KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA ANALYYTTISEN ASIAKIRJAN TIIVISTELMÄ. Oheisasiakirja

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel SWD(2012) 408 final KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA ANALYYTTISEN ASIAKIRJAN TIIVISTELMÄ Oheisasiakirja KOMISSION EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE ANTAMAAN TIEDONANTOON: Tavoitteena harjoittelun laatupuitteet SEUT-sopimuksen 154 artiklan mukaisen työmarkkinaosapuolten Euroopan unionin tason toisen vaiheen kuuleminen {COM(2012) 728 final} {SWD(2012) 407 final} FI FI

2 KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA ANALYYTTISEN ASIAKIRJAN TIIVISTELMÄ Oheisasiakirja KOMISSION EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE ANTAMAAN TIEDONANTOON: Tavoitteena harjoittelun laatupuitteet SEUT-sopimuksen 154 artiklan mukaisen työmarkkinaosapuolten Euroopan unionin tason toisen vaiheen kuuleminen Tässä valmisteluasiakirjassa esitetään tiivistelmä analyysistä, joka tukee harjoittelun laatupuitteista mahdollisesti annettavaa EU-aloitetta koskevaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolten toisen vaiheen kuulemista. Kuulemisessa kerätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 154 ja 155 artiklan mukaisesti Euroopan tason työmarkkinaosapuolten mielipiteitä tätä asiaa koskevan mahdollisen EU-aloitteen sisällöstä. Se on jatkoa EU-aloitteen mahdollisesta suunnasta 19. huhtikuuta ja 11. heinäkuuta 2012 välisenä aikana järjestetylle julkiselle kuulemiselle ja 11. syyskuuta ja 23. lokakuuta 2012 välisenä aikana järjestetylle työmarkkinaosapuolten ensimmäisen vaiheen kuulemiselle. 1. ONGELMAN MÄÄRITTELY Nykyisin yli viisi miljoonaa alle 25-vuotiasta nuorta EU:ssa on vailla työtä, ja joissain jäsenvaltioissa nuorten työttömyysaste on yli 50 prosenttia. Tässä tilanteessa nuorten työmarkkinoille pääsyn parantaminen ja koulutuksesta työelämään siirtymisen helpottaminen kuuluvatkin EU:n tärkeimpiin prioriteetteihin. Harjoittelulla jolla tarkoitetaan sellaista rajallista työharjoitteluaikaa yrityksessä, julkisen sektorin laitoksessa tai voittoa tavoittelemattomassa yhteisössä, jonka opiskelijat tai hiljattain opintonsa päättäneet nuoret suorittavat saadakseen arvokasta käytännön työkokemusta ennen kuin saavat varsinaisen työpaikan voi olla tässä keskeinen merkitys. Harjoittelu saattaa toimia ponnahduslautana tuottavalle työuralle, edistää kestävää työpaikkojen luomista, vähentää nuorisotyöttömyyttä ja siten auttaa kohentamaan työllisyysastetta, mikä kuuluu Eurooppa strategian yleistavoitteisiin. On kuitenkin huomattava, että useimmissa jäsenvaltioissa harjoittelusta toisin kuin oppisopimuskoulutuksesta ei laadita työsopimusta. Siitä syystä harjoittelu on myös vähemmän säänneltyä. Vaikka harjoittelusta on hyötyä paitsi harjoittelijoille myös työnantajille ja koko yhteiskunnalle, kaikki EU:n toimielimet ovat ilmaisseet huolensa harjoittelun toimivuudesta ja laadusta. Huomion kohteena on etenkin avointen markkinoiden harjoittelu (jossa harjoittelijan ja vastaanottavan organisaation ohella mikään muu taho ei osallistu harjoittelun ja sen oppisisällön sekä muiden ehtojen määrittelyyn, järjestämiseen ja valvontaan näin käy usein muttei yksinomaan tutkinnon jälkeen suoritettavassa harjoittelussa), joka on useimmissa maissa kaikkein vähiten säänneltyä. Vuonna 2010 Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa se vaati parempia ja varmennettuja harjoittelupaikkoja sekä FI 2 FI

3 eurooppalaista laatuperuskirjaa, jossa vahvistetaan harjoittelun vähimmäisvaatimukset, joilla varmistetaan harjoittelun koulutusanti ja vältetään väärinkäyttö. Vuonna 2011 Euroopan komissio ilmoitti Mahdollisuuksia nuorisolle -aloitteessaan käynnistävänsä vuoden 2012 loppuun mennessä harjoittelujaksoja koskevat laatupuitteet. Sen jälkeen kesäkuussa 2012 Eurooppa-neuvosto päätti, että nuorisotyöttömyyteen on erittäin tärkeää puuttua, erityisesti nuorisotakuita ja harjoittelun laatupuitteita koskevien komission aloitteiden avulla. Lopuksi alojenväliset EU:n tason työmarkkinaosapuolet (BusinessEurope, Käsiteollisuuden ja pienten ja keskisuurten yritysten eurooppalainen liitto, Julkisten työnantajien ja julkisten yritysten eurooppalainen keskus, Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö) sopivat osallisuutta edistäviä työmarkkinoita koskevan, vuonna 2010 tehdyn puitesopimuksensa keskeisinä toimina lisäävänsä määrällisesti ja laadullisesti oppisopimuskoulutusta ja harjoittelua koskevia sopimuksia ja varmistavansa hyväksyttävät työehdot yrityksen uusien työntekijöiden toivottamiseksi tervetulleiksi ja heidän tuekseen. Laatuongelmat Tutkimukset ja selvitykset osoittavat, että harjoittelun laatuongelmat liittyvät yleensä oppisisällön puuttumiseen, palkan/korvauksen puuttumiseen tai alhaisuuteen sekä epätyydyttäviin työehtoihin. Lisäksi on havaittu ongelma, joka liittyy suureksi osaksi edellisiin: harjoittelijoiden vähäinen liikkuvuus EU:n sisällä. Harjoittelua koskevassa tutkimuksessa 1 yksilöidyt keskeiset laadun osatekijät Laadukkaassa harjoittelussa harjoittelijalla pitäisi olla mahdollisuus saada käytännön taitoja, jotka vastaavat työmarkkinoiden tarpeita ja täydentävät harjoittelijan teoriaopintoja ja jotka parantavat harjoittelijan työllistettävyyttä. Laadukkaan harjoittelun olisi perustuttava harjoittelijan ja vastaanottavan organisaation väliseen sopimukseen. Harjoittelusopimuksen olisi sisällettävä seuraavat: Tavoitteet, sisältö ja seuranta: Harjoittelijalla olisi oltava mahdollisuus saada harjoittelussa teoriaopintoja täydentäviä käytännön taitoja. Ohjeissa edellytetään, että koulutussisältö varmistetaan nimeämällä vastaanottavassa organisaatiossa kullekin harjoittelijalle henkilökohtainen ohjaaja tai mentori. Kesto: Avointen markkinoiden harjoittelu saisi normaalisti kestää enintään kuusi kuukautta. Tämä ei koske lääkärien, lakimiesten, opettajien ym. tutkinnon suorittamisen jälkeistä pakollista ammatillista harjoittelua, koska tällainen harjoittelu on yleensä erittäin säänneltyä. Palkka / kustannusten korvaaminen: Jos sekä vastaanottavalle organisaatiolle että harjoittelijalle on tietämyksen siirrosta ja oppimisesta molemminpuolista etua, palkaton harjoittelu voi olla perusteltu. Laatuohjeiden olisi siksi sisällettävä vain se, että kirjallisessa harjoittelusopimuksessa ilmaistaan selkeästi, maksetaanko korvausta tai palkkaa, ja jos maksetaan, millaista. Sosiaaliturvaa koskevat määräykset: Harjoittelijalla ja työnantajalla on oltava selkeä käsitys sosiaaliturvaa koskevista määräyksistä. Tämä sisältää sairausvakuutuksen ja työtapaturmavakuutuksen. Riittämätön oppisisältö voi tarkoittaa sitä, että vastaanottava organisaatio ei tarjoa harjoittelijoille (riittävästi) opetusjaksoja, joilla selostetaan esimerkiksi organisaation toimintaa, tai harjoittelijoille ei osoiteta mentoria. Tämä on melko tavallista harjoittelupaikoissa, joissa harjoittelijat tekevät rutiinitöitä. 1 Study on a comprehensive overview on traineeship arrangements in Member States, Euroopan komissio (2012), jäljempänä harjoittelua koskeva tutkimus. FI 3 FI

4 Toinen ongelmaryhmä liittyy korvauksen puuttumiseen tai sen alhaiseen tasoon. Euroopan nuorisofoorumin tutkimuksen mukaan vain 25 prosenttia harjoittelijoista sai elinkustannukset kattavaa palkkaa. Korvauksen puuttuminen selittää sen, miksi harjoitteluun pääsyn tasapuolisuudesta kannetaan huolta, ja lisäksi sen myötä herää kysymys, käyttävätkö työnantajat harjoittelua ilmaisena keinona saada työvoimaa, jolloin harjoittelijat tekevät vakituisen henkilöstön sijasta aloitustason työtehtäviä ja/tai täyttävät avoinna olevia työpaikkoja alhaisin kustannuksin. On kuitenkin tärkeää huomata, että palkkaan/korvaukseen liittyvät kysymykset on ratkaistava jäsenvaltioiden tasolla tai työmarkkinaosapuolten toimesta, koska EU:n perussopimukset eivät tarjoa tässä asiassa oikeusperustaa EU:n toimille (katso myös kohta 4 Oikeusperusta ja toissijaisuusperiaate). Kolmas ongelmaryhmä liittyy muihin työehtoihin kuin korvaukseen. Siihen kuuluvat esimerkiksi liian pitkät työajat, ala-arvoiset työolot, työterveys- ja työtapaturmavakuutuksen puuttuminen, selkeän käsityksen puuttuminen harjoitteluun sovellettavasta lainsäädännöstä ja epäreilut ehdot. Neljäs ongelmaryväs, joka on huolestuttava EU:n työmarkkinoiden integraation kannalta, liittyy harjoittelijoiden vähäiseen liikkuvuuteen EU:n sisällä. Sillä on huomattava EU:n työmarkkinoiden integraatiota heikentävä vaikutus, ja se estää heikosti harjoittelupaikkoja tarjoavissa maissa asuvia nuoria hyödyntämästä parempia mahdollisuuksia EU:n sisämarkkinoilla. 2. SIDOSRYHMIEN KUULEMINEN Julkinen kuuleminen ja Euroopan tason työmarkkinaosapuolten kuuleminen Julkisessa kuulemisessa saatiin yli 250 vastausta. Ammatti-, kansalais- ja nuorisojärjestöt, oppilaitokset, kansainvälisen harjoittelun järjestämiseen osallistuvat virastot sekä useimmat yksittäiset vastaajat hyväksyivät pääosin komission analyysin, laadukkaan harjoittelun osatekijöiden määrittelyn, ongelmien määrittelyn ja tavoitteet ja yleisesti ottaen kannattivat komission aloitetta tällä alalla (jotkut halusivat sitovaa säädöstä, kun taas toiset kannattivat ohjeellisia suosituksia). Työnantajajärjestöt, kauppa- ja teollisuuskamarit olivat skeptisempiä: vaikka ne tunnustivatkin harjoittelun positiivisen merkityksen siirryttäessä koulutuksesta työelämään ja hankittaessa taitoja, ne asettivat kyseenalaiseksi, voidaanko palkkausta ja sosiaalista suojelua koskevia kysymyksiä käsitellä tässä yhteydessä ja jotkin jopa sen, onko tällaiselle EU-aloitteelle ylipäänsä tarvetta. Sekä työnantajajärjestöjen että jäsenvaltioiden mielestä puitteet olisi pidettävä riittävän joustavina, jotta kansallisten järjestelmien ja toimintatapojen vaihtelevuus voidaan ottaa huomioon. EU-toimien vastustajat katsoivat, ettei harjoittelun vähimmäisvaatimuksia pidä vahvistaa unionin tasolla, koska EU:lla ei ole toimivaltaa etenkään palkkakysymyksessä. Pelättiin, että harjoitteluun aletaan soveltaa niin monia lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia menettelyjä, etteivät yritykset enää ole halukkaita ottamaan harjoittelijoita, jolloin nuoret menettävät tilaisuuden saada arvokasta työkokemusta. Mielipiteet vaihtelivat myös mahdollisen aloitteen soveltamisalasta, etenkin sen rajoittamisesta koskemaan ainoastaan harjoittelua avoimilla markkinoilla. FI 4 FI

5 Euroopan tason työmarkkinaosapuolten ensimmäisen vaiheen kuulemisessa saadut vastaukset vahvistivat edellä esitetyt kannat, eikä uusia seikkoja tullut ilmi. 3. ALOITTEEN TAVOITTEET Tämän alan aloitteen yleistavoitteet ovat seuraavat: 1) Helpotetaan siirtymistä koulutuksesta työelämään Korkealaatuinen harjoittelu auttaa parantamaan nuorten työllistymismahdollisuuksia. Tutkinnon suorittaneille harjoittelu tarjoaa pääsyn työmarkkinoille, ja harjoittelun pitäisi antaa mahdollisuus edetä varsinaiseen työhön, varmistaa työntekijöiden tuottavuuden nopea lisääntyminen ja auttaa vähentämään epävarmoja työsuhteita. Tavoitteena pitäisikin olla laadukkaiden harjoittelupaikkojen määrän lisääminen ja heikkolaatuisen harjoittelun ja väärinkäytön vähentäminen. 2) Edistetään liikkuvuutta, jotta taidot vastaisivat paremmin kysyntää EU:n työmarkkinoilla Opiskelijoiden ja työntekijöiden maantieteellistä liikkuvuutta EU:n sisällä olisi edistettävä rakenteellisen työttömyyden vähentämiseksi, koska työmarkkinoilla on selvä epäsuhta taitojen ja kysynnän/tarjonnan välillä. Kansainvälisen harjoittelun kehittäminen on tässä keskeinen väline. Toisessa jäsenvaltiossa harjoittelua harkitsevilla olisi oltava mahdollisuus saada selkeät tiedot, joiden avulla he saavat varmuuden laatua koskevista vaatimuksista. Tällöin epäselvät hallinnolliset muodollisuudet, lainsäädäntökysymykset ja sopimusvelvoitteet eivät estäisi heitä lähtemästä. Näiden yleistavoitteiden täyttämiseksi on määritetty seuraava erityistavoite: parannetaan harjoittelun laatua EU:ssa. Toiminnalliset tavoitteet olisivat seuraavat: 1) Kannustetaan vastaanottavia organisaatioita tarjoamaan enemmän harjoittelupaikkoja, joissa on laadukas oppisisältö ja asianmukaiset työehdot ja jotka voivat toimia ponnahduslautana työelämään. 2) Parannetaan harjoittelupaikkoja koskevan tiedon laatua ja avoimuutta. 4. OIKEUSPERUSTA JA TOISSIJAISUUSPERIAATE SEUT-sopimuksen 153 artiklan mukaan unioni tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimintaa aloilla, joita ovat muuan muassa työehdot, työntekijöiden sosiaaliturva ja sosiaalinen suojelu sekä työmarkkinoilta syrjäytyneiden henkilöiden integroiminen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen. SEUT-sopimuksen 152 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat antaa direktiivejä työllisyyden ja sosiaalipolitiikan aloilla. Vaihtoehtoisesti SEUT-sopimuksen 292 artiklan mukaan neuvosto voi antaa suosituksia komission ehdotuksesta. Työturvallisuutta ja työterveyttä koskevan lainsäädännön mukaan harjoittelijat ja oppisopimusoppilaat kuuluvat niiden direktiivien soveltamisalaan, jotka FI 5 FI

6 perustuvat vuonna 1989 annettuun puitedirektiiviin, jonka perusta puolestaan on SEUTsopimuksen 153 artikla. On kuitenkin huomattava, että SEUT-sopimuksen 153 artiklan määräyksiä ei sovelleta palkkoihin (SEUT-sopimuksen 153 artiklan 5 kohta). Näin ollen harjoittelijoiden alhaisiin korvauksiin liittyviä ongelmia on käsiteltävä muulla tasolla, toisin sanoen jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten toimesta. Koulutukseen liittyvä liikkuvuus on EU:n koulutuspolitiikan keskeisiä tavoitteita ja olennainen osa SEUT-sopimuksen 45 artiklan mukaista henkilöiden vapaata liikkuvuutta, joka on yksi perussopimuksen suojaamista perusvapauksista. Toissijaisuusperiaate Yleisesti ottaen se, että jäsenvaltioiden tilanteet ja yhteiskunnalliset preferenssit vaihtelevat melkoisesti, puoltaa hajautettuja ratkaisuja, koska ne voidaan räätälöidä kansallisten tai jopa paikallisten tarpeiden ja mieltymysten mukaan. Harjoittelun kohdalla työmarkkinainstituutioiden eroilla ei kuitenkaan näyttäisi olevan suurta merkitystä, sillä esitetyt valitukset ja huolenaiheet ovat hyvin samanluonteisia kaikkialla, ja harjoittelun laatuongelmat ovat tavallisia myös niissä jäsenvaltioissa, joissa nuorten työmarkkinatilanne on parempi. Lisäksi EU:n laajuisella ratkaisulla olisi monia toiminnallisia etuja. 1) Tähän asti hyväksytyt tai ehdotetut laatuohjeet näyttävät yleisesti ottaen hyvin samankaltaisilta riippumatta siitä, mikä organisaatio ne on laatinut. Tämä viittaa siihen, ettei ole suurta tarvetta mukauttaa laatustandardeja paikallisiin olosuhteisiin. 2) EU:n laajuisella ratkaisulla olisi selkeitä etuja siltä osin kuin on kyse harjoittelijoiden liikkuvuudesta EU:n sisällä. Nuorten olisi helpompaa ottaa vastaan toisessa maassa oleva harjoittelupaikka, jos standardoidut tai yhdenmukaistetut säännöt antaisivat heille selkeän käsityksen siitä, mitä he voivat kohdemaassa odottaa. Harjoittelijoiden suurempi liikkuvuus auttaisi lisäämään EU:n työmarkkinoiden integraatiota sovittamalla paremmin yhteen työvoiman kysynnän ja tarjonnan sekä kestävällä työpaikkojen luomisella. 3) Kokemus osoittaa, että koordinaatio-ongelmat huomioon ottaen kansainvälisesti hyväksyttyjen laatustandardien määritteleminen voi olla nopeampaa, jos ylikansalliset instituutiot koordinoivat ja tukevat niiden määrittelemistä. EU:lla on tähän parhaat mahdollisuudet, koska juuri mitään kansainvälisten laatustandardien spontaaniin kehittämiseen viittaavaa toimintaa ei ole havaittavissa. EU voisi tämänsuuntaisella aloitteella konkreettisesti auttaa jäsenvaltioita toteuttamaan EU strategian työllisyyden suuntaviivan 8. Toiminnallisten ja kansallisella tasolla helposti täytäntöönpantavien ohjeiden antaminen jäsenvaltioille vaikuttaa sitäkin hyödyllisemmältä, kun otetaan huomioon vakava talouskriisi ja se, että harjoitteluun liittyvien ongelmien ratkaisemista on aiemmin monesti lykätty. Lisäksi se on täysin talouspolitiikan EUohjausjakson hengen mukaista. Vaikka jäsenvaltioita on usein pyydetty edistämään laadukasta harjoittelua, niiden toimet ovat olleet hajanaisia, ja sääntelykehys on yleisesti ottaen edelleen pirstaleinen ja epätyydyttävä. FI 6 FI

7 Euroopan työllisyysstrategian perinteistä lähestymistapaa voitaisiin käyttää kannustettaessa jäsenvaltioita uudistamaan harjoittelujärjestelmiään, mutta tämä johtaisi puitteiden suurempaan pirstaloitumiseen verrattuna siihen, että käytettäisiin esimerkiksi suosituksia tai säädöksiä, joissa määritetään harjoittelujärjestelmien sisältö. Tämä ei olisi optimaalista etenkään siltä osin kuin on tarve poistaa harjoittelijoiden liikkuvuuden esteitä. Lisäksi EU-tason ratkaisu näyttää olevan ennakkoedellytys EURES-verkoston laajentamiselle koskemaan oppisopimuskoulutusta ja harjoittelua, kuten Eurooppa-neuvosto on edellyttänyt. Tämä on tarpeen sen riskin torjumiseksi, että EURES-verkostosta saatavaa tukea annetaan heikkolaatuiselle harjoittelulle, joka ei tue siirtymistä koulutuksesta työelämään. 5. MAHDOLLISET EU-TASON TOIMINTAVAIHTOEHDOT Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun riippumattomuutta kunnioittaen mitään mahdollisia toimia/vaihtoehtoja ei ole hylätty tässä vaiheessa eikä pohdintaa ole rajoitettu koskemaan vain tiettyjä harjoittelutyyppejä. Toimiin voitaisiin ryhtyä eri tasoilla sen mukaan, mistä harjoittelutyypistä on kyse, ja toimet voisivat koskea eri toimijoita ja eri välineitä. EU voisi esimerkiksi parantaa harjoittelua koskevan sääntelyn avoimuutta helpommin saatavan tiedon avulla, kannustaa sidosryhmiä (esimerkiksi vastaanottavia organisaatioita ja työmarkkinaosapuolia) esimerkiksi laatumerkkien avulla vapaaehtoisiin toimiin harjoittelun laadun parantamiseksi, käynnistää Euroopan työllisyysstrategian puitteissa toimia, joilla kannustetaan jäsenvaltioita parantamaan harjoittelun laatua, ottaa käyttöön ei-sitovia välineitä (suosituksia tai ohjeita), tai antaa sitovia säädöksiä. Soveltamisala ja toimenpiteet Jos markkinoilla ei ole laadukasta tarjontaa, siihen voidaan yleisesti ottaen puuttua kahdella tavalla: joko parantamalla markkinoilla olevan tiedon laatua ja saatavuutta tai asettamalla laatustandardeja. Kumpikin lähestymistapa voi tehostaa harjoittelua ja varmistaa siten sujuvamman siirtymisen koulutuksesta työelämään. Seuraavassa tarkastellaan erilaisia toimenpiteitä, jotka perustuvat jompaankumpaan näistä kahdesta lähestymistavasta. Avointen markkinoiden harjoittelu näyttäisi selkeästi soveltuvan aloitteiden kohteeksi, mutta muitakin vaihtoehtoja on: toimenpiteiden soveltamisalaa voitaisiin nimittäin rajoittaa kattamaan vain rajatylittävä harjoittelu tai vähintään kolme kuukautta kestävä harjoittelu. Työmarkkinaosapuolet haluavat ehkä harkita yhtä tai useita jäljempänä esitettävistä toimenpiteistä, jotka edellyttävät eritasoista osallistumista EU:n toimielimiltä. Näitä toimenpiteitä voidaan useissa tapauksissa myös yhdistellä. Vaikutusten analysointi on tässä vaiheessa vain suuntaa-antava, ja sitä tarkennetaan tulevassa vaikutusten arvioinnissa. i) Ei EU-tason aloitetta (perusskenaario) Kuvaus: Komissio pyrkii edelleen parantamaan nuorten liikkuvuutta ja työmarkkinoille siirtymistä ilman harjoitteluun kohdistettua erillistä välinettä/toimea. Harjoittelua koskeva FI 7 FI

8 tutkimus sisältää ensikatsauksen jäsenvaltioiden harjoittelujärjestelyihin, ja siltä pohjalta järjestelyjen avoimuutta voidaan alkaa parantaa. Tarkastelu: Vaikka jäsenvaltiot saattavat tehdä uusia kansallisia aloitteita harjoittelun laadun parantamiseksi, heikkolaatuisen harjoittelun osuus saattaa silti helposti kasvaa. Talouskriisin takia yritykset saattavat vähentää uusien työntekijöiden palkkaamista uusien työntekijöiden tarve on yksi tärkeimmistä perusteista korkealuokkaisten harjoittelupaikkojen tarjoamiselle ja työmarkkinatulokkaiden odotukset saattavasti vastaavasti alentua. ii) Tietosivuston perustaminen verkkoon Kuvaus: Kattava harjoittelua koskeva verkkosivusto (joka sisältäisi säännöllisesti päivitettävää tietoa kussakin jäsenvaltiossa sovellettavista harjoitteluehdoista ja säädöksistä) olisi sääntelyyn perustumaton keino parantaa harjoitteluun liittyvän yleistiedon saatavuutta. Pidemmälle viedyssä vaihtoehdossa harjoittelijat voisivat antaa verkkosivustolla palautetta omista harjoittelukokemuksistaan vastaanottavissa organisaatioissa, jolloin yleistiedosta tulisi täsmätietoa. Tarkastelu: Asianmukaisesti suunnitellun ja helppokäyttöisen verkkosivuston avulla saisi helpommin tietoa harjoitteluun liittyvästä kansallisesta lainsäädännöstä sekä erityyppisten harjoittelupaikkojen saatavuudesta jäsenvaltioissa. Verkkosivusto vähentäisi harjoittelijoille koituvia hakukustannuksia, voisi parantaa sopivan harjoittelijan ja harjoittelupaikan yhteensovittamista, ja lisäksi se voisi vaikuttaa positiivisesti kasvattamalla kansainvälisestä harjoittelusta kiinnostuneiden harjoittelijoiden määrää. Jäsenvaltioilla tai vastaanottavilla organisaatioilla ei olisi sääntöjen noudattamiseen liittyviä kustannuksia, mutta verkkosivustoa ylläpitävälle organisaatiolle koituisi jonkin verran talousarviovaikutuksia. Tällä välineellä ratkaistaan osittain tiedonpuutetta (esimerkiksi vaatimuksia koskevan yleisen tiedon puuttumista) koskeva ongelma, mutta sen avulla ei saada tarjolla olevien yksittäisten harjoittelupaikkojen laatua koskevaa tietoa. Näin ollen tämän vaihtoehdon positiivinen vaikutus harjoitteluun olisi vaatimaton. Sen sijaan, jos harjoittelijoille annetaan mahdollisuus arvioida harjoittelujaksonsa, vastaanottaville organisaatioille tulisi melko vahva kannuste parantaa järjestämänsä harjoittelun laatua, koska laadukkaiden harjoittelupaikkojen tarjoaminen parantaisi niiden mainetta. iii) Harjoittelun laatumerkki Kuvaus: Harjoittelulle voitaisiin laatia yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa joukko laatuperiaatteita, joissa täsmennetään laatua koskevat vähimmäisohjeet harjoittelun muodon ja oppisisällön osalta (katso edellä esitetyt harjoittelua koskevassa tutkimuksessa yksilöidyt laadun osatekijät). Yritykset, oppilaitokset, työvoimapalvelut ja/tai muut asiaankuuluvat toimijat voisivat vapaaehtoisesti sitoutua noudattamaan näitä harjoittelijoihin sovellettavia ohjeita, ja sen vastineena niillä olisi oikeus mainostaa itseään esimerkiksi reiluina harjoittelijoille. Harjoittelun laatumerkki voisi sisältää myös vastaanottavan organisaation sitoumuksen tarjota palkka ja sosiaaliturva. Lisäksi voidaan luoda erityisesti tiettyjä aloja koskeva laatumerkki. Jotta sääntöjen noudattamiseen liittyvät kustannukset saadaan minimoitua, laatumerkki voitaisiin myöntää laatuperiaatteisiin sitoutuville organisaatioille ilman ennakkotarkastusta tai -seulontaa. Tietty määrä perusteltuja valituksia voisi johtaa laatumerkin menettämiseen. Tällaisen kevyen organisaation ansiosta laatumerkin hallinnoinnista voisivat vastata asianomaiset yritykset itse tai niiden ulkopuolinen pieni toimipiste. Tarkastelu: Tämä ratkaisu voi kannustaa ja ohjata vastaanottavia organisaatioita antamalla laadulle vertailukohdat, mutta sen vapaaehtoinen luonne takaisi sen, ettei järjestely kävisi FI 8 FI

9 vastaanottaville organisaatioille liian raskaaksi. Tämä vaihtoehto kannustaa laatuperiaatteisiin sitoutumiseen, sillä organisaation maineen parantaminen saattaa olla tärkeimpiä syitä harjoittelupaikkojen tarjoamiselle, ja laatumerkistä olisi siinä apua. Tämä vaihtoehto saattaisi lisätä myös rajatylittävää harjoittelua. Sitoumuksen vapaaehtoinen luonne näyttäisi varmistavan, että sen noudattaminen ei rasittaisi yrityksiä kohtuuttomasti. Riskinä on kuitenkin se, että vain harvat organisaatiot hakisivat laatumerkkiä, etenkin kun tällä hetkellä harjoittelun kysyntä on selvästi suurempaa kuin tarjonta. Lisäksi laatumerkkiä hakisivat todennäköisesti jo nykyiselläänkin korkealaatuista harjoittelua tarjoavat organisaatiot. iv) Harjoittelun eurooppalaiset laatupuitteet Kuvaus: Tämä toimenpide olisi laadun osatekijöitä koskeva työmarkkinaosapuolten sopimus tai komission ehdotus, jonka jäsenvaltiot saattavat osaksi kansallista käytäntöä ja/tai lainsäädäntöä. Laatupuitteet voisivat sisältää harjoittelua koskevassa tutkimuksessa yksilöidyt osatekijät ja antaa harjoittelijoille selkeät tiedot harjoittelun tavoitteista, sisällöstä ja ohjauksesta, kestosta sekä palkasta ja sosiaaliturvasta. Tarkastelu: Tämän lähestymistavan vahvuus piilee siinä, että laatupuitteet olisivat samat kaikissa (ne hyväksyneissä) jäsenvaltioissa. Näin ollen sen avulla poistettaisiin kirjavien kansallisten sääntöjen negatiivinen vaikutus kansainvälisen liikkuvuuden kasvuun. Harjoittelua koskevassa tutkimuksessa yksilöityjä osatekijöitä voitaisiin täydentää rajoittamalla peräkkäisiä harjoittelujaksoja sekä vaatimalla harjoittelujaksojen rekisteröintiä. Samankaltaisia toimenpiteitä on jo toteutettu joissain jäsenvaltioissa. Rajoittamalla harjoittelijan samassa organisaatiossa suorittamien harjoittelujaksojen määrää tai mikä olisi radikaalimpi vaihtoehto vaatimalla vastaanottavaa organisaatiota palkkaamaan keskipitkällä aikavälillä tietyn (rajoitetun) prosenttiosuuden ottamistaan harjoittelijoista voitaisiin puuttua siihen ongelmaan, että nuorten on suoritettava useita harjoittelujaksoja, ennen kuin he löytävät varsinaisen työpaikan. EU:n alueella on jo käytössä laatupuitteiden kaltaisia järjestelmiä (esimerkiksi Code of Best Practice for Quality Internships Yhdistyneessä kuningaskunnassa). Harjoittelun laadun ja avoimuuden voitaisiin yleisesti ottaen odottaa paranevan keskipitkällä aikavälillä Euroopan ja kansallisen tason laatupuitteiden käyttöönoton myötä. Peräkkäisten harjoittelujaksojen määrän rajoittaminen vähentäisi tehokkaasti riskiä palkatun työvoiman korvaamisesta harjoittelijoilla. Lisäksi harjoittelun pakollisen rekisteröinnin avulla olisi mahdollista laatia parempia harjoittelutilastoja ja tukea oikeuksien tehokasta täytäntöönpanoa. Harjoittelupaikkojen saatavuuden osalta tähän vaihtoehtoon liittyy riski, että jotkut työnantajat eivät enää tarjoaisikaan harjoittelupaikkoja, todennäköisesti siitä syystä, että he toteavat siihen saakka tarjoamansa harjoittelun olleen heikkolaatuista. Tämän vaihtoehdon kustannukset tulisivat lähinnä vastaanottavien organisaatioiden maksettaviksi, mutta ne liittyisivät pääasiassa harjoittelun asianmukaisen oppisisällön varmistamiseen. Asianmukaista oppisisältöä jo nyt tarjoavien vastaanottavien organisaatioiden tarvitsisi vain formalisoida harjoittelun sisältö kirjaamalla oppimistavoitteet ja muutamat muut harjoittelun keskeiset piirteet. Jos voidaan osoittaa, että sääntöjä noudattavien yritysten tähän liittyvä työmäärä on järkevissä mitoissa, harjoittelupaikkojen määrän vähentymistä voidaan selvästi rajoittaa. FI 9 FI

10 Jäljelle jää kuitenkin vielä tärkeä kysymys siitä, mikä on tämän vaihtoehdon vaikutus heikkolaatuisiin harjoittelujaksoihin, koska sääntelyyn perustuvilla vaihtoehdoilla voi olla vähäinen vaikutus jäsenvaltioissa, joissa on heikot täytäntöönpanon valvontamekanismit. Mitä tulee suhteellisuusperiaatteeseen, harjoittelun laatupuitteet voivat auttaa saavuttamaan suunnitellut tavoitteet, eivätkä EU-tason toimet ole suhteettomia. 6. LOPPUKATSAUS Edellä esitettyjä vaihtoehtoja ja niiden alavaihtoehtoehtoja voidaan yhdistellä monella tavalla. Seuraavassa taulukossa esitetään tiivistetysti edellä kuvattujen toimintamuotojen vaikutukset ja niiden noudattamisesta aiheutuvat kustannukset. Vaihtoehto Vapaaehtoinen (V) / Eisitova säädös (SL) / Sääntelyvaihtoehto Mahdollinen vaikutus harjoittelun laatuun Vaikutus harjoittelupaikkojen kysyntään (D kotimaassa CB ulkomailla) Vaikutus yrityksille noudattamisesta aiheutuviin kustannuksiin = vaikutus harjoittelupaikkojen tarjontaan Vaikutus pkyrityksille noudattamisesta aiheutuviin kustannuksiin Joustava ratkaisu Tietosivusto harjoittelijoille ei sovellu 0 D: 0 CB: Kyllä Laatumerkki V/SL 0/+ D: + CB: Melko joustava Laatumerkki + palkka Harjoittelun laatupuitteet Harjoittelun laatupuitteet pitkille rajatylittäville harjoittelujaksoille V/SL 0/+ D: + CB: ++/ D: ++ CB: ++/+++ +/++ D: ++ CB: ++/+++ 0/(-) 0(-) Melko joustava 0/(-) -/-- Ei 0/(-) -/-- Ei Selitykset: 0 : ei vaikutusta tai häviävän pieni vaikutus (+) / (-) : vähäinen positiivinen/negatiivinen mutta epävarma vaikutus + / - : mahdollinen positiivinen/negatiivinen vaikutus ++ / -- : todennäköinen positiivinen/negatiivinen vaikutus +++/--- : hyvin todennäköinen positiivinen/negatiivinen vaikutus FI 10 FI