmonen vapaaehtoistyön kurssi josta saa sitten lukion kurssin myös. Ja siinä on tota juttua, se on toki vanhemmille tai vähän vanhemmille, siis kun ihan 15 vuotiaille tai 16 vuotiaille, kun se on lukiolaisille, niin. Tai on se sitten näille, jotka on toisen vuoden isosia. Siis sitten tavallaan niille, kohderyhmänä. Työ3.

60 60 Nuoret haluavat toimia ryhmässä. Tämä on työntekijälle tuttua asiaa, mutta kun se tulee suoraan nuorilta, niin se kuunnellaan aivan toisella tavalla. Yhdessä seurakunnassa Saapastoiminta on koettu yhteisöllisenä toimintana, jossa on mielekästä tekemistä. Siinä toiminnassa merkittävänä juttuna on oman ryhmän antama tuki. Niin, se on ehkä sitte, sellanen, ehkä vois lähtee liikenteeseen siitä, on ensiks ryhmän kanssa. Ja sitten voi olla, että se nyt on ystävyyssuhteiden muutenkin, niin tulee toisten kanssa voi sitten kokoontua, niin kun ryhmän ulkopuolella ja jatkossa muutenkin, vaikka ei oiskaan ryhmää tukemassa. Ja varmaan se kynnys on matalampi, kun on se, että lähtee yksin tonne. Työ3. Nuoret havaitsivat, että auttamistoiminnan tulisi olla myönteinen kokemus ensimmäisellä kerralla. Sitä ei silloin tarvitse myydä toisille, vaan onnistumisen kokemus ja yhdessäolo innostavat nuoria toimintaan mukaan. Eräässä tutkimukseen osallistuvassa seurakunnassa on ollut palveluryhmä, josta erityisesti vanhemmille nuorille on jäänyt tavaksi käydä omaehtoisesti vierailemassa vanhainkodeissa ja vanhusten palvelutaloilla. Niin, ja sitten tuli vaan tälläsiä, että jos tälläseen lähdetään, niin se pitää olla ensimmäisellä kerralla oikeen hyvä kokemus, jotta siitä tulee hyvä jatkumo. E. Niinpä, meillä on itse asiassa noita vanhusten ja vanhaintalojen vierailuja ollu niillä meillä jotkut nuoret on keränny lauluporukan ja sitten ovat käyneet laulamassa. Ja muutenkin näitä vierailuja on jonkin verran tehty, mutta ne sitten on yleensä näitä meiän vanhempia nuoria. Et nääkin ilmeisesti ei ollu vielä ihan sieltä vanhimmasta päästä, et oli aika nuoria nää. Nää vanhimmat on sit sellasia, jotka aktiivisesti, et nyt me haluttas tehä jotain ja ne on kauheen omatoimisestikin menee ja tekee sen homman. Et sitten vielä nää vuotiaat tarvii kovasti vielä sitä että ME mennään yhdessä, kerätään hyvä iso porukka ja se on tärkeetä, et ne on ne kaverit siinä. Työ5 Nuoret kokivat auttamistoiminnan virkistävänä, arjesta poikkeavana toimintana. Erityisesti nousi esiin ryhmän merkitys ja rentoutunut ilmapiiri syyksi olla mukana toiminnassa. Ryhmän kanssa voi tehdä mitä vain, jos ryhmä tekee jotakin yhteistä hauskaa välillä, totesi eräs haastateltava nuori.

61 61 Mut se, että, kaivattiin sitä, että se antaa virkistystä, hyvän mielen, vähän niinkun eroo siitä arjesta. Mä uskosin, että toi Saapastoiminta on rivien välistä koettu just tälläsenä. E. Niin mulle tuli ihan sama mieleen. Siinä on ainakin semmonen. Meillä on tulossakin seurakunnista ihan kivoja uusii vapaaehtosii, sit kunhan vaan ikä riittää. Työ2. Auttamistoimintaa on useassa seurakunnassa tarjottu vanhemmille nuorille. Tämän tutkimuksen myötä työntekijät havahtuivat pohtimaan mahdollisuutta auttamistoimintaan heti rippikoulun käymisen jälkeen. Toimiminen ryhmässä ja ryhmän antama tuki on tässä merkittävässä asemassa Auttamistoiminta vertaisryhmissä Nuoret haluavat kokoontua vertaisryhmiin jakamaan auttamiskokemuksiaan ja saamaan itselleen voimia. Vertaistukiryhmät eivät kuulu seurakunnan nuorisotyön piiriin. Sisällöllisesti nuoren elämään liittyviä kysymyksiä käsitellään rippikoulussa, isoskoulutuksessa ja nuorten toiminnassa. Kaksi työntekijää jäi miettimään sitä, että nuorille voisi järjestää omia vertaisryhmiä eikä käsitellä nuorten elämään liittyviä vaikeita asioita ainoastaan yhteisissä kokoontumisissa. Kaikki nää ajatukset yllättää. Et niinku sanoinkin että tämmösiä löyty. Mutta tuo vertaistuki on varmaan yks semmonen, et mitä, mitä tuota ehkä jollain tavalla. Työ1. Siis periaatteessa tuo vertaistukiryhmä on just nuorisotyössä tosi tärkeetä, et olis jotain tän tyylisiä, mut sitten et mihin asioihin se liittyy, niin se on ihan eri asia. Onko se näille seurustelun päättäneille, kun tuntuu, että niitä on joka kuukausi hirveesti ja se vähän vaihtelee päivän mittaan, et kuka on jättänyt kenetkin. Mut muista vakavammistakin asioista, se on kyllä ihan hyvä. Meillä on seurakunnassa näitä vertaistukiryhmiä, esimerkiks perheväkivallan näitä uhreille, mut että se on enemmän erityisnuorisotyön puolella. Mut et ideana kyllä ihan hyvä. Työ5. Kaksi työntekijää kertoi haastatteluissa, että heidän paikkakunnallaan on sattunut itsemurhia ja nuorten onnettomuuksia. Tämä tieto hämmensi minut. Nuoret

62 62 eivät haastatteluissa kertoneet toisten nuorten itsemurhista, vaan yleisesti toisten nuorten pahasta olosta. Nuoret ovat valmiita auttamaan muita aina oman jaksamisen rajoille asti. Auttamisen rajoittaminen vain osaan nuorista koettiin raskaaksi taakaksi. Niin, no kaikkia ei pysty auttamaan, mutta se oliskin aika hieno tilanne jos pystyis kaikkia auttamaan. Niitä on kyllä paljon rippikoulussa oikein näkee, että paljon on sellasia, jotka tarvis apua ja onhan sellasia, jotka jää sen ulkopuolelle. Työ5. Niin, että se olis semmonen pidempi prosessi. Sitten, että se on sen ryhmän tai on luotettava ryhmä, johon voi tukeutua. Työ3. Nuorten halu auttaa oli tärkeämpää kuin oma jaksaminen. Työntekijät olivat tietoisia tästä asiasta ja he näkivät kehittämisen paikaksi korostaa nuoren omaa jaksamista. Vertaisryhmät ja -tuki nousi esille työntekijöiden mielipiteissä. Yksi jäi miettimään työnohjausta nuorille, kun toinen pohti yleisesti auttamisen mielekkyyttä ja kolmas vertaisryhmän luotettavuutta. Nuoret löysivät kummille paikan auttamistoiminnassa. Erityisesti silloin, kun nuorella on vaikeuksia omien vanhempien kanssa, he kokivat kummin tehtäväksi olla välittäjänä ja kuuntelijana. Työntekijä, jolle asia esittelin, hämmästeli kanssani sitä, että kummikin oli löytynyt mukaan auttamistoimintaan. Auttaa, ja tukee, et omien vanhempien kanssa ei uskalleta tai voida. Se on kyllä hienoa, että ne on kumminkin löytäny. Tässä menee ihan itekkin sanattomaks, et ei oikeen tiedä mitä vois kommentoida. Työ1. mut tämmönen, niinkun kummin tehtävään lisää, et jos ei ja kummi vielä perusteltiin sillä, että kummi tuntee vanhemmat ja vanhemmathan ne on valinnu ja pyytänyt, et niillä on joku luottamus myös vanhempiin nähden. Et kummi olis siinä vanhempien ja lasten ristiriidassa. E. Ei tarvis kauheesti selitellä, et miksi tukeudun tuohon ihmiseen. Vaan se, et se on mun kummi. Se kertoo aika paljon. Työ1. Kummitoimintaan on kiinnitetty useassa seurakunnassa huomioita. Kummit kutsutaan mukaan lasten kouluun siunaamiseen ja konfirmaatiossa siunaamiseen.

63 63 Kummin tehtävä ja kummin merkitys nuorelle itselleen ei pääty rippikouluun, vaan kummi on vanhempien rinnalla merkittävä henkilö myös aikuisen elämässä. Nuorilta nousi tärkeänä asiana kuuntelun taito. Yhden työntekijän kanssa pohdimme asiaa syvemmin, tilanne oli hänelle ajankohtainen. Hänen ryhmänsä nuoret nostivat Nuisku-kurssin kuuntelutaidot mukaan auttamistoimintaan. Hän mietti asiaa kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin hän pohti työnohjauksen mahdollisuutta nuorille. He olivat palvelutoiminnan kurssin aikana purkaneet nuorten kokemuksia ryhmänä. Työntekijä mietti sitä, että ryhmässä ei välttämättä uskalleta tuoda julki kaikkia asioita. Toiseksi työntekijällä oli ollut pohdinnassa Nuisku-kurssin tarjoaminen lukion kurssiksi. Haastattelun tulokset ja yhden nuoren omat kokemukset kurssin annista ja kuuntelun merkityksestä nosti työntekijälle tämän aktiiviseen pohdintaan. Niinpä. Joskus on mietitty, kun meillä Nuisku on, vain kuuluu isoskoulutukseen kakkosvuoteen. Et me ei sitä koululle tarjota, että pitäiskö Nuiskua laajentaa, koskemaan laajempaa Sekin on semmonen mietinnän juttu, itse asiassa me on mietitty sitä Nuiskukurssin kohtaakin jo pidemmän aikaa, että, että. Työ1. Yhden ryhmän nuoret, jotka olivat saman rippikoulun isosia, nostivat auttamistoiminnan ja vertaisavun yhdeksi rippikoulun isosen tehtäviä. Työntekijä pohti asiaa ja mielsi sen olevan yksi isosen tehtävistä. Sama asia tulee esille isostoiminnan linjauksista (Köykkä 2005, 377). Niin, sit siitä, että jos jollakin on jokin hullusti niin niihin tartutaan. Mulle tuli semmonen olo, että kyllä on menny perille tai niinku se, että mä meen kysymään ja sit toi, että tosta on kans ollu puhe, että jos ei itte pysty. Et kuulee jonkun sellasen asian, että nyt ei itte pysty enää auttamaan, niin sitte ohjaa niinku ohjaajille tai kysyy sit siltä nuorelta sitte, että voinko tai voidaanko me puuttua tähän, haluaistko sä puhua tästä. Työ3. Erityisesti yhden ryhmän nuoret nostivat esille sen seikan, että on hienoa, kun pyydetään mukaan toimintaan esimerkiksi koulussa järjestettävillä tilaisuuksilla. Tieto, joka on ilmoitustaululla, paikallislehden seurakuntapalstoilla tai nettisivuil-

64 64 la, ei ole yhtä tehokas kuin suora pyyntö. Nuori kaipaa mukaan pyytäjää ja siinä samalla tiedon, että hänen panoksensa toimintaan on merkittävää. Tämä on työntekijöille hyvä ja kannustava tieto. Että vaikka ne on muuten mukana ja toimii aktiivisia ja näin, et jokin siinä on. Ei haluta sitä askelta ite niinkun tavallaan ottaa, et se että soitettas ja kysyttäs, et voiko osallistua, niin että pääsenkö, onko teillä tulossa jotakin kivaa. Et vaikka se itestä välillä tuntuu tympeeltä tää aihe, et minä täällä taas, että Miten olis? Et vaikka välillä tärkiä. Työ1. Seurakunnan työhön osallistuminen ei ole enää pelkästään sen varassa, että toimintaan lähdetään mukaan omasta halusta ja innostuksesta. Moni nuori kaipaa sitä, että häntä erityisesti pyydetään mukaan joihinkin toimintoihin muun muassa tekstin lukemiseen jumalanpalveluksessa. Työntekijän kynnys pyytää nuoria mukaan on korkea. Tutkimuksessa yksi työntekijä pohti tätä siitä näkökulmasta, että sitä tulee kysyttyä usein samoilta nuorilta heidän halukkuuttaan osallistua Auttamistoiminta muissa ryhmissä Yhdessä haastatteluryhmässä oli kerhonohjaajana toimivia nuoria. He nostivat esille lasten pahan olon ja ongelmat, joista kerrotaan kerhonohjaajille. Työntekijä oli kuullut jo nämä huolet. Hän suunnitteli nostavansa kysymyksen selkeästi esille syksyn kerhonohjaajakoulutuksessa. Oon keskustellu, just nää kerhonohjaajat just, jotka tässä haastattelussa oli, et tiiänkin nää tapaukset. Et sitten on niinku koulun kanssa oltu sitten yhteydessä ja kouluilla ollu niinku suurinpiirten samat ajatukset ja tiedot sielläkin päässä, että. Et tota mutta niin. Voin hyvin kuvitella, että sitä tuntee vuotias aika avuttomaksi siinä tilanteessa. Kun tuntee aikuinenkin. Työ5. Yhdessä seurakunnassa nuoret nostivat esille väliinputoajaryhmän vuotiaat. Sain kuulla, että kyseisessä seurakunnassa järjestetään kerhoja erityisnuorisotyön keinoin lapsille. Haastattelussa nousi esille isosten käyttäminen vertaisohjaajina vuotiaille. Partion piirissä on toteutettu vuonna 2008 uusi

65 65 ikäkausitoimintamalli, jossa kyseessä olevalle ikäryhmälle ohjaajana toimii vuotiaat nuoret (Ikäkausitoiminta Tarpojat 2008). No, varhaiserityisnuorisotyössä järjestetään kerhoja just tämmösille, erityishuomio, tämmösille nuorille. Ja he on, varmaan jotain, siis varmaan ehkä 12-vuotiaat sit just vanhimpii. Ehkä se vuotiaat on just semmonen et ei ne oikeen kuulu, ihan hirveesti niitä asioita järjestetty... En mä tiiä onko sitä jotakin sillai niin kovasti resursseja auttaa ihan tollasenaa. Sit tietysti, jos käyttäis näitä isosia tai noit niin enemmän hyväksi, niin vois ollakki. Työ2. Kahdessa haastattelussa nuoret nostivat haasteeksi ja mahdolliseksi auttamistoiminnan muodoksi työn kehitysvammaisten parissa. Työntekijät innostuivat asiasta. Toisessa seurakunnassa tällaista toimintaa oli jo suunniteltu ja toisessa seurakunnassa toimii jo oma nuorisotyöntekijä kehitysvammaisten nuorten kanssa. Nyt tuntuu kyllä, et meillä on sillai hyvin asiat, kun tota jos isoset on sitä mieltä et ne on innossaan tosta. On suunnitelmissa, et isoskoulutukseen ens vuodelle tulee tota, et kun on kehitysvammasten rippileirejä, et sinne tulee. No, en tiiä miten tätä esitellään ja muuten mutta, sitä kehitysvammasten se työntekijä on aika innostuneesti kertonut, et mitä se on ja. Ja, niin mitä tehdään ja mitä mahdollisuuksia on. Et siihen vois, mä varmaan voisin osittain vaikuttaa siihen sillälailla, et siihen saatas myös sellanen, että jos nyt haluan tässä tilanteessa tai myöhemmin tehä jotain. Koska niillä on niitä, kehitysvammasilla on niitä kerhoja ja muuta niin sinne saa mukaan. Työ3. Kehitysvammaisten avustajakoulutusta oli jo ollut yhdessä seurakunnassa. Sitä oli suunnattu vanhemmille nuorille, joilla on jo kaikki muut koulutukset käytyinä. Työtekijä näki uutena mahdollisuutena ja haasteena sen, että tätä koulutusta tarjotaan myös nuoremmille nuorille. Nuorilla olisi hänen mielestään tämän avulla mahdollisuus löytää oma paikkansa seurakunnassa ja sen eri toiminnoissa. Mä kysyn tuosta kehitysvammaisten siitä leireistä ja muusta, siitä koulutuksesta nous nyt semmonen tosiaan, kun siihen on se koulutus ja yleensäkin sinne otetaan näitä vanhempia nuoria, mut miks ei ihan yhtä hyvin meidän perus isoset ja nää nuoremmatkin vois olla, niin jos ei henkilökohtasena avustajana, niin muuten vaan lähtee avuksi sinne leirille. Et jos ei ota vastuulle ketään niinku varsinaisesti, ketään kehitysvammasta siellä, niin olla vähän niinku yleis-

66 66 apuna ja yleis isosena siellä, koska sellasia ne varmasti tarttee. Et jos vain on mielenkiintoa ja muuta niin. Se olis varmaan semmonen, mitä vois tehä ja. Työ5. Kaksi nuorta nosti esille halukkuuden toimia tukihenkilönä joko nuorelle tai perheelle. Tällaista tukihenkilötoimintaa, jossa työntekijä toimii tukihenkilönä, on seurakunnissa esimerkiksi vankilasta vapautuville nuorille. Se korvaa just sen, mikä on just sitten toimintaa 18-vuotiaille siinä opiskelun kynnyksellä tai opiskelujen ohessa, että on jotakin. No sitten sellasia ihan konkreettisia, jotka mun mielestä liitty myöskin Saapas hommaan, niin on se, että vois olla tukihenkilönä jollekin nuorelle tai perheelle. Onko teillä tällasta tukihenkilö koulutusta tai tukihenkilö etsintää. E. Ei se on varmaan niin haasteelliseks, että työntekijät on sitä vaan tehny. Jos siitä ollaan kiinnostuneita niin, mikä ettei. Työ2. Lastensuojelun puolella on tukihenkilötoimintaa ja tukiperhetoimintaa lapsille (Lastensuojelun käsikirja 2007). Työntekijä nosti esille tukihenkilötyön niin haasteelliseksi, että sitä on tehty ainoastaan työntekijävoimin. Tässä olisi oma auttamispaikka yli 18-vuotiaille nuorille. 5.3 Työntekijöiden esille nostamat haasteet ja mahdollisuudet Jokainen työntekijä kertoi että on haasteellista huomioida uusia ideoita perustyön rinnalla. Resurssipula nousi ensimmäisenä esille, oli sitten kyseessä pieni yhden työntekijän tai isompi useamman työntekijän seurakunta. Toisena haasteena nostettiin esille saada nuoret innostumaan ja sitoutumaan toimintaan. Haasteelliseksi koettiin uuden toiminnan aloittaminen ja uuden idean myyminen nuorille. Tuntuu vain et työntekijöil on niin paljo kokoajan kaikkee, Vaiks et kyllä me se tehdään et meille siit maksetaan palkkaa, mut ei siihen saa semmosta niinku intoo mukaan, koska se on vaan semmosta niinko ylimäärästä vaivaa vaan. Työ2.

67 67 Eräs työntekijä kertoi, että heidän seurakunnassa on toiminut vuosia sitten diakoninen palveluryhmä. Sen toiminnasta työntekijällä ei ollut tarkemmin tietoa. Hänen mukaansa nuoret olivat olleet innolla mukana. Samassa seurakunnassa vanhempien nuorten ryhmä käy edelleen omaehtoisesti vanhusten palvelutaloilla esiintymässä. Siihen, että voi tehdä jotain. Sitte, se on tietysti haasteellista, että miten sen saa esille, tai niinkun, että miten toiminto alotetaan ja mihin meillä riittää resurssit, että saadaan pyörimään se juttu. Täällähän on joskus ollu, joskus varmaan vuotta sitten täällä on ollu joku sellanen nuorten diakonia, semmonen äksön-tiimi ollu jonkin näkönen. Työ3. Niinpä, meillä on itse asiassa noita vanhusten ja vanhaintalojen vierailuja ollu niillä meillä jotkut nuoret on keränny lauluporukan ja sitten ovat käyneet laulamassa. Ja muutenkin näitä vierailuja on jonkin verran tehty, mutta ne sitten on yleensä näitä meiän vanhempia nuoria. Työ5. Pienen paikkakunnan haasteena ja ongelmana on nuorten lähteminen paikkakunnalta muualle opiskelemaan lukioon tai ammatillisiin oppilaitoksiin. Työssä pitää ottaa huomioon tämä todellisuus ja nuorten määrä. Haasteena on se, ettei tiedä, voivatko nuoret toimia aktiivisesti toiselta paikkakunnalta oman seurakunnan nuorten toiminnassa tai jaksavatko he olla aktiivisia pitkien koulupäivien jälkeen. Et mie niinku vuosittain menetän hirveen hyviä tyyppejä. Mille tavallaan mie en voi sillee mitään, koska tuota pieni paikkakunta ja täällä ei ole sillä tavalla työllistäjää. Se ei oikeen oo meistä sit kiinni. Et mie tota sitoutumista mietin just tän isoskoulutuksen niinku kannalta ja sit jos me saahaan se vapaaehtoistyön kurssi sinne lukioon, niin mun mielestä se on niitä paikkoja, joita me pysytään verkkojamme kytemään sit sinne sit käyttämään. Työ4. Nuorisotyössä on useita haasteita. Työntekijällä on hyvin pitkälle mahdollisuus itse vaikuttaa mihin toimintaan hän resursseja keskittää. Nykyisen muotoinen nuorisotyöntekijävetoinen toiminta ei kaikissa seurakunnissa anna yhdenvertaisia mahdollisuuksia laaja-alaiseen nuorisotoiminnan tarjontaan. Isostoiminta vie usein resursseja muulta kokoontuvalta nuorisotyöltä.

68 On hienoa, kun nuorilta kysytään! Tomi Kiilakosken (2007, 73) mukaan nuorten huomioimisen rinnalla heitä on kuultava ja heille on annettava mahdollisuus osallistua. Haastatteluissa tämä tuli selkeästi esiin. Nuoret kokivat merkittävänä sen, että heidät otettiin todella mukaan toiminnan ideointiin. Työntekijät pohtivat sitä, että miksi ei tule kysyttyä useammin nuorilta ideoita. He ovat valmiita kuulemaan nuorten ideoita ja muokkaamaan toimintaa sen mukaisesti. Tutkimus osoitti sen, että nuorilta tulee käyttökelpoisia ruohonjuuritason ideoita ja malleja, joita työntekijät eivät ole tulleet edes ajatelleeksi. Mikä vois olla kivaa toimintaa, tarpeellista toimintaa, koska te näätte kuitenki vähän eri tavalla kun työntekijä, sitä eri näkökulmasta. E. Ja se on just hienoo, että se on ymmärretty. Et musta se on menossa just siihen suuntaan, että on tajuttu se, että nuoret tajuu nuorten asioita ja aikuiset tajuu aikuisten asioita. Et ei se oo sillee, että mä oon se aikuinen ja vanhempi, että kun mä oon elänyt ton nuoruuteni, niin kyllä mä nyt tajuun. Et on oikeesti alettu ymmärtää, että okei te ootte eläny sen nuoruuden, mutta se nuoruus on nyt kuitenkin ihan erilaista. Siitä on kuitenkin jo aikaa. Me eletään nyt tässä ja me ollaan tän hetken nuoria. Et se on hienoo, et niinku tää yhteiskunta on alkanut vähän niinku tajutakin sitä. Et ei vaan kuule sitä, et kuulkaapas nyt minua. (niin aivan) Tai nyt välillä, mutta siis sillee jännästi. 5-T9. Tuntuu välillä tässä työssä niinku ite niinku miettimällä miettii, et mitäs me voitais tehä niitten kanssa, et se on niinku tosi tyhmää. Et niiltä tulee iteltäkin tosi paljon ideoita, että nehän tietää mitä ne haluaa tehä ja kenen kanssa ne haluaa touhuta ja muuta. Et pääsiskin pois tosta työntekijäkeskeisyydestä, että ei se oo me, ketkä täällä niinku pitäs tehä ja touhuta, vaan ne nuoret. Työ5. Sekä nuoret että työntekijät kokivat merkittävänä sen, että nuorten mielipidettä kysytään ja heidän annetaan vapaasti ideoida toimintaa. Eräs työntekijä kiteytti ajatuksensa ja suunnitteluideansa olevan työntekijälähtöisiä ja korkealentoisia. Hänen kokemuksensa mukaan nuorten ideat palauttavat ideat ruohonjuuritasolle yksinkertaisiin ja helposti toteutettaviin toimintaideoihin. Toisen työntekijän kokemuksen mukaan nuoret innostuvat helpommin toimimaan omien ideoiden-

69 69 sa pohjalta ja vetävät mukaansa helposti muut nuoret. Tämä vertaistoiminta ja vastuun antaminen on merkittävä asia. No, musta on ihan kivaa, että nuorten mielipidettä nyt kysyttiin. Et se on aina työntekijänä kun sanoo, niin jotenkin, jotenkin työntekijän mielipiteet on aina omissa sfääreissään. Mut sitten kun kysytään nuorilta, niin se tavallaan palaudutaan siihen ruohonjuuritasolle. Et, et ne on niin konkreettisia se heiän ajatukset ja ideat. Et, et tää on oikein hyvä juttu. Varmasti, mitä tässä nyt on, kuulin, heiän näitä toiveita, niin luulen et siellä on sit taas tota uutta ainesta niinku mulle siihen työhön. Isoskoulutukseen ja sitten tähän yhteistyöhön diakoniatyön kanssa. Työ4. Ja sitten se, kun yleensä kun ne nuoret innostuu siitä omasta ideasta, niin ne pistää sen onnistumaan, vaikka se tuntuukin vähän vaikeelta. Et on hyvä j,os se innostus tulee. Työ5. Vapaaehtoistyön mielekkyys on löydetty useammassakin nuorten ryhmässä. Kolmessa ryhmässä, kussakin yksi nuori kertoi miksi tekee vapaaehtoistyötä. Pessin (2008, 9) tutkimuksen mukaan nuoret pitävät auttamista jopa elämäntapana, oikeana tekona ja velvollisuutena. Kannattaa tehä vapaaehtoistyötä, siitä saa itse kaikista eniten ja hyvä mielen. 1-T3. Et just ku 5-T10 sano, et sillä ei olis kykyjä, mut kaikkihan lähtee ekasta kerrasta, että se kokemus kyllä karttuu. Että mun mielestä kannattaa aina tulla, vaikka ei oo kokemusta, sitä tulee ja useimmat on sellasia uusia naamoja ja muuttuu erilaiseks, siis uusia ystäviä. 5-T9. No vähän semmonen hyvä mieli, että on tehny jotakin oikein. 3- T11. Eräs työntekijä oli huomannut työssään, että osa nuorista etsii omaa paikkaansa toimia seurakunnassa. Isoskoulutus tai kerhonojaus ei ole kaikkia varten. Tässä on merkittävänä asiana se, että nuorilta kysytään heidän toiveitaan ja että työntekijä kannustaa heitä toimimaan omien toiveidensa mukaisesti.

70 70 Hirveen useesti on se, että nuoria on mukana isoskoulutuksessa ja kerhonohjaajat on kaikki samat nuoret, mut onneksi on näitä, jotka tietää ja tajuaa et tietääkin sen, et toi ei oo mun juttu, mut mä voin tulla vaikka tähän. Se on se, mitä mä haluan tehä. Työ5. Tämä tutkimus osoittaa sen, että nuorilta kannattaa kysyä ja heitä kannattaa kuulla seurakunnan toiminnan suunnittelussa. Laajentamalla vastuuta saadaan uusia toimijoita ja ideoita nuorisotyöhön. 5.5 Nuoret mukaan työn arviointiin ja suunnitteluun Kirkko julkilausumassa (Karvonen & Liljendahl 2005, ) nuoret pohtivat kirkon tulevaisuutta vuonna He julistivat halunsa ja toiveensa päästä vaikuttamaan seurakuntien toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja päätöksentekoon. Tutkimuksia ei ole tehty, kuinka monessa seurakunnassa tämä toteutuu jo. Oman haasteensa tähän tuo 16-vuotiaitten mahdollisuus äänestää seuraavissa seurakuntavaaleissa (Kirkolliskokous 2007). Kysyessäni tässä tutkimuksessa yhdeltä seurakunnan työntekijältä kuinka hän käyttää nuoria työn suunnittelussa, hän vastasi, ettei tällä tavalla kuin tässä tutkimuksessa. Tämän lausuman pohjalta työntekijä on valmis ottamaan nuoret mukaan toiminnan ideointiin. Mut et sitten oo tällä lailla pyytänyt ideointia johonkin. E. No, en ihan tällä tavalla, en ihan pelkästään niinku ideoitia. Ei, ei meijän seurakunnassa oo kyllä sellasta tapaa, onko koskaan. Toisaalta vois olla ihan siinäkin kehittämisen paikkaa, että olis foorumit. Työ4. Ainakin nyt tämän perusteella, niin näyttää helmiä tulevan. E. Kyllä. Työ4. Tähän tutkimukseen osallistuvista seurakunnista neljä viidestä on mukana Nuorten Keskuksen diakoniakasvatushankkeessa. Yksi seurakunta oli pitänyt

71 71 kurssin nuorille ja kahdessa seurakunnassa se on suunnitteilla. Jokaisessa haastatteluseurakunnassa nuoret olivat valmiita auttamistoimintaan, hankkeeseen kuulumaton seurakunta ei erottunut joukosta. Työntekijät olivat vastaanottavaisia nuorten ideoille ja halusivat ottaa ne huomioon seurakunnasta riippumatta. Ehtivätkö työntekijät pohtia työtään ja sen suunnittelua nuorilta saamansa palautteen mukaisesti? Ohjaavatko työtä enemmän omat kiinnostuksen kohteet ja seurakunnan nuorisotyön perinteet? Työntekijät suunnittelevat ja tekevät hyvin itsenäisesti työtään koskevia päätöksiä. Nuoret ovat mukana vapaaehtoisina kerhonohjaajina ja isosina, mutta suodaanko heille vertaisohjaamista esim. nuortenilloissa tai isoskoulutuksessa? Minua kiinnosti nähdä työntekijöiden reaktiot nuorten ideointiin ja vastuunjakoon. Ovatko työntekijät valmiita jakamaan vastuuta toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta nuorille? Erityisesti minua ilahdutti erään nuoren kommentti siitä, kuinka on pikkuhiljaa ymmärretty kuunnella nuorta häntä itseään koskevissa asioissa. Hänhän on oman ikäisensä edustaja ja paras arvioija. Tähän samaan suuntaan ohjaa nuorisolaki ja kirkon kasvatuksen strategia. Käytännön tasolla tämä kuitenkin helposti unohtuu. Nuorten vaikuttamisen kautta työntekijät saivat helpon ja yksinkertaisen mallin ideoida seurakunnan nuorisotoimintaa. 5.6 Yhteenveto Tässä tutkimuksessa on kartoitettu nuorten ideoita ja halukkuutta osallistua auttamistoimintaan. Tutkimuksen perusteella nuoret ovat halukkaita sitoutumaan erityisesti vanhusten kanssa tehtävään työhön. Työntekijät yllättyivät nuorten halukkuudesta olla mukana vanhustyössä. Haastatteluun osallistui viisi seurakuntaa, joissa kolmessa on jo olemassa tai on suunnitteilla joko palvelutoiminnan tai vapaaehtoistoiminnan kurssi nuorille, yhteistyössä paikallisten koulujen kanssa. Tätä kautta saadaan mukaan muitakin nuoria kuin seurakunta-aktiiveja. Yhden seurakunnan haastateltavissa nuorissa oli kolme nuorta, jotka eivät ol-

72 72 leet osallistuneet seurakunnan toimintaan oman rippikoulun jälkeen ennen palvelutoiminnan kurssia. Toiminta vanhusten parissa oli antanut heille opiskelukurssin, mutta myös paljon kokemusta sekä vanhusten että vammaisten parissa. Nuoret ideoivat, että vierailut vanhainkodissa tai vanhusten palvelutalolla voitaisiin yhdistää joko osaksi nuorteniltoja tai isoskoulutusta. Yhtenä ideana oli harjoitella isoskoulutuksessa opittua jumalanpalvelusten pitämistä vanhuksille. Tämä olisi hyvää harjoitusta kesän rippikouluihin, sekä palvelua vanhuksille, arvioivat nuoret. Esittelin tämän idean kyseisen seurakunnan työntekijälle sekä yhdelle toiselle haastateltavalle työntekijälle. Nämä työntekijät ottivat ilolla vastaan tämän idean ja kertoivat sen olevan helposti toteutettavissa. Nuoret olivat valmiita sekä tarjoamaan vanhuksille ohjelmallisia tuokioita ja jumppaamaan heidän kanssaan tai kuuntelemaan heidän toiveitaan tapaamisen sisällöstä. Nuoret haluavat toimia ryhmässä, yhdessä muiden kanssa. Työntekijöiden mielestä tämä madaltaa osallistumiskynnystä erityisesti juuri rippikoulun käyneillä nuorilla. Haastatteluissa selvisi se, että myös vanhimmat haastateltavat haluavat ryhmän tukea ja panosta vapaaehtoistoimintaan. Siis toivotaan yhdessä tekemistä ja kavereitten kanssa juttelua. Monessa seurakunnassa tänä päivänä ainut nuorisotoiminta rippikoulun lisäksi on isoskoulutus. Tämä työn tekemisen muutos on ollut nähtävissä jo jonkun aikaa. Paananen (2005, 109, 113) kirjoitti artikkelissaan nuorten iltojen merkityksestä nuorelle. Nuortenilta on seurakunnallinen paikka, johon voi tulla ja jossa voi olla yhdessä muiden kanssa. Tässä on meillä aina haasteena se, että meillä ei oo oikeestaan muuta nuorten toimintaa kuin isoskoulutus. Sit se niin semmonen ympätty täyteen niin paljon kaikkia. Työ3. Yksi työntekijä on kuitenkin pohtinut nuortenillan mahdollisuutta yhtenä nuorisotoiminnan muotona. Haastattelussa en kartoittanut sitä, millaista toimintaa seurakunnassa tarjotaan nuorille, joten en palaa siihen tarkemmin.

73 73 Nuoret kokivat vertaisryhmän auttavan, jos omassa elämässä on ongelmia. Kuuntelu ja muiden nuorten antama tuki on avuksi. Työntekijät ottivat ilolla vastaan tämän vertaistukiryhmäidean mahdollisuudeksi kehittää nuorisotoimintaa siihen suuntaan. Merkittävänä kaikissa ikäryhmissä koettiin yhdessä tekemisen mallin ja muiden nuorten merkityksen toimintaan osallistumiseen. Työntekijät ovat tästä hyvin tietoisia.

74 74 6 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa tutkittiin sekä nuorten osallisuutta ja vaikuttamista seurakunnassa että työntekijöiden antamia mahdollisuuksia siihen. Tutkimuksen tavoitteena oli saada nuorilta ideoita millaiseen diakoniseen toimintaan he olisivat valmiita osallistuman. Toisena tavoitteena oli selvittää työntekijöiden mahdollisuutta kehittää nuorisotoimintaa nuorten toivomaan suuntaan. 6.1 Auttamistoiminta nuorten vapaaehtoistyönä ja sen tuomat mahdollisuudet Tämän tutkimuksen perusteella nuoret, jotka toimivat seurakunnan vapaaehtoisina, haluavat osallistua auttamistoimintaan. KUVIO 5 kuvaa, millaiseen auttamistoimintaan nuoret ovat valmiita osallistumaan. Onko tämä seurakunnan toimintaviesti sisäisesti rakennettu piilo-opetussuunnitelmaan ja toimintakulttuuriin ja -odotuksiin? Sitä voisivat seuraavat tutkimukset tutkia! Muokkaako seurakunta yhteisönä vapaaehtoiset palveluaktiiveiksi vai hakeutuvatko auttamishaluiset ihmiset erityisesti seurakunnalliseen vapaaehtoistyöhön? Saari, Kainulainen ja Yeung (2005, 107) pohtivat kirkon missioon liittyvää auttamistoimintaa, eli altruistista ideologiaa. He miettivät samoin, vaikuttaako kirkko vapaaehtoisten auttamisintoon. Heidän mukaansa voidaan rakentaa kaksi hypoteesia: ensinnäkin kirkon aktiivijäsenyys vahvistaa yksilön altruismia ja toiseksi kirkon aktiivijäsenyys erottaa ihmiset kahteen luokkaan: me ja muut syntiset. Tällöin yksilö on keskimääräistä itsekkäämpi henkilö.

75 75 vanhusten auttaminen: * jumalanpalvelukset * muu ohjelmatoiminta * kuuntelu * yhdessä tekeminen * pitkäjänteisyys Nuorten haastattelussa nousi selkeästi esille halu toimia vanhusten kanssa. Itseäni yllätti tämä selkeä nuorten toive ja tarve olla vanhuksia avustamassa tai toimia muuten heidän kanssaan. Nuorten Keskus on aloittanut nuorten diakoniakasvatushankkeen vuonna Hankkeen tavoitteena on nuorten saaminen mukaan auttamis- ja palvelutoimintaan. Siinä tehdään yhteistyötä nuorisotyön ja diakoniatyön välillä. Osa hankepaikkakunnista on pitänyt nuorille joko vapaaehtoistoiminnan kurssin tai palvelutoiminnan kurssin, tai se on suunnitteilryhmä: * tuki * helpompi tulla mukaan * yhdessäoloa * nuoren ikä ei vaikuta ryhmän merkittävyyteen nuori vapaaehtoinen auttaja vertaisapu: * kuuntelu * vierellä olo * mukaan ottaminen * vertaisryhmät toiminnan arviointi ja suunnittelu: * tärkeää * saa vaikuttaa * innostaa toimimaan KUVIO 5: Nuoren toivoma paikka seurakunnan auttamistoiminnassa. Yeungin (2005, ) tutkimuksen mukaan vapaaehtoiset ovat kiinnostuneimpia auttamaan vanhuksia, nuoria ja syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia. Nämä ryhmät saavat vapaaehtoiset toimimaan, koska koetaan heidän todella tarvitsevat auttajaa ja tukijaa. Vapaaehtoisten oma auttamishalu ja - taipumus olivat taustalla tukemassa tätä toimintaa. Vastavuoroinen tuki ja elämänkokemuksen tuoma tuki olivat yhtenä päällimmäisistä syistä toimia vapaaehtoisena.

76 76 la. (Nuorten Keskus b.) Tämä yhteistyön malli palvelee nuorten auttamishalua ja -toimintaa. Mielenkiintoinen kysymys on se, jota tämä tutkimus ei tutkinut, onko tutkimusseurakuntien nuoret palvelualttiimpia kuin keskimäärin seurakuntien nuorisotoiminnassa mukana olevat nuoret? Tähän tutkimukseen osallistui yksi seurakunta, joka ei ole mukana diakoniakasvatushankkeessa. Näiden nuorten vastaukset eivät poikenneet millään tavoin muiden nuorten auttamishalukkuudesta. Näkisin nuorten halun auttaa muita ihmisiä samoin kuin Pessinkin (2008) tutkimus nostaa esille. Nuorille ei auttamistoiminnassa ole merkittävää keitä tarvitsijat ovat, vaan se, että toista ihmistä voidaan auttaa jollain tavalla, on merkittävää. Saari ym. (2005, ) pohtivat tulevaisuuden auttamistoimintaa siitä näkökulmasta, että nykynuorisolla ei ole vahvana sota-ajan ihmisen kaveria ei jätetä -ideologiaa. Tämä tutkimus osoittaa tuon väitteen vääräksi. Nuorilla on auttamishalua ja tahtoa. He näkevät ihmisten hädän ympärillään ja auttavat omien voimiensa rajoille asti. Yksi haastateltu nuori sanoitti vertaisavun sanoilla: tekisin kaverin puolesta ihan mitä vaan, jotta hänelle saataisiin ongelmiinsa apua. Vertaisryhmän perustaminen voi olla ongelmallista, varsinkin pienissä seurakunnissa. Ryhmää perustettaessa voisi tulla rovastikunnallinen tai jokin muu laajempi alue kysymykseen. Hyväri (2001, 167, 170) puhuu tästä yhteisyyden kokemuksena ja kohtalotoveruutena. Nuori ei kovin helposti mene puhumaan aikuiselle omista ongelmistaan varsinkaan, jos ne koetaan pieniksi ongelmiksi. Kummitoimintaa voisi kehittää ja muuttaa, kouluttaa lasten kummeista nuorten kummeja. Monet käsittävät, että kummin tehtävä on täytetty ja hoidettu, kun nuori käy rippikoulun ja konfirmoidaan. Olisiko tässä paikka aktivoida kummit nuorisokummiksi tai tukiaikuiseksi? Kirkkohallituksen ohjeet kummille tukevat tätä käsitystä. Kummi antaa aikaansa lapselle, kuuntelee ja on kiinnostunut hänen asioistaan (Kummi i.a.). Kummius on parhaimmillaan koko elämän mittainen ystävyyssuhde. Koin tämän itse selkeästi, kun 28-vuotias nuori aikuinen pyysi minua kummikseen. Hänet oli jo aiemmin kastettu, mutta hänellä ei ollut

77 77 kummeja. Hän koki merkittäväksi asiaksi saada oma kummi vielä aikuisiällä. Helkomaa ja Hytönen (2001, 46) ovat tutkineet opinnäytetyössään kummiuden merkitystä. Eräs kummi tuossa tutkimuksessa kiteytti kummin tehtävän seuraavasti: Kummit voisivat tänä päivänä olla tukemassa perheitä lasten vaikeuksissa sekä kummilapsiaan. 6.2 Nuorisotyön haasteet ja mahdollisuudet Tähän tutkimukseen osallistuneet työntekijät ottivat erittäin myönteisesti vastaan nuorten ideat ja toiveet ja olivat valmiita muokkaamaan toimintaa nuorten toiveiden suuntaan. Vaikuttiko tähän työntekijöiden suhteellisen lyhyt työura ja lähes ensimmäinen virkapaikka? Työntekijät ovat valmiimpia vastaanottamaan työtä koskevia ehdotuksia, kun heillä on vähän työvuosia. Näkemykseni on, että mitä kauemmin on töissä, sitä urautuneempi on omiin työmenetelmiin ja toimintatapoihin. Krogstrupin mukaan (2004, 28) BIKVA-mallin työntekijät suhtautuivat kolmella tavalla haastattelujen tuloksien esittelyyn. Ensinnäkin he ottavat positiivisesti ja myönteisesti vastaan haastattelussa esille nostetut asiat. Toiseksi haastattelusta saatu kielteinen palaute masentaa ja se koetaan epäoikeudenmukaisena. Kolmanneksi haastattelussa esiin noussut kritiikki torjutaan kokonaan. Tämän tutkimuksen työntekijät ottivat positiivisesti ja myönteisesti vastaan kaikki esille nostetut nuorten ideat. Nuorilta ei pyydetty arviointia toiminnasta, jolloin työntekijöiden kritiikki ei tullut esille. Mikäli työntekijät olisi haastateltu useampaan kertaan, olisi kritiikkiäkin varmasti ideoita kohtaan tullut selkeämmin. Yhteistyö nuorisotyön ja diakoniatyön välillä on sitä haasteellisempaa, mitä suurempi seurakunta on. Haastatteluun osallistuneista työntekijöistä, kahden suurimman seurakunnan työntekijät jäivät miettimään yhteistyömallin luomista diakoniatyön ja nuorisotyön välille. Kahdessa seurakunnassa yhteistyötä jo tehtiin. Yhden seurakunnan työntekijä ei maininnut diakoniatyötä haastattelussa. Tämä saattoi johtua myös siitä, että tämän seurakunnan nuoret nostivat esille autta-

78 78 mistoiminnan muodot, jotka olivat selkeästi suuntautuneet lasten ja nuorten auttamiseen. Työntekijät kokivat työnsä haasteina resurssipulan ja liian monet työtehtävät. Valintaa on tehtävä ja kaikkeen mielenkiintoiseen eivät voimat riitä. Tämä tutkimus ei tutkinut verkostoitumista ja sen tuomia etuja työhön, samoin tämän tutkimuksen ulkopuolelle jäi yhteistyö seurakunnan sisällä eri työmuotojen välillä. Näen tässä työalojen välisessä yhteistyössä mahdollisuuden keskustella seurakunnan sisällä työntekijöiden kesken, millaisissa töissä voitaisiin tehdä yhteistyötä ja miten se voisi olla mahdollista. Haasteeksi tähän yhteistyöhön tulee nuoriso- ja diakoniatyön erilaiset työkulttuurit ja työn tekemisen ajat. Yhteistyö ja verkostoituminen oman työyhteisön ulkopuolelle on toteutunut jo monessa työyhteisössä. On helppoa tehdä yhteistyötä muiden samalla työsaralla tekevien tahojen kanssa, samalla moniammatillinen työ asettaa omat haasteensa työlle (Talvio 2005, ). Tämä moniammatillinen työ toteutuu seurakunnissa nuorisotyön puolella laaja-alaisesti. Diakoniatyön puolella tähän työhön vasta etsitään tarkempaa toimintamallia. Voisiko nuorisodiakonia olla yhtenä päänavaajana tässä työssä? Liian usein työntekijät käyttävät ammattitaitoaan siihen, että ovat tietävinään, mitä nuoret haluavat ja toivovat. Kuitenkin voidaan todeta, että kaikki ideat eivät sovi kaikkiin seurakuntiin, joten nuorilta kysyminen ja heidän kanssaan ideoiminen antaa suuntaa toiminnan kehittämiselle omassa seurakunnassa. Kun nuoret saavat itse suunnitella ja toteuttaa toimintaa, he sitoutuvat siihen ja kuten yksi työntekijä sanoi, panevat sen toimimaan. 6.3 Tutkimuksen arviointia Laadullinen tutkimus ja nuorten ryhmähaastattelu osoittautuivat toimivaksi tutkimusmenetelmäksi. BIKVA-mallin mukanaan tuoma ajatus nuorten esille nostamien ideoiden kertomisesta työntekijöille ja heidän haastattelemisensa niiden

79 79 pohjalta toi syvyyttä ja hyötyä ainakin paikalliselle tasolle. Tutkimus osoitti sen, että työntekijät eivät hyödynnä nuoria arvioidessaan ja ideoidessaan toimintaa. Nuoret pitivät merkittävänä asiana sitä, että heitä kuunneltiin ja heiltä kysyttiin, mitä he toivovat. Ryhmähaastattelun tekeminen on haasteellista. Miten saadaan ryhmä mukaan haastattelutilanteeseen? Alasuutarin (1999, 152) mukaan ryhmähaastattelun etuna on ryhmän toisilleen antama tuki ja se, että keskustelu ei ole pelkästään tutkijan ja haastateltavan välistä puhetta. Hän pohtii myös ryhmän keskustelun mahdollisesti siirtyvän ns. sisäpiirin keskusteluksi, jolloin tutkija on ryhmän ulkopuolinen ja ei ymmärrä, mitä ryhmä keskustelee. Ryhmähaastattelun edut tulevat esiin hyvässä vuorovaikutuksessa ryhmän ja tutkijan välillä. Eduksi voidaan mainita, että keskusteluun osallistuvat puhuvat ryhmässä helpommin itsestään selvistä asioista. Ryhmän jäsenet voivat tarkistaa toisiltaan mitä hän on puhuessaan tarkoittanut. (Alasuutari 1999, 155.) Ryhmähaastattelun toinen muoto on yhdistää yksilöhaastattelu ja ryhmähaastattelu toisiinsa. Tämä olisi mahdollisesti tuonut esiin yksilön ideoita ja ajatuksia paremmin esiin. Olisin ollut tutumpi nuorille ja he olisivat saaneet aikaa pohtia aihetta pidemmän aikaa. Toisenlainen tulos haastattelusta olisi saatu, mikäli ryhmät olisivat olleet mahdollisimman homogeenisiä. Nuorten kokemukset ja ikä vaikuttivat jonkin verran auttamistoiminnan ideointiin. Maantieteellisellä sijainnilla sen sijaan ei ollut merkitystä tutkimuksen tulokseen. Tutkimuksen luotettavuus ja eettiset kysymykset olivat haastattelutilanteissa ja aineistoa analysoidessa mielessäni. Luotettavuutta olisi voinut lisätä sillä, että nuoria olisi ensin haastateltu henkilökohtaisesti ja sitten ryhmänä, mahdollisesti kahdella eri kerralla. Olen nuorisotyön ammattilainen ja tehnyt pitkän työuran. Nuorisotyön kieli ja toimintamuodot ovat minulle tuttuja. Annoin nuorten kysyä minulta vapaasti tärkeäksi kokemiaan kysymyksiä ennen haastattelua. Sen avulla pyrin tulemaan nuorille tutuksi ja antaa heille tiedon siitä, että minulla on kokemusta mm. rippikoulun pidosta, isostoiminnasta, nuortenilloista ym. seurakunnan nuorisotoiminnasta.

80 80 Luotettavuutta työntekijöiden haastatteluun olisi tuonut se, että heille olisi lähetetty etukäteen tiedoksi nuorten esille nostamat asiat. Näin he olisivat voineet pohtia omia käsityksiään ja ajatuksiaan nuorten ideoimista asioista. Vaikuttiko työntekijöiden kommentteihin tämän lisäksi se, että minulla tutkijana on pitkä työkokemus ja työskentelen valtakunnallisessa, seurakuntia palvelevassa nuorisojärjestössä? Vastasivatko työntekijät sen odotusmallin mukaisesti kysymyksiin, mikä heillä oli, kun he ovat mukana diakoniakasvatushankkeessa? Yksi työntekijä ei ole mukana diakoniakasvatushankkeessa ja hänen kommenttinsa eivät poikenneet muiden työntekijöiden kommenteista. Työntekijät suunnittelevat ja ideoivat toimintaa ja saattavat kysyä nuorilta ajatuksia ja kommentteja näistä. Johtopäätöksenä voisin sanoa, että nuorisotyö kuuntelee harvoin nuorten ideoita ja ääntä. Merkittävää on se, että tätä tutkimustulosta ei voi yleistää, mutta kuitenkin kukin työntekijä löytänee täältä aineksia oman työnsä kehittämiseen ja yhteistoimintaan nuorten kanssa. Yhteistoiminta eri työmuotojen välillä on tällä hetkellä alkutekijöissään. Pienemmissä seurakunnissa ammattikuntien rajat eivät ole niin jyrkät kuin suuremmissa seurakunnissa. Jatkotutkimusideoita voisi olla yhteistyö nuorisotyön ja diakoniatyön välillä, nuorten ideoima nuorisotoiminta ja/tai isostoiminta sekä kvalitatiivisena tutkimuksena nuorten suunnittelu ja toteutusmahdollisuudet seurakunnan nuorisotoimintaan Kirkko teesien perusteella.

81 81 LÄHTEET: Alasuutari, Pertti Laadullinen tutkimus. 3. uudistettu painos. Tampere: Vastapaino. Annala, Saara Nuori lähimmäinen lähimmäispalveluprojekti osana isoskoulutusta Roihuvuoren seurakunnassa. Opinnäytetyö. Helsinki: Diak. Elämä Usko Rukous. Rippikoulusuunnitelma Porvoo: Kirkkohallitus Kirkon kasvatusasiain keskus. Eskola, Jari & Suoranta, Juha Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. Eskola, Jari & Vastamäki, Jaana Teemahaastattelu: opit ja opetukset. Teoksessa Aaltola, Juhani & Valli, Raine (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin I, metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-kustannus, Gretschel, Anu Nuori ei asiakkaaksi, vaan vaikuttamaan nuorisotyön keinoin. Teoksessa Hoikkala, Tommi & Sell, Anna (toim.). Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 76, Gordon, Thomas Toimiva perhe. Hämeenlinna. LK-kirjat. Hakamäki, Margit & Juusela, Liisa Nuorten kokemuksia diakonisesta Action team -kurssista. Opinnäytetyö. Järvenpää: Diak. Haponen, Pirkko Tekisin sen vielä kerran. Opinnäytetyö. Järvenpää: Diak. Harju, Aaro Kansalaisyhteiskunta vapaaehtoistoiminnan innoittajana. Teoksessa Nylund, Marianne & Yeung, Anne Birgitta (toim.). Vapaaehtoistoiminta. Anti, arvot ja osallisuus. Tampere: Vastapaino, Helkomaa, Sari & Hytönen, Laila Kummi unohdettu voimavara? Kummien käsityksiä kristillisestä kasvatustehtävästään ja seurakunnan tuesta. Opinnäytetyö. Pieksämäki: Diak. Hirsjärvi, Sirkka; Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula Tutki ja kirjoita. 11. painos. Jyväskylä: Tammi.

82 82 Huttunen, Anne; Tiippana, Sanna & Turpeinen, Jere Nuoret osallistujina nuorisotyössä. Opinnäytetyö. Pieksämäki: Diak. Huumo, Jaana Diakoniakasvatuksella nuoria mukaan seurakunnan vapaaehtoistyöhön. Opinnäytetyö. Lahti. Diak. Hyväri, Susanna Vallattomuudesta vastuuseen Kokemuksen politiikan sankaritarinoita. Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisu 3/2001. Vammala: Tietosanoma Oy. Hyväri, Susanna Vertaistuen ja ammattiauttamisen muuttuvat suhteet. Teoksessa Nylund, Marianne & Yeung, Anne Birgitta (toim.). Vapaaehtoistoiminta. Anti, arvot ja osallisuus. Tampere: Vastapaino, Hänninen, Kaija; Julkunen, Ilse; Hirsikoski, Riitta; Högnabba, Stina; Paananen, Ilkka; Romo, Henna & Thomasén, Tarya Asiakkaat oppimisen käynnistäjinä. Raportti BIKVA-arviointimenetelmän oppimisen kehistä. Helsinki: Stakesin raportteja 6/2007. (JER 2004) Jumala on. Elämä on nyt. Rakkaus liikuttaa (2004) Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyön missio, visio ja strategia Kirkkohallitus/ Kasvatus ja nuorisotyö. Suomen ev.lut kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2004:3. Helsinki: Kirkkohallitus. Kaivola, Taru & Launila, Heikki Hyvä työpaikka. Jyväskylä: Gummerus, Yrityskirjat. Kalliomaa, Anniina; Puura, Sanna & Tasanko, Pia Nuoruus Suomessa. Helsinki: Yliopistopaino. Karvonen, Marja-Liisa & Liljendahl, Tarja Nuoren kirkko Teoksessa Paananen, Terhi & Tuominen, Hans. Nuorisotyön käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, Kiilakoski, Tomi Kasvu moneen suuntaan kriittinen pedagogiikka ja nuorisotyö. Teoksessa Hoikkala, Tommi & Sell, Anna. Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 76, Kinnunen, Pentti Nuorten palveluryhmä Sodankylän seurakunnanvapaaehtoistyön resurssi. Teoksessa Hölsä, Pentti; Petrelius, Päivi;

83 83 Ryhänen, Mika & Suonsivu, Terhi (toim.). Välitä musta. Diakonian vuosikirja 1998, Kiviniemi, Kari Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa Aaltola, Juhani & Valli, Raine. Ikkunoita tutkimusmetodeihin II, näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Juva: Ps-kustannus, Kokkonen, Jarmo Sielunhoito rippikoulussa. Teoksessa Pruuki, Heli (toim.). Nuorten sielunhoidon käsikirja. Helsinki: LK-kirjat, Krogstrup, Hanne Kathrine Asiakaslähtöinen arviointi Bikva-malli. Helsinki: Stakes. Köykkä, Arto (toim.) Sopivan kokoinen iso - Isostoiminnan linjauksia. Teoksessa Paananen, Terhi & Tuominen, Hans. Nuorisotyön käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, Laine, Timo Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologinen näkökulma. Teoksessa Aaltola, Juhani & Valli, Raine. Ikkunoita tutkimusmetodeihin II, näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Juva: Pskustannus, Lastensuojelulaki Viitattu Lastensuojelun käsikirja Stakes. Viitattu avohuolto/muuttukitoimet/tukihenkilo/ Launonen, Pekka Kirkon nuorisotyön ohjaajien ammatillisen koulutuksen kehitys, Teoksessa Näkyjä ja puurtamista. Kirkon nuorisotyöntekijät Kyrkans Undomsarbetare r.y. 50 vuotta. Jyväskylä: Gummerus. Launonen, Pekka Kirkon nuorisotyö hengellisen, pedagogisen ja sosiaalisen kolmiyhteys. Teoksessa Hoikkala, Tommi & Sell, Anna (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 76, Lund, Pekka Muuttuvan kirkon mukautuva palvelija, Nuorten Keskus Saarijärvi: LK-kirjat.

84 84 Lähdesmäki, Kari Nuorisotyön esikuvat ja ensiaskeleet Teoksessa Näkyjä ja puurtamista. Kirkon nuorisotyöntekijät Kyrkans Undomsarbetare r.y. 50 vuotta. Jyväskylä: Gummerus. Nieminen, Juha Nuorisossa Tulevaisuus. Suomalaisen nuorisotyön historia. Jyväskylä: Gummerus, Lasten Keskus. (NK 2007) Nuorten Keskus vuosikertomus Nuorisolaki Viitattu kunta/nuorisolaki Nylund, Marianne & Yeung, Anne Birgitta Vapaaehtoisuuden anti, arvot ja osallisuus murroksessa. Teoksessa Nylund, Marianne & Yeung, Anne Birgitta (toim.). Vapaaehtoistoiminta. Anti, arvot ja osallisuus. Tampere: Vastapaino, Moilanen, Pentti & Räihä Pekka Merkitysrakenteiden tulkinta. Teoksessa Aaltola, Juhani & Valli, Raine. Ikkunoita tutkimusmetodeihin II, näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Juva: Ps-kustannus, Myllärniemi, Jyrki D-ryhmä Diakonian arvoja nuorisotyön menetelmin. Teoksessa Hölsä, Pentti; Petrelius, Päivi; Ryhänen, Mika & Suonsivu, Terhi (toim.). Välitä musta. Diakonian vuosikirja 1998, Obafemi, Maria Diakoniakasvatus: diakoniseen palveluun saattamista. Opinnäytetyö. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, diakonian instituutti. Paananen, Terhi & Tuominen, Hans Aarre, isoskouluttajan opas. Jyväskylä: LK-kirjat. Paananen, Terhi Nuorteniltojen puolesta. Teoksessa Paananen, Terhi & Tuominen, Hans. Nuorisotyön käsikirja. Helsinki: Kirjapaja Peittola, Päivi & Sulaoja, Teemu Sanoista tekoihin: nuorten diakonisen toimintaryhmän perustaminen Leppävaaran seurakuntaan. Opinnäytetyö. Järvenpää: Diak.

85 85 Porkka, Jouko Isostoiminnan rikkaus leirityön tarpeista nuorisokulttuuriksi. Teoksessa Paananen, Terhi & Tuominen, Hans. Nuorisotyön käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, Porkka, Jouko 2006a. Isoset käyttämätön voimavara. Diakonia-lehti 5/2006. Porkka, Jouko 2006b. Seurakunnan kasvatustyön vapaaehtoiset. Teoksessa Näköalapaikalta. Kirkon nuorosotyöntekijät Kyrkans Ungdomsarbetare ry. 60 vuotta. Nivala Mauno, toim. Jyväskylä: Gummerus. Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Helsinki: Suomen Pipliaseura. Saari, Juho; Kainulainen, Sakari & Yeung, Anne Birgitta Altruismi. Antamisen lahja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Helsinki: Yliopistopaino. Silverman, David Interpreting Qualitative Data. Methods for Analysing Talk, Text and Interaction. London: Sage Publications. Talvio, Markus Nuorisotyö verkostoissa.. Teoksessa Paananen, Terhi & Tuominen, Hans. Nuorisotyön käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Tammi. Veikkola, Juhani Diakonian perustehtävä, visiot ja tavoitteet. Teoksessa Helosvuori, Riitta; Koskenvesa, Esko; Niemelä, Pauli & Veikkola, Juhani. Diakonian käsikirja. Helsinki. Kirjapaja, Weiss, Robert S Learning from Strangers. The Art and Method of Qualitative Interview Studies. New York: The Free Press. Yeung, Anne Birgitta Vapaaehtoistoiminnan timantti. Miten mallintaa motivaatiota? Teoksessa Nylund, Marianne & Yeung, Anne Birgitta (toim.). Vapaaehtoistoiminta. Anti, arvot ja osallisuus. Tampere: Vastapaino, Yeung, Anne Birgitta & Grönlund, Henrietta Nuorten aikuisten arvot, asenteet ja osallisuus. Teoksessa Nylund, Marianne & Yeung, Anne Birgitta (toim.). Vapaaehtoistoiminta. Anti, arvot ja osallisuus. Tampere: Vastapaino,

86 86 PAINAMATTOMAT LÄHTEET: Hermeneutiikka. Viitattu id_4685 Ikäkausitoiminta Tarpojat Viitattu Kerhonohjaajanetti. Viitattu Kirkolliskokous Syysistuntokausi Viitattu liitetiedostot/2m59d4-ray_tausta-aineisto_17.7..pdf Muistoksi kummille. Kummitodistus. 626-YH-690. Vammala: Lasten Keskus (NK 2003) Nuori kuuluu nuoret kuuluvat Nuorten Keskuksen strategia Viitattu Nuorten Keskus a. Nuisku kurssi Viitattu Nuorten Keskus b. Nuorten Diakoniakasvatushanke. Viitattu Nuorten Keskus c. äxäri kurssi. Viitattu (NTO ydin 2006) Kirkon Nuorisotyönohjaajan ydinosaamiskuvaus Viitattu Pessi, Anne Birgitta Suomalaiset auttajina. RAY:n juhlavuoden kansalaiskyselyn tuloksia (osa1). Viitattu Porio, Ilkka & Aukee, Mirja Maija (toim.) Diakonian asiasanasto. Viitattu Sosiaali- ja terveysministeriö Ohjeet lupahakemuslomakkeiden täyttämiseksi. Liite Suostumus. Viitattu /Resource.phx/ajank/puhee/lomake/tutkimuslupaohjeet.htx Suomen evankelisluterilainen kirkko. Kirkkojärjestys Viitattu Suomen evankelisluterilainen kirkko. Kummi. Viitattu Tammi, Ari i.a. Johdanto vaikuttamistaitoihin. Viitattu

87 87 LIITE 1 Info seurakuntiin ennen haastattelua. Opiskelen sosiaalialan ylempää amk-tutkintoa Järvenpään DIAK:ssa, sisältönä on diakonia ja kasvatustyö. Minulla on taustana Kirkon nuorisotyönohjaaja tutkinto sekä diakoni-sosionomin amk-tutkinto. Nuorten ryhmähaastattelu: haastattelen nuoria tyttöjä ja poikia 4-5 hengen ryhmässä n minuuttia. Haastattelun aiheena on osallisuus seurakunnan diakoniseen nuorten toimintaan, millaista toimintaa nuoret toivovat ja millaiseen toimintaan he ovat valmiita sitoutumaan. Näitä ei välttämättä tarvitse nuorille kertoa, jotta heillä ei olisi ns. valmiita vastauksia tullessaan haastatteluun! Teen haastattelun opinnäytetyötäni varten. Jotta tämä olisi eettisesti oikein ja luotettava tutkimus, toivon saavani tiedon siitä, milloin nuorille on kerrottu tutkimuksesta ja miten. Samalla, kun heille kerrotaan tutkimuksesta, on tärkeää, että he kertovat kotona mahdollisesta osallisuudestaan haastatteluun, vanhempien lupalappuja en tarvitse, kunhan nuoret voivat vakuuttaa kertoneensa asian vanhemmilleen. On merkittävää, että nuoret voivat itse päättää ovatko valmiita ryhmähaastatteluun. Toivon, että ryhmässä on tyttöjä ja poikia, mikäli kumpiakin on mukana seurakunnan nuorisotoiminnassa. Taustatietoina kerään nuorilta vastauksia kysymyksiin, ikä, sukupuoli, kauanko ovat olleet srk:n nuorten toiminnassa mukana, seurakunnan koko ja sijainti maantieteellisesti, mahdollisesti muut harrastukset (osoittamaan osallisuutta ja aktiivisuutta). Tutkimuksessa en mainitse niitä seurakuntia, joissa olen haastatellut nuorten ryhmiä. Tästä haastattelusta saadun materiaalin kanssa tulen haastattelemaan työntekijän/-jät ja heiltä kysyn ajatuksia ym. nuorten toiveiden osalta. Mielenkiintoista tässä on se, että voiko nuorten haastattelusta saatuja tietoja käyttää esim. työn suunnitteluun ja uudelleen organisointiin. Mikäli on mahdollista, niin toivon, että seurakunnan kirkkoherra ja päättävät elimet ovat tietoisia tutkimuksesta. Tarvittaessa kirjoitan heille kirjeen tutkimuksen aiheesta ja tarkoituksesta. Yhteistyöterveisin Elise Kyttä

TIIVISTELMÄ. Asiasanat: parisuhdetyö; parisuhde; kvalitatiivinen tutkimus; koulutus

TIIVISTELMÄ. Asiasanat: parisuhdetyö; parisuhde; kvalitatiivinen tutkimus; koulutus SOLMUJA PARISUHTEESSA Ohjaajien kokemuksia Solmuja parisuhteessa ohjaajakoulutuksen antamista lisävalmiuksista kriisissä olevien pariskuntien auttamiseen Noora Silvennoinen - Taina Viherkari Opinnäytetyö,

Lisätiedot

RAKENTAA YSTÄVYYTTÄ YLI RAJOJEN

RAKENTAA YSTÄVYYTTÄ YLI RAJOJEN RAKENTAA YSTÄVYYTTÄ YLI RAJOJEN Partiolaisten ja seurakuntien yhteistyö Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä Jenna Lahdelma Opinnäytetyö Diakonia-ammatti-korkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen

Lisätiedot

Päiväkodin ja lastenneuvolan moniammatillinen yhteistyö Espoossa

Päiväkodin ja lastenneuvolan moniammatillinen yhteistyö Espoossa Päiväkodin ja lastenneuvolan moniammatillinen yhteistyö Espoossa Korolainen Marica 2008 Otaniemi Laurea-ammattikorkeakoulu Laurea Otaniemi Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu Imatra Päiväkodin ja lastenneuvolan

Lisätiedot

PÄIVÄKOTILASTEN HYVÄ PÄIVÄ

PÄIVÄKOTILASTEN HYVÄ PÄIVÄ PÄIVÄKOTILASTEN HYVÄ PÄIVÄ Helisniemi-Närvä, Sari 2013 Laurea Otaniemi Laurea-ammattikorkeakoulu Laurea Otaniemi PÄIVÄKOTILASTEN HYVÄ PÄIVÄ Sari Helisniemi-Närvä Sosiaalialan koulutusohjelma Opinnäytetyö

Lisätiedot

DIALOGINEN YHTEISTYÖ JA OSALLISTAMINEN VERKOSTOSSA

DIALOGINEN YHTEISTYÖ JA OSALLISTAMINEN VERKOSTOSSA DIALOGINEN YHTEISTYÖ JA OSALLISTAMINEN VERKOSTOSSA Pro gradu- tutkielma Terhi Törmänen 0233123 Kasvatustieteiden tiedekunta / Kasvatustiede Lapin yliopisto Syksy 2013 Sisältö 1. Johdanto... 1 2. Nuorisotyö,

Lisätiedot

NUORTEN KOKEMUKSIA KUNTOUTUKSESTA NUORTEN STARTTIPAJALLA

NUORTEN KOKEMUKSIA KUNTOUTUKSESTA NUORTEN STARTTIPAJALLA NUORTEN KOKEMUKSIA KUNTOUTUKSESTA NUORTEN STARTTIPAJALLA Maarit Ervasti Opinnäytetyö, kevät 2014 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto

Lisätiedot

Anu Alatalo & Laura Närhi-Paananen. Ne vaan mut tänne toi

Anu Alatalo & Laura Närhi-Paananen. Ne vaan mut tänne toi Anu Alatalo & Laura Närhi-Paananen Ne vaan mut tänne toi - asiantuntijana ikäihminen? Opinnäytetyö Syksy 2014 Sosiaali- ja terveysalan yksikkö Vanhustyön koulutusohjelma 2 SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU

Lisätiedot

TOIMITAAN YHDESSÄ TALLILLA

TOIMITAAN YHDESSÄ TALLILLA TOIMITAAN YHDESSÄ TALLILLA Työskentelyopas Lasten ja nuorten kuntoutuskoti Himaharjulle Minna Honkanen Kati Janttonen Merja Manner Opinnäytetyö Sosionomi (AMK) SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU Koulutusala Sosiaali-,

Lisätiedot

Toimitaan yhdessä! NUORTEN OSALLISTAVA KOULUTUS

Toimitaan yhdessä! NUORTEN OSALLISTAVA KOULUTUS Toimitaan yhdessä! NUORTEN OSALLISTAVA KOULUTUS SISÄLLYS I Alkusanat 1 II Nuorten osallistavan koulutuksen taustaa 3 Mitä nuorten osallistaminen tarkoittaa? 3 Mikä on ohjaajan rooli osallistavassa koulutuksessa?

Lisätiedot

-HYVÄ LAPSUUS- PERUSTIETOA PÄIVÄHOIDOSTA

-HYVÄ LAPSUUS- PERUSTIETOA PÄIVÄHOIDOSTA -HYVÄ LAPSUUS- PERUSTIETOA PÄIVÄHOIDOSTA Nina Hemmilä & Titta Husgafvel Opinnäytetyö, syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

PORKKANAPESÄN VERKOSTOISSA - Porkkanapesä-projektin (1998-2002) merkitys ja yhteistyöverkostojen toimivuus Pormestarinluodossa

PORKKANAPESÄN VERKOSTOISSA - Porkkanapesä-projektin (1998-2002) merkitys ja yhteistyöverkostojen toimivuus Pormestarinluodossa PORKKANAPESÄN VERKOSTOISSA - Porkkanapesä-projektin (1998-2002) merkitys ja yhteistyöverkostojen toimivuus Pormestarinluodossa Sari Klink Maarit Katajisto Opinnäytetyö Opinnäytetyö Syksy 2002 Syksy 2002

Lisätiedot

KUN ELÄMÄ EI ETENE Tsempin työ nuorten kokemana

KUN ELÄMÄ EI ETENE Tsempin työ nuorten kokemana KUN ELÄMÄ EI ETENE Tsempin työ nuorten kokemana Johanna Sämpi Opinnäytetyö, kevät 2014 Diakonia-ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto Sairaanhoitaja (AMK) TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan keskus

POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan keskus POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan keskus Eveliina Hannonen Leila Ryynänen MIEKKII OLIN VUOROTELLEN TEKEMÄSSÄ, SE OLI HYVÄ KOKEMUS. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten osallisuus

Lisätiedot

JOS TÄSTÄ VIELÄ JOKU PÄIVÄ SELVIÄIS

JOS TÄSTÄ VIELÄ JOKU PÄIVÄ SELVIÄIS JOS TÄSTÄ VIELÄ JOKU PÄIVÄ SELVIÄIS Päiväkeskustoiminta tyyppisessä paikassa käytettävät työmenetelmät asiakastyössä Sari Pekkala Sosiaalialan opinnäytetyö Yhteisö ja perusturvatyö Sosionomi (AMK) KEMI

Lisätiedot

Hän pitää mua käsikynkästä ja me kävellään Vapaaehtoista keikkaapua saaneiden ikäihmisten kokemuksia ja keikka-avun kehittämistä Espoossa

Hän pitää mua käsikynkästä ja me kävellään Vapaaehtoista keikkaapua saaneiden ikäihmisten kokemuksia ja keikka-avun kehittämistä Espoossa Hän pitää mua käsikynkästä ja me kävellään Vapaaehtoista keikkaapua saaneiden ikäihmisten kokemuksia ja keikka-avun kehittämistä Espoossa Koivula, Kirsi 2012 Hyvinkää Laurea-ammattikorkeakoulu Laurea Hyvinkää

Lisätiedot

OMAISTEN KOKEMUKSIA ETÄOMAISHOITAJANA TOIMIMISESSA

OMAISTEN KOKEMUKSIA ETÄOMAISHOITAJANA TOIMIMISESSA OMAISTEN KOKEMUKSIA ETÄOMAISHOITAJANA TOIMIMISESSA Hoivan ja huolenpidon ilmeneminen etäomaishoitajien toiminnassa Päivi Laitinen Opinnäytetyö Syksy 2010 Sosiaalialan koulutus Oulun seudun ammattikorkeakoulu

Lisätiedot

OPINNÄYTETYÖ. Pelastakaa Lapset ry:n verkkonuorisotoiminnan arviointi nuorten näkökulmasta

OPINNÄYTETYÖ. Pelastakaa Lapset ry:n verkkonuorisotoiminnan arviointi nuorten näkökulmasta OPINNÄYTETYÖ Pelastakaa Lapset ry:n verkkonuorisotoiminnan arviointi nuorten näkökulmasta Netta Posti-Ahokas Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön ko. (210 op) 11/ 2013 www.humak.fi HUMANISTINEN AMMATTIKORKEAKOULU

Lisätiedot

SE ON SIINÄ JA TULEE AINA OLEMAAN

SE ON SIINÄ JA TULEE AINA OLEMAAN SE ON SIINÄ JA TULEE AINA OLEMAAN Tutkimus halkionuorten minäkäsityksen ja sosiaalisten suhteiden muuttumisesta osteotomia leikkauksen yhteydessä sekä ajatuksia SUHUPO ry:n nuorisotoiminnan järjestämisestä.

Lisätiedot

Tunnin jälkeen kaikki ovat tyytyväisiä

Tunnin jälkeen kaikki ovat tyytyväisiä Tunnin jälkeen kaikki ovat tyytyväisiä Näkökulmia musiikin aineenopettajien ja oppilaiden väliseen toimivaan vuorovaikutukseen Outi Puupponen Kasvatustieteen ja musiikkikasvatuksen pro gradu tutkielma

Lisätiedot

Oisko minua voinu joku auttaa -- en mä. tullut sellaista edes ajatelleeksi. Päivi Skinnari. Ida Ylönen

Oisko minua voinu joku auttaa -- en mä. tullut sellaista edes ajatelleeksi. Päivi Skinnari. Ida Ylönen Päivi Skinnari Ida Ylönen Oisko minua voinu joku auttaa -- en mä tullut sellaista edes ajatelleeksi Eron jälkeisen vainon uhrien läheisten tukeminen Opinnäytetyö Sosiaalialan koulutusohjelma Toukokuu 2014

Lisätiedot

Tuki- ja virikeaineisto

Tuki- ja virikeaineisto Osallistavat menetelmät Tuki- ja virikeaineisto Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry 1 OSALLISTAVAT MENETELMÄT 2 1.1 Osallistavien menetelmien määritelmä 2 1.2 Ohjaajan rooli 3 1.3 Osallistavat menetelmät

Lisätiedot

Parasta oli kaikki. Fiiliksistä vaikutuksiin taiteen ja kulttuurin kautta. Kulttuurilla osalliseksi 2012 2015. Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry

Parasta oli kaikki. Fiiliksistä vaikutuksiin taiteen ja kulttuurin kautta. Kulttuurilla osalliseksi 2012 2015. Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry Kulttuurilla osalliseksi 2012 2015 Parasta oli kaikki Fiiliksistä vaikutuksiin taiteen ja kulttuurin kautta Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry Tekstit ja toimitus: Katri Mäkeläinen Kuvat: Fahima Rezaei,

Lisätiedot

Riitta Koskipää & Hannamari Rajakoski-Tamminen. Eikä sekään mitä tehdään kun vaan tullaan tänne ja tavataan

Riitta Koskipää & Hannamari Rajakoski-Tamminen. Eikä sekään mitä tehdään kun vaan tullaan tänne ja tavataan Riitta Koskipää & Hannamari Rajakoski-Tamminen Eikä sekään mitä tehdään kun vaan tullaan tänne ja tavataan toisia Kotorinteen alueen yhteisöllisyyden vahvistaminen ryhmätoimintojen avulla Opinnäytetyö

Lisätiedot

Mä tanssin kuin myrsky!

Mä tanssin kuin myrsky! Sanna Lepoaho Mä tanssin kuin myrsky! Tanssi-ilmaisu osana päiväkodin varhaiskasvatusta Metropolia Ammattikorkeakoulu Hyvinvointi ja toimintakyky Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi Opinnäytetyö 07.04.2015

Lisätiedot

Parasta on, kun yhteinen kokemus siirtyy jaetuksi iloksi

Parasta on, kun yhteinen kokemus siirtyy jaetuksi iloksi Parasta on, kun yhteinen kokemus siirtyy jaetuksi iloksi Lapsen osallisuus pääkaupunkiseudun päiväkodeissa Tuulikki Venninen, Jonna Leinonen ja Mikko Ojala Työpapereita 2010:3 Parasta on, kun yhteinen

Lisätiedot

TOIVOA TULEVAISUUTEEN TOISIN TAVOIN Yhteiskunnallisesti vaikeimmassa asemassa olevien naisten valmennussuunnitelma

TOIVOA TULEVAISUUTEEN TOISIN TAVOIN Yhteiskunnallisesti vaikeimmassa asemassa olevien naisten valmennussuunnitelma TOIVOA TULEVAISUUTEEN TOISIN TAVOIN Yhteiskunnallisesti vaikeimmassa asemassa olevien naisten valmennussuunnitelma kuntoutumiseen Tuija Ilvonen Opinnäytetyö, kevät 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak

Lisätiedot

PELOTTAA, ET JOS MÄ TEEN JOTAIN PALJO KAUHEAMPAA

PELOTTAA, ET JOS MÄ TEEN JOTAIN PALJO KAUHEAMPAA PELOTTAA, ET JOS MÄ TEEN JOTAIN PALJO KAUHEAMPAA Haastattelututkimus kahdelle kuritusväkivaltaa käyttäneelle äidille Anna-Mari Paloniitty Opinnäytetyö, kevät 2014 Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaalialan

Lisätiedot

RETEAMING -KEHITTÄMISOHJELMA VUORELAN KOULUKODISSA

RETEAMING -KEHITTÄMISOHJELMA VUORELAN KOULUKODISSA RETEAMING -KEHITTÄMISOHJELMA VUORELAN KOULUKODISSA Mari Rodas Opinnäytetyö, syksy 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi

Lisätiedot

Asiakaslähtöisyys hoitotyössä, sen opettaminen ja kehittäminen

Asiakaslähtöisyys hoitotyössä, sen opettaminen ja kehittäminen Asiakaslähtöisyys hoitotyössä, sen opettaminen ja kehittäminen AMK-opettajien näkemyksiä Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen Fysioterapeutti ylempi AMK Opinnäytetyö Joulukuu 2010 Hanna

Lisätiedot

Vertaistoiminta KANNATTAA

Vertaistoiminta KANNATTAA Vertaistoiminta KANNATTAA Vertaistoiminta KANNATTAA Kustantaja: Asumispalvelusäätiö ASPA www.aspa.fi Toimitus: Tanja Laatikainen Graafinen suunnittelu ja taitto: Marja Muhonen Paino: SOLVER palvelut Oy

Lisätiedot