Suomen Lääkäriliiton lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin tutkinnoista

Transkriptio

1 LAUSUNTO 1 (5) HH/emt Opetus- ja kulttuuriministeriö kirjaamo@minedu.fi Suomen Lääkäriliiton lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin tutkinnoista Pyydettynä lausuntona opetus- ja kulttuuriministeriön erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin tutkinnoista annettujen asetusten muuttamisesta Suomen Lääkäriliitto esittää kunnioittaen seuraavaa: Taustaa Nykyinen erikoislääkäritutkintoasetus on annettu jo vuonna 1998 ja sen jälkeen on lääketieteen kehityksen myötä syntynyt tarvetta asetuksen uudistamiseen. Erikoislääkärikoulutuksen uudistamisesta on viimeisten vuosien aikana tehty lukuisia selvityksiä, joiden perusteella nyt on syytä päästä ratkaisuihin. Viimeisin ehdotus sisältyy sosiaali- ja terveysministeriön erikoislääkärikoulutustyöryhmän ehdotuksiin huhtikuulta Nyt lausunnoilla oleva asetusluonnos perustuu pitkälti työryhmän kannanottoihin. Työryhmän työskentelystä valtaosa keskittyi hyvin tarpeelliseen lääkärien ns. kaksoislaillistuksen poistamiseen. Erikoisalakohtaiset ehdotukset jäivät melko vähäiselle käsittelylle eikä erikoisalojen tarpeita kartoitettu systemaattisesti. Sen vuoksi on hyvä, että asetusluonnoksesta käydään nyt laaja lausuntokierros. Erikoislääkärikoulutuksen hallintovastuu Lääkäriliitto kannattaa sitä periaatetta, että STM:n ohjausmahdollisuuksia erikoistumisen suhteen kasvatetaan jatkossa. Tämä periaate sisältyy Kataisen hallituksen ohjelmaan sekä joulukuussa 2011 valtioneuvoston hyväksymään OKM:n uuteen koulutusta ja tutkimusta koskevaan kehittämissuunnitelmaan. Olennaista on kahden ministeriön (OKM ja STM) yhteistyön tiivistäminen riippumatta hallintomallista. Soveltamisala Koulutusvastuu Yhteistyöelimet Lääkäriliitto kannattaa erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin tutkintoja koskevien asetusten yhdistämistä. Erikoislääkärikoulutuksen yliopistollisuus on syytä jatkossakin säilyttää, mutta asetuksella säädetty tutkintomuotoisuus ei ole ehdoton edellytys jatkossa. Erikoishammaslääkärikoulutuksen laajentaminen Itä-Suomen yliopistoon on kannatettavaa. Sinänsä Tampereen yliopiston esitys erikoishammaslääkärikoulutuksen aloittamisesta on perusteltu sikäli, että vastaavanlainen järjestely on aikanaan ollut Turun yliopistossa. Tämä asia tulee jättää jatkoselvittelyjen varaan. Asetusluonnoksen mukaan erikoislääkärikoulutusta koskevissa kysymyksissä valtakunnallisena yhteistyöelimenä toimisi jatkossakin terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukainen neuvottelukunta tai sen jaos-

2 2 (5) Koulutukseen ottaminen to. Lääkäriliiton mielestä lääkäri- ja hammaslääkärikoulutusta varten tulisi perustaa oma laajat toimivaltuudet omaava yhteistyöelin, spesialiteettineuvottelukunta, kuten edellä mainittu STM:n työryhmäkin esitti. Aiempi käytäntö on osoittanut, että terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunnan alaisella jaostolla on vähän vaikutusmahdollisuuksia. Tosiasiallisesti tällä hetkellä erikoislääkärikoulutuksessa ei ole valtakunnallista koordinaatiota erityisesti koulutuksen mitoituksen osalta. Lääkärikoulutuksen alueellisten neuvottelukuntien asemaa tulee myös jatkossa vahvistaa erikoislääkärikoulutuksen mitoituksen ja sisällön paremmaksi suunnittelemiseksi. Tässä asetusluonnoksen pykälässä säädetään siitä, että endokrinologian, gastroenterologian, infektiosairauksien, kardiologian, kliinisen hematologian, nefrologian ja reumatologian koulutusohjelmaan valittavilta edellytettäisiin lisäksi sisätautien koulutusohjelmassa suoritettu erikoislääkärin tutkinto. Lääkäriliitto ei pidä kannatettavana sitä, että tosiasiallisesti näiden alojen koulutus pitenisi tällöin vähintään kahdeksaan vuoteen. Se on omiaan hidastamaan erikoislääkärikoulutusta ja asettaa erikoisalat eriarvoiseen asemaan. Muutos voi myös vähentää hakeutumista erikoistumaan näille aloille. Koulutuksen piteneminen asettaa Suomessa valmistuvat erikoislääkärit huonompaan asemaan verrattuna muihin EU-maihin, joissa koulutus on selvästi lyhyempää. Erikoistuminen näille aloille tulisi jatkossakin mahdollistaa molempia reittejä eli suoraan tai sisätautien erikoislääkärikoulutuksen jälkeen. Parhaillaan lausunnolla oleva EU-komission ehdotus tutkintojen tunnustamisdirektiivin uudistamisesta voi myös jatkossa aiheuttaa ongelmia. Direktiiviehdotuksen mukaan toiselle erikoisalalle erikoistuttaessa ensimmäisen tutkinnon suorituksia voitaisiin hyväksyä maksimissaan vain yksi kolmasosa. Asetusluonnoksen sinänsä kannatettava periaate yleisosaamisen vahvistamisesta tulisi Lääkäriliiton mielestä toteuttaa siten, että kaikkiin erikoislääkärikoulutusohjelmiin sisältyvää yhdeksän kuukauden terveyskeskusjaksoa lyhennettäisiin kuuteen kuukauteen, kuten käytäntö olikin ennen vuotta Kuudessa kuukaudessa voidaan hyvin suunniteltuna saavuttaa ne tavoitteet, mitkä perusterveydenhuollon jaksolle on asetettu. Tätä kautta saataisiin muidenkin erikoisalojen runkokoulutukseen tarpeellista lisäaikaa. Erikoislääkärin tutkintoon johtavan koulutuksen järjestäminen Akuuttilääketiede Tähän asetusluonnoksen pykälään sisältyy lukuisia erikoisalakohtaisia ehdotuksia. Lääkäriliitto kannattaa uuden akuuttilääketieteen koulutusohjelman perustamista kuusivuotisena ohjelmana. Koulutusohjelman muodostaminen edellyttää vielä jatkoneuvotteluja muiden erikoisalojen kanssa. Yhdessä palve-

3 3 (5) lujärjestelmän kanssa tulee vielä määrittää tulevien akuuttilääketieteen erikoislääkärien toimenkuva ja laatia koulutuksen sisältö tätä tukemaan. Lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian koulutusohjelmien yhdistäminen Ehdotus näiden kahden erikoisalan yhdistämisestä tuli edellä mainitun STM:n erikoislääkärikoulutustyöryhmän muistion viime vaiheissa varsin vähäisellä keskustelulla. Suomen Lääkäriliiton mielestä asetusluonnoksen perusteluissa ei ole esitetty riittäviä perusteita koulutusohjelmien yhdistämiselle. Esitys voisi johtaa lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen heikkenemiseen ja osaamistason huonontumiseen. Eurooppalaiset mallit asian järjestämisessä ovat hyvin vaihtelevia ja Suomen nuorisopsykiatriset palvelut ovat kansainvälisesti edelläkävijöitä. Jatkossa näiden kahden itsenäisen erikoisalan koulutukseen tulee sisältyä riittävästi perehtymistä toiseen erikoisalaan. Näiden alojen yhdistämisen sijaan tulisi vielä arvioida vanhuspsykiatrian erikoisalan tarpeellisuus. Radiologian ja lastenneurologian koulutusohjelmien pidentäminen Ehdotus radiologian koulutusohjelman pidentämisestä viidestä kuuteen vuoteen on kannatettava alan nopean kehittymisen ja laajenemisen vuoksi sekä eurooppalaisen käytännön perusteella. Myöhemmin tullut ehdotus lastenneurologian koulutuksen pidentämisestä kuuteen vuoteen on myös perusteltu. Alojen koulutuspituudet yleisemmin STM:n erikoislääkärikoulutustyöryhmässä ei sinänsä lainkaan kattavasti käsitelty koulutusohjelmien pituuksia. Koulutusohjelmien pidentämisen sijaan tulisi perusteellisesti selvittää onko nykyinen koulutusaika tehokkaasti käytetty. Jatkossa tulee koulutuksen tavoitteiden saavuttamisessa käyttää enemmän sisällöllisiä arviointeja eikä koulutuksen pituutta. Laboratoriolääketieteen koulutusohjelma Muut nimikemuutokset Helsingin yliopisto on tehnyt esityksen lokakuussa 2011 kliinisen kemian koulutusohjelman nimen muuttamisesta laboratoriolääketieteen koulutusohjelmaksi. Nimenmuutokselle on sinänsä perusteita, mutta ennen päätöksentekoa tulee huomioida vielä muiden laboratoriolääketieteen piiriin kuuluvien erikoisalojen näkemykset. Kun asetusta nyt uudistetaan, tulee pyrkiä saamaan nimikkeet vastaamaan EU:n tutkintojen tunnustamisdirektiivin nimikkeistöä. Tällä perusteella Lääkäriliitto ehdottaa, että liikuntalääketieteen erikoisalan nimi muutettaisiin liikunta- ja urheilulääketieteen erikoisalaksi. Kliinisen mikrobiologian erikoisalan nimeä on ehdotettu muutettavaksi kliinisen mikrobiologian ja immunologian erikoisalaksi. Asiasta tulee vielä neuvotella muiden erikoisalojen kanssa.

4 4 (5) Erikoislääkärin tutkinnon suorittaminen Lausuntokierroksen aikana keuhkosairauksien ja allergologian nimikkeestä alan edustajat ovat esittäneet allergologian poistamista. Perustelut tälle ovat kannatettavia, allergologian osuus nykyisessä koulutuksessa on sen verran vähäistä, että se puoltaisi allergologian muodostamista lisäkoulutusohjelmaksi. Tähän pykälään ei ehdoteta asetusluonnoksessa muutoksia. Pykälään sisältyy määräys yliopiston yhteistyönä järjestettävästä valtakunnallisesta erikoisalakohtaisesta kuulustelusta. Lääkäriliiton mielestä erikoistuvan lääkärin arvioinnin tulee olla monipuolista ja koko koulutuksen ajan kestävää. Käytössä voi olla muitakin arviointitapoja kuin valtakunnallinen kuulustelu. Pykälään sisältyvät määräykset erikoistumisen yliopistollisen sairaalan ulkopuolisesta koulutuksesta. Tähän ns. fifty-fifty -sääntöön on olemassa kymmenen poikkeusalaa. Lääkäriliitto esittää, että kun näillä aloilla suoritetaan koulutusta osana muun erikoisalan koulutusta (esimerkiksi neurokirurgian tai kliinisen neurofysiologian palvelu osana neurologiaan erikoistumista), tätä osiota ei laskettaisi erikoisalan yliopistollisen koulutuksen osaksi. Kaiken kaikkiaan tähän sääntöön tulee saada nykyistä enemmän joustoa ja erilaisia alakohtaisia ja alueellisia ratkaisuja, jotka ottavat erikoistuvien lääkärien tilanteet myös huomioon. Perustelluista syistä säännöstä tulee voida myöntää poikkeuksia, koulutuksen sisältö ja tavoitteiden saavuttaminen tulee olla pääosassa, ei mekaaninen koulutuspituuksien rajaaminen. Erikoislääkärin tutkintoon johtavan koulutuksen tavoitteet Lääkäriliitto pitää hyvänä, että koulutuksen tavoitteisiin sisältyy lääkärin perehtyminen mm. terveydenhuollon johtamiseen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on toivottavaa, että erikoistumiseen sisältyvästä johtamiskoulutuksesta päästäisiin yhtenäiseen valtakunnalliseen käytäntöön, joka turvaa kaikille erikoistuville 30 opintopisteen lähijohtajan pätevyyteen johtavan koulutuksen, kuten STM:n erikoislääkärikoulutustyöryhmäkin esitti. Voimaantulo Asetus on ehdotettu tulevaksi voimaan Aikataulu on haastava ottaen huomioon, että monista kysymyksistä vallitsee vielä ristiriitaisia näkemyksiä. Voimaantuloajasta tulee tarvittaessa voida joustaa mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Vanhan asetuksen mukaan erikoistuvien lääkärien siirtymäajan tulee olla riittävän pitkä. Keskimääräinen aika lääkärin peruskoulutuksen ja erikoislääkäritutkinnon loppuun suorittamisen välillä on 8 9 vuotta. Esityksen vaikutukset Perustelumuistiossa todetaan, että yliopistot toteuttavat uudistukset yliopistojen kokonaisrahoituksen puitteissa. Jatkossakaan erikoislääkärikoulutus ei olisi osa yliopistojen rahoitusmallia. Lääkäriliiton mielestä erikoislääkäritutkinnot tulee kuitenkin ottaa huomioon yliopistojen rahoituksessa, koska ne muodostavat erittäin mittavan osan tiedekuntien koulutustehtävästä.

5 5 (5) Yhteenveto STM:n ohjausmahdollisuuksia erikoistumisen suhteen on hyvä kasvattaa, koulutuksen yliopistollisuus tulee kuitenkin säilyttää. Erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallista koordinaatiota varten tarvitaan oma laajat toimivaltuudet omaava yhteistyöelin ( Spesialiteettineuvottelukunta ). Sisätautialoilla tulee jatkossakin voida erikoistua myös suoraan ilman sisätautien erikoislääkäritutkinnon suorittamista. Tarpeellisen yleisosaamisen vahvistamisen mahdollistamiseksi kaikkiin erikoislääkärikoulutusohjelmiin sisältyvää yhdeksän kuukauden terveyskeskusjaksoa tulee lyhentää kuuteen kuukauteen, hyvin suunniteltuna sinä aikana tavoitteet voidaan saavuttaa. Akuuttilääketieteen koulutusohjelman perustaminen on kannatettavaa, toimenkuva ja koulutuksen sisältö edellyttää vielä jatkoneuvotteluja muiden erikoisalojen kanssa. Lääkäriliitto ei kannata lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian yhdistämistä, yhdistämiselle ei ole riittäviä perusteita ja se johtaisi lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen heikkenemiseen. Koulutusohjelmien pituuksien säätämisen sijaan jatkossa tulisi kiinnittää enemmän huomiota koulutuksen tavoitteellisuuteen ja sisältöihin. Erikoistuvan lääkärin arvioinnin tulee olla monipuolista ja koko koulutuksen kestävää, hyödyntää muitakin arviointitapoja kuin valtakunnallinen kuulustelu. Erikoistumisen ns. fifty-fifty -sääntöön tarvitaan nykyistä enemmän joustoa alueellisesti ja alakohtaisesti. Johtamiskoulutukseen on tarpeen saada yhtenäinen valtakunnallinen käytäntö, joka johtaa kaikille erikoislääkäreille tulevaan lähijohtajapätevyyteen. Erikoislääkäritutkinnot muodostavat huomattavan osan tiedekuntien tehtävistä ja ne tulee jatkossa ottaa huomioon yliopistojen rahoituksessa. Ystävällisin terveisin Suomen Lääkäriliitto Raija Niemelä puheenjohtaja Hannu Halila varatoiminnanjohtaja