MIA TIU JA SATA SANAA -HARJOITEMATERIAALI. Alkusanat. Sanataidekasvatusta päiväkotiin -hanke Anne Karppanen 2012

Transkriptio

1 MIA TIU JA SATA SANAA -HARJOITEMATERIAALI Työpajakokonaisuus pohjautuu kirjaan: Sari Airola: Mia Tiu ja sata sanaa, WSOY (2006). Alkusanat Edessäsi on Mia Tiu ja sata sanaa -kuvakirjaan liittyvä harjoitemateriaali, joka on syntynyt Sanataidekasvatusta päiväkotiin -hankkeen yhteydessä. Se esittelee viiden työpajan kokonaisuuden, jonka kuluessa tutustutaan Mia Tiu ja sata sanaa -kirjaan, syvennetään lukukokemusta erilaisilla harjoitteilla ja annetaan mielikuvituksen lentää. Kokonaisuus on suunnattu 5-6-vuotiaille lapsille, mutta sitä voidaan soveltaa myös peruskoulun ensimmäisillä luokilla. Sanataidekasvatusta päiväkotiin -hanke Sanataidekasvatusta päiväkotiin -hanke toteutettiin lukuvuonna Oulussa ja Haapavedellä. Hankkeeseen osallistui yli 600 lasta ja 100 varhaiskasvattajaa 46 päiväkodista. Tavoitteena oli tarjota 5 6-vuotiaille lapsille positiivisia kirjallisuuskokemuksia ja innostaa heitä keksimään ja kertomaan omia tarinoita. Samalla varhaiskasvattajille esiteltiin laadukasta ja uutta kotimaista lastenkirjallisuutta sekä vinkattiin erilaisia tapoja kirjallisuuden käsittelemiseen ja lasten oman keksimisen ja kertomisen tukemiseen. Kokonaistavoitteena oli löytää malli, jonka avulla päiväkotien sanataidekasvatusta voitaisiin tukea valtakunnallisesti. Hanke sai alkunsa Pohjois-Pohjanmaan maakuntarahaston toimesta ja sen rahoittajana toimi Suomen Kulttuurirahasto. Se toteutettiin yhteistyössä Oulun kaupungin varhaiskasvatuksen ja Valveen sanataidekoulun kanssa. Hankkeen ytimen muodostivat kiertävän sanataidekasvattajan päiväkodeissa pitämät työpajakokonaisuudet. Sanataidekasvattaja vieraili jokaisessa mukana olleessa ryhmässä viisi kertaa, noin

2 minuuttia kerrallaan. Mia Tiu ja sata sanaa -harjoitemateriaali esittelee yhden hankkeessa toteutetuista työpajakokonaisuuksista. Vinkkejä käytännön toteutukseen Päiväkoti-ikäisten sanataidekasvatus rakentuu pitkälti kertomisen ja kuuntelemisen varaan. Lapsille luetaan tekstejä, niistä keskustellaan ja tuotetaan omia tekstejä. Koska lapset eivät vielä itse lue eivätkä kirjoita, aikuiset toimivat lukijoina ja kirjureina. Jotta kaikilla lapsilla on mahdollisuus osallistua, on tärkeää, että aikuisia on riittävästi ja ryhmäkoko pysyy kohtuullisena. Seitsemää lasta kohden tuleekin olla paikalla vähintään yksi aikuinen. Ihanteellisessa tilanteessa ryhmässä olisi noin 7 12 lasta ja yksi aikuinen 4 5 lasta kohden. Koulun puolella osa harjoitteista voidaan tehdä kirjallisena, jolloin niitä voidaan tehdä myös suuremman ryhmän kanssa. Myös ylempiluokkalaiset kummioppilaat voivat mahdollisuuksien mukaan toimia kirjureina. Jokainen työpaja kostuu kahdesta osasta: kirjan lukemisesta ja siihen liittyvien harjoitteiden tekemisestä. Joka kerta tarinaa luetaan eteenpäin vähän kerrallaan. Jotta tarina tulee lapsille tutuksi ja edellisellä kerralla poissa olleet pääsevät mukaan, on hyvä kerrata, mitä tarinassa on tapahtunut ennen uuden osion aloitusta. Tässä työpajakokonaisuudessa kirjan maailmaa lähestytään monitaiteisesti: Sanataiteen ohella käytetään myös kuvataiteen ja draamaan keinoja. Eläytymisharjoitteet auttavat lähestymään kirjan maailmaa ja aihepiirejä toiminnallisesti ja johdattelevat omaan kuvalliseen ja sanalliseen työskentelyyn. Myös kirjan kuvien pohjalta keksiminen ja kertominen syventää kirjan maailmaa. Lasten oma kuvallinen työskentely puolestaan tarjoaa heille apuvälineen oman tekstin kehittelyyn ja jakamiseen. Jos lapsen on vaikea päästä kertomisen alkuun, aikuinen voi esittää apukysymyksiä. Hyödyllisimpiä ovat yleensä avoimet kysymykset, jotka kumpuavat siitä, mitä lapsi on jo kertonut tai piirtänyt. Kirjurin tehtävässä auttavat myös aito kiinnostus lapsen kertomaa kohtaan ja kiireetön tunnelma. 2

3 Syntyneiden tekstien ja töiden tarkastelu yhdessä on keskeinen osa työpajoja. Yhteinen tarkastelu herättää kiinnostusta toisten töihin ja tarjoaa mahdollisuuksia tekijöiden positiiviseen huomioimiseen. Pienryhmätyöt, joita tässä työpajakokonaisuudessa on runsaasti, voidaan yleensä käydä läpi työpajan lopuksi. Yksilötyöt (esim. Lintutarinat s. 5) valmistuvat usein eri tahtiin, ja ne voi olla mielekästä käydä läpi vasta seuraavalla kerralla. Jos ryhmässä on yli 7 lasta, kannattaa yksilötyöt useimmiten käydä läpi pienemmissä erissä tai jakautua ryhmiin. Harjoitemateriaali Mia Tiu ja sata sanaa on hieno tarina ystävyydestä ja vaikeuksien voittamisesta. Kiinalaistyttö Mia Tiu asuu vanhempiensa kanssa Hong Kongissa, Kowloonin alueella. Äiti on huolissaan, koska Mia Tiu ei puhu. Tytölle ostetaankin lintutorilta siivekäs ystävä juttukumppaniksi. Siivekäs kuitenkin sairastuu ja Mia Tiu aloittaa jännittävän matkan kohti kuuluisan parantajan klinikkaa. Työpajakokonaisuus rakentuu lasten itse askartelemien lintukeppinukkejen ympärille. Niiden seikkailujen myötä tutustutaan Kowlooniin ja sen asukkaisiin. I Siivekkäitä (aukeamat 1 3) Kerrotaan itsestä: Mia Tiu pitää mansikkajäätelöstä, nuudeleista, puista ja punaisesta väristä. Mistä sinä pidät? Lintutorin äänimaisema: Kirjan 3. aukeamalla lintutorilla kuuluu sirkutusta, kaakatusta, kotkotusta ja pulputusta. Mietitään yhdessä, miten linnut ääntelevät, suljetaan silmät ja tehdään hetki lintutorin ääniä. Siivekkäitä: Lapset eläytyvät linnuiksi ja liikkuvat ohjaajan kertoman mukaan. Esimerkiksi: Kuvitellaan, että ollaan linnun poikasia, jotka ovat vielä munan sisällä. Siellä on lämmintä ja mukavaa. Vähitellen muna käy ahtaaksi ja poikaset kuoriutuvat. Ne ottavat ensimmäiset askeleet ja oppivat kävelemään. Emo tuo niille ruokaa. Ne kasvavat. Sitten ne huomaavat, että niillä on siivet. Ne yrittävät lentää kunnes lopulta onnistuvat. Lentäessään ne näkevät muita lintuja ja koettavat matkia niiden lentotapoja (esim. nopeasti räpyttelevät kolibrin, 3

4 korkealla liitelevän kotkan tms.) Lopulta niitä alkaa väsyttää ja ne etsivät mukavan paikan, mihin käyvät nukkumaan. Siivekkään askartelu: Kirjan 3. aukeamalla Mia Tiu saa oman siivekkään, jolle hän antaa myös nimen. Askarrellaan omat lintukeppinuket ja keksitään linnuille nimet. Tarvikkeet: - Kartonkia n. A5-kokoinen pala - Tusseja - Haaraniitti - Rei itin - Nitoja - Keppi - Sameaa kontaktia - Juoksevaa liimaa - Huopaa - Lyijykynä - Sakset - (Linnun ja siiven kaava) Lintukeppinuken askarteluohje: 1. Piirrä linnun vartalo ja valintasi mukaan yksi tai kaksi siipeä lyijykynällä kartongille. Aikuinen on voinut tehdä piirtämisen helpottamiseksi etukäteen linnun kaavan pahvista. 2. Leikkaa osat irti. 3. Aikuinen tekee reiän siipiin ja vartaloon ja auttaa osien kiinnittämisessä yhteen haaraniitillä. 4. Piirrä linnulle silmät yms. tusseilla. 5. Koristele lintu huovalla. Leikkaa huopapalat irti ja liimaa ne paikoilleen. Linnulle voi tehdä huovasta esimerkiksi pyrstön tai töyhdön. 6. Kiinnitä keppi kontaktinpalalla. Huolehdi, ettei kepin ja kontaktin väliin jää ilmaa, muuten kiinnitys ei pidä. Kiinnitystä voi edelleen vahvistaa yhdellä niitillä. 4

5 II Seikkailuja Kowloonissa (4. aukeama) Lintujen esittely: Esitellään lintukeppinuket toisille. Onko niillä nimiä? Mistä ne pitävät? Lintutarinat: Vai Ti tuli Kowlooniin ison lintuparven mukana. Kowloonissa linnut lähtivät kuitenkin omille teilleen. Mitähän ne siellä tekivät? Jokainen lapsi piirtää kuvan siitä, mitä oma lintu tekisi Kowloonissa ja keksii siitä tarinan. Aikuinen kirjoittaa ylös. Materiaaleina voi käyttää esimerkiksi A3-piirustuspaperia ja vahavärejä. Lopuksi luetaan tarinat joko pienryhmissä tai koko ryhmälle. III Karttoja (aukeamat 5 6) Kowloonin kartat: Aukeamalla 5. Lai La täti antaa Mia Tiulle kaupungin karttoja. Tutkitaan oikeita karttoja ja mietitään, mitä niissä näkyy (esim. katuja, joki, taloja, rautatie Matkailukartoissa saattaa olla myös kuuluisien rakennuksien kuvia.) Piirretään omia karttoja Kowloonista joko yksin tai ryhmässä. Jos aikaisemmin on tehty piirustuksia Kowloonista tai oman linnun seikkailuista siellä, niin lapsia voi innostaa piirtämään myös niissä näkyneitä paikkoja karttaan. Aikuiset kirjoittavat karttoihin paikkojen nimiä. Lopuksi tarkastellaan syntyneitä karttoja yhdessä. IV Ihmisvilinässä (aukeamat 7 9) Missä on raitiovaunupysäkki?: Löytääkseen raitiovaunupysäkin Mia Tiun on korotettava ääntään, että se kuuluu liikenteen melun yli. Ryhmä tekee liikenteen ääniä ja vuorotellen lapset voivat yksin tai pareittain kokeilla, pystyvätkö he kysymään liikenteen melun yli, missä raitiovaunupysäkki on. Kowloonilainen: Kowloonissa asuu paljon väkeä, kuten aukeamien 7. ja 8. kuvituksesta näkyy. Keksitään pienissä ryhmissä oma kowloonilainen ja piirretään ryhmätyönä hänen kuvansa isolle paperille. Mietitään, mikä hänen nimensä on, missä hän asuu, missä viihtyy, mistä pitää ja mitä inhoaa ja mitä osaa sekä muita mahdollisia tietoja. Aikuinen kirjoittaa tiedot ylös. 5

6 V Kohtaamisia (aukeamat 10 12) Lintujen ja kowloonilaisen kohtaaminen: Keksitään pienissä ryhmissä tarina edellisellä kerralla keksityn Kowloonin asukkaan ja omien lintujen kohtaamisesta. Missä ne kohtaavat? Mitä tapahtuu? Luetaan lopuksi tarinat. Mahdollisia lisäharjoitteita: Rohtoja: Aukeamalla 10 on kuva Hoi Va:n klinikasta. Siellä on monenlaisia rohtoja ja lääkkeitä. Keksitään yksin tai ryhmässä oma rohto ja askarrellaan kartongista sitä sisältävä purkki. Piirretään paperille rohdon ainesosia ja leikataan ja liimataan niitä purkkiin. Mitä rohto sisältää ja miten se vaikuttaa? Kiinnitetään lopuksi purkkiin etiketti. Siinä voi lukea rohdon nimi suomeksi tai salakielellä. Punatukkainen tyttö: Kirjan viimeisellä aukeamalla Mia Tiu näkee punatukkaisen tytön. Kuka hän on? Miksi hän on vuorilla? Mistä hän pitää? jne. 6