Asia: Lausunto kohtuullista korvausta koskevasta OKM:n selvityksestä

Transkriptio

1 Sivu 1 / 6 Suomen tietokirjailijat ry Mariankatu 5, 3. krs Helsinki LAUSUNTO Opetus- ja kulttuuriministeriö tuula.maijala@minedu.fi Asia: Lausunto kohtuullista korvausta koskevasta OKM:n selvityksestä Yleistä Suomen tietokirjailijat ry kiittää mahdollisuudesta lausua selvityksestä. Suomen tietokirjailijat ry edistää suomalaista tietokirjallisuutta, valvoo tietokirjailijoiden tekijänoikeudellisia ja taloudellisia etuja, tukee tietoteosten kirjoittajia sekä edistää jäsentensä ammattitaitoa ja etiikkaa. Suomen tietokirjailijat ry on Suomen suurin kirjailijajärjestö, joka edustaa yli 3000 oppi ja tietokirjailijaa. Selvityksen laajuudesta Suomen tietokirjailijat ry kiittää Opetus- ja kulttuuriministeriötä kohtuullista korvausta koskevasta selvityksestä ja pitää asiaa riittävästi selvitettynä jatkotoimenpiteitä varten. Selvitys antaa hyvän kuvan alalla vallitsevasta tilanteesta. Euroopan parlamentti on myös julkaissut oman selvitystyönsä kohtuullisesta korvauksesta, jonka mukaan kollektiivisen sopimisen mahdollisuuksia ei tulisi sivuuttaa, vaan niitä tulisi edistää. Kollektiiviset sopimukset voisivat muodostaa kestävimmän ratkaisun tekijöiden oikeuksien turvaamiseksi. Selvitystyön mukaan kan-

2 Sivu 2 / 6 sallisella tasolla tulisi organisoida myös kollektiivisia mekanismeja vaihtoehtoista riidanratkaisua ja sovittelua varten. 1 Selvityksessä esitetyt vaihtoehdot Nykytilan säilyttäminen Suomen tietokirjailijat ry pitää nykytilan säilyttämistä tekijöiden kohtuullisen korvauksen kannalta huonona vaihtoehtona. Kuten selvityksestä ilmenee, tunnetta kohtuuttomuudesta ilmenee laajalti ja neuvottelukulttuuri on olematonta. Yhtenä esimerkkinä kohtuuttomuudesta kustannussopimuksissa voidaan pitää sitä, että kustantajat pyrkivät saamaan tekijänoikeuksien luovutuksen yhä laajempana, mikä ei ole kuitenkaan vaikuttanut tekijänpalkkioiden suuruuteen. Tämä voidaan huomata esimerkiksi e-kirjan oikeuksien luovutuksen osalta. Nykytilan säilyessä ennallaan, ongelmakohdat eivät ratkea itsestään, eikä myöskään neuvottelukulttuuri tule paranemaan. Kohtuullisuuspykälän säätämistä on vastustettu vedoten huonoon taloudelliseen tilanteeseen, jota ei voida kuitenkaan pitää asianmukaisena perusteena sille, että kohtuullisuudesta ei tulisi säätää. Kohtuuttomat sopimukset eivät voi olla kenenkään liiketoiminnan edellytyksenä huononakaan aikana. Tekijänoikeudesta puhuttaessa tulee muistaa, että tekijänoikeus on nimenomaan teoksen luoneelle luonnolliselle henkilölle syntyvä yksinoikeus, jonka tarkoituksena on kannustaa tätä tekijää luovuuteen eli luomaan lisää teoksia. Suomen tietokirjailijat ry:n mielestä olisi hyvin valitettavaa, jos tämä luovuus tukahdutettaisiin sillä, ettei tekijänoikeuden taloudellisten oikeuksien peruselementti, luovan työn tekijän oikeus kohtuulliseen korvaukseen, toteutuisi. Suomen perustuslaki takaa lain 15 :ssä jokaiselle oikeuden oman omaisuutensa suojaan ja tekijänoikeus on kiistatta omaisuudensuojasäännöksen suojaamaa omaisuutta. Tällaisen omaisuudensuojan on tarkoitus suojata kutakin yksilöä sellaisia tekijöitä vastaan, jotka vaarantavat yksilön taloudellisen riippumattomuuden. Tällaista suojan tarvetta ei ole tarkoitettu ainoastaan julkista valtaa tai sen toimenpiteitä varten, vaan kukin yksilö tarvitsee suojaa myös muiden yksityisten toimijoiden valtaa ajatellen, jos tällainen valta vaarantaisi yksilön taloudellisen vapauden. Tässä tarkoitetun omaisuudensuojan tulisi toteutua nimenomaan lainsäädännön keinoin. Sopimussuhteen heikomman osapuolen turvaksi säänneltyä suojaa voidaan siis tarkastella perustuslain valossa yksilön omaisuuden suojana toisia yksityisiä toimijoita vastaan. 2 1 European Parliament. Directorate General for Internal Policies Policy. Department C: Citizens Rights and Constitutional Affairs. Legal Affairs. Study: Contractual Arrangements Applicable to Creators: Law and Practice of Selected Member States. p Ks. Hallberg et al. (1999). Perusoikeudet. WSLT. s

3 Sivu 3 / 6 Kirjailijan ja kustantajan välisessä suhteessa kirjailija on heikompi osapuoli, jonka tulisi saada suojaa oikeustoimissa, joilla on hänelle konkreettista varallisuusarvoa. 3 Kirja-alalla ongelmana on, että kustantajien yksipuolisesti sanelemat sopimusehdot vaarantavat tekijän oikeuden päättää vapaasti omista taloudellisista suhteistaan. Jos tekijän vaihtoehdot ovat joko hyväksyä yksipuolisesti sanellut ehdot, tai jättää sopimus kokonaan tekemättä, ei voida sanoa, että tilanteessa toteutuisi tosiasiallinen sopimusvapaus. Nykytilanteen kannalta erittäin ongelmallisena voidaan pitää sitä, että sopimuksia voidaan kohtuullistaa ainoastaan jälkikäteen oikeustoimilain 36 :ssä olevan säännöksen kautta. Tämä mahdollisuus perustuu siihen, että tekijät vaatisivat sopimusten kohtuullistamista tuomioistuinteitse, joka on kallista. Tekijöiden resurssit ja halu oikeudenkäynteihin on tästä syystä vähäistä. Sopimuksen jälkikäteisen sovittelun osalta tulee muistaa sopimusoikeuden kannatettava perusperiaate, jonka mukaan sopimukset sitovat sen solmineita osapuolia ja sovittelu on mahdollista vain poikkeuksellisesti. 4 Kirjallisuusalalla on hyvä huomioida, että kustantaja on lähes aina asiantuntemukseltaan ja taloudelliselta asemaltaan ylilyöntiasemassa suhteessa tekijään. Tekijänoikeuden luovutussopimukset tehdään kustantamon laatimalle ja käyttämälle vakiosopimuspohjalle, jonka muotoiluun tekijä itse ei ole vaikuttanut ja jotka saatetaan vielä liittää varsinaisen sopimuksen osaksi. Lisäksi sopimusteksti on tekijän näkökulmasta juridista ja hyvin vaikeaselkoista. Sopimuksista on myös hyvin vaikeaa neuvotella ja usein kyseessä onkin kirjailijoiden näkökulmasta ota tai jätä tyyppinen tilanne. 2- mallin mukaisen ehdotuksen puutteet ja ongelmat Sovittelusäännöksen lisäämistä tekijänoikeuslakiin ei voida pitää riittävänä tai tehokkaana ratkaisuna kohtuuttomuuden ongelmaan. 2 mallissa ehdotettu kohtuullistamissäännös sopisi kirjailijan kannalta huonosti kustannussopimusten kohtuullisuuden edistämiseen. OikTL 36 :n perusteella sopimusten kohtuullisuutta arvioitaessa on otettu huomioon se, onko säännökseen vetoava osapuoli pystynyt esittämään näyttöä siitä, että sopimus on koh- 3 Suomen tietokirjailijat ry muistuttaa, että kirjallisuuden alalla moni tieto- ja oppikirja jäisi kirjoittamatta ilman toimivaa apurahajärjestelmää. Esimerkiksi varsinaisesta tietokirjailijan työstä saatujen verollisten bruttotulojen mediaani vuonna 2012 oli euroa vuodessa. (Mikko Grönlund: Mitä tietokirjailija tienaa? - Tietokirjailijan taloudellinen asema Suomessa vuonna 2012 ( 0tienaa.pdf)) 4 Tämä vahvistetaan myös oikeuskäytännössä mm. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2001:27. Tapauksessa ei ollut kuitenkaan edes väitetty, etteivät osapuolina olleet yksityishenkilöt olisi asiantuntemukseltaan tasavertaisessa asemassa. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1987:109 on samoin mainittu, ettei kauppaa tehtäessä valinneista olosuhteista voida päätellä toisen osapuolen olleen huonommassa asemassa kuin toisen osapuolen. Molemmissa ratkaisuissa on kuitenkin haluttu nostaa esiin osapuolten välinen asema.

4 Sivu 4 / 6 tuuton. 5 On huomioitava, että tällainen todistustaakka saattaisi muodostua yksittäisen tekijän kannalta suhteettoman raskaaksi. Resursseiltaan vahvempana osapuolena kustantajalla on oikeudessa mahdollisuus esittää kattavammin näyttöä. Tuomioistuimessa arvioitaessa tekijän oikeutta kohtuulliseen korvaukseen tekijällä on harvemmin tietoa kustantajalle kustantamisesta aiheutuvasta riskistä tai kuluista. Tämä riskinkantaminen kuuluu kuitenkin perinteisesti kustantajalle, joka tekee liiketoimintapäätökset ja saa suurimman osan myydyn kirjan tuottamasta arvosta. Tekijät harvemmin edes käsittävät minkä vuoksi kustantaja saa juuri tietyn, huomattavasti suuremman osan myyntipalkkiosta, sillä palkkioprosentin suuruus tulee heille ikään kuin annettuna alan käytäntönä. Ongelmana voidaan edelleen nähdä, että jälkikäteisessä kohtuullistamisessa määritellään kohtuuden oikea taso vain yksittäisen sopimuksen osalta. Kuten ministeriön selvityksessäkin viitataan, Suomessa OikTL 36 :n mukaisessa kohtuusharkinnassa otetaan huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä vallinneet olosuhteet ja myöhemmät olosuhteet. Tällaiset olosuhteisiin liittyvät kysymykset voivat vaihdella eri kustannussopimusten välillä. Suurempaa vaihtelua sopimusten välillä esiintyy eri alojen välillä esimerkiksi musiikkialalla, kirja-alalla ja journalisteilla. Siten yksittäisen tekijänoikeuden luovutusta koskevan sopimuksen kohtuusharkinta ei vielä totea mitään kohtuullisuuden tasosta yleensä. Jälkikäteinen kohtuullistaminen ratkaistaisiin siten, kuten nytkin, yksittäistapauksittain. On epätoivottavaa asettaa tekijät ja käyttäjät tilanteeseen, jossa oikeus ja kohtuus jouduttaisiin yhä uudelleen määrittämään erikseen tuomioistuimen päätöksen kautta. Jos kuitenkin jostain syystä lainsäädäntömallia 2) tultaisiin viemään eteenpäin, pykälän ensimmäiseen momenttiin tulee sisällyttää myös muut kollektiivisopimukset kuin työehtosopimukset kohtuullisuuden määrittäjinä. Tällainen lisäys voisi kannustaa alan järjestöjä uusien kollektiivisopimusten solmimiseen ja jo olemassa olevien sopimusten noudattamiseen. Lisäksi pykälän toisessa ja neljännessä momentissa mainittu alalla vallitseva hyvä sopimustapa tulee määritellä hallituksen esityksessä tarkasti. Alalla vallitsevan hyvän sopimustavan tulisi olla kirjattuna tai muutoin todennettavissa. Kohtuullisuusstandardi ja ratkaisumenettely Tekijäfoorumin opetus- ja kulttuuriministeriölle toimittama ehdotus siirtäisi painopisteen sopimusten jälkikäteisen kohtuuttomuuden selvittämisestä kohtuullisuuden etukäteiseen takaamiseen. Ratkaisuehdotus takaisi oikeusvarmuuden ja auttaisi välttämään kohtuuttomuudesta aiheutuvia riitatilanteita. Tekijöitä ja käyttäjiä edustavien järjestöjen välisillä puitesopimuksilla voitaisiin varmistaa, että sopimukset ovat kaikilta 5 Tapauksessa KKO 2001/58 kantaja ei ollut esittänyt perusteita, joiden nojalla oikeustoimilain 7 :n nojalla yhtiötä sitova julkista hankintaa koskeva tarjous olisi voitu katsoa oikeustoimilain 36 :n nojalla yhtiötä sitomattomaksi. Tarjous oli siten ollut yhtiötä sitova eikä se ollut oikeustoimilain 36 :n tarkoittamalla tavalla kohtuuton.

5 Sivu 5 / 6 osin ja kaikkia osapuolia ajatellen kohtuullisia etukäteen ja että ne takaisivat tekijänoikeussuojan alkuperäisen tarkoituksen, suojata heikompaa osapuolta. Tällainen ratkaisu kannustaisi ja motivoisi tekijöitä luovuuteen ja toisaalta takaisi tekijän oikeuden kohtuulliseen korvaukseen. Malli antaisi tekijöille lisää neuvotteluvoimaa ja takaisi perustuslaissa säädetyn omaisuuden suojan. Mallin etuna on myös se, että se takaisi käyttäjäyrityksille mahdollisuuden hyödyntää teoksia ja kehittää koko arvoketjun kannalta kannattavaa liiketoimintaa. Tällainen lainsäädäntö voisi vaikuttaa suoranaisesti jatkossa solmittavien sopimusten mahdollisten vakioehtojen sisältöön. Hallitusohjelman kirjaus koskien kohtuullista korvausta Hallitusohjelmaan sisältyy seuraava kirjaus: Tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta. Suomen tietokirjailijat ry:n näkemyksen mukaan Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä esitetyistä vaihtoehdoista ainoastaan kolmannessa vaihtoehdossa (kohtuullisuusstandardi ja ratkaisumenettely) toteutuisi riittävän tarkasti hallitusohjelman mukainen kirjaus, koska tekijöitä ja kustantajia edustavat järjestöt sopisivat puitesopimuksin tarkasti kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta. Vaihtoehdoissa 1 ja 2 jäädään liian yleiselle tasolle kohtuullisten ehtojen ja korvauksen osalta. Vain selvityksen lainsäädäntömallissa 3) kohtuullisuuden taso ja pelisäännöt kohtuullisuusstandardin määrittämiseksi olisivat riittävän selkeitä. Vaihtoehdossa 2 todetaan esimerkiksi, että jos luovutuksensaaja ei hyödynnä saamansa oikeutta kohtuullisessa ajassa, sopimusta voidaan kohtuullistaa, mutta selvityksen perusteella avoimeksi jää, mikä tämä aika konkreettisesti olisi. Selvityksessä mainitaan lisäksi, että kohtuullisuuden arvioinnissa pohjana olisi nykyisen oikeustoimilain 36 :ää muistuttavat kriteerit, minkä vuoksi soveltamiskäytännöissä ei olisi merkittäviä eroja nykytilanteeseen. Nykytilannetta voi taas pitää epätyydyttävänä. Vaihtoehdossa 3 sen sijaan tekijöitä ja käyttäjiä edustavat järjestöt voisivat puitesopimuksin esimerkiksi sopia kohtuullisesta ajasta, jonka kuluessa luovutuksensaajan olisi hyödynnettävä oikeuttaan. Tämä ottaisi kummankin sopimusosapuolen edut ja kunkin alan yksilölliset piirteet huomioon ja näin ollen ratkaisu toimisi molempien osapuolten sekä kunkin alan kannalta. Tällöin ei jouduttaisi turvautumaan yleistyksiin, kuten on vaarana vaihtoehdossa 2, eikä jouduttaisi tekemään jonkun alan kannalta epätyydyttäviä ratkaisuja esimerkiksi sen ajan suhteen, jossa tiettyä oikeutta tulisi hyödyntää. Järjestöt pystyisivät puitesopimuksin kattavasti huomiomaan kaikki kriteerit, jotta sopimukset olisivat kokonaisuudessaan kohtuullisia.

6 Sivu 6 / 6 Helsingissä, Markku Löytönen Hallituksen puheenjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen Toiminnanjohtaja