KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA. Oheisasiakirja

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel SWD(2012) 203 final C7-0196/12 KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston ASETUKSEKSI Koillis- Atlantin syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä sekä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2347/2002 kumoamisesta {COM(2012) 371 final} {SWD(2012) 202 final} FI FI

2 KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston ASETUKSEKSI Koillis-Atlantin syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä sekä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2347/2002 kumoamisesta Johdanto Unioni on vuodesta 2002 alkaen soveltanut syvänmeren kalastusta harjoittaviin kalastusaluksiin erityisen pääsyn järjestelmää (asetus (EY) N:o 2347/2002), joka koostuu seuraavista neljästä osatekijästä: kapasiteetin rajoittaminen, tiedonkeruu, pyyntiponnistuksen seuranta ja valvonta. Pääsyjärjestelmään sovelletaan säännöllistä uudelleentarkastelua. Uudelleentarkastelu alkoi vuonna 2007 komission tiedonannolla. Pääasiallinen kuulemisvaihe oli vuosina 2009 ja Pääsyjärjestelmän tarkistus perustuu tiettyihin YKP:n uudistusprosessia koskeviin oletuksiin. Pääsyjärjestelmän tarkistamista koskeva säädösehdotus on määrä antaa vuoden 2011 alkupuoliskolla. Ongelma Koillis-Atlantilla harjoitettava syvänmeren kalastus on osittain perinteisten rannikkolaivastojen (Portugali, Espanja) ja osittain suurten, eri kalastusalueilla liikkuvien troolareiden (Ranska, Espanja) hallinnassa. Niiden osuus Koillis-Atlantilta puretuista saaliista on vain 1 prosentti. Syvänmeren kalastukseen on vasta vuodesta 2003 alkaen sovellettu kalastusmahdollisuuksien yksityiskohtaista hallinnointia (suurimmat sallitut saaliit, pyyntiponnistuksen enimmäistaso). Tätä ennen kyseistä kalastusta harjoitettiin suurelta osin sääntelemättömästi, ja siinä näkyi tyypillisiä merkkejä kilpakalastuksesta, joka ilmeni kantojen romahtamisena. Koska syvänmeren kannat ovat hyvin herkkiä kalastukselle, ne voivat romahtaa lyhyessä ajassa, ja niiden elpyminen saattaa kestää hyvin kauan tai epäonnistua. Kantojen biologinen tila on suurelta osin tuntematon. Joidenkin kantojen katsotaan romahtaneen, ja yleisesti ottaen kyseinen kalastus ei ole kestävää. Kalastusmahdollisuudet vähenevät koko ajan. Ongelmat voidaan tiivistäen jaotella seuraavasti: Suurimmat ongelmat: Kyseisten kantojen suuri herkkyys kalastukselle; monet niistä kestävät kalastuspainetta ainoastaan pidemmällä aikavälillä, mikä ei ole taloudellisesti kannattavaa. Pohjatroolikalastus tuhoaa tai uhkaa tuhota ainutlaatuisia merenpohjan luontotyyppejä (haavoittuvia meriekosysteemejä), jotka ovat tärkeimpiä biologisen monimuotoisuuden lähteitä. Tähän mennessä tapahtuneen tuhoutumisen laajuudesta ei ole tietoa. FI 2 FI

3 Eräiden syvänmeren lajien troolikalastus johtaa keskisuureen tai suureen määrään syvänmeren lajien tahattomia saaliita. Kalastuspaineen kestävän tason määrittely tieteellisten lausuntojen avulla on erityisen vaikeaa. Nykyisen järjestelmän puutteet: Tavoitteet Yleinen tavoite Asianomaiset laivastot ovat liian suuria ja joustamattomia (tehottomuus, sillä järjestelmä on puutteellisesti kohdistettu). Uuden valvonta-asetuksen 1 hyväksymisen jälkeen järjestelmä on käynyt osittain tarpeettomaksi ja yhteys valvontavaatimuksiin on epäselvä (epäjohdonmukaisuus). Erillisestä tiedonkeruusta on hyvin vähän hyötyä tieteellisille neuvoa-antaville elimille, vaikka siitä koituu hallinnollista rasitetta (tehottomuus ja epäjohdonmukaisuus tiedonkeruupuitteiden kanssa). Ehdotuksen yleisenä tavoitteena on varmistaa syvänmeren kantojen kestävä hyödyntäminen kestävän enimmäistuoton käsitteen mukaisesti siten, että ympäristövaikutuksia rajoitetaan mahdollisimman paljon. Niin kauan kuin tiedot ja menettely eivät ole saavuttaneet vaadittua laatutasoa kestävään enimmäistuottoon perustuvan kalastuksenhoidon mahdollistamiseksi, kyseistä kalastusta on hallinnoitava ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti. Erityistavoitteet Vaihtoehdot Noudattaa varovaisuusperiaatteen mukaisia saalistasoja koskevaa tutkimustietoa; helpottaa kestävään enimmäistuottoon perustuvan hallinnoinnin kehittämistä niiden kantojen osalta, joista tietoja on huonosti saatavilla. Vähentää pohjapyydysten vaikutuksia merenpohjaan, jotta voidaan alentaa riskejä haavoittuvien meriekosysteemien vahingoittumisesta. Vähentää tahattomia saaliita. Varmistaa kaikkien tutkimustiedon parantamiseen tarvittavien tietojen keruu. Keskittää säännöt syvänmeren lajeihin kohdennettuihin kalastuksiin ja tehdä kalastuksen määritelmästä tutkimustietoon ja aluskannan muutoksiin mukautettava. Tehdä pääsyjärjestelmästä johdonmukainen valvonta-asetuksen kanssa. Yhdenmukaistaa erityistietojen keruu yleisten vaatimusten kanssa ja varmistaa seuranta. 1 Asetus (EY) N:o 1224/2009. FI 3 FI

4 Tätä aloitetta kehitettäessä harkittiin viittä vaihtoehtoa. Nykytilanteen säilyttämisen, syvänmeren kalastuksen täydellisen kieltämisen ja yksinomaan teknisten toimenpiteiden avulla toteutettavan sääntelyn vaihtoehdot hylättiin niihin liittyvien merkittävien epäkohtien vuoksi. Seuraavia kahta vaihtoehtoa tarkasteltiin tarkemmin: Vaihtoehto 3 Kielletään pyydykset, jotka vahingoittavat syvänmeren ekosysteemejä eniten Kielletään harjoittamasta syvänmeren kalastusta pyydyksillä, jotka ovat suurimpien ekologisten ongelmien aiheuttajia, eli pohjatrooleilla ja -verkoilla 2. Tekninen ratkaisu olisi joko kieltää kyseiset pyydykset laivastoilta, joilla on lupa harjoittaa syvänmeren lajien kohdennettua kalastusta tai kieltää kyseisten pyydysten käyttö tiettyjä syvyyksiä syvemmissä vesissä. Muut syvänmeren kalastukseen ja pääsyjärjestelmään liittyvät ongelmat ratkaistaisiin nykyisiin sääntöihin tehtävin mukautuksin: kiellettäisiin kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen varovaisuusperiaatteen mukaisia lausuntoja suuremmiksi; sallittaisiin kestävään enimmäistuottoon liittyvien sääntöjen testaus; täsmennettäisiin syvänmeren kalastusta koskevat tiedonkeruuvaatimukset nykyisten tiedonkeruupuitteiden osana ja sallittaisiin komission kieltää kalastus, jos tietoja ei kerätä; poistettaisiin pyyntiponnistusta koskeva erillinen raportointi; erotettaisiin sivusaaliit kohdennetusta kalastuksesta hallinnointisyistä ja sallittaisiin komission tarkentaa asianomaisten saaliiden ja saaliita koskevien enimmäismäärien luetteloa; poistettaisiin tarpeettomat valvontasäännökset ja täsmennettäisiin tehostetut valvontavaatimukset, joita on valvonta-asetuksen mukaisesti sovellettava (monivuotisten suunnitelmien valvontaa vastaavat). Vaihtoehto 4 Pääsyyn sovelletaan kansainvälisiä aavan meren hoitovaatimuksia Neljäs vaihtoehto pitäisi sisällään YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) aavan meren pohjakalastusta varten kehittämät hoitovaatimukset. Tärkeimmät uudet osatekijät olisivat seuraavat: laadittaisiin vaikutustenarvioinnit ennen pohjakalastuksen sallimista; määriteltäisiin, missä haavoittuvimpia meriekosysteemejä esiintyy tai todennäköisesti esiintyy; vahvistettaisiin haavoittuvien meriekosysteemien havaitsemiseen liittyvät menettelyt. Poisheitettävien saaliiden vähentämiseksi, joka ei kuulu kyseisten vaatimusten soveltamisalaan, vaihtoehdossa 4 vaaditaan aluksia joko vähentämään poisheitettäviä saaliita merkittävästi tai siirtymään pakolliseen, pyyntiponnistuksen alueellista hallinnointia koskevaan järjestelmään, jossa kaikki saaliit on pidettävä aluksella. Muut ongelmat ratkaistaisiin 3 kohdassa kuvaillulla tavalla. Tarkemmin tarkasteltujen vaihtoehtojen vaikutustenarviointi Kahta tarkemmin tarkasteltua vaihtoehtoa verrattiin toisiinsa ottaen huomioon niiden tulokset politiikan tavoitteiden kannalta, tehokkuus ja johdonmukaisuus. Tulokset Erityistavoitteiden a, d, e, g ja h osalta vaihtoehdoissa tarjotaan samaa ratkaisua, joten niiden katsotaan tältä osin vastaavan toisiaan: a) (- Noudattaa varovaisuusperiaatteen mukaisia saalistasoja koskevaa tutkimustietoa; helpottaa kestävään enimmäistuottoon perustuvan hallinnoinnin kehittämistä niiden kantojen osalta, joista 2 Ottaen huomioon tahattomien saaliiden suuri määrä ja se, että kadonneisiin pyydyksiin jää lisää saaliita syvissä vesissä, verkkoihin on jo sovellettu siirtymäkauden teknisiä toimenpiteitä, jotka ovat käytännössä johtaneet siihen, ettei kyseisillä pyydyksillä nykyisellään harjoiteta syvänmeren lajien kohdennettua kalastusta. FI 4 FI

5 tietoja on huonosti saatavilla -): Kun yhteispäätösmenettelyllä säännellään, että kalastusmahdollisuuksien jakamisesta tehtävissä toistuvissa päätöksissä ei saa ylittää tutkijoiden suosittamaa ennalta varautuvaa saalis- tai pyyntiponnistustasoa, voidaan varmistaa, että ennalta varautuvaa hallinnointia koskevia tutkimustietoja noudatetaan. Koska kyseistä sääntöä sovelletaan ainoastaan ennalta varautumisen puitteissa, tulevaisuudessa on mahdollista kehittää kestävään enimmäistuottoon tieteellisesti perustuvia pyyntisääntöjä ja noudattaa kyseisiä pyyntisääntöjä kalastusmahdollisuuksien jakamisesta tehtävissä toistuvissa päätöksissä. d) + h) (-Varmistaa kaikkien tutkimustiedon parantamiseen tarvittavien tietojen keruu; yhdenmukaistaa erityistietojen keruu yleisten vaatimusten kanssa ja varmistaa seuranta -): Jos yleiset tiedonkeruuvaatimukset ulotettaisiin koskemaan kalastussyvyyttä, VMS-sijaintia ja nostokertakohtaisia kalastuspäiväkirjamerkintöjä, tutkijoiden tarpeellisina pitämät lisätiedot saataisiin kerättyä syvänmeren kalastuksessa. Jos tähän tiedonkeruuseen yhdistetään toistuvat ilmoitukset (VMS-sijainti, sähköisen kalastuspäiväkirjan avulla laaditut raportit), kalastusyrityksille aiheutuva hallinnollinen rasitus voidaan pitää minimissä. Jos syvänmeren kalastusta koskeva tiedonkeruu sisällytetään yleisiin tiedonkeruuvaatimuksiin, voidaan varmistaa, että kootut tiedot noudattavat tilastollista luotettavuutta koskevia vaatimuksia ja että niitä voidaan verrata jäsenvaltioiden kesken. On tarpeen edellyttää, että syvänmeren kalastuksessa näytteiden ottaminen perustuu tarkoin määriteltyyn kalastukseen, sillä muussa tapauksessa kaupallisesta kalastuksesta saadut biologiset tiedot voisivat hukkua laajemmista, hajanaisemmin yhdistellyistä kalastuksista koottuihin tietoihin. Tämä vaatimus voitaisiin sisällyttää tarkistettuun tiedonkeruuasetukseen (2012), jos päätetään ottaa käyttöön kalastuskohtaisia vaatimuksia. e) (- Keskittää säännöt syvänmeren lajeihin kohdennettuihin kalastuksiin ja tehdä kalastuksen määritelmästä tutkimustietoon ja aluskannan muutoksiin mukautettava -): Syvänmeren kalastuksen määrittelyn avulla (10 % syvänmeren lajeja kalastuspäivää kohden) erityiset kalastusluvat voidaan jakaa kahteen luokkaan, joista toinen koskee syvänmeren lajien kohdennettua kalastusta harjoittavia aluksia ja toinen aluksia, joiden syvänmeren lajien saaliit rajoittuvat yksinomaan sivusaaliisiin. Kaikkiin aluksiin sovellettaisiin aluskapasiteetin rajoitusta ja nimetyissä satamissa purkamista koskevaa rajoitusta, mutta muita pääsyjärjestelmän velvollisuuksia ja sääntöjä sovellettaisiin vain syvänmeren lajien kohdennettua kalastusta harjoittaviin aluksiin, mikä korjaisi yhden puutteen nykyisessä järjestelmässä. Komissiolla olisi valta muuttaa tai tarkentaa syvänmeren lajien luetteloa ja kalastuskohtaista määritelmää tutkimustietojen ja alueellisen kalastustoimintamallin mukaisesti. Tällä tavoin järjestelmää voitaisiin mukauttaa vastaamaan todellista kalastustilannetta ja parempia tutkimustietoja. g) (- Tehdä pääsyjärjestelmästä johdonmukainen valvonta-asetuksen kanssa -): Uusi valvontaasetus sisältää eräitä säännöksiä, jotka ovat samankaltaisia nykyisen pääsyjärjestelmän sääntöjen kanssa. Yhdenmukaisuus voidaan saavuttaa kumoamalla kyseiset säännökset. Pääsyjärjestelmällä voitaisiin lisäksi vahvistaa valvonta-asetuksen säännöstä, jolla voidaan kieltää kalastus, kun säilyttämistoimenpiteen olennaisia säännöksiä ei noudateta, määräämällä, että syvänmeren kalastuksen erityistapauksessa myös tiedonkeruuvelvollisuudet on katsottava olennaisiksi säilyttämistoimenpiteiksi. Haavoittuvien meriekosysteemien suojelun osalta (tavoite b) pohjatroolien kieltäminen (vaihtoehto 3) kohdennetussa kalastuksessa katsotaan tehokkaammaksi keinoksi kuin haavoittuvien meriekosysteemien suojeluun liittyvien aavaa merta varten vahvistettujen vaatimusten täytäntöönpano (etukäteen tehtävä vaikutustenarviointi, haavoittuvien meriekosysteemien havaitsemiseen liittyvät menettelyt ja niiden esiintymisen kartoittaminen). FI 5 FI

6 Pohjatrooleja ei enää käytettäisi syvänmeren kalastusalueilla olipa riskinarvioinnin tulos mikä tahansa. Kansainvälisten standardien mukaiseen riskinarviointiin vaikuttaa "aiemman esiintymisen intensiteettiin" liittyvä käsite, ja tämä johtaisi kelpoisuuteen liittyviin ongelmiin 3. Vaihtoehto 3 katsotaan tehokkaammaksi myös tahattomien saaliiden vähentämisen osalta (tavoite c). Siinä kielletään suoraan vahingollisten pyydysten käyttö kyseisessä kalastuksessa, kun taas vaihtoehdossa 4 asetetaan yhä lisää ehtoja pohjapyydysten käytölle. Näin ollen pohjapyydysten käytöstä tehdään vaihtoehdossa 4 hyvin vaivalloista, minkä vuoksi se on taloudelliselta kannalta vähemmän houkuttelevaa, kun taas vaihtoehto 3 pakottaa toimijat käyttämään vähemmän vahingollisia pyydyksiä. Toinen vaihtoehtoon 4 liittyvä suhteellinen haittapuoli on, että se on riippuvainen useiden samanaikaisten lisätoimenpiteiden täytäntöönpanosta ja valvonnasta, samalla kun kalastusviranomaisiin sovelletaan budjettikurin edellyttämiä säästötoimia, minkä vuoksi niiden on keskitettävä valvontatoimensa taloudellisesti merkittäviin kalastuksiin. Lisäksi vaihtoehdon 3 katsotaan olevan tehokkaampi, sillä sen mukaisesti kalastukseen, jossa saaliiksi saadut lajit ovat erityisen herkkiä kalastukselle, on sovellettava erityisen rajoittavaa politiikkaa. Kalastuksenhoitoon sovellettava ekosysteemiin perustuva lähestymistapa, joka on nykyisen YKP:n mukaisestikin käypä käsite, otetaan käyttöön haavoittuvimmissa ekosysteemeissä harjoitettavassa kalastuksessa. Vaihtoehdossa 4 suositaan siirtymistä alueellisiin pyyntiponnistustasoihin poisheitettävien saaliiden vähentämistavoitteiden kustannuksella ottaen huomioon tutkimustieto, jonka mukaan pyyntiponnistuksen hallinnoinnista on hyötyä syvänmeren kalastuksessa. Tehokkaampaan vaihtoehtoon liittyvä muunnelma, jossa kielto asetetaan rajoitettujen kalastuslupien avulla, katsotaan tehokkaammaksi kuin muunnelma, jossa kiellettäisiin käyttämästä pyydyksiä tietystä syvyydestä alkaen. Tähän on kolme syytä: Ensinnäkin alueellinen lähestymistapa edellyttäisi valvomaan syvyyksiä, joissa pyydyksiä käytetään, ja tällaista valvontavälinettä ei ole tällä hetkellä käytössä. Toiseksi syvyysrajoitukset olisi vahvistettava syvänmeren lajien paikallista esiintyvyyttä koskevan tutkimustiedon mukaisesti, sillä kyseisiä lajeja esiintyy eri syvyyksissä. Kolmanneksi syvänmeren lajien levinneisyysalue on päällekkäinen mannerjalustan alemmissa osissa esiintyvien muiden lajien levinneisyysalueen kanssa; sen vuoksi syvyyskriteeri rajoittaisi myös kalastusta, joka ei ole tämän toimenpiteen kohteena. Kalastuslupaan liittyvässä muunnelmassa viitataan sitä vastoin kalastusmatkan aikaiseen saaliin koostumukseen, ja saaliin koostumusta koskevat tiedot muuttuvat tulevaisuudessa luotettavammiksi sähköisen kalastuspäiväkirjan tietojen lähettämisvelvoitteen myötä. 3 Ks. tiedonanto KOM(2010) 651, s. 6. FI 6 FI

7 Tehokkuus Vaihtoehto 3 saa tehokkuudesta paremman arvosanan kuin vaihtoehto 4. Tämä siitä syystä, että vaihtoehdossa 3 kielletään suoraan vahingollisten pyydysten käyttö kyseisessä kalastuksessa, kun taas vaihtoehdossa 4 asetetaan yhä lisää ehtoja pohjapyydysten käytölle. Näin ollen pohjapyydysten käytöstä tehdään vaihtoehdossa 4 hyvin vaivalloista, minkä vuoksi se on taloudelliselta kannalta vähemmän houkuttelevaa, kun taas vaihtoehto 3 pakottaa toimijat käyttämään vähemmän tuhoavia pyydyksiä. Toinen vaihtoehtoon 4 liittyvä suhteellinen haittapuoli on, että se on riippuvainen useiden samanaikaisten lisätoimenpiteiden täytäntöönpanosta ja valvonnasta samalla kun kalastusviranomaisiin sovelletaan budjettikurin edellyttämiä säästötoimia, minkä vuoksi niiden on keskitettävä valvontatoimensa taloudellisesti merkittäviin kalastuksiin. Vaihtoehtoon 3 liittyvä alueellisen rajoittamisen muunnelma katsotaan tehottomammaksi, koska se edellyttää kalastussyvyyksiin liittyvää lisävalvontaa. Kansalliset viranomaiset ovat kuitenkin juuri panemassa täytäntöön uutta valvonta-asetusta, joka itsessään asettaa niille erittäin suuria rasitteita. Johdonmukaisuus Johdonmukaisuuden suhteen vaihtoehtoa 3 pidetään vaihtoehtoa 4 parempana. Toisaalta haitallisten pyydysten kielto on jo vahvistettu toimintaperiaate. YKP:n uudistuksen yhteydessä käyttöön otettavaa poisheittämiskieltoa valmistellaan jo nyt asettamalla vähitellen käyttökieltoon pyydyksiä, joihin on liittynyt sellaisten lajien merkittävää poisheittämistä, jotka ovat herkimpiä kalastukselle. Kalastuksenhoitoon sovellettava ekosysteemiin perustuva lähestymistapa, joka on nykyisen YKP:n mukaisestikin käypä käsite, otetaan käyttöön haavoittuvimmissa ekosysteemeissä harjoitettavassa kalastuksessa. Sääntelyn yksityiskohtaisuuden tarkoituksellinen rajoittaminen on linjassa uudistuksessa noudatettavan, lainsäädännön yksinkertaistamiseen tähtäävän lähestymistavan kanssa. YKP:n uudistuksessa määritellyn siirtymisen kohti alueellista hallinnointia voitaisiin tulkita tarkoittavan, että toimijoille annetaan mahdollisuus valita vapaaehtoinen siirtyminen kohti alueellista pyyntiponnistuksen hallinnointia niiden pyydysten osalta, joiden käyttö on kyseisessä kalastuksessa edelleen sallittua. Toisaalta vaihtoehto, jossa sovelletaan aavaa merta varten vahvistettuja vaatimuksia, on johdonmukainen sen voimassa olevan politiikan kanssa, jolla suojellaan samantyyppisiä lajeja vaikkakin toisenlaisessa talous-/laivastotilanteessa. 4 Kielteinen arviointi perustuu seuraaviin kahteen näkökohtaan: 1) Haavoittuvia meriekosysteemejä suojellaan EU:n vesillä myös luontotyyppidirektiivin mukaisten Natura alueiden avulla. YKP:n uudistuksessa otetaan käyttöön menettely näihin suojelutoimenpiteisiin sisältyvän kalastusosion täytäntöönpanemiseksi. Tämä lähestymistapa perustuu ideaan ainutkertaisia, suoraan suojeltavia biodiversiteettiyhteisöjä koskevan positiiviluettelon laatimisesta, kun taas kansainvälinen käsite perustuu riskien lieventämisen ja välttämisstrategioiden ajatukseen. Nämä lähestymistavat eivät ole keskenään ristiriitaisia mutta voivat johtaa työn kaksinkertaistumiseen. 2) Uusien hallinnollisten vaatimusten lisääntyminen kalastuksessa ilman varmuutta lopputuloksesta ei ole 4 Ainoastaan suuret pääomavaltaiset alukset pystyvät tekemään pitkiä matkoja aavalla merellä, kun taas syvillä rannikkovesillä, kuten Portugalissa, kalastusta harjoittaa suuri määrä pienimuotoisia kalastusaluksia. FI 7 FI

8 johdonmukaista YKP:n uudistuksessa suunnitellun, lainsäädännön yksinkertaistamista koskevan lähestymistavan kanssa. Seuranta ja arviointi Kehityksen seuraamiseksi on ehdotettu indikaattoreita seuraaville toiminta-aloille: Toiminta-ala Mahdollinen kehityksen indikaattori Tiedonkeruu-/arviointijärjestely Kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen kestävällä tavalla Niiden kantojen lukumäärä, joita hallinnoidaan ICESiltä/STECF:ltä saatujen varovaisuusperiaatteen mukaisten lausuntojen nojalla Niiden kantojen lukumäärä, joihin testataan kestävään enimmäistuottoon liittyviä kokeellisia sääntöjä Komission yksikkö Poisheitettyjen vähentäminen saaliiden Syvänmeren kalastuksessa saatuihin poisheitettyihin määriin liittyvät suuntaukset STECF:n tekniset raportit, jotka perustuvat pääsyjärjestelmän ja tiedonkeruupuitteiden mukaiseen tiedonkeruuseen Haavoittuvien meriekosysteemien suojelu Tietojen kokoaminen ja kanavointi mukautetaan tutkimustarpeisiin ja yleiseen tiedonkeruupolitiikkaan Kaikkien pohjatroolien käytön kieltäminen syvänmeren kalastuksessa siirtymäkauden loppuun mennessä. Asianomaisten pohjatroolarien alueellinen profiili siirtyy kohti matalampia vesiä Sellaisten kalakantojen väheneminen, joiden osalta syvänmeren kantoja käsittelevä ICESin työryhmä raportoi kaupallisten kalastustietojen puuttuvan Jäsenvaltioiden kalastuslupien seuranta; jäsenvaltiot arvioivat asianomaisten alusten VMS-tietoja ja saaliiden koostumusta ICESin lausunnot FI 8 FI