Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 156/2009 vp Lastensuojelun valvonnan parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Viime vuoden alusta voimaan tulleen lastensuojelulain tarkoitus oli entistä paremmin turvata lapsen ja hänen perheensä tukitoimet ja palvelut. Tavoitteena oli myös varmistaa varhaisempi asioihin puuttuminen ja laajempi suoja lapselle sekä parantaa lasten ja perheiden oikeusturvaa erityisesti päätöksentekoprosessissa. Viranomaisten velvollisuutta tehdä lastensuojeluilmoitus lisättiin. Laissa määriteltiin myös määräajat lastensuojelutarpeen selvittämiseen. Sosiaalitoimistoista yli puolet eli 57 % oli sitä mieltä, että lastensuojelutarpeen arviota ei voida tehdä välittömästi. Lastensuojelutarpeen selvitys kesti sosiaalitoimistojen johtavien sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden vastausten mukaan keskimäärin lain edellyttämän 3 kk:n määräajan. Määräajan toteutuminen vaihteli kuntakoon mukaan. Parhaiten vertailussa pärjäsivät alle asukkaan kunnat. Ongelmia määräaikojen suhteen on suurissa kaupungeissa (yli asukasta). Kaikkiaan vastaajista 35 % ilmoitti, että selvityksen tekeminen kestää yli lain 3 kk:n aikarajan. Suurten kaupunkien (yli asukasta) sosiaalityöntekijöistä puolet (51 %) ilmoitti, että selvityksen tekeminen kestää yli määräajan. Lastensuojelun Keskusliiton ja Talentian viime elokuussa tekemän tutkimuksen mukaan lastensuojelun resurssien riittävyys on heikkoa. Lastensuojelun resurssien puutteita oli eniten tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnan, lapsen kuntoutumista tukevien hoito- ja terapiapalveluiden, lapsen ja perheen ongelmatilanteiden hoidon tuen sekä lapsiperheiden kotipalveluiden saatavuudessa. Ongelmana on myös pätevän henkilökunnan saanti, joka arvioitiin tyydyttäväksi. Varsinkin taloudellisen taantuman aikana lastensuojelun työmäärä kasvaa ja usein valitettavasti resurssit vähenevät. Näin tapahtui ainakin viime laman aikana luvun alussa lasten ja lapsiperheiden palveluja heikennettiin kauttaaltaan, vaikka perheiden ongelmat juuri tuolloin lisääntyivät. Ja missään vaiheessa ei ole palattu 1980-luvun palveluiden tasoon. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten ministeriö aikoo parantaa valvontaansa siinä, että lastensuojelulakia toteutetaan kaikkialla Suomessa yhtäläisesti, miten ministeriö huolehtii siitä, ettei asuinpaikka vaikuta palvelun ja hoidon saantiin ja mitä ministeriö aikoo tehdä, että lapsiperheiden palveluja ei heikennetä entisestään, koska niiden ongelmat taloustilanteen vuoksi saattavat lisääntyä, kuten 1990-luvun alussa? Versio 2.0

2 Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 2009 Päivi Lipponen /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 156/2009 vp Päivi Lipponen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Lipposen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 156/2009 vp: Miten ministeriö aikoo parantaa valvontaansa siinä, että lastensuojelulakia toteutetaan kaikkialla Suomessa yhtäläisesti, miten ministeriö huolehtii siitä, ettei asuinpaikka vaikuta palvelun ja hoidon saantiin ja mitä ministeriö aikoo tehdä, että lapsiperheiden palveluja ei heikennetä entisestään, koska niiden ongelmat taloustilanteen vuoksi saattavat lisääntyä, kuten 1990-luvun alussa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lastensuojelun sosiaalityön työmäärä on lisääntynyt erityisesti sen vuoksi, että lastensuojelulaissa edellytetään entistä systemaattisempaa ja suunnitelmallisempaa työotetta. Lastensuojelutarpeen selvitys mahdollistaa työmuotona tilanteen perusteellisen selvittämisen ja näin ollen käynnistää heti asiakkuuden alkuvaiheessa systemaattisen ja suunnitelmallisen työprosessin. Uutena työmuotona lastensuojelutarpeen selvitys vie alkuvaiheessa erityisesti resursseja, kun yhden lastensuojelutarpeen selvitysprosessin läpiviemiseen on arveltu kuluvan työparilta yhteensä noin 44 tuntia. Panostaminen tässä vaiheessa hyvin tehtyyn lastensuojelutarpeen selvitysprosessiin helpottaa lastensuojelun työskentelyä jatkossa. Lastensuojelutarpeen selvitysprosessiin tarvittava aika tulee suhteuttaa sosiaalityöntekijöiden asiakasmääriin. Asiakasmäärät ovat korkeita ja niiden vaihtelu on suurta; tällä hetkellä on pohdittavana se, olisiko asiakasmääriin mahdollista saada jonkinlaista normiohjausta. Sosiaalityöntekijät itse pitävät kohtuullisena asiakasmääränä noin 20:tä perhettä ja noin 30:tä lasta, kun nykytilanteessa luvut ovat keskimäärin noin 33 perhettä ja 53 lasta. Toinen keskeinen asia on lastensuojelutarpeen selvitysprosessin vaatimia resursseja arvioitaessa se, miten lastensuojelun sisällä tehtävärakenteita voitaisiin kehittää siten, että henkilöstön saatavuus varmistetaan ja riittävä osaaminen turvataan. Uuden lastensuojelulain tullessa voimaan arvioitiin, että lastensuojeluun tarvitaan lisää noin 155 avohuollon sosiaalityöntekijää ja tästä aiheutuisi kunnille noin 6,2 miljoonan euron kustannukset. Valtio kompensoi kasvaneita resurssitarpeita kuntien valtionosuuksissa. Näistä valtionosuuksista on vain pieni osa kohdentunut sosiaalitoimen henkilöstön palkkaamiseen. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että lastensuojelutarpeen selvitykset pääsääntöisesti toteutuvat. Erityisenä ongelmana ei ole se, että selvitysprosessi kestäisi yli säädetyn kolmen kuukauden ajan, vaan ongelma paikantuu selvitysprosessin käynnistymisvaiheeseen. Uuden lastensuojelulain myötä asiakkuuksien määrä on kasvanut johtuen siitä, että lastensuojeluilmoitusten kynnys on madaltunut. Ilmoitusten määrän kasvu on johtanut siihen, että lastensuojelutarpeen selvitysprosessin käynnistyminen viivästyy ja joudutaan karsimaan niitä ilmoituksia, jotka johtavat lastensuojelutarpeen selvittämiseen. Näin lastensuojelutarpeen selvitysprosessiin käytetty aika on pitempi kuin säädetyt kolme kuukautta, 3

4 Ministerin vastaus joskin itse selvitystyö toteutuu usein säädetyissä kolmessa kuukaudessa. Lastensuojelulain valtakunnallisesti yhtenäistä toimeenpanoa edistetään vuoden 2009 aikana laadittavilla lastensuojelun laatusuosituksilla. Lastensuojelun laatusuosituksissa määritetään keskeiset lastensuojelua ohjaavat periaatteet sekä konkretisoidaan sitä, miten lastensuojelua ohjaavien periaatteiden tulisi heijastua lastensuojelun arjen toimintakäytäntöihin. Lastensuojelun laatusuositukset koskevat koko lastensuojelun työprosessia. Erityiskysymyksenä nousee esiin lastensuojelun käynnistymisvaihe, jolle halutaan tuottaa nykyistä yhtenäisemmät kriteerit, jotta asiakkaaksi pääsy ja yksilön tarpeiden mukaisesti määräytyvät palvelut olisivat samankaltaiset huolimatta siitä, missä päin Suomea lastensuojeluasiakkuus alkaa. Lastensuojelun laatusuosituksissa kiinnitetään myös erityistä huomiota moniammatillisen yhteistyön toteutumiseen, dokumentointiin ja työn suunnitelmallisuuteen. Henkilöstökysymyksistä nousevat esiin erityisesti asiakasmääriin liittyvä mitoituksen mahdollisuus, lastensuojelun johtamiseen liittyvät kysymykset, lastensuojelussa tarvittavan osaamisen määrittäminen ja vahvistaminen sekä lastensuojelun sisällä tapahtuvien tehtävärakennekysymysten selkiyttäminen. Lapsiperheiden palvelujen toteutumista seurataan lastensuojelulain mukaisilla lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmien avulla. Lastensuojelun suunnitelmissa kuvataan kunnan ehkäisevän lastensuojelun kokonaisuutta sekä arvioidaan sitä, miten kunnan peruspalveluissa pystytään tarjoamaan erityistä tukea lapsiperheille ja siten toimimaan osana lastensuojelun kokonaisuutta. Suunnitelmien avulla lastensuojelun toteuttamiseen sitoutetaan kaikki kunnan hallintokunnat. Kunnan peruspalveluissa erityisenä puutteena ehkäisevän lastensuojelun resursseissa ovat lapsiperheiden kotipalvelu, psykiatrinen hoito, oppilashuollon palvelut sekä perheille tarkoitetut kuntoutuspalvelut. Lastensuojelusta tulee lastensuojelun suunnitelmien avulla kunnan yhteinen asia, jolloin myös lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojelutyöhön oletettavasti olisi helpompaa saada tukea lastensuojeluprosessin eri vaiheissa. Koska suunnitelmat hyväksytään valtuustotasolla ja niiden toteutumista seurataan vuosittain, on tärkeää valtakunnallisesti tukea suunnitelmissa käytettävien indikaattoreiden kehittämistä ja hyödyntämistä. Lisäksi kuntien suunnitelmatyön tueksi tarjotaan työkokouksia ja ohjausta ja tuetaan tiedon lisäämistä suunnitelmatyöstä. Kaste-ohjelman puitteissa myönnetystä rahoituksesta on varmistettu valtakunnallisesti kattava rahoitus lasten ja perheiden palvelujen kehittämiselle. Lasten ja perheiden palvelujen kehittäminen kohdentuu erityisesti palvelujen kokonaisuuden uudistamiseen siten, että perustasolla kehitetään ja nivotaan yhteen kehitystä tukevat sekä ongelmia ja häiriöitä ehkäisevät ja korjaavat palvelut yli nykyisten sektorirajojen. Lisäksi Kasteohjelman mukaisissa kehittämishankkeissa kehitetään erityispalveluja tukemaan peruspalveluja erilaisilla toimintavaihtoehdoilla sekä tuodaan palvelut suoraan lasten ja nuorten kehitysympäristöihin. Helsingissä 25 päivänä maaliskuuta 2009 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4

5 Ministerns svar KK 156/2009 vp Päivi Lipponen /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 156/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Lipponen /sd: Hur ämnar ministeriet förbättra sin tillsyn så att barnskyddslagen genomförs lika på alla håll i Finland, hur sörjer ministeriet för att inte boningsorten ska påverka tillgången på service och vård och vad ämnar ministeriet göra för att tjänsterna för barnfamiljer inte ska försämras ytterligare, eftersom deras problem kan öka på grund av den ekonomiska situationen, på samma sätt som i början av 1990-talet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Arbetsmängden i socialarbete inom barnskyddet har ökat i synnerhet därför att det i barnskyddslagen förutsätts ett allt mer systematiskt och planmässigt arbetsgrepp. Utredningen av behovet av barnskydd möjliggör som arbetsform en grundlig utredning av situationen och startar på så vis genast i början av klientskapet en systematisk och planmässig arbetsprocess. Som ny arbetsform är utredningen av barnskyddsbehovet resurskrävande i synnerhet i början, eftersom man har uppskattat att det går sammanlagt ca 44 timmar per arbetspar att driva igenom en utredningsprocess. En satsning i det här skedet på en välunderbyggd utredningsprocess underlättar barnskyddets arbete i fortsättningen. Den tid som behövs för utredningen av barnskyddsbehovet ska ställas i proportion till socialarbetarnas klientantal. Antalet klienter är stort och variationen på klienterna stor och för närvarande måste man fundera på om man kunde få något slags normstyrning för antalet klienter. Socialarbetarna själva anser att 20 familjer och ca 30 barn är ett rimligt antal klienter, då siffrorna i nuläget är i genomsnitt ca 33 familjer och 53 barn. En annan viktig sak är de resurser som processen för utredning av barnskyddsbehovet kräver vid bedömningen av hur uppgiftsstrukturerna inom barnskyddet kan utvecklas så att tillgången på personal säkerställs och ett tillräckligt kunnande tryggas. När den nya barnskyddslagen trädde i kraft uppskattade man att det behövs ca 155 fler socialarbetare inom barnskyddets öppenvård, vilket skulle orsaka kommunerna kostnader om ca 6,2 miljoner euro. Staten kompenserar de utökade resursbehoven i kommunernas statsandelar. Endast en liten del av dessa statsandelar har anvisats för anställandet av personal i socialväsendet. För närvarande råder en situation där utredningar av barnskyddsbehovet i regel görs. Något särskilt problem är inte det att utredningsprocessen räcker längre än de stadgade tre månaderna, utan problemet finns snarare i utredningsprocessens inledande fas. I och med den nya barnskyddslagen har antalet klienter ökat på grund av att tröskeln för barnskyddsanmälningar har blivit lägre. Ökningen av antalet anmälningar har lett till att det dröjer med att få igång utredningsprocessen och man måste gallra bland de anmälningar som leder till att barnskyddsbehovet ska utredas. På det här viset är den tid som använts till utredningsprocessen längre än de stadgade tre må- 5

6 Ministerns svar naderna, även om själva utredningsarbetet ofta görs inom dessa tre månader. En riksomfattande enhetlig verkställighet av barnskyddslagen främjas genom kvalitetsrekommendationer för barnskyddet som utarbetas under I kvalitetsrekommendationerna för barnskyddet anges de centrala principer som styr barnskyddet samt konkretiseras hur de principer som styr barnskyddet bör avspegla sig i de dagliga rutinerna inom barnskyddet. Kvalitetsrekommendationerna för barnskyddet gäller hela arbetsprocessen inom barnskyddet. En specialfråga är det inledande skedet av barnskyddet som man vill skapa enhetligare kriterier för så att möjligheten att bli klient och tjänster som bestäms i enlighet med individens behov ska vara de samma oberoende av var i Finland klientrelationen inom barnskyddet uppstår. I kvalitetsrekommendationerna för barnskyddet fäster man också särskild uppmärksamhet vid multiprofessionellt samarbete, dokumentering och systematiskt arbete. Av personalfrågorna aktualiseras i synnerhet möjligheten till en dimensionering av antalet klienter, frågor som gäller ledningen av barnskyddet, definitionen och stärkandet av den kompetens som behövs i barnskyddet samt klargörandet av frågor gällande uppgiftsstrukturen inom barnskyddet. Med hjälp av planer för barns och ungas välbefinnande som görs upp i enlighet med barnskyddslagen följer man upp hur tjänsterna för barnfamiljer förverkligas. I barnskyddsplanerna beskrivs helheten i fråga om kommunens förebyggande barnskydd samt bedöms hur man i kommunens basservice kan erbjuda särskilt stöd åt barnfamiljer och på så vis vara en del av barnskyddets helhet. Med hjälp av planerna förbinds alla kommunala förvaltningar vid att förverkliga barnskyddet. I resurserna för förebyggande barnskydd inom kommunens basservice finns brister i synnerhet när det gäller hemservice för barnfamiljer, psykiatrisk vård, elevvårdstjänster samt rehabiliteringstjänster för familjer. Barnskyddet blir med hjälp av barnskyddsplanerna kommunens gemensamma sak, vilket gör att det antagligen också är lättare att få stöd i olika skeden av barnskyddsprocessen för barnskyddsarbetet bland barn och familjer. Eftersom planerna godkänns på fullmäktigenivå och genomförandet av planerna följs upp årligen, är det viktigt att på riksplan stödja utvecklande och utnyttjande av de indikatorer som används i planerna. Dessutom erbjuds arbetsmöten och handledning till stöd för arbetet med planerna i kommunerna och understöds utökandet av informationen om arbetet med planerna. Av den finansiering som beviljats inom ramen för Kaste-programmet har en nationellt täckande finansiering säkerställts för utvecklandet av tjänsterna för barn och familjer. Utvecklandet av tjänsterna för barn och familjer är i synnerhet inriktat på att revidera servicehelheten så att man på basnivå utvecklar och kopplar ihop service som stöder utvecklingen, förebygger och korrigerar problem och störningar över de nuvarande sektorgränserna. I utvecklingsprojekt enligt Kaste-programmet utvecklas dessutom specialtjänster som stöder basservicen genom olika handlingsalternativ samt placeras servicen direkt i barns och ungas utvecklingsmiljöer. Helsingfors den 25 mars 2009 Omsorgsminister Paula Risikko 6