Lausuntopyyntö Luonnos hallituksen esityksestä tekijänoikeuslainsäädännön muuttamiseksi

Transkriptio

1 Lausuntopyyntö OKM/18/010/ Jakelussa mainituille Viite Asia Luonnos hallituksen esityksestä tekijänoikeuslainsäädännön muuttamiseksi Opetus- ja kulttuuriministeriössä on ollut käynnissä tekijänoikeuslainsäädännön uudistamistyö. Yksi uudistuksista on koskenut kohtuullisen korvauksen ja kohtuullisten ehtojen sääntelyn ottamista osaksi tekijänoikeuslakia. Muutoksesta opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt selvityksen, josta pyydettiin lausuntoja eri tahoilta. Selvitys on saatavilla opetus- ja kulttuuriministeriön internetsivuilta. Selvityksen ja siitä saatujen lausuntojen perusteella opetus- ja kulttuuriministeriössä on laadittu lausuntopyynnön kohteena oleva luonnos hallituksen esitykseksi tekijänoikeuden luovutuksen kohtuullistamissäännöksestä (tekijänoikeuslain 29 ). Opetus- ja kulttuuriministeriö pyytää vastaanottajaa esittämään hallituksen esitysluonnoksesta ja sisältyvistä ehdotuksista kirjallisen lausuntonsa mennessä osoitteella: Lisätietoja antavat hallitusneuvos Jorma Waldén ja asiantuntija Riku Neuvonen Johtaja Jukka Liedes Liitteet Jakelu Luonnos hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta Aalto-yliopisto Aikakauslehtien liitto ry

2 Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry Arkistolaitos Arkistoyhdistys ry Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK Av-Tuottajien Tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry Celia - Näkövammaisten kirjasto DNA Oy Elinkeinoelämän keskusliitto EK ELVIS ry Finlands svenska författareförening rf Grafia ry Helsingin yliopisto IPR University Center Association ry Itä-Suomen yliopisto Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Kansalliskirjasto Kilpailu- ja kuluttajavirasto Kopiosto ry Liikenne- ja viestintäministeriö Mainostajien liitto ry Markkinaoikeus MTV Oy Museovirasto Musiikkituottajat - IFPI Finland ry Neogames Oikeusministeriö Palvelualojen työnantajat Patentti- ja rekisterihallitus Radio- ja televisiotoimittajien liitto RadioMedia ry Sanasto ry Sanoma Media Finland Oy Sanoma Oyj Sarjakuvantekijät ry Suomen Arkkitehtiliitto ry SAFA Suomen Asianajajaliitto Suomen audio- visuaalisen alan tuottajat SATU ry Suomen Elokuva- ja Videotyöntekijäin liitto Set ry Suomen Elokuvatuottajien Keskusliitto Suomen Journalistiliitto Suomen Kirjailijaliitto Suomen Kustannusyhdistys ry Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto Suomen Musiikkikustantajat ry Suomen Muusikkojen Liitto ry Suomen Näyttelijäliitto Suomen Sinfoniaorkesterit ry Suomen Säveltäjät ry Suomen Teatterit ry Suomen tieteellinen kirjastoseura Suomen tietokirjailijat ry Taideyliopisto Tampereen konservatorio Tampereen teknillinen yliopisto OKM/18/010/ (3)

3 Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Tekes Teknologiateollisuus ry Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry Turun yliopisto Työ- ja elinkeinoministeriö Ulkoasiainministeriö Valtiovarainministeriö Viestinnän Keskusliitto Yleisradio Oy Ylioppilastutkintolautakunta OKM/18/010/ (3)

4 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Tekijänoikeuden luovutussopimuksen kohtuullistamista koskevia säännöksiä ehdotetaan tarkennettaviksi alkuperäisen tekijän oikeuksien luovutusten kohtuullisuuden lisäämiseksi.

5 2 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto 2 Nykytila 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Tekijänoikeuden luovutusta koskevan sopimuksen kohtuullisuus Tekijänoikeuslain 27 :n mukaisesti tekijänoikeus voidaan tekijän moraalisia oikeuksia koskevin rajoituksin luovuttaa kokonaan tai osittain. Tekijänoikeuden luovutuksessa on useita eroja verrattuna normaaliin tavaroita tai palveluita koskevaan sopimukseen. Tekijänoikeuslaissa säädetty tekijän oikeus teokseen on yksinoikeus. Tekijä voi sopimuksella luovuttaa taloudelliset oikeutensa tai osan niistä toiselle. Tekijän oikeuksiin kuuluvat myös niin sanotut moraaliset oikeudet, joita tekijä ei voi luovuttaa. Tekijöille on laissa säädetty myös luovuttamattomia oikeuksia, kuten oikeus lainauskorvaukseen tiettyjen teosten lainaamisesta yleisistä kirjastoista. Tekijänoikeuden luovutusta koskevan sopimuksen kohtuullisuus ratkaistaan lain 29 :n mukaisesti noudattaen varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (228/1929), jäljempänä oikeustoimilaki, 36 :n säännöksiä. Mainitulla viittauksella oikeustoimilain soveltamiseen korvattiin vuonna 1982 tekijänoikeuslain 29 :n säännös, joka kuului seuraavasti: Milloin tekijänoikeuden luovutuksesta tehdyn sopimuksen jonkin ehdon soveltaminen ilmeisesti olisi tekijänoikeuden alalla vallitsevan hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, voidaan ehtoa sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Tekijänoikeuden luovutuksesta tehdyn sopimuksen kohtuuttoman ehdon sovittelussa sovellettavaksi tulevan oikeustoimilain 36 :n mukaan kohtuuton sopimuksen ehto tai soveltamistilanteessa kohtuuttomuuteen johtava ehto on soviteltava tai jätettävä huomioon ottamatta. Työsuhteessa sovellettaviksi voivat tulla työsopimuslain (55/2001) säännökset. Työsopimuslain säännöksiä ei kuitenkaan käytännössä sovelleta tekijänoikeuden luovutukseen, koska työsuhteissa ja erityisesti oikeuksien yksittäisten luovutusten tilanteissa tekijänoikeuden luovutuksesta sovitaan pääsääntöisesti erikseen eikä työsuhteen osana. Oikeustoimilain 36 :ssä tarkoitetussa sovittelussa kohtuutonta sopimusmääräystä kohtuullistetaan tai sopimuksen yksittäinen määräys todetaan pätemättömäksi. Jos sopimuksen jääminen voimaan ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai sopimus voidaan määrätä myös raukeamaan. Mainitun oikeustoimilain säännöksen vaikutusta on pidetty laajana ja periaatteellisena, ja se ulottuu kaikkiin sopimusehtoihin ja näin ollen myös sopimuksen vastikkeeseen. perusteella maksettavaan Muita erityisiä kohtuullisuussäännöksiä ovat esimerkiksi työsopimuslain 10 luvun 2 :n vaatimus työsopimuksen kohtuullisuudesta ja hyvän tavan mukaisuudesta sekä kuluttajansuojalain 4 luvun 1 :n kohtuullistamissäännös kuluttajan eduksi. Sopimustyyppikohtaisia sovittelusäännöksiä on esimerkiksi asuinhuoneistojen vuokrauksesta annetun lain (481/1995) 6 :ssä ja liikehuoneistojen vuokrauksesta annetun lain (482/1995) 7 :ssä. Sopimusten kohtuullisuutta koskevassa oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että kuluttajansuojalain säännöstä ja sen tulkintaa ohjaavien kuluttajansuojaa koskevien direktiivien määritelmiä voitaisiin soveltuvin osin käyttää arviointiperusteina myös muissa oikeussuhteissa, joissa sopijapuolten välillä vallitsee merkittävä epätasapaino. Oikeustoimilain mukaisessa kohtuusharkinnassa otetaan huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä vallinneet olosuhteet ja myöhemmät olosuhteet. Kohtuuttomuus voi

6 3 aiheutua sopimusehdon alkuperäisestä tai jälkiperäisestä kohtuuttomuudesta. Alkuperäinen kohtuuttomuus viittaa usein siihen, että toinen osapuoli on käyttänyt tiedollista, taidollista tai taloudellista asemaansa hyväkseen siten, että hän on saanut sopimuskumppanin solmimaan sopimuksen, joka johtaa kohtuuttomuuteen. Jälkiperäinen kohtuuttomuus taas johtuu olosuhteiden muutoksesta, jota kumpikaan osapuoli ei ole osannut ennakoida. Alkuperäisessä kohtuuttomuudessa korostuu osapuolten asema ja mahdollinen riippuvuussuhde sopimuksen solmimishetkellä, kun taas jälkiperäinen kohtuuttomuus aiheutuu olosuhteiden muutoksesta, jonka seurauksena sopimuksen ehdoista tulee kohtuuttomia. Alkuperäistä kohtuuttomuutta arvioitaessa tarkastellaan ensinnäkin mahdollista riippuvuussuhdetta eli sitä, mihin heikomman osapuolen kannalta johtaisi tilanne, jossa sopimusta ei solmittaisi lainkaan. Tätä voidaan kutsua myös tosiasialliseksi sopimusvapaudeksi. Toiseksi tarkastellaan tietämystä alan käytännöistä, ehdoista ja yleistä asiantuntemuksen jakautumista osapuolten välillä, sekä sen vaikutuksia. Kolmanneksi voidaan painoarvoa antaa osapuolten tarkoitukselle eli tekijänoikeuden siirron tapauksessa sille, oliko sopimuspuolen tarkoituksena pyrkiä hyötymään toisen sopimuspuolen tosiasiallisesta rajallisesta sopimusvapaudesta tai muutoin heikommasta asemasta. Lähtökohtana tulisi olla, että myös tekijänoikeuden siirronsaaja saa kohtuullisen hyödyn tekijänoikeuden siirrosta. Tarkoitukseen perustuva arviointi ja sen pohjalta tapahtuva sovittelu edellyttäisi tällöin sitä, että siirronsaaja on pyrkinyt saamaan kohtuuttomia hyötyjä. Oikeustoimilain yleisen kohtuullistamissäännöksen säätämisen jälkeen tekijänoikeuden luovutukseen ja sopimusten kohtuullisuuteen liittyvää oikeuskäytäntöä on vähän. Oikeustapauksia käsitellään yleisperustelujen jaksossa Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö Tekijänoikeuden luovutusta koskevan sopimuksen kohtuullisuus Pohjoismaat. Pohjoismaisiin tekijänoikeuslakeihin ei sisälly erityistä kohtuullistamissäännöstä eikä saksalaistyyppistä niin sanottua bestsellersäännöstä. Muissa Pohjoismaissa on Suomea enemmän eri alojen kollektiivisia sopimuksia ja esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan tekijänoikeusalat ovat taloudellisesti merkittävästi suurempia kuin Suomessa. Ruotsi. Ruotsin tekijänoikeuslain kohtuullistamissäännös oli voimassa vuoteen 1976 saakka, mutta se poistettiin Suomen tapaan osana erityisten kohtuullistamissäännösten lakkauttamista ja kohtuullisuussääntelyn siirtämistä osaksi yleistä, sopimuksia koskevaa oikeustoimilakia (36 ). Ruotsin tekijänoikeuslainsäädännön uudistamisen yhteydessä on keskusteltu säännöksen palauttamisesta tekijänoikeuslakiin (SOU 2011:32 ja SOU 2010: 24). Sopimusten kohtuullisen tason kysymykset on Ruotsissa esitetty jätettäväksi alan tapojen ja sopimuskäytännön varaan. Ruotsissa on tarkoitus tehdä loppuvuodesta 2014 päätös siitä, eteneekö kohtuullisuuden sääntely lainmuutokseksi. Saksa. Kohtuullisesta korvauksesta on säädetty Saksan tekijänoikeuslaissa (Urheberrechtsgesetz), jossa tekijänoikeuden systematiikka eroaa monilta osin Suomen tekijänoikeudesta. Saksassa tekijänoikeuden tai käyttöoikeuden siirrosta on tekijällä oikeus korvaukseen. Korvauksen on oltava kohtuullinen (UrhG 11, 32 ja korvausstandardia koskeva 36 ). Tämä koskee esimerkiksi tilanteita, joissa työnteon yhteydessä syntyy teos eikä korvauksesta ole sovittu etukäteen. Kohtuullisen korvauksen taso perustuu standardiin, jonka määrittelevät tekijät ja tekijänoikeuksien käyttäjät yhdessä. Siinä tapauksessa, että standardia ei ole, korvaus on määriteltävä muulla tavalla.

7 4 Toinen Saksan korvausmalli on niin sanottu bestseller-sääntö (UrhG 32 a ). Jos tekijänoikeuden luovutuksesta saatu korvaus on selkeässä epäsuhdassa teoksesta saatuun tuottoon, sopimusta voidaan sovitella ja tekijälle voidaan maksaa kohtuullinen korvaus suhteessa teoksen kaupalliseen tuottoon. Saksan säännös koskee tekijöitä ja kääntäjiä. Kohtuullisen korvauksen vaatimus ei kuitenkaan rajoitu vain tekijän ja oikeuden luovutuksensaajan väliseen oikeussuhteeseen, vaan se ulottuu myös niihin, joiden kanssa luovutuksensaaja tekee sopimuksen esimerkiksi teoksen lisensioinnista. Tällöin esimerkiksi kirjankustantajan ja ulkomaisen lisenssin saajan väliseen sopimukseen voi puuttua teoksen alkuperäinen tekijä, vaikka lisensiointi kuuluisi täysin kustantajan toimivaltaan kustannussopimuksen perusteella. Tämän säännöksen vaikutus korostuu tilanteissa, joissa teoksella on useita eri tekijöitä, koska jokaisella tekijällä on oma oikeutensa vaatia korvauksen kohtuullistamista. Tekijä ei voi luopua oikeudesta kohtuulliseen korvaukseen esimerkiksi sopimalla, että sopimukseen sovelletaan jonkun toisen valtion tekijänoikeuslakia (32 b ). Tekijänoikeuslain 32 :n mukaan tekijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen silloinkin, kun teoksen käyttö kuuluu tekijänoikeuden luovutuksesta tehdyn sopimuksen alaan, mutta käyttötapaa ei ole tiedetty sopimuksen solmimishetkellä. Saksan lainsäädäntömallin ongelmana on pidetty sitä, että kohtuullisen korvauksen tasoa ei ole laissa määritelty, vaan sen määritteleminen on jätetty alan tavan ja 36 :ssä tarkoitetun korporatiivisen menettelyn varaan. Keskeisin käytännössä todettu ongelma Saksassa on ollut se, että suuri osa tekijöistä, teoksista ja käyttötilanteista on erityislaatuisia, jolloin kohtuullisen korvauksen määrittelyn on tapahduttava aina tapauskohtaisesti. Soveltamisalaltaan säännös koskee myös ulkomaisia toimijoita, mutta tiedossa ei ole, kuinka kohtuullistamistuomioon suhtaudutaan EU:n ulkopuolella. Myöskään järjestelmän suhteesta EU:n perusvapauksiin ei ole tällä hetkellä käytettävissä arvioita. Saksassa on syntynyt vain vähän oikeuskäytäntöä kohtuulliseen korvauksen osalta. Merkittäviä ratkaisuja on kaksi ja molemmat ratkaisut on tehty Saksan korkeimmassa oikeudessa. Toinen ratkaisuista on todettu Saksan valtiosääntötuomioistuimessa nimenomaisesti Saksan perustuslain mukaiseksi. Molemmat ratkaisut liittyivät kääntäjien oikeuteen korvaukseen. Oikeudenkäynneissä todettiin, että kertakorvaus käännöstyöstä ei ole kohtuullinen ja kääntäjille määrättiin maksettavaksi prosenttiosuus (20 %) alkuperäisen tekijän saamasta osuudesta. Päätösten seurauksena useat kääntäjät ovat saaneet vähemmän tuloja käännöstöistä kuin saivat aiemmin kertakorvauksena. Euroopan unioni. Euroopan unionin piirissä on esitetty, että tekijöille tulisi kuulua esimerkiksi vuokraus- ja lainausdirektiivissä määritetyn kirjastokorvauksen tavoin luovuttamattomia oikeuksia, joiden perusteella tekijä saisi aina korvauksen. Euroopan parlamentti julkaisi helmikuussa 2014 selvityksen kohtuullisesta korvauksesta. Selvityksessä oli tarkasteltu Belgiaa, Ranskaa, Saksaa, Unkaria, Puolaa, Espanjaa, Isoa-Britanniaa ja Ruotsia. Selvityksen mukaan nykyiset sopimuskäytännöt näissä maissa eivät digitalisoitumisen ja uusien jakelukanavien vuoksi turvaa riittävällä tavalla tekijän korvaukseen oikeutta ja kohtuulliseen kohtuullisiin sopimusehtoihin. Selvityksessä esitetään, että tekijänoikeuslainsäädännössä määriteltäisiin sellaiset sopimusehdot, jotka ovat epäreiluja ja kohtuuttomia. Selvityksen pääsääntöisesti mukaan tekijät ovat sopimustilanteissa heikommassa asemassa ja erityisesti uusiin jakelukanaviin liittyvät tilitykset ovat vain harvoin riittävän läpinäkyviä. Selvityksessä esitettyjen suositusten mukaan sopimusten tulisi koskea määrättyjä oikeuksia eikä kaikkia oikeuksia, ja oikeuksien hyödyntäjillä tulisi olla velvollisuus raportoida siitä, kuinka oikeuksia on hyödynnetty. Sopimusten tulisi olla myös määräaikaisia, jolloin niitä voidaan tarkistaa,

8 5 kun on syntynyt uusia tapoja hyödyntää oikeuksia tai markkinatilanne on muuten muuttunut. Tekijöillä tulisi olla myös oikeus irtisanoa sopimus esimerkiksi tilanteessa, jossa oikeuksia ei ole hyödynnetty. Yhtenä ratkaisuna selvityksessä esitetään mallisopimuksia ja kollektiivista sopimusmenettelyä. Euroopan parlamentin selvityksessä ei tarkasteltu Suomen tilannetta. Selvityksessä on kuitenkin esitetty sopimusten kohtuullisuutta koskevia huomioita Ruotsin osalta, jonka tekijänoikeuslainsäädäntö muistuttaa suurelta osin Suomen lainsäädäntöä, ja Saksan osalta, jossa on säädetty erikseen melko yksityiskohtaisesti tekijänoikeuden luovutuskorvausten kohtuullisuudesta. Selvitystä voidaan pitää hyvänä kuvauksena siitä, miten sopimusten kohtuullisten ehtojen ja kohtuullisen korvaus kysymykset on otettu huomioon eurooppalaisessa tekijänoikeuslainsäädännössä. EU:ssa kohtuulliseen korvaukseen ja kohtuullisiin sopimusehtoihin liittyvä selvitystyö jatkuu, eikä tällä hetkellä ole näkyvissä merkkejä sitovasta unionitasoisesta sääntelystä. 2.3 Nykytilan arviointi Tekijänoikeuden luovutusta koskevan sopimuksen kohtuullisuus 2010-luvulla on noussut esiin vaatimuksia, joiden mukaan tekijänoikeuslaissa tulisi nimenomaisesti säätää siitä, että tekijänoikeuden luovutussopimusten tulee olla kohtuullisia. Keskusteluissa erityistä kohtuullisuussääntelyä ovat edellyttäneet teosten alkuperäisiä tekijöitä ja esittäviä taiteilijoita edustavat järjestöt, ja sitä ovat vastustaneet luovutettujen tekijänoikeuksien haltijoita ja oikeuksien hyödyntäjiä edustavat järjestöt. Yksinoikeusluonteensa vuoksi tekijänoikeus ja tekijänoikeuteen sisältyvien taloudellisten oikeuksien luovutus muodostavat erityislaatuisen sopimustyypin, minkä vuoksi monet yleiset oikeustoimen kohtuullistamista koskevat opit eivät täysin sovellu tekijänoikeuden luovutukseen. Yleensä tekijänoikeuden luovuttaja on luovutuksen saajaan nähden heikommassa asemassa. Näin ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa, kaikilla aloilla eikä kaikkien teosten tai teoslajien osalta. Joissain tilanteissa teos voi olla niin arvokas, että tekijä on teoksen arvon vuoksi vahvemmassa neuvotteluasemassa ja voi sanella sopimuksen ehdot. Toisissa tilanteissa taas tekijänoikeuden kohde, teos, on sellainen, että myös joku muu voisi luoda vastaavan teoksen kyseistä käyttötarkoitusta varten, eikä tekijällä ole tekijänoikeuden tuottamasta yksinoikeudesta huolimatta tosiasiallista mahdollisuutta ehdoista. neuvotella luovutuksen Täydellisen sopimusvapauden mahdollistava ja toimiva markkinamekanismi toteutuu hyvin harvoin ja vain harvoilla toimialoilla. Tästä syystä olisi perusteltua säätää tekijänoikeuslaissa erityisestä tekijänoikeuksien luovutuksiin liittyvästä kohtuullisuudesta ja kohtuusharkinnasta. Tekijänoikeuden luovutuksen kohtuullisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös riskien jakautuminen sopimusosapuolten välillä ja se, että kaikki tekijänoikeuden luovutukset eivät ole luovutuksen saajalle taloudellisesti kannattavia. Tekijänoikeusaloilla on paljon sellaisia luovutustilanteita, joissa luovutuksensaaja kantaa merkittävän taloudellisen riskin. Tämä voidaan osapuolten välillä ottaa huomioon sopimuksen maksettavassa ehdoissa ja erityisesti korvauksessa. Osa tekijänoikeuden luovutuksista tapahtuu aateluonteisessa toiminnassa tai yleishyödyllisessä toiminnassa, muussa jossa tarkoituksena ei ole kaikilla luovutuksen kautta saaduilla tekijänoikeuksilla edes pyrkiä taloudelliseen hyötyyn. Tekijänoikeuden luovutuksista tehtävien sopimusten monimuotoisuus puoltaa sitä, että tekijänoikeuden luovutusten kohtuullisuudesta säädettäisiin tekijänoikeuslaissa. Oikeustoimilain 36 :ää sovellettiin Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiossa

9 6 11/10091 ( L 10/23676), jossa tuomioistuin sovitteli sopimusta. Vastaajana ollut levy-yhtiö velvoitettiin palauttamaan levyttävälle artistille tämän maksama rahasumma ja luovuttamaan levytetty aineisto artistille. Lisäksi sopimuksen katsottiin osittain rauenneen. Kyse oli tuomioistuimen mukaan poikkeuksellisesta sopimuksesta, jossa artisti maksaa kustantajalle levytyksen tuotantotuen. Tällaiset sopimusehdot ovat opetus- ja kulttuuriministeriön saamien tietojen mukaan harvinaisia, mutta tapaus tuo esiin ne erityispiirteet, joita tekijänoikeuden luovutuksesta tehtyihin sopimuksiin voi liittyä sopimuksessa tavoitellun riskinjaon ja sopimusehtojen monimuotoisuuden vuoksi. Kohtuullisuussääntelyn ohjaaminen ja painottaminen eri tekijänoikeusalojen sopimuskäytäntöjen mukaisesti korostaisi näiden alojen erityispiirteitä ja erityisjärjestelyjä, jotka voivat nykyisen yleisen sääntelyn aikana tuottaa sellaisia ratkaisuja, jotka eivät ole toivottavia tekijänoikeusalojen ja luovan talouden edistämisen kannalta. Toisaalta elinkelpoinen liiketoiminta saattaa edellyttää joissakin tapauksissa vastaavien ehtojen käyttämistä. Täten sopimusehtojen kohtuullisuuden arvioinnin tulisi perustua kunkin yksittäistapauksen olosuhteisiin. Monilla aloilla tekijänoikeuden luovutuksesta tehtävässä sopimuksessa tekijä toimii elinkeinonharjoittajana. Joissakin luovutustilanteissa tekijänoikeuden luovutuksen saaja voi nimenomaisesti edellyttää, että luovuttaja on elinkeinonharjoittaja, jolloin luovutuksen saajalle ei aiheudu työnantajakustannuksia. Tällainen tilanne oli tapauksessa, jossa markkinaoikeus ei ottanut Muusikkojen liiton sopimuksen kohtuullisuutta koskevaa kannetta käsiteltäväksi, koska kyse ei ollut elinkeinonharjoittajien välisestä sopimuksesta, vaan kyse oli laulukilpailuun osallistumiseen ehtona olevan kustannussopimuksen solmimisesta ( , MAO 236/10). Toisessa tapauksessa Journalistiliitto ajoi freelancer-sopimusten tyyppikohtuuttomuutta markkinaoikeudessa ( , MAO 42/10). Markkinaoikeuden mukaan ehdot eivät olleet sillä tavoin tyyppikohtuuttomat kuin tyyppikohtuuttomuus ymmärretään elinkeinonharjoittajien välisessä sopimustoiminnassa. Sen sijaan yksittäisissä tapauksissa ehdot olivat saattaneet johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Molemmat markkinaoikeuden ratkaisut osoittavat, että kun kyse on luovista aloista ja itsensä työllistävistä tekijöistä, nykyisen jaon työntekijöihin ja elinkeinonharjoittajiin ei katsota antavan tekijänoikeuden luovutustilanteissa riittävää suojaa kohtuuttomilta sopimusehdoilta tai muilta sopimuksen solmimistilanteisiin vaikuttavilta asioilta. Samalla ratkaisut osoittavat, että nykyistä kohtuullistamissäännöstä oikeustoimilain voidaan kiertää edellyttämällä, että tekijänoikeuden luovuttaja Tekijöiden on asema elinkeinonharjoittaja. elinkeinonharjoittajina edellyttää myös kilpailuoikeudellisten kysymysten ottamista. arvioimista ja huomioon Vaatimukset tekijänoikeudellisten luovutussopimusten koskevien säännösten kohtuullisuutta säätämisestä kytkeytyvät ennen kaikkea viestinnän ja kulttuurin mutta myös monien muiden toimialojen 2000-luvun alun voimakkaaseen rakennemuutokseen. Digitaalisuus ja digitaalitekniikka ovat luoneet uudenlaisia tapoja kuluttaa, markkinoida ja käyttää tekijänoikeudella suojattuja aineistoja. Internetin myötä kilpailutilanne on kiristynyt ulkomaisten palveluntarjoajien tultua Suomen markkinoille. Myös perinteinen tallenne- ja paperijulkaiseminen on vähentynyt digitaalisten levityskanavien vallatessa markkinoita. Markkinoiden muutos on vaikuttanut myös tekijänoikeudella suojattujen tuotteiden arvoon ja arvonmuodostukseen. Aiemmin pääasiallisina tulonlähteinä toimineet jakelukanavat ovat supistuneet ja rinnalle on tullut uusia liiketoimintatapoja. Murrokselle on ollut ominaista, että tekijänoikeuksia käyttävien yritysten tulos on heikentynyt ja voitot erityisesti media-alalla ovat merkittävästi pienentyneet. Tämän seurauksena tekijänoikeuksien hankinnassa noudatettavia sopimuskäytäntöjä on muutettu

10 7 ja useilla aloilla on tehty merkittäviä uudelleenjärjestelyjä sopimusten suhteen. Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämän selvityksen perusteella nämä seikat ovat johtaneet tilanteeseen, jossa tekijät ovat pitäneet tekijänoikeuden luovutuksesta tekemiään sopimuksia kohtuuttomina. Monilla toimialoilla on irtauduttu vanhoista kollektiivisopimuksista. Myös puitesopimukset, joissa on määritelty alan yleiset sopimusten reunaehdot ja mahdollisesti myös sopimusten kohtuullisuutta, ovat vähentyneet. Tällä hetkellä osapuolten välistä neuvottelukulttuuria tai sopimiskäytäntöjä on korkeintaan niissä tilanteissa, joissa solmitaan työehtosopimuslain mukainen työehtosopimus. Tällaiseen sopimukseen voi sisältyä myös tekijänoikeusklausuuleja. Monien alojen tekijät toimivat nykyään itsenäisinä tekijöinä ja vain osa on työsuhteessa tekijänoikeuden luovutuksen saajaan. Yhä useammat tekijät ovat joutuneet siirtymään yrittäjiksi yrittäjäriskillä ja joutuvat vastaamaan itse yrittäjälle kuuluvista kuluista ja muista vastuista. Tekijän toimiessa elinkeinonharjoittajana kilpailuoikeus asettaa rajoituksia sille, mistä kaikesta on mahdollista sopia kollektiivisesti. Tekijänoikeuden luovutuksesta tehtyjen sopimusten ehtojen muutoksia on selitetty muuttuneella markkina- ja kilpailutilanteella, jossa käyttäjäyritysten tulot ja voitot ovat supistuneet. Markkinoille on tullut ulkomaisia toimijoita, jolloin on syntynyt huoli myös koko suomalaisen viestintä- ja kulttuurialan tulevaisuudesta. Sopimuskäytäntöjen muutosten ongelmiksi on koettu korvaustaso suhteessa yleiseen palkka- ja kustannustasoon ja se, että teosten uusista hyödyntämismuodoista tekijä ei aina saa korvausta. Korvausten lisäksi ongelmana on pidetty sitä, että tekijät yhä useammin joutuvat luovuttamaan kaikki oikeutensa, joissain tapauksissa jopa takautuvasti ja määrittämättömään tulevaisuuteen asti. Joillakin aloilla tekijä joutuu kantamaan vahingonkorvausriskin luovutetun materiaalin kaikesta uudelleenkäytöstä. Kysymys tekijänoikeuksia koskevien sopimusten kohtuullisuudesta liittyy yleisesti myös keskusteluun niin sanotuista itsensä työllistäjistä. Itsensä työllistäjät työskentelevät usein luovilla aloilla, joilla tulonmuodostuksen keskeisen osan muodostavat tekijänoikeuden luovutukset. Laajemmin kyse on siitä, että on myös tilanteita, joissa elinkeinonharjoittajat voidaan rinnastaa asemaltaan työntekijöihin. Tähän kysymykseen ei tässä esityksessä kuitenkaan oteta kantaa eikä sen osalta esitetä lainsäädäntöratkaisua. Toimialojen sopimuskäytännöt Opetus- ja kulttuuriministeriössä on selvitetty tekijänoikeuden luovutuksia ja korvauksia koskevia sopimuskäytäntöjä eri toimialoilla. Selvitys ei ole kattava. Saadun aineiston perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että käytännössä tekijänoikeuden luovutusten ehdot ovat monissa tapauksissa lähes yhdenmukaiset, eikä nykytilanteessa vallitse täydellinen kilpailutilanne eikä täydellinen sopimusvapaus. Myös se, että Suomen markkinoilla tekijöitä ja käyttäjiä on vähän, jolloin toimialat ovat hyvin pieniä, rajoittaa osaltaan kilpailumahdollisuuksia ja todellista sopimusvapautta. Ministeriön selvityksessä ei ole otettu kantaa siihen, onko jollain toimialalla käytössä kohtuuttomia ehtoja. Elokuva-alalla näyttelijöiden esiintymisestä elokuvissa ja televisiotuotannoissa sovitaan pääsääntöisesti työsopimuksella, joista osa perustuu työehtosopimuksiin. Näiden sopimusten perusteella näyttelijät saavat osuuden tuloista ja korvauksen mahdollisesta verkkojakelusta. Tyypillisessä muussa kuin työehtosopimuksen mukaisessa työsopimuksessa näyttelijä luovuttaa kaikki oikeutensa. Sovittava korvaus jakautuu päiväpalkkaan ja korvaukseen tekijänoikeuden luovutuksesta. Musiikkialalla on taustamuusikkojen työehdoista työehtosopimus, jossa on sovittu myös esittävien taiteilijoiden lähioikeuksien luovutuksista. Alalla on myös muita työehtosopimuksia. Artistien tai yhtyeiden kanssa tehtävät sopimukset poikkeavat edellä mainituista sopimuksista. Musiikkialalla 2000-luvulla koetun suuren markkinamuutoksen

11 8 seurauksena sopimukset ovat joko niin sanottuja master-sopimuksia, joissa artisti toimittaa levy-yhtiölle valmiin levyn, tai levytyssopimuksia, joissa levy-yhtiö sitoutuu tuottamaan artistin levyn. Sopimuksiin liittyy usein myös muita ehtoja, jotka koskevat esimerkiksi kiertueita, oheistuotteita ja riskinjakoa. Yleisesti tehdään niin kutsuttuja 360-asteen sopimuksia, jolloin levy-yhtiö on mukana kaikessa artistin toiminnassa. Sopimuksissa ei pääsääntöisesti sovita palkasta, vaan artisti saa osan levyn tuottamista rojaltituloista, joihin kohdistuvista vähennyksistä sovitaan sen mukaan, miten levy-yhtiö panostaa tuotantoon. Kysymys on riskinjaon jakamisesta artistin ja levy-yhtiön välillä. Levytyssopimuksiin sisältyy yleensä myös oikeuksien luovutuksia. Kirjallisuusalalla on luovuttu suurelta osin yhteispohjoismaisesta normaalikustannussopimusmallista. Mallia käytetään edelleen pohjana muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa kollektiivisesti solmittua alan sopimusta tarkistetaan puolivuosittain, ja e-kirjoista on neuvoteltu sopimusmalli alan toimijoiden kesken. Suomessa ruotsinkielisiä kirjailijoita edustava tekijäjärjestö ja kustantamot ovat neuvotelleet uuden mallipohjan. Suomenkielisen kirjallisuuden osalta vastaavaa ei ole. Tietokirjailijoiden tekijänoikeuden luovutuksissa ei ole yhteistä sopimusperinnettä. tietokirjallisuuden Suurin julkaisijoista on osa niin kutsuttuja sidosryhmäjulkaisijoita eivätkä he kuulu kustannusalan järjestöihin. Sopimukset ovat pelkistettyjä eikä aina tehdä edes kirjallista sopimusta. Kahden suurimman oppimateriaalikustantajan yhteenlaskettu markkinaosuus on yli 90 %, ja molempien sopimukset ovat hyvin samankaltaisia. Tekijän saamasta prosenttiperusteisesta korvauksesta voidaan vähentää erilaisia alennuksia, palkkioita ja kuluja. Kaunokirjallisuuden pokkari- ja kirjakerhomyynnin ja äänikirjojen sekä tietoja oppikirjallisuuden rojaltit ovat tavanomaisen kirjamyynnin rojalteja pienemmät. Kääntäjät ovat yleensä itsensä työllistäviä freelancereita, jotka vastaavat itse työnantajamaksuista. Kirjakäännöksestä kääntäjä luovuttaa lähes poikkeuksetta kaikki oikeudet. Kääntäjän palkkaamisen ehtona voi myös olla, että kääntäjä saa käännöksen tekemistä varten apurahan. Erityisesti audiovisuaalisen alan kääntäjien sopimuskäytännöissä on ollut viime vuosina suuria, kääntäjien asemaa heikentäviä muutoksia. Perinteisen joukkoviestinnän yhteydessä kohtuullisuuskeskustelu on kohdistunut erityisesti freelancer-toimittajien asemaan. Tähän ryhmään kuuluu myös valokuvaajia, graafikoita ja muita perinteisen joukkoviestinnän tekijöitä. Freelancertoimittajilla oli kollektiivisesti solmittu sopimus vuoteen 2009 saakka, jolloin neuvottelut uudesta sopimuksesta kariutuivat. Tällä hetkellä freelancer-toimittajat työllistävät itsensä yrittäjinä, ja tekijänoikeuksien luovutussopimuksissa luovutetaan kaikki oikeudet. Sopimuksissa sitoudutaan usein myös vahingonkorvausvastuuseen. Sopimuksilla luovutetaan usein myös oikeus muuttaa luovutettua aineistoa. Aineistoja myös kierrätetään eri joukkotiedotusvälineissä ilman uutta korvausta. Tekijä voi joutua myös vastuuseen, jos aineistoa käytetään myöhemmin esimerkiksi sellaisessa yhteydessä, johon haastateltu ei ole antanut suostumustaan. Tekijänoikeuden käyttäjien mukaan monikanavainen julkaiseminen edellyttää kaikkien oikeuksien luovuttamista. Monikanavaista julkaisemista ei pidetä perusteena korvaustason tarkistamiselle, koska jakelukanavien määrän kasvu ei käyttäjien mukaan tarkoita tulojen kasvua. Mainosmarkkinoille on tullut ulkomaisia kilpailijoita ja yleinen media-alan murros vähentää mediayritysten voittoa. Aikakausja sanomalehtien levikki on laskenut merkittävästi kymmenessä vuodessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämän selvityksen perusteella ongelmallisena voidaan pitää sitä, että kertakorvauksiin ja kaikkien oikeuksien luovutuksiin perustuvalla sopimuskulttuurilla ei kyetä luomaan sellaista yhteisöllisyyttä, jolla

12 9 pystyttäisiin puolustamaan suomalaista kulttuuria ja viestintää ulkomaiselta kilpailulta tai sellaisilta toimijoilta, jotka eivät kunnioita aloilla vakiintuneita menettelyjä. Järjestelmä ei tuota taloudellista hyötyä sinne, minne sen kuuluisi sitä tuottaa. Kokonaisuutena katsoen esiin tulleet merkit vastakkainasettelusta tekijöiden ja tekijänoikeuden luovutuksen saajien välillä ja tekijöiden tunne tekijänoikeuden luovutussopimusten kohtuuttomuudesta saattaa vähentää uuden luomista ja halua etsiä ratkaisuja, jotka olisivat mielekkäitä kaikille osapuolille. Tämä vaikuttaa koko luovien alojen kenttään ja luovien alojen talouteen. 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 3.1 Tavoitteet Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi tekijänoikeuslain nykyistä 29 :ssä olevaa oikeustoimilakiin kohdistuvaa viittaussäännöstä tarkemmin tekijänoikeuden luovutusta koskevan sopimuksen kohtuullistamisesta, kun teoksen alkuperäinen tekijä itse luovuttaa oikeutensa. Esityksellä toteutettaisiin hallitusohjelman kohta, jonka mukaan tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta. Ehdotuksen tarkoituksena on korostaa kohtuullisuuden merkitystä tekijänoikeuden luovutusta koskevissa sopimuksissa ja edistää erityisesti itsensä työllistävien tekijöiden asemaa heidän harjoittaessaan elinkeinoaan niissä tilanteissa, joissa tekijä itse luovuttaa teoksensa oikeudet. Kohtuullisuuden arvioinnissa olennaista olisi tarkastella sitä, millainen on kyseisellä tekijänoikeusalalla vallitseva hyvä sopimustapa ja miten osapuolten todellinen sopimusvapaus tekijänoikeuden luovutuksesta sovittaessa toteutuu. Esityksen tavoitteena on tehostaa tekijänoikeuden luovutuksia ja edistää tekijänoikeusaloilla neuvottelukulttuuria tekijöiden ja tekijänoikeudella suojattujen teosten hyödyntäjien välillä. Ehdotuksella ohjattaisiin tietyn toimialan eri osapuolia laajemminkin keskustelemaan keskenään siitä, millainen on alan kohtuullinen oikeuksien luovutussopimus ja mistä elementeistä se koostuu. Esityksessä ei ole tarkoitus ottaa suoraan kantaa kohtuullisuuden tasoon tai luovutuksissa sovittavien mahdollisten korvausten tasoon. Esityksellä ei ole tarkoitus vaikuttaa elinkeinonharjoittajien välisten sopimusten kilpailuoikeudelliseen arviointiin. Esityksen tavoitteena on lisäksi ennakollisesti vaikuttaa tekijänoikeuden luovutuksista tehtävien sopimusten kohtuullisuuteen niin, että sopimus olisi jo alusta lähtien kohtuullinen molempien sopijapuolten kannalta eikä sopimuksen kohtuullistamiseen syntyisi tarvetta. Tavoitteena on myös se, että kohtuullistamisen kynnys oikeuksien luovutuksen jälkeen olisi alempi kuin nykyisin. 3.2 Toteuttamisvaihtoehdot Opetus- ja kulttuuriministeriön tekemässä selvityksessä arvioitiin sääntelyvaihtoehtoina nykytilanteen säilyttämistä, erityistä kohtuullisuussäännöstä sekä mallia, johon sisältyisi kohtuullisuusstandardi ja ratkaisumenettely kohtuullisuuden ratkaisemiseksi. Nykytilan säilyttämistä puoltavat sääntelyn tekijänoikeusaloille mahdollisesti aiheuttamat vaikutukset, joita ei etukäteen mahdollista ennakoida ole eikä arvioida. Nykytilaa ei kuitenkaan voida pitää sellaisena, että kilpailunvapaus ja sopimusvapaus yleisesti toteutuisivat tekijänoikeuksiin perustuvilla toimialoilla hyvin. Neuvottelukulttuurin kehittämiseksi ja kohtuullisuussääntelyn edistämiseksi olisi perusteltua säätää tekijänoikeuslaissa tekijänoikeuden luovutussopimusten ehtojen kohtuullisuudesta.

13 10 Kohtuullisuusstandardin ja ratkaisumenettelyn sisältävällä mallilla voitaisiin ratkaista keskeiset kysymykset, jotka liittyvät kohtuullisuuden määrittelemiseen ja siihen, että epätasapaino sopimusta solmittaessa voi myös käytännössä estää oikeudenkäynnit sopimusten kohtuullistamiseksi. Mallin, joka sisältäisi kuusi pykälää, voidaan kuitenkin käytännössä arvioida olevan varsin raskas sekä tekijöille että oikeuksien luovutusten saajille. Tähän malliin liittyy myös huomioon otettavia kilpailuoikeudellisia näkökohtia, koska kohtuullisuuden taso määriteltäisiin säännösten tasolla sitovammin kuin nyt ehdotettavassa vaihtoehdossa. Kohtuullisuusstandardin ja ratkaisumenettelyn sisältävää mallia ei voida pitää tällä hetkellä toteuttamiskelpoisena, ja se voisi lisäksi toteutuessaan aiheuttaa ennakoimattomia ongelmia tekijänoikeuksiin perustuvilla aloilla. 3.3 Keskeiset ehdotukset Laissa säädettäisiin oikeustoimilain 36 :n säännöksiä vastaavat erityiset sopimusten kohtuullistamissäännökset sellaisten sopimusten osalta, joilla teoksen tekijä luovuttaa oikeutensa. Ehdotuksen tarkoituksena on, että kohtuuttomien sopimusten sovittelukynnys madaltuisi ja kohtuuttomuuden arvioinnissa otettaisiin huomioon tekijänoikeuden luovutusten erityispiirteet. Ehdotettavalla tekijänoikeuslain 29 :n muutoksella pyrittäisiin toisaalta vahvistamaan laissa se, että tekijänoikeuden luovutuksesta tehtävän sopimuksen tulee olla kohtuullinen sekä oikeutensa teokseen luovuttavan tekijän että oikeuksien luovutuksensaajan kannalta. Toisaalta laissa määriteltäisiin ne kriteerit, joiden perusteella sopimuksen kohtuullisuutta tulisi arvioida ja joiden pohjalta sopimuksen ehtojen kohtuullistaminen tapahtuisi. Kohtuullisuuden arvioinnissa korostettaisiin tekijänoikeusalojen hyviä sopimuskäytäntöjä ja tarvetta sellaisten kehittämiseen. Ehdotettavilla säännöksillä ei sinänsä puututtaisi sopijapuolilla lähtökohtaisesti olevaan sopimusvapauteen. Säännöksillä pyrittäisiin kuitenkin ohjaamaan sopijapuolten yhteistä tahtotilaa siihen suuntaan, että sopimus olisi laissa säädettyjen kriteereiden mukaisesti kohtuullinen. Arvioitaessa tarvetta sopimuksen kohtuullistamiseen tulisi oikeustoimilain 36 :n kriteereiden lisäksi erityisesti tarkastella sitä, mitä sopimuksen tekemisen jälkeen on tapahtunut: sopijapuolten asemassa on voinut tapahtua olennaisia muutoksia, luovutettua oikeutta ei ole kohtuullisessa ajassa hyödynnetty, tai tekijän luovutuksesta saama korvaus on ilmeisessä epäsuhdassa tekijänoikeuden tuottamaan taloudelliseen hyötyyn. Sopimuksessa voisi olla myös alun perin sellainen kohtuuttomuus, että sopimusta olisi muuten pidettävä kohtuullistamisvaatimuksen esittämishetkellä ilmeisen kohtuuttomana, minkä vuoksi kohtuullistaminen olisi tarpeen. Muihin kuin alkuperäisen tekijän sopimuksiin oikeuksiensa luovuttamisesta sovellettaisiin nykyiseen tapaan oikeustoimilain säännöksiä sopimuksen kohtuuttoman ehdon sovittelusta. 4 Esityksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksella olisi taloudellisia vaikutuksia sopimuspuolille niissä tapauksissa, joissa tekijänoikeuden luovutuksesta tehty sopimus on selvästi kohtuuton tai on muuttunut kohtuuttomaksi sopimuksen tekemisen jälkeen ja joissa tuomioistuin sopimuspuolen vaatimuksesta sovittelisi sopimusta tai sen ehtoja. Ehdotuksen ei arvioida lisäävän tarvetta sopimusten sovitteluun nykyistä useammin. Esitys vahvistaisi itsensä työllistävien tekijöiden asemaa. Ehdotuksen tavoitteena on lisätä tulovirtoja tekijänoikeusaloilla ja kannustaa luovaan työhön. Ehdotettavalla sääntelyllä ei ole tarkoitus määrittää eri toimialoilla tehtävien sopimusten ehtoja eikä korvauksia taikka puuttua korvaustasoon, vaan kohtuullisuuden arviointi ja määrittely jäisi kohtuullisuudesta toimialoilla käytäviin keskusteluihin ja

14 11 mahdollisiin oikeudenkäynteihin. Ehdotettavalla sääntelyllä ei ole tarkoitus muuttaa elinkeinonharjoittajien välisten sopimusten kilpailuoikeudellista arviointia eikä työsopimusten työoikeudellista arviointia. 4.2 Vaikutukset viranomaistentoimintaan Esityksellä ei ole merkittäviä viranomaisvaikutuksia. Ei ole oletettavaa, että erityinen kohtuullisuussäännös tekijänoikeuslaissa lisäisi oikeudenkäyntien määrää tai edellyttäisi viranomaisilta toimenpiteitä. 4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset Ehdotettavilla säännöksillä ei ole tarkoitus tuoda sopimusten kohtuullistamisen piiriin nykyistä enempää tilanteita. Tarkoitus on, että ehdotuksella vahvistettaisiin jo nykyisen lain mukaan olemassa olevaa mahdollisuutta tekijänoikeuden luovutuksesta tehdyn sopimuksen kohtuullisuuden sovitteluun niissä tapauksissa kuin se on tarpeen. Säännöksellä pyrittäisiin vaikuttamaan sopimusten kohtuullisuuteen jo niiden tekemisvaiheessa. Tähän voitaisiin päästä toimialojen yhteisten toimien kautta. 5 Asian valmistelu 5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto Hallitusohjelma sisältää kirjaukseen kohtuullisia ehtoja ja kohtuullista korvausta tekijänoikeuden luovutuksissa koskevan säännöksen ottamisesta tekijänoikeuslakiin. Tällä hetkellä tekijänoikeuden luovutuksen kohtuuttomien ehtojen sovittelusta säädetään yleisellä viittauksella varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa oleviin säännöksiin. Esityksessä on tarkoitus säätää erityisestä sopimuksen kohtuullisuuden arvioinnista alkuperäisen tekijän oikeuksien luovutusten osalta. Hallituksen esitys on valmisteltu siten, että siinä kuvataan erityisen kohtuullisuussääntelyn tarve ja säännökset, joilla kohtuullisuussääntely on tarkoitus toteuttaa. Hallituksen esityksessä ei oteta kantaa siihen, onko tekijänoikeusaloilla tällä hetkellä kohtuuttomia sopimuksia tai mitkä olisivat kohtuullisia ehtoja tai mikä olisi kohtuullisen korvauksen taso. Hallituksen esitystä edeltäneen selvitystyön aikana on käynyt ilmeiseksi, että tekijänoikeusaloilla neuvottelukulttuuri on huonontunut ja pääasiassa tekijät kokevat tekijänoikeudenluovutusta koskevat ehdot kohtuuttomiksi. Tästä syystä on tarpeellista säännellä tekijänoikeuden luovutuksen kohtuullisuudesta erityissäännöksellä. Opetus- ja kulttuuriministeriössä selvitettiin kulttuuriministeri Arhinmäen toimeksiannosta marraskuun 2013 ja helmikuun 2014 välisenä aikana tekijänoikeuden luovutusten kohtuullisuutta. Toimeksiannon puitteissa oli tavoitteena kartoittaa nykytilanne ja ne eri vaihtoehdot, joilla hallitusohjelman kirjaus voitaisiin toteuttaa. Tavoitteena oli selvittää, onko kohtuullissääntelylle tarvetta, mikä nykyinen sopimuskäytäntö on ja mikä on eri osapuolten näkemys tarvittavista muutoksista. Kiireellisestä aikataulusta johtuen selvitystyössä keskityttiin toimialoihin, joilla enin osa tekijänoikeuden luovutuksista tapahtuu. Selvitys antaa hyvän yleiskuvan oikeuksien luovutuksista ja eri alojen käytännöistä, mutta selvitys ei ole kattava. Selvitys perustui eri toimialojen edustajien toimittamaan aineistoon ja selvityksen aikana muista lähteistä hankittuun tietoon, Selvitys julkistettiin pidetyssä keskustelutilaisuudessa. Selvitys on saatavilla myös opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilla. Selvityksessä esitettiin kolme vaihtoehtoa: 1) nykytilanteen säilyttäminen, 2) erityinen kohtuullisuussäännös tekijänoikeuslakiin ja 3) kohtuullisuusstandardin ja ratkaisumenettelyn sisältävä malli.

15 12 Vaihtoehtoja on käsitelty yleisperustelujen jaksossa 3.2. Selvityksestä antoivat lausunnon AVtuottajien tekijänoikeusyhdistys TUOTOS ry, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Finlands svenska författareförening rf, Keskuskauppakamari, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Museovirasto, Musiikkituottajat IFPI Finland ry, RadioMedia, Sanoma Media Finland Oy, Suomen Elokuvatuottajien Keskusliitto SEK, Suomen freelance-journalistit ry, Suomen Journalistiliitto, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry, Suomen Musiikkikustantajat ry, Suomen Näyttelijäliitto ry, Suomen tietokirjailijat ry, Tekijäfoorumi, Viestinnän keskusliitto sekä Suomen Muusikkojen liitto ry, Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry ja Suomen säveltäjät ry (yhteinen lausunto). Lausunnoissa kommentoitiin selvityksen laajuutta suhteessa selvitettävän asian suuruuteen ja aikatauluun. Selvityksen aikataulun ja laajuuden vuoksi toivottiin jatkoselvitystyötä ennen lainsäädäntöhankkeeseen ryhtymistä. Toisissa lausunnoissa selvitystä pidettiin kattavana ja uraauurtavana. Selvityksen tietopohjaa koskeva palaute oli vahvasti sidoksissa siihen, mitä intressiryhmää lausunnonantaja edusti. Tuotos ry, SEK, EK ja Kauppakamari esittivät lausunnoissaan, että muutoksilla tulisi puuttua myös muihin tekijänoikeuden luovutuksiin ja säätää työsuhdetekijänoikeudesta. RadioMedia muistutti, että kohtuullistamisen tulee koskea sopimuksen kaikkia osapuolia. Esitettyjen vaihtoehtojen suhteen lausunnot jakautuivat sen mukaan, edustaako lausunnonantaja tekijöitä vai tekijänoikeuden hyödyntäjiä. Tekijäfoorumi, Suomen freelance-journalistit ry ja Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry kannattivat vaihtoehtoa 3. Suomen näyttelijäliitto ry, Suomen tietokirjailijat ry, Suomen Muusikkojen liitto ry, Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry ja Suomen säveltäjät pitivät vaihtoehtoa 3 parhaimpana ja vaihtoehtoa 2 mahdollisena, jos sitä täsmennetään kohtuullisuuden määrittelyn osalta. Tekijänoikeuden hyödyntäjät ja liikeelämää edustavat lausunnonantajat Tuotos ry, EK, Keskuskauppakamari, Sanoma Media Finland Oy, SEK, Suomen Musiikkikustantajat ry ja Viestinnän Keskusliitto kannattivat vaihtoehtoa 1 ja vastustivat jyrkästi vaihtoehtoja 2 ja 3. Poikkeuksena oli Musiikkituottajat IFPI Finland ry, joka puolsi vaihtoehtoa 1, mutta ilmoitti varauksin ja muutoksin voivansa hyväksyä myös vaihtoehdon 2. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei lausunut vaihtoehdoista 1 ja 2 mutta piti vaihtoehtoa 3 kilpailuoikeudellisesti nykyisen sääntelyn vastaisena. mahdollisuus Museovirasto yksilöllisten toivoi, että sopimusten tekemiseen säilyy myös mahdollisen muutoksen jälkeen. Lausuntokierroksen jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriö aloitti lainsäädännön muutosvalmistelun vaihtoehdon 2 pohjalta. Valmistelussa on otettu huomioon selvityksestä saatu palaute ja ehdotuksesta käydyt keskustelut oikeusministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa. Ehdotus hallituksen esityksestä toimitettiin lausunnoille 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

16 13 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT I Lakiehdotuksen perustelut 29. Oikeuden luovutuksen kohtuullisuus. Pykälän 1 4 momentissa säädettäisiin alkuperäisen tekijän tekijänoikeuden luovutusta koskevan sopimuksen kohtuullistamisesta. Muihin tekijänoikeuden luovutuksiin sovellettaisiin viittaussäännöksellä oikeustoimilain säännöksiä kohtuuttoman ehdon sovittelusta. Alkuperäisen tekijän luovuttaessa teoksensa tekijänoikeudet kokonaan tai osittain tulee luovutusta koskevan sopimuksen olla kohtuullinen. Sopimuksen kohtuullisuutta ei pykälässä erikseen määritellä. Kohtuullisen sopimuksen tunnusmerkit ovat kuitenkin johdettavissa pykälässä säädettävistä kohtuullistamisperusteista. Sopimusten tulisi olla kohtuullisia erityisesti kyseisellä alalla vallitsevaan hyvään sopimustapaan nähden. Sopimuksen kohtuullisuuden arvioinnissa painotettaisiin sopimusta kokonaisuutena ja kyseisellä toimialalla vallitsevaa hyvää sopimustapaa. Hyvällä sopimustavalla voidaan tarkoittaa kullakin toimialalla yleisesti käytettyjä ja hyväksyttyjä sopimusehtoja tai esimerkiksi sellaisia käytänteitä, jotka perustuvat toimialan toimijoiden keskinäisiin puite- tai mallisopimuksiin. Tällaisten malli- tai puitesopimusten ei tulisi olla sitovia kaikissa tilanteissa, eikä niissä saisi määritellä esimerkiksi euromääräisiä korvauksia tai tarkkoja sopimusehtoja. Hyvän sopimustavan määrittelyssä tulee ottaa huomioon kilpailuoikeuden rajoitukset siitä, mistä elinkeinonharjoittajilla on mahdollisuus sopia. Työntekijöiden osalta on otettava huomioon työoikeuden asettamat rajoitukset. Erilaisilla sopimusmalleilla ja - käytänteillä voitaisiin kuitenkin ohjata alan sopimuskäytäntöjä niin, että sopimusvapaus toteutuisi käytännössä ja alan sopimustapa tunnustettaisiin hyväksi. Tosiasiallisen sopimusvapauden vallitessa osapuolilla olisi mahdollisuus tehdä sopimus myös muiden kanssa erilaisin kohtuullisin ehdoin. Säännöksellä tavoiteltujen vaikutusten saavuttaminen edellyttäisi sitä, että kunkin toimialan tekijät ja oikeuksien käyttäjät tarvittaessa loisivat yhdessä omat käytäntönsä alan hyvän sopimustavan kehittämiseksi. Viime kädessä sopimuksen kohtuuttomuus ratkaistaisiin tuomioistuimessa. Sopijapuolten tulisi sopimuksen kohtuullisuusvaatimusta käsiteltäessä tuomioistuimessa tarvittaessa esittää näyttöä siitä, mikä on kyseisen alan hyvä sopimustapa. Asiassa voitaisiin kuulla esimerkiksi sellaista toimiala- tai muuta järjestöä, joka on ollut sopimassa kyseisen alan hyvää sopimustapaa. Pykälän 1 momentin mukaisesti voitaisiin sovitella sopimusta, jos sopimuksen ehto tai sopimus kokonaisuudessaan on kohtuuton. Sopimuksen kohtuullisuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon sopimus kokonaisuutena, kyseisellä alalla vallitseva hyvä sopimustapa, sopijapuolten asema ja tahto sekä yleinen kohtuullisuus. Säännös vastaa oikeustoimilain 36 :n 1 momentin ensimmäistä virkettä lisättynä viittauksella alan hyvään sopimustapaan. Vaatimuksen sopimuksen ehdon tai koko sopimuksen kohtuullistamisesta voisi tehdä sopimuksen osapuoli. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin oikeustoimilain 36 :n 1 momentin toisen virkkeen mukaisten kohtuuttomuuden arvioinnissa huomioon otettavien yleisten seikkojen lisäksi tekijänoikeuksien luovutuksiin liittyvien erityistilanteiden ja erityisten seikkojen huomioon ottamisesta. Tarkasteltaessa sopimusta kokonaisuutena olisi arvioitava, onko sopimuksen sisältö kokonaisuutena sellainen, että sopijapuolen oikeudet ja velvollisuudet ovat riittävässä tasapainossa suhteessa toisen sopijapuolen oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Sopimusta ja sen ehtoja tulisi arvioida kokonaisuutena niin, että vaikka yksittäinen ehto ei olisi kohtuuton, saattaisi sopimuksen useampien tai kaikkien ehtojen soveltaminen johtaa yhdessä kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuus voi liittyä esimerkiksi tekijänoikeuden luovutuksesta maksettavan korvauksen suuruuteen ja määräytymisperusteeseen. Kohtuuton olisi

17 14 esimerkiksi sopimusehto, jonka mukaan tekijällä ei ole mahdollisuutta saada vastiketta oikeutensa luovutuksesta, eikä vastikkeettomuus perustu tekijän omaan valintaan. Samoin kohtuuton olisi esimerkiksi ehto, jolla tekijä luovuttaisi oikeutensa ilman tarkempia määrittelyjä määräämättömäksi ajaksi, tai ehto, jonka mukaan tekijän vastuu luovutuksen jälkeen perustuisi oikeuden luovutuksen saajan toimintaan tai seikkoihin, joita ei sopimusta tehtäessä voida riittävällä tarkkuudella ennakoida. Oikeuksista maksettava kertakorvaus tai kaikkien oikeuksien luovutus ei kuitenkaan automaattisesti tarkoittaisi sopimuksen kohtuuttomuutta. Olennaista on, että sopimusta tehtäessä osapuolet ovat olleet tietoisia sopimuksen kaikkien ehtojen vaikutuksesta, ehdoista on aidosti voitu neuvotella tai ehdot ovat kyseisellä alalla vallitsevan hyvän sopimustavan mukaisia. Näin ollen kohtuutonta ei yksittäistapauksissa olisi sopia esimerkiksi taloudellisesta riskinjaosta sopijapuolten välillä tai ehdoista, joilla sovitaan muustakin kuin tekijänoikeuden luovutuksesta. Sopijapuolten asema koostuu tosiasiallisista tiedollisista, taidollisista ja taloudellisista seikoista ja suhteista. Sopimuksen tekemisessä korostuvat erityisesti sopijapuolten asiantuntemus, tieto ja osaaminen sopimuksella sovittavista asioista. Sopimuksen kohtuuttomuusarvioinnissa olisi annettava painoarvoa osapuolten neuvotteluasemalle sopimusta tehtäessä ja sille, onko toinen sopijapuoli pyrkinyt selkeästi hyötymään toisen heikommasta neuvotteluasemasta. Arviointikriteerinä voitaisiin käyttää osapuolten taloudellista asemaa, todellista sopimusvapautta ja asiantuntemusta. Sopijapuolten tahto ja tarkoitus sopimuksen tekemisessä kuuluvat keskeisiin sopimuksen sisältöä ja kohtuullisuutta määritteleviin seikkoihin. Sopimus on kahden osapuolen keskinäinen tahdonilmaisu, ja sopimuksen sisällön tulisi olla sopijapuolten tahdon ja tarkoituksen ilmentymä. Jos voidaan havaita, että sopimuksella on sellaisia käytännön vaikutuksia, joita sopimusta tehtäessä ei ole tarkoitettu, tai sopimuksen sisältö ei käytännössä vastaa sopijapuolten tahtoa, tällä voitaisiin katsoa olevan vaikutusta kohtuuttomuuden arvioinnissa. Sopimusta voitaisiin pitää yleisesti kohtuuttomana, jos sopimus kokonaisuutena on sellainen, että se ei vastaa toisen sopijapuolen tahtoa ja ole sopijapuolen intressien mukainen. Yleisesti kohtuuton on myös sellainen sopimus, josta voidaan yleisen elämänkokemuksen perusteella todeta, että sopimuksen solmiminen johtaa selvästi kohtuuttomaan tilanteeseen eikä sopijapuoli olisi täydellisen sopimusvapauden vallitessa ehtoon sitoutunut. Sopimusehdon johtaessa selkeästi sellaiseen kohtuuttomaan tilanteeseen, jossa kyseisen ehdon soveltaminen ei ole perusteltua, olisi mahdollista sovitella ehtoa tai jättää ehto kokonaan soveltamatta. Jos ehto olisi oleellinen sopimuksen kokonaisuuden soveltamatta kannalta, johtaisi ehdon jättäminen sopimuksen sovittelemiseen kokonaisuutena tai sopimuksen säädettäisiin raukeamiseen. Tästä pykälän 3 momentissa vastaavalla tavalla kuin oikeustoimilain 36 :n 2 momentissa on oikeustoimien sovittelun osalta yleisesti säädetty. Pykälän 2 momentin jälkiosassa säädettäisiin mahdollisuudesta kohtuullistaa myös niin sanottua jälkiperäistä kohtuuttomuutta, joka aiheutuu sopimuksen tekemisen jälkeen, tai kohtuuttomuutta, joka on ollut läsnä sopimuksessa jo sopimuksen tekemisestä lähtien mutta sopimusta voidaan pitää ilmeisen kohtuuttomana kohtuullistamisvaatimuksen vasta esittämishetkellä. Kohtuullistamisen kynnys olisi alkuperäisen tekijän oikeuksien luovutusta koskevan sopimuksen osalta alempi kuin mitä nykyisin oikeustoimilain nojalla tapahtuva kohtuullistaminen edellyttäisi. Tarve sovitella jälkiperäistä kohtuuttomuutta solmimisen johtuu jälkeen sopimuksen tapahtuneista olosuhteiden muutoksista. Tällaisia olisivat tilanteet, joissa sopijapuolen asema on muuttunut niin olennaisesti sopimuksen tekemisen jälkeen, että sopimus rasittaisi